PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS autonomisista asejärjestelmistä
5.9.2018 - (2018/2752(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Michael Gahler, Cristian Dan Preda, José Ignacio Salafranca Sánchez‑Neyra, David McAllister, Sandra Kalniete, Laima Liucija Andrikienė, Elmar Brok, Tunne Kelam, Eduard Kukan, Julia Pitera, Bogdan Andrzej Zdrojewski PPE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0308/2018
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 3. toukokuuta 2013 julkaisemansa tutkimuksen miehittämättömien ilma-alusten ja robottien käytön vaikutuksista ihmisoikeuksiin sodankäynnin aikana ”Human rights implications of the usage of drones and unmanned robots in warfare”,
– ottaa huomioon eri kantansa, suosituksensa ja päätöslauselmansa, kuten täysistunnossa 13. maaliskuuta 2018 vahvistetut valtuudet aloittaa neuvottelut Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelman perustamista koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta, 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla[1], 7. heinäkuuta 2016 neuvostolle antamansa suosituksen YK:n yleiskokouksen 71. istunnosta[2] sekä 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä[3],
– ottaa huomioon EU:n julkilausumat autonomisista asejärjestelmistä eräitä tavanomaisia aseita koskevaa yleissopimusta käsittelevälle hallitustenväliselle asiantuntijaryhmälle, joka piti kokouksen Genevessä 13.–17. marraskuuta 2017 ja 9.–13. huhtikuuta 2018,
– ottaa huomioon eri valtioiden, myös EU:n jäsenvaltioiden, panostuksen hallitustenvälisen asiantuntijaryhmän vuosina 2017 ja 2018 pitämiin kokouksiin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että eräitä tavanomaisia aseita koskevan YK:n yleissopimuksen tavoitteena on kieltää tietynlaisten aseiden, joiden katsotaan aiheuttavan tarpeetonta tai perusteetonta kärsimystä taistelijoille tai vaikuttavan siviileihin summittaisesti, käyttö tai rajoittaa sitä;
B. toteaa, että autonomiset asejärjestelmät ovat keskustelun ja analyysin aiheena eräitä tavanomaisia aseita koskevaa yleissopimusta Genevessä käsittelevässä hallitustenvälisessä asiantuntijaryhmässä;
C. toteaa, ettei täysin autonomisesti toimivia tappavia asejärjestelmiä ole vielä olemassa; toteaa, että automaattisia, kauko-ohjattavia tai etäkäyttöisiä järjestelmiä ja muita muuten kuin autonomisesti toimivia järjestelmiä ei tulisi pitää autonomisina asejärjestelminä;
D. toteaa, että on keskeisen tärkeää, että ihmiset tekevät päätökset tappavista toimista ja valvovat niitä, sillä he myös kantavat viime kädessä vastuun ihmishengistä;
E. toteaa, että kansainvälistä oikeutta, johon sisältyy kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeuslainsäädäntö, sovelletaan täysipainoisesti kaikkiin asejärjestelmiin ja niiden käyttäjiin ja että kansainvälisen oikeuden noudattaminen on perusedellytys, joka valtioiden on täytettävä, erityisesti silloin, kun kyseessä on esimerkiksi siviiliväestön suojelua koskevien periaatteiden noudattaminen tai hyökkäyksen takia varotoimiin ryhtyminen;
F. toteaa, että tappavaa asejärjestelmää olisi pidettävä autonomisena, jos se on suunniteltu siten, että se voi itse muokata sisäistä toimintalogiikkaansa, jättää siihen alun perin ohjelmoidut tehtävät suorittamatta ja muokata voimankäyttösääntöjään ilman ihmisen puuttumista;
G. toteaa, että ihmisen suorittamaa tappavan asejärjestelmän valvontaa olisi pidettävä merkityksellisenä, jos ihminen pystyy muokkaamaan järjestelmään ohjelmoituja tehtäviä tai keskeyttämään voimankäytön, jotta noudatettaisiin kansainvälistä humanitaarista oikeutta;
1. korostaa, että autonomisten asejärjestelmien mahdollisiin ongelmiin on puututtava kansainvälisellä tasolla, mutta muistuttaa, ettei kokonaan autonomisia asejärjestelmiä ole vielä onnistuttu kehittämään; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä, jotta saavutetaan yhtenäinen kanta asiaan;
2. ottaa huomioon eräitä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden erilaiset lähestymistavat ja painottaa niihin liittyen, että on laadittava alustavat määritelmät autonomisille asejärjestelmille ja merkitykselliselle ihmisen suorittamalle valvonnalle, sillä EU:n tarjoamat määritelmät voisivat auttaa laatimaan ja muokkaamaan sopivia kansainvälisiä vaatimuksia ja rajoituksia vastaaville järjestelmille tulevaisuudessa;
3. kehottaa näin ollen komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja neuvostoa muodostamaan ja vahvistamaan yhteisen kannan autonomisiin asejärjestelmiin; korostaa, että yhteisessä kannassa on käsiteltävä myös merkityksellistä ihmisen valvontaa tappavassa voimankäytössä;
4. painottaa, että EU:n tai sen liittolaisten asevoimien käytössä tällä hetkellä olevista aseista ja asejärjestelmistä yksikään ei ole autonominen; muistuttaa, että autonomisina asejärjestelminä ei pidetä aseita ja asejärjestelmiä, jotka on suunniteltu erityisesti omien alustojen, asevoimien ja väestön puolustamiseen erittäin dynaamisilta uhilta, kuten ohjuksilta, ampumahyökkäyksiltä tai ilma-aluksilta; korostaa, että ihmisen olisi päätettävä ilma-alukseen kohdistuvasta voimankäytöstä, kun aluksen kyydissä on ihmisiä;
5. varoittaa, että jos EU ja sen jäsenvaltiot päättävät asettaa itselleen liian monia rajoituksia autonomisten asejärjestelmien mahdollisiin riskeihin liittyen, ne saattavat menettää teknologisen etumatkansa ja antaa muille etulyöntiaseman tulevaisuuden taisteluissa, mikäli muut suuret kansainväliset toimijat eivät aiokaan noudattaa samanlaisia rajoituksia;
6. on ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien autonomisia asejärjestelmiä tulevaisuudessa käyttävien olisi suoritettava perusteellinen ja kattava koulutus tällaisten järjestelmien käyttämisen ja sen seurausten oikeudellisesta, eettisestä ja moraalisesta merkityksestä;
7. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Naton pääsihteerille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0494.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0317.
- [3] EUVL C 285, 29.8.2017, s. 110.