Yksi vuosituhannen kehitystavoitteiden tavoitteen 7 pyrkimyksistä on vähentää vuoteen 2015 mennessä puoleen niiden henkilöiden määrä, joiden saatavilla ei ole juomavettä ja perusjätevesihuoltoa. Tämä ongelma liittyy erittäin suoraan terveyttä, koulutusta, ravintoa, vaatetusta, asuntoa ja työtä koskeviin oikeuksiin. Tästä huolimatta lähes miljoonalla ihmisellä ei ole vielä juomavettä, 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu jätevesihuolto ja joka kahdeksas sekunti kuolee lapsi veteen liittyvien sairauksien vuoksi. Maailmanpankin mukaan vuonna 2030 veden maailmanlaajuinen kysyntä ylittää tarjonnan 40 prosentilla.

Katsooko neuvosto, että juomaveden ja jätevesihuollon saatavuuden tunnustaminen yleismaailmalliseksi oikeudeksi voi myötävaikuttaa tämän tilanteen parantamiseen?

Aikooko neuvosto tukea Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa käsiteltävää päätöslauselmaa "The human right to water and sanitation" (ihmisten oikeus veteen ja jätevesihuoltoon) ja työskennellä sen hyväksymisen eteen?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa syyskuussa 2010 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

(FR) Euroopan unioni on vakaasti sitoutunut varmistamaan, että juomaveden ja jätevesihuollon saatavuustarve otetaan entistä paremmin huomioon kaikkialla maailmassa. Tietoisena asian merkityksestä, erityisesti mitä tulee kansanterveyteen kehitysmaissa, EU on noudattanut sitoumustaan eri tavoin useiden vuosien ajan, alkaen merkittävän vesialoitteen käynnistämisestä vuonna 2002. Aloitteella pyritään tarjoamaan kehys strategisten kumppanuuksien luomiselle ja rahoitukselle kehitysmaiden kanssa näissä asioissa, ja ensimmäinen kumppanuussopimus allekirjoitettiin EU:n ja Afrikan välillä samana vuonna Johannesburgissa. AKT-maita varten perustetun vesialan välineen talousarvioksi tulee 500 miljoonaa euroa, joka käytetään erityisesti paikallisella tasolla siellä, missä tarve on suurin.

Tämän vuoksi Euroopan unioni tukee Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostoa juomaveden ja jätevesihuollon saatavuutta koskevissa asioissa.

Ihmisoikeusneuvoston 23. maaliskuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa 7/22 perustettiin riippumattoman asiantuntijan virka. Se koskee turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuuteen liittyviä ihmisoikeusvelvoitteita. Tehtävä on kolmivuotinen ja päättyy vuonna 2011. Catarina de Albuquerque on siitä asti työskennellyt selventääkseen näiden velvoitteiden sisältöä tutkimuksin ja raportein sekä vierailemalla kentällä määrittääkseen hyviä käytäntöjä. Ihmisoikeusneuvosto on toistuvasti hyväksynyt päätöslauselmia, joissa annetaan tunnustusta tälle työlle. Lisäksi EU on luonut helmikuussa 2010 erittäin tiiviit ja toimivat suhteet riippumattomaan asiantuntijaan neuvoston ihmisoikeustyöryhmässä.

Maailman vesipäivän juhlistamiseksi 22. maaliskuuta 2010 EU halusi korostaa tämän asian merkitystä tuomalla esiin jäsenvaltioiden ihmisoikeusvelvoitteet turvallisen juomaveden saatavuuden osalta, sillä vettä on oltava saatavilla, fyysisesti ulottuvilla, kohtuuhintaan ja hyvälaatuisena.

Euroopan unioni katsoo, että turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuuteen liittyvät ihmisoikeusvelvoitteet ovat tiiviissä yhteydessä sellaisiin yksilöä koskeviin ihmisoikeuksiin, kuten oikeus majoitukseen, ruokaan ja terveydenhuoltoon.

EU soveltaa tätä lähestymistapaa Genevessä meneillään oleviin keskusteluihin, ja sen New Yorkissa esittämä kanta perustui tähän. Bolivia esitti viime heinäkuussa päätöslauselman, jossa tunnustettiin oikeus juomaveteen ja jätevesihuoltoon perusihmisoikeudeksi, mutta yhteistä EU:n kantaa ei saatu muodostettua. EU on sitoutunut varmistamaan, että riippumaton asiantuntija jatkaa työtään Genevessä. EU toivoo, että asiassa voidaan saada aikaan yhteinen kanta, kun tästä oikeudesta seuraavien velvoitteiden ulottuvuus ja ominaispiirteet saadaan selvitettyä. EU on edelleen sitoutunut varmistamaan, että näissä asioissa päästään yhteisymmärrykseen koko kansainvälisessä yhteisössä, ja se jatkaa työtä tällä saralla kumppaniensa kanssa.

Näiden keskustelujen ulkopuolella EU tarjoaa edelleen merkittävän panoksensa kehitysyhteistyöpolitiikkansa yhteydessä parantaakseen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuutta käytännössä.

Voiko neuvosto antaa ajantasaistetun arvion humanitaarisen kriisin laajuudesta Haitissa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa syyskuussa 2010 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

(FR) Kuten tiedätte, Euroopan unioni reagoi välittömästi maanjäristyksen aiheuttamaan hätätilaan Haitissa 12. tammikuuta hyväksymällä kolmen miljoonan euron hätäapupaketin heti katastrofia seuranneena päivänä. Tätä seurasi kahdeksan miljoonan euron tukipaketti. Pelastusryhmä oli paikalla Haitissa jo 13. tammikuuta, ja 18. tammikuuta komissio tarjosi saataville vielä 19 miljoonaa euroa kiireellistä humanitaarista apua auttaakseen Yhdistyneiden Kansakuntien, Punaisen ristin ja paikallisten kansalaisjärjestöjen kumppaneita auttamaan uhreja. Tuohon mennessä jäsenvaltiot olivat jo ilmoittaneet 92 miljoonan euron kiireellisestä humanitaarisesta avusta. Yhteensä yli 300 miljoonaa euroa osoitettiin apuun vain muutamassa viikossa valtion välittömiin tarpeisiin vastaamiseksi.

Kansainvälisten lahjoittajien ministeritason konferenssissa "Towards a New Future for Haiti", joka järjestettiin 31. maaliskuuta New Yorkissa, EU lupasi yli 1,2 miljardia euroa seuraavien kymmenen vuoden aikana Haitin elpymiseen ja jälleenrakentamiseen vahvistaen näin pitkäaikaisen sitoumuksensa valtiota kohtaan. Euroopan kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta ryhtyivät myös toimiin ja keräsivät yli 600 miljoonaa euroa hätäavun ja jälleenrakentamisen tukemiseen.

Katson, että voimme kaiken kaikkiaan olla kohtuullisen ylpeitä EU:n toimista haitilaisten tukemiseksi erityisen vaikeana aikana.

Mitä tulee tämänhetkiseen humanitaariseen tilanteeseen, on totta, että noin seitsemän kuukauden kuluttua 12. tammikuuta tapahtuneesta maanjäristyksestä humanitaarinen tilanne on edelleen hauras satojen tuhansien ihmisten osalta, huolimatta kansainvälisen yhteisön laajalti tarjoamasta valtavasta tuen määrästä. Aika ei riitä tulevien tarpeiden ja haasteiden luettelemiseen. Tärkeimmät tulevaisuuden haasteita koskevat näkökohdat kuvataan riittävän tarkasti komission humanitaarisen avun pääosaston (ECHO) säännöllisesti päivittämässä tilanneraportissa. Olen myös pannut mielenkiinnolla merkille jäsen Strifflerin johtaman Euroopan parlamentin valtuuskunnan raportissaan mainitsemat opettavaiset havainnot. Valtuuskunta vieraili Haitissa kesäkuun lopussa.

Kuten myös Euroopan parlamentin valtuuskunnan raportissa korostetaan, on tärkeää painottaa tähän mennessä toteutettujen humanitaaristen toimien myönteisiä näkökohtia, erityisesti sitä, että toimilla, jotka eivät toki onnistuneet täydellisesti, on tähän mennessä onnistuttu torjumaan vakavat terveyskriisit ja epidemiat, joiden puhkeamista pelättiin suuresti katastrofin jälkeen.

Työtä on luonnollisesti vielä valtavasti, ja haluan vakuuttaa parlamentin jäsenille, että Euroopan unioni jatkaa toimiaan.

Valtion on nyt käynnistettävä jälleenrakennusprosessi vaaleja edeltävässä tiiviissä ilmapiirissä, jossa epävarmuus on huolestuttavaa. Yksi vaikeuksista, joihin meidän on tässä yhteydessä vastattava, liittyy, kuten tiedätte, Haitin valtion omiin valmiuksiin.

Hätäsuojat on säilytettävä seuraavien kuuden kuukauden ajan, koska väliaikaisasumusten rakentamista koskevan strategian täytäntöönpano on viivästynyt. Kansalaisten siirtyminen valtion sisällä katastrofialueen ulkopuolelle uhkaa uhreja vastaanottavien perheiden selviytymistä. Näille perheille on tärkeää tarjota riittävää tukea tulevina kuukausina.

Pyörremyrskykausi alkoi kesäkuun alussa. Keskipitkällä aikavälillä kansallisten viranomaisten ja kansainvälisen yhteisön on valmistauduttava mahdollisimman laajasti tähän ylimääräiseen ennakoituun uhkaan.

Kuten tiedätte, lähinnä Euroopan komission ja jäsenvaltioiden virkamiehet panevat paikan päällä täytäntöön EU:n ja jäsenvaltioiden päätökset ja sitoumukset. Tämän vuoksi kehotan arvoisaa parlamentin jäsentä lähestymään myös komissiota saadakseen lisätietoja tämänhetkisestä humanitaarisesta tilanteesta Haitissa.

Aikooko neuvosto julkaista kaikkien neuvoston kokouksien päätelmät iirin kielellä?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa syyskuussa 2010 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

(FR) Euroopan unionin kielijärjestelmässä iirin kieli on yksi unionin toimielinten 23 virallisesta työkielestä. Käytännön syistä ja siirtymätoimenpiteenä Euroopan unionin toimielimillä ei ole velvollisuutta laatia kaikkia säädöksiä iirin kielellä tai julkaista niitä kyseisellä kielellä Euroopan unionin virallisessa lehdessä neuvoston asetuksen (EY) N:o 920/2005⁽¹⁾ 2 artiklassa esitetyn poikkeuksen mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston yhdessä antamat asetukset laaditaan kuitenkin kaikilla virallisilla kielillä, siis myös iirin kielellä.

