Teema-artikkeli
 

Euroopan parlamentin tulkit

Toimielimet - 12-04-2006 - 09:01
Jaa / tallenna

Euroopan parlamenttia on usein verrattu Baabelin torniin siellä puhuttujen kielten lukumäärän vuoksi. Baabelin tornissa viestintä epäonnistui, mutta Euroopan parlamentilla ei selvästikään ole tätä ongelmaa. Tulkkien ansiosta parlamentin jäsenet voivat puhua omaa kieltään ja tulla silti ymmärretyiksi.

Europarlamentaarikot valitaan edustamaan poliittisia vaalipiirejään heidän kielitaidostaan riippumatta. Euroopan parlamentti takaa jäsenilleen yhtäläiset oikeudet ja siksi europarlamentaarikot saavat käyttää valitsemaansa virallista kieltä kokouksissa. Tämä oikeus on selvästi kirjattu Euroopan parlamentin työjärjestykseen.
 
Euroopan parlamentti on maailman suurin tulkkien työllistäjä.  Vakinaisia tulkkeja on 350 ja kiireisimpinä aikoina käytetään lisäksi noin 400 freelanceria.
 
Parlamentin kokouksissa tulkit ovat tuttu näky. He työskentelevät äänieristetyissä kopeissa kokoussalien laidoilla ja välittävät puhujien viestit tarkasti jopa 20 viralliselle EU-kielelle. Vaikka katsojat näkevät heidät, he eivät koskaan ole valokeilassa, vaan toimivat puhujien ääninä.
 
 
Viite: 20060403FCS06935

Lukuja ja tietoja

Sivun alkuunSeuraava
 
EP:n tulkki työssään © EP Photo Service

EP:n tulkki työssään

Kun Belgia, Saksa, Ranska, Italia, Luxemburg ja Alankomaat 1950-luvulla perustivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön pärjättiin neljällä kielellä (ranskalla, saksalla, italialla ja hollannilla). Neljästä kielestä saadaan vain 12 kieliyhdistelmää, joten tulkkaus sujui helposti. Asteittaiset laajenemiset vuoteen 1995 asti toivat lisää kieliä sekä hankaluuksia, kuten esimerkiksi suomen kanssa, jota harva muunmaalainen puhuu. Ratkaisuksi löytyi nk. retour-menetelmä, jossa äidinkielestä käännetään toiselle kielelle. Yleensä tulkit kääntävät vieraasta kielestä äidinkieleensä. Suomalaiset tulkit olivat ensimmäisiä retour-menetelmän käyttäjiä vuonna 1995.
 
Laajentuminen vuonna 2004 melkein kaksinkertaisti parlamentissa käytettyjen kielten lukumäärän. Lukuun ottamalla Kyprosta, jossa puhutaan kreikkaa, kaikki uudet jäsenmaat toivat mukanaan oman kielensä: tšekin, viron, latvian, liettuan, unkarin, maltan, puolan, slovakin ja sloveenin. Riittävän kielitaitoisten tulkkien löytäminen ei ole ollut helppoa varsinkaan kielissä, joiden puhujia ei ole monia. Esimerkiksi maltan kieltä puhuu vain 400 000 ihmistä.
 
Euroopan parlamentti tekee nyt töitä 20 kielellä, mikä tarkoittaa 380 mahdollista kieliyhdistelmää. Retour-tulkkaus on lisääntynyt, samoin kuin relay-tulkkaus, jossa kieli käännetään toiselle kielelle kolmannen välikielen kautta. Tulkkien oppiessa uusia kieliä suoraa tulkkaamista lisätään. Tulkit työskentelevät kopeissa kolmen ryhmissä. Täysistunnon täydellinen työryhmä sisältää 60 tulkkia.
 
Eikä siinä kaikki. Romanian ja Bulgarian mahdollista liittymistä varten vuonna 2007 tulkit auttavat jo näiden maiden tarkkailijoita seuraamaan parlamentin keskusteluja heidän äidinkielellään. Tulevaisuudessa parlamentti saattaa joutua antamaan tulkkausta iiriksi. Myös Kroatia ja Makedonia ovat hakeneet EU:n jäsenyyttä. Lisäksi Espanjan hallitus on ehdottanut katalaanin, galegon ja baskin lisäämistä täysistuntoihin.
 
Sivun alkuunSeuraava

Ollako vai eikö olla... tulkki

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Tulkit kuuntelevat ja puhuvat samaan aikaan © EP Photo Service

Tulkit kuuntelevat ja puhuvat samaan aikaan

Tulkit puhuvat äidinkieltään täydellisesti ja osaavat erittäin hyvin ainakin kahta muuta kieltä. ”Tulkkina on pakko pitää kielistä sekä ponnisteluista oppia ja ylläpitää korkea kielitaitotaso”, sanoi saksalainen tulkki Gertrud Dietze. Useimmat tulkit tekevät työtä neljällä tai viidellä kielellä ja jotkut seitsemällä tai kahdeksallakin, ja he osaavat niitä kaikkia erittäin hyvin. Puheen täydellinen ymmärtäminen on hyvin tärkeää, sillä heillä ei ole aikaa avata sanakirjoja tai kysyä kollegoiltaan: tulkki on riippuvainen vain omasta itsestään.
 
Kielen tuntemus on kuitenkin vain työväline; tulkkaus merkitsee puheen sanoman välittämistä. Monet ihmiset osaavat puhua vieraita kieliä, mutta vain harva pystyy tulkkaamaan hyvin. Se on taito, joka on opittava.
 
Koska parlamentin keskustelujen aiheiden määrä on lähes rajaton, tulkeilla täytyy olla vankka yleistieto ja asiantuntemus kaikilta EU-toimintojen aloilta. Europarlamentaarikkojen poliittisten kantojen tuntemus voi auttaa tulkkia ymmärtämään puhujan aikeet paremmin kuin pelkät sanat.
 
Tulkit ovat tiedonvälittäjiä, eikä heidän tunteillaan siitä, mitä sanotaan, ole merkitystä. ”Saan ihmiset ymmärtämään toisiaan oli puhe mistä asiasta hyvänsä, vaikka itse olisin asiasta täysin eri mieltä”, sanoi Dietze. ”Olemme puolueettomia, ja tämä työ sujuu helpoimmin ihmisiltä, jotka osaavat näytellä ja asettaa itsensä puhujan mielentilaan, päästen näin samalle aaltopituudelle.”
 
Tulkin työ
 
Tulkkaus ei ole kääntämistä sana sanalta vaan sanoman lähettämistä eteenpäin: sen poimimista yhdellä kielellä ja palauttamista toisella tarkasti. Tulkit työskentelevät reaaliajassa ja paineen alla, ja toimittavat alkuperäisen puheen sanoman simultaanisti toisella kielellä. Koska he kuuntelevat ja puhuvat samanaikaisesti, he kuuntelevat selektiivisesti keskittyen enemmän sanomaan kuin itse sanoihin.
 
Koska tulkeilla on vain vähän aikaa reagoida kopeissaan, he tekevät paljon esivalmisteluja lukemalla asiaankuuluvia asiakirjoja työkielellään, yrittäen pysyä ajan tasalla muutoksista ja uusista termeistä. Työn toinen tärkeä osa on lehtien säännöllinen lukeminen eri kielillä, jotta he pysyvät perillä kansainvälisistä poliittisista tilanteista ja viimeisimmistä tapahtumista. ”Kun käsitteen ymmärtää, työ sujuu hyvin; jos ei, joutuu kiirehtimään ja takertuu sanoihin”, sanoi Dietze.
 
Useimmat parlamentin kokoukset pidetään Strasbourgissa tai Brysselissä, mutta joskus muissa maissa. Tulkit joutuvat siis matkustelemaan paljon. Se on raskasta mutta mielenkiintoista ja hyvä tilaisuus oppia lisää. Elinikäinen oppiminen kuuluu tulkin työhön. ”Harvoin kotiin saavuttuani en voi sanoa oppineeni taas jotakin uutta”, sanoi Dietze.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

Muuta kuin pelkästään sanoja

Sivun alkuunEdellinen
 
Tulkkauskopin pulpetti © EP Photo Service

Tulkkauskopin pulpetti

Tulkin työ ei ole niin helppoa kuin miltä se ulkopuolelta saattaa näyttää. Parlamentaarikot harvoin muistavat, että heidän puhettaan tulkataan simultaanisti muille kielille, joten he usein käyttävät värikästä kieltä, vitsejä ja sanaleikkejä, jotka voivat olla erittäin vaikeita tai jopa mahdottomia kääntää. Numerot, nopea puhe ja muistiinpanoista lukeminen eivät myöskään helpota tulkkien elämää.
 
Sanaleikit ovat eräs tulkkien suurimmista haasteista. ”Joskus niitä voi kääntää, kun löytää omasta kielestään sopivan vastineen, mutta sillä on riskinsä, koska ne voidaan tulkita eri tavalla kuin alkuperäiset sanat, ja käännöstä kuuntelevat parlamentaarikot saattavat reagoida tulkin sanoihin ennemminkin kuin puhujan alkuperäisiin sanoihin”, sanoi hollantilainen tulkki Bernard Gevaert.
 
Kullekin puhujalle annettu erittäin rajoitettu puheaika voi myös aiheuttaa ongelmia. Koska parlamentaarikot haluavat sanoa paljon, he puhuvat hyvin nopeasti ja joskus lukevat etukäteen valmistelemistaan muistiinpanoista. Nopea puhe ei välttämättä ole ongelma, jos he improvisoivat. Vaikeudet alkavat, kun puhuja lukee kirjoitettua tekstiä.
 
”Kokoussalin näkeminen on tärkeää”
 
Osa tulkkien välittämästä sanomasta ei ole verbaalista, joten he joutuvat tulkitsemaan nonverbaalisia vihjeitä, kuten äänensävyn ja elekielen. Näin tulkin on ehdottomasti voitava nähdä puhuja ja yleisö nähdäkseen kaikki reaktiot.
 
”Pidän silmällä kokoussalia jatkuvasti”, sanoi Dietze. ”On tärkeää nähdä saapuvat ja lähtevät ihmiset sekä muita asioita, kuten esimerkiksi puheenjohtajan kuiskaavan avustajalleen. Tilanne saattaa muuttua täysin, ja jos sen pystyy ennakoimaan, siihen voi valmistautua paremmin.”
 
Sivun alkuunEdellinen