Puhemies. – (ES) Jatkamme keskustelua jäsen El Khadraouin ja jäsen Jarzembowskin laatimista kuljetusalaa käsittelevistä mietinnöistä.

  Silvia-Adriana Ţicău, PSE-ryhmän puolesta. – (RO) Aluksi haluan onnitella kollegoitani jäsen El Khadraouita ja jäsen Jarzembowskia.

Kuljetusala on yksi keskeisistä aloista, jotka edistävät Euroopan unionin taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Euroopan parlamentin pyynnöstä komissio ehdotti ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin ja eurovinjettidirektiivin muuttamista. Tätä varten valittu ajankohta osuu kuitenkin hyvin vaikeaan aikaan. Talouskriisin seurauksena tilausten määrä laskee jatkuvasti, rahdinkuljettajille koituvat kulut nousevat, yrityksiä kaatuu ja työpaikkoja menetetään.

Vaikka komission ehdottamat tekstit ovat askel eteenpäin kohti sellaista kuljetusalaa, jolla kunnioitetaan ja suojellaan ympäristöä, tekstejä voidaan muuttaa ja niitä on muutettava. En katso, että jäsen Jarzembowskin lähestymistapa, jossa ainoastaan arvostellaan asioita, eikä ehdoteta minkäänlaisia parannuksia, on oikea. Oma mielipiteeni on se, että sellaisella direktiivillä, jota ei voida soveltaa kaikkiin jäsenvaltioihin velvollisuuspohjalta, ei saavuteta tätä tavoitetta. Lisäksi se saattaa vääristää sisämarkkinoita merkittävästi sellaisten esteiden kautta, joita eräät jäsenvaltiot voivat niin halutessaan ottaa käyttöön estääkseen henkilöiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden.

Tästä syystä katson, että ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin on prosessi, jota on sovellettava kaikenlaisiin kuljetusmuotoihin, ja kaksinkertaista verotusta on vältettävä. Näin ollen, jos jotkut jäsenvaltioista ovat päättäneet ottaa käyttöön tietulleja, niiden ei pitäisi myöhemmin ottaa käyttöön saastumisesta koituvaa lisämaksua. Tämä on myös itse asiassa jäsen El Khadraouin näkemys, jota tuen.

Liikenteen ruuhkautumisesta koituvat kustannukset nousevat yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Sen vuoksi meidän on toimittava siten, että nämä kustannukset laskevat, mutta näiden toimien kustannuksia ei pidä maksattaa pelkästään tavaroita ja ihmisiä kuljettavilla kuljetusyrittäjillä. Kaikki ajoneuvot ja erityisesti puutteelliset infrastruktuurit aiheuttavat ruuhkia. Jäsenvaltioiden on investoitava moottoriteiden ja pikarautatielinjojen rakentamiseen sekä sellaisiin vaihtoehtoihin, joiden avulla liikenneruuhkia voidaan vähentää. Yhdistetyt kuljetukset helpottavat tavaroiden kuljettamista tieverkostosta rautatie-, laiva- tai lentorahtijärjestelmään, jolloin tavaroiden ja matkustajien kuljettaminen tehostuu.

Lopuksi haluan todeta, että tarvitsemme integroitua strategiaa sellaisen eurooppalaisen kuljetusalan kehittämiseksi, jolla suojellaan ympäristöä ilman, että ulkoisia kustannuksia sisällytetään hintoihin, mikä vaikuttaisi tieliikenteen kilpailukykyyn.

  Dirk Sterckx, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä jäsen Jarzembowskin kanssa siitä, että liikkuvuus on yhteiskunnalle elintärkeä asia. Olen myös jäsen Wortmann-Koolin kanssa samaa mieltä siitä, että tässäkin asiassa on kiinnitettävä erityistä huomiota sisämarkkinoihin. Tämä kompromissi ei kuitenkaan mielestäni vie meitä tähän suuntaan. Sisämarkkinat ovat tärkeä asia, ja yhtä lailla tärkeitä ovat jäsenvaltioiden välillä tehdyt sopimukset. Lisäksi haluan todeta, että tämä on vasta ensimmäinen askel kohti järjestelmää, jota meidän on joka tapauksessa pohdittava kokonaisuutena tiettynä ajankohtana ja jota on tietyiltä osin muutettava.

Valtaosa ryhmämme jäsenistä tukee mietinnön esittelijän kanssa saavutettua kompromissia, josta kiitän häntä. Ulkoisten kustannusten sisällyttämisessä hintoihin – olen kuunnellut tarkasti mietinnön esittelijän puhetta – ei ole kyse tavanomaisesta verosta. Näin saadut tulot on näin ollen käytettävä ulkoisten kustannusten supistamiseen. Tämä on parlamentin kannan olennainen osa. Mikäli näin ei tapahdu, meillä ei enää ole kompromissia.

Siksi suostumme siihen, että ilmansaaste, melu ja ruuhkat liitetään ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttämiseen. Ruuhkasta on kuitenkin todettava, että mikäli tavoitteena on tämän ilmiön vähentäminen, kaikkia ruuhkautumista aiheuttavia tienkäyttäjiä on kohdeltava samalla tavalla ilman minkäänlaista syrjintää vastuussa olevien eri tahojen välillä.

Sen vuoksi pidän myös hyvänä asiana sitä, että jäsenvaltion on esitettävä toimintasuunnitelma ja ilmoitettava, miten se suunnittelee vähentävänsä ruuhkia. Kaiken kaikkiaan rahoituksen korvamerkintä on tärkeää, ja myös esittelijä korosti, että tämä on olennainen asia. Parlamentissa ei ole kyseenalaistettu sitä, että tulojen korvamerkintä, niiden käyttäminen, olisi hyvin tärkeää.

Haluaisin sanoa jäsen Wortmann-Koolille, että mikäli nämä ehdot – kaikkien ruuhkautumisesta vastuussa olevien tienkäyttäjien tasavertainen kohtelu ja maksuista saatavien tulojen selkeä korvamerkintä – eivät täyty ja mikäli neuvosto ei ole asiasta yhtä mieltä, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä peruu myös tälle kompromissille antamansa tuen.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää kumpaakin esittelijää, erityisesti jäsen El Khadraouita, siitä vaikeasta työstä pyrkiessään saavuttamaan kompromissin. Katson, että se osa, josta liikenne- ja matkailuvaliokunta äänestää, koskee korvamerkittyjen verojen käyttöä, mutta täysistunnossa äänestetään selkeästi tietystä kohdasta, kuten ruuhka-asiasta. Haluaisin lisäksi kiittää kollegojani heidän ymmärryksestään asiassa, joka liittyy aikaperusteisten käyttäjämaksujen poistamatta jättämiseen Euroopan unionin raja-alueilla sijaitsevissa maissa, joissa raskaan tavaraliikenteen ajoneuvot aiheuttavat huomattavia määriä saastetta jonottaessaan rajoilla pitkiä aikoja ympäri vuorokauden. Lopuksi totean, että kun olemme hyväksyneet tämän direktiivin muodossa tai toisessa, toivon kovasti, että kriisistä huolimatta jäsenvaltiot eivät kuitenkaan pidä lyhyen aikavälin tilannetta toisarvoisena pitkän aikavälin tavoitteisiin nähden. Mielestäni tämä olisi hyvin tärkeä asia ongelman ratkaisemisen kannalta. Kiitos.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Kiitos, arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään tehdyssä päätöksessä ulkoisista kustannuksista maantiekuljetusalalla on kyse siitä, ovatko nämä kuljetukset viime kädessä kestävää toimintaa, onko tie- ja rautatiekuljetusten välinen kilpailu tulevaisuudessa oikeudenmukaista ja määrätäänkö saastuttaja maksaa -periaate lopulta koskemaan myös tieliikennettä, ainakin jossakin määrin.

Nämä kustannukset eivät ole uusia, vaan niitä on aiheutunut jo jonkin aikaa. Kyse onkin siitä, että nykyään niitä maksetaan kansallisista määrärahoista. Meidän on epäilemättä asetettava liikenneyhteyksien lähellä asuvien ympäristö- ja terveysasiat sen edelle, että pyritään saamaan aikaan ruuhkattomia teitä. Kaikki tuntevat nämä rasitteet varsin hyvin. Kauttakulkureittien varrella aiheutuvia terveysvaikutuksia on tutkittu, ja tässä asiassa meidän on ryhdyttävä toimiin.

Tavaraliikenteen ajoneuvoja koskevat entistä tiukemmat pakokaasupäästövaatimukset, joiden osalta meillä oli toiveet korkealla, olivat riittämättömät. Yksikään parannus kunkin yksittäisen tavaraliikenteen ajoneuvon osalta ei merkinnyt mitään, koska samanaikainen päästöjen lisääntyminen mitätöi kaiken. Tämä tarkoittaa sitä, että on luotava uusia kohdennettuja toimia, jotta saadaan aikaan entistä paremmat puitteet sellaisia markkinoita varten, jotka ovat nyt suistuneet raiteiltaan. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että raskaan liikenteen ajoneuvoille suunnatut vastaavanlaiset huojennukset, joita sovelletaan edelleen, on poistettava, koska niillä saastuttajia palkitaan saastuttamisesta vain lisää.

Vaadimme, että kaikki ulkoiset kustannukset sisällytetään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti hintoihin ja että ne on katettava määrärahoista. Päätän puheenvuoroni vanhalla ceterum censeo -lauseella: Alppien herkkä alue edellyttää erityistä suojelua.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, tullirajojen ja vaihtokurssien poistaminen Euroopassa on kasvattanut talouden laajuutta. Hallitus on luonut entistä laajempien moottoriteiden tiiviin verkoston. Monia tavaroita kuljetetaan nyt pitkiä matkoja ja joskus jopa tuotantoprosessin eri vaiheissa.

Tällaisella kehityksellä on kielteinen vaikutus ympäristöön, eivätkä rahdinkuljettajat vastaa siitä koituvista kustannuksista. Osittain tämän tuloksena rahtiliikenne on halventunut entisestään vuosien kuluessa. Tämä kannustaa lisäämään liikennettä entisestään ja lisää entisestään ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia.

Niiden miltei kymmenen vuoden aikana, joina olen ollut Euroopan parlamentin jäsen, olen usein kuullut puheita ympäristöön kohdistuvien vahinkojen kustannusten kohdistamisesta rahdinkuljettajille, mutta valitettavasti nämä tulokset eivät edelleenkään ole tyydyttäviä. Joskus vaikuttaa siltä, että poliitikot ovat kiinnostuneempia itse laskentamalleista kuin niitä käyttämällä saaduista tuloksista. Tätä koskevat vuonna 2006 tehdyt päätökset ovat tuottaneet riittämättömiä tuloksia.

Oman ryhmäni mielestä tavoitteen on oltava se, että annetaan tilaisuus mahdollisimman ympäristöystävällisille kuljetusmuodoille, joita ovat rautatie- ja vesikuljetukset, ja hillitään ympäristöä eniten vahingoittavia kuljetusmuotoja, joita ovat tie- ja ilmakuljetukset. Tämänkaltaisen selkeän tavoitteen puuttuessa laskentamallit ja uusien Euroopan laajuisten sääntöjen luominen vain lisäävät byrokratiaa eivätkä tuota hyötyä ihmisille ja ympäristölle.

Kotimaani Alankomaat on esimerkki siitä, miten asioita ei pidä hoitaa. Keskustelua tiemaksuista, eli tieliikenteen verottamisesta matkan pituuden perusteella, on käyty jo miltei 20 vuoden ajan, ja nyt siinä on ajauduttu täydelliseen umpikujaan. Ainoa vaikutelma, joka äänestäjille jää, on se, että ruuhkista verotetaan ilman, että ongelmiin on tarjolla minkäänlaisia rautatieliikenteen ja julkisen matkustajaliikenteen palvelujen parannuksiin liittyviä ratkaisuja.

Euroopan ei pidä antaa jäsenvaltioiden toistaa näitä virheitä. Sen on kuitenkin poistettava kaikki esteet alueellisilta ja kansallisilta toimilta, mahdollistettava näiden toimien välinen tehokas yhteensovittaminen, kehitettävä rajatylittävien kustannusten maksamismenettelyä sekä annettava ammattikuljettajille entistä parempaa tietoa siitä, minkälaisia järjestelyjä heille on odotettavissa sen alueen ulkopuolella, jossa he asuvat.

Mietinnön esittelijä El Khadraouin ehdotukset tarjoavat tähän mahdollisuuden, ja sen vuoksi niillä on ryhmäni tuki. Lisäksi mietinnön esittelijä jäsen Jarzembowski kiinnittää pääosin huomiota rautatierahtiliikenteen meluhaittoihin, ja olemme hänen kanssaan asiasta samaa mieltä. Samaan aikaan haluan kuitenkin korostaa sitä, että entistä korkeampien meluesteiden rakentaminen rautatielinjojen varrelle ei voi olla ratkaisu ongelmaan.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, pitkän ja väsyttävän keskustelun jälkeen äänestämme pian parlamentin kannasta ensimmäisessä käsittelyssä. Olen melko tyytyväinen tulokseen ja hyvin tyytyväinen mietinnön esittelijän kanssa tehtyyn yhteistyöhön. On hyvä, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus siirtää ulkoiset kustannukset saastuttajien maksettavaksi. Meidän ei pidä epäröidä siirtää ruuhkista, ilma- ja melusaasteista syntyviä kustannuksia viime kädessä kuluttajien maksettavaksi.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on säilytettävä mahdollisuus kustannusten muuttamiseen. Lisäksi on oltava mahdollista siirtää määrätyt rasitteet selkeästi ja avoimesti todellisiin syntyviin kustannuksiin. Emme voi sallia sitä, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön eräänlaisen rangaistusveron. Tarkistus 40 on sen vuoksi poistettava tästä mietinnöstä.

Haluaisin neuvoston kertovan minulle, onko sillä samanlainen näkemys kuin parlamentilla siitä, että eurovinjetistä syntyneet tulot on käytettävä ulkoisten kustannusten alentamiseen. Tämä on edellytys sille, että tuen eurovinjettidirektiiviä.

Tämä ehdotus ei myöskään saa jäädä yksittäiseksi. Kuorma-autot eivät ole ainoita ruuhkakustannuksista vastuussa olevia tienkäyttäjiä, vaan myös muut liikennemuodot aiheuttavat niitä. Myös näiden rahdinkuljettajien on maksettava aiheuttamansa ulkoiset kustannukset, poikkeuksen muodostavat laiva- ja lentoliikenne, jotka ovat päästökauppajärjestelmän kattamia. Tämä on oikeudenmukainen tapa kannustaa rahdinkuljettajia ryhdistäytyä.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja pyytää tukea tekemälleni tarkistukselle 76. En ymmärrä, miksi komissio päätti muuttaa vanhaa tekstiä sääntelykustannuksista, jotka koskevat "mitä tahansa kaupunkiteitä". Tällaisten sääntelykustannusten määrääminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Jäsenvaltioiden on itse päätettävä, haluavatko ne määrätä tällaisia sääntelykustannuksia edellyttäen tietenkin, että ne eivät ole syrjiviä. Ehdotan, että palautamme vanhan tekstin vuodelta 2006, ja sen vuoksi pyydän tähän teidän tukeanne.

Viimeisenä huomiona totean, että on ehdottoman tärkeää, että komissio takaa sen, etteivät jäsenvaltiot käytä tätä direktiiviä määrätäkseen kohtuuttoman korkeita maksuja rahtiliikenteelle. Komission on suhtauduttava tehtäviinsä hyvin vakavasti kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Mikäli jokin jäsenvaltio ei suhtaudu vakavasti ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen laskemiseen tai enimmäisarvoon, komission on ankarasti moitittava kyseistä jäsenvaltiota.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, talous, ympäristö ja ihmiset, nämä ovat kolme kulmakiveä, joihin meidän on sovitettava tiemaksujärjestelmää ja eurovinjettiä koskeva Euroopan lainsäädäntö. Euroopan rahtiliikenteestä on varmasti oikein todeta, että meidän on luokiteltava nämä painopisteet eri tavoin, päinvastaiseen järjestykseen, eikä millään muulla tavoin. Meidän on nyt asetettava asiat seuraavanlaiseen tärkeysjärjestykseen: ensin tulevat ihmiset, sitten ympäristö ja viimeiseksi talous.

Me, komissio ja parlamentti, haluamme toimia näin. Komissio on laatinut hyvin järkevän ehdotuksen ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin ja ehdottanut, että liikennealan kustannuksia – rahtiliikenteen osalta, mutta ei ainoastaan – tarkastellaan entistä tarkemmin, ja tästä asiasta voimme kiittää entistä varapuheenjohtaja Barrot’a ja nykyistä varapuheenjohtaja Tajania.

Paransimme ehdotusta liikenne- ja matkailuvaliokunnassa. Korostimme erityisesti niitä huolenaiheita, jotka koskevat eniten näiden päätösten kohteita, eli ihmisiä, ympäristöä ja taloutta. Haluaisin tässä yhteydessä esittää vilpittömät kiitokseni mietinnön esittelijälle jäsen El Khadraouille ja kaikille niille, jotka toimivat hyvin rakentavasti ja aktiivisesti tässä työssä.

Olemme lisäksi säilyttäneet tietynlaisen suhteellisuuden. Eurooppa ei voi eikä sen pidä säännellä kaikkea ja jokaista yksityiskohtaa. Jäsenvaltioilla on omien erityisolojensa luojina oltava oma paikkansa. Tämä pätee myös ja erityisesti tähän tänään paljon keskustelua herättäneeseen aiheeseen eli ruuhkaan. Tässä tapauksessa ei pitäisi olla kyse siitä, että rangaistaan niitä, jotka tahtomattaan juuttuvat ruuhkaan, vaan rakentavien ratkaisujen kehittämisestä ruuhkien ehkäisemiseksi. Suunnittelun pitäisi olla tässä etusijalla, eikä kieltojen.

Kuten myös usein tapahtuu teksteissämme, ongelmat piilevät yksityiskohdissa. Alkuperäisessä ehdotuksessaan komissio ehdotti huolellisesti tehtyjen kustannuslaskelmien jälkeen, että kaikki unohdettaisiin ja että otettaisiin sittenkin käyttöön lopullinen kustannusten yläraja. Valiokunnassa hylkäsimme tämän, koska pidimme sitä järjettömänä ehdotuksena tarkistuksessa 20. Huomenna aiheesta äänestetään uudelleen tarkistuksena 40. Mietinnön esittelijä tukee ehdotustamme. Pyydän kaikkia teitä tukemaan tätä kohtaa, sillä meidän on saatava enemmistön kannatus tässä äänestyksessä.

Puheenvuoroni päätteeksi haluaisin sanoa, että pidän hyvin valitettavana sitä, että puheenjohtajavaltio Tšekki ei ole katsonut olevan aiheellista lähettää parlamenttiin edustajaa tätä tärkeää lainsäädäntöehdotusta varten.

  Brian Simpson (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, aion puhua jäsen El Khadraouin mietinnöstä. Haluaisin kiittää mietinnön esittelijää ja hänen kanssaan työskennelleitä kaikesta kovasta työstä, joka kompromissin saavuttamisessa oli, kun toisinaan sen saavuttaminen vaikutti mahdottomalta.

Tässä keskustelussa on tuotava esiin lukuisia seikkoja. Ensinnäkin tämä on prosessin alku eikä sen loppu, ja kompromissin puitteissa jäsenvaltioilla on oikeus päättää, ottaako ruuhkamaksu käyttöön vai ei. Haluan myös muistuttaa parlamentin jäseniä ja erityisesti PPE-DE-ryhmän jäseniä siitä, että parlamentti on jatkuvasti pyytänyt komissiota laatimaan ehdotuksen ja strategian ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi kaikkiin liikennemuotoihin, mutta erityisesti tieliikenteeseen, ja tätä asiaa on totisesti korostettu, koska tiemme ruuhkautuvat yhä enemmän ja maapallon lämpeneminen etenee yhä ankarammin.

On myös syytä luoda entistä tasapainoisempi tieliikenneala, joka on talouden mutta myös ympäristön kannalta kestävä ja jossa tunnustetaan se, että sen on maksettava kohtuullinen hinta aiheuttamistaan kustannuksista, olipa kyse sitten ympäristökustannuksista tai infrastruktuurikustannuksista. Emme voi omaksua tekemättömyyden asennetta, vaikka panen merkille, että tästä lauseesta on tullut viime kuukausien aikana synonyymi konservatiivien asenteelle. Tiedän, että tämän mietinnön laatiminen on ollut vaikeaa, ja joidenkin jäsenvaltioiden mielestä siinä mennään liian pitkälle, kun taas toiset katsovat, että asian eteen ei ole tehty riittävästi. Ensimmäisenä vaiheena katson kuitenkin, että tämä kompromissi ansaitsee tukemme. Odotan, että tulevaisuudessa mukaan sisällytetään muita ulkoisia seikkoja, ja haluan korostaa ryhmäni tukea sille, että kaikki eurovinjetistä saatavat tulot olisi korvamerkittävä käytettäväksi kuljetusalalla niin, että avoimuus ja yleinen mielipide saataisiin lähemmäs toisiaan.

Tämä mietintö on vakavasti otettava yritys toteuttaa se, mitä parlamentti on vaatinut monen vuoden ajan. Se on merkittävä väline ruuhkan torjumisessa, ympäristön parantamisessa ja liikennemuotosiirtymän mahdollistamisessa, minkä vuoksi se ansaitsee täyden tukemme. Arvoisa komission jäsen, haluan lisätä, että en olisi liian huolissani erimielisyyksistä jäsen Georg Jarzembowskin kanssa, me sosialistiryhmässä olemme tehneet näin menestyksekkäästi vuosien ajan.

  Paolo Costa (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämä on kolmas kerta, kun minulla on tilaisuus käsitellä tätä asiaa. Edellisen kauden aikana minulla oli ilo toimia tätä aihetta koskevan oma-aloitteisen mietinnön esittelijänä, minkä jälkeen ei niin kauan sitten, hyväksyimme eurovinjetin edellisen version.

Meidän ei pitäisi unohtaa syytä, miksi tämä prosessi on jatkunut jatkumistaan niin kauan. Ainakin kolme asiaa on huomioitava samanaikaisesti. Vielä vähän aikaa sitten ainoastaan veronmaksajat maksoivat tie- ja muista infrastruktuureista. Eurovinjetti viitoittaa tietä sille, että voimme alkaa siirtää ainakin osan infrastruktuurien aiheuttaman talousrasitteen maksamisvastuun käyttäjälle sellaisella tavalla, joka on aikaisempaa oikeudenmukaisempi. Toisin sanoen eurovinjetti on väline, joka on suunniteltu oikeudenmukaisen verotuksen takaamiseksi huolimatta kaikista tällä hetkellä päinvastaisilta vaikuttavista merkeistä. Sen varmistaminen, että tämä tapahtuu eri tavoin, riippuu rahoitussuunnittelusta eri maissa, jotka eivät anna Euroopalle mahdollisuutta käsitellä tätä asiaa. Muutoinhan hoitaisimme tämän asian hyvin mielellämme. Nykyiseen eurovinjettiin pätee käyttäjä maksaa -periaate. Nyt ongelmamme on siirtyä saastuttaja maksaa -periaatteeseen, joka on toinen hieno pohdittavaksi asetettava periaate.

Omalta osaltani totean, että saavuttamamme kompromissi on hyvä kompromissi, ja meidän on pyrittävä pitämään siitä kiinni mahdollisimman hyvin. Tämä on todiste siitä, että mikäli onnistumme tehokkaasti siirtymään..

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (GA) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, että ymmärrän tämän mietinnön taustalla olevat syyt. Omasta puolestani voin kuitenkin todeta, että minusta on epäoikeudenmukaista, että tämä maksu, eurovinjetti, lisää kustannuksia maissa, jotka ovat kaukana markkinoiden keskipisteestä.

Komission jäsen totesi, että vuoristoalueet vastustavat sisämarkkinoita. Entä oman vaalipiirini kaltaiset Länsi-Irlannin alueet, joista lähtee joka viikko liikkeelle 1 000 rekka-autoa? Tämä asia koskee niitä, kun ne ovat matkalla markkinoille. Mitä ovat nämä puheet siitä, että markkinat ovat sisämarkkinat? Eivät ne sitä ole. Syrjäisten maiden kustannuksia nostetaan, koska haluatte ympäristöystävälliset markkinat. Molempia ei kuitenkaan voida saavuttaa. Arvoisa puhemies, on ajateltava syrjässä olevia maita ja kohdeltava niitä oikeudenmukaisesti, asia, jota tässä mietinnössä ei ole tehty.

  Sepp Kusstatscher, (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kukaan vakavasti otettava tiedemies ei epäile, etteikö fossiilisten polttoaineiden kulutusta olisi alettava toden teolla jarruttaa, kun raaka-aineiden saatavuus on rajoitettua ja fossiilisten polttoaineiden palaminen on pääsyy ilmastolliseen kaaokseen.

Me kaikki tiedämme, että kolmasosa fossiilisista polttoaineista haaskataan matkustamiseen ja kuljetukseen ja että erityisesti tavaraliikenteen ajoneuvot aiheuttavat valtavia haittoja ihmisille ja ympäristölle, mistä veronmaksajat joutuvat maksamaan. Kaikki ovat pääosin yhtä mieltä todellisten kustannusten periaatteesta. Kun puhutaan todellisiin kustannuksiin sovellettavista erityistoimista, kuulemme kuitenkin tuhansia tekosyitä.

On täysin ymmärrettävää, miksi kriiseihin sovellettavat toimet eivät ole tämän johdonmukaisemmat. On väärin jatkaa epäterveelliseen ja liiallisiin kuljetuksiin perustuvan talouden edistämistä. 20-20-20-tavoite tuntuu muuten vielä kaukaisemmalta. Meidän on tehtävä selväksi, että tämä epärehellisyys vaarantaa lastenlastemme tulevaisuuden.

  Ulrich Stockmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää jäsen El Khadraouia. Olemme saavuttaneet käyttökelpoisen kompromissin hyvin vaikeissa oloissa.

Meille kuljetuspolitiikan parissa työskenteleville on suuri edistysaskel, että myös ilmansaaste, melu ja ruuhka voidaan nyt sisällyttää maksuihin. Tämä vahvistaa saastuttaja maksaa -periaatetta. Saastuttaja maksaa -periaate ehkäisee tuottoja ajautumasta yksityisten käsiin samalla, kun yhteiskunta maksaa vahingot. Tämä on sosiaalidemokraattinen käsitys asiasta. Parlamentti on ratkaissut asian niin, että periaatetta sovelletaan kaikkiin liikennemuotoihin askel askeleelta. Viimeinkin rautateiden, rekka-autojen ja sisävesiliikenteen välillä syntyy oikeudenmukaista kilpailua.

Lisäksi on tehtävä tässä vaiheessa selväksi, että on täysin jäsenvaltioiden päätettävissä, otetaanko näitä lisämaksuja käyttöön vai ei. Ketään ei pakoteta tekemään niin. Laadimme nyt ainoastaan peruspuitteet tätä varten, jotta eri puolilla Eurooppaa ei olisi erilaisten maksumallien palapeliä. Näin vältetään eriarvoinen kohtelu, koska maantiekuljetusalaa olisi kohdeltava muihin rinnastettavalla tavalla kaikkialla sisämarkkinoilla. Mielestämme tässä ei ole kyse lisätulovirroista, vaan liikenteen ohjaamisesta entistä voimakkaammin hintasignaalien avulla. Liikenne- ja matkailuvaliokunta on oikeassa halutessaan, että tämän lisätulojen pakollinen korvamerkintä käytetään ulkoisten haittojen vähentämiseen.

Oma näkemykseni on se, että tässä on kuitenkin vielä yksi mutka matkassa. Valitettavasti valiokunnan nykyisellä päätöksellä liitetään ruuhkautumisen kustannusten käyttöönotto tavaraliikenteen ajoneuvojen kohdalla siihen, että kustannukset koskevat myös muita liikennemuotoja, kuten henkilöautoja. Tämä ehkäisee ruuhkamaksujen käyttöönottoa Saksan kaltaisissa jäsenvaltioissa, jotka eivät halua soveltaa maksua henkilöautoihin. Sen vuoksi tämä evää meiltä mahdollisuuden ottaa käyttöön merkittävä verotusväline liikennepolitiikan alalla.

Päätän puheenvuoroni seuraavin sanoin. Huomenna toimitettava äänestys tarjoaa liikennepolitiikassa läpimurron ulkoisista kustannuksista vuosikymmeniä käytyjen keskustelujen jälkeen. Toivon, että saamme tarvittavan enemmistön ehdotuksen taakse tämän läpimurron saavuttamiseksi.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, ainakin omasta mielestäni ainoa syy ylipäänsä tarkastella vakavasti tätä ehdotusta on se, että sillä luodaan jäsenvaltioille eurooppalaiset puitteet, joiden pohjalta työskennellä ja jotka viime kädessä ovat hyödyksi sisämarkkinoille. Tätä "vihreää" ajatusta käytetään todellakin yhä enemmän väärin eräänlaisen protektionismin eduksi. Alakohtaiset ajokiellot Itävallassa ovat tästä hyvä esimerkki.

Olemme päässeet pitkälle. Muutamista hankalista asioista on kuitenkin vielä keskusteltava. Haluan tehdä selväksi, että omasta mielestäni ruuhkamaksun soveltamismahdollisuus maanteiden rahtiliikenteeseen on mahdoton ajatus, ja näin ollen pidän korvamerkintäehdotuksen hylkäämistä mahdottomana hyväksyä.

Kuten kollegani jäsen Sterckx aikaisemmin totesi, mikäli toisessa käsittelyssä käy niin, että nämä kannat eivät saa parlamentin enemmistön ja neuvoston tukea, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ei enää tue tätä ehdotusta. Maanteiden rahtiliikenne on tärkeä liikkelle paneva voima taloudellemme. On erityisen tärkeää, että emme kadota tätä tosiasiaa silmistämme, eteenkään tänä aikana.

Haluaisin vielä päättää puheenvuoroni mielessäni erityisesti Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä vanhaan hollantilaiseen sanontaan: norsu posliinikaupassa -asenne toimii harvoin.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kriisi, joka verottaa yhä enemmän rahdinkuljettajia, pitäisi varoittaa meitä ottamasta käyttöön uusia maksuasetuksia, mikäli emme halua pahentaa kriisiä. Kuljetusala on aina ollut koko talouden elinehto. Meillä on kielteisiä kokemuksia yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta, ja sama todennäköisesti toistuu myös nyt.

Meidän on muistettava, että maanteiden rahdinkuljettajat eivät pääasiallisesti ole suuria yhtiöitä, vaan pieniä yrityksiä, joilla on vain muutamia ajoneuvoja. Heidän ei pidä joutua maksamaan maan ylläpidosta. Näin tapahtuu jo nyt polttoaineverojen, vakuutusten, tienvarsitarkastusten ja monien muiden maksujen kautta. Ulkoisia kustannuksia koskevien maksujen käyttöönotto lisäisi merkittävästi kuljetusten kustannuksia ja tarkoittaisi sitä, että samasta asiasta maksetaan kahteen kertaan. On selvää, että tavarat on kuljetettava, koska aina on kuljetusta edellyttävien tavaroiden tuottajia ja asiakkaita, mutta onko meidän pakotettava heidät ottamaan vastuu infrastruktuurien kustannuksista? Kannatan kaikkien lisätoimien keskeytystä parempia aikoja odotellessa tai komission ehdotuksen hylkäämistä kokonaan.

  Michael Cramer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, liikenne ja ennen kaikkea tieliikenne aiheuttaa 30 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, ja jopa tämän direktiivin myötä olemme edelleen hyvin kaukana oikeudenmukaisen kilpailun saavuttamisesta eri liikennemuotojen välillä.

Euroopan unionin alueella on ollut käytössä pakollinen rautatiemaksu 1990-luvun puolivälistä asti. Sitä sovelletaan kaikkiin vetureihin jokaiselta ratakilometriltä, ja käytännössä sen määrällä ei ole rajoja. Maanteiden osalta jää jäsenvaltioiden päätettäväksi, perivätkö ne maksua ollenkaan. Maksua sovelletaan ainoastaan tavaraliikenteen ajoneuvoihin, ainoastaan moottoriteillä ja ainoastaan sellaisiin tavaraliikenteen ajoneuvoihin, jotka painavat 12 tonnia tai enemmän. Tämä on epäoikeudenmukaista kilpailua. Tämä johtaa liikenteen siirtämiseen rautateiltä maanteille eikä niinkään maanteiltä rautateille, kuten hienot puheenne joskus antavat ymmärtää.

Rautatiemaksu on Slovakiassa kaksi kertaa niin suuri kuin Saksassa, ja slovakeilla ei ole lainkaan tiemaksuja käytössä. Tämä on silkkaa hulluutta. Siksi tarvitsemme tätä direktiiviä. Meidän on perusteellisesti pohdittava kustannuksia. Mikäli Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä katsoo, että ruuhkakustannuksia ei pitäisi sisällyttää maksuihin, heidän olisi ainakin äänestettävä ilmastokustannusten, onnettomuuskustannusten ja melukustannusten sisällyttämisen puolesta. Silloin he ovat uskottavia.

Ne, jotka äänestävät tätä asiaa vastaan, luovuttavat ilmastonmuutosasiassa ja johdattavat lapsemme ja lastenlapsemme tuhoa kohti vievälle tielle, koska heillä ei ole minkäänlaista tulevaisuutta maapallolla. Tarvitsemme asetusta, joka paljon tiukempi kuin komissio ja valtaosa parlamentin jäsenistä on ehdottanut.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, eurovinjettidirektiivin muuttamista olisi pitänyt käyttää entistä kestävämmän ja ympäristöystävällisemmän tieliikenteen kannustamiseen. Yksinkertaisesti todettuna: mielestäni olemme valiokunnassa saavutetulla tuloksella lähteneet väärälle tielle.

Emme ole valinneet sellaisia toimia, jotka kannustavat entistä kestävämpään tavarankuljetukseen. Sen sijaan olemme lähettäneet vääränlaisen viestin tänä maailmanlaajuisen kriisin aikana sellaisen muutoksen muodossa, jota koskevat kaikki merkit osoittavat, että se ainoastaan pahentaa monien kuljetusliikkeiden jo nyt epävarmaa tilannetta. Monet niistä ovat pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka muodostavat valtaosan eurooppalaisista liikeyrityksistä.

Tiedämme, että saasteiden torjumiseen tai teknisten innovaatioiden kannustamiseen tähtäävät toimet, kuten puhtaammat moottorit ja älyajoneuvot, ovat välttämättömiä. Ongelma, joka alkaa nyt aiheuttaa vakavia vaikeuksia, liittyy ruuhkamaksun määräämiseen. Niin kutsutuista ruuhkahuipuista voidaan todeta, että niiden aiheuttajia ovat ennen kaikkea paikalliset autoilijat, jotka matkustavat työpaikoilleen tai yrityksiinsä tai vapaa-ajan viettoon. Päättämällä ottaa käyttöön sellainen maksu, joka vaikuttaa tavarankuljetuksiin, me yksinkertaisesti rankaisemme niitä, jotka mahdollistavat toimintamme jokapäiväisessä elämässämme ja jotka tekevät näin mahdollisimman nopeasti, joustavasti ja ovelta ovelle -periaatteella.

Toimimme myös yksipuolisesti, jos emme esimerkiksi päätä ryhtyä toimiin työaikojen muuttamista, onnettomuuksien ehkäisemistä tai teiden suunnittelua ja kunnossapitoa varten, ja sen vuoksi kyseenalaistamme itse liikkuvuuden, joka määrittää yhteiskuntiamme ja markkinatalouttamme. Lisäksi kyseenalaistamme muut toimet, joilla pyritään edistämään unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Kotimaassani Portugalissa ja kaikissa muissa syrjäisissä maissa nämä toimet ovat pelkkä haitta taloudelliselle toiminnalle, koska ne tekisivät meistä pelkästään kaikkien kauttakuljetusmaksujen nettomaksajia.

Arvoisa puhemies, yhteenvetona totean: tällä maksulla tulkitsemme väärin ympäristötavoitteita, jotka ovat tärkeitä, ja aiheutamme pienille ja keskisuurille yrityksille lisää vaikeuksia ja jopa niiden konkurssin, ja näin ollen vaikutamme suoraan työttömyyden ja yhteiskunnallisen epävakauden lisääntymiseen eurooppalaisissa yhteiskunnissa. Valinta on meidän, ja on oltava täysin selvää, että meitä vaaditaan tilille päätöstemme seurauksista.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan todeta, että varsinkin sosialistijäsenten näkökulmasta olemme syvästi pettyneitä – vaikka olemmekin maantieteellisesti syrjäisellä alueella – mietinnön kammottavaan ajoitukseen. Ensinnäkin se on laadittu liian aikaisessa vaiheessa. Emme ole edes vielä arvioineet eurovinjetti II:sta, jota alettiin panna täytäntöön vain puoli vuotta sitten, ja nyt olemmekin jo aloittaneet uuden asiakirjan laadinnan.

Lisäksi olemme sellaisen julman rahallisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisin kourissa, jolla on ollut tuhoisia vaikutuksia tavaraliikenteeseen. Sen vuoksi kuulostaa huonolta vitsiltä ehdottaa nyt toimia, jotka väistämättä tarkoittavat tavaroiden kustannusten korotusta, erityisesti niiden, joita kuljetetaan Euroopan reuna-alueilla. Nämä alueet ovat juuri niitä, joihin työttömyys ja rautateiden ja merten moottoriteiden tarjoamien vaihtoehtojen puute vaikuttaa kaikkein kielteisimmin. Niitä ei yksinkertaisesti ole, ja lisäksi raja-alueilla ei ole tähän tarvittavaa tahtoa.

Lisäksi Euroopan parlamentti on esittänyt historiallisen vaatimuksen, että ulkoiset kustannukset sisällytetään hintoihin kaikkien liikennemuotojen, eikä vain sen kohdalla, jota rajanylityskulut jo koskevat. Pyysimme komissiota ryhtymään todella luoviin toimiin yhteenkuuluvuuteen perustuvan eri liikennemuotojen välisen järjestelmän saavuttamiseksi ja näin ollen säilyttämään Euroopan laajuisen sitoumuksemme liikennemuotojen yhteistoiminnalliseen logistiikkaketjuun. Tämä teksti on ristiriidassa tämän asian kanssa, koska se on puolueellinen.

Viimeiseksi totean, että olen pettynyt, koska mielestäni on epärehellistä kertoa ihmisille, että tämä väline ratkaisee päivittäiset ruuhkaongelmat ainaiseksi.

Jos asia olisi näin, maantiekuljetusala olisi ensimmäisenä vaatimassa tällaista välinettä, koska juuri se maksaa jo nyt maksaa kaupungin liikenneruuhkien aiheuttamista viivästyksistä.

Mietinnön esittelijä ehdottaa kompromissia, joka ansaitsee kehuja tarkkanäköisyydestään, mutta se sisältää selvän oikeudellisen puutteen, jonka komissio kieltää, vaikka se ei sitä itse näekään. Kaiken lisäksi se sisältää sekavan viestin, jonka lähetämme kansalaisille, kun laadimme sellaiset eurooppalaiset säännöt, joita jäsenvaltiot ovat vapaita panemaan täytäntöön tai olemaan tekemättä niin sen mukaan, miten ne parhaaksi katsovat.

Kuten olemme todenneet, tällä ehdotuksella on huono ajoitus, ja se on epätäydellinen väline, joka osoittaa kovin vähän yhteenkuuluvuutta, ainakin Euroopan reuna-alueiden näkökulmasta.

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan lausua sanan hiilidioksidipäästöjen sisällyttämisen tarpeesta eurovinjettidirektiiviin. Raskaan tavaraliikenteen ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt ovat miltei neljänneksen tieliikenteen päästöistä, ja samalla, kun autoista tulee tehokkaampia, raskaan tavaraliikenteen ajoneuvojen polttoainetehokkuus ei ole parantunut viimeisen 15 vuoden aikana.

Jos emme sisällytä hiilidioksidipäästöjä eurovinjettidirektiiviin, mitä muita vaihtoehtoja meillä on? Muutama arvokas vaihtoehto, koska kuten meillä on tapana sanoa, ihmeen on tapahduttava, ennen kuin Ecofin-ministerit pääsevät yksimielisyyteen Euroopan unionin laajuisesta polttoaineverotuksesta. Vielä pahempaa on, jos jäsenvaltio haluaa ehdottaa maksujärjestelmää, joka vastaa hiilidioksidipäästöjen kustannuksia, eikä sen anneta tehdä niin, jos emme sisällytä hiilidioksidipäästöjä eurovinjettiin. Hiilidioksidipäästöjen jättäminen eurovinjettidirektiivin ulkopuolelle olisi erityisen epäoikeudenmukaista, kun ottaa huomioon, että kaikilla jäsenvaltioilla on nyt sitovat hiilidioksidipäästöjen alentamistavoitteet, jotka on saavutettava vastuunjakopäätöksen mukaisesti. Niillä on oltava käytössään valikoima työvälineitä.

  Philip Bradbourn (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, nousen puhumaan erityisesti jäsen El Khadraouin laatimasta eurovinjettiä koskevasta mietinnöstä, ja tämä aihe on ollut parlamentin käsittelyssä lukuisissa eri muodoissa monessa aikaisemmassa yhteydessä. Oma kantani pysyy edelleen samana siitä, että en näe tarvetta kasata lisää veroja sellaisen alan maksettavaksi, joka jo nyt joutuu kärsimään pahoin talouden laskusuhdanteesta.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa tieliikenteeltä verotetaan jo nyt yli 50 miljardia Englannin puntaa joka vuosi, ja ainoastaan 10 miljardia Englannin puntaa on investoitu uudelleen liikennealaan kokonaisuudessaan. Se hypoteesien esittämisestä. Aikana, jolloin elämme pahimman talouskriisin keskellä miesmuistiin, ja niin suuret kuin pienetkin yritykset ajautuvat konkurssiin joka viikko, miksi keskustelemme Euroopan unionissa toimista, jotka vain pahentaisivat ongelmaa?

Haluaisin tässä yhteydessä myös sanoa Brian Simpsonille, että on parempi olla tekemättä mitään kuin tehdä jotakin väärin, koska olen varma siitä, että hänen puolueensa huomaa tämän omakohtaisesti muutaman tulevan viikon aikana.

Yleisempänä huomautuksena haluaisin kertoa jäsenille, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa nämä asiat kuuluvat paikallisten viranomaisten päätösvaltaan tiemaksujen käyttöönoton yhteydessä. Omalla alueellani West Midlandsissa kaikki seitsemän paikallista kaupunginvaltuustoa, jotka koostuvat eri politiikan edustajista, torjuivat ajatuksen tällaisen järjestelmän käyttöönotosta.

Brian Simpsonin omalla alueella kansalaiset torjuivat ylivoimaisesti tiemaksut paikallisäänestyksessä Greater Manchesterin alueella.

Siksi haluan kysyä parlamentin jäseniltä ja Euroopan komissiolta, mitä osaa sanasta "ei" te ette ymmärrä? Euroopan unionin ei pitäisi sanella tätä asiaa koskevaa kaikille samanlaista järjestelyä. Asiasta päättämisen on kuuluttava edelleen ja ainoastaan kansallisten ja paikallisten päättäjien toimivaltaan.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan käyttää tätä tilaisuutta – kunhan istuntosalissa on jälleen hiljaista – esittääkseni vilpittömät onnitteluni mietinnön esittelijälle. Työ oli hankala, ja kuitenkin merkittävää edistystä onnistuttiin saamaan aikaan. Tämä edistys edustaa pientä askelta tiellä kohti raskaan tavaraliikenteen muuttamista täysin ympäristöystävälliseksi, erityisesti niin, että lisäkustannuksia ei hyvitetä ja että melu, ilmansaaste ja jossakin määrin ruuhkat sisällytetään kustannuksiin ja jätetään jonkin verran tilaa keskustelulle – erityisesti ruuhkien tapauksessa – siitä, ovatko nämä toimet liian vähäiset.

Olen kuitenkin tyytymätön eräisiin seikkoihin, joista haluaisin sanoa muutaman sanan. Ilmastonmuutosongelman on oltava asia, josta jokainen tietää tai on ainakin tietoinen. Olemme sen vuoksi päättäneet erityisesti raskaan teollisuuden osalta erityisvaatimuksista, joita ei ole aivan helppo noudattaa ja joista on vielä käytävä lisäkeskusteluja. Se, mitä kukaan Itävallassa eikä myöskään muualla Euroopassa näissä olosuhteissa ymmärrä, on, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on estänyt sen, että yksi suurimmista hiilidioksidipäästöjen aiheuttajista, eli raskaan kauttakulkuliikenteen ala, joutuisi maksamaan edes yhtä senttiä niistä kustannuksista, joita se on aiheuttanut. Hyvät kuulijat, tämä on sellainen asia, jota ette kykene selittämään äänestäjillenne. Heidän on maksettava nämä kustannukset verojensa kautta, ettekä te todellakaan voi selittää tätä asiaa.

Jos PPE-DE-ryhmän esittelijä katsoo, että ryhmä on hävinnyt tämän taistelun, sanoisin hänelle, että toivon, että se häviää vielä muitakin tällaisia taisteluja, koske se olisi hyvä asia valtaosalle Euroopan kansalaisista.

  Bilyana Ilieva Raeva (ALDE). – (BG) Tienkäyttömaksuja koskeva mietintö sisältää ehdotuksia, jotka tekevät liikenteestä Euroopan unionissa merkittävästi kalliimpaa, erityisesti pitkällä aikavälillä ja silloin, kun käytetään Euroopan unionin reuna-alueilla sijaitsevista maista, kuten Bulgariasta, tulevia kuljetusliikkeitä. Kuljetusliikkeet eivät yksin kärsi tämän tuloksena, vaan myös niiden suorat asiakkaat, vähittäiskauppiaat ja loppuasiakkaat Euroopan unionissa. Tieliikenteen harjoittajat joutuvat ankarasti kärsimään rahoitus- ja talouskriisistä. Kuljetuspalvelujen kysyntä on laskenut 50 prosenttia vuoteen 2007 verrattuna, ja alalla on ollut 110 prosenttia enemmän konkursseja vuoteen 2007 verrattuna.

Vastaavien sääntelyvaatimusten puuttuessa eurooppalaiset kuljetusliikkeet eivät ole niin kilpailukykyisiä kuin kolmansien maiden yritykset, jotka hoitavat suuren määrän Euroopan unioniin tulevista kuljetuksista. Sellaiset yritykset, jotka ovat viime vuosina investoineet ympäristöystävällisiin ajoneuvoihin, ovat erityisen vaikeassa asemassa. Tällä hetkellä ne eivät kykene maksamaan leasing-rahoitustensa korkoja ja näin ollen niillä on edessään konkurssi. Kun otetaan huomioon tämä tilanne, tuen vahvasti ehdotuksia 71 ja 72, joissa suositetaan, että ruuhkatekijää ei sisällytettäisi tähän direktiiviin. Olen myös sitä mieltä, että on erityisen tärkeää, ettei sallita tienkäyttömaksuista saatujen varojen siirtämistä muiden liikennemuotojen käyttöön. Tällaisella on epäsuotuisa vaikutus niissä maissa, joissa on kehittymättömät tieinfrastruktuurit, kuten kotimaassani Bulgariassa.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE). – (RO) Tarvitsemme kuljetusalalla johdonmukaista ja kestävää eurooppalaista politiikkaa, joka noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Saasteiden ja melun aiheuttamien ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin on myönteinen ehdotus.

Raskaiden ajoneuvojen tieinfrastruktuurien käytöstä maksamat maksut tukevat pitkällä aikavälillä niitä valtavia infrastruktuureihin tehtäviä investointeja, jotka sisältyvät Euroopan laajuisiin ja kansallisiin talouden elvytyssuunnitelmiin, ja ne koskevat sekä Euroopan laajuisia liikenneinfrastruktuureja että muita tieinfrastruktuurikategorioita, kuten vuoristoalueita, joissa monissa tapauksissa on erityisen vaikeaa rakentaa teitä.

Lyhyellä aikavälillä jäsenvaltioiden vastuulle jää kuitenkin löytää erityisiä nopeita keinoja rahoittaa näitä investointeja käyttämällä järkevästi Euroopan unionin niille tarjoamia varoja, jotka ovat osa sekä TEN-T-rahoitusta että rakennerahastoja ja koheesiorahastoa, ja franchising-sopimusten ja julkisten tai yksityisten kumppanuuksien kautta.

Euroopan unionin on hyödyntämällä käytettävissään olevia välineitä tuettava integroituja aloitteita jäsenvaltioiden infrastruktuuriverkostojen laajentamiseksi, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

Ehdotuksesta määrätä infrastruktuurien käyttäjille maksu ruuhkaongelman ratkaisemiseksi totean, että mielestäni ehdotusta olisi tarkasteltava perusteellisemmin ja pidettävä mielessä, että ruuhkat eivät johdu ainoastaan autoista vaan pikemmin jäsenvaltioiden kyvystä suunnitella ja toteuttaa tehokkaasti kansalliset infrastruktuurit alueellisesti ja paikallisesti.

Tämän vuoksi katson, että tilaa koskevien kehityssuunnitelmien, kaupunkisuunnitelmien ja liikenteen hallinnan välistä suhdetta on parannettava, erityisesti kaupunkialueiden ja kaupunkien tuntumassa olevilla alueilla, joissa ruuhkat aiheuttavat valtaosan ongelmista.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa puheenvuoroni onnittelemalla ystävääni ja kollegaani jäsen El Khadraouita, josta on oikein todeta, että hän on osoittanut kykenevänsä laatimaan hyvin järkevän ja toimivan mietinnön, vaikka eräillä vaikutelmilla pyritäänkin osoittamaan muuta. Olen iloinen voidessani antaa sille tukeni ja sen taustalla olevalle periaatteella, että saastuttajan on maksettava.

Tällä puolen parlamenttia pidämme hyvin tärkeänä ilmanlaatua, mistä kaikki olemme hyvin huolissamme, ja me kaikki tiedämme, että rekka-autot saastuttavat. Kuten jäsen Lichtenberger totesi, asiasta on todistettua näyttöä. Jäsen Wortmann-Kool, joka on poistunut paikalta, puhui sisämarkkinoilla ilmenevistä esteistä, ja myös jäsen Jarzembowski ilmaisi varauksensa eurovinjetistä ympäristöystävällisempää liikennettä käsittelevästä mietinnöstään huolimatta. Haluan sanoa heille molemmille, että suurin uhka kaikille markkinoille on se, että joudumme saasteiden kouriin. En usko, että kahdesta kolmeen prosentin lisä on suuri rasite, mutta se osoittaa, että toimimme vakavissamme saasteiden torjumiseksi.

Jäsen O’Neachtain ilmaisi varauksensa ja huolensa Irlannista ja muista reuna-alueiden maista. Hän ei vaikuta ymmärtävän, että ehdotus on jäsenvaltioissa vapaaehtoinen. Sitä sovelletaan Irlannissa ainoastaan, mikäli maan hallitus päättää niin. Uskon, että hän ja ehkä myös jäsen Bradbourn ovat oppineet ainakin yhden asian tänä iltapäivänä, eli sen, että on vaarallista puhua mietinnöstä, jota ei ole joko luettu tai jota ei selvästikään ymmärretä, ja antaa itsestä melko typerän vaikutelman.

Toiseksi totean sivuhuomautuksena, että mielestäni meidän olisi tehtävä ja voisimme tehdä enemmän kannustaaksemme rahtikuljetuksia pois maanteiltä vesiväylille, joilla yksi kuljetusalus kykenee kuljettamaan jopa 15 rekka-autoa. Niinpä olen sitä mieltä, että meidän on tuettava entisen belgialaiskollegamme aloitetta.

  Christine De Veyrac (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, haluaisin aloittaa puheenvuoroni onnittelemalla kollegoitani jäsen El Khadraouita ja jäsen Jarzembowskia heidän korkealaatuisesta työstään ja heidän laatimistaan erinomaisista mietinnöistä.

Olemme nyt käännekohdassa, jossa yritämme pelastaa tämän alan ja tehdä siitä samalla entistä kestävämmän sekä saavuttaa 20-20-20-tavoitteen, jonka silloinen Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja Nicolas Sarkozy vahvisti parlamentin istunnossa viime joulukuussa.

Tässä yhteydessä Euroopan unioni on ilmaissut halunsa antamaan asiaa koskevia säädöksiä, jotta liikennekustannuksissa otettaisiin huomioon muut kustannukset, joista Euroopan yhteiskunta kokonaisuudessaan on tähän mennessä vastannut. Tämä on saastuttaja maksaa -periaate, jota parlamentti on aina tukenut.

Äänestimme tästä asiasta ilmaliikenteen yhteydessä viime kesäkuussa, jolloin ilmailu sisällytettiin päästökaupan järjestelmään. Merenkulkualalla Euroopan komissio etsii parhaillaan parasta keinoa, jolla voidaan ottaa huomioon laivojen aiheuttamat päästöt, ja tätä ehdotamme tänään tällä maanteiden rahtiliikennettä koskevalla asiakirjalla.

Yhdyn niihin teistä, jotka ovat todenneet, että meidän ei missään tapauksessa pidä rajoittaa liikkuvuutta. Kuten olemme monien vuosien ajan tehneet, meidän on edelleen tuettava tätä liikkuvuutta Euroopan unionissa, ja meidän on varmistettava, että eri liikennemuotojen välillä vallitsee oikeudenmukainen kilpailu.

Meidän ei pidä pakottaa yrityksiä kuljettamaan millä hinnalla hyvänsä tavaroitaan junalla tai laivalla maantierahtikuljetusten sijaan, sillä sellainen olisi järjetöntä ja epätaloudellista. Meidän on sen sijaan varmistettava, että yritykset voivat käyttää omien tarpeidensa kannalta kaikkein nopeimpia, taloudellisimpia ja hyödyllisimpiä liikennemuotoja, ja jotta tämä olisi mahdollista, hintojen on vastattava valitun liikennemuodon todellisia kustannuksia.

Kun jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus valita, sisällyttävätkö ne niin halutessaan tietyt ulkoiset kustannukset hintoihin, tämä direktiivi on ensimmäinen askel tähän suuntaan. Se on ensimmäinen askel kohti ulkoisten kustannusten todellista sisällyttämistä kaikkiin liikennemuotoihin, ja sillä annetaan vahva poliittinen viesti. On tärkeää, että tuemme tätä, kun äänestämme asiasta huomenna.

  Bogusław Liberadzki (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijäämme jäsen El Khadraouita. Hän on tehnyt hyvää työtä. Hän on käsitellyt satoja kommentteja.

Asiasta tarkemmin puhuttaessa haluaisin korostaa, että juuri maantieliikenne pitää Euroopan tällä hetkellä toimintakykyisenä. On totta, että meidän on päätettävä lisäkustannusten käyttöönotosta, ja tuntuu oikeudenmukaiselta, että maksamme siitä, mitä käytämme. Kun suunnittelimme direktiiviä koskevaa työtämme, emme kuitenkaan suunnitelleet kriisiä.

Sen vuoksi katson, että minun on puhuttava maanteiden rahdinkuljettajien puolesta ja todettava, että niiden todellinen tilanne on paljon puhuttua pahempi, erityisesti kansainvälisten maantiekuljetusten kysynnän laskun myötä. Rahdinkuljettajat ovat viitanneet valtaviin rahataloudellisiin, erityisesti polttoaineveroista johtuviin, rasitteisiin. Polttoainekustannuksissa on saatu tilapäinen aikalisä, mutta Euroopan unioni ei voi taata polttoaineiden hintoja pitkällä aikavälillä.

Mielestäni sekä Euroopan komission että hallitusten olisi aloitettava vuoropuhelu ammattimaisten rahdinkuljettajien kanssa. Meidän on selitettävä niille, miten tämä aloite syntyi. Meidän on myös vakuutettava niille, että tavoitteenamme on kaikkien liikennemuotojen tasa-arvoinen kohtelu, ja myös se, että olemme vastuussa järkevästä ja tasapainoisesta eurooppalaisesta liikennepolitiikasta.

  Luis de Grandes Pascual (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, eurovinjettidirektiivin tarkistus on hyvin tärkeä asia, jonka kanssa olemme kaikki tekemisissä ja joka aiheuttaa myös huolta, erityisesti meille syrjäisistä valtioista tuleville, joiden mielestä tällä ehdotuksella sorretaan meitä.

Euroopan komissio on päättänyt käsitellä tätä tieliikenteen ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttämiseen liittyvää asiaa esittämällä maksua kolmesta uudesta kulusta, jotka ovat ilmansaaste, melusaaste ja ruuhka.

Vaikka ehdotuksen taustalla olevat periaatteet – käyttäjä maksaa ja saastuttaja maksaa – ovat järkeviä, ehdotettu ratkaisu ei todellakaan ole sitä, koska se syrjii sellaista alaa, joka on kuukausien ajan kärsinyt talouskriisin tuhoisista vaikutuksista. Vaikka tarkoitus ei olekaan esittää tavaraliikenteen maantiekuljetusta pahana asiana, siitä on nyt tullut kritiikin kohde.

Hyvät kuulijat, tämä ehdotus on epäasianmukainen, ja sillä ei todellakaan onnistuta saavuttamaan kestävän liikenteen odotettuja tavoitteita, vaan se merkitsee kuoliniskua suurelle määrälle pieniä ja keskisuuria eurooppalaisia yrityksiä, jotka työllistävät tuhansia ihmisiä Euroopan unionissa ja jotka osallistuvat joka päivä tavaroiden jakeluun ja varmistavat, että tuotteet menevät perille lopullista kuluttajaa varten. Kuluttajat joutuvat huomaamaan, miten tuotteiden hinnat nousevat, kun nämä maksut otetaan käyttöön.

Hyvät kuulijat, tarvitsemme kuljetusjärjestelmää, joka on kilpailukykyinen, kestävä ja ympäristöystävällinen ja joka ei sulje pois tieliikennettä, koska tällä hetkellä tämä on ainoa tapa saavuttaa tavoitteet. Liikennemuotojen vaihtaminen jää haaveeksi, ja sen toteutuminen on kaukana todellisuudesta. Euroopan laajuiset verkostot, meren moottoritiet ja rajojen väliset yhteydet ovat edelleen suunnitelman tasolla eivätkä todellisuutta joissakin tapauksissa.

Hyvät kuulijat, kun maailmantalouden Titanic uppoaa, emme voi pyytää orkesteria jatkamaan soittamista, eikä varsinkaan juhlatunnelmissa.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet tähän työhön, varsinkin ja erityisesti kollegaani jäsen El Khadraouita, joka antoi kaikkensa hyvin avoimella ja innokkaalla tavalla yhteisymmärrykseen perustuvien ratkaisujen saavuttamiseksi.

Keskusteltavana oleva ehdotus antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden periä maksuja, joiden tavoitteena on kattaa tietyt ulkoiset ympäristökustannukset sekä saada aikaan merkittäviä tuloja, joita voidaan käyttää Euroopan tieverkoston parantamiseen ja maantieliikenteen ympäristövaikutusten minimointiin jonkin verran. Toisaalta tämä saattaisi myös aiheuttaa merkittäviä kustannuksia, erityisesti kaikkein syrjäisimmille maille, kuten kotimaalleni Portugalille. Tämän vuoksi painotin Copelin merkitystä ja vastustin kiivaasti maantieteellisen ulottuvuuden laajentamista kattamaan kaikki suurimmat maantiet.

Lisäksi vastustin sellaisten maksujen soveltamista, jotka perustuvat vain harvojen aiheuttamiin ruuhkiin. Tällainen toimi johtaa epäoikeudenmukaisiin etuihin muihin nähden, eikä sillä rangaista niitä, jotka saastuttavat eniten. Tunnustan kuitenkin tarpeen pitää lukua näistä maksuista. On pienempi paha soveltaa maksuja ainoastaan Euroopan laajuisiin tieverkostoihin tai sellaisiin teihin, jotka ovat yleensä ja merkittävässä määrin kansainvälisten kuljetusliikkeiden käytössä, jolloin jäsenvaltio voi valita ne tiet, joiden kohdalla ottaa maksut käyttöön. Tätä voitaisiin vielä minimoida entisestään, jos tämän ehdotuksen soveltamista siirrettäisiin siksi, kunnes tämä vaikea maailmanlaajuinen talouskriisi, jonka keskellä nyt elämme, on ohi.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitos. Suhtaudun hyvin myönteisesti tähän ehdotukseen. Olemme nyt oikealla tiellä, erityisesti siinä, että ruuhkien kustannukset sisällytetään yleisiin tiekustannuksiin. Meidän on nyt selvitettävä kustannusten todenmukaisuus, jotta saavuttaisimme tilanteen, jossa markkinatalouden välineillä säännellään liikennettä. Muuten tässä asiassa on aina epätasapainoinen tilanne.

Tämä keskustelu on myös nostanut esiin syrjäisten alueiden ja maanosamme keskuksessa olevien alueiden väliset jännitteet. Asia on yksinkertaisesti niin, että kun syrjäisiltä alueilta tulevat ihmiset ajavat keskellä sijaitsevien alueidemme läpi, heidän on otettava huomioon näiden asukkaiden huolenaiheet. Tämä on hyvin tärkeää, ja pyydän ymmärrystä tässä asiassa, koska tässä jotkut ihmiset on todellakin pantu koetukselle. Toissijaisuusperiaate, kuten se on ehdotuksessa ilmaistu, antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden päättää itse siitä, haluavatko ne sisällyttää nämä ulkoiset kustannukset hintoihin.

On selvää, että keskellä sijaitsevat alueet ja erityisesti Alppien alueet haluavat toimia näin. Ymmärrän kyllä, jos syrjäiset alueet päättävät olla lähtemättä tälle tielle. Yleisesti ottaen meidän on kuitenkin pyrittävä siihen, että kuljetusalan yksittäiset sektorit vastaavat niistä kustannuksista, joita ne todellisuudessa itse aiheuttavat. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme pitkällä aikavälillä luoda sellaisen järjestelmän, joka on oikeasti kestävä ja joka vastaa kansalaisten huoliin. Kiitos.

  Gilles Savary (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa puheenvuoroni onnittelemalla jäsen El Khadraouita kompromissin saavuttamisesta, mutta meidän ei pidä peittää sitä, että tämä teksti on kovin hatara. Sen haittapuolena ovat kriisin aiheuttamat ulkoiset kustannukset, millä tarkoitan sitä, että maanteiden rahdinkuljettajat joutuvat kärsimään huomattavista paineista ja huomattavista huolenaiheista.

Lisäksi on todettava, että kun teksti saapui toisen lainsäätäjän toimistoon, sen muoto oli aivan toisenlainen, koska öljyn hinta oli 57 Yhdysvaltain dollaria tynnyriltä. Sen vuoksi tämä teksti syntyi vaikeassa tilanteessa, mutta koska olen ollut yllättynyt muutamista kuulemistani asioista, haluaisin tässä vaiheessa todeta, että tämän tekstin kautta ei oteta käyttöön veroja tai maksuja. Päätös siitä, otetaanko vero tai maksu käyttöön, kuuluu yksittäisille jäsenvaltioille.

Aikaisempien tekstien tavoin tällä tekstillä pyritään määrittämään tienkäyttömaksujen ehdot eri maissa, jotta vältyttäisiin liiallisilta vääristymiltä, eikä luotaisi kilpailuvääristymiä tai syrjiviä toimintatapoja.

Meidän on mielestäni tehtävä tämä asia hyvin selväksi. Teksti noudattaa täydellisesti toissijaisuusperiaatetta, ja se on myös oikeudenmukainen. Voin todeta, että olen hyvin tyytyväinen siihen kotimaani puolesta, koska sen avulla on mahdollista saada kauttakulkumaan, kuten Ranskan, raskaan tavaraliikenteen liikenteenharjoittajat osallistumaan infrastruktuurien kustannuksiin. Nykyään ne ajavat maan läpi ostamatta pisaraakaan polttoainetta ja käyttämättä senttiäkään. Sen vuoksi tästä tulee hyödyllinen asiakirja.

  Alexandru Nazare (PPE-DE) . – (RO) Komission halu periä maksu liikenteenharjoittajilta infrastruktuurien käyttöoikeudesta ja lisäksi ympäristövaikutusten vuoksi, mikä tunnetaan nimellä ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin, merkitsee verorasitetta, jolla on vakavia jälkiseurauksia näille yrityksille, erityisesti nykyisen talouskriisin aikana.

On tehtävä erityisiä vaikutustutkimuksia, jotka perustuvat asiaa koskeviin tilastoihin, ennen kuin tämänkaltaista direktiiviä voidaan ehdottaa. On tehtävä todenmukainen arviointi niistä seurauksista, jotka johtuvat tällaisen direktiivin täytäntöönpanosta ja niistä erityisistä ehdotuksista, jotka koskevat huomioon otettavien ulkoisten kustannusten laskemisessa ja määräämisessä käytettäviä menetelmiä.

Ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin on pitkällä aikavälillä toimi, joka voi auttaa tekemään kuljetusalasta entistä ympäristöystävällisempi. Haluan mainita, että tämänkaltaiset erityiset lainsäädäntövälineet ovat itse asiassa tarpeen Romanian kaltaisissa jäsenvaltioissa. En kuitenkaan vielä näe, että näitä ulkoisia kustannuksia sovellettaisiin tulevaisuudessa millä hinnalla hyvänsä, ei Bukarestissa, josta olen kotoisin. Viittaan tällä liikenneruuhkiin, ilmansaasteisiin, melusaasteeseen, vesistön saasteisiin, maaperän saasteisiin tai luonnonmaisemiin kohdistuviin vaikutuksiin. Minusta on vaikea kuvitella, että Romanian viranomaiset panisivat täytäntöön tämän direktiivin, joka on pikemmin rasite kuin apu.

Kuten jäsen Jarzembowski myös osoittaa, tämänkaltaiset toimet on toteutettava sen jälkeen, kun on tehty puolueettomia tutkimuksia, jotka perustuvat tilastotietoon. Emme voi vaatia kuljetusliikkeitä maksamaan rahasummia, jotka on sattumanvaraisesti määrätty ulkoisista kustannuksista, varsinkaan, kun puhumme merkittävän suuruisista summista.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, halusin käyttää vielä puheenvuoron, koska kollegani ovat puhuneet työasiasta ehkä jokseenkin tekopyhin sanoin. Arvelen, että me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että erityisesti tällaisina aikoina on suunnattoman tärkeää turvata työpaikat.

Rahtiliikenneala kärsii tietenkin tästä tilanteesta, mutta kärsijöiden asemassa eivät ole pelkästään rahdinkuljettajat, vaan yhtä lailla rautatieliikenne, sisämaan vesitieliikenne ja meriliikenne. Tämä direktiivi pelkästään vähentää niitä epäoikeudenmukaisia etuja, joista maantiekuljetus hyötyy muiden liikennemuotojen kustannuksella.

Työpaikkoja koskeva kysymys on täysin eri asia. Tässä mielessä meidän on toteutettava varovainen talous- ja elvytyspolitiikka, ja meidän on johdonmukaisesti vietävä eteenpäin niitä asioita, joista olemme parlamentissa päättäneet. Tällä direktiivillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä asian kanssa.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun aikana on tullut esiin hyvin erilaisia näkökantoja, joista jotkut olivat ristiriitaisia, koska ne oli liitetty poliittisiin asenteisiin ja kansallisiin kantoihin. Sen vuoksi koko tästä keskustelusta korostuu asian vaikeus, mutta myös sen tärkeys. Katson, että meidän on löydettävä kompromissi, ja se, minkä voimme saavuttaa parlamentissa jäsen El Khadraouin mietinnön kautta, on kokonaisuudessaan hyvä kompromissi.

En katso, että komission tarkoitus on määrätä lisämaksua tai että se haluaa rangaista lännessä ja idässä sijaitsevia maita, toisin sanoen kaikkein syrjäisimpiä maita. Joka tapauksessa eurovinjetin soveltaminen ei ole pakollista. Pyrimme myös yhtenäistämään järjestelmän voidaksemme päättää sellaisista puitteista, jotka ehkäisevät maksupetoksia, joten myös enimmäismääristä päätetään. Keskustelussamme nousi tietenkin esiin erilaisia mielipiteitä ja erilaisia ideoita. Uskon, että neuvostolle lähetettävään tekstiin tehdään varmasti tarkistuksia, koska ihmiset eivät tapaa neuvostoa silmätysten. Olemme kaikki samaa mieltä saastuttaja maksaa -periaatteesta, mutta kun otamme puheeksi käytännön soveltamistavat, eroja tulee esiin jäsenvaltioiden, eri poliittisten voimien, parlamentin jäsenten, komission, parlamentin ja neuvoston välillä. Aihe on näin ollen hankala ja monimutkainen.

En kuitenkaan katso, että meidän on uskottava kriittisiä ja synkkiä näkemyksiä, koska olemme kriisin keskellä. On totta, että olemme kriisin keskellä, mutta on myös totta, että ehdotus koskee toimea, jota sovelletaan vuodesta 2012 lähtien. Toivon todellakin, ja olen täysin varma sanoistani, että kriisi on kaukana takanamme vuoteen 2012 mennessä. Hiven optimismia on hyvä asia, mutta myöskään kaikkein pessimistisimmät joukossamme eivät varmasti usko, että olemme edelleen keskellä kriisiä vuonna 2012.

Tämän todettuani voin sanoa uskovani, että neuvosto tekee tarkistuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen käsittely ei riitä ja että meillä on tulevina kuukausina aikaa arvioida tarvittavia muutoksia, jotta voimme pyrkiä saavuttamaan onnistuneen yksimielisyyden sovittelumenettelyn kautta. Näin meillä on mahdollisuus pohtia erityisiä vastauksia kansalaisille ja soveltaa saastuttaja maksaa -periaatetta parhaalla mahdollisella tavalla.

  Saïd El Khadraoui, esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan esittää muutaman kommentin. Haluan aloittaa puheenvuoroni pyytämällä kollegoiltani, etteivät he anna joidenkin tahojen esittämien epämiellyttävien tilastojen pettää itseään. Yksi esimerkeistä on jäsen Wortmann-Kool, joka puhuu useiden eurojen lisäkustannuksista. Kaikella kunnioituksella, asia ei pidä ollenkaan paikkansa. Voin kertoa teille sentin tarkkuudella, minkälainen vaikutus olisi ääritapauksissa. Ruuhkamaksu olisi todellakin enimmillään 65 senttiä kilometriltä. Maksu olisi 65 euron senttiä hyvin ruuhkaisilla alueilla, ja vain muutaman kilometrin matkalta, jossa ruuhkaa on, eikä loppumatkalta.

Melu nostaisi maksua 1,1 sentillä. Ilmansaasteen osuus olisi 16 senttiä kaikkein eniten saastuttavien rekka-autojen osalta. Jos laskette kaiken tämän yhteen, enimmillään maksu olisi 82 senttiä muutamalta kilometriltä, jonka aikana on ruuhkaa. Loppumatkalta voidaan vähentää 65 senttiä. Tämä oli ensimmäinen asia, jonka halusin sanoa, ja osoitin sanani niille, jotka tulevat syrjäisistä jäsenvaltioista.

Toiseksi, on totta, että olemme keskellä kriisiä, mutta kriisi ei jatku ikuisesti. Nyt luomme puitteita, joiden kautta niille jäsenvaltioille, jotka sitä haluavat, annetaan mahdollisuus ottaa käyttöön järjestelmä, jolla ulkoiset kustannukset sisällytetään hintoihin. Tämä tapahtuu valtion sisäisen keskustelun jälkeen, omalla ajallaan ja usein vuoden jälkeen, jona asiaa on valmisteltu.

Kolmanneksi totean, että huomaan, että melko moni jäsenistä yrittää ennakoida neuvoston päätöksiä, vaikka neuvoston on vielä esitettävä kantansa. Meidän ei pitäisi luovuttaa tässä asiassa yhtään. Ottakaamme yksinkertaisesti sellainen kanta, jota tuemme sataprosenttisesti. Myöhemmin aloitamme sitten keskustelun ja kahinan neuvoston kanssa. Voin vakuuttaa teille, että esittelijänä teen parhaani turvatakseni suurelta osalta, ellei sitten kokonaisuudessaan, parlamentin kannan, josta sitten keskustelemme myöhempänä ajankohtana.

  Georg Jarzembowski, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin nyt keskustelun päätteeksi lisätä kaksi kommenttia. Ensimmäisen osoitan jäsen Evansille. Ryhmäni puoltaa ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin ja erityisesti pakokaasupäästöjen ja melun osalta. Mielestämme tämä on järkevää. Jos kuitenkin aina haluatte asettaa saastuttaja maksaa -periaatteen etusijalle – olen valmis keskustelemaan asiasta kanssanne – siinä tapauksessa jäsenvaltiot itse aiheuttavat ruuhkat, kun ne eivät tarjoa riittäviä infrastruktuureja. Tavaraliikenteen ajoneuvot ajavat keskelle ruuhkaa, josta 80 prosenttia on henkilöautojen aiheuttamaa. Se, että yritykset pannaan maksamaan jäsenvaltioiden aiheuttamasta ruuhkasta, on järjetöntä. Jos soveltaisitte saastuttaja maksaa -periaatetta, jäsenvaltioiden olisi annettava lisää rahaa tavaraliikenteen ajoneuvojen omistajille, koska juuri valtiot aiheuttavat ruuhkat, kun ne eivät järjestä ajoissa asianmukaisia infrastruktuureja.

Olemme yhtä mieltä siitä, että aina ei tarvita lisäinfrastruktuureja. Toinen keino ehkäistä ruuhkia on ottaa käyttöön älykkäät liikennejärjestelmät. On olemassa monia nykyaikaisia tekniikoita, joiden avulla ruuhkia kyetään ehkäisemään. Jos kuitenkin todetaan, että ruuhkia on ja tavaraliikenteen ajoneuvojen on maksettava niistä, jäsenvaltiot eivät tällöin saa minkäänlaista kannustinta ruuhkien poistamiseksi, koska se toisi niille lisäkustannuksia. Sellainen ei todellakaan voi olla oikein.

Arvoisa varapuhemies, olitte oikeassa todetessanne, että ette halunnut ottaa käyttöön uusia veroja tämän ehdotuksen muodossa ja halusitte pitää kiinni korvamerkinnästä. Arvoisa komission jäsen, arvoisa komission varapuheenjohtaja, voimmeko olla yhtä mieltä siitä, että kun neuvosto ei päädy kannattamaan eurovinjeteistä saatavien tulojen selkeää korvamerkintää, te vedätte ehdotuksen pois? Tehän ilmoititte, että ette halua mitään uusia veroja. Olen täysin samaa mieltä kanssanne siitä, että mikäli eurovinjetistä tehdään entistä kalliimpi pakokaasupäästöjen ja melun seurauksena, lisäraha on myös käytettävä tieliikenteen aiheuttamien ympäristövaikutusten vähentämiseen eikä valtiovarainministerien budjettien aukkojen täyttämiseen. Sellainen ei sovi. Kun tämä pidetään mielessä, toivon, että pidätte kiinni kannastanne, toisin sanoen, maksuja ei peritä ilman korvamerkintää, ja ehdotus peruutetaan, mikäli on tarpeen. Kiitos.

(DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 11. maaliskuuta 2009.

(Istunto keskeytettiin klo 18.10 ja sitä jatkettiin klo 18.30.)

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Krzysztof Hołowczyc (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) On syytä korostaa kolmea asiaa, jotka liittyvät nyt käytävään keskusteluun: maksujen periminen ajoneuvoista, ympäristöystävälliset ajoneuvot ja ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin.

Euroopan unionin aloitteiden ensisijaisena tavoitteena on oltava sen varmistaminen, että Euroopan unionin kansalaisilla on oikeus esteettömään liikkuvuuteen ja sen edistämiseen Euroopan unionin infrastruktuurien kehityssuunnitelmien johdonmukaisen täytäntöönpanon kautta. Tämä on vahvistettu vapaita sisämarkkinoita koskevan sopimuksen periaatteessa 4.

Infrastruktuureihin tehtävien investointien olisi perustuttava määrättyihin ympäristönsuojelun painopisteisiin, joissa otetaan huomioon Euroopan unionin ilmastonmuutostavoitteet. Nykyaikaisten integroitujen infrastruktuurien olisi näin ollen oltava korkeatasoiset ja noudatettava eri liikennemuotojen käytön ja yhteentoimivuuden periaatteita.

Ympäristönsuojelun kustannukset, eli melu, liikenneruuhkat sekä ihmisen terveyden suojelu liittyvät erottamattomasti Euroopan nopeasti kehittyvän infrastruktuuriverkoston muuttamiseen. Näyttää siltä, että olisi tarkoituksenmukaista tehdä asiakirjassa ehdotetusta saastuttaja maksaa -periaatteesta sitova. Meidän on syytä muistaa, että kyseinen periaate on jo ollut käytössä liiketoiminnan alalla Euroopan unionissa jo useiden vuosien ajan.

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS