Päätöslauselmaesitys - B6-0343/2008Päätöslauselmaesitys
B6-0343/2008

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

2.7.2008

suullisesti vastattavien kysymysten B6‑0166/2008 ja B6‑0167/2008 johdosta
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Francis Wurtz, Luisa Morgantini, Kyriacos Triantaphyllides, Umberto Guidoni, Miguel Portas ja Bairbre de Brún
GUE/NGL-ryhmän puolesta
palestiinalaisten vankien tilanteesta Israelin vankiloissa

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B6-0343/2008

Menettely : 2008/2607(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B6-0343/2008
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B6-0343/2008
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B6‑0343/2008

Euroopan parlamentin päätöslauselma palestiinalaisten vankien tilanteesta Israelin vankiloissa

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen ja erityisesti sen ihmisoikeuksia koskevan 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antavan lausunnon Länsirannan muurin rakentamisen seurauksista,

–  ottaa huomioon EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston Luxemburgissa 16. kesäkuuta 2008 pidetyn kahdeksannen kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon Israelissa ja palestiinalaisalueilla 30. toukokuuta–2. kesäkuuta 2008 vierailleen tilapäisen valtuuskunnan raportin,

–  ottaa huomioon YK:n päätöslauselmat Lähi-idän konfliktista,

–  ottaa huomioon 12. elokuuta 1949 tehdyn Geneven neljännen yleissopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana ja erityisesti sen 1–12, 27, 29–34, 47, 49, 51, 52, 53, 59, 61–77 ja 143 artiklan,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 9 artiklan ja 37 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

–  ottaa huomioon Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kertomuksen vuodelta 2007 ja erityisesti sen miehitettyjä palestiinalaisalueita koskevan osan,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 10. joulukuuta 1984 päätöslauselmallaan 39/46,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Israelin viranomaiset ovat panneet vankilaan vuodesta 1967 alkaen yli 700 000 palestiinalaista; ottaa huomioon, että miehitetyillä palestiinalaisalueilla asuvista 3,5 miljoonasta palestiinalaisesta on tällä hetkellä Israelin pidätys- ja kuulustelukeskuksissa ja vankiloissa noin 10 000 henkeä, joiden joukossa on 118 naista,

B.  ottaa huomioon, että Israel on pidättänyt ja vanginnut yli 6 000 palestiinalaista lasta kansannousun alettua syyskuussa 2000; ottaa huomioon, että Israelin pidätys- ja kuulustelukeskuksissa ja vankiloissa on tällä hetkellä 376 lasta,

C.  ottaa huomioon, että Israelin allekirjoittaman lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja Israelin omien lakien mukaan kaikki alle 18-vuotiaat määritellään lapsiksi; ottaa huomioon, että miehitetyn Palestiinan alueilla voimassa olevien Israelin sotilaslakien mukaan palestiinalaiset kuitenkin lasketaan aikuisiksi 16 ikävuodesta alkaen,

D.  ottaa huomioon, että nuoria vankeja pidetään epäinhimillisissä oloissa, pakotetaan asumaan likaisissa, ahtaissa selleissä, eristetään usein kosteisiin selleihin, jotka ovat kooltaan 1,5 x 1,5 metriä ja joihin ei pääse päivänvaloa, sekä pakotetaan usein asumaan yhdessä aikuisten vankien kanssa, mikä altistaa heidät pahoinpitelyille ja ahdistelulle,

E.  toteaa, että valtaosaa Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaisvangeista pidetään Israelin alueella sijaitsevissa vankiloissa; ottaa huomioon, että humanitaarisessa lainsäädännössä kielletään siviilihenkilöiden, mukaan lukien pidätettyjen ja vankien, siirtäminen miehitetyltä alueelta miehittäjävaltion alueelle,

