YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Sudanista ja erityisesti Noura Hussein Hammadin tilanteesta
30.5.2018 - (2018/2712(RSP))
joka korvaa seuraavat poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:
B8‑0265/2018 (ECR)
B8‑0266/2018 (Verts/ALE)
B8‑0267/2018 (S&D)
B8‑0269/2018 (PPE)
B8‑0270/2018 (GUE/NGL)
B8‑0271/2018 (ALDE)
Cristian Dan Preda, Joachim Zeller, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Pavel Svoboda, Jaromír Štětina, Tomáš Zdechovský, Lefteris Christoforou, Marijana Petir, Tunne Kelam, Csaba Sógor, Laima Liucija Andrikienė, József Nagy, Ivan Štefanec, Eduard Kukan, Roberta Metsola, Jarosław Wałęsa, Lars Adaktusson, Giovanni La Via, Elisabetta Gardini, Željana Zovko, David McAllister, Michaela Šojdrová, Bogdan Brunon Wenta, Adam Szejnfeld, Seán Kelly, Deirdre Clune, Mairead McGuinness, Francis Zammit Dimech, Dubravka Šuica, László Tőkés, Sandra Kalniete, Ivana Maletić, Ivo Belet, Jiří Pospíšil, Andrey Kovatchev, Elmar Brok, Ramona Nicole Mănescu, Inese Vaidere, Esteban González Pons PPE-ryhmän puolesta
Elena Valenciano, Victor Boştinaru, Soraya Post S&D-ryhmän puolesta
Charles Tannock, Ruža Tomašić, Jan Zahradil, Valdemar Tomaševski, Jana Žitňanská, Notis Marias, Raffaele Fitto, Monica Macovei, Branislav Škripek, Pirkko Ruohonen-Lerner ECR-ryhmän puolesta
Urmas Paet, Nedzhmi Ali, Petras Auštrevičius, Beatriz Becerra Basterrechea, Izaskun Bilbao Barandica, Dita Charanzová, Gérard Deprez, Martina Dlabajová, Filiz Hyusmenova, Ivan Jakovčić, Petr Ježek, Ilhan Kyuchyuk, Patricia Lalonde, Valentinas Mazuronis, Louis Michel, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Jozo Radoš, Frédérique Ries, Robert Rochefort, Marietje Schaake, Pavel Telička, Ramon Tremosa i Balcells, Ivo Vajgl, Johannes Cornelis van Baalen, Hilde Vautmans ALDE-ryhmän puolesta
Maria Heubuch, Bodil Valero, Michèle Rivasi, Judith Sargentini Verts/ALE-ryhmän puolesta
Miguel Urbán Crespo, Merja Kyllönen, Dimitrios Papadimoulis, Kostadinka Kuneva, Luke Ming Flanagan, Marie-Christine Vergiat, Xabier Benito Ziluaga, Lola Sánchez Caldentey, Estefanía Torres Martínez, Patrick Le Hyaric, Barbara Spinelli GUE/NGL-ryhmän puolesta
Ignazio Corrao, Fabio Massimo Castaldo, Daniela Aiuto, Aymeric Chauprade
Euroopan parlamentin päätöslauselma Sudanista ja erityisesti Noura Hussein Hammadin tilanteesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanista,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimusvaltio Sudanin tasavalta on ollut vuodesta 1986,
– ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, jonka sopimusvaltio Sudan on ollut vuodesta 1990,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman lapsi- ja pakkoavioliitoista,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW-sopimus) sekä YK:n yleiskokouksen vuonna 1993 hyväksymän julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta (DEVAW),
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149, jonka Euroopan unioni esitteli, joka vahvistettiin vuosina 2008, 2010, 2012, 2014 ja 2016 ja jossa kehotettiin toteuttamaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon kielto,
– ottaa huomioon vuonna 1981 hyväksytyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ensimmäisen pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa,
– ottaa huomioon 29. marraskuuta 1999 voimaan tulleen lasten oikeuksia ja hyvinvointia koskevan Afrikan peruskirjan 16 ja 21 artiklan,
– ottaa huomioon Noura Hussein Hammadin tapausta koskevan kiireellisen vetoomuskirjeen, jonka lapsen oikeuksia ja hyvinvointia käsittelevä Afrikan asiantuntijakomitea (ACERWC) lähetti Sudanin tasavallalle 17. toukokuuta 2018,
– ottaa huomioon Sudanin perustuslain vuodelta 2005,
– ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen, jonka Sudanin hallitus allekirjoitti vuonna 2005, ja sen 96 artiklan,
– ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan,
A. toteaa, että Noura Hussein Hammadin ollessa 16-vuotias lapsi perhe pakotti hänet avioliittoon Abdulrahman Hammadin kanssa; toteaa, että Noura kertoi tulleensa ensimmäisen kerran aviomiehensä raiskaamaksi tämän perheenjäsenten avustuksella; toteaa, että Noura Husseinin antaman todistuksen mukaan 2. toukokuuta 2017 kolme miestä piti häntä kiinni samalla, kun Abdulrahman raiskasi hänet, toteaa, että tämän jälkeen Noura puukotti miehensä kuoliaaksi puolustaessaan itseään miehen yrittäessä raiskata hänet uudelleen seuraavana päivänä; toteaa, että tämän jälkeen suoritetussa lääketieteellisessä tutkimuksessa kävi ilmi, että myös Noura oli loukkaantunut taistellessaan miestään vastaan;
B. toteaa, että Noura Hussein Hammad oli pidätettynä vankilassa Omdurmanissa 29. huhtikuuta 2018 asti, jolloin hänet todettiin syylliseksi harkittuun murhaan; toteaa, että Noura Hussein Hammad, joka on nyt 19-vuotias, sai kuolemantuomion Omdurmanin keskusrikostuomioistuimelta surmattuaan miehen, jonka kanssa hänen isänsä oli pakottanut hänet avioliittoon; toteaa, että miehen perhe valitsi kuolemantuomion sopivaksi rangaistukseksi Husseinin surmaamisesta; toteaa, että Noura Husseinin tuomiosta on valitettu;
C. panee merkille, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on kerännyt tietoja siitä, että pakkoavioliittoa Husseinin kanssa, raiskausta ja muita Nouraan kohdistettuja sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja ei otettu huomioon tuomioistuimessa tuomiota lieventävinä todisteina; toteaa, että mielivaltaisia teloituksia käsittelevä YK:n asiantuntija on todennut, että kuolemanrangaistus tapauksissa, joissa on selvät todisteet itsepuolustuksesta, merkitsee mielivaltaista surmaamista;
D. toteaa, että Sudan on inhimillisen kehityksen indeksissä ja YK:n tasa-arvoindeksissä kummassakin 188 maan joukossa sijalla 165; toteaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea ja YK:n ihmisoikeuskomitea ovat esittäneet syvän huolensa naisten ihmisoikeuksien tilanteesta Sudanissa; toteaa, että Sudanin oikeusjärjestelmä perustuu islamilaiseen sharia‑lakiin; toteaa todisteiden osoittavan, että naiset eivät ole poliittisesti, kulttuurisesti eivätkä taloudellisesti tasavertaisia miesten kanssa ja että heihin kohdistuu sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa heidän uskonnostaan, rodustaan ja kansallisuudestaan riippumatta;
E. toteaa, että Sudanin perustuslain mukaan valtio suojelee naisia epäoikeudenmukaisuudelta ja edistää sukupuolten tasa-arvoa; toteaa, että konflikteihin liittyvää seksuaalista väkivaltaa käsittelevä Yhdistyneiden kansakuntien asiantuntija Pramila Patten totesi 18.–25. helmikuuta 2018 tekemänsä Sudanin-matkan jälkeen, että maassa vallitsee syvään juurtunut seksuaalisen väkivallan kieltämisen kulttuuri; toteaa, että pakkoavioliittoja, avioliitossa tapahtuvaa raiskausta ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa pidetään Sudanissa normaaleina ja että kaikkia tällaisen väkivallan muotoja perustellaan perinteillä, kulttuurilla ja uskonnolla; toteaa, että tähän mennessä erityissyyttäjän virasto ei ole tutkinut yhtään konfliktiin liittyvän seksuaalisen väkivallan tapausta;
F. toteaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen tehtävänä oleva rankaisemattomuuden torjuminen sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhan yhteydessä käsittää myös naisten usein kokemat julmuudet ja monenlaiset seksuaalisuuteen ja sukupuoleen perustuvat rikokset; toteaa, että Kansainvälinen rikostuomioistuin esitti 4. maaliskuuta 2009 Sudanin presidenttiä Omar al-Bashiria koskevan pidätysmääräyksen viiden erillisen ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen johdosta, joiden syytekohdat olivat murha, tuhonta, pakkosiirto, kidutus ja raiskaus;
G. toteaa, että on käynnistetty maailmanlaajuinen kampanja ”oikeutta Noura Hussein Hammadille”, jonka avulla tälle langetettu kuolemanrangaistus pyritään kumoamaan; toteaa, että toukokuuhun 2018 mennessä lähes miljoona ihmistä oli allekirjoittanut vetoomuksen ”oikeutta Noura Hussein Hammadille”; toteaa, että puolustusasianajajien uhkailu merkitsee hyökkäystä oikeudenmukaista oikeudenkäyntimenettelyä vastaan ja että raiskatuksi joutunut Noura Hussein Hammad tarvitsee psykologista tukea;
H. toteaa, että Noura Hussein Hammadin tapaus on kiinnittänyt kansainvälisen huomion naisten oikeuksiin ja tuonut esiin pakkoavioliitot ja avioliitossa tapahtuvat raiskaukset Sudanissa, missä jo 10-vuotias voi lain mukaan solmia avioliiton; toteaa, että avioliitossa tapahtuva raiskaus tunnustettiin Sudanin lainsäädännössä vasta vuonna 2015; toteaa, että oikeusviranomaiset eivät kuitenkaan suostu tunnustamaan sitä rikokseksi;
I. toteaa, että naisten ja lasten oikeuksien puolestapuhujat ovat kampanjoineet yhä voimakkaammin Sudanissa hyvin yleisiä tyttöjen pakkoavioliittoja ja alaikäisten tyttöjen avioliittoja vastaan; toteaa, että kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan estäminen ja siihen puuttuminen, lapsi- ja pakkoavioliitot mukaan lukien, on yksi tavoitteista sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa vuosille 2016–2020;
J. panee merkille, että sekä Human Rights Watch (HRW) että YK:n riippumaton Sudania käsittelevä asiantuntija vuoden 2017 maailmanraportissaan ovat todenneet, että Sudanin turvallisuusjoukot ovat kaikkialla maassa käyttäneet seksuaalista väkivaltaa, uhkailua ja muunlaista huonoa kohtelua vaientaakseen naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia; toteaa, että kansalliset turvallisuusjoukot (NISSs) estivät Noura Hussein Hammadin asianajajaa pitämästä tiedotustilaisuutta uhkailukampanjan yhä pahetessa; toteaa, että Nahid Gabralla, joka johtaa SEEMAa, sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien ja siitä selvinneiden parissa Sudanin pääkaupungissa Khartumissa toimivaa kansalaisjärjestöä, on vangittu toistuvasti hänen kampanjoidessaan Noura Hussein Hammadin puolesta, sillä Sudan rajoittaa sananvapautta;
K. toteaa Sudanin olevan yksi seitsemästä maasta, jotka eivät ole vielä ole kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW) osapuolia;
L. toteaa, että EU rahoittaa parhaillaan Sudanissa hankkeita 275 miljoonalla eurolla pääosin Euroopan kehitysrahastosta (EKR), demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä (EIDHR) sekä vakautta ja rauhaa edistävästä välineestä (IcSP); toteaa, ettei Sudan ole ratifioinut Cotonoun sopimuksen tarkistettua versiota;
M. toteaa, että naiset kärsivät Sudanissa syrjinnästä, mielivaltaisista pidätyksistä ja nöyryyttävistä rangaistuksista; toteaa, että Sudania käsittelevän YK:n riippumattoman asiantuntijan mukaan niin kutsutut rikokset julkista moraalia vastaan, joihin vedotaan katsottaessa naisten olevan ”siveettömästi” pukeutuneita, yhdessä ruumiillisen rangaistuksen aiheuttaman nöyryytyksen kanssa loukkaavat kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; toteaa, että Sudanin rikoslain 151, 152, 154 ja 156 pykälä vahvistavat rajoituksia, jotka koskevat naisia ja tapaa, jolla he pukeutuvat ja käyttäytyvät julkisesti; toteaa, että näiden lakien rikkomisesta seuraa sakko ja joissakin tapauksessa ruoskinta;
1. ei hyväksy Noura Hussein Hammadin tuomitsemista kuolemaan; kehottaa Sudanin viranomaisia muuttamaan kuolemanrangaistusta ja ottamaan täysin huomioon, että Hussein puolusti itseään estääkseen sen, että mies apureiden avulla raiskaisi hänet;
2. kehottaa Sudanin viranomaisia noudattamaan kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja myös Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjaan liitettyä lisäpöytäkirjaa Afrikan naisten oikeuksista sekä 11. heinäkuuta 2003 hyväksyttyä Afrikan unionin tuomioistuimen pöytäkirjaa; muistuttaa, että kansainvälisten normien mukaan kuolemanrangaistuksen langettaminen tapauksessa, jossa on selvästi kyse itsepuolustuksesta, merkitsee mielivaltaista surmaamista etenkin tapauksissa, joissa naiset ovat saaneet murhasyytteitä puolustettuaan itseään;
3. muistuttaa Sudanin viranomaisia näiden velvoitteesta taata perusoikeudet, joihin kuuluu oikeudenmukainen oikeudenkäynti; vaatii, että tehdään kaikki voitava sen varmistamiseksi, että Noura Hussein Hammadin oikeudenkäynti todella täyttää korkeimmat oikeudenmukaisuusvaatimukset ja että siinä noudatetaan asianmukaista menettelyä;
4. toistaa pitävänsä välttämättömänä, että Sudanin keskeisiä lakeja, kuten vuonna 2010 annettua kansallista turvallisuuslakia ja tiedotusvälineitä sekä kansalaisyhteiskuntaa koskevia lakeja, tarkistetaan ja uudistetaan niiden saattamiseksi vastaamaan kansainvälisiä normeja, joiden avulla ylläpidetään sananvapautta, kokoontumisvapautta ja järjestäytymisvapautta; on huolissaan kansallisille turvallisuusjoukoille annetuista laajoista pidättämis- ja vangitsemisvaltuuksista, sillä ne pidättävät ja vangitsevat mielivaltaisesti ihmisiä, joita monissa tapauksissa kidutetaan ja kohdellaan muutoin huonosti, ja toteaa, että kansallisen turvallisuusjoukkojen upseerit nauttivat syytesuojaa;
5. toteaa, että asiaa koskevan oikeuskäsittelyn edetessä Sudanin viranomaiset ovat edelleen velvollisia osoittamaan, että ne eivät hyväksy raiskauksia ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, ja kehottaa siksi säästämään tämän nuoren naisen elämän, sillä hänen elämänsä on jo pilattu sellaisten syiden vuoksi, joihin hän ei voi vaikuttaa; kehottaa Sudanin viranomaisia takaamaan, että kaikki sukupuoleen perustuvan väkivallan ja seksuaalisen väkivallan tapaukset, avioliitossa tapahtuva raiskaus ja perheväkivalta mukaan lukien, johtavat syytteisiin ja että syylliset saatetaan oikeuden eteen; kehottaa Sudanin viranomaisia puuttumaan lapsi- ja pakkoavioliittoihin ja avioliitossa tapahtuviin raiskauksiin,
6. kehottaa Sudanin viranomaisia tutkimaan välittömästi, riippumattomasti ja puolueettomasti väitteet, joiden mukaan Sudanin turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet väkivaltaan, uhkailuun ja muunlaiseen huonoon kohteluun naisia kohtaan;
7. pitää valitettavana, että kansalliset turvallisuusjoukot kielsivät lehdistötilaisuuden, jonka Noura Hussein Hammadin puolustus halusi järjestää hänen saatuaan tuomion; tuomitsee jyrkästi Noura Hussein Hammadin tapauksen yhteydessä tapahtuneen ihmisoikeusaktivistien ja lakimiesten ahdistelun;
8. kehottaa Sudanin viranomaisia takaamaan Noura Hussein Hammadin fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden hänen vangitsemisensa yhteydessä sekä suojelemaan hänen asianajajiaan ja perhettään;
9. muistuttaa vastustavansa kuolemanrangaistusta jyrkästi kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa; katsoo, että kuolemanrangaistus loukkaa ihmisarvoa ja merkitsee julmaa, epäinhimillistä ja alentavaa kohtelua; vetoaa Sudanin viranomaisiin, jotta ne noudattaisivat YK:n päätöslauselmaa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon kiellosta; kehottaa Sudania ratifioimaan kidutuksen vastaisen yleissopimuksen sekä CEDAW‑sopimuksen;
10. huomauttaa Sudanin viranomaisille, että naisten ihmisoikeuksien suojelun parantaminen ja avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointi voisivat auttaa säästämään monia ihmishenkiä ja estää Noura Husseinin Hammadin tapauksen kaltaisia tilanteita toistumasta;
11. tuomitsee jyrkästi lapsi- ja pakkoavioliitot sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan Sudanissa ja muualla; toteaa, että Husseinin tuomiosta nyt esitetty valitus, joka koskee vain tuomion muodollisia ja oikeudellisia näkökohtia tosiseikkoihin puuttumatta, ei ole Sudanin ratifioiman kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen nojalla; kehottaa viranomaisia panemaan täytäntöön lapsen oikeuksien komitean suosituksen ja muuttamaan henkilökohtaista asemaa koskevaa lakia niin, että lain sallimaa avioliiton solmimisikää nostetaan;
12. pyytää painokkaasti unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että toteutettaessa hankkeita Sudanin viranomaisten kanssa noudatetaan haittavaikutusten välttämisen periaatetta, mikä sulkee pois yhteistyön ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden tahojen kanssa;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Sudanin presidentille, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.