PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
7.2.2007
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Bruno Gollnisch, Petre Popeangă ja Carl Lang
ITS-ryhmän puolesta
8.–9. maaliskuuta 2007 pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen valmistelusta
B6‑0040/2007
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8.–9. maaliskuuta 2007 pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen valmistelusta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon vuonna 2000 pidetyssä Lissabonin huippukokouksessa asetetut tavoitteet,
– ottaa huomioon Saksan puheenjohtajuuskauden tavoitteet vuoden 2007 ensimmäiselle puoliskolle,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon ECOFIN-neuvoston laatiman asiakirjan, jossa painotetaan erityisesti seuraavia asioita: kasvun sävyttämien aikojen käyttäminen rakenneuudistusten toteuttamiseen ja talousarvion konsolidoimisen jatkamiseen, sopivan tasapainon aikaansaaminen julkisten menojen ja verotuksen välille, suoraa verotusta koskevan pohdinnan aloittaminen, yritysten hallinnollisen taakan vähentäminen, joidenkin jäsenvaltioiden varoittaminen tuottavuuden ja innovaatioiden puutteesta,
B. ottaa huomioon, että työttömyyden väheneminen Euroopassa (7,6 prosenttia Euroopan unionin työikäisestä väestöstä, mutta edelleenkin lähes 17 miljoonaa työtöntä) johtuu pääasiassa suhdannetekijöistä, kuten avustettujen työsopimusten, jotka usein määräaikaisia, määrän kasvusta varsinkin nuorten tapauksessa sekä suotuisasta väestönkasvusta, suurten ikäluokkien eläkkeelle lähdöstä sekä työmarkkinoille saapuvien ihmisten määrän vähenemisestä,
C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin kasvuprosentti oli vuonna 2006 2,6, kun taas Yhdysvalloissa se oli 3,6, Kiinassa yli 10 ja Intiassa 9 prosenttia, ja että se on näin ollen maailman talousmahtien kasvuprosenteista kaikkein heikoin,
D. muistuttaa, että valtioiden ja hallitusten päämiesten maaliskuussa 2000 vuodeksi 2010 vahvistamia Lissabonin kriteereitä ei ole vielä lähestulkoonkaan saavutettu varsinkaan, mitä tulee15–64-vuotiaiden (70 prosenttia), naisten (60 prosenttia) ja ikääntyneiden työntekijöiden (50 prosenttia) työllisyysasteeseen,
E. toteaa, että Euroopan unionissa tutkimus on pysähdyksissä ja että kolmen prosentin tasoa bruttokansantuotteesta ei varmaankaan saavuteta vuoteen 2010 mennessä talousarvion vakautta koskevan sopimuksen vuoksi, joka sulkee pois sellaiset investoinnit, jotka edistävät Euroopan talouksien uudenaikaistamista ja kilpailukykyä,
F. pahoittelee sitä, että vahva euro aiheuttaa haittaa tuotteita Euroopan unionin ulkopuolelle vieville yrityksille samoin kuin se, että Euroopan keskuspankki nostaa korkoja, aiheuttaa haittaa yrityksille ja yksityishenkilöille Euroopassa,
1. katsoo, että Saksan puheenjohtajakauden tavoitteet sinänsä toivottavaa hallinnollisten ja byrokraattisten rasitteiden vähentämistä lukuun ottamatta suuntautuvat kohti taloudellista ja sosiaalista liberalismia (postipalvelujen kokonaisvaltainen vapauttaminen, monipuolinen energiapolitiikka, puhelinyhtiöiden avaaminen kilpailulle, ...), jota kaikki jäsenvaltiot eivät kannata;
2. katsoo, että Euroopan keskuspankki jarruttaa yksinomaan inflaation torjuntaan keskittyvällä politiikallaan Euroopan talouskasvua ja estää lainanottoon tai talousarvion alijäämään perustuvan suurten hankkeiden politiikan toteuttamisen;
3. korostaa, että Maastrichtin sopimuksessa talousarvion vakautta koskevaa sopimusta varten vahvistettu kolmen prosentin alijäämäaste ei ole realistinen eikä perustu mihinkään johdonmukaisiin makrotaloudellisiin kriteereihin tai mihinkään taloussykliin;
4. katsoo, että ainoastaan järkevällä protektionistisella politiikalla ja joustavilla tulleilla voitaisiin estää Euroopan talouden ja maatalouden nääntyminen ja tulevaisuudessa eurooppalaisten palveluyritysten uudelleensijoittaminen;
5. on huolissaan eläkkeiden rahoittamiseen ja sosiaaliturvaan liittyvistä ongelmista, jotka kärjistyvät lähivuosina, koska Euroopan väestö ikääntyy;
6. katsoo, että ei-eurooppalaisten siirtolaisten kutsuminen apuun ei ole oikea ratkaisu työikäisen väestön määrän säilyttämiseksi nykyisellä tasolla, vaan ennemminkin pitäisi nostaa eläkeikää, kehittää käsityö-, kotiteollisuus- ja elintarvikealan työmahdollisuuksia ja koulutusta, sillä kyseisillä aloilla on nykyään liian vähän oppisopimuskoulutukseen osallistuvia, sekä tietenkin laatia kattava perhe- ja syntyvyyspolitiikka;
7. tuomitsee utopistiset ja perusteettomat laskelmat, joita Yhdistyneet Kansakunnat ja Maailmanpankki ovat tehneet Euroopassa vallitsevasta siirtolaistyövoiman tarpeesta (Maailmanpankin mukaan 79 miljoonaa henkeä vuoteen 2050 mennessä);
8. tuomitsee komission malthusilaisen politiikan, joka tekee Euroopan unionin yhä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta maailmasta, mitä tulee unionin taloudellisen kehityksen ja elintarvike- ja energiatuvallisuuden varmistamiseen;
9. vahvistaa jälleen yhteisön etuuskohteluperiaatteen olevan yksi eurooppalaisen solidaarisuuden perusperiaatteista ja olennainen perustekijä siinä, että eurooppalaiset voivat tiedostaa kuuluvansa samaan suvereeneista kansakunnista muodostuvaan maantieteelliseen kokonaisuuteen;
10. katsoo, että julkiset palvelut ovat osa joidenkin jäsenvaltioiden kulttuuria, että näin ollen niitä on puolustettava ja uudenaikaistettava ja että komissio ei voi yleisen edun valvojan ominaisuudessa kilpailuttaa niitä;
11. katsoo, että elintarviketurvallisuuden ja kansalaisten terveyden on oltava Saksan puheenjohtajuuskauden painopistealueiden joukossa varsinkin nyt, kun lintuinfluenssavirus H5N1 on taas ajankohtainen ongelma;
12. on hämmästynyt siitä, että komissio ja neuvosto eivät kumpikaan tuomitse yritysten tai niiden kotipaikan uudelleensijoittamisia Euroopan unionin ulkopuolelle, sillä ne vaarantavat tuhansia työpaikkoja jo ennestään työttömyyden vaivaamilla alueilla ja jättävät kyseiset valtiot vaille huomattavia verotuloja;
13. katsoo, että Maailman kauppajärjestön ja Dohan kierroksen uudelleenkäynnistyminen ei voi tapahtua hinnalla millä hyvänsä ja että YMP ei saa missään olosuhteissa toimia Yhdysvaltojen ja nousevien maiden välillä tehtävien sopimusten korjausmekanismina;
14. tuomitsee painokkaasti neuvoston kaikki yritykset puuttua millään tavalla suoraan verotukseen, joka kuuluu jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden piiriin, yritysverotus mukaan lukien;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille.