Menettely : 2016/2727(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0623/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0623/2016

Keskustelut :

PV 25/05/2016 - 18
CRE 25/05/2016 - 18

Äänestykset :

PV 26/05/2016 - 6.6

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0233

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 279kWORD 85k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0623/2016
19.5.2016
PE582.644v01-00
 
B8-0623/2016

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


transatlanttisista tietovirroista (2016/2727(RSP))


Axel Voss, Monika Hohlmeier, Michał Boni, Roberta Metsola, Esteban González Pons, Anna Maria Corazza Bildt PPE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma transatlanttisista tietovirroista (2016/2727(RSP))  
B8-0623/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6, 7, 8, 11, 16, 47 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (jäljempänä ”tietosuojadirektiivi”)(1),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(2),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2016 annetun asetuksen (EU) N:o 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (”yleinen tietosuoja-asetus) ja 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon 26. heinäkuuta 2010 tehdyn komission päätöksen 2000/520/EY (”safe harbor -päätös”),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle luottamuksen palauttamisesta EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen tietojen siirtoon (COM(2013)0846),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle safe harbor -järjestelmän toiminnasta EU:n kansalaisten ja EU:hun sijoittautuneiden yritysten näkökulmasta (”safe harbor -tiedonanto” (COM(2013)0847),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antaman tuomion asiassa C-362/14 (Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner) (EU:C:2015:650),

–  ottaa huomioon 6. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiiviin 95/46/EY perustuvasta henkilötietojen siirtämisestä EU:sta Yhdysvaltoihin unionin tuomioistuimen asiassa C-362/14 (Schrems) antaman tuomion johdosta (COM(2015)0566),

–  ottaa huomioon 29 artiklan nojalla perustetun työryhmän 3. helmikuuta 2016 antaman lausunnon, joka koskee Schrems-tuomion seurauksia,

–  ottaa huomioon oikeussuojaa koskevan Yhdysvaltojen Judicial Redress -säädöksen (H.R. 1428), jonka presidentti Obama vahvisti 24. helmikuuta 2016,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 annetun Yhdysvaltojen Freedom Act -säädöksen(4),

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen toteuttamat signaalitiedustelutoiminnan uudistukset, joista on säädetty ”Presidential Policy Directive 28” -asiakirjassa (PPD-28)(5),

–  ottaa huomioon 29. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Transatlanttiset tietovirrat: luottamuksen palauttaminen vahvoilla suojatoimilla” (COM(2016)0117),

–  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen työryhmän 13. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon 01/2016, joka koskee luonnosta päätökseksi EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn riittävyydestä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että henkilötietojen suoja, yksityiselämän ja yksityisen viestinnän kunnioittaminen, oikeus turvallisuuteen, oikeus vastaanottaa ja levittää tietoja ja oikeus harjoittaa liiketoimintaa ovat kaikki perusoikeuksia, joita vaalitaan ja punnitaan toisiinsa nähden EU:ssa ja joita EU itse vaalii ja punnitsee Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti;

B.  toteaa, että näihin perusoikeuksiin voidaan säätää ainoastaan sellaisia rajoituksia, jotka ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia; toteaa, että perusoikeuksien suojaamista ja yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista koskeva EU:n järjestelmä kehittyy jatkuvasti;

C.  toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen taloudet muodostavat yli 50 prosenttia koko maailman BKT:stä, 25 prosenttia koko maailman viennistä ja yli 30 prosenttia koko maailman tuonnista; toteaa, että Yhdysvaltojen ja EU:n taloussuhteet ovat maailman arvokkaimmat, koska vuonna 2014 transatlanttisen kaupan kokonaisarvo oli 1,09 biljoonaa dollaria, kun taas Yhdysvaltain Kanadan kanssa käymän kaupan kokonaisarvo oli 741 miljardia dollaria ja Kiinan kanssa puolestaan 646 miljardia dollaria;

D.  toteaa, että transatlanttiset investointisuhteet ovat myös maailman mittavimmat, sillä Yhdysvallat ja Eurooppa ovat tehneet keskinäisiä investointeja kaikkiaan noin 4 biljoonan dollarin edestä;

E.  toteaa, että Yhdysvaltojen ja EU:n välisten tietovirtojen nopeus on noin 15 terabittiä sekunnissa ja että nämä tietovirrat ovat selvästi maailman suurimmat, sillä ne ovat noin 55 prosenttia suuremmat kuin Yhdysvaltojen ja Aasian väliset tietovirrat ja noin 40 prosenttia suuremmat kuin Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan väliset tietovirrat;

F.  toteaa, että tietoihin pääsemistä sekä tietojen kerryttämistä ja siirtämistä rajojen yli koskeva kyky kytkeytyy internetin globalisaatioon ja että transatlanttisten tietovirtojen määrä heijastaa internetin penetraatioastetta, joka on Yhdysvalloissa noin 85 prosenttia ja EU:ssa 90 prosenttia, sekä tietojen merkitystä kahdenvälisiä taloussuhteita tukevana ja ne mahdollistavana tekijänä;

G.  toteaa, että Yhdysvaltojen ja EU:n väliset vapaat ja rajat ylittävät tietovirrat ovat erittäin tärkeitä Yhdysvaltojen ja EU:n kaupalle ja investoinneille, koska kuluttajat käyttävät molemmin puolin Atlanttia yhä enenevässä määrin internetiä ostaakseen tavaroita ja palveluja toistensa markkinoilta, yritysten väliset transatlanttiset liiketoimet ja palvelut ovat tämän päivän todellisuutta, yhtiönsisäisiin tarkoituksiin tehtävästä vapaasta tietovirrasta on tullut päivittäistä ja Yhdysvaltojen ja EU:n pilvipalveluihin pääsyn tarjoaviin tietokeskuksiin tehtävät investoinnit tukeutuvat rajat ylittäviin tietovirtoihin;

H.  toteaa, että transatlanttiset tietovirrat tarjoavat myös Yhdysvalloille ja EU:lle mahdollisuuden laajentaa kauppaa ja investointeja kehittyvän maailman kanssa, koska internetiin pääsy yleistyy globaalisti, mikä korostaa kansainvälisen verkkokaupan kasvupotentiaalia sekä vapaiden tietovirtojen tarvetta;

I.  toteaa, että pk-yritykset ovat sekä EU:n että Yhdysvaltojen talouksien tärkeimpiä moottoreita ja merkittäviä työllisyyden edistäjiä ja että vapaat tietovirrat ovat luoneet pk-yrityksille uusia mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen kauppaan ja parantaneet niiden pääsymahdollisuuksia muiden mantereiden uusille markkinoille;

J.  toteaa, että Yhdysvaltojen ja EU:n talouksien digitointi tekee rajat ylittävästä tietovirrasta merkittävän kilpailukykyä koskevan osatekijän yrityksille ja etenkin sähköistä kauppaa harjoittaville yrityksille niin kotimaassa kuin globaalisti; toteaa, että Yhdysvallat ja EU ovat kaksi maailman suurinta digitaalisesti tarjottavien palvelujen nettoviejää;

K.  toteaa, että vuonna 2012 EU:n viemien digitaalisesti tarjottujen palvelujen arvo oli 465 miljardia dollaria, kun taas EU:hun tuotujen tällaisten palvelujen arvo oli vain 297 miljardia dollaria, mikä merkitsee 168 miljardin dollarin suuruista kauppataseen ylijäämää; toteaa, että vuonna 2014 Yhdysvaltoihin EU:sta suuntautuva digitaalisesti tarjottavien palvelujen tuonti muodosti 54 prosenttia kaikesta kahdenvälisestä palvelujen tuonnista;

L.  toteaa, että digitaalisesti tarjottavat palvelut ovat toimineet Euroopan internet-talouden kasvun katalysaattorina ja että yli 400 000 eurooppalaista kehittää mobiilisovelluksia ja että vuonna 2013 laajempi sovellustalous tuki 1,8:a miljoonaa työpaikkaa Euroopassa, mikä tuotti unionin talouteen 17,5 miljardia euroa; toteaa, että sovellusmarkkinat ovat maailmanlaajuiset digitaaliset markkinat;

M.  ottaa huomioon vuonna 1995 hyväksytyn tietosuojadirektiivin, joka kattaa henkilötietojen suojan EU:ssa ja joka korvataan piakkoin yleisellä tietosuoja-asetuksella; ottaa huomioon, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa sallitaan henkilötietojen siirtäminen EU:sta kolmanteen maahan ainoastaan tiettyjen erityisehtojen täyttyessä ja että näihin ehtoihin kuuluu tärkeä tietosuojan riittävyyden toteamismekanismi, joka mahdollistaa henkilötietojen siirtämisen kolmanteen maahan, jos komissio katsoo, että kyseinen maa tarjoaa tasoltaan riittävän yksityisyyden suojan;

N.  toteaa, että tähän mennessä on tunnustettu Andorra, Argentiina, Kanada, Färsaaret, Guernsey, Mansaaret, Jersey, Uruguay, Israel, Sveitsi ja Uusi Seelanti maiksi/alueiksi, jotka tarjoavat tasoltaan riittävän tietosuojan, ja että Yhdysvallat, Kanada ja Australia on tunnustettu tasoltaan riittäviksi matkustajarekisterien siirtämistä varten;

O.  ottaa huomioon, että komissio totesi 26. heinäkuuta 2000, että yksityisyyden suojaa koskevat safe harbor -periaatteet ja niihin liittyvät Yhdysvaltojen kauppaministeriön julkaisemat tavallisimmat kysymykset antavat riittävän suojan henkilötietojen EU:sta siirtämistä varten; toteaa, että kyseinen safe harbor -päätös mahdollistaa henkilötietojen siirtämisen EU:sta yhdysvaltalaisille yrityksille, jotka ovat sitoutuneet safe harbor ‑periaatteisiin;

P.  toteaa, että Yhdysvallat ja EU ovat käyneet vuodesta 2014 lähtien uusia neuvotteluja safe harbor -järjestelmästä Edward Snowdenin tietovuotojen ja paljastusten jälkeen ja sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen turvallisuusvirastoa NSA:ta oli epäilty EU:n kansalaisten laajamittaisesta sähköisestä valvonnasta valvontaohjelman avulla ja yksityisten yhdysvaltalaisten yritysten keräämien tietojen käytöstä ja että tarkoituksena on palauttaa EU:n luottamus siihen, että Yhdysvaltoihin siirrettyjen henkilötietojen yhteydessä kunnioitetaan yksityisyyden suojaa;

Q.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin totesi asiassa C-362/14 (Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner), että komission esittämä toteamus, jonka mukaan safe harbor -järjestelmä antaa tasoltaan riittävän suojan EU:n henkilötiedoille, on pätemätön, mikä tarkoitti, että oli käynnistettävä pikaisesti neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelystä, jotta voidaan taata oikeusvarmuus tavoista, joilla henkilötietoja olisi siirrettävä EU:sta Yhdysvaltoihin;

R.  toteaa, että komissio käynnisti Schrems-päätöksen jälkeen Yhdysvaltojen kanssa neuvottelut uudesta järjestelmästä, jolla otettaisiin huomioon tuomioistuimen esiin nostamat huolenaiheet, ja että komissio ja Yhdysvallat sopivat 2. helmikuuta 2016 uudesta transatlanttisten tietovirtojen järjestelmästä, eli EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelmästä;

S.  toteaa, että 29 artiklan mukaisen työryhmän lausunnossa 01/2016 katsottiin Privacy Shield -järjestelmän tuottavan merkittäviä parannuksia safe harbor -päätökseen verrattuna ja että erityisen myönteisinä askelina pidettiin tärkeimpien määritelmien sisällyttämistä, mekanismeja, joilla varmistetaan Privacy Shield -luettelon valvonta, sekä vastedes pakollisena sovellettavaa noudattamista koskevaa ulkoista ja sisäistä tarkastelua; toteaa, että työryhmä on myös ilmaissut vakavan huolensa sekä kaupallisista näkökohdista että julkisten viranomaisten pääsemisestä Privacy Shield ‑järjestelyn mukaisesti siirrettyihin tietoihin;

T.  toteaa, että suojan riittävyyttä koskevan päätöksen hyväksymismenettelyssä ei huolehdita soveltamisen kohteina olevien sidosryhmien eikä etenkään yhtiöiden ja pk-yritysten virallisesta ja asianmukaisesta kuulemisesta, vaikka kyseinen päätös vaikuttaa niihin merkittävästi;

U.  toteaa, että Yhdysvaltain edustajanhuone hyväksyi 20. lokakuuta 2015 Judicial Redress -säädöksen, jonka nojalla Euroopan kansalaiset ja Yhdysvaltojen liittolaisten kansalaiset voivat perehtyä liittovaltion virastojen hallussa pitämiin itseään koskeviin tietoihin ja vaatia paikkansapitämättömien tietojen korjaamista Privacy Act -lain mukaisesti; ottaa huomioon, että senaatin oikeusasiain valiokunta hyväksyi 28. tammikuuta 2016 Judicial Redress -säädöksen, jonka presidentti Barack Obama allekirjoitti 24. helmikuuta 2016;

V.  toteaa pitäneensä Judicial Redress -säädöksen hyväksymistä merkittävänä ennakkoehtona sille, että parlamentti antaa suostumuksensa EU:n ja Yhdysvaltojen väliselle tietosuojaa koskevalle puitesopimukselle, ja toteaa, että kyseinen säädös oli merkittävä osatekijä EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -neuvotteluissa;

W.  toteaa, että 60 prosenttia safe harbor -sopimusta hyödyntävistä yrityksistä on pk-yrityksiä ja että sopimus mahdollistaa niille yksinkertaistetut ja kustannustehokkaat noudattamismenettelyt sen sijaan, että ne joutuisivat soveltamaan yrityksiä koskevia sitovia sääntöjä tai vakiomuotoisia sopimuslausekkeita; toteaa, että näin varmistetaan vastaava suojan taso, mutta toisaalta hallintoresursseihin on tehtävä selvästi suurempia investointeja; toteaa, että pk-yritysten odotetaan hyötyvän edelleen eniten uudesta Privacy Shield -järjestelystä;

X.  toteaa, että yksityisyys ja tietosuoja on sisällytetty Yhdysvalloissa kattavaan järjestelmään, jolla säännellään ja suojellaan tiedon yksityisyyttä etenkin, kun on kyse kaikkein arkaluonteisimmista henkilötietojen luokista, kuten terveyttä, rahoitusta, sähköistä viestintää ja alaikäisiä koskevista tiedoista;

Y.  toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden kansalliset valvontalait ovat luonteeltaan erilaisia ja että niissä suodaan laaja harkintavalta valvonnan tarpeellisuuteen nähden sekä annetaan takeita, joilla rajoitetaan perusoikeuksiin ja -vapauksiin puuttumista;

1.  pitää myönteisenä, että EU ja Yhdysvallat ovat saattaneet Privacy Shield -järjestelyä koskevat neuvottelut päätökseen komission ja Yhdysvaltojen kauppaministeriön käytyä asiasta neuvotteluja yli kahden vuoden ajan;

2.  pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen kongressi on hyväksynyt Judicial Redress ‑säädöksen, ja muistuttaa vaatineensa tällaista säädöstä jo pitkään, jotta EU:n ja Yhdysvaltojen välinen tietosuojaa koskeva puitesopimus voidaan viimeistellä ja Privacy Shield -neuvottelut voidaan saattaa päätökseen;

3.  myöntää, että EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield- järjestely poikkeaa tuntuvasti safe harbor -järjestelystä, sillä ensin mainitussa edellytetään selvästi yksityiskohtaisempaa dokumentointia, millä asetetaan lisää erityisvelvoitteita yrityksille, jotka haluavat olla mukana järjestelyssä; toteaa, että järjestelyssä on uusia valvontamekanismeja, joiden avulla varmistetaan, että EU:n rekisteröityjen oikeudet toteutuvat, kun heidän tietojaan käsitellään Yhdysvalloissa;

4.  pitää myönteisenä, että 29 artiklan mukainen työryhmä katsoo Privacy Shield ‑järjestelyn tuovan merkittäviä parannuksia safe harbor -järjestelyyn verrattuna;

5.  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen työryhmän esille nostamat huolenaiheet ja sen soveltaman rakentavan lähestymistavan ja korostaa lisäksi, että lausunnossa tarkoitettu tietojen säilyttämistä rajoittava periaate olisi selvitettävä ensin Euroopan unionissa, koska unionin tilanne ja normit ovat edelleen epävarmoja tuomioistuimen 2014 tekemän ratkaisun jälkeen;

6.  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen työryhmän puheenjohtajan lausunnon, jonka mukaan työryhmän yksilöimien olennaisten takeiden olisi pädettävä myös EU:n jäsenvaltioiden kohdalla;

7.  pitää valitettavana, että riittävyyttä koskevan päätöksen hyväksymismenettelyssä ei huolehdita yritysten kaltaisten asianomaisten sidosryhmien eikä etenkään pk-yrityksiä edustavien järjestöjen virallisesta kuulemisesta;

8.  toteaa, että safe harbor -järjestelyssä ei viitattu erityisrajoituksiin, jotka olisivat koskeneet Yhdysvaltojen hallituksen pääsyä Yhdysvaltoihin siirrettyihin tietoihin, kun taas Privacy Shield -järjestelyä koskevassa dokumentoinnissa on Yhdysvaltain tekemiä velvoittavia sitoumuksia, jotka on annettu maan kansallisen tiedusteluviraston johtajan, ulkoministerin ja oikeusministeriön kirjeissä;

9.  korostaa, että Yhdysvaltojen kongressi ja hallinto ovat saattanee vuodesta 2013 lähtien voimaan yli kaksikymmentä seurantalakien ja -ohjelmien uudistusta; toteaa, että näihin uudistuksiin kuuluvat tiedon laajamittaisen keräämisen kieltävä Freedom Act -säädös, PPD 28, jolla tehdään Yhdysvaltojen ulkopuolella olevien henkilöiden yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojaamisesta olennainen osa Yhdysvaltojen harjoittamaa valvontapolitiikkaa, maan ulkomaista tiedustelua koskevaan lakiin tehdyt muutokset sekä Judicia Redress -säädös, jolla laajennetaan tietosuojatoimenpiteiden soveltamisala kattamaan myös EU:n kansalaiset; pitää näitä uudistuksia ratkaisevina arvioitaessa, millaisia vaikutuksia on puuttumisella yksityisyyttä ja tietosuojaa koskeviin perusoikeuksiin, sellaisina kuin ne ovat määritettyinä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa;

10.  ottaa huomioon Yhdysvaltojen hallinnon ja kongressin uusimmat aloitteet, kuten sähköpostiviestien yksityisyyttä koskevan lakialoitteen, joka hyväksyttiin yksimielisesti edustajainhuoneessa huhtikuussa 2016 ja jolla muutettiin vuonna 1986 annettua sähköisen viestinnän yksityisyyttä koskevaa säädöstä, ja edustajainhuoneen tammikuussa 2016 ja senaatin maaliskuussa 2016 hyväksymän tiedonvapautta parantavan säädöksen, ja pitää niitä myönteisinä; kannattaa painokkaasti lakialoitteen allekirjoittamista laiksi, mikä osoittaisi Yhdysvaltojen pyrkivän politiikassaan parantamaan konkreettisesti kaikkien henkilöiden yksityisyyden suojaa;

11.  pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen ulkoministeriön yhteyteen nimitetään oikeusasiamies, joka on riippumaton kansallisista turvallisuuspalveluista ja auttaa varmistamaan henkilöiden oikeussuojakeinot sekä riippumattoman valvonnan;

12.  panee tyytyväisenä merkille, että EU:n rekisteröidyillä on Privacy Shield -järjestelyssä käytettävissään useita tapoja turvautua oikeussuojakeinoihin Yhdysvalloissa; toteaa, että ensinnäkin valitukset voidaan joko osoittaa suoraan yhtiölle tai esittää ne maan kauppaministeriölle sen jälkeen, kun asia on viety tietosuojaviranomaiselle tai riippumattomaan riidanratkaisuelimeen; toteaa toisena keinona olevan, että kun perusoikeuksiin puututaan kansallisen turvallisuuden vuoksi, asiasta voidaan esittää siviilikanne yhdysvaltojen tuomioistuimessa ja vastaavia valituksia voidaan esittää myös äskettäin nimitetylle riippumattomalle oikeusasiamiehelle; toteaa, että kun perusoikeuksiin puututaan lainvalvontatarkoituksessa ja yleisen edun nimissä, asiaa koskevia valituksia voidaan käsitellä esittämällä vetoomuksia, joilla riitautetaan haasteet; kehottaa komissiota ja tietosuojaviranomaisia antamaan lisäohjeita, jotta nämä oikeussuojakeinot olisivat helpommin käytettävissä ja saatavilla;

13.  pitää myönteisenä, että Privacy Shield -järjestelyssä annetaan näkyvä rooli jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaisille, kun tarkastellaan ja tutkitaan EU:n perusoikeuskirjan mukaista yksityisyyden ja perhe-elämän suojaamista koskevia väitteitä ja keskeytetään tietojen siirtäminen; pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen kauppaministeriö velvoitetaan ratkaisemaan tällaiset valitukset;

14.  muistuttaa, että EU:n olisi pidettävä tässä asiassa yhtenä olennaisena tavoitteenaan sitä, että henkilötietoja suojataan, kun ne virtaavat unionin tärkeimmälle kansainväliselle kauppakumppanille, ja että Privacy Shield -järjestelyn avulla kyetään varmistamaan, että EU:n rekisteröityjen perusoikeuksia suojataan tietojen siirron aikana;

15.  muistuttaa myös, että oikeusvarmuus ja erityisesti selkeät ja yhdenmukaiset säännöt ovat tärkeitä osatekijöitä yritysten ja etenkin pk-yritysten kehittymiselle ja kasvulle, ja varoittaa siksi pyrkimyksistä vaarantaa Privacy Shield -järjestelmän viimeisteleminen, sillä tällaiset pyrkimykset johtaisivat tuhansien erilaisten yritysten, sekä eurooppalaisten että yhdysvaltalaisten, kasvavaan epävarmuuteen, oikeudellisesti epävarmaan tilanteeseen ja vakaviin seurauksiin, jotka kohdistuisivat näiden yritysten toimintaan ja kykyyn harjoittaa liiketoimintaa Atlantin yli;

16.  tähdentää, että 60 prosenttia safe harbor -sopimusta hyödyntävistä yrityksistä on pk-yrityksiä ja että pk-yritysten odotetaan hyötyvän edelleen eniten uudesta Privacy Shield -järjestelystä; kehottaa komissiota huolehtimaan tiiviissä yhteistyössä tietosuojaviranomaisten kanssa siitä, että nämä yritykset saavat selkeämmän ja täsmällisemmän käsityksen Privacy Shield -järjestelyn toteuttamisesta ja toiminnasta ja että ne pääsevät paremmin kyseiseen järjestelyyn;

17.  katsoo, että Privacy Shield -järjestely on ratkaisevassa asemassa kurottaessa umpeen Euroopan ja Amerikan yksityisyyteen soveltamassa lähestymistavassa ilmeneviä eroja ja että järjestelmä on siksi olennainen transatlanttisen luottamuksen palauttamiselle; luottaa siihen, että lainsäädäntövallan käyttäjät ja komissio valvovat tiukasti vakiintuneeksi noudattamismalliksi muuttuvaa Privacy Shield -järjestelmää tarkastelemalla sitä vuosittain uudelleen yhdessä, millä varmistetaan järjestelmän vakaus ja oikeudellisuus;

18.  kehottaa komissiota kantamaan Privacy Shield -järjestelmän mukaisen vastuunsa täysipainoisesti ja arvioimaan säännöllisesti uudelleen riittävyyttä koskevia havaintoja ja oikeudellisia perusteita, jotta voidaan varmistaa, että henkilötietoja suojataan asianmukaisesti ja että järjestelmä toimii tehokkaasti eikä sillä heikennetä tarpeettomasti perusoikeuksia, kuten oikeutta yksityisyyteen ja turvallisuuteen, oikeutta vastaanottaa ja levittää tietoja ja oikeuteen harjoittaa liiketoimintaa; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille vuosittain täsmällisistä havainnoista ja niihin liittyvistä korjaamiskeinoista;

19.  toteaa, että Privacy Shield -järjestely on osa EU:n ja kolmansien maiden, myös Yhdysvaltojen, laajempaa vuoropuheluja tietojen yksityisyydestä, kaupasta, turvallisuudesta sekä niihin liittyvistä oikeuksista ja yhteisten etujen mukaisista tavoitteista; kehottaa siksi kaikkia osapuolia pyrkimään siihen, että luodaan ja parannetaan kestävästi toimivia ja yhdenmukaistettuja kansainvälisiä järjestelmiä ja kotimaisia säädöksiä, joilla pyritään kyseisten tavoitteiden saavuttamiseen;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdysvaltain kongressille ja hallinnolle.

(1)

EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(2)

EUVL L 350, 31.12.2008, s. 60.

(3)

EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.

(4)

https://www.congress.gov/114/plaws/publ23/PLAW-114publ23.pdf

(5)

https://www.whitehouse.gov/the-press-office/2014/01/17/presidential-policy-directive-signals-intelligence-activities

Päivitetty viimeksi: 24. toukokuuta 2016Oikeudellinen huomautus