Menettely : 2017/2897(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : RC-B8-0576/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B8-0576/2017

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 26/10/2017 - 10.6

Hyväksytyt tekstit :


YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 310kWORD 57k
25.10.2017
PE611.512v01-00}
PE611.513v01-00}
PE611.514v01-00}
PE611.515v01-00}
PE611.516v01-00}
PE611.518v01-00} RC1
 
B8-0576/2017}
B8-0577/2017}
B8-0578/2017}
B8-0579/2017}
B8-0580/2017}
B8-0582/2017} RC1

työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti

joka korvaa seuraavat poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:

ECR (B8-0576/2017)

Verts/ALE (B8-0577/2017)

S&D (B8-0578/2017)

GUE/NGL (B8-0579/2017)

ALDE (B8-0580/2017)

PPE (B8-0582/2017)


seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa (2017/2897(RSP))


Agnieszka Kozłowska-Rajewicz PPE-ryhmän puolesta
Gianni Pittella, Costas Mavrides, Evelyn Regner, Nicola Caputo, Karoline Graswander-Hainz, Nicola Danti, Simona Bonafè, Clara Eugenia Aguilera García, Elena Valenciano, Brando Benifei, Soledad Cabezón Ruiz, Cécile Kashetu Kyenge, Claudia Țapardel, Sergio Gutiérrez Prieto, Inés Ayala Sender, Iratxe García Pérez, Maria Arena, Hugues Bayet, Vilija Blinkevičiūtė, Biljana Borzan, Udo Bullmann, Nessa Childers, Mady Delvaux, Mary Honeyball, Edouard Martin, Julie Ward, Christine Revault d’Allonnes Bonnefoy, Maria Noichl, Tonino Picula, Dietmar Köster S&D-ryhmän puolesta
Arne Gericke ECR-ryhmän puolesta
Beatriz Becerra Basterrechea, Martina Dlabajová, Hilde Vautmans, Ivo Vajgl, Renate Weber, Ivan Jakovčić, Fredrick Federley, Frédérique Ries, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Nils Torvalds, Yana Toom, Kaja Kallas, Ulrike Müller, Gerben-Jan Gerbrandy, Matthijs van Miltenburg, Cecilia Wikström, Johannes Cornelis van Baalen, Jan Huitema, Louis Michel, Dita Charanzová, Catherine Bearder, Sophia in 't Veld, Angelika Mlinar, Izaskun Bilbao Barandica, Filiz Hyusmenova ALDE-ryhmän puolesta
Malin Björk, Ángela Vallina, Paloma López Bermejo, Stefan Eck, Sabine Lösing, Kateřina Konečná, Jiří Maštálka, Nikolaos Chountis, Marie-Pierre Vieu, Marie-Christine Vergiat, Tania González Peñas, Merja Kyllönen, Miguel Urbán Crespo, Josu Juaristi Abaunz, Curzio Maltese, Marina Albiol Guzmán, Eleonora Forenza, Patrick Le Hyaric, Dimitrios Papadimoulis, Kostadinka Kuneva, Martina Anderson, Matt Carthy, Lynn Boylan, Liadh Ní Riada, Maria Lidia Senra Rodríguez, Javier Couso Permuy, Stelios Kouloglou, Xabier Benito Ziluaga, Estefanía Torres Martínez GUE/NGL-ryhmän puolesta
Ska Keller, Ulrike Lunacek, Philippe Lamberts, Max Andersson, Jan Philipp Albrecht, Bodil Valero, Karima Delli, Pascal Durand, Michael Cramer, Josep-Maria Terricabras, Alyn Smith, Julia Reda, Jordi Solé, Klaus Buchner, Marco Affronte, Florent Marcellesi, Linnéa Engström, Judith Sargentini, Helga Trüpel, Jill Evans, Igor Šoltes, Ernest Urtasun, Terry Reintke, Monika Vana, Molly Scott Cato, Bart Staes, Benedek Jávor, Bronis Ropė, Margrete Auken, Rebecca Harms, Heidi Hautala, Ian Hudghton, Yannick Jadot, Eva Joly, Tamás Meszerics, Michel Reimon, Michèle Rivasi, Indrek Tarand, Claude Turmes Verts/ALE-ryhmän puolesta
Daniela Aiuto, Isabella Adinolfi EFDD-ryhmän puolesta
TARKISTUKSET

Euroopan parlamentin päätöslauselma seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa (2017/2897(RSP))  

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 10, 19 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa joulukuussa 2009 voimaan tulleen Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) ja erityisesti sen 20, 21, 23 ja 31 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vuoden 2014 kertomuksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta(2),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(3),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY, jossa määritellään ja tuomitaan häirintä ja seksuaalinen häirintä(4),

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin kertomuksen tasa-arvoindeksistä (Gender Equality Index Report),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016-2019” (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon Viron, Bulgarian ja Itävallan heinäkuussa 2017 antaman EU:n puheenjohtajatroikan julkilausuman naisten ja miesten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon vuonna 1993 annetun YK:n julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman, YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia, sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU(5) (uhrien suojelua koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon vuonna 2007 tehdyn järjestöjen ETUC/CES, BUSINESSEUROPE, UEAPME ja CEEP välisen puitesopimuksen työpaikalla tapahtuvasta häirinnästä ja väkivallasta,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 julkaistun tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston Equinetin raportin ”The Persistence of Discrimination, Harassment and Inequality for Women. The work of equality bodies informing a new European Commission Strategy for Gender Equality”,

–  ottaa huomioon Istanbulin yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta(6) ja erityisesti sen 2 ja 40 artiklan sekä 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta(7),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman työpaikoilla tapahtuvasta häirinnästä(8), 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(9), 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(10), 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 väliarvioinnista(11), 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(12) ja siihen liitetyn Euroopan tason lisäarvon arvioinnin marraskuulta 2013 sekä 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Istanbulin yleissopimukseen(13),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(14), 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(15) ja 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi(16),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 a artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin jäsenille syyskuussa 2017 jaetun oppaan ”Nollatoleranssi työpaikkakiusaamiselle” sekä parlamentin hallinnon toimintasuunnitelman tässä ensisijaisen tärkeässä asiassa,

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista, joka on tunnustettu perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa ja jonka EU on sitoutunut sisällyttämään kaikkeen toimintaansa;

B.  toteaa, että EU on arvoyhteisö, joka perustuu demokratiaan, oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin, jotka on sisällytetty sen perusperiaatteisiin ja -tavoitteisiin SEU:n ensimmäisissä artikloissa ja unionin jäsenyysehdoissa;

C.  toteaa, että unionin oikeudessa seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tilannetta, jossa ilmenee ei-toivottua sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan sukupuolista käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön arvoa erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri(17);

D.   toteaa, että seksuaalinen häirintä on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto ja se on edelleen ilmenevän sukupuoleen perustuvan syrjinnän äärimmäisin muoto; ottaa huomioon, että FRA:n vuonna 2014 tekemän EU:n laajuisen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitelleen tutkimuksen mukaan joka kolmas nainen on kokenut aikuisiällä fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa; ottaa huomioon, että EU:ssa jopa 55 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää, 32 prosenttia kaikista uhreista EU:ssa sanoo tekijän olleen esimies, työtoveri tai asiakas, 75 prosenttia pätevyyttä edellyttävissä ammateissa tai ylimmän johdon tehtävissä toimivista naisista on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi, 61 prosenttia palvelualalla työskentelevistä naisista on kokenut seksuaalista häirintää ja että EU:n 28 jäsenvaltiossa 20 prosenttia nuorista naisista (18–29 vuotta) on kokenut häirintää verkossa; ottaa huomioon, että joka kymmenes nainen on joutunut seksuaalisen häirinnän tai vainoamisen kohteeksi uuden teknologian kautta;

E.  toteaa, että seksuaalinen häirintä ja kiusaaminen jäävät merkittävässä määrin ilmoittamatta viranomaisille, mikä johtuu siitä, että yhteiskunnallinen tietoisuus asiasta on melko alhaista ja uhrien tukikanavat ovat riittämättömiä, sekä siitä, että asiaa pidetään yhteiskunnallisesti arkaluonteisena siitä huolimatta, että on olemassa virallisia menettelyjä, joiden avulla niitä voidaan torjua työpaikoilla ja muissa yhteyksissä;

F.  ottaa huomioon, että seksuaalinen väkivalta ja häirintä työpaikoilla ovat terveys- ja turvallisuuskysymyksiä, joten niitä olisi käsiteltävä sellaisina ja ehkäistävä;

G.  toteaa, että sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä kielletään unionin oikeudessa;

H.  toteaa, että seksuaalinen väkivalta ja häirintä loukkaavat sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja ovat sukupuoleen perustuvaa syrjintää, minkä vuoksi ne on kielletty työelämässä, mukaan lukien työhön pääsyssä, ammatillisessa koulutuksessa ja uralla etenemisessä;

I.  ottaa huomioon, että sitkeät sukupuolistereotypiat, seksismi, seksuaalinen häirintä ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat rakenteellinen ja laajalle levinnyt ongelma kaikkialla Euroopassa ja maailmassa ja ilmiö, jonka uhrien ja tekijöiden iät, koulutus, tulot ja yhteiskunnallinen asema vaihtelevat ja jolla on uhrille fyysisiä, seksuaalisia, emotionaalisia ja psykologisia seurauksia; katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta liittyy vallan epätasaiseen jakautumiseen naisten ja miesten kesken, sukupuolistereotypioihin ja seksismiin, myös seksistiseen vihapuheeseen verkossa ja muualla; toteaa, että sen johdosta miehet ovat käyttäneet valtaa naisiin ja syrjineet näitä ja naisten täysimittainen eteneminen on estynyt;

J.  ottaa huomioon, että Pekingin toimintaohjelman mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on muun muassa yhteiskunnan sisäinen fyysinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta, mukaan lukien raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalinen häirintä ja uhkailu työpaikoilla, oppilaitoksissa ja muualla(18);

K.  ottaa huomioon, että rikoksen uhrin oikeuksia koskevan direktiivin mukaan sukupuoleen perustuva väkivalta ymmärretään syrjintämuodoksi ja uhrin perusvapauksien loukkaukseksi ja siihen sisältyvät läheisväkivalta, seksuaalinen väkivalta (mukaan lukien raiskaus, seksuaaliset hyökkäykset ja seksuaalinen häirintä), ihmiskauppa, orjuuttaminen sekä erilaiset vahingolliset käytännöt, kuten pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen ja niin kutsutut kunniarikokset; toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhrit ja heidän lapsensa tarvitsevat usein erityistä tukea ja suojelua, koska tällaiseen väkivaltaan liittyy suuri toissijaisen tai toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien riski(19);

L.  toteaa, että EU:n oikeuden mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että on olemassa tasa-arvoelin, joka tarjoaa riippumatonta apua häirinnän ja seksuaalisen häirinnän uhreille, teettää riippumattomia tutkimuksia, julkaisee riippumattomia raportteja ja antaa suosituksia työhön ja ammattikoulutukseen liittyvissä ja tavaroiden ja palvelujen saatavuutta ja tarjontaa koskevissa asioissa sekä itsenäisille ammatinharjoittajille;

M.  ottaa huomioon, että pääasiassa miesten naisiin kohdistama seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö ovat rakenteellinen ja laajalle levinnyt ongelma kaikkialla Euroopassa ja maailmassa ja ilmiö, jonka uhrien ja tekijöiden iät, koulutus, tulot ja yhteiskunnallinen asema vaihtelevat ja joka johtuu vallan epätasaisesta jakautumisesta naisten ja miesten kesken yhteiskunnassamme;

N.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on kaikkien yhteiskunnan jäsenten vastuulla ja edellyttää sekä naisten että miesten aktiivista osallistumista; katsoo, että viranomaisten olisi sitouduttava kehittämään miehille ja nuoremmille sukupolville suunnattuja tiedotus- ja valistuskampanjoita, joiden tavoitteena on osallistaa miehiä ja poikia kumppaneina ja torjua ja poistaa vaiheittain kokonaan kaikenlainen sukupuoleen perustuva väkivalta sekä edistää naisten mahdollisuuksia ja voimaannuttamista;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa naiset eivät ole tasaveroisesti suojattuja sukupuoleen perustuvalta väkivallalta, seksuaaliselta häirinnältä ja hyväksikäytöltä, koska jäsenvaltioiden politiikat ja lainsäädäntö poikkeavat toisistaan; katsoo, että oikeusjärjestelmät eivät tarjoa naisille riittävää tukea; katsoo, että sukupuoleen perustuvan väkivallan tekijä on usein uhrin jo tuntema henkilö, josta uhri on monissa tapauksissa riippuvainen, ja siksi väkivallasta ilmoittaminen pelottaa vieläkin enemmän;

P.  toteaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Istanbulin yleissopimuksen, mutta vain 15 on ratifioinut sen; ottaa huomioon, että EU:n liittyminen Istanbulin sopimukseen ei vapauta jäsenvaltioita sen ratifioinnista kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksen 40 artiklassa vaaditaan, että osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että kaikista sellaisen ei-toivotun sanallisen, sanattoman tai ruumiillisen seksuaalisen käyttäytymisen muodoista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on henkilön ihmisarvon loukkaaminen, voidaan määrätä rikosoikeudellinen tai muu oikeudellinen seuraamus, erityisesti, jos tämä käyttäytyminen luo uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai loukkaavan ilmapiirin;

Q.  toteaa, että poliittisessa elämässä väkivalta ja häirintä kohdistuu suhteettomasti naisiin; toteaa, että tällainen väkivalta loukkaa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, mukaan lukien velvollisuus taata, että naiset voivat osallistua vapaasti edustukselliseen politiikkaan;

R.  toteaa, että sukupuolinen häirintä on määritelty Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 a artiklassa;

S.  katsoo, että seksuaalinen häirintä tai seksistinen käyttäytyminen ei ole harmitonta ja seksuaalisen häirinnän tai seksuaalisen väkivallan mitätöinti vähättelevällä kielenkäytöllä kuvastaa seksistisiä asenteita naisia kohtaan, viestittää vallankäytöstä miesten ja naisten välisissä suhteissa ja vaikuttaa naisten ihmisarvoon, itsenäisyyteen ja vapauteen;

T.  toteaa, että parlamentti on perustanut erityisiä elimiä ja laatinut sisäiset säännöt seksuaaliseen häirintään puuttumiseksi parlamentissa, erityisesti Euroopan parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien parlamentin jäsenistä tekemiä työpaikkahäirintää koskevia valituksia ja työpaikkahäirinnän ehkäisemistä käsittelevän neuvoa-antavan komitean, kun taas työpaikkakiusaamista ja sukupuolista häirintää sekä niiden ennaltaehkäisyä työpaikalla käsittelevä neuvoa-antava komitea käsittelee muita virallisia menettelyjä, jotka koskevat parlamentin hallinnon henkilöstöä ja poliittisia ryhmiä; toteaa, että näiden elinten tehtävänä on arvioida mahdollisia tapauksia ja ehkäistä seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä;

U.  toteaa, että poliitikoilla on kansalaisten vaaleilla valittuina edustajina ratkaiseva vastuu toimia positiivisina roolimalleina ja estää ja torjua seksuaalista häirintää yhteiskunnassa;

Nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään ja hyväksikäyttöön ja niiden torjunta EU:ssa

1.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen seksuaalisen väkivallan sekä fyysisen ja psykologisen häirinnän; pitää valitettavana, että tällaisia tekoja siedetään liian helposti, vaikka tosiasiassa ne ovat perusoikeuksien rakenteellisia loukkauksia ja vakavia rikoksia, joista on rangaistava; tähdentää, että rankaisematta jättämisen on loputtava niin, että varmistetaan tekijöiden syytteeseen asettaminen;

2.  vaatii seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä käsittelevien olemassa olevien lainsäädäntöpuitteiden tehokasta täytäntöönpanoa ja kannustaa samalla EU:n jäsenvaltioita sekä julkisia ja yksityisiä yrityksiä toteuttamaan lisää toimenpiteitä, joilla seksuaalinen häirintä työpaikoilla ja muualla saadaan loppumaan ja estettyä; korostaa, että olisi noudatettava erityisiä oikeudellisia menettelyjä, joilla puututaan seksuaalista häirintää koskeviin tapauksiin työpaikalla;

3.  suhtautuu myönteisesti #MeToo-liikkeen kaltaisiin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on ilmoittaa seksuaalista häirintää ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevista tapauksista; tukee voimakkaasti kaikkia naisia ja tyttöjä, jotka ovat osallistuneet #MeToo-kampanjaan, myös niitä, jotka ovat paljastaneet tekijöitä;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkkailemaan asianmukaisesti sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen häirinnän kieltävien EU:n direktiivien moitteetonta täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että EU:n jäsenvaltiot vahvistavat syrjiviä käytäntöjä valvovien tasa-arvoelinten henkilöresursseja ja antavat niille selkeän toimivallan ja riittävät resurssit, joiden avulla voidaan kattaa työllisyyden, itsenäisen ammatinharjoittamisen sekä tavaroiden ja palveluiden saatavuuden alat;

5.  kehottaa komissiota arvioimaan, vaihtamaan ja vertailemaan nykyisiä parhaita käytäntöjä seksuaalisen häirinnän torjumisesta työpaikalla ja levittämään tämän arvioinnin tuloksia ja tietoa tehokkaista toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa kannustaakseen yrityksiä, työmarkkinaosapuolia ja ammattikoulutusorganisaatioita estämään kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää, etenkin työpaikalla tapahtuvaa häirintää ja seksuaalista häirintää;

6.  korostaa, että kaikilla miehillä on keskeinen rooli muutokseen sitoutumisessa ja kaikenlaisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan lopettamisessa torjumalla olosuhteita ja rakenteita, joilla myös passiivisesti mahdollistetaan tähän johtava käytös; kehottaa ottamaan esille kaikki väärinkäytökset ja sopimattoman käytöksen; kehottaa jäsenvaltioita värväämään miehiä aktiivisesti tiedotus- ja valistuskampanjoihin;

7.  katsoo, että keskeisiä toimia seksuaalisen häirinnän torjumiseksi ovat muun muassa vähäisen ilmoittamisen ja sosiaalisen leimautumisen ongelman käsitteleminen, vastuumenettelyjen käyttöönottaminen työpaikoilla, miesten ja poikien aktiivinen osallistuminen väkivallan ehkäisyyn ja esimerkiksi verkossa esiintyvien uusien väkivallan muotojen torjuminen;

8.  pitää hälyttävänä, että verkossa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuva naisten häirintä, joka ulottuu epätoivotuista yhteydenotoista trollaukseen, verkkokiusaamiseen sekä seksuaaliseen häirintään ja raiskauksilla ja kuolemalla uhkailuun, on yleistynyt digitaalisessa yhteiskunnassa; toteaa, että tämä synnyttää myös uudentyyppistä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, kuten verkkokiusaamista, verkkohäirintää, loukkaavien kuvien käyttöä verkossa sekä henkilökohtaisten valokuvien ja videoiden levittämistä verkossa ilman asianomaisten henkilöiden lupaa;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvien ohjelmien rahoitusmekanismeja voidaan käyttää tiedotuskampanjoihin ja sellaisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemiseen, jotka vastustavat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista häirintää;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan Istanbulin yleissopimuksen ratifiointia; kehottaa jäsenvaltioita panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön muun muassa perustamalla eriteltyjen tietojen keräysjärjestelmän, jossa tiedot jaotellaan myös tekijöiden iän ja sukupuolen mukaan sekä tekijän ja uhrin välisen suhteen mukaan ja joka sisältää seksuaalista häirintää koskevat tiedot;

11.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen direktiiviksi kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; kehottaa jälleen komissiota esittämään kattavan EU:n strategian kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi, mukaan lukien seksuaalinen häirintä ja naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö;

12.  kehottaa neuvostoa käyttämään ”siirtymälauseketta” ja päättämään yksimielisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan (ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan) sisällyttämisestä SEUT:n 83 artiklan 1 kohdassa mainittujen rikosten joukkoon;

13.  vaatii ottamaan naiset paremmin mukaan päätöksentekoprosesseihin, ammattiyhdistyksiin sekä organisaatioiden johtopaikoille julkisella ja yksityisellä sektorilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä kansalaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvoelinten kanssa käynnistämään merkittäviä valistuskampanjoita seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän uhrien oikeuksista; korostaa, että jäsenvaltioiden, työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen on viipymättä lisättävä tietoisuutta seksuaalisesta häirinnästä sekä tuettava ja kannustettava naisia ilmoittamaan tapauksista viipymättä;

14.  korostaa, että on tärkeää järjestää kohdennettua koulutusta ja valistuskampanjoita olemassaolevista virallisista menettelyistä, jotka koskevat työpaikalla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ilmoittamista ja uhrien oikeuksia, ja tällä tavoin panna täytäntöön ihmisarvoisen kohtelun periaate työssä ja edistää nollatoleranssiin perustuvan lähestymistavan soveltamista normina;

Seksuaalinen häirintä parlamenteissa yleensä ja Euroopan parlamentissa

15.  tuomitsee jyrkästi tiedotusvälineissä paljastetut seksuaalisen häirinnän tapaukset ja ilmaisee vankan tukensa seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön uhreille; painottaa, että EU:n toimielinten on vastustettava päättäväisesti kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja kaikenlaista sukupuolten tasa-arvoa haittaavaa toimintaa, jotta toimielimet otetaan vakavasti;

16.  kehottaa parlamentin puhemiestä ja hallintoa

–  tutkimaan pikaisesti ja perinpohjaisesti tiedotusvälineissä viime aikoina esitetyt väitteet seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä Euroopan parlamentissa uhrien yksityisyyttä kunnioittaen, tiedottamaan tutkimuksen tuloksista parlamentin jäsenille sekä ehdottamaan riittäviä toimia uusien tapausten estämiseksi

–  arvioimaan ja tarvittaessa tarkistamaan toimivaltaisten elinten kokoonpanoa, jotta voidaan varmistaa riippumattomuus ja sukupuolten välinen tasapaino, ja vahvistamaan ja edistämään edelleen parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien parlamentin jäsenistä tekemiä työpaikkahäirintää koskevia valituksia käsittelevän neuvoa-antavan komiteansa ja työpaikkakiusaamista ja sukupuolista häirintää sekä niiden ennaltaehkäisyä työpaikalla käsittelevän neuvoa-antavan komiteansa toimintaa – tunnustaen samalla niiden tärkeän työn

–  tarkistamaan sääntöjään, jotta myös harjoittelijat otetaan mukaan kaikkiin häirinnän ehkäisemistä käsitteleviin neuvoa-antaviin komiteoihin, sekä lisäämään kiinnostusta niiden myönteisten toimenpiteiden tehostamiseen ja välttämään näihin merkittäviin komiteoihin kuuluvien jäsenten eturistiriidat; tutkimaan virallisia tapauksia, jotta ajan mittaan ilmenneistä tapauksista voidaan pitää yllä luottamuksellista rekisteriä, ja hyväksymään parhaita menetelmiä nollatoleranssin soveltamiseksi toimielimen kaikilla tasoilla

–  kutsumaan koolle riippumattomista asiantuntijoista koostuvan työryhmän, jolla on valtuudet tutkia seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä Euroopan parlamentissa, joka arvioi Euroopan parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien parlamentin jäsenistä tekemiä työpaikkahäirintää koskevia valituksia ja työpaikkahäirinnän ehkäisemistä käsittelevän neuvoa-antavan komitean ja työpaikkakiusaamista ja sukupuolista häirintää sekä niiden ennaltaehkäisyä työpaikalla käsittelevän neuvoa-antavan komitean toimintaa ja ehdottamaan tarvittavia muutoksia

–  antamaan täyden tukensa uhreille parlamentin omissa menettelyissä ja/tai paikallisten poliisiviranomaisten menettelyissä; käynnistämään tarvittaessa kiireellisiä suojelu- tai suojatoimenpiteitä ja panemaan täytäntöön henkilöstösääntöjen 12 a artiklan kaikilta osin, samalla kun varmistetaan, että tapaukset tutkitaan perusteellisesti ja kurinpitotoimenpiteitä sovelletaan

–  varmistamaan, että pannaan täytäntöön vahva ja tehokas seksuaalisen häirinnän vastainen toimintasuunnitelma, jolla edistetään ehkäiseviä toimia ja annetaan tukea ja kaikille henkilöstöön kuuluville ja parlamentin jäsenille pakollista koulutusta kunnioituksen ja arvostuksen merkityksestä työpaikalla, jotta voidaan varmistaa, että nollatoleranssista tulee normi; sitoutumaan järjestämään yhdessä parlamentin jäsenten ja hallinnon yksiköiden kanssa valistuskampanjoita, joissa keskitytään erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten harjoittelijoihin, valtuutettuihin avustajiin ja sopimussuhteisiin toimihenkilöihin

–  perustamaan komission henkilöstöpolitiikan esimerkin mukaisesti parlamentin elimille räätälöidyn luottamuksellista neuvontaa antavien henkilöiden verkoston, joka tukee ja neuvoo uhreja;

17.  kehottaa kollegoja tukemaan ja kannustamaan uhreja puhumaan seksuaalisesta häirinnästä ja ilmoittamaan tapauksista parannettuja virallisia kanavia pitkin parlamentin hallinnolle ja/tai poliisille;

18.  päättää ottaa käyttöön epäkohtien paljastamista koskevat sisäiset säännöt väärinkäytösten paljastajien oikeuksien ja etujen turvaamiseksi ja riittävien oikeussuojakeinojen tarjoamiseksi, jos heitä ei ole kohdeltu moitteettomasti ja tasapuolisesti väärinkäytösten paljastamisen yhteydessä;

19.  suosittaa, että Euroopan oikeusasiamies toimittaa parlamentissa toimivalle sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevälle korkean tason työryhmälle vuosittain tietoja valituksista, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvoon liittyvää huonoa hallintoa parlamentissa ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin päätöksen oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevasta ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista;

20.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä omissa kansallisissa parlamenteissaan, ryhtymään aktiivisiin toimenpiteisiin niiden torjumiseksi ja panemaan asianmukaisesti täytäntöön kunnioitusta ja arvokkuutta työpaikalla koskevat toimintaperiaatteet vaaleilla valituille jäsenille ja henkilöstölle; kehottaa seuraamaan kyseisen toimintaperiaatteen soveltamista;

21.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja suojelemaan julkisuuteen tulevia parlamentaarikkoja, etenkin niitä, jotka ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi tai joita on uhkailtu sukupuoleen perustuvalla väkivallalla, mukaan lukien verkossa;

22.  edellyttää parhaiden käytänteiden vaihtamista kaikilla tasoilla muiden instituutioiden ja organisaatioiden kanssa, kuten YK Naiset -järjestön, Euroopan neuvoston, EU:n toimielinten sekä sukupuolten tasa-arvoa edistävien sidosryhmien kanssa;

23.  kehottaa poliitikkoja toimimaan vastuullisina roolimalleina ja estämään ja torjumaan seksuaalista häirintää parlamenteissa ja niiden ulkopuolella;

º

º  º

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle.

 

(1)

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:12012P/TXT&from=FI

(2)

http://fra.europa.eu/en/publication/2014/violence-against-women-eu-wide-survey-main-results-report

(3)

EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(4)

EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.

(5)

EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.

(6)

https://rm.coe.int/168008482e

(7)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0329.

(8)

EYVL C 77 E, 28.3.2002, s. 138.

(9)

EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 53.

(10)

EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.

(11)

EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 102.

(12)

EUVL C 285, 29.8.2017, s. 2.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0451.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0050.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0402.

(17)

http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/files/your_rights/final_harassement_en.pdf

(18)

http://www.un.org/womenwatch/daw/beijing/platform/violence.htm

(19)

Rikoksen uhrien oikeuksia koskevan direktiivin johdanto-osan 17 kappale: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32012L0029&from=FI

Päivitetty viimeksi: 25. lokakuuta 2017Oikeudellinen huomautus