Neuvoston päätelmät eivät kuulu näihin asiakirjoihin, joten niitä ei ole velvollisuutta julkaista iirin kielellä. Neuvosto haluaa kuitenkin korostaa, että se pyrkii kaikin tavoin varmistamaan, että iirin kieltä käytetään sen asiakirjoissa.

Neuvosto ja sen pääsihteeristö ovatkin aina asetuksen (EY) N:o 920/2005 hyväksymisestä alkaen pyrkineet jatkuvasti kokoamaan riittävän laajan iirinkielisten kääntäjien tiimin, joka pystyisi tarjoamaan mahdollisimman paljon käännöksiä. Tiimi on toiminut 1. tammikuuta 2009 lähtien itsenäisenä yksikkönä neuvoston pääsihteeristön käännöspalvelussa, ja siihen kuuluu 14 kääntäjää, yksi kansallinen asiantuntija ja seitsemän avustajaa. Koska Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston kilpailu ei tuottanut riittäviä tuloksia, 10 näistä kääntäjistä ja seitsemän avustajaa otettiin palvelukseen väliaikaisina toimihenkilöinä neuvoston pääsihteeristön järjestämän valintakokeen perusteella.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus siirsi Chagossaariston asukkaat kotiseudultaan Brittiläisen Intian valtameren alueelta vuosina 1968–1973, jotta kaikki saariston 65 saarta tyhjennettäisiin asukkaistaan. Yhdistyneen kuningaskunnan tarkoituksena oli antaa yksi näistä saarista, Diego Garcia, Yhdysvaltojen armeijalle lento- ja merivoimien tukikohdaksi, jonka rakentaminen alkoi maaliskuussa 1971. Tämän seurauksena koko väestö pakotettiin rahtialuksiin ja jätettiin Mauritiukselle ja Seychelleille yli tuhannen kilometrin päähän kotimaastaan. Nämä ihmiset ja heidän jälkeläisensä ovat eläneet karkotettuina Mauritiuksella ja Seychelleillä. Yhteisössä on tällä hetkellä noin 5 000 henkilöä, joista vain 750 on alkuperäisiä, yhä elossa olevia aikuisia. He kaikki ovat Ison-Britannian kansalaisia ja täten Euroopan unionin kansalaisia. Jotkut ovat muuttaneet maasta ja asuvat nyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa.

Katsooko neuvosto, että olisi oikeudenmukaista ja perusteltua sallia chagossaaristolaisten paluu kotiinsa? Mitä neuvosto on valmistellut löytääkseen soveliaan ratkaisun tähän pitkäaikaiseen ongelmaan?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa syyskuussa 2010 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

(FR) Kiitän arvoisaa parlamentin jäsentä kysymyksestä. Asiaa ei ole kuitenkaan esitetty neuvostolle, joten se ei voi vastata tähän. Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, Chagossaariston asukkaiden asema on monimutkainen, ja sitä tarkastellaan parhaillaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäsittelyssä. Johdonmukaisen käytännön mukaan neuvosto ei kommentoi tapausta oikeudenkäynnin aikana.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä lujittaakseen edelleen ulkorajojen turvallisuutta, laajentaakseen Frontex-virastoa ja ottaakseen käyttöön mikäli mahdollista muita toimia aidon eurooppalaisen rajasuojan toteuttamiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa syyskuussa 2010 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

(FR) Euroopan unionin rajapolitiikan tavoitteena on kehittää asteittain ulkorajojen yhdennettyä hallinnointia, kuten Tukholman ohjelmassa esitetään. Euroopan unionissa on jo toteutettu useita merkittäviä toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi lainsäädännön tasolla Schengenin rajasäännöstön hyväksyminen, operatiivisella tasolla Frontex-viraston perustaminen ja rahoitustasolla ulkorajarahaston perustaminen.

Neuvosto esitti 25.–26. helmikuuta 2010 antamissaan päätelmissä 29 toimenpidettä ulkorajojen suojelun vahvistamiseksi ja laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Unionin tällä alalla lähitulevaisuudessa kohtaamien suurimpien haasteiden joukossa toimenpiteissä luetellaan Frontex-viraston tehokkuuden parantaminen, Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) kehittäminen sekä solidaarisuus ja ulkorajojen yhdennetty hallinnointi jäsenvaltioiden kesken.

Neuvosto seuraa tiiviisti Frontex-viraston toimintaa, mitä tulee operatiivisen yhteistyön tukemiseen ja koordinointiin jäsenvaltioiden ulkorajojen suojaamiseksi toteuttamien toimien osalta. Neuvosto tarkastelee parhaillaan asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamista koskevaa ehdotusta, jolla on määrä tarkistaa viraston valtuuksia sen aseman ja operatiivisten valmiuksien vahvistamiseksi.

Neuvosto tarkastelee komission laatimia lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat uuden tekniikan käyttöönottoa rajahallinnossa, erityisesti järjestelmän, joka mahdollistaa kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja maastapoistumisen kirjaamisen sähköiseen rekisteriin, sekä rekisteröidyn matkustajan aseman myöntämistä vilpittömässä mielessä matkustaville.

Suunnitelmien mukaan Sudanissa aiotaan järjestää tammikuussa 2011 kansanäänestys, jonka tavoitteena on erottaa maan eteläosa muusta maasta, ja myös EU tukee kansanäänestyksen toteuttamista. Näihin suunnitelmiin ovat merkittävästi osallisina eri maiden suuret öljy-yhtiöt. Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon, että syytösten mukaan ruotsalainen Lundin Petroleum yhtiö on tukenut Sudanin asevoimien operaatioita ja Etelä-Sudanin väestönsiirtoja, jotta öljyesiintymien hallinta voidaan varmistaa.

Tukeeko neuvosto edelleen kansanäänestyksen järjestämistä Etelä-Sudanissa? Mikä on sen kanta syytöksiin, jotka koskevat eurooppalaisten öljy-yhtiöiden toimintaa Sudanissa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa syyskuussa 2010 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

(FR) Neuvosto tukee aktiivisesti kansanäänestyksen järjestämistä Etelä-Sudanin itsemääräämisoikeudesta (tammikuussa 2011), jota se pitää keskeisenä osatekijänä vuoden 2005 kokonaisvaltaista rauhansopimusta, jonka täytäntöönpanoa EU edistää osaltaan päättäväisesti. Tämä on ollut neuvoston kanta jo pitkään, ja neuvosto on tuonut sen ilmi toistuvasti julkisissa kannanotoissaan. Neuvosto painotti istunnossaan 26. heinäkuuta 2010, että EU on valmis tukemaan kansaäänestyksen järjestämistä Etelä-Sudanissa ja Abyein alueella tarjoamalla merkittävää teknistä ja taloudellista apua sekä kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen rauhanomaista täytäntöönpanoa pyrkimällä sopimukseen kansanäänestyksen jälkeisistä seikoista ja kohti pitkäaikaista vakautta alueella.

Neuvosto tukee myös Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän työtä Sudanissa. Neuvosto kannattaa valmiuksien kehittämistä ja tukea Sudanin auttamiseksi selviytymään sen kohtaamista haasteista sekä pyrkimyksiä torjua turvattomuutta ja saada aikaan kestävä rauhansopimus Darfurin osalta. Neuvosto tukee myös kansainvälisen rikostuomioistuimen työtä ja käynnissä olevaa humanitaarisen ja kehitysavun tarjoamista koko valtiossa.

Toimimme määrätietoisesti tiiviissä yhteistyössä sudanilaisten osapuolien, Afrikan unionin, Yhdistyneiden Kansakuntien, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön, Yhdysvaltojen ja muiden kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten kumppanien kanssa.

Vakautusvälineen rahoitusta käytetään kansanäänestyksen järjestämiseen. EU on myös valmis vastaamaan myöntävästi Sudanin viranomaisten mahdollisiin pyyntöihin lähettää EU:n valtuuskunta tarkkailemaan kansanäänestysprosessia, mahdollisesti myös äänestäjien rekisteröintiä.

Neuvosto on pannut merkille tutkimuksen käynnistämisen väitteistä, joiden mukaan tietyt ruotsalaisessa öljy-yhtiöiden yhteenliittymässä, LUNDIN PETROLEUM mukaan luettuna, työskentelevät henkilöt olisivat Sudanin sisällissodan aikana osallistuneet kansainvälisen oikeuden vastaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Neuvoston ei kuitenkaan ole asianmukaista ilmaista kantaansa parhaillaan käynnissä olevan oikeudellisen tutkimuksen kohteesta.

Mitä aloitteita komissio on käynnistänyt Euroopan unionin nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi?

(EN) Niin jäsenvaltioiden kuin EU:nkin on kiireesti tehtävä enemmän työtä nuorten työllisyystilanteen parantamiseksi ja pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi, ja tämä tunnustetaan selvästi EU:n älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun Eurooppa 2020 -strategiassa. Yksi Eurooppa 2020 -strategian viidestä yleistavoitteesta koskee 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysasteen nostamista nykyisestä 69 prosentista vähintään 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Komissio uskoo, että nykyisestä taloustilanteesta huolimatta tavoite on realistisesti saavutettavissa vuoteen 2020 mennessä, jos jäsenvaltiot panevat täytäntöön tarvittavat rakennemuutokset työmarkkinoilla.

Työllisyyttä koskeva yleistavoite kuvastaa yhtä strategista haastetta, jonka Euroopan unioni kohtaa seuraavalla vuosikymmenellä: väestön ikääntymistä, kun niiden eläkeikäisten määrä, joita entistä pienemmän aktiivisesti työskentelevän väestönosan on tuettava, kasvaa jatkuvasti.

Eurooppa 2020 -strategian keskeiset välineet yleistavoitteiden saavuttamiseksi ovat yhdennetyt suuntaviivat ja seitsemän lippulaiva-aloitetta. Yhdennetyissä suuntaviivoissa ja erityisesti työllisyyden suuntaviivoissa esitetään useita poliittisia painopistealoja Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanemiseksi nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa. Suuntaviivalla 7 pyritään nostamaan työvoimaosuutta ja vähentämään rakennetyöttömyyttä asianmukaisen joustoturvan keinoin, parantamalla työn laatua, tarkistamalla vero- ja etuusjärjestelmiä, edistämällä aktiivista ikääntymistä, sukupuolten välistä tasa-arvoa, tasa-arvoista palkkausta sekä nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa. Suuntaviiva 8 koskee työvoimamarkkinoiden tarpeita vastaavan ammattitaitoisen työvoiman kehittämistä ja elinikäisen oppimisen edistämistä. Suuntaviivalla 10 pyritään edistämään sosiaalista osallisuutta ja tukemaan riskiryhmiä, myös iäkkäitä naisia ja miehiä.

Sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla on jo toteutettu moninaisia toimia, esimerkiksi vastavuoroisen oppimisen ohjelman kautta osana Euroopan työllisyysstrategiaa. Tähän kuuluu parhaiden käytäntöjen vaihto EU:n tasolla sekä kaikkein tehokkaimpien toimitapojen siirrettävyyden parantaminen, erityisesti pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden osalta. Lisätoimenpiteitä haavoittuvien ryhmien, myös nuorten, tukemiseksi vakauttamalla ja lieventämällä kriisin niihin kohdistuvia vaikutuksia otettiin käyttöön työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston (EPSCO) kokouksessa 7. kesäkuuta 2010 viimeksi käsiteltyjen koordinoitujen toimien kautta.

Myös nuorisoalan poliittiset päätöksentekijät EU:ssa asettavat työllisyyden korkealle sijalle. Puheenjohtajakolmikko (Espanja, Belgia ja Unkari) on valinnut nuorten työllisyyden yhteiseksi ensisijaiseksi tavoitteekseen vuoden 2011 puoliväliin saakka, ja se on keskeinen teema nuorten kanssa käytävässä jäsennellyssä vuoropuhelussa. Nuorisosta vastaava neuvosto antoi toukokuussa 2010 päätöslauselman⁽¹⁾ nuorten aktiivisen osallisuuden edistämisestä: työttömyyden ja köyhyyden torjunta.

Komissio antaa lippulaiva-aloitetta "Nuoret liikkeellä" koskevan tiedonannon syyskuussa 2010. Siinä esitetään yksityiskohtaisesti tulevina vuosina tarvittavat toimet nuorten tilanteen parantamiseksi Euroopassa. Erityisesti se kattaa toimet nuorten koulutuksesta työmarkkinoille siirtymisen parantamiseksi, mikä on suuri huolenaihe niille, jotka hakevat ensimmäistä työpaikkaansa ilman työkokemusta tai vähäisellä työkokemuksella. Tiedonannossa kuvataan myös sitä, kuinka EU:n rahoituksella ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) voidaan tukea tällaista toimintaa, joka suurelta osin kuuluu jäsenvaltioiden koulutus- ja työllisyyspolitiikan vastuualaan.

ESR:lla on aktiivinen asema nuorten tukemisessa. ESR:n rahoittamat nuorisotyöttömyyteen kohdistuvat toimet keskittyvät erilaisiin hankkeisiin jäsenvaltioissa ja alueilla, ja niiden avulla pyritään joko helpottamaan nuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään tai tukemaan nuorten jatko-opintoihin hakeutumista heidän taitotasonsa kohottamiseksi ja varhaisen koulun päättämisen vähentämiseksi. Viimeisten saatavilla olevien tietojen mukaan noin kolmasosa ESR:n edunsaajista on nuoria (ESR tuki 2,5:tä miljoonaa nuorta vuonna 2008). ESR:sta osoitetaan myös 8,3 miljardia euroa suoraan jäsenvaltioiden opetus- ja koulutusjärjestelmien uudistuksiin, jotka koskevat pääasiassa nuoria: tämä vastaa noin 11:tä prosenttia ESR:n kokonaistalousarviosta.

Yksi ESR:n painopistealoista on pitkäaikaistyöttömyyden torjuminen, jota se toteuttaa vauhdittamalla työnhakijoiden ja työelämän ulkopuolella olevien työnsaantia ja edistämällä näiden kestävää osallistamista työmarkkinoihin. Toimet pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille paluun helpottamiseksi ovat osa jäsenvaltioiden tai alueiden tasolla toteutettavia toimintaohjelmia. Nykyisellä ohjelmakaudella noin 30 prosenttia ESR:n kokonaistalousarviosta (21,7 miljardia euroa) osoitetaan kestävien työsuhteiden lisäämiseen, mikä käsittää pitkäaikaistyöttömille suunnatut ohjelmat.

Mitä toimia komissio toteuttaa vahvistaakseen Afrikan pienviljelmiin perustuvaa maataloutta, jota harjoittavat lähinnä perheyritykset ja kyläyhteisöt, ja vähentääkseen siten maaltapakoa ja uusien alueiden autioitumista?

(EN) Yli 70 prosenttia Afrikan köyhistä ja nälkäänäkevistä asuu maaseudulla, jossa maatalous on pääelinkeino. Näillä alueilla pienviljelmiin perustuva maatalous on määräävässä asemassa, sillä noin 80 prosenttia afrikkalaisista maanviljelijöistä, joista suuri osa on naisia, viljelee alle kahta hehtaaria.

Hiljattain antamassaan tiedonannossa kehitysmaiden elintarviketurvasta⁽¹⁾ komissio toteaa nimenomaan, että köyhyyden vähentämisen ja kasvun kannalta parhaisiin tuloksiin päästään kohentamalla pientilallisten toimintaedellytyksiä, joten tätä keinoa olisi pidettävä ensisijaisena. Voimakkaammilla investoinneilla maaseudun kehittämiseen voi olla suuri merkitys epätasa-arvon ja konfliktien vähentämisessä sekä maaseudulta kaupunkeihin kohdistuvan muuttoliikkeen hillitsemisessä.

Komissio pyrkii vähentämään köyhyyttä ja nälänhätää sekä torjumaan aavikoitumista ja suurten alueiden autioitumista katsomalla ensisijaiseksi pienviljelijöille annettavan tuen, jotta nämä voivat lisätä tuotantoaan kestävällä ja tehokkaalla tavalla. Parlamentti ja neuvosto kannattavat tätä lähestymistapaa⁽²⁾.

Yksi miljardin euron elintarvikerahoitusvälineen tavoitteista, joka on EU:n käynnistämä aloite vastauksena elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun kehitysmaissa vuosina 2007–2008, on ollut tukea maanviljelijöitä ja pientilallisia kohdevaltioissa tuottavuuden lisäämiseksi. Kaikki miljardin euron määrärahat on sidottu, ja tähän mennessä 625 miljoonaa euroa on käytetty. Hyvin suuri osa tästä tuesta menee pienviljelmien auttamiseen.

Hyvin kuvaava esimerkki tästä on Zimbabwessa toteutettu hanke, jossa elintarvikerahoitusvälineestä on tuettu 176 000:ta maanviljelijää toimittamalla 26 000 tonnia siemeniä ja lannoitteita 15 miljoonan euron arvosta. Toinen esimerkki on Lesotho, jossa EU auttaa yli 36 000:ta maanviljelijää toimittamalla yli 715 siementonnia. Tuen ansiosta korjattu sato on 10–18 tuhatta tonnia suurempi, mikä on merkittävä tuotos verrattuna vuoden 2009 86 000 tonnin kokonaisviljatuotantoon.

Apua voidaan kuitenkin tarjota myös muunlaisista hankkeista, kuten hyönteismyrkytystä koskevaan aloitteeseen liittyvästä ohjelmasta, jolla Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden pienviljelijöitä autetaan noudattamaan eurooppalaisia säännöksiä ja standardeja. Tähän mennessä on tuettu 100 000:ta pientilaa AKT-maissa auttamalla niitä säilyttämään markkinansa EU:n jäsenvaltioissa.

Komissio on vakuuttunut siitä, että pienviljelmiin perustuvan maanviljelyn tukeminen siten, että niille annetaan oikeat keinot lisätä tuottavuutta kestävällä tavalla, voi todella osaltaan edistää vihreän vallankumouksen käynnistämistä Afrikassa koskevan tavoitteen saavuttamista.

EU:hun Cotonoun sopimuksella assosioituneista 79:stä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiosta (AKT-valtiot) 49 valtiota kriminalisoivat homoseksuaalisuuden. Siitä voidaan rangaista jopa 14 vuoden vankeustuomiolla. Viidessä AKT-valtiossa lesboiksi, homoiksi, biseksuaaleiksi tai transsukupuoliseksi väitetyt henkilöt tuomitaan kuolemaan.

Tarkistettuun Cotonoun sopimukseen ei kuitenkaan sisälly erityistä lauseketta sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumisesta, vaikka valtioiden tukema homofobia on lisääntynyt.

Ottaen huomioon, että homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transseksuaalien oikeudet eivät valitettavasti sisälly Cotonoun sopimukseen, kuinka komissio aikoo varmistaa, että homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transseksuaalien ihmisoikeudet turvataan Cotonoun sopimukseen kirjattujen yleisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti EU:n kanssa tämän sopimuksen tehneissä AKT-maissa?

(EN) Komissio tuomitsee homofobian kaikenlaiset ilmentymät ihmisarvoon kohdistuvana räikeänä rikkomisena. Se noudattaa myös määrätietoista politiikkaa, jossa vastustetaan homofobisia toimia, ja kampanjoi homoseksuaalisten suhteiden dekriminalisoinnin puolesta myös Yhdistyneissä Kansakunnissa, mutta ennen kaikkea kumppanivaltioissa. Komissio ja EU jatkavat kumppanivaltioiden painostamista, jotta ne tarkistaisivat lainsäädäntöään siten, että se vastaa kansainvälisiä periaatteita, joiden mukaan sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä ei ole hyväksyttävää.

Vaikka saavutus ei todellakaan ole täydellinen, EU onnistui Cotonoun sopimuksen tarkistuksessa varmistamaan 8.4 artiklan myönteisen muutoksen. Siihen sisällytettiin "kaikenlaisen syrjinnän" käsite, muun muassa "sukupuolen tai muun aseman" perusteella. Ilmaisu perustuu kirjaimellisesti yleismaailmalliseen ihmisoikeusjulistukseen eikä se aiemmin sisältynyt Cotonoun sopimukseen. EU hyödyntää nyt näitä muutoksia kaikessa poliittisessa vuoropuhelussa kumppanivaltioiden kanssa.

