PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista
6.3.2013 - (2012/2803(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Richard Ashworth ECR-ryhmän puolesta
B7‑0126/2013
Euroopan parlamentin päätöslauselma monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 295, 310, 311, 312 ja 317 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan ja Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan N:o 1,
– ottaa huomioon 7.–8. helmikuuta kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä aikaansaadun poliittisen sopimuksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen asetuksen, jossa vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys, ja tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan parlamentin hyväksynnän;
B. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 310 artiklan 1 kohdan mukaan kaikki unionin tulot ja menot on otettava talousarvioon;
C. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 295 artiklan mukaan parlamentti, neuvosto ja komissio neuvottelevat keskenään ja sopivat yhteisellä sopimuksella yhteistyössään sovellettavista menettelytavoista, ja katsoo, että tämän vuoksi olisi tehtävä toimielinten sopimus, jonka tarkoituksena on parantaa vuotuista talousarviomenettelyä ja toimielinten budjettiyhteistyötä;
D. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 312 artiklan 5 kohdassa kehotetaan Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla voidaan helpottaa rahoituskehyksen vahvistamista;
E. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 311 artiklan mukaan unionin on huolehdittava siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat ja että talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin; ottaa huomioon, että neuvoston on kuultava parlamenttia ennen kuin se hyväksyy omien varojen järjestelmän uudistamista koskevan uuden päätöksen sekä saatava parlamentin hyväksyntä ennen kuin se vahvistaa asetuksella omien varojen järjestelmää koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet;
F. ottaa huomioon, että EU:lla on oltava sekä talousarvio että talousarviomenettely, joissa on otettu kaikilta osin huomioon parlamentaarisen päätöksenteon ja valvonnan avoin ja demokraattinen perusolemus ja jotka perustuvat yhtenäisyyden ja yleiskatteisuuden periaatteisiin, joissa edellytetään, että tulot ja menot otetaan talousarvioon vähentämättä niitä toisistaan;
TAUSTA
1. on hyvin tietoinen siitä, että vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvotellaan erittäin vaikeassa taloustilanteessa, jossa jäsenvaltiot tekevät jatkuvasti huomattavia julkisen talouden sopeuttamistoimia;
2. muistuttaa, että unioni tarvitsee nykyaikaisen talousarvion ja että sekä jäsenvaltioiden että unionin on tehtävä tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja; painottaa jatkuvista investoinneista huolimatta sellaisen kaksitahoisen toimintatavan pitkän aikavälin merkitystä, jossa toteutetaan kasvua edistäviä julkisen talouden vakauttamistoimia ja vähennetään julkisen talouden alijäämää ja julkista velkaa tällaisia investointeja tukemalla;
3. toteaa, että unionin kansalaisten täyden tuen saaminen on välttämätöntä nykyisten talousarviorajoitteiden aikana; korostaa, että unionin haasteena on tehostaa varainkäyttöään keskittymällä todellisiin tarpeisiin sen sijaan, että lisättäisiin menoja;
YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA
Enimmäismäärät
4. hyväksyy monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääristä Eurooppa-neuvostossa 7.–8. helmikuuta aikaansaadun poliittisen sopimuksen, joka tarjoaa käytännöllisen ja realistisen ratkaisun tilanteessa, jossa kaikkien jäsenvaltioiden finanssipoliittiset ja taloudelliset olosuhteet ovat vaikeat;
5. toteaa, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät ovat vain yksi tulevan budjetoinnin näkökohta ja että tehokas ja vaikuttava varainkäyttö on vähintään yhtä tärkeä ellei tärkeämpi näkökohta; muistuttaa lisäksi, että unionin kaikki rahoitus on kohdennettava alueille ja jäsenvaltioille, jotka sitä eniten tarvitsevat, uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välisen tasa-arvon ja solidaarisuuden periaatteen mukaisesti;
Talousarvion yhtenäisyys
6. on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvosto pitää kiinni periaatteesta, että kaikki menoerät joitakin joustavuusvälineitä lukuun ottamatta sisällytetään edelleen monivuotiseen rahoituskehykseen ja että ne pysyvät määrärahojen sovittujen enimmäismäärien alapuolella; toteaa, että tämä järjestely takaa monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvän rahoituksen ennustettavuuden, avoimuuden ja yhtenäisyyden;
Varainkäytön parantaminen
7. muistuttaa, että unionin talousarvion ohjenuorana olisi nyt enemmän kuin koskaan ennen oltava eurooppalaisen lisäarvon tuottaminen ja moitteettoman varainhoidon – eli tehokkuuden, vaikuttavuuden ja taloudellisuuden – varmistaminen siten, että samalla noudatetaan SEU-sopimuksen 5 artiklassa määriteltyä toissijaisuusperiaatetta, joka on keskeisenä periaatteena myös kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä Lissabonin sopimuksen pöytäkirjassa N:o 1;
8. vaatii, että jäsenvaltioiden on SEUT-sopimuksen 310 artiklan 5 kohdan ja SEUT-sopimuksen 317 artiklan mukaisesti toteutettava talousarviota moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti; muistuttaa jäsenvaltioita niiden oikeudellisesta velvollisuudesta varmistaa, että talousarvioon otetut määrärahat käytetään tätä periaatetta noudattaen, ja siitä, että niiden on kannettava oma vastuunsa tilintarkastustuomioistuimen havaitsemien puutteiden pikaisesta korjaamisesta;
Maksattamatta olevat sitoumukset
9. on huolestunut siitä, että maksattamatta olevien sitoumusten määrä kasvaa jatkuvasti, ja toteaa samalla, että kun nämä sitoumukset siirretään tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen, rakennerahastomaksujen tasosta ei ole mitään varmuutta etenkään vuosina 2014 ja 2015, jolloin suuri osa maksattamatta olevista sitoumuksista todennäköisesti maksetaan N+2-säännön vuoksi;
10. korostaa, että jäsenvaltioiden on saatava jonkinlainen varmuus seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen ajalle suunnitellusta rakenne- ja koheesiorahastomaksujen tasosta, jotta on mahdollista ennakoida varsinaisia vuosikohtaisia maksuosuuksia ja suunnitella saatavan rahoituksen käyttöä;
11. pyytää komissiota antamaan kattavan selvityksen maksattamatta olevien sitoumusten koostumuksesta ja arvioimaan, johtuuko maksattamatta olevien sitoumusten tämänhetkinen suuri määrä ensisijaisesti talouskriisistä vai kertooko se laajemmista rakenteellisista ongelmista; kehottaa tehostamaan talousarvion hallinnointia, jotta maksattamatta olevien sitoumusten määrä saadaan kestävämmälle tasolle;
ERITYISNÄKÖKOHTIA
Kesto
12. panee merkille Eurooppa-neuvoston päätelmän, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen kesto on seitsemän vuotta; muistuttaa kannastaan, että kehyksen keston olisi mieluiten oltava enintään viisi vuotta;
13. vaatii sen vuoksi, että tulevien kehysten keston olisi vuodesta 2020 alkaen oltava enintään viisi vuotta, mikä lisäisi joustoa ja parantaisi mahdollisuuksia reagoida muuttuviin taloudellisiin ja finanssipoliittisiin edellytyksiin globaalin ympäristön jatkuvasti kehittyessä; toteaa, että monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaika vastaisi silloin paremmin toimielinten toimikautta, mikä lisäisi demokraattista tilivelvollisuutta ja vastuunkantoa;
Väliarviointi
14. pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätelmien 11 kohtaa ja vaatii, että parlamentin kanssa sovittuihin monivuotisiin rahoituskehyksiin sisällytetään aina oikeudellisesti sitova uudelleentarkastelulauseke, joka mahdollistaa strategisen arvioinnin ja varainkäytön painopisteiden uudelleentarkastelun etukäteen sovittujen enimmäismäärien sisällä ja antaa samalla mahdollisuuden reagoida muuttuviin olosuhteisiin entistä tehokkaammin unionin talousarviosta; huomauttaa, että tämä tarjoaisi vastavalitulle parlamentille ja uudelle komissiolle mahdollisuuden arvioida kulloisenkin toimikautensa prioriteetteja; ehdottaa seuraavaa aikataulua strategiselle uudelleentarkastelulle:
· komission olisi sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin vaalit on pidetty ja jäsenvaltioita ja uutta parlamenttia sen jälkeen kuultu, viimeistään kesäkuussa 2015 esitettävä kutakin ehdotettua välinettä, ohjelmaa ja rahastoa koskevasta rahoituksesta strateginen katsaus ja tehtävä tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia;
· neuvoston ja parlamentin olisi sisäisten menettelyjen jälkeen annettava asiaa koskevien perussopimusten määräysten mukaisesti yhteinen kanta mahdollisista komission ehdotuksista viimeistään 30. maaliskuuta 2016;
· strategisen uudelleentarkastelun olisi tultava voimaan vuosien 2017–2020 osalta, jos sekä parlamentti että neuvosto suostuvat siihen;
Joustavamman monivuotisen rahoituskehyksen tarve
15. ottaa huomioon makrotaloudellisen ympäristön ja haasteet, joita nopeasti kehittyvä maailmantalous synnyttää, ja katsoo sen perusteella, että talousarvion supistaminen edellyttää joustavuuden lisäämistä sekä otsakkeiden että varainhoitovuosien välillä;
16. ilmoittaa olevansa valmis antamaan hyväksyntänsä vasta saatuaan riittävät takeet riittävän joustavasta talousarviorakenteesta, joka antaa unionille mahdollisuuden reagoida muuttuviin olosuhteisiin ja prioriteetteihin asianmukaisesti ja noudattaa samalla aiemmin sovittuja enimmäismääriä;
Omat varat
17. panee merkille neuvoston päässeen yksimieliseen sopimukseen talousarvion tulopuolesta perussopimuksissa määrättyjen valtaoikeuksien mukaisesti; huomauttaa tässä yhteydessä, ettei parlamentilla ole kuulemista pidemmälle ulottuvia lakimääräisiä oikeuksia neuvoston asetuksessa, jossa vahvistetaan unionin omien varojen järjestelmää koskevat säännökset, mutta sitä pyydetään SEUT-sopimuksen 311 artiklan mukaisesti antamaan hyväksyntänsä täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevasta neuvoston asetuksesta;
18. on määrätietoisesti sitoutunut pääsemään neuvoston kanssa nopeasti sopimukseen tästä asiasta perussopimusten määräysten mukaisesti;
TOIMIELINTEN VÄLISET NEUVOTTELUT
19. muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen asetuksen, jossa vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys, saatuaan parlamentin jäsentensä enemmistöllä antaman hyväksynnän; kehottaa toimielimiä sen vuoksi löytämään kaikkia hyödyttävän toimintatavan, jotta ne voivat välttää mahdollisesti haitallisen ja tarpeettoman talousarviokriisin; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää noudattaa SEUT-sopimuksen 312 artiklan 5 kohtaa, jossa määrätään, että toimielinten on toteutettava "kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen vahvistamista";
20. tähdentää, että tämä on ensimmäinen kerta, kun rahoituskehysasetus hyväksytään Lissabonin sopimuksen uusien määräysten mukaisesti, mikä tuo mukanaan toimielinten välisiä uusia yhteistyöjärjestelyjä, joissa yhdistyvät tehokas päätöksenteko ja SEUT-sopimuksessa määrättyjen kunkin toimielimen valtaoikeuksien kunnioittaminen;
21. ilmoittaa olevansa valmis aloittamaan asiasisältöä koskevat neuvottelut neuvoston kanssa SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan mukaisesti varmistaakseen hyväksyntänsä ja sekä rahoituskehysasetuksen että toimielinten sopimuksen ripeän hyväksymisen ja toteaa, että nämä kaksi muodostavat vakaan ja ennakoitavissa olevan oikeusperustan alakohtaista rahoitusta saaville ohjelmille;
22. painottaa, että neuvoston ja parlamentin meneillään olevat neuvottelut monivuotisiin ohjelmiin liittyvistä lainsäädäntöehdotuksista on käytävä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen; kehottaa erityisvaliokuntia aloittamaan neuvottelut vastaavien neuvoston kokoonpanojen kanssa;
23. korostaa, että jos monivuotisesta rahoituskehyksestä ei päästä sopimukseen, keskipitkän aikavälin ohjelmasuunnittelun keskeinen logiikka kärsii, ja muistuttaa, että tämän ohjelmasuunnittelun tarkoituksena on luoda vakaa oikeudellinen ja talousarviokehys laajoille ohjelmille, joiden täytäntöönpano kestää useita vuosia; huomauttaa, että tällainen lopputulos ei ole minkään toimielimen etujen mukaista eikä missään tapauksessa niiden tahojen etujen mukaista, jotka jäsenvaltioissa saavat rahoitusta unionin ohjelmista;
24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä muille toimielimille ja elimille, joita asia koskee.