Menettely : 2006/2133(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0471/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0471/2006

Keskustelut :

PV 12/03/2007 - 18
CRE 12/03/2007 - 18

Äänestykset :

PV 13/03/2007 - 8.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0062

MIETINTÖ     
PDF 263kWORD 209k
21. joulukuuta 2006
PE 380.802v02-00 A6-0471/2007

yritysten yhteiskuntavastuusta: uusi kumppanuus

(2006/2133(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta

Esittelijä: Richard Howitt

OIKAISUT/LISÄYKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yritysten yhteiskuntavastuusta: uusi kumppanuus

(2006/2133(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon kaksi arvovaltaisinta kansainvälisesti sovittua yritystoiminnan standardia eli Kansainvälisen työjärjestön kolmenkeskisen julistuksen monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista ja OECD:n yleiset ohjeet monikansallisia yrityksiä varten, sekä kansainvälisten organisaatioiden, kuten FAO:n, Maailman terveysjärjestön ja Maailmanpankin alaisuudessa sovitut menettelysäännöt ja UNCTAD:in alaisuudessa tehdyn työn, joka liittyy yritysten toimintaan kehitysmaissa,

–   ottaa huomioon 18. kesäkuuta 1998 annetun ILO:n julistuksen työhön liittyvistä perusperiaatteista ja oikeuksista ja ILO:n yleissopimukset yleisistä työntekijöitä koskevista perusnormeista: pakkotyön poistaminen (yleissopimukset nro 29 ja 105), järjestäytymisvapaus ja oikeus kollektiivisiin neuvotteluihin (yleissopimukset nro 87 ja 98), lapsityövoiman poistaminen (yleissopimukset nro 138 ja 182) ja syrjimättömyys työssä (yleissopimukset nro 100 ja 111),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen artiklan, jossa jokaista henkilöä ja yhteiskunnan elintä kehotetaan osallistumaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen noudattamisen takaamiseen, vuoden 1966 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, vuoden 1966 taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen, vuoden 1979 yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta, vuoden 1994 luonnoksen Yhdistyneiden Kansakuntien julistukseksi alkuperäiskansojen oikeuksista sekä vuoden 1989 Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–   ottaa huomioon lahjonnan vastaisen OECD:n yleissopimuksen vuodelta 1997,

–   ottaa huomioon vuonna 1997 perustetun Global Reporting Initiative -aloitteen(1) ja 5. lokakuuta 2006 julkaistut G3:n kestävän kehityksen raportointia koskevat päivitetyt suuntaviivat,

–   ottaa huomioon syyskuussa 2000 käynnistetyn Yhdistyneiden Kansakuntien Global Compact -aloitteen,

–   ottaa huomioon yhteiskuntavastuuta edistävän YK:n Global Compact -aloitteesta ja yhteiskuntavastuun raportointia koskevasta GRI-aloitteesta (Global Reporting Initiative) vastaavien tahojen 9. lokakuuta 2006 antaman ilmoituksen keskinäisen "strategisen liittouman" muodostamisesta,

–   ottaa huomioon joulukuussa 2003 annetun ehdotuksen Yhdistyneiden Kansakuntien normeiksi monikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten vastuista ihmisoikeuksien alalla,

–   ottaa huomioon vuonna 2002 Johannesburgissa järjestetyn kestävää kehitystä koskeneen Yhdistyneiden Kansakuntien maailman huippukokouksen, erityisesti kehotuksen hallitustenvälisiin aloitteisiin yritysten yhteiskuntavastuun alalla, sekä 3. joulukuuta 2002 annetut neuvoston päätelmät huippukokouksen seurannasta,

–   ottaa huomioon 10. elokuuta 2005 annetun Global Compact -ryhmän työskentelyä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin raportin ”Kohti maailmanlaajuisia kumppanuuksia – tehostettu yhteistyö Yhdistyneiden Kansakuntien ja kaikkien asianosaisten kumppaneiden välillä, erityisesti yksityisellä sektorilla” (05-45706 (E) 020905),

