Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana komission varapuheenjohtajan, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuma Välimeren alueen ja erityisesti Tunisian ja Egyptin tilanteesta.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − (EN) Arvoisa puhemies, olemme kaikki seuranneet tiiviisti äskettäisiä tapahtumia Tunisiassa ja sittemmin Egyptissä.

Kansalaiset kummassakin maassa ovat oikeutetusti tuoneet julki epäkohtia ja toiveita. He odottavat myös saavansa kunnollisen vastauksen niin omilta mailtaan kuin kumppaneiltaan, joista yksi on Euroopan unioni. Heidän viestinsä on yksiselitteinen: maiden poliittiset järjestelmät ovat ajautuneet umpikujaan ja asioiden on muututtava heti.

Käytän tämän tilaisuuden kertoakseni, että ihailen noiden ihmisten itsekunnioitusta ja rohkeutta. Ottaen huomioon, mitä televisioruudut näyttävät meille tällä hetkellä etenkin Egyptin tilanteesta, kehotan heitä kuitenkin toimimaan rauhallisesti ja maltillisesti sekä käymään vuoropuhelua.

Aion ensin puhua Tunisiasta. Tunisiassa tapahtuneet muutokset ovat olleet merkittäviä, ja ne ovat myös silottaneet tietä maan demokraattisen kehityksen edessä. Lukuisista haasteista huolimatta voimme jo nähdä myönteisen kehityksen Tunisiassa, jossa on ponnisteltu kansan esittämien pyyntöjen täyttämiseksi. Väliaikainen hallitus on toteuttanut joitakin tärkeitä toimenpiteitä. Se on muun muassa vapauttanut poliittisia vankeja ja sallinut ilmaisunvapauden. Se on myös asettanut entisen presidentin Ben Alin perheenjäseniä syytteeseen korruptiosta.

Lisäksi maahan on perustettu kolme riippumatonta komissiota, jotka ovat jo aloittaneet toimintansa: korruptiota ja julkisten varojen väärinkäyttöä käsittelevä tutkimuskomissio, viimeaikaisten tapahtumien yhteydessä toteutettuja sortotoimia käsittelevä tutkimuskomissio sekä poliittista uudistusta käsittelevä korkea komissio.

Olen pannut merkille myös hallituksen viimeaikaiset henkilövaihdokset, jotka toteutettiin kansalaisten vaatimuksesta. Hallitus on saanut tukea pääoppositiopuolueilta sekä suurimmalta ammattiliitolta, Tunisian ammattiliittojen keskusliitolta. Rauha ja vakaus ovat tärkeässä asemassa, jotta Tunisia voisi järjestää demokraattiset ja avoimet vaalit sekä panna täytäntöön elintärkeät poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset. Euroopan unioni tukee Tunisiaa ja sen kansaa tällä vaikealla siirtymähetkellä. Reagoimme myös tapahtumiin välittömästi – emme tyrkyttääksemme näkemyksiämme ja ajatuksiamme vaan tarjotaksemme apuamme ja tehdäksemme yhteistyötä.

Keskustelin viime viikolla maan uuden ulkoministerin Ounaiesin kanssa heti hänen nimittämisensä jälkeen, ja tapasimme myös tänään Brysselissä. Kävimme merkittäviä keskusteluja täällä Brysselissä – joka on ensimmäinen paikka, jossa ministeri on käynyt tehtävässä aloitettuaan – siitä, miten Euroopan unioni voisi parhaiten tukea muutoksessa ja auttaa Tunisian kansaa. Ministeri vahvisti tänään, että EU:lta pyydetään tukea vaalien valmisteluissa ja tulevien vaalien tarkkailussa. Aiomme lähettää Tunisiaan asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on arvioida maan vaalilakia sekä antaa sen alalla oikeudellista neuvontaa väliaikaishallinnon viranomaisille. Euroopan ulkosuhdehallinnon johtaja Hugues Mingarelli kävi myös viime viikolla paikan päällä Tunisiassa keskustelemassa kansalaisten kanssa näiden tarpeista.

Muiden tukimuotojen osalta olemme lisänneet kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön suunnattuja määrärahoja. Tämän lisäksi tukiohjelmiemme kohteita tarkistetaan, jotta voisimme auttaa kansalaisia suoremmin. Liberaali politiikka ei voi yksin luoda tarpeellista taloudellista ja yhteiskunnallista hyvinvointia tai taata rikkauksien jakautumista kaikkien tunisialaisten kesken. Näin ollen aiomme käydä ensisijaiset tavoitteemme läpi yhdessä Tunisian kanssa, jotta voisimme huomioida uuden tilanteen sekä mukauttaa tukemme Tunisian yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Ministeri Ounaies kertoi minulle tänään yksityiskohtaisesti heidän huolistaan ja suunnitelmistaan. Siten voimme toimia yhdessä muiden kansainvälisten kumppanien kanssa.

Tarjosin konkreettista tukea. Aluksi tukea annettaisiin seuraavilla aloilla: vaalit, hallinto, siirtyminen kohti demokratiaa, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen toiminta, oikeusvaltion toteuttaminen, oikeuslaitoksen uudistaminen, talouden hallinto, korruption torjunta sekä taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys. Tämä kattaa myös Keski- ja Etelä-Tunisian köyhille alueille annettavan tuen.

Olemme myös jäsenvaltioiden kanssa valmiita keskustelemaan liikkuvuuteen liittyvistä toimenpiteistä sekä markkinoille pääsyn helpottamisesta. Yhteistyö on saatu hyvin käyntiin kaikilla noilla aloilla ja aiomme jatkaa vuoropuhelua. Tarkoitukseni on matkustaa Tunisiaan ei ensi mutta sitä seuraavalla viikolla.

Tunisian viranomaiset ovat pyytäneet Ben Alin ja hänen hallintoonsa läheisesti kuuluvien henkilöiden varojen jäädyttämistä, ja olemme jo ryhtyneet alustaviin toimiin. Nopeutimme menettelyjä, jotta ulkoasiainneuvosto voi tehdä maanantaina päätöksen rajoittavista toimenpiteistä. Niillä pyritään jäädyttämään sellaisten henkilöiden varat, joita epäillään Tunisian valtion varojen kavaltamisesta. Tunisian viranomaiset ovat antaneet meille luettelon henkilöistä, joihin toimenpiteet pitäisi kohdistaa.

Kuten jo totesin, johtajamme Hugues Mingarelli vieraili alueella viime viikolla. Hän oli keskustellut alustavan hallituksen kanssa sekä kolmen juuri perustetun komission puheenjohtajien kanssa. Hän oli tavannut myös kansalaisyhteiskunnan edustajia.

Panen tyytyväisenä merkille myös Euroopan parlamentin aloitteen valtuuskunnan lähettämisestä Tunisiaan. Mielestäni on ehdottoman tärkeä, että Tunisian kansa näkee EU:n, ja erityisesti Euroopan parlamentin, antaman vahvan tuen tällä kriittisellä hetkellä, kun maa on siirtymässä kohti demokratiaa. Meidän on vahvistettava kaikkia mahdollisia ihmisten välisiä yhteyksiä sekä tavoittaa kansalaisyhteiskunta. Tämä tarkoittaa kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysten ja opiskelijavaihdon tukemista.

Meillä on nyt mahdollisuus vahvistaa Tunisian ja Euroopan unionin välistä kumppanuutta demokratian vakiintumisen sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudistuksen pohjalta. Toivottavasti voimme tukeutua molemminpuoliseen kunnioitukseen sekä kansojemme väliseen luottamukseen, jotta Tunisiassa voidaan varmistaa vakaus sekä demokraattinen ja kukoistava tulevaisuus. Tähän liittyen odotan tulevia vapaita ja demokraattisia vaaleja sekä uuden hallituksen perustamista. Olen sopinut Tunisian ulkoministerin kanssa, että käynnistämme pian uudelleen neuvottelut pitkälle edistyneen maan aseman myöntämisestä. Tavoitteena on saattaa neuvottelut päätökseen, kunhan uusi ja demokraattinen hallitus on saatu muodostettua.

Ulkoministeri kuvasi ilmapiiriä sovinnon ilmapiiriksi. Toivottavasti voimme auttaa Tunisiaa edistämään tätä ilmapiiriä kohti uutta ja vapaampaa demokratiaa.

Seuraavaksi puhun Egyptin tilanteesta. Vain hieman yli viikko sitten todistimme poikkeuksellisen liikehdinnän alkamista Egyptissä. Hallituksen vastaiset mielenosoitukset – joita Tunisian ja muiden maiden tapahtumat selvästi siivittivät ja joita koskeva tieto levisi pääasiassa sosiaalisessa mediassa sekä suullisesti – ovat uskoakseni yllättäneet koko maailman.

Tämän kansannousun suuri voima piilee siinä, että se tapahtuu kaikkialla Egyptissä. Sadattuhannet ihmiset, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, ovat vallanneet kadut ja vaativat perustellusti poliittisia ja sosioekonomisia oikeuksiaan. Mielenosoitukset ovat levinneet Kairosta Aleksandriaan ja Suezille sekä laajemmalle Egyptiin. Väkijoukkojen koko on kasvanut ja monimuotoisuus lisääntynyt jatkuvasti. Mielenosoittajat ovat yhtenäisinä vaatineet vallanvaihtoa sekä perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Alun perin melko rauhanomaisista mielenosoituksista on tullut koko ajan väkivaltaisempia, ja poliisi on turvautunut kyynelkaasuun, kumiluoteihin sekä vesitykkeihin. Olemme huolissamme siitä, että myös eläviä ampumatarvikkeita on mahdollisesti käytetty. Kaikkien Euroopan parlamentin jäsenten tapaan pahoittelen mielenosoitusten lukuisia kuolonuhreja ja ajattelen niitä, jotka ovat menettäneet rakkaansa. Loukkaantuneiden ja pidätettyjen suuri määrä on myös huolestuttava, ja kaikkien osapuolten on nyt osoitettava malttia ja lopetettava väkivaltaisuudet.

Olemme valmistelleet maanantaisen ulkoasiainneuvoston päätelmiä, joissa kehotetaan Egyptin viranomaisia vapauttamaan välittömästi kaikki rauhalliset mielenosoittajat, jotka on pidätetty. Ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus ovat kaikille ihmisille kuuluvia perusoikeuksia, ja valtion tehtävä on suojella niitä. Tiedotusvälineisiin ja Internetiin kohdistettuja rajoituksia ei voida hyväksyä, joten kehotan Egyptin viranomaisia palauttamaan viipymättä kaikki viestintäverkostot käyttöön.

Maanlaajuisissa mielenosoituksissa Egyptin kansa on ilmaissut toiveensa muutoksesta. Sadattuhannet ihmiset ovat kokoontuneet kuhunkin joukkotapahtumaan eri puolilla maata. On äärimmäisen tärkeää, että nuo äänet tulevat nyt kuulluksi ja että tilanne korjataan kiireellisillä, konkreettisilla ja määrätietoisilla toimilla. On tullut järjestäytyneen, rauhanomaisen sekä kauaskantoisen muutoksen aika.

Viranomaisten täytyy pyrkiä avoimeen vuoropuheluun poliittisten voimien kanssa ja myös ottaa se vakavasti. On tärkeää, että kansalaisyhteiskunta on ratkaisevassa asemassa tuossa vuoropuhelussa. Egyptin viranomaisten täytyy toimia nopeasti laajaa kannatusta nauttivan hallituksen kautta mahdollistaakseen aidot ja tuntuvat demokraattiset uudistukset sekä viitoittaakseen tietä vapaille ja oikeudenmukaisille vaaleille.

Aiomme tarjota täyden tukemme, jos Egypti ponnistelee demokraattisemman ja moniarvoisemman muutoksen puolesta. Välimeren ja Lähi-idän alueen rauha ja hyvinvointi on yhteinen etumme.

Meidän on nyt mukautettava ja vahvistettava käytettävissä olevia välineitä, jotta voimme tukea tarvittavia poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaate ovat jo yhteistyömme kantavia tekijöitä, ja meidän on kohdennettava uudelleen ja vahvistettava tuota työtä.

Minulle politiikka on asioiden muuttamista: sitä, että ihmisiä autetaan muokkaamaan omaa elämäänsä. Näemme kaikkialla arabimaailmassa suuria mahdollisuuksia myönteiseen muutokseen, joka saa voimansa kansalaisten vaatimuksista.

Euroopan unioni tarjoaa alueelle ja sen kansalaisille yhteisvastuullisuutta sekä tukea uudistusten toteuttamisessa. Unionimme on demokratioiden unioni – meillä on demokraattinen kutsumus. Näin ollen tuemme tätä muutosta luovasti ja määrätietoisesti.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä paronitar Ashton, hyvät kuulijat, riippumatta siitä, mihin Egyptin tilanne johtaa, voimme uskoakseni varmasti sanoa, että jatkossa puhumme ajasta ennen Tunisian tapahtumia ja ajasta niiden jälkeen.

Minun mielestäni Euroopan parlamentin ei pitäisi etsiä syyllisiä, sillä tämä kriisi on asettanut Euroopan unionin hankalaan asemaan. Mielestäni meidän pitäisi kuitenkin vetää tästä joitakin johtopäätöksiä.

Ensinnäkin Euroopan unionin on oltava näkyvämpi, sen on puhuttava yhdellä äänellä ja vältettävä kakofonia. Juuri sen takia perustimme Euroopan ulkosuhdehallinnon sekä korkean edustajan toimen.

Toiseksi meidän on otettava opiksemme omahyväisestä politiikasta, jota vapauden viholliset aina Valko-Venäjältä Kuubaan ja Välimeren alueelle harjoittavat. Meidän pitää miettiä, ovatko vakaus, hyvinvointi ja demokratia todella lisääntyneet sillä tavoin kuin Barcelonan prosessissa oli tarkoitus.

Kolmanneksi, arvoisa puhemies, meidän pitää mielestäni tehdä ero sen välille, mitä Euroopan unionin täytyy tehdä keskipitkällä aikavälillä ja mitä lyhyellä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä – luullakseni paronitar Ashton on laatinut tiekartan – Euroopan unionin on tarjottava määrätietoista tukea siirtymäprosessissa, jotta kyseessä olevien ystävyysmaiden vapaustoiveita ei tehtäisi tyhjäksi. On myös meidän tehtävämme, arvoisa puhemies, varoittaa noita maita tähän prosessiin liittyvistä riskeistä, jotta vapaan yhteiskunnan viholliset eivät kaappaisi niitä.

Keskipitkällä aikavälillä, arvoisa puhemies, Euroopan unionin on tärkeää pohtia syvällisesti strategista lähestymistapaa naapuruuspolitiikkamme uudistamiseksi. Tätä pyysimme eilen myös Štefan Füleltä ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa.

Kaikki tämä on tehtävä, arvoisa puhemies, pitäen kuitenkin mielessä, että usein on vaikeampaa säilyttää vapauden tasapaino kuin päästä eroon tyranniasta.

  Adrian Severin, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Tunisian, Egyptin ja muiden alueen maiden viimeaikaisten tapahtumien on saatava meidät muistamaan, että vakaus ilman vapautta on pelkkää illuusiota tai vähintäänkin kestämätöntä todellisuutta.

Meidän pitää myös muistaa, että vallankumous tai yhteiskunnalliset mullistukset takaavat muutoksen, mutta ne eivät takaa muutosta kohti parempaa. Toivottavasti löydämme innoituksen tukea tätä prosessia, jotta kyseinen prosessi muuttaisi asioita paremmaksi eikä huonommaksi.

Sekä Tunisian että Egyptin – eikä vain noiden maiden – tilanne on analysoitava syvällisesti, sillä meidän on tiedettävä, olemmeko toimineet menneisyydessä oikein välttääksemme nämä kriisit. Millaisilla toimenpiteillä voimme jatkossa ennakoida vastaavia kriisejä tai välttää ne? Ja lopuksi kysyn, mitä voisimme tehdä sen varmistamiseksi, että tämänhetkiset kriisit lisäävät asianomaisten kansojen vapautta ja alueen vakautta mutta estävät samalla siirtymisen pahemman tai toisentyyppisen epävakauden tilaan ja toisentyyppiseen totalitarismiin tai sortovaltaan.

Meidän on omaksuttava tässä asiassa ennaltaehkäisevä ja ennakoiva asenne. Se taas vaatii strategian. Viestimme olivat varmasti oikeat tasapainoillessamme avainsanan "uudistus" ja avainsanojen "järjestys" tai "vakaus" välillä. Piru piilee kuitenkin juuri yksityiskohdissa. Monesta meistä tuntuukin siltä, ettemme ole vielä puuttuneet yksityiskohtiin tai tuoneet esiin riittäviä visioita ja riittävää voimaa ongelmien ratkaisemiseksi. Tärkeää on myös se, että kykenemme keskustelemaan kaikkien laillisten edustajien kanssa, islamilaiset joukot mukaan luettuna, jotta ne kaikki saadaan mukaan myönteiseen prosessiin.

Toivomme, että komissio ja neuvosto onnistuvat luomaan tätä varten strategian. Olisimme myös iloisia, jos ne voisivat kertoa meille lisää siitä.

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, mielestäni Tunisian tämänhetkiset tapahtumat sekä erityisesti Egyptin tapahtumat viimeisten tuntien aikana ovat sekä historiallisia että hyvin traagisia.

Olemme juuri saanut tietää, että satoja ihmisiä on loukkaantunut parin viime tunnin aikana. Mainitsen tämän ennen kaikkea siksi, että näen yhtäläisyyksiä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tämänhetkisten tapahtumien sekä Euroopan vuoden 1989 tapahtumien välillä. Juuri siksi olen yllättynyt, hämmästynyt sekä pettynyt, koska Eurooppa on tekemässä nyt aivan samat virheet kuin vuonna 1989. Haluan tehdä tämän selväksi.

On uskomatonta, arvoisa puhemies, että tämä niin kutsuttu demokraattinen maanosa ei ole vieläkään kyennyt tarjoamaan varauksetonta tukeaan kaduilla oleville joukoille – joukoille, jotka eivät pyydä mitään muuta kuin meidän tukeamme.

(Suosionosoituksia)

Hyvät kuulijat, en ole vielä kuullut paronitar Ashtonin tarjoavan tukeamme, en eilen tai tänään.

Hyvä paronitar Ashton, miksi unionin reaktio on ollut niin heikko? Itse asiassa emme ole reagoineet juuri mitenkään. Ensin te reagoitte, sitten Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta antoivat tiedotteen kuulematta toisiaan ja aivan kuin unionia ei olisi lainkaan olemassa. Minun on todettava, että ainut tyydyttävä eurooppalaisten pitämä puhe tuli unionin ulkopuolelta; sen piti Turkin pääministeri Erdogan, joka sanoi Mubarakille, että tämän pitäisi kuunnella kansansa tahtoa ja siirtyä sivuun. Tämä oli ainut kunniallinen vastaus, joka Euroopasta on kuultu.

(Suosionosoituksia)

Uskon, että tämänpäiväinen keskustelumme on hyvin tärkeä kaduilla oleville ihmisille, jotka taistelevat mahdollisesti jopa henkensä puolesta. Mielestäni unioni on tehnyt viime päivien aikana kaksi virhettä.

Ensinnäkään emme ymmärrä, miten historiallinen hetki tämä on, ja toiseksi, mikä on vieläkin tärkeämpää, olemme arvioineet tilanteen väärin. Pelkäämme – ja siksi viestit ovat vääriä – että islamistinen hallinto pääsee valtaan vaalien jälkeen. No minäpä kerron teille, että minä en pelkää. Luotan Tunisian ja Egyptin kansalaisiin.

(Suosionosoituksia)

Juuri he haluavat demokratiaa, ja se, että koptikristityt ja muslimit kulkevat kaduilla rinta rinnan, on riittävä todiste siitä, mitä he haluavat. He haluavat todellista ja avointa demokratiaa.

Kerron teille myös toisen esimerkin osoittaakseni, ettei meidän pitäisi pelätä vaatia avointa demokratiaa noissa maissa. Te kaikki tiedätte Mohammed Bouazizista, miehestä, joka itse asiassa käynnisti Tunisian vallankumouksen uhratessaan oman henkensä. Hyvä paronitar Ashton, Mohammed Bouazizin arkulla ei ollut Islamin vihreää lippua. Arkulla oli Tunisian punainen lippu, joten kyse ei nyt ole islamistisista vallankumouksista. Kyse on sen sijaan vallankumouksista vapauden puolesta.

(Suosionosoituksia)

Joten nyt kun tuhannet ihmiset ovat kokoontuneet Kairossa noin viikon ajan ja mielenosoituksia on myös Jordaniassa, Jemenissä, Syyriassa ja Algeriassa, pyydän teitä, hyvä paronitar Ashton, muuttamaan Euroopan unionin kantaa. Haluaisin teidän puhuvan puolestamme ja sanovan selvästi tänään tässä parlamentissa, että Euroopan unioni tukee sataprosenttisesti Egyptin kansaa ja sen vaatimuksia. Haluamme, että presidentti Mubarak kuuntelee viimeinkin kansaansa ja vapauttaa maansa siirtymällä sivuun, jotta Egypti saa nyt nauttia demokratiasta ja vapaudesta. Tämän viestin haluaisin kuulla vastauksessa, jonka kohta annatte.

(Suosionosoituksia)

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä paronitar Ashton, vetositte maltin puolesta. Asioista pitäisi kuitenkin puhua niiden oikeilla nimillä! Presidentti Mubarakin joukot aiheuttivat tänään kauhua aukiolla, eivät mielenosoittajat! Älkää siis osoittako kehotustanne maltin säilyttämisestä kaikille. Kehottakaa presidentti Mubarakia lopettamaan mielenosoittajiin kohdistuvat hyökkäykset, koska hän tekee niin, jotta voisi sitten sanoa: "Aion palauttaa järjestyksen tähän kaaokseen." Tämän ansan hän asettaa meille, ja voimme vain sanoa molemmille osapuolille "rauhoittukaa!". Ei, kerta kaikkiaan ei. Meidän täytyy vaatia Mubarakia rauhoittumaan, ja paras keino rauhoittaa tilanne on se, että hän lähtee kävelemään, häipyy. Sitten Kairoon saadaan rauha.

Huomasitteko, että veitsien kanssa paikalle tulleet olivat Mubarakin poliiseja? Nuo ihmisparat, jotka tuotiin tänä aamulla bussilla Egyptin perukoilta, aiheuttivat ongelmia. Tämä on sanottava ääneen, hyvä paronitar Ashton, emmekä saa sulkea silmiämme. Eräs asia teissä ihmetyttää minua. Tänään ymmärrätte kaiken, mitä tapahtui, mitä Tunisiassa oli meneillään kolme viikkoa sitten. Mutta kun Euroopan parlamentti kolme viikkoa sitten pyysi teitä keskeyttämään neuvottelut Tunisian aseman korottamisesta diktatuurin vuoksi, sanoitte sen olevan mahdotonta. Nyt se on kuitenkin mahdollista. Liitytte taisteluun vasta viime hetkellä. Tämä tekee kaiken selväksi. Näin ollen pyydän teiltä yhtä asiaa, hyvä paronitar Ashton: Kertokaa, mihin unioni on Tunisian tapauksessa investoinut rahaa. Kertokaa, mitkä yritykset ovat saaneet rahaa unionilta, kertokaa, mitä Ben Alin ja hänen vaimonsa omistamia yhtiöitä tuettiin unionin rahoilla. Voitte kertoa meille. Euroopan parlamentilla on oikeus tietää.

Toiseksi, hyvä paronitar Ashton, koska sanoitte, että aiotte nyt tukea Tunisian kansaa, pyytäisin teitä varmistamaan yhden asian: varmistakaa, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua demokraattiseen prosessiin siirtymäkauden aikana. Jos uudet vaalit pidetään – kuten tiedätte, Tunisian perustuslaillisella demokratiapuolueella (RCD) on rahaa, mutta oppositiopuolueilla, jotka ovat olleet vuosikaudet kiellettyjä, ei ole – Euroopan unionin on omalta osaltaan tuettava demokraattista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Egyptin tapauksessa, hyvä paronitar Ashton, yksi asia on nyt selvä: Jos emme onnistu tukemaan egyptiläisiä tässä vapautumisprosessissa, Lähi-idän ja arabimaiden kansat kääntävät jälleen kerran selkänsä meille. Käsissämme on nyt poikkeuksellinen tilanne, tilanne, jonka tekin unohditte mainita, hyvä Guy Verhofstadt. Gazassa järjestettiin mielenosoitus egyptiläisten tukemiseksi, mutta Hamas kielsi mielenosoituksen. Tämä osoittaa, että vapauden tuulet puhaltavat teokratioita vastaan Lähi-idässä sekä arabimaissa. Meidän tehtävämme on auttaa niitä. Olemme vuosikaudet marisseet, kun ainut mahdollisuus oli valita diktatuurien ja teokratioiden välillä. No, Inshallah! On kolmaskin vaihtoehto, ja se on vapaus sekä taistelu vapauden puolesta diktatuureja ja teokratioita vastaan. Meidän eurooppalaisten tehtävä on tukea niitä, jotka johtavat tuota taistelua.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Niki Tzavela (EFD). - (EN) Arvoisa puhemies, kaikella kunnioituksella Guy Verhofstadtia ja Daniel Cohn-Benditiä kohtaan haluaisin kertoa korkealle edustajalle, että vastustamme tiukasti sitä, mitä nuo kaksi herraa sanoivat. Tämä koko tilanne tuo mieleen Iranin. Olkaa hyvä ja toimikaa varovasti Pohjois-Afrikan suhteen. Kyseinen osa maailmasta ei ole Eurooppaa.

Kysymys kuuluu: Ettekö muista, mitä tapahtui Iranissa? Ettekö näe samankaltaisuuksia? Ettekö ole sitä mieltä, että meidän täytyy varmistaa rauhallinen muutos?

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Daniel Cohn-Bendit (Verts/ALE). – (FR) Hyvä Niki Tzavela, en hennoisi pitää teille historian oppituntia, mutta haluaisin kuitenkin huomauttaa, että Iranissa Iranin šaahia tuki Länsi, eli Yhdysvallat. Ja viimeiseen hetkeen asti, jopa Bakhtiarin ollessa vallassa, olimme myös väärällä puolella ja toimitimme kaikki mahdolliset aseet auttaaksemme iranilaista teokratiaa voittamaan.

Juuri tämän tahdoin kertoa teille. Siis jos emme onnistu tukemaan niitä, jotka taistelevat vapauden puolesta, he joutuvat umpikujaan ja vastapuoli voittaa. Juuri tämän opimme Iranin tapauksesta, hyvä Niki Tzavela. Mihail Gorbatshov tiivisti sen, mitä opimme Iranissa: "Historia rankaisee niitä, jotka saapuvat paikalle liian myöhään."

Pyydän, että Eurooppa saapuisi kerrankin tälle alueelle ajoissa.

(Suosionosoituksia)

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Ranska hoiti luonnollisesti ajatollah Khomeinia ja lennätti hänet takaisin Teheraniin.

Mennään kuitenkin muihin asioihin: Egypti on ollut vuodesta 1956 lähtien tasavalta, mutta Mubarak on vasta maan kolmas presidentti. Tunisiassa Ben Ali oli vasta toinen johtaja 53 vuotta sitten tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen. Kun poliittinen maisema tarjoaa niin vähän toivoa muutoksesta, turhautuminen johtaa väistämättä kuohuntaan – kuten tällä hetkellä muutoksen hurrikaanin pyyhkiessä alueen yli.

Ryhmäni ECR vaatii Egyptiin aitoa demokratiaa ja rauhanomaista muutosta. Näemme tällä hetkellä huolestuttavan taipumuksen käyttää väkivaltaa. On vaikea ajatella, että Mubarak voisi osallistua uskottavasti muutokseen muulla tavoin kuin siirtymällä syrjään.

Myös Tunisiassa kuohuu edelleen, ja mitä kauemmin kuohunta kestää, sitä suurempi on riski, että islamistit käyttävät tämän poliittisen aloitteen omaksi hyväkseen. Tunisia on ehkä ollut autoritaarinen ja korruptoitunut maa, mutta se on ollut perinpohjaisesti maallinen ja länsimielinen. Meidän on muistettava tämä.

Tämä uhka koskee itse asiassa myös Egyptiä, jossa islamistinen Muslimiveljeskunta pyrkii juuri tällä hetkellä täyttämään poliittisen tyhjiön. Politiikan radikalisoituminen Egyptissä olisi katastrofi sekä Egyptin että sen naapurimaan Israelin kannalta. Se voisi vaikuttaa myös Suezin kanavan toimintaan.

EU:n on keskitettävä kaikki diplomaattiset toimensa sekä Tunisiassa että Egyptissä siihen, että vakaus ja järjestys voidaan varmistaa ja että ne, jotka nyt pyrkivät levittämään väkivaltaa ja pelkoa, saadaan pysäytettyä. Liberaalin demokratian rakentaminen maissa, joihin se ei perinteisesti ole kuulunut, edellyttää EU:lta, Yhdysvalloilta ja eurooppalaisilta poliittisilta mietintäryhmiltä merkittävää tukea maltillisille ja demokraattisille poliitikoille sekä uusille puolueille. Noiden poliitikkojen ja puolueiden täytyy myös sitoutua demokraattiseen moniarvoisuuteen sekä vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin ja – toisin kuin Muslimiveljeskunta – olla valmiita luopumaan vallasta, jos vaaliuurnilla käy huonosti. Tämä on suuri haaste, ja saattaa olla, että todistamme juuri historiallista "Berliinin muurin murtumista" muslimimaailmassa.

Jotkut muslimienemmistöiset maat, kuten Indonesia, Turkki ja Bangladesh, ovat hyviä roolimalleja demokratian alalla, ja Egypti ja Tunisia voivat ottaa niistä mallia. Toivottavasti muslimimaailma ei joudu tulevaisuudessa valitsemaan maallisen hirmuhallinnon ja islamistisen teokratian välillä, vaan vaihtoehtona on kestävä demokratia.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin vain kertoa Charles Tannockille, että tuomitsen hänen asenteensa mielenosoittajia kohtaan. Haluaisin myös lisätä jotain siihen, mitä Guy Verhofstadt ja Daniel Cohn-Bendit sanoivat.

Kansalaiset kapinoivat, koska he joutuvat elämään äärimmäisessä köyhyydessä. Johtajat, joita olemme tukeneet – vaikkakin näin on tehty edes jonkinlaisen vakauden varmistamiseksi ja islamilaisuuden vaarojen ehkäisemiseksi – harjoittavat kuitenkin terrorihallintoa ja pakottavat ihmiset köyhyyteen. Siksi haluaisin kysyä teiltä, oletteko sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus kapinoida, jos heidät pakotetaan elämään köyhyydessä.

(Suosionosoituksia)

  Charles Tannock (ECR). - (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tein puheessani varsin selväksi, etten halua maallisen hirmuhallitsijan tai islamistisen teokraatin hallitsevan ainuttakaan naapurimaistamme. Kannatan tietenkin liberaalia demokratiaa, joka on valmis puolustamaan vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja. Mielestäni Tunisian ja Egyptin heikko taloustilanne ja korkea työttömyys ovat vakavia ongelmia, joiden ratkaisemiseksi meidän on tehtävä kaikkemme. Mutta tässä ei ole kyse siitä. Nyt on kyse siitä, että näissä maissa nähdään rauhallinen ja rauhanomainen muutos, jonka yhteydessä laki ja järjestys eivät romutu täysin. Haluamme nähdä naapurimaissamme vakautta, rauhaa ja tietenkin demokratiaa.

  Puhemies. − (EN) Haluaisin vain todeta, hyvä Charles Tannock, että suotuisa viittauksenne liberaaliin demokratiaan aiheutti suurta iloa istuntosalin keskiosassa. Voi olla, että joudutte selittelemään tätä myöhemmin.

(Naurua)

  Marie-Christine Vergiat, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, en olisi erityisesti halunnut palata menneisiin asioihin, mutta täällä on kuultu melko yllättäviä puheenvuoroja. Mielestäni aiemmin, nyt kuukausien ajan, me olimme suunnilleen ainoita, joidenkin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäsenten kanssa, jotka vaativat keskustelua Tunisian tilanteesta. Kuten Daniel Cohn-Bendit aivan oikein totesi, täällä on tosiaan monia, jotka liittyvät taisteluun vasta viime hetkellä. Voisimme puhua paljonkin menneisyydestä, mutta kuten päätöslauselmassamme toteamme, meidän pitäisi keskittyä ensisijaisesti tulevaisuuteen.

Ensiksikin meidän on oltava puuttumasta kyseisten maiden sisäisiin asioihin. Ei ole meidän eurooppalaisten asia kertoa, kenen pitäisi olla mukana noiden maiden hallituksissa. Tunisian kansa toimi yksin vapautuakseen diktatuurista. Meidän on annettava sen ilmaista tahtonsa ja tuettava sitä demokratian tiellä. Jokainen, joka on seurannut Tunisian tilannetta, tietää, että menneisyys ei ole vielä kuollut ja kuopattu ja että taustalla on ihmisiä, jotka vetelevät naruista ja punovat juonia.

Tämänhetkiset väkivaltaiset tapahtumat Egyptissä osoittavat myös, että asiat ovat hankalia. Joten, kyllä, tuomitkaa jyrkästi kaikki väkivalta; älkää pyytäkö vain rajoittamaan sitä, kuten teitte Tunisian tapauksessa. Poliisien harjoittamaa väkivaltaa ei pidä koskaan hyväksyä. Sitä on yhtä mahdotonta hyväksyä tänään kuin eilenkin. Sitä ei voida hyväksyä sen paremmin Tunisiassa tai Egyptissä kuin missään muuallakaan. Kysykäämme Tunisian viranomaisilta ja kansalta, mitä he odottavat, tuputtamatta heille mitään.

Kerroitte keskusteluistanne ulkoministerin kanssa, mutta lisäsitte, ilmeisesti pyytämättä, että haluaisitte helpottaa markkinoille pääsyä Tunisiassa. Mielestäni tämä ei ole oikein asianmukaista, koska Euroopan unionin avusta ei ole ollut pulaa kyseisellä alueella.

Kaikki näyttävät nyt heräävän huomaamaan, että Ben Alin hallinto oli korruptoitunut. Kyllä, talouden vapautuminen on Tunisiassa hyödyttänyt Ben Alin ja Trabelsin perheitä. Kiitos tästä kuuluu Euroopan unionin antamalle avulle. Kyllä, Euroopan unionin täytyy suhtautua jyrkästi kaikkiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Euroopan unionin uskottavuus on kärsinyt suuresti noissa maissa. Ja lopuksi: kyllä, meidän täytyy tukea demokraatteja ja tuomita kaikki diktatuurit.

  Fiorello Provera, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, vanha järjestys on muuttumassa Maghrebin maissa ja kriisi tuo esiin monia ongelmia, joita ei ole helppo ratkaista.

Tähän liittyy sekä riskejä että toivoa. On mahdollista, että maallisten mutta autoritaaristen hallitusten tilalle tuleekin aggressiivisia ja horjuvia ääri-islamistisia teokratioita. Meidän pitäisi muistaa, mitä Iranissa tapahtui. Demokraattisen kehityksen ja vallankumouksen on vaikea kulkea käsi kädessä. Iranin tapauksessa on oppia otettavaksi.

Toinen uhka on. että alueen talouskriisi pahenee, mikä lisäisi entisestään nuorisotyöttömyyttä sekä suuria siirtolaisvirtoja, joista Eurooppa ei enää selviä.

Nämä tapahtumat ovat merkki siitä, että Euro-Välimeri-politiikka on riittämätöntä, ja osoittavat, että tähänastinen yhteistyöpolitiikka ei täytä tehtäväänsä kehitystä ja demokratiaa edistävien olojen luomisessa. Tapahtumat eivät johdu vain talouskriisistä, vaikka kriisi onkin ollut syvä. Ne johtuvat ennemminkin yhteiskunnallisesta epävakaudesta, toisin sanoen siitä, että maista puuttuu välineitä kansalaisten etujen ajamiseksi. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi ammattiliitot, vapaa lehdistö, poliittinen moniarvoisuus, vapaaehtoistyö, oikeusvaltio sekä yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Tämän alueen maiden tukeminen tällä matkalla pitäisi ottaa unionin politiikan ytimeen taloudellisen ja kaupallisen avun rinnalla. Siten voidaan luoda todellista vakautta – vakautta, joka ei ole autoritaaristen hallitusten luomaa, vaan joka perustuu yhteiskunnalliseen konsensukseen ja osallistumiseen sekä demokraattisiin instituutioihin.

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, päällimmäisenä mielessäni tällä hetkellä, kun valmistaudun huomiseen tilapäiseen Tunisian valtuuskuntaan – johon osallistun mielelläni – on Tunisian kansalaisten hyvinvointi ja meidän kaikkien tarve muistaa miten tärkeää se on ja miksi kunnioitamme heidän kulttuuriarvojaan ja identiteettiään, kun autamme heitä rakentamaan uutta tulevaisuutta, joka perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratian ihanteisiin.

Ihmiset odottavat muutosta, ja he odottavat apua ilman ehtoja. Olen kovin iloinen siitä, että Daniel Cohn-Bendit on selvittänyt asiaa, jonka esitin valtuuskunnan komiteassa tänä aamuna ja joka koskee sitä, mitä EU:n rahoille on itse asiassa tapahtunut kaikkina näinä vuosina. Euroopan ulkosuhdehallinnon edustaja siellä totesi, että ne on käytetty uudistuksiin. Mihin uudistuksiin? Jos maassa olisi tehty asianmukaisia uudistuksia, ihmiset eivät olisi kapinoineet niin kuin tekivät. Voimmeko saada totuudenmukaisia vastauksia? Meidän on saatava väliaikainen hallitus tutkimaan minne rahat menivät ja varmistettava, että EU:n rahat käytetään tulevaisuudessa oikein.

  Ioannis Kasoulides (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, arabimaailma on kumppanimme Välimeren unionissa. Kaikessa kanssakäymisessämme niiden kanssa olemme aina edistäneet moniarvoisen demokratian periaatteita, tiedotusvälineiden, ilmaisun ja kokoontumisen vapautta, ihmisoikeuksien kunnioittamista, riippumatonta oikeuslaitosta ja hyvää hallintoa. Olemme kuitenkin aina vaatineet, että kyseiset periaatteet on toteutettava sisältäpäin eikä niitä saa määrätä ulkoapäin.

Tunisian kansa onnistui uhmaamaan sisältäpäin sortoa, poliisivaltiota ja kidutusta sekä voittamaan osakseen vapauden ja demokratian. Tunisian viranomaisten on kunnioitettava kansan tahtoa ja edettävä viipymättä demokratisointiprosessiin, ja Ben Alin hännystelijät on asetettava vastuuseen korruptio- ja sortotapauksista.

Vastaavista syistä Egyptin kansalaiset ovat uhmanneet tappoja, pidätyksiä, kyynelkaasua ja luoteja ja ovat vaatineet leipää ja vapautta, arvokkuutta ja vapautta.

Huomatkaa: demokratia ei merkitse vaaleja. Se merkitsee paljon, paljon enemmän. Tuemme vankkumatta Egyptin kansaa ja vaadimme, että sen nykyiset johtajat kuuntelevat kansansa viisautta eivätkä ryhdy esteeksi sen toiveille.

EU:n virkamiehille, neuvostolle ja komission varapuheenjohtajalle/korkealle edustajalle sanon seuraavaa: on masentavaa kuunnella presidentti Obaman tai Hillary Clintonin puhuvan rohkeasti, kun te soitatte toista viulua tuskin kuuluvasti, kuten aina.

  Véronique De Keyser (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, on todellakin aikoja, jolloin on tiedettävä kumman puolen valitsee. Se on kerrottu minulle monta kertaa Euroopan unionissa. Tänään on helppo valita puoli: kuten kollegani ovat sanoneet, se on vapauden puoli, kansan ääni.

