Päätöslauselmaesitys - B7-0622/2010Päätöslauselmaesitys
B7-0622/2010
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS mehiläishoitoalan tilanteesta

18.11.2010

suullisesti vastattavan kysymyksen B7‑0564/2010 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti

Paolo De Castro maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta


Menettely : 2010/2778(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0622/2010
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0622/2010
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0622/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma mehiläishoitoalan tilanteesta

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 9. lokakuuta 2003 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen mehiläistarhauksen ongelmista[1],

–   ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY[2],

–   ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi mehiläishoitoalalla toteutettavista toimista[3],

–   ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22. lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007[4] (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus), jossa on Euroopan unionin mehiläishoitoa koskevia erityissäännöksiä,

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman mehiläishoitoalan tilanteesta[5],

–   ottaa huomioon neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteen I muuttamisesta klotianidia, tiametoksaamia, fiproniilia ja imidaklopridia koskevien erityissäännösten osalta 12. maaliskuuta 2010 annetun komission direktiivin 2010/21/EU[6],

–   ottaa huomioon neuvoston direktiivin 92/65/ETY liitteessä E olevan 1 ja 2 osan muuttamisesta tiloilta tulevien eläinten sekä mehiläisten ja kimalaisten terveystodistusten mallien osalta 6. toukokuuta 2010 annetun komission päätöksen 2010/270/EU[7],

–   ottaa huomioon 28. toukokuuta 2010 annetun komission kertomuksen toimia, joiden tavoitteena on parantaa mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edellytyksiä, koskevien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 105 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen soveltamisesta (KOM(2010)0267),

–   ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 11. elokuuta 2008 julkaiseman tieteellisen raportin[8] sekä sen teettämän ja 3. joulukuuta 2009 hyväksymän tieteellisen raportin[9], jotka koskevat Euroopan mehiläiskuolleisuutta ja mehiläisten seurantaa,

–   ottaa huomioon 1. syyskuuta 2010 esitetyn suullisen kysymyksen (O-0119/2010 – B7‑0564/2010) mehiläishoitoalan tilanteesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että kaikki 27 EU:n jäsenvaltiota ovat käyttäneet kolmivuotiskaudeksi laadittuja Euroopan mehiläishoitoalan kansallisia ohjelmia ja että keskimääräinen käyttöaste on ollut 90 prosenttia; ottaa huomioon, että komissio ilmoitti edellä mainitussa 28. toukokuuta 2010 antamassaan kertomuksessa, että kansallisista mehiläishoito-ohjelmista on ollut hyötyä viime vuosina,

B.  ottaa huomioon, että parhaillaan vietettävän Euroopan luonnon monimuotoisuuden teemavuoden aikana luonnon monimuotoisuus on koko maailmassa vakavasti uhattuna, mitä ilmentää eri lajien 100–1 000 kertaa tavallista nopeampi häviämisvauhti; ottaa huomioon, että mehiläishoitoalalla on strategisesti tärkeä rooli yhteiskunnassa, koska se tarjoaa yleishyödyllisiä ympäristöalan palveluita, ja että mehiläishoito on arvokas esimerkki "vihreästä työllisyydestä" (luonnon monimuotoisuuden ja ekologisen tasapainon edistäminen ja säilyttäminen sekä kasvien suojelu) sekä maaseutuympäristössä tapahtuvan kestävän tuotannon malli,

C. ottaa huomioon, että nykyiset ohjelmat päättyvät vuonna 2013; toteaa, että EU:n nykyisin mehiläishoitoalalle myöntämä tuki riippuu yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) nykyisistä yksityiskohtaisista säännöistä; katsoo, että alan toimijoiden on tehtävä suunnitelmia vuoden 2013 jälkeiselle ajalle; ottaa huomioon, että komissio aikoo julkaista tulevaa YMP:tä koskevan tiedonannon viimeistään marraskuussa 2010,

D. pitää maatalouden etujen kannalta erittäin tärkeänä, että mehiläiset säilyvät pölyttäjinä; ottaa huomioon, että FAO on varoittanut kansainvälistä yhteisöä pölyttävien hyönteisten, myös hunajamehiläisten, määrän hälyttävästä vähenemisestä; ottaa huomioon, että 84 prosenttia Euroopan kasvilajeista ja 76 prosenttia elintarviketuotannosta on riippuvaisia mehiläisten suorittamasta pölytyksestä, jonka taloudellinen arvo on paljon suurempi kuin mehiläisten tuottaman hunajan arvo,

