Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Rui Tavaresin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa ja neuvoston päätöksen 2004/904/EY kumoamisesta tehdyn päätöksen N:o 573/2007/EY muuttamisesta (KOM(2009)0456 – C7-0123/2009 – 2009/127(COD)) (A7-0125/2010),

– Carlos Coelhon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) annetun asetuksen (EY) N:o 1104/2008 muuttamisesta (KOM(2009)0508 – C7-0244/2009 – 2009/0136(NLE)) (A7-0126/2010),

– Carlos Coelhon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) tehdyn päätöksen 2008/839/YOS muuttamisesta (KOM(2009)0015 – 2010/0006(NLE)) (A7-0127/2010) ja

– Rui Tavaresin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö EU:n yhteisestä uudelleensijoittamisohjelmasta (2009/2240(INI)) (A7-0131/2010).

  Carlos Coelho, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, aloitan muistuttamalla teitä siitä, että Euroopan parlamentti on jo arvostellut toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) täytäntöönpanon huomattavia viivästyksiä. Hyväksyimme 22. lokakuuta 2009 päätöslauselman SIS II -järjestelmästä ja viisumitietojärjestelmästä. Euroopan parlamentti ilmaisee jälleen syvän huolensa toiminnan aloittamista koskevista viivästyksistä, ja on pyytänyt komissiolta ja neuvostolta tietoja teknisten testien tuloksista, ja vaatii täyttä avoimuutta SIS II -järjestelmän täytäntöönpanoprosessissa.

SIS II -järjestelmän olisi pitänyt käynnistyä vuonna 2007. Elämme nyt vuotta 2010, eikä kukaan voi antaa selvää vastausta siihen, milloin järjestelmä saadaan käyttökuntoon. Käsiteltävänä oleva ehdotuspaketti herättää neljä peruskysymystä. Ensinnäkin, milloin siirtyminen tapahtuu? Ennen kuin SIS II -järjestelmä voidaan ottaa käyttöön, sitä on testattava henkilökohtaisesti sen tarkastamiseksi, täyttääkö järjestelmä tekniset ja toiminnalliset vaatimukset, jotka säädöksissä annetaan. Vasta sitten kun kaikki nämä testit on tehty onnistuneesti, voidaan siirtyä ensimmäisen sukupolven tietojärjestelmästä SIS II -järjestelmään.

Toiseksi, onko kyseiset testit suoritettu? Ei. Hankkeen kokemien valtavien viivästysten ja kaikkien kohdattujen ongelmien ja vaikeuksien takia neuvosto on päättänyt tehdä kaksi välitavoitetestiä: ensimmäisen vuoden 2009 neljännellä neljänneksellä ja toisen kesällä 2010. Ensimmäinen testi jouduttiin kuitenkin siirtämään tammikuun loppuun, koska ennakkoedellytyksiä ei ollut täytetty. Testi järjestettiin 21.–24. tammikuuta 2010: järjestelmä näytti toimivan ensimmäiset 25 tuntia, mutta oli tunnetusti epävakaa testin loppuajan. Sama testi toistettiin 2.–5. maaliskuuta, ja toisen testin arviointi ja vahvistaminen tapahtui 6. huhtikuuta.

Vaikka jäsenvaltiot tai valittu yritys eivät täysin noudattaneetkaan testin ehtoja ja huolimatta siitä, että pieni osa siirtoja ei täyttänyt vaadittua vastausaikaa, valtaosa jäsenvaltioiden totesi, että poikkeukset olivat merkityksettömiä ja että testin tärkeimmät tavoitteet oli saavutettu. Uusi yleinen aikataulu ja budjettisuunnitelma hyväksytään neuvoston seuraavassa kokouksessa kesäkuussa tai viimeistään lokakuussa 2010.

Myös sitä pidettiin olennaisena, että seuraavat ehdot täytetään, ennen kuin järjestelmä otetaan käyttöön. Välitavoite II -testi on suoritettava onnistuneesti, ja toimintaedellytykset on täytettävä täysin. Yleinen testi, josta säädetään asetuksen 55 artiklassa, on myös toteutettava onnistuneesti ja verkon turvallisuus on varmistettava täysin.

Kolmas kysymys: miksi kyseiset aloitteet on hyväksyttävä niin kiireesti? Vaikka kaikkia ehtoja siirtymisen jatkamista varten ei ole täytetty, lähitulevaisuudessa niin ei tule tapahtumaan. Mandaatti, jonka komissio sai SIS II -järjestelmän kehittämistä varten, päättyy jälleen 30. kesäkuuta 2010. Siksi meidän on muutettava vuonna 2008 hyväksyttyjen siirtymävälineiden päättymislausekkeita, jotta ne eivät vanhene.

Neljäs ja viimeinen kysymykseni, mitä ehdotuksen näkökohtia olen halunnut muuttaa? Ensinnäkin sitä, että ehdotukseen lisätään päättymislauseke, jota komissio ei ole ehdottanut. Ehdotamme, että määräajaksi asetetaan 31. joulukuuta 2013. Huomattavien viivästysten takia on myös erittäin tärkeää, että se annetaan oikeusperustassa, jota käytettiin ratkaisussa, oli se mikä tahansa, sen on perustuttava käytettävissä olevaan teknologiaan, siinä on noudatettava järkevää aikataulua ja sen on oltava kustannustehokas.

On perustettava myös hallintoneuvosto, ja sen suorittama SIS II -järjestelmän hallinta on integroitava virallisesti. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos kyseinen elin olisi ollut olemassa alusta alkaen, olisimme onnistuneet paremmin koordinoinnissa, olisimme tienneet enemmän ja olisimme olleet tehokkaampia.

Lopuksi pidän ratkaisevan tärkeänä sitä, että siirtymäprosessia valvotaan parlamentaarisesti. Euroopan parlamentti ei ole vastuussa vain oikeusperustasta: budjettivallan käyttäjänä se varmistaa myös unionin talousarviosta rahoitettujen toimien valvonnan. Siksi minä jätin yhdessä kollegani Alexander Alvaron kanssa tarkistuksen varojen siirtämisestä varaukseen. Olen jättänyt tarkistuksen myös kollegoideni Alexander Alvaron, Sarah Ludfordin, Ioan Enciun ja Monika Hohlmeierin kanssa pyytääksemme Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suorittamaa tilintarkastusta. Kiitän kaikkia siitä, että he ovat olleet erittäin yhteistyöhaluisia.

  Puhemies. – (FR) En voi antaa puheenvuoroa Rui Tavaresille juuri nyt, koska hänellä on hienoisia liikenneongelmia tietyn tulivuoren takia. Annan hänelle puheenvuoron heti kun hän saapuu.

  Alexander Alvaro, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, SIS II -järjestelmä on yritysten, epäonnistumisten ja uusien yritysten tarina, joka on jatkunut jo vuosia. Kyseiset yritykset, epäonnistumiset ja uudet yritykset ovat tähän saakka nielleet yhteensä 90 miljoonaa euroa – 90 miljoonaa, joka on monien ihmisten silmissä ollut täysin hukkaan heitettyä.

Talousarvion näkökulmasta vahvistan Carlos Coelhon jokaisen lauseen, jokaisen sanan ja jokaisen toimen. Teemme erittäin tiivistä ja erittäin hyvää yhteistyötä tässä asiassa. SIS II -järjestelmän toiminta on meidän kaikkien yhteinen etumme. Joskus kuitenkin on myönnettävä – kuten monessa muussakin asiassa elämässä – että kun asiat eivät toimi, on harkittava vaihtoehtoja.

Me Euroopan parlamentissa emme ole vielä valmiita luopumaan tästä hankkeesta ja tuemme komission jäsen Malmströmiä, joka on hyväksynyt tämän vaikean perinnön, kaikin mahdollisin tavoin. On kuitenkin selvää – me olemme todenneet sen budjettivaliokunnassa ja suosittelemme sitä myös täysistunnolle – että SIS II -järjestelmän maksut siirretään varaukseen, niin että meillä on enemmän valtaa kyseisten varojen käyttöön. Henkilökohtaisesti odotan, että on olemassa B-suunnitelma siltä varalta, että tunnustamme jonain päivänä, ettemme voi saavuttaa sitä, mitä halusimme.

  Puhemies. – (FR) Rui Tavaresin poissa ollessa annan puheenvuoron komission jäsen Malmströmille.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän Carlos Coelhoa ja Alexander Alvaroa heidän panoksestaan ja kiitän teitä erittäin rakentavasta yhteistyöstä, jota olemme tehneet tässä äärimmäisen vaikeassa asiassa, jonka olen perinyt. Asia on erittäin monimutkainen, mutta olen päättänyt tehdä yhteistyötä teidän kanssanne, jotta saamme asian järjestykseen avoimesti ja hankkeen valmiiksi.

Huominen äänestys on erittäin ajankohtainen SIS II -hankkeen kannalta. Neuvosto on vahvistanut, että välitavoite I -testi onnistui ja että SIS II -järjestelmän kehittämistä pitäisi jatkaa nykyisten teknisten ratkaisujen pohjalta.

Käsiteltävänä olevat lainsäädäntöehdotukset sisältävät kolme keskeistä tekijää: Carlos Coelho viittasi niihin, ja se muuttaa hankkeen kehityksen. Ensinnäkin, kuten Carlos Coelho totesi, välineiden alkuperäinen määräaika – 30. kesäkuuta 2010 – on muuttunut epärealistiseksi ja sitä on siksi muutettava. Sen ansiosta SIS II -hanke jatkuu teknisin vaatimuksin ja kokonaisaikataululla, joita jäsenvaltioiden asiantuntijat parhaillaan määrittelevät uudelleen. Neuvosto saa sen tarkasteltavakseen 3. ja 4. kesäkuuta.

Esittelijä vaatii erityistä määräaikaa SIS II -järjestelmän kehittämiselle. Valitettavasti minun on kerrottava teille, että komissio ei voi vielä käsitellä kyseistä ehdotusta. Komission asiantuntijat ovat yhdessä jäsenvaltioiden kanssa viimeistelemässä vaatimusten mukauttamista ja uutta kokonaisaikataulua. Kunhan se on tehty, komissio antaa asianmukaisia ehdotuksia uuden kokonaisaikataulun pohjalta. Tämä esitellään seuraavassa oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa kahden viikon kuluttua.

Toiseksi hallintoneuvosto on ryhmä teknisiä asiantuntijoita, jotka antavat neuvoja SIS II -järjestelmän kehittämisessä, ja se pitäisi virallistaa. Hallintoneuvosto on jo osoittautunut erittäin hyväksi yhteistyön ja teknisen analyysin välineeksi komission ja jäsenvaltioiden asiantuntijoiden välillä. Ehdotuksella varmistetaan, että toiminta jatkuu, samalla kun hallintoneuvoston roolia, koostumusta ja menettelyjä kevennetään. Siksi – kyse on täysin teknisestä elimestä – ei ole syytä avata hallintoneuvostoa Euroopan parlamentin jäsenille ja parlamentin virkamiehille. Jatkamme SIS II -järjestelmän kehittämistä avoimesti Euroopan parlamentin kanssa, mutta meidän on tehtävä selvä ero teknisen työn ja poliittisen avoimuuden välillä. Tässä hengessä komissio on valmis tarjoamaan täydellisiä teknisiä tietoja tämän parlamentin jäsenille toimittamalla parlamentille hallintoneuvoston raportit Carlos Coelhon ehdotuksen mukaisesti.

Kolmanneksi, kehittämisen vaatimaa oikeudellista joustavuutta vaihtoehtoisen teknisen suunnitelman muodossa on suunniteltu, ja uskon kaikkien hyväksyvän sen perussyyt.

Kysymyksessä, joka koskee SIS II -järjestelmän kehittämisen jatkamisen budjettinäkökohtia, komissio yhtyy esittelijän tavoitteeseen käyttää veronmaksajien rahat mahdollisimman tehokkaasti. Tässä yhteydessä mietinnössä pyydetään varaamaan parlamentille oikeus siirtää varoja SIS II -järjestelmän kehittämiseksi vuoden 2011 talousarvion varaukseen. Se on tietysti täysin budjettivallan käyttäjän harkinnassa. Talousarvion täytäntöönpanon näkökulmasta kysyisin vain Alexander Alvarolta, voitaisiinko soveltaa jonkinlaista selvää ja tehokasta vapautusmenettelyä siltä varalta, että tarvitsemme rahat. Kiitän kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa, Carlos Coelhoa ja talousarvion valvontavaliokunnan valmistelijaa Alvaroa erinomaisesta yhteistyöstä tässä asiassa.

Olen pahoillani siitä, ettei Rui Tavares ole vielä täällä. Meillä olisi ollut tilaisuus keskustella EU:n uudelleensijoittamisohjelmasta hänen kanssaan – aihe on erittäin tärkeä. Kuten tiedätte, suurin osa maailman pakolaisista asuu Aasian, Afrikan ja Lähi-idän valtioissa. Monella heistä on edessään vain huonoja vaihtoehtoja: he eivät voi palata kotimaahansa, eivätkä he voi integroitua ensimmäiseen turvapaikkamaahan, koska monet näistä valtioista kärsivät itsekin konflikteista ja köyhyydestä. Kyseisille pakolaisryhmille uudelleensijoittaminen voi olla ainoa vaihtoehto.

Uudelleensijoittamisella Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat osoittaa tuntuvaa solidaarisuutta usein liikarasitetuille ensimmäisille turvapaikkamaille ja samalla suojella joitakin kaikkein heikoimmassa asemassa olevia pakolaisia kestävissä ja inhimillisissä olosuhteissa. Tällä hetkellä uudelleensijoittamista tapahtuu, mutta EU:n tasolla ei ole rakenteellista koordinaatiota. Komissio katsoo, että EU voi tehdä vielä enemmän ja olla vielä aktiivisempi uudelleensijoittamisessa vahvistamalla unionin roolia maailmassa ja osoittamalla solidaarisuutta niille alueille, joita asia eniten koskee. Syyskuussa 2009 jätetyllä ehdotuksella pyritään parantamaan tilannetta. Olemme erittäin tyytyväisiä erittäin myönteiseen vastaukseen, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet ehdotuksesta. Kiitän erityisesti Rui Tavaresia erinomaisesta työstä ja olen tyytyväinen eri ryhmien väliseen voimakkaaseen poliittiseen konsensukseen tässä asiassa.

Ehdotuksen ajatuksena on se, että EU edistää yhdessä UNHCR:n kanssa uudelleensijoittamisen entistä strategisempaa käyttöä. Se perustuu vuosittaiseen päätökseen uudelleensijoittamisen yhteisistä painopisteistä. Yhdistämällä kansalliset kiintiöt EU voi auttaa lievittämään joitakin kaikkien vaikeimmista konflikteista maailmassa ja pakolaisia koskevissa tilanteissa. Ohjelmassa jätetään kullekin jäsenvaltiolle lopullinen päätös uudelleensijoitettavien pakolaisten määrästä, vaikka siinä annetaan niiden koordinoida ja jakaa kokemuksia ja parhaita käytäntöjä. Vuosittaisen toimen avulla EU voi vastata entistä paremmin kasvaviin haasteisiin ja maailmanlaajuisiin pakolaisia koskeviin tarpeisiin, jotta jäsenvaltiot voivat käyttää Euroopan pakolaisrahastoa entistä tehokkaammin. Ohjelmalla autetaan myös kohdennettua ja käytännöllistä yhteistyöhanketta Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston kautta. Se tehdään yhteistyössä kansallisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Tuen täysin esittelijän ajatusta viraston erikoisyksikön perustamisesta Maltaan.

Yhteisestä EU:n uudelleensijoittamisohjelmasta keskustellaan ratkaisevalla hetkellä: vuoden 2007 jälkeen viisi jäsenvaltiota – niiden lisäksi joilla oli jo ohjelmansa – on päättänyt käynnistää kansallisen uudelleensijoittamisohjelman. Useat muut jäsenvaltiot ovat uudelleensijoittaneet irakilaisia pakolaisia viime vuonna reaktiona sitoumukseen, josta sovittiin EU:ssa vuonna 2008. On erittäin tärkeää, että ylläpidämme tätä myönteistä kehitystä ja että ehdotuksen hyväksymistä ei lykätä.

Pahoittelemme kuitenkin sitä, että tietyt ristiriidat ja menettelytapakysymykset haittaavat ehdotuksen nopeaa hyväksymistä. Ehdotus on poliittisesti merkittävä. Komission päätös antaa vuosittaiset uudelleensijoittamista koskevat painopisteet on täytäntöönpanoa koskeva päätös ja muodostaa osan Euroopan pakolaisrahaston varainhoitoa. Olemme huolestuneita siitä, että "delegoituja säädöksiä" koskeva menettely lykkääntyy huomattavasti, mikä tekee rahaston hoidosta erittäin vaikeaa.

Tämä on ensimmäinen askel kohti yhteistä lähestymistapaa; asiaa tarkastellaan tietysti myöhemmin uudelleen, ja on olemassa suunnitelmia vieläkin kunnianhimoisemmista aloitteista osana Tukholman ohjelmaa.

  Georgios Papanikolaou, PPE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitos tuoreista tiedoista. Vaikka Rui Tavares ei olekaan läsnä, haluan kiittää häntä yhteistyöstä, jota olemme tehneet tähän saakka, ja ilmaisen poliittisen ryhmämme puolesta myönteisen kantamme uudelleensijoittamisohjelmaan.

Puhumme nyt yhtenäisestä pakolaisalueesta ja yhdennetystä pakolaisten hallintapolitiikasta, jota tarvitsemme. Kyseistä ponnistusta tukeva rahoitusväline on tietysti Euroopan pakolaisrahasto, jota emme todellakaan ole hyödyntäneet tarpeeksi tähän mennessä ja meillä on varaa tehdä asioita enemmän ja paremmin.

EU:n vastaus maailmanlaajuisiin uudelleensijoittamista koskeviin vaatimuksiin on ollut tähän saakka asianmukainen. Muistutan teitä siitä, että jäsenvaltioiden osallistuminen on vapaaehtoista, ja tähän saakka, kun otetaan huomioon kaksi valtiota jotka osallistuivat tähän nimenomaiseen uudelleensijoittamiseen, vain 12 jäsenvaltiota 27:stä osallistuu tähän ponnistukseen, ja tähän saakka sitä koskevat luvut eivät ole olleet mitenkään rohkaisevia. Vuonna 2009 EU:hun saapui 6 896 pakolaista uudelleensijoittamisohjelman puitteissa, mikä on vain 8,2 prosenttia kokonaismäärästä.

Tarvitsemme todellakin parempaa koordinointia ja pyrimme tällä mietinnöllä ja järjestämällämme kuulemisella antamaan kannustimia ja selittämään jäsenvaltioille, että meillä on kaikki syyt edetä kyseisen ohjelman soveltamisessa ja täytäntöönpanossa.

Ihmisoikeuksien suojelu ja todellinen solidaarisuus kolmansien valtioiden kanssa ovat tietysti tärkeitä tavoitteita. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että toinen syy siihen, miksi kaikilla jäsenvaltioilla on syy osallistua tähän ohjelmaan, on se, että voimme lähettää ohjelmalla kaikille sitä tarvitseville viestin, että heidän kannattaa valita lailliset kanavat pyrkimyksilleen päästä EU:hun, EU:n alueelle parempaa tulevaisuutta varten.

Laitonta maahanmuuttoa voidaan käsitellä uudelleensijoittamisohjelmalla myös epäsuorasti, sillä jos tällaisia ohjelmia on olemassa, pakolaiset eivät valitse laittomia kanavia vaan odottavat pääsyä tällaiseen ohjelmaan.

Lopuksi haluan sanoa, että me jätimme pakolaisten sisäisestä uudelleensijoittamisesta tarkistuksen, jota ei hyväksytty. Arvoisa komission jäsen, odotamme jossain vaiheessa komissiolta aloitetta siitä asiasta. Dublin II rasittaa tiettyjä valtioita, ja on erittäin tärkeää, että viemme uudelleensijoittamisohjelmaa eteenpäin Euroopan pakolaisrahaston avulla.

  Antonio Masip Hidalgo, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän Cecilia Malmströmiä siitä, että hän on saapunut tänne. Kannatan mietintöä ja Rui Tavaresin työn henkeä, koska hänen työnsä kansalaisjärjestöjen ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisvaltuutetun toimiston kanssa sekä Euroopan unionin ulkopuolinen oikeusvertailu ovat erittäin tärkeitä.

Kyseiset kokemukset ovat erittäin tärkeitä, ja koska olen ollut kunnanvaltuuston jäsen, katson myös, että kaikkien EU:n valtuustojen olisi sitouduttava asiaan.

Se johtuu siitä, että vaikka käymme läpi kriisiä, syvin kriisi on ollut pakolaiskriisi, joka on ollut yhteisen muistinmenetyksen kriisi. EU:ssa ja rikkaissa valtioissa olemme unohtaneet, että sodat, jotka tuottavat pakolaisia, ovat sotia, joista me olemme vastuussa ja joista kotimaamme ja hallituksemme ovat vastuussa. Meidän on hoidettava yhteistä muistinmenetystä.

Olen Cecilia Malmströmin kanssa samaa mieltä siitä, mitä hän sanoi sitoutumisesta ja tietysti meidän on sitouduttava. Euroopan parlamentin valtuuskunta on vieraillut Irakin palestiinalaisten luona. Tietysti se on: meidän on sitouduttava kyseisten pakolaisten auttamiseen.

Sanoisin kuitenkin kaikella kunnioituksella Cecilia Malmströmille seuraavaa: Euroopan parlamentin – hän itse on ollut jäsen – ja komission delegoituja säädöksiä koskevat ristiriidat on ratkaistava. En haluaisi, että mietintö, joka näyttää tänään saavan hyvän vastaanoton, torjuttaisiin sen takia, että komissio ja Euroopan parlamentti eivät pääse yksimielisyyteen delegoiduista säädöksistä.

Puhetta johti
varapuhemies Dagmar ROTH-BEHRENDT

  Nadja Hirsch, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, me kaikki totesimme keskustelussa tästä aiheesta, että meidän on yksinkertaisesti vakuutettava entistä useampi jäsenvaltio osallistumaan ohjelmaan. Uskon, että siinä suhteessa voidaan saavuttaa paljon kertomalla ohjelmasta ja myös korostamalla sen etuja, sillä ne, jotka ovat osallistuneet ohjelmaan, ovat tähän mennessä aina sanoneet jatkavansa osallistumista ja olevansa ohjelmaan tyytyväisiä.

On erittäin tärkeää tehdä selväksi keihin tässä viitataan. Tässä viitataan ihmisiin, joilla ei itsellään ole voimia tulla Eurooppaan. Kyse on naisista, lapsista ja sairaista, jotka asuvat pakolaisleireillä EU:n ulkopuolella ja tarvitsevat apuamme. Mielestäni on myönteistä, että me päätämme ottaa käyttöön entistä suuremman osan Euroopan pakolaisrahastosta tulevaisuudessa.

Samalla pidän erittäin tärkeänä myös sitä, että kyseiset rahat, jos ne maksetaan kansallisille parlamenteille toisin sanoen kansallisvaltioille, eivät vain häviä talousarvioon vaan että ne todella käytetään kestävän rakenteen rakentamiseen. Rahat on tosiasiassa osoitettava paikallisviranomaisille ja kaupungeille, joissa kotoutuminen tosiasiassa tapahtuu ja joissa hoitopaikat ja asunnot ovat. On erittäin tärkeää, että kaupungit ja paikallisviranomaiset otetaan kumppaneinamme mukaan tähän keskusteluun.

Jäsenvaltiot torjuvat sen lyhyellä aikavälillä todennäköisemmin kuin paikallisviranomaiset. Sen myötä tulevassa suunniteltavuudessa näen tärkeän tekijän yhdistävän meitä – EU:ta – ja niitä, jotka itse paikalla toteuttavat kotouttamisen. Kaiken kaikkiaan se voisi varmasti edistää uudelleensijoitusohjelmaa, jota pidän erittäin myönteisenä. Ennen kaikkea on todettava täysin selvästi, että kansalaiset on otettava mukaan – on löydettävä ihmiset ja yhdistykset, jotka tasoittavat paikkakunnalla uuden elämän aloittavien ihmisten tietä ja jotka näyttävät heille, miten heidän uusi kaupunkinsa toimii tai missä on lähin uima-allas.

Tarvitsemme koko yhteiskunnan kattavaa yhteisymmärrystä siitä, että haluamme osallistua uudelleensijoittamisohjelmaan, joka on hyvä ratkaisu, ja että kotouttaminen tapahtuu todellakin itse paikalla.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, olisin mieluummin kuunnellut esittelijää Rui Tavaresia, mutta olkoon; nyt hän on lopultakin liittynyt keskusteluumme ja se on pääasia. Uskon, että työ, jonka hän on onnistunut tekemään saavuttaakseen yhteisymmärryksen Euroopan pakolaisrahaston varojen käytöstä – rahaston tarkoituksena on kannustaa jäsenvaltioita kehittämään pakolaisten uudelleensijoittamisohjelmaansa – on ollut erittäin myönteistä, ja Cecilia Malmström kannustaa sitä kovasti ja olen siitä erittäin iloinen.

Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä pari lukua, jotka auttavat meitä pitämään rahaston laajuuden oikeissa mittasuhteissa. Jos sijoittaisimme koko Euroopan pakolaisrahaston – mitä en halua koska se heikentäisi väistämättä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteiden rahoitusta EU:ssa – voisimme sijoittaa uudelleen 20 000 pakolaista EU:hun. Luku on kaukana UNHCR:n pyynnöstä. UNHCR on todennut, että maailmassa on yli 470 000 pakolaista, jotka tarvitsevat uudelleensijoittamista. Se merkitsee ihmisiä, joilla on todellisia erityistarpeita, haavoittuvuuksia ja heikkouksia ja jotka eivät mitenkään voi palata kotimaahansa. Meidän on siksi oltava järkeviä.

Minusta toinen varotoimenpide, joka meidän on toteutettava – koska meillä on siitä kokemusta kotimaassani Ranskassa – koskee joidenkin pakolaisten uudelleensijoittamisen saamaa mediajulkisuutta hyväntekeväisyyden puuna joka häviää väärinkäytösten metsään, koska samaan aikaan kidutuksen vastainen komitea on juuri tuominnut Ranskan turvapaikanhakijoiden palauttamisesta kolmansiin valtioihin, joissa heitä uhkaa epäinhimillinen tai halventava kohtelu.

Katson – ja tämä on viimeinen asiani – että meidän on pidettävä mielessä kyseiset varotoimenpiteet.

  Marie-Christine Vergiat, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, puhun Schengenin tietojärjestelmästä. Tänään meidän on tutkittava oikeudellista kehystä, jossa siirtyminen SIS I -järjestelmästä SIS II -järjestelmään tapahtuu. Sanoisin, että kaikki varoitusvalot vilkkuvat punaisena tässä asiassa. Arvoisa komission jäsen, vähintä mitä voimme sanoa on se, että testit eivät ole olleet vakuuttavia tässä suhteessa.

Huolimatta kolmen suuren jäsenvaltion – Ranskan, Saksan ja Itävallan – vastustuksesta komissio on sinnikäs. Kuten tiedätte, me Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmässä / Pohjoismaiden vihreässä vasemmistossa olemme aivan yhtä sitkeitä, sanoisin niin, kun ajatellaan varauksiamme, jotka koskevat säilytystä ja riskejä, joita se aiheuttaa tietosuojalle. Katson, että elämme varsin epätodelliselta tuntuvaa aikaa, kun asiantuntijat arvostelevat yhä useammin turvallisuuden kaikkiin näkökohtiin liittyviä väärinkäytöksiä ja riskejä, ja he tietävät mistä puhuvat. Meidän on toteutettava varotoimenpiteitä kaikkien kansalaisten tietosuojan alalla. Meidän on minimoitava tiedostojen välisiin yhteyksiin liittyvät riskit. Me Ranskassa tunnemme hyvin väärinkäytökset, joita voi seurata tiedostojen välisistä yhteyksistä.

Arvoisa komission jäsen, nykyisissä olosuhteissa GUE/NGL-ryhmä ei voi tukea tällaista siirtymistä.

  Gerard Batten, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistynyt kuningaskunta ei ole allekirjoittanut Schengenin sopimusta, joten teknisesti tätä ehdotusta ei pitäisi soveltaa siihen. Vanha työväenpuolueen hallitus ei osallistunut ohjelmaan, ja uuden liberaalidemokraattien ja konservatiivien hallituksen täytyy pysyä sen ulkopuolella. Tällainen järjestelmä vain kannustaisi uusia pakolaisia, aitoja tai ei, tulemaan Euroopan unioniin.

Kuvitelkaapa, että Turkki liittyisi Euroopan unioniin: voimme odottaa, että 72 miljoonaa turkkilaista saisi automaattisen oikeuden päästä EU:n jäsenvaltioihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, mutta sen lisäksi pakolaisvirrat Iranin ja Irakin kaltaisista valtioista voisivat ylittää Turkin rajan ja hakea sitten uudelleensijoittamista muualle EU:hun! Yhdistyneen kuningaskunnan ei tarvitse liittyä tällaiseen järjestelmään, mutta on mielenkiintoista nähdä miten uusi hallituksemme kamppailee tällaisten kysymysten kanssa. Toinen puoli siitä, konservatiivinen puolue, teeskentelee euroskeptistä, mitä se sitten tarkoittaakin, kun taas toinen puoli, liberaalidemokraattinen puolue, kannattaa EU:ta varauksetta. Uusi pääministerimme David Cameron voi kuitenkin ratkaista tällaiset ongelmat kertaheitolla, kuten eilen hänelle kerroin.

Tämän parlamentin jäsenten määrän kasvu edellyttää Lissabonin sopimuksen täydellistä uudelleenratifiointia. David Cameron voi yksinkertaisesti päättää olla ratifioimatta sitä uudelleen tai pitää myöhästyneesti kiinni raudanlujasta lupauksestaan ja antaa briteille Lissabonin sopimuksesta kansanäänestyksen, joka heiltä evättiin.

  Rui Tavares, esittelijä. – (PT) Hyvät parlamentin jäsenet, maailmassa on pakolaisia, jotka eivät voi palata kotimaahansa liian epävakaan tilanteen takia, eivätkä voi jäädä kauttakulkumaahan, koska se ei ole allekirjoittanut Geneven yleissopimuksia, eivätkä he voi esimerkiksi työskennellä kyseisessä maassa.

Luvut ovat suhteellisen pieniä: 200 000 vuodessa, ja ongelma on jo ratkaistu joidenkin pakolaisten osalta – heidän ainoa vaihtoehtonsa on saada uusi elämä kolmannessa valtiossa – ratkaisun tarjoavat kansainväliset toimijat, jotka sijoittavat uudelleen pakolaisia: Yhdysvallat on ottanut vastaan 80 000 ja Kanada, Australia, Brasilia ja Chile jonkin verran. Kuka puuttuu luettelosta? Siitä puuttuu EU.

Ruotsin puheenjohtajakaudella neuvosto myönsi viisaasti, että EU:hun uudelleensijoitettavien pakolaisten määrää olisi lisättävä huomattavasti, ja se puhui jopa 100 000 pakolaisesta. Komissio on myös viisaasti tarkastellut uudelleen joitakin Euroopan pakolaisrahaston lausuntoja mahdollistaakseen entistä ponnekkaamman ja voimakkaamman politiikan pakolaisten uudelleensijoittamiseksi.

Minulla on tällä hetkellä kaksi mietintöä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan nimissä: toinen niistä koskee yhteispäätösmenettelyä ja toinen on valiokunta-aloitteinen mietintö. Meillä on neljä uutta lisäystä yhteispäätösmenettelyn nykyisen politiikan korjaamiseksi; kaksi niistä koskee kuitenkin menettelyjä.

Ensimmäinen uusi lisäys on kaksitahoinen lähestymistapa. Komission ehdotuksessa, jota käsittelemme, puolustetaan lähinnä alueellisia painopisteitä ja sitten, alueellisten puitteissa, painopisteitä, joita kutsuisin "humanitaarisiksi". Me hyväksyimme kaksi kyseisistä painopisteistä mutta annamme niille autonomian. Toisin sanoen katsomme, että EU:lla täytyy olla pakolaisten uudelleensijoittamista varten interventiostrategioita, jotka ovat erittäin tärkeitä ulkopolitiikan näkökulmasta. Kyseisissä strategioissa on joskus sallittava väliintulot tietyillä maailman alueilla, avoimet ovet tiettyyn valtioon, tai luotava luottamussuhteita tietyillä maailman alueilla. Niissä on kuitenkin annettava jäsenvaltioille vapaus reagoida muualla maailmassa tilanteisiin, jotka muodostavat humanitaarisen painopisteen.

Mitkä tilanteet ovat painopisteitä? Esimerkiksi kidutuksen uhrit, naiset ja lapset, jotka ovat seksuaalisen väkivallan uhreja, tai ihmiset, jotka on sijoitettava uudelleen vakavista terveyssyistä.

Toinen uusi piirre on mukauttaminen. Siinä pyritään siirtymään eteenpäin vain 10 jäsenvaltiosta, jotka tällä hetkellä sijoittavat uudelleen pakolaisia EU:ssa, niin että voimme yrittää varmistaa sen, että loputkin 27 jäsenvaltiosta alkavat sijoittaa heitä uudelleen. Sitä varten me ehdotimme pakolaiskohtaisen määrärahan lisäämistä uusille jäsenvaltioille ensimmäisenä vuonna, sen vähentämistä hieman toisena vuonna ja sen pitämistä samana kuin muissa jäsenvaltioissa, jotka sijoittavat pakolaisia uudelleen, kolmannesta vuodesta eteenpäin; se riippuu siitä, että lisätty määräraha käytetään kestävän uudelleensijoittamisohjelman kehittämiseen ensimmäisinä vuosina, jotka ovat vuosia, jolloin uuden uudelleensijoittamisohjelman käynnistäminen on kaikkein kalleinta.

Toiset kaksi uutta piirrettä koskevat menettelyjä. Toinen niistä antaa komissiolle mahdollisuuden käynnistää hätämenettely pakolaisten uudelleensijoittamiseksi tietyltä maailman alueelta – jossa on humanitaarinen katastrofi tai kriisitilanne – koska menettely, joka meillä on ollut, on toteutettu vuosittaiselta pohjalta ja katastrofit ja humanitaariset kriisit eivät selvästikään noudata aikatauluja. Neljäs uusi piirre olivat delegoidut säädökset, ja tässä asiassa minun on kerrottava teille, Cecilia Malmström, hyvin selvästi, että Euroopan parlamentti voi huolehtia aikataulua ja menettelyä koskevista seikoista erittäin tehokkaasti, ja me lupaamme vastata nopeasti delegoituihin säädöksiin. Lupaamme myös, että etukäteen pidettävä kuuleminen ja keskustelu, joita ehdotimme esimerkiksi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan kanssa, voivat ehkäistä Euroopan parlamentin ja komission välisiä mielipide-eroja alueista, jotka ovat uudelleensijoittamisen painopisteitä.

Emme voi hyväksyä sitä, että komissio perussopimusten valvojana kertoo meille, että delegoituja säädöksiä, joihin sillä ei ole oikeudellisia vastaväitteitä, ei saa hyväksyä tämän päätöksen puitteissa, joka on niin tärkeä ulkopoliittisesti ja humanitaarisesti, vain siksi, että säädökset vaikuttava komissiosta byrokraattisilta, kun me sanomme etteivät ne ole sitä.

Nyt on niin, että meidän ja oikeudellisen yksikön näkökulmasta tämä päätös on osa delegoituja säädöksiä, ja sellaisena me katsomme, että komission on puolustettava delegoitujen säädösten hyväksymistä perussopimusten valvojana eikä esitettävä vastaväitteitä, jotka koskevat tällä hetkellä vain menettelyjä. Ennen kaikkea katsomme, ettei mikään kyseisistä asioista saa estää meitä saavuttamasta yhteistä tavoitettamme: uudelleensijoitettavien pakolaisten määrän lisäämistä Euroopan unionissa.

  Simon Busuttil (PPE). – (MT) Arvoisa puhemies, suunnitteilla olevalla uudelleensijoittamisohjelmalla täytetään merkittävä, pitkäaikainen aukko. Olen itse asiassa hämmästynyt siitä, miten tätä ohjelmaa ei ole ollut aikaisemmin EU:ssa. On olemassa valtioita, jotka ovat jo antaneet esimerkin, kuten Yhdysvallat, jolla on jo erittäin tehokas uudelleensijoittamisohjelma ja jolla on paljon kokemusta tällä alalla. Voimme oppia siltä paljon.

Tällaiset ohjelmat ovat tärkeitä, koska niillä osoitetaan Euroopan unionin halukkuus näyttää inhimillinen puolensa maailman pakolaisille. Niiden toinen tärkeä tavoite on hillitä laittomien pakolaisten virtaa Euroopan unioniin, mukaan luettuna suojelua vaativat pakolaiset.

Siten, jos nyt perustettavaa uudelleensijoittamisohjelmaa voidaan käyttää Libyassa olevien kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden uudelleensijoittamiseksi, niin kyseisillä henkilöillä on tuskin mitään syytä ylittää Välimerta ja riskeerata henkeään matkalla. Tällä tavoin me autamme heitä ja niitä Euroopan unionin jäsenvaltioita, joilla on niskassaan kohtuuton taakka.

Tätä ohjelmaa on käytettävä yhdessä toisen ohjelman kanssa, jolla pyritään auttamaan niitä Euroopan unionin jäsenvaltioita, joille nykyinen maahanmuuttovirta muodostaa kohtuuttoman taakan. Meidän on näytettävä kyseisille valtioille, että haluamme perustaa ohjelman, jonka avulla voidaan siirtää muihin jäsenvaltioihin ihmisiä, joille on myönnetty kansainvälinen suojelu.

