Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Hannes Swobodan PSE-ryhmän puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä energianhinnan hillinnästä (O-0082/2008 - B6-0460/2008),

– Hannes Swobodan PSE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä energianhinnan hillinnästä (O-0083/2008 - B6-0461/2008),

– Giles Chichesterin, Anne Laperrouzen, Sophia in 't Veldin ja Eugenijus Maldeikisin PPE-DE-, ALDE- ja UEN-ryhmien puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä energian hintojen pitämisestä kurissa (O-0089/2008 - B6-0463/2008),

– Giles Chichesterin, Anne Laperrouzen, Sophia in 't Veldin ja Eugenijus Maldeikisin PPE-DE-, ALDE- ja UEN-ryhmien puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä energian hintojen pitämisestä kurissa (O-0090/2008 - B6-0465/2008),

– Rebecca Harmsin ja Claude Turmesin Verts/ALE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä energian hintojen hillitsemisestä (O-0091/2008 - B6-0466/2008),

– Esko Seppäsen ja Ilda Figueiredon GUE/NGL-ryhmän puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä energian hintojen pitämisestä kurissa(O-0093/2008 - B6-0468/2008) ja

– Esko Seppäsen ja Ilda Figueiredon GUE/NGL-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä energian hintojen pitämisestä kurissa(O-0094/2008 - B6-0469/2008).

  Hannes Swoboda, laatija. − (DE) Arvoisa puhemies, haluan toivottaa komission jäsenen ja ministeri Jean-Louis Borloon erittäin lämpimästi tervetulleiksi. Meillä on useita kysymyksiä, koska meistä tuntuu rehellisesti sanoen siltä, että Euroopan unioni – ja tämä pätee komissioon ja ehkä myös neuvostoon – on kiinnittänyt liian vähän huomiota öljyn hintakehitykseen. Vaikka arvostankin komission jäsentä suuresti, meidän pitäisi mielestäni toimia tässä asiassa aktiivisemmin.

Käsittelen aluksi öljyn hinnannousua. Arvoisa komission jäsen, olen aina korostanut, että ala tuottaa huomattavia voittoja. Mitä niille tapahtuu? Tosiasiassa niitä ei sijoiteta esimerkiksi vaihtoehtoiseen energiaan tai muihin tärkeisiin investointihankkeisiin, vaan käytetään sen sijaan osakkeiden ostamiseen ja osinkojen maksamiseen.

Toiseksi esitän kysymyksen öljyn hinnanlaskusta, joka on myös jossain määrin toteutunut: onko komissiolla yleiskäsitystä siitä, onko öljyn hinnanlasku siirretty kuluttajahintoihin? Pelkäänpä, ettei näin olen käynyt, ja olisin kiitollinen vastauksestanne myös tähän kysymykseen.

Kolmanneksi haluaisin nostaa esiin energiaköyhyyttä koskevan kysymyksen, josta olemme keskustelleet aiemmin myös valiokunnassa hyväksyttyjen mietintöjen yhteydessä. Komissiolla ei ole mitään syytä olla tekemättä aloitetta hyvin järkevästä polttoaineköyhyyspaketista, riippumatta tulevasta lainsäädännöstä. Tämä ei ole vain sellainen toimenpide, jonka komissio voisi toteuttaa, vaan myös sellainen toimenpide, joka yksittäisten hallitusten on tietenkin toteutettava. Tässäkin asiassa toivoisimme kuitenkin komission tekevän enemmän aloitteita.

Siirryn neljänneksi käsittelemään kysymystä ulkoisesta energiapolitiikasta ja energiahuollosta sekä tietysti etenkin kaasusta, joka on useasti käsitelty aihe. Kuulin, että vierailitte hiljattain Nigeriassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä aloitteita siinä yhteydessä hyväksyttiin.

Nabucco-hanke on tuuliajolla, vain yhden esimerkin mainitakseni. Yhdysvalloissa on saatu aikaan PTC-öljyputki. Yleisesti väitettiin, ettei tämä kannattaisi, mutta nyt se on todella tuottoisa öljyn jyrkän hinnannousun takia. Yhdysvallat yksinkertaisesti totesi haluavansa ja tarvitsevansa öljyputkea energiahuoltonsa monipuolistamiseksi.

Mitä Eurooppa tekee? Mielestäni EU:n strategia on ollut aivan liian ponneton määrättyjen asioiden toteuttamiseen, ja haluaisin, että neuvosto ja komissio tavoittelisivat paljon lujemmin ja määrätietoisemmin tarjonnan monipuolistamista EU:ssa, sillä tämä on tärkeää myös oman energiahuoltomme kannalta. Ryhmämme on kuitenkin erityisen huolissaan energiaköyhyydestä ja toimista sen ratkaisemiseksi, sillä tämä on edelleen hyvin vakava ongelma Euroopassa.

  Giles Chichester, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, valitettavasti sosialidemokraatit ovat päättäneet tuoda julki vanhoja ennakkoluulojaan voitoista ja sosiaaliasioista sellaisessa kysymyksessä, joka koskee pohjimmiltaan taloutta ja teollisuutta. On selvää, että öljyn hinnannousu – etenkin kyseisten hintojen vaihtelu ja epävakaus – on vakava asia reaalitalouden kannalta, mutta muistettakoon 1970-luvulla opitut läksyt. Niihin kuuluu muun muassa se, että korkeammat hinnat edistävät öljynetsintää ja öljyvarojen hyödyntämistä. Ne hillitsevät liiallista kulutusta ja vauhdittavat tehokkuutta. Myönnän, että polttoaineköyhyys on tärkeä kysymys, mutta se pitäisi ratkaista sosiaaliturvatoimenpiteillä eikä markkinavääristymillä, kuten yrittämällä asettaa hintakattoja.

Muistettakoon myös, että hinnat voivat yhtä hyvin laskea kuin noustakin ja että jyrkkä ylihinnoittelu on markkinoille tyypillistä ennen hintojen asettumista järkevälle tasolle. Todella kilpailukykyisten markkinoiden perustaminen on ehdoton edellytys muiden poliittisten tavoitteiden saavuttamiselle. Hintakysymys korostaa EU:n energiapolitiikan perusperiaatteita ja EU:n energiatilannetta, toisin sanoen kolmea pilaria: todella kilpailukykyisten markkinoiden ehdotonta tarvetta – sellaisten markkinoiden, jotka tarjoavat halvimmat hinnat ja tehokkaimmat palvelut – tuontipolttoaineriippuvuuttamme koskevia toimitusvarmuuskysymyksiä sekä kestävän kehityksen tavoitteiden ja politiikkamme kahden muun perustekijän yhtenevyyttä. On varottava viskaamasta lasta pois pesuveden mukana siksi, että olemme huolissamme viimekesäisistä hinnankorotuksista ja unohdamme, että hinnat voivat yhtä hyvin laskea kuin nousta.

  Rebecca Harms, laatija. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, hyvä Giles Chichester, tietenkin hinnat voivat yhtä hyvin laskea kuin noustakin, mutta luullakseni lähes kaikki meistä ovat samaa mieltä siitä, että niukat energiavarat ja niiden saatavuutta koskevat rajoitukset sekä maailmanlaajuinen kilpailu energiavarojen saannista ja osuuksista niihin pitävät hinnat todennäköisesti hyvin korkeina pitkällä aikavälillä.

Nykykehitys ja energiaköyhyyteen liittyvä ongelma osoittavat, että emme ole vielä ratkaisseet tilannetta asianmukaisesti. Mielestäni korkeisiin energian hintoihin liittyvät vakavat sosiaaliset ongelmat on aina ratkaistava sosiaalipoliittisin keinoin, mutta lisäksi on yhteiskuntarakenteiden avulla myös huolehdittava siitä, että energiavaroja ei enää tuhlata. Komission jäsenellä Andris Piebalgsilla on epäilemättä sanottavaa tästä asiasta, sillä hän osoitti suurta vastuullisuutta tässä kysymyksessä toimikautensa alusta lähtien.

Energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskeviin tavoitteisiin on pyrittävä paljon tähänastista johdonmukaisemmin. Olemme usein todenneet, että olisi rakennettava erityyppisiä taloja ja että tarvitaan erilaisia lämmitysmuotoja ja jäähdytysjärjestelmiä sekä tehokkaampia sähkölaitteita, mutta sen sijaan meiltä puuttuvat laajat yhteensovitetut toimet, joita tarvitaan energiatehokkuuteen ja energiansäästöön liittyvien suurimpien mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Nimenomaan tällä alalla tarvitsemme jonkinlaisen eurooppalaisen yleissuunnitelman tai kansallisia suunnitelmia. Mielestäni muun muassa rakennerahastoja, koheesiorahastoa ja Euroopan investointipankin ohjelmia olisi hyödynnettävä yhdistetysti, jotta voitaisiin vakavasti pyrkiä niihin tavoitteisiin, joita te, arvoisa komission jäsen Piebalgs, toistuvasti ehdotitte kolme vuotta sitten.

Jos seuraamme esimerkiksi öljyn hinnoista käytävää nykyistä keskustelua ja tarkastelemme, mitä ehdotuksia parlamentti on esittänyt jarruttaakseen komissiota, joka kuitenkin halusi lisätä autojen energiatehokkuutta, meidän pitäisi kysyä itseltämme, otetaanko ajatus hintojen pysymisestä korkeina pitkällä aikavälillä todella vakavasti.

Arvoisa komission jäsen, haluaisin kannustaa teitä ottamaan aiemmat energiatehokkuutta ja energiansäästöä koskevat ehdotuksenne keskeiseksi osaksi strategista energiakatsausta, sillä tästä tulee se ala, joka ratkaisee, toimimmeko yhteiskuntiemme parhaaksi vai emme, ja täytämmekö niiden tarpeet hintojen ollessa jatkuvasti korkeat.

  Anne Laperrouze, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Jean-Louis Borloo, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, energian hinnannousulla on kaikenlaisia kielteisiä vaikutuksia, joista ilmeisin on kansalaisten elinkustannusten nousu. Tämä taas osoittaa vain, miten riippuvaisia olemme energiasta. Tarvitaan monenlaisia toimia, jos meidän on määrä vähentää energian hintavaihteluja ja etenkin alentaa hintoja.

Esitän tästä asiasta kolme ehdotusta. Ensimmäinen toimintamalli koskee energian hintojen taloudellista hallinnointia. Tämä on tehtävä välittömästi, toisin sanoen jäsenvaltioiden on suunniteltava rahoitusmekanismeja, joiden avulla hinnannousun vaikutus voidaan poistaa yhtiöiden talousarvioista ja myös kotitalouksien menoista. Mekanismeilla on edistettävä myös sosiaalisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on torjua energiaköyhyyttä pienituloisissa kotitalouksissa.

Toinen toimintalinja koskee tuontienergiasta veloitettuja hintoja. Mitä ehdotuksia teillä on, jotta Euroopan unioni voi esiintyä yhtenä rintamana käydessään kauppaa tuottajavaltioiden kanssa – ainahan puhutaan yhteishengestä – ja energia-alan näkökulma otettaisiin vihdoinkin asianmukaisesti huomioon erilaisissa naapuruuspolitiikoissa ja kumppanuussopimuksissa? Saanen esittää ratkaisun – kenties naiivin sellaisen – joka saattaisi auttaa lievittämään suhteita EU:n ja Venäjän välisissä neuvotteluissa. Entäpä jos Nabucco-kaasuputkihanke ja South Stream -kaasuputkihanke kytkettäisiin toisiinsa? Ehkäpä tämä auttaisi rauhoittamaan tilannetta hieman.

Kolmas toimintamalli on tuonnin vähentäminen tai jopa sen täydellinen lakkauttaminen, mikä olisi ihanneratkaisu. Tämän toteuttamiseksi on rikottava kiihtyvän kasvun ja lisääntyvän energiankulutuksen välinen symbioosi. On erittäin tärkeää, ettei kasvu automaattisesti lisää energiankulutusta samassa suhteessa. Tietenkin on kehitettävä uusiutuvia ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia energiamuotoja, ja kollegamme Claude Turmesin esittelemä mietintö on askel tähän suuntaan. Energiatehokkuus tarkoittaa myös energiansäästöä, joka ei vielä nykyisin ole riittävää. Täysistunnon käsiteltäväksi jätettävät asiakirjat ovat siis selvästi myöhässä. Meidän on kiinnitettävä huomiota energian tosiasiallisiin ja teknologisiin varastointivalmiuksiin ja varsinkin niihin perustekijöihin, jotka lisäävät energiankulutusta.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Jean-Louis Borloo, voitteko kertoa meille, suhtaudutteko toiveikkaasti siihen, että energia- ja ilmastopaketti hyväksytään milloin tahansa lähiviikkoina? Mitä pitäisi tapahtua, ennen kuin toteutetaan varteenotettava toimenpidepaketti näiden lukuisien tavoitteiden saavuttamiseksi?

  Esko Seppänen, laatija. − (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, kompromissipäätöslauselmassa energian hinnoista kielletään keinottelun merkitys energian hinnan nousussa. Virtuaalista öljyä myydään kuitenkin johdannaispörssissä kuusi kertaa enemmän kuin fyysistä öljyä. Myös sähkön hinta on arvopaperistettu, virtuaalista sähköä myydään energiapörssissä enemmän kuin fyysistä sähköä, EEX-pörssissä viisi kertaa enemmän.

Suuria petoksia esiintyy OTC-johdannaiskaupassa, jota ei valvo julkinen valta eivätkä myöskään pörssit itse. EU:ssa sähkön hinnoittelun yhdenmukaistaminen tuottaa automaattisia windfall-voittoja suurille yhtiöille, ja vuonna 2013 päästökauppa moninkertaistaa keinottelumahdollisuudet.

Arvopaperistettavilla energiajohdannaisilla kuluttajat pannaan maksamaan keinottelu, samaan tapaan kuin kävi USA:ssa subprime-kiinnitysluottomarkkinoilla: voitot yksityistettiin ja tappiot sosialisoidaan. Kapitalismi on kasino, jossa energian hinta arvotaan pörsseissä. Kiitos.

  Jean-Louis Borloo, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuunneltuani erilaisia kysymyksiä, joita käytännöllisesti katsoen kaikki tuntuvat esittävän, haluan itse esittää muutaman huomautuksen.

Ensimmäinen niistä koskee arvaamatonta hintavaihtelua: yhdessä vaiheessa 10 Yhdysvaltain dollaria, jokin aika sitten 140 dollaria ja nyt jälleen 100 dollaria. Tosiasiassa näyttää siltä, että varsinaisen tuotteen arvonnousun suunta ja tähän samaiseen hyödykkeeseen perustuvat rahoitusmarkkinat ovat irrallaan toisistaan. Pitkällä aikavälillä minusta näyttää kuitenkin kohtalaisen selvältä, että keinottelijat jatkavat aktiivista toimintaansa niin kauan kuin emme ymmärrä vastata jatkuvasti kasvavaan maailmanlaajuiseen energiantarpeeseen uudella energialähteiden yhdistelmällä, joka vähentää riippuvuutta hiilivedyistä.

Lisäksi huomautan, että kesäkuun lopussa Jeddassa, missä komission jäsen Piebalgs ja minä osallistuimme kaikkien tuottaja- ja kuluttajavaltioiden kokoukseen, yhteinen sanoma oli täysin selvä. Odotukset olivat päivänselvät: suurimpien kuluttajavaltioiden on ilmoitettava energialähteidensä yhdistelmän muuttamista koskevat selvät suunnitelmansa, toteutettava energiatehokkuutta edistäviä toimenpiteitä ja vähennettävä riippuvuuttaan hiilivedyistä. Kaikki tuottajavaltiot kannattavat näitä toimia. Mielestäni tulevassa ilmasto- ja energiapaketissa on kyse juuri tästä, ja arvelen 500 miljoonan eurooppalaisen kuluttajan haluavan lisätä paikallista energiantuotantoa, energiaomavaraisuutta ja entistä suorempia yhteyksiä tuottajien ja kuluttajien välillä.

Näin ollen on selvää, että hyvin lyhyellä aikavälillä on ratkaistava useita sääntelyyn liittyviä ongelmia, kuten kaupallisia varastoja koskevien tietojen saatavuus, eikä tämä koske ainoastaan strategisia varastoja. Yhdysvallat tekee näin, Japani tekee näin, ja komissiota on pyydetty harkitsemaan asiaa. Luullakseni komissio esittää lokakuun loppuun mennessä tai marraskuun alussa ehdotuksen, jonka tavoitteena on lisätä avoimuutta tällä alalla hyvin lyhyen ajan sisällä. Kaikkein tehokkain ratkaisu keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on kuitenkin energiaomavaraisuutta ja energialähteiden yhdistelmän muuttamista edistävä asianmukainen strategia.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni nämä ovat hyvin ajankohtaisia kysymyksiä ja tämä on hyvin tärkeä keskustelu. Komissio viimeistelee parhaillaan toista strategista energiakatsausta, joka perustuu myös parlamentissa käytyihin keskusteluihin. Toinen strateginen energiakatsaus hyväksytään luultavasti marraskuussa, ja siinä käsitellään erityisesti niitä kysymyksiä, joista olemme tänään keskustelleet.

Lissabonin sopimuksen ratifiointi asettaa selvät rajat sille, mitä voimme ehdottaa strategisessa energiakatsauksessa, sillä sopimuksessa on energia-alaa koskeva artikla, joka antaisi paljon paremmat mahdollisuudet sujuvampaan ratkaisuun. Silti voimme tehdä varsin paljon.

Komissio on yhtä mieltä siitä, että öljyn hinnat pysyvät todennäköisesti korkeina keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tämäntyyppinen ennuste perustuu päivittäismarkkinoiden vaihteluihin. Vaikka öljyn hinta olisikin nyt 106 tai 110 Yhdysvaltain dollaria barrelilta, mikä on paljon vähemmän kuin 145 dollaria jokin aika sitten, päivittäiset vaihtelut vaikeuttavat edelleen tilanteen ennakointia, ja niillä on varmasti merkittävä ja laajakantoinen vaikutus, johon on reagoitava.

Vaikka on selvää, että jäsenvaltioiden on välttämätöntä toteuttaa toimia lyhyellä aikavälillä lievittääkseen kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kotitalouksiin kohdistuvaa vaikutusta, tärkeintä olisi poliittisen ratkaisun avulla pyrkiä helpottamaan siirtymistä selvästi kestävämpiin energian tuotantotapoihin ja kulutustottumuksiin. Tavoitteena on siis edelleen tehdä EU:sta vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttava ja energiatehokas talous. Tavoitteen saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää edistää komission ilmasto- ja energiapolitiikasta tekemiä ehdotuksia, jotka perustuvat Eurooppa-neuvoston poliittisiin sitoumuksiin.

Käsittelen seuraavaksi rakenneuudistuksia. On tärkeää korostaa, että energian hinnat ovat nousseet, eikä tämä koske pelkästään öljyä vaan myös hiiltä ja kaasua, ja vaikuttaa tästä syystä myös sähkön hintoihin. Kyseisten hintojen väliset kytkökset ovat yhteydessä hinnoittelurakenteeseen: esimerkiksi kaasusopimuksissa käytetään usein viitearvona öljyn hintaa, ja maakaasulla tuotettavan sähkön osuus vähenee yhä ja määrittää siten hintoja. Siksi on mielestäni erittäin tärkeää käsitellä öljyn hintakysymysten lisäksi myös muihin aloihin liittyviä kysymyksiä. Tilanne lisää selvästi tarvetta edistää kilpailua energia-alalla kautta linjan. Siksi haluaisin jälleen korostaa, että on tärkeää päästä nopeasti yhteisymmärrykseen kolmannesta energian sisämarkkinapaketista.

EU voi ja sen täytyykin kehittää omia vahvuuksiaan selviytyäkseen nopeasti muuttuvassa maailmanlaajuisessa energiataloudessa. Ratkaisu ovat toimivat, täysin yhteen liitetyt ja kilpailukykyiset EU:n laajuiset sisämarkkinat. Tämä vähentää EU:n alttiutta energian toimitushäiriöille ja helpottaa yhteistyötämme energian tuottaja- ja kauttakulkuvaltioiden kanssa. Euroopan laajuiset energiaverkot mahdollistavat jäsenvaltioiden keskinäisen yhteisvastuun kriisien sattuessa.

Olemme laatineet energiantuotantoon tarkoitettuja EU:n öljyvarastoja koskevaa lainsäädäntöä, jossa käsitellään selvästi kahta seikkaa: ensinnäkin näiden öljyvarastojen jatkuvaa saatavuutta ja helppokäyttöisyyttä kriisin puhjetessa ja toiseksi etusijalla olevien kysymysten ratkaisemista ja kaupallisia varastoja koskevaa avoimuutta ja viikoittaista raportointia. Vaikka EU ei ole maailman suurin öljyn kuluttaja, se pystyy tässä suhteessa vaikuttamaan markkinoiden avoimuuteen ja vähentämään markkinavaihteluiden ja -keinottelun määrää.

Keinottelu on ehdottomasti merkittävä kysymys, ja olemme analysoineet sitä. Käytettävissä olevan näytön perusteella tärkeimmät öljyn hintaan vaikuttavat tekijät ovat tarjonta ja kysyntä, ja näiden perustekijöiden odotetaan pitävän hinnat korkeina tulevaisuudessa. Samalla jatkamme kuitenkin työtä analysoidaksemme keinottelun vaikutusta määrättynä ajankohtana ja selvittääksemme, onko vaihteluiden vähentämiseen ja valvonnan lisäämiseen energiamarkkinoilla todellisia mahdollisuuksia.

Joka tapauksessa on täysin selvää, että öljymarkkinoiden avoimuus on välttämätöntä sekä sopimusten että niihin liittyvien rahoitusvälineiden ja perusperiaatteiden kannalta. Toteaisin myös, että niin komissio kuin kansalliset kilpailuviranomaisetkin torjuvat kilpailun vastaista toimintaa. Tällä tavoin pystymme siirtämään öljyn hinnanmuutokset kuluttajille, sillä kuluttajat käyttävät öljyjalosteita. Komissio toteuttaa tähän asiaan liittyviä lisätoimia – seuraamme tätä kysymystä – ja monissa jäsenvaltioissa kilpailuviranomaiset ovat jo käynnistäneet tutkimukset siitä, miten pian öljyn hinnanmuutokset siirretään kuluttajille. Samalla on täysin selvää, että eri jäsenvaltioiden välillä on eroja, jotka johtuvat kyseessä olevien yhtiöiden erilaisista hankintastrategioista. Joissakin valtioissa on myös biopolttoainetta sisältäviä seoksia, jotka niin ikään vaikuttavat siihen, miten nopeasti hintoja voidaan muuttaa öljyn hintakehityksen mukaan. Kaikkien kilpailuviranomaisten pitäisi joka tapauksessa kiinnittää tähän selvästi huomiota.

Käsittelen seuraavaksi energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa ja energiansaannin monipuolistamista. On täysin selvää, että päälinjamme ovat energia- ja ilmastopolitiikassa, ja sillä on näkyvä asema strategisessa energiakatsauksessa.

EU:ssa on jo käytössä huomattava määrä lainsäädäntöä. Lisäksi nykyisen energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman nojalla toteutetaan monia toimia, kuten lainsäädäntöaloitteita ja tutkimuksia. Tukitoimia toteutetaan myös esimerkiksi Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman yhteydessä.

EU:n nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano on olennaisen tärkeää. Vuodeksi 2020 asetettua kunnianhimoista energiansäästötavoitetta ei voida saavuttaa ilman asianmukaista täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Komissio jatkaa määrätietoisesti rikkomusmenettelyjä varmistaakseen, että jäsenvaltiot todella panevat nykyisen EU:n lainsäädäntönsä täytäntöön.

Tänä vuonna komissio aikoo myös hyväksyä energiatehokkuuspaketin. Siihen sisältyy tiedonanto, jossa esitetään laaja yleiskatsaus komission energiatehokkuutta koskevista tavoitteista sekä lainsäädäntöaloitteista ja poliittisista aloitteista: merkittäviä ehdotuksia esitetään etenkin rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin uudelleenlaatimisesta, samoin kuin energiamerkintöjä koskevan direktiivin muuttamisesta, jotta merkintöjä käytettäisiin tehokkaammin ja aktiivisemmin. Tietenkin jatkuvasti korkeat energian hinnat vielä lisäävät toiminnan tarvetta tällä alalla. Myös Euroopan investointipankki on selvästi mukana tällä alalla.

Analysoidessaan sopivia ratkaisuja öljyn korkean hinnan aiheuttamaan tilanteeseen Eurooppa-neuvosto korostaa kestävän ja riittävän verotusjärjestelmän merkitystä.

EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on huomattavat mahdollisuudet hyödyntää verotusta järjestelmällisemmin ja tehokkaammin edistääkseen energiansäästöjä. Komissio aikoo esittää ehdotuksia ja suosituksia verotuksen ja erityisten verokannustimien, kuten alennetun arvonlisäveron, kustannustehokkaasta käytöstä edistääkseen energiatehokkaiden tavaroiden ja palveluiden kysyntää ja tarjontaa.

Lisäksi komissio aikoo energiaverodirektiivin uudelleentarkastelun yhteydessä selvittää, miten se voi tehokkaammin tukea EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaa edistämällä energiatehokkuutta ja päästövähennyksiä. Ympäristöystävällisempää liikennettä koskevan komission tiedonannon periaatteiden mukaisesti toteutettu tiemaksujen laajempi ja järjestelmällisempi käyttö edistäisi myös siirtymistä energiatehokkaampiin avoimuussääntöihin.

Vaihtoehtoisten energiateknologioiden rahoituksesta ja tutkimuksesta puheen ollen haluan kiinnittää huomionne siihen, että komissio valmistelee parhaillaan Euroopan strategiseen energiateknologiasuunnitelmaan perustuvaa tiedonantoa vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan teknologian rahoittamisesta. Tiedonannossa analysoidaan tutkimuksen ja kehittämisen, laajojen demonstrointihankkeiden ja alustavan kaupallistamisvaiheen resurssitarpeita pitkällä aikavälillä. Komissio pohtii toimenpiteitä, joilla julkisia investointeja hyödynnetään parhaiten yksityisten lisäinvestointien edistämiseen esimerkiksi perustamalla erityinen väline laajoja demonstrointihankkeita varten. Tämä voisi perustua nykyisiin välineisiin, kuten riskinjakorahoitusvälineeseen, joka on komission ja Euroopan investointipankin yhteinen aloite. Komissio kannustaa myös jäsenvaltioita hyödyntämään kansallisia varoja, kuten mahdollisia varoja, joita voitaisiin kerätä huutokauppaamalla tarkistettujen päästökauppajärjestelmien hiilidioksidipäästöoikeuksia.

Käsittelen energiavarmuutta ja ulkopolitiikkaa koskevien näkökohtien yhteydessä uudelleen ajatusta, jonka mukaan EU voi ja sen täytyy lisätä vahvuuksiaan selvitäkseen nopeasti muuttuvassa maailmanlaajuisessa energiataloudessa. Energia-alalla sisä- ja ulkopolitiikka toimivat yhdessä. Mitä vahvemmat yhteiset energiamarkkinat EU:lla on, sitä vahvempi on sen asema ulkoisiin energiantoimittajiin nähden. Jatkamme energiansaannin monipuolistamista sellaisten valtioiden kuin Azerbaidžanin, Turkmenistanin, Egyptin, Irakin ja Nigerian kanssa, mutta on selvää, että edistämme myös ennakoitavia suhteita nykyisten toimittajien, kuten Venäjän kanssa. Varmasti selvitämme myös perusteellisesti Norjan mahdollisuutta lisätä toimituksia markkinoille, sillä on ilmeistä, että EU:n markkinat ovat houkuttelevat energiantoimittajien kannalta. Meidän ei pitäisikään pelätä kaasun loppumista, vaan edistää todella kilpailukykyisiä toimituksia Euroopan markkinoille joutumatta tilanteeseen, jossa meitä voitaisiin kiristää hinnoilla.

Käsittelen seuraavaksi kysymystä öljyä tuovien kehitysmaiden tukemisesta. Koska energian saatavuus ja hinta vaikuttavat voimakkaasti kehitykseen ja maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen, energia-alan yhteistyö on entistä tärkeämpää kaikissa kehitysaputoimissamme. Tämä oli keskeinen aihe minun ja komission jäsenen Louis Michelin yhteisellä vierailulla Afrikan unioniin ja muutamiin Afrikan maihin aiemmin tässä kuussa. Investoimme huomattavasti varoja tukeaksemme kyseisten maiden toimia sekä energiaköyhyyden poistamiseksi että energian tuottamiseksi puhtaista ja uusista energialähteistä.

Makrotaloudellisista ja sosiaalisista näkökohdista totean, että öljyn hintatason nousu pani varmasti lujille kuluttajat ja tietyt talouden alat, joilla on edessään vaikeita mukautusprosesseja. Useimmat jäsenvaltiot ovat hiljattain toteuttaneet – tai harkitsevat parhaillaan – lyhyen aikavälin toimenpiteitä selviytyäkseen energian hintojen viimeaikaisesta jyrkästä kasvusta. Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti suurin osa näistä toimista kohdistuu heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin. Jotkut jäsenvaltiot ovat myös toteuttaneet tai käsitelleet määrättyihin aloihin kohdennettuja tilapäistoimia.

Koska energian korkeiden hintojen oletetaan pysyvän voimassa pitkällä aikavälillä, on välttämätöntä, että poliittisilla toimenpiteillä pyritään helpottamaan rakenteellista siirtymää kestävämpiin tuotanto- ja kuljetusmenetelmiin sekä kulutustottumuksiin. Tämä korostaa myös joustavien tuote- ja työmarkkinoiden ja Lissabonin strategian merkitystä sekä sitä, miten tärkeää on siirtyä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan ja erittäin energiatehokkaaseen talouteen.

Mielestäni näihin kysymyksiin ei kuitenkaan ole yhtä selvää vastausta. Energia- ja ilmastonmuutospaketin sekä energian sisämarkkinapaketin yhteydessä ehdottamamme järjestelmä on kuitenkin kaiken ydin, sillä mitä nopeammin se hyväksytään, sitä vahvempi EU on, ja se myös lisää kilpailua ja laskee kuluttajahintoja. Samalla meidän olisi avoimesti ja vilpittömästi ilmoitettava kansalaisille, ettei heidän kannata odottaa öljyn hinnan laskevan takaisin 20:een Yhdysvaltain dollariin barrelilta. Näin ollen meidän jokaisen on myös muutettava tottumuksiamme, sillä nekin liittyvät tähän kysymykseen, ja mielestäni meidän on todella kiinnitettävä huomiota arkielämäämme.

  Jerzy Buzek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, meillä on vastassamme kaksi erilaista ongelmaa. Ensimmäinen niistä liittyy öljyn ja kaasun hintaan. EU tuo suurimman osan edellä mainituista energiavaroista. Toinen ongelma liittyy sähköenergian hintaan.

Ensimmäisestä kohdasta puheen ollen toteaisin, että öljyn ja kaasun hinnat saattavat laskea, jos kuluttajien lisäksi myös tuottajat joutuvat toimimaan markkinoiden ehdoilla. Tämä on aiheena neuvotteluissa, joita EU käy Venäjän, Pohjois-Afrikan maiden ja OPECin kanssa. Myös energiatehokkuutta ja energiansäästöjä on lisättävä huomattavasti. Tämä on velvollisuutemme, ja kyseinen tehtävä olisi asetettava etusijalle. Olemme keskustelleet tästä jo kauan. On selvää, että myös uusiutuvan energian käyttöä on kehitettävä, sillä siinä hyödynnetään omia varantojamme. Se ei kuitenkaan riitä tarkoituksiimme. Näin ollen meille jäävät hiili ja ydinenergia. Jos haluamme estää jyrkät hinnannousut, meillä ei ole varaa jättää huomiotta kumpaakaan näistä energialähteistä.

Näin pääsen käsittelemään toista näkökohtaa eli sähköenergiaa. Sähkön hintaa voitaisiin laskea määrätietoisella toiminnalla yhteisten eurooppalaisten energiamarkkinoiden perustamiseksi. Kolmas energiapaketti on pantava pikaisesti täytäntöön. Sähkön hintaa voidaan myös säädellä energia- ja ilmastonmuutospaketin järkevän ja vaiheittaisen täytäntöönpanon avulla. Tämä on erityisen tärkeää sähköntuotannon alalla. Jälkimmäisen yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon päästökauppajärjestelmää koskevassa direktiivissä säädetyt vertailuarvot tai käyttöönottojärjestelyt.

Haluan kiittää komissiota sen ahkerasta työstä näiden asioiden parissa ja päätöslauselman laatijoita aiheen nostamisesta esiin.

  Robert Goebbels, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, 2. tammikuuta 2008 Nymexissä toimiva sijoittaja Richard Arens tarjosi 100 000 Yhdysvaltain dollaria tuhannen öljybarrelin erästä. Öljybarrelin hinta oli ensimmäistä kertaa noussut 100:an Yhdysvaltain dollariin. Sijoittaja käytti noin 5 000 Yhdysvaltain dollaria tähän kauppaan. Hän myi erän välittömästi ja suostui siten kärsimään 800 Yhdysvaltain dollarin tappiot. Tätä pientä tappiota hän juhli asiaankuuluvasti kollegojensa kanssa ensimmäisenä henkilönä, joka rikkoi psykologisen 100 Yhdysvaltain dollarin rajan barrelilta.

New Yorkissa sijoittajat juhlivat seuraavien kuukausien aikana useita uusia ennätyksiä. Öljyn hinta nousi 14. heinäkuuta 148:aan Yhdysvaltain dollariin barrelilta. Vaikka hinnat ovatkin jälleen laskusuunnassa, vahinko on jo tapahtunut. Öljyn hintojen räjähdysmäinen kasvu on saanut aikaan keinotteluvimman raaka-aineilla, elintarvikkeet mukaan luettuina.

Maailmantalous ei tule toimeen ilman markkinoita, mutta on käsittämätöntä, että rahoitusala lankeaa hurjiin taloudellisiin riskeihin, jotka kuuluvat pikemminkin pelikasinoihin. Vaivaisen 5 000 Yhdysvaltain dollarin sijoituksella newyorkilainen sijoittaja on onnistunut käynnistämään laajan keinottelun öljyllä, mikä on tehnyt tuhojaan koko maailmantaloudessa. Pörssiviranomaiset tekivät viimein lopun tästä silkasta keinottelusta kieltämällä sijoittajia ainakin väliaikaisesti myymästä osakkeita, joita heillä ei ole hallussaan. Menettely tunnetaan nimellä "naked short selling". Tämän epäterveen käytännön kurissa pitämiseksi ei tarvita tilapäisiä sääntöjä vaan ehdottoman tiukkoja säädöksiä. Siksi meidän on valvottava johdonmukaisemmin keinottelijoiden riskinottoa. Yhdysvaltain senaatti keskustelee nyt ehdotuksesta, jonka tavoitteena on nostaa sijoittajien todellinen panos vähintään 25 prosenttiin kunkin kaupan yhteydessä. Tämä estäisi monet riskialttiit sijoitukset, jotka nykyään perustuvat pelkkiin pikkusummiin.

Pelkästään Yhdysvaltojen raaka-ainemarkkinoihin investoidut rahamäärät ovat kymmenkertaistuneet viimeisten neljän vuoden aikana. Jo 25 tärkeimmän kulutushyödykkeen hintaindeksi on noussut räjähdysmäisesti: yli 200 prosenttia. Hintatasoa eivät enää määrää raaka-aineiden konkreettinen tarjonta ja todellinen kysyntä, vaan rahoitusmarkkinoiden keinottelumekanismit. Kuluvan vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana 60 prosenttia kaupoista Yhdysvaltojen öljymarkkinoilla tehtiin virtuaaliöljyllä, jota myytiin toistuvasti uudelleen. Osakemarkkinoita ei enää käytetä keinona säädellä saatavilla olevan tarjonnan ja todellisen kysynnän välistä monimutkaista vuorovaikutusta, vaan niistä on tullut areena, jossa asetetaan panoksia rahoitustuotteille, jotka ovat liian vaikeatajuisia jopa rahoitusyhtiöitä hoitaville henkilöille. Ainoa asia, jolla on merkitystä sijoittajille ja heidän pomoilleen, on palkkio. Nämä maailmanlaajuisen kasinon "kultapojut" ovat käärineet taskuihinsa miljoonia ja samalla menettäneet miljardien edestä asiakkaidensa varoja. Voitot muutettiin rahaksi kun taas tappiot kansallistettiin. Amerikkalaiset veronmaksajat joutuvat pulittamaan yli 1 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria maksaakseen rahoitusalan luottotappiot. Tämä vastaa seitsenkertaisesti EU:n koko talousarviota.

Euroopassakin ostovoima on laskenut, luotot ovat kallistuneet ja lama häämöttää. Komissio ja kansalliset hallitukset ovat jatkuvasti kieltäytyneet sääntelemästä kovin tiukasti tehokkuudestaan tunnettuja rahoitusmarkkinoita. Näiden finanssinerojen kärsittyä täydellisen tappion viranomaiset joutuvat nyt toimimaan nopeasti määräämällä tiukempia sääntöjä ja ottamalla käyttöön tehokkaita toimia estääkseen villin keinottelun, joka leviää markkinoille, öljymarkkinat mukaan luettuna.

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

  Liam Aylward, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että tässä keskustelussa käsitellään kaikkien energialähteiden hintoja eikä ainoastaan öljyn hintaa, joka on tietenkin suuri huolenaihe. Kuluneen vuoden aikana raju hinnannousu on öljyn lisäksi koskenut muitakin raaka-aineita: hiilen ja kaasun hinta nousee yhtä nopeasti kuin öljyn, ellei nopeammin. Kuten aina, eniten tästä kärsivät kuluttajat.

Energian hintapiikki aiheuttaa valtavan paineen keskivertokuluttajan taloudelle. Kansalaisten poliittisina edustajina meidän tehtävämme on toteuttaa sellaisia toimia, joilla turvataan kestävä polttoainehuolto kohtuuhintaan. Miten tämä tavoite saavutetaan, kun polttoainevarannot ovat melkein lopussa? Meidän olisi yhä suuremmassa määrin keskityttävä uusiutuvaan energiaan ja uusiutuviin luonnonvaroihin. Meidän olisi lisättävä vaihtoehtoehtoisten polttoaineiden tutkimusta ja niihin tehtäviä investointeja. Tämä ei suinkaan ole uusi idea, mutta toistaiseksi emme ole tehneet tarpeeksi tässä suhteessa. Meillä on Euroopan kansalaisia kohtaan ja ympäristön takia velvollisuus ryhtyä sanoista tekoihin.

Ympäristönsuojelu ja kuluttajien taloudellinen hyvinvointi eivät ole toisiaan poissulkevia päämääriä. Käyttämällä enemmän rahaa, aikaa ja voimavaroja uusiutuvan energian alaan voimme saavuttaa molemmat tavoitteet ja varmistaa kestävän energiahuollon tulevaisuudessa.

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Robert Goebbels on aivan oikeassa puhuessaan laajamittaisesta öljyn hinnoilla keinottelusta, ja Jean-Louis Borloo ja Andris Piebalgs ovat todenneet saman. Vihreät, sosialidemokraatit ja yhtynyt vasemmisto ovat kaikki jättäneet käsiteltäviksi tarkistuksia varmistaakseen, että tämä kysymys otetaan huomioon parlamentin päätöslauselmassa, ja ne oikeistoryhmien edustajat, jotka tänään osoittivat suosiotaan öljymarkkinoilla tapahtuvan villin keinottelun torjuntatoimenpiteille – mistä olen iloinen – äänestävät toivottavasti huomenna tarkistustemme puolesta. Olisi naurettavaa, jos parlamentti äänestäisi sellaisen päätöslauselman puolesta, jossa ei käsiteltäisi liiallista keinottelua öljymarkkinoilla.

Toinen tärkeä asia on sosiaalinen näkökulma. Meidän on autettava yhteiskuntamme köyhimpiä jäseniä selviytymään tästä tilanteesta. Omasta puolestani suosittelisin kohdennettua tukea. Olisi parempi antaa heikosti toimeen tuleville kotitalouksille 100 euroa kuin laskea liikkeelle niin kutsuttuja hyviä ideoita, kuten arvonlisäveron alentaminen. On selvää, että parlamentti hylkää huomenna tämän Nicolas Sarkozylle niin mieluisan ajatuksen, sillä tuemme mieluummin Jean-Louis Borloota, joka kannattaa bonus-malusjärjestelmän edistämistä antamalla kansalaisten saataville vähemmän energiaa kuluttavia palveluita ja laitteita.

Esitän vielä lopuksi kaksi huomautusta. Ensinnäkin pystymme selvittämään allokaatiorahastoon liittyvän kysymyksen vain edistymällä energiahuollon ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiahuollon aloilla. Siksi kysyisin komission jäseneltä, aikooko komissio jälleen näyttää typerältä esittelemällä energiaa ja energiavarmuutta koskevan strategia-asiakirjan, jossa ei käsitellä kysymystä energiansiirrosta? Missään näkemistäni luonnoksista ei mainita energiansiirtoa. Tämä on naurettavaa, sillä Eurooppa on erittäin riippuvainen öljystä eikä kaasusta, ja tästä ei ole mitään mainintaa komission asiakirjoissa.

Huomautan vielä lopuksi Jean-Louis Borloolle, että pysyvien edustajien komitea (Coreper) keskusteli tänään uusiutuvista energialähteistä, enkä enää omasta puolestani ymmärrä puheenjohtajavaltio Ranskaa. Heikennätte uudelleentarkastelulausekkeella tilannetta, myös 20 prosentin energiatehokkuustavoitetta. Onneksi jäsenvaltioiden enemmistö hylkäsi tänään kyseisen ehdotuksen. Siksi vetoaisin suoraan puheenjohtajavaltio Ranskaan, että se lakkaisi vaarantamasta tätä direktiiviä, joka on erittäin tärkeä asiakirja.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Euroopalla on suurenmoinen mahdollisuus vaikuttaa energian hintoihin perustamalla oma riittävä energiantuotantonsa öljyn ja kaasun sijasta muihin lähteisiin. Hyödyntääkö Eurooppa kuitenkaan tätä mahdollisuutta?

Slovakia ja Unkari alkoivat 1980-luvulla yhdessä rakentaa Gabčíkovo-Nagymarosin vesivoimalaitosta. Myöhemmin Unkari vetäytyi hankkeesta ja Slovakia rakensi vesivoimalaitoksen yksin valmiiksi. Seurauksena oli huippuenergian tuotannon sijasta pikemminkin kansainvälisellä sovittelulla ratkaistu riita-asia, jonka tulokset Unkari kuitenkin jätti huomiotta.

Slovakia investoi 1990-luvulla huomattavasti varoja Jaslovské Bohunicen ydinvoimalan turvallisuuden parantamiseen ja sen käyttöiän pidentämiseen. Kansainvälinen atomienergiajärjestö vahvisti sen täyttävän turvallisuusvaatimukset. Slovakian valmistellessa liittymistä Euroopan unioniin maa kuitenkin velvoitettiin sulkemaan kaksi ydinvoimalaitoksen reaktoria ennenaikaisesti.

Euroopan komissio käsittelee parhaillaan kahden lisäreaktorin rakentamista Mochovcen ydinvoimalaitokseen. Kaksi ensimmäistä reaktoria ovat jo turvallisesti ja tehokkaasti toiminnassa. Euroopan komissio ei kuitenkaan pidä kiirettä vastauksen antamisessa. Slovakian esimerkki osoittaa, että tavoite Euroopan oman tuotannon lisäämisestä ja siten energian hintojen hallinnasta on vielä kaukana.

  Margaritis Schinas (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, tämänvuotinen öljyn hinnannousu on täysin paheksuttavaa ja vaikuttaa Euroopan pienituloisimpiin kotitalouksiin. Se edellyttää poliittisia ratkaisuja, sillä vihreään talouteen sopeutumisen, putkistojen rakentamista edistävän strategian ja energiapakettiratkaisun lisäksi on onnistuttava torjumaan öljykartellit.

Euroopan kansalaisten kustannuksella toimii nykyisin kaksi öljykartellia.

Toinen on kansainvälinen öljykartelli, josta meillä ei ole yksimielistä kantaa – tai minkäänlaista kantaa – sillä OPECin toimintaan ei kohdistu EU:n taholta minkäänlaisia jarruttavia paineita.

Arvoisa komission jäsen, Euroopan markkinoilla on toinenkin kartelli, jota kolleganne, kilpailupolitiikasta vastaava komission jäsen, tarkkailee edelleen puuttumatta siihen. Mielestäni meidän on Robert Goebbelsin oikeutetusti esiin nostaman keinottelun lisäksi käsiteltävä myös avoimuuden puutetta öljytuotteiden sisämarkkinoilla. Tämä on loistava tilaisuus Euroopan komission kilpailun pääosastolle, jolta odotamme toimia kansalaisten hyväksi, sillä ellen erehdy, kilpailupolitiikka on edelleen yhteisön vastuulla.

Jos EU:lla siis on ongelmia OPECin kanssa, sen on toteutettava omaa kilpailupolitiikkaansa.

  Eluned Morgan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, energian tuotantotavoissa ja kulutustottumuksissa tapahtuu EU:ssa suuria muutoksia. Tämä on perustunut komission kolmiosaiseen strategiaan: toimitusvarmuuteen, kestävyyteen ja kilpailukykyyn. Komissio jätti kuitenkin tästä tärkeästä keskustelusta pois olennaisen osan, nimittäin kohtuulliset hinnat.

Energiaa koskevan vihreän kirjan julkaisemisesta lähtien parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet ovat vaatineet asettamaan kuluttajat heti takaisin päättäjän paikalle. Haluamme käsitellä tässä keskustelussa myös energiaköyhyyttä. Toistaiseksi EU:ssa ei ole laadittu kansallisia määritelmiä eikä kerätty tietoa, joten meillä ei ole aavistustakaan tämän ongelman laajuudesta. Tiedämme, että energian hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti ja että niistä kärsivät eniten yhteiskuntamme vähäosaisimmat.