Kun puhun tässä, Kairon museo on liekeissä, taistelu on käynnissä kaduilla, ja katson, että ainakaan Egyptin tapauksessa emme ole olleet riittävän selviä. Presidentti Mubarakin on lähdettävä, se on tehtävä selväksi. Presidentti Mubarak sellaisena kuin hän on tänään – ja kunnioitan hänen pitkää taisteluaan – ei kykene johtamaan poliittista siirtymistä; on hullua pyytää sitä häneltä ja antaa Mubarakin klaanin kohdata ElBaradein klaani Kairon kaduilla. Meidän on kannettava vastuumme tässä asiassa.

Sanoisin teille myös, että viime päivinä ja öinä olen ajatellut lakkaamatta tekemäämme virhettä. Olemme tehneet valtavan virheen: tuimme korruptoituneita hallituksia vakauden nimessä ajattelematta sosiaalista oikeudenmukaisuutta tai kansojen vapaudentahtoa.

(Suosionosoituksia)

Tämä virhe meidän on korjattava, ja nyt on tullut aika tehdä niin.

Toinen virhe, pahoin pelkään, hyvät kuulijat, on se, että emme ole ymmärtäneet poliittista islamia. En sanonut: "emme ole hyväksyneet poliittista islamia"! On olemassa ero terroristien, fundamentalistien ja muslimiveljien välillä. Meidän on nähtävä ero, osallistuttava vuoropuheluun, siirrettävä syrjään ne, joita me emme halua, mutta nyt me olemme viitoittaneet tietä fundamentalisteille. Olemme viitoittaneet tietä tietyille terroristeille!

On aika tarkistaa kannat ja lopulta meidän on pidettävä kiinni aikaisemmista saavutuksista kyseisissä valtioissa, Tunisiassa, Egyptissä ja niin edelleen. Puhun valtioiden maallistuneista rakenteista ja naisten oikeuksista, joita kyseisissä valtioissa oli monia, maallistuneissa rakenteissa ja perustuslaeissa, jotka eivät perustuneet šariaan. Demokratia voidaan rakentaa hyvin erilaisten puolueiden varaan. Ei heitetä pois lasta pesuveden mukana. Pidetään kiinni maallistuneen valtion ajatuksesta sekä eri uskontojen ja vakaumusten sekä poliittisen monimuotoisuuden kunnioittamisesta.

(Suosionosoituksia)

  Edward McMillan-Scott (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, katson, että kiireellinen asia tänään on Egyptin tilanne. Vuonna 2005 olin siellä pienen vaalitarkkailuvaltuuskunnan puheenjohtajana. Meitä pyydettiin sinne ensimmäistä ja sitten toista kierrosta varten, mutta ensimmäinen kierros oli niin kaoottinen ja mahdottoman huonosti järjestetty ja niin korruptoitunut, että päätimme jättää toisen kierroksen väliin.

Egypti on valtio, jossa noin 30 vuoden aikana diktaattori on Mubarakin hahmossa haalinut itselleen absoluuttisen vallan, joka on ollut erityisen julmaa, tyrannimaista ja mielivaltaista, ja samalla kun me kaikki näemme tavatonta kehitystä Egyptin kaduilla, me havaitsemme myös Hosni Mubarakin reaktiossa henkilön, joka luulee saavansa tukea Egyptin lisäksi muualtakin.

Me huomaamme senkin, että Euroopan unionilla ei ole kuudetta laivastoa. Me voimme tarjota vain moraalista valtaa, joten kun Catherine Ashton käytti hyvin pehmeitä sanoja keskustelun alussa, hänellä ei valitettavasti ollut mukanaan isoa keppiä. Meidän on siis puhuttava pehmeästi, kyllä, mutta myös yhdellä äänellä, ja mielestäni EU:n ongelmana tällä hetkellä on se, ettei EU puhu yhdellä äänellä Catherine Ashtonin ja muiden johtajien tasolla.

Tästä on puhuttu aikaisemminkin – Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Saksan pääministerit antavat erillisiä lausuntoja. Puhutaan yhdessä. Tehdään täysin selväksi mikä meidän kantamme on – tuemme demokratiaa ja ihmisoikeuksia Euroopan lisäksi kaikkialla maailmassa ja erityisesti nyt Välimeren alueella.

  Franziska Katharina Brantner (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, Catherine Ashton, toistaisin vetoomukseni, että annatte meille luettelon EU:n rahojen vastaanottajista kyseissä valtioissa. On perusteltuja pelkoja siitä, että Ben Alin klaani ja hänen yrityksensä hyötyvät myös EU:n rahoista.

Mielestäni meidän on tarkistettava omaa työtämme kyseisellä alueella. Meidän on selvitettävä miten rahojamme on käytetty ja muutettava kurssia selvästi. Selvää kurssin muutosta varten tarvitaan ensinnäkin uusi valtuuskunnan puheenjohtaja Tunisiaan. Luen teille mitä hän kirjoitti meille tänään sähköpostissa:

(EN) EU:n Tunisian strategiaa ei tarvitse tarkistaa. Meillä on entistä enemmän vaihtoehtoja neuvottelukumppanien ja kumppanien valinnassa, mutta alat, joilla toimimme, ja sopimuksemme Tunisian kanssa ovat osoittautumassa entistä olennaisemmiksi.

(FR) Minusta on uskomatonta, että valtuuskunnan puheenjohtaja kirjoittaa, että meidän ei tarvitse tarkistaa Tunisian politiikkaamme. Vetoan teihin, että te otatte vastuullenne valtuuskunnan puheenjohtajan vaihtamisen.

Sallinette, että lisään yhden asian siihen, mitä Véronique De Keyser sanoi; mielestäni teidän on myös aika tukea naisia siirtymävaiheessa. Miksi ette järjestäisi tuellanne esimerkiksi suurta konferenssia, jossa tukisitte naisia siirtymävaiheessa ja korostaisitte heidän rooliaan ja tukisitte heitä, jotta maallistumisprosessi kyseisissä valtioissa vahvistuu ja korostuu. Siinä olisi teille feminististä ohjelmaa.

(Suosionosoituksia)

  Mirosław Piotrowski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, Tunisian ja varsinkin strategisesti tärkeän Egyptin suuret joukkomielenosoitukset pitävät otteessaan poliittisia voimia kaikkialla maailmassa. Erilaiset ennusteet ovat mahdollisia. Ne vaihtelevat demokraattisten voimien toteuttamasta rauhanomaisesta vallanvaihdoksesta taloudelliseen kaaokseen ja aseelliseen selkkaukseen, eikä edes ydinaseiden käyttöä voida sulkea pois.

Tilanne muuttuu jatkuvasti ja sitä on vaikea ennustaa. Arabiyhteiskunnat, joilta on vuosikausia riistetty perusoikeudet, kuten sananvapaus tai oikeus osallistua vapaisiin vaaleihin, hakevat päättäväisesti vallanvaihtoa mihin hintaan hvvänsä. Euroopan parlamentin pitäisi omaksua yhteinen kanta ja ryhtyä toimiin sen varmistamiseksi, ettei koko alue muutu epävakaaksi. Emme saa unohtaa päätöslauselmaa, jonka parlamenttimme hyväksyi äskettäin kristittyjen vainoamisesta. Siinä mainittiin myös Egypti. Meidän olisi toteutettava enemmän konkreettisia toimia, ja lähetettävä Egyptiin tarkkailuvaltuuskunta.

  Willy Meyer (GUE/NGL). – (ES) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, Euroopan unionin on tarkistettava naapuruuspolitiikkansa, koska on selvää, että olemme antaneet sen vaikutelman, että meitä kiinnostaa enemmän vapaakauppasopimusten tekeminen kuin kansojen ja niiden ihmisoikeuksien kehittäminen. Catherine Ashton, ongelmana ei ole Euroopan unionin nykyinen kanta Ben Alin tai Mubarakin hallintoa kohtaan, vaan Euroopan unionin toissapäivänä omaksuma kanta, jossa ei anneta mitään tukea muutoksille, joita ihmiset ovat vaatineet kaduilla.

Siinä on ongelma, joka Euroopan unionin pitää ratkaista: se, ettemme osoita mitään tukea muutoksille, joita ihmiset vaativat Tunisian lisäksi Marokossa, Egyptissä, Jordaniassa ja Jemenissä; siellä on valtava määrä ihmisiä, jotka eivät enää hyväksy autokratiaa tai kriisiä, joka vaikuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Siinä on tarkistus, joka Euroopan unionin on tehtävä; sen on oltava olosuhteiden eturintamassa muuttamalla naapuruuspolitiikkansa suuntaa.

  Bastiaan Belder (EFD). – (NL) Arvoisa puhemies, ei ole yllättävää, että Tunisian ja Egyptin jännittävää poliittista kehitystä seurataan tarkasti Iranin islamilaisessa tasavallassa. Iranin hallitus ja opposition tukevat kadun ääniä. On kiinnostavaa, että molemmat väittävät olevansa arabien kansannousun takana. Iranin hallitus ylistää vallankumouksen aaltoa, joka alkoi Iranista vuonna 1979 ja jonka se uskoo nyt leviävän ympäri arabimaailmaa, kun taas Iranin oppositio katsoo panneensa alulle Tunisin ja Kairon joukkomielenosoitukset.

Kun Lähi-idän pragmaattinen arabileiri on välittömän romahduksen partaalla, Iranin johdolla on enemmän aihetta optimismiin kuin oppositiolla. Euroopan unionin ei pitäisi sulkea silmiään tältä uhalta. Arabimaailman radikalisoitumista ei mitenkään voida sovittaa yhteen ihmisarvoisen elämän kanssa. Tunisian ja Egyptin mielenosoittajat haluavat perustellusti juuri sitä. Iranin islamilaista tasavaltaa ei pitäisi missään nimessä nähdä mallina vaan varoittavana esimerkkinä.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, se, mitä nyt tapahtuu Tunisian ja Egyptin kaltaisissa valtioissa, on erittäin tärkeää kehitystä. Ihmiset nousevat itsevaltaisia despootteja vastaan, ja se on hyvä asia.

Keskeinen kysymys on tietysti se, mitä näistä tapahtumista seuraa. Islamilaisen maailman demokratisoinnissa on jotain paradoksaalista, kun demokratian lisääntyminen johtaa usein islamismiin, joka puolestaan johtaa demokratian vähenemiseen. Meidän eurooppalaisten pitäisi tietysti tukea demokratiakehitystä. Kyseinen tuki pitäisi kuitenkin antaa aidoille demokraattisille voimille eikä meidän pitäisi koskaan tukea Muslimiveljeskunnan kaltaista järjestöä teokraattisen diktatuurin perustamisessa Egyptiin antamalla sille EU:n tukea. Muuten me päädymme koko alueella sellaisiin tilanteisiin, joita näemme nyt Iranissa.

Toimitaan siis viisaasti, kun valitsemme kumppaneitamme. Loppujen lopuksi Ben Ali ja hänen puolueensa olivat edelleen sosialistisen internationaalin jäseniä muutama viikko sitten. Nyt kun tuuli on kääntynyt, hänet on kuitenkin erotettu samantien. Hyvät kuulijat, olkaa järkeviä tulevaisuudessa, olkaa varovaisia, kun valitsette kumppaneita, älkääkä tehkö asioita helpoksi islamisteille.

  Hans-Gert Pöttering (PPE). – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, vastauksemme arabimaailman tapahtumiin on perustuttava ihmiskäsitykseemme. Jokaisella ihmisellä riippumatta siitä, onko hän muslimi, juutalainen, kristitty tai uskonnoton, on sama arvo ja sama oikeus elää ihmisarvoisesti. Jos näin on, niin se merkitsee myös sitä, että arabimaiden asukkailla on oikeus elää vapaana demokratiassa ja noudattaa elämäntapaa, jossa kunnioitetaan ihmisarvoa.

Siksi velvollisuutemme tänään ja tärkeä tehtävämme tulevaisuudessa on sanoa arabimaailman asukkaille, jotka puolustavat rauhanomaisesti vapautta ja demokratiaa, että me seisomme solidaarisesti heidän rinnallaan. Ilmaisemme solidaarisuutemme arabimaailman rauhallisia muslimeita kohtaan.

(Suosionosoituksia)

Teimme aikaisemmin sen erehdyksen, että suljimme silmämme totalitaariselta kommunismilta, koska sanoimme tarvitsevamme vakautta. Emme saa tehdä sitä erehdystä nyt uudestaan, koska vakaus käsittää myös vapauden ja demokratian ja sitä meidän on tuettava.

Jos se, mitä kuulemme nyt, on totta – en tiennyt aikaisemmin, että Kairossa ammuttiin laukauksia, ja aikaisemmin armeijaa myös pidäteltiin Tunisiassa ja Egyptissä – että armeija on ryhtynyt väkivaltaisiin toimiin, niin se voi kestää vain vähän aikaa. Euroopassa meillä oli kansannousut Itä-Saksassa vuonna 1953, Unkarissa vuonna 1956 ja Tšekkoslovakiassa vuonna 1968, ja sitten tuli Solidaarisuus.

Vapaus voittaa lopulta, ja siksi meidän on sanottava kaikille, jotka toimivat väkivaltaisesti: lopettakaa ampuminen ja antakaa kansalle vapaus vapailla vaaleilla. Meidän olisi tuettava sitä ponnekkaasti sanoin ja teoin myös tässä parlamentissa.

  Hannes Swoboda (S&D). – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, jotkut sanovat, ettei historiasta voi oppia. Meidän olisi kuitenkin yritettävä sitä. Irania koskevasta välihuomautuksesta – ja Daniel Cohn-Bendit on jo vastannut siihen – sanoisin vielä kerran sen mitä Iranissa tuolloin tapahtui. Me tuimme likaista hallitusta. Me suvaitsimme salaista poliisia, joka työskenteli tuohon aikaan kansaa vastaan ja kidutti ihmisiä. Yhdysvallat syrjäytti yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa Mohammed Mossadeqin, joka halusi rauhanomaista vallankumousta.

Olemme edistyneet siinä suhteessa, mutta emme ole vielä päässeet riittävän pitkälle. Mielestäni meidän on sanottava hyvin selvästi – ja tässä suhteessa yhdyn kollegoihini jotka ovat jo maininneet asian – että meidän on oltava niiden ihmisten puolella jotka käynnistivät vallankumouksen ja kiihdyttivät sitä – eivätkä he olleet islamisteja. Ollaan tyytyväisiä suureen mahdollisuuteen, jonka tarjoaa se tosiasia, että vallankumousta eivät käynnistäneet islamistit vaan kadunmiehet, tavalliset kansalaiset, jotka olivat tyytymättömiä sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen, taloudelliseen tilanteeseen ja demokratian puutteeseen. Näin siellä tapahtui.

Catherine Ashton, hyvät kuulijat, katsotaan itseämme itsekriittisesti, koska osa naapuruusstrategiastamme on romahtanut tämän seurauksena. Lisäksi osa naapuruusstrategiastamme perustui siihen, että siellä vallitsee vakaus. Tarvitsemme rauhaa Lähi-idässä. Odotimme, että Lähi-idän rauha lepää diktatuurien ja diktaattorien varassa, mutta se ei ole mahdollista eikä hyväksyttävää.

Siksi meidän on puhuttava ja ilmaistava mielipiteemme selvästi. Rauha Lähi-idässä kestää vain, jos se perustuu demokratiaan eikä diktatuuriin. Siksi, Catherine Ashton, meidän on ilmaistava mielipiteemme selvästi. Tiedän, että teidät tunnetaan pehmeästä lähestymistavastanne, mutta yhdyn kollegoihin siinä, että meidän on puhuttava selvästi. Teidän on puhuttava niin kovaa, että hukutatte monet ulkoministeriemme äänistä, joskus jopa niin kovaa, ettemme kuule Hillary Clintonin ääntä vaan Catherine Ashtonin äänen. Sitä Euroopan parlamentti odottaa. Ottakaa tämä osoituksena luottamuksestamme siihen, että me odotamme teidän esittävän asianne selvästi.

  Metin Kazak (ALDE). – (BG) Arvoisa puhemies, Tunisian ja Egyptin mielenosoitukset, joiden taustalla ovat viha ja kyllästyneisyys kasvavaa nuorisotyöttömyyttä kohtaan, poliisin raa'at menetelmät, korruptio ja autoritaarisuus sekä ihmisoikeuksien, sananvapauden ja demokratian periaatteiden halveksunta, ovat haasteita, joita esiintyy myös muissa arabimaissa, jotka haluavat jo muutosta.

Tapahtumat Tunisiassa, jota pidettiin vakauden ja taloudellisen turvallisuuden tyyssijana, ovat hämmästyttävän samankaltaisia kuin ne, jotka johtivat neuvostoblokin romahdukseen Itä-Euroopassa. Ne tuottavat kipinän, joka ennakoi arabien näennäisen vakauden mallin romahdusta ja käynnistää alueella demokraattisia muutoksia.

Vaatimukset ovat selviä, ja Tunisian ja Egyptin kansat eivät hyväksy puolinaisia toimia. Monet demokratiaan siirtymisen ennakkoehdot ovat jo saamassa jalansijaa, kuten aktiivinen, hyvin organisoitunut kansalaisyhteiskunta, vapaa lehdistö, kunnioitetut oppositiojohtajat ja olemassa olevat puolueet. Meidän on kuitenkin tarkistettava täysin nykyinen ulkopolitiikkaamme, Catherine Ashton.

Euroopan unionin on tehtävä strateginen valinta ja löydettävä tasapaino poliittisten ja taloudellisten etujensa sekä meitä yhdistävien demokraattisten arvojen välillä. EU:n on osoitettava, että se seisoo tukevasti demokratian takana eikä tue vain vakautta alueella. Syy siihen on se, että kun muutos tapahtuu, ihmiset muistavat kuka oli heidän puolellaan ja kuka ylläpiti lähes mahdotonta status quota.

  Heidi Hautala (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, 60 vuotta sitten vallankumous arabimaailmassa merkitsi eurooppalaisen siirtomaahallinnon loppua. Toinen vallankumous arabimaailmassa on tapahtumassa parhaillaan silmiemme edessä. Tämä on hetki, jolloin Euroopan unionin on valittava, seisooko se historian oikealla vai väärällä puolella.

Tehtävänä on auttaa kehittämään riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa arabimaailmassa. Talousarviomme EU:ssa on tarkistettava niin, että sillä voidaan käsitellä Tunisian kiireellisiä tarpeita. Tunisia on kärsinyt 23 vuotta itsevaltaisesta hallinnosta.

Suurin osa tunisialaisista ei luota väliaikaiseen hallitukseen, jota ei ole valittu vaaleilla. Totuusprosessi on jo käynnistynyt Tunisiassa, mutta Euroopan unionin tarvitsee totuusprosessia itse, niin paljon se on laiminlyönyt ihmisoikeuksia ja demokraattisia arvoja arabimaailmassa vuosien mittaan. Nyt on todellakin ihmisoikeuksien aika.

  Ivo Strejček (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, en yhdy mielipiteeseen, että Egyptin kansannousua johtavat pääasiassa voimat, jotka haluavat eurooppalaistyylistä demokratiaa. Katson, että nykyisen vallankumouksen mellakoiden ja kaaoksen motiivina on paremman elämän tavoittelu.

Keskeinen kysymys eurooppalaisille on uhka, että radikaalit islamistit käyttävät hyväkseen dramaattista tilannetta. Jos tapahtuisi näin dramaattinen poliittinen muutos, EU ja Yhdysvallat menettäisivät maltillisen arabiliittolaisen ja Egyptin rauhansopimus vaarantuisi. Egypti voi nopeasti ja helposti muuttua valtioksi, joka on vihamielinen EU:lle, Israelille ja Yhdysvalloille, ja se voi lähentyä Hamasia. EU:n pitäisi pysytellä lujasti niiden puolella, jotka tavoittelevat vapautta ja jotka tukevat heltymättä vapaita vaaleja.

  Takis Hadjigeorgiou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, parlamentin enemmistön tukee ilmeisesti Egyptin kansannousua ja se on tietysti aivan oikein, vaikka poikkeuksiakin on, kuten juuri kuulimme. Katson kuitenkin, ja te lienette samaa mieltä siitä, että politiikka merkitsee sitä, että toimitaan nopeasti ja oikeaan aikaan, ja uskon, että kaikkien meidän täällä on hyväksyttävä se, että emme nähneet sitä, mitä Egyptissä tapahtui viime vuosikymmeninä.

Missä me kaikki olimme, kun Yhdysvalloista ohjattiin miljardeja dollareita Egyptiin hallituksen tukemiseksi? Tuemme egyptiläisiä, jotka osoittavat mieltä sen puolesta, että saavat oikeuden hyvinvointiin, terveyteen ja koulutukseen. Siksi Euroopan parlamentin pitäisi antaa edelleen yksimielinen tukensa. Sanoisin, että meidän on pidettävä mielessämme palestiinalaiset prosessin aikana, niin että palestiinalaisista ei tule uhreja. Ne meistä, jotka edustavat Kyprosta, yhtä Egyptin naapureista, seuraavat tapahtumia erittäin tiiviisti, ja toistan, tuemme egyptiläisten oikeuksia tässä kansannousussa.

  Lorenzo Fontana (EFD). – (IT) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, kuten monet ovat sanoneet, on todella toivottavaa, että Pohjois-Afrikkaan perustetaan demokratia, aivan kuten meillä on demokratia Euroopassa.

On kuitenkin myös riskejä, jotka meidän on kohdattava. Muistamme kaikki jouluna Egyptissä tapahtuneen hyökkäyksen koptikristittyjä vastaan. Catherine Ashton, pelkäämme, että Pohjois-Afrikkaan saattaa jonain päivänä nousta islamilainen diktatuuri.

Tästä näkökulmasta EU:n on erittäin tärkeää olla valppaana, niin ettemme joudu tilanteeseen, jossa Pohjois-Afrikassa on vihamielisiä valtioita. Meidän on muistettava, että Pohjois-Afrikalla on monia yhteyksiä Eurooppaan. Ei ole epäilystäkään siitä, että nykyisessä talouskriisissä taloutemme ei reagoi hyvin epävakauteen. Meidän on muistettava sekin, että epävakaudella on varmasti vaikutuksia maahanmuuttoon, erityisesti Etelä-Euroopan valtioissa.

Vetoan siksi komissioon ja korkeaan edustajaan, jotta ne ovat valppaita näissä asioissa.

  Barry Madlener (NI). – (NL) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, älkää olko niin naiveja. Guy Verhofstadt, älkää tekään olko naivi. Loppujen lopuksi Muslimiveljeskunta haluaa šariaa, eikä šaria ole demokratiaa.

Tärkein oppositiopuolue Muslimiveljeskunta haluaa sotaa Israelin kanssa. Catherine Ashton, ette ole sanoneet sanaakaan siitä asiasta. Teeskentelette täällä naivia, kun vetoatte Egyptin paremman tulevaisuuden puolesta, mutta samalla te kieltäydytte tunnustamasta vaaroja, joita islam edustaa. Sillä islam ja demokratia eivät voi elää rinnakkain.

Toivon, että kertoisitte sen selvästi, koska en halua nähdä naivin Catherine Ashtonin menevän Egyptiin väärä viesti mukanaan. Catherina Ashton, varokaa vaaroja, jotka uhkaavat Egyptiä ja meitä ja kertokaa siitä egyptiläisille. Varoittakaa Egyptiä, että šaria merkitsee katastrofia meille kaikille.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Nirj Deva (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kysyä parlamentin jäseneltä: miten demokratia voi kukoistaa yhteiskunnissa, joissa ei ole demokraattisen perinteen instituutioita ja historiaa?

Demokratia ei tupsahda ylös hedelmättömästä pellosta. Me puhumme jatkuvasti demokraattisten valtioiden luomisesta ilman että pohdimme miten luoda demokraattisia instituutioita, joiden varassa demokratia kukoistaa.

  Barry Madlener (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, en voi olla yhtymättä Nirj Devan mielipiteeseen. Demokratia ei tietenkään tupsahda esiin noin vain, mutta en näe Egyptissä vaihtoehtoja. En pysty näkemään Egyptissä ketään, joka voisi ottaa maan johtoonsa. Loppujen lopuksi egyptiläisten on valittava omat johtajansa.

Se, mitä me voimme tehdä, on kehottaa egyptiläisiä valitsemaan Muslimiveljeskunnan sijasta maallisia johtajia.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Catherine Ashton, olen saattanut olla teille kova menneisyydessä, mutta minun on myönnettävä, että tämän asian täytyy tehdä teidän elämästänne todella monimutkaista, joten toivon, että se, mitä minulla on sanottavana, voi auttaa teitä.

Ensinnäkin haluan sanoa erittäin selvästi, että valtioiden tehtävä on suojella kansalaisiaan eikä elää heidän elämäänsä. Kun hallitus elää kansalaisten elämää sen sijaan että suojelisi heitä, se ei ole enää hallitus vaan hallintojärjestelmä. Niin tapahtui Tunisiassa ja Egyptissä, koska poliittiset tilanteet, jotka alkoivat itsenäisyyden saavuttamisen syvällisestä idealismista, ovat olleet monta vuotta hallintojärjestelmiä. Tehtävämme on puolustaa vapautta ja demokratiaa niiden sydämessä, jotka tänään puolustavat idealismia kaduilla.

Toinen asia, jonka haluan mainita, koskee meitä, Euroopan unionia. Meidän on tunnustettava, ettei meillä ole poliittista strategiaa Euro–Välimeri-alueelle, mikä merkitsee sen myöntämistä, että Barcelonan prosessi ja Välimeren unioni ovat epäonnistuneet. Strategia on teeskentelyä: ne ovat vain poliittisia pelejä, joilla ei ole mitään virkaa eikä niillä ole saavutettu mitään. Meidän on toimittava asiassa päättäväisesti. Meidän on alettava kehittää strategiaa: meidän on suunniteltava se ja toteutettava se, kuten teimme Itä-Euroopalle ja Balkanille, vaikka ne oli pakotettava siihen. Jos meillä ei ole kyseistä strategiaa, ei ole mitään merkitystä sillä puhummeko me yhdellä äänellä, koska sanamme ovat merkityksettömiä.

  Pier Antonio Panzeri (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Catherine Ashton, olen saanut sen vaikutelman, että ette tiedä vielä tarpeeksi siitä mitä Välimeren alueella tapahtuu. Minun on sanottava, että EU:n toimielinten hitaus Välimeren kysymyksen käsittelyssä voidaan selittää vain sillä, että tilannetta ei tunneta tarpeeksi hyvin eikä havaita muutoksia, jotka ovat tulossa.

Olemme päättämässä poliittista ja historiallista kautta, jolloin EU:n politiikka etelää kohtaan on ollut sekavaa ja haitallista. Talouskriisi, maahanmuuttoa koskevat vaikeudet ja hallitsevien luokkien vaihtuvuuden puute ovat luoneet räjähdysalttiin yhdistelmän, joka vaikuttaa nyt Tunisiassa ja Egyptissä mutta leviää todennäköisesti muihin valtioihin.

Joillekin kollegoilleni sanoisin, että emme selviä ajattelemalla, että meidän on vain annettava tukemme mielenosoituksille, joita nyt tapahtuu. EU:n on osoitettava suurempaa poliittista kypsyyttä. Sitä varten meidän on viritettävä uudelleen EU:n poliittiset antennit. EU:n ulkopolitiikan on tultava pois puoliksi salailevasta tilastaan, ja EU:n on otettava johtoasema kansainvälisellä näyttämöllä tukemalla demokraattista siirtymäprosessia, joka on nyt käynnissä.

Tarvitsemme selvää politiikkaa erityisesti seuraavilla aloilla: uusi kumppanuus- ja naapuruuspolitiikka sekä uusi turvallisuuspolitiikka Välimeren alueella; suurempi halu koko EU:lta käsitellä Välimeren kysymyksiä sekä yhteisten toimien politiikka, niin että EU toimii alueella muiden toimijoiden kuten Yhdysvaltojen ja Turkin kanssa.

Tarvitsemme tietysti suurta muutosta, ja komission on nöyrryttävä melkoisesti jatkamalla ulkopolitiikkaa koskevaa keskustelua Välimeren suuntaan ja omaksumalla tuore näkökulma Välimeren unioniin, samalla kun se varmistaa, että EU:lla on siinä roolinsa. Se on EU:lle ratkaisevan tärkeää, ja meidän on oltava siitä täysin tietoisia.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Marielle De Sarnez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, maailma on siirtymässä ja muuttumassa ja se on totisinta totta arabimaailmassa, missä, jos saan muistuttaa teitä, 40 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella ja nuorten työttömyysaste on maailman korkein.

Arabikansat haluavat kehitystä ja demokratiaa, ja koska ne kaksi kulkevat käsi kädessä, ihmiset ovat Tunisiassa ja Egyptissä ottaneet kohtalon omiin käsiinsä saadakseen aikaan muutoksen, johon heillä on oikeus. Huolimatta kaikesta provokaatiosta – kuten olemme jälleen tänään nähneet Kairossa – ja kaikista vaikeuksista, mikään tai kukaan ei pysäytä tätä liikettä.

Tunisian tapauksessa eilen ja Egyptin tapauksessa tänään olemme kuulleet yhden äänen, Yhdysvaltojen äänen, joka on asettunut päättäväisesti demokraattien puolelle. Uskon EU:hun, mutta uskon myös, että se on turha, ellei sekin asetu aina päättäväisesti demokraattien puolelle. Unelmani olisi toteutunut, jos EU olisi käyttänyt tämän tilaisuuden; olisin pitänyt siitä kovasti. EU ei tehnyt niin. Se ei johdu vain teidän roolistanne; se johtuu myös EU:n johtajien liiasta varovaisuudesta. He ovat liian usein liikkumatta eivätkä toimi.

Yli 20 vuotta muurin murtumisen jälkeen todistamme historiallista muutosta. Kehotan teitä tarttumaan siihen, jotta ette päästä käsistänne tilaisuutta tehdä maailmanhistoriaa.

  Derk Jan Eppink (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikki mitä halusin sanoa on jo sanottu, joten esitän vain yhden kysymyksen korkealle edustajalle.

Tänään Yhdistyneen kuningaskunnan entinen pääministeri Tony Blair, jonka te todennäköisesti tunnette, ylisti Egyptin presidenttiä Hosni Mubarakia. Tänään hän totesi CNN-kanavalla: "Mubarak on erittäin rohkea ja toimii hyvän puolesta". Tony Blair varoitti myös kiirehtimästä Egyptin vaaleja.

Tony Blair toimii tällä hetkellä edustajana Israelin ja Palestiinan rauhanprosessissa, jota Euroopan unioni tukee. Mitä mieltä te olette Tony Blairin lausunnoista?

  Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, vaarana Egyptissä ja muissa Pohjois-Afrikan valtioissa on tietysti se, että niiden hallitusten kaatuminen ei johda länsimaiseen liberaaliin demokratiaan vaan islamilaiseen fundamentalismiin ja uuteen pimeään aikaan, kuten näimme Iranissa.

Voidaan kuitenkin olla tyytyväisiä näkyyn, jossa sorretut kansat kaatavat epädemokraattiset ja epäedustukselliset hallitukset. Kaikki hallitukset, jopa tyranniat, saavat loppujen lopuksi valtansa hallitsemansa kansan suostumuksella. Kansaa voidaan myös sortaa kauan ja paljon, mutta aina on olemassa mahdollisuus, että he kapinoivat.

Vastaavaa on tapahtunut Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kun useat hallitukset kaikista poliittisista suuntauksista ovat jatkuvasti pettäneet maamme ja luovuttaneet demokraattisen itsemääräämisoikeutemme Euroopan unionille. Magna Cartan mukaan englantilaisilla on oikeus lailliseen kapinaan. Mietin vain kuinka kauan heitä pitää painostaa, ennen kuin he lähtevät ulos kaduille niin kuin egyptiläiset.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, meidän pitäisi kaikkien olla tyytyväisiä sortohallitusten kaatumiseen tai lähestyvään kaatumiseen, mutta ehkä vasta sitten kun me tiedämme – tai olemme melko varmoja – kuka tai mikä korvaa ne todennäköisesti.

Tunisiassa oli Irakin ja Egyptin tavoin poliittista sortoa harjoittava hallintojärjestelmä jopa Lähi-idän normein, mutta se oli Lähi-idän normein myös maallistunut, jopa sosiaalisesti liberaali hallintojärjestelmä. On olemassa vaara, että sosiaalisesti liberaali autokratia voidaan korvata sosiaalista sortoa harjoittavalla autokratialla tai jopa sosiaalista sortoa harjoittavalla demokratialla.

Ne, jotka odottavat miellyttävää ja sivistynyttä vallansiirtoa kaikissa kyseisissä valtioissa, voivat harkita kantaansa uudelleen. Jos näkisimme sisällissotia, julmuuksia ja kyseisten valtioiden talouksien tuhon, voisimme antaa hyviä neuvoja ja kansalaisemme voisivat lähettää apua, mutta toivon, että emme katso tehtäväksemme lähettää sinne joukkoja tapettavaksi. Ei todellakaan ole meidän tehtävämme pelastaa kyseisten valtioiden asukkaita ja tuoda heitä Eurooppaan.

  Mário David (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, maailma sekä erityisesti Eurooppa ei voi jäädä välinpitämättömäksi kansan muodostaman opposition voimakkaalle liikehdinnälle, jota esiintyy useissa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtioissa, tai olla huomaamatta mielenosoitusten merkitystä ja oikeutusta. Meidän on osoitettava täydellistä solidaarisuutta kaikille kansoille, jotka haluavat demokratiaa ja vapautta, kuten me itse asiassa teimme itäeurooppalaisille ystävillemme lähimenneisyydessä.

Olemme parhaillaan kokemassa harvinaista hetkeä historiassa: yhtä sellaista, joka muuttaa sen kulkua ja luo uusia todellisuuksia. Objektiivisesti on huomautettava, että islamilaisia ääriliikkeitä on noussut poliittisena – eikä uskonnollisena – vastauksena joihinkin ongelmiin, sosiaalisen syrjäytymisen ruokkimana ja vastauksena siihen. Kyseisellä alueella tarvitaan tulevaisuudessa vakaita, suvaitsevaisia demokratioita, jotka kunnioittavat vähemmistöjä ja joissa valtio on luvattu kaikille eikä se ole harvojen hyväksikäyttämä.

Meidän naapurissamme on sellainen osa maailmaa, jonka on tartuttava uudelleensyntymän hetkeen jatkaakseen tiellä kohti rauhaa ja sosiaalista edistystä. Sen on osoitettava, että kyseisellä naapurialueella kaikki voivat elää yhdessä rauhassa ja keskinäisessä kunnioituksessa riippumatta uskonnosta, poliittisesta vakaumuksesta tai etnisestä alkuperästä.

Arvoisa puhemies, lopettelen nyt puheenvuoroani. Catherine Ashton, sen sijaan että muutama johtaja toimii yhdessä tai erikseen – Portugalissa me sanomme, että "on vaikea olla pappi omassa seurakunnassa" – koko EU:n on asetuttava johtoasemaan tukemalla kyseisiä uudistuksia, jotta löydetään Lähi-idälle uusi malli, jossa vältetään radikalismi ja kunnioitetaan ihmisoikeuksia sekä erityisesti naisten oikeuksia.

  Saïd El Khadraoui (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä Hosni Mubarakin kannattajien ja vastustajien välillä on käynnissä väkivaltaisia yhteenottoja. Meidän on lähetettävä Mubarakille selvä viesti ja kehotettava hänen kannattajiaan vetäytymään välittömästi ja välttämään tarpeetonta verenvuodatusta.

Se, mitä Egyptissä on tapahtunut, on tullut yllätyksenä meille kaikille. Meidän pitäisi lähestyä tätä uskomattomana tilaisuutena ja tilaisuutena, jolla aluetta autetaan kehittymään vuosien poliittisen ja taloudellisen pysähtyneisyyden jälkeen todelliseksi demokratiaksi, jossa on mahdollisuuksia kaikille. Ajattelen nyt ennen kaikkea miljoonia nuoria, jotka janoavat vapautta ja kehitysmahdollisuuksia. Sen vaikutusta ei voida aliarvioida. Jotkut puhuvat arabimaailman 1989-hetkestä, mutta jää nähtäväksi käykö tässä niin.

Euroopan unioni voisi osoittaa hieman enemmän halua antaa merkittävä sysäys siirtymäprosessille ja tietysti olisin halunnut – kuten toiset puhujat ovat jo sanoneet – kuulla teidän puhuvan asiasta. Meidän pitäisi tehdä pian selväksi, että siirtymäprosessin on alettava välittömästi ja että Mubarakilla ei selvästikään ole oikeutta johtaa tai hallita prosessia.

Siksi meidän on mahdollisimman pian annettava aikataulu, selvä ohjelma toimista ja uudistuksista, joiden pitäisi johtaa ensimmäisiin vapaisiin ja avoimiin vaaleihin tämän vuoden syyskuussa. Se merkitsee esimerkiksi tarkistuksia perustuslakiin, vaalilainsäädäntöön ja siihen miten tiedotusvälineet raportoivat poliittisista asioista, niin että kaikki ehdokkaat voivat esittää kampanjansa kansalaisille.

Kaikki demokraattiset voimat pitäisi tuoda pöydän ääreen mahdollisimman pian, jotta prosessi etenee oikeaan suuntaan, ja EU:n pitäisi toimia siinä myönteisessä ja rakentavassa roolissa.

Samalla meidän pitäisi olla tietoisia tilanteen monimutkaisuudesta. Esimerkiksi armeijaa kehutaan sen maltillisesta ja ratkaisevasta roolista. Se on saanut siitä paljon kiitosta, mutta se on erittäin tärkeä tekijä myös taloudellisesti. Jos haluamme saada aikaan aitoja demokraattisia uudistuksia, niin myös taloudelliset uudistukset ovat tarpeen, eikä se ole helppoa.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut kiinnostuneena mitä korkea edustaja ja kollegani ovat sanoneet. Monet teistä ovat sanoneet, että se, mitä Tunisiassa ja Egyptissä tapahtuu, on yllättänyt teidät täysin. Saanen sanoa, että olen hämmästynyt tällaisista lausunnoista, koska olemme itse asiassa jo kauan tienneet, ettei kyse ollut tarkasti ottaen demokraattisista hallintojärjestelmistä ja että sen sijaan kyse oli autoritaarisista tai erittäin autoritaarisista hallintojärjestelmistä, jotka pitivät ihmisiä peukalon alla.

Päätimme olla käymättä suoraan käsiksi tilanteeseen, koska ajattelimme, että se olisi paras tapa taata vakaus alueella ja Välimeren ympäristössä. Kuitenkin meillä on jälleen kerran todisteet siitä, että autoritaaristen ja korruptoituneiden hallintojärjestelmien tukeminen vakauden takia ja kaaoksen ehkäiseminen päättyy yleensä epävakauteen, kaaokseen ja monien tulevaisuuden mahdollisuuksien menetykseen.

Toivon, että olemme järkeviä ja että tuemme demokraattista prosessia järkevällä tavalla. Siihen liittyen pyytäisin teitä kiinnittämään erityishuomiota monien poliittisten puolueiden tukemiseen Tunisiassa ja Egyptissä. Puolueet ovat heikkoja. Viime vuosina niillä on ollut tuskin tilaisuutta organisoitua. Ne tarvitsevat siksi kaiken avun toimiakseen toivottavasti nopeasti pidettävissä oikeudenmukaisissa vaaleissa.

  Geoffrey Van Orden (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin huomauttaa erityisesti, että olemme liian usein nähneet kuinka vapaiden yhteiskuntiemme muodostama turvapaikka lännessä joutuu ääriliikkeiden edustajien hyväksikäyttämäksi. He palaavat lopulta kotimaihinsa vihaten arvojamme ja suunnitellen vallankumousta. Eilen oli kulunut 32 vuotta siitä, kun Ajatollah Khomeini palasi Iraniin. Me tiedämme, mihin se on johtanut.

Rašid Ghannuši, joka on vaatinut Israelin valtion lakkauttamista, on juuri palannut Tunisiaan vietettyään kaksi vuosikymmentä Lontoossa. Hän pitää palestiinalaishallinnon johtajuutta laittomana; hän tukee Hamasia. Hamas on tietysti versonut Muslimiveljeskunnasta, joka on ainoa hyvin organisoitu poliittinen ryhmä Egyptissä. Tällaiset järjestöt ovat luoneet valtansa vastaamalla ihmisten jokapäiväisiin tarpeisiin, ja sitten ne vakiinnuttavat valtansa terrorismilla.

Meidän on toteutettava voimakkaampia toimia estääksemme ääriliikkeiden itämisen omissa pääkaupungeissamme ja meidän on toimittava ponnekkaammin yhteyden ottamiseksi lailliseen kansalaisyhteiskuntaan Egyptin ja Tunisian kaltaisissa paikoissa hyvin keskitetyllä tuella, mukaan luettuna hyvin hallittu talousapu.

  Vito Bonsignore (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen samaa mieltä siitä mitä kollegani Euroopan kansanpuolueesta (kristillisdemokraatit) ovat jo sanoneet. Korostaisin kuitenkin sitä, että Välimeren alueen viimeaikaiset tapahtumat ovat hämmästyttäneet meidät kaikki, koska vielä muutama viikko sitten niitä ei todellakaan osannut ennakoida.

Catherine Ashtonin johtama ulkosuhdehallinto vaikuttaa yllättyneeltä ja osoittaa minun mielestäni nyt heikkoa toimintavalmiutta. Juuri nyt ihmettelen sitä, kannattaako kuluttaa niin paljon rahaa hallintoon, joka on organisoitu niin kuin se tällä hetkellä. Havaitsemme jälleen kerran EU:n täydellisen poissaolon Euro–Välimeri-alueella.

Pidämme kiinni kaikkien kansojen oikeudesta valita oma hallituksensa ja oma hallitseva luokka vapailla, demokraattisilla vaaleilla eikä ääriliikkeiden raa'alla voimalla toteuttamilla toimilla. Kuten sanottu, vakauden ja demokratian on aika kulkea käsi kädessä. Siksi käytämme nyt kaikkia oikeutettuja keinoja demokratian ja poliittisen moniarvoisuuden vahvistamiseksi kunnioittaen oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja kansalaisten turvallisuutta.

Koko maailma ja me eurooppalaiset tarvitsemme Välimeren aluetta, joka on rauhallinen. Euroopan unionin on muutettava omaa politiikkaansa ja pyrittävä viipymättä tarjoamaan riittävästi tukea ja yhteistyötä tarvittavan sosiaalis-taloudellisen kehityksen aikaansaamiseksi kaikissa Välimeren valtioissa.

  Carmen Romero López (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Tunisian demokraatit ovat antaneet meille esimerkillisen oppitunnin kypsyydestä viime aikoina. Siksi näinä jännittävinä tunteina, joita me elämme, ja Egyptissä tapahtuvan verilöylyn valossa tarvitsemme Euroopan unionin yhtenäistä ääntä, niin että voimme todella lopettaa verilöylyn ja niin että vapauden tuulet voivat todella aikaansaada syvällisen muutoksen kohti demokratiaa myös Egyptissä.

Tunisian tapauksessa meillä on kuitenkin vielä aikaa. Täällä Euroopan parlamentissa me äänestämme huomenna päätöslauselmasta – maahan lähetetään valtuuskunta – ja meidän tukemme, meidän demokraattinen takuumme on myös erittäin tärkeää näinä hetkinä, erityisesti Tunisiassa, sitten Egyptissä ja kaikissa niissä valtioissa, jotka vaativat lisää vapautta.

On vielä paljon, mitä voimme tehdä, sillä tällaisen luhistumisen ja vallankumouksen aiheuttaman taloudellisen romahduksen kustannukset on pidettävä minimissä. On olemassa liian monta vihollista, jotka haluavat muuttaa Tunisian malliksi, joka on täysin erilainen kuin se, jota me haluamme. Tunisia on muuttunut malliksi, ja me haluamme todellisuudessa postkolonialistisen kauden päättymistä ja todellisen itsenäisyyden alkamista.

Siksi Tunisian taloudellinen tilanne on – Catherine Ashtonin mainitseman tuen lisäksi – tilaisuus Euroopan keskuspankille ottaa kantaa, niin ettei jätetä käyttämättä tilaisuutta, joka voi olla elintärkeä Välimeren alueen tulevaisuudelle. On elintärkeää, että päätös tehdään nopeasti.

  Marietje Schaake (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, juuri tällä hetkellä, kun olemme täällä, Egyptin kansalaisia ahdistellaan ja heitä vastaan hyökätään Tahrir-aukiolla, ja armeijan ja poliisin väitetään osallistuneen hyökkäykseen suojelun sijasta. Rauhanomaisessa mielenosoituksessa erilaisen taustan omaavat egyptiläiset vaativat kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa, poliittista uudistusta ja hyvää hallintoa sekä sosiaalis-taloudellista kehitystä.

Vaatimukset kuulostavat kenties tutulta, sillä ne ovat täsmälleen samat tavoitteet kuin Lähi-idän sekä erityisesti Egyptin EU-ohjelmilla. Koimissio yksin on käyttänyt niihin kaiken kaikkiaan lähes 3 miljardia euroa 15 viime vuoden aikana. Koska ihmisten tavoitteet ovat jo samansuuntaisia kuin poliittiset tavoitteemme, miksi EU:n on niin vaikeaa antaa nopeasti voimakas lausunto?

Vahvaa, ennakoivasti toimivaa EU:ta tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kun vapauden ja demokratian aurinko nousee Lähi-idän ylle, jakautumisen pilvet varjostavat Euroopan yhtenäisyyttä ja kykyä ottaa vastuuta. Kehotan teitä katsomaan sitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu ja tukemaan ihmisiä yksiselitteisesti. Heidän oikeutensa ja EU:n uskottavuus ovat sidoksissa toisiinsa.

Toinen ilmiö, joka on jatkuvasti läsnä ihmisten ja diktatuurien suhteissa, on tieto- ja viestintätekniikka. Tunisian hallitus kuului kaikkein kovimpiin sensuuri-, valvonta- ja suodatustekniikoiden käyttäjiin kansalaisten sortamiseksi. Eurooppalaiset yritykset kuten Vodafone ja France Telecom ovat olleet vahvasti edustettuina Egyptissä ja mukana katkomassa yhteyksiä kääntämällä katkaisinta ja pimentämällä Egyptin. Haluaisin nähdä tutkimuksen roolista, jossa eurooppalaiset yritykset toimivat ihmisoikeusloukkauksissa haittaamalla ilmaisunvapautta, vapaata lehdistöä ja tiedonsaantia sekä luomalla ympäristön, jossa ihmisoikeusrikkomuksia voitiin jatkaa huomaamatta.

  Tomasz Piotr Poręba (ECR). – (PL) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, mielestäni Euroopan unioni teki vakavia virheitä aikaisemmissa suhteissaan Tunisiaan ja Egyptiin. Teimme Tunisian osalta virheen, kun emme puhuneet suoraan sen jälkeen, kun Ben Ali voitti presidentinvaalit vuonna 2009. Muistuttaisin vielä, että hän sai 90 prosenttia äänistä, mutta vaalit eivät olleet vapaat eivätkä demokraattiset. Sama koskee tapausta, jossa Tunisian rikoslakia muutettiin, mikä lopetti kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjen toiminnan. Emme voi hyväksyä tällaista passiivisuuden ja toimettomuuden politiikkaa, kun on kyse toimista, joita EU toteuttaa nykyään Pohjois-Afrikan alueella. On erittäin vaikeaa palauttaa vakautta alueella, jos emme toimi aktiivisesti ja osoita päättäväisyyttämme tavoitteen saavuttamiseksi. Hallitukset, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia, sananvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta, palaavat valtaan Pohjois-Afrikassa vain, jos omaksumme aktiivisen ja päättäväisen lähestymistavan kyseisten valtioiden tapahtumiin. Kiitos paljon.

  Cristian Dan Preda (PPE). – (FR) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, vuosi sitten keskustelimme tässä parlamentissa Euroopan unionin suhteista Tunisiaan, ja sanoin silloin, että sosiaalisiin saavutuksiin, joista tunisialaiset olivat kovin ylpeitä, pitäisi liittää poliittinen edistys.

Lisäksi olemme nähneet viime viikkoina, että poliittista edistystä on tapahtunut ainakin siinä mielessä, että orastava kapina on erittäin selvä ja ilmeinen osoitus vapaudenkaipuusta. Egyptin tilanne on vastaava, vaikka asiat etenevätkin nopeasti. Emme tiedän lopputulosta, ja tulevaisuudessa on epäilemättä toisia paikkoja, jotka osoittavat vapaudenkaipuun aivan yhtä selvästi.

Samalla, kuten näemme tänään, jotkut meistä pelkäävät, että muutoksen tuuli ei johda välttämättä sekularismiin tai maallistuneen valtion jatkumiseen, maltillisuuteen tai vakauteen. Mielestäni meidän on tiedettävä se tosiasia, että on todellakin mahdollista, että tulevina viikkoina ja vuosina alueella ei ole poliittisia hallintojärjestelmiä, jotka ovat vakaita sekä vapauden ja maltillisuuden innoittamia. Se on täysin mahdollista, ja mielestäni meidän on oltava valmiita siihenkin mahdollisuuteen.

Kannustan siksi Catherine Ashtonia ohjaamaan unionin strategian takaisin vaikkapa sille kurssille, jonka komissio viitoitti vuonna 2005 Barcelonan huippukokousta koskevassa kertomuksessaan.

  Kader Arif (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tähän saakka olen epäillyt, että ihmiset ovat aina edellä poliittisia eliittejään. Nyt olen siitä täysin varma. Annan ensin tunnustusta Tunisian ja Egyptin kansojen rohkeudelle ja päättäväisyydelle. Ne ovat muistuttaneet meitä siitä, että arvot, joita me puolustamme maailmassa – ihmisoikeudet ja demokratia – eivät kuulu vain lännelle, kuten jotkut väittävät, vaan ne ovat kaikkien yhteisiä yleismaailmallisia arvoja.

EU ei voi mielestäni enää jatkaa virheiden tekemistä kyseisessä maailmankolkassa harhailemalla, kuten se on tehnyt, vääristä analyyseistä väärin johdettuihin hankkeisiin. Kyseiset kansat odottavat meiltä vastausta, joka vastaa heidän rohkeuttaan ja toiveitaan. He eivät pyydä hyväntekeväisyyttä, vaan he pyytävät varmasti solidaarisuutta ja sitäkin enemmän vastuuta. Näinä epävarmoina aikoina, kukaan ei halua kaaosta, mutta kenenkään ei pitäisi hyväksyä enää myöskään vallitsevaa tilannetta.

Meidän on tuettava toivoa, jonka Tunisian ja Egyptin tapahtumat ovat luoneet, jotta voimme auttaa vahvistamaan ja perustamaan demokratioita, jotka hyödyttävät kyseisiä valtioita ja niiden kansalaisia mutta jotka hyödyttävät myös meitä, ja katson, että olette ilmaissut sen painokkaasti, Catherine Ashton.

Lopetan siteeraamalla runoilijaa, joka on sanonut: "maailma nukkuu harkitsemattomuuden puutteesta". Kyseiset kansat ovat olleet perustellusti harkitsemattomia vaatiessaan vapautta, mutta toivon ennen kaikkea, että ne ovat herättäneet omatuntomme.

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, pyytäisin teitä olemaan rohkeampi. Menkää Kairoon ennen ulkoministerineuvostoa. Puhukaa siellä hallituksen edustajien ja opposition kanssa. Tulkaa takaisin Brysseliin ja kertokaa kollegoillenne mitä näitte ja kuulitte siellä. Laatikaa ohjelma älkääkä kuunnelko 27 eri mielipidettä, joiden kanssa on sitten erittäin vaikea tehdä yhtään mitään.

Kun Mingarelli menee Tunisiaan – mitä pidän erittäin myönteisenä – kertokaa siitä meille, niin että me tiedämme ja suuri yleisö tietää, että EU on siellä edustettuna. Sain ensin selville, että Yhdysvallat oli siellä, ja vasta sitten kuulin, että Mingarelli oli myös siellä. Te olette EU:n ulkoministeri, ja neuvon teitä toisaalta vilpittömästi olemaan meidän ulkoministerimme. Toisaalta ette saa EU:n ulkoministerinä hypätä jokaisen vanteen läpi, jonka ihmiset laittavat eteenne.

Tätä on verrattu vuoteen 1989, ja mielestäni vertaus on oikea. Uskon, että Kairon Tahrir-aukio vuonna 2011 vastaa Berliinin Alexanderplatzia vuonna 1989. Vallankumous on käynnissä. Jos kuitenkin muistelemme vuoden 1989 vallankumousta hetken aikaa, me muistamme, että meillä oli silloin sama ongelma. Me halusimme vapautta, vakautta ja demokratiaa, ja me unohdimme sen tosiseikan, että kyseinen prosessi, siirtyminen vakaasta diktatuurista demokratiaan, on harvoin rauhallinen, siisti ja vakaa. Siitä näkökulmasta diplomatialla, organisoinnilla ja varovaisuudella on myös paikkansa.

Se ei saa johtaa meitä harhaan siitä tosiseikasta, että olemme erittäin tyytyväisiä tähän vallankumoukseen. Kyse on vallankumouksesta diktatuuria vastaan ja vapauden puolesta. Uskon todella, että EU voi määrätä puitteet kyseisissä valtioissa. Meidän ilomme on kuitenkin oltava näkyvää, mutta yksi asia on myös varma ja se on se, ettei todellakaan ole mahdollista rakentaa valtiota Hosni Mubarakin kanssa, vaikka hänen vaikutusvaltansa olisi rajallista. Tämänpäiväinen väkivalta Tahrir-aukiolla vei kyseiseltä hallitsijalta viimeisetkin oikeutuksen rippeet.

  Sajjad Karim (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, tätä hetkeä on odoteltu jo pitkään. Sitä johtavat vanhat ja ne, jotka eivät ole tunteneet ketään muuta kuin Hosni Mubarakin Egyptissä. Vastauksemme on ollut sanoa, että Egypti ei saisi muuttua yhtään epävakaammaksi, että egyptiläiset ovat valinneet hallituksensa vapaalla tahdollaan.

No, se pitää paikkansa mutta ei riitä. Tänään tässä salissa kuulen sitten varoituksia islamilaisesta tsunamista, joka on tulossa ja tuhoaa meidät kaikki.

Kyseisillä väitteillä te valitettavasti vain puolustatte totalitaarista hallitusta, joka on verhottu hyvin ohuella demokratian verholla, ettekä te anna mitään arvoa niille ihmisille, jotka ovat maksaneet edistyksestä verellään ja hengellään Tunisiassa ja Egyptissä. He ovat antaneet henkensä taistellessaan vapauden ja maanmiestensä puolesta, eivätkä he pidä teidän vapauttanne yhtään vähemmässä arvossa. Kaduilla olevat ihmiset, vaikka heitä onkin erittäin paljon, ovat äänekäs vähemmistö, jotka itse asiassa edustavat vielä suurempaa hiljaista enemmistöä.

Arvoisa korkea edustaja, nyt ei ole toimia löysin rantein. Ottakaa voimakkaita askeleita, lähettäkää selvä viesti: Mubarakin on nyt lähdettävä.

  Simon Busuttil (PPE). – (MT) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, että EU olisi voinut tehdä paljon enemmän auttaakseen arabimaailmaa ja sen valtioita niiden matkalla demokratiaan. Jos kuitenkin halutaan myönteinen päätös dramaattisille tapahtumille, joita me olemme nähneet, niin täytyy olla niin, että arabit ovat ottaneet kohtalon omiin käsiinsä parantaakseen tilannettaan.

Loppujen lopuksi historia on täynnä esimerkkejä länsimaiden väliintuloista, jotka ovat aiheuttaneet enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi meidän on luovuttava ajatuksesta, että meidän on lähdettävä apuun joka kerta kun asiat vaativat korjausta ja saneltava ja saarnattava muille miten hoitaa asioitaan. Tänään meidän pitäisi miettiä sitä, mitä voidaan tehdä tästä eteenpäin toteutuneiden tapahtumien valossa.

Mielestäni on tehtävä kaksi asiaa. Ensinnäkin meidän on puututtava asiaan kaikin voimin ja kaikella avulla, jota voimme tarjota kyseisten valtioiden demokraattisen ympäristön kehittämiseksi, ja meidän on vahvistettava erityisesti demokraattisia instituutioita. Siten ne voivat kukoistaa ja samalla ajaa pois uudet ääriliikkeet ja diktaattorit.

Toiseksi meidän on mietittävä mikä meni vikaan. Meidän on kysyttävä oliko Euro–Välimeri-politiikkamme pelkkiä sanoja ilman toimintaa. Missä Välimeren unioni on ollut kaikissa näissä tapahtumissa? Aikooko EU lopettaa reagoinnin ja ryhtyä toimimaan sen sijasta?

  Rosario Crocetta (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, EU:n on aika antaa Tunisian kansalle ja sen väliaikaiselle hallitukselle konkreettista tukea ja käynnistää uudelleen Euro–Välimeri-vuoropuhelu, jota on lyöty laimin viime vuosina.

Nuorten ja köyhien vihan räjähtäminen Maghreb-valtioissa ja Egyptissä on aiheutunut vaurauden epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta ja ihmisten perusvapauksien harjoittamista koskevista rajoituksista. Pohjois-Afrikka on syttynyt ja vaatii lisää demokratiaa, parempia talouksia, lisää osallistumista ja lisää työpaikkoja samalla kun se katsoo epäuskoisena vanhaa mannerta Eurooppaa, joka on lamaantunut eikä kykene käsittämään sosiaalista muutosta, joka alueella on tapahtunut, tai kehittämään aitoa edistyksen ja rauhan politiikkaa.

EU:n on kiinnitettävä enemmän huomiota ihmisoikeuksiin ja demokratiaan ja sen on edistettävä vuoropuhelua, yhteistyötä ja aitoa talousapua. EU:n on avattava ovensa ja sydämensä Pohjois-Afrikalle, niin että Välimerestä voi tulla rauhan meri. Maahanmuuttajia ei saa enää torjua väkivaltaisella yhteistyöllä Libyan kaltaisten valtioiden kanssa. Tarvitsemme lisää investointeja, avoimuutta, apua ja lisää Euro–Välimeri-politiikkaa. Historia vaatii sitä meiltä.

  Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, emme voi verrata Tunisian sisäistä tilannetta Egyptin tilanteeseen. Joukkomielenosoitusten taustalla oleva syy oli sama, mutta niillä on täysin eri vaikutukset kansainväliseen tilanteeseen.

Tunisiassa tapahtuneet ruohonjuuritason muutokset, jotka johtuvat Ben Alin julkisen tuen loppumisesta, voivat merkitä Tunisialle parempaa tulevaisuutta. Sitä vastoin Egyptin tilannetta on arvioitava varsin varovaisesti. Feodaalihallinnostaan huolimatta Hosni Mubarak toimi Egyptissä vakauden takaajana. Jos hänet syrjäytettäisiin nyt, kun suotuisien olosuhteiden puute on tähän saakka merkinnyt sitä ettei demokraattista oppositiota ole muodostunut – ja tätä haluan korostaa – vaikuttaisi siltä, että Egypti voitaisiin sysätä Muslimiveljeskuntaa lähellä olevien poliittisten ääriryhmien syliin. Sellaisten tapahtumien kansainvälisiä seurauksia pitäisi pohtia. Mahdollinen liitto Hamasin kanssa, kovan linja politiikka Israelia kohtaan, kristittyjen voimakas vaino ja alueen tilanteen paheneminen – ovatko nämä mahdollisuudet parempia kuin tilanne Hosni Mubarakin takaama vakaus? Samalla kun tunnustetaan Hosni Mubarakin periaatteelliset puutteet sekä mielenosoitusten oikeutus sitä vastaan, mitä hänen hallinnon aikana on tapahtunut, meidän olisi ajateltava sitä, mikä ihanteellinen ratkaisu olisi tässä tilanteessa, ja mikä lähestymistapa EU:n olisi omaksuttava.

  Francisco José Millán Mon (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, Tunisian ja Egyptin tapahtumat ovat erittäin merkittäviä, ja on mahdollista, että kyseiset muutosprosessit leviävät muihin maihin Välimeren alueella, joka on erittäin tärkeä alue Euroopan unionille. Kyseiset valtiot ovat aivan kynnyksellämme, ja meillä on lukuisia vahvoja ystävyyssuhteita niiden kanssa.

Viime vuosikymmenellä Euroopan unioni ei ole saanut niiden viranomaisia toteuttamaan tarvittavia uudistuksia. Viime vaalikaudella minä itse korostin, että vakautta ei voida enää käyttää muutoksen puuttumisen perusteena vaan että kyseiset valtiot tarvitsevat perusteellisia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia. Nyt muutosta ja uudistusta vaativat ihmiset kaduilla.

Hyvät kuulijat, olen tyytyväinen siihen tosiasiaan, että neuvosto on lopulta kiinnittänyt huomiota kyseisiin tapahtumiin maanantaina ja on ottanut kantaa. Minäkin olen saanut sen vaikutelman, että Tunisian siirtymäprosessi on menossa oikeaan suuntaan. Laajempi käsitys on kuitenkin valitettavasti se, että Euroopan unioni on ollut melkolailla poissa kyseisistä prosesseista viime viikkoina. Olemme kuulleet monta puhetta presidentti Obamalta, olemme kuulleet ulkoministeri Clintonin lausuntoja ja olemme kuulleet jopa yhteydestä Tunisian armeijan ja Yhdysvaltojen armeijan edustajien välillä…

Unionin näkyvyyttä ei voida mitenkään verrata siihen. Lissabonin sopimuksen uusien mekanismien, myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, olisi pitänyt olla paljon aktiivisempia ja näkyvämpiä.

Catherine Ashton, suhtaudun myönteisesti teidän Tunisian-matkaanne kahden viikon kuluttua mutta katson myös, että meidän on parannettava ennakointi- ja reagointivalmiuksiamme. Haluammeko me olla tärkeä maailmanlaajuinen toimija? Meidän on lunastettava paikkamme ainakin alueellisella tasolla.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni seuraa erittäin tiiviisti Tunisian tilannetta ja tukee Tunisian kansan pyrkimyksiä, jotka koskevat rauhanomaista siirtymistä demokratiaan. Tunisian siirtymäkauden hallituksen ensimmäiset toimet ovat oikeansuuntaisia. Kehotamme uusia viranomaisia panemaan täysimäääräisesti täytäntöön sitoumukset, jotka koskevat hallintoa, oikeusvaltioperiaatteen ja perusvapauksien kunnioittamista sekä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia. Mielestäni kaikki nämä uudistukset ovat yksi parhaita tapoja investoida Tunisian tulevaisuuteen ja auttaa muodostamaan vakaa demokratia.

Euroopan unioni pyrkii vakaaseen kumppanuuteen Tunisian kanssa osana Euro–Välimeri-kumppanuutta ja sen täytyy ottaa käytöön kaikki välineet, joita sillä on, siirtymäprosessin edistämiseksi, luoda vakaat demokraattiset instituutiot ja kannustaa luomaan aktiivinen kansaaisyhteiskunta, joka osallistuu uudistusten täytäntöönpanoon. Erityisesti meitä kiinnostaa vakaa, hyvinvoiva ja demokraattinen Tunisia, jonka kanssa me voimme kehittää hyödyllistä keskinäistä yhteistyötä, joka perustuu yhteisiin etuihin ja arvoihin.

  Michael Gahler (PPE). – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, se, mitä nyt pitää tehdä, on sanottu monta kertaa – siitä on olemassa laaja yhteisymmärrys. Päätöslauselmamme on selvä Tunisian osalta, mutta Egyptin osalta meidän on laajennettava sitä suullisilla tarkistuksilla.

Itsekritiikkiin löytyy mielestäni perusteita. Johtajamme Brysselissä ja jäsenvaltioissa ovat pitäneet kiinni vallitsevasta tilasta liian kauan. Jos olisimme ottaneet omat periaatteemme vakavasti jokapäiväisessä politiikassa ihmisoikeuksien ja demokratian yleismaailmallisen luonteen osalta, meidän olisi pitänyt puhua selvästi Tunisialle ja Egyptille niiden räikeistä puutteista. Me tiesimme, että islamistien ja fundamentalistien vastaisia toimia ei ollut suunnattu vain kyseisiä ryhmiä vaan myös kaikkea hallituksen politiikan vastaista arvostelua vastaan. Vieläkään ei ole liian myöhäistä. Demokratian ja ihmisoikeuksien vaatiminen ei ole puuttumista sisäisiin asioihin eikä sitä voida tuomita asiana, joka on edistänyt tilanteen muuttumista epävakaaksi. Mikään diktatuuri tai autoritaarinen hallinto ei ole sinänsä vakaa. Nykyisellä politiikallamme olemme siten vain voittaneet aikaa, emme vakautta.

Tunisia ja Egypti ovat esimerkkejä muille. Jokainen tietää muita alueella. Monet ihmiset pelkäävät niiden nimien mainitsemista. Mielestäni esimerkiksi Saudi-Arabia on mahdollinen ehdokas. Tilanne vaatii poliittista johtajuutta korkealta edustajalta. 27 jäsenvaltiolla ei kuitenkaan ole erilaisia etuja. Jos arvionne on oikea, älkää odottako kunnes viimeinenkin epäilevä diplomaatti on kertonut asiasta ulkoministerilleen. Sen, mitä senaattori John Kerry sanoi toissapäivänä ja Barack Obama sanoi tänä iltana Egyptistä, olisi pitänyt tulla myös teidän suustanne. Vapauttakaa itsenne unionin etujen nimissä, niin että EU itse, eikä kukaan muu, muotoilee oman politiikkansa tulevaisuudessa omassa naapurustossaan. Ehkä voisitte lähteä Tunisiaan ja Egyptiin ensi viikolla ja sitten raportoida meille siitä seuraavalla viikolla Strasbourgissa.

  Richard Howitt (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, samoin kuin kaikki muut tässä keskustelussa minäkin olen syvästi huolissani Egyptin rauhallisten mielenosoittajien puolesta, erityisesti tämänpäiväisen väkivallan valossa.

Esitän tässä keskustelussa huolen siitä, että Al Jazeera -kanava on edelleen suljettuna, mistä EU on ollut hiljaa tähän saakka, ja kuuden Al Jazeeran toimittajan pidätyksestä sekä siitä että meidän on otettava tietotekniikkayritysten sekä internet- ja matkapuhelinpalveluntarjoajien kanssa, joista yksi on kotimaani Vodafone, käsiteltäväksi valinnat, joita ne ovat tehneet Egyptissä viime viikkoina.

Toivon myös, että EU:n johtajat olisivat sanoneet aikaisemmin sen mitä he sanovat tänään. Presidentti Sarkozy sanoi joulukuussa 2007: "Haluan sanoa presidentti Mubarakille miten paljon arvostan hänen kokemustaan, viisauttaan ja maltillista näkemystään. ...Presidentti Mubarak on ystävämme." Nyt Nicolas Sarkozy vaatii muutosta.

Tai sitten on Alistair Burt, Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeriön edustaja, joka sanoo haluavansa Egyptiin vakautta enemmän kuin mitään muuta. William Hague, joka kieltäytyy sanomasta miten pian hän haluaisi nähdä vaalit, vaatii nyt muutosta.

Loppujen lopuksi olen samaa mieltä korkean edustajan Catherine Ashtonin kanssa. EU on hyvä siirtymäkauden oikeusjärjestyksen, vaalien ja demokratian kehittämisen sekä kansalaisyhteiskunnan kehittämisen alalla. Kaikista menneisyyden vääryyksistä ja taakoista huolimatta hänen ja meidän pitäisi nähdä tämä alueellisen kriisin lisäksi myös EU:n tilaisuutena osoittaa resurssejamme demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen lisäämiseen. Kyse ei ole arvoista, joita me määräämme EU:sta. Niitä vaaditaan Tunisin ja Kairon kaduilla, ja meidän velvollisuutemme on kuunnella.

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Jokainen vallankumous sisältää riskin, että lailliseen ja oikeaan demokraattiseen perustaan perustuvan oikeusvaltion viholliset omivat itselleen ihmisten vaatimukset demokratiasta ja leivästä. Meillä ei ole takuuta siitä, että Tunisian, Egyptin ja muiden alueen valtioiden kapina ei muutu ääri-islamilaisten ryhmien vallankaappaukseksi, kuten Iranissa tapahtui. Myös EU:n toimielimet lähestyvät totuuden hetkeä. EU:lla on kaikki mahdollisuudet toimia lopultakin siinä osassa, jota varten se perustettiin. Sen olisi annettava tehokasta tukea moniarvoisuutta kannattaville poliittisille voimille. EU:n olisi tarkistettava myös naapuruuspolitiikkaa, koska on täysin selvää, että tapa, jolla sitä on johdettu tähän saakka, on johtanut siihen, että sitä on käytetty hyväksi korruptoituneiden hallitusten ylläpitämiseen. Huomattavan osan rahoista, jotka on osoitettu naapurialueiden sekä vapauden, demokratian ja hyvinvoinnin kehittämiseen, pitäisi päätyä kyseisten valtioiden kansalaisille tiiviissä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen sekä tiede- ja kulttuuriyhteisöjen kanssa. Myös tuen hankkeille, jotka on suunnattu nuorille ja naisjärjestöille, pitäisi olla painopisteenä.

Catherine Asthon, EU:n tähän saakka noudattama politiikka kyseisellä alueella on päätynyt fiaskoon. Meidän olisi otettava riski ja tuettava Egyptiä ilman Mubarakia matkalla kohti moniarvoista, maallistunutta Egyptin tasavaltaa, jossa vähemmistöjä kunnioitetaan. Mubarakin on jo aika lähteä; hänen aikansa on mennyt. Hän tuhlasi ajan, joka hänellä oli.

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) (Hän pyysi Richard Howittilta sinisen kortin kysymystä työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.) Te mainitsitte muutaman Nicolas Sarkozyn ja Alistair Burtin esittämän kommentin. En tiedä olitteko te salissa aiemmin, kun yksi kollega viittasi Tony Blairin kommenttiin Hosni Mubarakista. Voitteko vahvistaa, oletteko samaa mieltä Tony Blairin kanssa?

  Richard Howitt (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, toistan sen mitä sanoin puheessani eli että menneisyyden taakka on suuri, mitä kaikkien meidän pitäisi pohtia ja ottaa siitä opiksi.

Se ei kuitenkaan saa estää meitä Euroopan unionina olemasta tekemisissä Egyptin ja arabimaailman kanssa demokratian ja ihmisoikeuksien tukemiseksi, ja odotan, että kollegani jakaa näkemyksen kanssani huolimatta erilaisista unionia koskevista näkemyksistään.

  Dominique Vlasto (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, monta asiaa on jo sanottu, mutta toistaisin kaikki myötätunnon ja tuen sanat, jotka on jo osoitettu Tunisian ja Egyptin kansalle. Ne ovat toivon symboleita kaikille niille, jotka puolustavat vapautta. Ajatukseni ovat myös uhrien luona.

Sanoisin nyt, että Euroopan unionin, joka on tunnettu reaktioiden puutteesta, kuten toiset ovat sanoneet, on todellakin tuettava Tunisian ja Egyptin kansalaisia, jotta heitä voidaan auttaa avaamaan maansa onnistuneesti uudistukselle ja perustamaan demokratia.

Euroopan unioni on päättänyt tukea Tunisian johtajia, kun nämä pyrkivät käynnistämään rauhallista siirtymäkautta, järjestämään tulevia vaaleja vapauden saavuttamiseksi ja auttamaan tunisialaisia nauttimaan hyvinvoinnista, joka seuraa kehityksestä ja yhteiskuntarauhasta sekä taloudesta, joka työllistää nuoria.

Päätän sanomalla, että Välimeren unionilla on edessään tärkeä haaste, kun jasmiinivallankumous on päästänyt valloilleen aallon Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän halki. Sen on pantava täytäntöön vahva kyseisiä valtioita koskeva strategia. On kuitenkin sanottava varoituksen sana: kohdatessaan tämän oikeutetun demokraattisen liikkeen Euroopan unionin on löydettävä tasapaino sisäisiin asioihin puuttumattomuuden, ihmisten oikeutettujen toiveiden tukemisen ja vakauden välillä.

  Alf Svensson (PPE). – (SV) Arvoisa puhemies, olemme usein puhuneet Euroopan parlamentissa demokratian ja ihmisoikeuksien ja vapauksien kunnioittamisesta, mutta totuus on se, ja olen varma siitä että voimme tunnustaa sen tänä iltana, että olemme usein asettaneet etusijalle jotain muuta eli poliittisen vakauden ja hyvät liikesuhteet. Nyt tajuntaamme on tullut melkein kuin varas yöllä ymmärrys siitä, että myös arabimaailma haluaa ja kaipaa vapautta. Puhumme nyt paljon siirtymään liittyvistä riskeistä. On selvää, että ne ovat olemassa. Täällä on tuskin ketään, joka nousisi ylös ja huutaisi kolme kertaa eläköön Muslimiveljeskunnalle. Tiedämme kuitenkin, että pitkällä aikavälillä kaikki haluavat vapautta sekä ihmisoikeuksien ja vapauksien kunnioittamista ja heillä on myös oikeus niihin.

Meidän on varmistettava, ettei EU ole enää pelkkä katsoja, joka antaa asiohin kulkea omaa rataansa. Sen sijaan meidän on tehtävä aloite ja, aivan kuten Catherine Ashton korosti täällä, yritettävä osallistua demokratian kehittämiseen. On vaikuttavaa, että nuoret ovat käynnistäneet kyseiset kapinat, osittain ehkä nyt käytettävissä olevan viestintekniikan ansiosta. Siksi en usko, että meidän pitäisi vielä liittää liikaa ideologista tai uskonnollista sisältöä kyseisiin liikkeisiin. Mitä tahansa ne puolustavatkin meidän tässä salissa ja Euroopan parlamentissa yleensä on asetettava pitkällä aikavälillä etusijalle vapaus sekä ihmisoikeuksien ja vapauksien kunnioittaminen.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, yli kahden vuoden seuranta on paljastanut meille demokratian, ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden ja uskonnonvapauden vaiheittaisen rapautumisen keskustelun kohteena olevissa valtioissa. Kyseisten valtioiden vaalitulokset tarjoavat selvät todisteet.

Totalitaariset hallintojärjestelmät eivät synny yhdessä yössä. Selvistä merkeistä huolimatta Euroopan unioni ei ole onnistunut ottamaan selvää kantaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen puolesta. Valitettavasti me olemme viimeisiä, jotka omaksuvat yhteisen kannan.

Miksi me perustimme Välimeren unionin Ranskan puheenjohtajakaudella? Eikö meillä ollut tarpeeksi diplomaattisia resursseja neuvotteluihin vakaudesta kyseisellä alueella?

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat tukeneet kyseisiä hallituksia vuosikymmeniä, erityisesti rahallisesti. Samat valtiot alkavat nyt miettiä miten jäädyttää pankkitilit ja miten tukea kyseisten hallitusten vastustajia. Eikö se ole samanlaista hurskastelua? Välimeren alueen tilanne on meille oppitunti siitä, miten käy kun ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Esimerkiksi uskonnonvapautta ei kunnioiteta ja siitä voi tulla ase radikaaleille ja terroristeille, mikä käynnistää totalitaarisen hallintojärjestelmän.

Sanon tämän, koska on olemassa monia muita valtioita, joilla on samoja piirteitä.

  Ernst Strasser (PPE). – (DE) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, tässä parlamentissa käytävällä keskustelulla, jota olette seurannut kiinnostuneena, on erityisesti yksi yhteinen nimittäjä, ja se on teille, Catherine Ashton, esitetty vaatimus. Korottakaa äänenne. Edetkää, olkaa hieman rohkeampi ja hieman äänekkäämpi. Puolustakaa niitä, jotka nykyaikaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa tukevat demokratiaa sekä ilmaisun- ja lehdistönvapautta.

Tunisia, Egypti ja kenties muutama muu valtio ovat aloittamassa vaikeaa muutosta. Ne tarvitsevat siinä tukeamme, ja siksi on väärin, että ensimmäinen edustajanne kyseisessä valtiossa sanoo, että strategiaa ei tarvitse muuttaa. Päinvastoin me tarvitsemme Välimeren strategiaa ja kenties Lähi-idän strategiaa, tai ehkä meidän on arvioitava uudelleen rinnakkaiseloa Välimerta pidemmälle, ja tietysti tärkeä painopiste ja asia, joka meidän on tehtävä erittäin nopeasti, on mukautuminen ja valmistautuminen vaaleihin sekä niiden tukeminen.

EU:n ensimmäisen edustajan kyseisessä valtiossa olisi pitänyt huomata, että Tunisian siirtymäkauden hallitus yrittää nyt osallistua neljään kansainväliseen sopimukseen, jotka koskevat ihmisoikeuksien suojelua, että kaikki poliittiset vangit on vapautettu, toisinajattelijat ovat palanneet ja demokraattisia vaaleja valmistellaan ja ne toteutetaan. Meidän on tuettava kyseistä prosessia, ja Euroopan parlamentti haluaa teidän puhuvan ponnekkaammin tästä asiasta.

  Marco Scurria (PPE). – (IT) Arvoisat puhemies ja Catherine Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, tämän kriisin olisi pitänyt antaa meille pontta selvittää haluaako euroopan unioni todella ulkopoliittisen roolin.

Ulkopolitiikka on vakava asia: se tarvitsee strategioita, määrätietoisia tavoitteita ja selviä liitoumia. Emme voi jatkaa matkustamista ympäri maailmaa taputellen kaikkia selkään ja teeskennellen, että kaikki on aina hyvin. Egyptissä pidettiin vaalit muutama viikko sitten, emmekä me nousseet sotajalalle, koska ymmärsimme, että siellä oli diktatuuri, joka huijasi meitä kaikkia. Nyt kun miljoonat ihmiset ovat lähteneet kaduille, puhumme demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Sitä me haluamme ja me yritämme varmistaa, että niin tapahtuu, mutta meidän pitäisi olla varovaisia lauman seuraamisessa. Muistan kun Iranin kansa nousi šaahia vastaan, ja me tiedämme miten siinä kävi. Valtaan tuli hallinto, joka edelleen hirttää kymmeniä ihmisiä.

Toivon esimerkiksi, että Egyptin hallitus pystyy hillitsemään ääriryhmiä ja toimimaan vakauttajana Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa. Catherine Ashton, kyseisellä alueella tarvitaan varmasti enemmän demokratiaa mutta niin tarvitaan myös EU:n politiikkaa.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, todistamme Tunisiassa ja Egyptissä hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan välistä valtavaa jännitettä ja konfliktia, jotka ovat väistämätön seuraus talouden ja yhteiskunnan vakavista ja pitkäaikaisista ongelmista, jotka valtion viranomaiset ovat jättäneet huomiotta.

Fyysinen väkivalta yhteenottojen aikana on parhaimmillaan valitettavaa ja vain vahvistaa sen, että rauhallista demokratiaan siirtymistä varten tarvitaan kiireesti ulkoista tukea. Euroopan unionin olisi siksi oltava valmis suuntaamaan kaikki resurssinsa oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien, myös uskonnollisten oikeuksien, vahvistamiseen kyseisissä valtioissa. Emme halua päästää valtaan suvaitsemattomia ja militantteja islamisteja.

Hyvien naapuruussuhteiden ja alueellisen turvallisuuden ylläpitämisen puitteissa on keskityttävä toimiin, joilla pyritään vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa, perustamaan terve oppositio ja varmistamaan demokraattiset vaalit, jotta radikaaleja ääriryhmiä estetään pääsemästä valtaan.

  Ioan Mircea Paşcu (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, se tosiasia, että keskustelemme Tunisiasta – alkuperäisestä aiheestamme – aikana, jolloin Egypti on saavuttanut kiehumispisteen, osoittaa miten kauas olemme jääneet jälkeen todellisuudesta, vaikka keskustelumme aihetta voidaan vaihtaa helposti.

Julkiset reaktiomme ovat olleet arkoja, ja olemme ilmaisseet huolemme ja esittäneet hyvää tarkoittavia vetoomuksia pidättyväisyydestä ja vuoropuhelusta vallankumousten keskellä, mikä osoittaa käytännön tajun puuttumisen. Jopa odotuksissa siitä, että vallankumoukset johtaisivat yhteiskuntiin, jotka perustuvat meidän arvoillemme, jätetään huomiotta kulttuuriset ja uskonnolliset erot, jotka erottavat kyseiset yhteiskunnat meidän yhteiskunnistamme.

Miten sitten reagoida? Ensinnäkin meidän on ymmärrettävä, että kyse on haasteesta, jossa vaaditaan yhteistä koordinoitua vastausta, eikä kilpailu siitä, kuka osoittaa eniten myötätuntoa. Catherine Ashton, teidän sananne välittävät tarvittavan auktoriteetin kohdeyleisölle vain, jos koko neuvosto tukee niitä julkisesti.

Toiseksi meidän pitäisi alkaa olla huolissamme vallankumousliikkeiden lopputuloksesta. Millaisia hallintojärjestelmiä niistä seuraa? Lopulta meidän pitäisi kunnioittaa niiden oikeutta päättää omista asioistaan.

  Ivo Vajgl (ALDE). – (SL) Arvoisa puhemies, kun vallankumous, joka on parhaillaan käynnissä Kairon kaduilla, päättyy, egyptiläiset valitsevat poliittisen järjestelmän ja johtajansa. On mahdollista, että sitten on niitäkin, jotka antavat Hosni Mubarakille tunnustusta myönteisestä roolista, jossa hän on ollut ylläpitäessään jonkinlaista vakautta Lähi-idässä. Se ei kuitenkaan ole asia, josta nyt haluan puhua.

Tunisian ja Egyptin kehitys paljastaa marginaalisen roolin, jossa Euroopan unioni toimii Välimerellä ja kaikkialla naapuruuspolitiikkamme soveltamisalueella. Meidän on uudistettava Euroopan unionin naapuruuspolitiikka, me tarvitsemme dynaamisen strategian, jolla käsitellään ratkaisuja avoimiin kysymyksiin Valko-Venäjältä, Ossetiasta, Abhasiasta, Vuoristo-Karabahista, Transnistriasta, Kyproksesta, Palestiinasta ja Länsi-Saharasta. Tarvitsemme strategian, joka koskee entisen Neuvostoliiton valtioita Keski-Aasiassa ja Etelä-Kaukasiassa. Demokratian tuulet yltävät niihinkin; sen näkemiseen ei tarvita profeettaa. Teille on siinä paljon työtä, Catherine Ashton. Olkaa kunnianhimoinen niin me tuemme teitä.

  Malika Benarab-Attou (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, Catherine Ashton, tuettuamme virheellisesti diktatuureja Välimeren etelärannikolla oletettavasti islamilaisen fundamentalismin suojamuurina, meidän on nyt vastattava haasteeseen, jonka nämä historialliset tapahtumat esittävät.

EU:n on tarkistettava nykyistä politiikkaansa, joka koskee autoritaarisia hallintojärjestelmiä ja diktatuureja. Presidentti Mubarakin on nyt väistyttävä. Velvollisuutemme on tukea demokratioita ja demokraattisia prosesseja, jotka kyseisten valtioiden kansalaiset ovat valinneet, eikä vain tuputettava omia näkemyksiämme. Kuunnellaan heidän ääntään, ollaan nöyriä, ei sekoiteta sekularismia ja turvallisuutta. Kyseisissä valtioissa on jo käynnissä muutos. Rahoitusvälineitämme on mukautettava, jotta voimme tarjota luotettavaa tukea demokratian puolustajille…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marisa Matias (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, mielestäni nämä kaksi maata ja muut alueen maat osoittavat, kuinka Euroopan johtajat ovat viime vuosina moneen otteeseen olleet enemmän yritysten kuin demokratian puolella, ja enemmän diktaattorien kuin köyhien puolella.

Olen rehellisesti sanottuna huolissani Egyptin nykytilanteesta ja tämänhetkisestä kehityksestä, joten katson, että meidän ei pidä osoittaa malttia vaan sen sijaan solidaarisuutta. Meidän on osoitettava solidaarisuutta niille miljoonille egyptiläisille Kairossa ja kaikkialla maassa, jotka ovat kyllästyneet nälkään, kyllästyneet sortoon ja kyllästyneet työttömyyteen. Tästä syystä meidän on sanottava, että meidän on seisottava näiden ihmisten rinnalla, kun he seuraavat tänään presidentti Mubarakin puhetta, kun he näkevät hallituksen päästävän koirat irti ja kun he näkevät sen tekevän tietä väkivallalle. Emme saa antaa luoda pelon strategiaa, joka saa heidät lähtemään kotiin.

Jos olisimme kuulleet nämä ehdotukset Portugalissa 36 vuotta sitten, olisimme lähteneet kotiin. Oli hyvä, ettemme lähteneet, koska sen ansiosta maassa tapahtui demokraattinen vallankumous.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa korkea edustaja, Euroopan ulkosuhdehallinnossa on suuri määrä työntekijöitä, asiantuntijoita ja analyytikoita. Asiantuntijoidemme pitäisi näin ollen pystyä arvioimaan ammattitaitoisesti sekä Tunisian että Egyptin yhteiskunnalliset mullistukset ja suosittelemaan teille asianmukaisia toimia, joiden avulla Eurooppa voi auttaa näiden maiden asukkaita ratkaisemaan ei-toivottuihin poliittisiin johtajiin liittyvät ongelmat. Afrikan maiden levottomuuksiin tähän saakka soveltamamme strutsimainen politiikka antaa kuitenkin aihetta epäillä ulkosuhdehallintomme kykyä ryhtyä toimiin.

Arvoisa Euroopan unionin korkea edustaja, jos asiantunteva reaktio Tunisian ja Egyptin tämänhetkisiin tapahtumiin viivästyy yhtään enemmän, veronmaksajillamme on oikeus ihmetellä, miksi he maksavat näin monista EU:n ulkosuhdehallinnon byrokraateista, jos he eivät kykene laatimaan teille välitöntä ja pätevää vastausta myrskyisiin tapahtumiin Euroopassa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, optimistit uskovat, että Tunisian ja Egyptin vallankumoukselliset tapahtumat voivat olla alkua arabialaiselle kansojen keväälle – tapahtumille, jollaisia näimme esimerkiksi Itä-Euroopassa vuonna 1989. Eurooppalaisina meidän pitäisi luonnollisesti aina puolustaa vapautta ja demokratiaa, ja olisimme hyvin tyytyväisiä, jos näin tapahtuisi. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että me eurooppalaiset ja koko länsi olemme myös jossain määrin solmineet sopimuksia arabimaailman epämiellyttävimpien ja raaimpien diktatuurien kanssa.

Meidän ei pidä kuvitella turhia. Vaikka Facebook, Internet ja Twitter ovat uudenaikaisia keinoja edistää vallankumousta, ne eivät korvaa demokraattisia rakenteita ja oikeusvaltiota, joiden on oltava olemassa kulissien takana, jotta vallankumouksesta voi muodostua demokraattinen järjestelmä. Se, mitä me eurooppalaiset voimme tehdä ja mitä meidän pitäisi tehdä, on ilmaista kantamme ja auttaa näiden demokraattisten rakenteiden luomisessa, jotta näille alueille voidaan lopulta tuoda oikeusvaltioperiaate ja vapaa markkinatalous, jotka demokratiassa tarvitaan.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi tehdä täysin selväksi tämän: en hyväksy periaatetta, että Eurooppa olisi ollut jollakin tavoin hidas tai myöhässä. Annoimme ensimmäisenä lausunnot sekä Tunisiasta että Egyptistä. Aloimme puhua Tunisiasta 10. tammikuuta, ja annoin lausunnot Egyptistä viime viikolla. Olimme kaikkia muita edellä. Kyseessä ei ole kilpailu eikä kilpajuoksu, enkä hyväksy tätä arvostelua.

En hyväksy sitäkään, että olisimme reagoineet hitaasti. Olemme olleet joka tunti yhteydessä Tunisiassa ja Egyptissä oleviin, ja valtuuskuntiimme, joille haluan osoittaa tunnustusta siitä, mitä ne ovat joutuneet viime viikkoina käsittelemään, ja olemme myös olleet suorassa yhteydessä hallitukseen ja yksiköihin. Tiedätte varmasti myös muista kysymyksistä, joita olemme käsitelleet samaan aikaan, joten en hyväksy väitettä, että olemme olleet liian hiljaa. En hyväksy väitettä, että emme ole tehneet tarpeeksi.

Hyväksyn sen, että voimme tehdä enemmän. Annoitteko minulle kaikki tarvitsemani välineet Lissabonin sopimuksessa? Luultavasti ette. Annoitteko minulle kaikki tarvitsemani resurssit? Luultavasti ette, mutta teemme parhaamme tilanteessa, jossa meillä on ulkosuhdehallinto ja saamani tehtävä. En voi lähteä esittämään henkilökohtaisia näkemyksiäni. Puhun Euroopan unionin puolesta. Kuuntelen teitä ja kuuntelen jäsenvaltioita ja kuuntelen komissiota. Tämä on tehtävä, jonka te määrittelitte Lissabonin sopimuksessa, ja toimin sen mukaisesti.

Teille, jotka ette olleet täällä aikaisemmin: Tunisian ulkoministeri oli tänään toimistossani ensimmäisellä ulkomaanvierailullaan, joka suuntautui Euroopan unioniin, koska kutsuin hänet ja koska hän tietää, kuinka tärkeitä me olemme, emme vain tänään, vaan ensi viikolla, ensi kuussa ja ensi vuonna. Kun puhun hänelle, puhun Euroopan puolesta. Hän tietää, että sanomallani on 27 maan tuki, ja toivottavasti Euroopan parlamentin ja myös komission tuki.

Tällä on heille merkitystä. Sillä on merkitystä, että sanomamme on yksi viesti, vaikkei välttämättä – kuten usein sanotaan – yksi ääni. Viesti on sama, esitti sen Saksan liittokansleri, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri tai Euroopan unionin minkä tahansa muun 27 jäsenvaltion presidentti. Sanomme saman asian. Siksi ulkoministerien tapaaminen maanantaina, heidän tekemänsä johtopäätökset ja pitämänsä lehdistötilaisuudet kaikista niistä aiheista, joiden kanssa kamppailemme lähialueillamme ja muualla, ovat niin tärkeitä paikallisille ihmisille. Emme saa unohtaa tätä missään muissakaan toimissamme.

Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että meidän on oltava aktiivisempia paikan päällä voidaksemme tehdä enemmän ja olen täysin samaa mieltä siitä, että meidän on tarkistettava naapuruuspolitiikkaa. Olen sanonut samaa jo pitkään. Meidän on varmistettava, että meillä on monipuolisempi lähestymistapa, jotta katsomme jokaista maata ja pohdimme, mitä haluamme saavuttaa maan kansalaisten kanssa – kyllä, toimia enemmän kansalaisyhteiskunnan kanssa, kyllä, keskittyä ihmisoikeuksiin ja demokratiaan ja kyllä, käsitellä yhteisen ulkopolitiikan kysymyksiä, joita meillä on maan kanssa. Olen samaa mieltä. Pyrin tekemään tämän. Jos katsotte työtä, jota olemme tehneet viimeisten kahden tai kolmen kuukauden aikana, näette yhteisen teeman siinä, mitä olen sanonut, eli että meidän on oltava aktiivisempia lähialueillamme. Sen pitäisi olla ensisijainen tavoitteemme ulkosuhdehallinnon perustamisen jälkeen ja toiminnan on oltava parempaa, älykkäämpää ja paremmin niiden tarpeita vastaavaa.

En voi ottaa vastuuta siitä, mitä tapahtui ennen omaa aikaani, mutta otan vastuulleni sen, että muutan saamani perinnön tulevaisuuden strategiaksi, josta voitte olla yhtä ylpeitä kuin itse aion olla. Työ alkaa siitä, mitä teemme nyt, ja kuinka paljon voimme ottaa vastuuta ja edetä.

En aliarvioi sitä, miten vaikea tilanne on ja kuinka nopeasti se muuttuu. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat myös huomauttaneet, että demokratia ei ole tietty ajanjakso. Se on prosessi. Demokratiaa rakennetaan, ja mukaan otetaan organisaatioita, jotka voivat auttaa ihmisiä ymmärtämään, mitkä heidän demokraattiset oikeutensa ovat, mitä demokratia voi tarkoittaa ja mitä se voi tehdä: muuttaa yhteiskunnan. Käytämme kyseistä sanaa neuvoston päätelmissä perustellusti, koska uskon muutokseen, en vain tänään tai huomenna, vaan pidemmällä aikavälillä. Tätä Eurooppa tarjoaa. Tätä Eurooppa tarjosi naapureillemme, joista tuli kumppaneitamme, ja tätä se tarjosi omille jäsenilleen. Se sai aikaan muutoksen, joka kestää sukupolvelta toiselle. Tämä on meidän alaamme. Meidän alaamme eivät ole refleksinomaiset reaktiot ja vastaukset. Meidän alaamme on toimia niin, että annamme ihmisille jotakin, joka kestää heidän elinaikansa, heidän lastensa elinajan ja vielä pidempään.

Kaiken tämän lisäksi en tietenkään ole unohtanut kaikkia muita kysymyksiä. Seuraan Jordanian tapahtumia. Minulla on yhteydet sinne. Osallistun luonnollisesti siihen, mitä Iranissa tapahtuu. Toissaviikonlopun keskustelin iranilaisten kanssa, ja tiedätte antamieni lausuntojen ja kaikkien esiin ottamiemme kysymysten pohjalta miten kiihkeästi suhtaudun Iranin ihmisoikeuksiin.

En todellakaan ole unohtanut Lähi-idän rauhanprosessia. Puhuin eilen George Mitchellin kanssa. Tapaamme pääministeri Fayyadin huomenna. Työskentelemme kvartetin kanssa. Se kokoontuu lauantaina Münchenin turvallisuuskonferenssissa, jossa toimin kvartetin puheenjohtajana.

En ole unohtanut mitään muista kysymyksistä. En ole unohtanut myöskään Albaniaa, jonne Miroslav Lajčák palaa tällä viikolla jatkamaan vuoropuhelua puolestani. Emme unohda kaikkea muuta, mitä on käsiteltävä, emmekä varsinkaan kysymyksiä, joista keskustelemme täällä parlamentissa tänään.

En ole vastuussa siitä, mitä Tony Blair sanoo. Saatan puhua samaa kieltä, saatan kuulua samaan poliittiseen puolueeseen, mutta en ole vastuussa hänestä eikä minua myöskään voi asettaa vastuuseen hänen toimistaan.

Ensi viikolla tapaan turvallisuusneuvoston myös teidän puolestanne. Turvallisuusneuvostossa meillä on jälleen mahdollisuus näyttää, mitä Euroopan unioni voi tarjota näille ihmisille tänään ja huomenna. On erittäin tärkeää, että saan tukenne tämän tekemiseen – ei hiljaa, koska voin olla hyvin kovaääninen – vaan oikein ja yhtenäisesti, päättäväisesti, strategian ja suunnitelman mukaisesti niin, että kun Tunisian ulkoministeri tulee toimistooni, voin antaa hänelle suunnitelman. En sano, että on hauska tavata, tulkaa keskustelemaan kanssani televisiokameroiden eteen viideksi minuutiksi. Ei. Kerroin hänelle, että istumme tunnin ajan ja käymme läpi suunnitelmanne ja sen, mitä uskon meidän voivan tarjota teille. Kuinka paljon rahaa? Mitä voin tehdä? Mitä minun on muutettava? Mitä välineitä minun on kerättävä? Kuinka paljon joustoa minulla on nyt? Kuinka paljon minun on saatava? Mitä te tarvitsette meiltä, Euroopan investointipankilta, Afrikan unionin pankilta, Yhdysvalloilta, muilta kumppaneiltanne? Miten rakennamme suunnitelman?

Sen jälkeen tapasin Jemenin ulkoministerin, ja teimme saman: miten Jemenin ystävistä koostuvien maiden joukko voi luoda uuden kehitysrahaston? Teemmekö sen niiden arabimaiden kanssa, joiden kanssa olen keskustellut? Mitä aiomme tehdä?

Näin Euroopan pitäisi mielestäni toimia, ja näin toimin joka päivä teidän puolestanne nyt ja tulevaisuudessa.

Toivon nyt, että voin poistua pian tästä keskustelusta ja pyytää toista komission jäsentä jatkamaan puolestani. Pahoittelen tätä, mutta tilanne Egyptissä, kuten aivan oikein totesitte, muuttuu, ja voin kertoa teille, mitä muuta olemme tehneet sillä aikaa, kun olemme keskustelleet täällä. Olemme lähettäneet viestejä ja olemme puhuneet varaulkoministerin kanssa puolestani. Viestit on nyt toimitettu suoraan. Turvallisuusjoukkojen on puututtava tilanteeseen välittömästi ja estettävä väkivallan kärjistyminen. Tuo viesti on tullut minulta samaan aikaan, kun istun täällä puhumassa teille. Heidän on otettava vastuu: hallitus on vastuussa siitä, että se tuo armeijan auttamaan ihmisiä ja varmistamaan, että kansalaisia suojellaan. Ambulanssit on päästettävä aukiolle ja siltä pois, koska olemme kuulleet, ettei niitä päästetä aukiolle. Aion puhua varapresidentti Suleimanin kanssa heti, kun poistun istuntosalista. Puhelua järjestetään parhaillaan, ja siksi teidän on suotava anteeksi ja päästettävä minut poistumaan.

Käynnissä on parhaillaan kokous, jossa pyritään määrittämään opposition kanssa etenemissuunnitelma samaan aikaan, kun Euroopan johtajat puhuvat muiden alueen johtajien kanssa meidän puolestamme ja pyytävät heitäkin soittamaan. Tästä muodostuu ennennäkemätön puhelupyramidi, jossa johtajat puhuvat johtajille ja vievät viestejä Egyptiin. Samaan aikaan kaiken tämän kanssa toimistossani on meneillään kriisikokous, jossa selvitetään tarkalleen, mitä aiomme tehdä, oli tilanne mikä tahansa.

Näin olen toiminut joka päivä siitä lähtien, kun tämä kriisi alkoi, Albanian tapahtumien aikana, Valko-Venäjän tapahtumien aikana, sinä aikana, kun toimimme Sudanissa, jossa erityisedustajamme johti työryhmää ja Véronique De Keyser näki itse paikan päällä sen, mitä Eurooppa tekee.

Näin me toimimme. Voisimmeko tehdä enemmän? Tietenkin. Toivonko, että voisin olla neljässä paikassa samaan aikaan? Toivon. Ovatko välineet mielestäni oikeita? Eivät. Olemmeko mielestäni edistyneet? Olemme. Voisimmeko mielestäni tehdä paljon enemmän? Tietenkin.

Jos haluatte vain, että ilmestyn paikalle ja näyttäydyn kaikkien rinnalla, en tee niin. Voin tehdä puolestanne sen, että toteutan sitä, mitä Euroopan on mielestäni tarkoitus tehdä, eli pitää demokratian ja ihmisoikeudet kaikkien toimiemme ytimessä ja tukea Egyptin ja Tunisian kansoja juuri nyt.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (EN) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys Tunisiaa koskevista päätöslauselmaesityksistä toimitetaan torstaina.

Äänestys Egyptiä koskevista päätöslauselmaesityksistä toimitetaan helmikuun toisen istuntojakson aikana.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Viime päivinä tilanne Tunisiassa ja muissa Välimeren etelärannan maissa on kärjistynyt. Kymmenet ihmiset, jotka osallistuivat korkeita elinkustannuksia ja vapaiden markkinoiden puuttumista vastustaneisiin väkivaltaisiin mielenosoituksiin, saivat surmansa. Haluan tässä tilanteessa muistuttaa, että EU käynnisti vuonna 1995 Barcelonassa Välimeren alueen kanssa kumppanuusohjelman, jonka tavoitteena oli saada aikaan taloudellista, poliittista, sotilaallista ja sosiaalista yhteistyötä. Tällä hetkellä nämä tavoitteet ovat kuitenkin jääneet kauas toteutumisesta. Tunisian dramaattinen tilanne osoittaa kiireellisen tarpeen Välimeren aluetta koskevalle eurooppalaiselle näkemykselle tai jopa etelärannan maiden osallistumiselle nykyisiin kumppanuus- ja naapuruuspolitiikkoihin. Tilanne Egyptissä on muuttunut entistä pahemmaksi aivan viime tuntien aikana. On raportoitu, että useita ihmisiä on loukkaantunut ja kuollut eri puolilla maata poliisin ja presidentti Mubarakin hallitusta vastustavien mielenosoittajien välisissä yhteenotoissa. Uskon, että tie, joka meidän on valittava näiden maiden hyväksi ja erityisesti Euroopan hyväksi, on tie, jolla tuemme taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, jotka voivat vastata kansalaisten enemmistön pyrkimyksiä ja joiden pitäisi tuoda rauha ja asteittaista parannusta elinolosuhteisiin Pohjois-Afrikan maissa.

  Richard Falbr (S&D), kirjallinen. – (CS) Euroopan unioni asetti vuonna 1995 kunnianhimoisen tavoitteen luoda rauhaa, vakautta ja vaurautta Välimeren alueelle. Välimeren maat saivat rahoitusta sillä ehdolla, että ne ryhtyisivät tarvittaviin taloudellisiin ja poliittisiin uudistuksiin. Mitään edellä mainituista ei kuitenkaan tapahtunut. Useimmissa tapauksissa EU:n yritystä auttaa eteläisiä naapureitaan vei eteenpäin pelko siitä, että islamilaiset radikaalit saattaisivat päästä valtaan ja uhata näin alueen vakautta. Autoritaaristen hallitusten tukemisesta ei ole hyötyä, kuten historia on osoittanut. Se ei hyödyttänyt Yhdysvaltoja Etelä- ja Keski-Amerikassa, eikä se hyödytä myöskään EU:ta. Muutamat arvostelijat kutsuvat meitä aivan oikeutetusti tekopyhiksi. Puhumme ihmisoikeuksista, tarpeesta sosiaaliselle vuoropuhelulle ja taloudellisesta kehityksestä, mutta olemme vuosikymmenien ajan jättäneet huomiotta sen, että Tunisiaa ja muita Pohjois-Afrikan maita ovat johtaneet julmat ja epädemokraattiset hallitukset. On todettava, että tämä merkitsee dramaattista epäonnistumista niille, jotka ovat edistäneet kyseisenlaista politiikkaa. EU:n edustajien Mubarakille esittämä kiusallinen vaatimus järjestää demokraattiset vaalit on vain tämän epäonnistuneen politiikan surullinen lopputulos.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Afrikan maiden suuttumus ja niiden kansojen vaikeudet, erityisesti Tunisiassa ja Egyptissä, vaativat suurimman huomiomme ja solidaarisuutemme. Erityisesti Egyptissä, jossa ihmiset jatkavat taistelua sosiaalisten ja työntekijöiden oikeuksien puolesta, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja demokratian ja vapauden puolesta, tuomitsemme ankarasti sorron, jota on kohdistettu ja kohdistetaan taisteleviin työntekijöihin ja kansalaisiin presidentti Mubarakin hallituksen käskystä, ja kunnioitamme niitä lähes sataa Egyptin kansalaista, jotka saivat surmansa valtion väkivallan seurauksena.

Aivan kuten Tunisiassa ja useissa muissa arabimaailman ja Afrikan maissa, Egyptissä tilanne liittyy olennaisesti kapitalismin kriisin syvenemiseen ja sille luonteenomaisiin väkivaltaisiin yhteiskunnan vastaisiin hyökkäyksiin, jotka liittyvät erityisesti nuoriin vaikuttavaan työttömyyden räjähdysmäiseen kasvuun ja elintarvikkeiden hintojen räjähdysmäiseen nousuun.

Egyptin viimeaikaiset tapahtumat ja niille luonteenomainen laajempi yhteiskunnallinen liikehdintä liittyvät olennaisesti myös rohkeuteen, sinnikkyyteen ja päättäväisyyteen, joita työntekijöitä edustavat järjestöt ja muut edistykselliset kansalaisliikkeet ovat osoittaneet ryhtymällä taistelussa tärkeisiin toimiin useiden vuosien ajan ja erittäin vaikeissa olosuhteissa. Vaadimme edelleenkin poliittista ratkaisua, johon päästään kunnioittamalla tiukasti Egyptin kansan itsenäistä tahtoa ja ilman ulkoista häirintää, manipulointia tai painostusta.

  Filip Kaczmarek (PPE), kirjallinen. – (PL) Tunisian ja Egyptin tämänhetkiset tapahtumat saattavat olla avain koko alueen tulevaisuuteen. Alueen yhteiskunnilla ei ole ollut hyvin pitkään aikaan mahdollisuutta osoittaa avoimesti pyrkimyksiään, unelmiaan tai pelkojaan. Emme vielä tiedä, mikä Pohjois-Afrikan tapahtumien lopputulos tulee olemaan. Varmaa on se, että meidän olisi pyrittävä vaikuttamaan voimakkaammin tilanteen kehittymiseen. Tapahtumat koskevat joka tapauksessa maita, jotka ovat lähinaapurustossamme. Eurooppa on itse asiassa toiminut paljonkin kyseisellä alueella. Olemme tienneet jo pitkään, että paikalliset hallitukset eivät ole aina vastanneet yhteiskuntiensa kaikkia odotuksia. Mielenosoitukset saivat alkunsa ongelmista, jotka useimmiten lietsovat yhteiskunnallista tyytymättömyyttä: köyhyydestä, epätoivosta ja viranomaisten ylimielisyydestä. En usko, että Tunisia ja Egypti haaveilevat demokratiasta siinä muodossa kuin se länsimaissa ymmärretään. Ihmiset haaveilevat vain paremmasta elämästä, eikä parempi elämä välttämättä tarkoita demokratiaa. Ansaitsevatko he paremman elämän? Kyllä todellakin ansaitsevat. Jokaisella on oikeus parempaan elämään ja oikeus ihmisarvon kunnioitukseen, vapauteen ja kehitykseen. Toivon, että heidän toiveensa toteutuvat nopeasti ja ilman verenvuodatusta. Kiitos paljon.

  Tunne Kelam (PPE), kirjallinen. – (EN) Ensimmäinen päätelmä, joka voidaan tehdä Tunisiassa, Egyptissä ja muualla tapahtuvista perusteellisista muutoksista on se, että demokraattinen maailma oli täysin varautumaton niihin. Sekä EU että Yhdysvallat yllätettiin, ja kummankin on edelleenkin improvisoitava, kun ne reagoivat ja sopeutuvat tähän vallankumoukselliseen kehitykseen.

Sama tapahtui 20 vuotta sitten, kun Neuvostoliitto hajosi. Kävi ilmi, että tuhannet Neuvostoliiton tutkijat olivat jättäneet analyyseissaan huomiotta vahvan piilevän voiman, joka lopulta kaatoi neuvostodiktatuurin: orjuutetun kansan halun päästä vapaaksi.

Nykytilanne on paljastanut Euroopan unionin uuden yhteisen ulkopolitiikan synnynnäisen heikkouden. Se on paljastanut niiden arvojen kroonisen kriisin, joihin EU virallisesti perustuu. Reaalipolitiikassa näitä arvoja on lyöty järjestelmällisesti laimin tai aliarvostettu vakauden tai käytännöllisten lyhytnäköisten suhteiden kustannuksella.

Tämä on hetki, jolloin on ymmärrettävä, että vapauden tukahduttamisen huomiotta jättäminen siksi, että taataan vakaus ja taloudelliset edut, tulee johtamaan tuhoisiin poliittisiin virheisiin. Vain aito demokratia voi tarjota pitkän aikavälin vakauden. Luottamus itsevaltaisiin hallituksiin kasvattaa itsepetoksen kuplaa, joka räjähtää ennen pitkää ja aiheuttaa moraalisia tappioita hallitusten demokraattisille kumppaneille.

  Krzysztof Lisek (PPE), kirjallinen. – (PL) Asiantuntijat uskovat, että Tunisian mellakat ovat aiheuttaneet ketjureaktion. On erittäin todennäköistä, että Tunisian ja Egyptin jälkeen seuraava alueen maa, jossa tapahtuu muutoksia, on Jemen. Libya, Algeria, Jordania, Syyria ja Marokko on myös mainittu. Globalisaatio ja siihen kuuluva vapaa tiedonkulku avaavat näiden maiden kansalaisten silmät. He haluavat muutosta, ihmisarvoisen elämän nykyaikaisessa demokraattisessa valtiossa ja lainsäädännön, joka hyväksytään avoimien periaatteiden mukaisesti. Tällaisissa tilanteissa EU:n pitäisi edustaa näitä arvoja ja tehdä voitavansa sen varmistamiseksi, että arabimaissa vältetään sisällissota tai ääriryhmien valtaanpääsy. Haluan painottaa, että meidän tukemme on rajoituttava poliittisiin toimiin, eikä siihen saa kuulua sotilaallisia toimia. Euroopan unionina meidän olisi tuettava arabimaita uudistusten rauhanomaisessa tavoittelussa. Vuoropuhelulle on selkeä tarve, sekä väistyvien viranomaisten edustajien kanssa että opposition, muun muassa islamilaisten liikkeiden, kanssa. EU:lla on oltava vahvempi läsnäolo alueella ja koko eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa on tarkistettava, jotta demokratiaa voidaan edistää tehokkaammin arabimaiden lisäksi myös itäisissä naapurimaissamme, kuten Valko-Venäjällä. Tarvitsemme tehokkaita strategisia suunnitelmia, joihin kuuluu asianmukainen EU:n rahoitustuki demokratian, kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien edistämiseen. Mielestäni EU:n on puhuttava yhdellä äänellä ja tuomittava demokratian vastaiset hallitukset yksiselitteisesti.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Tapahtumat lukemattomissa arabimaissa, erityisesti Tunisiassa ja Egyptissä, ovat mielenosoituksia, jotka jäävät historiaan kansojen vapautumisena autoritaarisista hallintojärjestelmistä, jotka eivät kunnioita demokraattisen yhteiskunnan perussääntöjä: oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien puolustamista.

Mielestäni nyt on tärkeää arvioida uudelleen Tunisian ja Egyptin lyhyen ja pitkän aikavälin strategiat pitkässä prosessissa kohti demokratiaa, jotta estetään ääriryhmien valtaanpääsy. Olen tyytyväinen, että EU lähettää valtuuskunnan arvioimaan Tunisian oikeudellisen tilanteen vaaleja edeltävässä vaiheessa ja tarkkailuvaltuuskunnan kyseisiin vaaleihin: Egyptissä on ryhdyttävä samankaltaisiin toimiin heti, kun vakaus on saavutettu.

Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, että tarkistamme naapuruuspolitiikkaa, jonka olemme havainneet epäonnistuvan sitoumuksessaan yhteen tavoitteistaan: demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen. Tarvitsemme mielestäni monipuolisempia lähestymistapoja Euro–Välimeri-sopimuksiin, joilla olisi oltava suora vaikutus kansalaisyhteiskuntaan. Vuoropuhelun Tunisian, Egyptin ja niiden naapurimaiden kanssa on pyrittävä takaamaan demokraattinen vakaus. Jotta tähän päästään, on luotava strategioita ja lisättävä tarvittaviin sosioekonomisiin ja poliittisiin uudistuksiin käytettävissä olevia resursseja.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (EN) Vaikka arabimaailman demokraattista kehitystä pitäisi kannustaa, EU:n strategisia etuja ei saa vaarantaa. Tunisian ja Egyptin tapahtumat osoittivat, että autokratia ei ole ratkaisu. Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan takaa demokraattista lopputulosta. Lähihistoria on osoittanut, että hyvin järjestäytynyt militantti islam voi kaapata demokraattisen vallankumouksen. Iranin vallankumous vuonna 1979 on kuuluisa esimerkki demokraattisesta kuohunnasta, jonka tuloksena oli itsevaltius. Meidän on pyrittävä tarkkaan tasapainoon presidentti Mubarakin sosiaalipolitiikkojen ja Egyptin strategisen suunnan välillä. Egypti on sisukas liittolainen, joka liittyi Kuwaitin vapauttaneisiin joukkoihin ja varmisti yli 30 vuoden rauhan Israelin kanssa. Egyptissä käynnissä olevat tapahtumat edustavat toivoa ja vaaraa. Mielenosoittajat ja heidän oikeutetut vaatimuksensa ovat aito osoitus tarpeesta käynnistää keskustelut. Egyptin yhteiskunnassa on kuitenkin olemassa valtavat mahdollisuudet alistaviin käytösmalleihin, käytäntöihin ja politiikkoihin. Naisten ympärileikkaukset, julkisten teloitusten hyväksyminen, kidutus ja islamin lain tiukat tulkinnat ovat yleisiä. Muslimiveljeskunta edistää avoimesti tätä politiikkaa ja sen odotetaan saavan vaaleissa noin 20 prosenttia äänistä. Nyt on oltava varovainen, jotta demokratialla on tulevaisuus Egyptissä.

  Antonio Masip Hidalgo (S&D), kirjallinen. – (ES) Välimeren ja Suezin alueiden epävakaus antaa väitteillemme hiilen tärkeydestä suuremman merkityksen.

Meidän on tuettava EU:ssa tuotettua energiaa, joka on varma resurssi.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Arabimaailman mellakoissa, jotka saivat alkunsa nuoren Mohamed Bouazizin sytytettyä itsensä tuleen, ei ole lainkaan näkyvää uskonnollista tai ideologista tekijää. Sosioekonomiset vaatimukset ovat luonnollisesti suurin huoli aikana, jona elintarvikkeiden hinnat Egyptissä ovat pahentaneet vaikeita olosuhteita, joissa puolet 80 miljoonan väestöstä ponnistelee selviytyäkseen köyhyysrajan alapuolella kahdella dollarilla päivässä. Uskon, että asenteessamme arabimaailman tapahtumiin on otettava huomioon yhtäältä vapaudenkaipuun saama luonnollinen tuki, mutta toisaalta emme voi jättää huomiotta maailmanlaajuiseen vakauteen kohdistuvia uhkia, jotka saattavat aiheuttaa alueen hajoamisen, alueen, josta tulee koko ajan arvaamattomampi, kaoottisempi tai enemmän islamin vaikutuspiirissä oleva. Hälyttävät merkit osoittavat, että monet mielenosoittajista eivät lainkaan pyri länsimaisen mallin mukaiseen demokratiaan, vaan juuri päinvastaiseen tilanteeseen. En voi lopettaa ajattelematta sitä, miten Venäjä miehitti Georgian kaksi vuotta sitten ja yllätetty länsimaailma katsoi tilannetta hiljaa ja sivuutti sen. Jälleen kerran EU:n rajoilla on meneillään ratkaisevaa kehitystä, joka yllättää meidät. Jälleen kerran jäämme sivuun toimista, vaikka nämä toimet vaikuttavat monessa suhteessa suoraan Euroopan vakauteen.

  John Attard-Montalto (S&D), kirjallinen. – (EN) Tunisian uuden pääministerin ensimmäinen ulkomaanvierailu suuntautui Euroopan unioniin. Catherine Ashton toivotti pääministerin tervetulleeksi ja se, että EU oli hänen ensimmäisen ulkomaanvierailunsa kohde, sai selvästi arvostusta. Valinta itsessään oli tärkeä, koska Tunisian pääministeri halusi antaa selvän viestin tiestä, jonka hän haluaa maansa valitsevan. EU edustaa demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja perusperiaatteita. Se edustaa vakautta ja turvallisuutta, tässä tapauksessa Välimeren alueella. Tunisia on yksi Maltan läheisimmistä naapureista Pohjois-Afrikassa. Se, mitä tämän siirtymäkauden aikana tapahtuu, ei ole tärkeää ainoastaan omalle maalleni, vaan myös koko alueelle. Koska Tunisiaa pidetään maltillisena maana, olen toiveikas, että sen ulkopolitiikka jatkaa samalla linjalla. Toivon myös, että sen sisäinen tilanne paranee. On tärkeää, että EU saa näkyvyyttä eri avustus- ja kehitysohjelmillaan, joiden toimia voidaan kohdistaa Tunisiaan. Maita, jotka tukevat demokraattisia arvoja ja edistävät tietyn alueen vakautta ja turvallisuutta, on arvostettava niiden pyrkimysten ansiosta. Tästä syystä on elintärkeää, että EU osoittaa tätä arvostusta näkyvästi ja konkreettisesti.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) YK ilmoitti eilen, että yli 200 ihmistä on kuollut Tunisian vallankumoukseen liittyvissä levottomuuksissa. Tämä on melkoisena yllätyksenä tulleiden etelän tapahtumien traaginen puoli. Tämän pitäisi pakottaa meidät kaikki ponnistelemaan entistä enemmän sekä kyseisen maan että koko alueen demokratiakehityksen edistämiseksi erityisesti siksi, että vanha järjestelmä kaatuu silmiemme edessä myös Egyptissä. Valitettavasti ei tule kysymykseen, että Euroopan unioni löytäisi yhteisen sävelen. Emme saa huijata itseämme uskomaan, että hiljattain käynnistetty EU:n diplomatia ottaa johtavan roolin alusta saakka, kun yksittäisillä jäsenvaltioilla on niin vahvasti erilaiset etunäkökohdat. Tunisian tapauksessa käytössämme olevat välineet ovat ehkä kuitenkin vähemmän näyttäviä, mutta niillä voidaan saada aikaan hyvin konkreettisia tuloksia. Niihin kuuluu EU:n naapuruuspolitiikka, jota tarkistetaan parhaillaan, ja jota pitäisi muokata tämänhetkisten tapahtumien mukaisesti. Niihin kuuluu myös mahdollisuus lähettää EU:n tarkkailuvaltuuskunta, eikä ketään varmaankaan tarvitse enää vakuuttaa tämän tarpeellisuudesta. Nämä ovat konkreettisia tehtäviä, joihin Euroopan parlamentin on nyt kohdistettava huomionsa.

  Kristiina Ojuland (ALDE), kirjallinen. – (EN) Haluan yhtyä ihailuun, jota keskustelun aikana on osoitettu sekä Tunisian että Egyptin kansojen rohkeudesta osoittaa tyytymättömyytensä ja pettymyksensä maiden hallituksiin. Tähän mennessä levottomuudet ovat laajentuneet pisteeseen, josta ei ole paluuta, ja Euroopan unionin on osallistuttava käynnistyneeseen muutosprosessiin. Muutamien varovaisten äänten on kuultu puolustavan vallitsevan tilanteen ylläpitämistä erityisesti Egyptissä ja väittävän, että hallituksen syrjäyttäminen saattaisi johtaa sisällissotaan, joka puolestaan saattaisi päästää uskonnolliset fundamentalistit valtaan. Mielestäni ei ole meidän asiamme ennustaa näiden maiden mahdollista kehitystä. Haluan muistuttaa teitä siitä, että kun itäblokki oli hajoamaisillaan, oli edelleen muutamia, jotka eivät olisi keikuttaneet venettä alueen tulevan epävakauden pelossa. Emme saa tehdä samaa virhettä, vaan meidän on autettava Tunisian ja Egyptin kansoja parhaamme mukaan luomaan perusta todellisille demokratioille. Olen varma, että islam ja demokratia eivät ole ristiriidassa keskenään – Indonesiassa, joka on demokratia, on maailman suurin muslimiväestö.