Katse tulevaan
 

Haasteet vuosina 2009–2014

Vaalit 2009 - Toimielimet - 01-04-2009 - 10:31
Jaa / tallenna
Tässä katsauksessa esitellään joitakin tärkeimpiä asioita, joihin 4.–7. kesäkuuta 2009 valittava Euroopan parlamentti joutuu ottamaan kantaa. Näitä ovat esimerkiksi rahoituspalvelut, sosiaalipolitiikka, ilmastonmuutos, EU:n laajentuminen, maahanmuutto, terrorismi, turvallisuus, maatalous ja - jos ja kun kaikki jäsenvaltiot sen ratifioivat - Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano.
 
Talous- ja raha-asiat
 
Rahoitusmarkkinoiden kriisi, joka oli vähällä johtaa pankkijärjestelmän romahtamiseen syksyllä 2008, vaikuttaa nyt muihin talouselämän aloihin luottokriisin vaikutusten heijastuessa kotitalouksien kulutukseen ja teollisuuden investointeihin. Eurooppalaisen rahoitussääntelykehyksen parantaminen on yksi keskeisistä kysymyksistä Euroopan parlamentin seuraavalla vaalikaudella.
 
Työllisyys ja sosiaalinen suojelu Euroopassa
 
Talouskriisin seurauksien torjuminen, väestörakenteen muutokseen vastaaminen ja Euroopan sosiaalisen mallin säilyttäminen ovat myös haasteita, joihin uusien parlamentin jäsenten on tartuttava. Heidän on otettava kantaa myös siihen, miten joitakin vaalikaudella 2004–2009 käsiteltyjä asioita hoidetaan jatkossa.
 
Ilmastonmuutos/energia
 
Ilmastonmuutos on merkittävä haaste ihmiskunnalle. EU:n lainsäädännön täytäntöönpano muutoksen torjumiseksi vaatii suuria ponnisteluja, mutta ei silti yksinään riitä. EU:n on samanaikaisesti jatkettava keskustelua maailmanlaajuisesta Kioton sopimuksen jälkeisestä ilmastosopimusjärjestelmästä, josta on tarkoitus päättää Kööpenhaminassa vuoden 2009 loppuun mennessä.
 
Ulkosuhteet
 
Ulkosuhteiden alalla haasteena on muun muassa korvata Venäjän kanssa tehty, vanhentunut kumppanuus- ja yhteistyösopimus uudella järjestelyllä, estää katkokset Venäjältä Ukrainan kautta tulevissa kaasutoimituksissa, poistaa muut kuin tariffeja koskevat esteet Kiinan kanssa käytävästä kaupasta, pyrkiä ratkaisuun Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa ja valvoa, miten assosiaatiosopimusten tekemisessä Latinalaisen Amerikan kanssa edistytään.
 
Laajentuminen
 
Vuonna 2007 EU:hun liittyneet Bulgaria ja Romania eivät jää viimeisiksi valtioiksi, jotka niin tekevät. Kroatia, Turkki ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia ovat virallisia ehdokasmaita. Toisilla valtioilla, kuten Serbialla, Montenegrolla ja Kosovolla, liittyminen on mahdollista tulevaisuudessa. Keskustelu siitä, ovatko nämä valtiot valmiita liittymään unioniin, ja kunkin mahdollinen liittymisajankohta, ovat keskeisiä parlamentin tulevina vuosina käsittelemiä kysymyksiä.
 
Maahanmuutto
 
Koska EU:hun tulee joka vuosi lukuisia maahanmuuttajia oloissa, jotka ovat usein traagiset, jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä maahanmuuttovirtojen hallitsemiseksi. Näissä asioissa yhden valtion noudattama politiikka vaikuttaa väistämättä naapurivaltioon, etenkin kun kyse on Euroopan eteläosista. Maahanmuuttopolitiikkaa on rakennettava tasapainoisesti siten, että se palvelee niin pohjoista kuin etelääkin.
 
Terrorismi/turvallisuus
 
New Yorkin, Madridin ja Lontoon terrori-iskujen jälkeisinä vuosina jäsenvaltiot ovat sovittaneet paremmin yhteen terrorismin vastaiseen taisteluun liittyvät toimensa muun muassa Europolin ja Eurojustin kaltaisten yhteistyöfoorumeiden avulla. Seuraavalla vaalikaudella etsitään uusia keinoja, joiden avulla terroritekoja voidaan estää ennakolta. Vaakakupissa ovat toisaalta turvallisuus ja suojelu, toisaalta taas yksityisyys ja perusoikeudet.
 
Maatalous
 
Kesäkuussa 2009 valittavat parlamentin jäsenet osallistuvat vuodeksi 2013 kaavaillun yhteisen maatalouspolitiikan seuraavan suuren uudistuksen valmisteluihin. Uudistuksen tulokset riippuvat osittain myös siitä, millaiseen sopimukseen jäsenvaltiot pääsevät vuoden 2013 jälkeisestä talousarviosta, ja myös muista tekijöistä, kuten ilmaston kehittymisestä. Jos Lissabonin sopimus ratifioidaan, Euroopan parlamentti saa valtuudet päättää näistä kysymyksistä yhdessä maatalousasioista vastaavien ministerien kanssa.
 
Lissabonin sopimus
 
Jos ja kun EU:n jäsenvaltiot ratifioivat Lissabonin sopimuksen, se tarjoaa oikeudellisen kehyksen ja välineet, joita tarvitaan, jotta Euroopan kiireellisimmin ratkaisua vaativiin haasteisiin kyetään vastaamaan. Sopimus antaisi suorilla vaaleilla valitulle Euroopan parlamentille lisää valtaa EU:n päätöksenteossa esimerkiksi sisäasioissa, maatalouskysymyksissä ja talousarvioon liittyvissä asioissa, jolloin koko EU:n demokraattinen vastuullisuus paranisi.
 
Viite: 20090316TMN51949

Talous- ja raha-asiat

Sivun alkuunSeuraava
 
Rahoitusmarkkinoiden valvonnan ja sääntelyn parantaminen
 
Rahoitusmarkkinoiden kriisi, joka oli vähällä johtaa pankkijärjestelmän romahtamiseen syksyllä 2008, vaikuttaa nyt muihin talouselämän aloihin luottokriisin vaikutusten heijastuessa kotitalouksien kulutukseen ja teollisuuden investointeihin. Eurooppalaisen rahoitussääntelykehyksen parantaminen on yksi keskeisistä kysymyksistä Euroopan parlamentin seuraavalla vaalikaudella.
 
Ensimmäiset uudet säädökset ovat jo valmisteilla, ja EU:n toimielinten tavoitteena on saada ne hyväksytyiksi ennen vaaleja. Parannukset vakavaraisuusdirektiiviin (sääntöihin, joiden mukaan määräytyy, paljonko pääomaa pankeilla on oltava suhteessa niiden ottamiin riskeihin) ja toimenpiteet, joiden avulla puututaan luottoluokituslaitosten eturistiriitoihin, ovat näistä kaksi esimerkkiä.
 
Parlamentti on kuitenkin virallisesti pyytänyt komissiota tekemään ehdotuksia huomattavasti useammista aiheista. Tällaisia ovat muun muassa seuraavat asiat: sen varmistaminen, että vakavaraisuusjärjestelmää sovelletaan kaikkiin rahoituslaitoksiin riippumatta niiden tarkasta oikeudellisesta muodosta – tämä tarkoittaa myös korkeariskisiä sijoitusrahastoja ja yksityiseen pääomaan liittyviä välineitä; kansallisten valvontaviranomaisten muodostamien komiteoiden aseman, päätäntävallan ja roolin vahvistaminen niiden pyrkiessä eurooppalaisten sääntöjen yhdenmukaiseen soveltamiseen EU:n rahoitusmarkkinoilla; pitäminen kiinni siitä, että monikansallisten rahoitusyhtiöiden kansalliset valvojat toimivat yhdessä ja yhteisissä kokoonpanoissa siten, että tarkastellaan sekä kokonaisuutta että sen osia.
 
de Larosièren raportin jälkeen
 
Komissio pyysi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n entistä toimitusjohtajaa Jacques de Larosièrea johtamaan ryhmää, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotuksia rajat ylittävästä finanssivalvonnasta. Parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tai esittävät tarkistuksia yhteispäätösmenettelyssä de Larosièren raporttiin perustuviin uusiin lainsäädäntöehdotuksiin.
 
Vaikka lainsäädäntötyön alla olevien yksittäisten kysymysten yksityiskohtia ei olekaan vielä määritelty, on kuitenkin selvää, että parlamentin on seuraavalla vaalikaudella tehtävä useita rahoitusalaa koskevia päätöksiä. Kuinka pitkälle EU:n olisi mentävä rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä? Olisiko järkevää asettaa tavoitteeksi eurooppalainen finanssivalvontaelin, joka huolehtisi isoista yhtiöistä, vai olisiko valvonta edelleen järjestettävä suurelta osalta kansallisesti? Miten tulevista kriiseistä on mahdollista selviytyä ja miten niitä voidaan torjua? Olisiko Euroopan keskuspankille varattava merkittävämpi rooli markkinoiden kehityksen valvonnassa?
 
Euroopan keskuspankkiin kohdistuva valvonta
 
Jatkossakin Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta on ainoa paikka, jossa demokraattisesti valittujen edustajien on mahdollista esittää julkisesti kysymyksiä Euroopan keskuspankin pääjohtajalle. Jean-Claude Trichet käyttää neljästi vuodessa kaksi tuntia siihen, että hän vastaa Euroopan parlamentin jäsenille ja selittää ja perustelee EKP:n päätöksiä. Näillä kokouksilla on suuri merkitys, kun varmistetaan, että Euroopan itsenäisen keskuspankin toiminnan julkinen valvonta on asianmukaista.
 
Sivun alkuunSeuraava

Työllisyys ja sosiaalinen suojelu Euroopassa

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Talouskriisin seurauksien torjuminen, väestörakenteen muutokseen vastaaminen ja Euroopan sosiaalisen mallin säilyttäminen ovat myös haasteita, joihin uusien parlamentin jäsenten on tartuttava. Heidän on otettava kantaa myös siihen, miten joitakin vaalikaudella 2004–2009 käsiteltyjä asioita hoidetaan jatkossa.
 
Nykyinen talouskriisi vaikuttaa suoraan työllisyyteen. Parlamentti on sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa talouden elvytyssuunnitelmaan liittyviä EU:n ja jäsenvaltioiden toimia on koordinoitava.
 
Sosiaaliturvajärjestelmien tulevaisuus
 
Parlamentin jäsenet ottivat vaalikaudella 2004–2009 useita kertoja kantaa Euroopan unionin sosiaaliturvajärjestelmien elinkelpoisuuteen, joka on todellinen tulevien vuosikymmenten haaste. 15–64-vuotiaiden väestöryhmä pienenee vuoteen 2050 mennessä 48 miljoonalla hengellä ja samanaikaisesti huollettavien määrä kaksinkertaistuu, minkä vuoksi eläkkeisiin ja terveydenhuoltoon käytettävät julkiset menot kasvavat useimmissa jäsenvaltioissa.
 
Sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus
 
Palveludirektiivin käsittelyn yhteydessä nousi esiin kysymys siitä, onko yleistä taloudellista etua koskevat palvelut (opetus, sosiaalinen suojelu) sisällytettävä siihen vai ei. On mahdollista, että uusi Euroopan komissio ehdottaa erityistä puitedirektiiviä yleistä taloudellista etua koskevista palveluista. Nykyisessä parlamentissa näkemykset tällaisen lainsäädännön tarpeellisuudesta jakautuvat voimakkaasti.
 
Työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen
 
Euroopan komissio teki lokakuussa 2008 ehdotuksen useista toimista, joiden tavoitteena on helpottaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista, esimerkkinä äitiyslomaa koskevan eurooppalaisen lainsäädännön ja avustavia puolisoita koskevan lainsäädännön uudistaminen. Yhtenä lainsäätäjänä parlamentin on ilmoitettava kantansa ensimmäisessä käsittelyssä, joka on ennen Euroopan parlamentin vaaleja. Jos sovitteluratkaisuun neuvoston kanssa ei kuitenkaan päästä ennen tätä ajankohtaa, uuden parlamentin on jatkettava asioiden eteenpäin viemistä.
 
Rajatylittävä terveydenhuolto
 
Euroopan parlamentti käsittelee parhaillaan lainsäädäntöehdotusta, jonka tavoitteena on parantaa potilaiden mahdollisuuksia saada terveydenhuoltoa Euroopan unionissa. Tavoitteena on selkeyttää oikeuksia korvauksiin ja taata hoidon laatua ja turvallisuutta koskevat standardit potilaille, jotka hakeutuvat hoitoon muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan. Tässäkin asiassa parlamentti on tasavertaisena lainsäätäjänä ja sen on ilmaistava kantansa ennen vaaleja ensimmäisessä käsittelyssä huhtikuussa 2009. Jos sovitteluratkaisuun ei kuitenkaan päästä ennen tätä ajankohtaa, uuden parlamentin on jatkettava keskusteluja asiasta.
 
Työntekijöiden liikkuvuus
 
Parlamentti hyväksyi kesäkuussa 2007 ensimmäisessä käsittelyssä direktiivin, jonka tavoitteena on helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta määrittelemällä lisäeläkeoikeuksien kertymistä koskevat vähimmäisvaatimukset. Direktiivi on edelleen neuvoston käsiteltävänä.
 
Työaikadirektiivi
 
Uuden parlamentin on myös seurattava, miten työaikakysymyksen käsittely EU:ssa etenee neuvoston ja parlamentin ennen vaaleja käymien neuvottelujen jälkeen. Äänestyksessä joulukuussa 2008 parlamentti arvioi, että työviikon pituus EU:ssa on rajoitettava 48 tuntiin ja poikkeuksista tähän periaatteeseen on luovuttava.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

EU:n ilmastotavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tehtävä työ

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Ilmastonmuutos on merkittävä haaste ihmiskunnalle. EU:n lainsäädännön täytäntöönpano muutoksen torjumiseksi vaatii suuria ponnisteluja, mutta ei silti yksinään riitä. EU:n on samanaikaisesti jatkettava keskustelua maailmanlaajuisesta Kioton sopimuksen jälkeisestä ilmastosopimusjärjestelmästä, josta on tarkoitus päättää Kööpenhaminassa vuoden 2009 loppuun mennessä.
 
Samalla kun EU pyrkii saavuttamaan asettamansa 20/20/20-tavoitteet vuoden 2020 määräaikaan mennessä (kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia, energiatehokkuutta parannetaan 20 prosenttia ja 20 prosenttia energiasta tuotetaan uusiutuvien energialähteiden avulla), sen haasteena on myös maapallon kasvihuonepäästöjen puolittaminen vuoteen 2050 mennessä. Parlamentin toiveena on, että EU ja muut teollisuusmaat pääsevät yhtenä ryhmänä sopimukseen siitä, että kasvihuonekaasupäästöjä pyritään leikkaamaan 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.
 
Ilmaston lämpiämisen huomioiminen kaikilla politiikanaloilla
 
EU:n on jatkettava ponnistelujaan, jotta maapallon keskilämpötilan nousu teollistumista edeltävään lämpötilaan nähden voidaan rajoittaa korkeintaan 2 celsiusasteeseen. Parlamentti on suositellut, että ilmaston lämpenemistä ja siitä aiheutuvaa ilmastonmuutosta torjutaan kaikilla aloilla ja kaikissa politiikoissa - energiasta ja matkailusta terveyteen, maatalouteen ja älykkäisiin tietokonejärjestelmiin. Euroopan parlamentin jäsenet ovat kuitenkin samalla sitä mieltä, että kaikki kansalaiset on saatava mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan, mikä edellyttää pitkäaikaisia poliittisia ja koulutustoimenpiteitä.
 
Rahoitus
 
Neuvotteluissa EU:n seuraavasta pitkän aikavälin talousarviosta ajanjaksolle vuodesta 2013 eteenpäin ratkeaa, varataanko ilmastonmuutoksen torjumiseen asianmukainen rahoitus. Lisäksi on otettava kantaa siihen, miten kehitysmaita autetaan rajoittamaan ilmastonmuutosta - ja sopeutumaan siihen.
 
Tavoitteena kansainvälinen ilmastosopimus
 
EU:n on jatkettava osallistumista kansainvälisiin neuvotteluihin, joita käydään Kioton sopimuksen jälkeisestä ilmastosopimusjärjestelmästä (vuodesta 2012 eteenpäin). Tavoitteena on saada aikaan sitova maailmanlaajuinen ilmastosopimus joulukuussa 2009 Kööpenhaminassa järjestettävässä Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssissa.
 
CO2-päästöjen leikkaaminen ja energiavarmuuden lisääminen uudistuvien energialähteiden avulla
 
Jos energian säästämistä tehostettaisiin ja uusiutuvien energialähteiden - esim. biomassa, vesivoima, aurinkovoima, tuulivoima tai maalämpö - osuutta kaikista energialähteistä nostettaisiin, kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät ja lisäksi EU:n riippuvuus tuontienergiasta pienenisi.
 
Euroopan komissio arvioi, että ellei minkäänlaisiin toimiin ryhdytä, EU:n on seuraavien kahden-kolmenkymmenen vuoden aikana ostettava noin 70 prosenttia tarvitsemastaan energiasta kolmansista maista - joista osa sijaitsee mahdollisesti epävakailla alueilla.
 
Jokaisen jäsenvaltion on ratkaistava itse, haluaako se investoida ydinenergiaan keinona vähentää sähköntuotannossa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Koska ydinturvallisuuskysymykset koskevat kuitenkin yleisesti koko Eurooppaa, EU:lla on oltava ydinvoimaloiden turvallisuutta ja ydinjätteen käsittelyä koskevia yhteisiä sääntöjä.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

Ulkosuhteet

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Ulkosuhteiden alalla haasteena on muun muassa korvata Venäjän kanssa tehty, vanhentunut kumppanuus- ja yhteistyösopimus uudella järjestelyllä, estää katkokset Venäjältä Ukrainan kautta tulevissa kaasutoimituksissa, poistaa muut kuin tariffeja koskevat esteet Kiinan kanssa käytävästä kaupasta, pyrkiä ratkaisuun Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa ja valvoa, miten assosiaatiosopimusten tekeminen Latinalaisen Amerikan kanssa edistyy.
 
EU ja Venäjä
 
EU:n ja Venäjän suhteita ovat viime vuosina leimanneet vaikeudet, jotka ovat liittyneet etenkin energiatoimituksiin ja Venäjän ja Georgian väliseen kiistaan Etelä-Ossetiasta ja Abhasiasta. Nämä kysymykset nousevat epäilemättä esiin keskusteltaessa siitä, miten korvataan EU:n ja Venäjän kumppanuussopimus, jonka voimassaolo päättyi vuonna 2007. Euroopan parlamentin jäsenet ovat jo todenneet, että heidän on vaikea hyväksyä uutta sopimusta, jos tilanne Georgiassa pysyy ennallaan.
 
Venäjältä tuotava kaasu
 
Euroopan parlamentti antoi syyskuussa 2008 tukensa ehdotukselle, joka koskee Turkista Bulgarian, Romanian ja Unkarin kautta Itävaltaan rakennettavaa Nabucco-kaasuputkea ja tarjoaa vaihtoehdon Venäjän kanssa rakennettaville putkille, jotka "kaikki todennäköisesti lisäävät jäsenvaltioiden taloudellista ja poliittista riippuvuutta Venäjästä". Euroopan parlamentin jäsenet haluavat varmistaa, että Nabucco-hankkeeseen osoitetaan riittävästi talousarviomäärärahoja.
 
EU ja Kiina
 
Euroopan parlamentin mukaan Kiinan protektionistiset käytännöt, liiallinen byrokratia, renminbin aliarvostus, monenlaiset tuet ja se, että teollis- ja tekijänoikeuksia ei noudateta asianmukaisesti ja siten kuin on sovittu, estävät monien EU:n yritysten täysipainoisen pääsyn Kiinan markkinoille. Kiinan muut kuin tariffeihin perustuvat esteet aiheuttavat EU:n yrityksille joka vuosi arviolta 21 miljardin euron tappiot menetettyinä liiketoimintamahdollisuuksina. Euroopan parlamentin jäsenet kiinnittävät näihin esteisiin huomiota siihen asti, että ne poistetaan. Lisäksi parlamentti pitää erittäin tärkeänä sitä, että uudistetusta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävissä neuvotteluissa vahvistetaan ihmisoikeuslausekkeen merkitystä.
 
EU ja Lähi-itä
 
Euroopan parlamentin jäsenet tekevät jatkossakin työtä ratkaisun löytämiseksi Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin ja muistuttavat osapuolia niiden marraskuussa 2007 Annapolisissa antamasta sitoumuksesta jatkaa neuvotteluja tavoitteena solmia rauhansopimus, jossa edellytetään muun muassa, että Israelin oikeutta elää rauhanomaisesti noudatetaan ja että perustetaan elinkelpoinen Palestiinan valtio. Euroopan parlamentin ulkoasianvaliokunta on lykännyt puoltavaa lausuntoaan Israelin tiiviimmälle osallistumiselle yhteisön ohjelmiin osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa.
 
EU ja Etelä-Amerikka
 
Parlamentin jäsenet seuraavat tarkasti tulevia assosiaatiosopimuksia Etelä-Amerikan eri alueiden kanssa (Mercosur-maat, Andien yhteisö ja Keski-Amerikka) samoin kuin Karibian alueen kanssa solmittavaa talouskumppanuussopimusta, jolle Euroopan parlamentin on annettava muodollinen hyväksyntä. Parlamentti valvoo sopimusten edistymistä vuonna 2006 perustettuun EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokoukseen (Eurolat) osallistuvan valtuuskuntansa avulla.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

EU:n laajentuminen

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Vuonna 2007 EU:hun liittyneet Bulgaria ja Romania eivät jää viimeisiksi valtioiksi, jotka niin tekevät. Kroatia, Turkki ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia ovat virallisia ehdokasmaita. Toisilla valtioilla, kuten Serbialla, Montenegrolla ja Kosovolla, liittyminen on mahdollista tulevaisuudessa. Keskustelu siitä, ovatko nämä valtiot valmiita liittymään unioniin, ja kunkin mahdollinen liittymisajankohta, ovat keskeisiä parlamentin tulevina vuosina käsittelemiä kysymyksiä.
 
Seuraava tärkeä ajankohta EU:n laajentumisessa on lokakuussa 2009, kun Euroopan komissio julkaisee vuosittaisen seurantakertomuksensa Kroatiasta, Turkista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, Albaniasta, Bosnia ja Hertsegovinasta, Montenegrosta, Serbiasta ja Kosovosta.
 
Kroatia, Turkki ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia
 
Kroatia näyttää edenneen hyvin kohti jäsenyyttä, vaikka parlamentin jäsenet ovatkin sitä mieltä, että Kroatian täytyy ryhtyä lisätoimiin järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, ja rajakiista Slovenian kanssa aiheuttaa huolta. Turkin rajallinen kehitys vuonna 2008 sai eräät parlamentin jäsenet kyseenalaistamaan Ankaran halukkuuden jatkaa uudistuksia toisten jäsenten ollessa edelleen toiveikkaampia. Tätä kirjoitettaessa ei ollut vielä selvää, milloin jäsenyysneuvottelut entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian (EJTM) kanssa aloitetaan.
 
Länsi-Balkan
 
Länsi-Balkanin maiden, joilla on vakaus- ja assosiaatiosopimuksia EU:n kanssa ja jotka tähtäävät pitkällä aikavälillä EU:n jäsenyyteen, on kehitettävä oikeusjärjestelmäänsä ja poliisilaitostaan noudattamalla oikeusvaltioperiaatetta ja parantamalla hallinnollisia valmiuksia.
 
Serbialla on mahdollisuus päästä ehdokasmaaksi vuonna 2009, jos se saattaa loppuun vaadittavat uudistukset. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian saavuttamaa edistystä poliisi- ja oikeuslaitoksen uudistamisessa varjostavat vaikeudet täyttää poliittisia kriteereitä. Montenegron haasteena on edelleen oikeusvaltion ja hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen. Bosnian johtajien on ensin saavutettava sellainen poliittinen yhteisymmärrys, joka on muualla Länsi-Balkanilla vienyt kohti EU:hun integroitumista. Euroopan komission mukaan Bosnian on lisäksi asetettava EU:hun liittyvät uudistukset tärkeysjärjestyksessä etusijalle. Albanian osalta ratkaisevaa on, miten se hoitaa vuoden 2009 vaalit.
 
Kosovoon lähetettiin Serbian suostumuksella joulukuussa 2008 poliiseja, tuomareita ja tulliviranomaisia tarkoituksena parantaa lainkäytön valvontaa. Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatio (EULEX) on kattavin Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) puitteissa tähän mennessä toteutettu siviilioperaatio. Operaation 16 ensimmäisen kuukauden talousarvio on 205 miljoonaa euroa ja kevääseen 2009 mennessä jo 1 900 ulkomaalaisen ja 1 100 kosovolaisen odotettiin osallistuvan siihen. Euroopan parlamentin ulkoasianvaliokunnan jäsenet ovat kehuneet Serbian rakentavaa asennetta, joka heidän mukaansa käy yksiin Serbian EU-jäsenyyspyrkimyksien kanssa.
 
Liittyminen Euroopan unioniin edellyttää aina Euroopan parlamentin hyväksyntää.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

Maahanmuutto

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Koska EU:hun tulee joka vuosi lukuisia maahanmuuttajia oloissa, jotka ovat usein traagiset, jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä maahanmuuttovirtojen hallitsemiseksi. Näissä asioissa yhden valtion noudattama politiikka vaikuttaa väistämättä naapurivaltioon, etenkin kun kyse on Euroopan eteläosista. Maahanmuuttopolitiikkaa on rakennettava tasapainoisesti siten, että se palvelee niin pohjoista kuin etelääkin.
 
Ensimmäiset hankkeet, kuten EU:n sininen kortti tai palautusdirektiivi, on jo pantu alulle. Seuraavalla vaalikaudella tavoitteena on yhdenmukaistettu ja inhimillinen maahanmuuttopolitiikka, joka on avointa laillisen maahanmuuton osalta ja jossa laittomaan maahanmuuttoon suhtaudutaan tiukasti. Jos ja kun Lissabonin sopimus tulee voimaan, Euroopan parlamentti saa tällä alalla täydet lainsäädäntövaltuudet.
 
Tasapaino maahanmuuttovirtojen hallinnoinnissa
 
Nykyisen parlamentin otettua jo kantaa erittäin kiistanalaiseen palautusdirektiiviin seuraavan parlamentin haasteena on tehdä loppu laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä murhenäytelmistä ja tukea laillisen maahanmuuton väyliä, etenkin aloilla, joilla ei ole riittävästi työvoimaa.
 
Käsiteltävien kysymysten joukossa on etenkin se, miten laittoman työn tekemistä voidaan torjua tehokkaasti. Laillisen maahanmuuton edistäminen jäsenvaltioiden taloudellisten tarpeiden mukaisesti nostaa lisäksi esiin kysymyksen työntekijöiden yhdenvertaisista oikeuksista ja syrjimättömyydestä. Entä millainen asema olisi annettava kausityöntekijöille, joita tarvitaan etenkin maataloudessa, usein vain hyvin lyhyeksi ajanjaksoksi? Kaikista näistä asiakokonaisuuksista tehdään EU:ssa lainsäädäntöehdotuksia.
 
Euroopan parlamentti etsii myös syitä aivovuotoon. Ilmiö saattaa liittyä kolmansien maiden harjoittamaan ammattitaitoisia työntekijöitä houkuttelevaan politiikkaan. Kuinka onnistutaan luomaan "kiertävän maahanmuuton" järjestelmä, jossa työntekijät voivat kehittää taitojaan unionin alueella ja hyödyttää sitten osaamisellaan omaa maataan?
 
Tehokkaampi ja yhteisvastuullisempi turvapaikkajärjestelmä
 
Seuraavalla vaalikaudella nousee esiin myös kysymys siitä, miten Euroopan unioni ottaa vastaan turvapaikanhakijat. Samoin on päätettävä siitä, millainen tulevaisuus on Dublinin yleissopimuksen mukaisella järjestelmällä, jonka tavoitteena on turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaavan jäsenvaltion määrittäminen ja kohtuullisten käsittelyaikojen asettaminen. Käytännössä tilanne on se, että turvapaikanhakijat odottavat toisinaan kuukausia tai joissakin jäsenvaltioissa jopa vuosia - äärimmäisen epätasa-arvoisissa oloissa, sillä jotkut maat turvautuvat säilöönottoon ja toiset taas eivät - ennen kuin heidän hakemuksensa hyväksytään. Tämän lisäksi parlamentin jäsenet ovat kiinnittäneet useaan otteeseen huomiota jäsenvaltioiden väliseen luottamuspulaan sekä siihen, että vastuu turvapaikkahakemusten käsittelystä jakautuu epätasaisesti - suurin hallinnollinen taakka lankeaa eteläisille jäsenvaltioille. Järjestelmää on muokattava siten, että turvapaikkahakemukset voidaan käsitellä nopeammin, ja tarvitaan väline, joka herättää luottamusta jäsenvaltioiden välillä. Joulukuussa esitelty turvapaikkapaketti sisältää useita eri ehdotuksia, joita Euroopan parlamentin jäsenet käsittelevät pyrkiessään löytämään ratkaisun näihin kysymyksiin.
 
Ulkorajojen valvonta ja EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) tulevaisuus
 
EU:n rajaturvallisuusviraston toiminta alkoi lokakuussa 2005. Sen tavoitteena on helpottaa laittoman maahanmuuton torjuntaan liittyvää operatiivista yhteistyötä Euroopan unionin ulkorajoilla. Virastolle olisi saatava keskipitkän aikavälin strategia, kuten viime joulukuussa hyväksytyssä parlamentin mietinnössä esitetään. Parlamentin jäsenten mielestä virasto kärsii siitä, että se on riippuvainen jäsenvaltioiden avokätisyydestä välineistön osalta (lentokoneet, laivat jne.). Olisiko sille siis annettava omat resurssit vai olisiko sen edelleen pysyttävä yhteistyöfoorumina? Parlamentin jäsenet harkitsevat "pakollisen ja peruuttamattoman yhteisvastuun" järjestelmää, joka velvoittaisi jäsenvaltiot tukemaan EU:n rajaturvallisuusvirastoa aineellisten voimavarojen osalta.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

Terrorismi/turvallisuus

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
New Yorkin, Madridin ja Lontoon terrori-iskujen jälkeisinä vuosina jäsenvaltiot ovat sovittaneet paremmin yhteen terrorismin vastaiseen taisteluun liittyvät toimensa muun muassa Europolin ja Eurojustin kaltaisten yhteistyöfoorumeiden avulla. Seuraavalla vaalikaudella etsitään uusia keinoja, joiden avulla terroritekoja voidaan estää ennakolta. Vaakakupissa ovat toisaalta turvallisuus ja suojelu, toisaalta taas yksityisyys ja perusoikeudet.
 
Terrorismi: likaisen pommin uhka
 
Seuraavalla vaalikaudella Euroopan unionin on löydettävä keinoja varautua radiologisilla, biologisilla tai kemiallisilla aseilla tehtävien terrori-iskujen mahdollisuuteen, jotta tällaisen iskun toteutuminen voidaan estää tai sitä vastaan voidaan puolustautua. Niiden jäsenvaltioiden, joilla jo on järjestelmä tällaisten iskujen varalle, olisi voitava siirtää menetelmiään muiden jäsenvaltioiden käyttöön ja tarvittaessa autettava niitä. Lisäksi likaisen pommin valmistamiseen tarvittavien aineiden valvontaa olisi tehostettava.
 
Käsiteltäväksi tulee myös uhrien auttamiseen liittyvää lainsäädäntöä, jonka avulla uhreille annettava sekä fyysinen että psyykkinen hoito pyritään yhdenmukaistamaan unionin korkeimpia normeja vastaavaksi.
 
Kansalaisvapauksien puolustaminen ja henkilötietojen suojaaminen
 
Kysymys siitä, miten pitkälle terrorismin vastaisissa toimissa voidaan mennä kaventamatta kansalaisoikeuksia, kuten yksityisyyden suojaa tai sananvapautta, tulee yhä polttavammaksi. Henkilötietojen ja etenkin digitaalisten tietojen suojaamisesta tulee lähivuosien keskeinen kysymys: näitä tietoja, jotka sisältävät suuren määrän tietoa meistä itsestämme ja tekemisistämme ja joita kerätään kaupallisiin tai turvallisuustarkoituksiin, käsittelevät lukuisat julkiset ja yksityiset toimijat, usein tietämättämme.
 
Enemmistö Euroopan parlamentin jäsenistä on jo useaan otteeseen ilmaissut huolensa siitä, kuinka vähän jäsenvaltiot tuntuvat välittävän henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta. Konkreettisena esimerkkinä ovat lentomatkustajia koskevat matkustajarekisteritiedot, jotka pitävät sisällään tietoja jokaisesta matkustajasta, esimerkiksi tämän kansallisuuden, osoitteen, matkustusreitin ja luottokortin numeron. Tietoja keräävät useat jäsenvaltiot terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ja lähiaikoina on tarkoitus ottaa käyttöön yhteinen eurooppalainen järjestelmä. Kysymys kuuluu, antaako terrorismin vastainen taistelu oikeutuksen tunkeutua tällä tavoin kansalaisten yksityiselämään. Nämä kysymykset, samoin kuin horisontaalinen lainsäädäntö, joka kattaa rikosasioiden yhteydessä käsiteltävien tietojen suojan, ovat seuraavan parlamentin asialistalla.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

Maatalous: talousarviosta käytävän keskustelun ja uuden maailmantilanteen mukainen uudistus

Sivun alkuunSeuraavaEdellinen
 
Kesäkuussa 2009 valittavat parlamentin jäsenet osallistuvat vuodeksi 2013 kaavaillun yhteisen maatalouspolitiikan seuraavan suuren uudistuksen valmisteluihin. Uudistuksen tulokset riippuvat osittain myös siitä, millaiseen sopimukseen jäsenvaltiot pääsevät vuoden 2013 jälkeisestä talousarviosta, ja myös muista tekijöistä, kuten ilmaston kehittymisestä. Jos Lissabonin sopimus ratifioidaan, Euroopan parlamentti saa valtuudet päättää näistä kysymyksistä yhdessä maatalousasioista vastaavien ministerien kanssa.
 
Suuri osa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yhteydessä tehdyistä päätöksistä lakkaa olemasta voimassa vuonna 2013. Voimassaolon päättyessä on arvioitava uudelleen etenkin maanviljelijöiden saamia tukia ja erilaisia markkinoiden sääntelyyn liittyviä välineitä, kuten maitokiintiöitä. Euroopan unionin on siis vaalikaudella 2009–2014 aloitettava uusi laaja uudistus.
 
Talousarvioneuvottelut EU:n seuraavasta rahoituskehyksestä vuodesta 2013 eteenpäin käynnistävät varmasti uudelleen keskustelun YMP:n osuudesta talousarviosta, joten neuvotteluilla on suuri merkitys uudistuksen kannalta. Maatalouspolitiikkaan osoitettavat määrärahat riippuvat suuresti nykyisen talouskriisin laajuudesta ja kestosta sekä siitä, mikä on jäsenvaltioiden taloudellinen tila neuvotteluja käytäessä.
 
Elintarvikkeiden voimakas hinnannousu vuosina 2007–2008 ja maataloustuotteiden markkinoiden epävakaisuus ovat nostaneet YMP:n merkityksen osana maailman elintarviketurvaa erääksi tärkeimmistä ajankohtaisista kysymyksistä. Muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden, kuten energiantuotantoon liittyvien biopolttoaineiden, tuomalla kilpailulla on myös sijansa keskusteluissa.
 
Lisäksi keskeiseksi osaksi uudistusta noussee, mikä on maaseudun kehittämispolitiikan tulevaisuus ylläpidettäessä alueellista koheesiota ja mitkä ovat kansalaisten odotukset etenkin laadun, ympäristön huomioimisen ja eläinten hyvinvoinnin osalta.
 
Uudenlainen ilmasto
 
Eurooppalaisessa maataloudessa on valmistauduttava ilmastonmuutoksen ja sopeuduttava siihen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat todennäköisesti niin maanviljelyssä (kuivuuden lisääntyminen ja satojen pieneneminen etelässä, suurempi luonnonmullistusten riski jne.) kuin karjankasvatuksessakin (uusien tautien ilmeneminen tai jo olemassa olevien virusten muuntuminen vakavin terveydellisin ja taloudellisin seurauksin). Tämän lisäksi Kioton sopimuksen jälkeistä aikaa koskevat neuvottelut tarjonnevat tilaisuuden nykyisten tuotantotapojen arviointiin ja vähemmän saastuttavien järjestelmien kehittämiseen. Muuttuneet olosuhteet on otettava vaiheittain huomioon maataloutta koskevissa päätöksissä.
 
Uusi vastuualue parlamentin jäsenille
 
Jos Lissabonin sopimus tulee voimaan, yhteispäätösmenettelyä sovelletaan keskeisiin yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyviin päätöksiin, mikä merkitsee parlamentin jäsenille uutta vastuuta ja neuvostolle/maatalousasioista vastaaville ministereille neuvotteluvelvollisuutta, jota toistaiseksi ei ole ollut. Tämä vahvistaa osaltaan yhteisen maatalouspolitiikan demokraattista oikeutusta kansalaisten silmissä.
 
Sivun alkuunSeuraavaEdellinen

Lissabonin sopimus tuo lisää valtaa Euroopan parlamentille

Sivun alkuunEdellinen
 
Jos ja kun EU:n jäsenvaltiot ratifioivat Lissabonin sopimuksen, se antaa EU:lle oikeudelliset edellytykset ja välineet tarttua haasteisiin ja vastata kansalaisten vaatimuksiin. Koska sopimus antaisi suoraan valitulle parlamentille lisää valtaa EU:n päätöksenteossa esimerkiksi sisäasioissa, maataloudessa ja talousarviossa, se parantaisi koko EU:n demokraattista vastuuta.
 
Lisää demokraattista vastuuta
 
Sopimus lisäisi demokratiaa Euroopan unionissa, koska kansalaiset saisivat äänensä suoremmin kuuluviin ja koska Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit pääsisivät osallistumaan enemmän EU:n päätöksentekoon.
 
Sopimuksen myötä Euroopan parlamentti saisi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lainsäätäjänä saman aseman kuin jäsenmaita edustava neuvostokin aloilla, joilla sillä ei ole ollut tähän asti valtaa. Näitä ovat erityisesti EU:n talousarvio, maatalouspolitiikka sekä oikeus- ja sisäasiat. Kansalliset parlamentit saisivat oikeuden vastustaa tiettyä ehdotusta katsoessaan, että toissijaisuusperiaatetta on rikottu eli esimerkiksi tilanteessa, jossa tulos on helpompaa saavuttaa kansallisilla toimilla kuin EU:n toimilla.
 
Jäsenvaltioiden hallitusten päämiehet ehdottaisivat komission puheenjohtajaa ottaen huomioon Eurooppavaalien tuloksen. Euroopan parlamentti valitsisi puheenjohtajan jäsentensä enemmistöllä. Myös EU:n uuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimitys edellyttäisi parlamentin hyväksyntää.
 
Kansalaisten oikeuksien lisääminen ja EU:n toiminnan selkiyttäminen kansalaisten näkökulmasta
 
Sopimus vahvistaisi myös kansalaisten oikeuksia. Sen myötä esimerkiksi EU:n perusoikeuskirjasta tulisi oikeudellisesti sitova, jolloin EU:n toimielinten täytyisi pitää huolta siitä, etteivät niiden toimet loukkaa kansalaisten poliittisia, taloudellisia tai sosiaalisia oikeuksia.
 
Kansalaisten uusi aloiteoikeus tarjoaisi ryhmille, jotka saavat kerättyä miljoona allekirjoitusta, mahdollisuuden vaatia komissiota antamaan uusia poliittisia ehdotuksia. Tämä parantaisi kansalaisten mahdollisuuksia osallistua EU:n päätöksentekoon.
 
Lisäksi Lissabonin sopimuksessa toistettaisiin, että EU:n toimivalta on jäsenvaltioiden sille antamaa ja että sen on kunnioitettava jäsenvaltioiden kansallisia identiteettejä.
 
Päätöksenteon tehostaminen
 
Sopimuksella pyritään myös tehostamaan EU:n päätöksentekoa. Neuvoston päätöksenteko helpottuisi, kun yksimielisen päätöksenteon sijaan yhä useammalla alueella tehtäisiin määräenemmistöpäätöksiä. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan pitäisi lisätä EU:n toimien johdonmukaisuutta ja vaikutuksia niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin. Heidän tukenaan toimisi Euroopan ulkosuhdehallinto. 
 
Sopimus parantaisi EU:n mahdollisuuksia toimia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen liittyvillä politiikanaloilla eli esimerkiksi torjua terrorismia tai rikollisuutta. Se parantaisi myös EU:n edellytyksiä toteuttaa hyödyllisiä toimenpiteitä muilla aloilla, kuten energiapolitiikan, kansanterveyden, kansalaisten suojelun, ilmastonmuutoksen, yleishyödyllisten palvelujen, tutkimuksen, avaruuden, alueiden sisäisen ja niiden välisen yhteenkuuluvuuden, kauppapolitiikan, humanitäärisen avun, urheilun ja matkailun aloilla.
 
Lisää lainsäädäntövaltaa Euroopan parlamentille
 
Lissabonin sopimus nostaisi Euroopan parlamentin toiseksi lainsäätäjäksi neuvoston rinnalle monilla uusilla aloilla. Joillakin näistä aloista, joilla neuvosto toimii tällä hetkellä ainoana lainsäätäjänä, päätöksiä tehtäisiin soveltamalla yhteispäätösmenettelyä, josta tulisi tavanomainen lainsäädäntömenettely. Jotkin alat ovat EU:lle täysin uusia politiikanaloja.
 
EU:n nykyiset politiikanalat, joilla ryhdyttäisiin soveltamaan yhteispäätösmenettelyä (luettelo ei ole tyhjentävä)
 
  • maatalous ja kalastus
  • viisumit
  • turvapaikka-asiat (osittain, mm. hakijoiden vastaanotto-olosuhteita koskevat vaatimukset)
  • laillinen maahanmuutto (ml. maahantuloa ja oleskelua koskevat edellytykset)
  • oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa, poliisiyhteistyö, Eurojust sekä Europolia koskevat päätökset
  • vähimmäissäännöt rangaistuksista, joita langetetaan vakavista rikoksista, joihin liittyy rajat ylittäviä näkökohtia
  • yhteiset rahoitussäännökset
  • euron käyttöön liittyvät tarpeelliset toimenpiteet
  • rakennerahastot
 
Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat politiikanalat, joilla sovellettaisiin yhteispäätösmenettelyä (luettelo ei ole tyhjentävä)
 
  • energia (energian sisämarkkinat kuuluvat jo yhteispäätösmenettelyyn)
  • rajatarkastukset
  • urheilu
  • yleistä taloudellista etua koskevat palvelut
  • henkilötietojen suojelu
  • maahanmuutto (ihmiskaupan torjuminen ja kotoutumisen edistäminen)
  • eurooppalaiset teollis- ja tekijänoikeudet
  • kansanterveys: toimenpiteet korkeiden laatuvaatimusten asettamiseksi (yhtenäistämättä kuitenkaan sääntöjä)
  • avaruuspolitiikka
  • Euroopan tutkimusalueen kehittäminen
  • matkailu
 
Parlamentin kanta Lissabonin sopimukseen: jäsenvaltioita kehotettiin ratifioimaan sopimus vuoden 2008 loppuun mennessä
 
Euroopan parlamentti hyväksyi 20. helmikuuta 2008 Lissabonin sopimusta koskevan oma-aloitemietinnön äänin 525 puolesta, 115 vastaan ja 29 tyhjää. Huolimatta siitä – tai juuri siitä syystä – että Lissabonin sopimus antaisi Euroopan parlamentille lisää valtaa, osa poliittisista ryhmistä vastusti sitä ja äänesti sitä vastaan. Jotkin ryhmät vaativat lisää kansanäänestyksiä ja puhuivat demokraattisen vastuun puuttumisesta.
 
Sivun alkuunEdellinen