F.  katsoo, että se, ettei Israel noudata tätä sääntöä ja se, että Israel säännönmukaisesti kieltäytyy antamasta matkustuslupia, ovat pääasialliset syyt siihen, että Länsirannalta ja Gazan alueelta kotoisin olevien vankien ja heidän omaistensa on mahdotonta harjoittaa vierailuoikeuttaan asianmukaisesti; ottaa huomioon, että noin 1 240 palestiinalaista vankia, joista 840:ä pidetään täysin eristyksissä, jää kokonaan vaille omaistensa vierailuja, mikä on vastoin Geneven neljännen yleissopimuksen 116 artiklaa,

G.  ottaa huomioon, että Israel pitää tällä hetkellä noin 730 palestiinalaista vankia, joista kolmetoista on lapsia, "hallinnollisesti pidätettyinä" ilman syytteeseenasettamista tai oikeudenkäyntiä, mikä perustuu hallinnollisiin määräyksiin eikä tuomioistuimen päätökseen; ottaa huomioon, että Israel ei piittaa "hallinnollisen pidätyksen" soveltamista koskevista oikeudellisista rajoituksista, ottaa huomioon, että vaikka pidätetyt voivat valittaa pidätyksestä, ei heille itselleen eikä heidän asianajajilleen anneta mahdollisuutta tutustua heitä vastaan esitettyyn todistusaineistoon; ottaa huomioon, ettei Israel ole koskaan määritellyt kriteerejä sille, mistä 'valtion turvallisuus' muodostuu,

H.  ottaa huomioon, että 48 parlamentaarikon, jotka muodostavat lähes kolmasosan Palestiinan lakiasäätävän neuvoston vaaleilla valituista jäsenistä, pidättäminen haittaa vakavalla tavalla Palestiinan demokraattista elämää; ottaa huomioon, että Israel on niin ikään pidättänyt ja vanginnut vaaleilla valittuja kunnanvaltuustojen jäseniä,

I.  ottaa huomioon, että poliittisia vankeja koskeva kysymys on ratkaisevan tärkeällä sijalla poliittisella agendalla ja että sillä on merkittäviä poliittisia, sosiaalisia ja humanitaarisia vaikutuksia, ottaa huomioon, että palestiinalaiset poliittiset vangit ja aikaisemmin pidätettynä olleet henkilöt ovat merkittävässä asemassa palestiinalaisyhteiskunnassa,

J.  ottaa huomioon, että eri ryhmittymiä edustavien vangittujen poliittisten johtajien toukokuussa 2006 hyväksymä vankien asiakirja toimi perustana kansallista sovintoa koskevalle asiakirjalle ja pohjusti tietä kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamiselle,

K.  ottaa huomioon, että palestiinalaisvankeja kohdellaan nöyryyttävällä ja alentavalla tavalla; ottaa huomioon, että Israelin viranomaiset käyttävät edelleen fyysisiä kuulustelukeinoja ja fyysistä ja henkistä uhkailua, joka toisinaan muuttuu kidutukseksi, tavoitteena pidätettyjen pelottelu ja tunnustusten saaminen, ottaa huomioon, että kansainvälinen oikeus kieltää ehdottomasti kidutuksen,

L.  ottaa huomioon, että kahdessa israelilaisten kansalaisjärjestöjen vuonna 2007 julkaisemassa raportissa todettiin, että palestiinalaisiin vankeihin kohdistetaan fyysistä väkivaltaa ja että heidän perustarpeitaan lyödään laimin esimerkiksi jättämällä heidät vaille ruokaa ja unta yli 24 tunniksi, ottaa huomioon, että kyseiset seikat vahvistettiin kidutusta Israelissa vastustavan julkisen komitean (PCATI) raportissa, jonka otsikkona oli "Kyse ei ole puolustuksesta: sotilaiden palestiinalaisia vankeja kohtaan harjoittama väkivalta" ja joka julkaistiin 22. kesäkuuta 2008; ottaa huomioon, että vaikka sotilaiden palestiinalaisia vankeja kohtaan harjoittama väkivalta on hyvin tunnettu ilmiö, vain muutamassa pahoinpitelytapauksessa on ryhdytty tutkintaan ja oikeustoimiin; ottaa huomioon, että väkivaltaa ja häirintää käytetään toisinaan painostuskeinona, jolla pyritään saamaan palestiinalaisvankeja Israelin yhteistyökumppaneiksi tai ilmiantajiksi,

