Pirkko Ruohonen-Lerner (ECR), kirjallinen. – Muutama vuosikymmen sitten pakkoavioliitoiksi kutsuttiin avioliittoja, jotka pariskunnat katsoivat parhaaksi solmia siksi, että nainen oli tullut raskaaksi. Nykyisin pakkoavioliitoilla tarkoitetaan avioliittoja, joihin pakotetaan tai painostetaan hyvin nuoria tyttöjä, joskus jopa pikkulapsia. Lapsi- ja pakkoavioliitot rikkovat vakavalla tavalla perimmäisiä ihmisoikeuksia. Lasten terveys vaarantuu lisäksi järkyttävällä tavalla raskauden ja synnytyksen vuoksi. Lapsiavioliitot kielletään useissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Istanbulin yleissopimuksessa, mutta konkreettisia toimia tarvitaan yhä kipeästi.

Suomessa lapsiavioliitoista nousi kohu, kun katukuvaan ilmestyi vuosi sitten PLAN Internationalin varainkeruukampanja, jonka julisteessa esiintyi 12-vuotias viimeisillään raskaana oleva tyttö. Kuva puhui enemmän kuin tuhat sanaa ja aiheutti kiivaita keskusteluja, mitä pidän pelkästään hyvänä asiana. Ongelmat eivät poistu sillä, että vaikenemme niistä. Erityisesti maahanmuuton seurauksena lapsiraskaudet ovat lisääntyneet myös EU-maiden sisällä. Lapsiavioliittojen määrät ovat kauhistuttavia. Arviolta neljä miljoonaa tyttöä avioituu vuosittain ennen 15 vuoden ikää. Jos tilanne jatkuu samanlaisena, on arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä maailmassa tulee olemaan 1,2 miljardia lapsiavioliiton uhria.

Tälle kehitykselle on tehtävä loppu. Lapsi- ja pakkoavioliittojen perimmäisiin syihin, kuten haitallisiin käytäntöihin ja tapoihin, sukupuolten äärimmäiseen epätasa-arvoon, köyhyyteen ja koulutuksen puutteeseen, on puututtava. Mitkään uskontoon tai tapakulttuuriin perustuvat syyt eivät saa mennä lasten oikeuksien edelle. Lasten on saatava elää lasten elämää ilman ulkoista pakkoa tai painostusta avioliiton solmimiseen.