Voiko neuvosto ilmoittaa 26.–27. toukokuuta 2008 pidetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksen johtopäätökset huomioon ottaen, mitä se aikoo tehdä kannustaakseen ja edesauttaakseen kaikkien osapuolten välistä kattavaa poliittista vuoropuhelua?

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä edistääkseen kansainvälisen humanitaarisen ja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden noudattamista ja varmistaakseen, että rikkomukset selvitetään tämänhetkisen rankaisemattomuuden ilmapiirin torjumiseksi?

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä varmistaakseen, että humanitaarinen apu pääsee esteettömästi perille, ja saadakseen siirtymäkauden liittovaltiohallituksen toteuttamaan aikomuksensa perustaa humanitaaristen asioiden koordinointikeskus?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto tutkii eri mahdollisuuksia sen varmistamiseksi, että kaikki sen 26. toukokuuta ja 16. kesäkuuta Somaliasta antamien päätelmien sitoumukset täytetään.

Neuvosto kannustaa kaikki Somaliassa nykyisin vaikuttavat osapuolet käsittävään vuoropuheluun käymällä poliittista vuoropuhelua siirtymäkauden liittovaltioelinten jäsenten, opposition maltillisten jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan kesken. Näin ollen neuvosto tukee täysin Djiboutissa 9. kesäkuuta siirtymäkauden liittovaltiohallituksen ja Alliance for Re-Liberation of Somalia -ryhmän kesken tehtyä sopimusta ja jatkaa poliittista ja taloudellista tukeaan YK:n ponnisteluille.

Neuvosto on syvästi huolestunut Somalian äärimmäisen vakavasta humanitaarisesta tilanteesta. Se on pitänyt myönteisenä siirtymäkauden liittovaltiohallituksen julki tuomaa aikomusta perustaa humanitaarisen kriisin vuoksi yhteyskeskus.

Neuvosto antaa tukensa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle sekä riippumattomalle Somalian asiantuntijalle ja on kannustanut näitä ihmisoikeustilanteeseen puuttumiseksi tekemään puolueettoman tiedonkeruu- ja arviointimatkan.

Neuvoston pääsihteeristö ja komissio tutkivat neuvoston Somaliasta antamiin päätelmiin sisältyvän pyynnön pohjalta mahdollisuutta panna täytäntöön päätöslauselman 1816, joka koskee Somalian rannikkovesillä esiintyvän merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen torjumista.

Voiko neuvosto kertoa, mitä toimenpiteitä se toivoo voivansa edistää, jotta EU pystyy saavuttamaan tavoitteensa, jonka mukaan liikennekuolemat on määrä puolittaa vuoteen 2010 mennessä, ja mitä muita toimenpiteitä se aikoo pyrkiä ottamaan käyttöön nykyisen puheenjohtajakauden aikana?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Toimenpiteisiin, joilla seuraavien kuuden kuukauden aikana on tarkoitus edistää pyrkimystä vähentää tieonnettomuuksien uhrien määrää EU:ssa, lukeutuu se, että neuvoston puheenjohtajavaltio Ranska varmistaa tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksen⁽¹⁾hyväksymisen. Neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat ensimmäisessä käsittelyssä juuri päässeet sopimukseen kyseisestä ehdotuksesta.

Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että turvallisuuskysymykset otetaan huomioon Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon kuuluvan tieinfrastruktuurin suunnittelun ja toiminnan kaikissa vaiheissa. Taloudellisten ja ympäristöä koskevien pohdintojen ohella turvallisuus on tulevaisuudessa ensimmäisellä sijalla uusien infrastruktuurien suunnittelussa. Ehdotettu direktiivi myös antaa tieinfrastruktuurin ylläpitäjille tarvittavat suuntaviivat, koulutuksen ja tiedon, jotta tieverkon turvallisuus voidaan taata.

Puheenjohtajavaltio Ranska pitää lisäksi erityisen tärkeänä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rajatylittävän lainvalvonnan helpottamisesta liikenneturvallisuuden alalla⁽²⁾. Tämä lainsäädäntöehdotus on jo läpikäynyt alustavan tutkintavaiheen Slovenian puheenjohtajakaudella, ja työtä jatkaa puheenjohtajakaudellaan Ranska, joka on tehnyt siitä yhden liikennettä koskevista ensisijaisista tavoitteistaan. Tämän ehdotuksen tavoitteena on mahdollistaa seuraamusten täytäntöönpano silloin, kun kuljettajat syyllistyvät rikkomuksiin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä heidän ajoneuvonsa on rekisteröity. Sen tavoitteena on parantaa turvallisuutta Euroopan teillä tekemällä loppu kyseisessä valtiossa asuvien kuljettajien syrjinnälle.

Tämä direktiiviehdotus täydentää sitä lainsäädäntöä, joka on vahvistettu neuvoston puitepäätöksellä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin. Kyseinen puitepäätös, joka tehtiin helmikuussa 2005, auttaa varmistamaan, että henkilöt ja yritykset eivät enää välty sakkojen maksulta. Se mahdollistaa sen, että oikeus- tai hallintovirantomaiset voivat siirtää taloudelliset seuraamukset suoraan toisen jäsenvaltion viranomaiselle ja että kyseinen seuraamus voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön ilman lisämuodollisuuksia.

Lopuksi todettakoon, että puheenjohtajavaltio Ranska järjestää 11. ja 12. syyskuuta Pariisissa tieturvallisuuden parantamisen koordinointia koskevan seminaarin, jossa keskitytään valvonnan ja seuraamuksien ongelmaan. Puheenjohtajavaltio myös isännöi Pariisissa 13. lokakuuta pidettävää konferenssia, jonka aiheena on kaupunkiemme tieturvallisuus. Konferenssin järjestää komissio osana Euroopan tieturvallisuuspäivää.

Onko neuvosto käsitellyt uutta mutta hyvin vakavaa huolenaihetta, joka liittyy elintarvikkeiden saannin maailmanlaajuiseen turvaamiseen? Myöntääkö neuvosto, että elintarvikkeiden saannin vaarantuminen aiheutuu osaksi siitä, että maatalouden ja elintarviketuotannon tutkimus- ja kehitysinvestoinnit on vuosien ajan laiminlyöty, ja mitä toimenpiteitä neuvosto pitää olennaisina tämän kriisin ratkaisemiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Niiden toimien osalta, joita tarvitaan pitkän aikavälin poliittisen ratkaisun löytämiseksi maailmanlaajuiseen ruokakriisiin, neuvosto kehottaa parlamentin jäsentä tutustumaan vastaukseen, joka on annettu Dimitrios Papadimoulisin esittämään suulliseen kysymykseen H-0358/08.

Lisäksi, kuten parlamentin jäsen varmaan tietää, Eurooppa-neuvosto tutki viime kokouksessaan 20. kesäkuuta elintarvikkeiden ja öljyn hintojen nousun poliittisia seurauksia. Kehotan kysyjää tutustumaan tätä asiaa koskeviin puheenjohtajan päätelmiin.

Maatalouden alalla EU on jo toteuttanut toimia elintarvikkeiden hintapaineiden lieventämiseksi: interventiovarastoja on myyty, vientitukia vähennetty, kesannointivaatimus on poistettu vuoden 2008 osalta, maitokiintiöitä on nostettu ja viljojen tuontitullit on poistettu. Näin unioni on parantanut tarjontaa ja vakauttanut maatalousmarkkinoita.

Neuvosto myös korostaa, että sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti on tarpeen jatkaa työtä maataloustuotannon innovaatiotoiminnan sekä tutkimuksen ja kehittämisen alalla. Tämä työ on erityisen tärkeää ilmastonmuutoksen vuoksi, sillä se edellyttää maatalousalalta tulevaisuudessa huomattavia sopeutumistoimia. Maatalousministerit tarkastelivat tätä asiaa epävirallisesti 19. toukokuuta 2008 pitämässään kokouksessa, johon osallistuivat komission jäsenet Janez Potočnik ja Mariann Fischer Boel ja jossa tavoitteena oli määritellä tulevat tutkimuksen ja kehityksen painopisteet.

Lopuksi neuvosto toteaa, että kysyjä varmaan tietää, että puheenjohtajavaltio Ranska järjesti 3. heinäkuuta yhdessä komission ja Euroopan parlamentin kanssa konferenssin aiheesta ”Kuka ruokkii maailman?”. Tämän konferenssin tavoitteena oli keskustella niistä haasteista, joita maataloudella on nyt edessään, myös maatalouden tulevaisuudesta kehitysmaissa.

Välimeren unionia koskeva hanke on tervetullut kehityssuunta Euroopan unionin ja Välimeren alueen maiden välillä. Mitä suunnitelmia neuvostolla on nyt hankkeen alkuvaiheessa sen varmistamiseksi, että Välimeren unioni vahvistaa Barcelonan prosessia ja vie sitä eteenpäin? Onko varmaa, ettei Välimeren unionia perusteta kilpailijaksi Barcelonan prosessille? Onko Euroopan parlamentin roolista Välimeren unionissa käyty keskusteluja?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Eurooppa-neuvosto pyysi 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pitämässään kokouksessa Euroopan komissiota esittämään tarvittavat ehdotukset sen toimintatapojen määrittelemiseksi, mitä kutsutaan nimellä ”Barcelonan prosessi: välimeren unioni”. Yhteys ”Barcelonan säännöstön” ja Euro–Välimeri-kumppanuden välillä on siten taattu. On täysin selvää, että ne eivät ole kilpailevia rakenteita.

Prosessin osapuolet keskustelevat parhaillaan julkilausuman tekstistä 13. heinäkuuta pidettävää Pariisin huippukokousta silmällä pitäen. Tarkoituksena on, että tässä julkilausumassa tunnustetaan selvästi se tärkeä rooli, joka Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisella edustajakokouksella on tässä kumppanuudessa nyt ja tulevaisuudessa. Tässä suhteessa Euroopan parlamentin 5. kesäkuuta 2008 antama päätöslauselma on erittäin myönteinen osatekijä.

Mihin toimiin uusi puheenjohtajavaltio aikoo ryhtyä varmistaakseen eurooppalaisen Perheallianssin mahdollisimman tehokkaan täytäntöönpanon ja edistämisen, jotta katetaan haavoittuvassa asemassa olevien perheiden (monilapsiset perheet, yksinhuoltajaperheet jne.) erityistarpeet, turvataan niiden työllisyys ja tulot ja autetaan yhdistämään paremmin työ- ja perhe-elämä EU:n jäsenvaltioissa? Kysyn myös neuvostolta, aikooko se perheitä suosivaa politiikkaa laadittaessa ehdottaa alennettujen ALV-kertoimien soveltamista lastentarvikkeisiin, etenkin silloin, kun vastaaville tuotteille on jo myönnetty tällainen poikkeus?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Kysymyksen esittänyt parlamentin jäsen nosti esiin tärkeän perhepolitiikkaa koskevan asian, ja hän on oikeassa korostaessaan, että meidän on tuettava kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia perheitä. Neuvosto on myös päättänyt vakaasti ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin tällä alalla.

Toukokuussa 2007 hyväksymissään päätelmissä neuvosto antoi tukensa eurooppalaisen perheallianssin luomiselle ja kehotti jäsenvaltioita ”käyttämään tehokkaasti Perheallianssin tarjoamia mahdollisuuksia mielipiteiden ja kokemusten vaihtoon”⁽¹⁾.

Kuten parlamentin jäsen hyvin tietää, neuvosto tarkastelee säännöllisesti Lissabonin strategian yhteydessä työllisyyspolitiikkaa koskevia kysymyksiä. Kuluvan vuoden helmikuussa työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvosto hyväksyi joukon keskeisiä viestejä, jotka se toimitti edelleen kevään Eurooppa-neuvostolle⁽²⁾. Näissä viesteissä se vaati enemmän ja parempia työpaikkoja ja korosti osallistavien työmarkkinoiden tärkeyttä sekä sukupuolten välisen tasa-arvon tehokkaampaa huomioon ottamista jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikassa. Eurooppa-neuvosto hyväksyi nämä keskeiset viestit maaliskuussa 2008.

Perheen ja työelämän välisen tasapainon osalta on muistutettava, että neuvosto hyväksyi vuonna 2000 päätöslauselman naisten ja miesten tasapainoisesta osallistumisesta työelämään⁽³⁾. Tämä kysymys on edelleen neuvoston painopisteiden joukossa, ja neuvosto antoi hiljattain päätelmät, joiden otsikkona on ”Naisten ja miesten tasapainoiset roolit työpaikkojen, kasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta”. Kyseisissä päätelmissä se kehotti jäsenvaltioita ”edistämään työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi tehokkaita politiikkoja, jotka eivät pakota naisia ja miehiä valitsemaan perheen ja työn välillä tai asettamaan toista etusijalle toisen kustannuksella”⁽⁴⁾.

Neuvoston tätä alaa koskevan tulevan työn osalta voin tyytyväisenä ilmoittaa, että puheenjohtajavaltio Ranska esittää ohjelmansa Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle 15. heinäkuuta 2008. Puheenjohtajavaltio Ranska on 25. kesäkuuta 2008 esittänyt ohjelmansa myös työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle.

Lopuksi voin tyytyväisenä todeta, että neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat sopineet perheiden, erityisesti suurperheitä ja yksinhuoltajia koskevan kysymyksen asettamisesta yhdeksi Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden (2010) painopisteistä. Teemavuodesta ilmoitetaan lähiaikoina molempien toimielinten yhdessä antamalla päätöksellä. Haluaisin kiittää parlamentin jäsentä, joka toimi tätä asiaa käsittelevänä esittelijänä, hänen rakentavasta yhteistyöstään neuvottelujen aikana.

Siltä osin kuin kyse on arvonlisäverokannasta, parlamentin jäsen tietää, että neuvosto toimii komission ehdotusten perusteella. Toistaiseksi komissio ei ole esittänyt sentyyppisiä ehdotuksia, joita kysyjä esittää.

Arvonlisäverokannasta on tarkoitus käydä pian keskustelu, mutta neuvoston olisi ennenaikaista arvioida ennakolta tulevien keskustelujen tuloksia.

Amsterdamin sopimuksessa Strasbourg määrättiin lopullisesti Euroopan parlamentin ainoaksi – ei toiseksi, kuten usein väitetään, – toimipaikaksi. Näin ollen Strasbourg on Euroopan parlamentin toimipaikka ja symboloi demokraattista, hajautettua ja kansalaisia lähellä olevaa poliittista ja kulttuurista mallia Euroopasta, jolle on tyypillistä kansojen keskinäinen ymmärrys. Mikä on neuvoston kanta edellä mainittuun sopimuksessa vahvistettuun tilanteeseen? Mitä toimia neuvosto suunnittelee Strasbourgin aseman lujittamiseksi organisatorisesti, poliittisesti ja juridisesti? Onko neuvosto kanssani yhtä mieltä siitä, että keskittämällä parlamentin työ paremmin tähän kaupunkiin, esimerkiksi täysistuntoviikkojen avulla, jotka ovat taas viisipäiväisiä, ja vähentämällä kalliita Brysselin mini-istuntoja voidaan säästää paljon rahaa ja parantaa tehokkuutta ja näkyvyyttä?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 289 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 189 artiklan mukaan ”jäsenvaltioiden hallitukset vahvistavat yhteisellä sopimuksella yhteisön toimielinten kotipaikan”. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimukseen liitetyn kahdeksannen Euroopan yhteisöjen toimielinten kotipaikan sijaintia koskevan pöytäkirjan ainoan artiklan a kohdan mukaisesti ”Euroopan parlamentin kotipaikka on Strasbourg, jossa pidetään kaksitoista kuukausittaista täysistuntoa, mukaan lukien talousarviota käsittelevä istunto. Ylimääräiset täysistunnot pidetään Brysselissä. Euroopan parlamentin valiokunnat kokoontuvat Brysselissä. Euroopan parlamentin pääsihteeristö ja sen osastot sijaitsevat edelleen Luxemburgissa.”

Ei ole neuvoston tehtävänä ilmaista mielipidettä muiden toimielinten sisäisestä organisaatiosta.

Komissio kehotti vuonna 2006 neuvostoa tarkastelemaan uudelleen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta annettua asetusta (EY) N:o 2012/2002⁽¹⁾. Neuvostossa on nyt keskusteltu pian kahden vuoden ajan intensiivisesti muun muassa soveltamisalasta. Ennen kaikkea katastrofeihin, kuten teollisuusonnettomuuksiin tai terrori-iskuihin, on tulevaisuudessa tarkoitus saada apua solidaarisuusrahastosta. Vallitseeko neuvostossa jo yksimielisyys tästä kysymyksestä, vai minkälaisia muutoksia solidaarisuusrahastosta annettuun asetukseen on odotettavissa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Tilintarkastustuomioistuin on laatinut erityiskertomuksen (nro 3/2008) Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käytöstä.

Kyseisessä kertomuksessa tilintarkastustuomioistuin päätteli muun muassa, että

komission tehtäviin kuuluva hallinnointi oli osoittautunut tehokkaaksi;

rahasto on käsitellyt kaikki hakemukset joustavasti;

kaikki kyselyyn vastanneet hakijat olivat tyytyväisiä rahastoon ja että rahasto oli siksi saavuttanut perimmäisen tarkoituksensa, joka on solidaarisuuden osoittaminen katastrofien kohteeksi joutuneita jäsenvaltioita kohtaan.

Neuvosto aikoo antaa kyseistä erityiskertomusta koskevat päätelmät, joissa se aikoo todeta, että se ei pidä asetuksen (EY) N:o 2012/2002 tarkistamista tässä vaiheessa tarpeellisena.

Olen saanut asiantuntijaltani Itämeren turskaa koskevan ICESin uusimman suosituksen vuodeksi 2009. Tämä ICES-asiakirja edustaa aikaisempiin suosituksiin verrattuna periaatteellisesti erilaista lähestymistapaa näiden vesialueiden kantojen arvioimista koskevaan ongelmaan. Ensimmäistä kertaa ICES myöntää näin yksiselitteisesti, että käytetty viitekohtiin pohjautuva ennustusmenetelmä perustui kiistanalaisiin (vääriin?) tietoihin. ICESin uuden arvion mukaan turskaa olisi mahdollista pyydystää huomattavasti enemmän kuin viime vuosina.

Miten siis olisi tulkittava 2. kesäkuuta kuluvana vuonna päivätyssä uusimmassa neuvoston asetusehdotuksessa [2008/0063(CNS)] johdanto-osan 6 kappaleessa, sivulla 9, oleva toteamus: ”olisi oltava säännökset sen varmistamiseksi, että TAC voidaan vahvistaa johdonmukaisesti silloinkin, kun tietoja on saatu huonosti”. Tämä voi smerkitä puolalaisten kalastajien turskan pyyntikiintiöiden alentamista entisestään.

Arvostan sitä, että neuvostoa ohjaa jalo ajatus turskakannan elvyttämisestä hinnalla millä hyvänsä – mutta ovatko nämä puolalaisia kalastajia kohtaan vääryyttä tekevät rajoitukset perusteltuja ICESin uusien havaintojen valossa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto haluaa korostaa, että on komission asia esittää ehdotus turskankalastuksen mahdollisuuksista Itämerellä vuonna 2009; tämän pitää tapahtua Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) laatimien suositusten valossa ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) antamien tieteellisten lausuntojen perusteella. Tämän jälkeen neuvosto tutkii ehdotuksen.

Ehdotuksessa neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 423/2004⁽¹⁾ muuttamisesta Kattegatin, Pohjanmeren, Skagerrakin ja Englannin kanaalin itäosien, Skotlannin länsipuolen, Irlanninmeren ja Kelttienmeren turskakantojen elvyttämisen osalta määrätään johdanto-osan 6 kappaleessa, että suurimmat sallitut saaliit (TAC) on voitava vahvistaa johdonmukaisesti silloinkin, kun tietoja on saatu huonosti. Tämä johdanto-osan kappale on yhteydessä 6 a artiklaan, jossa vahvistetaan menettely TAC:iden vahvistamiseksi, jos tiedonsaanti on huonoa, ja 7 artiklaan, jossa vahvistetaan arviointilauseke, joka mahdollistaa muutosten teon uusista tiedoista ja tieteellisistä lausunnoista riippuen.

Neuvosto myös korostaa, että neuvoston asetus (EY) N:o 1098/2007⁽²⁾, jossa vahvistetaan Itämeren turskakantoja koskeva monivuotinen suunnitelma, ei sisällä vastavia artikloja.

Lopuksi neuvosto muistuttaa parlamentin jäsentä siitä, että säädösten tulkinnassa korkeimpana oikeusasteena on yhteisöjen tuomioistuin.

Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter arvosteli äskettäin sitä, että Lähi-idän kvartetti jatkaa Gazan kauppasaartoa. Voiko tämä kauppasaarto neuvoston mielestä auttaa ratkaisemaan Palestiinan sisäiset vaikeudet rauhanomaisesti? Pitäisikö neuvosto hyväksyttävänä askeleena kohti ratkaisua sitä, että perustettaisiin yhtenäisyyden hallitus, jossa Hamas on mukana?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

EU on useissa yhteyksissä ilmaissut vakavan huolensa Gazan alueen jatkuvasti huonontuneen tilanteen johdosta. Korkeimmalla tasolla kokontunut kvartetti vaati 2. toukokuuta antamassaan lausunnossa ja sen jälkeen 24. kesäkuuta antamassaan lausunnossa esteetöntä hätäavun ja humanitaarisen avun jatkamista ja elintärkeiden palveluiden järjestämistä Gazaan. Se myös kannusti voimakkaasti Israelia, palestiinalaishallintoa ja Egyptiä työskentelemään yhdessä ja muotoilemaan uuden Gazaa koskevan lähestymistavan, joka tarjoaisi turvan kaikille Gazan asukkaille, lopettaisi kaikki terroriteot ja mahdollistaisi Gazan rajanylityspaikkojen valvotun ja pysyvän avaamisen humanitaarisiin tarkoituksiin ja kaupankäynnille. Egyptin välittämä aselepo, joka tuli voimaan 19. kesäkuuta, on myönteinen askel tähän suuntaan. EU:n puheenjohtajavaltio piti 18. kesäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa tätä aselepoa myönteisenä. On tärkeää, että kaikki osapuolet kunnioittavat sitä.

Kun tarkastellaan kysymystä Hamasin käsittävän yhtenäisyyden hallituksen perustamisesta hyväksyttävänä askeleena kohti ratkaisua on todettava, että neuvosto muistutti päätelmissään 23. ja 24. huhtikuuta 2007, että se on valmis työskentelemään sellaisen palestiinalaishallituksen kanssa, jonka politiikka ja toiminta kuvastivat kvartetin periaatteita. EU aloitti vuonna 2007 yhteistyön kansallisen yhtenäisyyden hallituksen niiden jäsenten kanssa, jotka olivat hyväksyneet nämä periaatteet. EU on pannut merkille presidentti Mahmoud Abbasin viime kuussa käynnistämän palestiinalaisten välistä sovintoa koskevan aloitteen. Tuemme kaikkia askelia, jotka voisivat lujittaa Palestiinan presidentin rauhanponnisteluja. Tavoitteena on yhä luoda Länsirannalle ja Gazaan itsenäinen, demokraattinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio, joka yhdistää kaikki palestiinalaiset ja jossa nämä elävät rauhanomaisesti ja turvallisesti rinnakkain Israelin ja sen naapureiden kanssa.

Esitettyjen väitteiden mukaan olisi tärkeätä, että lapsilta otettaisiin sormenjäljet kuudesta ikävuodesta alkaen (tai aikaisemmin), koska tämä olisi hyödyllistä lapsikaupan torjumisen kannalta. Samalla argumentilla tuetaan ehdotusta, että alle 12-vuotiailla lapsilla olisi oltava erillinen passi.

Näiden väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan esitetty puolueettomia tietoja. Onko neuvosto tietoinen tutkimuksista, joilla vahvistetaan se, että sormenjälkien ottamisella aikaisessa ikävaiheessa on yhteys lapsikaupan riskin pienenemiseen?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole tällä hetkellä tietoinen tutkimuksista, joilla vahvistettaisiin se, että sormenjälkien ottamisella aikaisessa ikävaiheessa olisi yhteys lapsikaupan riskien pienenemiseen.

Euroopan parlamentti hyväksyi huhtikuun istuntoviikolla Strasbourgissa mietinnön, jossa esitetään vuoropuhelua Kiinan kanssa Afrikasta. Euroopan parlamentti katsoo mietinnössä, että Kiina syyllistyy korruptioon ja rikkoo ympäristönormeja. Siksi se pyytää Kiinaa neuvotteluihin EU:n kanssa, jotta ne voisivat yhdessä Afrikan kanssa suunnitella mantereen kestävää tulevaisuutta. Kiinan kiinnostuksen kohteet Afrikan mantereella ovat lisääntyneet samoin kuin Intian ja Brasilian. Brasilia on tällä hetkellä laajentamassa maataloustukeaan Afrikalle. Painotus on biopolttoaineissa. Nousevien elintarvikehintojen myötä on herännyt paljon kysymyksiä siitä, miten maata käytetään kehitysmaissa biopolttoaineiden tuotantoon.

Aikooko neuvosto ryhtyä seuraavassa huippukokouksessa toimiin tällaisen vuoropuhelun aloittamiseksi? Minkä muotoinen vuoropuhelu tulisi kyseeseen? Katsooko neuvosto, että vuoropuhelua pitäisi toteuttaa myös muiden uusien osapuolten kanssa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on pannut merkille Euroopan parlamentin mietinnön Kiinan politiikasta ja sen vaikutuksista Afrikkaan. Mietinnössä käsiteltyjä asioita on, että siinä esitetään ne haasteet, jotka EU:lla on edessään toimijana maailmannäyttämöllä. Kesäkuussa pidetyssä viimeisimmässä huippukokouksessa keskusteltiin joistakin parlamentin jäsenen mainitsemista maailmanlaajuiselta kannalta kiinnostavista kysymyksistä, ja ne mainitaan puheenjohtajan päätelmissä.

Viime vuosina sekä EU että Kiina ovat uudelleenarvioineet ja lujittaneet poliittista ja taloudellista kumppanuuttaan ja kehityskumppanuuttaan Afrikan kanssa. Siten EU hyväksyi Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2007 yhteisen EU–Afrikka-strategian. Kiina ja Afrikka allekirjoittivat Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumin yhteisen julistuksen Beijingissä vuonna 2006 pidetyssä huippukokouksessa.

Afrikka on ollut vuodesta 2005 lähtien asialistalla kokouksissa, joita EU on pitänyt Kiinan kanssa osana kahdenvälistä vuoropuhelua. Lisäksi neuvosto on Beijingissä viime vuonna järjestetyn ensimmäisen virallisen kokouksen jälkeen käynnistänyt Kiinan johtavien virkamiesten kanssa säännöllisen vuoropuhelun, jossa keskitytään yksinomaan Afrikkaa koskeviin molempia osapuolia kiinnostaviin kysymyksiin.

Tässä tilanteessa komissio on edelleen tehostanut toimintaansa. Komissio on ilmoittanut, että se aikoo tämän vuoden lokakuussa antaa Kiinaa ja Afrikkaa koskevan tiedonannon, tavoitteena mahdollinen kolmenvälinen yhteistyö Afrikan, Kiinan ja EU:n kesken. Jatkoneuvotteluista ja Kiinan ja Afrikan välisestä sopimuksesta riippuen ehdotetaan lisäksi yhteistyön solmimista sellaisilla tärkeillä aloilla kuin luonnonvarojen kestävä kehittäminen, infrastruktuurit, rauha ja turvallisuus. Kiina on ilmaissut, että se ei vastusta tämäntyyppistä kolmenvälistä yhteistyötä, mikäli Afrikka on samaa mieltä tästä lähestymistavasta.

Muiden uusien toimijoiden, kuten Brasilian ja Intian osalta neuvosto katsoo, että tärkeitä maailmanlaajuisia ongelmia voidaan käsitellä vain vahvaan YK:hon perustuvissa monenvälisissä puitteissa. Meidän on varmistettava, että myös kolmannet maat, jotka ovat osallisina Afrikassa, tukevat tehokkaan monenvälisyyden periaatetta. Se on paras tapa säilyttää rauha ja turvallisuus kansainvälisellä tasolla sekä vastata haasteisiin, suojautua riskeiltä ja hyötyä niistä mahdollisuuksista, joita nykypäivän toisistaan riippuvaisten maiden maailma tarjoaa. Joitakin ensimmäisiä askeleita on otettu kohti Intiaa, missä Afrikan tilanteen yleinen kehitys on jo yksi huolenaiheista. Keskusteluja käydään Brasilian kanssa tavoitteena hyväksyä toimintasuunnitelma, jonka yksi luku olisi omistettava Afrikalle.

Neljä kristinuskoon kääntynyttä henkilöä tuomittiin Algeriassa 3. kesäkuuta 2008 ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, koska he olivat harjoittaneet ei-islamilaista uskontoa laittomasti. Vankeusrangaistus johtuu erityisesti siitä, etteivät he harjoittaneet uskontoaan 28. helmikuuta 2006 annetussa laissa säädetyissä puitteissa. Laissa nimittäin edellytetään, että uskonnonharjoittamispaikan pitää olla uskonnollisten asioiden ministerin hyväksymä. Tuomitut olivat perustaneet rukoustilan asuntoonsa (Le Figaro -lehdessä 3. kesäkuuta 2008 ilmestynyt artikkeli ”Quatre chrétiens condamnés en Algérie” ja Libération-lehdessä 4. kesäkuuta 2008 ilmestynyt Ryma Achouran artikkeli ”De la prison avec sursis pour des chrétiens d'Algérie”).

EY:n ja sen jäsenvaltion sekä Algerian välillä 22. huhtikuuta 2002 tehdyn assosiointisopimuksen⁽¹⁾ artiklassa määritellään demokraattisten periaatteiden ja perusihmisoikeuksien kunnioittaminen keskeiseksi osaksi kyseistä sopimusta.

Onko näiden neljän kristityksi kääntyneen henkilön rikosoikeudenkäynti ja tuomitseminen neuvoston mielestä uskonnonvapauden loukkaus? Jos ei, miksei? Jos on, mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä jatkossa assosiointisopimuksen puitteissa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Algerian uskonnonvapauden osalta neuvosto panee pahoitellen merkille parlamentin jäsenen mainitsemat tapahtumat, jotka ovat osa viime aikoina sattuneiden tapausten sarjaa.

Neuvosto on jo ilmaissut huolestumisensa viimeisimmässä EU:n ja Algerian assosiaationeuvoston kokouksessa 10. maaliskuuta 2008 ja jatkaa tiiviisti näiden tapahtumien seurantaa. Siksi neuvosto katsoo, että kaikkien uskontojen harjoittamista koskevien nykyisten lakien soveltamisen olisi oltava niiden vaatimusten mukainen, joihin Algeria on suostunut kansainvälisessä oikeudessa, erityisesti kaiken syrjinnän torjunnassa ja suvaitsevaisuuden edistämisessä kulttuurin, uskonnonharjoituksen, vähemmistöjen ja perusoikeuksien alalla.

Neuvosto vetoaa edelleen Algerian viranomaisiin, jotta nämä toimisivat näin erityisesti assosiaatiosopimuksen edellyttämän poliittisen vuoropuhelun yhteydessä.

Eräs jäsenvaltio on esitellyt Schengenin tietojärjestelmää käsittelevälle työryhmälle (SIS Working Party) ehdotuksen (työasiakirja 8204/08), jonka mukaan on tarkoitus luoda – osana Schengenin tietojärjestelmää (SIS) – sellaisten ”väkivaltarikollisten” luettelo, jotka osallistuvat kansainvälisiin mielenosoituksiin. Ehdotus on sisällöltään epäselvä ja sillä myös rikotaan yhteisön oikeudessa taattuja ihmisoikeuksia ja vapauksia.

Kyseinen kansallinen edustusto ehdottaa, että SIS:ään kirjataan henkilöt, joiden kohdalla on syytä olettaa, tiettyjen tosiseikkojen pohjalta, että he syyllistyvät vakaviin rikoksiin väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten. Ehdotuksessa todetaan, että tällaiseen kielteiseen olettamukseen voidaan päätyä, jos kyseistä henkilöä on epäilty tai syytetty tai hänet on tuomittu vakavasta rikoksesta.

Miten neuvosto arvioi edellä mainittua ehdotusta? Aikooko puheenjohtajavaltio Ranska käsitellä edelleen tätä aloitetta, jota ihmisoikeuksia ja vapauksia puolustavat järjestöt ovat perustellusti arvostelleet?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto tunnusti 13. heinäkuuta 2001 antamissaan päätelmissä⁽¹⁾ tarpeen käyttää kaikkia oikeudellisia ja teknisiä mahdollisuuksia väkivaltaisuuksiin syyllistyneitä mellakoitsijoita koskevan nopean ja nykyistä järjestelmällisemmän tietojenvaihdon tukemiseksi ja edistämiseksi kansallisten tiedostojen pohjalta. SIS:n toisesta sukupolvesta 5. ja 6. kesäkuuta 2003 antamissaan päätelmissä⁽²⁾ neuvosto pani merkille, että ehdotuksesta sisällyttää SIS II:een henkilöt, jotka saattavat syyllistyä väkivaltaiseen rähinöintiin, ollaan kiinnostuneita, mutta että on lisäksi tarpeen jatkaa niiden toteutettavuuden, hyödyllisyyden ja käytännön toteutuksen tarkastelua. Neuvosto pyysi kyseeseen tulevia työryhmiä keskustelemaan asiasta. Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä tekemässään päätöksessä⁽³⁾ neuvosto ei käsitellyt tätä ehdotusta.

Asiaankuuluvissa työryhmissä on yhä käynnissä keskustelu, jossa on erityisesti tarkoitus määrittää käsite ”henkilö, jota saattaa syyllistyä väkivaltaiseen rähinöintiin”. On selvää, että neuvosto ottaa huomioon ne takeet, jotka ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskeva yhteisön lainsäädäntö kansalaisille antaa.

Brittiläinen vetoomustuomioistuin hylkäsi 7. toukokuuta 2008 Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen valituksen ja määräsi sisäministeriön poistamaan iranilaisen vastarintaliikkeen, People's Mojahedin Organisation -järjestön (PMOI), kiellettyjen järjestöjen luettelostaan.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi joulukuussa 2006 päätöksen PMOI:n sisällyttämisestä Euroopan unionin kiellettyjen järjestöjen luetteloon. Euroopan unioni kuitenkin lisäsi PMOI:n uuteen, ajantasaistettuun luetteloonsa heinäkuussa 2007 selittäen, että päätös perustui Euroopan unionin toimivaltaisen viranomaisen – Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriön – päätökseen. Nyt korkein juridinen auktoriteetti on julistanut Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriön päätöksen laittomaksi, eikä asiasta voi enää valittaa.

Aikooko Euroopan unioni vaatia tulevissa neuvoston kokouksissa oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista ja kannattaa PMOI:n poistamista terroristijärjestöjen luettelosta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on pannut merkille Yhdistyneen kuningaskunnan vetoomustuomioistuimen 7. toukokuuta iranilaista People’s Mojahedin Organisation –järjestöä (PMOI) koskevassa asiassa antaman tuomion.

Kuten todetaan neuvoston työmenetelmissä erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP täytäntöönpanemiseksi, kaikki aikaisempia luetteloita koskevat uudet tosiasiat otetaan asianmukaisesti huomioon arvioitaessa, ovatko kyseisten luetteloiden perusteet yhä voimassa.

Näin ollen neuvosto pohtii parhaillaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa annetun tuomion vaikutuksia ja seurauksia tarkoituksenaan tehdä mahdollisimman pian päätös EU:n tasolla.

Kysyjän tarkoittamasta Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomiostuimen joulukuussa 2006 tekemästä tuomiosta on todettava, että se koskee menettelyä tehtäessä päätöstä PMOI:n sisällyttämistä terroritekoihin osallistuneiden henkilöiden ja yhteisöiden luetteloon, eikä niinkään sen sisältöä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomion jälkeen neuvosto suoritti vuoden 2007 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana yksityiskohtaisen tutkimuksen ja vahvisti menettelyt, joiden mukaan henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä sisällytetään edellä mainittuun luetteloon ja poistetaan siltä asetuksen (EY) N:o 2580/2001⁽¹⁾ nojalla. Tämän tutkimuksen seurauksena otettiin käyttöön selkeät ja avoimet menettelyt. Erityisesti jokaisen henkilön tai yhteisön osalta varojen jäädyttämisen yhteydessä edellytetään nyt perusteluja.

Henkilöt, ryhmät ja yhteisöt voivat

– pyytää neuvostoa tutkimaan luetteloon sisällyttämisensä uudelleen asiaa tukevan näytön perusteella.

– kiistää toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätöksen kansallisten menettelyjen mukaisesti

– mikäli neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 rajoittavat toimenpiteet koskevat niitä, kiistää neuvoston päätöksen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 230 artiklan 4 ja 5 kohdan ehtojen mukaisesti

– mikäli neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 rajoittavat toimenpiteet koskevat niitä, pyytää vapautuksen soveltamista humanitaarista syistä, jotta kyseisten henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen perustarpeet voidaan tyydyttää.

Hamas, jota Euroopan unioni pitää terroristijärjestönä, perusti syyskuussa 2003 ”Al-Aqsa”-televisiokanavan, joka seurasi Hizbollahin ”Al-Manar”-kanavan mallia. Kuten lehdistössä on usein todettu, Al-Aqsan-kanavan lastenohjelmissa käytetään Disney-tyyppisiä hahmoja, joiden avulla lapsia innoitetaan ryhtymään itsemurhapommittajiksi.

Onko neuvosto tietoinen siitä, että eurooppalainen satelliittipalvelujen tarjoaja Eutelsat lähettää ”Al-Aqsa”-kanavaa Atlantic Bird 4 -satelliitista, jonka se on vuokrannut jordanialaiselle satelliittipalveluiden tarjoajalle Noorsatille? Mihin toimiin neuvosto on ryhtynyt estääkseen Eutelsatia lähettämästä Al-Aqsa-kanavaa? Onko neuvosto ottanut asian esiin Ranskan valtion audiovisuaalialan neuvoston (Conseil Supérieur de l'Audiovisuel, CSA) kanssa?

Vastauksessaan kysymykseen E-1666/08 komissio totesi yhtyvänsä huoleen, joka koskee vihan lietsomista unionin jäsenvaltion alaisessa lähetystoiminnassa. Hamas-järjestön TV-kanava Al Aqsa käyttää ranskalaisyrityksen Eutelsatin Atlantic Bird-4 eurooppalaista satelliittikapasiteettia, jota Eutelsat vuokraa Jordanian satelliitti-toimittajalle Noorsatille, väkivaltaan ja vihaan yllyttämiseen sekä terrorismin oikeuttamiseen Euroopassa ja muualla. Hizbollahin TV-kanavan Al-Manarin tavoin Al-Aqsan ohjelmissa lapset esiintyvät pukeutuneina itsemurhaiskujen tekijöiksi ja heidät esitetään sankareina. Yhdessä ohjelmaosiossa Assud, suosittu pupuhahmo, ihannoi marttyyrikuolemaa ja itsemurhaiskuja tavoiteltavina päämäärinä kaikille lapsille, jotka soittavat ohjelmaan. Toisessa ohjelmaosiossa sarjakuvahahmo sanoo syövänsä kaikki tanskalaiset, koska tanskalainen sanomalehti on julkaissut poliittisen sarjakuvan, josta he eivät pitäneet. Assud-pupu ottaa vastaan puhelun televisiolähetyksessä joltakin, joka sanoo, että me onnistumme vielä tappamaan, murhaamaan kyseisen pilapiirtäjän, johon Assud täydestä sydämestään yhtyy.

Miten neuvosto aikoo estää Al-Aqsaa käyttämästä Euroopan satelliittikapasiteettia lähetyksiinsä? Ottaen huomioon yhtäläisyydet Al-Manar-televisiokanavan kanssa ja Al Aqsan lähetysten vihaan ja terrorismiin yllyttämisen, eikö tässä ole kyse Al- Manarin tapauksen tavoin muutetun televisio ilman rajoja -direktiivin (2007/65/EY⁽¹⁾) 3 b artiklan (vihaan yllyttäminen) rikkomisesta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Rotuvihaan tai uskonnolliseen vihaan yllyttävien televisio-ohjelmien lähettäminen ei ole demokratioidemme perustana olevien arvojen mukaista, eikä sitä voida missään tapauksessa suvaita.

Audiovisuaalisista mediapalveluista annetun direktiivin (direktiivi 89/552/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2007/65/EY) 2 artiklan 4 ja 6 kohdassa todetaan, että kolmansissa maissa toimivat palveluntuottajat voivat tietyissä tapauksissa kuulua jäsenvaltion lainsäädännön piiriin.

Jäsenvaltioiden, joille kyseinen direktiivi on osoitettu, on sovellettava sitä komission valvonnassa. Edellä mainitun direktiivin mukaan on kyseisten kansallisten viranomaisten tehtävänä käsitellä huolellisesti parlamentin jäsenten esiin nostamaa kysymystä.

Lisäksi Euroopan unioni torjuu kaiken julkisen yllytyksen terroritekoon, minkä se on osoittanut äskettäin tekemällään muutoksella terrorismin torjuntaa koskevaan neuvoston puitepäätökseen (2002/475/JHA), johon sisältyy kolme uutta rikosta: julkinen yllytys terroritekoon, värväys terrorismiin ja koulutus terrorismiin. Lisäksi on suunniteltu, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat terrorismin ehkäisemistä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka velvoittaa osapuolet kriminalisoimaan terroritekoon yllyttämisen.

Kesäkuun 4. päivänä 2008 julkaistun Hands off Cain -verkkolehden nro 105 mukaan Iranin hallinto on määrännyt unionin kansalaiset, brittiläisen passin haltijan Foroud Fouladvandin ja saksalaisen passin haltijan Alexander Valizadehmin, sekä amerikkalaisen Nazem Schmidttin teloitettaviksi (mahdollisesti heidät on jo teloitettu).

Muistettakoon, että tohtori Foroud Fouladvand on tiedemies ja Koraanin tutkija, joka on tuominnut julkisesti Iranin hallinnon ja sen tyrannian.

Onko neuvosto tietoinen kyseisistä tuomioista ja suunnitelluista teloituksista? Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä toimia se on toteuttanut kyseisten EU:n kansalaisten suojelemiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on tietoinen siitä, että nämä ihmiset katosivat Yüksekovassa, Turkkiin kuuluvassa Hakkarin maakunnassa lähellä Iranin rajaa. EU:n jäsenvaltioiden Teheranin suurlähetystöt kokoavat parhaillaan lisätietoja ja seuraavat tätä tapausta tiiviisti, mutta eivät pysty vahvistamaan sitä, että Iranin viranomaiset ovat pidättäneet nämä ihmiset.

Neuvosto on asettanut joukolle Zimbabwen virkamiehiä ja poliitikkoja EU:hun matkustamista koskevan kiellon, joka koskee myös presidentti Robert Mugabea. Presidentti Mugabe on kuitenkin pystynyt uhmaamaan tätä kieltoa matkustamalla Italiaan ja käyttämällä hyväkseen Italian hallituksen ja Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) päämajasopimusta osallistuakseen FAO:n kokouksiin Roomassa.

Millä tavalla neuvosto pyrkii yleisesti kiristämään matkustuskieltoa viimeisimpien tapahtumien valossa? Mitä neuvosto tekee erityisesti Mugaben ja FAO:n tapauksessa kannustaakseen Italian hallitusta neuvottelemaan FAO:n kanssa tehdyn päämajasopimuksen uudelleen siten, että Italia voi panna EU:n matkustuskiellon täysin täytäntöön ja estää Mugabea hyödyntämästä tätä porsaanreikää? Mitä mieltä neuvosto on tällaisen kiellon merkityksestä ja tehokkuudesta, jos sitä voidaan rikkoa näin helposti?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole harkinnut matkustuskiellon kiristämistä viimeisimpien tapahtumien valossa, mutta 19. ja 20. kesäkuuta kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä Eurooppa-neuvosto toistaa valmiutensa ryhtyä lisätoimenpiteisiin väkivallasta vastuussa olevia tahoja vastaan.

On kunkin jäsenvaltion asia panna matkustuskielto täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Italia ei ole ainoa valtio, joka solmii päämajasopimuksia, joiden avulla Zimbabwen johtajat ovat useita kertoja päässeet matkustamaan useisiin EU:n jäsenvaltioihin.

Neuvosto on vuoden 2002 jälkeen uudistanut vuosittain Zimbabwen hallituksen jäsenille määräämänsä matkustuskiellon.

Hintojen jyrkkä nousu (inflaatio) sekä öljyn ja viljan jatkuva ja nopea kallistuminen samoin kuin kyvyttömyys ryhtyä eurooppalaisia kansalaisia, jäsenvaltioiden talouksia ja itse EU:ta tukeviin riittäviin toimiin on erityisen huolestuttavaa. Mitkä ovat EU:n poliittiset suuntaviivat, joiden avulla se voi torjua yhdessä jäsenvaltioiden kanssa öljyn ja viljan kallistumista sekä hintojen jyrkkää nousua? Onko suunniteltu konkreettisia toimia ja jos on, mitä ne ovat ja mitä niihin täsmälleen sisältyy?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Tässä kysymyksessä esiin nostetuista tärkeistä asioista on keskusteltu neuvostossa useissa yhteyksissä, erityisesti komission tiedonantojen ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen”⁽¹⁾ ja ”Vastatoimet öljyn hinnannousulle”⁽²⁾ perusteella.

19. ja 20. kesäkuuta 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto keskusteli tästä aiheesta Ecofin-neuvoston raportin ”Elintarvikkeiden viimeaikainen hintakehitys – keskeiset syyt ja poliittiset ratkaisut”⁽³⁾perusteella. Näin ollen puheenjohtajan päätelmissä vahvistetaan joukko toteutettavia erityistoimenpiteitä, joista suurin osa on pantava täytäntöön ennen joulukuuta 2008.

Päätelmissään puheenjohtajavaltio myös toteaa ne erityistoimet, joita Euroopan unioni on jo toteuttanut erityisesti maatalousalalla elintarvikkeiden hintapaineiden lieventämiseksi: interventiovarastoja on myyty, vientitukia vähennetty, kesannointivaatimus on poistettu vuoden 2008 osalta, maitokiintiöitä on nostettu ja viljojen tuontitullit on poistettu. Näin unioni on parantanut tarjontaa ja vakauttanut maatalousmarkkinoita. Lisäksi yhteisen maatalouspolitiikan perättäiset muutokset ovat edistäneet Euroopan maatalousalan tehokkuuden nostamista. Neuvosto tarkastelee YMP:n terveystarkastuksen yhteydessä muita toimia näiden asioiden käsittelemiseksi.

Toteutettavista toimenpiteistä voidaan todeta, että Eurooppa-neuvosto on korostanut, että on tärkeää varmistaa biopolttoainepolitiikkojen kestävyys asettamalla kestävyyskriteerit ensimmäisen sukupolven biopolttoaineille ja edistämällä sivutuotteista valmistettujen toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämistä, sekä arvioida viipymättä mahdollisia vaikutuksia elintarvikkeiksi käytettäviin maataloustuotteisiin ja toteuttaa tarvittaessa toimia ongelmien korjaamiseksi.

Eurooppa-neuvosto on myös ilmoittanut pyrkivänsä edelleen Dohan kierroksella kokonaisvaltaiseen, kunnianhimoiseen ja tasapainoiseen tulokseen ja yrittävänsä rajoittaa kolmansia maita määräämästä elintarvikkeita koskevia vientirajoituksia ja vientikieltoja. Euroopan unioni ottaa tämän asian esille WTO:ssa ja muilla asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla.

Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen komission aloitteeseen tarkastella vähittäiskauppaa rajoittavaa sääntelyä, ja se myös panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen seurata tiiviisti tapahtumia perushyödykkeisiin liittyvillä rahoitusmarkkinoilla, mukaan lukien spekulatiivinen kauppa, ja niiden vaikutuksia hintavaihteluihin sekä mahdollisia politiikkavaikutuksia. Se kehottaa komissiota antamaan tästä asiasta selvityksen ennen joulukuussa 2008 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta ja harkitsemaan ehdotuksia asianmukaisiksi poliittisiksi toimiksi, mukaan lukien toimenpiteet, joiden tarkoituksena on parantaa markkinoiden avoimuutta.

Öljyn ja kaasun hintojen osalta puheenjohtajavaltiota on kehotettu yhteistyössä komission kanssa tutkimaan mahdollisuutta toteuttaa toimenpiteitä öljyn ja kaasun äkillisten nousujen vaikutusten lieventämiseksi ja tutkimaan näiden toimenpiteiden vaikutuksia sekä raportoimaan asiasta ennen lokakuussa 2008 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta. Eurooppa-neuvosto on myös kehottanut jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan investointipankkia tukemaan toimenpiteitä, joilla on tarkoitus helpottaa kotitalouksien ja teollisuuden investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön sekä ympäristöystävällisempään fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Eurooppa-neuvosto on kehottanut jäsenvaltioita ja komissiota kiirehtimään energiatehokkuutta koskevan vuoden 2006 toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja pohtimaan sen mahdollista tarkistusta.

Näissä samoissa päätelmissä komissiota kehotettiin seuraamaan elintarvikkeiden ja öljyn hintakehityksen ohella myös kehitystä muilla perushyödykkeisiin liittyvillä markkinoilla. Lisäksi yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostoa pyydettiin seuraamaan tiiviisti asiaankuuluvien neuvoston kokoonpanojen työskentelyä elintarvikkeiden ja öljyn hintaan liittyvien kysymysten parissa ja raportoimaan asiasta Eurooppa-neuvostolle lokakuuhun 2008 mennessä.

Kolumbian korkein oikeus tutkii väitteitä, joiden mukaan 64:llä presidentti Uriben hallitusta tukevalla kansanedustajalla on yhteyksiä puolisotilaallisiin joukkoihin (kuolemanpartioihin). Presidentti on pyytänyt omia kannattajiaan parlamentissa viivyttämään parlamentin uudistamista ja estämään se, että puolueet korvaavat puolisotilaallisia joukkoja tukevat kansanedustajat varamiehillä. Looginen johtopäätös on se, että Uriben hallinto nojaa puolisotilaallisia ryhmiä suosivaan politiikkaan ja että presidentin uudelleenvalinta riippuu mainituista kansanedustajista.

Aikooko neuvosto jatkaa assosiointisopimusta koskevia neuvotteluja puolisotilaallisten joukkojen tukeman hallituksen kanssa? Jos uuteen sopimukseen sisältyy ihmisoikeuslauseke, onko mainitun sopimuksen allekirjoittaminen asianmukaista sellaisen hallituksen kanssa, joka rikkoo ihmisoikeuksia jo ennen sopimuksen allekirjoittamista?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on pannut merkille tiedot, joissa kerrotaan mahdollisista yhteyksistä poliittisten merkkihenkilöiden ja Kolumbian puolisotilaallisten ryhmien välillä, ja seuraa tiiviisti tilanteen kehitystä. Andien yhteisön kanssa neuvoteltavana olevaan assosiaatiosopimukseen sisällytetään luonnollisesti ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita koskeva vakiolauseke. Tässä tapauksessa on asianmukaista korostaa, että vuoden 2007 lopulla hyväksymissään päätelmissä

”Neuvosto […] ilmaisee EU:n täyden solidaarisuuden Kolumbian kansalle ja täyden tukensa Kolumbian hallitukselle sen pyrkiessä neuvotteluratkaisuun maan sisäisessä aseellisessa konfliktissa, ja korostaa, että EU pitää oikeuden ja rauhan lain ja siihen liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanon jatkamista sekä aseistariisunta-, demobilisaatio- ja yhteiskuntaan sopeuttamisprosessin (DDR-prosessin) kehittämistä kyseisen lain nojalla erittäin tärkeänä.

Neuvosto vahvistaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden olevan valmiita avustamaan Kolumbian hallitusta, valtion instituutioita, kansalaisyhteiskuntaa ja kansainvälisiä järjestöjä sellaisen toiminnan tukemisessa, jolla edistetään rauhaa, totuutta, oikeutta, hyvitystä ja sovintoa ja jolla viedään eteenpäin DDR-prosesseja.

Neuvosto panee tyytyväisenä merkille Kolumbian hallituksen ja viranomaisten toimet oikeuden ja rauhan lain panemiseksi täytäntöön avoimesti ja tehokkaasti, kansallisen sovinto- ja hyvityskomission työn sekä perustuslakituomioistuimen roolin. Neuvosto panee niin ikään tyytyväisenä merkille aseistettujen henkilöiden ja ryhmien sosiaalista ja taloudellista integroitumista käsittelevän valtuutetun nimittämisen ja työskentelyn.

Neuvosto arvostaa saavutettuja tuloksia, mutta panee samalla merkille, että oikeuden ja rauhan lain täytäntöönpano on vielä kaukana täydellisestä. Se kehottaa Kolumbian hallitusta tukemaan oikeuden ja rauhan lain kaikkien osien nopeaa ja tehokasta täytäntöönpanoa ja antamaan siihen resursseja – myös osoittamalla riittävästi henkilökuntaa yleisen syyttäjän virastoon kuuluvalle oikeuden ja rauhan lain yksikölle – niin, että uhrien oikeudet totuuteen, oikeuteen ja hyvitykseen asetetaan etusijalle.”

Neuvosto myös rohkaisi ”Kolumbian hallitusta pyrkimään määrätietoisesti parantamaan ihmisoikeuksien kunnioittamista asevoimissa ja suhtautuu myönteisesti tässä jo saavutettuun edistymiseen. Se panee kuitenkin huolestuneena merkille, että jotkut turvallisuusjoukkojen jäsenet syyllistyvät edelleen ihmisoikeusloukkauksiin, myös laittomiin teloituksiin.”

Lopuksi neuvosto ilmaisi, että se ”on huolissaan uusien puolisotilaallisten ja muiden aseellisten rikollisryhmien syntymisestä. Se panee merkille viranomaisten jo toteuttamat toimet tällaisten uusien ryhmien torjumiseksi ja vetoaa Kolumbian hallitukseen, jotta se lisäisi ponnistelujaan ja tehostaisi toimenpiteitään ryhmien torjumiseksi.”

Tietyt tiedotusvälineet ovat raportoineet, että Euroopan unionin jäsenvaltiot harkitsevat vakavasti Kuubaa koskevien sanktioiden poistamista huolimatta mm. Human Rights Watch -järjestön ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen jyrkästä vastustuksesta.

Voivatko Kuuban kansalaiset vedota kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen? Mitä merkittävää konkreettista ja todistettavissa olevaa edistymistä Kuubassa on neuvoston mukaan tapahtunut sananvapauden, yhdistymisvapauden, vapaan liikkuvuuden, lehdistönvapauden ja oikeusjärjestelmän uudistamisen suhteen sen jälkeen, kun sanktiot ensi kerran asetettiin vuonna 2003?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Kuuba allekirjoitti 28. helmikuuta 2008 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, mihin EU:n puheenjohtajisto ilmaisi tyytyväisyytensä 4. maaliskuuta 2008 antamassaan lausunnossa.

Ennen näiden yleissopimusten ratifiointia Kuuban kansalaiset eivät voi turvautua niiden määräyksiin. Neuvosto kuitenkin korostaa, että allekirjoittamalla ne Kuuba on jo ilmoittanut aikomuksensa kunnioittaa näissä sopimuksissa lueteltuja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja muita Kuuban ratifioimia ihmisoikeussopimuksia.

Neuvosto pyysi 23. kesäkuuta 2008 antamissaan päätelmissä Kuuban viranomaisia ratifioimaan ja panemaan täytäntöön nämä sopimukset sekä kehotti jälleen Kuuban hallitusta toteuttamaan käytännössä ihmisoikeuksia koskevan sitoumuksensa, jonka se teki allekirjoittamalla edellä mainitut ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset.

Samoissa päätelmissä neuvosto pani merkille muutokset, joita Kuuban hallitus on tähän mennessä toteuttanut. Neuvosto ilmoitti, että se tukee liberalisointiin tähtääviä muutoksia Kuubassa ja kannustaa hallitusta toteuttamaan niitä.

Neuvosto vetosi Kuuban hallitukseen, jotta se tosiasiallisesti parantaisi ihmisoikeustilannetta muun muassa vapauttamalla ehdoitta kaikki poliittiset vangit, myös vuonna 2003 pidätetyt ja tuomitut vangit. Tämä on EU:lle edelleen keskeinen painopiste. Neuvosto kehotti lisäksi Kuuban hallitusta helpottamaan kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen pääsyä Kuuban vankiloihin.

Neuvosto vahvisti jatkavansa sitoutumistaan vuonna 1996 hyväksyttyyn yhteiseen kantaan ja vahvisti sen merkityksellisyyden sekä vakuutti uudelleen jatkavansa määrätietoisesti vuoropuhelua Kuuban viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition edustajien kanssa EU:n politiikkojen mukaisesti ihmisoikeuksien kunnioituksen edistämiseksi ja todellisen edistymisen aikaan saamiseksi tiellä kohti moniarvoista demokratiaa. Neuvosto korosti, että EU tarjoaa edelleen yhteiskunnan kaikille aloille käytännön apua, jotta Kuubassa saataisiin aikaan rauhanomainen muutos. Lisäksi EU toisti Kuuban hallitukselle osoittamansa vetoomuksen varmistaa tiedonvälityksen vapaus ja sananvapaus sekä oikeus Internetin käyttöön, ja kehotti Kuuban hallitusta toimimaan yhteistyössä tältä osin.

EU totesi uudelleen, että Kuuban kansalaisilla on oikeus päättää itsenäisesti tulevaisuudestaan, ja on valmis vaikuttamaan myönteisesti kaikkien Kuuban yhteiskunnan alojen tulevaan kehitykseen, myös kehitysyhteistyön avulla.

Neuvosto lisäsi, että EU on valmis ryhtymään uudelleen laajaan ja avoimeen vuoropuheluun Kuuban viranomaisten kanssa kaikista keskinäistä etua koskevista asioista. Kesäkuun 2007 jälkeen alustavia keskusteluja mahdollisuudesta käynnistää tällainen vuoropuhelu on käyty sekä EU:n ja Kuuban ministerien kesken että kahdenvälisesti. Vuoropuhelun olisi katettava mahdollisten yhteistyöalueiden koko kirjo, kuten ihmisoikeuksien, politiikan, talouden, tieteen ja kulttuurin alat, ja sitä olisi käytävä vastavuoroisuuden ja syrjimättömyyden pohjalta, ilman ehtoja ja tuloshakuisesti. Tämän vuoropuhelun puitteissa EU:n on tarkoitus selvittää Kuuban hallitukselle demokratiaa, yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevia näkemyksiään. Neuvosto vahvisti jälleen, että sen politiikka, joka koskee EU:n yhteydenpitoa demokraattiseen oppositioon, on edelleen voimassa. Korkean tason vierailujen aikana olisi aina käsiteltävä ihmisoikeuskysymyksiä, ja niiden yhteydessä olisi tarvittaessa järjestettävä tapaamisia demokraattisen opposition kanssa.

Tästä syystä neuvosto päätti jatkaa edellä mainittua laajaa poliittista vuoropuhelua Kuuban hallituksen kanssa. Tässä yhteydessä neuvosto suostui poistamaan jo vuoden 2003 keskeytetyt toimenpiteet keinona edistää poliittista vuoropuhelua ja mahdollistaa vuoden 1996 yhteisen kannan välineiden täysimääräisen käytön.

Yhteisen kannan vuotuisen tarkistuksen yhteydessä neuvosto arvioi kesäkuussa 2009 suhteitaan Kuubaan ja poliittisen vuoropuheluprosessin tehokkuutta. Tämän jälkeen vuoropuhelu jatkuu, jos neuvosto toteaa, että se on ollut tehokasta erityisesti päätelmien toisessa kappaleessa mainitut seikat huomioon ottaen.

Aikooko neuvosto pyrkiä kaikin käytettävissä olevin keinoin saamaan urheilun alalla oikeudellista toimivaltaa, jollaista suunniteltiin Lissabonin sopimuksessa, nyt kun sopimusta ei enää sellaisenaan voida panna täytäntöön Irlannin ”ei”-kansanäänestyksen jälkeen?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Lain mukaan unionilla on ainoastaan sille perussopimuksissa myönnetty toimivalta. Siksi neuvosto ei voi itse siirtää unionille uutta toimivaltaa.

Lissabonin sopimuksen 149 artiklassa tarkoitetun urheilun alaa koskevan oikeudellisen toimivallan osalta on huomautettava, että 19. ja 20. kesäkuuta kokoontunut Eurooppa-neuvosto pani merkille Irlannin kansanäänestyksen tuloksen ja oli yhtä mieltä siitä, että tilanteen analysoimiseksi tarvitaan lisää aikaa. Se myös palautti mieleen, että Lissabonin sopimuksen tarkoituksena on auttaa laajentunutta unionia toimimaan tehokkaammin ja demokraattisemmin, ja totesi, että 19 jäsenvaltion parlamentit ovat ratifioineet sopimuksen ja että ratifiointiprosessi jatkuu muissa jäsenvaltioissa⁽¹⁾.

Yhdysvaltojen tukeman Pakistanin diktaattorin Musharrafin sotilasvalta julisti marraskuussa 2007 sotatilalain, mistä seurasi joukoittain pidätyksiä ja Pakistanin kansaan kohdistettiin räikeää väkivaltaa. Diktatuurin poliittisen vainon kohteena ovat olleet myös maan lainoppineet, jotka olivat asettuneet vastustamaan diktatuuria, ja näin ollen oikeusprosessia varten on vangittu tuhansia asianajajia ja 45 ylempää ja hyvin korkea-arvoista tuomioistuinten virkamiestä, mukaan lukien korkeimman oikeuden puheenjohtaja Iftikhar Chaudhry. Syytetyt tuomarit olivat niin ikään asettuneet vastustamaan maanmiehiensä sieppauksia ja vangitsemisia Guantánamo-tyyppisiin pidätyskeskuksiin sekä maan rikkauksien väärinkäyttöä. Neljä kuukautta Musharrafin tappion ja uuden hallituksen valinnan jälkeen syytettyjä tuomareita ei ole vapautettu ja Yhdysvallat vahvistaa Pakistaniin kohdistamansa painostusta, jotta se pysyisi maan uskollisena liittolaisena hysteriaa muistuttavassa ”terrorismin vastaisessa taistelussa”.

Mihin toimiin Euroopan unionin neuvosto aikoo ryhtyä, jotta poliittisesti vainotut tuomarit vapautettaisiin ja Pakistanin kansalle palautettaisiin sen demokraattiset oikeudet ja vapaudet?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

EU on vakaasti sitoutunut kunnioittamaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta, joka on demokratian perustekijöistä, oikeusvaltion tae ja varjelee perustuslaillista järjestystä ja yksilön vapauksia.

Pakistanin osalta EU on ollut syvästi huolissaan korkeimman oikeuden presidentin ja muiden tuomareiden erottamisesta, sillä tämä päätös uhkaa perustuslaillisuuden ja oikeusvaltion perusperiaatteita.

EU tukee yleisesti ihmisoikeuksien puolustajia, myös niitä, jotka taistelevat oikeuslaitoksen riippumattomuuden puolesta.

EU kannustaa yleisesti Pakistanin uutta hallitusta sitoutumaan vakaasti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen ja demokraattisen järjestelmän lujittamiseen ja palauttamaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden. Nämä kysymykset ovat Euroopan unionin ja Pakistanin välisen vuoropuhelun olennainen osa.

Euroopan unioni on sitoutunut auttamaan Pakistanin kansaa rakentamaan menestyvän ja vakaan yhteiskunnan, joka perustuu ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioon.

Israelin poliisi kuulusteli Israelin kommunistisen puolueen johtoon kuuluvaa Hadashin puheenjohtajaa ja Israelin parlamentin Hadash-ryhmän johtajaa Mohamed Barakehia 20.5.2008 perusteenaan tekaistut syytteet oletetuista poliisiin kohdistuneista hyökkäyksistä Libanonin sotaa vastaan vuonna 2006 järjestettyjen mielenosoitusten yhteydessä. Mohamed Barakeh, joka osallistui Euroopan parlamentissa 13.–14.5.2008 järjestettyihin tilaisuuksiin, on tunnettu rauhaa ja turvallisuutta Lähi-idässä puolustavista mielipiteistään.

Tuomitseeko neuvosto nämä Israelin viranomaisten toimet, jotka ovat suora hyökkäys Hadashin ja Israelin kommunistisen puolueen politiikkaa vastaan, jolla pyritään ratkaisemaan Palestiinan kysymys oikeudenmukaisesti ja varmistamaan israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanomainen rinnakkaiselo?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Israelin oikeudellinen menettely on käynnissä, eikä neuvoston asiana ei ole sekaantua tähän menettelyyn, joka on Israelin valtion sisäinen asia. Neuvosto on kuitenkin useissa yhteyksissä tuonut julki kannan, jonka mukaan se kannattaa Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin oikeudenmukaista, kattavaa ja pysyvää ratkaisemista.

Liettuan parlamentti hyväksyi tiistaina 17. kesäkuuta uuden lakiesityksen, jolla kielletään vastaisuudessa kommunismin ja fasismin symbolien julkinen käyttö.

Kyseessä on sietämätön, historianvastainen ja vaarallinen rinnastaminen, joka muun muassa loukkaa fasismin murskaamisen puolesta henkensä antaneiden miljoonien kommunistien muistoa.

Tässä Liettuan, kommunistisen puolueen kieltäneen maan poliittisten voimien hyväksymässä päätöksessä edellytetään myös sakkorangaistuksia. Sen jälkeen, kun presidentti on allekirjoittanut uuden lain, sirppiä ja vasaraa julkisesti käyttävät joutuvat maksamaan 150–300 euron sakon.

On tunnettua, että monet kommunistiset puolueet, myös Kreikan kommunistinen puolue, käyttävät sirppiä ja vasaraa symbolinaan ja vaalitunnuksenaan.

Mikä on neuvoston kanta tähän sietämättömään ja historianvastaiseen päätökseen? Miten neuvosto suhtautuu siihen, että Euroopan parlamentin vaalien alla kommunististen puolueiden, esimerkiksi Kreikan kommunistisen puolueen, toiminta on tämän lain nojalla kiellettyä Liettuassa asuvien Kreikan kansalaisten äänten tavoittelemiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole keskustellut tästä asiasta, koska se ei kuulu sen toimialaan.

Moskova on esittänyt ajatuksen, että Irlannin äskettäinen kielteinen äänestystulos Lissabonin sopimuksesta saattaa vaikuttaa kielteisesti neuvotteluihin Euroopan unionin ja Venäjän välisestä strategisesta kumppanuussopimuksesta (www.euobserver.com). Mikä on puheenjohtajamaa Ranskan kanta Lissabonin sopimuksen ratifioimisprosessin mahdollisesta vaikutuksesta uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta Venäjän kanssa käytäviin neuvotteluihin? Onko Venäjä valmis aloittamaan neuvottelut uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta? Mikä on Venäjän reaktio EU:n neuvotteluvaltuutukseen, joka koskee pitkään jatkuneita ja yhä ratkaisemattomia ongelmia, jotka tähän neuvotteluvaltuutukseen on sisällytetty Liettuan aloitteen mukaisesti?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessilla ja Venäjän kanssa solmittavaa uutta sopimusta koskevilla neuvotteluilla ei ole suoraa yhteyttä. Näin ollen Irlannin kansanäänestyksen tulos ei vaikuta näihin neuvotteluihin, ja ne voivat jatkua suunnitellusti. Venäjä ja EU ovat todellisuudessa valmiit aloittamaan neuvottelut uudesta kahdenvälisestä sopimuksesta, jolla on tarkoitus korvata nykyinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Nämä neuvottelut käynnistettiin Hanti-Mansijskissa hiljattain pidetyssä EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa, jossa annettiin seuraavansisältöinen yhteinen lausuma:

Osapuolet sopivat siitä, että tavoitteena on solmia strateginen sopimus, joka antaa kokonaisvaltaisen kehyksen EU:n ja Venäjän välisille suhteille lähitulevaisuudessa ja auttaa kehittämään suhteen mahdollisuuksia. Tämän sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa oikeusperustaa ja saada aikaan suhteiden kaikkia tärkeitä alueita koskevat oikeudellisesti velvoittavat sitoumukset, sellaisina kuin ne on sisällytetty EU:n ja Venäjän väliseen yhteistyön neljään osalohkoon ja niitä koskeviin työsuunnitelmiin, joista sovittiin Moskovan huippukokouksessa vuonna 2005.

Lausuman mukaan uusi sopimus rakentuu kansainvälisille sitoumuksille, jotka velvoittavat EU:ta ja Venäjää.

Neuvottelujen ensimmäinen kierros pidettiin 4. heinäkuuta 2008 Brysselissä, jossa päästiin sopimukseen siitä, miten neuvotteluprosessissa edetään.

Ranskan maatalousministeri Michel Barnier on kehottanut Eurooppaa laatimaan elintarvikehuollon turvallisuutta koskevan suunnitelman ja vastustamaan sitä, että unionin maatalousbudjettia leikataan lisää. Tällaisilla toimilla olisi kuitenkin kielteisiä vaikutuksia, ne nostaisivat elintarvikkeiden hintoja maailmanlaajuisesti kriisiaikana eivätkä olisi mitenkään hyödyksi Euroopan maataloudelle pitkällä aikavälillä. Voisiko neuvosto ilmoittaa, mikä on sen näkemys YMP:n vaikutuksesta elintarvikkeiden hintoihin?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on täysin tietoinen siitä, että elintarvikkeiden nouseviin hintoihin on etsittävä tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita ratkaisuja.

Kuten parlamentin jäsen tietää, Eurooppa-neuvosto tarkasteli asiaa 19.–20. kesäkuuta⁽¹⁾neuvoston työn ja komission esittämän tiedonannon⁽²⁾ perusteella.

Hintojen äkillinen nousu on monimutkainen ilmiö, jolla on monia perimmäisiä syitä ja seurauksia.

Syiksi mainitaan erityisesti ilmastokysymys ja pääasiassa epäsuotuisista ilmasto-olosuhteista johtuvat viimeaikaiset huonot sadot tietyissä maailman valtioissa, erityisesti joidenkin nousevan talouden valtioiden kysynnän kasvusta johtuva tiettyjen elintarvikkeiden maailmanlaajuisen kysynnän kasvu, biopolttoaineiden maailmanlaajuinen kehitys, rahoitusmarkkinoilla tapahtuvan keinottelun vaikutus hintojen epävakauteen ja nousuun sekä öljyn hinnannoususta johtuva elintarvikkeiden tuotanto- ja kuljetuskustannusten nousu.

Tämän monimutkaisen tilanteen huomioon ottaen Eurooppa-neuvosto korostaa kaikkien asiaankuuluvien elimien suorittaman pätevän seurannan tärkeyttä ja mainitsee joukon mahdollisia lähestymistapoja. Tässä yhteydessä se muun muassa toteaa maatalouden pystyvän antamaan hyödyllisen panoksen ja olemaan yksi mahdollisista osatekijöistä mahdollisessa vastauksessa nykyiseen kriisiin.

Näin ollen Eurooppa-neuvosto toteaa päätelmissään, että ”EU on jo toteuttanut toimia elintarvikkeiden hintapaineiden lieventämiseksi: interventiovarastoja on myyty, vientitukia vähennetty, kesannointivaatimus on poistettu vuoden 2008 osalta, maitokiintiöitä on nostettu ja viljojen tuontitullit on poistettu. Näin unioni on parantanut tarjontaa ja vakauttanut maatalousmarkkinoita”.

Eurooppa-neuvosto myös toteaa, että kokonaisuudessaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) perättäiset uudistukset ovat ”ovat vahvistaneet sen markkinasuuntautuneisuutta […] ja saaneet EU:n viljelijät ottamaan hintakehityksen paremmin huomioon”; siksi Eurooppa-neuvoston mukaan on tärkeää jatkaa ja parantaa tätä suuntautuneisuutta, ja ”Samalla on varmistettava rehellinen kilpailu ja suosittava kestävää maataloutta kaikkialla EU:ssa ja varmistettava riittävä elintarvikkeiden tarjonta”.

Tulevaisuuden osalta Eurooppa-neuvosto painottaa: ”Yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen yhteydessä neuvosto tarkastelee uusia toimia näiden asioiden käsittelemiseksi”.

Komission yksiköissä myös valmistellaan erityistoimenpiteitä köyhimpien ihmisten auttamiseksi sekä Euroopassa että muualla maailmassa, ja neuvosto tarkastelee niitä ajallaan. Meidän on myös jatkettava ponnistelujamme sen hyväksi, että maatalousala saa entistä tärkeämmän aseman yhteistyöpolitikassamme.

Lopuksi totean, että ennusteiden satojen kasvusta seuraavana satovuonna pitäisi auttaa vähentämään maataloustuotteisiin kohdistuvaa painetta.

EU on päättänyt torjua terrorismia sen kaikissa muodoissaan. Onko Eurooppa-neuvosto tietoinen, että tietyissä Euroopan maissa johtavien poliitikkojen tiedetään osallistuneen khalistanilaisen ääriliikkeen johtajien järjestämiin kokouksiin, joiden ainoana tarkoituksen on koordinoida kaikkien Intian terroristi- ja separatistiryhmien toimintaa kyseisen demokraattisen, liberaalin ja sekulaarisen maan yhtenäisyyden ja loukkaamattomuuden häiritsemiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole keskustellut asiasta, joka koskee johtavien eurooppalaisten poliitikkojen osallistumista khalistanilaisten ääriliikkeen johtajien järjestämiin kokoukseen.

Euroopan unioni on määrätietoisesti toteuttamaansa terrorismin torjuntaan liittyen julkistanut terroritekoihin osallistuneista henkilöistä ja yhteisöistä luettelon, joka sisältää Khalistan Zindabad Force -liikkeen, jonka varat on siksi jäädytetty koko unionin alueella.

Neuvosto päätti hyväksyä direktiivin jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (jonka hyväksyminen edellyttää yksimielistä päätöstä) ja ehdotuksen työajan järjestämiseen liittyviä tiettyjä näkökohtia koskevan direktiivin muuttamiseksi (jonka hyväksyminen edellyttää määräenemmistön päätöstä).

Miten kukin jäsenvaltio äänesti näistä kahdesta päätöksestä (miten äänet vastaan, puolesta ja tyhjää jakautuivat)?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia annettavan direktiivin osalta neuvosto haluaa huomauttaa, että kyseinen ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 kohdan b alakohtaan. Näin ollen sen yhteydessä sovelletaan yhteispäätösmenettelyä, ja neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä.

Parlamentti hyväksyi 18. kesäkuuta 2008 pidetyssä täysistunnossa tarkistuksia komission ehdotukseen. Koska nämä tarkistukset vastaavat niitä tarkistuksia, joiden pysyvien edustajien komitean istuntoa johtava puheenjohtaja oli ilmaissut kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle 4. kesäkuuta 2008 lähettämällään kirjeellä olevan neuvoston hyväksyttävissä, voidaan todeta, että sopimukseen on päästy ensimmäisessä käsittelyssä⁽¹⁾. Siksi neuvostossa ei ole vielä ollut äänestystä vaan pikemminkin keskusteluja, joiden aikana on päästy sopimukseen kyseisen kirjeen sisällöstä.

Kyseisten toimielinten asiantuntijat suorittavat parhaillaan parlamentin äänestyksen tuloksena olleen tekstin oikeudellista ja kielellistä tarkastusta. Myöhemmin Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat säädöksen määräenemmistöllä.

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetusta direktiivistä voidaan todeta, että neuvosto pääsi 9. kesäkuuta 2008 määräenemmistöllä sopimukseen tätä direktiiviä koskevasta puheenjohtajavaltion ehdottamasta kokonaisratkaisusta. Neljä valtuuskuntaa (Kreikan, Unkarin, Maltan ja Espanjan valtuuskunnat) eivät voineet hyväksyä puheenjohtajavaltion kompromissiehdotusta, ja kolme muuta valtuuskuntaa (Belgian, Kyproksen ja Portugalin valtuuskunnat) pidättyivät äänestyksestä. Viisi valtuuskuntaa (Belgian, Kyproksen Kreikan, Unkarin ja Espanjan valtuuskunnat) laativat neuvoston pöytäkirjaan⁽²⁾merkittäväksi yhteisen lausuman, jossa ne selostivat kantaansa. Tässä lausumassa valtuuskunnat myös korostivat olevansa halukkaita rakentavasti tutkimaan mahdollisia vaihtoehtoja, jotta puheenjohtajavaltion, komission ja Euroopan parlamentin kanssa päästäisiin yleiseen kompromissiratkaisuun direktiiviehdotuksen lopullisessa hyväksymisvaiheessa.

Vuonna 2005 korkean tason asiantuntijaryhmä laati Loyola de Palacion johdolla raportin Euroopan laajuisten liikenneverkkojen laajentamisesta siten, että taataan niiden integroiminen unionin naapurimaiden verkkojen kanssa. Vuoden 2008 alussa komissio julkaisi asiasta tiedonannon. Samaan aikaan unionissa analysoitiin Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvien ensisijaisten hankkeiden tilaa, minkä johdosta aiotaan ehdottaa vuonna 2004 hyväksytyn 30 ensisijaisen hankkeen luettelon laajentamista. Ljubljanassa 6. toukokuuta 2008 kokoontuneessa epävirallisessa Euroopan unionin liikenneministerien kokouksessa oli esityslistalla muun muassa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen laajentaminen 27 jäsenvaltion tarpeiden huomioon ottamiseksi.

Voiko neuvosto ilmoittaa, missä vaiheessa keskustelut liikenneverkkojen laajentamisesta ovat, millainen on sen aikataulu ja mitkä unionin liikennehankkeet (meriliikenne, suurnopeusjunat, rautateiden rahtiliikennekäytävät sekä lento- ja tieliikenne) mahdollistavat pääsyn unionista Mustallemerelle?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Parlamentin jäsen on hyvin tietoinen siitä, että neuvosto ei voi tutkia voimassa olevaan lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia muutoin kuin komission ehdotuksen pohjalta. Komissio ei ole vielä esittänyt ehdotusta, joka koskee yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 29. huhtikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 884/2004/EY muuttamista. Kyseiset suuntaviivat sisältävät luettelon 30 ensisijaisesta hankkeesta. Komission mukaan ehdotus näiden suuntaviivojen ja ensisijaisten hankkeiden luettelon tarkistamiseksi on suunniteltu tehtäväksi vuonna 2010 edellä mainitun päätöksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

On syytä todeta, että ensisijainen hanke nro 7, joka on käynnissä (moottoritieyhteys Igoumenitsa/Patra–Ateena–Sofia–Budapest, kohti Bukarestia ja Constantaa) ja ensisijainen hanke nro 18 (sisävesiyhteys Rein/Maas–Main–Tonava), jotka vastaavat osittain yleiseurooppalaisen käytävän VII määritelmää, edistävät pääsyä Mustallemerelle.

Neuvosto pitää erittäin tärkeänä, että otetaan huomioon ne muutokset, joita EU:ssa ovat tapahtunut Euroopan laajuisia liikenneverkkoja (TEN-T) koskevien suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen, ja että kasvavan kaupankäynnin ja liikennevirtojen luomiin tarpeisiin vastataan. Tämä on todettu liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston kesäkuussa 2007 antamissa puheenjohtajan päätelmissä, jotka koskevat Euroopan laajuisten tärkeimpien liikennereittien jatkamista naapurimaihin.

Voiko komissio kertoa, onko se huolissaan käytännöstä, jossa ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksiin palkataan henkilöitä lukuvuoteen rajatuilla sopimuksilla, jotka uusitaan aina kouluvuoden alussa ja jotka päättyvät kesälomien ajaksi, jolloin esimerkiksi koulujen sihteerit ja vahtimestarit eivät saa vakinaiselle henkilöstölle kuuluvia oikeuksia, vaikka he tarjoavat täysin samoja palveluja ja työskentelevät tehtävässään usein vuosikausia?

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY)⁽¹⁾, Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY⁽²⁾ päätavoitteena on parantaa määräaikaisen työn laatua varmistamalla syrjimättömyyden periaatteen soveltaminen sekä laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä.

Perättäisten määräaikaisten sopimusten käytöstä johtuvien väärinkäytösten ehkäisemiseksi puitesopimuksen 5 lausekkeessa jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön yksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

a) perustellut syyt tällaisen työsopimuksen tai työsuhteen uudistamista varten

b) perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden enimmäiskokonaiskesto

c) tällaisten työsopimusten tai työsuhteiden uudistamisten lukumäärä.

Kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön yhden tai useampia näistä toimenpiteistä. Tuloksena on ollut, että määräaikaisia sopimuksia ei voida uusia kuin tietty määrä kertoja tai tietyn ajan jälkeen tai vain siinä tapauksessa, että uusimiseen on perustellut syyt. Tämän täytäntöönpanolain seurauksena määräaikaisia sopimuksia ei pitäisi voida uusia rajattomasti.

Lukuun ottamatta Espanjaa, jossa lainsäädäntöä muutettiin uskonnonopettajien saattamiseksi direktiivin soveltamisalan piiriin, komissio ei ole tietoinen toistuvien määräaikaisten sopimusten systemaattisesta käytöstä alemman ja ylemmän perusasteen oppilaitoksissa.

Yhteisön lainsäädäntö on suunniteltu ehkäisemään toistuvien määräaikaisten sopimusten väärinkäyttö. Parlamentin jäsentä pyydetään välittämään komissiolle kaikki olennaiset tiedot siitä, missä ja miten kyseisiä käytäntöjä esiintyy. Komissio päättää tältä pohjalta tarkoituksenmukaisimmasta menettelytavasta.

Euroopan unionissa on tällä hetkellä voimassa uudenaikainen ja kunnianhimoinen syrjinnän torjuntaa koskeva lainsäädäntökehys, jota on määrä vahvistaa ja täydentää uudella direktiivillä, jolla yhdenvertaisen kohtelun periaate ulotetaan koskemaan myös muita aloja työllisyyden lisäksi. Kuten kahden aiemman syrjinnän torjuntaa koskevan direktiivin (2000/78/EY⁽¹⁾ja 2000/43/EY⁽²⁾) kansalliseen lainsäädäntöön siirtämisestä saadut kokemukset osoittavat, kansalliseen lainsäädäntöön sisällyttäminen ei kuitenkaan takaa yhdenvertaista kohtelua käytännössä.

Mitä uusia konkreettisia toimia komissio ehdottaa uudessa syrjinnän torjuntaa koskevassa direktiiviehdotuksessa syrjinnän, häirinnän ja uhriksi joutumisen ennaltaehkäisystä, tasa-arvoasioista vastaavien elinten toiminnan kehittämisestä, syrjinnän kohteiksi joutuneiden tukemisesta ja vahvistetusta oikeudesta nostaa kanne syrjintätapauksissa, jotta lainsäädäntö pantaisiin tehokkaasti täytäntöön?

Komissio antoi 2. heinäkuuta 2008 osana uudistettua sosiaalista toimintaohjelmaa⁽³⁾ehdotuksen direktiiviksi⁽⁴⁾, jolla kielletään ikään, sukupuoliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen, uskontoon tai vakaumukseen perustuva syrjintä työelämän ulkopuolella. Se antoi myös tiedonannon ”Syrjimättömyys ja yhtäläiset mahdollisuudet: uusi sitoutuminen”⁽⁵⁾, jossa se viitoittaa tätä alaa koskevaa yleistä politiikkaansa.

Direktiiviehdotukseen sisältyy sisältää säännöksiä, jotka kieltävät häirinnän ja vastatoimenpiteet, sekä vaatimuksen tasa-arvoa edistävien elinten perustamisesta erityisesti syrjinnän kohteeksi joutuneiden tukemiseksi. Nämä säännökset ovat pitkälti yhdenmukaiset direktiivin 2000/43/EY⁽⁶⁾ vastaavien säännösten kanssa. Komissio katstoo, että jos nämä säännökset saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, ne antavat riittävät takuut syrjinnän kohteeksi joutuneille korvausta hakeville henkilöille.

Kreikan kansallisen tilastokeskuksen tietojen mukaan vuoden 2008 ensimmäisen kolmanneksen aikana rekisteröity työttömyys nousi 8,3 prosenttiin siten, että se koettelee pahiten työmarkkinoille juuri saapuneita työntekijöitä (33,4 %), nuoria (17,3 %) ja naisia (22,2 %). Työttömistä 46,7 prosenttia (200 000) on pitkäaikaistyöttömiä, jotka lakkaavat saamasta mitätöntä 404 euron työttömyyskorvausta 12 kuukauden työttömyysjakson jälkeen.

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä – aikana, jolloin hinnat nousevat hallitsemattomasti, palkat ovat pieniä ja köyhille myönnetään avustuksia – vastatakseen ammattiyhdistysliikkeen ehdotuksiin työttömien konkreettisesta suojelusta EU:n jäsenvaltioissa, 80 prosentin työttömyyskorvauksesta peruspalkasta ja työttömien sosiaaliturvasta koko työttömyysaikana siihen saakka, kunnes he löytävät kokopäiväisen ja pysyvän työpaikan?

Komissio on tietoinen niistä haasteista, joita jäsenvaltioilla on niiden pyrkiessä torjumaan hintojen nousua ja työttömyyttä.

Kuten maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, Euroopan unionin talouden perustekijät ovat edelleen terveellä pohjalla: julkisen talouden alijäämät ovat vähentyneet yli puolella vuodesta 2005, ja myös julkinen velka on laskenut hivenen alle 60 prosentin. Talouskasvu on edennyt 2,9 prosenttiin vuonna 2007 mutta ei todennäköisesti yllä samaan tänä vuonna. Kahden viime vuoden aikana on luotu 6,5 miljoonaa uutta työpaikkaa. Vaikka suhdannetekijöillä on ollut osuutensa asiaan, tähän kehitykseen ovat myötävaikuttaneet Lissabonin strategian yhteydessä viime vuosina toteutetut rakenneuudistukset sekä euron ja sisämarkkinoiden myönteiset vaikutukset. Tuloksena on ollut, että työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat laskussa ja naisten ja iäkkäiden työntekijöiden työllisyys on parantunut.

Tästä huolimatta lisätoimenpiteitä tarvitaan yhä osallisuutta edistävien työmarkkinoiden alalla. Työmarkkinoiden marginaalisten ryhmien (heikon ammattitaidon omaavien, vammaisten ja lähtökohdiltaan heikompien nuorten) osallisuutta on lisättävä, jotta vuotta 2010 koskevat työllisyystavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta uudistetun kasvua ja työllisyyttä koskevan strategian sosiaalista ulottuvuutta voidaan vahvistaa.

Heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistaminen on yksi sosiaalista suojelua ja yhteiskunnallista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän ensisijaisista tavoitteista. Tällä prosessilla Euroopan unioni koordinoi ja kannustaa jäsenvaltioita torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä hyvien käytäntöjen vaihdon ja vastavuoroisen oppimisen pohjalta uudistamaan sosiaalisen suojelun järjestelmiään. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden integroinnin tukemiseksi komissio edistää uutta aktiivisen osallisuuden strategiaa, jossa yhdistyvät asiaankuuluva tulotuen tason tarjoaminen, vahvemmat yhteydet työmarkkinoihin ja palvelujen saannin parantaminen. Nimenomaan elintarvikkeiden ja öljyn hintojen nousun vaikutusten osalta parlamentin jäsentä pyydetään tutustumaan komission tästä asiasta hiljattain antamiin tiedonantoihin, muun muassa tiedonantoon ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen – Suunta EU:n toimille”⁽¹⁾.

Lisäksi vähävaraisimmille henkilöille suunnattua EU:n elintarvikeapuohjelmaa⁽²⁾, jonka nojalla on annettu elintarvikeapua kaikkein vähävaraisimmille henkilöille yli 20 vuoden ajan, tarkistetaan parhaillaan ja sen suhteen harkitaan monia mahdollisia uudistuksia. Ohjelmalla pyritään täydentämään jäsenvaltioiden aloitteita, ja ohjelman talousarvio on kasvanut vuoden 1987 vajaasta 200 miljoonasta eurosta yli 305 miljoonaan euroon vuonna 2008.

Kreikassa Attikan Shistoun teollisuusalueen työnantajat ovat ryhtyneet kiivaaseen hyökkäykseen työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysliikkeen vapauksia vastaan. Työnantajat poistivat provosoivalla tavalla 11. kesäkuuta illalla parakin, joka toimi teollisuusalueen työntekijöitä edustavien viiden ammattiyhdistyksen väliaikaisena toimistona. On ilmeistä, että työnantajat pyrkivät toiminnallaan luomaan työntekijöiden geton, jossa ei sovellettaisi kollektiivisia työehtosopimuksia sekä työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevia sääntöjä. Tuhannet työntekijät ovat esittäneet välittömän vastalauseensa vaatien ammattiyhdistysten toiminnan käynnistämistä kyseisellä teollisuusalueella.

Tuomitseeko komissio tämän työnantajien toimenpiteen, jolla loukataan räikeästi esteetöntä ammattiyhdistystoimintaa ja ilmaisunvapautta?

Komissio korostaa, että yhdistymisvapaus olisi katsottava perusoikeudeksi. Sitä on siten kunnioitettava kaikissa yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Bosman antamassaan tuomiossaan seuraavasti: ”Yhdistymisvapauden periaate, joka on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 11 artiklassa ja joka pohjautuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen, on yksi niistä perusoikeuksista, joita […] vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojataan yhteisön oikeudessa”.

Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklassa säädetään, että jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen ja erityisesti ammattiyhdistystoiminnassa. Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskeva yhteisön peruskirja sisältää vastaavan määräyksen (luku 13)⁽¹⁾.

EU.n säädöksissä ei kuitenkaan ole nimenomaisia säännöksiä järjestäytymisoikeudesta. EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 5 kohdan mukaan oikeus toteuttaa sosiaalipolitiikan alan toimenpiteitä ei koske järjestäytymisoikeutta.

Komissio korostaa, että EY:n perustamissopimus ei anna komissiolle valtuuksia ryhtyä toimiin yksityisiä yrityksiä vastaan, jotka mahdollisesti ovat rikkoneet yhdistymisvapautta. Näissä tapauksissa on jäsenvaltioiden viranomaisten ja erityisesti tuomioistuinten tehtävä varmistaa kaikkien kyseistä tapausta koskevien olennaisten tosiasioiden perusteella ja kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön sekä yhteisön lainsäädännön mukaisesti, että kyseistä oikeutta kunnioitetaan niiden alueella.

Ranska kumosi kaavailtua aiemmin – EU-puheenjohtajuuskautensa ensimmäisenä päivänä – uusista EU-maista (Romaniaa ja Bulgariaa lukuun ottamatta) saapuvien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat rajoitukset.

Ranska myönsi vuonna 2006 itäeurooppalaisille oikeuden vapaaseen työllistymiseen, mutta tämä oikeus rajattiin tietyille ammattiryhmille. Itäeurooppalaiset pääsivät tuolloin vain 40 prosenttiin Ranskan työmarkkinoista. Nyt Ranska on päättänyt poistaa kaikki esteet jo ennen vuoteen 2009 kestäväksi kaavaillun siirtymäkauden päättymistä. Työmarkkinoiden osittainen avaaminen ei päinvastaisista peloista huolimatta johtanut itäeurooppalaisen työvoiman joukkohyökymiseen sikäläisille markkinoille, ja pelkoja symboloiva puolalainen putkimies ei aiheuttanut häiriöitä Ranskan työmarkkinoilla.

Saksa, Itävalta, Tanska ja Belgia soveltavat edelleen rajoituksia idästä saapuviin työntekijöihin.

Miten komission mielestä suurimpiin EU-maihin lukeutuvan Ranskan esimerkki vaikuttaa maihin, jotka soveltavat edelleen rajoituksia? Miten esteiden poistaminen vaikuttaa Ranskan talouteen?

Vuoden 2003 liittymissopimukseen sisältyvät siirtymäjärjestelyt, jotka sallivat jäsenvaltioiden rajoittaa pääsyä niiden työmarkkinoille, on jaettu kolmeen selkeään vaiheeseen. Nykyinen (toinen) vaihe päättyy 30. huhtikuuta 2009. Tämän vaiheen aikana ne jäsenvaltiot, jotka yhä rajoittavat pääsyä työmarkkinoilleen siten, että se koskee työntekijöitä kahdeksasta niistä 10 jäsenvaltiosta, jotka liittyivät unioniin 1. toukokuuta 2004, voivat kukin ratkaista, rajoittavatko ne pääsyä vaiheen loppuun saakka, vai poistavatko ne rajoitukset aikaisemmin.

Periaatteessa kaikkien rajoitusten voimassaolon pitäisi päättyä 30. huhtikuuta 2009. Vain ne jäsenvaltiot, joiden työmarkkinat ovat vakavan häiriön kohteena tai niihin kohdistuu sen uhka, voivat – mikäli että ne ilmoittavat asiasta komissiolle 30. huhtikuuta 2009 mennessä – jatkaa työmarkkinoilleen pääsyn rajoittamista korkeintaan kahden lisävuoden ajan.

Ranskan tekemän työmarkkinoidensa avaamista koskevan päätöksen vaikutus Ranskan talouteen on todennäköisesti myönteinen. Ranskalaiset yritykset voivat hyödyntää suurempaa työvoimapoolia, mikä tuo niille helpotusta sellaisten avoimien toimien täyttämisessä, joihin ei ole saatavissa paikallisia työntekijöitä. Kokemukset kaikista niistä jäsenvaltioista, jotka ovat avanneet työmarkkinoitaan vaadittua aikaisemmin, osoittavat, että työvoiman siirtyminen niin sanotuista uusista jäsenvaltioista on tuonut helpotusta työmarkkinoiden pullonkauloihin, lisännyt työvoiman joustavuutta, alentanut inflaatiopaineita ja edistänyt talouskasvua. Sillä ei ole kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta työttömyyteen tai paikallisten työntekijöiden palkkoihin.

Yleinen siirtolaisvastainen politiikka ja yrityksille myönnetty ”koskemattomuus” aiheuttavat työntekijöihin kohdistuvia barbaaritekoja. Tyyppiesimerkkinä tästä on ”Lady Fashion” -vaatetusyritys, jossa työnantajat terrorisoivat ja kohdistavat raakaa väkivaltaa työntekijöihin, jotka vastustavat sietämättömiä työoloja. Vastaavasti estetään ammattiyhdistysten puuttuminen asiaan. Lukuisat työntekijät joutuivat mellakoitsijoiden hyökkäyksen kohteiksi siten, että heitä hakattiin putkin ja kepein, koska he eivät menneet töihin sunnuntaina. Kun työntekijät valittivat hakkaamisesta, yritys ilmoitti irtisanovansa heidät kaikki. Vastaavanlaista väkivaltaa on esiintynyt myös aiemmassa tapauksessa, jossa siirtolaistyöntekijä vaati palkkojaan.

Tuomitseeko komissio nämä toimet sekä ammattiyhdistysten toiminnan estämisen, joka yleistyy yritysten noudattaman työntekijöiden vastaisen politiikan johdosta?

Komissio katsoo, että työntekijöiden hyväksikäyttöä ja heidän perusoikeuksiensa loukkaamista ei voida hyväksyä. Kaikilla ihmisillä on kansallisuudestaan riippumatta oikeus ihmisarvoon ja ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Nämä oikeudet on vahvistettu Nizzassa vuonna 2000 juhlallisesti julistetussa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Lisäksi direktiivin 89/391/ETY⁽¹⁾ mukaan työnantajan yleisenä velvollisuutena on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa.

EU:n alueella laittomasti oleskelevien maahanmuuttajien osalta neuvosto antoi toukokuussa 2007 ehdotuksen direktiiviksi maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä⁽²⁾. Ehdotuksen mukaan työnantajat määrättäisiin seuraamuksiin, joita ovat muun muassa sakot ja erääntyneiden palkkojen maksaminen. Lisäksi vakavissa tapauksissa, kun työolot osoittavat erityistä hyväksikäyttöä, työnantajille voitaisiin määrätä myös rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jäsenvaltioita vaadittaisiin luomaan tehokkaat kantelumekanismit, joiden avulla asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset voivat esittää vaatimuksensa joko suoraan tai tätä varten nimettyjen kolmansien osapuolten kuten ammattiliittojen tai muiden järjestöjen välityksellä.

Parlamentin jäsenen nimenomaisen kysymyksen osalta, joka koskee työnantajien toimintaa ammattijärjestöjen toiminnan estämiseksi, komissio korostaa, että yhdistymisvapaus olisi katsottava perusoikeudeksi. Sitä on siten kunnioitettava kaikissa yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Bosman antamassaan tuomiossa: ”Yhdistymisvapauden periaate, joka on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 11 artiklassa ja joka pohjautuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen, on yksi niistä perusoikeuksista, joita […] vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojataan yhteisön oikeudessa.” Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklassa säädetään, että jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen ja erityisesti ammattiyhdistystoiminnassa. Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskeva yhteisön peruskirja sisältää vastaavan määräyksen (luku 13)⁽³⁾.

EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 5 kohdan mukaan oikeus toteuttaa sosiaalipolitiikan alan toimenpiteitä ei koske järjestäytymisoikeutta. Lisäksi komissio korostaa, että EY:n perustamissopimus ei anna komissiolle valtuuksia ryhtyä toimiin yksityisiä yrityksiä vastaan, jotka mahdollisesti ovat rikkoneet yhdistymisvapautta. Näissä tapauksissa on jäsenvaltioiden viranomaisten ja erityisesti tuomioistuinten tehtävä varmistaa kaikkien kyseistä tapausta koskevien olennaisten tosiasioiden perusteella ja kansallisen, yhteisön ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti, että kyseistä oikeutta niiden alueella kunnioitetaan.

Uskooko komissio Euroopan teollisuuden vahvistuvan vai heikkenevän nyt kun Lissabonin sopimusta ei voida panna täytäntöön? Miten komissio uskoo, että Lissabonin sopimuksen kaatuminen vaikuttaa teollisuuteen, kun sitä ei voida ratifioida kaikissa 27 jäsenvaltiossa?

Komission puheenjohtaja on korostanut parlamentissa 18. kesäkuuta 2008 pitämässään puheessa, että Lissabonin sopimuksella on edelleen olennainen merkitys pyrittäessä vastaamaan niihin haasteisiin, joita Euroopan unionilla on nyt edessään. Näitä haasteita ovat entistä demokraattisemman unionin rakentaminen, parlamentin toimivallan lisääminen, kansallisten parlamenttien tehtävän tunnustaminen, unionin toimintakyvyn vahvistaminen toiminnassa muun muassa maahanmuuton, energian, ilmastonmuutoksen ja sisäisen turvallisuuden alalla sekä unionin yhtenäisyyden ja tehokkuuden lisääminen maailmanlaajuisella tasolla.

Teollisuuspolitiikan osalta jo nykyisen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 157 artiklassa säädetään selvistä valtuuksista harjoittaa teollisuupolitiikkaa yhteisön tasolla. Tämän politiikan tavoitteena on tarjota teollisuutemme kilpailukyvylle ja innovoinnille asianmukaiset yleiset edellytykset ottaen huomioon, että useimmat yritykset ovat pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Siihen sisältyy horisontaalisia ja alakohtaisia aloitteita, joilla autetaan yrityksiä voittamaan globalisaation, nopean teknologisen muutoksen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tuomat haasteet. Tarkoituksena on parantaa yritysten kilpailukykyä ja edistää edistää kasvua, innovointia ja työpaikkojen luomista.

Lissabonin sopimus sisältää seuraavat muutokset uuteen 173 artiklaan: ”Komissio voi tehdä aiheellisia aloitteita tämän yhteensovittamisen edistämiseksi, erityisesti aloitteita, joilla on tarkoitus vahvistaa suuntaviivoja ja indikaattoreita, järjestää parhaita käytäntöjä koskevien tietojen vaihtoa sekä valmistella tarvittavat tekijät säännöllistä seurantaa ja arviointia varten. Euroopan parlamentti pidetään täysin ajan tasalla.” Perustamissopimus tekisi komission roolin teollisuuspolitiikassa selkeämmäksi, erityisesti sen oman työn ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävän työn koordinoinnissa. Se myös auttaisi vahvistamaan parlamentin merkitystä perustamissopimuksessa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa.

Lissabonin sopimus ei kuitenkaan johtaisi mihinkään EU:n nykyisen teollisuuspolitiikan olennaiseen uudelleensuuntaamiseen. Lissabonin sopimuksen sisältämät teollisuuspolitiikan alaa koskevat muutokset eivät ole korvaamattoman tärkeitä, joten komissio voi silti jatkuvasti harjoittaa tätä nykyaikaista teollisuuspolitiikkaa.

Ottaen huomioon asiat, joita Roomassa äskettäin järjestetyssä FAO:n maailmanlaajuisessa elintarvikekonferenssissa käsiteltiin, mitä toimenpiteitä komissio aikoo ehdottaa maatalouspolitiikan mukauttamiseksi kyseisen konferenssin tuloksiin?

Komission tiedonannossa ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen – Suunta EU:n toimille” (KOM(2008)0321) määritettiin joukko toimia kriisin ratkaisemiseksi ja tilanteen vakavimpien seurausten lievittämiseksi etenkin kehitysmaissa, joissa on ollut ruokamellakoita ja joissa nälänhätä ja aliravitsemus ovat lisääntyneet. Tiedonannossa mainittiin vain lyhyesti EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja tuotiin esiin joitakin vähäisempiä muutoksia, joita on tehty elintarviketuotantoa koskevan lisääntyneen huolestuneisuuden vuoksi. Voisiko komissio esittää selkeän kantansa EU:n tarpeesta ylläpitää ja lisätä elintarviketuotantoa, ottaen huomioon elintarvikkeiden saannin maailmanlaajuista turvaamista koskevan huolestuneisuuden, ja esittää yleisen näkemyksensä monimutkaisesta keskinäisestä vuorovaikutuksesta, joka koskee ilmastonmuutoksen hillitsemistä, tuotantopanosten vähentämistä maataloudessa ja elintarviketuotannossa sekä tarvetta asettaa kestävä elintarviketuotanto etusijalle?

Elintarvikekriisi yhdistettynä jatkuvaan öljyn hinnan nousuun uhkaa tehdä tyhjiksi viimeksi kuluneen puolentoista vuosikymmenen aikana saavutetut edistysaskeleet. Maailmanlaajuinen elintarvikekriisi vaatii Euroopan unionilta vahvaa johtajuutta. Voiko komission jäsen ilmoittaa edellä mainitut seikat huomioon ottaen, miten niissä komission suunnitelmissa on edistytty, joiden johdosta käyttämättömät maataloustuet annettaisiin kehitysmaiden viljelijöille, jolloin heitä autettaisiin kohtaamaan hintojen noususta aiheutuvat ongelmat ja tarjottaisiin maatalouden kehittämiseen kipeästi kaivattuja varoja?

Onko Euroopan unioni tosissaan siinä, että se aikoo auttaa kehitysmaita elintarvikekriisissä? Jos se on, niin eikö sen pitäisi tehdä paljon enemmän sen omien maanviljelijöiden kapasiteetin hyödyntämiseksi?

Komissio näyttää vieläkin olevan haluton vaatimaan Euroopan unionin maanviljelijöitä antamaan täyden työpanoksensa maailman elintarviketuotannon turvaamiseksi. On ilmiselvää, että elintarviketuotantoa on lisättävä kaikkialla maailmassa Euroopan unioni mukaan lukien.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan investoimalla ja toimintaa jarruttavaa byrokratiaa aidosti vähentämällä voitaisiin saada aikaan paljon.

Miten komissio aikoo reagoida kyseiseen haasteeseen ja kehittää tuotteliaan ja kilpailukykyisen Euroopan unionin elintarviketuotantoketjun, joka edistäisi elintarviketurvaa maailmanlaajuisesti ja hyödyttäisi Euroopan unionin kuluttajia?

Komission ensimmäisellä yleishuomautuksella annetaan osittain vastaus kaikissa neljässä kysymyksessä esitettyyn huoleen terveystarkastuksesta. Ehdotus sisältää poliittisia uudistuksia, joilla reagoidaan elintarviketuotantoa ja elintarvikkeiden kasvavaa kysyntää koskevaan huoleen: kesannointi ehdotetaan poistettavaksi, ja maitokiintiöjärjestelmä poistetaan vaiheittain käytöstä. Nämä toimenpiteet täydentävät kesannoinnin poistamista ja maitokiintiöiden nostamista aikaisemmin vuonna 2008, millä on jo ollut vaikutuksia tämän vuoden tuotantoon. Ajan myötä nämä tuotantovaikutukset ovat kumuloituvia, tärkeitä ratkaisuja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevaan huoleen. Tämän vuoksi yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on myös tulevaisuudessa osa ratkaisua, jolla maailmanlaajuista painetta elintarvikkeiden hintoihin helpotetaan.

Jäsen Medina Ortega vaati Roomassa 3.–5. kesäkuuta 2008 pidetyn elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan FAO:n⁽¹⁾konferenssin seurantaa. Maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava komission jäsen osallistui tähän konferenssiin, ja komissio on jo reagoinut julistukseen, jossa vaaditaan kiireellisiä ja koordinoituja toimia niiden kielteisten vaikutusten torjumiseksi, joita huimasti kohonneilla elintarvikkeiden hinnoilla on maailman heikoimmassa asemassa oleviin valtioihin ja kansoihin. Komissio on myös aktiivisesti sitoutunut saattamaan Dohan kehitysohjelman pikaiseen ja menestyksekkääseen päätökseen. Komissio on sitoutunut saavuttamaan sopimuksen, joka edistää kehitysmaiden elintarviketilanteen parantamista. Lisäksi – asia, jonka myös kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen otti esiin – komissio valmistelee ehdotusta uudesta rahastosta, jolla tuettaisiin kehitysmaiden maataloutta. EU tukee kehitysmaissa sellaista ratkaisua, joka parantaa maataloustuotteiden tarjontaa, erityisesti myöntämällä tarpeellista rahoitusta maatalouden tuotantopanoksiin. Komissio aikoo esittää konkreettisen ehdotuksen myöhemmin heinäkuussa 2008. Tämä tyhjentävä paketti antaa vastauksen myös Alyn Smithin esittämiin kysymyksiin.

Mairead McGuinness pyytää komission arviota ilmastonmuutoksesta ja sen yhteydestä kestävään elintarviketuotantoon. Komissio katsoo, että ilmastonmuutoksen vaikutus maataloustuotantoon eroaa paljon alueiden ja sektoreiden kesken, jolloin ei ole yhtä ainoaa ratkaisua kaikkien unionin osaksi tulevien asioiden hoitamiseksi. Kuten maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava komission jäsen sanoi vastauksessaan edellisiin kysymyksiin, komissio on ehdottanut, että terveystarkastuksen yhteydessä otetaan toisen pilarin toimien avulla huomioon ilmastonmuutokseen ja kestävään elintarviketuotantoon liittyvät kasvavat huolenaiheet.

Koko maailmassa tunnettua erikoisuutta, Karlsbadin vohveleita, on valmistettu satojen vuosien ajan sudeettisaksalaisten omistamissa leipomoissa Böömin kylpyläkaupungeissa, Karlsbadissa, Marienbadissa ja Franzensbadissa, ja 1800- ja 1900-luvuilla myös muualla Euroopassa ja maailmassa. Nykyisin näitä korkealuokkaisia vohveleita valmistaa Wetzel-niminen yritys Baijerissa sijaitsevassa Dillingen an der Donaun kaupungissa, minne yrityksen omistaja Marlene Wetzel-Hackspacher perusti tuotannon uudelleen, kun hänet oli toisen maailmansodan jälkeen karkotettu Böömistä. Voiko komissio taata, että Wetzel-Hackspacherin perhe voi vastaisuudessakin myydä tätä erikoisuutta Karlsbadin vohveleiden nimellä? Mikä tilanne vallitsee tällä hetkellä niiden Tšekin tasavallasta tehtyjen yritysten suhteen, joilla pyritään lopettamaan tämä arvokas perinne?

Komissio vahvistaa, että komissio on saanut vastalauseita, jotka koskevat ehdotusta ”Karlovarské oplatky” (Karlsbadin vohvelit) -nimen rekisteröimiseksi suojattuna maantieteellisena merkintänä (SMM), ja että kyseisten osapuolten kesken käydään parhaillaan neuvotteluja. Komissio ei voi puuttua asiaan prosessin ollessa käynnissä, ja olisi väärin, jos se kommentoisi tämän tapauksen kummankaan puolen todisteiden ansioita.

Komissio haluaa kuitenkin korostaa, että jos nimi ”Karlovarské oplatky” rekisteröidään, kyseisen nimen käyttö olisi suojattu muun muassa mahdolliselta ”väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka [...] suojattu nimi on käännetty”. Riitatapauksessa ja olettaen jälleen, että nimi ”Karlovarské oplatky” rekisteröidään – mitä ei ole vielä päätetty – olisi kansallisten tuomioistuinten ja loppujen lopuksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asia ratkaista, kuuluuko kysyjän esittämän ”Karlsbader Oblaten” -nimen käyttö maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20. maaliskuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 510/2006⁽¹⁾ kyseisen säännöksen tai jonkin muun säännöksen soveltamisalaan.

Tarkistetun maataloustekstin julkaisemisen jälkeen enemmistö jäsenvaltioista on ilmaissut tukevansa sitä. Voiko komissio kertoa, ovatko muut WTO-maat antaneet myönteisiä merkkejä maatalousneuvotteluiden suhteen? Katsooko komissio, että nyt on tilaisuus saattaa neuvottelukierros menestyksellisesti päätökseen tämän vuoden loppuun mennessä?

Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenet pitävät yleisesti nykyisenlaista luonnosta maataloustekstiksi hyväksyttävänä perustana jatkoneuvotteluille. Joitakin kysymyksiä on kuitenkin vielä ratkaistava. Siksi komissio työskentelee yhdessä muiden WTO:n jäsenten kanssa Genevessä, jotta maatalouden neuvottelukomitea voi viimeistellä tekstin, joka voi olla sopivana pohjana ministeritason neuvotteluille.

Tarkasteltaessa kysymystä siitä, onko nyt tilaisuus saattaa neuvottelukierros menestyksellisesti päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä, komissio katsoo, että on täysin mahdollista, että niin voidaan tehdä. Komissio tekeekin neuvoston valtuutuksen pohjalta parhaansa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ensin on kuitenkin tehtävä lujasti työtä.

WTO:n pääjohtaja Lamy on nyt tehnyt selväksi, että hän aikoo kutsua 21. heinäkuuta 2008 tienoilla koolle ministerikokouksen sopimaan yksityiskohtaisista säännöistä. Se, saadaanko kierros päätökseen ennen vuoden 2008 loppua, riippuu hyvin paljon tämän ministerikokouksen tuloksesta ja kaikkien jäsenten hyvästä tahdosta viedä neuvotteluja eteenpäin sen jälkeen.

Olipa lopullinen sopimus mikä tahansa, sen on joka tapauksessa oltava kokonaisvaltainen ja katettava ne kysymykset, joiden osalta EU:lla on selvä tavoite. Maataloudessa odotetun kunnianhimoisen tuloksen on erityisesti oltava täysin vastaava kuin neuvottelujen muilla aloilla, joita ovat muun muassa NAMA⁽¹⁾, palvelut ja säännöt ja maantieteelliset merkinnät.

Komissio totesi 17. kesäkuuta 2008 antamassaan kirjallisessa vastauksessa kysymykseeni (H-0387/08) mukauttamisen soveltamisesta uusissa jäsenvaltioissa, että vuonna 2012 uusissa ja vanhoissa jäsenvaltioissa maksetaan (mukauttamisen jälkeen) yhtä suuri määrä suoraa tukea eli noin 87 prosenttia tuen kokonaismäärästä.

Valitettavasti tuen määrä maatalousmaan hehtaaria kohden ei ole sama, vaikka tuotantokustannukset uusissa ja vanhoissa jäsenvaltioissa ovat vuonna 2012 jo hyvin samantasoiset.

Millä aikataululla komissio aikoo toteuttaa hehtaarituen yhdenmukaistamisen vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa?

Tuotannosta riippumaton tuki perustuu viidentoista jäsenvaltion EU:n valtioiden osalta historialliseen tai alueelliseen viitetuotantoon ja kymmenen jäsenvaltion EU:n valtioiden osalta liittymissopimuksessa määriteltyyn, kyseisenä ajankohtana saatavilla olevaan luotettavimpaan tietoon. Siksi suoran tuen maksun tasoa ei ole eriytetty vain vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden kesken, vaan myös kaikkien jäsenvaltioiden sekä alueiden ja yksittäisten viljelijöiden kesken (valitusta tuotannon määrään sitomattoman tuen mallista riippuen).

Terveystarkastuksen vaiktustenarviointi on osoittanut, että sama 27 jäsenvaltion EU:n kaikille valtioille maksettava yhtenäinen tuki ei parantaisi tukien kaiken kaikkiaan ”epätasaista” jakautumista tilojen kesken, vaan johtaisi suunnattoman suureen määrärahojen uudelleenjakoon jäsenvaltioiden kesken. Lisäksi se vääristäisi tulosuhteita maatalousalan ja muiden talouden alojen kesken, koska 12 jäsenvaltion EU:n valtioiden maataloustulo on EU:hun liittymisen jälkeen kasvanut jo voimakkaasti.

Terveystarkastusta koskeva ehdotus helpottaa kuitenkin siirtymistä kohti yhtenäisempää tukea jäsenvaltion sisällä, koska kukin jäsenvaltio voi suunnata siihen sisältyvää tuen uudellenjakoa aikaisempaa puolueettomin kriteerein. Suurempaa jäsenvaltioiden välistä määrärahojen uudelleenjakoa voidaan harkita kuitenkin vain talousarviotarkistuksen ja määrärahojen jaon kokonaistason yhteydessä, ei pelkästään suoraa tukea koskevana kysymyksenä.

Ilmastonmuutos tuntuu jo kaikissa Euroopan unionin maissa. Lähivuosina unionin on pystyttävä sekä torjumaan tehokkaasti sen syitä että mukautumaan uusiin ilmasto-oloihin. Etenkin unionin etelä- ja itäosassa sijaitsevat jäsenvaltiot tulevat kärsimään jatkuvasti kuivuudesta, helleaalloista ja viljelyalueiden aavikoitumisesta. Tällä on tuhoisia vaikutuksia ravintokasvien viljelyyn. Lisäksi erään tieteellisen tutkimuksen mukaan vedestä, etenkin juomavedestä, tulee lähivuosina olemaan puutetta.

Mitä toimenpiteitä komissiolla on suunnitteilla, jotta voidaan kehittää tehokas kastelujärjestelmä, jonka avulla edellä mainitut jäsenvaltiot voivat harjoittaa tehokasta maataloutta, jolla pystytään ruokkimaan niiden omien alueiden väestö ja jonka tuotteita voidaan lisäksi viedä kolmansiin maihin? Mitä yhteisön varoja on varattu tällaisille toimenpiteille? Mikä on unionin tuleva politiikka maatalousmaan kastelun suhteen?

Yhteisellä maatalouspolitiikalla tarjotaan jo taloudellista apua, joka kannustaa maatalouden toimintatapojen muuttamiseen. Se koskee esimerkiksi vanhojen kastelujärjestelmien korvaamista vähemmän vettä kuluttavilla uusilla järjestelmillä, peltojen muuttamista laidunmaaksi, nykyisten viljelykasvien vedenkäytön vähentämistä ja lampien tai muiden tekijöiden rakentamista. Tätä apua tarjotaan erityisesti maatalouden ympäristötoimilla ja investointituilla.

Tämän ohella komissio on hiljattain esittänyt yhteisen maatalouspolitiikan vuoden 2003 uudistuksen tarkistamista koskevat ehdotukset, niin sanotut terveystarkastusehdotukset. Monet ehdotetut toimet auttaisivat vastaamaan veden riittävyyttä koskeviin huolenaiheisiin. Hyvää viljelykuntoa ja ympäristöä koskeva ehdotettu uudessa standardissa vaaditaan niiden lupamenettelyjen noudattamista, jotka koskevat veden käyttöä kasteluun. Ehdotus pakollisen mukauttamisen lisäämisestä 13 prosenttiin vuoteen 2013 mennessä tarjoaisi uutta rahoitusta maaseudun kehittämisohjelmien vahvistamiseen, muun muassa vesien hoitoon. Lisäksi komissio kiinnittää parlamentin jäsenen huomiota siihen, että kuivuuteen liittyen komissio antoi heinäkuussa 2007 tiedonannon ”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa”, jossa nostetaan esiin tulevien toimien poliittiset suuntaviivat. Kyseisessä tiedonannossa nostetaan esiin Euroopassa olevat tärkeät vedensäästömahdollisuudet sekä tarve hyödyntää näitä mahdollisuuksia ennen kuin harkitaan mitään uusia vedenhankintaratkaisuja. Tämä pätee maatalouden toimintoihin ja erityisesti kasteluun, missä kastelutekniikoiden ja -käytäntöjen kehittäminen ja kasteluverkostojen parantaminen voivat johtaa merkittäviin vedensäästöihin. Komissio on sitoutunut antamaan tiedonantoa koskevan seurantakertomuksen ennen vuoden 2008 loppua.

Yli 100 miljoonaa eurooppalaista tekee joka vuosi vapaaehtoistyötä. Se edistää sukupolvien välistä solidaarisuutta, kulttuurien välistä vuoropuhelua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, jotka kaikki ovat perussopimuksiin kirjattuja EU:n arvoja ja tavoitteita. Katsooko komissio, että eurooppalainen vapaaehtoistyön vuosi 2011 olisi komission kannalta erinomainen keino antaa kohdennettua tukea EU:n alueen kaikille vapaaehtoistyön tekijöille?

Komissio on täysin tietoinen vapaaehtoistyön merkityksestä Euroopassa ja sen arvokkaasta panoksesta muun muassa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, aktiivisen Euroopan kansalaisuuden, sukupolvien välisen solidaarisuuden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäjänä.

Komission on viime kuukausina seurannut tiiviisti parlamentin, alueiden komitean ja talous- ja sosiaalikomitean vapaaehtoistyön alalla tekemää työtä.

Erityisesti parlamentin jäsenen mietintö vapaaehtoistyön roolista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä on tärkeä askel vapaaehtoistyön tukemiseen Euroopan unionissa, ja se sisältää erittäin hyviä neuvoja. Komissio jakaa täysin mietinnössä esiin nostetun näkemyksen, jonka mukaan vapaaehtoistyöllä on tärkeä merkitys epävirallisen ja epämuodollisen oppimisen kautta syntyvän sosiaalisen osallisuuden edistämisessä.

Komissio käynnistää tutkimuksen vapaaehtoistyöstä Euroopan unionissa. Se nostaa siinä esiin tämänhetkisen tilanteen, kriittiset kysymykset ja alan haasteet EU:n kannalta, jotta päätöksentekijät voivat helpommin määrittää parhaan etenemistavan sekä sen, mitkä Euroopan tason tulevien aloitteiden puitteet voisivat olla.

Edellä mainitun tutkimuksen tulosten perusteella komissio tutkii, mitkä olisivat parhaat vapaaehtoistyön alalla toteutettavat aloitteet. Tähän kuuluu tulevan eurooppalaisen vapaaehtoistyön vuoden harkitseminen.

Komissio esitti 23. tammikuuta 2008 kauaskantoisen ehdotuskokonaisuuden, joka täyttää Euroopan unionin kunnianhimoiset sitoumukset, joiden mukaisesti torjutaan ilmastonmuutosta ja edistetään uudistuvia energialähteitä vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeen. Keskeistä strategiassa on se, että päästökauppajärjestelmää, EU:n tärkeintä kustannustehokkaasti päästöjä vähentävää välinettä, tehostetaan ja laajennetaan.

Millä tahansa kansainvälisellä sopimuksella saataisiin hiilivuodon riski lähes olemattomaksi. Tällaista sopimusta ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Sen selvittämiseksi, mihin energiaintensiivisiin teollisuudenaloihin hiilivuoto vaikuttaisi eniten, tarvitaan lisää tietoa. Yritystoiminnan pääosasto kerää parhaillaan lukuisille päästökauppajärjestelmässä mukana oleville teollisuudenaloille osoitetun kyselyn tuloksia.

Ottaen huomioon, että kyseinen asia herättää huolestuneisuutta, voiko komission jäsen kertoa, miten edellä mainitussa asiassa ollaan edistytty ja mitä alustavia tuloksia tähän mennessä on saatu?

Milloin komissio toimittaa parlamentille yksityiskohtaisen raportin saamistaan tuloksista?

Komission ensisijaisena tavoitteena on saada aikaan kunnianhimoinen ja kattava kansainvälinen ilmastosopimus ajalle vuoden 2012 jälkeen, jolloin nykyinen Kioton sopimus päättyy. Jos kansainvälistä sopimusta ei saada aikaan, on olemassa vaara, että tietyt energiaintensiiviset teollisuudenalat siirtävät tuotantonsa Euroopan ulkipuolelle, mikä lisää maailmanlaajuisia päästöjä (hiilivuotoa).

Komissio ei tällä hetkellä pysty määrittämään tarkkaan niitä aloja ja/tai osa-aloja, joita hiilivuodon riski koskee. Tämä tehtävä olisi suoritettava ottaen huomioon kaikki objektiiviset ja merkitykselliset kriteerit, etenkin se, missä määrin kyseiset alat pystyvät merkittäviä markkinaosuuksia menettämättä siirtämään päästökauppajärjestelmän uusista säännöistä johtuvan kustannusten nousun yhteisön ulkopuolella sijaitseville hiilidioksidin suhteen vähemmän tehokkaille laitoksille. Lisäksi perusteena olisi oltava kyseisten alojen kyky vähentää päästöjä edelleen sekä toteutettu ilmastonmuutospolitiikka niissä maissa, joissa kilpailijat ovat aktiivisia.

Sen vuoksi komissio tutkii tätä asiaa ja tekee ehdotuksen, jossa se määrittää viimeistään kesäkuussa 2010 ne alat tai osa-alat, joita merkittävä hiilivuodon riski koskee.

Komissio arvioi kansainvälisen ilmastosopimuksen tuloksen tai muiden mahdollisesti solmittujen alakohtaisten sopimusten perusteella näiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tilanteen. Tämän arvioinnin perusteella komissio antaa viimeistään kesäkuussa 2011 kertomuksen parlamentille ja neuvostolle ja ehdottaa tarpeen mukaan lisätoimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä voisivat olla vapaiden päästöoikeuksien tarkistus tai maahantuojien sisällyttäminen päästökauppajärjestelmään, tai näiden yhdistelmä.

Komissio on jo käynnistänyt hiilivuodon ongelmaa koskevan yksityiskohtaisen työn. Komissio on saanut eurooppalaisten teollisuudenalojen järjestöille lähetetyllä kyselylomakkeella tietoja, joita parhaillaan analysoidaan tarkasti ja joita varten parhaillaan kehitetään analyyttisia puitteita.

Komission tätä alaa koskevan työn tavoitteena on arvioida hiilivuodon riskiä ottaen huomioon ne kriteerit, jotka sisältyvät päästökauppajärjestelmän muuttamista koskevaan komission ehdotukseen. Kun olennaisia tuloksia on käytettävissä, komissio jatkaa tiedottamista sidosryhmille tämän työn tuloksista, kuten se teki jo 11. huhtikuuta 2008 pidetyssä kokouksessa. Tällainen kokous on toistaiseksi suunnitteilla syyskuun 2008 lopulle.

Komissio pitää myös parlamentin ja neuvoston ajan tasalla saavutetusta edistyksestä ja tästä työstä saaduista tuloksista; tavoitteena on saavuttaa yksimielisyys ilmasto- ja energiapaketista vuoden 2008 loppuun mennessä.

Työn tässä vaiheessa komissio ei kuitenkaan aio antaa virallista kertomusta meneillään olevan työn alustavista tuloksista.

Euronewsin pääjohtaja Philippe Cayla kertoi espanjalaiselle päivälehdelle kesäkuussa 2007 antamassaan haastattelussa, että Euronews voitti komission järjestämän, kansainvälisen arabiankielisen uutiskanavan perustamista koskeneen tarjouskilpailun; tämä kanava tulee lähettämään ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Voiko komissio kertoa, mitkä televisioyhtiöt osallistuivat mainittuun kilpailuun ja mitkä olivat valintakriteerit? Aikooko komissio jatkaa rahoittamista televisiouutiskanavan perustamiseksi tuottamaan lähetyksiä muillakin eurooppalaisilla kielillä? Mitkä näkökohdat säätelevät sitä, mikä kieli seuraavaksi kulloinkin valitaan?

Kuten varainhoitoasetuksessa edellytetään, kansainvälisen arabiankielisen uutiskanavan perustamista koskevat tarjouspyyntöasiakirjat (mukaan lukien tarjouskilpailun ulkopuolelle sulkemista, valintaa ja sopimuksen tekemistä koskevat kriteerit) on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä⁽¹⁾, samoin menettelyn tulokset⁽²⁾.

Tällä hetkellä ei ole suunnitelmia luoda uusia televisiokanavia jollain muulla Euroopan kielellä.

Kansalaisilta saatujen tietojen mukaan Ranskan viranomaiset eivät tunnusta Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröityjä parisuhteita avioliittoa eikä edes PACS-parisuhdetta vastaaviksi. Lisäksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa parisuhteensa rekisteröineet eivät voi muuttaa Ranskaan ja rekisteröidä PACS-suhdetta, koska he tarvitsevat ”certificat de coutume” -todistuksen, jolla osoitetaan, että puolisot eivät ole jo solmineet suhdetta (rekisteröity suhde, avioliitto tai PACS-suhde) Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Toisen puolison kuollessa Ranskan viranomaiset määräävät elossa olevalle osapuolelle 60 prosentin veron, ja hänellä ei ole mitään oikeuksien Ranskan lainsäädännön mukaan. Jos Ranskan kansalainen haluaa rekisteröidä PACS-suhteen Britannian kansalaisen kanssa Ranskan suurlähetystössä Lontoossa ”certificat de coutume” -todistusta ei vaadita, vaikka he olisivatkin jo rekisteröity pari Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kaksoisverotusta koskevassa Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen 25 artiklassa todetaan myös, että samassa tilanteessa olevia Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia ei saa kohdella eri tavoin verotuksen suhteen.

Eikö komissio katso, että tällainen tilanne on kansalaisten ja heidän perheidensä vapaan liikkuvuuden este ja että nämä erilaiset vaatimukset, jotka koskevat ”certificat de coutume” -todistusta ja verolakeja, ovat seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää? Mitä komissio aikoo tehdä korjatakseen tämän tilanteen? Aikooko se pyytää kyseisiä jäsenvaltioita varmistamaan kyseisten sopimusten molemminpuolisen hyväksymisen EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi?

Parlamentin jäsen kiinnittää komission huomiota vaikeuksiin, joita on syntynyt siksi, että Ranskan viranomaiset eivät tunnusta Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröityjä parisuhteita avioliittoa tai PACS-parisuhdetta⁽¹⁾vastaaviksi.

Vastavuoroinen tunnustaminen perheoikeuden alalla on todella yksi komission ensisijaisista tavoitteista. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27. marraskuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003⁽²⁾ (Bryssel II a -asetus) on nykyisin tärkein oikeudellinen väline käsiteltäessä vastavuoroista tunnustamista perheoikeuden alalla. Bryssel II a -asetus mahdollistaa tiettyjen avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen liittyvien tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen.

Nykyinen yhteisön lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista avioliittojen tai samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tunnustamista Euroopan unionissa. Näin ollen komissiolla ei ole toimivaltaa tutkia, onko kyseessä syrjintä naimisissa olevien parien ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevien kesken.

Joissakin jäsenvaltioissa havaitut erot siinä tavassa, jolla ne suhtautuvat toisissa jäsenvaltioissa solmittuihin rekisteröityihin parisuhteisiin ja niiden verotuksellisiin vaikutuksiin, ovat seurausta avioliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden tunnustamista koskevien yhtenäisten sääntöjen puuttumisesta Euroopan unionissa.

Euroopan yhteisöllä ei ole toimivaltaa antaa lainsäädäntöä asioissa, jotka koskevat siviilisäätyä ja joilla on suora vaikutus Euroopan kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Niin kauan kuin yhteisöllä ei ole lisävaltuuksia , sillä ei ole mitään oikeudellista perustaa toimia tällä alalla.

Komissio on kuitenkin käynnistänyt siviilirekisteritietoja koskevan vertailevan tutkimuksen vastatakseen näiden rekisteritietojen vastavuoroisen tunnustamisen tarpeeseen, minkä on aiheuttanut kansalaisten liikkuvuuden lisääntyminen Euroopan unionin sisällä. Tätä alaa ohjaavat nykyisin kansalliset lainsäädännöt ja kansainväliset sopimukset. Tämän vertailevan tutkimuksen tarkoituksena on mahdollistaa yleiskatsaus tätä alaa koskevista kansallisista lainsäädännöistä ja käytännöistä, määrittää kansalaisten kohtaamat käytännön ongelmat ja osoittaa mahdollisia ratkaisuja näihin ongelmiin. Tämän laajan tutkimuksen odotetaan valmistuvan vuoden 2008 aikana. Se antaa komissiolle lujan perustan arvioida mahdollisia Euroopan unionin tason toimia, joilla siviilisäätyä koskevien rekisteritietojen vastavuoroista tunnustamista voitaisiin parantaa. Näin on tarkoitus korjata se tosiseikka, että vastavuoroisen tunnustamisen puuttuminen johtaa epäsuotuisiin henkilökohtaisiin ja taloudellisiin seurauksiin niiden henkilöiden osalta, joita se koskee.

Kreikkalaisen kuluttajan silmissä yhtenäismarkkinoilla ei ole lainkaan pystytty yhdenmukaistamaan hintoja, etenkään peruskulutushyödykkeiden hintoja. Kreikan kuluttajahintaindeksi on vuosien ajan ollut 15 EU-maan korkeimpien joukossa ja selvästi korkeampi kuin yhteisössä keskimäärin. Kuluttajavirasto tutki äskettäin 86 päivittäistavaran hintoja saman supermarketketjun liikkeissä Berliinissä ja Thessalonikissa. Tutkimuksesta käy ilmi, että Thessalonikin liikkeessä kaikkien tuotteiden hinnat olivat 32,57 prosenttia korkeampia ja monien tuotteiden hinnat olivat 100 prosenttia korkeampia.

Tapauksissa, joissa hinnoittelua ei valvota yritysten välisessä kaupassa, mitä keinoja Kreikan hallituksella on palauttaa hinnat EU:n yleiselle tasolle? Mitä keinoja sillä on pysäyttää valvomaton hinnoittelu, jota harjoitetaan yritysten välisessä kaupassa? Onko kansallisilla veroviranomaisilla oikeus katsoa epärehellisiksi yritysten esittämät tiedot, kun kyseessä on a) yritysten välinen kauppa tai b) peruskulutushyödykkeiden maahantuontiyritys, jos tuotteiden hinnoittelu poikkeaa selvästi muissa jäsenvaltioissa voimassa olevista hinnoista?

Euroopan yhteisön kilpailupolitiikan ensisijaisena tavoitteena on parantaa markkinoiden toimintaa EU:n alueen kuluttajien hyväksi. Komissio tekee kunkin jäsenvaltion kansallisen kilpailuviranomaisen kanssa (neuvoston asetuksen 1/2003 puitteissa) EY:n kilpailusääntöjen soveltamista koskevaa tiivistä yhteistyötä varmistaakseen, että markkinat toimivat kuluttajien hyväksi. Tutkimukset tulevat aiheellisiksi silloin, kun oikeudellinen ja taloudellinen todistustusaineisto tukee väitettyä kilpailunvastaista toimintaa.

On kuitenkin todettava, että jäsenvaltioiden väliset hintaerot eivät välttämättä liity kilpailusääntöjen puutteelliseen soveltamiseen. Hinnanmuodostukseen voivat todella vaikuttaa merkittävästi monet keskeiset tekijät. Havaitut hintaerot voivat johtua tarjontapuolen tekijöiden yhdistelmästä EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti (rakenteellisesta kehityksestä, ilmasto-olosuhteista jne.) ja kysyntäpuolen tekijöistä (kulutushyödykkeiden kysynnän maailmanlaajuisesta kasvusta, ruokailutottumusten muutoksista, uusien markkinoiden ilmaantumisesta jne.) tai vähittäimyynti- ja jakelualan rakenteesta ja toiminnasta kussakin jäsenvaltiossa. Näihin tekijöihin kuuluvat esimerkiksi kuluttajien mieltymykset olennaisilla markkinoilla, tiettyjen hyödykkeiden tai palvelujen ja kustannustekijöiden (infrastruktuurikustannukset, henkilöstö) vaihdettavuus.

Kansallisilla kilpailuviranomaisilla on hyvä tilaisuus puuttua ongelmiin, jotka koskevat erityisesti vähittäiskaupan ja/tai elintarvikeketjun toimintaa niiden alueilla. Erityisesti kuluttajahintojen nousun vaikutusta voidaan lievittää varmistamalla riittäväntasoinen kilpailu sekä vähentämällä kunkin jäsenvaltion vähittäiskaupan alan perusteetonta sääntelyä, joka voi rajoittaa kilpailua kuluttajien vahingoksi.

EY:n kilpailusäännöt kieltävät sellaiset kilpailevien yritysten väliset järjestelyt, joiden tarkoituksena on rajoittaa niiden välistä kilpailua tai poistaa se sopimalla hinnoista, rajoittamalla tuotantoa, jakamalla markkinoita, asiakkaita tai alueita, harjoittamalla tarjouskeinottelua tai soveltamalla näiden kilpailun erityistyyppien yhdistelmää. Mikäli yritysten sisäiset erityiskäytännöt ovat omiaan vääristämään kilpailua, kilpailusäännöt kieltävät kilpailunvastaiset liiketoimintakäytännöt, joita määräävässä asemassa oleva yritys voi käyttää säilyttääkseen markkina-asemansa tai vahvistaakseen sitä. Tässä tilanteessa sellaisen hinnan periminen, joka on kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden arvoon nähden liian korkea (kohtuuton / perustuu määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön), on vahvistettu yhdeksi väärinkäytösmuodoksi.

Komissio jatkaa suhteellisten hintatasojen kehityksen seurantaa. Jäsenvaltioiden välisten kuluttajahintojen tasojen ja erojen seurantaa tehdään myös vuotuisen kuluttajamarkkinoiden tulostaulun avulla. Tulostaulun ensimmäinen laitos julkaistiin vuoden 2008 alussa, ja toimenpide on tarkoitus toteuttaa vuosittain. Jotkut hintaerot, erityisesti suljetun sektorin hyödykkeiden ja palvelujen tapauksessa, voivat johtua jäsenvaltioiden välisistä tuloeroista. Silti erityisen merkittävät erot jäsenvaltioiden välillä voivat myös viitata siihen, että tarkempaa silmälläpitoa tarvitaan.

Komission sisämarkkinakatsauksessa vähittäiskauppa on määritetty yhdeksi niistä toimialoista, joka ottaen huomioon sen keskeisen aseman kuluttaja- ja toimittajamarkkinoiden kannalta ja sen nykyisen pirstoutumisen edellyttää perusteellista markkinaseurantaa. Vuoden 2009 osalta valmistellaan seurantakertomusta, jossa analysoidaan vähittäiskauppapalvelujen toimimattomuuden mahdollisia syitä sekä kuluttajien että toimittajien näkökulmasta nähtyinä.

Komissio antoi 20. toukokuuta 2008 tiedonannon ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen Suunta EU:n toimille”⁽¹⁾. Siinä ehdotetaan useita aloitteita, joilla elintarvikkeiden hintojen nousua EU:ssa voidaan lievittää, eli seurataan hintakehitystä, sopeutetaan yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP), tuetaan vähävaraisimpia henkilöitä ja selvitetään elintarvikeketjun toimintaa. Komissio asettaa työryhmän tutkimaan elintarvikeketjun toimintaa sekä elintarvikkeiden vähittäismyynti- ja jakelualan keskittymistä ja markkinoiden segmentoitumista EU:ssa.

Hamas, jota Euroopan unioni pitää terroristijärjestönä, perusti syyskuussa 2003 ”Al-Aqsa”-televisiokanavan, joka seurasi Hizbollahin ”Al-Manar”-kanavan mallia. Kuten lehdistössä on usein todettu, Al-Aqsan-kanavan lastenohjelmissa käytetään Disney-tyyppisiä hahmoja, joiden avulla lapsia innoitetaan ryhtymään itsemurhapommittajiksi.

Onko komissio tietoinen siitä, että eurooppalainen satelliittipalvelujen tarjoaja Eutelsat lähettää ”Al-Aqsa”-kanavaa Atlantic Bird 4 -satelliitista, jonka se on vuokrannut jordanialaiselle satelliittipalveluiden tarjoajalle Noorsatille? Mihin toimiin komissio on ryhtynyt estääkseen Eutelsatia lähettämästä Al-Aqsa-kanavaa? Onko komissio ottanut asian esiin Ranskan valtion audiovisuaalialan neuvoston (Conseil Supérieur de l'Audiovisuel, CSA) kanssa?

Vastauksessaan kysymykseen E-1666/08 komissio totesi yhtyvänsä huoleen, joka koskee vihan lietsomista unionin jäsenvaltion alaisessa lähetystoiminnassa. Hamas-järjestön TV-kanava Al Aqsa käyttää ranskalaisyrityksen Eutelsatin Atlantic Bird 4 eurooppalaista satelliittikapasiteettia, jota Eutelsat vuokraa Jordanian satelliitti-toimittajalle Noorsatille, väkivaltaan ja vihaan yllyttämiseen sekä terrorismin oikeuttamiseen Euroopassa ja muualla. Hizbollahin TV-kanavan Al-Manarin tavoin Al-Aqsan ohjelmissa lapset esiintyvät pukeutuneina itsemurhaiskujen tekijöiksi ja heidät esitetään sankareina. Yhdessä ohjelmaosiossa Assud, suosittu pupuhahmo, ihannoi marttyyrikuolemaa ja itsemurhaiskuja tavoiteltavina päämäärinä kaikille lapsille, jotka soittavat ohjelmaan. Toisessa ohjelmaosiossa sarjakuvahahmo sanoo syövänsä kaikki tanskalaiset, koska tanskalainen sanomalehti on julkaissut poliittisen sarjakuvan, josta he eivät pitäneet. Assud-pupu ottaa vastaan puhelun televisiolähetyksessä joltakin, joka sanoo, että me onnistumme vielä tappamaan, murhaamaan kyseisen pilapiirtäjän, johon Assud täydestä sydämestään yhtyy.

Miten komissio aikoo estää Al-Aqsaa käyttämästä Euroopan satelliittikapasiteettia lähetyksiinsä? Ottaen huomioon yhtäläisyydet Al-Manar-televisiokanavan kanssa ja Al Aqsan lähetysten vihaan ja terrorismiin yllyttämisen, eikö tässä ole kyse Al- Manarin tapauksen tavoin muutetun televisio ilman rajoja -direktiivin (2007/65/EY⁽¹⁾) 3 b artiklan (vihaan yllyttäminen) rikkomisesta?

Komissio yhtyy parlamentin jäsenen huoleen niiden ohjelmien suhteen, jotka sisältävät vihan lietsomista unionin jäsenvaltion alaisessa lähetystoiminnassa. Komissio tekee aktiivisesti yhteistyötä ja edistää yhteistoimintaa jäsenvaltioiden kesken varmistaakseen, että yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan täysimääräisesti tällä erittäin arkaluonteisella alueella.

Direktiivin 89/552/ETY 22 a artiklassa kielletään ohjelmat, joissa yllytetään rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvaan vihaan. On myös syytä muistuttaa, että sananvapaus on yksi demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan kulmakivistä.

Komissio on tietoinen siitä, että Al Aqsa -televisiokanavaa välitetään Ranskasta käsin toimivalle satelliittioperaattorille Eutelsatille kuuluvan Atlantic Bird 4 -satelliitin kautta. Komissio ei ole kuitenkaan toistaiseksi saanut virallista valitusta Al Aqsa -TV:n lähettämistä ohjelmista.

Silloin, kun muualla kuin EU:n alueella toimiva lähetysyhtiö kuuluu direktiivin mukaisten kriteerien nojalla unionin jäsenvaltion toimivaltaan, on ensisijaisesti kyseisten kansallisten viranomaisten tehtävä varmistaa, että tämän lähetysyhtiön ohjelmissa noudatetaan direktiivin sääntöjä, erityisesti rotuun, sukupuoleen tai kansallisuuteen perustuvan vihan lietsomista koskevaa kieltoa. Siten on ensisijaisesti Ranskan sääntelijän Conseil Supérieur de l'Audiovisuel (CSA) toimialaan kuuluva asia valvoa, sisältävätkö Al Aqsa TV:n lähettämät ohjelmat vihan lietsontaa, ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Toisin kuin televisiokanava Al Manarin tapauksessa, Al Aqsa -kanavan kokonaan kieltämisen oikeuttamiseksi ei CSA:n tekemän arvion mukaan ole riittävästi näyttöä. Toistaiseksi komissiolla ei ole syytä kyseenalaistaa CSA:n suorittamaa arviointia

Varsinkin sen vaikutuksen huomioon ottaen, joka yhden jäsenvaltion sääntelyviranomaisen arviolla voi olla toisiin jäsenvaltioihin, komissio on ryhtynyt toimiin varmistaakseen hedelmällisen ja tehokkaan yhteistyön jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten kesken, ja komissio järjestää foorumin sääntelijöiden välistä tietojenvaihtoa varten. Komissio viittaa etenkin tietoyhteiskunnasta ja viestimistä vastaavan komission jäsenen johdolla maaliskuussa 2005 pidettyyn kokoukseen, jonka aiheena oli Ranskan sääntelyviranomaisen antama Al Manar -kanavan lähettämistä koskeva kielto.

Komissio ottaa Al Aqsa TV:tä koskevan asian esille seuraavassa kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa pidettävässä kokouksessa ennen vuoden 2008 kesätaukoa ja tiedottaa parlamentin jäsenelle myöhemmin tämän kokouksen tuloksesta.

EU:n ja Egyptin suhteiden toimintasuunnitelmassa Egypti on sitoutunut tekemään yhteistyötä kaikenlaisen syrjinnän, suvaitsemattomuuden, rasismin ja muukalaisvihan ja erityisesti uskontoon, vakaumukseen, rotuun tai alkuperään perustuvan vihanlietsonnan ja herjauksen torjumiseksi. Egyptin valtiollinen Nilesat-satelliittikanava lähettää yhä Eurooppaan Hizbollahin satelliittikanavaa al-Manaria ja sallii näin vihanlietsonnan ja terrorismia tukevan viestinnän saapumisen Eurooppaan. Komissio huomautti vastauksessaan kysymykseen H-0246/08⁽¹⁾, että poliittisia asioita ja demokratiaa käsittelevä alakomitea on sopiva paikka keskustella rasismin ja muukalaisvihan torjunnasta. Alakomitea kokoontui 2. ja 3. kesäkuuta Brysselissä.

Voiko komissio ilmoittaa, käsiteltiinkö al-Manaria, ja millä tavoin? Entä mihin toimiin päätettiin ryhtyä Egyptin kanssa asiassa, joka koskee al-Manaria ja Egyptin sitoutumista EU:n ja Egyptin suhteiden toimintasuunnitelman syrjinnän, rasismin, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden torjuntaa koskeviin määräyksiin?

Koska Hizbollahin al Manar -televiosikanavan vihaa kylvävät ja väkivaltaiset ohjelmat ovat ristiriidassa ”televisio ilman rajoja -direktiivin 2007/65/EY⁽¹⁾” b artiklan (entisen 22 a artiklan kanssa), kaikki eurooppalaiset satelliittioperaattorit ovat poistaneet mainitun kanavan kanavavalikoimistaan. Myös se, että egyptiläinen Nilesat-operaattori välittää al-Manarin ohjelmia, on ristiriidassa EU:n ja Egyptin suhteiden toimintasuunnitelmaan perustuvien Egyptin sitoumusten kanssa erityisesti suvaitsemattomuuden, syrjinnän, rasismin ja muukalaisvihan torjunnan sekä uskontojen ja kulttuurien kunnioittamisen edistämisen osalta.

Missä määrin komissio puuttui al-Manarin kysymykseen mainitussa alivaliokunnan kokouksessa ja kuinka komissio aikoo estää al-Manarin tuhoisaa vihaa ja terroria kylvävien ohjelmien välittämisen Eurooppaan muiden kuin Euroopassa toimivien satelliittioperaattorien välityksellä?

Kaikkien aikojen ensimmäisen poliittisten asioiden alakomitean kokoontuminen oli tärkeä askel poliittisten suhteiden syventämiseksi Egyptin kanssa ja luottamuksen rakentamiseksi siinä poliittisen vuoropuhelun prosessissa, jonka kautta komissio myös aikoo ottaa esiin yhteisiä huolenaiheita keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen perustuvalla rakentavalla tavalla.

Komissio yhtyy parlamentin jäsenen huoleen siitä, että kyseisen televisioaseman lähettämä materiaali saattaa olla vihaa lietsovaa. Poliittisia asioita suhteessa Egyptiin käsittelevä alakomitea on todella tarkoituksenmukainen mekanismi rasismia, muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta koskevien asioiden esille ottamiseksi. Tähän kuuluu EU–Egypti-toimintasuunnitelman sitoumus ”vahvistaa viestimien tehtävää uskonnollisesta vakaumuksesta tai kulttuurista johtuvan muukalaisvihan ja syrjinnän torjunnassa” ja kannustaa viestimiä ”kantamaan vastuunsa tässä asiassa”.

Jäsenvaltioiden kanssa kuitenkin päätettiin, että ottaen huomioon monet muut käsiteltävänä olevat kiireelliset poliittiset ja ihmisoikeuksiin liittyvät tapahtumat sekä EU:n strategiset painopisteet tässä vuoropuhelussa viestinten kautta tapahtuvaa vihaan yllyttämisestä ei käsiteltäisi vielä tässä aivan ensimmäisessä alakomitean kokouksessa.

Komissio tietenkin kiinnittää jatkuvasti tarkasti huomiota tähän asiaan ja voi ottaa sen esiin toisessa tilaisuudessa EU:n säännöllisen poliittisen vuoropuhelun yhteydessä Egyptin kanssa.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Pasok-puolueen talousasioista vastaava poliittinen edustaja Luka Katseli oli yhteydessä Eurostatin pääjohtajan toimistoon ja pyysi, Eurostatin valtuuskunnan tulevaa Kreikan vierailua silmällä pitäen, tapaamisen järjestämistä myös suurimman oppositiopuolueen johtajien kanssa, jotta he saisivat tietoa Eurostatin arvioista Kreikan talouden tilanteesta. Eurostatin edustaja kieltäytyi tällaisesta tapaamisesta väittäen, että vierailu on luonteeltaan puhtaasti tekninen ja että asiaa koskevat tapaamiset toteutetaan ainoastaan hallituksen tahojen kanssa.

Hyväksyykö komissio Eurostatin kieltäytymisen tavata suurimman oppositiopuolueen edustajia?

Perustuvatko kieltäytymisen syyt tiettyihin komission sääntöihin tai käytänteisiin?

Palvelevatko tällaiset käytänteet komission mielestä tavoitetta edistää aktiivisesti avoimuuden periaatetta ja kaikkien poliittisten puolueiden ja laajennettuna EU:n kansalaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia tiedon?

Komissio (Eurostat) tekee kaikkiin jäsenvaltioihin säännöllisiä konsultointikäyntejä ja menetelmiä koskevia tarkastuskäyntejä keskustellakseen niiden yhteydessä asiaankuuluvien jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa ilmoitettua alijäämää ja velkaa koskevien tilastojen laatuun liittyvistä avoimista kysymyksistä. Näiden vierailujen järjestäminen perustuu neuvoston asetukseen 3605/93 sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella 2103/2005. Näitä keskusteluja koskeva kertomus asetetaan aikanaan Eurostatin verkkosivulle edellä mainitun neuvoston asetuksen mukaisesti.

Vuonna 2008 tehtäväksi suunnitellun Kreikan vierailun osalta komissio (Eurostat) voi vahvistaa, että Pasok-puolueen edustaja otti 3. kesäkuuta 2008 siihen yhteyttä ja pyysi, että tämä poliittinen puolue voisi osallistua konsultointikäynnin kokouksiin Kreikan viranomaisten kanssa.

Komission (Eurostat) asiaankuuluvat yksiköt ilmoittivat mainitulle edustajalle, että tällaisiin kokouksiin osallistuvien jäsenvaltioiden valtuuskuntien kokoonpanosta päättävät jäsenvaltioiden asiaankuuluvat viranomaiset.

Tässä yhteydessä komissio (Eurostat) vahvistaa, että se on täysin sitoutunut noudattamaan avoimuuden ja kaikkia unionin kansalaisia koskevan yhtäläisen tiedonsaantioikeuden periaatteita näitä asioita koskevien voimassa olevien säännösten mukaisesti. Komissio (Eurostat) voi taata että kaikille osapuolille annetaan tilaisuus tulla kuulluksi tarkoituksenmukaisella tavalla.

Viitaten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1774/2002⁽¹⁾, annettu 3 päivänä lokakuuta 2002, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/76/EY⁽²⁾, annettu 4 päivänä joulukuuta 2000, jätteenpoltosta kysyn, kuka yhteisön lainsäädännön mukaan on EU:n jäsenvaltiossa (Puolassa) vastuussa luokkaan 1 kuuluvien vaarallisia en materiaaleja, kuten liha- ja luujauhoa (joita syntyy esimerkiksi kuolleiden eläinten/karjan käytön sivutuotteina), polttavien laitosten nimeämisestä ja toiminnasta?

Voiko komissio selventää kyseisessä lainsäädännössä käytettyä käsitettä ”toimivaltainen viranomainen”?

Miten komissio arvioi liha- ja luujauhoa (luokkaan 1 kuuluva jäte) käsittelevien laitosten toimintaa Puolassa vuosina 2005–2007 ja mikä on tilanne tällä hetkellä?

Asetuksella (EY) N:o 1774/2002⁽³⁾ vahvistetaan yhtenäinen oikeudellinen kehys muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden keräämiselle ja hävittämiselle. Asetuksen mukaan luokkaan 1 kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittäminen voi tapahtua polttolaitoksessa, joka noudattaa toiminnassaan jätteenpolttodirektiiviä.

Kullakin jäsenvaltiolla on oltava käytössä hävitysjärjestelmä, jolla pystytään käsittelemään sen alueella syntyvät eläimistä saatavat sivutuotteet.

Polttolaitosten toiminnanharjoittajien on noudatettava asetettuja lakisääteisiä vaatimuksia, ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä niissä virallisia tarkastuksia

Eläimistä satavia sivutuotteita koskeva asetus määrittää toimivaltaiseksi viranomaiseksi jäsenvaltion keskusviranomaisen, jonka tehtävänä on huolehtia tämän asetuksen vaatimusten noudattamisesta, tai muun viranomaisen, jolle tämä tehtävä on siirretty.

Jätteenpolttodirektiivissä ei määritellä toimivaltaista viranomaista mutta kuvaillaan sen tehtävät. Direktiivissä vaaditaan toimivaltaisia viranomaisia arvioimaan jätteenpoltto- ja rinnakkaispolttolaitosten käyttölupahakemukset. Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat lupien myöntämisestä sekä järjestelyistä, joiden avulla varmistetaan, että direktiivin vaatimuksia noudatetaan ja lupaehtoja harkitaan määräajoin uudelleen tai ne tarvittaessa päivitetään. Jos laitos ei noudata lupaehtoja, erityisesti direktiivissä säädettyjä päästöraja-arvoja, toimivaltaisten viranomaisten on myös ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla ne laitos pakotetaan noudattamaan niitä.

Siksi on jäsenvaltioiden asia määrittää ne viranomaiset, jotka vastaavat yhteisön oikeuden asianmukaisesta täytäntöönpanosta niiden alueella.

Vuoden 2005 jälkeen komission eläinlääkinnällisistä tarkastuksista vastaavat yksiköt ovat tehneet kaksi vierailua Puolaan ja arvioineet Puolan viranomaisten järjestelyjä, joilla ne huolehtivat eläimistä saatavia sivutuotteita koskevien sääntöjen asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Heidän toisen huhtikuussa 2007 tehdyn vierailunsa päätelmänä oli, että toimenpiteet luokkaan 1 kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisessä olivat enimmäkseen tyydyttävät.

Hintojen jyrkkä nousu (inflaatio) sekä öljyn ja viljan jatkuva ja nopea kallistuminen samoin kuin kyvyttömyys ryhtyä eurooppalaisia kansalaisia, jäsenvaltioiden talouksia ja itse EU:ta tukeviin riittäviin toimiin on erityisen huolestuttavaa. Mitkä ovat EU:n poliittiset suuntaviivat, joiden avulla se voi torjua yhdessä jäsenvaltioiden kanssa öljyn ja viljan kallistumista sekä hintojen jyrkkää nousua? Onko suunniteltu konkreettisia toimia ja jos on, mitä ne ovat ja mitä niihin täsmälleen sisältyy?

Euroopan unionia ja koko maailmaa uhkaa vakava elintarvike- ja polttoainekriisi. Onko komissiolla mitään strategiaa noudatettavaksi polttoaineiden ja elintarvikkeiden hintojen nousun EU:ssa ja maailmalla aiheuttamien ongelmien ratkaisussa? Miten tällainen kehitys vaikuttaa Lissabonin strategian täytäntöönpanoon EU:ssa?

Komission vastatoimet elintarvikkeiden ja öljyn hintojen nousun osalta on esitetty kahdessa äskettäisessä tiedonannossa, jotka ohjasivat jäsenvaltioiden välistä keskustelua Eurooppa-neuvoston kokouksessa 19. ja 20. kesäkuuta 2008. Komissio haluaa korostaa tukea, jonka Eurooppa-neuvosto antoi komission lähestymistavalle.

Öljyn osalta hintojen nousu on paljolti tulosta suurista rakenteellisista muutoksista maailmanlaajuisessa taloudessa. Olemme siirtymässä pois halvan ja helposti saatavilla olevan öljyn aikakaudesta. Tämä suuntaus on väistämätön ja pätee yleisesti ja maailmanlajuisesti. Tämä edellyttää selvän eron tekemistä yhteiskunnan haavoittuvien alojen koettelemusten lieventämiseen tähtäävien lyhyen aikavälin toimien ja sellaisten pitkän aikavälin toimien kesken, joilla tuetaan ja edistetään siirtymistä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan talouteen.

Kuluttajamaiden hallituksilla ja yhä enemmän myös tuottajamaiden hallituksilla on vain vähän valtaa vaikuttaa lyhyellä aikavälillä hintoihin maailmanlaajuisilla öljymarkkinoilla. Siksi kansalaisilta ja yrityksiltä tuleva poliittinen paine keskittää huomion tukiin, joilla haavoittuvia ryhmiä autetaan saamaan energiaa nousevien hintojen aikakautena. Tarvitaan tasapainoa varmistamaan, että kohdennettu määräaikainen tuki haavoittuville ryhmille ei anna tuottajille sellaista signaalia, että veronmaksajat ovat valmiit ottamaan vastaan hinnankorotukset sen sijaan, että ne siirrettäisiin kuluttajille. Samoin on tärkeää varmistaa, että korkean hinnan luoma kannustin säästämiseen ja energiakulutuksemme muuttamiseen siirretään kaikille käyttäjille, kun taas täydentävissä poliittisissa toimenpiteissä tulisi keskittää huomio energiansäästöön ja energiatehokkuuden lisäämiseen. Siksi on vältettävä verotuksellisia toimenpiteitä tai muita julkisia toimia, joilla voisi olla vääristäviä vaikutuksia, koska ne estävät talouden toimijoita ryhtymästä tarpeellisiin mukautuksiin.

Tärkeää on myös parantaa yhteistyötä öljyä tuottavien ja öljyä kuluttavien valtioiden kesken, jotta voidaan olla selvillä sitä, miten markkinat toimivat ja välttää hintojen vaihtelua tulevaisuudessa. Olisi seurattava äskettäin Jeddahissa pidetyn huippukokouksen esimerkkiä. Samaan aikaan vahvistetaan nykyistä vuoropuheluamme keskeisten toimittajien kuten Venäjän, Norjan ja OPECin⁽¹⁾ kanssa. Öljyvarastoja koskevan avoimuuden lisääminen voisi myös auttaa. Tämän asian osalta komissio tutkii edelleen, onko ajatus kaupallisia varastoja koskevien tietojen julkisen saatavuuden takaamisesta toteuttamiskelpoinen, ja se esittää vuoden loppuun mennessä ehdotuksen yhteisön nykyisen varmuusvarastoja koskevan lainsäädännön tarkistamisesta.

Kuten Eurooppa-neuvosto vahvisti, tarkoituksenmukainen reaktio korkeisiin öljyn hintoihin on Euroopan energiajärjestelmän rakenteellinen siirtyminen kohti puhtaita energiamuotoja ja tehokkaampaa energian käyttöä. Komission 23. tammikuuta 2008 esittämä ehdotus ilmasto- ja energiapaketista mahdollistaa siirtymisen kohti vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa taloutta. Tämä vähentää Euroopan energiatuontia ja tekee sen vähemmän haavoittuvaksi markkinoiden vaihteluille. Energian hinnan nousun myötä ilmasto- ja energiapaketin hyödyt ovat yhä selvempiä, ja sen hyväksyminen on siksi yksi komission ensisijaisista tavoitteista, joka parlamentin ja jäsenvaltioiden tulisi jakaa.

EU:n olisi otettava energiatehokkuutta koskeva haaste vakavammin, mikäli energiankulutuksen 20 prosentin säästötavoite halutaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Komissio vaatii edelleen nykyisen energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman täysimääräistä täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Komissio esittää myöhemmin vuonna 2008 ehdotuksen rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin uudelleen muotoilemiseksi.

Elintarvikkeiden hinnan osalta EU on jo toiminut. Se poisti väliaikaisesti viljelymaan 10 prosentin kesannointivelvoitteen vuoden 2008 sadon osalta, lisäsi maitokiintiöitä kahdella prosentilla ja poisti väliaikaisesti useimpien viljojen tuontitullit. Uudistettu yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) mahdollistaa sen, että viljelijämme voivat perustaa tuotantopäätöksensä yhä enemmän markkinoiden antamiin viesteihin, eivätkä siihen, mistä he saavat suurimmat tuet. Näin siksi, että tuet on yhä enemmän irrotettu tuotannosta. YMP:n terveystarkastuksella poistetaan edelleen rajoituksia viljelijöiltä ja annetaan heille mahdollisuus reagoida joustavasti kasvavaan kysyntään. Sillä lakkautetaan pysyvästi kesannointi, vähennetään entisestään markkinainterventioiden merkitystä ja poistetaan vaiheittain maitokiintiöt vuoteen 2015 mennessä. Useimmat jäljellä olevat tuotantoon sidotut tuet irrotetaan tuotannosta, joten viljelijöillä on laajalti vapaus tuottaa sitä, mitä markkinat vaativat.

Erityisesti on mainittava kolme erityistä toimenpidettä. Ensimmäinen niistä on, että komissio esittää pian ehdotuksen asetuksesta, jolla luodaan nopeiden avustustoimien rahoitusväline torjumaan elintarvikkeiden hintojen aiheuttamaa kriisiä kehitysmaissa. Komission suunnitelmissa on määräaikainen rahoitusväline, joka rajoitettaisiin tarkkaan koskemaan maataloustuotantoa niissä valtioissa, jotka ovat kärsineet eniten. Siinä käytettäisiin maatalousbudjetin käyttämättömiä varoja kehitysmaiden oman tuotannon edistämiseksi. Toiseksi komissio pyrkii ottamaan huomioon EU:n alueella asuvien kaikkein haavoittuvimpien henkilöiden huolenaiheet ja ehdottaa siksi asetusta, jolla elintarvikeapua koskevaa ohjelmaa tarkistetaan, jotta käytettävissä olevan rahoituksen määrää voidaan lisätä. Tavoitteena on lisätä tukea ja varmistaa, että se kohdennetaan eniten tarvitseville ja että se koskee oikeaa perushyödykkeiden yhdistelmää. Kolmanneksi komissio toteuttaa elintarvikkeiden tuotantoketjun tarkastelun, seuraa hintojen kehitystä ja analysoi edelleen perushyödykkeisiin liittyvien rahoitusmarkkinoiden kehitystä.

Lissabonin strategian täytäntöönpanon osalta komissio muistuttaa, että sen tuoreimmassa strategiaa koskevassa kertomuksessa pantiin merkille uusiutuvien energioiden ja vähän hiilidioksidipäästöjä synnyttävien ja luonnonvaroja tehokkaammin käyttävien tuotteiden, palvelujen ja teknologioiden merkitys. Öljyn hinnan nousut osoittavat, että on Euroopan talouden edun mukaista toteuttaa siirtyminen kohti vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa taloutta.

Sunnuntaina 31. toukokuuta presidentti Uribe hyökkäsi rajusti senaattori Alexander Lópezia vastaan ja viittasi häneen ja muihin sosiaalisessa liikkeessä työskenteleviin poliitikkoihin ”poliitikkoina, jotka tuhosivat Emcalin ja jotka johtavat terroritoimia Calissa vehkeillen ELN:n ja FARC:in kanssa...” ja ”poliittisina hössöttäjinä, jotka kylvävät luokkavihaa”.

Samalla yleinen syyttäjä, Uriben hallituksen entinen varaministeri, on esittämässä kanteita useita parlamentin jäseniä, senaattoreita ja Kolumbian hallituksen tunnettuja vastustajia vastaan, joilla oletetusti on yhteyksiä FARC:iin. Oletukset perustuvat tietoihin, joita löytyi sissijohtaja Raúl Reyesin tietokoneesta, jota Interpolin raportin mukaan Kolumbian tiedustelupalvelu on käsitellyt 1.–3. maaliskuuta 2008.

Mitä komissio tekee varmistaakseen, että Kolumbiassa voidaan edelleen harjoittaa tiettyä oppositiopolitiikkaa ja mielipiteenvapautta? Mitä aloitteita komissio toteuttaa puheenjohtajavaltio Slovenian julkaistua julkilausuman Kolumbiasta, jossa mainitaan ihmisoikeuksien puolustajien murhista, jopa sellaisten, jotka toimivat EU:n rahoittamissa ohjelmissa?

Komissio seuraa tiiviisti Kolumbian tilannetta ja yhtyy parlamentin jäsenen huoleen kyseisen valtion poliittisesta jakautumisesta ja sen vaikutuksista valtion demokraattisen järjestelmän toimintaan.

Kolumbian demokratia on yksi vanhimmista ja syvimmälle juurtuneista demokratioista Latinalaisessa Amerikassa. Presidentti Uriben suuresta julkisesta suosiosta ja hänen parlamenttienemmistöstään huolimatta poliittisella oppositiolla, jota edustavat etenkin liberaalipuolue ja Polo Democrático Alternativo -puolue, on vahva edustus Kolumbian kongressissa ja se on vallassa useissa ministeriöissä ja kunnissa, muun muassa Bogotán kaupungissa. Opposition äänet ovat voimakkaat myös mediassa, missä niitä edustavat vaikutusvaltaiset aikakauslehdet kuten ”El Nuevo Siglo” ja ”Semana”.

Komissio katsoo, että poliitikkojen ja virkamiesten ja Kolumbian aseistettujen ryhmien väliset yhteydet vahingoittavat oleellisesti valtion demokratiaa. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että tällaiset yhteydet, olipa niissä kyse yhteyksistä entisten puolisotilaallisten järjestöjen jäseniin, mistä yli 60 parlamentin jäsentä on jo asetettu syytteeseen, tai sissiryhmiin, tutkitaan perusteellisesti ja niistä rangaistaan asianmukaisesti. Tämä on tehtävä, jonka täyttäminen kuuluu Kolumbian oikeusviranomaisille, joiden pitää toimia perustuslaissa taatun riippumattomuuden nojalla ja täysin puolueettomasti ja tasapuolisesti.

Vaikka Kolumbian perustuslaki takaa mielipiteenvapauden, sen harjoittaminen on käytännössä rajallista toimittajiien ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistettujen uhkauksien ja hyökkäyksien vuoksi. Hallituksen toimista ja niillä saaduista parannuksista huolimatta näiden ryhmien kannalta Kolumbia on edelleen yksi maailman vaarallisimmista valtioista. Vuoden 2008 alun jälkeen on ollut nähtävissä uusi uhkausten ja hyökkäysten aalto, mikä on hyvin huolestuttavaa etenkin siksi, että se on kohdistunut muun muassa lukuisiin henkilöihin, joilla on kiinteä yhteys EU:n Kolumbian yhteistyöohjelmaan, etenkin Euroopan yhteisön rahoittamiin Magdalena Medion alueella ja muilla alueilla toimiviin ”rauhanlaboratorioihin”.

Komissio on säännöllisesti ilmaissut huolensa Kolumbian hallituksen osalta. Ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuneet uhkaukset ja hyökkäykset ovat olleet EU:n troikan Bogotán suurlähettiläiden äskettäisten toimenpiteiden sekä parlamentin jäsenen mainitseman EU:n puheenjohtajavaltion 19. toukokuuta 2008 antaman julistuksen aiheena. Myös komission ulkosuhteiden pääjohtaja otti ne esille vieraillessaan Kolumbiassa toukokuun 2008 puolivälissä.

Julistuksen mukaan EU:n Bogotássa sijaitsevien edustustojen päälliköt ovat suorittaneet Magdalena Medioon vierailun, jonka aikana he tapasivat ihmisoikeuksien puolustajia, yhteisöjen johtajia ja kansalaisyhteiskunnan edustajia ja ilmaisivat EU:n tuen kyseisten henkilöiden ja järjestöjen työlle sekä EU:n solidaarisuuden niiden saamien uhkausten vuoksi. Samanlaisia kokouksia on järjestetty myös Bogotássa.

Ruohonjuuritasolla työskentelevien ihmisten auttamiseksi komission Bogotán lähetystö on järjestänyt EU:n rahoittamien hankkeiden edustajien ja Euroopan yhteisön alueellisen turvallisuuspäällikön kanssa kokouksen, jossa on annettu hanketyöntekijöiden turvallisuutta koskevia suosituksia. Myös Magdalena Mediossa oleva rauhanlaboratorio on toteuttanut joitakin ehkäiseviä toimenpiteitä, joita on hankkeiden vetäjien ja asiantuntijoiden väliaikainen poistaminen Bolívarin alueen eteläosista.

Komissio tukee edelleen ihmisoikeuksien puolustajia yhteistyöohjelmansa kautta. Rauhanlaboratorioidensa avulla se tukee muun muassa alueellisella tasolla tehtävää toimitustyötä. Kansallisella tasolla se yhteisrahoittaa symbolista vaihtoehtoista televisio-ohjelmaa (Contravía, jota juontaa tunnettu toimittaja Hollman Morris, yksi viime aikoina tappouhkauksia saaneista henkilöistä). Euroopan yhteisö tukee myös oikeuslaitoksen työtä eräillä oikeuskanslerin viraston ja korkeimman oikeuden kapasiteettia vahvistavilla laajamittaisilla toimilla, joilla pyritään auttamaan niitä selviytymään Kolumbian sisäisen konfliktin uhreja koskevista asioista.

Bulgarian ministerineuvosto päätti 28. joulukuuta 2006 lopettaa toimeksiannon, joka koskee Mustanmeren pohjassa olevien luonnonvarojen hyödyntämistä. Syynä tähän ovat tarjouksen jättäneen Luxemburgissa toimivan Melrose Resources SARL-yrityksen tekemät oikeudelliset rikkeet. Ministerineuvosto oli tehnyt vuotta aiemmin, 6. joulukuuta 2007, päätöksen 2007/848, jolla kartoitus uskottiin juuri Melrose-yritykselle. Päätös tehtiin virallisten menettelyjen vastaisesti, mikä ministerineuvoston epäjohdonmukaisen toiminnan ohella herättää epäilyjä huipputason korruptiosta. Bulgarian korkeimman hallinto-oikeuden ja syyttäjäviraston toiminta vahvistaa näitä epäilyjä. Korkein hallinto-oikeus kieltäytyy hankkimasta todistusaineistoa ministerineuvostoa vastaan; todellisena syynä tähän on poliittinen paine. Vaikka syyttäjänvirasto on esittänyt viitteitä rikokseen, tuomioistuinmenettelyä on de facto lyhennetty tutkimatta asiaa.

Mitä kiireellisiä seurantatoimia komissio aikoo toteuttaa tämän skandaalimaisen, hallinnon mielivallasta ja oikeudenmukaisuuden syrjäyttämisestä kielivän tapauksen vuoksi?

Parlamentin jäsenen kysymyksen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseinen sopimus koskee luonnonvarojen hyödyntämistä. Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun direktiivin 2004/17/EY 7 artiklan mukaan tätä direktiiviä sovelletaan sopimuksiin, jotka koskevat toimintoja, jotka liittyvät maantieteellisen alueen hyödyntämiseen ”öljyn, kaasun, hiilen tai muiden kiinteiden polttoaineiden etsimiseksi tai talteen ottamiseksi”.

Parlamentin jäsenen kysymyksestä käy kuitenkin ilmi, että kyseinen myöntämismenettely oli käynnissä jo vuonna 2006, toisin sanoen ennen Bulgarian liittymistä Euroopan unioniin. Saatujen tietojen perusteella menettelyä ainoastaan lykättiin joulukuussa 2006, eikä mikään viittaa siihen, että menettely olisi virallisesti keskeytetty tai päätetty. Sopimus myönnettiin sittemmin 6. joulukuuta 2007. Koska menettely oli siten käynnissä ennen Bulgarian liittymistä Euroopan unioniin, siihen ei sovelleta EY:n julkisia hankintoja koskevia direktiivejä.

Lentomatkustajat, jotka kulkevat EU/ETA:n lentokenttien kautta matkustaessaan kotimaahansa "kolmansista maista", voivat yhä joutua tilanteeseen, jossa heidän verottomat nestemäiset ostoksensa takavarikoidaan.

Heinäkuussa 2007 hyväksyttiin asetus (EY) N:o 915/2007⁽¹⁾, jolla tämä täydellinen epäonnistuminen piti korjata. Monet EU:n ulkopuoliset maat pyysivät lentokenttiensä turvanormien arviointia tämän asetuksen mukaisesti tarkoituksenaan saada asianomaisen EU:n viranomaisen hyväksyntä vaadittujen normien täyttyessä.

Miksi vuoden kuluttua tämän asetuksen hyväksymisestä vain yksi maa on saanut hyväksynnän? Aikooko komissio esittää aloitteita, jotta enemmän maita voitaisiin hyväksyä nopea?

Lentomatkustajilta, jotka kulkevat EU:n/ETA:n lentoasemien kautta matkustaessaan kotiin EU:n ulkopuolisista maista, takavarikoidaan edelleen verovapaita ostoksia, mikä aiheuttaa mittaamatonta haittaa verovapaalle myynnille ja verovapaiden tuotteiden toimittajille. Lentomatkustajat eivät mielellään osta verovapaita tuotteita, koska pelkäävät niiden joutuvan takavarikoiduiksi.

Asetuksen (EY) N:o 915/2007⁽¹⁾käyttöönoton viime heinäkuussa piti ratkaista ongelma. Monet kolmannet maat ovat esittäneet asetuksen nojalla hakemuksia, jotta matkustajat voisivat ostaa tuotteita niiden verottomien tavaroiden myymälöistä tarvitsematta pelätä takavarikointia.

Koska monissa hakemuksen tehneissä kolmansissa maissa lentoasemien turvatoimet ovat vähintäänkin yhtä hyvät ja joissakin tapauksissa paremmat kuin EU:n lentoasemilla, miksi viime vuonna vain yhden maan hakemus hyväksyttiin?

Kuten vastauksessa James Nicholsonin esittämään kysymykseen H-0022/08 ⁽²⁾ on selvitetty, komissio on asetuksella (EY) N:o 915/2007⁽³⁾ ottanut käyttöön välineen kolmansien maiden lentoasemilla myytävien nestemäisiä tuotteita, aerosoleja ja geelejä koskevien turvatoimien vastaavuuden vahvistamiseksi. Tämä antaa mahdollisuuden vapautuksiin takavarikoinnista yhteisön lentokenttien turvallisuustarkastuksissa.

Asetuksen N:o 915/2007 voimaantulon jälkeen lukuisat kolmannet maat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa poikkeukseen nestemäisiä tuotteita, aerosoleja ja geelejä koskevista yhteisön yleisistä säännöistä.

Toistaiseksi tällainen poikkeus on myönnetty vain Singaporelle. Komissio yhtyy parlamentin jäsenen pettymykseen siitä, että muille kolmansien maiden lentokentille ei ole myönnetty vapautuksia. Komission on kuitenkin toistaiseksi ollut mahdotonta myöntää poikkeuksia muille maille, koska mikään niistä ei ole vielä toimittanut kaikkia vaadittavia tietoja, joiden perusteella niiden todentamismenetelmiä voitaisiin pitää hyväksyttävinä.

Kolmannet maat voivat paljolti itse määrätä sen menettelyn nopeuden, jolla kolmansien maiden lentoasemilla noudatettavien turvasäännöksien vastaavuuksia myönnetään. Jotta niille voidaan myöntää vastaavuus, niiden on osoitettava, että niiden turvallisuusvaatimukset ovat vastaavat. Tähän sisältyy käsittää kansallisen lainsäädännön ja muiden olennaisten tietojen analysointi. Lisäksi niiden on sovellettava kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön turvavalvontaohjeita, jotka koskevat nesteiden, geelien ja aerosolien tarkastamista sekä lentokentällä myytävien nesteiden pakkaamiseen tarkoitettujen sinetöitävien pussien käyttöä. Analysoituaan nämä tiedot komissio voi täydentää niitä tarkastuksen avulla.

Useat kolmannet maat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa lentoasemansa lisäämiseksi vapautuksen saaneiden lentoasemien luetteloon, mutta vain harvat ovat toimittaneet vaadittavat tiedot. Joissakin tapauksissa esteenä on se, etteivät ne ole aloittaneet sinetöitävien pussien käyttöä lentokenttämyymälöissään.

Asioiden nopeuttamiseksi komissio on tehnyt kolmansille maille selväksi, että on ensisijaisen tärkeää, että ne toimittavat vaadittavat tiedot ja/tai takuut lentoasemiensa turvarakenteesta, joka nyt vaikuttaa haitallisesti edistymisnopeuteen.

Assosiaationeuvosto päätti 16. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin ja Israelin suhteiden parantamisesta tarkoituksena lisätä poliittista vuoropuhelua, taloudellista yhteistyötä, merkityksellistä integroitumista EU:n sisämarkkinoille sekä yhteistyötä oikeus- ja sisäasioiden alalla. Komission jäsen Ferrero-Waldner myönsi tiedotusvälineille, että teksti on jätetty tarkoituksella epämääräiseksi. Euroopan parlamentin alueella kesäkuun alussa vieraillut valtuuskunta oli yksimielinen siitä, että suhteita ei voi tällä hetkellä parantaa edelleen jatkuvan konfliktin takia. Gaza on edelleen ulkoilmavankila. Israel rakentaa edelleen siirtokuntia. Muurin rakentamista jatketaan yhä. Euroopan parlamentin puhemies kirjoitti 29. toukokuuta 2008 komission jäsenelle kirjeen, jotta parlamentille annettaisiin tietoja ja sitä kuultaisiin Euroopan unionin mahdollisista ehdotuksista assosiaationeuvostolle. Mitään tällaista ei ole tähän mennessä tapahtunut.

Eikö komissio katso, että parlamenttia tarvitsee kuulla ennalta? Jos ei tarvitse, miksei? Milloin tämä toteutettaisiin? Miksi teksti jätettiin tahallisesti epämääräiseksi? Mitä siinä tarkalleen ottaen sanotaan ja mitä Euroopan unioni tarkoittaa tällä parantamiselle? Millä aloilla ja missä määrin suhteita Israeliin parannetaan? Mistä alkaen tämä uusi järjestely tulee voimaan? Eikö komissio katso, että Euroopan unioni luopuu tällä tavoin tärkeästä painostuskeinosta rauhanneuvottelujen suhteen? Miksi rauhanprosessiin ei viitata tässä yhteydessä?

Komissio haluaa aluksi todeta sen, mitä 16. kesäkuuta 2008 assosiaationeuvostossa päätettiin: kumppanimaa, joka on yksi kehittyneimmistä kumppanimaista naapurustossamme, on pyrkinyt tiiviimpään yhteistyöhön EU:n kanssa.

Komissio oli jo Euroopan naapuruuspolitiikasta (ENP) huhtikuussa 2008 parlamentille ja neuvostolle antamassaan tiedonannossaan selittänyt näkemyksiään tiiviimpien ja tuloksellisten suhteiden kehittämisestä ENP-kumppaneihimme, minkä on tarkoitus pohjautua eriyttämisen periaatteeseen, ja maininnut Israelin yhdeksi ENP:n edelläkävijöistä. Kaikki EU:n ja Israelin kahdenvälisten suhteiden kehittäminen tapahtuu tulevaisuudessa tämän ENP:n kehyksen puitteissa.

Ministerit ovat 16. kesäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa – joka on julkinen asiakirja – todenneet, että EU:n ja Israelin suhteiden kehittäminen on nähtävä osana Lähi-idän rauhanprosessia.

EU:n ja Israelin assosiaationeuvosto 16. kesäkuuta 2008 käynnisti prosessin. Tämä prosessi ei johda uudenlaiseen yhteistoiminnan muotoon, vaan perustuu nykyiseen Israelin kanssa voimassaolevaan Euro-Välimeri-assosiaatiosopimukseen.

EU ja Israel ovat määrittäneet niille tärkeät tiivistetyn yhteistyön alat, jotka on lueteltu EU:n lausunnossa. Keskustelut näistä on tarkoitus käydä tulevien kuukausien aikana. Neuvottelut eivät ole vielä alkaneet. Komissio on valmis pitämään parlamentin ajan tasalla kaikesta edistyksestä sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat aina puolustaneet ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Onko Euroopan komissio varoittanut jäsenvaltioita siitä, ettei niiden pidä sallia itseensä kohdistuvaa Khalistan-ääriryhmien, joiden tiedetään aiemmin pyrkineen päämääriinsä väkivallan avulla, harjoittamaa hyväksikäyttöä ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden varjolla?

Onko komissio tietoinen siitä, että ääriainekset pyrkivät Euroopassa herättämään henkiin Khalistan-liikkeen, joka tavoittelee väkivaltaisin menetelmin sikheille erillistä kotimaata, mikä hajottaisi Intian? Jos vastaus on myönteinen, mihin toimiin komissio on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä taivuttaakseen Euroopan unionin jäsenvaltiot ehkäisemään kyseisen toiminnan?

Kysymystä sikhien valtion (Khalistan-valtion) itsenäisyyttä tavoittelevaan Khalistan-liikkeeseen liittyvästä terrorismista on syytä tarkastella ensin Punjabin viimeaikaisen historian antamaa laajempaa taustaa vasten. Intian osavaltio Punjab, joka on kärsinyt 15 vuoden ajan sikhi-separatistien 1980-luvulla harjoittamasta väkivallasta, palasi normaaleihin oloihin sen jälkeen, kun liikkeestä 1990-luvun puolivälissä selviydyttiin. Vuosikausia kestäneen New Delhin suoran hallinnon jälkeen vuonna 1997 elvytettiin onnistuneesti demokraattinen prosessi ja saatiin aikaan demokraattisesti valittu hallitus. Uusimpien, vuonna 2007 pidettyjen valtiollisten vaalien tuloksena Akali Dal -puolue (joka edustaa pelkästään sikhien etuja) palasi takaisin valtaan.

Useissa lehdistötiedoissa on viitattu siihen, että terroristiverkostoja on yhä olemassa, erityisesti Intian ulkopuolella. Se voi osaksi selittää sen, miksi sikhi-aktivistit onnistuivat 14. lokakuuta 2007 räjäyttämään pommin Ludhianan kaupungin eräässä elokuvateatterissa (seitsemän kuollutta, heidän joukossaan 10-vuotias lapsi, ja 40 loukkaantunutta). Komission analyysi kuitenkin on, että väestö on hylännyt tämän ideologian, joka innoitti Punjabissa viisitoistavuotiseen terrorismin kauteen.

Vastauksena parlamentin jäsenen kysymykseen komissio katsoo, että paras tapa varoittaa jäsenvaltioita riskistä joutua Khalistan-ääriryhmien harjoittaman hyväksikäytön kohteeksi on kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan tiiviisti EU:n ja Intian yhteisiä ponnisteluja terrorismin torjumiseksi sekä tukea EU:n terrorismin vastaisen työryhmän ja Intian asiantuntijoiden välisiä tapaamisia ja Intian pyyntöjä yhteistyön lisäämiseksi Europolin kanssa.

Viime vuosina yhä useampi valtion teollisuuslaitos on siirtynyt yksityisen sektorin omistukseen, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Valitettavasti kukaan ei ole miettinyt, mitä tehdä kyseisten laitosten teollisuusjätteelle. Teollisuusjäte on vakava uhka ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Teollisuuslaitoksen uusilla omistajilla ei useimmiten ole riittävästi taloudellisia resursseja huolehtiakseen jätteen käsittelystä, ja valtioltakaan ei saa tukea tähän tarkoitukseen. Kansallisen jätelainsäädännön puute ja jätehuollon valtavat kustannukset aiheuttavat passiivisuutta omistajien keskuudessa. Jos tilanne jatkuu, parin vuoden kuluttua ongelma voi ryöstäytyä käsistä.

Harkitseeko komissio toimien toteuttamista asian suhteen?

Jätehuollossa, tuotantojäte mukaan lukien, on noudatettava asiaa koskevan yhteisön lainsäädäntöä, erityisesti jätteistä annetun direktiivin 2006/12/EY⁽¹⁾ säännöksiä. Tämän direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteet hyödynnetään tai niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä menettelyjä tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoa ympäristölle. Erityisesti jätteiden hyödyntäminen tai niistä huolehtiminen on suoritettava niin, että ei vaaranneta vesiä, ilmaa, maaperää ja kasveja sekä eläimiä, ei tuoteta melu- tai hajuhaittoja, eikä vahingoiteta haitallisesti maaseutua tai erityisalueita. Tässä direktiivissä täsmennetään, että saastuttaja maksaa periaatteen mukaisesti jätteistä huolehtimisen kustannuksista vastaa a) jätteen haltija, joka antaa jätteen keräilijän tai jätehuoltoyrityksen haltuun, ja/tai b) jätteen aiemmat haltijat tai valmistaja, jonka tuotteesta jäte on peräisin.

Jotkut tuotantojätteet voivat olla vaarallisia. Vaaralliset jätteet ovat ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta suurempi riski kuin vaarattomat jätteet ja vaativat siksi tiukempaa valvontajärjestelmää. Näissä tapauksissa sovelletaan vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 91/689/EY⁽²⁾ säännöksiä, mihin sisältyy kirjaamista, seurantaa ja valvontaa koskevia täydentäviä velvoitteita ”kehdosta hautaan” eli lähtien jätteen tuottajasta aina siitä lopulliseen huolehtimiseen tai hyödyntämiseen saakka.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että edellä mainitun lainsäädännön kaikki vaatimukset siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niitä noudatetaan. Komissio seuraa säännöllisesti jätelainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenmaissa. Jos todetaan, että siirtämistä osaksi kansallista lainsäädäntöä ei ole tapahtunut, täytäntöönpano on ollut virheellistä tai asiaankuuluvaa yhteisön lainsäädäntöä ei ole noudatettu, komissio voi ryhtyä ja se myös ryhtyy oikeustoimiin kyseistä jäsenvaltiota vastaan.

Siltä osin kuin on kyse yhteisön jätelainsäädännön täytäntöönpanon kustannuksista, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi ratkaistava asia tapauskohtaisesti. Jäsenvaltiot voivat myöntää taloudellista tukea teollisuusjätteen hyödyntämiseen tai siitä huolehtimiseen erityisesti silloin, kun ei ole enää mahdollista määrittää jätteen ajankohtaista tai aiempaa haltijaa tai valmistajaa. Tätä varten jäsenvaltiot voivat käyttää omia varojaan tai yhteisön rahoitusta niihin sovellettavia menettelyjä noudattaen.

Ympäristöä koskevien yhteisön ensisijaisten toimien rahoitus on suunniteltu myönnettäväksi koheesiopolitiikan kauden 2007–2013 mittavasta Puolan infrastruktuuri ja ympäristö -toimintaohjelmasta ja 16 alueellisesta toimintaohjelmasta. Esimerkiksi Puolan ympäristöä ja riskienehkäisyä koskeviin hankkeisiin on käytettävissä noin 8,8 miljardia euroa (noin 13,5 prosenttia kokonaisrahoituksesta ohjelmakaudelle 2007–2013), josta 1,3 miljardia euroa (2 prosenttia kokonaisrahoituksesta) on kohdennettu jätealalle kotitalous- ja teollisuusjätteen käsittelyä koskevassa otsakkeessa. Kullakin jäsenvaltiolla on omat määrärahansa. Näistä varoista huolimatta EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon osalta säilyy yhä merkittävä rahoitusvaje; tämä koskee myös jätedirektiivejä, joilla on liittymissopimuksessa asetetut siirtymäkaudet.

Siltä osin kuin on kyse jätehuollosta, infrastruktuuri ja ympäristö -toimintaohjelmasta tuetaan kansallisten ja alueellisten jätehuoltosuunnitelmien mukaisesti aloitteita, joilla ehkäistään tai rajoitetaan yhdyskuntajätteiden tuottamista, otetaan käyttöön kierrätystekniikoita ja tekniikoita yhdyskuntajätteen neutraloimiseksi sekä jätteenkäsittelyyn liittyvien vaarojen poistamiseksi, sekä aloitteita entisen teollisuusmaan ja sotilaskäytössä olleen maan puhdistamiseksi. Maan puhdistamisen osalta on todettava, että tukea on käytettävissä laaja-alaisille hankkeille kaupunkialueiden ulkopuolella ja vain tilanteissa, joissa senhetkinen maanomistaja ei ole vastuussa saastumisen esiintymisestä tai ympäristön vaurioittamisesta.

Tämän toimintaohjelman puitteissa suuryritykset ja pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) voivat myös saada tukea ympäristövaatimusten täyttämiseksi. Tuki auttaa muun muassa vähentämään muun kuin yhdyskuntajätteen määrää ja lisäämään jätteen hyötykäytön ja kierrätyksen tasoa sekä tehostamaan tuotantovaiheen jälkeisen jätteen ja vaarallisen jätteen hyödyntämistä.

Infrastruktuuri ja ympäristö -toimintaohjelman rahoitus mahdollistetaan alueellisissa toimintaohjelmissa, joista voidaan tukea jätehuoltohankkeita, edellyttäen, että ne on sisällytetty alueellisiin jätehuoltosuunnitelmiin. Alueellisista toimintaohjelmista yhteisrahoitetaan myös tukea jätehuollon alalla toimiville pk-yrityksille. Niistä voidaan esimerkiksi myöntää tukea ympäristönhallintajärjestelmiin, järjestelmiin resurssien ja jätehuollon rationalisoimiseksi, teollisuus- ja ongelmajätteen käsittelemiseksi sekä parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) soveltamiseksi.

Vuonna 2006 kunnan omistama Aalborg Havn -osakeyhtiö myi Østre Havnin satama-alueen yksityiselle A. Enggaard -yritykselle. 75 000 neliömetrin alue myytiin 44 miljoonalla kruunulla. Asiantuntija-arvioiden mukaan kauppa tehtiin paljon markkinahintaa halvemmalla. Myynnistä ei myöskään järjestetty tarjouskilpailua, eikä myyntihinnasta pyydetty puolueetonta asiantuntija-arviota.

Katsooko komissio, että kauppa rikkoo EU:n kilpailusääntöjä? Voidaanko sitä pitää laittomana valtiontukena? Onko komissio suunnitellut asiaan liittyviä toimia?

Komissio on julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyviä tukia koskevalla tiedonannollaan⁽¹⁾ antanut jäsenvaltioille yleistä ohjeistusta, jolla se ilmoittaa avoimesti yleisen lähestymistapansa julkisten viranomaisten tekemien maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvien tukien ongelman osalta. Tässä tiedonannossa todetaan, että jos julkinen viranomainen ei aio käyttää myynnin yhteydessä tarjouskilpailua, jolle ei aseteta ehtoja, yhden tai useamman riippumattoman arvijoijan on ennen myyntineuvotteluja suoritettava riippumaton arvio markkina-arvon vahvistamiseksi yleisesti hyväksyttyjen markkinoiden tunnuslukujen ja arviointinormien mukaisesti. Näin määritelty markkina-arvo on vähimmäisostohinta, josta voidaan sopia myöntämättä valtion tukea.

Komissio ei tunne parlamentin jäsenen esittämää asiaa. Jos komissio saa yksityiskohtaisempia tietoja Aalborgin satama-alueen myyntiä koskevasta väitetystä valtiontuesta, se voi mahdollisesti tehdä tarkemman arvion ja ryhtyä asiassa tarvittaessa toimiin. Kilpailun pääosaston Internet-sivulla on lomake, joka helpottaa valtiontukea koskevien valitusten tekemistä ja jossa mahdollisille kantelijoille annetaan ohjeita.

Kreikan sisäministeri Prokopis Pavlopoulosin mukaan Turkki ei noudata lainkaan sen Kreikan kanssa tekemänsä takaisinottamista koskevan sopimuksen mukaisia velvoitteitaan, vaan päinvastoin lisää soveltamallaan politiikalla huomattavasti laitonta maahanmuuttoa Kreikkaan. EY:n ja Turkin välisen takaisinottosopimuksen tekemistä koskevia neuvotteluita ei ole käyty sitten joulukuun 2006 neuvottelukierroksen, jolloin ei ilmeisesti saavutettu edistystä minkään keskeisen kysymyksen kohdalla.

Millaiseksi komissio arvioi Kreikan ja Turkin välisen takaisinottamista koskevan sopimuksen täytäntöönpanon ja miten se suhtautuu Kreikan sisäministerin lausuntoon? Miten komissio selittää sen tosiasian, että EY ja Turkki eivät vieläkään ole tehneet takaisinottamista koskevaa sopimusta? Mitkä ovat sopimuksen syntymisen esteet? Miten Turkin kieltäytyminen takaisinottosopimuksen tekemisestä EY:n kanssa ja/tai noudattamasta Kreikan kanssa tekemäänsä takaisinottosopimusta vaikuttaa neuvotteluiden kulkuun?

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia koskevat asiat kuuluvat kulloinkin kyseessä olevien valtioiden vastuualueeseen. Oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden -alakomitean (JLS⁽¹⁾-alakomitea) säännöllisissä kokouksissa Turkin kanssa komissio kuitenkin aina vaatii takaisinottosopimusten solmimista naapurimaiden kanssa samoin kuin nykyisten takaisinottosopimusten asianmukaista täytäntöönpanoa.

EY:n ja Turkin välisten takaisinottoa koskevien neuvottelujen viimeinen virallinen neuvottelukierros oli joulukuussa 2006. Sen jälkeen komission ja Turkin viranomaisten välillä on ollut yhteyksiä, mutta niissä ei ole toistaiseksi saavutettu edistystä. Turkin kanssa tehtävän takaisinottoa koskevan sopimuksen allekirjoittaminen on EU:n kannalta tarkasteltuna keskeinen tavoite, minkä vuoksi EU parhaillaan pohtii keinoja umpikujan ratkaisemiseksi.

Komissio harkitsee ehdotusta perinteisten hehkulamppujen käytön ja tuotannon asteittaisesta lopettamisesta energiaa säästävien lamppujen hyväksi.

Milloin komissio tekee tällaisen ehdotuksen?

Millaisia toimenpiteitä komissio suunnittelee eurooppalaisten valmistajien tukemiseksi, jotta vaihtaminen energiaa säästävien lamppujen ympäristöystävälliseen teknologiaan sujuu tehokkaasti?

Mikä on näiden toimenpiteiden vaikutus kunnianhimoisimmassa muodossaan eurooppalaisiin työmahdollisuuksiin? Mitä liitännäistoimenpiteitä on suunnitteilla?

Mitä tulee hehkulamppujen käytön asteittaista lopettamista koskevaan ajankohtaan, milloin komissio aikoo muuttaa ekomuotoiludirektiiviä (yleisestikin ottaen mutta etenkin lamppujen osalta) ja kotitalouslamppujen energiankulutusmerkintää koskevaa direktiiviä 98/11/EY⁽¹⁾?

Komissio on parhaillaan työstämässä valaistuslaitteiden ekologista suunnittelua koskevan puitedirektiivin⁽²⁾ mukaista mahdollista täytäntöönpanosäädöstä. Päätarkoitus on asettaa energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka valaistukseen käytettyjen lamppujen (myös hehkulamppujen) on täytettävä, jotta niitä voidaan saattaa EU:n markkinoille. Ehdotus on teknis-taloudellis-ympäristöllisen tutkimuksen tulos, jossa lamppujen elinkaaren huomioon ottaen suositellaan mahdollisia parannusvaihtoehtoja valaistustuotteiden ympäristönsuojelun tasoon. Parhaillaan tehdään vaikutusarviointia, jonka pitäisi auttaa määrittämään erilaisten toimintavaihtoehtojen ympäristövaikutukset ja sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

Kaikki toistaiseksi käytettävissä olevat todisteet osoittavat, että tehokkuusvaatimukset olisi asetettava tasoille, jotka johtaisivat käytännössä valaistuskäyttöön käytettyjen perinteisten hehkulamppujen vaiheittaiseen käytöstäpoistamiseen. Vaikutusarvioinnissa tutkitaan muun muassa vaatimusten voimaantulon tarkoituksenmukaista ajoitusta ja toimenpiteen vaikutuksia Euroopan valaistusteollisuuteen ja työllisyyteen; tarkoituksena on säilyttää Euroopan valaistusteollisuuden kilpailukyky, mutta samalla on otettava huomioon, että ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on toimittava nopeasti.

Valaistusta koskevan komission täytäntöönpanosäädöksen antamisen alustava ajankohta on keväällä 2009, parlamentin tutkittua säädöksen ensin. Siten mitään lopullista päätöstä ei vielä ole tehty.

Komission on tarkoitus päivittää kotitalouslamppujen energiankulutusmerkintää koskevaa direktiiväi⁽³⁾vuonna 2010 ja täydentää siten tehokkuusvaatimusten asettamista. Ekologisesta suunnittelusta annettua direktiiviä ei ole tarpeen tarkistaa valaistusta koskevan täytäntöönpanosäädöksen antamiseksi.

Digitaalisen ajopiirturin käyttöönotto on tuonut mukanaan käytännön ongelmia, ja Euroopan unionin oikeusasiamiehen annettua 26. toukokuuta 2008 päätöksensä kanteesta 284/2006/PB voidaan esittää kysymyksiä komission toiminnasta hallintoviranomaisena.

Mitä komissio tekee, jottei tätä kannetta vastaava tilanne toistuisi?

Vastauksessaan kysymykseen P-1488/08 komissio myöntää, etteivät digitaalista ajopiirturia koskevat tekniset vaatimukset ole enää ajanmukaisia ja että komissio pyrkii siksi mukauttamaan teknisiä vaatimuksia tekniseen kehitykseen.

Mikä on uudelleenarvioinnin tilanne, ja millainen on sen aikataulu?

Komissio on pannut merkille Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen kanteeseen 284/2006/PB, joka koskee digitaalisen ajopiirturin käyttöönotosta kaupallisissa ajoneuvoissa annetun yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa. Komissio on myös pannut merkille näkökohdat, jotka tukevat kyseistä päätöstä.

Komissio kuitenkin muistuttaa, että tilanteen ainutlaatuisuus vaati välitöntä toimintaa, jotta vältettäisiin digitaalisen ajopiirturin käyttöönoton suuremman viivvästymisen vaara, joka olisi voinut johtaa vahingolliseen vaikutukseen yhteisön maantieliikennemarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta.

Komissio katsoo, että tämänkaltainen tilanne voidaan estää asianmukaisilla lainsäädännön säännöksillä, joilla lykätään sekä teollisuudesta että tehokkaasta EU:n tason koordinoinnista riippuvien monimutkaisten teknisten toimenpiteiden voimaantuloa.

Kuten parlamentin jäsenen ensimmäiseen kysymykseen P-1488/08 annetussa vastauksessa on esitetty, komission suunnitelmissa on mukauttaa vuonna 2009 ajopiirturin tekniset eritelmät teknisen kehityksen mukaisesti ja että komissio on tilannut tutkimuksen tällaisten päivitettyjen eritelmien määrittämiseksi. Tähän hankkeeseen liittyvä sidosryhmien kuten kuljetusalan, ajopiirturivalmistajien ja toimeenpanijoiden järjestöjen kuuleminen on parhaillaan käynnissä. Pidemmällä aikavälillä komissio voi näiden kuulemisten tulosten ja uuden kehityksen perusteella, etenkin älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä, harkita ehdotuksen tekemistä parlamentille ja neuvostolle asetuksen 3821/85 muotoilemiseksi myöhemmin uudelleen.

Kalatalousalan sosioekonominen kriisi on kärjistynyt polttoaineiden (bensiini ja diesel) hinnan nousun vuoksi, ja kalatalousala on järjestänyt äskettäin useissa EU:n maissa, muiden muassa Portugalissa, mielenilmaisuja, joissa on vaadittu kiireellisten ja todellisten tukitoimien toteuttamista.

Miten neuvoston 17. kesäkuuta 2008 tekemien ehdotusten käsittely on edennyt erityisesti ottaen huomioon 23. ja 24. kesäkuuta 2008 kokoontuneen maatalous- ja kalastusneuvoston päätelmät?

Komissio voi tyytyväisenä ilmoittaa parlamentin jäsenelle, että komission kollegio 8. heinäkuuta 2008 hyväksynyt lainsäädäntöpaketin 17. kesäkuuta 2008 ilmoitettujen ehdotusten mukaisesti. Tämä paketti on jo välitetty sekä parlamentille sen lausuntoa varten että ministerineuvostolle, jossa se on tarkoitus hyväksyä 15. heinäkuuta 2008.