PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euro–Välimeri-alueen talous- ja kauppakumppanuudesta Brysselissä 9. joulukuuta 2009 pidettävän kahdeksannen Euro–Välimeri-maiden kauppaministerikokouksen edellä
18.11.2009
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Yannick Jadot Verts/ALE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0147/2009
B7‑0148/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma Euro–Välimeri-alueen talous- ja kauppakumppanuudesta Brysselissä 9. joulukuuta 2009 pidettävän kahdeksannen Euro–Välimeri-maiden kauppaministerikokouksen edellä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 28. marraskuuta 1995 annetun Barcelonan julistuksen, jolla perustettiin Euroopan unionin ja Välimeren eteläisten ja itäisten maiden välinen kumppanuus,
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2003 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" (KOM(2003)0104), 12. toukokuuta 2004 annetun Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan komission strategia-asiakirjan (KOM(2004)0373), Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia koskevista komission ehdotuksista 9. joulukuuta 2004 annetun komission tiedonannon neuvostolle (KOM(2004)0795), Israelia, Jordaniaa, Marokkoa, palestiinalaishallintoa, Tunisiaa ja Libanonia koskevat toimintasuunnitelmat sekä eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006[1],
– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian[2], Israelin[3], Marokon[4], Jordanian[5], Egyptin[6], Libanonin[7] ja Algerian[8] väliset Euro–Välimeri-assosiaatiosopimukset sekä Euroopan yhteisöjen sekä Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön väliaikaisen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksen kaupasta ja yhteistyöstä[9]; ottaa huomioon tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22. joulukuuta 1995 tehdyn EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95[10],
– ottaa huomioon 25. helmikuuta 2004 allekirjoitetun Jordanian, Egyptin, Tunisian ja Marokon välisen vapaakauppasopimuksen eli niin sanotun Agadirin sopimuksen,
– ottaa huomioon Barcelonan prosessin käynnistämisen jälkeen pidettyjen Euro–Välimeri‑ministerikokousten ja alakohtaisten ministerikokousten päätelmät, erityisesti Marseillessa 2. heinäkuuta 2008 pidetyn kauppaministereiden seitsemännen Euro–Välimeri-kokouksen päätelmät,
– ottaa huomioon Euro–Välimeri-maiden valtion- ja hallitusten päämiesten 13. heinäkuuta 2008 pitämän Pariisin huippukokouksen, jossa perustettiin Välimeren unioni,
– ottaa huomioon Manchesterin yliopiston kehityspolitiikan ja -hallinnon instituutissa tehdyn Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin,
– ottaa huomioon Alexandriassa 18. ja 19. lokakuuta 2009 pidetyn talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten Euromed-huippukokouksen loppujulistuksen,
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa EU:n Välimeren-politiikasta ja erityisesti 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euro–Välimeri-alueen vapaakauppa-alueen perustamisesta ja 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Barcelonan prosessista: Välimeren unioni,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,
A. toteaa, että vuoden 1995 Barcelonan konferenssissa käynnistettiin erittäin kunnianhimoinen hanke eli uusien ja entistä tiiviimpien poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen yhteyksien luominen Välimeren pohjois- ja etelärannan alueiden välille; ottaa huomioon, että hanke on edelleen varsin keskeneräinen,
B. toteaa, että Välimeren unionin, jolla on määrä elvyttää Euro–Välimeri-yhdentymisprosessia konkreettisilla ja näkyvillä hankkeilla, perustamistyötä ei ole vielä saatettu loppuun,
C. ottaa huomioon, että EU on allekirjoittanut assosiaatiosopimukset kaikkien Välimeren eteläisten kumppanuusmaiden kanssa Syyriaa ja Libyaa lukuun ottamatta; ottaa huomioon, että neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Syyrian kanssa on saatettu päätökseen, mutta Syyria on lykännyt sopimuksen allekirjoitusta; ottaa huomioon, että komissio on aloittanut neuvottelut Libyan kanssa,
D. ottaa huomioon, että Välimeren pohjois- ja etelärannan välillä vallitsee edelleen huomattava taloudellinen, sosiaalinen ja väestöllinen epätasapaino, mikä lujittaa alueen epävakauden ja maahanmuuttoon ja ympäristöön liittyvien paineiden perussyynä olevaa varallisuuseroa, ja että Välimeren maiden kehityksessä on huomattavia eroja,
E. ottaa huomioon, että Välimeren eteläisten ja itäisten maiden taloudet ovat voimakkaasti riippuvaisia ulkomaankaupasta; ottaa huomioon, että 50 prosenttia näistä kauppavirroista suuntautuu EU:hun, vaikka ne muodostavat vain kahdeksan prosenttia EU:n ulkomaankaupasta, ja että kauppatase on EU:lle ylijäämäinen; ottaa huomioon, että Välimeren eteläisten ja itäisten maiden viennin rakenne ei ole kovin monipuolistunut ja että kyseiset maat ovat edelleen erikoistuneet aloihin, joilla ei saada aikaan paljonkaan kasvua,
F. ottaa huomioon, että Välimeren eteläiset ja itäiset maat kilpailevat voimakkaasti ja tavalla, joka ei ole kestävä, EU:n vientimarkkinoista paitsi toistensa kanssa, myös EU:n eteläisten jäsenvaltioiden kanssa, joilla on käytettävissään unionin rakenne- ja koheesiorahastot sekä muita tukia,
G. ottaa huomioon, että eteläisten maiden alueellinen yhdentyminen on täysin keskeneräistä ja että eteläisten maiden keskinäiset kauppavirrat ovat heikosti kehittyneet ja vastaavat ainoastaan kuutta prosenttia Välimeren eteläisten ja itäisten maiden kokonaiskaupasta,
H. katsoo, että tällä tilanteella voi olla hyvin kielteisiä vaikutuksia Euro–Välimeri-yhdentymisprosessiin ja erityisesti Välimeren eteläisten ja itäisten maiden elintarviketurvaan ja ‑omavaraisuuteen, ja vapaakauppa-alueen perustamiseen, sillä se lisää kaupankäynnin keskittymisvaikutusta, esimerkiksi lisäämällä riippuvuutta muutamista - lähinnä maatalousalan - tuotteista, joita viedään EU:hun, ja samalla lisäämällä peruselintarvikkeiden tuontitarvetta, eikä sen vuoksi hyödytä Välimeren eteläisiä ja itäisiä maita eikä niiden yrityksiä,
I. katsoo, että Välimeren eteläisten ja itäisten maiden on poistettava koko alueen yhdentymisprosessia tällä hetkellä haittaavat poliittiset ja taloudelliset esteet, jotta niiden keskinäinen yhteistyö olisi tuloksekkaampaa,
J. katsoo, että saadakseen aikaan kehityksen kannalta myönteisiä vaikutuksia Barcelona-prosessin taloutta ja kauppaa koskevan luvun olisi vahvistettava Välimeren eteläisten ja itäisten maiden integroitumista EU:n eteläisten jäsenvaltioiden kanssa sekä varmistettava niiden talouden monipuolistuminen ja sen hyötyjen tasapuolinen jakaantuminen, jotta Euro–Välimeri-alueen talous- ja kauppakumppanuuden tärkein tavoite, nimittäin Välimeren pohjois- ja etelärannan välisen kehityskuilun kaventaminen, voidaan saavuttaa,
K. ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisin vaikutukset ovat lisänneet kumppanuusmaiden jo kohtaamia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, erityisesti työttömyyden ongelmaa; ottaa huomioon, että Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin mukaan työttömyys ja muut sosiaaliset koettelemukset lisääntyisivät lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, minkä vuoksi uuden kauppasopimuksen ajoittamisessa on oltava erittäin tarkkoja,
1. pahoittelee, että Euro–Välimeri-kumppanuuden tärkein tavoite, kaikkien osaksi tuleva rauhanomainen alueellinen kehitys, on edelleen saavuttamatta; korostaa, että tämän prosessin onnistuminen edellyttää kaikilta osapuolilta pitkäjänteistä ja yhtenäistä toimintaa ja erityisesti myös vapaakauppasopimuksen tavoitteen tarkistamista vuoteen 2010 mennessä, kun otetaan huomioon Välimeren eteläisten ja itäisten maiden kasvava elintarviketurvan puute, kiihtyvä aavikoituminen ja ympäristörasitus koko Välimeren alueella sekä kestävän taloudellisen edistyksen puuttuminen, mitä tulee kaupan vapauttamiseen useimmissa Välimeren eteläisissä ja itäisissä maissa sekä kansalaisyhteiskunnan ja Välimeren kummankin puolen kansojen suurempaan osallistumiseen;
2. katsoo, että lukuisat sisäsyntyiset vaikeudet, sekä taloudelliset että poliittiset, ovat myötävaikuttaneet näihin kielteisiin kehityskulkuihin; pahoittelee, että näiden samojen poliittisten syiden vuoksi viimeisin Euro–Välimeri -ulkoministerikokous peruttiin eikä Välimeren unioni ole edistynyt;
3. katsoo, että toistuvat esteet ovat merkki siitä, että taloussuhteita syvennettäessä on samalla syvennettävä poliittisia suhteita; katsoo, että todellinen alueellinen ja taloudellinen integraatio on mahdollista ainoastaan, jos saavutetaan konkreettista edistymistä nykyisten konfliktien ratkaisemisessa sekä demokratian ja ihmisoikeuksien alalla;
4. kehottaa komissiota, EU:n jäsenvaltioita ja Välimeren eteläisiä ja itäisiä maita ottamaan huomioon rahoitus-, talous- ja ympäristökriisin vaikutukset sisällyttämällä talous- ja kauppakumppanuuteen laajemmin sosiaaliset ja ympäristöä koskevat huolenaiheet; kehottaa Välimeren eteläisten ja itäisten maiden hallituksia panemaan täytäntöön yhtenäisiä ja tehokkaita työllisyyttä ja sosiaalista suojelua koskevia politiikkoja kriisin vaikutusten lieventämiseksi;
5. huomauttaa tässä yhteydessä, että vapaakauppa-aluetta koskevaa tavoitetta, sellaisena kuin se sai alkunsa vuonna 1995 hyvin erilaisissa oloissa, ei voida enää mitata yksinomaan otaksutun - ja kestämättömän - talouskasvun mittapuulla, vaan pikemminkin työpaikkojen luomisen, elintarviketurvan vahvistamisen ja Välimeren erittäin uhanalaisen ekosysteemin – jota voidaan pitää alueen keskeisenä tuotantotekijänä – suojelemisen mittapuulla; huomauttaa, että nuorten ja naisten työttömyys on Välimeren maiden kiireellisin sosiaalinen ongelma;
6. korostaa Välimeren eteläisten ja itäisten maiden alueellisen yhdentymisen sekä eteläisten maiden keskinäisen kaupankäynnin vahvistamisen merkitystä; pahoittelee, että eteläisten maiden keskinäinen yhteistyö on edelleen heikosti kehittynyttä; katsoo eteläisten maiden keskinäisen yhteistyön olevan ensisijaisen tärkeää mielekkään ja kestävän Euromed-kauppasopimuksen kannalta;
7. kannustaa voimakkaasti Välimeren eteläisiä ja itäisiä maita kehittämään eteläisten maiden keskinäistä kauppaa Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian allekirjoittaman Agadirin taloussopimuksen mukaisesti; katsoo, että nämä toimet ovat olennaisia alueellisen yhdentymisen kannalta, ja kehottaa muita maita osallistumaan niihin; painottaa, että EU:n toimielinten on vastattava myönteisesti teknistä ja rahoitustukea koskeviin pyyntöihin, joilla edistetään tällaista eteläisten maiden taloudellista yhdentymistä;
8. kehottaa Euro–Välimeri-alueen kauppaministereitä hyväksymään alueellisen sopimuksen yleisestä Euro–Välimeri-alueen alkuperäsääntöjä koskevasta järjestelmästä, jolla tasoitetaan tietä alkuperäsääntöjen yksinkertaistamiselle, ja toteuttamaan jatkotoimia yleisen Euro–Välimeri-alueen alkuperäkumulaatiota koskevan järjestelmän täytäntöönpanemiseksi;
9. panee merkille, että Euro–Välimeri-alueen kauppaministerit keskustelevat toimista Euro–Välimeri-alueen kauppa- ja taloussuhteiden nykyisten puutteiden korjaamiseksi, uudesta Euro–Välimeri-alueen kaupan etenemissuunnitelmasta sekä uudesta järjestelmästä kaupan ja investointien edistämiseksi alueella; panee lisäksi merkille, että tämä etenemissuunnitelma sisältää maataloutta, palveluja, investointeja ja sääntelykysymyksiä, teollis- ja tekijänoikeuksia sekä väärennösten torjuntaa, kilpailua ja julkisia hankintoja, alkuperäsääntöjä ja kaupan suojakeinoja koskevia määräyksiä; ei ole edelleenkään vakuuttunut siitä, että nämä kysymykset olisivat alueen taloudellisen yhteistyön heikkouden perussyynä, vaan katsoo sen kärsivän pikemminkin täydentävän tuotantojärjestelmän puuttumisesta alueelta kilpailuedun omaavilla aloilla; näitä ovat esimerkiksi tekstiili- ja vaatetusala ja uusiutuvan energian tuotantojärjestelmät;
10. painottaa, että keskustelut on käytävä osapuolten keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiirissä sen varmistamiseksi, että Välimeren eteläisillä ja itäisillä mailla on oikeus päättää kaupan vapautumisen vauhdista ja valvoa kansallisen tason taloudellisia ja sosiaalisia kehitysstrategioita; muistuttaa, että vapaakauppasopimuksesta käytävät neuvottelut on suunniteltava keskitetysti ja asteittaisesti Välimeren eteläisten ja itäisten maiden sosiaalis-taloudellisiin oloihin sopivan, rationaalisen ja ennakoitavan kumppanuuden puitteissa;
11. korostaa, että vapauttamisen jatkamisessa maatalouden ja kalastuksen alalla olisi otettava huomioon tarve suojella herkkiä hyödykkeitä, samalla kun arvioidaan järjestelmällisesti vapauttamisprosessin sosiaalisia vaikutuksia maaseutuväestöön; kehottaa Euro–Välimeri-kumppaneita keskustelemaan yhdennetyn Euro–Välimeri-maatalouspolitiikan laatimisesta, joka perustuu hankintaketjun täydentävyyteen, yhteisen maatalouspolitiikan ja Euromed-kehyksen tavoitteiden yhtenäisyyteen, elinkelpoiseen vesipolitiikkaan ja elintarvikeomavaraisuuden vaatimusten asettamiseen kaupallisten näkökulmien edelle;
12. katsoo palvelusektorin olevan ratkaisevan tärkeä Välimeren eteläisten ja itäisten maiden kehityksen kannalta; kehottaa kuitenkin huolehtimaan siitä, että palvelujen vapauttaminen toteutetaan vain yhdessä Välimeren eteläisten ja itäisten maiden kanssa sovitulta pohjalta siten, että ne säilyttävät oikeuden toteuttaa taloutensa herkkien ja haavoittuvaisten alojen avaamisen asteittain ja kontrolloida sitä; katsoo, että kaupalliset palvelut on syytä erottaa julkisista palveluista; korostaa, että viimeksi mainitut – ja erityisesti ne palvelut, jotka liittyvät ihmisten perustarpeisiin kuten terveyteen, koulutukseen, veteen ja energiaan – on jätettävä neuvottelukehyksen ulkopuolelle;
13. kehottaa mukauttamaan teollisuuden vapauttamisen aikataulun kussakin maassa taloudellisten ja sosiaalisten olojen, erityisesti työttömyysasteen, sekä vapauttamisen aiheuttamien ympäristövaikutusten mukaan; korostaa, että talous- ja kauppakumppanuuden olisi edistettävä erilaistamista teollisuustuotteiden tuotannossa sekä lisäarvon kasvattamista; kehottaa Välimeren eteläisiä ja itäisiä maita laatimaan alueellisia toimintalinjoja, joissa otetaan huomioon hyvin pienten yritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten rooli;
14. palauttaa mieliin Euroopan parlamentin useaan otteeseen esittämät kehotukset perustaa Euro–Välimeri-alueen investointi- ja kehityspankki, joka pystyy houkuttelemaan EU–Välimeri-alueelta puuttuvia suoria ulkomaisia investointeja;
15. muistuttaa huolestumisestaan Manchesterin yliopiston laatiman, vapaakauppa-alueen vaikutuksia kestävään kehitykseen koskevan arvioinnin tuloksista, mitä tulee odotettuihin vapaakauppa-alueen kielteisiin sosiaalisiin ja ympäristövaikutuksiin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä; toistaa komissiolle osoittamansa pyynnön sisällyttää kyseisessä arvioinnissa esitetyt suositukset vapaakauppa-aluetta koskeviin tuleviin neuvotteluihin, jotta tutkimuksessa puolustetut sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän kehityksen näkökulmat otettaisiin huomioon;
16. katsoo, että vapaakauppa-aluetta olisi täydennettävä myöntämällä asteittain ja ehdollisesti työntekijöille vapaa liikkuvuus; katsoo, että on kiireellisesti luotava oikeudelliset ja hallinnolliset menettelyt viisumien myöntämisen helpottamiseksi erityisesti niiden kohdalla, jotka toimivat Euro–Välimeri-alueen kumppanuuden puitteissa, opiskelijat, yliopistohenkilökunta ja sosiaalis-taloudelliset toimijat mukaan lukien;
17. pyytää komissiota pitämään parlamentin täysin ajan tasalla edistymisestä Syyrian kanssa tehtävän assosiaatiosopimuksen suhteen, jonka allekirjoittamista Syyria on hiljattain lykännyt; on huolestunut neuvottelujen aloittamisesta Libyan kanssa ja pyytää komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille täydet tiedot, pitämään sen osallisena ja kuulemaan sitä neuvottelujen kaikissa vaiheissa;
18. panee merkille myös, että useat Välimeren maat ovat ilmaisseet mielenkiintonsa EU:n kanssa tekemiensä kauppasopimusten syventämiseen ja/tai laajentamiseen; pyytää komissiota, pitäen silmällä Lissabonin sopimuksessa Euroopan parlamentille kaupan suhteen myönnettyjä uusia toimivaltuuksia, ottamaan tällaisista uusista sopimuksista neuvotellessaan huomioon Euroopan parlamentin aikaisemman päätöslauselman;
19. korostaa myös, että kahdenvälisillä lähestymistavoilla ei saisi heikentää monenvälistä alueellista lähestymistapaa; katsoo, että vaikka komissio edistää yhteistyön tiivistämistä edistyneimpien kumppaneiden kanssa ja ottaa niiden poliittiset, kulttuuriset ja sosiaaliset erityispiirteet asianmukaisesti huomioon, sen on pidettävä kiinni alueiden välisten neuvottelujen periaatteesta;
20. korostaa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen roolia kumppanuudessa demokraattisena elimenä, jossa kokoontuu parlamentin jäseniä Välimeren kummaltakin puolelta lujittamaan Barcelonan prosessin kolmea pilaria; kehottaa tiivistämään Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen, komission ja Euroopan unionin neuvoston välistä talousasioiden yhteistyötä;
21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden sekä Välimeren eteläisten ja itäisten maiden valtionpäämiehille, hallitusten päämiehille ja parlamenteille sekä Euro–Välimeri-alueen parlamentaariselle edustajakokoukselle.
- [1] EYVL L 310, 9.11.2006, s. 1.
- [2] EYVL L 97, 30.3.1998, s. 2.
- [3] EYVL L 147, 21.6.2000, s. 3.
- [4] EYVL L 70, 18.3.2000, s. 2.
- [5] EYVL L 129, 15.5.2002, s. 3.
- [6] EYVL L 304, 30.9.2004, s. 39.
- [7] EYVL L 143, 30.5.2006, s. 2.
- [8] EYVL L 265, 10.10.2005, s. 2.
- [9] EYVL L 187, 16.7.1997, s. 3.
- [10] EYVL L 35, 13.2.1996, s. 1.