Tähän saakka kyse on ollut vielä pilottihankkeesta, joka koskee Maltaa. Haluaisin kuitenkin hankkeen muodostuvan pysyväksi ja laajenevan muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin, jotka sitä vaativat.

  Ioan Enciu (S&D). – (RO) Puhun asiasta Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän SIS-järjestelmästä vastaavana esittelijänä. Aluksi onnittelen Carlos Coelhoa valtavasta työstä, jonka hän on tehnyt, sekä erityisesti johdonmukaisuudesta, jota hän on osoittanut kahden mietinnön viimeistelyssä. Kiitän myös komission jäsen Malmströmiä, koska komissio on alkanut osoittaa avoimuuden merkkejä siitä lähtien kun hän aloitti virassaan.

Meitä on huolettanut ja huolettaa edelleen se, ettei SIS II -järjestelmän määräaikoja ole pystytty noudattamaan. Euroopan parlamentti on ilmaissut useassa yhteydessä kantansa viivästyksiin, erityisesti siihen ettei komissio ole onnistunut asettamaan tarkkaa määräaikaa toiminnan käynnistämiselle. Se, ettemme vieläkään tiedä varmasti onnistuivatko suoritetut testit, herättää vakavia epäilyksiä siitä, miten hanketta johdetaan.

Koska Euroopan parlamentin velvollisuutena on valvoa tapaa, jolla yhteisön rahoja käytetään, ehdotus pitää varauksessa varoja, jotka osoitetaan SIS II -järjestelmän kehittämiseen varainhoitovuonna 2011, on normaali varotoimi. Euroopan parlamenttia on kuultava jatkuvasti ja sille on tiedotettava SIS II -hankkeen edistymisestä. Hanketta ei voida vaarantaa poliittisen tahdon tai johtamiskyvyn puutteen takia. Hankkeessa on täytettävä nykyiset vaatimukset, tuettava tietosuojaa ja noudatettava kustannus–hyötyperiaatetta, ja järjestelmä on otettava käyttöön täsmällisesti sen täytäntöönpanoa koskevan aikataulun rajoissa.

  Tatjana Ždanoka (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin puhun Schengenin tietojärjestelmästä. Aluksi kiitän Carlos Coelhoa erinomaisesta työstä ja korostan sitä, että ryhmäni on ollut – alusta alkaen – erittäin varovainen SIS II -järjestelmän hyväksymisen suhteen, koska se vaikuttaa tietosuojaan monin tavoin.

Nyt minusta vaikuttaa siltä, että SIS II -järjestelmän taru ei ole lähelläkään loppua. Havaitsemme viivästyksiä ja kustannusten ylityksiä; meillä ei ole mitään myönteisiä tuloksia. Meillä ei ole edes yhteisymmärrystä testitulosten arvioinnista, koska Itävalta, Saksa ja Ranska eivät pidä testejä onnistuneina. Meidän mielestämme esittelijän omaksuma lähestymistapa on aivan oikea. Meidän on oltava rehellisiä ja myönnettävä, että nykyinen hanke saattaa epäonnistua, ja meidän on keskusteltava vaihtoehdoista. Meidän on myös huolellisesti tutkittava syyt epäonnistumisen taustalla; jos meidän on investoitava vielä 30 miljoonaa euroa, Euroopan parlamentilla pitäisi olla käytettävissään kaikki tiedot, jotta hyväksyntä perustuu tietoon.

Meidän on myös säilytettävä päättymislauseke. Emme voi jatkaa rahojen sijoittamista elinikäiseen hankkeeseen. Tarvitaan tietysti jonkin verran joustavuutta, mutta meillä on oltava selvät perusteet arviointia varten ja meidän on reagoitava nopeasti, jos jokin menee taas pieleen.

  Cornelia Ernst (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, aluksi totean – viittaan nyt Schengenin tietojärjestelmään – että EU:n ei pitäisi harjoittaa toiveisiin perustuvaa politiikkaa vaan todellisuuteen perustuvaa politiikkaa. Schengenin tietojärjestelmän alalla se tarkoittaa sitä, että meidän on otettava huomioon se, että testit – joita kutsutaan "ensimmäiseksi välitavoitteeksi" – ovat epäonnistuneet.

Kahdeksan vuoden puuhastelun jälkeen tiedämme, että jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa komission ehdottamaa toimenpidettä – siirtymistä SIS I+ -järjestelmästä SIS II -järjestelmään. Se on mahdotonta teknisesti ja oikeudellisesti. Se ei ole minun arvioni – se on Saksan liittotasavallan arvio. Se on kotimaani kanta, ja se on kanta, johon yhdyn täysin. Tähän saakka järjestelmään on haaskattu 90 miljoonaa euroa, ja komissio haluaisi kuluttaa lisää. Emme halua jatkaa määräaikaa vuoteen 2013; haluamme tehdä sen täysin selväksi. Sen sijaan haluamme hylätä tämän järjestelmän ja käynnistää vaihtoehdon etsimisen.

Toiseksi Saksan vasemmistopuolue suhtautuu periaatteessa kriittisesti SIS II -järjestelmään – haluan muistuttaa teitä siitäkin tässä vaiheessa – koska järjestelmää laajennetaan voimakkaasti esimerkiksi salaisiin palveluihin. Saksassa vaaditaan, että salaiset palvelut ja poliisi toimivat erillään. Kaikenlainen salaisten palvelujen ja poliisin tietojen sekoittaminen merkitsee sitä, että koko järjestelmä viedään Saksan perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi. Minun on mainittava se, ainakin saksalaisesta näkökulmasta. Vastustamme SIS II -järjestelmää myös siksi, että se merkitsee valtavan tietomäärän keräämistä ja biometristen tietojen kokoamista ja tallentamista. Se ei ole tarkoituksenmukaista eikä asianmukaista.

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, pyrkimys määritellä johdonmukaisia strategioita, joiden tavoitteena on todellinen jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus, merkitsee edistysaskelta maahanmuuttovirtoja koskevan yhteisön politiikan koordinoinnissa. Kyseinen toimi edustaa kuitenkin myös osaa laajemmasta prosessista, jonka tavoitteena on pakolaisten kansainvälinen suojelu. Jos kansalaisyhteiskunta voidaan ottaa hyödyllisellä tavalla mukaan prosessiin, toimi vaikuttaa olevan läheisessä suhteessa Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston välittömään aktivointiin.

Meidän on heti laadittava luettelo painopisteistä ja tavoitteista aikatauluineen ja erityisine kannustimineen. Meidän on myös osoitettava erityisrahoitusta ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden määrän lisäämiseksi. Tällä hetkellä niitä on vain kymmenen. Emme saa unohtaa myöskään terveyden suojelua, jolla täydennetään sellaisten ihmisten sosiaalista suojelua, jotka ovat heikkouden tilan uuvuttamia.

Tietokonepohjainen tietokanta mahdollistaa myös sen, että kaikki uudelleen sijoitettavana olevan perheyksikön suojelemiseksi toteutetut prosessit voidaan jäljittää. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden kanssa toteutettava yhteistyö voi olla ratkaisevan tärkeää varmistettaessa, että menettelyt ovat yksinkertaisia ja joustavia. Haluamme oikeudenmukaista ja realistista Euroopan unionia, jossa otetaan huomioon erityisesti Etelä-Euroopan jäsenvaltioiden ponnistelut.

On tärkeää, että Euroopan unioni kantaa vastuunsa ja määrittelee kolmansien valtioiden kanssa tehtävät yhteistyösopimukset, kuten Italia teki äskettäin Libyan ja Nigerin kanssa. Meidän mielestämme se on ainoa mahdollinen tapa siirtyä solidaarisuudesta, joka on tähän saakka ollut aivan liian usein pelkkä julkisivu, todelliseen solidaarisuuteen Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä maahanmuuttovirtojen yleisessä hallinnassa.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Aluksi kiitän Rui Tavaresia hänen työstään pakolaispolitiikan alalla ja ilmaisen tässä yhteydessä myös pettymykseni siitä, että alle puolella Euroopan unionin jäsenvaltioista on virallinen uudelleensijoittamisohjelma kolmansista valtioista tuleville pakolaisille.

Kuten olen sanonut täällä monta kertaa, kyseisiä ohjelmia ei koordinoida riittävästi, ja jäsenvaltioiden ja unionin vähäisen koordinoinnin ja yhteistyön seurauksena uudelleensijoittamisen kustannukset ovat myös korkeat, mikä ei luonnollisestikaan tee ajatuksesta houkuttelevaa.

Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että riittävällä poliittisella tahdolla me eurooppalaiset voimme luoda tehokkaan, oikeudenmukaisen ja yhtenäisen uudelleensijoittamisohjelman. Sitä varten on luotava itse ohjelman lisäksi myös erityisrahasto pakolaisten sijoittamiseksi uudelleen unioniin. Kyseisellä paketilla rahoitettaisiin kansallisten uudelleensijoittamisohjelmien luominen valtioissa, joissa niitä ei vielä ole, ja koordinoitaisiin toimia keskitetysti. Minun mielestäni ihanteellinen koordinaattori olisi Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto.

  Indrek Tarand (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia, jotka ovat tehneet kovasti töitä loputtomalta vaikuttavassa SIS II -järjestelmän tarinassa: Carlos Coelhoa ja kentällä toimivia.

Toistuvat viivästykset ja määrärahojen ylitykset ovat erittäin huolestuttavia, ja se kertoo enemmän kuin mikään muu puheenjohtaja Barroson johtamistaidoista hänen ensimmäisessä komissiossaan. Katson, että meidän pitäisi oppia läksy, jonka voimme oppia täällä tänään, ja perustaa sen pohjalta uusi tietotekniikkavirasto, joka voitaisiin sijoittaa Tallinnaan. Kaikki hyötyisivät siitä: ranskalaiset kollegat voisivat pitää palvelimensa Strasbourgissa, pätevät asiantuntijat voisivat tehdä uudet ohjelmistot Tallinnassa vähäisin hallintokustannuksin, siten vältettäisiin monopoli ja edistettäisiin EU:n yhdentymistä ja annettaisiin myös takuu tietosuojasta.

Lopuksi totean luottavani siihen, että komission jäsen Malmström pystyy ratkaisemaan tämän monimutkaisen kysymyksen.

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, selitän kantani lyhyesti.

Ensiksi onnittelen Carlos Coelhoa. Prosessin oli määrä valmistua viimeistään 30. syyskuuta, joten sääntelyvälineet on tarkistettava, ennen kuin ne vanhenevat.

Toiseksi, komissio ei ole antanut ehdotusta, jossa asetetaan määräaika tai poistetaan päättymislausekkeet alkuperäisestä ehdotuksesta.

Kolmanneksi, maahanmuutolle pitäisi määrätä varoaika, jota tarvittaessa voitaisiin jatkaa komiteamenettelyllä.

Neljänneksi, Euroopan parlamentti ei valvo prosessia, mikä on mielestäni erittäin huono asia.

Viidenneksi, emme tiedä toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän testituloksia, ja ne on kerrottava parlamentille.

Kuudenneksi sen perusteella mitä olen sanonut, kannatan esittelijän ehdotuksia ja varoitusta, että tilintarkastustuomioistuin puuttuu asiaan, jos hanke epäonnistuu.

Onnittelen myös Rui Tavaresia Euroopan pakolaisrahastoa ja uudelleensijoittamista koskevista mietinnöistä. Suurimpana ongelmana on solidaarisuuden puute unionissa. Meidän on annettava varovaisesti tukea jäsenvaltioille, jotka ottavat vastaan pakolaisia ensimmäistä kertaa, erityisesti suhteellisten epäkohtien takia. Kyseiset toimet, joita tuen periaatteessa, hyvä Rui Tavares, edellyttävät etukäteen suoritettavaa yksityiskohtaista taloudellista tutkimusta.

  Sylvie Guillaume (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, monessa suhteessa on tärkeää, että äänestämme huomenna Euroopan pakolaisrahaston muuttamisen puolesta, ja keskityn puheessani tähän aiheeseen, samalla onnittelen Carlos Coelhoa ja Rui Tavaresia heidän päätelmistään ja työstään.

Euroopan pakolaisrahastoa koskeva äänestys nostaa esiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden tarpeen osallistua täysimääräisesti uudelleensijoittamiseen, jotta voidaan paikata kaksinkertaisen aukko, joka esiintyy ohjelmaan sitoutuneiden valtioiden määrän ja kunkin valtion vastaanottokapasiteetin muodossa. Muistetaan se, että puhumme nyt pakolaisista, joita tuskin siedetään valtioissa, jotka ovat vastaanottaneet heidät, ja joiden elinolot voivat joskus saada traagisen käänteen, jos ratkaisuja ei löydetä nopeasti.

Uusien keinojen ansiosta voimme itse asiassa tarjota kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille enemmän turvallisuutta, niin kauan kuin – korostan sitä – jokainen Euroopan pakolaisrahastoon osallistuva jäsenvaltio käyttää kyseisiä varoja asianmukaisesti ja avoimesti. Tiedän, että olette siitä erittäin huolestunut, komission jäsen Malmström. On vaikeaa vastata haasteeseen, kun tunnemme jäsenvaltioiden laimean vastaanoton uudelle toimelle, ja tässäkin asiassa korostaisin teidän päättäväisyyttänne, arvoisa komission jäsen.

Lopuksi korostaisin sitä, että pakolaisten kotouttaminen on yksi toimen onnistumisen keskeisistä tekijöistä. Mitä enemmän valmistelemme ja perustelemme pakolaisten saapumista, sitä suurempi on mahdollisuus, että se hyväksytään ja se tapahtuu hyvissä olosuhteissa, ja sitä enemmän jäsenvaltiot – niin me toivomme – osoittavat sitoutumistaan uudelleensijoittamiseen. Siksi meidän parlamenttimme on äänestettävä suurella enemmistöllä Euroopan pakolaisrahaston tarkistusten puolesta.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, monissa jäsenvaltioissa, myös kotimaassani Itävallassa, ihmiset eivät enää tiedä minne uudet turvapaikanhakijat voivat mennä, ja kansalaiset vastustavat perustellusti ajatusta uusista vastaanottokeskuksista. Miten on mahdollista, että siitä huolimatta pakolaisten uudelleensijoittamista edistetään EU:ssa? Suunnitelma päästää EU:hun turvapaikanhakijoita, jotka ovat jo paenneet rajan takana olevaan kolmanteen valtioon, kuten Ukraina, sen takia että elintaso on siellä korkeampi, on täysin käsittämätön. Erityisesti talouskriisin aikana tällaisille ehdotuksille voi vain puistella päätään.

Koko EU:n turvapaikkakäsite on minun mielestäni katastrofi. Käsitteen mukaan turvapaikanhakija, joka saapuu ensiksi Romaniaan, voidaan lähettää takaisin sinne arviointia ja turvapaikkaprosessia varten. Ajatus siitä, että turvapaikanhakijalle tarjotaan perushyvinvointi samalla korkealla tasolla kuin jäsenvaltion kansalaisille, ei ole realistinen eikä siihen riitä rahaa. EU:n pitäisi tarjota turvapaikka kaikille, jotka sitä todella tarvitsevat, niille joilla on todellinen hätä, muttei avata ovia taloudellisista syistä tuleville maahanmuuttajille.

Tarvitsemme ulkorajojen suojelun parantamista, nopeita, byrokratiasta vapaita menettelyjä ja tietysti johdonmukaista palauttamisstrategiaa.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) Perusperiaatteena Euroopan unionin turvapaikka-asioiden hoidossa on korkeatasoisen yhteistyön ja solidaarisuuden varmistaminen jäsenvaltioiden välillä. Sitä ei voida saavuttaa yksittäisissä valtioissa. Lisääntyvä uudelleensijoittamisen strateginen käyttö pakottaa käynnistämään yhteisen Euroopan unionin aloitteen. Nyt vaaditaan vakaata, hyvin kohdennettua ohjelmaa, joka on tehokas ja laadukas. Ohjelmalla varmistetaan se, että jäsenvaltiot osallistuvat pakolaisten uudelleensijoittamisprosessiin.

Jäsenvaltioiden ponnisteluja, jotka koskevat pakolaisten vastaanottamista, on tuettava uusilla taloudellisilla kannustimilla. Kyseiset toimet antavat mahdollisuuden osoittaa EU:lta enemmän solidaarisuutta maailmanlaajuisessa pakolaiskysymyksessä. Kannustamme myös mahdollisimman monia jäsenvaltioita osallistumaan tähän prosessiin.

  Marian-Jean Marinescu (PPE). – (RO) Esittäisin aluksi kommentin vasemmalla puolella istuvalle kollegalleni. Katson, että myös päinvastainen esimerkki on pätevä: kun englantilainen tai irlantilainen tekee rikoksen kotimaassani, hänet pitäisi voida lähettää takaisin.

Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän täytäntöönpanoprosessi on viivästynyt ja vaikuttaa siltä, ettei sitä panna täytäntöön ennen vuoden 2011 loppua. Sen takia kysyisin komission jäseneltä, mitä vaikutuksia sillä on niiden valtioiden aikatauluihin, jotka eivät vielä kuulu Schengen-alueeseen mutta aikovat liittyä siihen.

En voi hyväksyä sitä, ettei komissio voi tällä hetkellä antaa tarkkaa päivämäärää SIS II -järjestelmän käynnistämiselle, mikä herättää huomattavia epäilyjä hankkeen hallinnasta. Lisäkustannukset ja uudet investoinnit, joita aiheutuu siinä tapauksessa, että siirtyminen SIS II -järjestelmään epäonnistuu ja otetaan käyttöön SIS 1+RE -varasuunnitelma, merkitsevät sitä, että vaaditaan paljon tiukempaa talousarvion valvontaa, erityisesti SIS:n, VIS:n ja Eurodacin täytäntöönpanon sääntelystä ja koordinoinnista vastaavassa uudessa virastossa.

  Morten Messerschmidt (EFD). – (DA) Arvoisa puhemies, vuosi sitten kaikki Euroopan parlamentin jäsenet olivat vaalikampanjan tuoksinassa ja pyrkivät saamaan paikan tai säilyttämään paikkansa täällä, ja tiedän että monissa valtioissa kysymys Schengen-alueesta oli erittäin näkyvästi esillä vaalikampanjassa. Äänestäjät, EU:n kansalaiset ovat varsin tyytymättömiä tapaan, jolla EU käsittelee seuraavia kysymyksiä: sisärajojen valvonnan puute, vakavasti puutteellinen ulkorajojen valvonta, täysin riittämätön maahanmuuton valvonta ja aave, joka odottaa meitä vuoden kuluttua riippuen siitä antaako komissio Bulgarialle ja Romanialle luvan liittyä Schengen-alueeseen.

Kuulen ihmisten sanovan, että meidän on osoitettava solidaarisuutta, mutta rehellisesti sanottuna kenelle sitä on osoitettava? Kenen on osoitettava solidaarisuutta? Kun havaitsemme valtavia väärinkäytöksiä järjestelmässä, jonka EU ja jäsenvaltiot ovat perustaneet, on ehkä aika osoittaa hieman solidaarisuutta kansalaisille, jotka elävät komission ja jäsenvaltioiden epäonnistuneen politiikan kanssa.

  Roberta Angelilli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yhteisen eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan ja uudelleensijoittamispolitiikan luominen merkitsee ihmisoikeuksien takaamista ja samalla laittoman maahanmuuton rajoittamista.

Kiitos puhujille ja komission jäsen Malmströmille siitä, että meillä on nyt arvokas väline, erityisesti Välimeren rannikkovaltioissa: Italian kaltaiset valtiot eivät ole tähän mennessä voineet luottaa todelliseen jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen tai oikeudenmukaiseen vastuunjakoon. Tätä politiikkaa on tuettava asianmukaisella talousarviolla mutta myös luotettavilla täytäntöön pantujen ohjelmien tarkistuksilla, joihin liittyy sopivia jatkotoimia ja hyvien käytäntöjen hakemista.

Lopuksi käsittelen ihmisoikeuksia: meidän on annettava etusija niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, alaikäisille, naisille, jotka ovat ihmiskaupan, hyväksikäytön ja väkivallan uhreja, mukaan luettuna sukupuolielinten silpomisen uhrit, mutta tiedän, että komission jäsen Malmström seuraa tilannetta tarkasti.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä Euroopan unionilla näyttää olevan uskomattomia rahoitusresursseja. 750 miljardin euron tukipaketin jälkeen olemme jälleen kerran kuluttamassa valtavia rahamääriä maahanmuuton alalla, muttei esimerkiksi palauttamistoimiin tai edes rajojen turvaamiseen – oletettavasti turvallisten Schengen-alueen rajojen, jotka ovat joka tapauksessa yhtä tiiviit kuin reikäjuusto. Ei suinkaan, 6 000 euroa henkeä kohden annetaan kolmansista valtioista tulevien pakolaisten vapaaehtoiseen vastaanottoon.

Jos EU:lla todella on siihen tarvittavat ylimääräiset rahat, sen pitäisi tukea eurooppalaisia perheitä – sitten syntyvyys voisi kasvaa. Peruste, että tarvitsemme maahanmuuttoa lasten puutteen takia, olisi siten perusteeton. Sen sijaan, että murramme padon maahanmuuton edestä, meidän pitäisi soveltaa asianmukaisesti Geneven yleissopimusta pakolaisten oikeusasemasta, eikä se tietenkään koske taloudellisista syistä tulevia maahanmuuttajia. Jos haluamme kuluttaa miljoonia euroja, niin ne voitaisiin käyttää rajaturvallisuusvirasto Frontexiin mieluummin kuin Schengenin tietojärjestelmän rahareikään.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Puhun Schengenin tietojärjestelmästä. Tiedämme, että järjestelmän kehittämiseen on mennyt suhteellisen kauan ja se on maksanut paljon rahaa, ja sen lisäksi täytäntöönpanokustannukset kasvavat jatkuvasti eikä testien tuloksia tiedetä.

Ehkä olisi syytä tehdä tarkastus tähän saakka järjestelmän parissa tehdystä työstä, jotta voidaan päätellä onko järjestelmä toimintakelpoinen ja miten se saadaan valmiiksi niin, että siitä on hyötyä EU:lle, ja päättää sitten miten tästä jatketaan eteenpäin.

Katson, että uudelleensijoittamisohjelmasta on laadittava lainsäädäntönormi, jolla rajoitettaisiin laitonta maahanmuuttoa Euroopan unioniin ja luotaisiin edellytykset lailliselle maahanmuutolle.

Ehkä meidän pitäisi hyödyntää kehitysmaiden kollegojen kokemuksia. He sanovat, ettei kaikki maahanmuutto, kaikki matkat, joita heidän maanmiehensä tekevät Euroopan unioniin, johdu näiden turvallisuuden heikkenemisestä vaan taloudellisista syistä.

  Martin Ehrenhauser (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin vain sanoa muutaman asian Maňkan mietinnöstä. Sovin siitä aikaisemmin kolleganne kanssa. Vastustan ehdottomasti sihteeristökorvausten lisäämistä, erityisesti suunniteltuun 1 500 euroon. Sen lisäksi vastustan myös tämän parlamentin henkilöstön lisäämistä, ja jos sihteeristökorvauksiin päätetään arvioinnin jälkeen antaa 1 500 euroa kuukaudessa lisää, se on yksinkertaisesti veronmaksajien pilkkaamista.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. – (DE) Arvoisa Martin Ehrenhauser, luulen, että puhutte väärästä aiheesta. Nyt keskustellaan Schengenin sopimuksesta. Olen pahoillani, ettette päässyt puhumaan Maňkan mietinnöstä, mutta valitettavasti meidän on siirryttävä eteenpäin.

  Piotr Borys (PPE). – (PL) Ennen muuta onnittelen Carlos Coelhoa kahdesta uudesta onnistuneesta mietinnöstä. Toiseksi SIS II -järjestelmästä ei voida enää perääntyä. Jos haluamme ajatella turvajärjestelmää, SIS II -järjestelmä on otettava käyttöön, ja siksi katson, että meidän on jatkettava kyseisiä toimia ja tuettava komissiota tässä asiassa. Muistutan kaikkia siitä, että uudessa viisumisäännöstössä säädetään, että biometriset tiedot on näytettävä järjestelmässä. SIS 1+ -järjestelmässä ei ole sitä takuuta. SIS II -järjestelmällä taataan tulevaisuudessa tietojen nopea varmennus. Niinpä emme saa turvallisuuden alalla lopettaa työtä SIS II -järjestelmän parissa. Tietysti voimme toivoa, että työ tehdään tehokkaammin ja onnistuneemmin.

Muistutan kaikkia siitä, että hyväksyimme myös vähän aikaa sitten toimen, joka helpottaa matkustamista Schengen-alueella pitkäaikaisella viisumilla. SIS II -järjestelmää koskevaa työtä on jatkettava. Haluamme tukea komissiota tässä asiassa toivoen, että sen työ etenee nopeammin ja tehokkaammin, ja toivotamme komissiolle menestystä. Kiitos.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia jäseniä heidän tuestaan ja kommenteistaan näistä kahdesta erilaisesta mutta tärkeästä aiheesta.

Aloitan SIS II -järjestelmästä ja se on tietysti – myönnän sen ensimmäisenä – ollut pitkä tarina, kuten joku sanoi. Se on erittäin monimutkainen ja vaikea kysymys. Todennäköisesti on ollut asioita, jotka olisi voitu tehdä paremmin, mutta sen jälkeen kun aloitin virassani, olen todella pyrkinyt käsittelemään sitä erittäin avoimesti ja perusteellisesti. Komissio on noudattanut tarkasti neuvoston suunnitelmaa, ja neuvosto hyväksyi päätelmät viime kokouksessaan. Jotkut jäsenvaltiot olivat epäileväisiä, mutta ne hyväksyivät päätelmän, että välitavoite 1 -testi oli onnistunut. Nyt me työskentelemme eri asiantuntijoiden kanssa arvioidaksemme ja määritelläksemme jäsenvaltioiden lopulliset vaatimukset toiminnallisia tarpeitaan varten ja laatiaksemme konkreettisen aikataulun ja jatkosuunnitelman. Jätän ministereille ehdotuksen 3. ja 4. kesäkuuta keskustelua varten ja asiaa arvioidaan lisää kesän jälkeen. Toimimme tietysti avoimesti ja teemme yhteistyötä Euroopan parlamentin ja esittelijän kanssa kaiken aikaa.

Vastatakseni kysymykseen uusista jäsenvaltioista, Bulgarian ja Romanian liittyminen tapahtuu kaikille SIS I -järjestelmässä. Tällä välin tehdään valmisteluja Bulgariaa ja Romaniaa varten.

Valmistelemme – toivottavasti onnistunutta – SIS:n välitavoite 2 -testiä, joka tehdään myöhemmin ensi syksynä. Siihen saakka kun se on suoritettu onnistuneesti, meillä on yhteyksiä ja väyliä, joilla pidämme yllä varasuunnitelmaa tulevaisuudessa. Toivomme, ettei sitä tarvita, mutta olemme valmistautuneet siihenkin. Kiitän kaikkia parlamentin jäseniä, erityisesti Carlos Coelhoa, teidän tuestanne ja vakuutan teille, että komissio toimii mahdollisimman avoimesti Euroopan parlamentin kanssa tässä asiassa.

Uudelleensijoittamiskysymyksessä on täysin samaa mieltä Simon Busuttilin kanssa, joka sanoi olevansa yllättynyt, ettei sitä ole aikaisemmin ollut olemassa. Kyse on tietysti erittäin hyvästä aloitteesta, jolla kootaan yhteen jäsenvaltioiden resursseja ja kannustetaan niitä toimimaan enemmän maailmanlaajuisesti, jotta kriisin tai erittäin vaikean tilanteen synnyttämien pakolaisleirien paineita voidaan lievittää. Voimme innoittaa jäsenvaltioita käyttämään varojaan entistä älykkäämmin ja koordinoimaan toimintaansa UNHCR:n kautta. Se voisi tietysti todella vahvistaa asemaamme maailmassa, mutta auttaa myös todella ihmisiä, jotka ovat joutuneet erittäin vaikeaan tilanteeseen. UNHCR arvioi, että yksin viime vuonna uudelleensijoittamista tarvitsi 747 000 ihmistä. Kuten Hélène Flautre sanoi, me voimme auttaa, mutta tarve on suunnaton. Uskon, että rahaston tavoitteesta ja tarkoituksesta vallitsee yksimielisyys, ja toivon, että löydämme ratkaisun menettelykysymyksiin erittäin pian, niin että ehdotus voidaan hyväksyä viipymättä.

Useat parlamentin jäsenet viittasivat sisäiseen solidaarisuuteen. Se liittyy tietysti tähänkin kysymykseen mutta on hieman eri asia. Minäkin tunnustan solidaarisuuden tarpeen. Komissio on jo antanut ehdotuksia siitä asiasta. Olemme ehdottaneet väliaikaista keskeytysmekanismia Dublinin asetukseen ja olemme perustaneet Euroopan tukiviraston, joka avataan Maltassa myöhemmin tänä vuonna. Meillä on Maltan pilottihanke ja me arvioimme sitä. Olen samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi yrittää löytää keinoja, joilla siitä tehdään pysyvä, ja saada mukaan enemmän jäsenvaltioita. Se riippuu tietysti jäsenvaltioiden osallistumishalusta, mutta komissio käsittelee asiaa, ja me käsittelemme myös yleistä EU:n sisäistä solidaarisuusmekanismia ja esittelemme sen ensi vuonna. Niin voimmekin palata tähän keskusteluun, joka poikkeaa hieman EU:n uudelleensijoittamisohjelmasta mutta on kuitenkin erittäin tärkeä.

Kiitos paljon, Carlos Coelho, Rui Tavares ja Alexander Alvaro teidän työstänne näiden kahden erittäin tärkeän asian parissa. Odotan innokkaasti, että pääsemme tekemään yhteistyötä niiden loppuun saattamiseksi mahdollisimman pian.

  Carlos Coelho, esittelijä. – (PT) Paljon kiitoksia eri kollegoiden myönteisistä kommenteista. Cecilia Malmström, halusin teidän tietävän, että Euroopan parlamentti tietää teidän perineen tämän prosessin ja että me luotamme teidän kykyihinne ja älyynne, joiden avulla lopputuloksesta saadaan mahdollisimman hyvä. Arvostamme myös ponnisteluja, joita olette tehnyt avoimuuden eteen, ja kollegani Ioan Enciu korosti sitä itse asiassa erittäin hyvin.

Annamme määräajasta väärän viestin, jos maahanmuuttovälineillä ei ole määräaikaa. Kaikkien viivästysten jälkeen komission mandaatin jatkaminen epämääräiseksi ajaksi ei ole järkevää. Ymmärrän, ettei komissio voi sitoa itseään Euroopan parlamentin ehdottamaan tavoitteeseen, mutta me asetamme sen, ja jos prosessi ei jostain syystä ole valmis siihen mennessä, voitte tulla takaisin parlamenttiin pyytämään lisäaikaa ja selittämään miksi sitä tarvitaan. Komission mandaatin jatkaminen ilman määräaikaa on hirveä viesti kaikkien viivästysten jälkeen niin EU:n toimielimille kuin EU:n kansalaisillekin.

Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että hallintoneuvosto ei saa olla yleiskokous. Ymmärrän siksi komission varaukset sinne pääsyn rajoittamisen suhteen: olen asiasta täysin samaa mieltä. Euroopan parlamentin ehdotus oli tulosta komission alkuperäisen ehdotuksen vähemmän myönteisestä luonnoksesta, koska samalla kun komissio rajoitti hallintoneuvoston koostumusta, se salli komission, neuvoston tai jäsenvaltioiden virkamiesten osallistumisen sen toimintaan. Se herättää perustellun kysymyksen: miksi komission ja jäsenvaltioiden virkamiehet voivat osallistua mutta Euroopan parlamentin virkamiehet eivät? Jos rajoitamme kyseisen elimen sen toimiin, uskon, että pääsemme yhteisymmärrykseen, erityisesti niillä takuilla joita komission jäsen on antanut avoimuuden lisäämisestä.

  Rui Tavares, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, kiitän keskusteluun osallistuneita parlamentin jäseniä ja komission jäsentä. Uskon, että, jos on olemassa mitään sopua siitä mitä pakolaisten uudelleensijoittamista koskevassa kysymyksessä halutaan, se johtuu siitä, että ymmärrämme kerrankin maahanmuuttokeskustelussa – ja me kaikki tiedämme miten vaikeaa se on EU:ssa turvapaikka- ja pakolaiskeskustelun ohella – että voimme ratkaista ongelman. Voimme ratkaista sen omalta osaltamme ja pakolaisten osalta, koska jokainen joka on vieraillut pakolaisleireillä tietää, että siellä on lapsia, jotka ovat menettäneet kaksi, kolme vuotta opinnoistaan, joita he voisivat jatkaa EU:ssa. Uskon, että siitä saamme oikean käsityksen keskustelun kiireellisyydestä.

Toivon myös, että menettelykysymykset ratkaistaan nopeasti perussopimusten mukaisesti, koska me kaikki tiedämme, että se mitä meillä on ei riitä, ja me kaikki tiedämme, että pelkkä talousarvion siivu ei vielä merkitse todellista pakolaisten uudelleensijoittamisohjelmaa. Juuri tällaiseen aiheeseen me tähtäsimme valiokunta-aloitteisella mietinnöllämme, josta me keskustelemme myös täällä tänään ja joka koskee laatua: laatu on tärkeää pakolaisten kotouttamisessa ja edellyttää monenvälistä lähestymistapaa, johon osallistuu kansalaisjärjestöjä, paikallisia toimijoita ja paikallisviranomaisia. Tällä lähestymistavalla on ratkaistava monta koordinaatioon liittyvää byrokraattista kysymystä, joita meillä nyt on.

Jos niitä lapsia koskeva prosessi, jotka ovat pakolaisleireillä eivätkä vielä opiskele ja joilla olisi oikeus uudelleensijoittamiseen, vie kauan aikaa, useiden jäsenvaltioiden rajavalvontavirastojen toimijat sanovat sen johtuvan siitä, että jäsenvaltioilta menee kauan aikaa esimerkiksi kauttakulkuasiakirjojen validoinnin koordinointiin, joka voidaan tehdä pääasiassa välineellä, joka Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston on pantava täytäntöön valiokunta-aloitteisen mietintömme ehdotuksen mukaan. Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto on uudelleensijoittamisyksikkö, jossa on vähäinen määrä virkamiehiä. He ovat kuitenkin ihmisiä, jotka työskentelevät jatkuvasti uudelleensijoittamisen parissa. He tietävät miten vaihtaa parhaita käytäntöjä, miten uudet jäsenvaltiot otetaan mukaan uudelleensijoitusmekanismeihin ja miten hoidetaan koordinointi vaikkapa Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa uudelleensijoittamisprosessin helpottamiseksi.

Kun tiedämme, että tietyt ihmiset sijoitetaan uudelleen, meillä ei ole mitään syytä vitkastella byrokratian kanssa, ennen kuin voimme todella kotouttaa heidät EU:n maaperällä.

  Puhemies. – (DE) Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään kello 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Stavros Lambrinidis (S&D), kirjallinen. – (EL) Äänestämme tänään yhteisestä EU:n uudelleensijoittamisohjelmasta ongelmallisista kolmansista valtioista EU:hun tuleville turvapaikanhakijoille. On kuitenkin toinenkin keskustelu, joka on käytävä. Yli kymmenen vuoden ajan EU:hun on tullut paljon pakolaisia ja maahanmuuttajia. Etelä-Eurooppa on joutunut kantamaan eurooppalaisen humanitarisimin koko taakan ja on saavuttanut rajansa jokin aika sitten. Kun EU:lla on – aivan oikein – rahasto valmiina kolmansia valtioita varten, jäsenvaltioita varten ei ole mitään.

Jollei muuta niin esittelijän mietinnössä tunnustetaan tämä ongelma. Toisissa mietinnöissä, kuten mietinnössä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta, annetaan – ainakin paperilla – velvollisuus tukea valtioita, joiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmät ovat erityisen paineen alla niiden maantieteellisen sijainnin takia. Yksi nimenomaisesti mainittu tavoite on solidaarisuusmekanismin kehittämisen tukeminen, esimerkiksi EU:ssa kansainväliseen suojeluun oikeutettujen henkilöiden siirtäminen.

Toivotaan, että EU vähitellen löytää solidaarisuuden. Meidän on muistettava, että viivästykset tässä asiassa vahingoittavat viattomia kanssaihmisiämme.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Schengenin tietojärjestelmään liittyen muistuttaisin teitä jälleen siitä, että Tšekin valtion viranomaiset ja paikallisviranomaiset sekä yksittäiset poliitikot, mukaan luettuna Euroopan parlamentin jäsenet, saavat Tšekin kansalaisilta jatkuvasti valituksia aiheettomista ja nöyryyttävistä poliisitarkastuksista, joihin heidät usein alistetaan, kun he matkustavat Saksaan. Niin tapahtuu aivan rajan läheisyydessä sekä laajemmin Saksan raja-alueilla. Tällä Saksan poliisin ja tulliviranomaisten omaksumalla lähestymistavalla, jota noudatetaan tiuhaan ja taitavasti, on erittäin kielteinen vaikutus Tšekin ja Saksan suhteiden lisäksi ennen kaikkea Tšekin kansalaisten suhtautumiseen Euroopan yhdentymiseen. Sen jälkeen kun Tšekin tasavalta liittyi Schengenin tietojärjestelmään, Tšekin kansalaisille kerrottiin, että he saavat liikkua vapaasti ja esteettä EU:n alueella, myös Saksassa, mikä Schengenin järjestelmässä oletetaan ja taataan. Minun mielestäni Saksan valtion viranomaisten käyttäytyminen Tšekin tasavallasta tulevia henkilöitä kohtaan on useimmissa tapauksissa perusteetonta ja vastoin julistettua henkilöiden vapaata liikkuvuutta.