Teema-artikkeli
 

Saharov-palkinto ― ihmisoikeuksien puolesta maailmassa

Toimielimet - 13-12-2006 - 15:42
Jaa / tallenna

Euroopan parlamentti myöntää vuosittain Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon henkilölle tai järjestölle, joka on esimerkillisellä tavalla toiminut sortoa, suvaitsemattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Palkinto on yksi niistä tavoista, joilla parlamentin jäsenet pyrkivät edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa maailmassa. Lue lisää näiltä sivuilta 2006 Saharov-ehdokkaista ja palkinnon myöntämisestä.

Parlamentti on myöntänyt venäläisen ydinfyysikon ja toisinajattelijan Andrei Saharovin (1921-1989) mukaan nimetyn palkinnon vuodesta 1988 lukien. Vetypommin kehittäjä Saharov kääntyi 1970-luvulla neuvostojärjestelmän kriitikoksi ja ihmisoikeustaistelijaksi. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1975. Saharov-palkinto myönnetään erityisistä saavutuksista jollain seuraavista alueista:
  • ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, erityisesti sananvapauden, puolustaminen
  • vähemmistöjen oikeuksien suojeleminen
  • kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen
  • demokratian edistäminen ja oikeusvaltioperiaatteiden toteuttaminen
Palkinto voidaan myöntää henkilölle tai henkilöille, ryhmittymille taikka järjestöille. Ehdokkaan kansalaisuus, asuinpaikka tai toimipaikka eivät vaikuta ehdokkuuteen.
 
Palkinnon myöntäminen
Sekä parlamentin poliittiset ryhmät että jäsenet voivat esittää ehdokkaita. Ehdokkuus edellyttää vähintään yhden poliittisen ryhmän tai 37 jäsenen tukea. EP:n ulkoasiainvaliokunta ja kehitysyhteistyövaliokunta valitsevat yhdessä kolme finalistia. Poliittisten ryhmien puheenjohtajat (puheenjohtajakokous) valitsevat  sen jälkeen palkinnonsaajan. Parlamentin puhemies luovuttaa palkinnon tavallisesti joulukuun täysistunnossa, joulukuun 10. päivän eli YK:n ihmisoikeuksien päivän tienoilla. Ihmisoikeuksien päivällä muistutetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 10.12.1948. Saharov-palkinnon arvo on 50 000 euroa.
 
EP ihmisoikeuksien asialla
Palkitsemalla saavutuksia ajatuksen- ja sananvapauden puolustamiseksi suvaitsemattomuutta vastaan parlamentti haluaa korostaa, että perusoikeudet eivät kata vain oikeutta elämään ja fyysisen koskemattomuuden suojaa. Suorilla vaaleilla valittuna toimielimenä parlamentilla on vakaumus puolustaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Saharov-palkinto on kuitenkin vain yksi tapa, jolla parlamentti toimii ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta.
 
Muita parlamentin välineitä ihmisoikeuksien edistämiseksi ovat:
  • ihmisoikeuksien alivaliokunta
  • EP hyväksyy vuosittain mietinnöt ihmisoikeuksien tilasta maailmassa ja perusoikeuksien toteutumisesta EU-maissa. Mietinnöt luettelevat ihmisoikeuksien loukkauksia ja tekevät ehdotuksia tilanteen parantamiseksi
  • EP järjestää täysistuntoviikkoina torstaisin keskustelun ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista
  • EP on hyväksynyt vuosien mittaan lukuisia päätöslauselmia, jotka tuomitsevat ihmisoikeuksia loukkaavat hallitukset
  • EP voi budjettivaltansa nojalla päättää EU-varojen myöntämisestä ihmisoikeuksia ja demokratiaa tukeville hankkeille
 
 
Viite: 20060911FCS10501

2005 Saharov-palkinnon voittajat

Sivun alkuunSeuraava
 
Saharov-palkintojuliste 2006

Saharov-palkintojuliste 2006

Saharov-palkinto myönnettiin viime vuonna kolmelle ehdokkaalle: kuubalaiselle oppositioliikkeelle Naiset valkoisissa, nigerialaiselle ihmisoikeusjuristi Hauwa Ibrahimille ja lehdistönvapautta puolustavalle Toimittajat ilman rajoja -järjestölle. Otimme vajaa vuosi palkinnon luovuttamisen jälkeen yhteyttä ehdokkaisiin ja kysyimme, miten palkinto on vaikuttanut heidän toimintaansa.
 
Naiset valkoisissa ("Damas de Blanco") koostuu ryhmästä naisia, jotka ajavat Kuuban poliittisten vankien oikeuksia. Ryhmä on järjestänyt vuodesta 2004 lukien joka sunnuntai rauhallisia mielenosoituksia Havannassa vangittujen perheenjäsentensä, poliittisten toisinajattelijoiden tueksi. Naiset pukeutuvat valkoiseen viestittääkseen rauhaa ja vangittujen syyttömyyttä.
 
Yksi naisista kertoi yhteyshenkilölleen Yhdysvalloissa, Laly Garcialle: "Et tiedä, mitä tämä on merkinnyt meille". Saharov-palkinto "on suojannut heitä merkittävästi. Se merkitsi ryhmän tunnustamista Kuuban ulkopuolella ja teki heistä tunnetut Kuubassa" Garcia puolestaan arvioi. Hänen mukaansa palkinto on auttanut naisia paljon heidän työssään, suojellut heitä ja tuonut myös kunnioitusta Kuuban hallituksen taholta.
 
Naiset valkoisissa kamppailevat edelleen vangitun miesväkensä puolesta. He pukeutuvat joka sunnuntai valkoisiin kulkeakseen Santa Ritan kirkkoon Miramarissa ja sen jälkeen kaupungin kaduilla. Nyt ihmiset tunnistavat heidät ja tietävät minkä vuoksi he kulkevat kaduilla.
 
Hauwa Ibrahim on johtava kansalaisoikeusjuristi Pohjois-Nigeriasta. Hän on tullut tunnetuksi puolustamalla aviorikoksen vuoksi kivityskuolemaan tuomittuja naisia sekä nuoria, jotka islamilainen Sharia-laki tuomitsee varkaudesta epäinhimillisiin rangaistuksiin.
 
Vajaa vuosi Saharov-palkinnon saamisen jälkeen Hauwa Ibrahim arvioi, että "palkinto avaa ovia ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia". Ibrahim toimi kesä-elokuun 2005 aikana tutkijana tapauksessa, jossa Nigerian poliisi oli surmannut 6 kansalaista. Tapauksista sukeutui 2000-sivuinen raportti, jota maan presidentti ei hyväksynyt. Saharov-palkinnon myöntämisen jälkeen yksi ministereistä kirjoitti Ibrahimille kertoakseen, että presidentti onnittelee häntä ja tunnustaa myös aiemmin torjumansa raportin. "Se, että sain Saharov-palkinnon, muutti ajatusmalleja maassani". Hän lahjoitti palkintosumman rahastoon, jota on kartutettu myös muilla lahjoituksilla. 14 poikaa ja tyttöä on voinut jatkaa koulunkäyntiä rahaston korkotulojen turvin. "Naisten koulutus on edelleen yksi keskeisimpiä kysymyksiä maassani. Minä pääsin koulunpenkille melkein vahingossa ja halusin laittaa tämän rahan kiertämään edelleen koulutukseen", Ibrahim sanoo.
 
Ibrahim toimii tätä nykyä vierailevana professorina Saint Louisin yliopistossa Yhdysvalloissa. Saharov-palkinto uutisoitiin yliopistolehden pääotsikoissa. Ibrahim palaa joulukuussa 2006 Nigeriaan jatkaakseen ihmisoikeustyötään.
 
Toimittajat ilman rajoja on kansainvälinen järjestö, joka kamppailee sanan- ja lehdistönvapauden puolesta ympäri maailmaa. Se myös puolustaa toimittajia ja muita tiedotusvälineiden edustajia sensuuria ja häirintää vastaan. Järjestön perusti neljä toimittajaa 20 vuotta sitten Ranskassa, esikuvanaan Lääkärit ilman rajoja -järjestö. Sen iskulause on "ei ole vapautta ilman lehdistönvapautta". Toimittajat ilman rajoja -järjestön puhemies Jean-François Julliard kertoi: "Palkinto toi meille lisää mainetta ja uskottavuutta. Jatkamme työtämme lehdistönvapauden puolustamiseksi".
 
Sivun alkuunSeuraava

2006 Saharov-palkintoehdokkaat

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Saharov-palkitut 1988-2006

Saharov-palkitut 1988-2006

Tämän vuoden Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon saajiksi on 10 ehdokasta. Ehdokkaiden joukossa on totalitaaristen hallintojen kriitikkoja, vähemmistöjen puolustajia, naisiin kohdistuvan väkivallan vastustajia sekä rauhan, vuoropuhelun ja sananvapauden edistäjiä. EP:n jäsenet esittelivät ehdokkaansa tiistaina parlamentin ulkoasiain- ja kehitysyhteistyövaliokuntien sekä ihmisoikeuksien alivaliokunnan yhteisessä kokouksessa.
 
Hélène Flautre, ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtaja, totesi: "2006 Saharov-palkinto edustaa parlamentille vuoden kohokohtaa sen työssä ihmisoikeuksien puolesta" Hän myös arvioi, että kuluvan vuoden ehdokkaiden kirjo on erityisen moninainen.
 
Parlamentin ulkoasiain- ja kehitysyhteistyövaliokunnat valitsevat kolme kärkiehdokasta 25. syyskuuta. Kolmen lista lähtee poliittisten ryhmien puheenjohtajille, jotka valitsevat lokakuussa voittajan parlamentin puheenjohtajakokouksessa. Aiemmasta poiketen palkinto on päätetty luovuttaa kuluvana vuonna vain yhdelle ehdokkaalle. Jokaisen ehdokkaan taustalla on vähintään 37 EP:n jäsenen tai yhden poliittisen ryhmän tuki. Esittelemme ehdokkaat alla lyhyesti.
 
Ingrid Betancourt on kolumbialainen poliitikko, entinen senaattori, korruptiota ja huumekauppaa vastaan kamppaileva aktivisti, jonka pyrkimyksenä on edistää neuvotteluja sisällissodan päättämiseksi. Hän on ollut Kolumbian suurimman sissiliikkeen, sosialistista vallankumousta ajavan FARC:n panttivankina helmikuusta 2002. Betancourtin ehdokkuuden takana on sosialistijäsen Marie-Arlette Carlotti ja ryhmä muita EP:n jäseniä. 
 
Kolumbia: kaikki ne, jotka taistelevat kidnappauksia vastaan. Noin 80% maailman panttivangeista ― yli 3000 ― on Kolumbiassa. Vihreiden Monica Frassoni ja Daniel Cohn-Bendit ehdottavat kansanpuolueryhmän José Salafrancan ja Fernando Fernández Martínin sekä liberaalidemokraattien Frédérique Riesin tuella ehdokkaaksi niitä yksilöitä ja järjestöjä, jotka yrittävät lopettaa panttivankien ottamisen ja tukevat uhreja sekä heidän perheitään.
 
Professori Muthgard Hinkelmann-Toewen Fulda-Mosocho -projekti. Projektin pyrkimyksenä on lopettaa tyttöjen ja naisten sukupuolielinten silpominen Mosochon alueella Keniassa sekä parantaa naisten elinolosuhteita. 2002 ja 2005 välillä silpomistapausten määrä saatiin vähenemään 98%:sta 66%:iin. Projektin ehdokkuutta ajaa liberaalidemokraattien Alexander Alvaro ja ryhmä muita EP:n jäseniä.
 
Vladimir Kozlov, vähemmistö- ja ihmisoikeusaktivisti, on fennougrilaisen Mari-vähemmistön äänitorvi. Hän ajaa tämän etnisen vähemmistön oikeuksia Venäjän Mari Elin tasavallan voimakkaiden venäläistämistoimien paineessa. Kozlov on myös kirjailija ja toimittaja, joka taistelee sananvapauden puolesta. Hän on joutunut jatkuvan häirinnän ja väkivallan kohteeksi Mari Elissä. Viron sosialistiedustaja Toomas Ilves ehdottaa Kozlovia Saharov-palkinnonsaajaksi.
 
Erwin Kräutler, itävaltalainen katolinen piispa, toimii lähetystyöntekijänä Brasiliassa ja ajaa alkuperäiskansojen oikeuksia sekä Brasilian ja koko Amazonasin alueen sademetsien suojelua. Ehdokkuutta ajaa sosialistien Herbert Bösch ja ryhmä muita EP:n jäseniä.
 
Somaly Mam, kambodžalainen ihmisoikeusaktivisti taistelee lapsiprostituutiota ja naisten ja lasten seksiorjuutta vastaan Kambodžassa ja Kaakkois-Aasiassa. Hän perusti AFESIP-järjestön, joka pyrkii seksikaupan uhrien integroimiseen yhteiskuntaan. Somaly Mamin ehdokkuutta esittää Jules Maaten liberaalidemokraattien ryhmän nimissä. 
 
Aljaksandr Milinkevitš, Valko-Venäjän opposition johtohahmo ja presidentti Aljaksandr Lukashenkon taannoinen vastaehdokas vaatii maalleen aidon demokraattista tulevaisuutta. Hänet tuomittiin huhtikuussa 15 päivän vankeusrangaistukseen sen varjolla, että hän osallistui luvattomaan joukkokokoukseen Minskissä. Ehdokkuuden taustalla on Jacek Saryusz-Wolski kansanpuolueryhmän ja Brian Crowley Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän nimissä.
 
Ghassan Tueni, libanonilainen toimittaja ja diplomaatti ajaa kansallista sovintoa ja rauhanomaista rinnakkaiseloa Lähi-itään. Hän on Gebrane Tuenin, viime vuonna murhatun toimittajan isä. Häntä ehdotetaan Saharov-palkinnon saajaksi seuraavien murhattujen libanonilaisten muistamiseksi: Rafik Hariri, Bassel Fleihan, Samir Kassir, George Hawi ja Gebrane Tueni. Ehdokkuutta ajavat Béatrice Patrie ja Véronique de Keyser sosialistiryhmän sekä Francis Wurtz vasemmistoryhmän nimissä.
 
Mesfin Wolde-Mariam, Etipian ihmisoikeusneuvoston EHRCO:n perustajajäsen ja ihmisoikeusaktivisti kamppailee väkivaltaa ja nälänhätää vastaan sekä humaanimman yhteiskunnan puolesta Etiopiassa. Wolde-Mariam pidätettiin marraskuussa 2005 ja häntä uhkaa kuolemantuomio. Hänet on nimennyt ehdokkaaksi sosialistien Ana Gomes ja ryhmä EP:n jäseniä.
 
