Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Eva Jolyn kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön (O-0088/2009 – B7-0209/2009).

  Eva Joly, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tämä kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatimani suullinen kysymys. Valitettavasti en voi kuitenkaan samalla esitellä samasta aiheesta laadittua päätöslauselmaa, jonka valiokunta hyväksyi yksimielisesti.

Me teimme kehitysyhteistyövaliokunnassa kaikkemme, jotta päätöslauselmasta äänestettäisiin ja keskusteltaisiin täysistunnossa ennen Pittsburghissa pidettävää G20-huippukokousta.

Oma poliittinen ryhmäni, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä, sekä Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto, olivat kuitenkin ainoat ryhmät, jotka tukivat pyyntöämme asettaa tämä päätöslauselma esityslistalle, vaikka esityslistalle pääsy on ratkaisevan tärkeää, jos haluamme Euroopan parlamentin näyttelevän keskeisempää osaa Euroopan unionin ulkopolitiikan määrittelyssä ja esittävän aidosti vaikuttavia ehdotuksia.

Hyvät parlamentin jäsenet, mitä hyötyä meille on siitä, että äänestämme tästä päätöslauselmasta, jonka tarkoituksena oli esittää Euroopan parlamentin pyynnöt ja ehdotukset G20-maille ja erityisesti G20-maihin lukeutuville EU:n jäsenvaltioille sekä Euroopan komissiolle, vasta lokakuun täysistunnossa, toisin sanoen Pittsburghin huippukokouksen jälkeen?

Tämä vähentää tekemämme työn arvoa. Sen lisäksi me emme voi tyytyä siihen, että parlamentti toimii ainoastaan ajankohtaisten tapahtumien kommentoijana. Se ei ole meidän tehtävämme. Se on toimittajien tehtävä; he ovat sen alan ammattilaisia. Meidän on keskityttävä omiin tehtäviimme.

Kehitysmaat tarvitsevat meitä nyt enemmän kuin koskaan. Euroopan unionin kansalaiset ovat toki joutuneet kärsimään maailmanlaajuisesta talous- ja rahoituskriisistä. Kriisin vaikutukset ovat kuitenkin huomattavasti pitkäaikaisempia kehitysmaiden väestön keskuudessa. Rahoituslaitokset eivät ole kuitenkaan tehneet näistä ryhmistä hätälainojen tärkeimpiä edunsaajia, sillä vain harvat ryhmistä täyttävät lainanannon edellytykset.

Afrikan valtiot ovat näin ollen saaneet vain 1,6 prosenttia lainoista, joita Kansainvälinen valuuttarahasto on myöntänyt Lontoossa pidetyn viimeisimmän G20-kokouksen ja rahaston resurssien lisäämisen jälkeen. Muut lainat ovat menneet kehittyneille valtioille, erityisesti Euroopan maille.

Eurooppalaisen talousjärjestelmän ylläpitäminen oli tietenkin ehdottoman tärkeää, mutta me emme saa kuitenkaan sen vuoksi unohtaa Euroopan naapurimaita kalvavaa ääretöntä köyhyyttä, jota meidän aiheuttamamme kriisi pahentaa entisestään.

Julkista kehitysapua on lisättävä kiireesti. Useimmat jäsenvaltioista eivät täytä edes tällä hetkellä OECD:n jo 1970-luvulta lähtien ajamia edellytyksiä, ja me kohtaamme yhä uusia hätätilanteita saamatta kuitenkaan uusia varoja. Tämän vuoksi meidän on löydettävä uusia rahoituslähteitä ennen kaikkea uudistamalla nykyistä järjestelmää.

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää teitä ryhtymään toimiin veroparatiisien väärinkäytösten, veronkierron ja kehitysmaista tulevien laittomien pääomavirtojen torjumiseksi.

Kesäkuussa julkaistun norjalaisraportin mukaan kehitysmaista lähtevien laittomien virtojen arvo ylittää meidän kehitysapumme kymmenkertaisesti; raportin luvut on tarkistettu. Tämä osoittaa, kuinka suuresta asiasta on kysymys.

Meidän on laadittava uusi sitova rahoitussopimus, joka pakottaa ylikansalliset yhtiöt ilmoittamaan saamansa liikevoitot ja maksamansa verot maakohtaisesti, jotta niiden kussakin maassa suorittamat maksut tulevat yleiseen tietoon.

Lisäksi meidän on uudistettava nykyistä järjestelmää radikaalisti muun muassa sisällyttämällä siihen uusia kauppaa ja kansainvälisiä rahoitusjärjestelmiä koskevia demokraattisuutta ja avoimuutta edistäviä säännöksiä.

Velvollisuutemme ovat raskaat, haasteet ovat moninaiset ja tehtävä on vaikea. Siitä huolimatta Euroopan unionin on nyt enemmän kuin koskaan syytä astua etualalle ja ryhtyä johtamaan näitä uudistuksia.

  Karel De Gucht, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio EU:n edustajana G20-kokouksissa sekä puheenjohtajavaltio kannattavat tuen lisäämistä alhaisen tulotason maille ja erityisesti köyhimmille maille yhtenä G20-maiden keskeisistä sitoumuksista.

Tässä yhteydessä on tärkeää, että alhaisen tulotason maat saavat asianmukaista rahoitusta, jonka avulla ne voivat vastata erityisesti rahoituskriisin vaikutuksista aiheutuviin tarpeisiin. Siksi me pyrimme tukemaan usein hallinnollisten valmiuksien puutteellisuudesta kärsivien köyhien ja vaikeassa asemassa olevien maiden mahdollisuuksia hyödyntää kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden lahjoittajien tarjoamia varoja ja lainoja.

Aion tukea tätä lähestymistapaa marraskuussa pidettävässä kehitysyhteistyön neuvostossa. Maailmanlaajuinen talouskriisi on tulevina viikkoina yksi poliittisista painopistealueistani. Toivon, että voin luottaa tukeenne.

Haavoittuville maille tarkoitettu FLEX-järjestely on tässä yhteydessä erityisen keskeinen. Komissio on yhteistyössä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa nimennyt kriisin kannalta kaikkein haavoittuvimmat valtiot ja täydentänyt Maailmanpankin ja valuuttarahaston myöntämää lainaan perustuvaa tukea haavoittuville maille tarkoitetun FLEX-järjestelyn mukaisilla oikea-aikaisilla ja tarkkaan suunnatuilla avustuksilla.

Niille AKT-maille, jotka pyytävät tukea keskeisiin julkisiin menoihin, kuten sosiaalialalle, myönnetään vuosina 2009–2010 yhteensä jopa 500 miljoonaa euroa. Talousarviotuen aikaistaminen haavoittuville maille tarkoitetun FLEX-järjestelyn kautta ei johda rahoitusaukkoihin niin kauan kun komissio käyttää korvamerkittyjä varoja.

Maat, jotka eivät ole oikeutettuja haavoittuville maille tarkoitetun FLEX-järjestelyn mukaiseen tukeen, voivat hyötyä muista komission huhtikuisessa tiedonannossa ehdotetuista toimenpiteistä, kuten väliaikaisista maa-arvioinneista ja aikaistetusta väliarvioinnista johtuvista uudelleen kohdentamisista, perinteisen FLEX-järjestelyn mukaisesta tuesta sekä aikaistamisesta, silloin kun se on mahdollista.

Talousarviotuen kohdentamisen huomioon ottaen olen vakuuttunut, että tälle välineelle ominainen joustavuus antaa jo sinällään vastaanottaville maille mahdollisuuden käyttää varat tavalla, jonka ne katsovat parhaaksi taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen.

Tämän ohella aikaistettu kymmenennen EKR:n väliarviointi antaa hyvän tilaisuuden tunnistaa uusia tarpeita ja arvioida voitaisiinko niihin parhaiten vastata yleisen vai alakohtaisen talousarviotuen avulla.

Aikaistettu väliarviointi antaa myös uuden tilaisuuden tarkastella kunkin AKT-maan talousarviotuen luonnetta sekä mahdollisia tarkistuksia, uudelleen kohdentamista tai lisävaroja.

Mitä tulee Bretton Woodsin instituutioiden uudistamiseen, meidän roolimme siinä tehtävässä on luonnollisesti rajattu. Ääniä ja edustusta koskevia kysymyksiä käsitellään Istanbulissa Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin vuosittaisissa tapaamisissa, joihin osallistun yhdessä komission jäsen Almunian kanssa lokakuussa. Pidämme tervetulleena kolmannen paikan antamista Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioille Maailmanpankin hallintoneuvostossa ja odotamme mielenkiinnolla myös muita uudistusehdotuksia.

Laittomien rahavirtojen osalta haluan kertoa jäsen Jolylle, että olen jo kehottanut komission yksiköitä tutkimaan tapoja, joilla verotuksen ja rahoituksen valvontaa voitaisiin kehitysmaissa parantaa laittomien rahavirtojen tyrehdyttämiseksi. Nykyinen kriisi on osoittanut myös, että meidän on parannettava julkisen kehitysavun myöntämisjärjestelyjä.

Pariisin julkilausumaan kuuluva kehitysavun tuloksellisuutta koskeva kansainvälinen ohjelma sekä Accran toimintasuunnitelma ovat nyt entistäkin tärkeämpiä. Meillä on näinä taloudellisesti vaikeina aikoina erityinen vastuu maailman köyhistä ja siitä, että varmistamme kehitysavun tehokkaan kanavoinnin.

Komissio korosti 8. huhtikuuta antamassaan tiedonannossa myös sitä, että innovatiiviset rahoitusjärjestelmät voivat täydentää julkista kehitysapua ja nämä voivat tukea toinen toisiaan. Me olemme kehottaneet jäsenvaltioita käyttämään kaikkia käytössään olevia välineitä ja tukemaan muuta kuin julkista kehitysapua julkisella kehitysavulla esimerkiksi korottamalla olemassa olevia vapaaehtoisia solidaarisuuteen perustuvia maksuja, kuten lentolippuveroja, terveysohjelmien rahoittamiseksi. Tästä aiheesta tullaan käymään korkean tason keskusteluja muun muassa Ranskan vuonna 2010 järjestämässä konferenssissa, jossa komissio on osallisena jo ennalta käsin.

  Enrique Guerrero Salom, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, rahoituslaitos Lehman Brothers romahti päivälleen vuosi sitten. Asiantuntijoiden mukaan rahoitusala oli tuolloin romahduksen partaalla, ja me olimme uuden raskaan laman kynnyksellä.

Rahoituskriisi kasvoi ja laajeni reaalitalouden puolelle, sittemmin talouden kasvu on hidastunut ja työpaikkoja on menetetty.

Kehittyneet maat ovat kuitenkin vähitellen toipumassa kriisistä. Ranska ja Saksa ovat esimerkiksi jo toipuneet, ja komission tänään esittelemän talousennusteen mukaan Euroopan unioni selviää taantumasta vuoden toisella puoliskolla.

Vähemmän kehittyneet maat ovat sen sijaan yhä pahimmassa kriisivaiheessa, joka tulee jatkumaan vielä pitkään. Ne eivät aiheuttaneet kriisiä, mutta ne kärsivät sen seurauksista enemmän kuin kukaan muu. Kriisin seurauksena kehitysmaiden talouden kasvu on hidastunut, työllisyys lähtenyt nopeaan nousuun, suorat investoinnit ovat vähentyneet, ulkomaanluotto on vähentynyt, maasta muuttaneiden takaisin lähettämät rahasummat ovat pienentyneet, julkinen kehitysapu on vähentynyt ja kaupan rajoitukset ovat tietenkin lisääntyneet.

Kehittyneissä maissa vakaus ja vauraus kärsivät kriisistä vain rajoitetun ajan. Kehitysmaat saattavat sen sijaan joutua taistelemaan köyhyyttä vastaan kokonaisen vuosikymmenen ajan, mikä merkitsee kokonaisen sukupolven menettämistä.

Me voimme auttaa kehitysmaita monin tavoin. Haluan tarkastella erityisesti protektionismin torjumista. Komissio esitteli viime viikolla neljännen kertomuksensa kauppaa rajoittavista toimenpiteistä. Kertomuksesta käy ilmi, että monet maat ottavat käyttöön uusia rajoittavia toimenpiteitä, mikä on kehitysmaiden kannalta tuhoisaa.

Näin ollen monet kehittyneet maat eivät täytä velvollisuuttaan antaa julkista kehitysapua hetkellä, jolloin me tarvitsisimme tämän vakavan kriisin hillitsemiseen uusia resursseja enemmän kuin koskaan.

Ehdotankin sen vuoksi, että me lisäämme tämän kehitysavun koordinointia lahjoittajamaiden, rahoituslaitosten ja kumppaneiden välisellä kattavammalla sopimuksella ja hoidamme koordinoinnin tehokkaammin ja avoimemmin, jotta siitä ei aiheudu kuluja eikä hallinnollista taakkaa.

Kehotan komissiota ja komission jäsentä panemaan täytäntöön meille esittelemänsä suunnitelman. Olen varma, että komission jäsen Almunia on tästä kanssani yhtä mieltä.

  Louis Michel, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen De Gucht, hyvä jäsen Joly, olen toki tietoinen, että tämänkaltaisessa keskustelussa joutuu aina kuulemaan useita samansisältöisiä puheenvuoroja. En pidä sitä kuitenkaan huonona asiana. Mielestäni on tärkeää tuoda yhä uudestaan esiin Euroopan parlamentin kannan yhtenäisyys, yksimielisyys, jota parlamentilla on velvollisuus rakentaa yhdessä komission kanssa. Aiemmin asiantuntijat arvioivat, että rahoituskriisi vaikuttaisi kehitysmaihin vain vähän. Nyt he ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että rahoituskriisin seuraukset ovat useimmille kehitysmaille päinvastoin tuhoisia.

Köyhien maiden koko sosiaaliala joutuu kohtaamaan erityisesti sosiaalisten tarpeiden ja palveluiden kysynnän selvän lisääntymisen sekä talouden kasvun selvän hidastumisen. Pidin tässä yhteydessä tervetulleena komission jäsenen viittausta siihen, että näitä ongelmia olisi käsiteltävä paljon aiempaa joustavammalla tavalla. Tiedätte varmaankin, että olen aina kannattanut valtion tukea ja suoraa tukea, joko suoraa tai alakohtaista tukea, mutta talousarviotukea joka tapauksessa, aina silloin kun se on ollut mahdollista ja riittävä valvonta on saatu järjestettyä. Uskon, että tämä voi saada aikaan omivan vaikutuksen ja ennen kaikkea kunnioitusta, joka tuo jäsenvaltioille vaikutusvaltaa

Tästä kaikesta huolimatta joudun toteamaan, että G20-maat eivät ole saaneet aikaan kansainvälisten rahoituslaitosten uudistusta – tarkoitan Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Maailmanpankkia – etelän köyhien maiden etujen edistämiseksi.

Kuten jäsen Joly totesi, 80 prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston viimeaikaisista lainoista on myönnetty Euroopan maille, kun esimerkiksi Afrikan maille on niistä myönnetty vain 1,6 prosenttia. G20-paketissa kehitysmaille luvatut varat eivät riitä – myös me olemme tästä tietoisia –, eikä niitä suunnata riittävästi heikoimmassa asemassa oleville maille. Mikä pahinta, näitä varoja ei saada käyttöön tarpeeksi pian.

Todellinen haaste, kuten olette varmasti huomannut, arvoisa komission jäsen, on pakottaa jäsenvaltiot noudattamaan vuonna 2005 tekemiään sitoumuksia. Mikään ei oikeuta julkisen kehitysavun leikkaamista. Monet Euroopan valtiot ovat kuitenkin ilmoittaneet huomattavista leikkauksista, kuten on jo todettu. Tarkoitan Irlantia (-10 %), Italiaa (-50 %) ja Latviaa (-100 %). Tällaista suhtautumista ei voida hyväksyä. Tällainen on kaiken lisäksi vastuutonta.

Haluaisin kuulla näkemyksenne useista seikoista. Panin merkille myönteisen reaktionne, joka koski Maailmanpankin ehdottamaa haavoittuville maille tarkoitettua rahastoa. Te myös ilmoititte kannattavanne veroparatiisien kitkemistä. Etelän maat menettävät vuosittain 1 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria pohjoiseen suuntautuvien laittomien varainsiirtojen vuoksi. Näistä 350 miljardia kulkee veroparatiisien kautta.

Kansainvälisestä valvonnasta on jo keskusteltu.

Toinen aihe, joka mielestäni tulisi ottaa esiin, on tietenkin kauppaan liittyvä tuki. Olen talouskumppanuussopimusten innokas kannattaja, vaikka tiedän, että kaikki eivät suinkaan jaa tätä innostusta. Talouskumppanuussopimuksissa on kuitenkin huomioitava kulloinenkin erityistilanne ja tarvittavat siirtymäkaudet sekä varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat sitoumustaan tarjota vuosittain se kuuluisa 1 miljardin euron summa kaupan tukemiseen. Tämä on ehdottoman tärkeää, kuten aiemmat puhujat ovat jo todenneet.

Meidän täytyy nyt tuomita niiden jäsenvaltioiden kaksinaamainen toiminta, jotka puhuvat kehitysmaista ylistävästi ja antavat suuria lupauksia, mutta samaan aikaa leikkaavat kyynisesti julkista kehitysapuaan.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Jolyn kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta esittämä kysymys pakottaa meidät pohtimaan sitä, mitä me kehitysyhteistyöpolitiikan päättäjinä yritämme oikein saavuttaa tällä keskustelulla.

Viimeisimpien G8- ja G20-huippukokousten lupaukset ovat jääneet toteutumatta. Ne jäävät niiden lupausten joukkoon, joita esitetään jatkuvasti, mutta jotka eivät ole koskaan johda asianmukaiseen, konkreettiseen tukeen. Näin ollen en todellakaan ymmärrä, miksi me emme pyri luomaan tarvittavaa poliittista painetta keskustelemalla parlamentin päätöslauselmasta ennen Pittsburghin kokousta. Komission jäsenen osuvan analyysin ja jäsen Michelin huomioiden valossa vaikuttaa selvältä, että me tunnemme tilanteen vakavuuden. Me emme kuitenkaan voi luoda poliittista painetta, jolla pakottaisimme jäsenvaltiot pakottamiseksi hylkäämään "hyväntekeväisyys alkaa kotona" -periaatteen. Pittsburghin kokousta ajatellen se on mielestäni suurin vaara. Jos me emme onnistu luomaan painetta ja tekemään selväksi, että me tarvitsemme uusia instituutioita nimenomaisesti maailman köyhimpien maiden tukemiseksi, niin me voimme jatkaa tätä keskustelua vielä Pittsburghin kokouksen jälkeenkin ja todeta, että mikään ei ole muuttunut.

Osoitan tämän pyynnön teille, arvoisa komission jäsen. Pyydän teitä nyt tässä istuntosalissa kommentoimaan yksityiskohtaisesti saatuja tuloksia ja kertomaan, mitä voidaan todellisuudessa vaatia minkä jäsenvaltion tuella ja missä määrin me olemme tosiasiallisesti edistyneet tässä asiassa.

Me tarvitsemme nopeita ja tehokkaita toimia, sillä ihmisiä kuolee joka hetki meidän aikaansaamiemme olosuhteiden vuoksi. Meidän on toimittava yhdessä.

  Corina Creţu (S&D) . – (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, hätärahastojen köyhimmissä maissa vallitsevien humanitääristen kriisien hillitsemiseen tarkoitetut varat supistuivat 4,8 miljardilla eurolla. Tarvittavien varojen ja lahjoittajahallituksilta kerättyjen varojen välinen erotus ei ole koskaan ennen ollut näin suuri. Näitä lukuja tarkastellessa ei voi olla ajattelematta pankkien pelastamiseen käytettyjä valtavia rahasummia.

Kukin hallitus on vastuussa oman maansa ongelmien ratkaisemisesta, mutta samalla on epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta jättää huomiotta se seikka, että talouskriisi koettelee kovimmin kehitysmaita, jotka ovat kriisistä vähiten vastuussa.

Muu maailma kehottaa meitä olemaan odottamatta liikoja humanitäärisiltä vetoomuksilta, etenkään taantuman aikoina. Haluan sen vuoksi muistuttaa teitä, että jättämällä kehitysmaat oman onnensa nojaan ja edistämällä köyhyyttä saamme aikaan bumerangiefektin: talousongelmista aiheutuu kehitysmaissa sisäisiä jännitteitä, verisiä konflikteja, humanitäärisiä tragedioita ja lopulta massiivista maastamuuttoa, jota kehittyneet maat joutuvat taas käsittelemään. Olosuhteet huomioon ottaen uskon, että velvollisuuksiemme täyttämiseksi meidän on toimittava yhdenmukaisella tavalla. Meidän on lisättävä kansainvälistä tukea ja tehostettava kehitysapua.

Uskon myös, että meidän olisi keskityttävä vähentämään tiettyjen tuensaajien riippuvuutta humanitäärisestä avusta. Haluaisin lisäksi kysyä komission jäseneltä, aikooko hän esittää asiasta Istanbulin huippukokouksessa ehdotuksen ottaen huomioon entisen komission jäsen Michelin toteamuksen, jonka mukaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston sitoutuneisuutta pitäisi lisätä.

Haluan puheenvuoroni päätteeksi onnitella teitä hyvin alkaneesta virkakaudestanne. Ajattelen erityisesti Yhdysvaltojen ja Etelä-Afrikan huippukokousta, Zimbabween tämän viikon lopulla tekemäänne vierailua sekä Länsi-Afrikan tulvien 100 000 uhrille viime päivinä myönnettyä hätäapua. Haluan kuitenkin samalla muistuttaa, että Burkina Faso ei ole ainoa luonnonmullistuksia kokenut valtio, vaan myös Nigeria tarvitsee kansainvälistä tukea. Ihmisten henkeä eivät vaaranna vain tulvat, vaan myös salakavala ja jatkuva kuivuuden uhka. Arvostan myös sitä, että kohdensitte viime viikolla 53 miljoonaa euroa Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioita vaivaavan kuivuuden lievittämiseen. Nämä ovat kannustavia merkkejä, joiden toivon vaikuttavan Pittsburghissa pidettävän G20-kokouksen ja Kööpenhaminan konferenssin keskusteluihin, sillä nämä tapaamiset ovat ratkaisevan tärkeitä nyt, kun vuosituhannen kehitystavoitteet ovat suuressa vaarassa jäädä toteutumatta.

  Zuzana Roithová (PPE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, olen aiempien puhujien tavoin pettynyt siihen, että G20-maiden lupaukset köyhimpien maiden auttamisesta talouskriisin aikana eivät selvästikään olleet luotettavia. Tosiasia on se, että Kansainvälisen valuuttarahaston tuki on tähän mennessä ollut miltei olematonta. Haluan myös kehottaa uudistamaan päätöksentekomenettelyä siten, että köyhimmät maat saavat enemmän sananvaltaa erityisesti Bretton Woods -järjestelmän puitteissa. Samalla haluan kysyä teiltä, arvoisa komission jäsen, onko AKT-valtioissa pystytty pitämään erityisesti terveysalan tuki ja koulutus vähintäänkin kriisiä edeltäneellä tasolla? Kysyn tätä, koska AKT-valtioille myönnettävää taloudellista tukea on leikattu huomattavasti monissa maissa, myös Euroopan maissa. Arvoisa komission jäsen, toivotan teille menestystä uudessa tehtävässänne.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Arvoisa komission jäsen, käsittelemämme aihe on erittäin tärkeä ja ajankohtainen, ei ainoastaan sen vuoksi, että EU:n täytyy tällä hetkellä muodostaa selkeä käsitys kehitysyhteistyöpolitiikasta, vaan myös siksi, että meidän on selitettävä politiikkamme selkeästi ja ymmärrettävästi kansalaisille. Kehitysavun määrällä voidaan nyt enemmän kuin koskaan vaikuttaa laittomaan maahanmuuttoon, yleiseen järjestykseen, epidemioiden leviämiseen ja myös – kuten Kansainvälinen valuuttarahasto on todennut – yksityisen sektorin velkaantumiseen kehitysmaissa.

Haluan korostaa, että sekä lahjoittajien että vastaanottajien on valvottava varoja säännöllisesti. Me elämme omissa maissamme ja saamme kuulla EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan kohdistuvaa arvostelua. Euroopan parlamentin sisäinen yksimielisyys, josta jäsen Michel puhui, ei ole aina yhtä ilmeistä EU:n jäsenvaltioissa. Me voimme saada kansalaiset vakuuttuneiksi kehitysavun tarpeellisuudesta ja hillitä leikkauksia vain takaamalla avun tehokkuuden ja avoimuuden.

  Sari Essayah (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, on äärimmäisen tärkeää, että tässä vaiheessa Eurooppa näyttää moraalista johtajuuttaan, ja jäsenvaltioiden tulee pitää kiinni kaikista sitoumuksistaan ja myös näistä vuosituhattavoitteista. Meillä toki kärsitään tämän taloudellisen taantuman aikana suhteellisesta köyhyydestä, mutta on muistettava, että kehitysmaissa kärsitään absoluuttisesta köyhyydestä, jossa ihmiset kuolevat nälkään ja tauteihin. Yli kymmenen jäsenvaltiota unionin alueella on kuitenkin ilmoittanut leikkaavansa kehitysyhteistyövaroja tai hidastavansa niiden nostovauhtia. Tietysti on muistettava, että yhtä tärkeää kuin on lisätä varoja on huolehtia niiden tehokkaasta käytöstä nykyistä paremmin. Tähän avun koordinointiin on jo olemassa erilaisia työkaluja, kuten ODAmoz-tietokoneohjelma, jota on kokeiltu hyvin menestyksellisesti Mosambikissa, ja toivonkin, että tähän koordinointiin erityisesti panostetaan. Meidän on hyvin helppo tällä tavoin tehostaa tuloksellisuutta tässä tilanteessa, kun avun määrä on vähenemässä.

  Karel De Gucht, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, talouskriisi todella koettelee köyhimpiä maita kovimmin, emmekä me voi tehdä asialle paljoakaan. Me voimme ainoastaan keskustella keinoista, joilla kehitysmaat voitaisiin saada takaisin jaloilleen. Toipumiseen menee luonnollisesti kehitysmaissa pidempään kuin kehittyneissä maissa, sillä kehitysmaiden järjestelmät uuden talouskasvun luomiseksi ovat heikommin kehittyneitä.

Useat jäsenet ovat tuoneet esiin sen, että monet jäsenvaltioista ovat luopumassa virallista kehitysapua koskevista sitoumuksistaan. EU:n jäsenvaltiot sopivat vuonna 2005 tuen vähimmäistavoitteista. 15 jäsenvaltion EU:lle asetettiin tavoitteeksi 0,51 prosenttia ja 12 jäsenvaltion EU:lle 0,17 prosenttia, joka uusien jäsenvaltioiden on saavutettava vuoteen 2010 mennessä. Vuoden 2015 tavoitteiksi asetettiin vastaavasti 0,7 prosenttia ja 0,33 prosenttia.

Maat, jotka olivat jo ylittäneet nämä tavoitearvot, lupasivat säilyttää kehitysapunsa samalla tasolla. Näiden tavoitearvojen ja joidenkin valtioiden korkeampien arvojen perusteella EU:n virallisen kehitysavun pitäisi vuoteen 2010 mennessä nousta 0,56 prosenttiin.

Uskon, ettei talouskriisiä tule pitää tekosyynä lahjoittajien avustuslupausten vesittämiselle, ja vaadin myös muita lahjoituksiin sitoutuneita sekä EU:n jäsenvaltioita että muita lahjoittajamaita toimittamaan lupaamansa avun.

EU:n virallinen kehitysapu oli noussut vuonna 2008 noin 4 miljardilla eurolla 0,40 prosenttiin ja EU:n yhteisen virallisen kehitysavun odotetaan jatkavan nousuaan.

Jäsenvaltioilta kerättyjen tietojen perusteella EU:n yhteisen virallisen kehitysavun ennustetaan vuonna 2009 nousevan 53,4 miljardiin euroon, toisin sanoen 0,44 prosenttiin. Vuoden 2010 kehitysavuksi on arvioitu 58,7 miljardia ja 0,48 prosenttia.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos jäsenvaltiot eivät ryhdy lisätoimenpiteisiin omien tavoitteidensa saavuttamiseksi, vuoden 2010 yhteiset tavoitteet jäävät toteutumatta. EU:n virallisen kehitysavun nousevaa trendiä kuvastavat ennusteet nojautuvat niihin jäsenvaltioihin, jotka pyrkivät pitämään kiinni sitoumuksistaan. Kaikkien jäsenvaltioiden panosta kuitenkin tarvitaan, ja aion myös jatkossa korostaa tätä asianomaisille jäsenvaltioille. Se on niiden velvollisuus. Ne ovat tehneet lupauksen, eikä talouskriisiä tule käyttää tekosyynä lupausten vesittämiseen. Sanoisin, että tilanne on pikemminkin päinvastoin.

Monet jäsenet ovat korostaneet myös kansainvälisten rahoituslaitosten uudistamista. Kannatan tätä tavoitetta koko sydämestäni. G20-maat ovat laatineet Bretton Woodsin instituutioiden hallinnollisille uudistuksille tarkan aikataulun, joka patistaa niitä nopeuttamaan niiden omien, ennen Lontoon huippukokousta tehtyjen uudistussuunnitelmien täytäntöönpanoa. Ensimmäiset tulokset ovat odotettavissa niinkin pian kuin ensi huhtikuussa, ja olen vakuuttunut siitä, että selvittämättömiin ongelmiin löydetään ratkaisuja.

Kansainvälisen valuuttarahaston uudistukset saivat vauhtia G20-kokouksesta. Sen johdosta komissio korostaa uudistuksen toisen vaiheen edistämistä Maailmanpankissa uudistuksen loppuun viemiseksi kevääseen 2010 mennessä.

2. huhtikuuta 2009 järjestetty Lontoon huippukokous jää G20-maiden historiaan huippukokouksena, jossa kehitysyhteistyötä käsiteltiin itsenäisenä aiheena ja kehitysmaiden edustajien läsnä ollessa. Seuraavaa G20-kokousta valmisteltaessa seurannasta vastaava elin on toiminut viime kuukausina hyvin aktiivisesti.

Kansainvälisen valuuttarahaston hallintoneuvosto hyväksyi elokuussa 250 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruisen valuuttarahaston erityisten nosto-oikeuksien yleisen kohdentamisen, josta 18 miljardia dollaria suunnataan alhaisen tulotason maille, ja Kansainvälistä valuuttarahastoa pyydetään Pittsburghissa esittämään selvitys muista alhaisen maille tarkoitetuista toimenpiteistä. Tässä on siis nähdäkseni kyse myönteisestä kehityksestä.

Edeltäjäni Louis Michel korosti myös joustavuutta väittäen, että talousarviotukijärjestelmä on joustavin järjestelmämme. Tämä on tietenkin totta, mutta tämä tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että me tarvitsemme kehitysmaista keskustelukumppanin ja meidän täytyy voida käydä poliittista keskustelua kehitysmaiden kanssa. Me tarvitsemme myös valvontajärjestelmiä, mikä edellyttää yhteistyötä kehitysmaiden taholta, mutta järjestelmän perustamisen jälkeen uskon myös, että erityisesti alakohtainen talousarviotuki voi olla varsin riittävä menettely.

En oikein ymmärrä, mistä syystä kehitysyhteistyövaliokunnan laatimasta ja Pittsburghin G20-kokousta koskevasta päätöslauselmasta ei äänestetä ennen G20-tapaamista. En käsitä sitä. Tähän löytyy varmaankin jonkinlainen tekninen selitys, mutta mielestäni se, että me keskustelemme päätöslauselmasta vasta Pittsburghin G20-kokouksen jälkeen, antaa tältä vastavalitulta parlamentilta vääränlaisen viestin. G20-kokous järjestetään muistaakseni 22.–24. syyskuuta, toisin sanoen ennen parlamentin seuraavaa istuntoa lokakuussa Strasbourgissa.

Tämä asia ei ole minun päätösvallassani, mutta haluan kuitenkin sanoa, että pidän tätä asiaa ajaneiden jäsenien tavoin erittäin valitettavana sitä, että tästä päätöslauselmasta ei ole voitu äänestää kuluvalla istuntojaksolla.

  Puhemies. − (EN) Haluan vain mainita, että päätöksen äänestämisestä lokakuun ensimmäisellä istuntojaksolla teki puheenjohtajakokous. Perusteluna oli se, että samalla istuntojaksolla käydään myös keskustelu G20-kokouksesta. Tämä on minun vastaukseni kysymykseenne.

Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan lokakuun ensimmäisen istuntojakson aikana.