Haluaisin varoittaa neuvostoa vilpittömästi, että pian alkavissa neuvotteluissa sähkö- ja kaasudirektiiveistä energiaköyhyyttä koskevalla kysymyksellä on ratkaiseva merkitys yhteisymmärryksellemme. Emme aio astua varpaillenne. Emme vaadi tässä asiassa yhteisön toimia vaan sisäisiä toimia, mutta odotamme kuitenkin EU:n toteuttavan energiaköyhyyttä koskevia toimia köyhimpien ihmisten hyväksi.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rohkenisin muistuttaa, ettei minuutissa ole mitenkään mahdollista löytää keinoja energian hinnannousun hillitsemiseen. Tehdäänpä yhteenveto tilanteesta: ensinnäkin kansallista sosiaalipolitiikkaa on käytettävä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja pienyrittäjien, kuten kalastajien, hyväksi. Lisäksi tarvitaan viranomaisia. Siksi kannatan kohdennettuja sosiaalisia toimenpiteitä, kuten Claude Turmes totesi. Toiseksi tarvitaan erilainen strategia tuottajakartelleja ja -maita kohtaan, kuten Jerzy Buzek ja kenties muutkin ovat todenneet. Tämä on epäilemättä oleellista.

Haluan korostaa myös erästä näkökohtaa, jossa usein vedämme vesiperän. Kysymys on valmisteverosta. Jos enimmäishinnalle, jonka hallitukset voivat veloittaa polttoaineesta, asetettaisiin hintakatto, valmisteveroa mukautettaisiin automaattisesti kyseiseen ylärajaan rikkomatta toissijaisuusperiaatetta verotuksen alalla tai vapaata kilpailua koskevia säädöksiä. Ehkä tätä ajatusta kannattaisi harkita? Minusta vaikuttaa siltä, että Andris Piebalgs vihjasi kannattavansa jotain samantapaista.

Yleisesti ottaen tarvitsemme mielestäni strategian, joka palkitsee vähemmän kuluttavia ja rankaisee enemmän kuluttavia: toisin sanoen strategian, joka palkitsee energiatehokkuuden. Myös keinottelu on saatava kuriin toimenpiteillä, joita ei toistaiseksi ole toteutettu, ja vähittäishintoja ja tuotantokustannuksia on mukautettava vastavuoroisesti.

  Vito Bonsignore (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, energian hintakehitys tukahduttaa talouden ja heikentää perheiden ostovoimaa energialaskujen kasvaessa armotta.

Tässä uudessa tilanteessa energian hintojen ja ulkopolitiikan välinen yhteys ja siten tuottajamaiden poliittisen vaikutusvallan kasvu on päivänselvää. Tietenkin EU:n on jatkettava lyhytkestoista strategiaa, joka perustuu uusiutuvien energialähteiden käytön vauhdittamiseen, luonnonmukaisen ja puhtaan energian uusien hyödyntämismenetelmien edistämiseen ja tutkimiseen sekä uusien putkistojen rakentamiseen. Siksi on myös välttämätöntä lisätä öljy- ja kaasuvarantoamme.

Tämäkään ei vielä riitä, vaan tarvitaan uusia aloitteita. Korostaisin kahta ehdotusta, jotka pääministeri Silvio Berlusconi esitti viime viikkoina: kaikkien energian ostajavaltioiden kokousta ja sen jälkeen enimmäishinnan vahvistamista ja merkittävien ydinvoimalaitoshankkeiden käynnistämistä. Arvoisa komission jäsen, voiko komissio vastata näihin kahteen ehdotukseen? Kun komissio antaa selvityksen tulevia energiantoimitusvaihtoehtoja koskevista strategioistaan, voitteko samassa yhteydessä kertoa meille, esiintyykö tietojenne mukaan rahoituskeinottelua ja mitä komissio aikoo tehdä asialle?

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, tämä päätöslauselma on tärkeä ja meillä on siihen oma lähtökohtamme. Tämä tilanne on kuin myrskyisä Bermudan kolmio, jossa riippuvuus, ilmasto-ongelmat ja köyhille kestämättömät hinnat vellovat keskenään. Mukana ovat keinottelijat ja jopa ruoan hinta.

Säästäminen on tarpeellista ja tehokkainta, senhän me tiedämme. Köyhien ekologinen jalanjälki on kuitenkin hyvin pieni verrattuna rikkaisiin, jotka eivät aio sitä oikeastaan pienentääkään, vaan ovat valmiita maksamaan enemmän.

Pitäisikö meidän siis tässä tilanteessa säätää energiaverotuksesta, joka on progressiivinen? Niillä, joilla on varaa maksaa, maksaisivat energiasta suhteellisesti enemmän. Vai pannaanko paljon energiaa kuluttaville tavaroille tai energiaa tuhlaaville palveluille kalliimpi hinta? Keinottelijat on tietysti laitettava kuriin. Puhumme kestävästä kehityksestä, sen sankareita ovat energiaköyhät ja heidän asemansa on järjestettävä kestävästi. Se on meidän lähtökohtamme.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, sähkön sisämarkkinat Irlannin saarella kuuluvat EU:n tukemiin hankkeisiin. Voiko komissio selittää, miksi markkinat eivät toimi Pohjois-Irlannin kuluttajien hyväksi ja miksi tämän vuoden tammikuun jälkeen on vakauden ja hintasäästöjen sijasta koettu valtava 52 prosentin korotus, ja hintaero Yhdistyneessä kuningaskunnassa vallitseviin hintoihin nähden vain kasvaa. Siellä hinnat ovat nousseet samalla aikavälillä 29 prosenttia. Se on sinänsä paljon, mutta huomattavasti vähemmän kuin 52 prosenttia.

Aikooko komissio tutkia, miksi järjestelmä ei pystynyt täyttämään lupausta, jonka ministeri Nigel Dodds antoi järjestelmän käynnistämisen yhteydessä? Hän lupasi tehokkuussäästöjä ja parempaa kilpailukykyä, joiden avulla minimoitaisiin sähkön vähittäishinnat, jolloin myös kuluttajille koituisi huomattavasti etuja. Vain vajaa vuosi näiden tapahtumien jälkeen tämä kuulostaa omista äänestäjistäni täysin katteettomalta. Aikooko komissio tutkia varsinkin sitä, mikä osuus sähkön sisämarkkinoiden epäonnistumiseen on sillä, ettei ESB:n hallitsevaan asemaan eteläisillä markkinoilla ja siitä johtuvaan vähäiseen kilpailuun puututtu riittävästi – kilpailuhan on ehdoton edellytys sähkön sisämarkkinoiden onnistumiselle?

  Ari Vatanen (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, hinnoista puhuttaessa puhutaan aina uusiutuvasta energiasta. Tiedämmehän, että se maksaa meille maltaita, ja niinpä taloudellinen vastuu energian hinnoista usein haihtuu olemattomiin. Entä sitten tämä 80 prosenttia? Entä tulevaisuudessa kasvavan energian kulutustarpeen täyttäminen?

Katsokaa Nord Streamia. Me keskustelemme vain Nord Stream -hanketta koskevista ympäristönormeista. Se taas on hieman kuin tarkastelisi kaulassaan olevan hirttosilmukan köyttä koskevia normeja, sillä Nord Stream ja vastaavat hankkeet vähentävät energiaomavaraisuuttamme, kun sitä pitäisi lisätä.

Mitä siis aiomme tehdä? Ainoa todella vastuullinen ratkaisu on ydinvoima: se on riippumatonta, halpaa ja kilpailukykyistä, ja sen hinta voidaan ennakoida. Se on myös päästötöntä ja Venäjästä riippumatonta.

  Atanas Paparizov (PSE). – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, energian hintojen noustessa on erityisen tärkeää varmistaa hinnanmuodostusta koskevan avoimuuden lisääminen. Eurooppalaisten energia-alan yhtenäismarkkinoiden kehittämiselle on luotava yhteiset säännöt. Tämä turvaa paremmin energia-alaan sekä sähkön- ja kaasunsiirtoverkkoihin tehtävät uudet investoinnit. Nimenomaan kolmas energiapaketti on hyväksyttävä mahdollisimman pian, ja komission ja neuvoston rooli on tässä suhteessa erityisen merkittävä. Paketissa lujitetaan energia-alan sääntelyviranomaisten oikeuksia ja riippumattomuutta ja yhteensovitetaan niiden toiminta vasta perustetun viraston avulla. On myös välttämätöntä kiinnittää erityistä huomiota muun muassa "energiaköyhyyden" käsitteeseen ja sen kansalliseen määritelmään, jotta varmistetaan julkisen yleishyödyllisten palvelujen järjestelmän avulla talvella vähimmäismäärä energiaa köyhyysrajan alapuolella eläville ihmisille.

Mielestäni energian korkeisiin hintoihin liittyvä ongelma voitaisiin myös saada hallintaan asianmukaisella energiapolitiikalla, jonka tavoitteena on tarjota energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä ja ympäristöystävällisiä tuotteita edistäviä kannustimia. Harkitsemme kiinnostuneina energiatehokkuuskysymykseen liittyvää ehdotusta, jota komission jäsen Andris Piebalgs käsitteli julkilausumassaan.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE-DE). – (RO) Tutkimusten mukaan vähintään 20 prosenttia EU:ssa kulutetusta energiasta menee hukkaan. Olisi korostettava, että kotitalouksien energiansäästökapasiteetti on lähes 30 prosenttia, toisin sanoen yksi kolmasosa asuinrakennusten nykyisin kuluttamasta energiasta voidaan säästää. Rakennusten lämmitysjärjestelmän kunnostaminen on näppärä ratkaisu, mutta Euroopan unioni jättää sen epäoikeudenmukaisesti huomiotta ja vaille riittävää rahoitusta.

Esimerkiksi Romaniassa kunnostamalla säästettäisiin vuosittain yli 600 000:tta öljytonnia vastaava energiamäärä. Mielestäni Euroopan parlamentin pitäisi tukea kotitalouksien lämmitysjärjestelmien tehostamiseen varatun EU:n rahoituksen lisäämistä vähintään 10 prosentilla. Tämä on konkreettinen, sopiva ja kestävä ratkaisu energian hinnannoususta johtuviin kansalaisten ongelmiin.

  Gyula Hegyi (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin puheenvuorossani käsitellä vain yhtä energian hintoihin liittyvää näkökohtaa, nimittäin kaukolämmön hintaa. Unkarissa sadattuhannet kotitaloudet – usein pienituloiset perheet – käyttävät kaukolämpöä, ja sen hinta on keskeinen sosiaalinen kysymys. Huonokuntoisen infrastruktuurin ja muiden teknisten syiden takia kaukolämpö tulee kuitenkin selvästi kalliimmaksi kuin erilliset lämmitysjärjestelmät. Tämä on vastoin tervettä järkeä ja ympäristön perusetuja. Siksi kehotan mahdollisuuksien mukaan komissiota ja neuvostoa antamaan rahoitustukea kaukolämpöjärjestelmien parantamiseen, jotta kaukolämmöstä tulisi sosiaalisesti kestävää ja ympäristön kannalta tehokasta. Niin kauan kuin kaukolämpö tulee joissakin jäsenvaltioissa kalliimmaksi kuin erilliset lämmitysjärjestelmät, on järjetöntä puhua energiatehokkuudesta.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Euroopan komissio on julkistanut ydinvoimalaitosten turvallisuutta ja turvatoimia koskevan toimenpidepaketin. Huolehditteko siitä, että tämä paketti otetaan vihdoinkin neuvoston työryhmän esityslistalle, jotta se voi tuottaa tuloksia Ranskan toimiessa neuvoston puheenjohtajana?

Kysyisin komission jäseneltä Andris Piebalgsilta, voisiko hän keskustella komission jäsenen László Kovácsin kanssa selvittääkseen, voisimmeko saada kannustimia ja mahdollisuuksia poistojen tekemiseen energia-alan investoinneista, jotta voitot voidaan sijoittaa järkevästi. Tämä saattaisi myös alentaa hintoja.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Ehdoton edellytys energiaongelmiemme ratkaisemiselle on yhteinen energiapolitiikka, johon kuuluu ulkopoliittisia näkökohtia. Sisämarkkinat on toteutettava. Kolmas energiapaketti on niiden perusta. Direktiivi ei kuitenkaan itsessään ole ratkaisu. Tarvitaan rahoitusta ja kunnollisten yhteyksien luomista sekä kaasun- että sähköntuotannon alalla. Tämä takaisi energiavarmuutemme.

Euroopan unionin pitäisi WTO:n tavoin ottaa yksimielisesti kantaa ulkoisiin näkökohtiin. Komissiolla pitäisi olla valtuudet neuvotella energian hinnoista. Tämän asian hoitamisen ei pitäisi kuulua yksittäisille jäsenvaltioille, vaan EU:n pitäisi neuvotella siitä yhdessä, yhden merkittävän maailmanmarkkinatoimijan tavoin.

Meidän pitäisi laajentaa näkemystämme siitä, keitä energiantoimittajamme ovat. Rakennammeko kaasuputkistoja, joihin ei mahdollisesti saada kaasua, kuten Nord Stream -hankkeen yhteydessä pelätään? Pidämmekö pohjoisnapa-aluetta varteenotettavana energialähteenä?

Korostaisin myös lyhyen aikavälin toimenpiteiden merkitystä. Tarkoitan tällä OPEC-maiden kanssa käytäviä neuvotteluja ja kysymystä arvonlisäverosta.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun aikana kollegat sosialidemokraattien ja vihreiden ryhmän paikoilta ovat maininneet keinottelun ja sen arveluttavuuden energian hintakysymyksissä, ja olen heidän kanssaan samaa mieltä. Pyytäisin heitä pohtimaan myös energian hinnoittelun poliittista taustaa ja erityisesti Saksan entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin uraa. Hän on nykyisin Gazpromin palveluksessa ja puhuu aivan selvästi ydinvoimasta luopumisen puolesta, mutta kuten Ari Vatanen muistutti, tämä asia on sidoksissa Venäjän politiikkaan.

Kysyisin neuvostolta, voisiko se vastauksessaan selittää etenemissuunnitelmansa EU:n yhteisen energiapolitiikan toteuttamiseksi ja antaa sen aikataulun. Kysyisin myös komission jäseneltä, onko hän laatinut neuvostolle taulukon esimerkiksi Venäjän tuottamaan öljyyn ja kaasuun liittyvistä kustannuksista verrattuna Qatarin tuottamaan nesteytettyyn maakaasuun, ydinenergiaan ja kaikkiin muihin vaihtoehtoihin, sillä minusta vaikuttaa siltä, että hallitusten energiantuotanto ei nykyisin vastaa kuluttajien hintaodotuksia. Hallitukset ajavat omia poliittisia etujaan.

  Jean-Louis Borloo, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, annan kolme tiedotusta. Olen todellakin sitä mieltä, että aikakausi, jolloin energiaa tuotetaan yhdessä paikassa ja sen jälkeen siirretään ja myydään kaikkialle maailmaan, on johtanut alueelliseen tilanteeseen, joka on hyvällä syyllä osa maailmanlaajuista rahoituskriisiä, sillä sateesta voi olla hyötyä, mutta se voi myös aiheuttaa tulvia. Kun sadetta tulee yllättäen liikaa sellaisessa paikassa, joka ei pysty ottamaan sitä vastaan, kutsumme sitä tulvaksi ja katastrofiksi, ja se johtaa lukuisiin sivuvaikutuksiin ja lisääntyneen rahantarjonnan epärealistiseen hallinnointiin.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, energia on vuosisadan puheenaihe. Kuuntelin juuri äsken Robert Goebbelsin puheenvuoroa, ja hämmästyin sen tunnepitoista sävyä. Nähdäkseni meidän on paitsi laskettava kulutustasoamme myös rajoitettava se paikalliseksi siten, että se poistaa riippuvuutemme kyseessä olevasta energiamuodosta. Tämä aiheuttaa myös ongelmia, kuten on käynyt hiilen suhteen. Se on paikallisesti rajoitettu luonnonvara, ja se on otettava huomioon. Myös keinottelu on paljastettava, ja sitä on vähennettävä ja torjuttava.

Puolitoista kuukautta sitten pidetyssä EU:n ja OPECin kokouksessa ehdotettiin perinpohjaisen asiantuntijaselvityksen tekemistä, jotta saataisiin käsitys erilaisten markkina-alojen tapahtumista lyhyen aikavälin näkökulmasta.

Myös ennakointi pitkällä aikavälillä on ajankohtainen aihe. Kun on kyse ennakoinnista, ainoa ratkaisu on noudattaa Jeddassa tehtyjä päätöksiä: toisin sanoen Euroopan – mikä tarkoittaa jokaista Euroopan maata ja Eurooppaa kokonaisuudessaan – on edistettävä energiatehokkuutta ja kulutuksen vähentämistä. Jos luovumme 6–9 miljardista ja noudatamme tätä mallia, ennakoijat ovat selvästikin aina oikeassa.

Arvoisa komission jäsen, esiin saattaa nousta kysymys määrätystä toimintalinjasta, erilaisten tutkimusalojen maailmanlaajuisesta rahoituksesta. Todettakoon, että energiatehokkuus on aihe, johon varmasti palaamme.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin todella saada teidät vakuuttuneiksi siitä, että öljyn hinnat laskevat. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota kysymyksiin, jotka olemme tavalla tai toisella aliarvioineet. Öljymarkkinat ovat varmistaneet öljyn fyysiset toimitukset, kaasumarkkinat hoitavat kaasun fyysiset toimitukset ja hiilimarkkinat toimittavat hiiltä. Se merkitsee, että rahoitusmarkkinoiden ja öljymarkkinoiden välinen vuorovaikutus voi toimia. Toisin sanoen meidän ei tarvitse kyseenalaistaa markkinoita, vaan muuttaa energian tuotantotapoja ja kulutustottumuksia Euroopan unionissa. Tämä on todellinen ratkaisu, koska emme voi odottaa markkinoiden tulevan helpommiksi.

Kasvu on tosiasia, ja jos kasvua on, lisääntyy myös energiavarojen kysyntä, eikä nykyisten energiavarojen määrä ole niin suuri, että voisimme pitää helppoa saatavuutta taattuna. Tätä varten on muutettava toimintatapoja ja todella panostettava energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan, tutkimukseen ja kehitykseen, toisin sanoen tehtävä uusia investointeja.