E.  toteaa, että mehiläiskuolleisuus on paheneva ongelma monilla alueilla, joka johtuu usean tekijän yhteisvaikutuksesta ja että näitä tekijöitä ovat mehiläissairaudet, se, että mehiläisten vastustuskyky taudinaiheuttajia ja loisia vastaan on heikentynyt, ilmaston ja osittain maankäytön muutokset, joiden vuoksi mehiläisillä on ajoittain pulaa ravinnosta ja rehusta, sekä myös hunajakasvien asteittaisesta hävittämisestä, kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja viljelymenetelmistä, jotka eivät ole kestäviä,

F.  katsoo, että mehiläisyhdyskuntien määrän vähenemistä joissakin jäsenvaltioissa ei voida varmuudella yhdistää muuntogeenisten organismien käyttöön, koska niiden viljeleminen on toistaiseksi vähäistä, ja että yhden kasviryhmän viljelyn lisääntyminen johtaa hunajakasvien häviämiseen,

G. katsoo, että maailmanlaajuinen mehiläistautien kirjo on jatkuvassa kasvussa, joten Apis mellifera -lajista on vaarassa tulla uhanalainen laji erityisesti siksi, että varroapunkin haitallinen lisääntyminen vaarantaa mehiläisten immuunijärjestelmän, aiheuttaa kaikenlaisia sairauksia ja on siksi Euroopan mehiläisyhdyskuntiin vaikuttava merkittävä terveysongelma,

H. katsoo, että tarvitaan lisätutkimuksia, jotta pölyttävien lajien hupeneminen voidaan kääntää päinvastaiseksi, ja välttää muualla maailmassa ilmenneet tilanteet, joissa luonnollisten pölyttäjien määrä on niin vähäinen, että hedelmien, vihannesten ja eräiden peltokasvien tuotannossa tarvitaan ihmisten suorittamaa pölytystä, mistä koituu viljelijöille tuntuvia lisäkuluja,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan hunajamarkkinat ovat 40-prosenttisesti riippuvaisia maahantuonnista; ottaa huomioon, että EU:n hunajatarjonnan omavaraisuuden puute johtaa hintojen voimakkaaseen vaihteluun, mihin on syynä myös maailmanmarkkinoilla esiintyvät väärennökset, kun EU:n markkinoiden äskettäinen avaaminen kolmansista maista tuotavalle hunajalle on asettanut koko EU:n hunajantuottajat epäedulliseen kilpailutilanteeseen,

J.   ottaa huomioon, että sekä jäsenvaltiot että alan toimijat ovat ilmoittaneet konkreettisista tarpeista parantaa täytäntöönpanosääntöjä ja jatkaa tukemista pitkällä aikavälillä,

K. ottaa huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden ja mehiläishoitoalan järjestöjen välillä tarvitaan parempaa yhteistyötä ohjelmien laatimiseksi niin, että jokaisella jäsenvaltiolla on mahdollisuus pyytää tietoja ja tarvittaessa jakaa niitä eurooppalaisille organisaatioille, joihin se kuuluu,

L.  ottaa huomioon, että edellä mainitussa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 11. elokuuta 2008 julkaisemassa tieteellisessä raportissa korostettiin jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien vähyyttä ja vaihtelevuutta sekä yhteisten suorituskykyä mittaavien ilmaisimien yhdenmukaistamisen puutetta,

M. ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden on direktiivin 2010/21/EU nojalla varmistettava, että 1. marraskuuta 2010 lähtien otetaan käyttöön tiettyjä kasvinsuojeluaineita koskevia merkintävaatimuksia, että tuotteille myönnettäviin lupiin sisällytetään riskinhallintatoimenpiteitä ja että otetaan käyttöön seurantaohjelmia, joilla varmennetaan mehiläisten välitön ja välillinen altistuminen tietyille tehoaineille,

1.  pitää edellä mainittua komission 28. toukokuuta 2010 julkaisemaa kertomusta myönteisenä; toteaa kuitenkin, että nykyiset ohjelmat päättyvät vuonna 2013, ja on huolissaan Euroopan mehiläishoitoalan jatkuvista lukuisista haasteista ja ongelmista, kuten markkinointikysymyksistä, hintojen vaihtelusta, nuoren polven värväämisestä mehiläishoitajiksi, mehiläishoitajien ikääntymisestä Euroopan unionissa, mehiläisyhdyskuntien vähenemisestä ja monista eri syistä johtuvan mehiläiskuolleisuuden aiheuttamista yleisistä hankaluuksista;

