Menettely : 2004/2221(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0067/2004

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0067/2004

Keskustelut :

PV 14/12/2004 - 17

Äänestykset :

PV 15/12/2004 - 4.6

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2004)0101

MIETINTÖ     
PDF 167kWORD 72k
7. joulukuuta 2004
PE 347.270v03-00 A6-0067/2004

johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin huumausainestrategiasta (2005–2012)

(2004/2221(INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Esittelijä: Giusto Catania

PR_INI_art114, 3

OIKAISUT/LISÄYKSET
EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN SUOSITUKSEKSI NEUVOSTOLLE

EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN SUOSITUKSEKSI NEUVOSTOLLE

Euroopan unionin huumausainestrategiasta (2005–2012)

(2004/2221(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Rosa Díez Gonzálezin PSE-ryhmän puolesta neuvostolle esittämän Euroopan parlamentin suosituksen EU:n huumausaineiden vastaisesta strategialuonnoksesta (2005–2012) (B6-0070/2004),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston, erityisesti sen 31 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 252 artiklan,

–   ottaa huomioon sopimuksen Euroopan perustuslaista, erityisesti sen I-16, I-17, I-40, II-94, II-95, III-271, III-278 ja III-305 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainväliset, eurooppalaiset ja kansalliset ihmis- ja perusoikeuksien turvaamiseen tarkoitetut välineet ja etenkin tarpeen suojella oikeutta elämään ja terveyteen,

–   ottaa huomioon Schengenin säännöstön sisällyttämisen Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja EY:n perustamissopimukseen,

–   ottaa huomioon seuraavat Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukset: 30. maaliskuuta 1961 tehty huumausaineita koskeva yleissopimus sellaisena kuin se on tarkistettuna 25. maaliskuuta 1972 hyväksytyllä Geneven pöytäkirjalla, 21. helmikuuta 1971 tehty psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus sekä 19. joulukuuta 1988 tehty huumausaineita ja psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus,

–   ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 302/93, annettu 8 päivänä helmikuuta 1993, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen perustamisesta(1),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille huumausaineiden torjuntaa koskevasta Euroopan unionin toimintasuunnitelmasta vuosiksi 1995–1999 (KOM(1994)0234),

–   ottaa huomioon huumausaineista annetun poliittisen julistuksen ja 8.–10. kesäkuuta 1998 kokoontuneessa YK:n yleiskokouksessa hyväksytyt päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 102/97/EY, tehty 16. joulukuuta 1996, yhteisön toimintaohjelman hyväksymisestä huumausaineiden väärinkäytön ehkäisemiseksi osana kansanterveyden alan toimintaa(2),

–   ottaa huomioon yhteisen toiminnan 96/750/YOS, 17 päivältä joulukuuta 1996, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen ja käytäntöjen lähentämisestä huumeiden väärinkäytön torjumiseksi sekä laittoman huumausainekaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi(3),

–   ottaa huomioon yhteisen toiminnan 97/396/YOS, 16 päivältä kesäkuuta 1997, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella uusia synteettisiä huumausaineita koskevasta tiedonvaihdosta, riskien arvioinnista ja valvonnasta(4),

–   ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 2046/97, annettu 13 päivänä lokakuuta 1997, pohjoinen-etelä-yhteistyöstä huumausaineiden ja niiden väärinkäytön vastaisessa toiminnassa(5),

–   ottaa huomioon Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen vuosikertomukset,

–   ottaa huomioon Wienin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 1998 hyväksytyn neuvoston ja komission toimintasuunnitelman parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta(6), erityisesti sen 13, 14, 44, 47 ja 51 kohdan,

–   ottaa huomioon Tampereella 15.–16. lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, erityisesti niiden 43, 48, 50, 60, 61 ja 62 kohdan,

–   ottaa huomioon Helsingissä 10.–11. joulukuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien 53 kohdan, jossa Eurooppa-neuvosto pani merkille Euroopan unionin huumausainestrategian (2000–2004),

–   ottaa huomioon Santa Maria da Feirassa 19.–20. kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, erityisesti niiden 51 kohdan, jossa Eurooppa-neuvosto vahvisti huumausaineita koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2000–2004),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/97/EY, annettu 4 päivänä joulukuuta 2001, rahoitusjärjestelmien rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä(7),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille huumausaineita koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2000–2004) täytäntöönpanosta KOM(2001)0301 ja KOM(2002)0599,

–   ottaa huomioon uudelleenlaaditun ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen perustamisesta 8 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 302/93 muuttamisesta (KOM(2003)0808, 5085/04 CORDROGUE 7 SAN 3),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 273/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, huumausaineiden lähtöaineista(8),

–   ottaa huomioon neuvoston hyväksymän huumekauppaa koskevan puitepäätöksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan ja 94 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0067/2004),

A. ottaa huomioon, että huumeiden käyttö ja huumekauppa ovat levinneet laajalle kaikissa jäsenvaltioissa, eivätkä jäsenvaltiot voi ratkaista ongelmaa toimimalla yksin, minkä vuoksi Euroopan unionin olisi hyväksyttävä yhtenäiseen ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan perustuva todellinen eurooppalainen huumausainepolitiikka ja toteutettava kaikki tarvittavat toimet terveyttä koskevien ongelmien sekä huumeidenkäyttäjien sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi sekä järjestäytyneestä huumerikollisuudesta yhteiskunnalle koituvien vahinkojen korjaamiseksi,

B.  ottaa huomioon, että tähän mennessä kansainvälisellä tasolla toteutetuista toimista huolimatta, YK:n kolmeen yleissopimukseen sisältyvien laittomien aineiden tuottaminen, käyttö ja kauppa, ovat levinneet laajalle kaikissa jäsenvaltioissa, ja että tällaisen epäonnistumisen vuoksi Euroopan unionin olisi tarkistettava yleistä huumepolitiikkaansa,

C. ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2004 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätöksen, että vuosiksi 2005–2012 laaditaan uusi yhtenäinen ja tasapainoinen huumausainestrategia, joka on perustana kahdelle peräkkäiselle kolmivuotiselle (2005–2007 ja 2009–2011) huumausaineita koskevalle EU:n toimintasuunnitelmalle, joiden kummankin jälkeen on yksivuotinen arviointijakso (2008 ja 2012), ja että kyseinen strategia hyväksytään joulukuun 2004 Eurooppa-neuvostossa,

D. ottaa huomioon, että neuvoston puheenjohtajavaltio Alankomaat esitteli 6. heinäkuuta 2004 horisontaaliselle huumausainetyöryhmälle ehdotuksen Euroopan unionin huumausainestrategiaksi (2005–2012) (CORDROGUE 53) ja otti huomioon "EU:n huumausainestrategiasta" Dublinissa 10.–11. toukokuuta 2004 järjestetyn konferenssin päätelmät (CORDROGUE 36), joita tarkistettiin 7.–8. syyskuuta sekä 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2004,

E.  ottaa huomioon, että Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus ja Euroopan komissio eivät ole vielä esittäneet teknistä ja poliittista arviointia koskevia kertomuksiaan, joissa arvioidaan Euroopan unionin huumausainestrategiassa (2000–2004) vahvistettujen yhdentoista yleistavoitteen ja kuuden ensisijaisen tavoitteen toteutumista,

F.  ottaa huomioon, että neuvosto käy horisontaalisessa huumausainetyöryhmässä ja CATissa (36 artiklan komitea) neuvotteluja EU:n huumausainestrategian (2005–2012) sisällöstä, vaikka sillä ei vielä ole edellisestä EU:n huumausainestrategiasta (2000–2005) eikä EU:n huumausaineiden torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman (2000–2005) täytäntöönpanoa käsitteleviä arviointeja, jotka Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus toteuttaa yhdessä komission kanssa ja joiden tulosten on määrä valmistua marraskuussa 2004, katsoo, että EU:n kansallisten koordinaattoreiden kokouksissa olisi seurattava, edistyykö horisontaalinen huumausainetyöryhmä työssään,

G. ottaa huomioon, että YK:n huumausainetoimikunta aloittaa vuonna 2008 pidettävän huumeita käsittelevän yleiskokouksen valmistelut kymmenen vuotta vuonna 1998 pidetyn huumeita koskevan huippukokouksen jälkeen,

H. pitää välttämättömänä, että määritellään täsmälliset kvantifioitavissa olevat toiminnalliset tavoitteet, jotta saadaan selville, ovatko edellisessä strategiassa esitetyt tavoitteet ja toimet tuottaneet tuloksia ja missä määrin tuloksia on saatu,

I.   katsoo, että huumeisiin liittyvien moninaisten ongelmien suppean analysoinnin välttämiseksi, huumeisiin sisältyviä vaaroja on tarkasteltava muun muassa tieteellisestä, sosiologisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta, eikä pelkästään keskityttävä objektiivisiin ja vertailukelpoisiin tietoihin, vaan arvioitava myös perusteellisesti kaikkia muita yhteiskunnan kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja sille koituvia vahinkoja ja toivoo, että nämä analyysit ja arvioinnit julkaistaan,

J.   katsoo, että kansallisen huumausainepolitiikan on perustuttava emotionaalisten seikkojen sijasta tieteellisiin faktoihin kustakin huumausainetyypistä, koska kukin huumeongelma edellyttää erityistä lähestymistapaa; katsoo, että yleistävä lähestymistapa nakertaa politiikan kaikkien osatekijöiden uskottavuutta,

K. pitää ensisijaisen tärkeänä, että näiden arviointien ja analyysien perusteella aloitetaan huumepolitiikan tarkistaminen, jotta se olisi tehokkaampaa ja sillä olisi enemmän vaikutusta asetettujen tavoitteiden kannalta; toteaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä vaihtoehtoisiin politiikkoihin, joilla jo tällä hetkellä on monissa jäsenvaltioissa saavutettu parempia tuloksia esimerkiksi huumekuolleisuuden laskun, huumeiden käyttäjien terveydensuojelun sekä yhteiskuntaan sopeuttamisen ja taloudellisen tilanteen turvaamisen osalta,

1.  suosittelee Eurooppa-neuvostoa ja neuvostoa noudattamaan Euroopan unionin uutta huumausainestrategiaa (2005–2012) laatiessaan sekä kaikissa EU:n huumepolitiikkaa koskevissa kysymyksissä seuraavia suosituksia:

     a)  olisi määriteltävä uudelleen eurooppalainen huumepoliittinen yhteistyö, jonka tavoitteena on käsitellä rajatylittävää ja laajamittaista huumausaineiden salakuljetusta, jossa ongelmaa lähestytään kokonaisvaltaisesti ja tieteellisesti ja joka perustuu kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien kunnioittamiseen sekä yksilön elämän ja terveyden suojeluun;

     b)  olisi määriteltävä selkeät ja täsmälliset, kvantifioitavissa olevat tavoitteet ja prioriteetit, jotka voidaan tulevissa toimintasuunnitelmissa muuntaa toiminnallisiksi indikaattoreiksi ja toimiksi, joita koskevat vastuut ja toteuttamisaikataulut on määriteltävä selkeästi ja toissijaisuusperiaate huomioon ottaen; toteutuksen helpottamiseksi näihin selkeästi määriteltyihin tavoitteisiin (koordinointi, tiedotus, arviointi ja kansainvälinen yhteistyö) olisi sovellettava monitieteellistä yhteisön tason lähestymistapaa;

     c)  olisi tiedostettava, että EU:n huumausainestrategian (2000–2004) toteutumisesta tehdyissä arvioinneissa yksikään strategian kuudesta päätavoitteista ei ole täyttynyt tyydyttävällä tavalla sekä otettava tästä politiikan ja lainsäädännön osalta oppia suunniteltaessa Euroopan unionin huumausainestrategiaa (2005–2012) sekä siihen liittyviä toimintasuunnitelmia;

     d)  olisi otettava huomioon Euroopan unionin huumausainestrategian kuuden ensisijaisen tavoitteen toteutumista koskevien arviointien tulokset;

     e)  uuden strategian olisi perustuttava lujemmin tieteelliseen tutkimukseen ja jäsenvaltioissa toimivien alan toimijoiden huolelliseen ja jäsenneltyyn kuulemiseen;

     f)   Euroopan unionin uuden huumausainestrategian olisi perustuttava sellaiseen oikeus-, toimielin- ja rahoitusperustaan, jotka on johdettu toimivista entisistä ratkaisuista ja onnistuneista parhaista käytännöistä;

     g)  yhteiskunnallista ja tieteellistä tutkimusta laittomien aineiden asiallisista lääketieteellisistä ja sosiaalisista käyttötarkoituksista olisi lisättävä;

     h)  olisi luotava vaihtoehto nykyiselle pirstoutuneelle rahoitukselle luomalla uusi budjettikohta, josta komission tulevaisuudessa hyväksymiin toimintasuunnitelmiin sisältyvät välineet rahoitetaan, sillä muussa tapauksessa huumausainestrategiassa asetetut tavoitteet jäävät saavuttamatta;

     i)   olisi luotava budjettikohta, jolla edistettäisiin jatkuvaa neuvonpitoa asianosaisten kansalaisjärjestöjen ja riippumattomien asiantuntijoiden kanssa huumausainepolitiikan vaikutuksista ruohonjuuritasolla;

     j)   olisi arvioitava yksityiskohtaisesti edellisen strategian täytäntöönpanon tehokkuus erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

          –    käytön ja riippuvuuden ehkäisy

          –    laittomien huumausaineiden tarjonnan ja kysynnän vähentäminen

          –    sosiaalisten haittojen (syrjäytyminen) vähentäminen

          –    terveyshaittojen vähentäminen

          –    huumeisiin liittyvän pikkurikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden vähentäminen,

          ja EU:n uusi huumausainestrategia (2005–2012) olisi hyväksyttävä vasta sen jälkeen, kun edellisestä strategiasta ja sen toteutuneista saavutuksista tehtävät tekniset, tieteelliset, lainsäädännölliset ja poliittiset arvioinnit on saatu valmiiksi;

     k)  Euroopan parlamentille olisi tiedotettava määräajoin – demokraattista oikeutusta, avoimuutta ja toimielinten välistä yhteistyötä koskevien periaatteiden mukaisesti – EU:n uudesta huumausainestrategiasta (2005–2012) käytävien neuvottelujen edistymisestä neuvostossa;

     l)   Euroopan parlamenttia olisi kuultava hyvissä ajoin ennen EU:n uuden huumausainestrategian (2005–2012) hyväksymistä, jotta sen kanta voidaan ottaa huomioon;

     m) jotta unionin huumausainestrategiaa koskevan ehdotuksen yleistavoite voitaisiin saavuttaa, olisi ehdotettava aivan toisenlaisia toimenpiteitä kuin esillä olleissa ehdotuksissa, asettamalla etusijalle laittomia aineita käyttävien hengen ja terveyden suojelu sekä heidän hyvinvointinsa ja suojelunsa parantaminen, ja tarkastelemalla ongelmaa tasapainoisesti ja kokonaisvaltaisesti, sillä tähän mennessä esitetyt ehdotukset ovat riittämättömiä;

     n)  Euroopan unioniin suuntautuvan huumausainekaupan hillitsemiseksi olisi tehostettava eurooppalaisia yhteistyömekanismeja, sillä 25 jäsenvaltion EU:n rajat ovat lähempänä niiden maiden rajoja, joista huumeet ovat peräisin, ja Euroopan unionin huumepolitiikkaan olisi määriteltävä ja sisällytettävä kokonaan uudenlainen ja entistä laajempi koordinaatiomekanismi esimerkiksi Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen välityksellä, jotta huumeongelmaa voitaisiin käsitellä tasapainoista, monialaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa noudattaen, mikä kymmenen uuden jäsenvaltion liityttyä unioniin on vielä aikaisempaakin tärkeämpää;

     o)  olisi vahvistettava vähimmäisvaatimukset toimenpiteiden tehostamiseksi sekä kuntoutustoimien parantamiseksi, jotka perustuvat jäsenvaltioiden parhaisiin toimintatapoihin, jotta huumeiden käytön yhteiskunnallisia vaikutuksia voidaan vähentää;

     p)  olisi otettava asianmukaisesti huomioon uusi tilanne, joka on syntynyt kymmenen uuden jäsenvaltion liityttyä unioniin ja joka edellyttää tehokkaampaa yhteistyötä uusien rajavaltioiden kanssa;

     q)  olisi tehostettava huumeiden käyttäjien pääsyä haittojen vähentämisohjelmiin (erityisesti hi-viruksen ja muiden veren välityksellä tarttuvien tautien leviämisen estämiseksi);

     r)   olisi vahvistettava jäsenvaltioiden parhaisiin toimintatapoihin perustuvat vähimmäisvaatimukset kuntoutustoimille sen sijaan, että keskityttäisiin liiaksi korvaushoitoihin, ja tehtävä erityisiä ponnisteluja sosiaalisen kuntoutuksen tehostamiseksi;

     s)  haittojen vähentämiseen, tiedottamiseen, ennaltaehkäisyyn, huolenpitoon ja laittomien aineiden käytön vuoksi ongelmiin joutuneiden hengen ja terveyden suojeluun olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ja olisi määriteltävä toimia, joilla estetään uhrien syrjäytyminen pakkotoimenpiteiden sijasta, jotka hipovat ihmisoikeuksien loukkauksia ja ovat usein johtaneet niihin,

     t)   olisi luotava huumerikollisille ja huumeiden käyttäjille vankilan vaihtoehdoksi tarkoitettuja kuntoutusohjelmia, koska ohjelmien tehokkuudesta on saatu hyviä kokemuksia niitä soveltavissa maissa;

     u)  olisi tehostettava sellaisia tiedotustoimia, joilla annetaan tietoa laittomista aineista ja ehkäistään huumeiden käyttöä erityisesti kouluissa, ja myönnettävä niille asianmukaista rahoitusta vuosiksi 2000–2004 laaditun toimintaohjelman mukaisesti, ja hillittävä huumeiden käytön ja sen vaarojen kielteisiä seurauksia;

     v)  pääpaino olisi pantava tiedotustoimien lisäämiseen, ja tiedotustoimien olisi perustuttava tieteellisiin faktoihin eri tyyppisten huumeiden (erityisesti synteettisten huumeiden) käytön seurauksista, jotta kaikkia voidaan varoittaa selkeästi ja vakavasti;

     w) huumeriippuvaisten ja laittomien aineiden käyttäjien, kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen, vapaaehtoisten ja yleisön tehtävä huumeisiin liittyvien ongelmien ratkaisemisessa olisi määriteltävä, ja niiden osallistumista ja mukanaoloa olisi lisättävä huomattavasti pyrittäessä löytämään ratkaisuja näihin ongelmiin erityisesti siten, että otetaan alalla toimivat järjestöt tiiviimmin mukaan horisontaalisen huumausainetyöryhmän toimintaan ja toteutetaan vuosittain eurooppalainen aloite huumeiden käytön ehkäisemiseksi, perustamalla kokeiluluontoisesti epävirallisia keskuksia, jotka työskentelevät haittojen vähentämiseksi ja soveltavat muuhun kuin kieltoon perustuvaa toimintamallia;

     x)  olisi luotava erityinen budjettikohta jatkuvan vuoropuhelun helpottamiseksi asianomaisten kansalaisjärjestöjen ja riippumattomien, eri ammattialojen asiantuntijoiden kanssa huumepolitiikan vaikutuksista kansalaisten kannalta;

     y)  olisi otettava käyttöön arviointitoimia, joiden avulla voidaan saada selville ja korjata mahdolliset puutteet, joita havaitaan Euroopan unionin huumausainestrategiassa asetettuihin tavoitteisiin nähden, ja ottaa käyttöön sopivimmat välineet ja resurssit niiden saavuttamiseksi;

     z)  olisi toteutettava asianmukaisia toimia, jotta estetään kansainvälisen terrorismin rahoittaminen laittomasta huumekaupasta saaduilla tuloilla, ja sovellettava omaisuuden takavarikoinnista ja rahanpesusta annettuja voimassa olevia säädöksiä;

     aa) kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin ja erityisesti kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin uusiin yhteistyösopimuksiin olisi sisällytettävä erityinen huumeiden vastaista yhteistyötä koskeva lauseke, ja tämä olisi tunnustettava ns. olennaiseksi lausekkeeksi;

     ab) huumeidentuottajamaiden kehitykseen myönnettävää apua olisi lisättävä huomattavasti ohjelmilla, joista rahoitetaan kestävää vaihtoehtoista viljelyä ja köyhyyden voimakasta vähentämistä; on myös tarkasteltava mahdollisuutta edistää ja turvata esimerkiksi opiaattien tuottamista tieteellisiin tarkoituksiin ja harkittava mahdollisuutta käynnistää koehankkeita vuoden 1961 yleissopimukseen kuuluvista kasveista, kuten kokan lehdestä ja intianhampusta saatavien laillisten tuotteiden teolliseksi valmistamiseksi;

     ac) olisi tarjottava ja taattava pääsy korvaaviin ohjelmiin ottaen erityisesti huomioon vankilaolosuhteet sekä laittomia aineita käyttävien tai näiden aineiden käytön yhteydessä muihin kuin väkivaltarikoksiin syyllistyneille langetettavat vankeusrangaistukset korvaavien vaihtoehtojen tukemiseen;

     ad) olisi lisättävä tutkimusta, joka kohdistuu nykyään laittomien tai ns. harmaaseen vyöhykkeeseen kuuluvien kasvien, kuten hampun, oopiumin ja kokan lehtien, käyttämistä lääkinnällisissä sovelluksissa, elintarviketurvallisuustarkoituksissa, kestävässä maataloudessa, vaihtoehtoisten energianlähteiden luomisessa, puu- tai öljypohjaisten tuotteiden korvikkeena ja muissa hyötytarkoituksissa;

     ae) huumekaupan torjuntaa koskevaa puitepäätöstä olisi tarkistettava, jotta voidaan ottaa huomioon Euroopan parlamentin näkemykset ja noudattaa perussopimusten toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

     af) olisi tehtävä tieteellinen tutkimus huumeiden valvontaa koskevien nykyisten politiikoiden kustannuksista ja hyödyistä, johon sisältyisi erityisesti analyysi kannabiksesta sekä sen laillisista ja laittomista johdannaisista, niiden vaikutuksista, hoidollisista mahdollisuuksista sekä kriminalisointipolitiikan tuloksista ja mahdollisista vaihtoehdoista; olisi analysoitava niiden hoitomuotojen tehoa, joissa heroiinia annetaan lääketieteellisessä valvonnassa hoitotarkoituksessa, huumekuolleisuuden vähentämistä koskevaan tavoitteeseen nähden; olisi myös tarkasteltava kieltoon perustuvan strategian taloudellisia, juridisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä kustannuksia niihin mittaviin henkilöresursseihin ja taloudellisiin resursseihin verrattuna, joita käytetään lain soveltamisen valvontaan, sekä analysoitava tällä hetkellä EU:n strategiassa ja globaalissa huumeiden valvontajärjestelmässä sovelletun lainsäädännön kolmansia maita koskevia seurauksia;

     ag) hallituksia ja kansallisia parlamentteja olisi kehotettava toteuttamaan tehokkaita toimia, joilla estetään huumeiden kulkeutuminen vankiloihin;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja Eurooppa-neuvostolle sekä tiedoksi komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskukselle, Euroopan neuvostolle sekä Yhdistyneille Kansakunnille sekä sen erityisjärjestöille.

PERUSTELUT

Euroopan unionin huumausainestrategia ei voi perustua ideologiaan, vaan sen pitää ehdottomasti pitäytyä tieteellisissä arvioissa, jotta voidaan toteuttaa vakavasti otettavia toimia huumeiden leviämisen ja niihin liittyvän laittoman toiminnan torjumiseksi.

Huumaavien aineiden käyttäminen lisääntyy jatkuvasti Euroopan kansalaisten keskuudessa, mikä on selvin osoitus, että unionin jäsenvaltioiden harjoittamalla pakkokeinoihin ja kieltoihin perustuvalla politiikalla ei voida torjua huumekauppaa, joka on yhä järjestäytyneen rikollisuuden ja terroristijärjestöiden merkittävimpiä tulonlähteitä.

Eurobarometrin komissiolle (huhti-toukokuussa 2004) tekemä tutkimus, jossa haastateltiin 7 600:aa 15–24-vuotiasta nuorta, osoittaa, että huumausaineiden hankkiminen on erittäin helppoa kaikissa Euroopan maissa ja uteliaisuus ja halu rikkoa rajoja ovat ensisijaiset syyt huumeiden käytölle.

Lissabonin viraston vuosikertomuksen tietojen mukaan kannabis on käytetyin huumausaine unionissa ja useissa maissa yli 20 prosenttia väestöstä on jossain vaiheessa elämäänsä käyttänyt sitä. Varovaistenkin arvioiden mukaan yksi viidestä aikuisesta EU:ssa on kokeillut jotain huumausainetta. Tietojen perusteella kannabiksen käyttö on kasvamassa unionissa, ja joissakin maissa kasvu on jo tasaantunut historiallisesti melko korkealle tasolle.

Huumausaineet onkin luokiteltava yleistyksiä välttäen, sillä huumaavien aineiden vaikutukset eivät ole samanlaisia, eivätkä ne muistuta toisiaan. Eräät huumeet, erityisesti ns. kevyet huumeet, eivät tieteellisten tutkimusten mukaan aiheuta riippuvuutta. Huumeiden käytön yleistymisen lisäksi toinen näkökohta, johon Euroopan unionin strategiassa pitäisi kiinnittää huomiota, on huumeiden käyttöön liittyvät kuolemantapaukset. Aidsin aiheuttamat kuolemantapaukset vähentyvät, mutta yliannostuksesta johtuvien kuolemien määrä pysyy ennallaan tai lisääntyy yhä.

Tämä on toinen tilastotieto, joka osoittaa selkeästi, että nykyisellä strategialla ei saavuteta ihmisten suojelemisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämisen tavoitteita.

Nykyinen huumausainestrategia ei huoleta lainkaan mafiaa ja rikollis- ja terroristijärjestöjä, itse asiassa niiden vuosittaiset huumeiden maahantuonnista saadut voitot kasvavat. Europolin mukaan maailmanlaajuiset tilastot näyttävät, että huumetakavarikot keskittyvät pieneen joukkoon maita, niiden osuus koko maailman kaikkien huumeiden takavarikoista on 75 prosenttia. Europolin järjestäytyneestä rikollisuudesta tekemän raportin mukaan huumausaineiden tuotanto ja kauppa on EU:n rikollisjärjestöiden ensisijaista toimintaa. Mistään muusta järjestäytyneen rikollisuuden lajista ei kyetä saamaan yhtä suuria voittoja.

Huumausaineisiin liittyväksi rikollisuudeksi voidaan käsittää rikokset, jotka tehdään huumausainelakeja vastaan, laittomien huumeiden vaikutusten alaisina tehdyt rikokset, huumeriippuvaisten oman käyttönsä rahoittamiseksi tekemät rikokset (lähinnä yksityisomaisuuteen kohdistuvat rikokset ja myymälävarkaudet), sekä järjestelmään kohdistuvat rikokset, jotka liittyvät laittomien markkinoiden toimintaan (taistelu toiminta-alueista, virkamiesten lahjominen, jne.).

Edellä esitettyjen syiden vuoksi on vietävä eteenpäin yhteisön hanketta vaihtoehtoisista rangaistuksista, jotta huumausaineiden torjunta ei rajoittuisi pelkästään vankilatuomioihin. Huumeiden torjuntastrategiaa olisi pidettävä osana yhteiskunnallista toimintaa, jossa kiinnitetään huomiota sosiaalisiin ongelmiin huumausaineiden käytön ehkäisemiseksi ja muutetaan pakkokeinostrategiaa, jolla pyritään vain rankaisemaan käyttäjiä.

Tämän vuoksi etusijalle olisi nostettava haittojen rajoittamisen strategia. Toimenpiteet huumeisiin liittyvien terveyshaittojen minimoimiseksi, kuolemantapausten vähentämiseksi ja yleiselle järjestykselle aiheutettujen häiriöiden torjumiseksi ovat muodostuneet keskeiseksi osaksi monia kansallisia huumausainestrategioita ja selkeäksi poliittiseksi tavoitteeksi suurimmassa osassa jäsenvaltioita. Haittojen vähentämiseksi toteutettavia toimenpiteitä kuvaillaan kansallisesti "erittäin tähdellisiksi", "huomattavan merkittäviksi", "ensiarvoisen tärkeiksi", "prioriteetiksi", tai "kansallisen huumausainestrategian merkittäväksi näkökohdaksi".

29.9.2004

EHDOTUS SUOSITUKSEKSI NEUVOSTOLLE (B6-0070/2004)

työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti

esittäjä: Rosa M. Díez González PSE-ryhmän puolesta

EU:n huumausaineiden vastainen strategialuonnos (2005–2012)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon sisäasioiden neuvoston 2.–3. joulukuuta 2004 pidettävän kokouksen, jossa käsitellään EU:n huumausaineiden vastaista strategialuonnosta ajanjaksolle 2005–2012,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2004 pidettävän kokouksen, jossa hyväksytään EU:n huumausaineiden vastainen strategialuonnos ajanjaksolle 2005–2012,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan,

A. ottaa huomioon, että EU:n uuden huumausaineiden vastaisen strategian kehykset ja strategiassa asetetut ensisijaiset tavoitteet toimivat perustana EU:n kahdelle kolmivuotiselle huumausaineiden vastaiselle toimintasuunnitelmalle (2005–2007 ja 2009–2011), joita kumpaakin seuraa yhden vuoden pituinen arviointijakso (2008 ja 2012),

B.  katsoo, että EU:n sisällä harjoitettavan huumausainepolitiikan olennainen osatekijä on EU:n toimielinten välisen yhteistyön parantaminen,

C. katsoo, että tähän tilaisuuteen olisi tartuttava siten, että kannustetaan ja kehitetään tehokasta ja globaalia huumausaineiden vastaista politiikkaa,

1.  esittää neuvostolle seuraavat suositukset:

a)  on luotava todellinen eurooppalainen huumausaineiden vastainen politiikka, jossa keskitytään kysynnän vähentämiseen, tiedottamiseen ja arviointiin,

b)  on kehitettävä ja edistettävä menettelytapoja haittojen vähentämiseksi jäsenvaltioissa ilman, että yksittäisiltä jäsenvaltioilta kielletään toimien hyväksyminen tai kokeilujen toteutus tällä alalla,

c)  on valvottava tiukasti huumausaineiden vastaisen lausekkeen noudattamista kansainvälisissä sopimuksissa ja vaadittava tätä tarkoitusta varten "välttämättömyyslausekkeen" tunnustamista,

d)  on huolehdittava siitä, että komissio laatii huumausaineiden vastaiset toimintasuunnitelmaluonnoksensa (2005–2007 ja 2009–2011) yhteistyössä Euroopan parlamentin, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen ja Europolin kanssa sekä kuulee niitä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, joita asia koskee;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle sekä tiedoksi Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin huumausainestrategiasta (2005–2012)

Menettelynumero

2004/2221(INI)

Työjärjestyksen artikla

114 art. 3 kohta

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

LIBE
28.10.2004

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI
8.10.2004


 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

ENVI

20.9.2004

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)


 

 

 

 

Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset

B6-0070/2004

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Giusto Catania
13.9.2004

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

22.9.2004

2.12.2004

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

2.12.2004

Lopullisen äänestyksen tulos

puolesta:

vastaan:

tyhjää:

20

19

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Alexander Nuno Alvaro, Edit Bauer, Johannes Blokland, Mario Borghezio, Mihael Brejc, Kathalijne Maria Buitenweg, Maria Carlshamre, Michael Cashman, Giusto Catania, Charlotte Cederschiöld, António Costa, Carlos Coelho, Rosa Díez González, Patrick Gaubert, Adeline Hazan, Timothy Kirkhope, Barbara Kudrycka, Stavros Lambrinidis, Henrik Lax, Edith Mastenbroek, Jaime Mayor Oreja, Claude Moraes, Bogdan Pęk, Martine Roure, Michele Santoro, Luciana Sbarbati, Inger Segelström, Ioannis Varvitsiotis, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Frederika Brepoels, Panayiotis Demetriou, Cristina Gutiérrez-Cortines, Sophia in 't Veld, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Javier Moreno Sánchez, Béatrice Patrie, Gitte Seeberg, Antonio Tajani, Rainer Wieland

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6

7.12.2004

A6-0067/2004

Huomautuksia

...

(1)

EYVL L 36, 12.2.1993, s. 1.

(2)

EYVL L 19, 22.1.1997, s. 25.

(3)

EYVL L 342, 31.12.1996, s. 6.

(4)

EYVL L 167, 25.6.1997, s. 1.

(5)

EYVL L 287, 21.10.1997, s. 1.

(6)

EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1.

(7)

EYVL L 344, 28.12.2001, s. 76.

(8)

EUVL L 47, 18.2.2004, s. 1.

Päivitetty viimeksi: 10. elokuuta 2006Oikeudellinen huomautus