PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
22.11.2006
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Carl Schlyter, Marie-Hélène Aubert ja Raül Romeva i Rueda
Verts/ALE-ryhmän puolesta
HI-viruksesta/AIDSista (kansainvälinen aids-päivä)
B6‑0624/2006
Euroopan parlamentin päätöslauselma HI-viruksesta/AIDSista (kansainvälinen aids-päivä)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 1. joulukuuta 2006 vietettävän maailman aids-päivän ja sen vastuuteeman: pysäytä AIDS, pidä lupauksesi,
– ottaa huomioon vuonna 2001 annetun Abujan julistuksen,
– ottaa huomioon 21. marraskuuta julkaistun YK:n aids-ohjelman (UNAIDS) ja WHO:n raportin "2006 AIDS Epidemic Update",
– ottaa huomioon 31.5.–1.6.2006 pidetyn YK:n yleiskokouksen, jossa tarkasteltiin edistymistä HIV/AIDS-julistuksen toteutuksessa,
– ottaa huomioon YK:n vuosituhannen julistukseen sisältyneet kehitystavoitteet ja erityisesti tavoitteen HIV/AIDS-epidemian leviämisen pysäyttämisestä vuoteen 2015 mennessä,
– ottaa huomioon kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa asetetun tavoitteen lisääntymisterveydenhuollon yleisestä saatavuudesta vuoteen 2015 mennessä,
– ottaa huomioon yhteisön toimintaohjelman HIV/AIDSin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi, joka kattaa kaikki kehitysmaat vuosina 2007–2011 ja jonka Euroopan komissio hyväksyi huhtikuussa 2005,
– ottaa huomioon Gleneaglesin huippukokouksessa ja YK:ssa vuonna 2005 tehdyt sitoumukset, että ennaltaehkäisy ja hoito ovat kaikkien saatavilla vuoteen 2010 mennessä,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että UNAIDSin 21. marraskuuta 2006 julkaiseman raportin mukaan vuonna 2006 tuli ilmi 4,3 miljoonaa uutta tartuntaa, joista 2,8 miljoonaa (65 prosenttia) Saharan eteläpuolisessa Afrikassa,
B. ottaa huomioon, että 95 prosenttia kaikista 39,5 miljoonasta HIV/AIDS-tartunnan saaneista elää kehitysmaissa,
C. ottaa huomioon, että tartuntamäärät Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa ovat nousseet yli 50 prosenttia vuoden 2004 jälkeen ja että uusien tartuntojen määrä on vähentynyt vain harvoissa maissa,
D. ottaa huomioon, että niistä 6,8 miljoonasta HIV-potilaasta, jotka ovat köyhistä tai keskivarakkaista maista ja jotka tarvitsevat retroviruslääkehoitoa, ainoastaan 24 prosentilla on mahdollisuus saada tarvittava hoito,
E. ottaa huomioon, että HIV/AIDS-orpoja on arviolta 15 miljoonaa, joista jopa 12,3 miljoonaa elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa,
F. ottaa huomioon, että vanhemmat sisarukset ja isovanhemmat ottavat usein vastuun suurista määristä AIDS-orpoja ja että HIV/AIDSiin kuoleva nuorten aikuisten sukupolvi jättää tietyt maat ilman riittävää määrää opettajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä ja muita keskeisten alojen ammattilaisia,
G. ottaa huomioon, että AIDS vaikuttaa suhteettoman rankasti taloudellisesti aktiivisten nuorten sukupolveen,
H. ottaa huomioon, että koko maailman HIV-potilaista 50 prosenttia on naisia ja että lähes 60 prosenttia Afrikan HIV-potilaista on naisia,
I. ottaa huomioon, että naisten sosioekonominen asema ja riippuvuus miehistä aiheuttaa monissa maissa usein sen, etteivät he pysty turvalliseen sukupuoliseen kanssakäymiseen, joten mikrobilääkkeitä pidetään lupaavana keinona ehkäistä aidsia,
J. katsoo, että sukupuolten epätasa-arvo ja naisiin kohdistuva väkivalta lietsovat edelleen epidemiaa,
K. katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet liittyvät erottamattomasti HIV:n ja muiden köyhyyteen liittyvien sairauksien ehkäisemiseen,
L. katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan, jos seksuaali- ja lisääntymisterveysasiat otetaan täysipainoisesti mukaan näitä kehitystavoitteita koskevaan ohjelmaan,
M. katsoo, että HI-viruksen kanssa elävillä on erityisiä lisääntymisterveyttä koskevia tarpeita perhesuunnittelun, turvallisen synnytyksen ja lasten imetyksen kannalta, jotka usein jätetään huomiotta epidemian naisistuessa,
N. katsoo, että äidistä lapseen leviävän HIV:n ehkäisemisen kaltaisia menetelmiä olisi täydennettävä jatkamalla äideille annettavaa antiretroviraalista lääkehoitoa,
O. katsoo, että viisi vuotta Dohan julistuksen jälkeen rikkaat maat eivät täytä velvoitettaan varmistaa, että kehitysmaissa on saatavilla halvempia elintärkeitä lääkkeitä,
P. ottaa huomioon, että WHO:n mukaan 74 prosenttia AIDS-lääkkeistä on edelleen monopolin alaisia, 77 prosenttia afrikkalaisista jää edelleen vaille AIDS-hoitoa ja 30 prosenttia maailman väestöstä on edelleen vailla mahdollisuutta saada säännöllisesti elintärkeitä lääkkeitä,
1. myöntää, että HIV/AIDS-tilanne on maailmanlaajuinen hätätila ja yksi merkittävimmistä kehityksen, edistymisen ja vakauden haasteista niin yhteiskunnissamme kuin koko maailmassa;
2. kehottaa kaikkia kansainvälisiä avunantajia varmistamaan, että HIV:n ehkäisemistä koskevilla ohjelmilla tavoitetaan henkilöt, joilla on pahin tartuntariski, koska UNAIDSin päätelmissä todetaan, että haavoittuvassa asemissa olevista ryhmistä ei ole huolehdittu;
3. kehottaa Kansainvälistä valuuttarahastoa luopumaan rahapoliittisista ehdoista ja finanssipoliittisista ylärajoista, jotka pakottavat maat supistamaan kansanterveys- ja koulutusmenojaan;
4. myöntää pandemian yleisen leviämisen ja naisistumisen ja toteaa, että 50 prosenttia koko maailman HIV-tartunnan saaneista on naisia;
5. kehottaa varmistamaan kaikissa tukiohjelmissa, että kun potilaan hoito on aloitettu, rahoitusta saadaan tauottomana jatkuvaa hoitoa varten, ettei hoidon katkeamisesta aiheutuva lääkkeen vastustuskyky yleisty;
6. korostaa, että kaikkea naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuten perheväkivaltaa, raiskauksia, pakkoavioliittoja, prostituutiota, naiskauppaa ja naisten sieppaamisia aseellisissa konflikteissa ja tyttöjen orjuutta on torjuttava, koska ne edistävät HIV/AIDS-epidemian leviämistä; kehottaa siksi komissiota ja kumppanimaita asettamaan naisten suojelemisen näiltä käytänteiltä etusijalle ja käynnistämään suojelemista koskevia ohjelmia;
7. korostaa, että EU:n on rahoitettava ohjelmia, joilla varmistetaan, että raiskauksen uhreiksi joutuneet naiset saavat terveydenhuoltopalveluja ja että he voivat sopeutua uudelleen yhteiskuntaan ja välttää leimautumisen, joka usein uhkaa tällaisten rikosten uhreja;
8. korostaa, että EU:n on rahoitettava erityisohjelmia varmistaakseen, että lapset, jotka ovat joutuneet AIDS-epidemian uhreiksi menetettyään yhden tai molemmat vanhemmistaan tai sairastuttuaan itse, jatkavat koulunkäyntiä;
9. pyytää komissiota ja kumppanimaidemme hallituksia varmistamaan, että koulutus ja terveys, etenkin HIV/AIDS sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys, asetetaan etusijalle maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa;
10. pyytää komissiota ja jäsenvaltiota tukemaan ohjelmia, joilla torjutaan homofobiaa ja puretaan esteitä, jotka estävät taudin tehokkaan torjunnan etenkin Kambodžassa, Kiinassa, Intiassa, Nepalissa, Pakistanissa, Thaimaassa ja Vietnamissa sekä koko Latinalaisessa Amerikassa, joissa on yhä enemmän HIV-tartuntoja miesten kanssa sukupuoliyhteydessä olevien miesten keskuudessa;
11. korostaa, että avunantajien on lisättävä lähivuosina kaikkien ehkäisyvälineiden – myös HI-viruksen ehkäisyyn tarkoitettujen kondomien – rahoituksen kokonaismäärää, jotta saatavilla olevien ehkäisyvälineiden ostamiseen saataisiin tarvittavat varat;
12. korostaa, että kaikille terveydenhuollon parissa työskenteleville, mukaan lukien perhesuunnitteluasiantuntijat, pitäisi antaa erityiskoulutusta siinä, miten sukupuolitauteja ja erityisesti naisten ja nuorten saamia infektiota ehkäistään ja diagnosoidaan ja miten annetaan niitä koskevia neuvoja, koska tällaiset taudit edistävät HIV:n leviämistä;
13. on huolestunut siitä, että UNAIDSin raportissa korostetaan, että turvaseksiä ja HI-virusta koskevan tiedon määrä on useissa maissa edelleen vähäinen, ja että tämä kattaa myös maat, joissa kyseisellä epidemialla on ollut huomattavat vaikutukset; pyytääkin tässä yhteydessä, että vastuullista seksikäyttäytymistä ja sukupuolitautien (HIV mukaan lukien) tehokasta ehkäisemistä koskevasta tiedotuksesta, koulutuksesta ja neuvonnasta tehdään keskeinen osa kaikkia lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluja;
14. pyytää edistämään laadukkaiden kondomien saatavuutta ja jakelua ensisijaisena toimena seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevissa Euroopan unionin ohjelmissa sekä rohkaisemaan kondomien käyttöä muiden ehkäisymenetelmien kanssa; korostaa, että kondomien tehokkuudesta annetut harhaanjohtavat tiedot on oikaistava;
15. korostaa, että HIV/AIDS-epidemian torjuntastrategioissa on suhtauduttava kokonaisvaltaisesti ennaltaehkäisyyn, valistukseen ja hoitoon ja niihin pitää sisällyttää tällä hetkellä käytössä olevat teknologiat, laajempi hoitoonpääsy sekä rokotteiden pikainen kehittäminen, jos niistä halutaan tehokkaita;
16. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään jyrkästi mikrobilääkkeiden kehittämiseen myönnettäviä varoja, sillä varovaisten arvioiden mukaan vain osittainkin tehoavan mikrobilääkkeen käyttöönotolla vältettäisiin 2,5 miljoonaa HIV-tapausta kolmen vuoden aikana ja tarvittavan rahoitustuen avulla toimiva mikrobilääke voitaisiin kehittää vuosikymmenen loppuun mennessä;
17. kehottaa Yhdysvaltain vastavalittua kongressia luopumaan Bushin hallinnon global gag -ehdosta, jolla kiellettiin myöntämästä rahoitusta ulkomaisille kansalaisjärjestöille, jos ne antavat abortteja koskevaa neuvontaa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Yhdysvaltain hallitus muuttaa kantaansa lisääntymisterveyden menoihin sovellettavasta global gag -ehdosta;
18. kehottaa WTO:a arvioimaan uudelleen Trips-sopimuksen vaikutuksia lääkkeiden kohtuuhintaisuuteen ja saatavuuteen kehitysmaissa viisi vuotta Dohan julistuksen jälkeen ja varmistamaan, että kaikki maat kykenevät vaalimaan kansanterveyttä;
19. kehottaa Yhdysvaltoja käyttämään erityisesti kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten avulla vaikutusvaltaansa, jotta kehittymässä olevat maat pidättyisivät hyväksymästä tiukempia määräyksiä teollis- ja tekijänoikeuksista;
20. kehottaa EU:ta täsmentämään, että se ei pyri vauhdittamaan Trips + -toimiaan talouskumppanuussopimuksilla, joilla taataan pikemminkin kehitysmaille lisää liikkumavaraa Trips-joustavuuden vapaaseen käyttöön;
21. edellyttää tukea alueellisen ja kansallisen geneerisiä lääkkeitä koskevan teollisuuden kehittämiseen, jotta kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus helpottuisi;
22. kehottaa lääkeyhtiöitä lopettamaan vauraiden maiden hallituksiin vaikuttamisen, jotta ne hyväksyisivät tiukempia teollis- ja tekijänoikeusmääräyksiä maailmanlaajuisesti, ja lopettamaan köyhien maiden painostamisen, jotta nämä hyväksyisivät kansanterveyttä haittaavia tiukempia teollis- ja tekijänoikeusmääräyksiä.
23. pitää tärkeänä varmistaa, että liian rajoittavat tai vaivalloiset menettelyt eivät vaaranna tavoitetta kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuudesta kehitysmaissa;
24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille, Kansainväliselle valuuttarahastolle, Yhdysvaltain hallitukselle, YK:n pääsihteerille sekä UNAIDSin, UNDP:n ja UNFPA:n johtajille.