M.  ottaa huomioon, että useilta niistä 1180 palestiinalaisvangista, jotka ovat Punaisen Ristin kansainvälinen komitean diagnoosin mukaan sairaita tai loukkaantuneita ja joista noin 160 on vakavasti sairaita, on kielletty asianmukainen lääkärinhoito Geneven kuudennen yleissopimuksen 91 artiklan vastaisesti,

N.  ottaa huomioon, että EU:n ja Israelin välisessä toimintasuunnitelmassa (vuodelta 2004) selkeästi sisällytetään ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittaminen Euroopan unionin ja Israelin yhteisiin arvoihin, ottaa huomioon, että EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen (vuodelta 2000) 2 artiklan mukaan Euroopan yhteisöjen ja Israelin väliset suhteet perustuvat ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittamiseen, jonka pitäisi ohjata sisäistä ja kansainvälistä politiikkaa ja joka on olennainen osa sopimusta,

1.  vaatii Israelia panemaan täytäntöön EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen 2 artiklan ja kehottaa Israelia miehitysvaltiona noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja humanitaarista lainsäädäntöä ja erityisesti säännöksiä, jotka koskevat siviiliväestön suojelua miehitetyillä alueilla; kehottaa neuvostoa toteuttamaan tarvittavat painostustoimet, jotta Israel kunnioittaisi kansainvälisiä oikeudellisia normeja miehitetyillä palestiinalaisalueilla;

2.  uskoo vahvasti, että EU:n ja Israelin välisten suhteiden parantamisen pitäisi olla johdonmukaista ja sidoksissa siihen, että Israel noudattaa kansainvälisen lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan ja erityisesti kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta;

3.  on tyytyväinen EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston kahdeksannen kokouksen päätökseen perustaa varsinainen ihmisoikeuksien alivaliokunta ihmisoikeustyöryhmän sijaan; kehottaa kuulemaan kattavasti Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla toimivia ihmisoikeusjärjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä sekä ottamaan ne täysimittaisesti mukaan seuraamaan Israelin edistymistä kansainvälisen lainsäädännön mukaisten velvoitteidensa noudattamisessa;

4.  kehottaa Israelia uudistamaan palestiinalaislapsiin sovellettavaa sotilaslainsäädäntöään ja siten saattamaan lainsäädäntönsä yhdenmukaiseksi nuoriso-oikeutta koskevien kansainvälisten normien kanssa sekä erityisesti

  • a.lopettamaan mielivaltaiset ja laittomat alle 18-vuotiaiden henkilöiden pidätykset;
  • b.lopettamaan alle 18-vuotiaiden henkilöiden hallinnollisen pidättämisen käytännön;
  • c.muuttamaan välittömästi Palestiinan miehitettyjä alueita koskevia määräyksiä lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja Israelin omien lakien mukaisesti, mitä tulee aikuisiän määrittelyyn;
  • d.takaamaan turvalliset ja inhimilliset olosuhteet pidätetyille tai vangituille nuorille lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja muiden oikeudenkäyttöä ja nuorten pidätysolosuhteita koskevien YK:n normien mukaisesti;

5.  kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita ja komissiota panemaan täytäntöön EU:n suuntaviivat lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin suhteissaan Israeliin ja tekemään Israelin pidättämien palestiinalaislasten suojelusta olennaisen osan vuoropuhelua suhteiden kaikilla tasoilla;

6.  muistuttaa Israelia siitä, että Länsirannalta ja Gazasta kotoisin olevien palestiinalaisten vankien pitäminen vangittuina israelilaisissa vankiloissa on vastoin Israelin kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteita; vaatii panemaan välittömästi täytäntöön vankien oikeuden omaisten vierailuihin ja kehottaa Israelin viranomaisia aivan ensimmäiseksi luomaan tarvittavat edellytykset tämän oikeuden harjoittamiselle;

7.  toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että yksilön oikeudet ja ihmisoikeuksien kaikinpuolinen kunnioittaminen parantavat turvallisuutta; katsoo, että turvallisuustarpeiden ja yksilön oikeuksien välisessä suhteessa on aina kunnioitettava tinkimättä ihmisoikeuksia; kehottaa siksi Israelin hallitusta ja knessetiä lopettamaan kidutuksen sen kaikissa muodoissa ja tarkastelemaan uudelleen laittomia taistelijoita koskevaa lakiaan, joka antaa mahdollisuuteen hallinnolliseen pidätykseen, ja saattamaan sen yhdenmukaiseksi humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeusstandardien kanssa;

8.  kehottaa Israelia uudistamaan palestiinalaisvankeihin soveltamaansa sotilaslainsäädäntöä sekä kiinnittämään erityistä huomiota

  • a.oikeuteen saada viipymättä oikeusapua sekä ennen kuulustelua että sen aikana;
  • b.kaiken pakottamalla saadun todistusaineiston hylkäämiseen;
  • c.oikeuteen pysyä miehitetyillä palestiinalaisalueilla pidätettynä ollessa;

9.  toistaa tuomitsevansa kaikenlaisen kidutuksen ja huonon kohtelun; kehottaa Israelia, joka on YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen sopimusvaltio, varmistamaan välittömästi, että sopimusta noudatetaan Israelissa, ja

  • a.lopettamaan välittömästi kaikenlaisen huonon kohtelun ja kidutuksen pidätyksen, kuulustelun ja vankeuden aikana, antamaan säädöksiä tästä asiasta ja selvittämään perusteellisesti ja puolueettomasti kaikki palestiinalaisvankien kiduttamista ja pahoinpitelyä koskevat väitteet sekä saattamaan syyllisiksi todetut oikeuden eteen;
  • b.varmistamaan, että vankilaolojen vähimmäisstandardeista pidetään kiinni ruoan, vankiloiden koon ja sijainnin, huonoilta sääolosuhteilta suojaamisen ja perheenjäsenten vierailujen suhteen;
  • c.takaamaan kaikille palestiinalaisvangeille riittävät terveydenhoitomahdollisuudet;

10.  on huolestunut palestiinalaisista naisvangeista, jotka joutuvat säännöllisesti väkivallan, sukupuolisen häirinnän ja muunlaisten rangaistusten kohteeksi; kehottaa Israelin viranomaisia parantamaan merkittävästi haavoittuvassa asemassa olevien vankien, erityisesti äitien ja nuorten naisten, suojelua;

11.  kehottaa jälleen kerran vapauttamaan välittömästi kaikki Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsenet;

12.  panee merkille joidenkin palestiinalaisten poliittisten vankien moraalisen ja poliittisen merkityksen palestiinalaisyhteisössä ja heidän kykynsä toimia sovittelevana voimana sekä yhteisön sisällä että konfliktissa Israelin kanssa; toistaa näkemyksensä, että heidän vapauttamisensa on tärkeää luottamuksen rakentamisen kannalta ja vaatii siksi vapauttamaan huomattavan määrän palestiinalaisia poliittisia vankeja, etenkin Marwan Barghoutin; tähdentää, että konfliktin ratkaisuun on sisällytettävä kaikkien palestiinalaisten poliittisten vankien vapauttaminen;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman, neuvostolle, komissiolle, Israelin hallitukselle, knessetille, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, parlamentaarisen Euro-Välimeri-yleiskokouksen puheenjohtajalle, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle, YK:n ihmisoikeuskomissaarille ja YK:n pääsihteerin erityisedustajalle lapsia ja aseellisia konflikteja koskevissa kysymyksissä.