Esimerkkinä syrjimättömyyden periaatteeseen sitoutumisesta komissio voi mainita sekä korkean edustajan / varapuheenjohtajan että kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen aktiivisen roolin aiemmin vuonna 2010 malawilaisen samaa sukupuolta olevan parin vastaisessa oikeudenkäynnissä, kuten muidenkin komission yksiköiden toimet, sillä komissio otti yhteyttä lukuisiin tahoihin Malawissa kaikilla hallinnon ja yhteiskunnan tasoilla. Malawin presidentti armahti parin myöhemmin, ainakin osittain EU:n toimien ansiosta.

Lisäksi EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea hyväksyi 18. kesäkuuta 2010 keinovalikoiman homo-, bi- ja transseksuaalisten henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi. Näitä keinoja käytetään nyt kaikissa EU:n valtuuskunnissa sekä maantieteellisissä yksiköissä.

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) kansalaisyhteiskunnalla on luonnollisesti ratkaiseva asema, ja sitä tuetaan niin Euroopan kehitysrahastosta kuin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä. Kansalaisyhteiskunta voi olla tehokas voima poliittisessa uudistuksessa ja ihmisoikeuksien puolustamisessa.

Komissio julkisti toukokuun lopussa tutkimuksen, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen EU:ssa 30 prosentilla (verrattuna vuoden 1990 tasoon) on taloudellisesti ja teknisesti mahdollista. Komissio päätti tästä huolimatta asiasta vastaavan jäsenensä ilmoituksen mukaan, että aika ei ollut vielä kypsä tämän aiempaa kunnianhimoisemman tavoitteen yksipuoliseen asettamiseen. Kolme suurinta jäsenvaltiota kehottivat kuitenkin 15. heinäkuuta komissiota nostamaan EU:n päästövähennystavoite 30 prosenttiin. Tämä on tarpeen vihreän teknologian edellyttämän innovoinnin vauhdittamiseksi ja jotta vaihdettavien päästöoikeuksien arvo säilyisi riittävän korkeana edistääkseen muutoksia käyttäytymisessä.

Katsooko komissio, että olosuhteet ovat nyt suotuisat 30 prosentin päästövähennystavoitteen ehdottamiselle, pitäen mielessä myös tulevat Cancunin ilmastoneuvottelut? Mihin toimiin se aikoo ryhtyä tässä asiassa? Mikä on päästöoikeuksia koskevan kaupan merkitys tässä yhteydessä?

(EN) Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ministerien tuki päätökselle nostaa päästövähennystä 20 prosentista on hyvin tervetullut panos siinä keskustelussa, jonka komissio käynnisti toukokuussa 2010 antamallaan tiedonannolla⁽¹⁾.

Se osoittaa, että tunnustetaan yhä voimakkaammin, ettei kyse ole pelkästään sitoumuksista, taakoista ja kansainvälisistä neuvotteluista vaan myös siitä, mihin Eurooppa yhteiskuntana tulevaisuudessa perustaa hyvinvointinsa ja kasvunsa.

Selvyyden vuoksi totean, että vaikka toiset valtiot eivät vielä ole allekirjoittaneet riittävän kunnianhimoisia kansainvälisiä tavoitteita, toiset edistyvät tästä huolimatta hyvin nopeasti. Esimerkiksi heinäkuussa 2010 ilmoitettiin, että Kiina saattaa käyttää 738 miljardia dollaria puhtaan energian kehittämiseen seuraavalla vuosikymmenellä.

Mitä tulee kansainvälisiin neuvotteluihin, EU on kuitenkin tällä hetkellä ainoa suuri saastuttaja, jolla on olemassa sitovaa lainsäädäntöä vuoden 2012 jälkeisistä tavoitteista, joilla on määrä vähentää päästöjä EU:ssa 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Valitettavasti toinen suuri teollistunut kumppani – Yhdysvallat – ei todennäköisesti hyväksy kunnianhimoista lainsäädäntöä kovin pian.

On kuitenkin selvää, että EU:n on valmistauduttava tilanteeseen, jossa komissio, neuvosto ja parlamentti katsovat olosuhteet oikeiksi nostaa tavoitteita 20 prosentista.

Tavoite 20 prosentin vähennyksistä vuoteen 2020 mennessä oli alun perinkin välitavoite, ja komissio katsoo, että päästöjä on epäilemättä vähennettävä 30 prosenttia ja paljon vielä enemmän jossain vaiheessa – kysymys on vain ajankohdasta – ja siitä, koska teemme päätöksen.

Tähän vastaukseen vastattaessa ei pidä tarkastella ainoastaan sitä, mitä muut tekevät kansainvälisissä neuvotteluissa, vaan on otettava huomioon myös EU:n omat edut.

Tällä tasolla komissio on hyvin iloinen kolmen ministerin lausunnoista. Niissä korostetaan komission analyysin mukaisesti sellaisia tekijöitä kuin öljyn hinnan mahdollista nousua tulevaisuudessa, energiavarmuutta, vihreää kasvua jne. Toisin sanoen niissä ollaan samaa mieltä komission tiedonannossa esitetyn argumentin kanssa, jonka mukaan on kyse myös EU:n omasta edusta.

Komissio toivoo, että tiedonanto kattavine analyyseineen saa samanlaista huomiota parlamentissa. Olisi hyvä saada parlamentin kanta siitä, minkälaisia toimintatapoja komission olisi tarkasteltava arvioitaessa yksityiskohtaisemmin 30 prosentin päästövähennystavoitteen vaikutuksia.

Mitä tulee EU:n päästökauppajärjestelmän vaikutuksiin, joitain niistä kuvattiin tiedonannossa. Yksi vaihtoehto, jonka avulla EU voisi hyödyntää päästökauppajärjestelmää 30 prosentin päästövähennystavoitetta koskevaan päätöksentekoon, olisi tiukentaa päästörajoituksia ajanjaksolla 2013–2020 siirtämällä syrjään 1,4 miljardin päästöoikeudet, jotka muutoin huutokaupattaisiin. Näin varmistettaisiin päästökauppajärjestelmän kustannustehokas panos tälle tavoitteelle. Tätä ponnistusta täydentäisivät päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen päästövähennykset.

Unionin ilmastopolitiikka ja energiavarmuus on määritelty tärkeimmiksi tavoitteiksi 8. maaliskuuta 2006 julkaistussa vihreässä kirjassa "Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi".

Maissa, joissa energialähteiden yhdistelmä on suuresti riippuvainen hiilestä, hiilidioksidipäästöjä koskevien yhdenmukaisten normien soveltaminen aiheuttaa riippuvuutta maakaasun tuonnista. Itä-Euroopan maista poiketen Keski-Euroopan maissa energiatoimitukset eivät ole monipuolisia ja tasapainoisia, vaan venäläisellä Gazprom-yrityksellä on lähes vientimonopoli. Näin ollen unionin energiavarmuus on vähentynyt huomattavasti.

Miten komissio aikoo ratkaista tämän ongelman? Onko tavoitteena säilyttää hiilidioksidipäästöjä koskevat yhdenmukaiset säännöt yhteismarkkinoiden täysin erilaisilla alueilla? Myöntääkö komissio, että unionin energiavarmuuspolitiikka ja ilmastotavoitteet ovat rinnastettavissa toisiinsa?

(EN) Komissio tunnustaa energiavarmuuden suuren merkityksen. Yksi vuoden 2008 ilmasto- ja energiapaketin ja muiden täydentävien toimenpiteiden seurauksista on Euroopan talouden energiankäytön vähentäminen ja näin ollen energiavarmuuden lisääminen.

Tällä hetkellä ja vuoteen 2012 saakka Itä- ja Keski-Euroopan jäsenvaltioiden Kioton pöytäkirjan mukaiset tavoitteet ovat vähemmän kunnianhimoisia.

Lisäksi hiilidioksidipäästöjen ja yhä suuremman maakaasuriippuvuuden välillä ei välttämättä ole yhteyttä. EU:n ilmastopolitiikka tarjoaa joustoa jäsenvaltioille, jotka voivat valita eri tavoista vähentää päästöjään. Pelkän maakaasun käytön edistämisen lisäksi päästövähennystavoitteiden saavuttamisen vaihtoehtoisia keinoja ovat uusiutuvan energian tuotanto (myös biomassa), hiilidioksidin talteenotto ja varastointi fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimaloita varten, kansainväliset luotot tai energiatehokkuus.

EU:n päästökauppajärjestelmän osalta yhdenmukaiset säännöt otetaan käyttöön vuodesta 2013 alkaen kilpailun vääristymien välttämiseksi sisämarkkinoilla, mukaan luettuna sähkömarkkinat.

Uusien jäsenvaltioiden – joista monet ovat varsin hiilestä riippuvaisia valtioita – asema on tunnustettu täysin ilmasto- ja energiapaketissa, jossa

- on mahdollisuus poiketa vuoteen 2019 saakka täysimittaisesta huutokauppaamisesta energia-alalla nykyisten voimaloiden osalta (kilpailun vääristymien ehkäisemiseksi tämä ei koske uusia voimaloita, joiden investointiprosessia ei ole käytännössä käynnistetty ennen 31.12.2008). Säännöksen mukaan uusien jäsenvaltioiden on investoitava vastaavat määrät infrastruktuurin ja puhtaiden teknologioiden jälkikäteen tapahtuvaan asentamiseen ja kehittämiseen, myös energiatuotannon rakenteen ja toimituslähteiden monipuolistamiseksi;

- 12 prosenttia huutokauppaoikeuksista jaetaan uusille jäsenvaltioille, mikä lisää hallitusten saamia tuloja huutokaupatuista päästöoikeuksista (nämä tulot voidaan käyttää energiasäästöihin tehtävien investointien, parannetun energiatehokkuuden sekä biomassan ja muiden uusiutuvien energialähteiden entistä suuremman käytön yhdistelmään);

- päästökauppajärjestelmän ulkopuolella edellytetään vähemmän vaativia päästövähennystavoitteitta (vastuunjakoa koskeva päätös) ja uusiutuvia energialähteitä koskevia tavoitteita.

Lopuksi, komissio on hyvin tietoinen ilmastotoimien ja energiavarmuuteen liittyvien näkökohtien tiiviistä yhteydestä. Joidenkin Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioiden erityinen tilanne otettiin huomioon vuoden 2008 ilmasto- ja energiapaketissa siten, että kyseisiin valtioihin sovellettiin erilaisia hiilidioksiditavoitteita ja erityistoimenpiteitä. Lisätoimenpiteille ei siis ole tarvetta. Tärkeintä on pikemminkin ilmasto- ja energiapaketin täysimääräinen ja oikea-aikainen täytäntöönpano.

Jos 500:n ja 200 euron setelien käyttö on turvallisuussyistä ongelmallista, eikö olisi perusteltua luopua niiden käytöstä ja poistaa ne liikkeestä? Tätä puoltaa myös se, että asiaintila haittaa merkittävästi EU:n kansalaisten jokapäiväistä elämää.

(EN) Euroseteleiden liikkeeseenlaskua ja niiden arvoa koskevat päätökset kuuluvat Euroopan keskuspankin yksinomaiseen toimivaltaan. Nykyisten euroseteleiden arvoa koskeva päätös tehtiin huolellisen harkinnan ja käteisrahan käyttäjien eri ryhmien laaja-alaisen kuulemisen jälkeen, eikä suunnitelmissa ole poistaa mitään niistä liikenteestä. Euroalueen asukkaat sekä muutkin kuin sen asukkaat käyttävät suuria euroseteleitä pääasiassa arvonsäilyttäjänä. Kokemus ei myöskään ole tähän mennessä osoittanut 500:n ja 200 euron seteleihin liittyvän mitään erityisiä turvallisuusongelmia, sillä ne ovat itse asiassa vähiten väärennettyjä seteleitä.

Lähiaikoina "juhlitaan" Välimeren unionin kaksivuotista olemassaoloa. Koska Välimeren unionin huippukokous, joka oli tarkoitus alun perin järjestää Espanjan puheenjohtajakaudella 7. kesäkuuta 2010, siirrettiin marraskuulle 2010, Välimeren unioni vaikuttaa heikentyneen ja Lähi-idän viimeaikainen kehitys näyttää vain heikentävän sitä lisää.

Millaisen arvion komissio antaa näistä kahdesta vuodesta, joiden aikana Välimeren unioni on ollut olemassa?

Vuodesta 2008 alkaen on määritelty Välimeren unionin toiminta-aloja ja rakenteita.

Katsooko komissio, että Välimeren unioni on nykyisellään toimintakykyinen? Onko hankkeiden rahoitus voitu taata? Entä mitä tulee Välimeren unioniin sitoutumiseen: ollaanko Välimeren molemmilla puolilla yhtä sitoutuneita ja miten tämä näkyy konkreettisesti?

Mitä Välimeren unioniin liittyviä aloitteita komissio aikoo esittää?

(EN) Välimeren unioni on Euroopan unionille merkittävä tavoite. Sen käynnistämisestä heinäkuussa 2008 alkaen ja huolimatta Lähi-idän vaikeista poliittisista oloista Välimeren unionin 43 kumppania onnistuivat lopulta panemaan menestyksekkäästi täytäntöön Barcelonan sihteeristön perustamisen edellyttämän valmistelevan siirtymävaiheen. Sihteeristö on hiljattain allekirjoittanut komission kanssa tukisopimuksen, joka kattaa 100 prosenttia sihteeristön alustavasta talousarviosta ja mahdollistaa sen henkilöstön palvelukseenottomenettelyn käynnistämisen ja hankkeiden suuntaviivojen valmistelutyöt.

Tämän lisäksi on kuitenkin myös todettava, ettei Välimeren unioni toimi poliittisessa tyhjiössä. Poliittiset takaiskut Lähi-idän rauhanprosessissa ovat luonnollisesti valtava este alueelliselle yhdentymiselle ja Välimeren unionia koskevalle prosessille itselleen. Lähi-idän konfliktin ratkaiseminen on siis olennaista, jos halutaan edistää alueellista yhdentymistä ja kestävää rauhaa.

EU on tukenut Välimeren unionia vuodesta 2008 lähtien. EU päätti heinäkuussa 2009 tarjota rahoitusta (60 miljoonaa euroa) viidelle Pariisin huippukokouksessa määritetylle ensisijaiselle hankkeelle. On meidän kaikkien edun mukaista kehittää Välimeren unionin toimielinvalmiuksia ja erityisesti sen sihteeristöä alueellisten yhdentymishankkeiden edistämiseksi ja investointien kannustamiseksi. Komissio auttaa määrätietoisesti sihteeristöä sen tehtävien toteuttamisessa. Rahoitusta on saatavilla jo vuonna 2010, ja lisärahoitusta on mahdollista myöntää, kun sihteeristö on päässyt täyteen vauhtiin. Komissio tekee kaikkensa, mutta muiden Välimeren unionin kumppanien taloudellinen tuki on tärkeää.

Lontoossa vuonna 2012 pidettävien olympialaisten järjestäjät ovat ilmoittaneet, että lippuja tai olympialaisiin liittyviä esineitä virallisella Lontoo 2012 -verkkosivustolla luottokortilla ostamaan pyrkivien kannattajien on käytettävä Visa-maksujärjestelmää. Tämä johtunee Visa-järjestelmän ylläpitäjien ja olympialais- ja paralympialaistapahtumien järjestäjien välisestä sponsorisopimuksesta. Käytäntö syrjii kuitenkin kaikkia Yhdistyneen kuningaskunnan, EU:n tai muiden alueiden urheiluystäviä, jotka käyttävät vaikkapa Mastercard- tai Amex-järjestelmää ja haluavat ostaa lippuja tai muita hyödykkeitä. Ei voi olla oikein, että ihmisiä estetään ostamasta lippuja tähän merkittävään urheilutapahtumaan pelkästään siksi, että heillä on lompakossaan ns. väärän järjestelmän kortti. Lontoossa vuonna 2012 pidettävät olympialaiset olisi järjestettävä yhdenvertaisten lähtökohtien mukaisesti ja kisakatsomoon yhdenvertaisesti pääsemisen estäminen sotii koko tätä periaatetta ja kilpailulainsäädäntöä vastaan. Onko komissio siis valmis puuttumaan asiaan?

(EN) Arvoisa parlamentin jäsen on huolissaan Lontoon vuoden 2012 olympialaisten lippujärjestelyjen yhteensopivuudesta EU:n kilpailulainsäädännön kanssa ja esittää komissiolle huolen siitä, että Visa-järjestelmän ylläpitäjien ja olympialais- ja paralympialaistapahtumien järjestäjien välisten sopimusjärjestelyjen vuoksi Lontoo 2012 -verkkosivustolta lippuja ostavat urheilun ystävät saattavat joutua käyttämään Visa-korttia.

Komissio on tietoinen tästä asiasta. Komissio ja Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviranomainen (Office of Fair Trading) tutkivat parhaillaan asiaa ja keskustelevat siitä, mitä toimia se mahdollisesti edellyttää. Asiaa tarkastellessaan komissio ottaa huomioon aiemmat tapaukset, joissa se on arvioinut ainoastaan luottokortteja koskevia yksinoikeusjärjestelyjä urheilutapahtumissa, erityisesti Ateenan vuoden 2004 olympialaisten ja Saksan vuoden 2006 maailmanmestaruuskisojen osalta. Molemmissa tapauksissa komissio noudatti periaatetta, jonka mukaan lippujen on Euroopan talousalueella oltava kohtuullisesti kuluttajien saatavilla vaihtoehtoisten myyntikanavien kautta, joissa hyväksytään myös muita maksutapoja.

Nord Stream -kaasuputki on rakenteilla ja Meksikonlahden surullisen öljyvuototapauksen olisi toimittava varoittavana esimerkkinä monikansallisen hankkeen riskeistä. Tästä syystä haluaisin esittää joitakin kysymyksiä. BP ei selvästikään ole antanut riittäviä ja asianmukaisia vastauksia. Onko komissio tietoinen kriisinhallintamenettelyistä, jos Nord Stream -kaasuputken yhteydessä sattuisi onnettomuus? Onko komissio valmistautunut antamaan apua kriisinhallinnassa onnettomuustapauksen sattuessa? Mikä valtio olisi vastuussa onnettomuudesta ja kuka rahoittaisi toimet, joita onnettomuuden tuhojen korjaaminen edellyttäisi? Venäjä ei myöskään ole ratifioinut Espoon yleissopimusta, vaikka se on Nord Stream -hankkeen strateginen ja erittäin tärkeä kumppani. Mikä on komission arvio tästä tilanteesta, kun otetaan huomioon, että 8. heinäkuuta 2008 pitämässään puheessa komission jäsen Stavros Dimas sitoutui painostamaan kolmansia maita, jotta nämä ratifioivat ympäristön kannalta tärkeät sopimukset?

(EN) Komissio haluaa kertoa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että Nord Stream -hankkeen osalta on tehty ympäristövaikutusten arviointi direktiivin 85/337/ETY⁽¹⁾, sellaisena kuin se on muutettuna ("ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskeva direktiivi"), sekä direktiivin sisällyttämiseksi kansalliseen oikeusjärjestykseen annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti jokaisessa valtiossa, jonka kautta putki kulkee. YVA-direktiivin mukaan ehdotettujen hankkeiden todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia on arvioitava ja määritettävä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää, vähentää ja jos mahdollista poistaa merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset ennen lupamenettelyä.

Lisäksi rajatylittävänä hankkeena Nord Stream -hankkeeseen on sovellettu YK:n Euroopan talouskomission valtioiden rajatylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan Espoon yleissopimuksen mukaista ympäristövaikutusten arviointia. Venäjän federaatio noudattaa tosiasiassa Espoon yleissopimusta. Kansainvälinen kuulemismenettely kesti kolme vuotta. Siihen osallistuivat kaikki Itämeren valtiot, ja kuulemiset sekä viralliset kokoukset kaikkien sidosryhmien, asiantuntijoiden, hallinnollisten elinten sekä kansalaisten kesken toteutuivat avoimesti. YVA on osa hyväksymismenettelyä ja ennakkoedellytys putken rakennuslupien myöntämiselle. Kaikkien asianosaisten valtioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat ottaneet huomioon Espoon menettelyn YVA-tulokset myöntäessään kansallisia rakennuslupia. Hankkeelle on myönnetty kaikki tarvittavat ympäristö- ja rakennusluvat asianosaisissa valtioissa (Tanska, Suomi, Ruotsi, Saksa ja Venäjä), ja rakentaminen käynnistyi huhtikuussa 2010.

Komission kanta on, että Espoon menettely on asianmukaisin menettely tällaisen rajatylittävän hankkeen ympäristövaikutusten arvioimiseksi, ja sen ratifiointia kolmansissa maissa rohkaistaan. Komissio onkin eri yhteyksissä muistuttanut Venäjän federaatiota kannastaan, jonka mukaan Venäjän Espoon yleissopimuksen virallinen ratifiointi olisi rakentava askel kohti vahvempaa yhteistä vastuuta Itämeren ympäristön suojelusta erityisen herkkänä merialueena. Venäjä suostui noudattamaan Espoon yleissopimuksen sääntöjä, ja yleissopimuksen vaatimusten mukainen täysimääräinen YVA toteutettiin. Tämän jälkeen asianosaisten valtioiden viranomaiset myönsivät tarvittavat luvat. Pääasiassa tämä tarkoittaa sitä, että tässä nimenomaisessa tapauksessa sillä, ettei Venäjä ole ratifioinut Espoon yleissopimusta, ei ollut merkitystä.

Yleisenä huomiona komissio haluaa todeta, ettei Nord Stream -kaasuputkea voida verrata niihin vaaroihin, jotka johtivat Meksikonlahden öljyvuotokatastrofiin. Nord Stream -putkessa kulkee maakaasua eikä raakaöljyä tai jalostettuja öljyjä. Maakaasutoimituksia on hyvin helppo valvoa toimituslähteestä. Tämän vuoksi esimerkiksi putken rikkoutumisen aiheuttamassa kriisitilanteessa toimittaja voi helposti katkaista kaasutoimitukset. Näin ollen ympäristövaarat eivät ole samanlaisia kuin syvänmeren öljynporauksessa.

Lopuksi, komissiolle ei tiedoteta mahdollisista kriisinhallintamenettelyistä yksityisten kehittäjien suunnittelemien ja ehdottamien hankkeiden osalta, kuten tämän kaasuputken osalta. Se on asianosaisten jäsenvaltioiden vastuulla. Komissio kannattaa asianosaisten valtioiden päätöstä Nord Stream -kaasuputken yhteisen seurantajärjestelmän perustamisesta, kuten ehdotettiin toukokuussa 2010 Suomen ja Venäjän federaation pääministerien tapaamisessa. Lisäksi oikeudellisen kehyksen puuttuessa komissio neuvoo kaasuputkitoiminnan harjoittajia aina määrittämään täsmälliset vastuut ja sopimaan sovellettavasta lainsäädännöstä etukäteen. Komissio on valmis auttamaan pyydettäessä mitä tahansa hanketta oikeusvarmuuden takaamiseksi.

Euroopan unioni teki aikaisemmin tänä vuonna Maailman kauppajärjestössä banaanien kauppaa koskevia sopimuksia Latinalaisen Amerikan maiden ja Yhdysvaltojen kanssa ja on jo aloittanut niiden tilapäisen soveltamisen. Onko komissiolla tietoja näiden sopimuksen vaikutuksesta Euroopan banaanintuotantoon ja siihen liittyvään liiketoimintaan erityisesti nykyisen talous- ja rahoituskriisin oloissa ja Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla kuten Ranskan Antilleilla, Kanarian saarilla ja Madeiralla?

(FR) Komissio on tietoinen banaanialan yhteiskunnallis-taloudellisesta merkityksestä EU:n tuottajamaissa.

EU uudisti banaanien yhteistä markkinajärjestelyä vuonna 2006 siirtämällä banaanintuottajille maksettavan tuen syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevaan ohjelmaan (POSEI). Tässä yhteydessä Euroopan unioni lisäsi yhteisön banaanimäärärahoja hyvin merkittävästi verrattuna aiempaan ajanjaksoon (47 prosenttia verrattuna keskitasoon vuosina 2002–2006).

Komissio katsoo näin ollen, että nykyiset 278,8 miljoonan euron vuotuiset määrärahat ovat riittävä tulotuki Euroopan banaanintuottajille, kun otetaan huomioon banaanien tuonnissa sovellettavien tullitariffien asteittaisen vähenemisen mahdolliset vaikutukset kilpailukykyyn.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston yksiköt (maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavan komission jäsenen yksiköt) seuraavat edelleen markkinoita ja analysoivat saatavilla olevia tietoja. Ne toteuttavat empimättä toimia, jos tilanne sitä edellyttää.

Onko komissio koskaan teettänyt tutkimusta, joka keskittyy rajatylittävän logistiikan tehokkuuteen sekä sen vaikutukseen ja tarpeisiin suhteessa yhteisön laajuiseen kauppaan, työllisyyteen ja koulutukseen?

Jos on, mitkä ovat komission painopistealueet unionin laajuisessa rajatylittävässä logistiikassa ja mitä jatkotoimia komissio suunnittelee?

Jos komissiolla ei ole perussopimusten perusteella selkeää kantaa, voiko ja aikooko komissio ottaa mahdollisimman nopeasti käyttöön selkeän strategian, jolla tehostetaan rajatylittävää logistiikkaa, kuitenkin siten, että samalla vähennetään hiilidioksidipäästöjä ja suojellaan riskialttiita yhteisöjä, ja johon sisältyvät tärkeimmät multimodaali-infrastruktuurihankkeet, elektroninen rahdinseuranta ja kuormanvaihto, rajatylittävän tullitoiminnan harmonisointi sekä koulutusohjelmat, jotka kattavat koko toimitusketjun tai logistiikkasektorin, pyrkimyksenä auttaa unionin jäsenvaltioiden talouden kääntymistä kasvuun?

(EN) Tavaraliikenteen logistiikassa keskitytään tavaraliikenteen toiminnan suunnitteluun, organisointiin, hallintoon, valvontaan ja toteuttamiseen toimitusketjussa. Komission tietojen mukaan ala vastaa noin 14–15:tä prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Koska liikenne yksinään vastaa noin seitsemää prosenttia BKT:sta, luku voi olla hyvinkin realistinen. Toisaalta kun otetaan huomioon niiden toimintojen hyvin suuri määrä, jotka voivat kuulua "logistiikkaan", se voi olla myös liian alhainen.

Komissio on esittänyt päätavoitteensa logistiikan osalta lokakuussa 2007 hyväksytyssä tavaraliikenteen logistiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassa. Suunnitelma, joka kattaa 35 toimea, on jo tuottanut konkreettisia tuloksia (ITS-toimintasuunnitelma, tavaraliikenteeseen suuntautuneet rautatieliikennekäytävät jne.), ja sitä tarkistetaan vuoden 2010 aikana sen päivittämiseksi.

Toimintasuunnitelmassa katsotaan tärkeäksi ammattilaisten merkittävä panos logistiikka-alan toiminnalle: tavaraliikenteen logistiikkaa koskevan toimintasuunnitelman 35 toimesta kahdessa keskitytään sosiaalisiin näkökohtiin, erityisesti ammatilliseen pätevyyteen, koulutusvaatimuksiin sekä logistiikka-alan ammattien houkuttelevuuteen. Komissio tarkastelee näitä seikkoja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten, ammattiyhdistysten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

Mitä tulee liikennemuotojen integroimiseen, se on yksi EU:n liikennepolitiikan tärkeimpiä tavoitteita, jota tarkastellaan myös tulevassa valkoisessa kirjassa liikennepolitiikasta. Tämän vuoksi tulevina vuosina ensisijaisiksi katsotaan aloitteet, joilla tuetaan fyysisten tavaravirtojen ja tietovirtojen integrointia. Meneillään oleva liikenteen alan TEN-suuntaviivojen tarkistus kohdistuu multimodaalisiin infrastruktuurihankkeisiin. Komissio edistyy myös tietojärjestelmien kehittämisessä logistiikka-alalle tiiviissä yhteistyössä tullialan kehityksen kanssa. Lopuksi seitsemännen puiteohjelman yhteydessä monet tutkimus- ja kehittämishankkeet koskevat liikenne- ja logistiikka-alan tieto- ja viestintäteknologiaa niin EU:n kuin koko maailman tasolla. Esimerkkejä näistä ovat älykäs konttiketjun hallinta SMART-CM⁽¹⁾ ja INTEGRITY⁽²⁾ (intermodaalisen globaalin ovelta ovelle -konttitoimitusketjun näkyvyys).

Mitä tulee erityisiin logistiikkaa koskeviin tutkimuksiin, komissio haluaa mainita arvoisalle parlamentin jäsenelle tavaraliikenteen logistiikkaa koskevan toimintasuunnitelman vaikutusten arvioinnin, joka on saatavilla komission verkkosivustolla.

Lopuksi komissio vahvistaa halukkuutensa edistää rajatylittävän logistiikan sujuvuutta. Yritysten saumattomien logistiikkapalveluiden tarve edellyttää entistä yhdennetympää toimintaa, jossa yhdistetään eri liikennemuotoja ja eri menettelyjä, kuten tullimenettelyjä. Tämä on merkittävä teema tulevaisuuden liikennepolitiikasta laadittavassa valkoisessa kirjassa, jonka komissio esittää muutaman kuukauden sisällä.

Kyproksen pohjoisosaa miehittävät turkkilaisjoukot eivät estä ja usein jopa aktiivisesti edesauttavat historiallisten kristillisten rakennusten ja monumenttien tuhoamista tai muuttamista Kyproksen miehitetyssä pohjoisosassa. Rakennuksia ja monumentteja vähintäänkin laiminlyödään.

Tämä on muun muassa vastoin vuoden 1907 neljännen Haagin yleissopimuksen 56 artiklaa sekä uudempaa Unescon kulttuuriperinnön tahallista tuhoamista koskevaa julistusta (2003).

Tietääkö komissio, että kristillistä/bysanttilaista perintöä tuhotaan tahallisesti yhdessä EU:n jäsenvaltioista? Voidaanko Turkki asettaa vastuuseen tästä? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä lopettaakseen tämän järkyttävän ja laittoman toiminnan? Mitä käytännön toimia Turkin on toteutettava lopettaakseen tämän toiminnan ja missä aikarajoissa? Kuinka tämä vaikuttaa liittymisneuvotteluihin? Eikö tämä vähintäänkin estä suorat suhteet miehitetyn alueen kanssa?

(EN) Komissio on tietoinen kulttuuriperinnön vaurioitumisesta Kyproksen pohjoisosassa ja panee merkille arvoisan parlamentin jäsenen huolet. On selvää, että kokonaisvaltainen ratkaisu Kyproksessa antaisi mahdollisuuden kulttuuriperintöä koskevien seikkojen asianmukaiseen tarkasteluun kahden yhteisön välillä.

Tässä yhteydessä komissio on tyytyväinen kahden yhteisön yhteisen kulttuuriperintöä käsittelevän teknisen komitean perustamiseen. Komitea vahvisti lehdistölle antamissaan lausunnoissa, että saaren uhanalaisen kulttuuriperinnön suojeleminen on ensisijaisesti kyproksenkreikkalaisten ja kyproksenturkkilaisten vastuulla.

Komissio haluaa myös kertoa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että se on hiljattain käynnistänyt kyproksenturkkilaisen yhteisön rahoitustukiohjelmassa tutkimuksen luettelon kokoamiseksi Kyproksen kiinteästä kulttuuriperinnöstä yhteisen menettelytavan mukaisesti. Komissio on valmis tarkastelemaan, kuinka se voi auttaa enemmän, kunhan tämä ensimmäinen tutkimus saadaan menestyksekkäästi päätökseen vuoden 2010 lopussa.

Turkkia koskeviin kysymyksiin liittyen komissio muistuttaa, että liittymistä koskevat Kööpenhaminan poliittiset kriteerit kattavat vähemmistöjen, kulttuuristen oikeuksien ja uskonnonvapauden kunnioittamisen ja suojelun Turkin osalta, kuten kaikkien muidenkin ehdokasvaltioiden osalta.

Komissio seuraa tiiviisti Turkin Kyprosta koskevaa kantaa ja sen poliittisten kriteerien noudattamista Turkin kanssa käytäviin liittymisneuvotteluihin sovellettavan vuoden 2005 neuvottelukehyksen mukaisesti. Sen arvioinnit esitetään vuotuisissa edistymistä koskevissa kertomuksissa. Seuraava edistymiskertomus julkaistaan marraskuussa 2010.

EU on suurin kehitysmaista peräisin olevien maataloustuotteiden tuoja, mikä on ennen kaikkea seurausta suosituimmuuskohtelua koskevista sopimuksista, yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) ja vähemmän kehittyneiden maiden hyväksi laaditusta Kaikki paitsi aseet -aloitteesta. EU:n tuonti on suurempaa kuin Yhdysvaltoihin, Japaniin, Kanadaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin suuntautuva tuonti yhteensä.

Millä keinoilla komissio arvioi sitä, miten kehitysmaiden hyväksi tehdyt maatalouteen liittyvät EU:n myönnytykset ovat vaikuttaneet kehitysmaiden maatalousalan kehitykseen? Miten se varmistaa, että paikalliset tuottajat ja viejät hyötyvät etuuskohteluun perustuvasta pääsystä EU:n markkinoille?

(EN) EU toi vuosina 2006–2008 keskimäärin 63,8 miljardilla eurolla maataloustuotteita (EU:n yhdistetyn nimikkeistön ryhmät 1–24, myös kalastustuotteet) 176 valtiosta, joihin sovelletaan yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP). Tästä 63,8 miljardin euron tuonnista 11,2 miljardin euron tuonti toteutui GSP-etuuksien mukaisesti (kolmen GSP-järjestelmän mukaisesti: GSP, GSP + ja Kaikki paitsi aseet (EBA). Lisäksi 67:llä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtiolla on täysin tulli- ja kiintiövapaa pääsy EU:n markkinoille kaikkien tuotteiden osalta (lukuun ottamatta sokeria, johon sovelletaan erityissäännöksiä) talouskumppanuussopimusten mukaisesti. Kaikkiaan 40 prosenttia GSP-edunsaajamaiden maataloustuonnista tuli EU:n markkinoille tullitta suosituimmuusjärjestelyn mukaisesti, 18 prosenttia GSP-etuuksien ja 16 prosenttia kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvien etuuksien, myös talouskumppanuussopimuksien, mukaisesti.

EU:n kehitysmaille GSP-järjestelmästä tarjoamien maatalousmyönnytysten vaikutusta, osana laajempaa tavaravaihtoa, tarkastellaan komissiossa säännöllisesti, ja siinä käytetään niin sisäisiä asiantuntijoita kuin ulkopuolisia konsultteja.

Viimeisimmässä saatavilla olevassa tutkimuksessa, jonka toteutti ulkopuolinen konsultti CARIS EU:n GSP-järjestelmän välivaiheen arvioinnista⁽¹⁾, todettiin myönteistä näyttöä järjestelmän vaikuttavuudesta. Erityisesti tutkimuksessa todettiin, että EU:n GSP-etuudet voivat olla vaikuttavia vähiten kehittyneiden maiden viennin ja hyvinvoinnin lisäämisessä, että GSP-etuuksien käyttöasteet ovat tavallisesti korkeita ja että vähiten kehittyneiden maiden viejät hyötyvät tavallisesti etuusmarginaalista. Analyysissä kuitenkin todetaan myös, että tietyt rakenteellisiin piirteisiin liittyvät tekijät, kuten EU:n suosituimmuusjärjestelyn tariffien yleisesti matala taso ja vähiten kehittyneiden maiden kaupan rakenne, rajoittavat jossain määrin GSP-järjestelmän vaikuttavuutta. Tutkimukseen sisältyy alakohtainen analyysi, joka osoittaa, että GSP-järjestelmän mukainen tuonti lisääntyi kasvisten ja elintarviketeollisuuden tuotteiden osalta. Myös sokerin tuonti Kaikki paitsi aseet -järjestelmässä kasvoi.

Kauppaa tukevan avun strategiansa yhteydessä EU tarjoaa kehitystoimen rahoitusta, jolla pyritään integroimaan paikallisia maanviljelijöitä alueellisiin ja kansainvälisiin markkinoihin. Komissio myös tiedottaa säännöllisesti edunsaajavaltioita vaadituista edellytyksistä, joiden mukaan etuuskohteluun perustuvaa pääsyä voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Lisäksi komissio perusti vuonna 2004 kehitysmaiden viejien tukipisteen, vientiä EU:hun koskevan verkkopalvelun, jonka tarkoituksena on helpottaa kehitysmaiden pääsyä Euroopan unionin markkinoille.

Direktiivissä 2001/29/EY⁽¹⁾ tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa vahvistetaan EU:n oikeuskehys tekijänoikeuksia koskeville poikkeuksille ja rajoituksille. Tekijänoikeusdirektiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen. Ehtona tälle poikkeukselle on, että tekijät saavat "sopivan hyvityksen".

Julkisasiamies Trstenjakin äskettäisessä ratkaisuehdotuksessa asiassa SGAE vastaan Padawan (C-467/08) tulkitaan 5 artiklan 2 kohdan b alakohdasta johtuvia vaatimuksia, mutta suuressa osassa hänen ratkaisuehdotuksestaan sovelletaan myös 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa. Äskettäisessä ratkaisuehdotuksessaan julkisasiamies on tehnyt selväksi, että direktiiviä 2001/29/EY voidaan tulkita siten, että sillä kielletään hyvitykset laittoman kopioinnin korvaamiseksi (78 kohta).

Sopivan hyvityksen ei pitäisi näin ollen kattaa tekijänoikeuksin suojattujen teosten jäljentämisen aiheuttamia muita vahinkoja kuin ne, jotka kuuluvat oikeudellisen poikkeuksen soveltamisalaan, kuten tekijänoikeuksin suojattujen teoksien luvattomat jäljennökset (eli piratismi) tai jäljennökset, jotka tekijänoikeuksien haltija on yksiselitteisesti sallinut. Tekijöillä on oikeus saada korvausta näistä kopioista, joko tuomioistuimen kautta (luvattomat jäljennökset) tai sopimuksen kautta (yksiselitteisesti sallitut jäljennökset).

Katsooko komissio, että ainoastaan laillinen kopiointitoiminta kuuluu direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan ja että siksi ainoastaan näistä kopioista olisi saatava korvaus? Koska direktiivin 2001/29/EY tulkinta ja soveltaminen on EU:ssa kirjavaa, mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa puuttuakseen sisämarkkinoille aiheutuviin negatiivisiin seurauksiin?

(EN) Direktiivissä 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa säädetään, että oikeudenhaltijoiden on saatava sopiva hyvitys poikkeuksista ja rajoituksista valmistamista koskevaan oikeuteen kuten reprografista kopiointia koskevaan oikeuteen (5 artiklan 2 kohdan a alakohta). Kuten arvoisa parlamentin jäsenen kysymyksessään toteaa, kun jäsenvaltioissa säädetään poikkeuksesta kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen reprografista kopiointia varten ("paperilla tai samankaltaisella alustalla olevat kappaleet, jotka on tehty käyttämällä mitä tahansa valokuvaustekniikkaa tai muuta menetelmää, jolla on samanlaiset vaikutukset"), vain määritelmän soveltamisalaan kuuluvat toimet ovat laillisia toimia. Lisäksi vain tällaiset poikkeuksen sallimat toimet voivat johtaa sopivan hyvityksen vaatimiseen.

Reprogafiset kopiointitoimet, joita lisensointi tai lakisääteinen poikkeus ei kata, ovat tekijän kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen kohdistuvia rikkomisia. Esimerkiksi nuottilehtien kopiot on nimenomaisesti jätetty poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Nuottilehtien luvaton kopiointi on siis edelleen laiton teko eikä nuottilehden kopioimisesta voi tehdä laillista maksamalla sopivaa hyvitystä. Komissio on tämän osalta hyvin tietoinen tarpeesta torjua piratismia ja väärennöksiä. Se harjoittaa aktiivista politiikka ja kuulee kaikkia sidosryhmiä siitä, kuinka ilmiötä olisi parasta tarkastella. Mahdollisten ratkaisujen on perustuttava johdonmukaiseen lähestymistapaan, joka ei vaaranna oikeuksienhaltijoiden ja kuluttajien oikeutettuja intressejä. Tämä tarkoittaa myös, että sopiva hyvitys laillisista reprografisista toimista on erotettava laittomasta kopioinnista.

Komissio on aiemmin käynnistänyt useita aloitteita varmistaakseen edellä mainitun tekijänoikeuksia koskevan poikkeuksen johdonmukaisen tulkinnan. Tällä hetkellä komissio käy edelleen vuoropuhelua sidosryhmien kanssa asian selventämiseksi.

Aikooko komissio tiedustella Venäjän federaation viranomaisilta selvitystä syihin ja erityisesti teknisiin syihin, jotka aiheuttivat TU-154-lentokoneen maahan syöksymisen Smolenskissa 10. huhtikuuta 2010? Tässä turmassa menehtyi Puolan presidentti Lech Kaczyński, Puolan armeijan johdon edustajia, maan keskuspankin pääjohtaja, kansalaisoikeuksien puolustaja, lukuisia puolueiden edustajia sekä Neuvostoliiton vuonna 1940 murhaaman 96 Puolan kansalaisen muistoa vaalivan yhdistyksen jäseniä.

(EN) Komissio ei aio osallistua onnettomuuden syiden tutkintaan eikä perustaa omaa tutkintalautakuntaa. Komission käsityksen mukaan Venäjän federaation ja Puolan tasavallan toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tutkimusta sovitun menettelyn mukaisesti, eivätkä nämä viranomaiset ole pyytäneet komissiolta apua. Jos tällainen avunpyyntö komissiolle esitettäisiin, se arvioitaisiin ja siihen vastattaisiin. Komissio toivoo, että onnettomuuden syyt saadaan selville mahdollisimman pian.

Irlannissa Corkin kreivikunnan Haulbowlinen saarella on vaarallisen jätteen erityiskaatopaikka. Jätettä ovat tuottaneet yli 50 vuoden ajan terästeollisuuden yritykset Irish Steel Limited ja ISPAT. Irlannin valtio omistaa kaatopaikan ja ISPAT:in mentyä konkurssiin sillä on täysi vastuu paikasta. Myrkylliset jätteet ovat maanneet kaatopaikalla kymmenen vuotta ja Irlannin hallitus on kieltäytynyt tekemästä alueella perustavanlaatuista terveystutkimusta. Irlannin syöpärekisteri on todistanut, että syövän esiintymisaste Cobhin saarella on yksi maan korkeimmista: 37 prosenttia. Osa myrkyllisestä jätteestä sisältää kromitrioksidia.

Toimiiko Irlannin hallitus Euroopan unionin ympäristölainsäädännön vastaisesti?

(EN) Komissio viittaa vastaukseen, jonka se antoi arvoisan parlamentin jäsenen kirjalliseen kysymykseen E-5690/10⁽¹⁾.

Piraeus-pankki otti tähtäimeensä Maatalouspankin 77,31 prosentin ja Postisäästöpankin 33,04 prosentin valtion osuudet ja teki molemmista pankeista 701 miljoonan euron tarjouksen. Kyse on Peiraeus-pankin suurosakkaiden vastauksesta Pasok-puolueen, EU:n edustajien ja Kansainvälisen valuuttarahaston kannustukseen luoda vahvempia pankkiryhmittymiä siten, että ne hyödyntävät hallituksen, EU:n, EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston yhteisen muistion tarjoamaa valtion suojaa. Kaikille Kreikan pankeille on myönnetty valtavasti tukea valtion 28 miljardin tukipaketista ja uudesta EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston uudesta 10 miljardin tukipaketista, josta kansalaiset joutuvat maksamaan kalliisti tiukoilla ehdoilla. Maatalouspankin ja Postisäästöpankin fuusioitumisen/yksityistämisen ja pankkien voittojen jättimäisen kasvun hinta tulee työntekijöiden maksettavaksi ja aiheuttaa erittäin kielteisiä vaikutuksia pienten ja keskisuurten tilojen velkaantuneille viljelijöille, Maatalouspankin omistuksessa oleville jalostusyrityksille ja pankkien työntekijöille.

Muistion mukaan valtion omaisuuden myymisestä saatujen tulojen arvoksi arvioidaan miljardi euroa kutakin seuraavaa vuotta kohti. Sisältyykö pankkien myyminen ja yksityistäminen PASOKin hallituksen, EU:n, EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston laatimiin ehtoihin ja edellytyksiin?

(EN) Yhteisymmärryspöytäkirjassa esitetyt yksityistämisestä saatavat tulot ovat arvioita. Lisäksi on todettava, ettei yhteisymmärryspöytäkirjassa luetella yksityistettäviä yrityksiä. Koska kansainvälisessä tukiohjelmassa ei mainita tätä nimenomaista tapausta, siinä ei voida ennakoida Piraeuksen ehdotuksen tulosta. Komissio tutkii minkä tahansa sille ilmoitetun yrityskeskittymän tapauskohtaisesti sen ominaispiirteiden perusteella arvioidakseen liiketoimen sopivuutta yhteismarkkinoille EU:n sulautuma-asetuksen⁽¹⁾ mukaisesti.

Kreikan Pasok-puolueen hallitus on leikannut jyrkästi terveydenhuoltoon suunnattuja julkisia menoja vedoten EU:n, EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa allekirjoittamaansa muistioon. Näin toimimalla se asettaa vaaraan kansalaisten terveyden ja pakottaa työntekijät turvautumaan yksityisiin terveydenhuolto- ja sosiaaliturvapalveluihin, jotka monikansallisten yritysten näkökulmasta ovat erittäin tuottoisa ala. Julkisen terveydenhuollon tarkastusviraston paljastavissa päätelmissä kerrotaan julkisten sairaaloiden ja Siemens-yhtiön välisistä vuosina 2002–2009 tehdyistä sopimuksista ja lisäksi ne vahvistavat työntekijöiden syytökset massiivisista provisioista, joilla turvataan valtavat voitot yrityksille. Siemens-yhtiö, joka on myös EU:n toimielinten pääasiallinen hankkija, vastaa lähes ainoana julkisten sairaaloiden laitteiden huoltopalveluista. Yksityistämisen ja palveluiden vapauttamisen puitteissa ja kilpailukyvyn nimissä EU sekä Kreikan Pasok-puolueen ja ND-puolueen hallitukset ovat estäneet vastaavien julkisten palvelujen tarjonnan sairaaloissa.

Miten komissio arvioi terveydenhuoltopalvelujen poliittisilla päätöksillä toteutettua yksityistämistä sekä niiden laadun ja hoito-olosuhteiden heikentämistä? Mikä on sen kanta julkisuuteen tulleisiin syytöksiin, jotka koskevat Siemens-yhtiön kanssa harjoitettua liiketoimintaa Kreikassa ja eräissä muissa valtioissa?

(EN) Talouskriisi aiheuttaa suuria paineita julkisiin terveydenhoitomäärärahoihin. Tämä on aiheuttanut julkisten hankintasopimusten maksuviivästyksiä useissa jäsenvaltioissa. Terveydenhoitojärjestelmien huono hallinto ja rahoituksen avoimuuden puute voivat pahentaa tilannetta entisestään.

Tämän vuoksi Kreikan talouden elvytyssuunnitelman rakenneuudistuspaketin ehtoihin kuuluu poikkeuksellisesti myös terveydenhoitoalan uudistus.

Komissio seuraa tiiviisti uudistuksia Kreikassa ja tuo esiin arvoisan parlamentin jäsenen huolet tulevissa tapaamisissa Kreikan viranomaisten kanssa.

Komissio haluaa korostaa, ettei sillä ole toimivaltaa puuttua jäsenvaltioiden kansallisten terveydenhoitojärjestelmien hallinnosta tekemiin päätöksiin. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää terveydenhoidon yksityistämisestä.

Lopuksi, komissiolla ei ole tietoja syytöksistä, jotka koskevat terveydenhoitoviranomaisten/sairaaloiden Siemens-yhtiön kanssa harjoittamaa liiketoimintaa Kreikassa tai muissa valtioissa.

Komissio on muiden tahojen ohella allekirjoittanut Kreikan lainaehtoja koskevan muistion, jossa määrätään yksiselitteisesti lakkauttamaan tappiolliset rautatielinjat.

Vuosikymmenten ajan Kreikan kulloisetkin hallitukset laiminlöivät järjestelmällisesti velvollisuuksiaan Kreikan rautatielaitosta kohtaan, minkä seurauksena rautatielaitoksen oli katettava kulut valtion takaamilla lainoilla. Myös suuri osa Kreikan rautatielaitoksen yhteisrahoitteisten hankkeiden kansallisten varojen osuudesta katettiin lainalla toisin kuin muussa liikenneinfrastruktuurissa.

Rautatielinjojen lakkauttamisella annetaan tunnustusta rautatielinjoja koskevalle epäterveelle kilpailulle sekä käytännön toimille, joilla yhdeksän miljardin julkinen velka on naamioitu Kreikan rautatielaitoksen velaksi.

Onko vaatimus EU:n tuella yhteisrahoitettujen rautatielinjojen lakkauttamisesta, jonka myös komissio on esittänyt, sopusoinnussa EU:n määräysten kanssa?

(EN) Komissio tarjoaa tukea Kreikan hallitukselle toukokuussa 2010 tehtyjen muistioiden täytäntöönpanemiseksi kasvun ja työllisyyden kannustamiseksi ja valtion talousongelmien korjaamiseksi.

Kreikan rautatiealan kustannusten periminen, tuottavuus ja liikenteen vilkkaus ovat 30–60 prosenttia matalampia kuin eurooppalaisten rautatieyhtiöiden enemmistöllä, kun taas valtion valmiudet tarjota rahoitustukea ovat ilmeisen rajoitetut.

Rakennerahastojen infrastruktuuria koskevia rahoitusjärjestelyjä ei ole yhdistetty velvoitteisiin, jotka koskevat liikennepalvelujen tarjoamisen järjestämistä. Kun tiettyä matkustajapalvelua ei voida harjoittaa kannattavalla tavalla, valtio voi päättää korvata rautatieyhtiön sopimuksen perusteella. Muutoin viimeksi mainittu päättää palveluista, joita se haluaa tarjota. Arvoisalle parlamentin jäsenelle todetaan kuitenkin, että EU:n säännöksiin sisältyy rahastojen yhteisrahoitusta saavan toiminnan kestävyyttä koskevia sääntöjä, tässä tapauksessa sen käyttöinfrastruktuurin saatavuutta koskevia sääntöjä. Ohjelmakaudelle 2007–2013 asetuksen (EY) N:o 1083/2006 57 artiklassa säädetään viiden vuoden enimmäisajasta rahastojen yhteisrahoitusta saaneen toimen päättymisen osalta. Tänä aikana toimeen ei saa tehdä huomattavia muutoksia, jotka vaikuttavat sen luonteeseen tai täytäntöönpanon edellytyksiin. Ohjelmakauden 2000–2006 toimien kestosta säädetään asetuksen (EY) N:o 1260/1999 30 artiklan 4 kohdassa⁽¹⁾.