Tähän taas tarvitaan rahaa sekä yksityisiltä että julkisilta sijoittajilta, joten meidän pitäisi pystyä tähän vain, jos markkinat todella toimivat. Todella toimivat markkinat tarkoittavat sitä, että jokainen maksaa todellisen hinnan kattaakseen paitsi kustannukset myös investointikoron. Meidän on keskityttävä – ja EU:ssa on voimassa tämän alan lainsäädäntöä – julkisen palvelun velvoitteisiin, jotka koskevat kotitalouksia tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka todella tarvitsevat näitä palveluja. Meidän ei pitäisi poiketa tästä linjasta.

Olen todennut kerta toisensa jälkeen, että mielestäni toisessa paketissa tehdyt ehdotukset ovat ratkaisevia tämän muutoksen toteuttamisessa, ja vahvistaaksemme tämän lisäämme toiseen strategiseen energiakatsaukseen muutamia perustekijöitä seuraavien otsakkeiden alle: infrastruktuuritarpeet ja energiahuollon monipuolistaminen, energia-alan ulkosuhteet, öljy- ja kaasuvarastot sekä kriisinhallintamekanismit, energiatehokkuus ja EU:n omien energiavarojen hyödyntäminen mahdollisimman hyvin.

Olemme oikeilla jäljillä. Meidän ei tarvitse erehtyä kuvittelemaan, että on olemassa ihmeratkaisu, joka laskee hintoja välittömästi. Jos noudatamme tätä linjaa, voimme kuitenkin todella taata, että jo tämän sukupolven aikana saamme tehokasta, kohtuuhintaista ja puhdasta energiaa. Jos viivytämme muutoksia energia-alalla, emme ainoastaan me itse kärsi, vaan myös seuraavat sukupolvet.

Olemme siis ratkaisevassa vaiheessa, ja kuten ministeri totesi, energia on tämän vuosisadan tärkein kysymys. Se on tärkein kysymys, vaikka yleinen käsitys ei aina ole tämä. Kuvitellaan, että meillä on hallussamme ihmelääke, joka muuttaa kaiken. Meidän on jatkettava parlamentin kanssa valitsemallamme tiellä. Mielestäni ratkaisevaa on johdonmukaisuus, ja toivon hartaasti, että esitetyt säädösehdotukset hyväksytään tämän parlamentin vaalikaudella. Se on ratkaisevan tärkeää: tämä on paras ratkaisu öljyn hinnankorotuksiin.

  Puhemies. − (PT) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Polttoaineen hinnat nousivat hiljattain ennennäkemättömällä tavalla. Tämä johtui pääasiassa keinottelusta, johon osallistuneet yritykset olivat saaneet huomattavia voittoja halvemmalla ostettujen öljyvarastojen teoreettisilla arvonmäärityksillä.

Tämä pöyristyttävä hinnannousu on heikentänyt väestön elinoloja etenkin taloudellisesti heikossa asemassa olevissa yhteiskuntaluokissa, ja sillä on ollut tuhoisa vaikutus taloudelliseen toimintaan useilla aloilla, kuten liikenteessä ja muissa palveluissa, teollisuudessa, maataloudessa ja kalatalousalalla.

Raakaöljyn tuntuvasta hinnanalennuksesta huolimatta hinnat pidetään joissakin valtioissa korkeina, ja tästä kärsivät kuluttajat. Tämän pitäisi kannustaa kutakin jäsenvaltiota kehittämään ainoastaan ylimääräisille ja keinottelulla saaduille voitoille määrättävä vero, jotta valtio saisi siitä tuloja, joilla voidaan puolestaan tukea tilanteesta eniten kärsiviä aloja ja ihmisiä.

Muutosten olisi kuitenkin oltava pääasiassa rakenteellisia ja niillä olisi pysäytettävä energiasektorin vapauttaminen pitäen samalla mielessä, että tämä ala vaikuttaa ratkaisevasti kehitykseen. Tämän takia ala olisi kansallistettava sen takaamiseksi, että julkisilla toimilla ajetaan kansallista etua ja koko väestön etua.

  Urszula Gacek (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Euroopan parlamentti keskustelee energian hinnoista juuri sopivasti kesän lopulla. Monet äänestäjistäni tarkkailevat jo lämpömittaria todellisen pelon vallassa. Lämpötilan laskun takia he joutuvat arvioimaan, onko perusteltua panna huikean kallis lämmitys päälle.

Sitä päivää, jolloin kotitalouden kaasu- tai sähkölaskun odotetaan tulevan, pelätään jo etukäteen. Muidenkin kuin kaikkein köyhimpien perheiden on päätettävä, mitä olennaisia hankintoja ne joutuvat jättämään väliin tänä syksynä ja talvena, jotta rahaa riittäisi lämmitykseen.

Kotitaloudet, joissa on pieniä lapsia tai ikääntyneitä jäseniä, ovat erityisen lujilla. Niiden varat ovat niukimmat ja energiantarve suurin.

Tuen vilpittömästi kaikkia toimia, joilla helpotetaan energiakustannuksista aiheutuvaa rasitusta yhteiskunnan kaikkein heikko-osaisimmille jäsenille.

Lämmintä kotia ei voida 2000-luvulla pitää ylellisyytenä sivistyneen Euroopan ytimessä.

  András Gyürk (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Viime kuukausina energian hinnat ovat aivan keskuudessamme nousseet ennennäkemättömällä tavalla. Energiankulutuksen huimasti nousseet kustannukset saattavat vaikuttaa haitallisesti Euroopan kilpailukykyyn. Lisäksi prosessilla on vakava vaikutus kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin yhteiskuntakerroksiin. Ongelmaa pahentaa vielä se, että jotkut valtiot käyttävät raaka-ainevarantojaan poliittisten tavoitteidensa saavuttamisen välikappaleena. Näiden syiden takia energian hinnannoususta on tullut yksi arkaluonteisimmista poliittisista kysymyksistä.

Vaikka yksikään jäsenvaltio ei voi välttyä hinnankorotusten vaikutukselta, joidenkin valtioiden asema on poikkeuksellisen heikko. Hallituksen päämäärättömän ja virheellisen toiminnan takia unkarilaiset kuluttajat ovat joutuneet sietämään kaasun hinnankorotuksen jo neljä kertaa pelkästään vuoden 2008 aikana. Tästä syystä energian hinnankorotuksista on tullut yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisen tyytymättömyyden syistä Unkarissa.

Koordinoidut ja johdonmukaiset toimet ovat tarpeen, jotta hinnat pysyisivät hallinnassa. On varmistettava kaikin tavoin energiantoimituksia koskevan pitkän aikavälin kansainvälisen sopimusjärjestelmän avoimuus. Lisäksi kilpailua on tiukennettava sekä yhteisössä että jäsenvaltioissa energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettujen toimien yhteydessä. Euroopan unionin on toteutettava konkreettisia toimia vahvistaakseen asemaansa etupäässä rakentamalla vaihtoehtoisia energian kuljetusreittejä. Samanaikaisesti on mielestämme tarkoituksenmukaista koordinoida toimenpiteitä kaikkein heikko-osaisimpien suojelemiseksi. Meistä tuntuu, että sähkön hinnannousu ja sosiaalisten erojen jyrkkeneminen eivät välttämättä ole hyvä yhtälö.

  Katrin Saks (PSE), kirjallinen. – (ET) Tulevana talvena jäsenvaltioiden hallitusten on olennaisen tärkeää tehdä kaikki voitavan tukeakseen niitä henkilöitä, joille energian hinnannousu saattaa käydä ylivoimaiseksi. Myös Virossa on ennustettu jopa 30–40 prosentin hinnankorotuksia. Olen erityisen huolissani energian hinnannousun mahdollisista vaikutuksista pienituloisiin, köyhiin ja heikossa asemassa oleviin ryhmiin.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden on toteutettava riittäviä toimia kohtuuhintaisen energian takaamiseksi. Niihin kuuluvat kohdennettu tulotuki ja vähennykset sekä kannustimet kotitalouksien energiatehokkuuden parantamiseksi.

Olen myös vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden pitäisi laatia toimintasuunnitelmia energiaköyhyyden torjumiseksi. Ennen kaikkea on välttämätöntä määritellä "energiaköyhyys". Käsitteen määrittely auttaisi meidän kiinnittämään huomiota tavoitteisiin. Kukaan ei saa jäädä kärsimään polttoaineköyhyydestä!

Kotimaassani Virossa termi "energiaköyhyys" tunnetaan erittäin huonosti, toisin kuin esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Se on tyypillinen esimerkki eurojargonista, joka on tarkoituksella tai tahattomasti tulossa vaivihkaa käyttöön. Sen taustalla on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen ajatus, johon lainlaatijoiden on perehdyttävä.

"Talvilämmityskorvauksen" tai "kylmän sään korvauksen" kaltaisella tuella, joka on kohdennettu ikääntyneille, suurperheille ja vammaisille, on Yhdistyneessä kuningaskunnassa suuri merkitys. Tämänkaltaiset toimet ovat nähdäkseni loistava esimerkki muille.

Säästämisestä kyllä puhutaan paljon, mutta teot ovat vähissä, vaikka toiminta olisi nopein keino muuttaa asioita. Mitä paremmin eristettyjä ja energiatehokkaampia kotimme ovat, sitä vähemmän rahaa joudumme käyttämään niiden sisälämpötilan säilyttämiseen. Säästöt olisivat huomattavat, sillä esimerkiksi Virossa rakennukset kuluttavat 40 prosenttia primaarienergiasta. Tässä kohtaa emme kuitenkaan saa jättää asioita kylmästä kärsivien ihmisten aloitekyvyn varaan.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS