Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Guantánamon vankien palauttamisesta ja uudelleensijoittamisesta sekä Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen.

  Alexandr Vondra, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, olen tietenkin tietoinen siitä, että Guantánamon kysymys on ollut suuri huolenaihe Euroopan parlamentille. Olen tietoinen myös siitä, että parlamentti on lukuisissa vuodesta 2002 lähtien hyväksymissään päätöslauselmissa ilmaissut johdonmukaisesti näkemyksensä tästä nimenomaisesta ongelmasta. Uskon näin ollen, että pidätte neuvoston tavoin myönteisenä presidentti Obaman päätöstä sulkea Guantánamo vuoden sisällä. Puheenjohtajavaltio ilmaisi tämän käsityksen lausunnossa, joka annettiin pian sen jälkeen, kun presidentti Obama oli allekirjoittanut asiaa koskevat määräykset. Päätös sai ministerien yksimielisen hyväksynnän viimeisimmässä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston istunnossa, kuten varmaankin tiedätte.

Presidentti Obama on myös ilmoittanut päätöksestään keskeyttää erityistuomioistuimessa käynnissä olevat oikeudenkäynnit, sitoutua Geneven sopimuksen noudattamiseen sekä lopettaa salaisia pidätyskeskuksia koskeva ohjelma ja kovaotteisten kuulustelumenetelmien käyttö. Nämä myönteiset askeleet antavat meille mahdollisuuden vahvistaa entisestäänkin transatlanttista yhteistyötä terrorismin torjunnan alalla.

Päätös sulkea Guantánamo on tietysti ensisijaisesti Yhdysvaltojen vastuulla. Kun otetaan kuitenkin huomioon terrorismin torjuntaan sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolustamiseen liittyvät yhteiset etumme, ministerit keskustelivat viimeviikkoisessa istunnossa tavoista, joilla jäsenvaltiot voisivat tarjota Yhdysvalloille käytännön apua, ja erityisesti siitä, voisivatko ne ottaa vastaan entisiä vankeja.

Guantánamon sulkemisesta antamassaan määräyksessä presidentti Obama velvoitti tarkastelemaan uudelleen kaikkien vankien asemaa. Näin tehdään parhaillaan. Vankien uudelleensijoittaminen koskisi niitä vankeja, jotka on tämän tarkastelun perusteella päätetty vapauttaa. Kysymys siitä, voisivatko jäsenvaltiot ottaa vastaan entisiä vankeja, kuuluu kansallisen päätöksenteon piiriin. Viime viikolla kuitenkin sovittiin, että yhteinen poliittinen vastaus olisi toivottava ja että mahdollisuutta yhteensovitettuun eurooppalaiseen toimintaan voitaisiin tutkia lisää.

Asiaan liittyy useita poliittisia, oikeudellisia ja turvallisuutta koskevia kysymyksiä, jotka edellyttävät perusteellisempaa tarkastelua ja neuvotteluja ja jotka – ja tämä on myös hyvin tärkeää – edellyttävät jäsenvaltioiden oikeus- ja sisäasiainministerien ottamista mukaan asian käsittelyyn. Tämä prosessi on vasta alkanut, ja neuvosto palaa asiaan, kun jotkin näistä kysymyksistä on selvitetty. Asian parissa tehdään jatkuvasti työtä, ja esimerkiksi poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (COPS) keskustelee siitä tänään.

Ymmärrän täysin parlamentin jatkuvan mielenkiinnon, jota ilmentää tässä istunnossa esitetty päätöslauselmaesitys, jonka olen lukenut. Haluan vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio kiinnittää suurta huomiota tähän kysymykseen ja pitää teidät täysin ajan tasalla neuvoston tulevien keskustelujen tuloksesta, kuten myös muista tapahtumista.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, toivotan neuvoston puheenjohtajan Vondran lämpimästi tervetulleeksi ja olen iloinen voidessani toistaa sen, mitä hän äsken sanoi, koska on selvää, että komission on tehtävä tiivistä yhteistyötä puheenjohtajavaltion kanssa tässä vaikeassa kysymyksessä.

Haluan myös erityisesti antaa tukeni komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille, joka ei viime hetkellä tulleen esteen vuoksi voinut osallistua tämäniltaiseen istuntoon. Puhun siten sekä omasta puolestani että hänen puolestaan.

Komissio on ottanut erittäin hyvin vastaan aloitteet, joita presidentti Obama on tehnyt virkaanastumisensa jälkeen. Kaikki palaset ovat nyt paikoillaan uudelle alulle Yhdysvaltojen ja EU:n suhteissa, ja komissio ponnistelee merkittävästi elvyttääkseen tätä kumppanuutta.

Huomiota herättävin esimerkki Yhdysvaltojen suunnanvaihdoksesta on sen aikomus tarkastella ihmisoikeuskysymyksiä terrorismista epäiltyjen kohtelussa. Pidämme tietysti myönteisenä presidentti Obaman pikaista päätöstä sulkea Guantánamon pidätyskeskus, ojentaa käsi islamilaiselle maailmalle ja vahvistaa Yhdysvaltojen sitoutuminen Lähi-idän rauhanprosessiin.

Panemme myös tyytyväisinä merkille muut 22. tammikuuta allekirjoitettuihin määräyksiin sisältyvät yhtä tärkeät seikat, nimittäin CIA:n salaisten vankiloiden sulkemisen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kieltämisen kokonaan sekä erityistuomioistuimissa vireillä olevien oikeudenkäyntien keskeyttämisen.

Euroopan unioni ylläpitää Yhdysvaltojen kanssa aktiivista poliittista vuoropuhelua, jossa tietysti asetamme etusijalle ihmisoikeuksien edistämisen kaikkialla maailmassa. Olemme myös Yhdysvaltojen aktiivisia kumppaneita terrorismin uhan torjunnassa, mutta aina ihmisoikeuksia koskevien velvoitteidemme mukaisesti.

Vankien säilyttäminen Guantánamossa useita vuosia ilman oikeudenkäyntiä on hyödyttänyt terroristiryhmiä, jotka pyrkivät radikalisoitumaan ja rekrytoimaan uusia jäseniä. Euroopan unioni on jo osoittanut vastustavansa Guantánamoa. Euroopan parlamentti, jota te edustatte, on aina vaatinut sen sulkemista, koska terrorismin torjunnassa on noudatettava kansainvälistä lakia. Terrorismin torjunnassa on tärkeää kunnioittaa ihmisoikeuksia paitsi periaatekysymyksenä myös radikalisoitumisen estämiseksi kaikkialla maailmassa. Katsomme, että kansainvälisessä laissa kaikille vangeille taattuja oikeuksia on kunnioitettava. Aseellisia konflikteja lukuun ottamatta yksittäisiä henkilöitä ei saa pitää vangittuina mielivaltaisesti, ja heillä on oltava oikeus oikeudenmukaiseen ja lailliseen oikeudenkäyntiin. Olemme ottaneet nämä kysymykset esille Yhdysvaltojen kanssa käymässämme poliittisessa vuoropuhelussa. Euroopan parlamentilla on ollut tärkeä asema tietoisuuden lisäämisessä asiasta.

Totean lisäksi, edelleen puheenjohtaja Vondraa mukaillen, että Yhdysvaltojen viranomaisten olisi tarkasteltava uudelleen jokaisen Guantánamon vangin tapausta. Oikeusministerin johtama, puolustusministeristä ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavasta ministeristä sekä korkeista virkamiehistä koostuva työryhmä on juuri aloittanut työnsä.

Presidentti Obama on ilmoittanut, että uusilla diplomaattisilla toimilla pyritään löytämään ratkaisu Guantánamon ongelmaan.

Ulkosuhteiden neuvoston viimeisimmässä istunnossa 26. tammikuuta keskusteltiin lyhyesti Guantánamosta, kuten komission jäsen Ferrero-Waldner olisi kertonut. Useat jäsenvaltiot ovat ilmaisseet halunsa luoda yhteinen kehys Euroopan unionin yhteiselle lähestymistavalle, vaikka onkin ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä päättää tapauskohtaisesti vastauksesta Yhdysvaltojen mahdollisesti esittämiin pyyntöihin, arvoisa puheenjohtaja Vondra.

Olemme ehdottaneet tiiviissä yhteistyössä neuvoston pääsihteeristön kanssa, että näitä kysymyksiä tutkitaan lähemmin. Tarkastelemme parhaillaan kysymyksiä, jotka liittyvät siihen, miten kolmannet maat voisivat ottaa vastaan entisiä vankeja. Vaikka vapautettujen vankien pitäisikin periaatteessa palata kotimaihinsa, osa vangeista, jotka todennäköisesti vapautetaan uudelleentarkastelun jälkeen, eivät voisi palata kotimaahansa vainon, kidutuksen tai huonon kohtelun pelossa.

Haluamme selvittää yhdessä Yhdysvaltojen kanssa seikkaperäisesti sitä, mitä Euroopan unioni voisi tehdä auttaakseen näiden henkilöiden uudelleensijoittamisessa turvalliseen paikkaan. Näihin nimenomaisiin tapauksiin liittyy kuitenkin arkaluonteisia ja monitahoisia kysymyksiä, joita on pohdittava etukäteen. Periaate on aina sama: meidän olisi tehtävä kaikki tarvittava ihmisoikeuksien ehdottoman kunnioittamisen takaamiseksi. Haluamme kaikissa tapauksissa omaksua myönteisen ja rakentavan asenteen Yhdysvaltojen uutta hallintoa kohtaan. Samanaikaisesti meidän on ryhdyttävä kaikkiin toimiin varmistaaksemme, että Euroopan unionin lähestymistapa on ihmisoikeuksia koskevien velvoitteidemme ja lainsäädäntömme mukainen.

Tästä lähestymistavasta päättäminen ei ole helppoa eikä käy nopeasti. Eteen tulee monitahoisia kysymyksiä, jotka edellyttävät jäsenvaltioiden toiminnan yhteensovittamista yhtenäisen Euroopan unionin vastauksen mahdollistamiseksi. Teemme kaiken voitavan edistääksemme keskustelua siitä, mitä käytännön toimia yhteisön tasolla olisi toteutettava.

Yhdysvallat ei ole toistaiseksi esittänyt virallista pyyntöä. Kuten kollegani Ferrero-Waldner on toistuvasti todennut, tarvitaan myönteistä yhteistyötä. Meidän on tehtävä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa työtä tämän mahdollistamiseksi.

Seuraavassa, 26. helmikuuta pidettävässä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston istunnossa vetoamme jäsenvaltioihin, että ne omaksuisivat yhteisen lähestymistavan ja että voisimme myös mahdollisesti käyttää ennakkotapauksena ratkaisua, jota käytettiin, kun palestiinalaisia tuotiin Eurooppaan Kristuksen syntymäkirkon tapahtumien seurauksena vuonna 2002.

Komissio haluaa tietysti auttaa niitä jäsenvaltioita, jotka päättävät ottaa vastaan entisiä Guantánamon vankeja. Kyseisten jäsenvaltioiden tehtävä on kuitenkin määritellä entisten vankien asema, jotka ovat myös kolmansien maiden kansalaisia ja jotka voidaan mahdollisesti siirtää niiden alueelle.

Jokaista tapausta tarkastellaan yksilöllisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon kunkin yksilön tilanne, humanitaariset näkökohdat ja turvallisuusvaikutukset. Päätös vastaanottamisesta ja aseman myöntämisestä kuuluu viime kädessä kunkin jäsenvaltion toimivaltaan. Tämän lähestymistavan on kuitenkin oltava mahdollisuuksien mukaan osa yhteistä kehystä.

Arvoisa puhemies, tämän halusin sanoa omasta puolestani ja kollegani Ferrero-Waldnerin puolesta. Mietin, pitäisikö minun nyt antaa julkilausuma Euroopan maiden alueen käytöstä vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen. Jatkan siis ja annan julkilausuman, jossa vastataan moniin parlamentin kysymyksiin, vaikka se onkin melko lyhyt.

Asia koskee Euroopan maiden alueen käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen. Komission alusta lähtien noudattamassa linjassa keskitytään kolmeen ajatukseen: Ensinnäkin terrorismin vastaisessa sodassa on kunnioitettava täysimääräisesti perusoikeuksia. Toiseksi on selvitettävä totuus, olipa se mikä tahansa. Kolmanneksi tällaiset toimet on estettävä tulevaisuudessa, mitä pidän itse kaikkein tärkeimpänä.

Komissio on toistuvasti ilmaissut näkemyksensä, jonka mukaan käytännöt, joihin viitataan poikkeuksellisina luovutuksina ja salaisina pidätyksinä, loukkaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia.

Komissio on myös todennut, että asianomaisten jäsenvaltioiden on erittäin tärkeää tehdä kattavia, riippumattomia ja puolueettomia tutkimuksia totuuden selvittämiseksi, olipa se mikä tahansa. Tämä myönteinen velvoite perustuu Euroopan ihmisoikeussopimukseen. On syytä todeta, että tutkimukset ovat käynnistyneet useissa jäsenvaltioissa.

Mitä tulee väitteisiin Puolassa sijaitsevista salaisista vankiloista, komissio on lähettänyt useita asiaa käsitteleviä kirjeitä Puolan viranomaisille. Koska "oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen" liittyvät kysymykset kuuluvat vastuualueeseeni, kirjoitin 28. toukokuuta 2008 henkilökohtaisesti Puolan viranomaisille korostaakseni asianmukaisten tutkimusten tärkeyttä.

Tämän jälkeen sain elokuussa 2008 apulaisoikeuskanslerilta tiedon, että rikostutkimukset ovat viimeinkin käynnistyneet ja että hän ilmoittaa minulle niiden tuloksista. Pidän tätä merkittävänä edistysaskeleena.

Olen myös lähestynyt Romaniaa salaisten vankiloiden kysymyksen osalta. Kesäkuussa 2008 Romanian pääministeri lähetti minulle Romanian senaatin tutkintavaliokunnan raportin. Uusien yhteydenottojen jälkeen Romanian viranomaiset päättivät tehdä lisätutkimuksia selvittääkseen tietoja, jotka sisältyivät Euroopan neuvoston esittelijäksi valitun Dick Martyn toiseen raporttiin.

Voimme edistyä vain omaksumalla sellaisen lähestymistavan, jossa tähdennetään tarvetta tehdä asianmukaisia tutkimuksia kansallisesti. Euroopan unionilla eikä komissiolla ei ole toimivaltuuksia eikä resursseja korvata jäsenvaltioita totuuden paljastamista koskevassa tehtävässä. Vain jäsenvaltioilla on riittävät tutkintavälineet ja resurssit tehtävästä suoriutumiseen.

Komissio tietysti toivoo – ja tältä osin annan teille sitoumuksen – että tutkimukset saatetaan päätökseen ja että niiden avulla on tarvittaessa mahdollista määrittää, kuka oli vastuussa, ja varmistaa korvausten maksaminen uhreille.

Jäsenvaltioille esittämiensä tutkintapyyntöjen lisäksi yksi niistä käytännön toimista, joita komissio on toteuttanut Euroopan parlamentin 2. helmikuuta 2007 hyväksymän päätöslauselman johdosta, oli "valtion ilma-aluksen" määritelmän selventäminen. Toimiessani liikenneasioista vastaavana komission jäsenenä esittelin siviili-ilmailua ja liikelentotoimintaa käsittelevän tiedonannon, jossa selvennettiin näitä asioita.

Parlamentti on myös pyytänyt kansallisen terrorisminvastaisen lainsäädännön arviointia. Saadakseen yleiskuvan nykytilanteesta komissio on lähettänyt jäsenvaltioille kyselyn terrorismin torjuntatoimien tehokkuudesta ja niiden suhteesta perusoikeuksiin. Komissio on saanut vastaukset kaikilta 27 jäsenvaltiolta, ja näitä vastauksia käsittelevä asiakirja julkaistaan seuraavien kuuden kuukauden kuluessa. Kaikkia vastauksia on nyt syytä tarkastella perinpohjaisesti.

Arvoisa puhemies, tässä kaikki, mitä halusin sanoa. Arvoisat parlamentin jäsenet, olen vienyt melkoisesti aikaanne, mutta on totta, että vaikka kyseessä onkin ala, jolla Euroopan unionilla on rajalliset toimivaltuudet, komissio on pyrkinyt kannustamaan totuuden ilmituloa ja edistämään perusoikeuksien kunnioittamista. Voin vain sanoa yhden asian, mutta annan siitä henkilökohtaisen sitoumukseni. Aion tietysti jatkossakin varmistaa ennen kaikkea, että koko totuus saadaan selville, jotta voimme olla varmoja siitä, etteivät tällaiset valitettavat toimet toistu.

  Alexandr Vondra, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, odotin kahta erillistä kysymystä: yhtäältä Guantánamoa ja toisaalta salaisia vankiloita ja luovutuksia. Kuten me kaikki tiedämme, ensimmäisinä päivinään virassa presidentti Obama teki kolme päätöstä. Ensimmäisestä eli Guantánamoa koskevasta päätöksestä kerroinkin jo teille, mutta hän teki myös kaksi muuta tärkeää päätöstä.

Ensinnäkin hän lopetti CIA:n salaisia vankiloita koskevan ohjelman. Hän määräsi, että tulevaisuudessa kaikista Yhdysvaltojen hallussa olevista vangeista on ilmoitettava Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle. Tässä päätöksessä hän käsitteli kysymystä, joka on huolestuttanut sekä neuvostoa että Euroopan parlamenttia. Tästä syystä neuvosto myös piti päätöstä erittäin myönteisenä. Olen varma, että parlamentti ottaa sen vastaan yhtä lämpimästi.

Presidentti Obama myös lopetti CIA:n "tehostettujen" kuulustelumenetelmien käytön. Yhdysvaltalaiset kuulustelijat eivät voi enää turvautua syyskuun 11. päivän jälkeen annettuihin kidutusta ja muita kuulustelumenetelmiä koskeviin oikeudellisiin lausuntoihin. Tämä päätös on tärkeä. Euroopan unioni on sitoutunut kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun ehdottomaan kieltämiseen.

Mitä tulee kolmanteen päätökseen, presidentti Obama on määrännyt siirto- tai luovutuskäytäntöjen uudelleentarkastelusta sen varmistamiseksi, että ne ovat yhdenmukaisia kansainvälisen lain mukaisten Yhdysvaltojen velvoitteiden kanssa. Tulevaisuudessa nämä käytännöt eivät saa – siteeraan määräystä – "johtaa yksilöiden siirtämiseen toisiin valtioihin kiduttamista tai muuta sellaista toimintaa varten, jonka tarkoituksena tai seurauksena on vankina ja valvonnassa olevien yksilöiden inhimillisen kohtelun varmistamista koskevien Yhdysvaltojen sitoumusten tai velvoitteiden heikentäminen tai kiertäminen".

Katsomme, että nämä päätökset sekä jo mainitsemani päätös sulkea Guantánamo lujittavat edelleen yhteistyötä, jota teemme Yhdysvaltojen kanssa terrorismin torjunnassa. Ne voivat nähdäkseni myös parantaa transatlanttisia suhteita ja vastata tuntemuksiin, joita ilmaistiin hyvin voimakkaasti täällä parlamentissa ja joihin yleinen mielipide Euroopassa laajalti yhtyy.

Me kaikki voimme uskoakseni olla samaa mieltä yhdestä asiasta, nimittäin siitä, että tämänpäiväisen keskustelun taustalla oleva tilanne on muuttunut tavattoman paljon. Olen myös tietoinen, että Euroopan maiden alueen epäilty käyttö CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen on herättänyt syvää huolta monissa Euroopan parlamentin jäsenissä. Olette seuranneet näitä kysymyksiä hyvin tiiviisti etenkin väliaikaisen valiokunnan työn kautta.

Euroopan parlamentti ilmaisi kantansa selvästi helmikuussa 2007 antamassaan päätöslauselmassa. Haluan tähdentää, että neuvosto on aina toistanut sitoumuksensa torjua terrorismia tehokkaasti kaikin käytettävissä olevin laillisin keinoin, koska terrorismi sinänsä on uhka oikeusvaltioon perustuvalle arvojärjestelmälle.

Neuvosto on myös todennut useaan otteeseen, että salaiset vankilat, joissa vangittuja henkilöitä säilytetään oikeudellisessa tyhjiössä, eivät ole kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia. Olemme edelleenkin tätä mieltä ja olemme sitoutuneet siihen, mutta toimintaympäristön muuttuminen ja tämänhetkiset tapahtumat Yhdysvalloissa merkitsevät sitä, että haluaisin myös keskittyä ensisijaisesti tulevaisuuteen. Katsokaamme mieluummin eteen- kuin taaksepäin. Neuvosto pitää erittäin myönteisenä Yhdysvaltojen presidentin äskettäistä tätä koskevaa päätöstä.

Transatlanttinen yhteisö on perustunut yhteisiin arvoihin, ja sen on säilyttävä sellaisena, jos meidän on tarkoitus pystyä puolustamaan etujamme globalisoituneessa maailmassa. On täysin selvää, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltion tukeminen terrorismin torjunnassa kuuluvat tähän yhteiseen perintöön.

  Hartmut Nassauer, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, pitäisikö Euroopan unionin ottaa vastaan vankeja Guantánamosta? Tätä meidän on kysyttävä itseltämme tänään. Vastaus riippuu siitä, mihin näkökohtiin perustamme käsityksemme.

Jotkut väittävät, että vankeja on kidutettu. Tämä on yksi peruste heidän vastaanottamiselleen, koska se on ihmisyyden sanelemaa. On kiistatta totta, että kidutus on kaikkein epäinhimillisin ja halventavin käytäntö. Jos näitä ihmisiä on kidutettu, heillä on oikeus saada meiltä myötätuntoa riippumatta siitä, mistä heitä syytetään. Onko tämä kuitenkin ainoa näkökohta, joka meidän on otettava huomioon?

Esimerkiksi monet Guantánamossa vangittuina olevista tai olleista menivät terroristien koulutusleireille Afganistaniin syyskuun 11. päivän jälkeen. He eivät olleet matkailijoita, jotka halusivat kokea maan kauneuden, vaan mahdollisia terroristeja. Meillä on velvollisuus suojella EU:n kansalaisia mahdollisilta terroristeilta.

Kidutusta esiintyy valitettavasti kaikkialla maailmassa, ja tuomitsemme sen johdonmukaisesti. Emme ole vielä menneet niin pitkälle, että sanoisimme jokaisella kidutetulla olevan oikeus tulla otetuksi vastaan Euroopan unioniin. Emme ole vielä tehneet näin hyvästä syystä. Sen sijaan olemme punninneet tätä näkökohtaa ja turvallisuuden tarvetta Euroopan unionissa. Meidän on tehtävä näin myös tässä tapauksessa. Meidän on varmistettava, etteivät mahdolliset terroristit hyökkää Euroopan unionia vastaan. Arvioidessamme tätä ongelmaa haluaisinkin, että turvallisuuden tarpeelle annetaan ehdoton etusija kaikkiin muihin näkökohtiin nähden.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kollegani Claudio Fava puhuu myöhemmin ryhmämme puolesta CIA:n lentoihin liittyvistä kysymyksistä ja keskustelun siitä osasta. Minä keskityn Guantánamon leirin sulkemiseen liittyviin kysymyksiin ja aloitan vastaamalla Hartmut Nassauerille.

On totta, että Euroopan unionin kansalaisten turvallisuuden tarve on se mittapuu, jonka perusteella meidän on arvioitava toimiamme. Aloitan kuitenkin kysymällä: Kumpi aiheuttaa enemmän vahinkoa turvallisuudellemme? Pelko Guantánamon vankien vastaanottamisesta, koska heitä pidetään turvallisuusriskinä vapautumisensa jälkeen? Vai pikemminkin se, että tämän leirin olemassaolo, joka rikkoo kansainvälistä lakia ja loukkaa ihmisoikeuksia, on perussyy miljoonien ihmisten kaikkialla maailmassa tuntemaan erittäin voimakkaaseen vihaan? Tämä johtuu siitä, että niin sanottu länsimaailma, jolle syyskuun 11. päivän tapahtuvat olivat eittämättä ennennäkemätön haaste, oli tietyssä määrin kyvytön vaikuttamaan siihen, mitä tapahtui. Länsimaailman oli siten hyväksyttävä se, että Amerikan yhdysvaltojen presidentti katsoi tarkoituksenmukaiseksi vastata tähän haasteeseen tavalla, jossa ei piitattu perusihmisoikeuksista.

Tämä on mielestäni lisännyt turvattomuutta maailmassa enemmän kuin se, jos toteaisimme nyt, kun uusi presidentti haluaa palauttaa maansa entisen suuruuden tekemällä Amerikan yhdysvalloista symbolin perusoikeuksien suojelemiselle koko maailmassa, jos me eurooppalaiset sanoisimme nyt, ettemme halua olla missään tekemisissä asian kanssa ja että teidän on itse selvitettävä, mitä aiotte sen suhteen tehdä.

Toimimalla näin viestittäisimme, että Euroopan unionin kaltainen valtioyhteisö, joka uskoo olevansa ja myös on oikeusyhteisö, haluaa vältellä vastuutaan käyttämällä tätä argumenttia nyt, kun lainvastaista tilannetta ollaan juuri oikaisemassa. Emme voi odottaa kansalaistemme hyväksyvän sitä, että tämä on turvallisuusriski. Se on väärä sanoma. Se olisi tuhoisaa, koska menettelisimme vastuuttomammin kuin Barack Obama ja hänen tukijansa. He sanovat, että huolimatta kaikista riskeistä, joita he itse ottavat, huolimatta armeijan ja amerikkalaisten vastustuksesta – koska myös Yhdysvaltojen kansalaiset sanovat, "jättäkää heidät Guantánamoon, älkää tuoko heitä tänne, täällä he ovat suurempi riski" – huolimatta kaikesta tästä vastustuksesta on olemassa symbolinen voima, joka on seurausta siitä, että uusi presidentti on palauttamassa ihmis- ja perusoikeuksien kunnioituksen, myös niiden ihmisten osalta, jotka eivät ole itse osoittaneet minkäänlaista kunnioitusta ihmis- ja perusoikeuksia kohtaan. Avun epääminen häneltä tässä tilanteessa olisi väärin ja vastoin ainakin minun ryhmäni käsitystä Euroopan unionin tehtävästä, joka on varmistaa, että oikeusyhteisö, jonka olemme Euroopassa luoneet, on osa kansainvälistä politiikkaa.

Voimme tehdä näin vain, kun edistämme uskottavasti rajojemme sisällä sen varmistamista, että jokaisen yksilön perusoikeudet ovat etusijalla. on häpeällinen paikka. Siellä kidutetaan ihmisiä. Tästä syystä Guantánamo on myös symboli sille, että läntinen valtioyhteisö ei voi väittää toimivansa sen mukaisesti, mitä se saarnaa ennen kaikkea siitä, että ihmisarvo on loukkaamaton. Tämä sisältyy myös perusoikeuskirjamme ensimmäiseen artiklaan. Perusoikeuskirjassa ei todeta, että ihmisarvon loukkaamattomuutta voidaan lieventää. Ylemmyydentunteemme terroristien elämänkatsomukseen nähden liittyy jotenkin siihen, että sanomme takaavamme perusoikeudet myös niille ihmisille, jotka haluavat toimillaan evätä ne muilta.

Tästä syystä katson, että voimme edistää maailman turvallisuutta paremmin sulkemalla Guantánamon, tukemalla Barack Obamaa ja toimimalla aktiivisesti, jos Yhdysvaltojen hallinto pyytää sitä meiltä ja jos voimme tehdä yhteistyötä maan hallituksen kanssa käynnistääksemme prosessin näiden ihmisten vastaanottamiseksi, kuin saarnaamalla väärää turvallisuuskäsitystä. Hyvä jäsen Nassauer, tällainen turvallisuus voitaisiin taata vain, jos poliisi ja salainen palvelu tekisivät työnsä. Asiahan ei ole niin, että vapauduttuaan Guantánamosta nämä ihmiset voivat liikkua täysin vapaasti ja vailla valvontaa. Turvallisuusnäkökohta on tärkeä, mutta perusoikeuksille on tässä yhteydessä annettava etusija siihen nähden.

(Suosionosoituksia)

Puhetta johti
varapuhemies Marek SIWIEC

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun senaattori Obamasta tuli presidentti Obama, me kaikki huokaisimme helpotuksesta. Pahan akseli, hallinnonvaihdos, terrorismin vastainen sota: EU:n kansalaiset toivovat hartaasti, että nämä kiertoilmaukset kuuluvat menneisyyteen yhdessä ne keksineiden ihmisten kanssa.

Menneisyydestä irtautuminen ja oikeusvaltioksi palaaminen vaatii kuitenkin rohkeutta ja päättäväisyyttä, joten onnittelen uutta presidenttiä. Hän teki oikein tuomitessaan hukkumista jäljittelevän kuulustelumenetelmän (vesikidutuksen) kidutukseksi, keskeyttäessään puutteelliset sotilasoikeudenkäynnit Guantánamo Bayssa ja viestittäessään päättäväisyyttään sulkea leiri kokonaan vuoden kuluessa. Pidän myönteisenä neuvoston puheenjohtajavaltion tämänpäiväistä vakuutusta siitä, että Yhdysvallat on nyt hylännyt kaikki alhaiset käytännöt, jotka ovat tahranneet sen hallinnon mainetta viime vuosina, kolmansissa maissa harjoitettu kidutus ja poikkeukselliset luovutukset mukaan luettuina, tehdäkseen lopun laittomuuden akselista.

EU ei kuitenkaan voi pysytellä taka-alalla, kohauttaa olkapäitään ja sanoa, että nämä asiat amerikkalaisten on itse selvitettävä. Meiltä puuttuvat avoin keskustelu ja kollektiivinen tahdonmuutos, jotka amerikkalainen demokratia mahdollistaa. EU:n jäsenvaltiot olivat silti liian usein Bushin hallinnon rikoskumppaneita. Yhdysvaltojen 43. presidentti opetti meille ainakin sen, että kansainvälisen oikeuden käytössä "sooloilu"-mentaliteetti johtaa epäonnistumisen umpikujaan.

Guantánamon aiheuttama haaste, toisin sanoen ongelma, jonka oikeusjärjestelmän ulkopuolelle jääneet 245 epäiltyä aiheuttavat, ei siten ole pelkästään Amerikan asia. Se on ongelma, joka meidän on ratkaistava yhdessä. Yhdysvaltojen on oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti asetettava epäillyt syytteeseen, jos heitä vastaan on vankkaa näyttöä. Yhdysvaltojen on vapautettava ne epäillyt, joita vastaan ei ole riittävää näyttöä, ja puolustettava heitä, jos heitä odottaa kotimaassa todennäköisesti kidutus.

Entä ne vangit, jotka vapautetaan eivätkä muodosta uhkaa mutta jotka eivät halua jäädä maahan, joka vangitsi heidät väärin perustein? Eikö EU:n pitäisi pyydettäessä tarjota näille muutamille kansalaisille oikeudet ja vapaudet, joita yksikään muu maa ei tarjoa? Emme voi harkita loputtomiin neuvoston vakuutusta, jonka mukaan siitä päättäminen on yksittäisten jäsenvaltioiden asia, ja neuvoston toivetta EU:n yhteen sovitetusta kannasta. EU:n on puhuttava yhdellä äänellä ja tehtävä osansa tämän oikeuden häpäisemisen lopettamisessa. Monet meistä ovat arvostelleet Amerikkaa aiemmin siitä, ettei se tee yhteistyötä muiden kanssa. Arvostelu oli perusteltua, mutta Amerikka saattaa nyt pyytää apuamme, ja tekisimme väärin evätessämme sen.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kansainvälisen lain tavanomainen varovainen tulkinta edellyttää Guantánamon sulkemista viipymättä ja ehdoitta. Syyskuun 11. päivän jälkeen mikään ei tosin ole enää tavanomaista. Tästä syystä jopa presidentti Obamalla, joka palaa halusta tehdä muutoksia, on vakava ongelma sen suhteen, mitä tehdä Guantánamossa vangittuina oleville. He eivät ole tavallisia vankeja. Joka yhdeksäs Guantánamosta vapautettu on jatkanut välittömästi terroristitoimintaa. Kehotan näin ollen varovaisuuteen, kun tarjotaan neuvoja Yhdysvalloille ja Euroopan unionin jäsenvaltioille.

Tähän kysymykseen liittyy kolme ehdottoman varmaa asiaa. Meillä on velvollisuus siirtää kansalaisemme ja EU:ssa laillisesti oleskelevat leiristä. Meidän on myös tehokkaasti eristettävä yksilöt, jotka muodostavat vakavan uhan. Lisäksi meidän olisi tarkasteltava Geneven sopimusta uudelleen tarkoituksena löytää soveltuva ratkaisu valtiottomien terroristiarmeijoiden ongelmaan. Valitettavasti yhtäkään näistä kysymyksistä ei ole käsitelty asianmukaisesti päätöslauselmaesityksessä.

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ryhmäni pitää myönteisinä ministeri Vondran Guantánamo Baysta esittämiä huomioita. Vaikuttaa siltä, että Euroopan unioni periaatteessa pyrkii löytämään yhteisen vastauksen, ja puheenjohtajavaltio Tšekki auttaa meitä siinä. Se, mihin vangit tarkasti ottaen siirretään, on edelleen kansallisesti sovittava asia, mutta kerrotaan, että EU aikoo periaatteessa vastata myöntävästi Yhdysvaltojen pyyntöön. Tämä ilahduttaa parlamenttia, koska pyysimme jo vuonna 2006 EU:n jäsenvaltioita vaatimaan aktiivisesti entisten vankien uudelleensijoittamista, myös Euroopan unionin alueelle.

Kysymykseni neuvostolle kuuluu seuraavasti: onko neuvosto valmis toimimaan asiassa aktiivisesti? Toivoisin, että tiedustelette nyt Yhdysvalloilta, keitä vangit ovat. Aiotteko kysyä heidän taustastaan ja siitä, mitä heille tapahtuu, jotta voimme tehdä tarvittavat järjestelyt? Olen kuitenkin tyytyväinen tähän myönteiseen asenteeseen, joka toivottavasti johtaa asianomaisten henkilöiden ihmisoikeuksien loukkaamisen päättymiseen.

Arvoisa puhemies, vaikka tämä onkin erinomainen asia Guantánamo Baylle, jolla on symbolista arvoa, meidän ei pitäisi unohtaa, että on myös muita vankiloita, joihin meidän olisi otettava kantaa. Mieleen tulee esimerkiksi Kabulin lähellä sijaitseva Bagram, jossa säilytetään noin 600–700 vankia. Pyydän neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että nämä vankilat suljetaan myös.

Vaikka olinkin tyytyväinen neuvoston Guantánamo Baysta esittämiin huomioihin, olen jossain määrin tyrmistynyt neuvoston CIA:ta koskevista toteamuksista. Arvostan sitä, että neuvosto haluaa ennen kaikkea katsoa eteen- eikä taaksepäin. Ymmärrän sen erittäin hyvin, koska katsoessanne taaksepäin näette valtavan sotkun. Olisi liian yksinkertaista sanoa, että koska Yhdysvalloilla on nyt uusi presidentti, voimme soveltaa samoja vaatimuksia jälleen meihin kaikkiin, ja unohtaa tutkia omaa sydäntämme ja jättää huomiotta apu, jota olemme antaneet hallinnolle, jonka sanotte nyt toimineen väärin.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ryhmäni eli Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto on vaatinut alusta lähtien Guantánamossa sijaitsevan Yhdysvaltojen vankileirin sulkemista. Kaikkien asian kannalta merkityksellisten oikeudellisten perusperiaatteiden ja kansainvälisten sopimusten vastaisesti ihmisiä on pidetty vankeina ja kidutettu vuosia, ja heiltä on evätty oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Heidän perusihmisoikeuksiaan on halveksittu. Juuri se valta, joka pyrkii puolustamaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja vapautta kaikkialla maailmassa, on kyseisessä tapauksessa loukannut perusoikeuksia ja luonut terrorismin vastaista sotaansa varten oman alueen, jolla ei tunneta lakeja. Emme voi hyväksyä tätä!

Oli tärkeää, että Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut Guantánamon sulkemista jo pitkään. Nyt, kun Yhdysvaltojen uusi hallinto on ilmoittanut muuttavansa politiikkaansa, me EU:ssa alamme kuitenkin epäillä omia vaatimuksiamme. Epäröimme ja alamme tehdä häpeällisiä lehmänkauppoja. Pidän tätä kyynisenä lähestymistapana.

Mitä on tapahtunut vaatimuksellemme ihmisoikeuksien yleismaailmallisuudesta ja jakamattomuudesta? Emmehän voi sanoa, että tehkää näin, ja tehdä itse jotain aivan muuta. Ei voi olla totta, että haluamme jollakin tapaa oikeuttaa ja hyväksyä tämän häpeällisen leirin. Emme voi pitää ihmisoikeuksien puolustamista tärkeänä periaatteena vain silloin, kun vaadimme sitä muilta, samalla kun emme itse tee mitään asian hyväksi.

Kehotan jäsenvaltioita ilmaisemaan kantansa selkeästi. Totean kuitenkin ryhmäni puolesta myös, että Guantánamon vankileirin sulkeminen on vasta ensimmäinen askel. Guantánamossa sijaitseva Yhdysvaltain sotilastukikohta on myös siirrettävä.

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Olemme kaikki todennäköisesti hyvin helpottuneita siitä, mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut. Se muistuttaa 1950-luvun alun tilannetta, kun amerikkalaiset ja amerikkalainen järjestelmä osoittivat pystyvänsä irtautumaan McCarthyn aloittamasta kommunistivainosta. Yhdysvallat osoittaa nyt samaa kyvykkyyttä valitsemalla uuden presidentin, joka ilmoitti ensimmäisenä päivänään virassa, että Guantánamo on suljettava. Luojalle kiitos siitä.

Väärää tässä oli tietysti terrorismista tai muista rikoksista epäiltyjen pitäminen vangittuina. Vangeille olisi järjestettävä oikeudenkäynti, jossa heidät joko vapautetaan syytteistä tai tuomitaan, minkä jälkeen heidät vapautetaan tai heitä rangaistaan. Niitä, joita ei tuomita, olisi kohdeltava syyttöminä. Jos epäilemme heitä edelleen, on turvallisuuspalvelujen tehtävä jatkaa siitä. Minun on vaikea ymmärtää, miksi ne, joita ei ole voitu tuomita, eivät voi jäädä Yhdysvaltoihin, vaan eurooppalaisten maiden pitää tietenkin olla valmiita ottamaan vastaan niitä, jotka eivät ole… Kiitos puheenvuorosta.

  Koenraad Dillen (NI). - (NL) Jokainen, joka manipuloi oikeusvaltioperiaatteita, käyttää niiden menetelmiä, joita vastaan oikeusvaltio väittää taistelevansa. Guantánamo Bayn vankilassa ei ole taattu puolustautumisoikeuksia, sellaisina kuin me länsimaailmassa ne tunnemme, joten sen sulkeminen on hyvä asia. Tätä seikkaa ei ole tarpeen käsitellä yksityiskohtaisesti, koska monet minua ennen puhuneista ovat jo korostaneet sitä. Se tosiseikka, että entinen presidentti Bush on kovalla politiikallaan onnistunut suojelemaan amerikkalaisia syyskuun 11. päivän tapahtumien toistumiselta, ei juurikaan muuta asiaa.

Demokraattisen valtion pitäisi kunnioittaa oikeusvaltioperiaatetta kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa, mutta demokraattisen valtion pitäisi myös harkita määrätietoisia keinoja suojautua uskonnollisten ääriliikkeiden edustajilta, jotka haluavat tuhota avoimen yhteiskuntamme. Tätä painotusta en löydä käsiteltävinämme olevista päätöslauselmaesityksistä.

Totean lopuksi, ettei meidän pitäisi takertua pelkästään Guantánamoon. Kuuba, jossa amerikkalainen Guantánamon erillisalue sijaitsee, on itsessään yksi suuri vankila, jossa tuhansilta viattomilta poliittisilta vangeilta on riistetty mahdollisuus oikeudenmukaiseen tai nopeaan oikeudenkäyntiin. Sama pätee merkittävään kauppakumppaniimme Kiinaan, jota käsittelemme kerta toisensa jälkeen silkkihansikkain ihmisoikeuksien ollessa kyseessä.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, halusin vain kysyä, miksi jäsen Schulzin annettiin ylittää puheaikansa reippaasti – toisin kuin meidän muiden? Miksi?

  Puhemies. − (EN) Jäsen Schulzin puheenvuoron aikana puhetta johti Euroopan parlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering, joten tämä kysymys kuuluu hänelle. Se ei nähdäkseni liity mitenkään siihen, että johdan nyt puhetta parlamentissa. Teidän pitäisi ottaa asia uudelleen esille, kun puhemies Pöttering johtaa puhetta.

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mitä meidän on määrä tehdä Guantánamo Bayn entisille vangeille? Miten löydämme oikean tasapainon EU:n kansalaisten turvallisuuden varmistamisen ja entisten vankien uudelleensijoittamisen välillä?

Ensinnäkin haluan tehdä selväksi, että minä en puhu nyt vangeista, joita pidetään vaarallisina mutta joille ei voida järjestää oikeudenkäyntiä Yhdysvalloissa. Pyydän teitä muistamaan, että tällainen isohko ryhmä on edelleen olemassa. Nekin vangit, jotka on vapautettu syytteistä ja joita ei pidetä minkäänlaisena uhkana, ovat kuitenkin minusta uhka.

Pelkomme on perusteltua, koska Pentagonin mukaan 61 entistä vankia, jotka vapautettiin kaikista syytteistä ja siten päästettiin vapaiksi, on nykyisin mukana terroristitoiminnassa. Yksi heistä on al-Qaidan kakkosmies Jemenissä, ja yksi on räjäyttänyt itsensä.

Presidentti Obama totesi eilen televisiossa, ettei hän voi olla varma siitä, etteivät syytteistä ja vankilasta vapautetut vangit muodostaisi turvallisuusuhkaa. Voidaanko meitä EU:ssa pyytää ottamaan tämä riski? Mielestäni sitä voidaan pyytää meiltä, mutta meillä on oltava oikeus päättää, voimmeko hyväksyä tämän riskin vai emme.

Kaikki jäsenvaltiot eivät ole yhtä halukkaita ottamaan vastaan entisiä vankeja. Korostan, että jäsenvaltion on tehtävä päätös vankien vastaanottamisesta itsenäisesti. EU ei voi pakottaa jäsenvaltiota siihen, mutta päätöstä ei voida tehdä myöskään ottamatta huomioon muita jäsenvaltioita. Kun otetaan huomioon EU:ssa taattu oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja erityisesti sisärajaton Schengen-alue, jäsenvaltioiden päätökset antaa Guantánamo Bayn vankien asettua alueelleen vaikuttavat paitsi kyseisen jäsenvaltion myös sen naapurimaiden turvallisuuteen. Näin ollen vaadin ja me vaadimme, että tällaisista päätöksistä neuvotellaan muiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa.

  Claudio Fava (PSE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Guantánamon sulkeminen antaa meille mahdollisuuden hyvittää rikkomuksen, joka on ollut häpeä kansainväliselle laille ja joka ei ennen kaikkea ole edistänyt millään tavalla terrorismin vastaista sotaa.

Myönteinen suhtautuminen presidentti Obaman päätökseen ei kuitenkaan riitä. Nyt on aika ottaa vastuuta, ja tämä vastuu koskee myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita. Guantánamo on osittain seurausta EU:n vaikenemisesta ja yhteistyöstä, jota monien jäsenvaltioidemme hallitukset tekivät luovutusjärjestelmässä. Hallituksemme ovat viime vuosina yhtäältä vaatineet Guantánamon sulkemista ja toisaalta lähettäneet poliisiviranomaisiaan sinne kuulustelemaan pidätettyjä. Puhumme vastuusta, joka kiellettiin Euroopan parlamentin tutkiessa asiaa mutta joka on tunnustettu ja näytetty toteen viimeisten kahden vuoden aikana.

Helmikuu 2008: Lontoo esittää anteeksipyynnön CIA:n lennoista. Jotkin lentokoneet ovat käyttäneet brittiläisiä tukikohtia, totesi ulkoministeri Miliband, toisin kuin Tony Blair kolme vuotta aiemmin väittäessään, ettei Ison-Britannian maaperällä ollut tapahtunut mitään laitonta. Joulukuu 2008: Aznarin johtama Espanjan hallitus tiesi, että monilla CIA:n lennoilla oli käytetty Espanjan ilmatilaa ja lentokenttiä. Tämä kävi ilmi El País -lehden julkaisemasta salaisesta asiakirjasta, joka osoittautui oikeaksi. Silloinen ulkoasiainministeri Josep Piqué, joka myönsi espanjalaisten lentokenttien käytön, sanoi, ettei tiennyt, mitä Guantánamossa sen jälkeen tapahtui. Ehkäpä hän luuli sitä huvipuistoksi. Lokakuussa 2008 saimme kuulla Portugalin ulkoasiainministerin Amadon myöntäneen, että Barroson johtama keskustaoikeistohallitus antoi tietoisesti portugalilaisia lentokenttiä ja maan ilmatilan laittomien CIA:n lentojen käyttöön. Ministeri Amado totesi, "vaikenin asiasta, jotta en häiritsisi eurooppalaisten toimielinten työrauhaa". Me kysymme: Entä kansalaisten oikeus tietää? Vai pitäisikö meidän kuvitella, ettei edes Barroso tiennyt, millainen siviilioikeudellinen ja juridinen häpeäpilkku Guantánamo oli tuolloin ja on edelleen?

Tästä on kyse, arvoisa puhemies, ja aion päättää puheenvuoroni pian. Olemme viime vuosina osoittaneet suurta hyväntahtoisuutta ja suurta tekopyhyyttä etenkin sen suhteen, mitä neuvosto on jättänyt sanomatta näinä vuosina. Kaksi vuotta sitten parlamentti esitti neuvostolle 46 suositusta. Olisimme odottaneet, että ainakin joitakin näistä suosituksista olisi tutkittu ja huomioitu asianmukaisesti ja että ainakin joihinkin suosituksista olisi myös vastattu. Tästä syystä katsomme, että auttamalla Guantánamon sulkemisessa ja kantamalla kollektiivisen vastuumme 27 jäsenvaltion EU:na hyvittäisimme – ainakin jossain määrin – kollektiivista vaikenemistamme.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, päävastuu Guantánamo Bayn sulkemisesta ja vankien uudelleensijoittamisesta on kiistatta Yhdysvaltojen hallituksella. EU:n on kuitenkin tunnustettava se poliittinen tosiasia, ettei Yhdysvallat selviä siitä yksin. Olemme osoittaneet suurta myötämielisyyttä presidentti Obamaa kohtaan ja sitoutuneet voimakkaasti transatlanttisiin suhteisiin. Meidän on siis tarjottava Yhdysvalloille käytännön apua.

EU:n jäsenvaltioilla on myös muita syitä tehdä yhteistyötä vankilan sulkemisessa. Ensinnäkin humanitaariset syyt, joita minun tuskin tarvitsee käsitellä yksityiskohtaisesti, eli näiden miesten pelastaminen loukosta, jossa jotkut heistä ovat kärsineet seitsemän vuotta. Toiseksi EU:n uskottavuus: olemme vaatineet Yhdysvaltoja sulkemaan Guantánamon, ja nyt meidän on autettava sen toteuttamisessa. Kolmanneksi on omien etujemme mukaista lakkauttaa voimakkaaksi symboliksi muodostunut vankila, jota terroristit käyttävät tekosyynä rekrytoinnilleen ja radikalisoitumiselleen. Viimeisenä on moraalinen vastuu, josta Claudio Fava puhui.

Käsittelemme luovutuksia ja jäsenvaltioiden hallitusten salaisia sopimuksia nähdäkseni toisessa päätöslauselmaesityksessä kahden viikon kuluttua. Pidänkin erittäin myönteisenä yhteistä päätöslauselmaa, josta olemme sopineet poliittisten ryhmien ja koko poliittisen kentän kesken, ja toivon todella, että se saa vankan tuen huomisessa äänestyksessä. Jos ALDE-ryhmä noudattaa neuvoani, emme esitä emmekä tue tarkistuksia tähän päätöslauselmaan.

Haluan vielä käsitellä paria asiaa. Ensinnäkin syytöksiä, joiden mukaan 61 vapautettua vankia on osallistunut terroristitoimintaan. Asiasta tietävät lakimiehet ovat kertoneet, että tämä väite on suurelta osin perusteeton. Tiedämme kahden entisen vangin osallistuneen terroristitoimintaan. Entisiin vankeihin kuuluvat kuitenkin myös esimerkiksi ne kahdeksan albanialaista, jotka antoivat haastatteluja tiedotusvälineille, ja niin sanottu Tiptonin kolmikko eli kolme Ison-Britannian kansalaista, jotka tekivät Guantánamoa arvostelevan elokuvan. Tämä ei ole "paluuta terrorismiin".

Lopuksi pari sanaa turvallisuuskysymyksistä. Meidän on keskusteltava turvallisuuskysymyksistä, mutta uskottavia ratkaisuja kehitetään parhaillaan, ja voimme ottaa lakimiehet mukaan tähän työhön.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Barack Obaman tultua valituksi Amerikan yhdysvaltojen presidentiksi ja hänen allekirjoitettuaan asiakirjan Guantánamon pidätyskeskuksen tulevasta sulkemisesta Euroopan parlamentin valtasi innostus, joka oli jo epätervettä. Nyt jo lakkautetun CIA:n toimia tutkineen väliaikaisen valiokunnan jäsenet käyttivät puheenvuoroja. Muistutan parlamenttia siitä, ettei edellä mainittu valiokunta onnistunut saamaan mitään aikaan, vaikka se oli hyvin innokas ilmaisemaan paheksuntansa ja tuomitsemaan niin sanotut poikkeukselliset luovutukset.

Tiedämme nyt jo, että uusi presidentti ymmärtää ongelman vakavuuden. Hän on tarkistanut vaalikampanjan aikaista kantaansa ja antoi pian virkavalan vannomisen jälkeen asetuksen, jolla pidennetään ajanjaksoa, jolloin tähän saakka terroristien kohdalla käytettyjä menetelmiä voidaan soveltaa.

Ymmärrämme sen, että monien Euroopan unionin jäsenvaltioiden, Puola mukaan luettuna, on mahdotonta ottaa vastaan pidätettyjä terroristeja. Sen sijaan, että EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti arvostelevat ja heikentävät terrorismin vastaista rintamaa, niiden pitäisi tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ja kantaa osa vastuusta tämän ilmiön torjumisessa. Minun on muistutettava parlamenttia vielä kerran siitä, että terrorismi on maailmanlaajuinen uhka, joka vaikuttaa myös EU:n kansalaisiin.

  Cem Özdemir (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Guantánamon vankileiristä on tullut ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion halveksinnan symboli. Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama on lähettänyt yhtä voimakkaan kuin tärkeänkin viestin määräämällä Guantánamon sotilastuomioistuimet lopetettaviksi ja lupaamalla sulkea leirin vuoden kuluessa.

Amerikan yhdysvallat ei kuitenkaan ole ainoa, joka on menettänyt uskottavuuttaan halveksittuaan ihmisoikeuksia terrorismin vastaisessa sodassa. Eurooppalaiset hallitukset eivät voi sanoutua irti vastuusta, kuten Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsitellyt Euroopan parlamentin väliaikainen valiokunta totesi mietinnössään helmikuussa 2007. Näin paljastuu monien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kaksinaismoraali, kun ne vaativat oikeutetusti, että ehdokasvaltioiden on puolustettava ihmisoikeuksia, mutta ovat itse polkeneet ihmisoikeuksia Euroopan unionissa.

Euroopan unionilla on myös velvollisuus toimia aktiivisesti prosessissa, jossa pyritään löytämään yhteinen ratkaisu kaikille vangeille, joita ei enää epäillä ja jotka eivät voi palata kotimaihinsa. Tämä pätee erityisesti Saksaan, joka voi ja jonka pitää auttaa tekemään pakolaisten vastaanottaminen mahdolliseksi. Emme saa tehdä samaa virhettä kuin Bremenistä kotoisin olevan saksanturkkilaisen Murat Kurnazin kohdalla, joka istui syyttömänä neljä vuotta Guantánamo Bayssa.

Uusi alku Washingtonissa tarjoaa meille tilaisuuden lähettää selkeä signaali, ettei ihmisoikeuksia saa heikentää terrorismin vastaisessa sodassa.

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, toivon, että presidentti Obaman ilmoitus Guantánamon pidätyskeskuksen sulkemisesta on merkki muutoksesta Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa.

Toivon sen merkitsevän, että Yhdysvallat hylkää politiikan, jossa terroriin vastattiin terrorilla ja rikokseen rikoksella ja jossa viime kädessä käveltiin häikäilemättömästi kansainvälisen lain yli.

Toivon hartaasti, että näin tapahtuu. Ongelmana Euroopan unionissa on se, että monet jäsenvaltiot ovat olleet sitoutuneita aiempaan Bushin politiikkaan, jossa rikokseen vastattiin rikoksella ja kidutukseen kidutuksella. Ne ovat olleet rikoskumppaneita tässä politiikassa. CIA:n lentoja tutkinut valiokunta ei voinut saattaa työtään päätökseen, koska osa eurooppalaisista hallituksista salasi häpeälliset toimensa, Bushin ulkopolitiikan häpeälliset toimet. Tästä syystä meidän on vaadittava, että asianomaiset hallitukset asetetaan vastuuseen. Amerikkalaiset ovat tehneet sen äänestämällä.

Toivon myös, että presidentti Obama osoittaa rohkeutta ja saattaa oikeuden eteen ne, jotka ovat kiduttaneet ja pidättäneet ihmisiä laittomasti, koska, hyvät kollegat, Guantánamon vangeille on vain yksi ratkaisu, ainakin lain näkökulmasta. Jos heitä vastaan on todisteita, heidät pitäisi asettaa syytteeseen. Jos todisteita ei ole, heidät on vapautettava. Yhdysvaltojen hallinnon on otettava vastuu näistä ihmisistä, joita on pidetty laittomasti vangittuina.

Näin tapahtuu kotimaassani ja näin tapahtuu missä tahansa demokratiassa, joka perustuu pohjimmiltaan demokraattisiin oikeuksiin. Suuret kiitokset.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, tehtävämme ei mielestäni ole toimia kanavana mielivaltaiselle politiikalle, jota Amerikan yhdysvallat on valitettavasti tietoisesti harjoittanut kyseisellä alueella. Kyseinen politiikka on ristiriidassa yhteisten länsimaisten periaatteidemme kanssa, ja sitä harjoitetaan kyynisesti valitulla alueella, joka on jäänne siirtomaa-ajoilta. Siellä ei tunneta lakia: ei Kuuban lainsäädäntöä, joka, kuten jäsen Dillen aivan oikein totesi, ei tarjoa suojaa yksilölle, Yhdysvaltojen lainsäädäntöä eikä kansainvälisen lain yhteistä perintöämme.

Oikeudelliselta kannalta asia on nähdäkseni selvä. Jos joitakin vankeja vastaan nostetaan common law -oikeuden nojalla rikossyytteitä, niitä pitäisi arvioida asianmukaisessa oikeusprosessissa. Jos heitä epäillään esimerkiksi syyskuun 11. päivän iskujen järjestämisestä, heille olisi pitänyt kertoa seitsemän vuotta sitten heihin kohdistuvista syytteistä, heillä olisi pitänyt olla mahdollisuus hankkia asianajaja ja heidän asiaansa olisi pitänyt käsitellä amerikkalaisissa tuomioistuimissa. Niistä ei ole pulaa Amerikan yhdysvalloissa.

Jos joitakin vankeja pidetään liittoutuneiden Afganistanin operaatiossa otettuina sotavankeina, heitä olisi säilytettävä sodankäyntiä koskevassa lainsäädännössä määritellyissä oloissa, kunnes vihollisuudet päättyvät virallisesti.

Jos Guantánamossa on sellaisia vankeja, jotka eivät kuulu kumpaankaan näistä kahdesta ryhmästä, heidät olisi vapautettava ja lähetettävä kotimaihinsa.

Olen kuullut, että jotkut vangeista saattavat olla vaarallisia. Jos minua pidettäisiin seitsemän vuoden ajan täysin eristyksissä, ja vaikka en olisikaan alun alkaen ollut vaarallinen, minusta olisi varmuudella tullut sellainen näiden vuosien aikana. Tämä pätee uskoakseni useimpiin läsnäolijoihin.

Jos osa vangeista ei halua palata kotimaahansa, he voivat pyytää vangitsijoiltaan poliittista turvapaikkaa. Tässä kaikki, mitä haluan sanoa, ja sivumennen sanoen haluan kiittää varapuheenjohtaja Barrot'ta hänen työstään asian tutkimisessa. Se osoittautuu ajan myötä parhaaksi analyysiksi näistä laittomista vankikuljetuksista.

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa varapuheenjohtaja Barrot, hyvät kollegat, Euroopan parlamentti on useaan otteeseen vaatinut Guantánamo Bayssa sijaitsevan vankilan sulkemista. Vaatimuksiimme yhtyivät kaksi muuta toimielintä: komissio ja neuvosto. Nyt kun päätös asiasta on tehty, ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä siitä, mikä meidän kantamme on. Onnittelemme presidentti Obamaa sydämellisesti tästä päätöksestä, jota hän perusteli tarpeella palauttaa Yhdysvalloille se moraalinen arvovalta, joka sillä aiemmin oli kansainvälisesti.

Meille kaikille pitäisi olla selvää, että Bushin hallinnon päätös avata vankila Guantánamo Bayssa samoin kuin "poikkeuksellisten luovutusten" ohjelma olivat isku tälle moraaliselle arvovallalle. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ei ole hyväksyttävää rikkoa kansainvälistä lakia, harjoittaa kidutusta, avata salaisia vankiloita tai saada vankeja katoamaan. Oikeusvaltion periaatteita noudattavissa valtioissa vangit tuodaan oikeuden eteen ja heillä on oikeus puolustautua. Bushin hallinto teki väärin syyllistyessään näihin väärinkäytöksiin, aivan kuten väärässä olivat myös sen rikoskumppanit osoittaessaan niille salaa suosiotaan tai vaikenemalla häpeissään.

Jos Yhdysvallat pyytää Euroopan unionin apua, sitä ei saa evätä – aivan kuten varapuheenjohtaja Barrot sanoikin – edellyttäen että emme vaaranna siten kansalaistemme turvallisuutta. Emme kuitenkaan saa käyttää sitä tekosyynä yhteistyöstä kieltäytymiselle. Tarvitsemme myös yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa selvittääksemme väärinkäytöksiä, joihin Euroopan unionissa syyllistyttiin, tutkiaksemme sitä, kuka oli niistä vastuussa, ja varmistaaksemme, etteivät samat rikokset toistu tulevaisuudessa. Meidän on myös kysyttävä jäsenvaltioilta ja EU:n toimielimiltä, mitä ne ovat tehneet toteuttaakseen suositukset, jotka Euroopan parlamentti hyväksyi helmikuussa 2007, ja minkä selityksen ne antavat, mikäli eivät ole toteuttaneet suosituksiamme.

Koska jäsen Fava viittasi puheenjohtaja Barrosoon, haluan todeta, että olemme hänelle kiitoksen velkaa. Toisin kuin neuvosto, joka vastusteli, valehteli ja salasi tietoa Euroopan parlamentilta, Euroopan komissio nimittäin osoitti lojaaliutta ja teki täysipainoista yhteistyötä tutkimuksissamme.

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Presidentti Obama on pitänyt sanansa. Yksi hänen ensimmäisistä poliittisista toimistaan oli Guantánamon vankilan sulkeminen, mistä olemme luonnollisesti iloisia. Tai pikemminkin hän ilmoitti Guantánamon sulkemisesta, koska uudella Yhdysvaltojen hallituksella on edessään vaikea tehtävä löytää ratkaisu edelleen Guantánamossa oleville vangeille.

Ensinnäkin heidän asemansa on määriteltävä ja on selvitettävä, voidaanko heidät kaikki vapauttaa turvallisesti. Bushin hallinto on pitänyt heitä laittomasti vangittuina, mikä rikkoo selvästi kansainvälistä lakia. Kyseessä onkin ensisijaisesti amerikkalaisten ongelma, joka Washingtonin on ratkaistava. Se, pyytääkö Yhdysvallat apua eurooppalaisilta mailta ja Euroopan unionilta, ei ole vielä selvillä, eikä meidän pitäisi mennä liiaksi asioiden edelle.

Rohkenen myös olla eri mieltä niiden kollegojen kanssa, joiden mielestä meidän pitäisi jo antaa lupauksia sen olettamuksen perusteella, että Euroopan unionilla on moraalinen velvollisuus tehdä niin, koska jotkin jäsenvaltiot ovat saattaneet olla osallisina vankien kuljettamisessa Guantánamoon. Tämä perustuu puhtaasti oletuksiin. Emme ole koskaan pystyneet todistamaan, että tässä väitteessä on perää, emmekä myöskään tiedä, mitkä maat olisivat olleet osallisina näissä kuljetuksissa, joten tämä on mielestäni jokseenkin heikko perustelu vankien vastaanottamiselle. Olenkin tyytyväinen, ettei päätöslauselmassa ole tehty näin.

Meidän ei pitäisi tietenkään sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Yhdysvallat vielä esittää tällaisen pyynnön, ja yhdyn ryhmäni puheenjohtajan näkemykseen tältä osin. Jos tällainen pyyntö esitetään, meidän on vastattava siihen myöntävästi paitsi kansainvälisen lain näkökohtien myös sen vuoksi, että Euroopan unionin on reagoitava humanitaarisesti tämänkaltaisessa tilanteessa.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, Guantánamo on ongelma, jota Euroopan unioni ei ole aiheuttanut. Se on ongelma, jota ei varmasti olisi, jos Euroopan unioni – tuomittuaan sen toistuvasti – olisi todella torjunut sen eikä tehnyt passiivisesti, ja toisinaan aktiivisestikin, yhteistyötä tämän kansainvälisen lain mustan aukon luomisessa. On kuitenkin selvää, ettemme ole itse aiheuttaneet tätä ongelmaa. Meillä on kuitenkin ehdottomasti velvollisuus tehdä yhteistyötä tilanteen ratkaisemiseksi. Se on selkeä tehtävämme.

On täysin selvää, että jokaista tapausta on käsiteltävä yksilöllisesti. Guantánamon vankeja ei voida käsitellä aivan kuin he muodostaisivat yhden yhtenäisen lauman. He ovat ihmisiä, joilla on oikeuksia mutta myös henkilökohtaiset tarinansa. Jotkut heistä ovat rikollisia, jotka on tuomittava sellaisina. Toiset taas ovat syyttömiä, ja jotkut eittämättä saattavat olla vaarallisia.

Arvojensa ja periaatteidensa samoin kuin jaloutensa mukaisesti Euroopan unioni voi osallistua muotoilemalla yhteisen vastauksen, joka auttaa ratkaisemaan tämän ongelman, samalla kun kunnioitetaan omia sääntöjämme.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, CIA:lta ja kansalaisjärjestöiltä saatujen tietojen mukaan 728 vankia kuljetettiin Guantánamoon Portugalin alueen kautta vuosina 2002–2006. Millaisia nämä luvut ovat Espanjan, Italian tai minkä tahansa muun jäsenvaltion osalta?

Epäonnistuttuaan näyttämään esimerkkiä vastustamalla kansainvälisen lain noudattamatta jättämistä terrorismin torjunnassa unioni yrittää nyt toimia Obaman antamien sitoumusten mukaisesti.

Tämä selittää sen, miksi parlamentin jäsenet edelleen hyvin varovasti kannustavat jäsenvaltioita ottamaan vastaan näitä syyttömiä vankeja, jotka eivät voi palata kotimaihinsa kidutuksen pelossa. Tätä ei tehdä solidaarisuudesta, lähimmäisenrakkaudesta eikä edes jaloudesta, vaan puhtaasti noudattaaksemme kansainvälisiä sitoumuksiamme.

Nyt kun presidentti Obama on lähettänyt viestinsä, pystyykö Euroopan unioni vastaamaan siihen? Pystyykö unioni paitsi tutkimaan asiaa ja kantamaan vastuunsa myös lopettamaan laittoman osallisuutensa poikkeuksellisiin luovutuksiin? Pystyykö EU uudistamaan omien salaisten palvelujensa valvontaa? Pystyykö unioni palauttamaan uhrien maineen oikeusprosessien ja korvausten avulla?

Pidän myönteisenä varapuheenjohtaja Barrot'n tätä koskevaa aiejulistusta. Minun on kuitenkin sanottava, että samalla kun saamme selville yhä enemmän siitä, mitä Portugalin entinen pääministeri salasi vuosina 2002–2004, olemme edelleen täysin tietämättömiä niiden aloitteiden tuloksista, joita hän teki Euroopan komission puheenjohtajana unionin saamiseksi pois tältä laittomuuden harmaalta alueelta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jas Gawronski (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen tyytyväinen, että Guantánamon vankien vastaanottaminen EU:n jäsenvaltioiden alueelle on nyt tunnustettu tarkoituksenmukaiseksi. Outoa kyllä, tämä ajatus puuttui ryhmäni esittämästä alkuperäisestä päätöslauselmasta. Olen täysin samaa mieltä jäsen Schulzin ja jäsen Watsonin kanssa.

Päätöslauselman ensimmäisessä kohdassa mainitaan tärkeä muutos Yhdysvaltojen suhtautumisessa humanitaarisen lainsäädännön noudattamiseen. Näen joitakin muutoksia, ainakin sävyeroja, mutta myös huomattavaa jatkuvuutta "syrjäytetyn" Bushin politiikassa ottaen huomioon, ettei presidentti Obama ole luopunut poikkeuksellisten luovutusten ohjelmasta eikä CIA:n vankiloista ulkomailla. Tämä tiedoksi puheenjohtajavaltio Tšekille, jolla näyttää olevan asiasta erilainen käsitys. En haluaisi, että Obaman innokkaat kannattajat joutuvat pettymään jo varhaisessa vaiheessa.

Yhdysvaltojen vastainen propaganda, jota harjoitettiin aktiivisesti jo CIA:ta tutkineessa valiokunnassa kaksi vuotta sitten, on palannut CIA:n lentoja koskevan suullisen kysymyksen muodossa. Annan vain yhden esimerkin: päätöslauselman yhdessä johdanto-osan kappaleessa paljastetaan salaisen CIA:n organisaation olemassaolo Puolassa. Sen, että Puolan kaltaisessa maassa toimii CIA:n organisaatio, ei pitäisi tulla yllätyksenä – olisi outoa, jos näin ei olisi – mutta kysymyksen allekirjoittaneita ärsyttää uskoakseni se, että kyseinen organisaatio on salainen. He haluavat aina, että salaiset palvelut toimivat vailla salailua, avoimesti, ja että CIA:n lentokoneissa lukisi "CIA", aivan kuin kyseessä olisi British Airways tai Air France. Jälleen kerran pelkään, että he joutuvat pettymään: edes Obama ei menisi niin pitkälle.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, Guantánamon epäinhimillistä vankilaa ei olisi koskaan pitänyt avata. Nyt ainakin vaikuttaa siltä, että vankilaa ollaan sulkemassa. Presidentti Obamalle esitettäviä onnitteluja on tietysti hillittävä, jos amerikkalaisissa lehdissä julkaistut kertomukset kolmansissa maissa edelleen jatkuvista salaisista sieppauksista, kuulusteluista ja vangitsemisista, joita emme voi hyväksyä, ovat totta. Mitä tähän tulee, Euroopan unioni on valitettavasti osavastuussa terrorismin torjunnan osalta. Yksi hyvin vakava huolenaihe on se, että ainoa kansallinen parlamentti, joka on kutsunut Euroopan parlamentin esittelemään CIA:ta tutkineen valiokuntansa päätelmiä ja suosituksia, on Yhdysvaltojen kongressi. Yksikään eurooppalainen hallitus eikä yksikään kansallinen parlamentti ei ole esittänyt meille tätä kutsua. Niiden pitäisi esittää se nyt, jotta tämäntyyppinen laiton menettely ei koskaan toistu.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Yhdysvallat loi Guantánamon ongelman, ja Yhdysvaltojen presidentti valmistautuu parhaillaan ratkaisemaan sen. Meidän on tiedettävä, onko Euroopan unionilla valtuudet ja valmiudet olla mukana siinä.

Euroopan unionin on tehtävä yhteistyötä. Jäsenvaltioidemme on otettava vastaan vankeja, kuten uiguureja, antamatta periksi Kiinan painostukselle. Ellemme tee näin, saatamme menettää mahdollisuutemme vaikuttaa Guantánamon sulkemisprosessiin.

Tämä voisi olla alku uudelle työlle, jossa pyritään selvittämään totuus, kansallisten hallitustemme – esimerkiksi puheenjohtaja Barroson johtaman Portugalin hallituksen – vastuu ja meidän vastuumme siinä, että ehdotuksesta Saddam Husseinin karkottamiseksi luovuttiin. Tämä ehdotus oli ainoa vaihtoehto sodalle, ja hallituksemme, Yhdysvallat mukaan luettuna, hylkäsivät sen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, Guantánamon olemassaolon ovat mahdollistaneet muun muassa monien eurooppalaisten maiden, myös Espanjan, salaiset sopimukset ja osallisuus näihin väärinkäytöksiin. Ei ole oikeudenmukaista sanoa nyt, ettei tämä ole meidän ongelmamme. Vieläkin epäoikeudenmukaisempaa on sanoa, että Guantánamon sulkeminen ja sen seuraukset ovat yksinomaan Yhdysvaltojen hallituksen ongelma.

Pidätettyjä kuljettavat Yhdysvaltojen salaisen palvelun koneet ovat lentäneet vuosien ajan Euroopassa seuraamuksetta meidän ummistaessamme siltä silmämme. Meidän on näin ollen kannettava vastuumme ja paitsi vaadittava Guantánamon välitöntä sulkemista myös otettava vastaan sellaisia vankeja, jotka eivät voi palata kotimaihinsa tai myöskään jäädä Yhdysvaltoihin ja jotka vaativat muita maita, eurooppalaiset mukaan luettuina, ottamaan heidät vastaan.

Portugali on jo luvannut tehdä näin, mikä johtuu uskoakseni osittain tietystä velvollisuuden- ja syyllisyydentunteesta. Espanja on vähintäänkin yhtä syyllinen, ja käytänkin tätä tilaisuutta kehottaakseni Espanjan hallitusta antamaan sitoumuksen vankien vastaanottamisesta, kuten Portugali on tehnyt ja kuten monet järjestöt ovat pyytäneet. Korostan, että se on paitsi moraalinen myös poliittinen velvollisuutemme.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE) . – (RO) Terrorismin torjuminen on nyky-yhteiskunnan tärkein tavoite. Sen nimissä on kuitenkin tehty virheitä ja kiistanalaisia päätöksiä. Guantánamon pidätyskeskus on ollut tahra sivistyneen maailman imagossa viimeisen vuosikymmenen aikana, ja sen sulkeminen on ensiarvoisen tärkeä ja oikeudenmukainen päätös. Seuraava looginen askel olisi se, että Yhdysvallat ratkaisee pidätettyinä olevien henkilöiden tilanteen. Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat taistelleet ja taistelevat edelleen ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen puolesta, ja niiden onkin yhdessä pyrittävä korjaamaan tehdyt virheet.

Ennen kuin käsitellään kysymystä vankien vastaanottamisesta EU:n alueelle, on nähdäkseni ehdottoman välttämätöntä antaa käyttöön kaikki tiedot, jotka liittyvät vankien mahdolliseen osallistumiseen terroristitoimintaan tai terroristiryhmän jäsenyyteen. Nämä tiedot on tarkistettava yksityiskohtaisesti, minkä lisäksi on arvioitava objektiivisesti niitä mahdollisia seurauksia, joita vankien palaamisella asuinmaihinsa saattaisi olla. Yhdysvaltojen esittämä virallinen pyyntö on ehdottoman välttämätön, ja katson, että jäsenvaltioiden on tehtävä päätös vankien vastaanottamisesta. Niiden, jotka päättävät ottaa vankeja vastaan, on myös pidettävä mielessä, että ne kantavat tämän vastuun Euroopan unionin puolesta.

Mitä tulee komission jäsenen Barrot'n viittaukseen Romaniaan, siihen on kohdistettu aiemmin täysin perusteettomia syytöksiä. Romania on tästä huolimatta vastannut kaikkiin EU:n toimielinten tiedusteluihin, ottanut vastaan CIA:ta tutkineen valiokunnan ja toimittanut kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot. Romanian parlamentti on tutkinut asiaa ja toimittanut sen tulokset asianosaisille. Pidän sen menettelyä täysin riittävänä. Romania on myös nähdäkseni antanut riittävät vastaukset sitä vastaan esitettyihin täysin perusteettomiin syytöksiin.

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, vastuu Guantánamosta lankeaa kiistatta Yhdysvalloille. Osoitamme kuitenkin solidaarisuutemme auttamalla ja tukemalla Barack Obamaa noudattamaan jälleen kansainvälistä lakia, mikäli hän pyytää meitä tekemään niin. Ajattelen esimerkiksi uiguureja, jotka eivät voi palata Kiinaan. Meidän on myös ajateltava niitä ihmisiä, jotka ovat viettäneet Guantánamossa viisi tai seitsemänkin vuotta. Sitä, haluavatko he jäädä asumaan Yhdysvaltoihin, emme päätä me, vaan se on heidän oma valintansa. Esimerkiksi Münchenin kaupunki ja siellä asuvat uiguurit olisivat valmiita ottamaan vastaan Guantánamossa vankeina olevat uiguurit, antamaan heille tukea ja huolehtimaan heistä, jotta he voivat työstää traumaattisia kokemuksiaan.

Yksi asia on kuitenkin tehtävä selväksi. En voi hyväksyä sitä, että Baijerin sisäministeri Joachim Hermann on todennut seuraavaa: "kaikkien Guantánamossa vankina olevien on täytynyt syyllistyä rikokseen." Oikeutta syyttömyysolettamaan on sovellettava myös tässä tapauksessa. Sisäministerin pitäisi poliisijohtajan tavoin pakata laukkunsa ja lähteä. Koulutamme poliiseja muissa maissa, jotta nämä ottavat työssään huomioon juuri tämän syyttömyysolettaman eivätkä anna ennenaikaisesti käskyä ampua. Meidän olisi pohdittava tätä näkökohtaa huolellisesti.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, Guántanamoa ei olisi pitänyt koskaan perustaa, eikä myöskään salaisia vankiloita. Ensisijainen vastuu vankilan sulkemisesta ja vankien kohtelusta sen jälkeen on Yhdysvalloilla, mutta vastaanottoa EU:n jäsenvaltioissa puoltavat humanitaariset ja ihmisoikeussyyt. Kukin jäsenvaltio päättää itse oman lainsäädäntönsä perusteella, ottaako heitä vastaan vai eikö ota.

Samalla haluaisin muistuttaa tätäkin salia miljoonista pakolaisista ympäri maailmaa, pakolaisleireistä, joissa ihmiset ovat asuneet vuosia. Me katsomme muualle, käännämme selkämme. EU:n aktiivinen ihmisoikeusajattelu on valitettavan valikoivaa.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kävin toukokuussa 2006 Guantánamossa jäsenten Mann ja Elles kanssa. Teimme silloin hyvin selväksi, että Guantánamo rikkoo kansainvälistä lakia ja loukkaa ihmisoikeuksia.

Tuolloin vasta valittu Saksan liittokansleri Merkel sanoi myös samaa presidentti Bushille ensimmäisellä Washingtonin vierailullaan ja vaati lisäksi Kurnazin vapauttamista. Katson, että presidentti Obaman päätös on hyvä ja että se auttaa palauttamaan Amerikan yhdysvaltojen ja koko länsimaailman uskottavuuden. Tästä syystä meidän on tehtävä selväksi, että uskottavuuskysymys on poliittisesti erittäin tärkeä.

Samanaikaisesti on todettava, ettei Guantánamon vankeja tulisi pitää rauhanomaisina ihmisoikeustaistelijoina ja että heitä on arvioitava sen perusteella. Tämän keskustelun kuluessa olen toisinaan saanut aivan toisenlaisen vaikutelman. Meidän on varmistettava, että Amerikan yhdysvallat kantaa päävastuun tässä tapauksessa ja että se selittää, miksi se ei voi ottaa vastaan monia näistä vangeista. Vankien kotimaiden on myös perusteltava, miksi ne eivät halua ottaa heitä vastaan, tai vankien on osoitettava, etteivät he voi palata kotimaihinsa siellä uhkaavan vakavan vainon vuoksi.

Kaiken tämän jälkeen voimme alkaa pohtia, pitäisikö Euroopan unionin ottaa vastaan osa vangeista. Se on kuitenkin mahdollista vasta, kun olemme tutkineet jokaisessa yksittäistapauksessa asianomaisen henkilön mahdollista vaarallisuutta. Tätä on tutkittava paitsi kansallisesti myös koko yhteisön osalta, koska avoimet rajat Euroopan yhteisön sisällä merkitsevät sitä, että meidän on arvioitava näihin henkilöihin mahdollisesti liittyviä turvallisuusriskejä koko Euroopan unionin kannalta.

Joku puhujista mainitsi pakolaiset. Nämä henkilöt eivät ole pakolaisia. He ovat vankeja, ja meidän on osoitettava, etteivät he ole vaarallisia, mikäli emme halua ottaa vastuuttomia riskejä. Meidän olisi nähdäkseni varmistettava, että ne vangit, joilla on yhteys jäsenvaltioihimme, pääsevät palaamaan niihin, kuten Murat Kurnaz Saksaan tai ne muistaakseni yhdeksän entistä vankia Isoon-Britanniaan. Euroopan unioni on käsittääkseni jo ottanut vastaan yhteensä 60 henkilöä, mitä meidän ei pitäisi unohtaa.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Portugali on kehottanut EU:ta pääsemään yhteisymmärrykseen Guantánamon vankien uudelleensijoittamisesta. Tämä on tärkeää transatlanttiselle solidaarisuudelle ja humanitaarinen ele niitä ihmisiä kohtaan, joita ei enää epäillä ja jotka ovat kestäneet vankeuden, kidutuksen ja oikeuden riiston. Se on kuitenkin myös niiden 14 EU:n jäsenvaltion velvollisuus, jotka tekivät salaisia sopimuksia Bushin hallinnon kanssa Guantánamossa harjoitetusta kidutuksesta ja salaisista vankiloista, kuten Euroopan parlamentti on todennut. Euroopan vastuuta oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien loukkauksista ei voida pyyhkiä pois.

Puheenjohtaja Barroso on kieltänyt tienneensä yhteistyöstä, jota hänen hallituksensa teki Guantánamon vankikuljetusten ja salaisten vankiloiden yhteydessä. Kukaan ei kuitenkaan usko, että maan armeija, poliisivoimat, tiedustelupalvelu ja hallinto olisivat niin epäpäteviä, että ne antaisivat Yhdysvaltojen käyttää Portugalin ilmatilaa sekä meri- ja maa-alueita järjestelmällisesti väärin.

Aikooko puheenjohtaja Barroso selventää asiaa julkistamalla muistiot hänen diplomaattisten neuvonantajiensa ja Condoleezza Ricen kokouksista, jotka pidettiin hänen toimiessaan pääministerinä? Aikooko Barroso julkistaa oikeudellisen lausunnon, jota hän pyysi tuolloin oikeudelliselta neuvonantajaltaan Carlos Blanco de Moraisilta määrätäkseen erityiset meriliikennesäännöt aluksille, jotka lähestyvät Portugalin vesillä vankeja kuljettavia Yhdysvaltojen sotilasaluksia?

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin kanta Guantánamoon määriteltiin vuonna 2006 annetussa päätöslauselmassa. Guantánamoa ei olisi koskaan pitänyt perustaa, ja se olisi pitänyt sulkea. Euroopan parlamentin kanta terrorismiin on yhtä selvä. Haluamme torjua terrorismia kaikin laillisin keinoin. Emme halua torjua terrorismia loukkaamalla ihmisoikeuksia ja rikkomalla kansainvälistä lakia. Tosiasia on, että Yhdysvallat on kantanut suurimman osan taakasta terrorismin torjunnassa. Se on kuitenkin myös tehnyt valtavia virheitä. Oli valtava virhe perustaa Guantánamo. Oli valtava virhe kohdella pidätettyjä niin kuin he tekivät. Oli valtava virhe kuljettaa pidätettyjä niin kuin he tekivät. Tämä on jo todettu täällä parlamentissa. Tärkeää on nyt se, että presidentti Obama on tehnyt oikean päätöksen sulkea tämä häpeällinen vankila, ja hänen päätöksensä on sekä kunniaksi Amerikalle että uskollinen Amerikan ja koko kansainvälisen yhteisön historialle.

Millainen on Euroopan unionin rooli? Euroopan unioni osallistuu tukemalla ja auttamalla presidentti Obaman oikean päätöksen toteuttamisessa. Euroopan unionin pitäisi kuitenkin tehdä se yhdellä ehdolla: se ei saa vaarantaa kansalaistensa turvallisuutta. Tämä on perusedellytys, ja päättivätpä jäsenvaltiot mitä tahansa, päätös on tehtävä tämän perusteella.

  Javier Moreno Sánchez (PSE). – (ES) Hyvä jäsen Romeva, älkää olko huolissanne: Espanjan hallitus tekee jatkossakin yhteistyötä, kuten se on aina tehnyt. Saanen muistuttaa teitä siitä, että Espanjan ulkoasiainministeri Miguel Ángel Moratinos oli ensimmäinen, joka saapui tutkintavaliokunnan kuultavaksi, ja juuri se, joka vastasi kaikkiin kysymyksiin, myös teidän kysymyksiinne.

Me Euroopan parlamentissa olemme tuominneet kidutuksen ja epäinhimillisen, halventavan kohtelun, joita Guantánamon sotilastukikohdassa käytetään kansainvälisen terrorismin torjumisen nimissä. Pidämmekin myönteisenä presidentti Obaman päätöstä keskeyttää oikeudenkäynnit neljäksi kuukaudeksi ja hänen aikomustaan sulkea vankila pysyvästi vuoden kuluessa.

Vaikka vastuu onkin Yhdysvaltojen hallituksella, Euroopan unioni ei voi katsoa toiseen suuntaan, vaan sen pitäisi tarjoa apuaan sen varmistamiseksi, että pidätyskeskus suljetaan.

Meidän olisi myös arvioitava mahdollisuutta ottaa vastaan vankeja, joiden kotimaissa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ei ole varmuutta, jos Yhdysvallat pyytää sitä meiltä.

Siinä tapauksessa meidän on annettava EU:n yhteinen vastaus, jossa Espanjan hallitus on mukana. Tässä yhteydessä on kunnioitettava kansainvälistä oikeudellista kehystä ja arvioitava tapauskohtaisesti jokaisen kansalaisen, jokaisen vangin oikeudellista tilannetta – hänen alkuperäänsä, vangitsemistaan ja tilannettaan.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, terroristit ovat julistaneet julman, verisen ja ehdottoman sodan kulttuuriamme vastaan. He haluavat tuhota maailmamme, joka perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja vapaudelle omistautumiseen. Syyskuun 11. päivän iskut osoittivat, että terroristit ovat valmiita käyttämään kaikkia keinoja. Yhdysvallat sitoutui puolustamaan vapaata maailmaa meidän kaikkien puolesta. EU:n ja Yhdysvaltojen tiivis yhteistyö on ainoa toivomme onnistumisesta ja terroristiverkostojen tuhoamisesta. Euroopan unionin on tunnettava olevansa vastuussa maailmanlaajuista terrorismia vastaan käytävästä sodasta.

Ihmisoikeuksien puolustajat ovat oikeutetusti kiinnittäneet huomiota näiden oikeuksien loukkaamiseen ja halventavien kuulustelumenetelmien käyttöön Guantánamossa. Siellä käytetyt menetelmät vastasivat useissa tapauksissa kidutusta. On myös oikein, että huomiota kiinnitettiin henkilöiden vangitsemiseen ilman oikeudenkäyntiä ja vailla oikeutta puolustusasianajajaan. Keinoja, joita ei voida hyväksyä allekirjoitettujen kansainvälisten yleissopimusten nojalla, ei saa käyttää.

Yhdysvaltojen vasta valittu presidentti on jo antanut asetuksen, jolla kielletään kidutuksen käyttö terrorismista epäiltyjen kuulusteluissa. Tämä voidaan oikeutetusti tulkita voitoksi kaikille niille, jotka varoittivat asiasta. Samaisen asetuksen nojalla on kuitenkin edelleen mahdollista kidnapata terroristeja ja säilyttää heitä lyhyitä aikoja kauttakulkumaissa. Pähkinänkuoressa vankien ihmisarvon kunnioitus on lisääntynyt, mutta samanaikaisesti on säilytettävä mahdollisuus lamauttaa tehokkaasti terroristitoiminta, sillä muutoin on vaarana, että meistä tulee avuttomia.

Haluan myös kiinnittää parlamentin huomion siihen, että samalla saarella, jolla Guantánamon pidätyskeskus sijaitsee, poliittisia vankeja säilytetään vankilaoloissa, jotka rikkovat kaikkia mahdollisia normeja. Nämä ihmiset on tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin, koska he uskalsivat vastustaa itsevaltaisen Fidel Castron kommunistipropagandaa.

Tšetšeenien kansanmurha tapahtui aivan silmiemme edessä. Euroopan parlamentti ei tietääkseni perustanut erityistä valiokuntaa käsittelemään sitä. Yhdysvallat on myöntänyt, ettei kidutuksen käyttö ole hyväksyttävää, kuten eivät salaiset vankilatkaan. Tämän pitäisi panna päätepiste keskustelulle salaisista vankiloista ja kauttalennoista.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, terrorismin torjunnan on oltava yhteistoimintaa, johon kaikkien demokraattisten valtioiden on osallistuttava. Tämä tarkoittaa paitsi Euroopan unionia myös Yhdysvaltoja sekä muita maita.

Guantánamo ei kuulu perustuslailliseen valtioon, koska perustuslaillisessa valtiossa epäillyllä, jopa terroristilla, on yhteisten arvojemme perusteella oikeus suojeluun ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Arvostan presidentti Obaman päätöstä sulkea Guantánamo Bay, mutta asia ei voi eikä saisi olla niin, että tämä ongelma sysätään ensisijaisesti Euroopan unionille. Guantánamo Bayssa olevat henkilöthän ovat vankeja, joiden kanssa ei ole leikkimistä. Voimme olla avuksi, jos mitään muuta keinoa ei ole, mutta se edellyttää EU:n yhteistä päätöstä ja normeja, joista meidän on sovittava yhdessä. Meidän olisi oivallettava, että kyseessä on edelleenkin amerikkalaisten ongelma, jossa voimme olla avuksi vaikka vain sen vuoksi, että ihmisoikeudet ovat meille ensiarvoisen tärkeitä.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, Yhdysvaltojen uuden presidentin päätös sulkea Guantánamon vankila oli yksi hänen ensimmäisistä tärkeistä ja myönteisistä toimistaan, ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Presidentti Obama ei kuitenkaan ole peruuttanut CIA:n oikeutta pidättää terrorismista epäiltyjä vieraalla maaperällä ja kuljettaa heitä väliaikaisiin pidätyskeskuksiin. Tämä on erityisen huolestuttavaa, mikä on tuotava esille yhteisessä päätöslauselmassa. Euroopan parlamentin kahden suurimman poliittisen ryhmän yhteisessä päätöslauselmassa ei kuitenkaan mainita tätä sanallakaan, minkä vuoksi joudun äänestämään sitä vastaan.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut, että erittäin humanitaarinen päätöslauselmamme auttaa vähentämään EU:n ja islamilaisen maailman välistä vihamielisyyttä. Vaadin päätöslauselman hyväksymistä, pitäen myös mielessä terrorin vastaisen sodan, tämän "silmä silmästä, hammas hampaasta" -sodan uhriksi joutuneen maanmieheni tilanteen. Viittaan 42-vuotiaaseen Puolan kansalaiseen, joka kidnapattiin. Hänet siepattiin Afganistanin ja Pakistanin välisellä raja-alueella, jolla hän työskenteli geologina. Häntä on pidetty vankina alueella siitä lähtien. Hänen perheensä on todennut tietävänsä, ettei Piotr ole tärkeä hahmo huipputason politiikan maailmassa, mutta he luottavat siihen, että hänen vapauttamisensa varmistamiseksi tehdään kaikki voitava.

Vetoankin sen puolesta, että parantuneita suhteita islamilaiseen maailmaan käytetään myös hyväksi kansalaistemme suojelemiseksi ja puolustamiseksi. Osoittakaamme kaikki solidaarisuutta ja toimikaamme niiden Euroopan unionin kansalaisten puolesta, joita kohdellaan huonosti, pidetään vangittuina, kidnapataan tai säilytetään leireillä.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, me kaikki olemme ponnistelleet Guantánamon sulkemisen puolesta ja me kaikki pidämme myönteisenä presidentti Obaman päätöstä sulkea tämä häpeällinen vankila.

Yhdysvaltojen ei pitäisi joutua kysymään meiltä, otammeko vastaan Guantánamon vankeja. Eurooppalaisina, uskollisina ihmisoikeuksien puolustamisen arvoille, meidän on kannettava vastuumme ja velvollisuutemme ottaa vastaan näitä entisiä vankeja.

Lehdissä on julkaistu kirjoituksia, ja osoitan nyt sanani neuvostolle, joiden mukaan jotkin jäsenvaltiot eivät ole kovinkaan innostuneita ottamaan heitä vastaan. Vetoankin neuvostoon ja erityisesti asiassa vaitonaisina pysytteleviin jäsenvaltioihin, että ne hyväksyisivät vankien saapumisen alueelleen.

Hyvät kollegat, haluan myös sanoa teille, että pahinta, mitä voimme tehdä, on antaa Guantánamon sulkemisen aikaansaaman nosteen mennä hukkaan sen vuoksi, että EU ei ollut valmis olemaan käytettävissä ja osoittamaan olevansa luottamuksen arvoinen.

  Colm Burke (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, monet EU:n jäsenvaltiot olivat osallisina poikkeuksellisten luovutusten prosessissa, joten jäsenvaltioilla, Irlanti mukaan luettuna, on nähdäkseni kollektiivinen vastuu ottaa vastaan ja sijoittaa uudelleen tietty määrä sellaisia Yhdysvaltojen Guantánamossa säilyttämiä vankeja, joihin liittyy vähäinen riski.

Irlannin oikeusministeri Dermot Ahern on asettanut vankien vastaanottamisen ehdoksi EU:n hyväksynnän saamisen, mutta Irlannin ei ole välttämätöntä odottaa EU:n direktiiviä Guantánamon vankien uudelleensijoittamiseksi. Voimme itse päättää allekirjoittaa kahdenvälisen sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, kuten Portugali on tehnyt.

Irlannin oikeusministeri ja ulkoasiainministeri eivät ole olleet samoilla linjoilla tässä asiassa, sillä oikeusministeri Ahern ei ole ilmeisestikään valmis menemään vankien uudelleensijoittamisessa yhtä pitkälle kuin ulkoasiainministeri Martin. Irlannin hallitukselta edellytetään nyt yhtenäistä johtajuutta tältä osin. Transatlanttisen yhteistyön hengessä ja osallistuakseen kansainvälisen terrorismin torjuntaan Irlannin on tehtävä osansa auttaakseen Yhdysvaltojen uutta hallintoa Guantánamon sulkemisessa.

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, EU on pitkään vaatinut Guantánamon sulkemista. Nyt Yhdysvaltojen uusi hallinto on tehnyt päätöksen siitä, ja EU:n jäsenvaltioiden odotetaan osoittavan solidaarisuutta ottamalla vastaan kyseisiä vankeja. Joidenkin mielestä tällaista solidaarisuutta pitäisi kuitenkin osoittaa ensisijaisesti niissä maissa, joiden on aiemmin kerrottu lehdistössä isännöivän salaisia CIA:n pidätyskeskuksia.

Haluan korostaa vielä kerran, ettei tällaisten väitteiden tueksi ole esitetty näyttöä tuolloin eikä myöhemminkään. Tämä pätee myös Dragutin Mateen, joka ei pystynyt esittämään täällä parlamentissa näyttöä väitteidensä tueksi. Jäsenvaltioiden sisäiset tutkimuksetkaan eivät ole tukeneet näitä väitteitä. Käyttämällä hyväksi sitä, etteivät ihmiset ehkä muista, että näiden väitteiden tueksi ei esitetty tuolloin näyttöä, ei osoiteta niitä tosiksi nytkään. Se on enintään yksinkertaisesti kyynistä manipulointia, jonka tarkoitusperät ovat hämärän peitossa.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, koko maailma suhtautuu myönteisesti Barack Obaman suunnitelmaan sulkea Guantánamo, koska se on ihmisten säälimättömän kohtelun symboli – vaikka he olisivatkin häikäilemättömiä terroristeja tai epäiltyinä äärimmäisen vakavista rikoksista. Osaa heistä ei ole edes asetettu asianmukaisesti syytteeseen, eikä heidän asiaansa ole käsitelty tuomioistuimessa. Obaman ele on saanut laajaa kannatusta, ja hän tekee nyt päätöstä siitä, mitä näille ihmisille tehdään. Hänen pitäisi ennen kaikkea taivutella kongressi muuttamaan lainsäädäntöä siten, että vangit voidaan siirtää Yhdysvaltoihin ja että osalle heistä voidaan antaa uusi identiteetti. Kyseessä on erittäin kuuma peruna: vapautumisensa jälkeen 60 entistä Guantánamon vankia on jatkanut terroristitoimintaa, ja siten jokaista tapausta on tutkittava yksilöllisesti. Neuvottelut, joita puheenjohtajavaltio Tšekki käy Guantánamon ongelman ratkaisemisesta, tarjoavat tilaisuuden tähdentää, että Yhdysvaltojen, EU:n ja Kuuban vuoropuhelu muutoksista totalitaarisella "vapauden saarella" alkaa ihmisoikeuksista, eikä vain amerikkalaisten tukikohdassa olevien vankien ihmisoikeuksista. Tässä vuoropuhelussa olisi ennen kaikkea käsiteltävä Kuuban poliittisten vankien vapauttamista sekä sanan- ja liikkumisvapauden takaamista viattomille Kuuban kansalaisille.

  Armando França (PSE). – (PT) Pidämme itsestään selvänä, että meidän olisi annettava presidentti Obamalle kiitosta päätöksestä sulkea Guantánamo Bayssa sijaitseva vankila, kieltää kidutus ja laittomat kuulustelut sekä keskeyttää sotilasoikeudenkäynnit.

Voin kuitenkin vakuuttaa kollegalleni, joka ei ole enää paikalla, etteivät Portugali ja sen sosialistihallitus tunne syyllisyyttä. Portugalin sosialistihallitus ei tehnyt yhteistyötä Bushin hallinnon kanssa, aivan päinvastoin. Portugalin hallinto – Portugalin hallitus – on ministeri Amadon aloitteesta ottanut nyt esille Euroopan unionin ja muiden demokraattisten maiden mahdollisuuden ja velvollisuuden ottaa vastaan niitä Guantánamo Bayn vankeja, joita vastaan ei ole nostettu syytteitä. Tämä on todella tärkeää, ja nimenomaan tätä on korostettava esimerkkinä, jota muiden EU:n jäsenvaltioiden olisi noudatettava. Samoin on tärkeää, että kaikki Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät hyväksyvät päätöslauselman huomenna, jotta parlamentin yksimielisyys antaa päätökselle lisäpontta.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Guantánamo Bayssa sijaitsevan vankilan perustaminen oli aikanaan välttämätöntä Yhdysvalloille. Sen sulkeminen on nyt Yhdysvaltojen asia. Näiden vankien, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia ja joita on aiemmin nimitetty vihollistaistelijoiksi, vastaanottamisesta koituu jäsenvaltioille väistämättä oikeudellisia hankaluuksia ja niiden turvallisuuspalveluihin kohdistuvia rasitteita, mitä vastustan.

En ole pahoillani niiden kaikkein vaarallisimpien terroristien vangitsemisesta, joiden aikomuksena on tuhota elämäntapamme, kun heitä vastaan on esitetty riittävät todisteet. Yksi Guantánamon merkittävimmistä varjopuolista oli kuitenkin se, ettei siellä vankina oleville järjestetty asianmukaista rikosoikeudenkäyntiä. Tällaiset rikosoikeudenkäynnit ovat viime kädessä ainoa tapa ratkaista niiden Guantánamon vankien asema, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia.

Yhdysvallat on vanginnut Guantánamossa säilytettävät henkilöt, joten on amerikkalaisten velvollisuus asettaa heidät syytteeseen omissa tuomioistuimissaan tai palauttaa vangit heidän kotimaihinsa, jos he ovat syyttömiä. Jos presidentti Obama on vakavissaan myönteisenä pitämäni Guantánamon sulkemisen ja Amerikan ja sen liittolaisten suojelun suhteen, hänen pitäisi toimia juuri näin.

  Alexandru Nazare (PPE-DE) . – (RO) Ensinnäkin CIA:n vankiloista käytävien keskustelujen sisällöstä ja tuloksesta riippumatta pidän myönteisenä sitä, että Euroopan parlamentin jäsenet ja EU:n kansalaiset ovat ilmaisseet huolensa ihmisoikeuksien tinkimättömästä noudattamisesta kaikissa tilanteissa.

Kidutusta ei voida hyväksyä, eivätkä mitkään poikkeukselliset olosuhteet voi muuttaa tätä totuutta. Pidän kuitenkin tarpeellisena esittää joitakin huomautuksia niin kauan kuin Romaniaan viitataan tässä yhteydessä. Haluan muistuttaa teitä siitä, että meihin on toistaiseksi kohdistettu syytöksiä, joiden tueksi ei ole esitetty näyttöä. Martinin mietintö on paras esimerkki tästä lähestymistavasta. Siihen sisältyy Romaniaan kohdistuvia syytöksiä, jotka ovat sekä kiistanalaisia että perusteettomia.

Haluan kiinnittää huomiota tähän ennakkotapaukseen tavasta, jolla syytöksiä on esitetty Romaniaa vastaan, koska se saattaa tahrata myös muiden eurooppalaisten valtioiden imagoa. Toistan, ettei ole hyväksyttävää puhua Romanian kaltaisista jäsenvaltioista avoimesti ja alituisesti tässä yhteydessä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, yhdyn kaikkiin niihin puhujiin, jotka haluavat varmistaa, että EU tekee humanitaarisen velvollisuutensa tukemalla erityisesti niitä ihmisiä, jotka on tuomittu siitä huolimatta, ettei heitä vastaan ole löydetty todisteita. Nämä ovat klassisia turvapaikkatapauksia.

Pyydän kuitenkin jäsenvaltioita välttämään sooloilua, mitä haluan erityisesti tähdentää. EU:n on opittava puhumaan yhdellä äänellä ja toimimaan yhdessä. Tämä antaisi meille mahdollisuuden vastata Yhdysvaltojen uuden hallinnon huolenaiheisiin ja toimia sen kuvan mukaisesti, joka meillä on itsestämme, toisin sanoen Euroopan unionina, jonka yhteiset arvot velvoittavat meidät toimimaan yhdessä.

  Ville Itälä (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, meillä on yhteinen tahto, että me lopetamme Guántanamon vankileirin, ja nyt meillä on siihen erinomainen mahdollisuus, kun Yhdysvaltojen uusi presidentti on osoittanut tätä samaa tahtoa.

Päävastuun tietysti kantaa Yhdysvallat itse, mutta toivon, että EU voisi toimia tässä todella yhtenäisenä ja että jäsenvaltiot osoittaisivat solidaarisuutta ja olisivat sen verran joustavia, että omien mahdollisuuksiensa ja omien edellytystensä mukaan ottavat näitä vankeja omiin vankiloihinsa.

Me olemme lähteneet mukaan terrorisminvastaiseen taisteluun puolustaaksemme ihmisoikeuksia. Nyt on syytä olla mukana auttamassa Yhdysvaltoja puolustaaksemme ihmisoikeuksia.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Hyvät kollegat, tässä asiassa on kaksi puolta. Yhtäällä on oikeudellinen näkökulma. Katson, että vankien pitäisi antaa palata kotimaihinsa. Jonkinlainen humanitaarinen ohjelma voitaisiin kenties perustaa niitä tapauksia varten, joissa vankien paluulle on esteitä, kuten poliittinen vaino. Haluan myös todeta hyvin selvästi, että vaikka Portugali tai jokin toinen jäsenvaltio suostuisikin ottamaan vastaan 20 tällaista vankia, tämä ei tarkoita, että kyseiset henkilöt haluavat jäädä Portugaliin tai johonkin toiseen jäsenvaltioon. Euroopan unioni on nyt yksi kokonaisuus, ja tätä ongelmaa on pohdittava sen mukaisesti. Lopuksi totean, että olisi käytettävä asianmukaisia menettelyjä, jotta kyseisiä henkilöitä ei enää leimata epäillyiksi tai vaarallisiksi. Ellei heitä vapauteta tällaisesta leimasta, kukaan ei halua ottaa heitä vastaan. Tämä on vakava ongelma, jota on syytä pohtia. Päätän puheenvuoroni toteamalla, että tämä ongelma koskee lähinnä Amerikan yhdysvaltoja.

  Alexandr Vondra, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää teitä tästä keskustelusta. Se on ollut mielestäni erittäin hyödyllinen. Jos olisitte kuunnelleet neuvoston viimeisimmässä kokouksessa lounaalla käytyä keskustelua, olisitte havainneet, että myös neuvosto haluaa löytää ratkaisun tähän ongelmaan mutta ymmärtää lisäksi keskusteltavanamme olevan ongelman monitahoisuuden. Siinä on moraalinen ja poliittinen ulottuvuus, mutta myös turvallisuutta koskeva ja oikeudellinen ulottuvuus.

Me kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että presidentti Obaman päätös sulkea Guantánamo oli tärkeä ja hyvä päätös, jota me kaikki arvostamme ja jota käytännöllisesti katsoen kaikki parlamentin jäsenet kiittävät. Nyt kun keskustelemme Guantánamon sulkemisen seurauksista ja siitä, mitä voimme tehdä osoittaaksemme solidaarisuutta – ja intressinämme on toimia siten, että transatlanttinen sopusointu säilyy – huomaamme tietenkin, että tämä ongelma on monitahoinen. Martin Schulz totesi, ettemme voi torjua terrorismia tavalla, joka on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Hän on täysin oikeassa. Hartmut Nassauer puolestaan sanoi, että tässä asiassa on kaksi ulottuvuutta: ensinnäkin moraalinen ulottuvuus ja toiseksi turvallisuusulottuvuus. Hän on myös oikeassa, ja juuri tästä syystä oikeus- ja sisäministerien on myös keskusteltava asiasta. Poliittiselta kannalta kyse ei ole vain moraalisen voiman näytöstä, eikä meidän pitäisi lähestyä tätä ongelmaa pelkästään syyllisyyden näkökulmasta. Se on paljon monitahoisempi.

Graham Watson puhui yhtenäisen lähestymistavan tarpeellisuudesta. Hänkin on varmasti oikeassa, mutta samanaikaisesti – koska kyse on myös oikeudellisesta ongelmasta ja toimivaltakysymyksestä – emme voi pakottaa jäsenvaltioita esittämään kutsua Guantánamon vangeille vaadittaessa. Jos teidän pitäisi ratkaista tämä ongelma päättämällä kutsua näitä vankeja kotiinne – kuvitelkaa kantavanne sisäministerien vastuuta – miettisitte varmasti kaksi kertaa, miten tätä ongelmaa pitäisi käsitellä. En todellakaan ole sitä mieltä, että neuvoston ja jäsenvaltioiden pitäisi lähestyä ongelmaa lehmänkaupan näkökulmasta – kaikkea muuta. Emme voi vaikuttaa asiaan antamatta siihen omaa panostamme. Ongelman ytimessä on yksinkertaisesti se tosiasia, että päätös sulkea Guantánamo on tietysti ensisijaisesti Yhdysvaltojen vastuulla, maan, joka rakensi tämän laitoksen. Meillä kuitenkin on – ja on oltava – hyvää tahtoa ilmaista solidaarisuutta ja tehdä yhteistyötä ongelman ratkaisemisessa.

Tässä yhteydessä on keskusteltu myös taktiikasta. Pitäisikö meidän tarjota apuamme nyt vai pitäisikö meidän odottaa sitä koskevan pyynnön esittämistä? Jos tällainen pyyntö meille esitetään, meidän on oltava valmiita vastaamaan siihen. Neuvosto aloittikin vakavat keskustelut asiasta kahden päivän kuluessa presidentti Obaman päätöksestä. En usko, että voimme aliarvioida turvallisuuskysymystä, kuten olette huomauttaneetkin. On nimittäin yksinkertainen tosiasia, että jotkut vapautetuista vangeista ovat jatkaneet terroristitoimintaa ja että yksi heistä, Said al-Shihri, on nyt al-Qaidan kakkosmies Jemenissä. Yhdysvaltojen on siis aloitettava totinen työ sen selvittämiseksi, keitä nämä ihmiset ovat, ja meidän on tehtävä pesäero heihin.

Oikeudelliselta kannalta meidän on nähdäkseni tiedostettava, että päätös kolmansien maiden kansalaisten pääsystä EU:n jäsenvaltioihin kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tämä on yksi taso. Toisen tason osalta on kuitenkin yhteisymmärrys siitä, että meidän pitäisi nyt pyrkiä luomaan EU:n laajuinen kehys, johon kansallinen päätös sovitetaan. Sekä Schengenin että Dublinin sopimuksessa edellytetään eurooppalaista lähestymistapaa, koska yksittäisten jäsenvaltioiden päätös vaikuttaa jollakin tavalla kaikkiin Schengen-valtioihin. Yhteen sovitettu lähestymistapa on siis välttämätön sisäisistä syistä.

Lisäksi EU tarkastelee parhaillaan mahdollisuutta auttaa Yhdysvaltoja entisten vankien uudelleensijoittamisessa ja kuntouttamisessa kolmansissa maissa.

Osa teistä otti esille kysymyksen nopeudesta: onko meidän mahdollista toimia nopeammin kuin nyt toimimme? Meidän olisi mielestäni tiedostettava, että keskustelut ovat vasta alkaneet. Aikaa on kulunut vasta viikko. Kysymykset, joita on käsiteltävä, ovat todella monitahoisia ja vaativat aikaa, vaikka presidentti Obama onkin pyytänyt vankien tietojen uudelleentarkastelua ja asettanut vuoden määräajan Guantánamon sulkemiselle. Neuvostolta ei pitäisi odottaa sitä, että se on valmis ratkaisemaan kaikki nämä monitahoiset ongelmat muutamassa päivässä.

Lisäksi on muistettava, että päävastuu Guantánamosta on Yhdysvalloilla. Vaikka jäsenvaltiot ilmoittavatkin olevansa valmiita tekemään työtä yhteen sovitetun lähestymistavan parissa, tällä kysymyksellä on sekä kahdenvälinen että monenvälinen ulottuvuus. Jäsenvaltioiden selkeä kanta vankien uudelleensijoittamiseen ei ole vielä tiedossa. Oikeus- ja sisäministerien tapaaminen myöhemmin tässä kuussa on erittäin hyödyllinen sen suhteen. Tällä välin EU:n terrorismin torjunnan koordinaattori Gilles de Kerchove myös tarkastelee eri vaihtoehtoja käsitteleviä asiakirjoja.

Tässä oli yhteenvetoni Guantánamosta, joka vei suurimman osan ajasta. Toisesta kysymyksestä eli laittomasta säilyttämisestä, joka on jäsen Favan lempiaihe, toistan vain sen, minkä edeltäjäni ovat todenneet useaan otteeseen: väite koski kansallisten tiedustelupalvelujen osallisuutta. Näiden tiedustelupalvelujen valvonta on yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulla, eikä neuvostolla ole toimivaltaa ryhtyä tähänastisia laajempiin toimiin.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, komissio yhtyy pitkälti puheenjohtaja Vondran esittämiin näkemyksiin.

Haluan kuitenkin todeta, että tämän pitkän keskustelun jälkeen olemme tärkeässä käännekohdassa. Kyseessä on merkittävä käännekohta terrorismin torjunnassa. Meidän on pyrittävä vastedes torjumaan terrorismia palauttamalla koko länsimaiselle yhteisölle sen moraalinen arvovalta, toisin sanoen torjumaan terrorismia kunnioittaen samanaikaisesti perusarvoja ja -oikeuksia.

Euroopan unionin on tehtävä työtä sen hyväksi, että koko kansainvälinen yhteisö haluaa torjua terrorismia niiden samojen perusarvojen hengessä, joiden vuoksi siihen alun perin ryhdyttiinkin. Tämä on tärkeä käännekohta, ja parlamentin ilmoitus on siinä suhteessa äärimmäisen hyödyllinen, koska siinä oletetaan, että kaikki jäsenvaltiot haluavat osallistua tähän merkittävään muutokseen.

On kuitenkin totta, että ensisijainen vastuu on Yhdysvalloilla. Sen on varmistettava jokaisen vangin asema ennen kuin se esittää virallisen pyynnön vangin siirtämisestä EU:n jäsenvaltioon. Tämä todellakin on ehdoton edellytys. Yhdysvaltojen on lähetettävä meille jokaisessa yksittäistapauksessa selkeä ja perusteltu pyyntö. Tämä on ehdottoman välttämätöntä.

Viime kädessä on tietenkin kunkin jäsenvaltion asia päättää, onko se valmis ottamaan vastaan entisen vangin Guantánamosta, mutta keskustelu on osoittanut, että EU:n tasolla tehtävä yhteistyö on selvästi erittäin toivottavaa.

Yhteensovittamisesta on hyötyä entisten vankien oikeudellisen aseman määrittämisessä, ja se on myös tarpeen jäsenvaltioiden suojaamiseksi siinä tapauksessa, että vankien kotimaat esittävät diplomaattisia tai muita pyyntöjä. Yhteensovittamista tarvitaan erityisesti jäsenvaltioiden rauhoittamiseksi, ja ajattelen sitä, mitä jäsen Nassauer sanoi jäsenvaltioista, jotka ovat huolissaan yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta.

EU:n yhteen sovitettu lähestymistapa voisi lopuksi antaa meille enemmän vaikutusvaltaa Yhdysvaltojen kanssa asiakirjojen saatavuudesta ja siirtoprosesseista käytävissä neuvotteluissa. Voisimme mahdollisesti lisätä taloudellista apua helpottaaksemme vankien vastaanottamista joissakin jäsenvaltioissa.

Haluan sanoa puheenjohtaja Vondran läsnä ollessa, että teemme luonnollisesti tiivistä yhteistyötä puheenjohtajavaltio Tšekin kanssa. Olemme myös parhaillaan laatimassa koordinaattori de Kerchoven kanssa asiakirjaa, jonka pohjalta asiasta keskustellaan oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa 26. helmikuuta.

Totean myös, että vieraillessamme Washingtonissa yhdessä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston puheenjohtajan Langerin kanssa aiomme ehdottomasti ottaa yhdysvaltalaisten kollegojemme kanssa esille kaikki kysymykset, jotka liittyvät Guantánamon sulkemiseen ja ovat seurausta siitä.

Meidän on nyt käsiteltävä tätä kysymystä hyvin vakavasti ja tehtävä oikeudellisia valmisteluja voidaksemme vastata tapauskohtaisesti Yhdysvaltojen pyyntöön. Meidän on suhtauduttava asiaan erittäin vakavasti ottaen huomioon, että haluamme tietysti kehittää myönteistä yhteistyötä tässä uudessa terrorismin torjunnassa, johon kuuluu niiden perusarvojen noudattaminen, jotka yhdistävät meitä ja joiden on yhdistettävä maailmanyhteisöä.

Kiitän teitä kaikkia.

  Puhemies. − (IT) Olen vastaanottanut kolme työjärjestyksen 103 artiklan 3 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾ Guantánamosta. Päätöslauselmaesityksestä Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen ilmoitetaan myöhemmin.

Keskustelu on päättynyt.

Guantánamoa koskeva äänestys toimitetaan keskiviikkona 4. helmikuuta 2009, kun taas Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen äänestetään seuraavan istunnon aikana.

  Călin Cătălin Chiriţă (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman päätös sulkea Guantánamon pidätyskeskus on symbolisesti merkittävä koko demokraattiselle maailmalle. Tämä ele tähdentää sitä, ettei terrorismin vastaisessa sodassa, jota parhaillaan käydään lännen demokraattisten arvojen puolustamiseksi, saa jättää huomiotta juuri näitä arvoja.

Terrorismia on torjuttava ponnekkaasti, mutta ihmisoikeuksia on silti kunnioitettava. Myös niillä, joiden epäillään syyllistyneen vakaviin rikoksiin, on oikeus tulla tuomituksi asianmukaisessa menettelyssä, puolueettomassa tuomioistuimessa ja selkeän oikeusperustan mukaisesti ja oikeus saada rangaistus, joka on oikeasuhteinen heidän rikoksiinsa nähden.

Spekulointi, jossa Romania mainitaan CIA:n salaisten vankiloiden yhteydessä, on täysin perusteetonta. Kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, että Romaniassa on tällaisia vankiloita. Romania on Yhdysvaltojen uskollinen liittolainen Natossa ja osallistuu terrorismin torjuntaan lähinnä Afganistanissa. Sekä Romanian viranomaiset että yleinen mielipide Romaniassa tukevat voimakkaasti ihmisoikeuksien kunnioittamista. Kärsittyään Neuvostoliiton miehityksen ja kommunistidiktatuurin väärinkäytöksistä Romanian kansalaiset tuomitsevat kaikki ihmisoikeusloukkaukset.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Yhdysvaltojen hallituksen viimeaikaiset päätökset ovat yksinkertaisesti vahvistaneet – ikään kuin se olisi ollut tarpeen – sen, mitä on arvosteltu voimakkaasti jo pitkään: Yhdysvaltojen ylläpitämän kidnappausta, kidutusta ja laitonta vankien säilyttämistä harjoittavan verkoston olemassaolon.

Nämä päätökset eivät saa antaa kaunisteltua kuvaa Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten vastuusta kansainvälisen lain ja kaikkein perustavimpien ihmisoikeuksien järjestelmällisistä loukkauksista.

Kuten tähänkin saakka, meidän on vaadittava tällaisten halpamaisten käytäntöjen lopettamista kokonaan ja totuuden selvittämistä. Viimeksi mainittu koskee myös EU:n jäsenvaltioiden hallitusten syyllisyyttä siitä, että niiden ilmatilaa ja aluetta on käytetty vankien laittomaan säilyttämiseen ja laittomiin vankikuljetuksiin esimerkiksi Guantánamo Bayssa sijaitsevaan Yhdysvaltojen sotilastukikohtaan. Tämä on sitäkin välttämättömämpää, kun otetaan huomioon kertomukset, joiden mukaan Yhdysvaltojen uusi hallinto ei ole kyseenalaistanut maan salaisia operaatioita, joita nimitetään "poikkeuksellisiksi luovutuksiksi" – toisin sanoen kansalaisten laitonta säilyttämistä ja kuljettamista.

Vastustammekin mahdollista jäsenvaltioiden tai Yhdysvaltojen ja EU:n välistä sopimusta, joka koskee Guantánamossa säilytettävien "vankien siirtämistä". Tämä ei tarkoita sitä, ettei yksittäisten henkilöiden vapaasti tekemiä päätöksiä ja pyyntöjä, erityisesti turvapaikasta Portugalissa, voida tarkastella ottaen huomioon kansallisen suvereniteetin kunnioittaminen, Portugalin perustuslaki ja kansainvälinen laki, oikeus turvapaikkaan mukaan luettuna.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (FI) Euroopan unioni on ollut käsittämättömän löperö yhteisö oltuaan ryhtymättä järeisiin diplomaattisiin toimiin USA:n laittoman toiminnan tuomitsemiseksi kansainvälisissä järjestöissä ihmisoikeusrikkomusten perusteella

Uuden presidentin toiminta osoittaa, että toimintaa pidetään laittomana ja eettis-moraalisin perustein sietämättömänä. Kyseessä on ollut EU:n sitoutuminen laittomuuksiin USA:n vanhan presidentin peesissä, ja se merkitsee vapaiden EU-kansalaisten näkökulmasta EU:n arvovallan alentamista ja kunnioituksen hävittämistä. EU hävetköön toimimattomuuttaan.