PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Etelä-Sudanin tilanteesta
13.1.2014 - (2014/2512(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Louis Michel, Niccolò Rinaldi, Graham Watson, Jelko Kacin, Liam Aylward, Marielle de Sarnez, Marietje Schaake, Sarah Ludford, Kristiina Ojuland, Hannu Takkula, Johannes Cornelis van Baalen, Robert Rochefort ALDE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0018/2014
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 Sudanin ja Etelä-Sudanin tilanteesta antamansa päätöslauselman[1],
– ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja vuoden 1966 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa (Beninissä) 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen 2000/483/EY, jota on tarkistettu vuosina 2005 ja 2010,
– ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen,
– ottaa huomioon 27. syyskuuta 2012 tehdyt Addis Abeban sopimukset,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 24. joulukuuta 2013 sekä 2. tammikuuta 2014 antamat julkilausumat Etelä-Sudanin tilanteesta,
– ottaa huomioon korkean edustajan tiedottajan 16. joulukuuta ja 28. joulukuuta 2013 antamat julkilausumat Etelä-Sudanin tilanteesta,
– ottaa huomioon Euroopan unionin valtuuskunnan 20. joulukuuta 2013 antaman paikallisen julkilausuman Etelä-Sudanin parhaillaan käynnissä olevasta konfliktista,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 17., 20. ja 30. joulukuuta 2013 antamat julkilausumat Etelä-Sudanin tilanteesta,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 24. joulukuuta 2013 antaman päätöslauselman 2132 (2013) Etelä-Sudanista,
– ottaa huomioon Afrikan unionin edustajakokouksen puheenjohtajan Nkosazana Dlamini Zuman 4. tammikuuta 2014 antaman julkilausuman Etelä-Sudanin tilanteesta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on ponnistellut ankarasti luodakseen toimivan valtion sen jälkeen, kun se julistautui itsenäiseksi Sudanista 9. heinäkuuta 2011; ottaa huomioon, että Juban kaupungissa loppuvuodesta 2012 levinneiden huhupuiden johdosta, joiden mukaan suunnitteilla oli vallankaappaus, Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir antoi useita määräyksiä, joilla hän teki merkittäviä muutoksia maan hallituksen, armeijan ja puolueensa ylempään johtoon ilman laajaa yksimielisyyttä;
B. ottaa huomioon, että presidentti Kiir, joka kuuluu dinka-heimoon, hajotti koko hallituksen ja erotti nuer-heimoon kuuluvan varapresidentin Riek Macharin 23. heinäkuuta 2013; ottaa huomioon, että marraskuussa 2013 presidentti Kiir lakkautti kaikki Sudanin kansan vapautusarmeijan (SPLA) korkean tason elimet, kuten poliittisen neuvoston, kansalliskokouksen ja kansallisen vapautusneuvoston;
C. panee merkille, että SPLA:n poliittisen neuvoston korkeat virkamiehet, muun muassa puolueen varapuheenjohtaja Riek Machar, vetäytyivät 14. joulukuuta 2013 pidetystä kansallisen vapautusneuvoston kokouksesta, sillä heidän mukaansa kokouksesta puuttui vuoropuhelun henki;
D. ottaa huomioon, että presidentin turvamiesten välillä syttyi sotilaallisia yhteenottoja Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa sijaitsevilla sotilaskasarmeilla 15. joulukuuta 2013 ja presidentti Kiir syytti Riek Macharia vallankaappausyrityksestä;
E. panee merkille, että taistelut alkoivat levitä Juban ulkopuolelle Jonglein ympäristössä sijaitsevalle alueelle 16. joulukuuta 2013;
F. toteaa, että syyskuusta 2011 alkaen, ennen tilanteen heikkenemistä joulukuun 2013 puolessa välissä, Sudanin hallituksen joukot ovat pommittaneet umpimähkäisesti kaikkialla Sinisen Niilin osavaltiossa ja levittäneet näin kouriintuntuvaa kauhua siellä asuvien siviilien keskuudessa;
G. ottaa huomioon, että entisen kahdeksannen divisioonan komentajan, nuer-heimoon kuuluvan ja leiriä vaihtaneen Peter Gadetin johtama miliisi väitti ottaneensa hallintaansa Jonglein osavaltion pääkaupungin Borin 19. joulukuuta 2013; ottaa huomioon, että armeijan ja kapinallisten edustajat ottivat haltuunsa Borin kaupungin joulukuun loppupuolella 2013 ja valtasivat sen sitten uudelleen tammikuun 2014 alussa; toteaa, että 4. tammikuuta 2014 alkaen armeija on käynyt taistelua saadakseen kaupungin takaisin valvontaansa;
H. toteaa, että hallitus vahvisti 21. joulukuuta 2013 menettäneensä vallan tärkeässä öljyntuottajaosavaltion Unityn pääkaupungissa Bentiussa nuer-heimoon kuuluvalle kenraalille James Koangille, joka on Macharin liittolainen, vaikka Machar kieltää sen; toteaa, että etnisten ryhmien välisten vakivaltaisuuksien alkamisen yhteydessä Etelä‑Sudanissa YK:n tutkijat löysivät joukkohaudan kapinallisten hallussa olevasta Bentin kaupungista ja hallituksen tiedotusasioiden ministerin Michael Makuei Luethin mukaan kapinallisia voidaan pitää vastuullisina joukkomurhista;
I. ottaa huomioon, että konflikti levisi öljyalueille ja joulukuun lopulla 2013 viisi kymmenestä Etelä-Sudanin osavaltiosta, Jonglei, Unity, Ylä-Niilin osavaltio ja Keski‑Equatoria, oli ilmoittanut, että niiden alueella käydään taisteluita ja tietojen mukaan etnisesti kohdennettua väkivaltaa esiintyi jo tuolloin koko maassa; ottaa huomioon, että 2. tammikuuta 2014 presidentti Salva Kiir julisti hätätilan Unityn ja Jonglein osavaltioihin, joiden pääkaupunkeja Macharille uskolliset kapinalliset pitävät hallussaan;
J. ottaa huomioon, että 24. joulukuuta 2013 kapinalliset tunkeutuivat Ylä-Niilin osavaltion pääkaupunkiin Malakaliin, josta raakaöljyä on toimitettu koko Etelä-Sudanin alueelle, ja 27. joulukuuta armeija ilmoitti valloittaneensa kaupungin kokonaisuudessaan takaisin;
K. ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin hallituksen joukot ottivat yhteen Valkoiseksi armeijaksi kutsuttujen militanttien ja muiden Macharille uskollisten kapinallisryhmien kanssa 30. joulukuuta 2013 lähellä Borin kaupungin levottomuuspesäkettä, mutta kapinallisten edustaja kiisti tiedon, jonka mukaan Machar johtaisi Valkoisen armeijan militantteja; ottaa huomioon, että vaikka konflikti alkoi poliittisena valtataisteluna, siihen on tullut mukaan etninen ulottuvuus, ja YK:n Etelä-Sudanissa toteutettavan operaation (UNMISS) kautta saatujen tietojen mukaan etnisesti kohdennetusta tappamisesta on näyttöä;
L. ottaa huomioon, että viime aikoina nubaheimolaiset ovat joutuneet hyökkäysten, laittomien surmien ja joukkoraiskausten uhreiksi ja Nuba-vuorilla asuvia siviilejä on pidätetty mielivaltaisesti; ottaa huomioon, että joulukuun 2013 kahden viimeisen viikon aikana Sudanin hallitukset miliisit ja sotilaalliset joukot hyökkäsivät turvallisuusjoukkoihin kuuluvien ryhmien tukemina monille Kaduglin ja Dillanjin kaupunkien ympäristössä sijaitseville alueille, tuhannet siviilit pakenivat kodeistaan ja tietoja on saatu laittomista surmista ja naisten joukkoraiskauksista;
M. ottaa huomioon, että presidentti Salva Kiirin ja Riek Macharin edustajat tapasivat 5. tammikuuta 2014 aloittaakseen rauhanneuvottelut, joissa keskityttiin tulitauon aikaansaamiseen ja poliittisten vankien vapauttamiseen; toteaa, että taistelut jatkuvat neuvotteluista huolimatta; panee merkille, että merkittävin kiistakysymys koskee niiden vankien vapauttamista, joita syytetään juonittelusta vallankaappauksen toteuttamiseksi joulukuun puolessavälissä;
N. ottaa huomioon, että Sudanin ja Etelä-Sudanin presidenttien tapaaminen järjestettiin Khartoumissa 3. syyskuuta 2013; toteaa, että molemmat osapuolet vahvistivat sitoumuksensa panna täytäntöön Addis Abebassa 27. syyskuuta 2012 tehdyt sopimukset Sudanin kysymystä käsittelevän Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän puheenjohtajan presidentti Thabo Mbekin johdolla ja toteuttamaan toimia muiden selvittämättömien kysymysten, kuten Abyein kaupungin lopullisen aseman ja rajakysymysten, ratkaisemiseksi; toteaa, että nämä neuvottelut ovat edistysaskel kohti Etelä-Sudanin vakauttamista;
O. ottaa huomioon, että naapurimaihin pakenevien siviilien määrä kasvaa jatkuvasti; huomauttaa, että Etelä-Sudanissa toimivan humanitaarisen aluekoordinaattorin Toby Lanzerin mukaan viimeisen kahden viikon aikana väkivalta on ajanut arviolta 200 000 ihmistä pois kodeistaan ja vaikuttanut epäsuorasti useiden satojen tuhansien ihmisten elämään; korostaa, että 18. joulukuuta 2013 annettujen YK:n tietojen mukaan 13 000 ihmistä oli siihen mennessä paennut taisteluita Juban kahdelta asuma-alueelta; huomauttaa, että kriisi uhkaa levitä huomattavasti laajemmalle alueelle, joka on jo altis epävakaisuudelle, ja paikalla toteutettavissa kansainvälisissä toimissa tämä tosiseikka on pidettävä jatkuvasti mielessä;
P. ottaa huomioon, että Afrikan unioni (AU) toimii sovittelijana tavoitteenaan ratkaista Etelä-Sudanin kriisi; korostaa, että AU ja hallitusten välinen kehitysviranomainen (IGAD) ovat moneen otteeseen vaatineet välitöntä tulitaukoa Etelä-Sudaniin;
Q. panee merkille, että YK on tehostanut valmiuksiaan paikalla ottamalla käyttöön tammikuun 2014 alussa kolme helikopteria Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa ja niiden avulla se pyrkii vahvistamaan YK:n rauhanturvaamistukikohtia maassa; toteaa, että nämä toimet kuuluvat osana turvallisuusneuvoton hyväksymään suunnitelmaan, jolla pyritään lisäämään UNMISSin sotilasvoimia ja kaksinkertaistamaan niiden määrä 14 000 sotilaaseen, millä pyritään suojelemaan siviilejä, jotka ovat altistuneet hallituksen vastaisten ja sen puolella olevien joukkojen kolme viikkoa jatkuneille taisteluille;
R. toteaa, että 62 000 ihmistä on parhaillaan YK:n rauhanturvaajien suojeluksessa YK:n tukikohdissa Etelä-Sudanissa;
S. korostaa, että EU on lisännyt kehitysapuaan huomattavasti vastatakseen Etelä-Sudanin tarpeisiin; toteaa, että EU ilmoitti 23. joulukuuta 2013 antavansa 50 miljoonaa euroa Etelä-Sudanissa toteutettavaan humanitaariseen toimintaan, jolla pyritään täyttämään perustarpeet, sillä Etelä-Sudanin tilannetta pidetään yhtenä pahimmista käynnissä olevista humanitaarisista kriiseistä; toteaa, että EU:n humanitaarisen avun määrä on tähän mennessä 170 miljoonaa euroa varainhoitovuosille 2013–2014;
T. toteaa, että ilmailun turvaamista Etelä-Sudanissa koskevan EU:n YTPP-operaation (EUAVSEC) toimeksianto jatkui tammikuuhun 2014; toteaa, että operaation tavoitteena oli Juban kansainvälisen lentoaseman turvaaminen;
1. on erittäin huolissaan Etelä-Sudanin nopeasti syvenevästä turvallisuuskriisistä ja humanitaarisesta kriisistä, joka on seurausta poliittisesta kiistasta ja sitä seuranneesta väkivallasta, joihin maan poliittiset johtajat ovat syypäitä; panee merkille, että tilanne uhkaa vakavasti Etelä-Sudanin vakautta ja turvallisuutta pitkällä aikavälillä ja koko alueen vakautta;
2. tuomitsee jyrkästi eri yhteisöjen viattomiin siviileihin kohdistamat julmuudet, joihin molempien osapuolten ryhmittymät ovat syyllistyneet, sekä raportoidut ihmisoikeusloukkaukset ja väärinkäytökset, joihin kaikki osapuolet, myös aseistetut joukot ja kansalliset turvallisuusjoukot, ovat syyllistyneet; tuomitsee jyrkästi myös UNMISSin Akobossa sijaitsevalle leirille 19. joulukuuta 2013 tehdyn iskun, jonka seurauksena kaksi intialaista sotilasta sai surmansa, yksi loukkaantui ja ainakin 20 ihmistä menehtyi näiden hakeutuessa suojaan UNMISSin leirille; tuomitsee kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön rikkojat ja painottaa, että heidät on asetettava vastuuseen teoistaan ja heitä vastaan on nostettava syytteet; tuomitsee jyrkästi öljynporauksessa käytettäviin laitteistoihin kohdistetut hyökkäykset, joiden seurauksena monet öljytyöntekijät ovat joutuneet vakavien onnettomuuksien uhreiksi, ja kehottaa kaikkia osapuolia varmistamaan taloudellisen infrastruktuurin ja työntekijöiden turvallisuuden; pitää myönteisenä AU:n päätöstä perustaa komitea, jonka tehtävänä on suorittaa ihmisoikeusloukkauksia ja muita väärinkäytöksiä koskeva tutkinta;
3. kehottaa lopettamaan välittömästi opposition jäsenten häirinnän ja laittomat pidätykset, jotka ovat olleet seurausta siitä, että he ovat harjoittaneet sanan- ja kokoontumisvapauden oikeuttaan laillisesti ja rauhanomaisesti;
4. vahvistaa olevansa vahvasti sitoutunut puolustamaan Etelä-Sudanin tasavallan itsemääräämisoikeutta, itsenäisyyttä, yhtenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta;
5. vetoaa molempiin osapuoliin, jotta nämä noudattaisivat perustuslakia ja perustuslain nojalla vahvistettuja instituutioita;
6. toteaa, että Etelä-Sudanilla on runsaasti öljyvaroja, jotka saattavat aiheuttaa jännitteitä;
7. tuomitsee taistelut sekä siviileihin ja tiettyihin etnisiin ja muihin ryhmiin kohdistetut väkivaltaisuudet, joita esiintyy koko maassa, jotka ovat aiheuttaneet satoja kuolonuhreja ja loukkaantumisia ja joiden seurauksena yli 300 000 ihmistä on joutunut siirtymään asuinseuduiltaan ja 30 000 ihmistä paennut naapurimaihin (Ugandaan, Keniaan, Etiopiaan ja Sudaniin); on huolissaan siitä, että konflikti on muuttunut Etelä-Sudanissa eri ryhmien väliseksi etniseksi konfliktiksi ja saattaa johtaa sisällissotaan;
8. on huolissaan maan humanitaarisesta tilanteesta ja erityisesti niiden Etelä-Sudanin kansalaisten kohtalosta, jotka ovat joutuneet maan sisäisiksi pakolaisiksi tai pakolaisiksi naapurimaihin; kehottaa kaikkia osapuolia varmistamaan turvallisuuden ja humanitaaristen järjestöjen esteettömän pääsyn alueelle;
9. on erittäin huolissaan, koska Etelä-Sudan on vaarassa joutua kierteeseen, joka toteutuessaan koituu sen väestön ja alueen vakauden tuhoksi, sillä Sudan ja Etelä-Sudan saattavat ryhtyä sotatoimiin saadakseen valvontaansa keskeiset öljyalueet; huomauttaa, että Etelä-Sudanin tilanne uhkaa edelleen kansainvälistä rauhaa ja alueen turvallisuutta;
10. pitää myönteisenä Etelä-Sudanin rauhanneuvottelujen käynnistämistä ja kannustaa niihin osallistuvia osapuolia jatkamaan keskusteluja IGADin johdolla; kehottaa sopimaan välittömästi tulitauosta, seurannasta ja humanitaarisen avun perille pääsystä;
11. toteaa, että kattava poliittinen ratkaisu, joka sisältää sopimuksen tulitauosta ja poliittisten vankien vapauttamisesta, on tärkeä etsittäessä ratkaisua kriisiin ja viitoitettaessa tietä Etelä-Sudanin kestävälle kehitykselle;
12. kehottaa Etelä-Sudanin tasavallan hallitusta tekemään hyvän tahdon eleen ja vapauttamaan välittömästi kaikki pidätetyt poliitikot, jotka eivät ole osallisia parhaillaan käynnissä oleviin taisteluihin, jotta he voivat osallistua tehokkaasti konfliktin rauhanomaiseen ratkaisemiseen;
13. kannustaa naapurivaltioita, alueellisia järjestöjä ja kansainvälistä yhteisöä jatkamaan toimiaan väkivallan lopettamiseksi; antaa tukensa IGADin toimimiselle sovittelun välittäjänä; pitää myönteisenä YK:n erityisedustajan ja UNMISSin päällikön Hilde Johnsonin ja AU:n toimintaa ja suhtautuu myönteisesti UNMISSin ihmisoikeuksien loukkaamista koskevien tutkintavalmiuksien vahvistamiseen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tuella;
14. suhtautuu myönteisesti EU:n, AU:n ja YK:n toimittamaan humanitaariseen apuun Etelä‑Sudanin konfliktista ja siirtymään joutumisesta kärsineille ihmisille ja kehottaa edellä mainittuja elimiä ja muita kansainvälisiä ja alueellisia kumppaneita tukemaan aktiivisesti Etelä-Sudanin jälleenrakennusta ja rauhanrakentamista; kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia toimimaan yhdessä alueellisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa maan tilanteen vakauttamiseksi;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, Afrikan unionin toimielimille, Keski-Afrikan talousyhteisölle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Euroopan unionin jäsenvaltioille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0248.