Päätöslauselmaesitys - B7-0496/2012Päätöslauselmaesitys
B7-0496/2012

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Dohan (Qatar) ilmastokokouksesta (COP 18)

14.11.2012 - (2012/2722(RSP))

suullisesti vastattavien kysymysten B7‑0364/2012 ja B7‑0365/2012 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti

Matthias Groote ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta
Karl-Heinz Florenz PPE-ryhmän puolesta
Dan Jørgensen S&D-ryhmän puolesta
Corinne Lepage ALDE-ryhmän puolesta
Satu Hassi Verts/ALE-ryhmän puolesta
Miroslav Ouzký ECR-ryhmän puolesta
Sabine Wils GUE/NGL-ryhmän puolesta


Menettely : 2012/2722(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0496/2012
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0496/2012
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0496/2012

Euroopan parlamentin päätöslauselma Dohan (Qatar) ilmastokokouksesta (COP18)

(2012/2722(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puiteyleissopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–   ottaa huomioon Balilla vuonna 2007 järjestetyn Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokokouksen tulokset ja Balin toimintasuunnitelman (päätös 1/COP13),

–   ottaa huomioon UNFCCC:n osapuolten 15. konferenssin (COP15) ja osapuolten viidennen konferenssin, joka toimi Kioton pöytäkirjan osapuolten (COP/MOP5) kokouksena Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta 2009, sekä Kööpenhaminan sopimuksen,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutossopimuksen osapuolten 16. konferenssin (COP16) ja osapuolten Cancúnissa Meksikossa 29. marraskuuta–10. joulukuuta 2010 pidetyn kuudennen konferenssin, joka toimi Kioton pöytäkirjan osapuolten (COP/MOP6) kokouksena, sekä Cancúnin sopimukset,

–   ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 17. kokouksen (COP17) ja Durbanissa Etelä-Afrikassa 28. marraskuuta–9. joulukuuta 2011 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten seitsemännen konferenssin (COP/MOP7) ja erityisesti siellä tehdyt Durbanin toimintaohjelmaa koskevat päätökset,

–   ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten tulevan 18. kokouksen (COP18) ja Dohassa Qatarissa 26. marraskuuta–8. joulukuuta 2012 pidettävän, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten kahdeksannen konferenssin (COP/MOP8),

–   ottaa huomioon joulukuussa 2008 hyväksytyn EU:n ilmasto- ja energiapaketin,

–   ottaa huomioon direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/101/EY[1],

–   ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman "2050 – Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia"[2],

–   ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastokokouksessa (COP15)[3], 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kööpenhaminan ilmastokokouksen (COP15) tuloksista[4], 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Cancúnin ilmastokokouksesta (COP16)[5] ja 16. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Durbanin ilmastokokouksesta (COP17)[6],

–   ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050[7],

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 17. kokouksen (COP17) jatkotoimista ja Kioton pöytäkirjan osapuolten seitsemännen kokouksen (CMP7) (Durban, Etelä-Afrikka 28. marraskuuta–9. joulukuuta 2011) jatkotoimista,

–   ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät ilmastorahoituksesta ja nopeasti saatavasta rahoituksesta,

–   ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät EU:n ilmastodiplomatiasta,

–   ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman marraskuussa 2011 julkaistun yhteenvetoraportin sitoumusten ja päästötavoitteiden välisen eron kuromisesta umpeen,

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission 20. joulukuuta 2005 antaman yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus" ja erityisesti sen 22, 38, 75, 76 ja 105 kohdan[8],

 

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen yhteisön yhteisesti sopimaksi köyhyyden poistamisen perustaksi,

–   ottaa huomioon Pittsburghin G20-kokouksessa 24.–25. syyskuuta 2009 annetut sitoumukset luopua vaiheittain fossiilisia polttoaineita koskevista tuista keskipitkällä aikavälillä ja tarjota kohdennettua tukea, jolla köyhimmät maat voivat sopeutua ilmastonmuutokseen,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutossopimuksen osapuolten Hyderabadissa (Intia) 8.–19. joulukuuta 2012 pidettävän 11. konferenssin (COP11) biologisesta monimuotoisuudesta,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan työjärjestyksen 115 artiklan mukaisesti esittämät suulliset kysymykset QO B7-0364/2012 ja QO B7-0365/2012 sekä neuvoston ja komission lausumat,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A. toteaa, että Durbanin toimintaohjelmaa koskevissa päätöksissä todetaan ilmastonmuutoksen olevan akuutti ja mahdollisesti peruuttamaton uhka yhteiskunnille ja planeetalle, ja kaikkien osapuolten on siksi puututtava siihen kansainvälisellä tasolla;

B.  katsoo, että Durbanin paketti muodostaa alustavasti perustan laajalle, kunnianhimoiselle ja kansainväliselle, kaikkia osapuolia oikeudellisesti sitovalle sopimukselle, joka tehdään vuoteen 2015 mennessä ja pannaan täytäntöön vuoteen 2020 mennessä;

C. toteaa, että Dohan kokouksessa (COP18) on hyödynnettävä Durbanissa luotuja mahdollisuuksia, jotta voidaan taata, että pyrkiminen kohti maailmanlaajuista ja oikeudellisesti sitovaa sopimusta edistyy ja siihen päästään vuoteen 2015 mennessä;

D. toteaa, että oikeudellisesti sitovissa maailmanlaajuisissa sopimuksissa on noudatettava yhteisten mutta eriytettyjen velvollisuuksien ja kunkin valmiuksien periaatetta huomioiden kuitenkin, että kaikkien suurimpien päästöjen aiheuttajien on hyväksyttävä kunnianhimoiset ja riittävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet sekä niiden mukaisia toimintalinjoja kehittyvien valmiuksien mukaisesti;

E.  toteaa, että Durbanin paketissa ei otettu riittävästi huomioon tarvetta ryhtyä toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vuoteen 2020 mennessä ja että olemassa olevat sitoumukset ja lupaukset eivät riitä maapallon keskimääräisen vuotuisen pintalämpötilan kokonaisnousun rajoittamiseen enintään kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna (2 °C:n tavoite) ja toteaa, että tähän aiheeseen on siksi erityisen tärkeää tarttua Dohan kokouksessa;

F.  toteaa, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin esittämän tieteellisen näytön mukaan 2 °C:n tavoitteeseen pääsemiseksi maailmanlaajuisten päästöjen huipputason vuonna 2015 on vähennyttävä ainakin 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä ja jatkettava vähenemistä sen jälkeenkin; toteaa, että EU:n on siksi vaadittava kaikilta suurimmilta päästöjen aiheuttajilta konkreettisia toimia ja niiden tehokasta täytäntöönpanoa ennen vuotta 2020;

G. toteaa viimeaikaisten tieteellisten tutkimusten osoittavan, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat aiemmin arvioitua nopeampia ja voimakkaampia esimerkiksi arktisella alueella;

H. ottaa huomioon, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan maailman energiankysynnän ennustetaan kasvavan kolmanneksella vuosien 2012 ja 2035 välillä; ottaa huomioon, että suurin osa kysynnän ja päästöjen kasvusta tapahtuu nousevan talouden maissa; ottaa huomioon, että fossiilisten polttoaineiden tuhlailevaa käyttöä tuetaan 400 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla;

I.   ottaa huomioon, että hiilestä irtautuminen energiasektorilla ja teollisuudessa innovaatioita soveltamalla olisi eduksi Euroopalle, josta tulisi näin edelläkävijä energiaan liittyvien tavaroiden ja palvelujen maailmanmarkkinoilla;

J.   ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen innovointi kestävän energian alalla (sekä tuotannon että käyttäjien tasolla) luo työpaikkoja, kiihdyttää talouskasvua, lisää energiaomavaraisuutta ja vaalii puhtaampaa maailmaa, jossa ilmastonmuutosta hillitään ja varmistetaan riittävä energian tarjonta;

K. ottaa huomioon, että energia-alan investointien elinikä on usein vähintään 30 vuotta ja että uusien hankkeiden ja politiikkojen suunnittelu kestää pitkään, mikä korostaa pikaista tarvetta maailmanlaajuisesti uusiin edistysaskeliin energia-alalla;

L.  katsoo, että tarvitaan enemmän energia- ja liikennejärjestelmien hyödyllisiä innovaatioita koskevaa tutkimusta;

M. katsoo, että EU:n olisi toimittava edelläkävijänä ilmastonsuojelussa, jotta se voisi osoittaa toimiensa olevan vakavasti otettavia ja hyödyntää teknisiä ja taloudellisia valmiuksiaan;

N. toteaa, että oikeudellisesti sitova sopimus vuonna 2015 ei ole mahdollinen ilman pitkän aikavälin maailmanlaajuisten lieventämistoimien oikeudenmukaisuutta koskevaa konsensusta;

O. ottaa huomioon, että vuonna 2010 pidetyssä Cancúnin COP16-kokouksessa kehittyneet maat sitoutuivat tuomaan vuoteen 2020 mennessä vuosittain 100 miljardia dollaria uutta ja lisättyä rahoitusta kehitysmaiden ilmastonmuutostoimiin, mutta toteaa, että tähän mennessä ei ole olemassa kansainvälistä määritelmää uudelle ja lisätylle;

P.  ottaa huomioon, että vuoden 2012 nopean alun jälkeen (Kööpenhaminassa sitouduttiin arvoltaan 30 miljardin Yhdysvaltojen dollarin rahoitukseen) ei ole olemassa varmuutta siitä, kuinka paljon ilmastorahoitusta on tulossa;

Q. toteaa, että maailmassa noin 20 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin metsäkadosta ja muista maankäytön ja sen muutoksen muodoista, ja katsoo, että peltometsätalous vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, koska hiiltä varastoituu enemmän, ja se vähentää myös köyhyyttä, koska paikallisyhteisöjen tulot monipuolistuvat;

R.  katsoo, että metsähallinnon parantaminen on keskeinen edellytys metsäkadon pysyvälle hidastamiselle;

Durbanin toimintaohjelma

1.  pitää myönteisenä Durbanin toimintaohjelmaa käsittelevän ad hoc -työryhmän perustamista ja toteaa, että päätös 1/CP.17 edellyttää, että työryhmä aloittaa pikaisesti työskentelyn saadakseen aikaan sellaisen pöytäkirjan, muun oikeudellisen välineen tai neuvottelutuloksen, jolla on oikeusvaikutus yleissopimuksen nojalla ja jota sovelletaan kaikkiin osapuoliin, ja saattaakseen työnsä päätökseen mahdollisimman pian, viimeistään vuonna 2015; lisää, että työryhmän työn tuloksista on raportoitava ilmastonmuutospaneelin viidennessä arviointiraportissa, joka julkaistaan vuonna 2014; pitää myönteisenä myös osapuolten prosessia tavoitteiden nostamiseksi vuotta 2020 edeltävällä kaudella;

2.  korostaa, että oikeudenmukaisuuden ja yhteisten mutta eriytettyjen velvollisuuksien ja kunkin valmiuksien periaatteen on oltava Durbanin toimintaohjelman keskiössä, jotta tuloksia saadaan ilmaston kannalta riittävän ajoissa;

3.  toteaa Durbanin paketin edellyttävän lisäksi, että pitkän aikavälin yhteistoimintaa käsittelevä ad hoc -työryhmä pääsee sovittuihin tavoitteisiinsa ennen Dohan kokousta;

4.  korostaa, että uudella oikeudellisella välineellä on varmistettava hillitsemistoimet, jotka ovat sellaisen maailmanlaajuisen hiilitaseen mukaisia, jonka avulla ilmastonmuutos pysyy alle kahden celsiusasteen verrattuna esiteolliseen tasoon, ja että sillä on taattava välineet kehitysmaissa tarvittaviin ilmastotoimiin sekä tehokkaaseen tilinpitoon, seurantaan ja raportointiin ja täytäntöönpano- ja valvontajärjestelmään;

5.  on erityisen huolissaan siitä, että joidenkin Bonnissa toukokuussa 2012 käytyihin keskusteluihin osallistuneiden osapuolten asenne oli torjuva, mutta pitää myönteisinä Bangkokissa Thaimaassa 30. elokuuta–5. syyskuuta 2012 järjestetyissä epävirallisissa kokouksissa saavutettuja pieniä mutta tunnistettavissa olevia askelia kohti lähentymistä;

6.  vaatii lisää selkeyttä ja sopimusta toimien vertailtavuudesta ja yhteisestä tilinpidosta niille teollisuusmaaosapuolille, jotka eivät ole allekirjoittaneet Kioton pöytäkirjaa, ennen ilmastosopimuksen alaisen pitkän aikavälin yhteistoimintaa käsittelevän ad hoc ‑työryhmän työn päättämistä;

7.  korostaa, että EU:n on toimittava johtavana esimerkkinä ja pantava sitoumuksensa täytäntöön ja osoitettava kunnianhimoa sekä hillitsemistoimien että rahoituksen suhteen; katsoo siksi, että on kaikkien unionin toimielinten vastuulla harjoittaa ennen Dohan kokousta intensiivistä ilmastodiplomatiaa ja perustaa kansainvälisiä yhteistyökumppanuuksia, jotta voidaan varmistaa, että Durbanin paketissa tehdyissä sitoumuksissa pysytään ja että ilmastonmuutossopimusta koskevaa prosessia viedään kohti uutta monenvälistä järjestelmää, josta päätetään vuonna 2015; tähdentää, että on tärkeää selventää, kuinka yleissopimuksen periaatteita sovelletaan vuoden 2020 jälkeen, niin että kaikki osapuolet tekevät sitoumuksia; katsoo, että COP 17 -kokouksessa määritelty markkinapohjainen mekanismi on erityisen tärkeä tässä suhteessa, ja toivoo, että ilmastosopimuksen alainen pitkän aikavälin yhteistoimintaa käsittelevä ad hoc ‑työryhmä onnistuu kehittämään yksityiskohtaisia sääntöjä ja menettelyjä tätä mekanismia varten;

Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi

8.  panee merkille Durbanin paketissa, joka kattaa yhteensä noin 15 prosenttia maailman päästöistä, esitetyn osapuolten päätöksen, jonka vuoksi EU:n on tehostettava pyrkimyksiään kaikkien keskeisten toimijoiden suostuttelemiseksi yhteisillä toimilla väliaikaisesti Kioton pöytäkirjan toiseen velvoitekauteen, joka alkaisi 1. tammikuuta 2013 siirtymänä uuteen, tehokkaampaan, kattavaan ja kaikkia osapuolia oikeudellisesti sitovaan kansainväliseen järjestelmään vuoteen 2020 mennessä;

9.  panee merkille, että Yhdysvallat, Venäjä, Japani ja Kanada eivät osallistu Kioton pöytäkirjan mahdolliseen toiseen velvoitekauteen ja että Australian ja Uuden-Seelannin osallistuminenkin on epävarmaa; toteaa myös, että Kiinan, Intian, Brasilian ja Indonesian kaltaisilla kehittyvillä mailla ei edelleenkään ole päästövähennystavoitteita;

10. kehottaa hyväksymään tarvittavat muutokset Dohan kokouksessa, jotta Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi voidaan aloittaa välittömästi jo ennen kuin velvoitteista tulee sitovia;

11. panee merkille Durbanin paketin päätöksen 1/CMP.7 sisältämän lupauksen siitä, että toisen velvoitekauden päättymispäivästä päätetään Dohan kokouksessa, ja kannattaa kahdeksan vuoden velvoitekautta, joka päättyy 31. joulukuuta 2020;

12. korostaa, että Kioton pöytäkirjan tämänhetkisen toimintarakenteen puitteissa tarvitaan päästöjen määrällisiä rajoitus- ja vähennystavoitteita, jotka osapuolten oli esitettävä toukokuuhun 2012 mennessä, jotta ne voitaisiin lisätä Dohan kokouksessa muutoksina Kioton pöytäkirjaan päätöksen 1/CMP.7 mukaisesti; kehottaa liitteen B osapuolia esittämään päästöjen määrällisen rajoitus- ja vähennysvelvoitteensa, jos ne eivät ole sitä jo tehneet, pitää myönteisenä tätä koskevaa EU:n alkuperäistä esitystä; korostaa, että käyttämättä jääneiden sallittujen päästömääräyksiköiden siirtäminen toisen velvoitekauden kiintiöön haittaisi Kioton pöytäkirjan tavoitteiden toteutumista; korostaa, että jos jäsenvaltiot saavat siirtää käyttämättä jääneitä sallittuja päästömääräyksiköitä, Kioton pöytäkirjalla ei ole todellista vaikutusta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen;

13. pitää myönteisenä G77-ryhmän ja Kiinan ehdotusta ylijäämän käytön kouriintuntuvaksi hillitsemiseksi ja minimoimiseksi; toteaa, että Euroopan unioni ei ole toistaiseksi tehnyt ehdotusta käyttämättä jääneiden sallittujen päästömääräyksiköiden ylijäämän suhteen; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen mukaan Euroopan unionin neuvosto tekee päätöksensä yleensä määräenemmistöllä (SEU-sopimuksen 16 artikla) ja koko menettelyn ajan neuvotellessaan ja tehdessään kansainvälisiä sopimuksia (SEUT-sopimuksen 218 artikla);

14. kehottaa jälleen uudistamaan puhtaan kehityksen mekanismia, laatimalla tiukkoja laatusääntöjä, jotta taataan, että hankkeet ovat riittävän korkeatasoisia päästöjen vähentämiseksi luotettavasti, todennettavasti, tosiasiallisesti ja täydentävästi, kestävän kehityksen tukeminen kehitysmaissa ja mekanismin väärinkäytön estäminen, ettei sitä käytetä infrastruktuurihankkeisiin, joiden hiilidioksidipäästöt ovat korkeat; katsoo, että tulevaisuudessa puhtaan kehityksen mekanismi olisi rajoitettava vähiten kehittyneisiin maihin;

Hillitsemistoimenpiteiden riittämättömyys

15. painottaa, että kaikkien osapuolten on ensi sijassa pantava sitoumuksensa täytäntöön ja sen lisäksi nostettava tavoitetasoaan tästä hetkestä vuoteen 2020 asti, jotta 2 °C:n tavoitteen saavuttaminen olisi mahdollista; muistuttaa erityisesti akuutista tarpeesta poistaa gigatonnikuilu eli tieteellisten tosiasioiden ja osapuolten nykyisten sitoumusten välinen ero, jotta voidaan luoda päästövähennyksiä koskevia sitovia sitoumuksia ja toimenpiteitä, jotka ovat Kööpenhaminan sitoumusta kunnianhimoisempia ja yhteisten mutta eriytettyjen velvollisuuksien periaatteen mukaisia, mikä tarkoittaa, että köyhemmille maille olisi voitava – rahoitus- ja teknisen avun mutta myös valmiuksien kehittämisen avulla – annettava mahdollisuus siirtyä suoraan edistyneeseen vähähiiliseen energia- ja talousjärjestelmään; kehottaa erityisesti osapuolia ryhtymään pikaisiin toimiin, jotka vaikuttavat viimeistään vuoteen 2015 mennessä, kansainvälisen lento- ja meriliikenteen sekä muiden asiaankuuluvien alojen päästöjen sekä fluorihiilivetyjen, noen, metaanin ja muiden ilmastonmuutosta kiihdyttävien lyhytkestoisten päästöjen vähentämiseksi, jotta saavutetaan 2 °C:n tavoite;

16. kehottaa tekemään Dohassa päätöksen kokonaisvajeen koon määrittämisestä ja seuraamaan sitä jatkuvasti, jotta voidaan ryhtyä tarvittaviin toimiin sen kaventamiseksi;

17. kehottaa komissiota ja puheenjohtajavaltio Kyprosta etsimään liittolaisia, jotta voidaan kuroa umpeen "gigatonnikuilu", eli se ero, joka vallitsee nykyisten tavoitetasojen ja sen tason välillä, jota ilmaston lämpenemisen pitäminen alle kahdessa celsiusasteessa edellyttää;

18. toteaa, että fossiilisille polttoaineille myönnettävien tukien tosiasiallinen poistaminen edistäisi huomattavasti päästötavoitteiden saavuttamista;

19. muistuttaa, että ilmastonmuutospaneelin neljännen arviointiraportin tulosten mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä kotimaisia päästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, kun taas kehitysmaiden olisi ryhmänä saavutettava vuoteen 2020 mennessä noin 15–30 prosentin vähennys tämänhetkisestä päästöjensä kasvuennusteesta; muistuttaa myös, että maapallon kokonaispäästöjen huippu olisi saavutettava ennen vuotta 2020, ja kehottaa avoimeen keskusteluun tehokkaammista toimintastrategioista, jotta päästäisiin lähemmäksi päästötavoitteita;

20. korostaa, että tarvitaan luotettavaa tieteellistä perustaa, kuten se, jonka perusteellisen rakenne- ja menettelyuudistuksen läpikäynyt hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli voi tarjota, ja tähdentää tähän liittyen ilmastonmuutospaneelin vuonna 2014 valmistuvan viidennen arviointiraportin (IPCC 5 AR) tulosten merkitystä;

21. muistuttaa, että on EU:n intresseissä pyrkiä 30 prosentin ilmastonsuojelutavoitteeseen vuoteen 2020 mennessä, sillä niin luodaan kestävää kasvua ja lisää työpaikkoja sekä vähennetään riippuvuutta energian tuonnista;

22. pitää myönteisenä ehdotusta, että EU:n lainsäädäntöön sisällytettäisiin Cancúnin sopimus, jonka mukaan kehitysmaaosapuolten on laadittava vähähiilisiä kehitysstrategioita, ja tähdentää, että kehitysmaaosapuolille on tarjottava rahoitus- ja teknistä tukea vähähiilisten kehitysstrategioiden hyväksymiseksi ja täytäntöönpanemiseksi; huomauttaa, että näissä suunnitelmissa ja strategioissa olisi hahmoteltava toimintalinjoja ja toimia, joihin kuuluu ennakoiva kotimainen toiminta, jotta vältetään jumiutuminen hiili-intensiivisiin investointeihin ja infrastruktuureihin, sekä lyhyen ja keskipitkän aikavälin energiatehokkuutta ja uusiutuvia energiamuotoja koskevia tavoitteita;

Ilmastorahoitus

23. korostaa, että on estettävä rahoituksen hiipuminen vuoden 2012 jälkeen (kun nopean rahoituksen kausi päättyy) ja pyrittävä määrittämään keinot ilmastorahoituksen turvaamiseksi vuosiksi 2013–2020 eri lähteistä; katsoo, että rahoitusta koskevat konkreettiset sitoumukset ovat erittäin tärkeitä kaudella 2013–2020, jotta voidaan nopeuttaa muutosprosesseja ja välttää jumiutumista fossiilisiin polttoaineisiin monissa kehitysmaissa sekä tukea niiden pyrkimyksiä ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen; muistuttaa, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole vielä tehnyt ilmastorahoitussitoumuksia vuoden 2013 jälkeiselle ajalle;

24. pane huolestuneena merkille, että vaikka kehittyneet valtiot ovat sitoutuneet myöntämään ilmastorahoitukseen 100 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria vuodessa vuoteen 2020 asti, tällä hetkellä ei ole olemassa kansainvälisesti sovittua määritelmää sille, mitä "uudella ja täydentävällä" oikeasti tarkoitetaan;

25. korostaa, että ilmastovarojen laskeminen, todentaminen ja seuranta sekä niiden lisääminen ovat oleellisen tärkeitä ja edellyttävät kansainvälisesti sovittua määritelmää; kehottaa Euroopan unionia kehittämään yhteisen näkemyksen, jolla varmistetaan, että virallinen kehitysapu ei poikkea olemassa olevista kehitystavoitteista, vaan on todellakin niitä täydentävää;

26. pitää myönteisenä pitkän aikavälin rahoitusta koskevan työohjelman toimia pitkän aikavälin rahoituslähteiden ja kehitysmaiden rahoitustarpeiden suhteen ja odottaa, että yhteispuheenjohtajien raportista käydään Dohassa keskusteluja;

27. katsoo, että kehitysmaiden ilmastotoimien rahoituksella on puututtava ilmastonmuutoksen jo tähän mennessä aiheuttamiin kielteisiin seurauksiin, autettava kehittämään sietokykyä erityisesti köyhimmissä ja haavoittuvimmissa maissa sekä pyrittävä edistämään vuoden 2020 päästötavoitteiden saavuttamista ja samalla tuettava kestävää kehitystä;

28. toteaa tässä yhteydessä, että olisi hyödynnettävä innovatiivisia ja uusia rahoituslähteitä (kansainvälinen finanssitransaktiovero ja kansainväliset lento- ja laivaliikennemaksut);

29. kehottaa komissiota varmistamaan, että rahoitus on uutta ja täydentävää, ja edelleen edistämään innovatiivisia rahoituslähteitä;

30. korostaa fossiilisten polttoaineiden tukien poistamisesta koituvia huomattavia kustannussäästöjä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä; kehottaa hyväksymään Dohassa suunnitelmia fossiilisten polttoaineiden tukien poistamiseksi sekä teollisuusmaissa että kehitysmaissa, niin että etusijalle asetetaan liitteen I maat;

31. suhtautuu myönteisesti vihreän ilmastorahaston johtokunnan perustamiseen ja odottaa, että Dohassa tehdään päätös vihreän ilmastorahaston sihteeristön sijoituspaikasta; toteaa, että Dohan kokouksessa on tehtävä lisäpäätöksiä vihreän ilmastorahaston käyttöönotosta, joka oli yksi Cancúnin sopimuksissa sovituista asioista, ja etenkin sen alkupääomasta, ja painottaa tarvetta saada osapuolilta taloudellista tukea, jotta vihreän ilmastorahaston toiminta voidaan aloittaa;   toteaa, että vihreä ilmastorahasto on ratkaisevan tärkeä vähiten kehittyneiden maiden valmiuksille hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen ja että kouriintuntuvat rahoitussitoumukset tällä alalla ovat äärimmäisen tärkeitä;

32. korostaa, että Cancúnin sopimuksissa määritellään selkeästi, että vihreän ilmastorahaston myöntämä tuki kehitysmaille olisi oltava "uutta" ja nykyistä kehitysapua "täydentävää";

33. muistuttaa, että vaikka köyhät maat ovatkin vaikuttaneet vähiten ilmakehässä olevien kasvihuonekasvupitoisuuksien lisääntymiseen, ne ovat kaikkein haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen seurauksille ja niillä on kaikkein heikoimmat valmiudet sopeutua;

34. painottaa, että politiikkojen johdonmukaisuuden takaaminen ja ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen kehitysyhteistyöhankkeissa on keskeinen osa EU:n tehokasta ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen lieventämisen strategiaa;

35. kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan kehitysmaiden köyhien hyväksi toteutettavia toimia, joilla voitaisiin kohottaa kaikkein köyhimpien elintasoa; vaatii etenkin Euroopan unionia varmistamaan, että ilmaston kannalta myönteisille kehitysvaihtoehdoille on olemassa rahoitus, jonka myötä EU:n välitön ja välillinen tuki fossiilisten polttoaineiden teollisuudelle (EIB:n lainatakuut, vientiluottolaitokset jne.) käytännössä lopetettaisiin EU:n Pittsburghin G20-kokouksessa vuonna 2009 tekemän sitoumuksen mukaisesti;

36. korostaa, että nykyinen talouskriisi ei saa toimia tekosyynä toimettomuudelle tai sille, että kieltäydytään rahoittamasta sopeutustoimia kehitysmaissa; huomauttaa, että vähähiilidioksidipäästöisen talouden kehittäminen on itse asiassa tärkeä askel kriisistä poispääsyssä;

37. kehottaa teollisuusmaita tukemaan kehitysmaita kestävien ja tehokkaiden tekniikoiden käytössä riittävän rahoituksen ja teknisen tuen avulla, ilman että kehitysmaita vaaditaan hakemaan patentteja;

38. korostaa, että ilmastonsuojelutoimia olisi rahoitettava uusin varoin, jotka täydentävät nykyistä kehitysapua;

39. muistuttaa unionia ja sen jäsenvaltioita, että virallisella kehitysavulla rahoitetaan terveydenhoidon ja koulutuksen kaltaisia keskeisimpiä kehitystarpeita ja että sitä ei pitäisi suunnata uudelleen ilmastorahoitukseen; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen on olemassa riittävä rahoitus ja että ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen on uutta ja täydentävää rahoitusta;

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous

40. pitää myönteisenä Durbanin kokouksessa tehtyä päätöstä 2/CMP.7, sillä se on merkittävä askel kohti maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden alan vankkojen laskentasääntöjen käyttöönottoa; toteaa, että kyseinen päätös sisältää kaksivuotisen työohjelman, jonka aikana voidaan selvittää, onko nykyistä kattavampi kirjanpitojärjestelmä tarpeellinen sen varmistamiseksi, ettei alan päästövähennystavoitteista tingitä;

41. muistuttaa, että muutokset maankäytössä ja maatalous aiheuttavat merkittävän osuuden kehitysmaiden kasvihuonekaasupäästöistä; kehottaa EU:ta edistämään peltometsätaloutta tai luonnonmukaista maataloutta, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa, koska molemmat vaikuttavat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja köyhyyden lievittämiseen, sillä ne mahdollistavat paikallisyhteisöjen monipuolisemmat tulot;

42. toistaa, että agropolttoaineiden tuotanto ruokaviljasta (kuten öljysiemenistä, palmuöljystä, sokeriruoko, sokerijuurikas ja vehnä) saattaa johtaa maan kysynnän suureen kasvuun ja aiheuttaa riskejä köyhien maiden ihmisille, joiden elanto on riippuvainen viljelymaasta ja luonnonvaroista;

43. pitää valitettavana, että uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä ja polttoaineiden laatua koskevassa direktiivissä luetellut biopolttoaineiden kestävyyden kriteerien soveltamisala on rajallinen ja riittämätön sisältämään agropolttoaineiden kasvun aiheuttamat kielteiset vaikutukset epäsuoran maankäytön muutoksen osalta; kehottaa Euroopan unionia tiukentamaan biopolttoaineiden kestävyyttä ja sertifiointia koskevia vaatimuksiaan vastaamaan sen sitoutumista ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sen Lissabonin sopimuksen 208 artiklaan kirjattua oikeudellista velvoitetta kehitysyhteistyöpolitiikan yhtenäisyyden suhteen;

44. toistaa näkemyksensä, että biomassan lisääntynyt käyttö voi johtaa tehostetumman metsätalouden harjoittamiseen ja metsien hiilivaraston pienenemiseen, mikä saattaa uhata EU:n tavoitetta ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen; pyytää Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita hyväksymään vain sellaiset agropolttoaineet, joiden on osoitettu vähentävän kasvihuonekaasupäästöjä, joihin ei liity merkittäviä maankäyttöongelmia, jotka eivät uhkaa elintarviketurvallisuutta ja joihin ei liity suojelukonflikteja; vaatii komissiota tähän liittyen kehittämään biomassalle oikeudellisesti sitovia kestävyysvaatimuksia, sisällyttämään epäsuoria maankäyttömuutoksia koskevat laskelmat agropolttoaineen nykyisiin kestävyysvaatimuksiin sekä sisällyttämään epäsuoria maankäyttömuutoksia ja hiilivelkaa koskevat laskelmat bioenergian kestävyysvaatimuksiin;

Metsäkadosta ja metsien heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentäminen (REDD+)

45. pitää myönteisinä Durbanissa hyväksyttyjä rahoitukseen, takeisiin ja viitearvoihin liittyviä päätöksiä; katsoo, että Dohassa on edistyttävä vielä enemmän varsinkin metsiin liittyvien viitetasojen teknisessä arvioinnissa; toteaa lisäksi, että REDD + -ohjelmalla on erittäin tärkeä rooli, kun yritetään kuroa umpeen välimatka vuoden 2020 päästötavoitteisiin;

46. korostaa, että ilmastosopimuksen mukaan REDD+-ohjelmaa rahoitetaan julkisilla varoilla, ja kehottaa osapuolia osoittamaan vahvaa poliittista sitoumusta innovatiivisten rahoitusratkaisujen kehittämiseksi;

47. vastustaa metsien hiilidioksidilla käytävää kauppaa ja REDD+-ohjelman sisällyttämistä hiilidioksidimarkkinoille, sillä se johtaisi hyvitysten liialliseen myöntämiseen ja hiilidioksidin hinnan laskuun jatkossakin;

48. tähdentää, että REDD+-ohjelman onnistunut täytäntöönpano edellyttää avoimuutta ja tehokkaan seurantajärjestelmän kehittämistä;

49. tunnustaa REDD+-ohjelman merkityksen metsäteollisuuden päästöjen torjumisessa; vaatii erityisesti, että REDD+ ei saa horjuttaa FLEGT-toimintasuunnitelmalla (metsälainsäädännön noudattaminen, metsähallinto ja puukauppa) saavutettuja edistysaskeleita, jotka koskevat erityisesti metsähallintoa ja perinteisen maanomistusjärjestelmän selkeyttämistä ja tunnustamista; kehottaa Euroopan unionia vaatimaan voimakkaampia ja yksityiskohtaisempia yhteiskunnallisia, hallinnollisia ja ekologisia suojakeinoja REDD+-hankkeille, mukaan luettuna suojamekanismit, joilla varmistetaan metsissä asuvien ihmisten oikeuksien loukkaamattomuus;

50. katsoo, että metsien suojeluun tarvitaan pitkällä aikavälillä erityisen tasaisena jatkuvaa rahoitusta; painottaa, että metsien tuhoaminen alkaa uudelleen, jos rahoitus laskee tietyn tason alle;

Kansainvälinen lento- ja meriliikenne

51. muistuttaa maailmanlaajuisia päästövähennystavoitteita sisältävien kansainvälisten välineiden tarpeellisuudesta kansainvälisen lento- ja meriliikenteen ilmastovaikutusten hillitsemiseksi; kannattaa yhä lentoliikenteen sisällyttämistä Euroopan päästökauppajärjestelmään;

52. kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikki ilmailun päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot ilmastorahoituksen lisäämiseen kehitysmaissa vuoden 2013 jälkeen;

Ilmastonsuojelu - eritoten talouskriisin aikana

53. tähdentää, että tämä talouskriisi on osoittanut selvästi, että ainoastaan kestävä talous voi tuottaa vaurautta pitkällä aikavälillä ja että ilmastonsuojelu on yksi tällaisen kestävän talouden tukipylväistä; korostaa, että koskaan ei ole ollut näin tärkeää selvittää syitä poliittiseen toimintaan ilmastonsuojelun alalla, jonka tavoitteena on mahdollistaa suuremmalle määrälle ihmisiä korkea elintaso ja samalla turvata resurssit ja varmistaa myös tulevien sukupolvien mahdollisuus kehitykseen;

54. toteaa jälleen, että ilmastonmuutoksen tuomaa haastetta ei voida tarkastella yksinään vaan sitä on tutkittava kestävän kehityksen, teollisuuspolitiikan ja resurssipolitiikan yhteydessä;

Rakenneuudistus

55. katsoo, että yksi Durbanin kokouksen onnistumisen syistä oli, että sillä luotiin perusta luopumiselle aiemmista tiukoista jaotteluista "osapuoliin" ja "tarkkailijoihin", "kehittyneisiin maihin" ja "kehitysmaihin" sekä "liitteen I maihin" ja "liitteen I ulkopuolisiin maihin" ja pyytää näin ollen kaikkia osanottajia pyrkimään uuteen, kokonaisvaltaiseen ja kattavampaan rakenteeseen tulevissa neuvotteluissa;

56. katsoo, että nykyisellä sitoumus- ja tarkistusjärjestelmällä ei saada aikaan perustavaa laatua olevia muutoksia, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitkällä aikavälillä, ja kehottaa näin ollen kaikkia osapuolia harkitsemaan myös muita lähestymistapoja;

57. korostaa, että ilmastonmuutokseen ei ole olemassa ihmeratkaisua, ja painottaa tämän vuoksi eri mahdollisuuksia tarvittavien päästövähennysten aikaansaamiseksi ja – mikä vieläkin tärkeämpää – tarvittavia muutoksia yleisessä tietoisuudessa; pitää tämän suhteen myönteisenä, että monilla mailla on jo pitkälle meneviä hillitsemistoimia, ja odottaa ilmastosopimuksen tarjoavan foorumin paikallistason tapahtumien seuraamisen helpottamiseksi;

Siirtyminen kohti kestävää taloutta ja teollisuutta

58. on huolestunut siitä, että IEA:n tietojen mukaan fossiilisten polttoaineiden polttamisesta johtuvat maailman hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2011 korkeammat kuin koskaan; palauttaa mieliin, että ennustettu maailman energiankulutuksen kasvu perustuu kaikkien energialähteiden käytön lisääntymiselle; katsoo näin ollen, että EU:n ponnistelut taloutensa muuttamiseksi kestäväksi taloudeksi eivät saa epäonnistua, jotta EU voi kehittää kilpailuetuaan kestävän tekniikan ja asiantuntemuksen suhteen; on sitä mieltä, että EU:n olisi edistettävä kansainvälisesti ympäristöystävällisten tekniikoiden leviämistä myös uusiutuvan energian, innovatiivisten ja tehokkaiden fossiilisia polttoaineita käyttävien teknologioiden ja erityisesti energiatehokkuusteknologioiden alalla;

59. kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa sovittamaan toimintansa paremmin yhteen, jotta EU voisi puhua yhdellä äänellä kansainvälisissä järjestöissä, kuten IAE:ssa (Kansainvälinen energiajärjestö), IRENA:ssa (Kansainvälinen uusiutuvan energian virasto), IPEEC:ssä (Energiatehokkuusyhteistyötä koskeva kansainvälinen kumppanuus) ja IAEA:ssa (Kansainvälinen atomienergiajärjestö), ja toimia siten aktiivisemmin ja vaikutusvaltaisemmin erityisesti kestävän energiapolitiikan ja energiaturvallisuuden puolesta;

60. korostaa, että monet maat pyrkivät kohti vihreää taloutta eri syistä, joihin kuuluvat ilmastonsuojelu, resurssien vähyys sekä tehokkuuden tavoittelu, energian toimitusvarmuus, innovointi ja kilpailukyky; mainitsee esimerkkinä uusiin energialähteisiin siirtymiselle omistetut investointiohjelmat muun muassa Kiinassa ja Etelä-Koreassa ja kehottaa komissiota analysoimaan näitä ohjelmia ja niiden vaikutusta EU:n kilpailukyvylle kyseisillä aloilla;

61. pitää näitä toimia myönteisinä ja toteaa jälleen, että kansainvälisesti koordinoidulla toiminnalla voidaan auttaa käsittelemään asianomaisilla aloilla ja erityisesti energiavaltaisilla aloilla esiintyviä hiilivuotoa ja kilpailukykyä koskevia ongelmia; kehottaa tekemään sopimuksen, jolla varmistetaan runsaasti hiiltä käyttävän teollisuuden yhdenvertaiset kansainväliset toimintaedellytykset;

62. on huolissaan niin sanottujen tuontipäästöjen lisääntymisestä, mikä tarkoittaa, että tuontitavaroista peräisin olevat päästöt kasvavat nopeammin kuin kotimaassa vähennetään tuotannosta aiheutuvia päästöjä; katsoo, että jos EU seuraisi paremmin tuontipäästöjen kehitystä ja lisäisi tietoisuutta niistä, se saattaisi kannustaa teollisia kilpailijoita liittymään tiukempaan hiilidioksidipäästöjen vähennysjärjestelmään, jotta niiden tuotteet hyväksyttäisiin paremmin EU:n markkinoilla;

63. painottaa, että EU:ta koetteleva rahoitus- ja talousarviokriisi ei saisi laskea EU:n ja sen teollisuuden, kuluttajien ja jäsenvaltioiden odotuksia Dohan kansainvälisten ilmastoneuvottelujen suhteen; katsoo, että EU ei saa horjua taloutensa muutospyrkimyksessään esimerkiksi työpaikkavuodon ja etenkään vihreän työpaikkavuodon torjumisen varjolla ja että EU:n on saatava kumppaninsa ympäri maailman, Kiina ja Yhdysvallat mukaan luettuina, vakuuttuneiksi kansainväliseen järjestelmään liittymisestä koituvista eduista ja siitä, että päästöjä on mahdollista vähentää kilpailukyvyn ja työllisyyden kärsimättä erityisesti jos vähennykset saavutetaan yhdessä;

64. korostaa, että on tarpeen kehittää ja panna täytäntöön pikaisesti kokonaisvaltainen raaka-aine- ja resurssistrategia, johon sisältyy resurssitehokkuus kaikilla talouden aloilla sekä teollisuus- että kehitysmaissa pitkällä aikavälillä kestävien talouksien luomiseksi, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan tässä esimerkkinä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan kehitysmaita sekä valtion että paikallisella tasolla antamalla käyttöön asiantuntemusta kestävästä kaivostoiminnasta, resurssien käytön tehostamisesta, uusiokäytöstä ja kierrätyksestä;

65. katsoo, että alakohtaiset toimintamallit yhdessä teollisuusmaiden kattavien taloustoimien kanssa voivat auttaa sovittamaan yhteen ilmastotoimet, kilpailukyvyn ja talouskasvun; korostaa, että kansainvälisten neuvottelujen yhteydessä on erityisesti nousevan talouden maissa tärkeää ottaa käyttöön alakohtainen toimintamalli teollisuuspäästöjen suhteen; toivoo, että tällainen toimintamalli voisi sisältyä vuoden 2012 jälkeiseen ilmastoa koskevaan kansainväliseen toimintakehykseen;

66. panee merkille, että eri energialähteiden hinnoilla on suuri merkitys markkinatoimijoiden, myös teollisuuden ja kuluttajien, käyttäytymisen määrittämisessä, ja toteaa, että koska nykyisillä kansainvälisillä poliittisilla puitteilla ei pystytä sisällyttämään ulkoisia kustannuksia hintoihin, kestämättömät kulutusmallit jatkuvat edelleen; toteaa lisäksi, että maailmanlaajuiset hiilidioksidimarkkinat voisivat luoda lujan pohjan sekä huomattaville päästövähennyksille että teollisuuden yhdenvertaisille toimintaedellytyksille; kehottaa EU:ta ja sen kumppaneita tutkimaan pikaisesti, miten EU:n päästökauppajärjestelmä voitaisiin tulevaisuudessa parhaiten kytkeä muihin kauppajärjestelmiin maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden luomiseksi, koska näin voidaan saada useampia erilaisia päästövähennysvaihtoehtoja, lisätä markkinoiden kokoa ja likviditeettiä, avoimuutta ja viime kädessä jakaa resursseja tehokkaammin energia-alalle ja teollisuudelle;

Tutkimus ja teknologia

67. Pitää valitettavana, että Rio de Janeirossa järjestetty Rio+20-huippukokous ei saavuttanut merkittävää edistystä kestävään kehitykseen liittyvissä tulevaisuuden avainkysymyksissä; pitää harmillisena myös kouriintuntuvien tavoitteiden, mitattavissa olevien toimien ja maailman johtajien sitoumuksien puuttumista; panee merkille Durbanin kokouksen tulokset, muun muassa Durbanin ohjelman edistymisen, Kioton pöytäkirjan jatkamisen, 100 miljardin dollarin vihreän ilmastorahaston perustamisen ja teknologian toimeenpanokomitean edelleen kehittämisen vähähiilisen teknologian hyödyntämiseksi;

68. korostaa, että läpimurtoteknologioiden kehittäminen ja käyttöönotto on avainasemassa ilmastonmuutoksen torjumisessa ja samalla vakuutettaessa unionin kumppaneita maailmanlaajuisesti siitä, että päästövähennykset ovat toteutettavissa ilman kilpailukyvyn ja työpaikkojen menettämistä; kehottaa sitoutumaan kansainvälisesti siihen, että lisätään läpimurtoteknologioihin tehtäviä tutkimus- ja kehittämisinvestointeja asianomaisilla aloilla; pitää tärkeänä, että EU näyttää esimerkkiä lisäämällä merkittävästi ilmastoystävällisiä ja energiatehokkaita teollisuus- ja energiateknologioita koskevalle tutkimukselle osoitettavaa rahoitusta, ja katsoo, että EU:n pitäisi kehittää alan tiivistä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden, muun muassa BRIC-maiden ja Yhdysvaltojen kanssa;

69. katsoo, että innovointi on avainasemassa, jotta maapallon lämpeneminen voidaan pitää alle kahdessa celsiusasteessa, ja toteaa, että markkinapohjaisessa taloudessa innovointiin voidaan kannustaa eri keinoin; kehottaa komissiota arvioimaan edistyksellisten yritysten palkitsemiseen tarkoitettuja järjestelyjä, jotka eroavat toisistaan sen suhteen, miten ne kykenevät vauhdittamaan innovointia ja maailmanlaajuista teknologian siirtoa ja hyödyntämistä; vaatii tunnustamaan kehitysmaiden oikeuden ottaa täysi hyöty TRIPS-sopimuksen tarjoamasta joustavuudesta;

70. korostaa, että on tärkeää tiivistää unionin ja vähiten kehittyneiden maiden välistä yhteistyötä; katsoo, että EU:n olisi tuettava toimia, joilla autetaan vähiten kehittyneitä maita löytämään kumppaneita sekä rahoitusta uusiutuvaa energiaa ja vihreää teknologiaa koskeviin investointeihin; kehottaa komissiota esittämään ideoita vaihtoehtoisia energialähteitä koskevista yhteisistä tutkimusohjelmista ja EU:n mahdollisuuksista kannustaa eri teollisuudenaloja yhteistyöhön kehittyneissä ja kehittyvissä maissa;

Energia, energiatehokkuus ja resurssitehokkuus

71. toteaa, että viimeaikainen IEA:n analyysi on osoittanut, että energiatehokkuuden lisääminen on helpoin reitti parempaan energianhallintaan tulevina vuosikymmeninä ja tarjoaa kolminkertaisen tuoton investoinneille pyrittäessä ilmaston kannalta kestävään toimintaan vuoteen 2050 mennessä, mutta se edellyttää vahvaa valtion toimintaa ja kannustimia;

72. pitää valitettavana, että energiansäästömahdollisuuksia ei hyödynnetä riittävästi kansainvälisesti ja EU:ssa; korostaa, että energian säästäminen mahdollistaa työpaikkojen luomisen ja taloudelliset säästöt, parantaa energian toimitusvarmuutta, kilpailukykyä ja vähentää päästöjä; kehottaa EU:ta kiinnittämään kansainvälisissä neuvotteluissa enemmän huomiota energiansäästöön, olipa kyse sitten teknologian siirrosta, kehitysmaiden kehityssuunnitelmista tai taloudellisesta avusta; tähdentää, että ollakseen uskottavia EU:n ja sen jäsenvaltioiden on pysyttävä omissa tavoitteissaan;

73. huomauttaa, että arvioiden mukaan kaksi miljardia ihmistä on edelleen vailla mahdollisuutta käyttää kestävää ja kohtuuhintaista energiaa; korostaa, että on tarpeen käsitellä energiaköyhyyttä koskevaa kysymystä ilmastopoliittisten tavoitteiden mukaisesti; panee merkille, että käytettävissä on energiateknologioita, joissa on otettu huomioon sekä ympäristönsuojelu maailmanlaajuisesti että paikalliset kehitystarpeet;

74. pitää valitettavana, että ilmastonmuutosta koskevaa YK:n puitesopimusta (UNFCCC) ja biologista monimuotoisuutta koskevaa YK:n puitesopimusta ei ole sovitettu riittävästi yhteen, minkä vuoksi tuhlataan resursseja ja hukataan hyödyllisiä ja täydentäviä toimintamahdollisuuksia; korostaa, että useissa tutkimuksissa, kuten ekosysteemien ja biodiversiteetin taloutta tutkivassa TEEB-tutkimuksessa selvitetään, että ekosysteemipalvelujen säilyttäminen kestävillä käytänteillä on usein edullisempaa kuin menetettyjen toimintojen korvaaminen investoimalla raskaaseen infrastruktuuriin ja teknisiin sovelluksiin; vaatii Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita vastaavasti yhdistämään tavoitteensa biodiversiteetin suojelutavoitteisiin tulevassa COP11-kokouksessa Hyderabadissa;

75. korostaa, että on tarpeen edistää ympäristön kannalta vakaan tekniikan käyttömahdollisuuksia ja siirtämistä kaikkialla, mutta eritoten kehitysmaissa, jotta parannettaisiin mahdollisuuksia käyttää teknologista tietoa, tuotettaisiin ja asetettaisiin saataville patentteja ja teknologiaa koskevaa luotettavaa tietoa, helpotettaisiin ja lisättäisiin immateriaalioikeuksien jakamista, vaihtoa ja yhteenliittämistä avoimilla ja turvallisilla mekanismeilla sekä kehitettäisiin tutkimuksen edistämistä koskevia uusia mekanismeja, jotka eivät estä innovointia; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita käsittelemään immateriaalioikeuksia koskevaa kysymystä, jotta voitaisiin tuottaa ja levittää tehokkaasti innovaatioita, jotka ovat oleellisen tärkeitä ilmastonmuutoksen kohtaamisen ja torjumisen kannalta;

Ilmastodiplomatia

76. korostaa, että EU:n on jatkossakin toimittava rakentavasti kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja että ennen Dohan kokousta EU:n kaikkien toimielinten on kehitettävä EU:n ilmastodiplomatiaa osana Euroopan ulkosuhdehallintoa; katsoo, että tämän toiminnan tavoitteena on selkeyttää EU:n ilmastopoliittista profiilia, tuoda uutta dynamiikkaa kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin ja kannustaa myös kumppaneita muualla maailmassa ja varsinkin suurimpien päästöjen aiheuttajia ottamaan käyttöön sitovia, verrattavissa olevia ja tehokkaita toimia päästöjen vähentämiseksi ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi;

77. pitää valitettavana, että EU:n vähennystavoite ei ole hyväksytyn 2 °C:n tavoitteen mukainen eikä kustannustehokas tapa saavuttaa vuoden 2050 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitetta;

78. korostaa edistyksellisimpien maiden kanssa tehtävien liittoutumien (jotka eivät kata kaikkia maita) merkitystä neuvotteluprosessin vauhdittamisessa ja sen varmistamisessa, että suurimmat päästöjen aiheuttajat hyväksyvät pitkälle meneviä ja riittäviä tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

79. painottaa tässä yhteydessä, kuinka tärkeää on, että Euroopan unioni Dohan kokouksen merkittävänä osapuolena "puhuu yhdellä äänellä" ja pyrkii yhtenäisenä rintamana pääsemään kansainväliseen sopimukseen;

80. korostaa molempien isäntävaltioiden keskeistä asemaa: Qatarin, joka on yksi maailman suurimmista öljyn ja kaasun tuottajista, jonka tulot ovat vähenemään päin mutta jolla edelleen on suurimmat hiilidioksidipäästöt henkeä kohti, ja Etelä-Korean, jolla on johtoasema vihreän teknologian alalla ja joka on ensimmäisenä maana Aasiassa hyväksynyt päästökauppajärjestelmää soveltavaa ilmastonmuutoslainsäädäntöä; kannustaa molempia – tällä hetkellä liitteen I ulkopuolisia – maita näyttämään esimerkkiä ja auttamaan luomaan uusia liittoutumia;

81. tuo julki huolensa siitä, että epävirallinen käytäntö pyrkiä konsensukseen kaikkien neuvoston valtuuskuntien kesken viivästyttää kiireellisiä ilmastotoimia; kehottaa näin ollen neuvostoa toimimaan kansainvälisten sopimusten laatimisessa aina määräenemmistöperiaatteella perussopimusten, erityisesti SEU-sopimuksen 16 artiklan 3 kohdan (yleismääräys) ja SEUT-sopimuksen 218 artiklan 8 kohdan ("koko menettelyn ajan"), mukaisesti;

82. toteaa, että komissio on ehdottanut hiilidioksiditonta Eurooppaa vuonna 2050 koskevan etenemissuunnitelman, joka on hyvin kunnianhimoinen mutta saavutettavissa oleva tavoite; vahvistaa tässä valossa sitoumuksensa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen jopa ilman kansainvälistä sopimusta;

83. toteaa, että maapallon lämpötilan kohoaminen korostaa maiden keskinäistä riippuvuutta; pitää sen vuoksi välttämättömänä päästä maailmanlaajuiseen sopimukseen, jotta vältetään katastrofaaliset muutokset, jotka vaikuttaisivat dramaattisesti koko ihmiskuntaan;

Euroopan parlamentin valtuuskunta

84. katsoo, että EU:n valtuuskunnan rooli ilmastonmuutosneuvotteluissa on keskeinen, eikä siksi voi hyväksyä sitä, etteivät Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäsenet saaneet osallistua EU:n koordinointikokouksiin osapuolten edellisissä kokouksissa; toivoo, että ainakin Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtaja voi osallistua EU:n koordinointikokouksiin Dohassa;

85. toteaa, että marraskuussa 2010 tehdyn komission ja parlamentin välisen puitesopimuksen mukaisesti komission on edistettävä parlamentin jäsenten osallistumista tarkkailijoina monenvälisistä sopimuksista neuvotteleviin unionin valtuuskuntiin; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti (SEUT-sopimuksen 218 artikla) parlamentin on annettava hyväksyntänsä unionin ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen välisille sopimuksille;

°

° °

86. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutossopimuksen sihteeristölle ja pyytämään sen välittämistä kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.