Naiset mustissa - Belgrad. Serbian feministinen ja antimilitaristinen rauhanjärjestö ajaa entisen Jugoslavian kansojen ja etnisten ryhmien sovintoa sekä serbien sotilaallisten ja puolisotilaallisten joukkojen sotarikosten tunnustamista. Ehdokkuutta tukee liberaalidemokraattien Jelko Kacin ja ryhmä EP:n jäseniä.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

2006 Saharov-palkinto: finalistit valittu!

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
2006 Saharov-palkinnon 3 finalistia: Kolumbia: kaikki ne, jotka taistelevat kidnappauksia vastaan;  Aljaksandr Milinkevitš;  Ghassan Tueni

2006 Saharov-palkinnon 3 finalistia

Euroopan parlamentin ulkoasiain- ja kehitysyhteistyövaliokuntien jäsenet valitsivat 25. syyskuuta vuoden 2006 Saharov-palkinnon kolme finalistia. EP myöntää vuosittain Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon henkilöille tai järjestöille, jotka ovat esimerkillisellä tavalla toimineet sortoa, suvaitsemattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Vuoden 2006 Saharov -palkinnon 3 finalistia ovat (englanniksi aakkosjärjestyksessä): 
 
Kolumbia: kaikki ne, jotka taistelevat kidnappauksia vastaan. Heitä edustavat Ingrid Betancourt ja País Libre -säätiö.
 
Aljaksandr Milinkevitš, Valko-Venäjän opposition johtohahmo ja entinen presidenttiehdokas. Hänet tuomittiin huhtikuussa 15 päivän vankeusrangaistukseen luvattomaan joukkokokoukseen osallistumisesta Minskissä.
 
Ghassan Tueni, libanonilainen toimittaja ja diplomaatti ajaa kansallista sovintoa ja rauhanomaista rinnakkaiseloa Lähi-itään. Häntä ehdotetaan Saharov-palkinnon saajaksi seuraavien murhattujen libanonilaisten poliitikkojen ja toimittajien muistamiseksi: Rafik Hariri, Bassel Fleihan, Samir Kassir, George Hawi ja Gebrane Tueni.
 
Parlamentti on myöntänyt venäläisen ydinfyysikon ja toisinajattelijan Andrei Saharovin (1921–1989) mukaan nimetyn mielipiteenvapauspalkinnon vuodesta 1988 lukien. Vetypommin kehittäjä Saharov kääntyi 1970-luvulla neuvostojärjestelmän kriitikoksi ja ihmisoikeustaistelijaksi. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1975.
 
Kolmen ehdokkaan lista lähtee seuraavaksi poliittisten ryhmien puheenjohtajille, jotka valitsevat lokakuun puheenjohtajakokouksessa finalistien joukosta voittajan. Parlamentin puhemies Josep Borrell ojentaa palkinnon voittajalle 12. joulukuuta EP:n täysistunnossa.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

2006 Saharov-ehdokkaat: Kolumbian kidnappausten vastustajat

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Mielenosoitus Pariisissa Kolumbian kidnappauksia vastaan ja uhrien puolesta

1. ehdokas 2006 Saharov-palkinnonsaajaksi: Kolumbian kidnappausten vastustajat

Euroopan parlamentti myöntää vuosittain Saharov-palkinnon henkilöille tai järjestöille, jotka ovat esimerkillisellä tavalla toimineet sortoa, suvaitsemattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. EP luovuttaa mielipiteenvapauspalkintonsa joulukuun täysistunnossaan. Esittelyvuorossa on ehdokas, joka kulkee nimellä "Kaikki ne, jotka taistelevat kidnappauksia vastaan Kolumbiassa". Heitä edustavat Ingrid Betancourt ja País Libre -säätiö.
 
"Kaikki ne, jotka taistelevat kidnappauksia vastaan Kolumbiassa" edustaa paitsi kidnappausten vastustajia myös panttivankien ja näiden perheiden tukijoita. Noin 80% maailman panttivangeista ― yli 3000 ― on Kolumbiassa. Osa heistä on viettänyt vankeudessa jo yli 8 vuotta. Panttivankien joukossa on poliittisten ja yhteiskunnallisten liikkeiden johtajia, sotilaita, poliiseja sekä tavallisia kansalaisia.
 
Kolumbiaa riivaava konflikti on kestänyt jo nelisenkymmentä vuotta. Sissi- ja huumesodassa on osallisina useita vasemmistolaisia sissiliikkeitä ja äärioikeistolaisia puolisotilaallisia joukkoja. Räikeistä ihmisoikeusloukkauksista on tullut Kolumbian arkipäivää. Siviilit ovat osapuolten ristitulessa, sillä sissit turvautuvat kidnappauksiin ja lunnasvaatimuksiin toimintansa rahoittamiseksi. Sotaan kytkeytyneen huumebisneksen myötä Kolumbiasta on tullut maailman kokaiinikaupan keskus. Kolumbian hallitus ja sissiliikkeet ovat ajoittain yrittäneet hieroa rauhaa. Nykyinen hallitus aloitti lokakuussa neuvottelut vankienvaihdosta maan suurimman sissiliikkeen, sosialistista vallankumousta ajavan FARC:in kanssa.
 
Ingrid Betancourt
 
Ingrid Betancourt on ollut Kolumbian näkyvin korruption ja huumekaupan vastustaja. Hän on entinen Kolumbian parlamentin jäsen, senaattori ja presidenttiehdokas. Betancourt ajoi kansanedustajana hankkeita, jotka torjuivat korruptiota ja väkivaltaa ja avustivat uhreja. Hän perusti vihreän "Happi" -puolueen, jonka päätavoite on edistää neuvotteluja sisällissodan päättämiseksi. Betancourt pelastui murhayritykseltä, mutta joutui lähettämään lapsensa ulkomaille saatuaan useita tappouhkauksia. FARC kidnappasi Betancourtin helmikuussa 2002 presidentinvaalikampanjan aikana, jolloin tämä yritti taivutella sissiliikettä luopumaan panttivankien ottamisesta.
 
País Libre -säätiö
 
País Libre (vapaa maa) on kansalaisjärjestö, joka avustaa panttivankeja, heidän perheitään ja muita kiristyksen uhreja Kolumbiassa. Järjestö tarjoaa neuvoja panttivankitilanteiden varalle sekä psykologista apua uhreille. Se pyrkii turvaamaan kansalaisoikeuksia ja -vapauksia sisällissodan rampauttamassa maassa. Se pyrkii lisäämään tietoisuutta panttivankitilanteesta ja vaikuttamaan maan lainsäädäntöön. País Libre ei osallistu neuvotteluihin panttivankien vapauttamiseksi eikä avusta uhrien perheitä rahallisesti. Luottamuksellisuuden säilyttämiseksi järjestö ei paljasta tietojaan kidnappauksista viranomaisille.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

2006 Saharov-ehdokkaat: esittelyvuorossa Valko-Venäjän Aljaksandr Milinkevitš

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Saharov-palkintoehdokas Aljaksandr Milinkevitš Euroopan parlamentissa

Saharov-palkintoehdokas Aljaksandr Milinkevitš

Valko-Venäjän opposition johtohahmo Aljaksandr Milinkevitš on yksi kolmesta ehdokkaasta tämän vuoden Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon saajiksi. Presidentti Lukashenkon taannoinen vastaehdokas kamppailee Euroopan viimeisen diktatuurin demokratisoitumisen, oikeusvaltiokehityksen, ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan puolesta. Parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajat valitsevat Saharov-palkinnon saajan lokakuussa. Palkinto luovutetaan EP:n joulukuun täysistunnossa Strasbourgissa.

59-vuotias Aljaksandr Milinkevitš opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa Valko-Venäjällä, Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa. Hän johti Algeriassa Sétifin yliopiston fysiikan laitosta 1980-1984 ja toimi apulaisprofessorina maansa Hrodnan valtionyliopistossa kahteen otteeseen 1978-1980 ja 1984-1990. Hän vastasi Hrodnan apulaispormestarina 1990-1996 koulutuksesta, kulttuurista, terveydenhuollosta, urheilusta, tiedotusvälineistä, uskonnosta ja kansainvälisistä suhteista.
 
Milinkevitš toimi vuoden 2001 presidentinvaaleissa Lukashenkon vastaehdokkaan Siamion Domasin kampanjapäällikkönä. Hänet valittiin lokakuussa 2005 yhdistyneen opposition presidentinvaaliehdokkaaksi. Virallisten tulosten mukaan Lukashenko sai 19. maaliskuuta 2006 vaaleissa 82% äänistä, Milinkevitš vain 6%. Milinkevitš tuomittiin huhtikuussa 15 päivän vankeusrangaistukseen hänen osallistuttuaan vaalitulosta protestoivaan opposition joukkokokoukseen Minskissä.
 
Valko-Venäjä lännen paitsiossa
 
Milinkevitš kamppailee rauhanomaisesti totalitaarisen maansa demokratisoitumisen puolesta. Lännestä eristäytynyt Valko-Venäjä vaimentaa kriittiset äänet, lakkauttaa poliittisia puolueita, lehtiä ja kansalaisjärjestöjä. Opposition edustajia vainotaan, toimittajia ahdistellaan ja katoaa. Presidentti Lukashenkon ja maan hallituksen arvostelu on lailla kielletty. Läntiset ihmisoikeus- ja toimittajajärjestöt kritisoivat jatkuvasti Valko-Venäjää ihmisoikeuksien, sekä sanan- ja kokoontumisvapauden polkemisesta. Opposition edustajilla ei ole sanansijaa valtion omistamissa tiedotusvälineissä.
 
Valko-Venäjä ei päästänyt Euroopan parlamentin jäseniä ja EU-maiden kansanedustajia tarkkailemaan maaliskuun presidentinvaaleja. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:in vaalitarkkailuvaltuuskunnan mukaan presidentinvaaleja ei järjestetty demokraattisten normien mukaisesti, eivätkä ne olleet vapaat eikä rehelliset. EP vaati vaalien uusimista ja pakotteita Valko-Venäjää vastaan.
 
EU:n ministerineuvosto hyväksyi viime huhtikuussa viisumikiellon, joka kohdistuu presidentti Lukashenkoon, Valko-Venäjän johtoon ja virkamiehiin, jotka ovat vastuussa vaalivilpistä, ihmisoikeuksien loukkauksista sekä kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisesta. EU on sitoutunut tukemaan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa ja demokratisoitumisprosessia tiivistämällä ja helpottamalla henkilöiden välisiä yhteyksiä ja pääsyä riippumattomille tiedonlähteille.
 
Aljaksandr Milinkevitš vieraili EP:ssä kahteen otteeseen kuluvana vuonna; tammikuussa ja maaliskuun presidentinvaalien jälkeen huhtikuussa. EP on toistuvasti tuominnut Valko-Venäjän piittaamattomuuden kansalaistensa perus- ja kansalaisoikeuksista sekä sananvapaudesta. Se luovutti vuoden 2004 Saharov-palkinnon Valko-Venäjän toimittajayhdistykselle. Yhdistys pyrkii varjelemaan toimittajien oikeuksia ja edistämään vapaata ja ammattimaista tiedonvälitystä Valko-Venäjällä.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

2006 Saharov-ehdokkaat: Libanonilainen toimittaja ja poliitikko Ghassan Tueni

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
3. vuoden 2006 Saharov-ehdokas: Ghassan Tueni

3. vuoden 2006 Saharov-ehdokas: Ghassan Tueni

Libanonilainen toimittaja, poliitikko ja diplomaatti Ghassan Tueni kamppailee moniarvoisen ja suvaitsevaisen Libanonin ja Lähi-idän puolesta. EU:n Barcelona-prosessin sekä Euro-Välimeri -parlamentaarisen yhteistyön näkyvä tukija on ehdolla EP:n mielipiteenvapauspalkinnon saajaksi. Tuenin ehdokkuudella muistetaan Libanonissa murhattujen poliitikkojen ja toimittajien työtä. 80-vuotias Tueni on kolmas ja samalla viimeinen esittelemistämme ehdokkaista tämän vuoden Saharov-palkinnon saajiksi.

Beirutissa 1926 syntynyt Ghassan Tueni palasi Harvardin opintojensa jälkeen 1948 Libanoniin jatkamaan isänsä Gebrane Tuenin työtä riippumattoman arabipäivälehden An-Naharin päätoimittajana. Tueni peri isältään paitsi lehden myös arabinationalismin siemenen ─ ajalta jolloin se oli edistyksen ja valistuksen ideologia tyranniutta vastaan sekä naisten ja vähemmistöjen oikeuksien että arabikulttuurin puolesta. Hän oli mukana perustamassa Libanonin ensimmäistä arabiyliopistoa 1950.
 
Tueni lähti mukaan politiikkaan nuorella iällä; hänet valittiin maansa parlamenttiin 1951. Tueni toimi useaan otteeseen ministerinä sekä myös Libanonin YK-suurlähettiläänä sisällissodan vuosina 1977-1982.
 
Libanon ─ laboratorio uskontojen vuoropuhelulle
 
80-vuotias Tueni ajaa suvaitsevaisuutta 18 uskonnollisen ja etnisen yhteisön sirpaloittamaan Libanoniin. Hän pyrkii edistämään pitkän sisällissodan ja äskettäisen Israelin ja Libanonin välisen konfliktin rampauttaman maansa yhtenäisyyttä sekä irtautumista vieraiden valtioiden vaikutusvallasta. Tueni uskoo, että moninaisuus on myös hänen maansa vahvuus.
 
"Libanon on mikrokosmos ja laboratorio kristittyjen ja muslimien vuoropuhelulle. Jos epäonnistumme täällä, ei muuallakaan ole toivoa onnistumisesta", Tueni totesi viime keväänä Washington Postin haastattelussa. Kreikkalaisortodoksisen Tuenin omaa yhteisöä on tavattu pitää Libanonin kristittyjen ja muslimien lahkojen sillanrakentajana. Tueni itse katsoo olevansa ensisijaisesti arabi.
 
Tueni suostui mielipiteenvapauspalkinnon ehdokkaaksi viiden murhatun libanonilaisen poliitikon ja toimittajan, mukaan lukien oman poikansa, isoisänsä mukaan nimetyn Gebrane Tuenin, muistoksi.
 
Gebrane Tueni: Libanonin parlamentin jäsen Gebrane Tueni kuoli autopommi-iskussa joulukuussa 2005 vain päivä sen jälkeen, kun hän oli palannut Ranskasta maanpaosta Libanoniin. Tueni julkaisi An-Naharissa säännöllisesti maansa miehitystä arvostelevia pääkirjoituksia. Hänen kampanjointinsa Syyrian sotilaallista läsnäoloa ja poliittista vaikutusta vastaan toi tappouhkauksia ja ajoi hänet Ranskaan maanpakoon.
 
Rafik Hariri: Hariri toimi Libanonin pääministerinä 1992-1998 sekä uudemman kerran vuodesta 2000 eroonsa asti lokakuussa 2004. Hariri oli Beirutin jälleenrakennuksen voimahahmoja. Hän pyrki edistämään maansa uskonnollisten ja etnisten ryhmien rinnakkaineloa. Hän perusti televisioaseman Beirutiin sekä Al-mustaqbal (Tulevaisuus) -sanomalehden. Hariri murhattiin helmikuussa 2005 autosaattueessa Beirutissa. Pommi-iskussa kuoli 21, mukaan lukien maan entinen talousministeri Bassel Fleihan.
 
Bassel Fleihan: Fleihan toimi Libanonin valtiovarainministeriön neuvonantajana 1993-1999 sekä talous- ja kauppaministerinä 2000-2003. Hän oli maansa talousuudistuksen pääideologeja.
 
Samir Kassir: Yliopisto-opettaja, toimittaja ja historioitsija Samir Kassir toimi myös An-Naharin kolumnistina. Hänet murhattiin autopommi-iskussa Beirutissa kesäkuussa 2005.
 
George Hawi: Poliitikko ja Libanonin kommunistisen puolueen entinen pääsihteeri George Hawi arvosteli usein Syyrian sotkeutumista Libanonin politiikkaan. Myös hänet murhattiin autopommi-iskussa Beirutissa kesäkuussa 2005.
 
Kaksi muuta ehdokasta 2006 Saharov-palkinnon saajiksi ovat Kolumbia: kaikki ne, jotka taistelevat kidnappauksia vastaan, sekä Valko-Venäjän oppositiojohtaja Aljaksandr Milinkevitš. Lue näiden kahden ehdokkaan esittelyt klikkaamalla alla olevia linkkejä.
 
Parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajat valitsevat Saharov-palkinnon saajan torstaina 26. lokakuuta Strasbourgissa. 50 000 euron palkinto luovutetaan voittajalle Euroopan parlamentin joulukuun täysistunnossa.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

2006 Saharov-palkinto Aljaksandr Milinkevitšille

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
2006 Saharov-palkittu Aljaksandr Milinkevitš

2006 Saharov-palkittu Aljaksandr Milinkevitš

Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajat päättivät myöntää 2006 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon Valko-Venäjän opposition keulakuvalle Aljaksandr Milinkevitšille. 59-vuotias Milinkevitš kamppailee rauhanomaisesti totalitaarisen maansa demokratisoitumisen, oikeusvaltion kehityksen, ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan puolesta. Palkinto luovutetaan Milinkevitšille 12. joulukuuta parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa.
 
Euroopan viimeinen diktatuuri, lännestä eristäytynyt Valko-Venäjä vaimentaa kriittiset äänet, lakkauttaa poliittisia puolueita, lehtiä ja kansalaisjärjestöjä. Opposition edustajia vainotaan, toimittajia ahdistellaan ja katoaa. Presidentti Lukashenkon ja maan hallituksen arvostelu on lailla kielletty. Läntiset ihmisoikeus- ja toimittajajärjestöt kritisoivat jatkuvasti Valko-Venäjää ihmisoikeuksien, sekä sanan- ja kokoontumisvapauden polkemisesta. Opposition edustajilla ei ole sanansijaa valtion omistamissa tiedotusvälineissä.
 
Entinen yliopistomies ja kunnallispoliitikko Milinkevitš oli opposition ehdokkaana maansa presidentinvaaleissa viime maaliskuussa. Virallisten tulosten mukaan istuva presidentti Lukashenko sai 82% äänistä, Milinkevitš 6%. Valko-Venäjä ei päästänyt Euroopan parlamentin jäseniä ja EU-maiden kansanedustajia tarkkailemaan presidentinvaaleja. Milinkevitš tuomittiin huhtikuussa 15 päivän vankeusrangaistukseen hänen osallistuttuaan vaalitulosta protestoivaan opposition joukkokokoukseen Minskissä.
 
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:in vaalitarkkailuvaltuuskunnan mukaan presidentinvaaleja ei järjestetty demokraattisten normien mukaisesti, eivätkä ne olleet vapaat eikä rehelliset. EU ja Yhdysvallat tuomitsivat vaalien tuloksen. EP vaati vaalien uusimista ja pakotteita Valko-Venäjää vastaan. EU:n ministerineuvosto hyväksyi viime huhtikuussa maan johtoa ja korkeita virkamiehiä koskevan viisumikiellon. EU on kuitenkin sitoutunut tukemaan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa ja demokratisoitumisprosessia.
 
Aljaksandr Milinkevitš vieraili Euroopan parlamentissa kahteen otteeseen kuluvana vuonna; tammikuussa ja maaliskuun presidentinvaalien jälkeen huhtikuussa. EP on toistuvasti tuominnut Valko-Venäjän piittaamattomuuden kansalaistensa perus- ja kansalaisoikeuksista sekä sananvapaudesta. Se luovutti vuoden 2004 Saharov-palkinnon Valko-Venäjän toimittajayhdistykselle. Yhdistys pyrkii varjelemaan toimittajien oikeuksia ja edistämään vapaata ja ammattimaista tiedonvälitystä Valko-Venäjällä.
 
Parlamentti myöntää vuosittain Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon henkilölle tai järjestölle, joka on esimerkillisellä tavalla toiminut sortoa, suvaitsemattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Palkinto on yksi niistä tavoista, jolla parlamentin jäsenet pyrkivät edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa maailmassa. Palkintosumma on 50.000 euroa.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

Aljaksandr Milinkevitš vastaanotti Saharov-palkinnon

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
2006 Saharov-palkittu Aljaksandr Milinkevitš

2006 Saharov-palkittu Aljaksandr Milinkevitš

Euroopan parlamentin puhemies Josep Borrell luovutti vuoden 2006 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon Valko-Venäjän opposition johtajalle Aljaksandr Milinkevitšille täysistunnossa tiistaina.

Puhemies Borrell sanoi olevansa "äärimmäisen iloinen siitä, että Aljaksandr Milinkevitš pääsi paikalle vastaanottamaan palkinnon". Hän totesi, että Milinkevitš "elää Euroopan viimeisessä diktatuurissa". Borrellin mukaan Aljaksandr Milinkevitšistä on tullut demokratian puolesta taistelevien symboli omassa maassaan.
 
Borrell totesi, että Valko-Venäjän maaliskuussa pidetyt presidentinvaalit eivät olleet oikeudenmukaiset eivätkä vapaat. Hän sanoi Euroopan parlamentin antavan täyden tukensa Valko-Venäjän demokratiataistelulle. Parlamentti myönsi jo vuoden 2004 Saharov-palkinnon Valko-Venäjän toimittajien järjestölle. Puhemies Borrellin mukaan tilanne maassa ei ole parantunut näiden kahden vuoden aikana. Hän sanoi, että palkintoa voi pitää "toivon palkintona, sillä toivomme, että voitatte demokratiataistelun Valko-Venäjällä".
 
Aljaksandr Milinkevitšin puheenvuoro
 
Aljaksandr Milinkevitš sanoi olevansa kiitollinen palkinnosta ja totesi, että "palkinto ei ole ainoastaan minun, vaan se menee kaikille niille valko-venäläisille, jotka taistelevat vapauden puolesta omassa maassaan". Milinkevitš totesi, että Valko-Venäjä on aina ollut eurooppalainen maa. "Haluamme, että Valko-Venäjä palaa takaisin eurooppalaisten demokratioiden perheeseen", hän sanoi.
 
Milinkevitšin mukaan "olisi korkea aika luoda eurooppalainen demokratiarahasto", jotta voitaisiin tukea Valko-Venäjän kaltaisia maita niiden taistelussa diktatuuria vastaan. Hän sanoi olevansa vakuuttunut, että Eurooppa ei ole täydellinen ilman demokraattista Valko-Venäjää.
 
Taustaa
 
Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien johtajista koostuva puheenjohtajakokous päätti myöntää vuoden 2006 Saharov-palkinnon Valko-Venäjän oppositiojohtajalle. Milinkevitš oli ehdokkaana maansa viime maaliskuun presidentinvaaleissa.  Sekä EU että Yhdysvallat tuomitsivat vaalien tuloksen. Milinkevitš tuomittiin 15 päiväksi vankeuteen osallistumisestaan vaalien tulosta arvostelevaan mielenosoitukseen. Valko-Venäjän oppositiojohtaja vieraili Euroopan parlamentissa helmikuussa ja pyysi parlamentin jäseniltä tukea asialleen. Valko-Venäjän viranomaiset kielsivät kuitenkin Euroopan parlamentin jäsenten delegaation maahanpääsyn.
 
59-vuotias Milinkevitš opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Hän oli kotikaupunkinsa Hrodnan apulaiskaupunginjohtaja 90-luvun alussa.
 
Euroopan parlamentti myöntää vuosittain Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon henkilöille tai järjestöille, jotka ovat esimerkillisellä tavalla toimineet sortoa, suvaitsemattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Palkinto on yksi niistä tavoista, jolla parlamentin jäsenet pyrkivät edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa maailmassa. Palkintosumma on 50.000 euroa. Parlamentti on myöntänyt venäläisen ydinfyysikon ja toisinajattelijan Andrei Saharovin (1921–1989) mukaan nimetyn palkinnon vuodesta 1988 lukien.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

Saharov-palkinto 2006 ― materiaalia

Sivun alkuunEdellinen
 
2006 Saharov-palkinnon logo

2006 Saharov-palkinnon logo

Euroopan parlamentti luovutti vuoden 2006 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Aljaksandr Milinkevitšille 12. joulukuuta Strasbourgissa. Palkinto on parlamentin tuenilmaisu Valko-Venäjän demokraattiselle oppositiolle.
 
Parlamentti myöntää joka vuosi Saharov-palkinnon henkilölle tai järjestölle, joka on esimerkillisellä tavalla toiminut sortoa, suvaitsemattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Palkinto on yksi niistä tavoista, joilla parlamentin jäsenet pyrkivät edistämään ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita maailmassa.
 
EP tarjoaa oheisen suomenkielisen videoklipin ohella mainosmateriaalia 22 kielellä. Katso liitteenä olevat multimediatiedostot ja valitse haluamasi kieli (suomi=FI) .
 
Sivun alkuunEdellinen