2.  kehottaa komissiota reagoimaan myönteisesti jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden pyyntöihin esimerkiksi parantamalla tuotantoennusteita koskevia tilastotietoja, samanlaisten laatuvaatimusten soveltaminen mukaan luettuna, ja parantamalla ja yhdenmukaistamalla mehiläishoidon seuranta- ja tutkimusohjelmia;

3.  kehottaa komissiota harkitsemaan hunajan alkuperämerkintäsääntöjen muuttamista maatalouden laatupolitiikkaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen yhteydessä, jotta kuluttajat eivät saa harhaanjohtavia tietoja erityisesti, kun kyseessä ovat EU:sta ja EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevien hunajalaatujen sekoitukset;

4.  korostaa, että tuotteen hygieniavaatimuksia on parannettava yhdenmukaistamalla rajatarkastuksia erityisesti kolmansista maista peräisin olevan tuonnin yhteydessä, koska huonolaatuisen hunajan tuonti, väärennökset ja korvikkeet vääristävät markkinoita ja aiheuttavat jatkuvia hintoihin ja lopulliseen laatuun liittyviä paineita EU:n sisämarkkinoilla; katsoo, että tuotteen etiketissä tai pakkauksessa olevassa tuotteen nimessä tai graafisessa tai muussa visuaalisessa elementissä voi olla viittaus hunajaan vain, jos vähintään 50 prosenttia tuotteen sisältämästä sokerista on peräisin hunajasta;

5.  kehottaa komissiota harkitsemaan, että mehiläishoitajien kuulemisesta tehtäisiin pakollista, kun unionin ja jäsenvaltioiden viranomaiset laativat mehiläishoito-ohjelmia ja asiaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan varmistaa näiden ohjelmien vaikuttavuus ja oikea-aikainen täytäntöönpano;

6.  kehottaa komissiota laatimaan kolmivuotisia ohjelmia, jotka perustuvat arvioiden sijasta kaikkien jäsenvaltioiden tekemään ilmoitukseen tosiasiassa laskettujen mehiläispesien lukumäärästä;

7.  myöntää, että on erittäin tärkeää kehittää innovatiivisia ja tehokkaita varroapunkin torjuntamenetelmiä, sillä se aiheuttaa vuosittain huomattavat tappiot tietyillä alueilla; katsoo, että varroapunkkia ja kaikkia siihen liittyviä sairauksia torjuvan tehokkaan eläinlääkinnällisen hoidon saatavuutta on lisättävä koko Euroopassa; pyytää komissiota ottamaan käyttöön yleisohjeet alan eläinlääkinnällistä hoitoa varten ehdottomasti yhteistyössä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa;

8.  kehottaa komissiota mukauttamaan Euroopan eläinlääkintäpolitiikan soveltamisalaa ja rahoitusta, jotta mehiläisten ja mehiläishoitoalan erityispiirteet voidaan ottaa huomioon ja pyrkiä siten yhteistyössä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa tehostamaan mehiläistautien valvontaa ja parantamaan tehokkaan ja standardoidun eläinlääketieteen saatavuutta koko unionissa;

9.  kehottaa komissiota sovittamaan paremmin yhteen jäsenvaltioissa toteutettavia eri tutkimusohjelmia, jotta se voi laatia mehiläiskuolleisuuden torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman; toteaa, että tähän olisi sisällytettävä kestävien ja pölyttäjien kannalta suotuisten viljelykäytänteiden valtavirtaistaminen välttämällä yhden kasviryhmän viljelyä ilman vaihtelua;

10. kehottaa komissiota panemaan täytäntöön edellä mainitussa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 3. joulukuuta 2009 julkaisemassa tieteellisessä raportissa annetut suositukset ja erityisesti rahoittamaan erityistutkimuksia, jotka perustuvat käynnissä olevaan työhön, jotta voidaan ymmärtää paremmin mehiläisten terveyteen vaikuttavia tekijöitä;

11. edellyttää mehiläiskuolemien riippumatonta ja oikea-aikaista tutkimista ja kehottaa komissiota varmistamaan, että tiedot kasvinsuojeluaineiden (esimerkiksi peitattujen siementen) ja muuntogeenisten kasvien sekä siitepölyn välityksellä leviävien toksiinien vaikutuksista ympäristöön ja tiettyihin lajeihin julkaistaan ja että uudet aloitteet perustuvat luotettavaan tieteelliseen tietoon ja tilastolliseen näyttöön; kehottaa komissiota käynnistämään näitä kysymyksiä koskevan tutkimuksen ja esittämään sen tulokset kohtuullisessa ajassa;

12. kehottaa komissiota varmistamaan, että YMP:ssä jatketaan ja vahvistetaan mehiläishoitoalan nykyistä tukea ja sitä koskevaa nykyistä politiikkaa vuoden 2013 jälkeen ja taataan siten alan jatkuvuus ja alalla tehtävät parannukset; pitää myönteisenä, että komissio päätti heinäkuussa 2010 lisätä mehiläishoito-ohjelmien talousarviota; myöntää, että näin voidaan tukea Euroopan mehiläishoitoalan jatkokehittämistä ja edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä; panee merkille mehiläisten merkityksen myös tuotantotason ylläpitämisessä sekä peltokasvien viljelyssä että puutarhaviljelyalalla ja katsoo, että on tärkeää maksaa korvaus tämän julkisen ympäristöhyödykkeen tarjoamisesta;

13. kehottaa komissiota varmistamaan, että uusien ammattimaisten mehiläishoitajien valistukseen ja koulutukseen sekä heille tarkoitettuihin tiedotuskampanjoihin saadaan rahoitustukea, ja keskittymään erityisesti siihen, että uudet mehiläishoitajat saavat alalla jalansijaa, mahdollisuus kokemustenvaihtoon muiden maiden mehiläishoitajien kanssa mukaan luettuna;

14. kehottaa komissiota kartoittamaan jäsenvaltioiden suostumuksella ja koordinoidusti eläinlääkintäyksiköiden ja mehiläishoitajien järjestöjen kanssa, kuten joissakin jäsenvaltioissa on jo tehty, mahdollisuuksia ottaa käyttöön mehiläisten terveydentilaa koskeva unionin eläinlääkintäneuvontasuunnitelma, jolla varmistetaan Euroopan eläinlääkintäpolitiikan määrärahoilla rahoitettavan eläinlääketieteen saatavuus tarvittaessa;

15. pyytää komissiota parantamaan soveltavan tieteellisen tutkimuksen, mehiläishoidon ja maatalouden koordinointia ja niiden välistä tietojen siirtoa;

16. katsoo, että koska kasvinsuojeluaineet saattavat vaikuttaa aikuisten mehiläisten ohella yhdyskuntien kehitykseen, olisi tarkasteltava myös kasvinsuojeluaineiden vaikutusta koko mehiläispesään; muistuttaa tässä yhteydessä, että kun asetus (EY) N:o 1107/2009 hyväksyttiin, komissio totesi, että muuttaessaan asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja tehoaineiden ja kasvinsuojeluaineiden tietovaatimuksia komissio kiinnittää erityistä huomiota seurantaselvityksiin ja tutkimusraportteihin, joiden avulla riskien arvioinnissa voidaan ottaa huomioon mehiläisten välitön ja välillinen altistuminen näille aineille ja etenkin altistuminen meden, siitepölyn ja mahdollisesti torjunta-ainejäämiä sisältävän mehiläisten juoman veden välityksellä;

17. kehottaa komissiota soveltamaan kattavaa ja kestävää lähestymistapaa suunnitellessaan tulevien mehiläishoitoalan yhteisön tukitoimien toteuttamista erityisesti maaseudun kehittämisen, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden alalla, eritoten tukemalla kukinta-alueiden säilyttämiseen ja lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä;

18. kehottaa komissiota tukemaan Euroopan mehiläishoitoalaa vielä laajemmin ja johdonmukaisemmin käyttämällä tulevassa YMP:ssä lisävälineitä, myös toimia, joilla edistetään luonnon monimuotoisuutta, hillitään ilmastonmuutoksen vaikutuksia, varmistetaan lukuisille eurooppalaisille perheille työtä tarjoavan kansallisen perinteen ja kulttuuriperinnön säilyminen ja turvataan mehiläishoitoalan tuotteiden markkinoiden laatu ja toimivuus ja parannetaan niitä;

19. kehottaa komissiota sovittamaan yhteen kansallisia seurantaohjelmia, jotka koskevat sellaisia merkintävaatimuksia ja riskinhallintatoimia, jotka olisi sisällytettävä kasvinsuojeluaineen lupaan, sekä kasvinsuojeluaineille altistumisen seurantaohjelmia;

20 kehottaa komissiota kannustamaan mehiläistuotteiden suoraa myyntiä kuluttajille paikallismarkkinoilla;

21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

 

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö