Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Tadeusz Zwiefkan oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtävistä kahdenvälisistä sopimuksista, jotka koskevat sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia, ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perustaa neuvottelu- ja päätösmenettely jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtävistä kahdenvälisistä sopimuksista, jotka koskevat sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia (KOM(2008)0893 – C6-0001/2009 - 2008/0259(COD)) (A6-0270/2009)

– Gérard Deprezin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtävistä kahdenvälisistä sopimuksista, jotka koskevat tuomioita ja oikeuden päätöksiä avioliittoa, vanhempainvastuuta ja elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa, ehdotuksesta neuvoston asetukseksi perustaa neuvottelu- ja päätösmenettely jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtävistä kahdenvälisistä sopimuksista, jotka koskevat tuomioita ja oikeuden päätöksiä avioliittoa, vanhempainvastuuta ja elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa, sekä elatusvelvollisuutta koskeviin asioihin sovellettavasta laista (KOM(2008)0894 – C6-0035/2009 – 2008/0266(CNS)) (A6-0265/2009),

– Maria Grazia Paganon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittämisestä ja ehdotuksesta Euroopan parlamentin neuvostolle antamasta suosituksesta EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittämisestä (2009/2012(INI)) (A6-0262/2009).

  Tadeusz Zwiefka, esittelijä. – (PL) Arvoisa puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, haluan ensiksi kiittää lämpimästi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan esittelijää Gérard Depreziä, kaikkia varjoesittelijöitä sekä Tšekin puheenjohtajavaltion ja Euroopan komission edustajia hyvästä yhteistyöstä. Huolimatta alun varsin kaukaisista neuvotteluasetelmista onnistuimme saamaan aikaiseksi kompromissin, jonka toivon johtavan meidät yhteisymmärrykseen neuvoston kanssa heti ensimmäisessä käsittelyssä.

Ehdotus asetukseksi sisältää sellaisen mekanismin luomisen, jonka perusteella jäsenvaltiot voivat neuvotella ja solmia kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia siviili- ja kauppa-asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alueella. Kahdenvälisiin sopimuksiin on suunniteltu analogista mekanismia tuomioiden ja oikeuden päätösten tunnustamiseen ja toimeenpanoon avioliittoa, vanhempainvastuuta ja elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa. Se on vastine Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamaan lausuntoon 1/03, joka koski Luganon yleissopimusta, ja siitä seuranneeseen käytännön ongelmaan, jonka mukaan yhteisöt voivat tehdä ulkoisia sopimuksia samassa laajuudessa, kuin niillä oli valtuudet käyttää laillisia keinoja siviiliasioita koskevassa oikeudellisessa yhteistyössä EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c kohdan mukaisesti.

Ehdotettu väline luo erikoismenettelyn. Tämän vuoksi ehdotetun mekanismin oikeudellisten puitteiden tulee olla tiukasti laajuuden ja ajan suhteen rajatut. Ensimmäinen edellytys täyttyy rajaamalla ehdotettu asetus kahdenvälisiin sopimuksiin tuomioiden ja oikeuden päätösten tunnustamisessa ja toimeenpanossa siviili- ja kauppa-asioissa. Toinen edellytys täyttyy "raukeamislausekkeella", jonka mukaan tämän menettelyn avulla solmittu sopimus raukeaa automaattisesti sillä hetkellä, kun yhteisöt solmivat sopimuksen kolmannen maan kanssa.

Kieltämättä näen tarpeellisena sisällyttää oikeudellisiin puitteisiin ulkoisen toimivallan toiminnan sillä alueella, johon kuuluu sopimusvelvoitteista ja sopimukseen perustumattomista velvoitteista sekä avioliitosta säätävä erityinen laki. On kuitenkin tarpeen selventää, että ehdotettu mekanismi pätee sekä tämän ehdotuksen rajatussa laajuudessa määrättyihin alakohtaisiin sopimuksiin että muihin sopimuksiin, kuten kahdenvälisiin epävirallisiin sopimuksiin ja alueellisiin sopimuksiin tiettyjen jäsenvaltioiden ja kolmansien naapurimaiden välillä. Tämä pätee tietenkin vain rajattuun määrään tapauksia, jotka koskevat erityisiä asioita ja joiden tarkoitus on ratkoa paikallisia ongelmia.

Olin epäileväinen "raukeamislausekkeen" asettamisesta ajankohtaan 31. joulukuuta 2014, mikäli asetusehdotuksen mukaisesti Euroopan komission tulee esittää raportti asetuksen toimeenpanosta 1. tammikuuta 2014 mennessä. Tämän lisäksi kolmansien maiden kanssa solmittavien sopimusten neuvotteluprosessi on usein hankala ja pitkä, eikä niistä jää paljon aikaa jäsenvaltiolle hyödyntää uutta menettelyä. Tämän vuoksi kompromissiehdotus asetuksen raukeamisesta 31. joulukuuta 2019 sallii sen, että jäsenvaltiot voivat hyödyntää menettelyä paljon täydellisemmin ja tehokkaammin.

Euroopan komission eriävästä näkemyksestä huolimatta olen sitä mieltä, että raportissaan asetuksen toimeenpanosta komission tulee esittää asetus muiden lainsäädännöllisten välineiden, kuten Bryssel I -asetuksen, yhteydessä. Ehdotettu mekanismi, johon kuuluu komission puolelta kaksivaiheinen valvontatoiminto, varmistaa epäilemättä yhtenäisyyden säännöstön kanssa. Olen kuitenkin pyrkinyt saavuttamaan mahdollisimman suuren joustavuuden ehdotetun menetelmän ja komission mahdollisimman lyhyen vastausajan välillä ja myös byrokraattisen kuorman vähentämiseksi. Demokraattinen valtuutus ja Euroopan parlamentin rooli eivät kyseenalaistu. Vaadinkin myös, että Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille annetaan tietoa prosessin jokaisessa vaiheessa alkaen jäsenvaltion aikomuksesta aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa sopimuksen solmimiseen asti.

Painotan, että menettely kahdenvälisten sopimusten solmimisesta kolmansien maiden kanssa antaa meille ainutlaatuisen mahdollisuuden osoittaa, että Euroopan unioni pystyy ratkaisemaan kansalaistensa ongelmia heidän etujaan ajatellen, mikä on erityisen tärkeää talouskriisin aikana ja monissa jäsenvaltioissa kasvavan euroskeptisyyden vuoksi. Johtopäätöksenä totean, arvoisa puhemies, että huolimatta muutamista näkemyseroista erityisesti oikeudellisessa mielessä meidän tulee näyttää olevamme pragmaattisia ja kunnioittaa tietenkin samalla yhteisön säännöstöä.

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

  Gérard Deprez, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten jäsen Zwiefka juuri totesi, keskustelemme samanaikaisesti kahdesta mietinnöstä, joilla on eri laajuus, mutta jotka kuuluvat samaan alueeseen ja joihin pätee samat menettelyt.

Ensimmäinen mietintö, jonka esittelijänä jäsen Zwiefka on – ja haluan kiittää hänen huomaavaisuudestaan sekä hänen joitakin vaatimuksiani kohtaan osoittamastaan kärsivällisyydestä – liittyy ehdotukseen asetuksesta yhteispäätösmenettelyn kautta. Toinen mietintö, jonka esittelijä itse olen, koskee ehdotusta asetukseksi, joka vaatii vain Euroopan parlamentin kuulemista.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, olen yhtä mieltä siitä, että nämä kaksi ongelmaa, joita yritämme näillä välineillä ratkaista, ovat vakavia ja usein todella järkyttäviä. Kaikki me tunnemme tai olemme kuulleet tarinoita siitä, kuinka avioliitto kolmannesta maasta tulevan henkilön kanssa on epäonnistunut ja joissa isällä tai yhä useammin äidillä ei enää ole oikeutta tavata lapsiaan, jotka puoliso on vienyt mukanaan lähtömaahansa tai muualle, ja joiden sijaintia on joskus mahdotonta selvittää. Tämä sama pätee elatusmaksujen saamiseen.

Nämä asiat ovat luonnollisesti todellisia, vakavia ja järkyttäviä. Tarvitsemme pikaisesti ja oikeutetusti ratkaisun ongelmaan erityisesti neuvottelemalla kolmansien maiden kanssa.

Mistä sitten juontuvat juuret tämänpäiväisen aiheemme käsittelyyn? Miksi Euroopan unionin toimielinten täytyy käsitellä tätä ongelmaa? Vastaus on yksinkertainen. Kaikissa näissä aiheissa sopimusten neuvottelu ja solmiminen kolmansien maiden kanssa kuuluu yhteisön toimialaan. Näiden aiheiden yksinomaan yhteisöllinen luonne vahvistetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksissä ja oikeudellisen yksikön näkemyksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että se, mikä vaikuttaa hyvin yksinkertaiselle, on itse asiassa hieman hankalampaa ja arkaluonteisempaa. Kysymys onkin nyt se, että onko perustamissopimusten ja tuomioistuimen oikeuskäytännön tämänhetkinen tila huomioon ottaen laillisesti mahdollista sallia jäsenvaltioiden käyttää yksinomaan yhteisölle kuuluvaa toimivaltaa ja jos on, niin millä ehdoin?

Arvoisa puhemies, itse en ole oikeudellinen asiantuntija. En ole sitä lainkaan, mutta en ole löytänyt nykyisistä perustamissopimuksista sellaista oikeudellista perustaa, joka selkeästi sallisi yhteisön luovuttaa osittain tai kokonaan itselleen kuuluvan toimivallan jäsenvaltioille. Sen vuoksi itse olen erittäin hämilläni ja epäileväinen meille ehdotetun mekanismin periaatteen suhteen.

Toisaalta minun on pakko myöntää, että toimielintemme oikeudellisten yksiköiden näkemykset ovat avanneet joitakin ovia. Se on aivan selvää. Esimerkiksi, arvoisa komission jäsen, teidän toimielimenne oikeudellisen yksikön näkemys, jota siteeraan: "on yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltion on laillisesti mahdollista käyttää yhteisön ulkopuolista toimivaltaa sekä muodollisesti että sisällöllisesti poikkeuksellisessa tilanteessa ja erityisissä olosuhteissa". Euroopan parlamentin oikeudellinen yksikkö on paljon epäselvempi, vaikka sekin tarjosi joitakin mahdollisuuksia.

Nämä hyvin tarkat ja rajoittavat oikeudelliset periaatteet muodostivat perustan listaamilleni muutoksille sekä neuvotteluille, joihin osallistuin ja jotka järjestettiin yhdessä neuvoston ja komission kanssa. Toistan, että olen erittäin tietoinen joidenkin kanssakansalaistemme kärsimistä tragedioista ja aion päättäväisesti ponnistella suuresti auttaakseni heitä. Sen vuoksi, kaiken kaikkiaan, suostuin neuvoston ja komission kanssa neuvoteltuun kompromissiin, mutta haluan tehdä erittäin selväksi, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, että yhteisön yksinomainen toimivalta tulee säilyttää sellaisenaan. Jäsenvaltioiden ei tule vaatia yhteisön yksinomaista toimivaltaa itselleen ja niille ei tule suoda loputtomasti poikkeuksia tai laajentaa varsinaista tarkoitusta. Tähän rajaan olen päätynyt ja tätä rajaa aion tulevaisuudessa puolustaa.

  Maria Grazia Pagano, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa kiittämällä lämpimästi jokaista, kaikkia kollegoitani ja virkamiehiä, jotka auttoivat parantamaan tekstiä, josta äänestämme huomenna. Haluan erityisesti kiittää jäsen Panayiotis Demetriouta, jonka aikaisemmat erinomaiset neuvot toimivat lähtökohtana mietinnölleni.

Olin työssäni aina erittäin hyvin tietoinen tarpeesta kehittää toimivat ohjeet ainutlaatuisen eurooppalaisen tilan rakentamiselle lainopillista yhteistyötä varten ja toivon, tai olen paremminkin vakuuttunut siitä, että työni voi olla edelleen hyödyksi tulevalle Ruotsin puheenjohtajuudelle, jonka vaikeana tehtävänä on laatia Tukholman ohjelma.

Laatiessani tekstiä aloitin kahdesta pohdinnasta. Ensinnäkin, rikosprosesseilla on lukuisia tärkeitä seuraamuksia sekä rikoksen uhrien että rikoksesta epäiltyjen ja vastaajien perusvapauksille. Mietintöni ydin ja ensisijainen lähtökohta, jota parlamentti ei voi painottaa riittävästi, onkin keskittyminen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Paljon tilaa omistettiin perusoikeuksien puolustamisen tarkoille suosituksille ja erityistä huomiota kiinnitettiin uhrien suojeluun, vankiloiden olosuhteisiin, vankien oikeuksiin ja oikeusturvatakuisiin, joihin kuuluu oikeus kuulla omat oikeutensa ja oikeus virallisesti osoitetun asianajajan apuun, oikeus todisteisiin, oikeus saada tietoa syytteen luonteesta ja perusteista sekä oikeus päästä käsiksi asianmukaisiin asiakirjoihin itselleen ymmärrettävällä kielellä ja sen myötä oikeus tulkkiin.

Toinen pohdinta, jolle perustin mietintöni, oli se, kuten vuoden 2007 Haagin ohjelman toimeenpanoa koskevasta mietinnöstä voidaan lukea, että toimeenpanon taso rikosoikeudellisia asioita koskevassa lainopillisessa yhteistyössä oli kohtalaisen alhainen, vaikka tyydyttävää kehitystä oli rekisteröity muilla aloilla, kuten siviiliyhteistyössä, rajahallinnossa, maahanmuutossa ja turvapaikkapolitiikassa.

Tämän vuoksi on selvää, että jotakin pitää tehdä. Yhteisen tunnustamisen periaatteen hyväksyminen, joka on yhteistyön perusta, on erittäin kaukana tyydyttävästä tasosta. Meidän täytyy päästä ongelman ytimeen ja tunnistaa syyt tähän masentavan alhaiseen tasoon, jotta voimme valmistella mahdollisimman tehokkaat ratkaisut.

Uskon, että suurimmat syyt tähän ovat jäsenvaltioiden välisen vastavuoroisen tietoisuuden ja luottamuksen puutteessa. Olenkin mietinnössäni painottanut koulutusta, arviointia, tiedon jakamista ja hyvää käytäntöä.

Puhuttaessa koulutuksesta meidän ei todellakaan tule ylenkatsoa niitä huomattavia edistysaskelia, jotka ollaan saavutettu erityisesti Euroopan juridisen koulutusverkoston tarjoaman tuen avulla. Mielestäni meidän tulee kuitenkin mennä nykyistä pääosin kansallisiin jatko-opiskelijakouluihin perustuvaa koulutusmallia pidemmälle, jotta voimme rakentaa vahvemman yhteisen lainopillisen kulttuurin, joka meiltä vielä puuttuu. Tämän vuoksi korostin tarvetta siirtyä kohti hyvin järjestettyä eurooppalaista tuomareille ja lakimiehille tarkoitettua koulutusinstituuttia, jolla on asianmukaiset resurssit. Viittasin kuitenkin myös tarpeeseen välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä olemassa olevien laitosten välillä ja korostin kansallisten koulujen tärkeää roolia.

Toiseksi: tarvitsemme tehokkaamman monipuolisen arviointimekanismin oikeudelle, lainopillisille viranomaisille ja Euroopan unionin direktiivien toimeenpanolle. Mietinnössä ehdotetaankin asiantuntijaryhmän perustamista yhteisön oikeuden noudattamisen sekä oikeudenkäytön laadun ja tehokkuuden jatkuvalle valvonnalle Schengenin yhteisen arviointijärjestelmän mallin mukaisesti. Sen tarkoituksena on myös tunnistaa järjestelmän heikkouksia ja lainsäädännöllisiä puutteita rikosoikeudellisessa yhteistyössä, jotta Euroopan lainsäätäjille voidaan toimittaa kaikki tarvittavat tietoresurssit asianmukaisen poliittisen ja säännöstenmukaisen arvioinnin saavuttamiseksi.

Lopuksi, tiedon keräämisen kannalta erittäin tärkeiden uusien teknologioiden käyttö vahvistaa olemassa olevia tietokantajärjestelmiä ja tiedon kierrättämistä. Toivon, että huomisen äänestyksessä toistetaan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan aikaansaamat erinomaiset tulokset.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan tietenkin kiittää kaikkia kolmea esittelijää, ja puhuttelen ensin jäsen Zwiefkaa ja jäsen Depreziä. Komissio on luonnollisesti mielissään, että yhteisymmärrykseen on päästy. On kuitenkin tosiasia, että kovia neuvotteluja on käyty helmikuusta lähtien ja että me olemmekin päässeet sopimukseen komission esittämän kahden ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä vuoden 2008 lopussa.

Kuten jäsen Deprez korosti, tämä on erittäin herkkä alue kaikille käsittelyyn osallistuneille toimielimille eli komissiolle, neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Kiitän kaikkia osapuolia siitä, että he ovat hyväksyneet tekstin, joka meidän näkemyksemme mukaan kunnioittaa komission institutionaalisia etuoikeuksia ja näyttää samanaikaisesti olevan vastaus jäsenvaltioiden ja parlamentin oikeutettuihin odotuksiin.

Haluan kuitenkin tähdentää, että tämä on ajallisesti ja laajuudeltaan poikkeuksellinen menettely ja että yhteisön yksinomaista toimivaltaa käsitellyissä asioissa tulee joka tapauksessa edelleenkin kunnioittaa. Pidän vankasti tästä kiinni ja yhdyn jäsen Deprezin mielipiteeseen siitä, että jäsenvaltioiden ei tule pyrkiä hyötymään tilanteesta vaatimalla toimivaltaa tietyillä aloilla ja kannustamalla komissiota jollain tavoin hylkäämään ajatuksen ehdotusten tekemisestä.

Uskon, että olemme samaa mieltä tästä asiasta. Toisaalta on myös niin, että tämä joustavuus sallii jäsenvaltioiden käyttää, silloin kun yhteisö ei harjoita toimivaltaansa, institutionaalisia puitteita auttaakseen kansalaisiaan saamaan vireillepano-oikeuden kolmansissa maissa erityisesti perheoikeuksien alalla. Kuten jäsen Zwiefka ja jäsen Deprez viittasivat, on myös totta, että meidän täytyy miettiä avioeroon, lasten huoltajuuteen, käyttöoikeuksiin ja velvollisuuksista huolehtimiseen sekä niihin ikäviin tilanteisiin liittyviä sääntöjä, jotka voivat syntyä halusta aikaansaada lainsäädäntö, joka on yleisesti pätevä näillä alueilla kansainvälisesti.

Ehdotuksella sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista voisi olla positiivinen vaikutus myös erittäin konkreettisia ja erityisiä ongelmia koskeviin päätöksiin, esimerkiksi sellaisiin, jotka liittyvät maantie- ja jokiliikenteeseen tai useiden jäsenvaltioiden raja-alueilla sijaitsevien lentokenttien, kuten Basel-Mulhouse-Freiburgin lentokentän hallintoon. Tämä on kuitenkin toinen näiden institutionaalisten puitteiden sovelluskohde, jonka tulee jälleen kerran pysyä poikkeuksena.

Haluan joka tapauksessa kiittää kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan esittelijöitä heidän tekemästään työstä ja kiitän myös heidän ymmärtäväisyydestään, jonka ansiosta sopimukseen päästiin ennen tämän parlamentin toimikauden päättymistä.

Siirryn nyt jäsen Paganon mietintöön, jonka lähestymistavasta ja sisällöstä olen yhtä mieltä. Kannatan parlamentin kasvavaa mielenkiintoa rikosoikeusasioiden alaan ei pelkästään lainsäädännöllisenä toimenpiteenä, vaan myös suunnitelmana eurooppalaisesta rikosoikeudellisesta alueesta tulevaisuudessa.

Kiitos jäsen Pagano tuestanne työlle, jota teemme tällä hetkellä valmistellessamme Tukholman ohjelmaa. Julkaisemme tiedonannon suosituksista ajalle 2010–2014. Olen tyytyväinen, että mietintönne tukee täysin keskinäisen tunnustamisen periaatetta. Saamme kiittää keskinäistä tunnustamista siitä, että unioni on saavuttanut suuria menestyksiä, kuten eurooppalaisen pidätysmääräyksen, ja kaikki tämä toimii luonnoksena todelliselle rikosoikeuden alalle.

Mietintö käsittelee myös asioita, joihin törmätään keskinäisen tunnustamisen periaatteen toimeenpanossa. On totta, että tulee tarkkailla monien olemassa olevien keskinäisen tunnustamisen periaatteeseen pohjautuvien välineiden siirtämistä sekä täydellistä ja johdonmukaista noudattamista. On kuitenkin myös totta, ettei voi olla olemassa keskinäistä tunnustamista, ellei jäsenvaltioiden lainopillisten viranomaisten välinen keskinäinen luottamus lisäänny. Se todellakin on keskinäisen tunnustamisen päällimmäinen tekijä. Olen sen vuoksi kiitollinen Euroopan parlamentille, että se kannattaa todella yhteisen oikeuskulttuurin luomista, kuten juuri sanoitte, jäsen Pagano.

Olette aivan oikeutetusti vaatineet oikeudellistan ammattien koulutuksen, eurooppalaisten välineiden käyttökoulutuksen, yhteisöjen tuomioistuimen ja muiden osapuolten välisten suhteiden, keskinäisen tunnustamisen välineiden käytön sekä oikeudellisen yhteistyön ja oikeusvertailun kehittämistä. Olen tästä mietinnön kohdassa kanssanne täysin samaa mieltä, sillä uskon, että Tukholman ohjelmassa tuomareiden koulutus ja jäsenvaltioiden välinen tuomareiden vaihto on avain tämän eurooppalaisen oikeudenalan tulevaisuuteen, jota niin paljon haluamme.

Tietenkin oikeusalan foorumi, joka on lukuisten lainopillisten ammattilaisten muodostamien verkostojen kohtaamispaikka, on avainasemassa ammatinharjoittajien eurooppalaista ulottuvuutta koskevan tietoisuuden lisäämisessä. Näiden ammatinharjoittajien täytyy tehdä unionin avulla yhteistyötä parhaiden käytänteiden todellisen vaihtamisen varmistamiseksi.

Komissio kannattaa myös mietinnön ehdotusta – todellakin, kiitoksia – arviointimekanismista, jota ei rajoiteta pelkästään unionin välineiden siirtämiseen, vaan joka kattaa yleisemmin myös oikeudellisen tilanteen jäsenvaltioissa.

Se arvioi oikeusjärjestelmän tehokkuutta, nopeutta ja puolustustakeiden kunnioittamista. Tässä asiassa työ on jo aloitettu Alankomaiden oikeusministerin esittämällä ajatuksella sellaisen arviointimekanismin luomiseksi, jolla voidaan mitata oikeuslaitoksen toimintaa oikeusturvan periaatteiden kunnioittamisen näkökulmasta käyttäen tietenkin olemassa olevaa järjestelmää ja tuoden lisäarvoa poliittiseen seurantaan. Näiden arvioiden avulla voidaan tehdä suosituksia.

Tämän lisäksi komissio kannattaa Euroopan parlamentin suurempaa osallistumista arviointimekanismeihinsa. Hyvä jäsen Deprez, tämä on mahdollisuus sisällyttää parlamentti asiantuntijaryhmien työhön, jonka aloitamme tänä vuonna ja jatkamme tulevina vuosina.

Mainitsitte seuraavana Eurojust-yksikön uuden päätöksen saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tässäkin asiassa kannatamme mietinnössä ehdotettua lähestymistapaa toimeenpanosuunnitelman hyödyllisyydestä ja asiantuntijoiden tapaamisista jäsenvaltioiden kanssa. Näiden ehdotusten ansiosta voimme panna täytäntöön Eurojust-yksikön uuden päätöksen nopeasti.

Lopuksi mietintö vaati uusien teknologioiden oikeudenmukaista käyttöä. Euroopan sähköisen oikeudenkäytön strategia käynnistettiin potentiaalisen tiedon ja viestintäteknologioiden hyödyntämiseksi oikeuden alueella.

Siinä on vastaus tähän vaatimukseen. Voin vain kiittää Euroopan parlamenttia sen työstä ja pohdinnoista, jotka se on jakanut kanssamme tällä alueella. Olen myös vakuuttunut siitä, että yhdessä rakennamme tämän rikosoikeuden alueen, oikeudenalan, jonka tulisi olla luonteenomaista kansalaisten yhteisölle, jolla on oikeus nauttia laadukkaasta oikeudenkäytöstä huolimatta siitä, missä jäsenvaltiossa he ovat.

  Jan Kohout, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän mahdollisuudesta keskustella näistä kolmesta tärkeästä oikeudellisesta ehdotuksesta. Kiitän myös esittelijöitä siitä laajasta työstä, joka näkyy mietinnöissä. Haluaisin ensin kommentoida kahta ensimmäistä ehdotusta ja keskustella sitten kolmannesta ehdotuksesta, joka käsittelee rikosoikeuden alueen kehittämistä EU:ssa.

Jäsen Zwiefkan ja jäsen Deprezin laatimien kahden ehdotuksen tavoitteena on kehittää menettely, jonka avulla jäsenvaltiot voivat neuvotella ja solmia sopimuksia kolmansien maiden kanssa oikeudellisen yhteistyön alueella siviiliasioissa, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaisen toimivallan alueelle.

Ensimmäinen yhteispäätösmenettelyn alainen ehdotus kattaa sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen kuulumattomiin velvoitteisiin sovellettavan lain. Toinen kuulemismenettelyn alaisuuteen kuuluva ehdotus kattaa tietyt perheoikeuden piiriin kuuluvat asiat.

Painotan, että kahdessa tulevassa asetuksessa kuvattu menettely on suunniteltu varmistamaan yhteisön oikeuden loukkaamattomuus. Ennen kuin sopimusneuvotteluille annetaan valtuutus, komissio tarkistaa, että suunniteltu sopimus ei tee yhteisön oikeutta tehottomaksi tai horjuta yhteisön säännöille perustuvan järjestelmän asianmukaista toimintaa. Komissio tarkistaa myös, ettei suunniteltu sopimus horjuta komission päättämää ulkosuhteita koskevaa politiikkaa.

Voidaan itse asiassa sanoa, että antamalla jäsenvaltioille mahdollisuudet neuvotella ja solmia sellaisia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, jotka ovat yhdenmukaisia yhteisön oikeuden kanssa, yhteisön oikeuden toiminta-alue laajennetaan Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin.

Kahdessa mietinnössä esitetty menettely pätee ensisijaisesti jäsenvaltion ja kolmannen maan välisten kahdenvälisten sopimusten neuvotteluun ja solmimiseen. Se voi kuitenkin joissakin tapauksissa päteä useamman jäsenvaltion ja/tai useamman kuin yhden kolmannen maan välisten alueellisten sopimusten neuvotteluun ja solmimiseen. Mitä tulee alueellisiin sopimuksiin, perheoikeuden piiriin kuuluvassa mietinnössä ehdotettu menettely pätee Pohjoismaiden välisten kahden jo olemassa olevan sopimuksen muuttamiseen tai uudelleen neuvotteluun. Vain muutamat alueelliset järjestelyt itse asiassa kuuluvat ehdotuksessa sovellettavan oikeuden piiriin. Näihin voi kuulua esimerkiksi raja-alueella sijaitsevan lentokentän toiminta, kahden tai useamman valtion käyttämä vesialue tai rajat ylittävät sillat ja tunnelit.

Kahdessa mietinnössä esitetyt menettelyt perustuvat jäsenvaltioiden ja komission väliseen suureen luottamukseen ja yhteistyöhön. Mekanismia käytetään sellaisissa tilanteissa, joissa komissio on omiin arviointeihinsa perustuen päättänyt, ettei sopimuksen neuvottelua tai solmimista tulisi sallia. Sellaisessa tilanteessa kyseinen jäsenvaltio ja komissio keskustelevat löytääkseen yhteisen ratkaisun.

Neuvoston puolesta toimiva puheenjohtajavaltio toivoo ja odottaa, että sovellettavaa lakia koskeva ehdotus on mahdollista hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä. Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto ovat keskustelleet rakentavasti ja nämä kolme toimielintä ovat yhdessä ratkaisseet lukuisia vaikeita aiheita keskustelujen aikana.

Koska ehdotus sovellettavasta laista on suuressa määrin identtinen perheoikeutta koskevan ehdotuksen kanssa, on sanomattakin selvää, että ensimmäiseen ehdotukseen tehdyt muutokset pätevät myös toiseen ehdotukseen, vaikka se ei ole yhteispäätösmenettelyn alainen. Hyvän lainsäädännän vuoksi on erittäin toivottavaa, että kahden tekstin välinen rinnakkaisuus säilyy.

Päätän puheenvuoroni muutamaan kommenttiin parlamentin suosituksesta EU:n rikosoikeuden kehittämisestä, joka on jäsen Paganon mietinnön aiheena.

Neuvosto on yhtä mieltä keskinäisen tunnustamisen tärkeydestä ja sen avainasemasta koko EU:n laajuisessa lainsäädännöllisessä yhteistyössä. Mielestämme sitä tulee laajentaa ottamalla tulevaisuudessa käyttöön muita oikeudellisia välineitä sekä syventämällä nykyisin käytössä olevien keskinäisen tunnustamisen välineitä tehokkaammalla toimeenpanolla.

Tässä yhteydessä neuvosto haluaa kiinnittää parlamentin huomion siihen, että sillä on meneillään eurooppalaista pidätysmääräystä ja jäsenvaltioiden välistä luovutusmenettelyä koskevan käytännön toimeenpanon yhteisten arviointien neljännen kierroksen viimeistelyprosessi.

Näiden keskinäisten arviointien sarjan yhteydessä asiantuntijat ovat myös tutkineet yhtäältä eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja yleisemmin keskinäisen tunnustamisen periaatteen sekä toisaalta suhteellisuusperiaatteen välistä vuorovaikutusta. Suhteellisuusperiaate täytyy kuitenkin pitää tasapainossa toisen periaatteen kanssa, joka on parlamentille yhtä tärkeä – nimittäin läheisyysperiaatteen. Tosiasia on, että useilla jäsenvaltioiden lainopillisilla viranomaisilla on eriävä näkemys siitä, mikä on vakava rikkomus.

Neuvosto odottaa voivansa jatkossakin työskennellä yhdessä parlamentin ja komission kanssa horisontaalisen ja jatkuvan arviointijärjestelmän rakentamiseksi sekä EU:n politiikan ja lainopillisten välineiden toimeenpanemiseksi.

Oikeusalan koulutuksesta puhuttaessa neuvosto yhtyy parlamentin mielipiteeseen tarpeesta vaalia aitoa EU:n lainopillista kulttuuria muun muassa edistämällä eri jäsenvaltioiden tuomareiden, syyttäjien ja lainopillisen henkilökunnan välistä vaihtoa sekä kehittämällä aktiivisesti Euroopan oikeusalan koulutusverkostoa.

Neuvosto yhtyy myös parlamentin näkemykseen Eurojust-yksikön ja Europolin tekemien uusien päätösten pikaisen ja tehokkaan toimeenpanon tarpeesta.

Lopuksi haluan kiittää parlamenttia siitä laajasta ja yksityiskohtaisesta työstä, joka on kirjautunut näihin kolmeen mietintöön, joita käsittelemme tänä iltapäivänä.

  Gérard Deprez, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtaja – (FR) Arvoisa puhemies, haluan tässä yhteydessä, en niinkään kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta, vaan oman ryhmäni puolesta, käyttää pienen hetken ilmaistakseni erittäin suuren tyytyväisyyteni jäsen Paganon laatimasta mietinnöstä. Onnitteluni mietinnön johdosta, jäsen Pagano. Mielestäni olette tätä mietintöä laatiessanne kirjanneet uskomattoman yksityiskohtaisen listan niistä asioista, joiden erityisesti tulisi olla mukana Tukholman ohjelmassa, jota tiedän, arvoisa komission jäsen, komission aktiivisesti valmistelevan.

Sallikaa minun, sen lisäksi mitä on jo sanottu tuomareiden koulutuksen arvioinnin tärkeydestä, korostaa kahta asiaa, jotka ovat erittäin tärkeitä kysymyksessä keskinäisestä luottamuksesta ja jotka ovat sen asian ytimessä, josta tulevaisuudessa voi tulla keskinäistä tunnustamista. Ensinnäkin, oikeuslaitoksen riippumattomuus. Tällä hetkellä monissa EU:n jäsenvaltioissa ei ole oikeuslaitosta, joka olisi riippumaton poliittisista tai muista voimista. Se on skandaali ja sen täytyy loppua.

Toiseksi oikeusturvatakeet. Niin kauan, kuin emme voi olla varmoja siitä, että joissakin valtioissa niillä ihmisillä, joita epäillään tai syytetään jonkinasteisen rikoksen tekemisestä, ei ole samanlaisia oikeusturvatakuita kuin toisissa valtioissa, on vaikea saada keskinäiselle tunnustamisen periaatteelle laajaa hyväksyntää. Tämä on perustavaa laatua oleva aihe, jonka halusin tuoda tähän keskusteluun. Onnitteluni, jäsen Pagano.

  Csaba Sógor, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Toisen maailmansodan jälkeen piirretyt kansalliset rajat jakoivat yhteisöt ja perheet. Haluan kertoa teille esimerkin, joka on meitä lähellä täällä Euroopassa. Szelmenc oli ennen osa Unkaria. Kuitenkin eräs osa sitä, Nagyszelmenc, sijaitsee tällä hetkellä Euroopan unionin jäsenvaltion Slovakian alueella samalla, kun sen toinen osa, Kisszelmenc, on Ukrainassa.

Ennen 23. joulukuuta 2005 näiden kahden kylän välillä ei ollut edes rajanylityskohtaa. 60 vuoden ajan vanhemmat, lapset ja sukulaiset elivät toisistaan täysin erillään niin, etteivät he voineet tavata vuosikymmeniin. EU antoi heille innokkaasti odotetun mahdollisuuden lopettaa tämä tilanne avaamalla rajanylityspaikan. Juuri mainitsemani esimerkki on vain yksi sadoista tai tuhansista, ja se antaa samalla erittäin voimakkaan syyn sille, miksi olemme nyt keskustelemassa tästä mietinnöstä.

Asetusluonnoksessa esitetään oikeudellinen menettely, jota sovelletaan jäsenvaltion ja kolmannen maan välisissä suhteissa avioliittoa, vanhempainvastuuta ja elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa. Asetus ei korvaa yhteisön oikeutta, vaan sitä käytetään ainoastaan silloin, kun asianomainen jäsenvaltio osoittaa, että sillä ja kyseessä olevalla kolmannella maalla on jokin talouteen, maantieteelliseen sijaintiin, kulttuuriin tai historiaan perustuva syy allekirjoittaa kahdenvälinen alakohtainen sopimus kolmannen maan kanssa. Samanaikaisesti komissio toteaa, että ehdotetulla sopimuksella on vain rajattu vaikutus olemassa olevien yhteisön asetusten yhtenäiseen ja johdonmukaiseen noudattamiseen ja mainittuihin asetuksiin perustuvan järjestelmän toimintaan.

Haluan kiittää esittelijää ja jäsen Depreziä siitä, että hän on ottanut käsiteltäväkseen tämän tärkeän asian, joka vaikuttaa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella elävien kansalaisten elämään, erityisesti sen vuoksi, että tämä asiakirja tuo tasapainon yhteisön toimielimien ja kansallisvaltioiden väliselle oikeudenkäytölle.

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni komission meille toimittamat ehdotukset asetuksiksi ovat tärkeitä ja tarpeellisia. Toisaalta oli myös tärkeää ja tarpeellista, että me Euroopan parlamentissa vaadimme periaatetta, jota ovat vaatineet esittelijät ja jäsenet Zwiefka ja Deprez, nimittäin yhteisön toimivallan periaatetta.

Kysymyksessä on yhteisön toimivaltaan kuuluva asia, johon tulee käytännön syistä johtuen kuulua tiettyjä jäsenvaltioille kuuluvia velvollisuuksia, mutta kuten komission varapuheenjohtaja Barrot sanoi, ne tulee olla ajallisesti ja laajuudeltaan rajattuja. Ei ole olemassa mahdollisuutta torjua yhteisön toimivallan käyttämistä eikä neuvostolla, komissiolla tai parlamentilla ole valtaa olla panematta täytäntöön näitä yhteisön toimivaltaan kuuluvia asioita.

Tämän todettuani – kyseessä on aivan erityinen menettely – olen sitä mieltä, että muutosten, joista olemme keskustelleet ja jotka olemme listanneet sekä joiden uskon parlamentin hyväksyvän huomenna, avulla on mahdollista hyväksyä tämä toimenpidepaketti ensimmäisessä käsittelyssä. Toivon sen lisäksi kuitenkin, että komission puolesta voimme edistyä seuraavassa vaiheessa ja siitä eteenpäin todellisen eurooppalaisen yksityisoikeusjärjestelmän kehittämisessä. Sen merkitys lisääntyy koko ajan, kuten jäsen Sógor korosti aikaisemmassa puheenvuorossaan. Puhumme ongelmista, jotka koskettavat ihmisiä erittäin suoraan. Lisäksi siinä suhteessa, jossa me voimme asiaan vaikuttaa, voimme ratkaista ihmisten ongelmia ja saada heidät ymmärtämään, että Euroopan unionilla on tarkoitus.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan onnitella kollegoitani Depreziä ja Zwiefkaa ja kiittää komissiota ja neuvostoa heidän halukkuudestaan työskennellä kanssamme tässä asiassa.

  Sarah Ludford, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Paganoa hänen erinomaisesta mietinnöstään ja yhteistyöstään kompromisstarkistusten laatimisessa, joihin sisältyi muun muassa joitakin minun ehdotuksiani.

Mielestäni Euroopan parlamentti ilmaisee selkeästi halunsa tulevaisuuden eurooppalaisesta rikosoikeudesta, jonka tavoitteina on rikollisten tuominen oikeuden eteen sekä vastaajien ja uhrien oikeuksien säilyttäminen. Mietinnössä korostetaan oikeutetusti avainasioita, kuten tarvetta tarkkailla lainsäädännön toimeenpanoa, kannustaa tuomareiden, syyttäjien ja puolustusasianajajien koulutusta sekä uutta lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on toimia oikeusmenettelyn takeina, kuten jäsen Deprez painotti.

Eurooppalainen pidätysmääräys on tehokas väline rikollisten tuomiseen oikeuden eteen, ja olen erittäin pahoillani siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit olivat sitä vastaan. Meidän ja hallitusten täytyy kuitenkin varmistaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä ei käytetä väärin tyhjänpäiväisiin asioihin, kuten sian varastaneiden tai hotellilaskun maksamatta jättäneiden ihmisten jahtaamiseen. Sitä ei myöskään tule käyttää väärin kuulusteluyrityksiin, vaan keskittyä asianmukaisesti syyttämiseen.

Eurooppalainen pidätysmääräys, kuten muut ovat todenneet, sekä koko rikosoikeus perustuu keskinäiseen luottamukseen. Jäsenvaltioiden tulee siis todistaa ansaitsevansa sen luottamuksen sillä, että niillä on korkeatasoiset oikeusjärjestelmät, sekä kunnioittamalla esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita. Me emme voi palauttaa ihmisiä eurooppalaisen pidätysmääräyksen kautta toiseen EU:n jäsenvaltioon, joka sitten lähettää heidät takaisin kolmanteen maahan kidutettavaksi. Jos Strasbourgia uhmataan, tulee turvautua eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusoikeustakeisiin. Mielestäni EU:n hallitukset ovat luikerrelleet haasteesta selvittää oikeusjärjestelmien huomattavat eroavuudet ja ihmisoikeuksien sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin hajanaisen kunnioittamisen.

Meidän täytyy myös pyrkiä varmistamaan, että rikosoikeudellisen lainsäädännön laatu on parempi tulevaisuudessa. Toivottavasti Lissabonin jälkeen – olen iloinen, että Tšekin tasavallan senaatti ratifioi Lissabonin sopimuksen – me näemme vähemmän lehtiartikkeleita jäsenvaltioiden ehdotuksista, jotka eivät etene minnekään, ja vaikka ne hyväksyttäisiinkin, niitä ei koskaan panna täytäntöön. EU:n laajuinen oikeuskäytäntö ja korkeat lainopilliset standardit ovat erittäin tärkeitä kansalaisillemme silloin, kun he matkustavat, tekevät töitä ja perustavat yrityksiä toisissa maissa ja kun ihmisten täytyy yrittää selviytyä vieraalla kielellä. Meidän on korkea aika varmistaa, että toisen jäsenvaltion rikosoikeusjärjestelmässä kiinni otettu henkilö tietää oikeutensa ja saa asianmukaista lainopillista apua, tulkkausta ja kääntämistä.

Lopuksi olen erittäin pettynyt siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli yksi niistä, jotka torjuivat menettelyoikeudelliset toimenpiteet. Toivon heidän muuttavan mieltään tulevaisuudessa.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen osittain samaa mieltä keskusteltavanamme olevien kolmen mietinnön kanssa.

Jäsen Zwiefkan mietintö on helpompi niellä, sillä se tekee jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtävien alakohtaisten kahdenvälisten sopimusten neuvottelu- ja solmimismenettelystä yhtenäisen ja kaikki näkökulmat huomioon ottaen läpinäkyvämmän.

Mitä tulee jäsen Deprezin mietintöön, olen periaatteessa yhtä mieltä toisen osion kanssa, joka viittaa komissiolta vaadittavaan johdonmukaisuuteen, mikäli aiomme kehittää yhteisön menettelytavan, joka koskee ulkosuhteita oikeudellisen yhteistyön alueella. Mitä kuitenkin tulee jäsenvaltion mahdollisuuteen solmia sopimuksia itsenäisesti, kansallismielisenä minä olen tietenkin tyytyväinen siihen ja toivon, että tätä prosessia ei välttämättä rajoiteta ajallisesti ja laajuudeltaan.

Lopuksi, minun on tunnustettava, että minulla on muutamia epäilyksiä jäsen Paganon tekemistä Euroopan parlamentin suosituksista. Olen tyytyväinen siihen, että hän korosti ja kannatti sähköistä oikeudenkäyttöä erityisesti sen vuoksi, että olin vastuussa mietinnön laatimisesta, ja olen edelleen suuren kiitoksen velkaa niille, jotka yhteistyöllään varmistivat sen menestyksekkään loppuun saattamisen. Tietämykseni uhrien sekä epäiltyjen ja vastaajien perusoikeuksia koskevista aiheista sekä tarpeesta toimeenpanna tuomareiden ja muiden toimijoiden oikeudellista koulutusta saavat minut kuitenkin huomauttamaan, että meillä on edelleen pitkä matka kuljettavanamme tällä alueella – ainakin meillä Italiassa. Lisäksi, mitä tulee eurooppalaiseen pidätysmääräykseen, suoraan sanottuna epäilykseni heräävät vastustamaan ajatusta. Kiitän kuitenkin esittelijöitä heidän ammattimaisesta ja tarkasta työstään näiden aiheiden parissa.

  Panayotis Demetriou (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, myös minä haluan kiittää kolmea esittelijää, jäseniä Zwiefkaa, Depreziä ja Paganoa. Haluan varjoesittelijänä erityisesti kiittää jäsen Paganoa hänen mietinnöstään ja hänen ystävällisistä sanoistaan sekä samalla hänen yhteistyöstään kanssani mietinnön parissa. Haluan myös ilmaista tyytyväisyyteni siihen, että, kuten arvoisa komission jäsen totesi, komissio hyväksyy lähes kaikki tämän mietinnön kohdat. Tuen jäsen Paganon mietintöä täysin sellaisenaan sekä tietenkin kaikkea sitä, mitä hän on tänään täysistunnossa sanonut.

Arvoisa komission jäsen, on kulunut 10 vuotta siitä, kun Euroopan neuvosto ilmoitti Tampereella, että se oli hyväksynyt strategisen tavoitteen vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen luomisesta Euroopan unioniin. 10 vuotta ilmoituksesta, jonka mukaan oikeudellisen yhteistyön kulmakivi on keskinäinen tunnustaminen ja luottamus korkeimman oikeuden päätöksiin. Minun on todettava, että hyvin vähän on tehty tähän suuntaan.

Näin ollen, samalla kun siviilioikeuden alalla monet asiat ovat edistyneet, rikosoikeuden alalla asiat ovat pysyneet lähestulkoon paikallaan. Toivomme, että Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen tällä alalla saavutetaan suurempaa edistymistä.

Arvoisa komission jäsen, vaikka ehdotuksessa oikeusmenettelyn takeista ei ole edistytty, pyyntömme on – ja suuntaan sanani myös neuvostolle –, että te laitatte sen eteenpäin. Päätän puheenvuoroni toteamalla, että oikeusjärjestelmien välillä on tietenkin eroja, mutta niissä löytyy tilaa myös lähentymiselle. Tämän vuoksi suositus viisaiden ihmisten valiokunnan perustamisesta tutkimaan kaikkia lain eroja ja samankaltaisuuksia pitää panna täytäntöön, jotta meillä olisi asiantuntijoiden erityissuositukset lakiemme ja oikeusjärjestelmiemme keskinäisen luottamuksen lähentymisestä.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, yksityisoikeuden alalla, lukuunottamatta yhteisön säännöstöä, on lukuisia jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä sopimuksia. EY:n perustamissopimuksen 307 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden tulee poistaa kaikki tämänkaltaisiin sopimuksiin mahdollisesti sisältyvät määräykset, jotka ovat ristiriidassa säännöstön kanssa.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi lausunnossaan 1/03 helmikuussa 2006, että yhteisöllä on yksinomainen toimivalta kansainvälisten sopimusten solmimisessa kolmansien maiden kanssa lainkäyttöön sekä tuomioiden tunnustamiseen ja toimeenpanemiseen siviili- ja kauppa-asioissa liittyen. Tästä herää kysymys, pitäisikö kaikki olemassa olevat tai mahdolliset uudet kahdenväliset sopimukset näiden maiden kanssa kyseisissä asioissa korvata yhteisön sopimuksilla. Vai pitäisikö jäsenvaltioilla olla valta solmia näitä sopimuksia silloin, kun yhteisön edut eivät ole kyseessä?

Tähän menettelyyn, joka on poikkeus sääntöön, tulee kuitenkin päteä erittäin tarkasti määritellyt mekanismin laajuutta ja aikaa koskevat ehdot silloin, kun se on voimassa. Sen vuoksi on tärkeää, että komissio laatii strategian ja asettaa prioriteetit muistaen yhteisön ulkosuhteita koskevan politiikan kehittymisen siviili- ja kauppa-asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alueella.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti, sillä voin vain olla tyytyväinen siihen, miten parlamentti on auttanut ymmärtämään tätä oikeudenalaa, eli oikeutta, turvallisuutta ja vapautta, jonka haluamme rakentaa unioniin. Kannatan kaikkea sanottua, erityisesti keskinäisen tunnustamisen periaatetta, joka tuo meidät takaisin tuomareiden väliseen keskinäiseen luottamukseen.

Kuten täällä selitettiin erittäin hyvin, on tärkeää, että on olemassa oikeusjärjestelmien lähentymisen alue, joka tulisi muodollistaa erityisesti vähimmäismenettelyjen kautta rikosoikeudellisissa prosesseissa. Uskon todellakin, että kaikki tämä viitoittaa tietä hyvälle Tukholman ohjelmalle. Haluan kiittää siitä parlamenttia.

Mitä tulee muihin aiheisiin, vahvistan, että on todellakin mahdollista laatia institutionaaliset puitteet kahdenvälisille sopimuksille, mutta että komissiolla ja neuvostolla tulee olla niissä yksinomainen toimivalta. Näin paljon pystyn teille sanomaan. En halua pitkittää keskustelua, täällä on vielä monia asioita sanottavana.

Olen ennen kaikkea kiitollinen parlamentille. Minun täytyy sanoa – koska en pääse enää puhumaan –, että kokemukseni komission jäsenenä on rikastuttanut minua, sikäli kun olen todellakin sitä mieltä, että hyvä yhteistyö komission ja Euroopan parlamentin välillä voi usein – pyydän anteeksi puheenjohtajavaltiolta, että korostan tätä, mutta se on totta – korostaa ja edistää Euroopan yleisiä etuja.

Olen kuitenkin kiitollinen puheenjohtajavaltiolle sen antamasta tuesta. Kolmen toimielimen välillä täytyy olla synergiaa. Osoitan kuitenkin kiitokseni Euroopan parlamentille, joka jälleen kerran tänä iltana on toimittanut meille erittäin hyvän mietinnön. Kiitos, jäsen Pagano.

  Jan Kohout, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on ollut erittäin kiinnostava ja näyttää siltä, että olemme hyväksymässä ehdotuksen sovellettavasta laista heti ensimmäisessä käsittelyssä. Haluan todeta, että tämä ei ole vain sopimus, vaan oikeudenmukainen ja hyvin tasapainotettu sopimus. Mielestäni se on erinomainen esimerkki hyvästä yhteistyöstä parlamentin, komission ja neuvoston välillä.

Olen vakuuttunut siitä, että jäsenvaltiot hyödyntävät molempien ehdotusten myötä rakennettavaa menettelyä. Se sallii jäsenvaltioiden rakentaa asianmukaiset oikeudelliset puitteet suhteilleen tiettyjen kolmansien maiden kanssa, joihin niillä on erityiset siteet.

Kuten painotin aikaisemmin, sovellettavaa lakia koskevan ehdotuksen hyväksymisellä ensimmäisessä käsittelyssä on vaikutusta toiseen perheoikeutta koskevaan ehdotukseen ottaen huomioon, että nämä kaksi tekstiä ovat suurimmalta osin identtisiä. Hyväksymällä ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä olemme toisin sanoen raivanneet tietä myös toisen ehdotuksen aikaiselle hyväksymiselle. Se on toden totta toivottavaa kehitystä.

Todella monet jäsenvaltiot ovat erittäin kiinnostuneita mahdollisuudesta solmia sopimuksia kolmansien maiden kanssa perheoikeuteen liittyvissä kysymyksissä, kuten lasten huoltajuudessa, oikeuksissa ja elatusvelvollisuuksissa, jotka johtuvat esimerkiksi erityisistä historiallisista tai sosiaalisista siteistä kyseisten maiden kanssa.

Haluan lopuksi neuvoston puolesta kiittää parlamenttia sen mielenkiintoisista suosituksista EU:n rikosoikeuden kehittämisessä. Nämä suositukset ovat jäsen Paganon mietinnön aiheena. Haluan kiittää parlamenttia tästä hedelmällisestä keskustelusta ja erinomaisesta tuloksesta.

  Tadeusz Zwiefka, esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, kun me aloitimme tämän työn, tiesimme kävelemämme ohuella jäällä. Yhtäältä oikeudelliset välineet, joiden kanssa työskentelimme, olivat luonteeltaan erityisiä ja poikkeuksellisen tärkeitä. Toisaalta tiesimme ajan kuluvan ja Euroopan parlamentin toimikauden väistämättömän päättymisajankohdan lähenevän. Kolmanneksi ja viimeiseksi, jäsenvaltiot ja Euroopan unionin kansalaiset odottivat, että ainakin jonain tiettynä ajankohtana heille tulisi apua niiden ongelmien ratkaisuun, jotka ovat heille erittäin vaikeita ja samalla erittäin tärkeitä.

Voimme vain kiittää haluamme saada aikaiseksi hyvä tulos samalla, kun tietenkin kunnioitimme täysin yhteisön lainsäädäntöä, halukkuuttamme kehittää väline, joka sopii EU:n oikeusjärjestelmään, ja toivettamme työskennellä hyvin yhdessä saavuttaaksemme vaiheen, jossa olemme tänään päättämässä keskustelua, joka todennäköisesti johtaa meidät onnistumiseen jo ensimmäisessä käsittelyssä.

Haluankin jälleen kerran ilmaista vilpittömät kiitokseni jäsen Deprezille hänen sinnikkäistä ponnisteluistaan estää meitä ylittämästä tiettyjä rajoja. Haluan myös vilpittömästi kiittää neuvoston puheenjohtajaa Kohoutia Tšekin puheenjohtajuuden edustajien poikkeuksellisen dynaamisesta työstä, sekä komission jäsentä Barrotia komission edustajien aidosti täydellisestä yhteistyöstä. Haluan myös kiittää kollegoitani, jotka ovat käyttäneet tänään puheenvuoron ja jotka koko työmme ajan auttoivat meitä pääsemään hienoon lopputulokseen, sekä myös työtovereitamme, erityisesti oikeudellisten asioiden valiokunnan henkilökuntaa, joka uhrasi paljon sydäntään ja kovaa työtään onnistuneen lopputuloksen luomiseksi.

  Gérard Deprez, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti. Uskon – vastauksena sille, minkä tulkitsin olevan neuvoston pyyntö ja jäsen Zwiefkan toive –, että hyvän yhteistyömme johdosta, mikäli asia riippuu minusta, me hyväksymme mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä huomenna. Annan sen vuoksi äänestysohjeissani poliittisille ystävilleni neuvon äänestää sopimustekstin puolesta, josta olemme neuvotelleet neuvoston ja komission kanssa, ja jos saan lisätä, riippumatta omista henkilökohtaisista tunteistani ja parannuksista, joita olisin halunnut tehtävän tekstiin.

Arvoisa puhemies, koska minulla on vain vähän aikaa jäljellä, en halua käyttää sitä enää mietintömme ruotimiseen, vaan haluan kertoa ministerille kuinka iloinen olen siitä, että tänään Tšekin senaatti on hyväksynyt Lissabonin sopimuksen. Mielestäni nämä hyvät uutiset, tekemämme työn lisäksi, ovat päivän tärkeimmät hyvät uutiset.

(Suosionosoituksia)

Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat uurastaneet asian eteen, koska me kaikki tiedämme, että olosuhteet eivät ole olleet helpot. Maassanne oli voimakasta vastustusta. Viimeisimmät poliittiset tapahtumat eivät välttämättä tehneet asiasta helpompia, ja haluankin teidän välittävän kiitoksemme sekä maanne viranomaisille että kansalaisille. Olette tänään palvelleet eurooppalaista aatetta hyvin!

  Maria Grazia Pagano, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää neuvostoa periaatteiden tukemisesta ja ennen kaikkea, jos sallitte, komission jäsen Barrotia, jonka kanssa olen käynyt erittäin antoisia keskusteluja, jotka ovat olleet erittäin hyödyllisiä siinä työssä, jonka olemme nyt saattaneet täysistunnon käsiteltäväksi. Haluan myös lämpimästi kiittää niitä parlamentin jäseniä, jotka työskentelivät tämän mietinnön parissa antaen minulle ideoita ja tietenkin luovuttaen kaiken kokemuksensa käyttööni, ennen kaikkea jäseniä Demetriouta, Ludfordia ja erinomaista Depreziä.

Halusin todeta, että jäsenet Demetriou, Ludford ja Deprez osuivat naulan kantaan tunnistaessaan Euroopan unionin kohtaaman haasteen, sillä yhteisen eurooppalaisen oikeudellisen kulttuurin aikaansaaminen – mikä tietenkin tarkoittaa vakavaa taistelua jäsen Deprezin mainitsemia tekijöitä vastaan – rakentamalla oikeuslaitoksen riippumattomuus, tuottamalla takeet ja poistamalla lukuisten oikeusjärjestelmien väliset eroavuudet ovat haasteita, jotka odottavat meitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tekemämme työn ansiosta voimme olla optimistisia.

Haluaisin todeta jäsen Romagnolille – sanon tämän omasta näkökulmastani, minkä pitäisi olla myös hänen näkökulmansa –, että periaatteessa, johtuen tavasta tarkastella tilannetta, Italiassa ollaan varmasti pessimistisiä, mutta meidän täytyy olla halukkaita optimistisuuteen, ja että myös teidän tekemänne työ ja mietinnölle antamanne panoksenne, jäsen Romagnoli, tarkoittaa sitä, että yhdessä me voimme rakentaa Euroopan unionin ja että Euroopan unioni on todellisuutta myös meille italialaisille.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina kello 12.00.

(Täysistunto keskeytettiin hetkeksi)

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS