Puhemies. – (ES) Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevasta monivuotisesta ohjelmasta (2010–2014) (Tukholman ohjelma).
Beatrice Ask, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisat valiokuntien puheenjohtajat, hyvät parlamentin jäsenet, 10.–11. joulukuuta pidettävässä Eurooppa-neuvostossa hyväksytään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen uusi viisivuotisohjelma. Ohjelmalla on tarkoitus korvata nykyisin käytössä oleva, vuonna 2004 laadittu Haagin ohjelma. Uutta ohjelmaa on edeltänyt pitkä valmisteluprosessi, jonka tulevaisuusryhmät aloittivat jo yli kaksi vuotta sitten.
Ohjelma perustuu komission tiedonantoon, mutta myös niihin moniin lausuntoihin, joita kansalliset parlamentit, kansalaisyhteiskunta ja eri EU:n elimet ovat esittäneet prosessin kuluessa. Ohjelma on tietenkin myös EU:n jäsenvaltioiden sekä Euroopan parlamentin kanssa käytyjen perusteellisten neuvottelujen ja tiiviin yhteydenpidon tulosta. Euroopan parlamentin asenne tulevaa yhteistyötä kohtaan on tärkeä, etenkin kun parlamentilla on Lissabonin sopimuksen myötä entistä suurempi rooli.
Aiempien Tampereen ja Haagin ohjelmien pohjalta EU:ssa on saavutettu huomattavaa edistymistä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Euroopalla on kuitenkin edelleen vastassaan haasteita, joita on pyrittävä ratkaisemaan yhteisesti EU:n tasolla. Lissabonin sopimuksen voimaantulo tarjoaa meille uusia mahdollisuuksia siihen, ja monivuotinen työohjelma – Tukholman ohjelma – perustuu näin ollen Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomiin uusiin mahdollisuuksiin.
Tukholman ohjelman tavoitteena on turvallisempi ja avoimempi Eurooppa, jossa suojellaan yksilön oikeuksia. Kansalaisten, yksilöiden tarpeet, muodostavat paljon entistä selkeämmin perustan tulevalle yhteistyölle tällä alueella. Teemme työtä kansalaisten hyväksi, ja heidän on saatava tuntea, että tuleva EU-yhteistyö on heidän kannaltaan tärkeää. Yhteistyön olisi sen vuoksi perustuttava todellisiin ongelmiin. Siinä olisi kyettävä esittämään oikeita kysymyksiä ja keskityttävä täsmätoimiin, jotka tuovat lisäarvoa ihmisten jokapäiväiseen elämään.
Tämän alueen tulevassa yhteistyössä olisi myös pyrittävä löytämään entistä parempi tasapaino turvallisuuden lisäämiseen ja toisaalta yksilön oikeuksien suojelemiseen tähtäävien toimien välillä.
Kansalaisten näkökulmasta rikollisuuden torjunta on tärkeää. Kansalaiset odottavat EU-yhteistyön helpottavan rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaa, mutta he odottavat myös vapautta ja oikeudenmukaisuutta. Kuten olen korostanut Euroopan parlamentille jo aiemmin, turvallisuuden lisäämiseen tähtäävät toimet sekä toisaalta oikeusvarmuuden ja yksilön oikeuksien takaaminen kulkevat käsi kädessä, ja tietenkin se on myös mahdollista.
Rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa haasteet ovat valtavia. Huumekauppa, ihmiskauppa ja terrorismi ovat todellisuutta maanosassamme, ja samaan aikaan on syntynyt uudentyyppisiä rikoksia esimerkiksi internetin myötä. Emme voi antaa kansallisten tai hallinnollisten rajojen estää rikostorjunnasta vastaavia viranomaisia tekemästä työtään tehokkaasti.
Rajat ylittävää rikostorjuntayhteistyötä on kehitetty, mutta eurooppalaisen poliisiyhteistyön ja rikosoikeudellisen yhteistyön tehostamisessa on vielä paljon tehtävää. Tarvitaan yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Kehittynyt poliisiyhteistyö, tehokas tietojen ja kokemusten vaihto sekä työmenetelmien kehittäminen ovat välttämättömiä näiden ongelmien ratkaisemiseksi.
Keskeistä rikosten torjunnassa on tietenkin tehokas ja tarpeisiimme sovitettu tietojenvaihto. EU:n tasolla meidän tulisi tietyissä tapauksissa yhdenmukaistaa ja tehostaa tietojenvaihtoa ja mukauttaa sitä omiin tarpeisiimme. Samalla on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että tietojenvaihdossa noudatetaan tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevia perusvaatimuksia, joista meidän on pidettävä kiinni, ja ettei tietoja kerätä ja tallenneta enempää kuin on välttämätöntä. Meidän on luotava turvallinen Eurooppa, jossa rajat ylittävää rikollisuutta torjutaan tehokkaasti mutta ihmisten yksityisyyttä kunnioittaen. On täysin mahdollista ja aivan välttämätöntäkin huolehtia näistä molemmista. Kyse on oikeanlaisen tasapainon löytämisestä eri toimien välille.
Vastavuoroisen tunnustamisen periaate on pidettävä jatkossakin lähtökohtana oikeudellisessa yhteistyössä. Ehdoton edellytys sille, että jäsenvaltiot haluavat jatkossakin tunnustaa ja panna täytäntöön toisten jäsenvaltioiden tuomioita ja päätöksiä, on niiden molemminpuolinen luottamus toistensa oikeusjärjestelmiin. Kysymys on myös kansallisten viranomaistemme keskinäisestä luottamuksesta; kansalaisten tulisi voida luottaa tehtyihin ratkaisuihin. Yksi keino lisätä luottamusta on tietämyksen lisääminen toisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä. Se voi tapahtua tarjoamalla koulutusta ja vaihto-ohjelmia tai vahvistamalla olemassa olevia verkostoja ja kehittyneitä arviointimekanismeja.
Kuitenkin ehkä tärkeintä luottamuksen synnyttämisessä on tiettyjen vähimmäisoikeuksien takaaminen riippumatta siitä, missäpäin Euroopan unionia ollaan. Kyse on aivan yksinkertaisista asioista, kuten ihmisen oikeudesta saada tietää, ymmärtämällään kielellä, mistä häntä syytetään ja mitä oikeuksia hänellä on syytettynä tai uhrina oikeusprosessissa. On hyvin ilahduttavaa, että olemme neuvostossa päässeet sopuun etenemissuunnitelmasta, jossa määritellään, miten epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksia on määrä käsitellä ja toteuttaa vaihe vaiheelta. Olisi suotavaa, että etenemissuunnitelma sisällytettäisiin Tukholman ohjelmaan, ja luullakseni niin tapahtuukin.
Tukholman ohjelmassa olisi myös otettava selkeästi huomioon rikoksen uhrien näkökulma. Kansalaisen, joka joutuu rikoksen uhriksi joko kotimaassaan tai toisessa jäsenvaltiossa, olisi saatava asianmukaiset tiedot ymmärtämällään kielellä, ja hänelle olisi tarjottava tarvittavaa tukea, tietoa ja suojelua ennen rikosoikeudenkäyntiä ja sen aikana. Uhrille olisi myös tarjottava asianmukainen korvaus kärsimästään vahingosta tai vammasta.
Lopuksi haluaisin sanoa vielä muutaman sanan siviilioikeudellisista asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää. Yksi erityiskysymys on toisten jäsenvaltioiden tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan Bryssel I -asetuksen tarkistaminen. Nämä saattavat vaikuttaa kovin teknisiltä asioilta, mutta ne ovat hyvin tärkeitä yksittäisten kansalaisten kannalta.
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on eksekvatuurimenettelyn poistaminen. Tällä hetkellä kansalaisen, joka haluaa saada tuomion pannuksi täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, täytyy ensin hakea asianomaisen maan tuomioistuimelta tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi. Se vie aikaa ja aiheuttaa kuluja kansalaiselle. Olemme havainneet, että eksekvatuurimenettelyn poistamisella on runsaasti kannatusta, mutta sen on tapahduttava menettelyllisiä takeita ja lainvalintasääntöjä noudattaen.
Tässä oli muutamia niistä isoimmista ja tärkeimmistä kysymyksistä, joita Ruotsi ja monet muut jäsenvaltiot ovat nostaneet esiin. Kiitän kaikkia kuulijoita ja odotan kommenttejanne ja kysymyksiänne. Sitä ennen kuitenkin siirrän puheenvuoron kollegalleni, Tobias Billströmille, joka vastaa osittain turvapaikka- ja maahanmuuttoasioista, jotka ovat tärkeässä osassa tulevassa Tukholman ohjelmassa, ja hän esittelee niitä teille.
Tobias Billström, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi haluan kiittää Euroopan parlamenttia erittäin rakentavasta yhteistyöstä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston suhteen. Joitakin muodollisuuksia on vielä ratkaisematta, mutta muuten edellytykset viraston perustamiseen ovat pian kunnossa. Neuvostolla on hyvin positiivinen näkemys Euroopan parlamentin kanssa tehdystä rakentavasta yhteistyöstä, jonka ansiosta tähän tulokseen on päästy. Se enteilee hyvää Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä lisääntyvän yhteistyön kannalta. Se, että olemme pystyneet tekemään tukivirastoa koskevan päätöksen näinkin pikaisesti, on hyvä esimerkki tehokkaasta ja hyvin toimivasta yhteispäätösmenettelystä.
Tänään on tietenkin tarkoitus keskustella oikeus- ja sisäasioiden alalla tehtävää työtä viitoittavasta uudesta viisivuotisohjelmasta. Aivan aluksi totean, että EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikassa on tapahtunut paljon viimeisten viiden vuoden aikana. Olemme esimerkiksi tehneet päätöksiä yhteislainsäädännöstä, joilla luodaan perustaa yhteiselle maahanmuuttopolitiikalle ja yhteiselle turvapaikkajärjestelmälle. Tämä tavoitehan muuten mainittiin sekä Tampereen että Haagin ohjelmissa. Kun Eurooppa-neuvosto hyväksyi viime vuonna Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen, tämä politiikan ala sai uutta pontta. Nyt on aika määrittää suuntaa alan toimien kehittämiselle myös jatkossa. Peruslähtökohtana työssämme on ajatus, että hallittu maahanmuutto voi olla myönteinen asia kaikille osapuolille, ei vain yksittäisille jäsenvaltioille ja EU:lle, vaan myös alkuperämaille ja yksittäisille maahanmuuttajille. Jotta pystyisimme kehittämään EU:ta dynaamiseksi ja kilpailukykyiseksi taloudeksi Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti, meidän on todennäköisesti sallittava nykyistä laajamittaisempi työntekijöiden maahanmuutto, etenkin kun väestörakenteen muuttuminen asettaa omat haasteensa.
Maahanmuuton kansainvälisen ulottuvuuden korostamiseksi Tukholman ohjelman lähtökohdaksi olisi otettava kokonaisvaltainen lähestymistapa maahanmuutto- ja kehitysasioihin ja sen puitteissa tapahtuva yhteistyö alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa. Luotuja välineitä, kuten liikkuvuuskumppanuutta, olisi kehitettävä ja vahvistettava jatkossakin strategisella tavalla. Maahanmuuton ja kehitysyhteistyön välistä yhteyttä on hyödynnettävä entistä paremmin, ja maahanmuuton myönteisiä vaikutuksia kehitykseen on tuettava asianmukaisilla toimilla.
Tukholman ohjelman valmistelutyön aikana kävi ilmi, että kaikki osapuolet ovat varsin yksimielisiä siitä, että jäsenvaltioiden on pystyttävä estämään Euroopan unioniin suuntautuvaa laitonta maahanmuuttoa yhtenäisellä ja koordinoidulla tavalla. Tähän kuuluu tärkeänä osana tehokkaan palauttamispolitiikan kehittäminen. Frontexilla on epäilemättä tärkeä rooli tässä, ja on selvää, että jäsenvaltiot haluavat sitä vahvistettavan. Yhteistyön lisääminen alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa on myös tärkeää. Haluaisin kuitenkin korostaa, että laittoman maahanmuuton estämisessä on tärkeää pyrkiä säilyttämään tasapaino siinä mielessä, etteivät turvallisuustoimet saa mutkistaa tarpeettomasti laillista maahanmuuttoa Euroopan unioniin tai vaikeuttaa turvapaikanhakijoiden pääsyä turvapaikkaprosessiin. Muita heikommassa asemassa oleville ryhmille, kuten yksin tuleville lapsille, aiheutuvat riskit on myös pyrittävä pitämään mahdollisimman pieninä. Komissio aikoo laatia toimintasuunnitelman lasten edun huomioon ottamiseen tarvittavista toimista.
Tukholman ohjelmassa käsitellään myös solidaarisuutta ja vastuunjakoa. Siihen ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Lähtökohtanamme tulisi olla pyrkimys laajoihin ja kestäviin ratkaisuihin, jotka perustuvat kokonaisvaltaiseen tapaan käsitellä maahanmuuttoa sekä tietoisuuteen kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön tärkeydestä. On myös luotava jonkinlainen solidaarisuusmekanismi, jolla autetaan niitä jäsenvaltioita, joihin kohdistuu erityistä painetta ja jotka vastaanottavat suhteettoman suuren määrän turvapaikanhakijoita. Jäsenvaltioiden on myös saatava tukea valmiuksiensa parantamiseen. Frontexia on vahvistettava ja sille on annettava entistä suurempi rooli laittomien maahanmuuttajien palauttamisessa. Tavoitteena on, että pystyisimme entistä paremmin osoittamaan solidaarisuutta sekä jäsenvaltioille että kolmansille maille, joihin kohdistuu suurimpia maahanmuuttopaineita. Samalla on tehtävä selväksi, että tarvitaan kattavaa lähestymistapaa, joka on kestävä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
On tärkeää, että Tukholman ohjelmassa mainitaan, että aiemmin asetettu tavoite yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisesta vuoteen 2012 mennessä on edelleen voimassa. Yhteisen turvapaikkajärjestelmän kantavana ajatuksena tulee olla se, että yksittäisen turvapaikanhakijan tulee saada sama vastaanotto ja hänen hakemustaan on arvioitava samoin perustein riippumatta siitä, mihin jäsenvaltioon hän saapuu. Hyvin toimivalla käytännön yhteistyöllä on tavoitteen saavuttamisessa ratkaiseva merkitys. Tässä yhteydessä turvapaikka-asioiden tukivirastolla on tärkeä rooli.
Toinen tärkeä elementti yhteisessä turvapaikkajärjestelmässä on niin kutsuttu ulkoinen ulottuvuus. Tarkoitan tällä ensisijaisesti kolmansista maista tulevien pakolaisten uudelleensijoittamista. Komissio on hiljattain esitellyt ehdotuksensa EU:n yhteiseksi uudelleensijoittamisohjelmaksi. Valtaosa jäsenvaltioista haluaisi tämänkin näkökohdan tulevan esiin Tukholman ohjelmassa.
Saavuttaaksemme tavoitteemme yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä vuoteen 2012 mennessä meidän on tiivistettävä neuvoston ja parlamentin välistä yhteistyötä. Käsiteltävänä on useita lainsäädäntöehdotuksia. Aivan ensiksi on saatava niitä etenemään.
EU:n sisällä oikeus- ja sisäasioiden alalla tehtävän työn ja unionin ulkosuhteiden välinen yhteys on tullut koko ajan tärkeämmäksi edellytykseksi muuallakin kuin turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikassa saavutettavalle edistymiselle. EU:n roolia globaalina toimijana tällä alalla olisi näin ollen vahvistettava, ja erityistä huomiota tulisi kiinnittää kumppanuuteen ja yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa. Oikeus- ja sisäasioiden näkökulmaa EU:n ulkosuhteissa on kehitettävä.
Se on keskeinen asia puheenjohtajavaltion laatimassa Tukholman ohjelman luonnoksessa. Tiivis neuvottelujakso on nyt lopuillaan, ja ohjelma toivottavasti hyväksytään parin viikon kuluessa.
Lopuksi haluan sanoa vielä muutaman sanan Lissabonin sopimuksesta. Useiden uusien oikeusperustojen vuoksi uusi sopimus tuo mukanaan merkittäviä haasteita vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Käyttöön otettava tavanomainen lainsäädäntömenettely merkitsee käytännössä sitä, että Euroopan parlamentti saa monilla aloilla entistä suuremman roolin lainsäädäntöprosessissa. Beatrice Ask ja minä odotamme tiiviimpää yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa. Mielestäni myös kansallisten parlamenttien saamat uudet tehtävät ovat tärkeitä tämän politiikanalan demokraattisen valvonnan vahvistamisessa. Kiitoksia mielenkiinnosta. Kuten kollegani Beatrice Ask sanoi, odotamme nyt kuulevamme teidän näkemyksiänne.
Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, Beatrice Askin ja Tobias Billströmin erinomaisten puheenvuorojen jälkeen keskityn nyt muutamiin pääkohtiin.
Ensinnäkin haluan kiittää puheenjohtajavaltiota siitä, että se on säilyttänyt Tukholman ohjelman hengen ja asettanut eurooppalaiset etusijalle kaikessa toiminnassaan ja viestinnässään. Toivomme, että tämä teksti, joka on määrä hyväksyä seuraavassa oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa ja antaa sen jälkeen joulukuun Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi, on kunnianhimoinen ja tasapainoinen teksti ja tietysti myös ilmentää uutta toimielinten välistä tasapainoa.
Teistä tulee nyt yhteislainsäätäjiä käytännöllisesti kaikilla oikeus- ja sisäasioiden aloilla. Siksi onkin totta, että EU:n parlamentarismin vahvistamisen täytyy perustua yhtäältä Euroopan parlamentin toimivallan vahvistamiseen kaikessa unionin päätöksenteossa sekä toisaalta siihen, että kansalliset parlamentit voivat entistä paremmin valvoa maidensa hallituksia. Parlamenttien osallistuminen on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kannalta mahdollisuus.
Siirryn nyt tarkastelemaan päätöslauselmaesityksessänne esiin nostettuja painopistealueita. Korostatte perusoikeuksien kunnioittamista. Olette oikeassa korostaessanne kansalaisten vapaata liikkuvuutta, joka on tärkeä voimavara, jota ei luonnollisestikaan pidä kyseenalaistaa.
Perusoikeuksien osalta olemme saavuttaneet Lissabonin sopimuksen myötä kaksi merkittävää läpimurtoa: perusoikeuskirjasta tulee sitova ja unionille avautuu mahdollisuus liittyä Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoleksi. Meidän on saatava aikaan kattava tietosuojajärjestelmä, jossa otetaan huomioon tekniikan kehittyminen, kuten korostatte päätöslauselmassanne. Komissio laatii aiheesta tiedonannon vuoden 2010 aikana. Olen myös sitä mieltä, että tämän kattavan tietosuojajärjestelmän pitäisi käsittää kaikki unionin toiminta-alat.
Korostatte lasten suojelua. Ruotsin puheenjohtajakaudella olemme juhlineet lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 20-vuotista taivalta. Euroopan unionin on oltava jatkossakin edelläkävijä tässä asiassa. Siitä syystä aiomme esitellä ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan toimintasuunnitelman vuoden 2010 alkupuolella.
Komissio ja parlamentti ovat yleisesti ottaen molemmat halukkaita torjumaan kaikenlaista syrjintää sekä edistämään miesten ja naisten tasa-arvoa. Minusta on hienoa, että parlamentilla ja komissiolla on samanlainen lähestymistapa, eli että ne ovat asettaneet eurooppalaiset etusijalle muun muassa liikkumisvapauteen, vaalioikeuteen ja konsuliedustustojen antamaan suojeluun liittyvissä toimissaan. Nyt aiomme toteuttaa kaiken tämän käytännössä. Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön kansalaisaloite, ja komissio on juuri julkaissut aihetta käsittelevän vihreän kirjan. Ehdotus annetaan vuonna 2010 toteutettujen kuulemisten tulosten pohjalta.
Kuten ministeri Ask juuri äsken niin hyvin selitti, jäsenvaltioiden tuomarit on saatava omaksumaan yhteinen eurooppalainen oikeuskulttuuri. Se vaatii koulutusta. Olemme Tukholman ohjelmassa sitoutuneet siihen, että vähintään puolet EU:n tuomareista ja syyttäjistä on jatkossa saanut eurooppalaisen koulutuksen tai osallistunut vaihtoon toisessa jäsenvaltiossa.
Korostatte myös tarvetta oikeussuojakeinojen takaamiseen sekä talouden moitteettoman toiminnan tukemiseen. Korostatte uhrien – niin perheväkivallan kuin terrorismin uhrien – suojelua. Komissio antaa ehdotuksia myös tästä aiheesta ottaen huomioon Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet.
Turvallisuus- ja suojelunäkökohtien osalta toitte esiin sen, ettei EU:lla ole kokonaisvaltaista turvallisuus- ja rajavalvontastrategiaa. Juuri sen vuoksi Tukholman ohjelma sisältää, kuten ministeri Ask äsken selitti, aidosti sisäisen turvallisuusstrategian, jossa kunnioitetaan tietenkin perusoikeuksia ja joka täydentää ulkoista turvallisuusstrategiaa.
Tämä kattava sisäinen turvallisuusstrategia perustuu poliisiyhteistyöhön ja rikosoikeudellisissa asioissa tehtävään yhteistyöhön sekä EU:n alueelle pääsyn hallintaan.
Kuten ministeri Billström varsin osuvasti totesi, maahanmuuttopolitiikan on oltava osa pitkän aikavälin visiota, jolla pyritään optimoimaan maahanmuuttajien myönteinen vaikutus taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Meidän on taattava laillisille maahanmuuttajille selkeä, yhtenäinen asema. Meidän on myös ehkäistävä ja vähennettävä laitonta maahanmuuttoa, mutta kuitenkin ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioittaen. Lisäisin vielä, että olemme tässä osiossa hahmotelleet niitä perusedellytyksiä, joiden avulla kehitys- ja maahanmuuttoasiat on mahdollista yhdistää.
Turvapaikkapolitiikasta sanoisin, että kannatan vaatimustanne aidosta solidaarisuudesta jäsenvaltioiden kesken. Euroopan unionista on tultava aidosti yhteisen ja yhtenäisen suojelun alue, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia ja tiukkoja suojelunormeja, ja turvapaikka on myönnettävä, kuten ministeri Billström sanoi, samoin perustein kaikkialla Euroopassa. Jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden ja erityisesti solidaarisuuden niitä maita kohtaan, jotka vastaanottavat suurimpia pakolaismääriä, tulee näkyä myös käytännössä.
Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen rakentaminen edellyttää myös vahvaa ulkoista ulottuvuutta, joka on sopusoinnussa EU:n ulkopolitiikan kanssa. Mainitsette päätöslauselmassanne useaan eri otteeseen seurannan ja arviointien tekemisen tärkeyden. Siitäkin olen kanssanne samaa mieltä. On huolehdittava siitä, että EU:n tasolla säädetyt normit ja yhteisesti vahvistetut politiikat myös toteutuvat täysimääräisesti jäsenvaltioissa. Meidän on myös pohdittava, miten lainsäädäntöehdotukset vaikuttavat kansalaisiin, sekä parannettava käyttöönotettujen välineiden arviointeja.
Yhteenvetona voisin sanoa, että komissio on täysin sitoutunut Tukholman ohjelmasta käytäviin neuvotteluihin. Kuten jo totesin, olen todella tyytyväinen yhteistyöhömme puheenjohtajavaltio Ruotsin kanssa. Olemme tehneet todella perusteellista ja vakavasti otettavaa työtä. Parlamentin mielipide on meille ilman muuta myös tärkeä, etenkin näinä viime hetkinä ennen Tukholman ohjelman hyväksymistä Eurooppa-neuvostossa. Siksi haluan kiittää teitä mitä vilpittömimmin ja kuunnella nyt puolestani teitä erittäin tarkasti. Hyvät parlamentin jäsenet, kiitos.
Manfred Weber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisat ministerit, hyvät kollegat, olen ollut täällä Euroopan parlamentissa nyt viisi vuotta ja työskentelen kansainvälisten asioiden ja oikeusasioiden parissa. Sen vuoksi tämä päivä on minulle ilon päivä, kun meillä on mahdollisuus keskustella seuraaviksi viideksi vuodeksi laadituista ohjelmista ja osallistua tasaveroisina tulevaisuuden suunnitteluun.
Keskustelemme asiakirjasta ja aiheesta, joka askarruttaa kansaa, jonka suhteen kansa haluaa meiltä vastauksia, jossa jopa sanotaan, että Euroopan pitäisi aktiivisempi. Näin ei ole kaikilla aihealueilla, mutta tässä tapauksessa on. Meihin kohdistuu vaatimuksia. Meiltä vaaditaan vastauksia. Siksi haluan hyvin lyhyesti esitellä, millaisia muutoksia uudesta toimintaperustasta seuraa.
Ensimmäinen asia on työskentely neuvoston kanssa. Meillä on täällä aina paikalla neuvoston edustaja, neuvoston puheenjohtaja, ja hän aina mainitsee, että parlamentti on hyvin tärkeä ja että meidän täytyy tehdä yhteistyötä. Toisenlaisissa rooleissa nuo puheet kuitenkin usein unohtuvat. Meidän parlamentin jäsenten tehtävänä on vaatia neuvostolta, ettei se enää päästäisi saavutettua yhteisymmärrystä livahtamaan käsistä, tai niin kuin Swift-sopimuksen kohdalla esimerkiksi kävi, loisi ennakkotapauksia, joita parlamentti ei ole mukana hyväksymässä. Näin ei saa olla eikä jatkossa olekaan. Se oli esimerkki sitä, miten käy, kun toimielimet eivät ota toisiaan vakavasti.
Toinen asiani on se, että meidän täytyy keksiä uusia ajatuksia. Uusi perussopimus antaa meille mahdollisuuden esittää lainsäädäntöaloitteita. Jos haluamme vahvistaa Frontexia, emme saa vain odottaa asioiden tapahtuvan ja tehdä ympäripyöreitä ehdotuksia, vaan meidän on jätettävä konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia. Tulevaisuudessa meillä on siihen mahdollisuus.
Kolmanneksi haluan muistuttaa, että meidän on myös oltava vakavasti otettava kumppani eikä vain laadittava toivomuslistoja. Jos esimerkiksi käsitellään laittoman maahanmuuton torjuntaa, meidän ei pidä myötäillä kansalaisjärjestöjen kantoja, vaan meidän on oltava varteenotettava kumppani. Lisäksi Euroopan parlamentin on suhtauduttava vakavasti toissijaisuusperiaatteeseen. Niissä asioissa, joissa meillä on toimivaltaa, meidän on myös harkittava, mitkä asiakokonaisuudet olisi parasta käsitellä kansallisella tai alueellisella tasolla.
Nämä ovat ne neljä asiaa, jotka ovat mielestäni tärkeitä parina seuraavana vuonna. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä olisi toivonut Tukholman ohjelmaa varten tehtyjen ehdotusten olevan vielä paljon kunnianhimoisempia, mutta tänään on kuitenkin syytä iloita siitä, että olemme nyt siirtymässä uuteen vaiheeseen. Enää ei voi muuta sanoa, kuin että käydään sitten töihin!
Monika Flašíková Beňová , S&D-ryhmän puolesta. – (SK) Lissabonin sopimuksen voimaantulo edesauttaa merkittävästi koko tämän aloitteen onnistumista.
Sopimuksen mukanaan tuoma menettely vahvistaa unionia sekä sisältäpäin että maailmanlaajuisesti ja on myös hyvin tiiviisti sidoksissa yhteistyön vahvistamiseen nykyisen kolmannen pilarin alueella. Unionista tulee entistä avoimempi, tehokkaampi ja demokraattisempi. Suurimpana haasteena ja ensisijaisena tavoitteena on taata perusoikeudet ja -vapaudet sekä Euroopan yhtenäisyys ja turvallisuus tukemalla täysimääräisesti olemassa olevien säädösten tehokasta täytäntöönpanoa ja riittävää kunnioitusta sekä niiden parantamista ottaen kuitenkin samalla huomioon ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien suojelun.
Tukholman ohjelmassa korostetaan näiden oikeuksien puolustamista erityisesti oikeuden ja turvallisuuden aloilla. Meidän on otettava ensisijaiseksi tavoitteeksemme sellaisten mekanismien kehittäminen, joilla helpotetaan kansalaisten pääsyä tuomioistuimiin, jotta heidän oikeuksiaan ja laillisia etujaan voidaan valvoa kaikkialla unionissa. Strategiaamme on kuuluttava myös poliisiyhteistyön vahvistaminen, oikeuksien valvominen sekä turvallisuuden parantaminen Euroopassa.
Haluan myös kiittää kaikkia esittelijöitä heidän päätelmistään sekä teitä, arvoisa puheenjohtaja, puheajasta.
Jeanine Hennis-Plasschaert, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, voisin nyt esittää yhteenvedon niistä osista 27-sivuista päätöslauselmaamme, jotka ovat muiden ryhmien kannalta olennaisimpia, mutta en tee sitä. Sen sijaan kerron teille tarinan.
British Airwaysin lennolla Johannesburgista varakas, keski-ikäinen, valkoihoinen, eteläafrikkalainen rouva sai paikan mustan miehen vierestä. Hän kutsui paikalle lentoemännän valittaakseen istumapaikasta. "Mikä hätänä, rouva?" "Ettekö näe?" hän vastasi. "En voi istua tuon inhottavan ihmisen vieressä. Hankkikaa minulle uusi paikka!" Muutaman minuutin kuluttua lentoemäntä palasi. "Turistiluokka on valitettavasti aivan täysi, kuten epäilinkin. Olen puhunut matkustamopäällikön kanssa, ja klubiluokka on myös täynnä. Meillä on kuitenkin yksi paikka vapaana 1. luokassa." Ennen kuin eteläafrikkalainen rouva ehti vastata, lentoemäntä jatkoi: "Paikan vaihtaminen ylempään luokkaan on aivan poikkeuksellista, mutta tässä tapauksessa kapteeni katsoi, että olisi törkeää pakottaa ketään istumaan noin vastenmielisen henkilön vieressä." Hän kääntyi eteläafrikkalaisen rouvan vieressä istuvan mustan miehen puoleen ja sanoi: "Keräisittekö tavaranne, minulla on teille paikka valmiina ensimmäisessä luokassa koneen etuosassa." Ympärillä olevat matkustajat osoittivat suosiotaan seisaalleen nousten mustan miehen kävellessä kohti ensimmäistä luokkaa.
No, mitä tekemistä tällä on meidän kanssamme? Pidämmekö me muita alempiarvoisina? Tämä valkoinen eteläafrikkalainen rouva kenties järkyttää meitä kaikkia. Se olikin tietysti ääriesimerkki. Minusta kuitenkin tuntuu, että muutamat kollegamme, etenkin EPP:ssä mutta myös neuvostossa, ymmärtävät oikein hyvin, mitä yritän sanoa. Toiset, oma ryhmäni mukaan lukien, taas uskovat vakaasti sellaiseen Eurooppaan, jonka toimintaa pystyy ymmärtämään, johon voi uskoa ja luottaa. Sellaisen Euroopan on perustuttava ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamiseen ja tosiaankin aitoon tasa-arvoon kaikkien ihmisten kesken. Nyt on korkea aika ryhtyä torjumaan kaikenlaista syrjintää, myös sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa.
Jan Philipp Albrecht, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, me Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä ihmettelemme, miten voi olla mahdollista, että olemme tässä hyväksymässä päätöslauselmaa ohjelmasta, joka on jo valmiiksi vanhentunut? Juuri eilen puheenjohtajavaltio Ruotsi antoi uuden ja huomattavasti parannetun ehdotuksen Tukholman ohjelmasta. Olettaisin, että suurimmalla osalla tämän kunnianarvoisan parlamentin jäsenistä ei ole vielä ollut tilaisuutta lukea kyseistä ehdotusta. Mielestäni se on kestämätön tilanne näin arkaluontoisessa asiassa.
Sitä paitsi päätöslauselman syntyyn johtanut parlamentin sisäinen menettely oli suurelta osin läpinäkymätön, toisinaan jopa kaoottinen. Pienemmät ryhmät jätettiin mahdollisimman pitkälti päätöslauselman laatimisen ulkopuolelle, ja yhteiskomiteamenettelyjen aikana tehdyt lukuisat tarkistukset vaikeuttivat merkittävästi demokraattista päätöksentekoa. Suostukaa siis pyyntöömme useiden erillisten äänestysten toimittamisesta. Parlamentin on pohdittava vakavasti, miten se haluaa toimia näissä asioissa sekä suhteessa neuvostoon että omiin jäseniinsä.
Sitten siirryn tarkastelemaan Tukholman ohjelman sisältöä. Tiettyjä osia tästä työohjelmasta voidaan epäilemättä pitää edistyksellisinä. Oikeudenkäytössä ja siviilioikeuden säännösten yhtenäistämisessä on meidän mielestämme nähtävissä myönteistä kehitystä. Sen sijaan kansalaisten ja valtion suhteen osalta ohjelma on esimerkki äärimmäisen huonosti laaditusta järjestelmästä. Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan, kansalaisoikeuksien ja tietosuojan suhteen Euroopan turvallisuuden tarve näyttää ajaneen ihmisoikeuksien ja vapauden ohi. Aivan avoimesti on esitetty, että vapauden lisääminen Euroopassa vähentäisi automaattisesti turvallisuutta.
Kysynkin teiltä, mitä eurooppalaisuuden perusajatukselle on tapahtunut? Tässä lietsotaan pelkoa, eikä suinkaan perusteltua järjestäytyneen rikollisuuden tai terrorismin pelkoa, josta ohjelmassa puhutaan, vaan pelkoa kanssaihmisiä kohtaan täällä Euroopassa, pelkoa niitä kohtaan, jotka haluavat tulla Eurooppaan, ja loppujen lopuksi pelkoa kaikkea vieraaksi koettua kohtaan.
Tukholman ohjelmassa, ja valitettavasti myös päätöslauselmaesityksessä, yhdistetään edelleen sisä- ja ulkopolitiikka tavalla, joka helpottaa kaikkien Euroopassa oleskelevien valvontaa ja vie ulkorajoillemme – joiden valvonnasta Frontexin on määrä huolehtia – saapuvilta ihmisiltä heidän oikeutensa Euroopan on viimein jätettävä tämä kehityssuunta taakseen ja otettava viime vuosien väärät ratkaisut erityistarkasteluun.
Se merkitsee myös oikeiksi kokemiemme asioiden tietoista puolustamista ja eteenpäin viemistä. Se pätee esimerkiksi keskusteluihimme Swift-sopimuksesta. Miksi myönnymme jälleen kerran Yhdysvaltojen tahtoon turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvissa asioissa, niin kuin nyt vaikka Swift-sopimuksessa, ilman mitään syytä ja keskustelematta aiheesta perusteellisesti täällä parlamentissa. Miksi me parlamentin jäsenet annamme neuvoston päihittää itsemme aina uudelleen? Meidän on todella tehtävä jotakin sen suhteen. Lähettäkää tässä ja nyt viesti myös maidenne hallituksille ihmisoikeuksien puolesta ja vapauden puolesta ja äänestäkää kaikkien tarkistustemme puolesta. Me vihreät emme voi antaa tukeamme päätöslauselmalle nykymuodossaan.
Timothy Kirkhope, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, päätöslauselmaesitys, josta nyt keskustelemme, on ikävä kyllä malliesimerkki Euroopan parlamentin toiminnasta huonoimmillaan. Tunnustan toki esittelijöiden tehneen kovasti työtä yrittäessään mahduttaa 27-sivuiseen tekstiin kaiken mahdollisen, enkä lainkaan epäile heidän yleviä aikeitaan, mutta ehdotus on sekava ja minun mielestäni huomattavasti heikompi kuin mitä Tukholman ohjelma ja puheenjohtajavaltio Ruotsi ansaitsisivat.
Haluan korostaa, että mekin haluamme lisätä yhteistyötä ratkaisujen löytämiseksi ja haluamme yhteisvastuullisuutta maahanmuuttoasioissa ja korruption torjunnassa ja tietojenvaihdossa, mutta se ei välttämättä saa tapahtua kansallisen itsemääräämisoikeuden kustannuksella eikä saa olla liian määräilevää.
Vuodelta 1951 peräisin olevan, pakolaisten oikeusasemasta tehdyn YK:n yleissopimuksen soveltaminen asianmukaisella tavalla kaikkialla Euroopassa on edelleen paras tapa hoitaa turvapaikka-asioita. Kannatamme tietojenvaihtoa, jolla varmistetaan, että oikeus- ja sisä-asioiden näkökulma tulee aidosti otetuksi huomioon tietojen käytössä, mutta sen tueksi tarvitaan voimakasta tietosuojaa, joka perustuu suhteellisuuden, tarpeellisuuden ja avoimuuden periaatteisiin.
Kannatamme myös vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Euroopan kansalaisille olisi myös taattava oikeus vapaaseen liikkuvuuteen. Näiden oikeuksien väärinkäyttö olisi kuitenkin estettävä vahvalla rajavalvonnalla sekä hyödyntämällä EU:n yhteisvoimaa palautusten nopeuttamiseksi. Lisäksi on kehitettävä Frontexia, jonka tehtävänä on EU:n ulkorajojen valvonta. Tietojenvaihto auttaa terrorismin torjunnassa.
Kannatamme myös vakavan järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen tähtäävää EU:n strategiaa sekä sen kohdistamista ihmisten, koirien ja aseiden salakuljetusta harjoittaviin jengeihin, laittomasti hankitun omaisuuden takavarikointiin sekä yhteistyöhön eurooppalaisten organisaatioiden kanssa EU:n rajoilla. Emme kuitenkaan voi tukea kohtia, joiden katsomme loukkaavan räikeästi kansallista itsemääräämisoikeutta, elleivät kyseiset kohdat sitten itsessään lisää yhteistyötä. On jokseenkin ironista vaatia pakollista ja peruuttamatonta yhteisvastuuta: yhteisvastuu kun on jotakin, mitä voidaan tarjota, mutta joka ei voi olla pakollista.
Kaiken kaikkiaan puheenjohtajavaltio Ruotsilla ja varsinkin itse ehdotuksessa on hyviä ajatuksia, mutta valitettavasti olemme, niin kuin tavallista, laatineet komean ja lupauksia herättävän rakennelman, josta hyvin pieni osa voidaan oikeasti toteuttaa.
Cornelia Ernst, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ei anna tukeaan päätöslauselmalle. Tukholman ohjelmassa ei ole lainkaan onnistuttu ottamaan kantaa nykypäivän todellisiin haasteisiin. Sen suurimpana virheenä on se, että siinä ollaan luomassa oikeuksien Eurooppaa, johon EU:n kansalaisilla on pääsy, mutta muilla Euroopassa asuvilla ei. Näillä muilla ihmisillä ei ole samanlaisia ihmis- ja kansalaisoikeuksia.
EU haluaa liittyä Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoleksi, mikä on sinänsä hieno asia. Kuitenkin samaan aikaan maahanmuuttajia erotellaan "laillisiin" ja "laittomiin". Frontex saa siitä aseet sotaan niin kutsuttua laitonta maahanmuuttoa vastaan, ja se sumentaa kokonaan ajatuksen puolueettomasta maahanmuuttopolitiikasta. Siinä Tukholman ohjelma menee vikaan.
Toinen ongelma on täydellinen epätasapaino vapauden ja turvallisuuden välillä. On totta, ettei ole olemassa vapautta ilman turvallisuutta, mutta on myös niin, ettei ole turvallisuutta ilman vapautta. Vapaus ei ole asia, josta voidaan neuvotella; se on jokaiselle ihmiselle kuuluva universaali oikeus. Tukholman sopimus sen sijaan symboloi EU:n maanista turvallisuudenhalua, jonka varjolla luodaan valtavia ylikansallisia tietokantoja ilman riittäviä valvontamahdollisuuksia, ja näissä tietokannoissa sitten yhdistetään turvallisuuspalvelujen ja poliisin tiedot koko Euroopan laajuisesti. Tämä merkitsee sitä, että ihmisiltä viedään oikeus määrätä omista tiedoistaan, jolloin kauhukuva läpinäkyvästä ihmisestä muuttuu todeksi.
Saanen näin itäsaksalaisena parlamentin jäsenenä päättää puheenvuoroni toteamalla, että minusta on sietämätöntä, että 20 vuotta Berliinin muurin sortumisen jälkeen Eurooppa alkaa muistuttaa koko ajan enemmän ja enemmän linnoitusta.
Mario Borghezio, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Tukholman ohjelmaa käsittelevä asiakirja on hyvin pelkistetty verrattuna Eurooppa-neuvoston päätelmiin eikä se esimerkiksi sisällä Italian hallituksen erikseen pyytämiä tärkeitä aiheita. Asiakirjassa jätetään itse asiassa käsittelemättä useita EU:n strategioita, joiden tavoitteena on päästä käsiksi järjestäytyneen rikollisuuden varoihin.
Tänään on puhuttu paljon rikollisuuden erilaisista huolestuttavista piirteistä, ja näitä puheita on kuultu monissa aiemmissakin yhteyksissä. Nyt on siirryttävä sanoista tekoihin. Euroopan olisi toimittava kuin Italia, joka ministeri Maronin ansiosta näyttää koko Euroopalle esimerkkiä käydessään käsiksi mafian varoihin. Eurooppa ei näytä haluavan kulkea samaan suuntaan.
Meidän on luotava yhteinen eurooppalainen oikeusjärjestelmä, mikäli haluamme torjua Euroopan laajuisesti rikollisuutta, joka on muuttunut kansainväliseksi ja siirtyy nopeasti pankista ja veroparatiisista toiseen ja liikkuu rahoitusmarkkinoiden ja irtaimen ja kiinteän omaisuuden markkinoiden välillä.
Huomiota ei myöskään ole kiinnitetty riittävästi maahanmuuton torjuntaan Euroopan etelärajalla, jossa esimerkiksi Libyan kanssa tehty sopimus, joka on nyt Italian osalta voimassa, saattaa johtaa ongelmiin. Näin käy, ellei Euroopan unioni sitoudu jatkamaan osallistumistaan satelliittivalvontajärjestelmän rahoitukseen etelässä Libyan rajalla, jonka läpi kulkee valtavia määriä laittomia maahanmuuttajia.
Lopuksi mitä tulee ei-valkoihoiseen henkilöön kohdistuneeseen rasismitapaukseen, huomauttaisin, että laittomien maahanmuuttajien asuinalueilla tapahtuu valtava määrä aivan yhtä vakavia, valkoihoisiin kohdistuvia rasismitapauksia, puhumattakaan presidentti Mugaben hallinnon alaisuudessa ja jopa Etelä-Afrikassa harjoitettavasta "valkoihoisten metsästyksestä". Niiden, jotka puhuvat niin paljon mustiin kohdistuvasta rasismista, pitäisi tiedostaa myös eurooppalaisiin ja valkoihoisiin kohdistuva rasismi.
Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton torjunta on ilman muuta tärkeä huolenaihe Euroopassa. Täytyy kuitenkin sanoa, että Tukholman ohjelmassa valitettavasti jatketaan samalla ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien ja -vapauksien heikentämisen ja peukaloimisen linjalla, jota olemme noudattaneet 11. syyskuuta 2001 lähtien. Tietosuojalainsäädäntöön liittyvät huolet sysätään syrjään väitetyn terrorismin torjunnan tieltä.
Tällöin kärsijöinä ovat yksittäiset kansalaiset, juuri ne samat ihmiset, joita EU nostaa aika ajoin näkyvästi esiin toimintaohjelmissaan. Heidän tietojaan kerätään ja tallennetaan silloinkin, kun heitä ei epäillä mistään rikollisesta toiminnasta, ja nämä tiedot ovat alttiina väärinkäytöksille. Virallisesti tavoitteena on järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Se on hyvä ja oikea tavoite, mutta nähtävissä on jo ensimmäisiä merkkejä siitä, että niin sanottuja poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä on alettu rajoittaa, kieltää, ja kukaties ennemmin tai myöhemmin niistä aletaan myös rangaista.
George Orwell varotti meitä tästä, emmekä me saa sallia sitä.
Carlo Casini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia, antoi minulle tehtäväksi toimia tämän asiakirjan esittelijänä yhdessä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan esittelijöiden kanssa.
Työjärjestyksen 51 artiklaa sovelletaan nyt ensimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, että mielestäni tulos on ollut erittäin tyydyttävä esittelijöiden keskinäisen yhteistyön osalta.
Aikataulun kanssa on ollut ongelmia, toiset niistä vakaviakin. Erityisesti hankaluuksia on tuottanut varjoesittelijöiden osallistuminen sekä tarkistusten kääntäminen, joka on ollut aikaa vievää, koska tarkistuksia oli lähes 500. Tämä kaikki ei kuitenkaan johdu työjärjestyksen 51 artiklasta itsestään, vaan pikemminkin tiukoista määräajoista, joita olimme itsellemme asettaneet, jotta meillä olisi asiakirja valmiina toimitettavaksi 10. joulukuuta kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle. Oli siis jo etukäteen selvää, että työtahti tulisi aiheuttamaan ongelmia. Muilta osin meidän olisi mielestäni syytä tunnustaa, että ensimmäistä kertaa käytössä ollut 51 artikla on varsin hyödyllinen.
Nyt parlamentin käsiteltävänä olevan asiakirjan sisältöä ei ole mahdollista selostaa niissä muutamassa sekunnissa, jotka puheajastani ovat jäljellä. Minun täytyy kuitenkin ilmaista tyytyväisyyteni siihen, että yhteispäätösmenettelyä on laajennettu tavanomaiseksi lainsäädäntömenettelyksi ja että maahanmuutto on ymmärretty EU:n tason asiaksi – ja toivon, että näin myös komissio ja neuvosto tulkitsevat asian – eikä yksittäisten jäsenvaltioiden ongelmaksi, jonka ratkaisemisessa niiden on yhteisvastuullisesti tuettava toisiaan. Samoin olen iloinen siitä, ettei kansallisten parlamenttien kanssa tehtävää yhteistyötä nähdä enää rajoittavana tekijänä, vaan pikemminkin myönteisenä yhteistyömahdollisuutena. Lisäksi iloitsen siitä, että tekstissä on mainittu ihmisoikeudet, mikä on äärimmäisen tärkeää ja kuuluu Euroopan unionin henkeen.
Tässä asiakirjassa ei ollut tarkoituskaan määritellä Tukholman ohjelman täytäntöönpanon pienimpiä yksityiskohtia, vaan ainoastaan hahmotella yleisiä linjoja, ja olenkin sitä mieltä, että tämä on ehdottomasti myönteinen edistysaskel. Työmme täydentämisen aika ja tapa ratkeaa myöhemmin.
Juan Fernando López Aguilar (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa antamalla tunnustusta neuvoston puheenjohtajavaltio Ruotsin sekä komission tekemälle työlle, jolla on viety eteenpäin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen seuraavat viisi vuotta kattavaa, monivuotista ohjelmaa.
Ennen kaikkea haluan kuitenkin nostaa esiin parlamentin tekemän työn, sillä kaikki kolme valiokuntaa – oikeudellisten asioiden valiokunta, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta – ovat tehneet työtä rinta rinnan, ensi kertaa 51 artiklan menettelyn mukaisesti, ja nimenomaan saadakseen kaiken ajoissa valmiiksi. Näin on toimittu siksi, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen edistäminen on tärkeää, erittäin tärkeää, nyt kun Lissabonin sopimuskin on tulossa voimaan, ja se on suuri edistysaskel. Se on suuri edistysaskel, koska se vahvistaa parlamenttia, josta tulee yhteislainsäätäjä ja päätöksentekijä alalla, joka on tähän asti kuulunut hallitustenvälisen yhteistyön piiriin. Edistysaskel se on myös siksi, että sen myötä tulevat voimaan sekä Euroopan perusoikeuskirja että valtuudet ratifioida Euroopan ihmisoikeussopimus, ja se puolestaan vahvistaa vapauden ja turvallisuuden keskinäistä tasapainoa.
Turvallisuus ei ole alisteinen vapaudelle eikä uhka vapaudelle. Turvallisuus on kansalaisen oikeus samaan tapaan kuin vapaus. Näin asia on ilmaistu monissa jäsenvaltioiden perustuslaeissa. Jäsenvaltioiden pitäisi saada aikaan yhtenäinen kanta Euroopan kansalaisuudesta, kansalaisten perusoikeuksista, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta, pakolaisasioista, EU:n ulkorajojen valvonnasta sekä oikeudellisesta yhteistyöstä. Tämä on tehtävä keskinäisen luottamuksen, kansalaisoikeuksien ja sopimusoikeuden vastavuoroisen tunnustamisen vahvistamiseksi, mikä puolestaan tukee talouskasvua ja luo työpaikkoja. Ja ennen kaikkea se on tehtävä poliisiyhteistyön ja rikosoikeudellisen yhteistyön vahvistamiseksi siten, että pystytään entistä paremmin torjumaan todellisia yhteisiä vihollisiamme: järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia.
Parlamentti on tehnyt kovasti työtä ja parannellut neuvoston laatimaa asiakirjaa. Sitä on parannettu vahvistamalla syrjimättömyyslauseketta etenkin naisten ja lasten osalta, ja samalla on sitouduttu torjumaan sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja suojelemaan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja vahvistamalla solidaarisuuslauseketta turvapaikan myöntämisen osalta. Tämä osoittaa, etteivät maahanmuutto tai turvapaikan myöntäminen ole vain yhtä jäsenvaltiota koskettavia ongelmia, vaan vaativat kaikkien jäsenvaltioiden yhteistyötä, koska muutoin niitä ei pystytä ratkaisemaan.
Parlamentti on parantanut tekstiä myös nostamalla entistä selkeämmin esiin oikeusalan ammattilaisten koulutuksen merkityksen yhteistyössä ja oikeudellisten rakenteiden lähentämisessä vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen kautta. Näin pystytään yhdenmukaistamaan toimintavälineitä siten, että Euroopan unionista tulee aidosti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue.
Tästä syystä katson, että parlamentti antaa nyt selkeän viestin kansalaisille, jotka tarkkailevat huomista äänestystämme kolmen valiokunnan yhdessä laatimasta mietinnöstä. Viesti on se, että kansalaisten perusoikeudet ovat meille tärkeitä, kansalaisten vapaus on meille tärkeä, kansalaisten turvallisuus on meille tärkeä. Meille on tärkeää tehdä yhteistyötä rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden, väkivallan ja terrorismin torjumiseksi sekä kaikkien tämäntyyppisten rikosten uhrien, etenkin terrorismin uhrien, suojelemiseksi.
En usko, että kansalaiset suhtautuvat ymmärtäväisesti, jos me nyt petämme heidät. Siksi pyydän parlamentilta mahdollisimman laajaa tukea mietinnölle, jonka huomenna esittelemme ja josta on määrä äänestää tämän istuntojakson aikana.
Puhetta johti varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ
Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Ensinnäkin olen iloinen sitä, miten lämpimästi neuvoston edustajat puhuivat yhteistyöstä parlamentin kanssa, mutta vielä mieluisampaa olisi se, että neuvosto ottaisi huomioon parlamentin suositukset. Kollegani Jan Philipp Albrechtin tavoin olen nimittäin pannut merkille, että neuvosto ei näytä ottavan ehdotuksiamme kuuleviin korviinsa, vaan jatkaa itsepintaisesti omalla linjallaan, ja parlamentti ponnistelee turhaan laatiessaan kannanottoa, joka ei kuitenkaan päädy mukaan neuvoston ohjelmaan.
Toinen asiani on ongelma, jota kollegani Jeanine Hennis-Plasschaert jo hyvin kuvailikin. Haluaisin muistuttaa parlamentille, varsinkin kahdelle suurimmalle ryhmälle, että tasa-arvo on jakamatonta. Emme voi antaa palaa tasa-arvosta joillekin ryhmille mutta ei toisille. Joskus ennen valtio puuttui ihmisten parinvalintaan ja kielsi tiettyjen uskontokuntien ja eri rotuisten ihmisten väliset avioliitot. Onneksi nuo ajat ovat ohi. Näin ollen olen sitä mieltä, ettei yksikään Euroopan unionin jäsenvaltio saisi kieltäytyä tunnustamasta toisessa jäsenvaltiossa laillisesti solmittua avioliittoa, ja se pitää sisällään myös kahden samaa sukupuolta olevan henkilön väliset avioliitot. Vetoaisinkin kahteen suurimpaan ryhmään, jotta ne vetäisivät pois kompromissiehdotuksen, jolla ne pyrkivät heikentämään homoseksuaalisten pariskuntien oikeuksia. Kohdistan sanani erityisesti Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän jäsenille.
Nyt eletään 2000-lukua, ja minun mielestäni kaikki Euroopan kansalaiset rotuun, uskontoon, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta ansaitsevat suojelua. Parlamentin olisi korkea aika hyväksyä tämä.
Rui Tavares (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, uskoisin, että parlamentti ottaisi ilomielin vastaan konkreettisen ja tiiviin Tukholman ohjelman, jolla pystyttäisiin todella viemään eteenpäin kansalaisten Eurooppaa.
Valitettavasti olemme jokseenkin kaukana tavoitteestamme. Tukholman ohjelma sisältää valitettavan paljon epämääräisiä ja sekavia kohtia ja yleistyksiä, ja minun on pakko todeta, että osa ongelmaa on se, ettei parlamentti ole käyttänyt demokraattista valvontavaltaansa tai puuttunut asioihin sellaisella tavalla, että se olisi tuonut mitään todellisia muutoksia tai käytännön vaikutuksia. Tämä on johtanut siihen, että ohjelmasta puuttuu sitovuus ja sitä on päädytty yksinkertaistamaan liikaa.
Yksi esimerkki on maahanmuuttopolitiikka. Me kaikki olemme seuranneet Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston toteuttamista suurella mielenkiinnolla, mutta minusta tuntuu, että esimerkiksi laillisten väylien avaamiseksi maahanmuuttoa varten on tehty varsin vähän, vaikka se olisi ehdottoman välttämätöntä. Myöskään kausityöntekijöiden maahanmuuttoa koskevaa direktiiviä, jota on odotettu jo pitkään, ei näytetä otetun lainkaan käsittelyyn Tukholman ohjelmassa.
Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, Tukholman ohjelma on osa yhteisen oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmän luomista koko Euroopan unionin alueelle. Asiakirjassa sanotaan EU:n helpottavan kansalaisten elämää ja puhutaan Euroopan oikeusalueen perustamisesta.
Kerronpa teille, mitä yhteinen oikeusjärjestelmämme on saanut aikaan yhden ihmisen elämässä. 20-vuotias lontoolainen Andrew Symeou karkotettiin tänä kesänä Kreikkaan taposta syytettynä. Nyt hän viruu kreikkalaisessa vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä. Häntä vastaan esitetyt todisteet eivät kestäisi viittä minuuttia brittiläisen tuomioistuimen tarkastelussa. Tekijän tunnistamista koskevat todisteet ovat ristiriitaisia. Kaikki merkit viittaavat siihen, että todistajalausunnot ovat poliisin kirjoittamia. Kaksi todistajaa väittää, että heitä hakattiin ja pahoinpideltiin ja heidät pakotettiin allekirjoittamaan lausunnot, jotka he myöhemmin peruivat.
Lontoolainen vetoomustuomioistuin tiesi varsin hyvin, ettei Symeouta vastaan ollut kunnollisia todisteita, mutta sen oli pakko karkottaa hänet maasta, koska hänestä oli annettu eurooppalainen pidätysmääräys, jonka mukaan tuomioistuimella ei ollut valtuuksia estää karkotusta. Brittiläiset tuomioistuimet eivät nyt pysty suojelemaan Britannian kansalaisia ulkomaalaisten tuomioistuinten määräämiltä perusteettomilta pidätyksiltä tai vankeustuomioilta.
Meillä oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa oikein hyvä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, ennen kuin liityimme Euroopan unioniin. Euroopan unioni tuhoaa oikeussuojan, josta olemme Englannissa nauttineet vuosisatoja. Siinä samalla se tuhoaa joidenkin ihmisten elämän. Tukholman ohjelmassa on ehkä kyse lainkäytöstä, mutta ei oikeudesta. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset haluavat säilyttää vapautensa, heidän on erottava Euroopan unionista.
Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Tukholman ohjelma sisältää epäilemättä useita hyödyllisiä aloitteita, ja olen yleisesti ottaen sillä kannalla, että internetissä levitettävän lapsipornografian ja terroristiverkostojen torjuntaa tulee edistää. Laittoman maahanmuuton ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaiset toimet saavat myös tukeni. Turvallisuuspalvelujen rajoittamaton pääsy sormenjälkitietokantoihin on tässä suhteessa perusteltua. Valvonta ei saa kuitenkaan mennä niin pitkälle, että EU:sta tulee valvontavaltio, joka myös siirtää tietojaan Yhdysvalloille.
Siksi on varmistettava, ettei kerättyjä tietoja käytetä väärin. Viime kädessä kyse on jokaisen EU:n kansalaisen oikeudesta yksityisyytensä suojaamiseen, ja tässä yhteydessä on huomattava, että vapaus merkitsee vapautta valtiosta eikä valtion kautta tulevaa vapautta.
Haluan sanoa muutaman sanan myös EU:n turvapaikkalainsäädännön yhdenmukaistamisesta. Sitä pitää ehdottomasti yhdenmukaistaa. Meidän on kuitenkin tehtävä ehdottoman selväksi, että ilman eri maiden taloudellisten olosuhteiden yhdenmukaistamista se ei toimi, koska ihmiset luonnollisestikin suuntaavat sinne, missä on paras sosiaaliturva, korkein tulotaso, puhtaimmat kadut ja turvallisimmat kaupungit. Yksi asia on selvää, ja se on se, että yhdenmukaistamista tarvitaan, mutta Euroopasta ei saa tulla turvapaikkapolitiikan valintamyymälää.
Simon Busuttil (PPE). – (MT) Me pidämme oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita Euroopan unionin seuraavana suurena hankkeena. Sanoisin, että tämä hanke on hoidettava samaan tapaan kuin hoidimme Euroopan unionin suurten sisämarkkinoiden luomisen. Meidän on luotava vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kaikille Euroopan unionin kansalaisille.
Miten se toteutetaan? Onnistumme Tukholman ohjelman avulla, joka on viisivuotinen työohjelma. Se on kauaskantoinen ohjelma, joka kattaa useita oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alaan kuuluvia toimialoja. Parlamentin päätöslauselmassa määritellään Euroopan parlamentin ensisijaiset poliittiset tavoitteet tällä alalla. Esimerkiksi maahanmuuton alalla ensisijaiset tavoitteemme liittyvät laittoman maahanmuuton torjuntaan sekä yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan, joka rakentuu aidon ja pakollisen solidaarisuuden varaan. Täytyy myös lisätä, että Euroopan parlamentilla on tässä merkittävä ja rakentava rooli yhteispäätösvaltuuksiensa myötä, jotka se saa Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan.
Parlamentin sisällä on myös joitakin poliittisia erimielisyyksiä. Ja miksei olisi? Täällä on eri poliittisia ryhmiä ja erilaisia poliittisia näkemyksiä. Saanen kuitenkin sanoa, erityisesti viitaten suuresti arvostamani kollegan, Jeanine Hennis-Plasschaertin, puheenvuoroon, että ihmisoikeudet ovat myös Euroopan kansanpuolueen ryhmän ensisijainen poliittinen tavoite, eikä liberaaliryhmä voi omia mitään monopoliasemaa niiden puolustamiseen täällä parlamentissa. Emme voi hyväksyä sitä, että liberaaliryhmä olettaa voivansa monopolisoida syrjimättömyysperiaatteen itselleen. Me uskomme tuohon periaatteeseen; uskomme kuitenkin myös toissijaisuusperiaatteeseen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on velvollisuus kunnioittaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisesti arkaluontoisia aiheita. Emme saa unohtaa, että tämä unioni perustuu yhtenäisyyteen moninaisuudessa, ei yhtenäisyyteen samankaltaisuudessa.
Luigi Berlinguer (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Tukholman ohjelmaan on tehty kaksi uudistusta Haagin ohjelmaan verrattuna: oikeuden ja turvallisuuden välistä tasapainoa on parannettu ja oikeudenkäynteihin osallistuvien oikeudellista suojaa on kohennettu sekä rikos- että siviilioikeudenkäynneissä.
Turvallisuus on oikeus: se tarkoittaa sitä, ettei kenenkään kimppuun hyökätä omalla työpaikallaan, että kaduilla voi kulkea joutumatta hengenvaaraan, ettei kukaan joudu erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan kohteeksi eikä altistu terroriteoille.
Jäsenvaltioiden ja EU:n on taattava turvallisuus. Kuitenkin turvatoimet, jotka heikentävät kansalaisille taattuja vapauksia, heikentävät samalla oikeusvarmuutta ja synnyttävät siten turvattomuutta ja julmuuksia. Ajatelkaapa vaikka Guantánamoa.
Eurooppa on perusoikeuksien kotimaa. Tukholman ohjelmassa määritellään ne ylenpalttisen täsmällisesti. Ohjelmassa kiinnitetään kohtuullisen tasapuolisesti huomiota toisaalta rikollisuuden ehkäisemiseen tähtääviin kurinpitotoimiin sekä toisaalta kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja heidän perhesuhteisiinsa, sosiaalisiin ja taloudellisiin suhteisiin sekä työ- ja opiskelusuhteisiin, joita säännellään siviilioikeuden säännöksillä ja siviilituomioistuinjärjestelmän kautta.
Sitä on kansalaisten Eurooppa. Jäsenvaltioihin ja yhteisön toimielimiin olisi luotava sellainen. Eurooppalainen yhteiskunta on yhtenäisempi ja liikkuvuus suurempaa kuin yleisesti uskotaan. Liikkuvuudesta on tullut oikeus. Jäsenvaltioiden väliset rajat eivät ole läpäisemättömiä muureja, vaan verkkoja, joiden läpi yhteiskunta suodattuu päivittäin. Tukholman ohjelma on kansainvälinen perusasiakirja, joka sisältää säädöksiä oikeudellisesta yhteistyöstä ja vastavuoroisesta tunnustamisesta, eurooppalaisesta oikeusjärjestelmästä (joka koostuu kansallisista järjestelmistä ja yhteisön järjestelmästä), kansallisesta ja yhteisön lainsäädännöstä, EU:n kansalaisista ja eurooppalaisista tuomioistuimista (sekä kansallisista että yhteisön tuomioistuimista).
Euroopassa noudatettavat säännöt määräytyvät yhteisön säännöstön ja eurooppalaisten tuomioistuinten oikeuskäytännön perusteella, mutta niiden pohjana on myös työntekijöiden, yritysten, opiskelijoiden ja niin kansallisten kuin oikeusalan toimijoiden eurooppalaisiin verkostoihin kuuluvien tuomareiden toiminta. Tukholman ohjelmalla halutaan tukea nimenomaan tällaista alhaalta ylöspäin suuntautuvaa prosessia.
Parlamentti on tehnyt hienoa työtä valmistellessaan tätä päätöslauselmaa, joka toivoakseni hyväksytään suurella yksimielisyydellä, jonka eteen olemme tehneet kovasti työtä. Neuvoston olisi otettava se asianmukaisesti huomioon. Lissabonin sopimus ei ole tullut vielä voimaan, mutta se on jo täällä ja läsnä. Arvoisa ministeri, toivottavasti neuvostolla riittää kunnianhimoa ja toivottavasti se ottaa huomioon laatimamme päätöslauselman ja siitä esiin nousevat monet vaatimukset.
Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio Ruotsia on syytä onnitella tavasta, jolla se on vienyt eteenpäin pitkään ratkaisematta ollutta kysymystä syytettyjen oikeudesta oikeudenmukaiseen kohteluun kaikkialla Euroopassa. Se on täysin välttämätön lisä eurooppalaiseen pidätysmääräykseen. Meidän on varmistettava, että vastavuoroinen tunnustaminen voi todella perustua kaikkien kansallisten rikosoikeusjärjestelmien keskinäiseen luottamukseen. Näin ei ole tällä hetkellä, ja asiaan liittyy vakavia puutteita.
Minulla on myös äänestäjä nimeltään Andrew Symeou, joka on ollut vankilassa Kreikassa heinäkuusta saakka eikä häntä ole päästetty vapaaksi takuita vastaan, koska hän on ulkomaalainen. Hänen kreikkalainen asianajajansa on tehnyt valituksen poliisin väärinkäytöksistä ja todisteiden tuhoamisesta. Tapauksesta tehdään valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. On varsin häpeällistä, että se on tarpeen, koska kyse on kuitenkin yhden EU:n jäsenvaltion kansalaisen kohtelusta toisessa jäsenvaltiossa. On järkyttävää, että asia täytyy viedä ihmisoikeustuomioistuimeen.
Toisin sanoen kannatan eurooppalaista pidätysmääräystä, mutta sen lisäksi on ehdottomasti huolehdittava syytettyjen oikeuksista. Muussa tapauksessa saamme jatkossakin Andrew Symeoun tapauksen kaltaisia skandaaleja, jotka tuhoavat kansalaisten luottamuksen eurooppalaista pidätysmääräystä kohtaan, niin kuin kotimaassani tapahtuu parhaillaan.
Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme jo parin kuukauden ajan puhuneet oikeanlaisen tasapainon löytämisestä toisaalta turvallisuuden ylläpitämisen ja toisaalta kansalaisten henkilökohtaisten oikeuksien turvaamisen välille sekä korostaneet, että kansalaisten on oltava Tukholman ohjelman keskiössä. Euroopan unioni on kuitenkin ottamassa käyttöön toimenpiteitä, jotka järkyttävät turvallisuuden ja oikeuksien välistä tasapainoa, joilla luodaan elimiä, jotka valvovat ja keräävät kaikenlaisia henkilötietoja ja jotka loukkaavat ihmisarvoamme tekemällä meistä kaikista epäiltyjä. Lisäksi on mahdotonta hyväksyä, että maahanmuuttajia kohdellaan rikollisina ja mahdollisina terroristeina. Emme kannata päätöslauselmaluonnosta, koska se tarjoaa ainekset nykyaikaisen eurooppalaisen panoptikonin rakentamiseen: järjestelmään, jossa Jeremy Benthamin suunnitteleman vankilan tapaan tarkkaillaan jatkuvasti kaikkien liikkeitä, ilman että vangitut tietävät, miten paljon heitä valvotaan, mikä synnyttää petollisen yksityisyyden tunteen.
Tadeusz Zwiefka (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, voin epäröimättä sanoa, että Tukholman ohjelma on oikeuden alalla Euroopan unionin kunnianhimoisin aloite moneen vuoteen. Erityisen tyytyväiseksi minut tekee se, että yhtenä ohjelman keskeisimmistä ajatuksista on Euroopan unionin asukkaiden elämän helpottaminen. Tukholman ohjelman asianmukainen täytäntöönpano oikeuden alalla edellyttää tietenkin aidosti eurooppalaisen oikeuskulttuurin luomista, muutoksia uuden lainsäädännön laatimisessa noudatettaviin käytäntöihin sekä sähköisen oikeudenkäytön portaalin kunnollista toimintaa.
Vastavuoroisen tunnustamisen periaate, jota itse pidän perustavanlaatuisena, edellyttää keskinäistä luottamusta mutta myös luottamusta toisten maiden oikeusjärjestelmiin, niin kuin tämän päivän keskustelussa on todettu. Yhteiset arvot voivat perustua vain vastavuoroiseen tunnustamiseen ja keskinäiseen ymmärtämykseen, joista syntyy eurooppalainen oikeuskulttuuri. Toistensa tunteminen ja ymmärtäminen taas voivat syntyä vain aktiivisen, myönteisen toiminnan tuloksena, johon kuuluu kokemusten vaihtoa, vierailuja, tietojen jakamista sekä oikeuslaitoksessa työskenteleville ihmisille, erityisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinten tuomareille, tarkoitettua koulutusta. Siihen sisältyy myös Euroopan unionissa toimivien yliopistojen koulutusohjelmien perinpohjainen uudistaminen, mikä on erittäin tärkeää.
Toinen tärkeä asia on monikielisen sähköisen oikeudenkäytön portaalin merkityksen korostaminen. Portaalista tulisi olla pääsy oikeudellisiin tietokantoihin sekä oikeudelliseen ja muuhun sähköiseen muutoksenhakuun. Sen kautta tulisi voida käyttää myös tietojärjestelmiä, joita on kehitetty avuksi kansalaisille erilaisten oikeudellisten ongelmien ratkaisemiseen, tai laajoja luetteloja oikeuslaitoksen henkilökunnasta tai yksinkertaisia oppaita eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että ministeri Ask ja puheenjohtaja Barroso ottivat nämä asiat esiin puheissaan.
Haluan myös korostaa, että olisi tärkeää kehittää siviiliasioita koskevaa oikeudellista yhteistyötä varten mahdollisimman laadukasta eurooppalaista lainsäädäntöä, joka perustuisi asianmukaisesti tehtyihin vaikutusten arviointeihin. Näin kansalaiset ja yritykset saisivat tehokkaan välineen erilaisten juridisten ongelmien ratkaisemiseen sisämarkkinoilla.
Euroskeptisyyden lisääntyessä monissa EU:n jäsenvaltioissa Tukholman ohjelma tarjoaa meille mahdollisuuden osoittaa kansalaisille, että EU:n toimielimet pystyvät todella vastaamaan heidän tämänhetkisiin tarpeisiinsa.
Zita Gurmai (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, erityiskiitokseni kaikille kolmelle sihteeristölle, jotka saivat päätöslauselman valmiiksi tähän täysistuntoon mennessä.
Tukholman ohjelmaa voidaan pitää käytännönläheisenä toimintasuunnitelmana, jonka tavoitteena on yhteisiin arvoihin, periaatteisiin ja toimiin perustuvan turvallisemman ja avoimemman Euroopan luominen. Se edistää käytännön yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten, tuomioistuinten ja maahanmuuttoviranomaisten kesken. Se tasapainottaa toimia ja ylläpitää yhteistä turvallisuutta, oikeusvaltion periaatteita ja yksilön oikeuksia. Samalla se on myös erittäin monimutkainen asia.
Haluaisin kiinnittää huomiota lähentymisperiaatteen käyttöönottoon. Se on taas yksi askel kohti valtiomuotoista Euroopan unionia. Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden yhdistämisestä. Sen perusperiaatteena on kaikkien eri puolilla Euroopan unionia toimivien viranomaisten hallussa olevien tietojen ja tiedusteluaineistojen vapaa saatavuus.
EU:n tietojärjestelmien yhteentoimivuus on taattava, jotta kaikki viranomaiset voisivat käyttää toistensa tietoja. Parlamentti on parantanut komission ehdotusta. Kaikki tasa-arvoon, sukupuoleen ja syrjintään liittyvät aiheet on mainittu ja kuvattu hyvin sen laatimassa asiakirjassa.
Lissabonin sopimuksen tultua voimaan meillä on mahdollisuus tarttua historialliseen tilaisuuteen ja luoda elinvoimainen ja vahva vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue. Parlamentti korostaa aivan oikeutetusti uutta rooliaan neuvoston kanssa tasaveroisena yhteislainsäätäjänä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Minusta on hienoa, että tekstiin on saatu sisällytettyä koko joukko yhteisiä eurooppalaisia arvoja: vapaus, oikeudenmukaisuus, perusoikeudet, demokratia, laatu sekä siihen liittyen yksityisyyden suojelu.
Tiedän, että näillä arvoilla on erilainen merkitys yleisestä poliittisesta ilmastosta riippuen, mutta päätöslauselmassa on onnistuttu löytämään sopiva tasapaino niiden kesken. Haluaisin muistuttaa Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen Lapset ensin -kampanjasta. Panen ilolla merkille lapsiin ja perheeseen liittyvät kohdat päätöslauselmassa. Poliittisena tavoitteenani on taata kaikille Euroopan unionin kansalaisille tasa-arvoiset oikeudet ja osallistumismahdollisuudet.
Kansalaisemme tarvitsevat käytännönläheistä, tulevaisuuteen suuntautuvaa ja kattavaa eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja sääntöihin, myös solidaarisuuden ja avoimuuden periaatteisiin.
Hyvin hallittu maahanmuutto voi hyödyttää kaikkia osapuolia ja edistää EU:n ja työvoimaa tarvitsevien jäsenvaltioiden talouskasvua.
Puhemies. – (EN) Kiitos, Zita. Onnistuitte pitämään puheenne kahdessa minuutissa, mutta en ole varma, pysyikö tulkkaus perässä, koska minulle näytettiin jatkuvasti punaista valoa. Joka tapauksessa onnittelut tulkeille, jos he onnistuivat pysymään perässä.
Pascale Gruny (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat ministerit ja komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, en aio toistaa kaikkia keskeisiä kohtia, joita kollegani ovat tuoneet esiin oikeus- ja maahanmuuttoasioista, mutta halusin kuitenkin huomauttaa, että Euroopan oikeudenkäyttöalue voidaan luoda vain vahvistamalla jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta, sillä se tukee vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, joka on Euroopan oikeusalueen kulmakivi.
Viimeisten 15 vuoden aikana on saavutettu merkittävää edistystä, mutta puutteita on edelleen paljon. Olen iloinen siitä, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat viimein Lissabonin sopimuksen tästä tekstistä käytyjen neuvottelujen aikana. Euroopan parlamentilla on jatkossa neuvoston kanssa yhtäläisesti sananvaltaa oikeus- ja sisäasioihin liittyvissä kysymyksissä, jolloin demokraattinen legitiimiys lisääntyy, ja siitä hyötyvät kansalaiset.
Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmää edustavana vetoomusvaliokunnan lausunnon valmistelijana haluaisin korostaa, että vetoomusvaliokunta saa käsiteltäväkseen aivan liikaa valituksia, jotka koskevat kansalaisten vapaan liikkuvuuden esteitä Euroopan unionin sisällä.
Mainitsisin myös ammatillisen pätevyyden vastavuoroiseen tunnustamiseen ja sosiaalietuuksien myöntämiseen liittyvät ongelmat sekä syrjinnän. Samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton tunnustaminen sen sijaan kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Unionin on kunnioitettava tätä kansallista toimivaltaa.
Vaadin Euroopan komissiota julkaisemaan suuntaviivansa mahdollisimman pian, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset saavat tukea vapaan liikkuvuuden periaatteen rikkomisten tehokkaaseen torjuntaan. Kansalaisten on pystyttävä liikkumaan vapaasti ja käyttämään täysimääräisesti oikeuksiaan alueella, jossa ei ole sisärajoja.
Olen iloinen havaitessani, että Euroopan unionin huumeidentorjuntastrategialla on päätöslauselman mukaan oma paikkansa Euroopan oikeudenkäyttöalueen luomisessa. Toivon kuitenkin, että Euroopan unioni olisi tässä asiassa entistä aloitteellisempi. Miksei unioni varustaudu uudenlaisilla aseilla huumeidenkäytön yleistymistä vastaan, jonka lapsemme joutuvat kohtaamaan yhä nuorempina? Heissä on tulevaisuus. Mitä aiomme tehdä heidän suojelemisekseen? Otetaanpa nyt viimein järki käteen täällä unionin toimielimissä! Sitä kansalaiset meiltä odottavat.
Claude Moraes (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, tähän ainutlaatuiseen hetkeen, jossa Tukholma ja Lissabon kohtaavat, on ollut pitkä matka Tampereelta, jossa vasta hahmoteltiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen suuntaviivoja – ja ehkä me tosiaan puhumme liikaa. Kaikella kunnioituksella niitä kohtaan, joiden mielestä emme tarvitse mitään suunnitelmaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen puolustamiseen: emme kai aio ottaa pelaajiamme pois kentältä juuri, kun ottelu on alkamassa. Puolustamme edistyksellistä kantaamme ja omaa ryhmäämme. Puolustamme edistyksellistä politiikkaamme.
Mutta tarvitsemme siihen ehdottomasti Tukholman ohjelman. Meillä on nyt Lissabonin sopimus, joten meidän – kaikkien jäsenten, riippumatta siitä, miten he äänestävät – on joulun jälkeen kannettava vastuumme lakien säätämisestä niistä asioista, jotka ovat meille tärkeitä. Se on suuri vastuu, ja ryhmäni on sitä varten määritellyt omat painopistealueensa ahkerien esittelijöidemme, López Aguilarin ja Berlinguerin, esitysten mukaisesti. Sen jälkeen meillä on demokratiassa toimiva vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, jossa olemme joko voittajia tai häviäjiä.
Painopistealueistamme yksi on syrjinnän ehkäiseminen, ja viestimme neuvostolle on seuraavanlainen: Haluamme horisontaalisen direktiivin. Meidän on puolustettava tätä edistyksellistä linjaa. Rikosoikeudesta puolestaan toteamme, että vastavuoroinen tunnustaminen on tärkeää, jotta eurooppalainen pidätysmääräys voisi toimia käytännössä. Turvapaikka-asioissa kantamme on, että jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta tarvitaan, mutta meidän mielestämme edistyksellinen ratkaisu merkitsee sitä, että heikoimmassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden tulee olla parhaiten edustettuina.
Nämä ovat siis ryhmämme painopistealueet. Tämä on se, mitä meillä on lisättävää viharikoksista, maahanmuuttopolitiikan muuttamisesta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja eurooppalaisista turvaamistoimenpiteistä käytävään keskusteluun. Kaikki nämä aiheet osoittavat sen, miten me poliittisena ryhmänä voimme vaikuttaa Tukholman ohjelmaan – miten kaikki poliittiset ryhmät voivat – ja luoda lainsäädäntöä, jolla on merkitystä.
Pelaamme tätä peliä viime kädessä siksi, että kansalaisille tämä ei ole mitään peliä. Kyse on siitä, että heille taataan viimein ne oikeudet, joita he ovat jo pitkään vaatineet: tietosuojaan, turvallisuuteen ja terrorismin torjuntaan liittyvät perusoikeudet. Kaikella tällä on merkitystä, kun me täällä parlamentissa alamme kantaa vastuuta lakien säätämisestä. Se tapahtuu äänestämällä Tukholman ohjelmasta. Silloin meillä on mahdollisuus puolustaa edistyksellistä Tukholman ohjelmaa ja edistyksellistä lainsäädäntöä.
Carlos Coelho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, lämpimät kiitokset varapuheenjohtaja Barrot'lle ja puheenjohtajavaltio Ruotsille Tukholman ohjelmasta. Tukholman ohjelma on hyvä uutinen kaikille niille, joiden mielestä Eurooppa on muutakin kuin yhteismarkkinat.
Kansalaisten Euroopan rakentaminen tarkoittaa aitoa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Minusta on hienoa, että kolmion kaikille kolmelle sivulle on annettu yhtä paljon painoarvoa. Toisin kuin muutamissa radikaalimmissa näkemyksissä on esitetty, olen sitä mieltä, että kaikki kolme ovat tarpeellisia. Turvallisuus ilman vapautta on diktatuuria, vapaus ilman turvallisuutta on anarkiaa, eikä oikeuskaan voi toteutua ilman vapautta tai turvallisuutta.
Tämän viisivuotisen ohjelman juuret ovat Tampereella asetetuissa tavoitteissa, joilla pyritään todelliseen edistykseen monilla eri aloilla. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että tavoitteet myös saavutetaan. Hyväksytty lainsäädäntö ja välineet on pantava tehokkaasti täytäntöön. Eurooppalaiset eivät ota meitä vakavasti, jos tehokkuudessamme on toivomisen varaa. On esimerkiksi mahdotonta viedä läpi maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmää ja vaatia komissiolta ehdotusta järjestelmästä, joka voisi aloittaa toimintansa vuonna 2015, kun emme tiedä, saadaanko lukuisten ongelmien ja viivytysten vaivaama toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmä tai viisumitietojärjestelmä käyntiin.
Toivon, että Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä saadaan luotua vuoteen 2012 mennessä. Samoin toivon, että maahanmuuttopolitiikkaan löydetään yhteinen lähestymistapa sekä maahanmuuttajien vastaanoton ja kotouttamisen että laittoman maahanmuuton tehokkaan torjunnan osalta.
Myös kansalaisten Euroopan luomisessa on vielä paljon tehtävää. Ei ole mitään järkeä hukata aikaa asioihin, jotka eivät ole meidän vastuullamme. Se, että yritämme puuttua perheoikeuteen, joka kuuluu jäsenvaltioiden toimialaan, on paitsi juridisesti hyödytöntä, myös poliittisesti järjetöntä, koska se saa meidät sekaantumaan turhiin konflikteihin ja vie huomiomme pois todella tärkeistä kysymyksistä, kuten ratkaisevan tärkeästä Tukholman ohjelmasta.
Ramón Jáuregui Atondo (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Ruotsia sekä koko parlamenttia laatimastamme mietinnöstä. Haluan kuitenkin varoittaa kolmesta asiasta, joita pidän tärkeinä tulevaisuuden kannalta.
Ensimmäinen on se, että jos mitään lainsäädäntöaloitetta ei tehdä, jos neuvosto ja komissio eivät esitä ohjelman edellyttämää lainsäädäntöä, silloin ohjelma ei tietenkään voi onnistua.
Toinen varoitus, jonka kollegani ovat jo esittäneetkin, on se, että parlamentilla on jatkossa aivan uudenlainen rooli. Se ei vain laadi mietintöjä, joilla saa äänensä kuuluville, niin kuin tähän asti. Se toimii yhteislainsäätäjänä, tekee päätöksiä, joutuu hakemaan sitä turvallisuuden ja vapauden välistä tasapainoa, jota on joskus niin vaikea löytää. Se on uusi tehtävä ja uudenlainen vastuu kaikille parlamentin jäsenille.
Lopuksi haluaisin vielä varoittaa toissijaisuusperiaatteen liian tiukasta soveltamisesta. Olen kuunnellut kollegojeni puheita siitä, että kansallisten parlamenttien valtaa täytyy kunnioittaa, ja se onkin totta, mutta minun täytyy varoittaa siitä, että toissijaisuusperiaatteen tiukka ja äärimmilleen viety tulkinta ei anna mahdollisuutta edistymiseen Tukholman ohjelmassa. Jos jäsenvaltiot pitävät kiinni toissijaisuusperiaatteen liioitellun tiukasta tulkinnasta, Tukholman ohjelman pohjalta ei saada aikaan yhteistä lainsäädäntöä.
Monica Luisa Macovei (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua lyhyesti Tukholman osiosta, joka käsittelee talousrikoksia ja korruptiota. Teksti on menettänyt osan tehostaan Coreperissa käytyjen neuvottelujen aikana. Tänään esillä olevassa tekstissä esimerkiksi viitataan GRECOn korruption vastaisiin normeihin, ja GRECO taas on Euroopan neuvoston elin. Yhteistyö GRECOn ja Euroopan neuvoston kanssa on tietenkin tärkeää, mutta Euroopan unionin vaatimukset korruption torjunnassa ovat korkeammat kuin Euroopan neuvoston, jossa, kuten kaikki tiedämme, on 47 jäsenvaltiota.
Pyytäisin ja samalla jopa kehottaisin neuvostoa säilyttämään tekstissä voimakkaan sitoutumisen korruption torjuntaan. Tarvitsemme EU:n politiikkaa ja EU:n mekanismeja, jotta korruptiota ja petoksia pystytään torjumaan tehokkaasti, ja tämän tarpeen ja sitoutumisen tulee näkyä Tukholman ohjelmassa.
Michael Cashman (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelut puheenjohtajavaltio Ruotsille sekä kaikille niille, jotka ovat osallistuneet tämän mietinnön valmisteluun. Yhteiskuntia ei muuteta keskinkertaisuudella, vaan rohkeudella, vakaumuksella ja näkemyksellä. Ja se on osoitettu todeksi tänä iltapäivänä täällä parlamentissa.
Puhumme vapaudesta, turvallisuudesta ja oikeudesta – kolmesta perusperiaatteesta. Kuitenkaan ilman tasa-arvoa ja tasa-arvoista kohtelua ei voi koskaan olla vapautta, ei voi olla turvallisuutta eikä ainakaan voi olla oikeutta. Tämä koskee erityisesti vähemmistöjä, jotka ovat usein parjattuja ja aliedustettuja.
Tasa-arvo ja tasa-arvoinen kohtelu ovat minkä tahansa sivistyneen yhteiskunnan ainoita kestäviä rakennuspuita. Siksi haluan olla ylpeänä viemässä eteenpäin sellaista Eurooppaa, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, ikään, vammaisuuteen, sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta. Haluan olla mukana luomassa Eurooppaa, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia, Eurooppaa, jossa kunnioitetaan perusarvoja.
Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, Tukholman ohjelmalla pyritään vastaamaan tärkeään tarpeeseen: takaamaan EU:n kansalaisten turvallisuus. Se ei kuitenkaan aina ole tyydyttävä toimintatapa, sillä rikos- ja siviililainsäädännön täydellistä yhtenäistämistä ei tarvita. Tarvitaan vain näiden lainsäädännön alueiden jonkinasteista yhdenmukaistamista, ja vain tietyillä, tarkkaan rajatuilla alueilla.
Euroopassa tarvitaan ennen kaikkea hyvää yhteistyötä poliisin ja oikeusviranomaisten kesken, jotta tuomiot saadaan tehokkaasti pantua täytäntöön ja rikolliset asetettua syytteeseen EU:n sisärajoista huolimatta. Tukholman ohjelmassa olisikin pantava alulle näihin asioihin liittyviä aloitteita ja keskityttävä näihin alueisiin. Haluaisin tänään kiinnittää huomionne kolmeen asiaan, jotka liittyvät jäsenvaltioiden toimien koordinointiin.
Ensimmäinen koskee vapaata liikkuvuutta, joka on yksi hienoista arvoistamme. Tarvitsemme ehdottomasti yhteistyötä erityistä uhkaa yleiselle järjestykselle aiheuttavia rikoksia koskevien tietojen vaihdossa. Tarkoitan tässä nyt erityisesti seksuaalirikoksia, joiden uhreiksi joutuvat heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät, eli lapset, ja Tukholman ohjelmassa kiinnitetäänkin aivan oikein huomiota tähän.
Meidän on välttämätöntä alkaa valmistella mahdollisimman pian eurooppalaisen rekisterin perustamista seksuaalirikollisista ja erityisesti niistä henkilöistä, jotka kohdistavat nämä vaaralliset rikoksensa lapsiin. Asianomaisilla osapuolilla ja järjestöillä tulisi olla nämä tiedot mahdollisimman laajasti käytettävissään. Vapaan liikkuvuuden rinnalla on saatava liikkumaan myös tietämystä ja tietoa mahdollisista vaaroista, jotta pystytään riittävällä tavalla suojelemaan yhteiskuntaamme, myös sen riskialttiimpia jäseniä, eli tässä tapauksessa lapsia.
Toiseksi on taattava rikollisten varojen takavarikointia koskevien päätösten tehokas toimeenpano. Tässä on kyse erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamisesta, ja se tarkoittaa sitä, että rikollisten toiseen maahan kätkemiä varoja voidaan jäljittää ja takavarikoida tehokkaasti toisessa maassa tehdyn päätöksen perusteella. Se koskee myös sekä suoraan rikoksesta saatua tuottoa että myöhemmin epäsuorasti saatuja hyötyjä.
Kolmanneksi haluan muistuttaa, että vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että muut kuin vapausrangaistukset ovat sopiva tapa reagoida pikkurikoksiin, emme kuitenkaan unohtaa sitä, että vapausrangaistus, jossa rikoksentekijä eristetään muusta yhteiskunnasta, on joissakin erityisen perustelluissa tapauksissa ainoa todellinen ja käytännöllinen keino suojella yhteiskuntaa vaarallisimmilta rikoksilta. Siksi on myös välttämätöntä muistaa, että tämänkaltainen rangaistus on ainoa oikeudenmukainen seuraamus kaikkein julmimmista rikoksista.
Lopuksi haluan ilmaista kiitokseni laaditun asiakirjan johdosta sekä korostaa, että ohjelman tavoitteena tulee olla jäsenvaltioiden yhteistyön parantaminen siten, että samalla säilytetään kunkin maan oikeusjärjestelmän kansallinen luonne.
Puhemies. – (ES) Seuraavana on "catch the eye" -menettelyn mukainen osuus. Aion noudattaa ehdottoman tiukasti työjärjestystä.
Haluan muistuttaa, että viisi jäsentä saa nyt kukin yhden minuutin puheenvuoron, ja suljemme mikrofonin, kun minuutti on kulunut. Koska yli viisitoista jäsentä on pyytänyt puheenvuoroa, kuulemme niistä nyt ensimmäiset viisi.
Anna Maria Corazza Bildt (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensin haluan ilmaista tyytyväisyyteni Tukholman ohjelmaan, joka on paras tapa edistää kansalaiskeskeistä Eurooppaa, ja samalla haluan kiittää ministeri Askia ja ministeri Billströmiä heidän kaukonäköisyydestään. Voimme mennä kotiin ja kertoa kaikille tasapuolisesti, että Eurooppa on heitä varten; Eurooppa on heidän kanssaan; Eurooppa olemme me.
Tukholman ohjelma on tietenkin sellainen kuin me siitä teemme. Annetaan sille mahdollisuus. Annetaan sille mahdollisimman laaja tuki ja ryhdytään toteuttamaan sitä.
Erityisesti haluaisin kiittää teitä keskittymisestä lapsiin. Se merkitsee sitä, että voimme lopulta alkaa tehostaa lastensuojelutyötä, joka kattaa myös maahanmuuttajalapset. On myös erittäin hyvä, että meillä on entistä paremmat mahdollisuudet torjua rajat ylittävää rikollisuutta kunnioittaen kuitenkin yksilön oikeuksia.
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Anna Hedh (S&D). – (SV) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siitä, että lasten oikeuksiin, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmiskaupan torjuntaan liittyviä asioita on käsitelty neuvoston viimeisimmässä versiossa Tukholman ohjelmasta entistä perusteellisemmin. Olin vähän huolissani siitä, että puheenjohtajavaltio näytti olevan luopumassa tavoitteistaan. Nyt meillä on myös mahdollisuus tehdä ohjelmaan parlamentin äänestystuloksen mukaisia parannuksia.
Olen kuitenkin pettynyt siihen, ettei ohjelmassa ole mainittu mitään Euroopan lasten oikeuksien strategian kehittämisestä, jota parlamentti on hiljattain ehdottanut. Niin kuin komission jäsen Barrot totesi, Euroopan unionin on jatkettava lasten oikeuksien puolustamista. Ihmiskauppaa koskevan sanamuodon osalta olen myös pettynyt siihen, ettei puheenjohtajavaltio ole pitänyt kiinni tavoitteistaan yhdistää toisiinsa seksin osto, palvelujen osto ja mahdollisuus laatia lainsäädäntöä tältä alalta. EU tarvitsee myös oikeusperustan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista varten.
Franziska Keller (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tuoda esiin vain kaksi asiaa, joita ryhmäni pitää ratkaisevan tärkeinä Tukholman ohjelmassa. Ensinnäkin katsomme, että ohjelmassa usein käytetty tasapainottamismenetelmä menee hieman vikaan. Turvallisuus on meille vain väline vapauden saavuttamiseen, ei sen vastakohta. Jos emme ole vapaita, emme ole turvassa. Meistä tuo tasapaino on hieman harhaanjohtava.
Sitten toinen asia: mitä oikeastaan tarkoititte, ministeri Billström, kun puhuitte Frontexin vahvistamisesta? Mitä te tarkoitatte sillä? Sitä ei nimittäin ole selvennetty missään versiossa Tukholman ohjelmasta, joita minä olen nähnyt.
Ja eikö teistäkin ole äärimmäisen tärkeää – jopa vielä tärkeämpää – vahvistaa Frontexin parlamentaarista valvontaa ja tehdä loppu Frontexin tavasta käännyttää takaisin ihmisiä, joilla saattaisi hyvin olla pätevä syy hakea turvapaikkaa, niin kuin Frontex on tehnyt tänä vuonna. Mielestäni siinä olisi pikemminkin vahvistamisen paikka. Minusta Tukholman ohjelman tulisi palvella kaikkia EU:n asukkaita eikä vain joitakin harvoja.
Teresa Jiménez-Becerril Barrio (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, tänään ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Euroopan unioni olisi sitoutunut terrorismin torjuntaan, ja Tukholman ohjelman ansiosta pystymme jatkossakin etenemään tällä tärkeällä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella.
Minun näkemykseni mukaan terrorismin torjunta on tähän asti perustunut jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen, mutta nyt Lissabonin sopimuksen avaamien mahdollisuuksien myötä on korkea aika yhdenmukaistaa kansallista lainsäädäntöä, jotta saadaan poistettua kaikki aikarajat, jotka säätelevät rikoksina ihmiskuntaa vastaan pidettävien terrorismirikosten tekijöiden asettamista syytteeseen.
Sitten kun näin tapahtuu, kukaan tässä tai missään muussakaan parlamentissa ei voi enää puolustaa terroristeja, niin kuin on tapahtunut, tapahtuu koko ajan ja voi tapahtua jatkossakin, jolloin kärsijöinä ovat terrorismin uhrit, jotka joutuvat katsomaan, kuinka heidän rakkaimpiensa murhaajia kohdellaan sankareina, ja heidän osanaan on vain kärsiä hiljaa.
Siksi pyydän parlamenttia viemään eteenpäin terrorismin uhrien oikeuksien eurooppalaista peruskirjaa, joka perustuisi uhrien muiston puolustamiselle …
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Sylvie Guillaume (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisten kommenttien perusteella monet puhujat näyttävät olevan sitä mieltä, että Tukholman ohjelman vuoksi kannattaa nähdä vaivaa mahdollisimman laajan yksimielisyyden löytämiseksi ja kunnianhimoisen ohjelman laatimiseksi. Se on tavoitteena päätöslauselmassa, josta huomenna äänestetään.
Pahoittelen, että maininta muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten äänioikeudesta sekä maahanmuuttajien pääsystä terveydenhuollon piiriin on jätetty pois päätöslauselmasta. Mainitsisin kuitenkin muutamia tärkeitä kohtia, joita on hyväksytty mukaan. Sellaisia ovat muun muassa vaatimus syrjimättömyyttä koskevan direktiivin hyväksymisestä; Euroopan kansalaisten ja heidän perheidensä vapaa liikkuvuus – ja ymmärtäisin tämän tarkoittavan kaikkia perheitä; perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttämisen esteiden poistaminen sekä vailla huoltajaa olevien alaikäisten säilöönoton kieltäminen, vain muutamia mainitakseni.
Minun mielestäni Tukholman ohjelman onnistumista voidaan mitata sillä, miten hyvin siinä toteutuvat seuraavat neljä asiaa: kuinka hyvin sillä on saatu aikaan konkreettisia tuloksia, joista on hyötyä kansalaisille; miten tarkkaan Euroopan parlamentin uutta roolia on noudatettu – yhteispäätösmenettelyn kun piti tuoda lisäarvoa; miten hyvin kansalliset parlamentit soveltavat Tukholman ohjelmaa ja miten tietoisia kansalaiset ja etenkin eurooppalaiset nuoret ovat sen arvoista.
Seuraavaksi ohjelman hyväksymiseen on paneuduttava yhtä suurella tarmolla kuin tulevaisuudessa sen täytäntöönpanoon …
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Puhemies. – (ES) Olemme nyt saaneet päätökseen "catch the eye" -menettelyn mukaiset puheenvuorot. Pahoittelen, etteivät loput kymmenen tai kaksitoista jäsentä saaneet puheenvuoroa, mutta se oli mahdotonta, koska olemme niin pahasti myöhässä, ja sitä paitsi meidän on noudatettava työjärjestystä.
Beatrice Ask, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, kiitoksia kaikista kommenteistanne. Minä en itse asiassa ole pahoillani siitä, että kymmenen jäsentä jäi ilman puheenvuoroa. Olen tyytyväinen nähdessäni, millaista sitoutumista osoitatte näitä tärkeitä asioita kohtaan.
Joku sanoi, että ohjelma on kunnianhimoinen. Se on ilo kuulla, koska olemme tehneet työtä kunnianhimoisesti, mutta myös käytännönläheisesti, sillä halusimme yhdistää visiot käytännön ehdotuksiin siitä, miten asioita voidaan kansalaisten näkökulmasta parantaa. Teitä kuunnellessani minulle tuli sellainen vaikutelma, että monet teistä ovat samaa mieltä ainakin tänään käsiteltävänä olevan ohjelmaluonnoksen pääajatuksesta.
Haluan kommentoida kahta asiakokonaisuutta. Ensimmäinen on muotokysymys. Tämänpäiväisessä keskustelussa ovat vähän menneet asiat sekaisin, sillä jotkut puhuivat Tukholman ohjelmasta mutta tarkoittivat oikeastaan sitä kiinnostavaa päätöslauselmaesitystä, josta keskustelette ja päätätte täällä parlamentissa, eli toisin sanoen asiakirjaa, jossa linjataan näkemyksiänne puheenjohtajavaltion ohjelmaluonnoksesta.
Joku sanoi keskustelun alussa, että "miksi keskustelemme tästä luonnoksesta, kun olemassa on jo uusi versio?" Tosiasia on, että Euroopan parlamentin käymät keskustelut ja neuvottelut ovat puolivälissä. Luonnos muuttuu koko ajan, ja perjantaina tai viikonloppuna siitä on olemassa taas uusi versio. Kuitenkin sille jäsenelle, joka epäili, että hänellä on käytössään vanha asiakirja, voin sanoa, että olemme aina julkaisseet viimeisimmän luonnoksen puheenjohtajavaltion verkkosivustolla. Niiden jäsenten, jotka haluavat pysyä ajan tasalla ja seurata asian kehittymistä ja tietenkin myös sitä, miten käymänne keskustelu vaikuttaa lopputulokseen, on tietenkin pidettävä huolta siitä, että saavat asiakirjat, joita julkaisemme.
Puheenjohtajavaltion kannalta on ollut erityisen tärkeää tehdä työtä avoimesti. Siitä syystä keskusteluja on käyty niin paljon. Ne kymmenen teistä, jotka eivät tällä kertaa saaneet tilaisuutta esittää mielipiteitään, voivat lähettää sähköpostia minulle tai Tobias Billströmille. Se on hyvin yksinkertaista; osoite on mailto:beatrice.ask@justice.ministry.se" , ja Billströmin osoite on samanmuotoinen. Voitte lähettää meille mielipiteenne, niin ne otetaan huomioon. Meidän on nykyaikaistettava toimintaamme, ja puheenjohtajavaltio Ruotsin mielestä avoimuus on nykyaikaa. Odotan mielenkiinnolla päätöslauselmaa ja sen tuloksia, sillä havaitsin joidenkin päätöslauselman sisältämien näkemysten, vivahteiden ja painotusten saavan runsaasti tukea. Otamme ne tietenkin huolellisesti pohdittavaksi.
Haluaisin mainita myös muutamia poliittisia kysymyksiä. Ensinnäkin kaksi jäsentä, joista toinen oli Gerard Batten, mainitsi yksityiskohtaisia esimerkkejä siitä, miten tämä vaikuttaa kansalaisiin – kenties toisessa jäsenvaltiossa – ja heidän näkemyksensä oli, että tilanne ei ole kovin hyvä. Nuo ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun jäsenvaltiot eivät luota toistensa oikeusjärjestelmiin. Tässä tapauksessa meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme kehottaa kansalaisia pysymään kotonaan, koska omassa kotimaassa on aina paras oikeusjärjestelmä. Jos kuitenkin arvelemme kansalaisten haluavan jatkossakin hyödyntää vapaata liikkuvuutta, on kenties aika miettiä, miten voisimme parantaa menettelyllisiä oikeuksia ja muita näkökohtia yhteisesti koko unionin alueella. Juuri tämä on Tukholman ohjelman tavoite. Siksi olen niin kovin tyytyväinen siitä, että olemme pystyneet ottamaan ensimmäisen askeleen menettelyllisten oikeuksien vahvistamisessa, jolloin pystytään takaamaan, että jokainen rikoksesta epäilty tai rikoksen uhriksi joutunut, joka on osallisena oikeusprosessissa jossain päin Eurooppaa, saa nyt käännös- ja tulkkausapua. Tämä perusoikeus on mainittu Euroopan neuvoston yleissopimuksissa ja muuallakin, mutta se ei ole toteutunut käytännössä. Nyt meillä on mahdollisuus saada aikaan muutos, ja sen me myös teemme.
Jäsen Macovei otti esiin korruption ja talousrikokset ja oli sitä mieltä, että sanamuoto oli tässä kohtaa liian ympäripyöreä. Minusta se on hyvin selkeä osio, jossa esitetään korkeita vaatimuksia. Sillä, että mainitsemme lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO), ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että aikoisimme alentaa tavoitteitamme kyseisen ryhmän näkemysten mukaisiksi, eikä sellaista myöskään sanota Tukholman ohjelmassa. Sen sijaan siinä sanotaan, että monien muiden tehtävien ohella tavoitteenamme on tehdä näissä asioissa tiivistä yhteistyötä tämän tärkeän elimen kanssa, koska meidän on päästävä käsiksi rahoihin, mikäli mielimme torjua järjestäytynyttä rikollisuutta. Tämä on mielestäni tärkeää.
Monet mainitsivat toissijaisuuden. Mielestäni nyt keskustelun kohteena olevassa ehdotuksessa ilmaistaan hyvin selkeästi, että EU:n yhteistyön oikeus- ja sisäasioiden alalla on tuotava lisäarvoa. Kaikki ne asiat, jotka voidaan aivan yhtä hyvin hoitaa kansallisella tasolla, saavat jäädäkin sinne. EU:n toimielimiä on käytettävä silloin, kun tarvitaan yhteistyötä. Minusta me emme ole viemässä kansallisvaltioiden oikeuksia, vaan pikemminkin tarjoamassa lisäarvoa, josta voi olla hyötyä kaikille kansalaisille.
Lopuksi haluan puhua yksityisyyden suojasta ja tietosuojasta, jotka ovat isoja ja tärkeitä keskustelunaiheita. Tämän mainitsi muistaakseni jäsen Borghezio, joka oli sitä mieltä, että Tukholman ohjelmassa nykymuodossaan on huomattavia ongelmia. Hän oli huolissaan muun muassa valvonnasta ja suurista tietokannoista. Hän vertaisi tämän alan toimiamme entisen Itä-Saksan ja Euroopan entisten kommunistivaltioiden tilanteeseen. Minusta tällaiset väitteet ovat täysin perättömiä. Itä-Saksassa ei ollut tietosuojaa, ei demokratiaa eikä kansalaisten perusoikeuksia, jotka ovat kolme tärkeää tekijää, joihin yhteistyömme perustuu. Tukholman ohjelmassa nimenomaan vahvistamme ja tiivistämme tietosuojaa ja yksilöiden oikeuksien kunnioittamista ja myös demokratiaa koskevia säännöksiä monessa eri suhteessa. Tosiasiassa informaatiostrategiassa, jonka haluamme EU:n laativan, järjestelmällistä ja tehokasta tietojen vaihtoa tasapainotetaan yksityisyyden suojaa ja turvallista tiedonhallintaa koskevilla tiukoilla vaatimuksilla, mutta myös vaatimuksella, jonka mukaan tietoja ei saa säilyttää pitkään. Lukekaa nämä kohdat uudelleen, sillä ne ovat hyvin selkeitä. Ne merkitsevät edistystä, ja olemme saaneet niistä kiitosta myös EU:n oikeusasiamieheltä, joka tekee myös työtä tämän asian parissa.
Joku sanoi, että Tukholman ohjelmasta pitäisi tehdä konkreettisempi. Ohjelma sisältää useita hyvin konkreettisia ja käytännönläheisiä kohtia, mutta todellinen työ on vasta alkamassa. Jotkut jäsenet huomauttivat, että päätöslauselma jouduttiin laatimaan tiukassa määräajassa ja että kaikkea oli vaikea saada valmiiksi ajoissa. Voin sanoa, että tämä pahenee vielä tästä. Sen jälkeen, kun Tukholman ohjelma on hyväksytty, alkaa tärkeä työvaihe, jossa eri ehdotusten yksityiskohdat on pantava täytäntöön. Aikataulupaineet ovat siinäkin vaiheessa suuret, ja työ on stressaavaa, mutta tarjoaa myös suuria haasteita ja suuria vaikuttamismahdollisuuksia. Paljon kiitoksia näkemyksistänne, ja kuten sanoin, käyttäkää internetiä, jos haluatte ottaa yhteyttä neuvoston puheenjohtajaan tulevina päivinä.
Tobias Billström, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen tietenkin täysin samaa mieltä siitä, mitä Beatrice Ask äsken sanoi ohjelmaa koskevista yleisistä päätelmistä. Kiitos kaikista rakentavista näkökohdista, joita toitte esiin tänään.
Haluan myös kiittää kolmen valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, puheenjohtajia rakentavasta yhteistyöstä näissä asioissa. Kuten sanoin avauspuheenvuorossani, tämä osoittaa selvästi, että kaikki osapuolet ovat ottaneet vastuun näistä asioista, ja siitä meidän on mielestäni syytä olla ylpeitä.
Haluaisin korostaa yhteistyön merkitystä kaikilla tärkeillä osa-alueilla tässä ohjelmassa. Jäsen Busuttil vertasi puheessaan hankkeen suuruusluokkaa sisämarkkinoiden luomiseen, mikä ei mielestäni ole kovin kaukana totuudesta, koska tämä on laajuudeltaan ja merkitykseltään samankaltainen hanke. Yksi sana, joka on viime vuosina aika ajoin noussut esiin turvapaikka- ja maahanmuuttoasioista käydyissä poliittisissa keskusteluissa, on ollut solidaarisuus. Kaikki jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että solidaarisuutta on lisättävä, eikä vain jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta, vaan myös EU:n ja kolmansien maiden välistä solidaarisuutta. Tämä on se viesti, jonka haluamme Tukholman ohjelman välityksellä antaa.
Kuten alussa sanoin, olemme sitä mieltä, että tähän monimutkaiseen kysymykseen on löydettävä hyvin laajoja ja kestäviä ratkaisuja, jotka kattavat koko politiikanalan. Tämä on yksi syy siihen, ettei Tukholman ohjelmassa ole erillistä kohtaa solidaarisuudesta. Sen sijaan solidaarisuusnäkökulma sisältyy kaikkiin muihin kohtiin.
Yhtenä tärkeänä lähtökohtana tässä yhteydessä on se, että maahanmuuttoasioita tulisi lähestyä kokonaisvaltaisesti. Frontexin roolia olisi vahvistettava. Jäsen Keller mainitsi tämän puheessaan. Haluan tehdä erittäin selväksi, ettei Frontex yksin ole ratkaisu ongelmaan. Frontex on vastuussa jäsenvaltioiden rajavalvonnan koordinoinnista, mutta sillä ei ole valtuuksia esimerkiksi meripelastukseen. Välimerellä vallitsevassa tilanteessa kyse ei ole ensisijaisesti rajavalvonnan ongelmasta. Se on ongelma, joka vaatii monentyyppisiä toimia. Erityisen tärkeää on yhteistyön lisääminen alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa. Meidän on myös panostettava suoran avun muodossa annettavaan kehitysyhteistyöhön. Minusta on tärkeää korostaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan parlamentti on erittäin aktiivisesti mukana kaikissa näissä toimissa, jolloin myös toimien demokraattinen valvonta lisääntyy.
Kaiken tänään puhutun perusteella olen myös sitä mieltä, että meidän on tärkeää muistuttaa Lissabonin sopimuksen tuovan todella mukanaan aidon ja tärkeän muutoksen. Kyseessä on tietenkin suuri muutos, jossa tavanomainen lainsäädäntömenettely korvataan menettelyllä, jossa Euroopan parlamentti saa entistä vahvemman roolin useilla eri aloilla. En siis näe syytä jäsen Kellerin täällä ilmaisemaan huoleen näiden asioiden suhteen. Päinvastoin minusta tällä politiikanalalla edistytään huimaa vauhtia demokraattisen valvonnan lisäämisessä.
Arvoisa puhemies, kollegani Beatrice Askin tavoin haluan päättää puheenvuoroni muistuttamalla, että voitte mielellään lähettää meille mielipiteitänne sähköpostitse, jos ette päässeet esittämään niitä täällä tänään.
Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan nostaa esiin kolmen valiokuntanne tekemän erinomaisen työn: oikeudellisten asioiden valiokunnan, jonka puheenjohtaja Casini on täällä paikalla, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, jota edustaa täällä puheenjohtaja López Aguilar, sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan. He ovat saaneet aikaan hyvin mielenkiintoisen asiakirjan, joka auttaa meitä ja puheenjohtajavaltio Ruotsia Tukholman ohjelman lopullisen version laatimisessa.
Kuten jäsen Busuttil sanoi, kansalaisilla on jo sisämarkkinat, mutta ei varsinaista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, vaikka Schengen-alueen ansiosta heille on pystytty takaamaan vapaa liikkuvuus. Meidän on pidettävä kiinni sen tuomista hyödyistä. Lisäisin vielä, että väärinkäytön ehkäisemiseen on laadittu omat ohjeet.
Mielestäni teksti vaikuttaa varsin tasapainoiselta. Kuunneltuani ihmisten toiveita olen vakuuttunut siitä, että tekstissä on otettu eri näkökohdat tasapuolisesti huomioon. Huomauttaisin myös, että laadimme Tukholman ohjelmaa maailmassa, jossa järjestäytynyt rikollisuus, tietoverkkorikollisuus ja terrorismi leviävät jatkuvasti ja jossa meidän on pystyttävä suojelemaan itseämme. Siinä Eurooppa voi tarjota lisäarvoa.
Tällä oikeudenkäyttöalueella on myös yhä enemmän kansalaisia, pariskuntia, joilla on kaksoiskansalaisuus, ja heidänkin täytyy voida käyttää oikeuksiaan siinä jäsenvaltiossa, jossa kulloinkin oleskelevat.
Haluan myös korostaa, että olemme edistyneet menettelyllisten takeiden suhteen, kuten ministeri Ask äsken niin hyvin selitti, ja se on yksi tärkeä osa Tukholman ohjelmaa. Otitte esimerkiksi erään Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisen tilanteen Kreikassa. Asiaa helpottaisi huomattavasti, jos meillä olisi yhteiset vähimmäismenettelyt. Jäsen Coelhon käyttämää ilmausta lainatakseni olemme kuitenkin kulkeneet pitkän tien Tampereelta tähän pisteeseen.
Lisäisin vielä, ettemme voi myöskään hyväksyä nimitystä "Euroopan linnake". Ministeri Billström puhuikin jo tästä. Sekin on yksi merkki siitä, että EU:n maahanmuuttopolitiikka on tasapainossa. Jos torjumme laittoman maahanmuuton, se johtuu taustalla olevasta ihmiskaupasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Sitä ei käy kiistäminen. Mielestäni olemme kuitenkin onnistuneet luomaan avokätisen turvapaikkapolitiikan eurooppalaisten arvojen mukaisesti.
Arvoisa puhemies, en pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, koska aikaa on niukasti. Haluan sanoa vain sen, että Tukholman ohjelma on, kuten ministeri Ask sanoi, hyvin käytännönläheinen, ja sen pohjalta on helppo laatia toimintasuunnitelma, jonka puheenjohtajavaltio Espanja sitten panee täytäntöön, ja te, hyvät parlamentin jäsenet, olette tästä lähin mukana yhteislainsäätäjinä. Minusta tämä on ehdottomasti tehokas keino viedä eteenpäin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jota kansalaiset niin kovasti haluavat.
Olen kiitollinen parlamentille työstä, jota se on jo tähän mennessä tehnyt ja tekee jatkossa, kun siitä on tullut yhteislainsäätäjä oikeuden ja turvallisuuden alueella.
Puhemies. – (ES) Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1).
Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Ihmisoikeuksien puolustaminen ja edistäminen ovat viime vuosina menettäneet merkitystään EU:n asialistalla ja jäsenvaltioiden turvallisuus on noussut ensisijaiseksi poliittiseksi tavoitteeksi. EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue on etenemässä ratkaisevaan vaiheeseen. Maastrichtin sopimuksen myötä yhteisön tasolla tuli käsiteltäväksi oikeus- ja sisäasioihin liittyviä kysymyksiä, jotka oli siihen asti ratkaistu yksinomaan hallitustenvälisesti. Tampereen ja Haagin ohjelmat antoivat merkittävän poliittisen sysäyksen näiden politiikanalojen lujittamiselle. Monivuotisessa Tukholman ohjelmassa puolestaan asetetaan ensisijaiset tavoitteet seuraaviksi viideksi vuodeksi, jotta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen hyödyt muuttuisivat todeksi kansalaisille. Ohjelma pannaan täytäntöön sen jälkeen, kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan. EU:n oikeus- ja sisäpolitiikan ja sen mukaisesti hyväksyttyjen toimien parlamentaarinen valvonta lisääntyy, kun yhteispäätösmenettely otetaan osaksi tavanomaista lainsäädäntömenettelyä.
Kinga Gál (PPE) , kirjallinen. – (HU) Tukholman ohjelman laatimisen yhteydessä tavoitteenamme oli saada Euroopan kansalaiset tietoisiksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen konkreettisista hyödyistä. Kansalaisten Euroopan luomisessa on kuitenkin kysymys paljon muustakin kuin yksittäisen ohjelman laatimisesta. Lissabonin sopimus avaa kansalaisille uusia mahdollisuuksia näkemystensä esiin tuomiseen. Perusoikeuskirjassa vahvistetuista oikeuksista, vapauksista ja periaatteista tulee sitovia. Euroopan unioni voi nyt ratifioida Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen. Tämän säädöksen on tultava voimaan mahdollisimman pian. Tarvitsemme selkeän täytäntöönpanosuunnitelman näiden sitoumusten täyttämistä varten, jotta käytössä olevat uudet oikeudelliset rakenteet saavat kunnon sisältöä.
Se tulee olemaan Espanjan alkavan puheenjohtajakauden tehtävä. Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan alkaa ihmisoikeuksien, ja myös vähemmistöjen oikeuksien, edistäminen yhteisön lainsäädännössä. Tukholman ohjelma muuntaa sen poliittisiksi tavoitteiksi, jotka konkretisoituvat tuleviksi vuosiksi suunnitelluissa toimintaohjelmissa. Tämän prosessin osana Euroopan unionin mahdollisuudet mutta myös sen velvollisuudet lisääntyvät joulukuun 1. päivästä lähtien.
Kinga Göncz (S&D), kirjallinen. – (HU) Yksi Tukholman ohjelman painopistealueista on perusoikeuksien toteuttaminen. Kun perusoikeuskirjasta tulee sitova ja EU liittyy osapuoleksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen, Euroopan unionin velvollisuutena on vahvistaa Euroopan sitoutumista ihmisoikeuksiin sekä edistää mahdollisuuksien mukaan Euroopan kansalaisten tietoisuutta omista oikeuksistaan.
Nämä ovat varmasti tarpeellisia toimia, sillä ihmisoikeuksien perusperiaatteet vaativat jatkuvaa huomiota, ja meillä on tällä alalla myös EU:ssa vielä paljon tehtävää. Syrjinnän ja suvaitsemattomuuden lisääntyminen ovat yhä vakavampia sosiaalisia ongelmia. Kansalliset ja etniset vähemmistöt, etenkin romanit, homoseksuaalit ja vammaiset kohtaavat jonkinasteista syrjintää joka päivä. Siksi on tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot panevat olemassa olevat direktiivit johdonmukaisesti täytäntöön ja neuvosto ulottaa suojelun kaikkiin riskiryhmiin hyväksymällä uuden, kattavan direktiiviluonnoksen.
Talouskriisin seurauksena rasismi ja muukalaisviha lisääntyvät, samoin kuin niistä aiheutuvat rikokset. Perusoikeusviraston mukaan tilastot eivät anna todellista kuvaa tilanteesta, koska uhrit eivät useimmiten ole tietoisia oikeuksistaan eivätkä käänny viranomaisten puoleen. EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa tilanteen muuttamisesta. Meidän on laadittava EU:n tasolla säädöksiä, joilla pystytään varmistamaan, että EU ja sen jäsenvaltiot suojelevat jatkossakin monimuotoisuutta eivätkä jätä tilaa väkivallalle.
Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Tukholman ohjelma velvoittaa Euroopan komission esittämään ehdotuksen Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoleksi. Se on tärkeä ja merkittävä askel, jonka ansiosta pystymme luomaan yhdenmukaisen perusoikeuksien suojelun vähimmäistason Eurooppaan. Ihmisoikeussopimukseen liittymisen jälkeen EU:n toimielimiin kohdistuu ulkopuolista, riippumatonta valvontaa, jonka tarkoituksena on selvittää, onko EU:n lainsäädäntö ja toiminta Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista. Samalla EU pystyy puolustamaan kantojaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Näin vältetään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten väliset eroavuudet.
Päätöslauselman 16 kohtaan viitaten pyydän, että neuvottelut EU:n liittymiseksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen aloitettaisiin mahdollisimman pian. Keskustelun kohteena olevaan päätöslauselmaan liittyen vaadin, että Puola sanoutuu välittömästi irti perusoikeuskirjan soveltamisesta Puolaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tehdystä pöytäkirjasta. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä perusoikeuskirjaa sovelletaan kaikkiin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan yhteisen alueen puitteissa toteutettaviin toimenpiteisiin. On häpeällistä, että Puolan oikeistolaiset viranomaiset kieltävät katolisen kirkon painostuksen edessä puolalaisilta heille kuuluvia oikeuksia. Puolan kansalaisten tulisi saada nauttia samoista oikeuksista kuin muidenkin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten. Jos emme halua puolalaisten olevan kakkosluokan kansalaisia EU:ssa, perusoikeuskirja on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.
Csaba Sógor (PPE), kirjallinen. – (HU) Yksi Tukholman ohjelman tärkeä osa koskee riskiryhmien suojelun lisäämistä. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomista on mahdotonta ajatella ilman kaikenlaisen syrjinnän kieltoa. Kielto ei kuitenkaan ole riittävän kattava. Euroopan unionin on ryhdyttävä erityisiin toimiin kaikenlaista syrjintää vastaan, sillä se on ainoa keino, jolla Euroopan kansalaisia voidaan palvella kunnolla tällä alalla. Haluaisin mainita vain yhden tällaisista syrjivistä toimenpiteistä, joka koskettaa perinteisiä kansallisia vähemmistöjä. Kahdessa EU:n jäsenvaltiossa on tälläkin hetkellä käynnissä kielellinen joukkotuhonta. Siksi pyytäisin Eurooppa-neuvostoa ja tulevaa puheenjohtajavaltiota Espanjaa uhraamaan Tukholman ohjelman täytäntöönpanossa hieman enemmän huomiota syrjivien toimenpiteiden ehkäisemiseen. Muussa tapauksessa ohjelma ei palvele kaikkien EU:n kansalaisten, vaan ainoastaan enemmistökansojen jäsenten etuja.