–   ottaa huomioon yrityksiä ja ihmisoikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan nimittämisen, tämän 22. helmikuuta 2006 antaman väliraportin (E/CN.4/2006/97) sekä erityisedustajan Bangkokissa 26.–27. kesäkuuta 2006 ja Johannesburgissa 27.–28. maaliskuuta 2006 käymät alueelliset neuvottelut,

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman(2) EU:n normeista eurooppalaisille kehitysmaissa toimiville yrityksille: kohti eurooppalaisia menettelysääntöjä, jossa suositellaan eurooppalaisen seurantafoorumin tukeman eurooppalaisten yritysten menettelysääntöjen mallin luomista,

–   ottaa huomioon vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen sellaisena kuin se on konsolidoituna tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001(3),

–   ottaa huomioon organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 19. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001(4),

–   ottaa huomioon yritysten sosiaalista vastuuta koskevan vihreän kirjan seurannasta 3. joulukuuta 2001 annetun neuvoston päätöslauselman(5),

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman(6) komission vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä,

–   ottaa huomioon 13. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman(7) yritysten sosiaalisesta vastuusta: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen,

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 2001 annetun komission suosituksen(8) ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja julkistamisesta yritysten tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa (tiedoksiannettu numerolla K(2001)1495),

–   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman(9) komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle perustyönormien edistämisestä ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän kehittämisestä maailmanlaajuistumisen yhteydessä,

–   ottaa huomioon yritysten sosiaalisesta vastuusta 6. helmikuuta 2003 annetun neuvoston päätöslauselman(10),

–   ottaa huomioon johtamisesta ja kehityksestä annetun komission tiedonannon (KOM(2003)0615),

–   ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 18. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/51/EY(11),

–   ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY(12),

–   ottaa huomioon yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän sidosryhmäfoorumin 29. kesäkuuta 2004 antaman loppuraportin ja suositukset, myös suosituksen nro 7 oikeiden oikeudellisten puitteiden saavuttamiseen tähtäävistä tukitoimista,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset (KOM(2004)0383),

–   ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(13) sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi),

–   ottaa huomioon 22.–23. maaliskuuta 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen, jossa käynnistettiin uudelleen EU:n ja jäsenvaltioiden väliseen kumppanuuteen keskittyvä Lissabonin strategia ”Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi”,

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman(14) lasten hyväksikäytöstä kehitysmaissa, painopisteenä erityisesti lapsityö,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta – toimintaohjelma (KOM(2005)0658) ja neuvoston 9. heinäkuuta 2006 hyväksymän kestävää kehitystä koskevan Euroopan unionin uusitun strategian,

–   ottaa huomioon komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin 20. joulukuuta 2005 allekirjoittaman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

–   ottaa huomioon 1. tammikuuta 2006 voimaan tulleen uuden yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+), jonka perusteella yhä useammille tuotteille myönnetään tullivapaa pääsy markkinoille tai tariffivähennys ja johon sisältyy myös uusi kannuste haavoittuville maille, joilla on erityisiä kauppaan, talouteen tai kehitykseen liittyviä tarpeita,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille - Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249),

–   ottaa huomioon 3. toukokuuta 2006 annetun vihreän kirjan Euroopan avoimuusaloitteesta,

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman(15) reilusta kaupasta ja kehityksestä,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon yhtiöoikeuden uudistamisesta ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantamisesta Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma (KOM(2003)0284),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin 5. lokakuuta 2006 järjestämän kuulemisen aiheesta ”Yritysten yhteiskuntavastuu – onko olemassa eurooppalaista lähestymistapaa?”,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0471/2006),

A. katsoo, että yritykset eivät voi korvata julkisia viranomaisia, jos ne epäonnistuvat sosiaalisten ja ympäristönormien noudattamisen valvonnassa,

1.  on vakuuttunut siitä, että yritysten yhteiskuntavastuun periaatteeseen liittyvät yritysten lisääntyvä sosiaalinen vastuu ja ympäristöä koskeva vastuu ovat keskeisiä tekijöitä Euroopan sosiaalimallissa, kestävää kehitystä koskevassa Euroopan unionin strategiassa ja vastattaessa talouden globalisaation sosiaalisiin haasteisiin;

2.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, joka antaa uutta pontta yritysten yhteiskuntavastuusta käytävälle keskustelulle EU:ssa, mutta panee merkille eräiden keskeisten sidosryhmien ilmaiseman huolen avoimuuden ja tasapainon puutteesta tiedonannon antamista edeltäneissä neuvotteluissa;

3.  tunnustaa, että eri sidosryhmien välillä on yhä keskustelua yhteiskuntavastuun asianmukaisesta määritelmästä, ja että jotkut yritykset voivat väittää kantavansa sosiaalista vastuuta ”tekemällä enemmän kuin vaaditaan”, vaikka ne samalla rikkovat paikallista tai kansainvälistä lainsäädäntöä; katsoo, että EU:n tuki kolmansien maiden hallituksille kansainvälisten yleissopimusten mukaisen yhteiskunnallisia ja sosiaalisia kysymyksiä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja siihen liittyvät tehokkaat tarkastusjärjestelmät ovat välttämätön lisä eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuun maailmanlaajuisessa edistämisessä;

4.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaa olisi edistettävä sen tuoman hyödyn takia, eikä siksi, että sillä korvattaisiin muilla asiaan liittyvillä aloilla annettavaa sääntelyä tai että sen avulla otettaisiin peitellysti käyttöön tällaista lainsäädäntöä; kehottaa "keskittämään" EU:n tasolla käytävän keskustelun yritysten yhteiskuntavastuusta olemalla tukematta sen enempää yksinomaan vapaaehtoisuuteen kuin pakollisuuteenkaan perustuvaa toimintatapaa; korostaa pohjimmiltaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa lähestymistapaa, jolla mahdollistetaan – ilman velvoitteita – tutkimus, joka perustuu selkeisiin sosiaalisiin ja ympäristökysymyksiin liittyviin tavoitteisiin ja jolla ei suljeta pois sitovista sopimuksista keskustelemista ja niitä koskevaa tutkimusta;

5.  toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien vapaaehtoisten aloitteiden nopeaa lisääntymistä voidaan pitää esteenä sille, että useammat yritykset, erityisesti pienyritykset, ryhtyisivät noudattamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaa, ja myös esteenä sille, että yritykset saadaan ponnistelemaan vakuuttavampien yhteiskuntavastuuta koskevien toimien toteuttamiseksi, samalla kun se osoittaa, miten tärkeinä niitä pidetään ja että on luotava kannustimia kunnianhimoisempien yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien politiikkojen käyttöön ottamiseksi; kehottaa komissiota rohkaisemaan tiedon levittämistä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien vapaaehtoisten aloitteiden synnyttämistä hyvistä käytänteistä; on sitä mieltä, että komission olisi myös harkittava luettelon laatimista kriteereistä, joita yritysten on noudatettava, jos ne katsovat toimintansa olevan yhteiskunnallisesti vastuullista;

6.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien vapaaehtoisuuteen perustuvien aloitteiden vakuuttavuus riippuu myös siitä, sitoudutaanko noudattamaan nykyisiä kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja ja periaatteita, onko mukana useita eri sidosryhmiä (kuten EU:n sidosryhmäfoorumi suositteli) ja tehdäänkö riippumatonta valvontaa ja tarkastusta; suosittaa asianmukaisen Euroopan unionin kattavan mekanismin perustamista;

7.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva keskustelu EU:ssa on saavuttanut sen pisteen, jossa paino olisi siirrettävä prosesseista tuloksiin, minkä pitäisi saada yritykset panostamaan mittavasti ja avoimesti Euroopan ja maailman laajuisen sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen ja ympäristön tuhoutumisen estämiseen;

8.  myöntää, että monet yritykset pyrkivät yhä voimakkaammin toimimaan sosiaalisen vastuunsa mukaisesti;

9.  toteaa, että markkinat ja yritykset ovat eri kehitysvaiheissa Euroopassa; katsoo siksi, että sellaisen yhtenäisen mallin käyttöönotto, jolla pyritään yritysten käytäntöjen yhdenmukaistamiseen ei ole asianmukaista eikä johda mielekkääseen yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutumiseen; katsoo lisäksi, että yritysten yhteiskuntavastuun ottamisessa olisi painotettava kansalaisyhteiskunnan kehittämistä ja erityisesti kuluttajien tietoisuuden lisäämistä vastuullisesta tuotannosta, millä on kauaskantoiset ja merkittävät vaikutukset tietyissä kansallisissa ja alueellisissa olosuhteissa;

10. huomauttaa, että yritysten yhteiskuntavastuu voi osaltaan toimia myös teollisuuden muutoksen ja rakennemuutoksen hallinnan välineenä sen myötä, että siihen sisällytetään uusia asioita, kuten elinikäinen oppiminen, työn organisointi, yhtäläiset mahdollisuudet, sosiaalinen osallisuus, kestävä kehitys ja etiikka;

Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva keskustelu EU:ssa

11. panee merkille komission päätöksen perustaa eurooppalainen liittouma yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi (European Alliance for Corporate Social Responsibility) yhdessä useiden eri yritysverkkojen kanssa; suosittelee, että komissio varmistaisi itse liittouman keskitetyn koordinoinnin, jotta se olisi aina tietoinen liittouman jäsenistä ja toimista ja jotta sovitaan sen työtä luonnehtivista selkeistä tavoitteista, aikataulusta ja strategisesta näkemyksestä; rohkaisee kaikkia eurooppalaisia ja Euroopassa toimivia suuria ja pieniä yrityksiä ottamaan vastaan tämän aloitteen ja vahvistamaan liittoumaa muiden sidosryhmien osallistumisen kautta;

12. katsoo, että yhteiskunnallinen vuoropuhelu on ollut tehokas keino yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden edistämisessä ja että eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on ollut rakentava tehtävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien parhaiden käytänteiden kehittämisessä;

13. ehdottaa, että liittouman työn onnistumista voitaisiin mitata seuraavien seikkojen avulla: EU:ssa toimivat yritykset ottavat yhä useammin käyttöön yhteiskuntavastuuta lisääviä toimenpiteitä, alansa huomattavimmat yritykset ja yritysten työntekijöiden ammattiliitot kehittävät uusia malleja parhaista käytännöistä yritysten yhteiskuntavastuun eri aloilla , yritysten yhteiskuntavastuuta tukevia erityisiä EU-toimia ja EU-säädöksiä määritellään ja edistetään ja näiden aloitteiden vaikutusta ympäristöön sekä ihmisoikeuksiin ja sosiaalisiin oikeuksiin arvioidaan; suosittelee myös, että CSR Europe -yritysverkon suosituksen mukaisesti liittouman alaisuuteen perustettuja ”työpajoja” kehotettaisiin saattamaan toimensa päätökseen kahden vuoden kuluessa;

14. panee merkille, että ajatus EU:n sidosryhmäfoorumin uudelleen koolle kutsumisesta lisättiin tiedonantoon viime vaiheessa ja katsoo, että on toteutettava toimia, joilla eri sidosryhmät saataisiin luottamaan siihen, että aitoa vuoropuhelua aiotaan käydä ja että vuoropuhelulla on todellisia vaikutuksia EU:n politiikkaan ja ohjelmiin, joilla EU:ssa toimivia yrityksiä kannustetaan ottamaan sosiaalista vastuuta ja soveltamaan sitä toimintaansa; katsoo, että olisi otettava opiksi niistä kahdesta vuodesta, joiden ajan sidosryhmäfoorumi toimi aikaisemmin ja jotka olivat myönteisiä, kun otetaan huomioon, että suuria voittoja ei saavutettu, mutta ei myöskään koettu epäonnistumisia, ja erityisesti siksi, että käytössä oli riippumattomia raportoijia; katsoo kuitenkin, että parannuksia tarvitaan konsensuksen vahvistamiseksi; kehottaa myös komission edustajia ottamaan aktiivisemmin osaa keskusteluun;

15. kehottaa komissiota pyytämään kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallitusten edustajia, jotka ovat sitoutuneet käyttämään hankintamenettelyjä ja muita julkisen politiikan välineitä yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi muodostaakseen oman liittouman alaisen työpajansa ja sisällyttämään työnsä tulokset tulevaan työhönsä;

16. tukee komission pyrkimyksiä ottaa sidosryhmiin myös mukaan investoijia, koulutusalan edustajia ja julkisia viranomaisia, mutta vaatii kuitenkin mahdollisuutta vuoropuhelun jatkamiselle sovittujen päämäärien saavuttamiseksi;

17. kehottaa komissiota edistämään yritysten sosiaalisen vastuun toteutumisen edistymisen seurannan yhteydessä naisten suurempaa osallistumista yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevään sidosryhmien väliseen eurooppalaiseen foorumiin sekä edistämään myös tietojenvaihtoa ja hyviä käytäntöjä sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä;

18. tukee pyyntöjä, joiden mukaan yritysten ja muiden tahojen edunvalvojien olisi paljastettava tietonsa, ja liiketoimintaryhmittymille ja muille sidosryhmille olisi annettava tasavertaiset mahdollisuudet osallistua EU:n päätöksentekoon;

Yritysten yhteiskuntavastuu ja kilpailukyky

19. on tyytyväinen tiedonannossa esitettyyn tavoitteeseen yhdistää yritysten yhteiskuntavastuu Lissabonin strategian taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristötavoitteisiin, koska se nimenomaisesti katsoo, että yritykset voivat vakavalla suhtautumisellaan yhteiskuntavastuuseensa edistää sekä työpaikkojen määrän kasvua että työolojen paranemista, varmistaa, että työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan, ja edistää teknologisten innovaatioiden tutkimusta ja kehitystä; tukee vastuullisen kilpailukyvyn periaatetta olennaisena osana innovaatiota ja kilpailukykyä koskevaa komission ohjelmaa; haastaa eurooppalaiset yritykset sisällyttämään raportointiinsa tietoja siitä, kuinka ne edistävät Lissabonin tavoitteita;

20. myöntää, että tehokkaat EU:n sisäiset ja ulkoiset kilpailusäännöt ovat olennainen osa vastuullisen yritystoiminnan varmistamista, erityisesti koska niiden avulla voidaan varmistaa paikallisten pk-yritysten oikeudenmukainen kohtelu ja oikeussuojan saatavuus;

21. painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuun mukaiset vastuulliset ja ei-syrjivät rekrytointikäytännöt, joilla edistetään naisten ja vähäosaisten työllistymistä, myötävaikuttavat Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen;

22. panee merkille ristiriidan joustavuuden ja hinnan osalta jatkuviin edistysaskeliin pyrkivien yritysten kilpailukykyisten hankintastrategioiden ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien vapaaehtoisten sitoumusten välillä, joilla pyritään torjumaan riistäviä työkäytäntöjä ja edistämään pitkäaikaisia suhteita toimittajiin; suhtautuu myönteisesti keskustelun jatkamiseen tästä kysymyksestä;

23. suosittaa tässä yhteydessä, että vastuullisiksi tunnustettujen eurooppalaisten yritysten arviointi ja seuranta ulotetaan koskemaan myös kyseisten yritysten ja niiden alihankkijoiden toimintaa Euroopan unionin ulkopuolella, jotta voidaan varmistaa, että yritysten yhteiskuntavastuu hyödyttää myös kolmansia maita ja erityisesti kehitysmaita ja että etenkin ammatillisen yhdistymisen vapautta sekä lapsityövoiman ja pakkotyön kieltoa ja nimenomaan naisia, maahanmuuttajia, alkuperäisväestöä ja vähemmistöryhmiä koskevia ILOn yleissopimuksia noudatetaan;

24.tunnustaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on tärkeä liiketoiminnan edistäjä, ja kehottaa sisällyttämään sosiaalipoliittiset kysymykset, kuten työntekijöiden oikeudet, oikeudenmukainen palkkapolitiikka, syrjinnän torjuminen, elinikäinen oppiminen jne. sekä ympäristökysymykset, joissa keskitytään erityisesti dynaamiseen kestävän kehityksen edistämiseen, uusien tuotteiden ja prosessien tukemiseen EU:n innovaatio- ja kauppapolitiikassa ja alakohtaisten, paikallisten ja kaupunkikohtaisten kilpailukykyä koskevien strategioiden laatimiseen;

25. korostaa, että sosiaalisen vastuun ottavat yritykset auttavat omalta osaltaan korjaamaan ennen kaikkea naisten ja heikommassa asemassa olevien, myös vammaisten, työmarkkinoilla kohtaamaa syrjintää, joka koskee erityisesti työmarkkinoille pääsyä, sosiaalipalveluiden saantia, koulutusta, ammatissa etenemistä sekä oikeudenmukaista palkkapolitiikkaa; korostaa, että yritysten olisi otettava rekrytointipolitiikassaan huomioon 9. helmikuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/207/ETY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa(16);

Yritysten yhteiskuntavastuun välineet

26. on tyytyväinen siihen, että isoimmat yritykset ovat viime vuosina julkaisseet vapaaehtoisia yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevia raportteja; panee merkille, että niiden määrä on jatkuvasti kasvanut vuodesta 1993 lähtien, mutta on nykyisin melko muuttumaton ja että ainoastaan pieni osa niistä käyttää kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja ja periaatteita, kattaa yrityksen koko hankintaketjun tai turvautuu riippumattomaan seurantaan ja tarkastamiseen;

27. muistuttaa, että parlamentti tukee sellaista yritysten yhdennettyä raportointia yhteiskuntaa, ympäristöä ja rahoitusta koskevista kysymyksistä, jota tuetaan sääntelyllä ja jonka tekemiseen esitetään mahdollisesti minimikynnys, jotta pienemmille yrityksille ei aiheudu siitä suhteettomia kustannuksia; kehottaa tutkimaan perusteellisesti niiden yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevan raportoinnin vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanoa, jotka esitellään vuonna 2001 annetussa ympäristöasioiden julkistamista koskevassa komission suosituksessa, vuonna 2003 annetussa tilinpäätösten nykyaikaistamista koskevassa direktiivissä sekä vuonna 2003 annetussa esitedirektiivissä, ja kehottaa tukemaan niiden tehokasta saattamista osaksi kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä sekä neuvottelemaan mahdollisuudesta vahvistaa kyseisiä vaatimuksia, kun niitä seuraavan kerran uudistetaan, ja käsittelemään arvioita yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevien riskien merkittävyydestä nykyisten tiedonjulkaisuvaatimusten perusteella;

28. tunnustaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva "teollisuus" tarjoaa nykyään rajalliset mahdollisuudet yritysten käytäntöjen arvioimiseen sekä sosiaaliseen auditointiin ja sertifiointiin, etenkin kun kyse on kustannuksista, vertailtavuudesta ja riippumattomuudesta, ja katsoo, että on välttämätöntä kehittää tätä alaa koskeva ammatillinen kehys ja asianomaiset erityiset pätevyysvaatimukset;

29. suosittaa, että komissio laajentaa yli 1000 työntekijän yritysten johtajien vastuuta siten, että johtajilla on velvollisuus minimoida yritysten kaikki haitalliset yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset;

30. toistaa tukevansa EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää, erityisesti siihen liittyvää ulkoisen tarkastuksen vaatimusta ja jäsenvaltioiden velvollisuutta edistää järjestelmän käyttöä; uskoo, että on tarvetta luoda samanlaisia työ- ja sosiaalisten oikeuksien sekä ihmisoikeuksien suojelua koskevia järjestelmiä;

31. tukee kansainvälisen ympäristömerkintäorganisaation ISEALin hyviä käytäntöjä; pitää ISEALia johtavana esimerkkinä olemassa olevien merkintäaloitteiden välisen yhteistyön edistämisestä uusien kansallisten tai eurooppalaisten sosiaalisten merkkien luomisen sijasta;

32.  katsoo, että kuluttajilla, asiakkailla, työntekijöillä ja investoijilla täytyy olla mahdollisuus valita tai torjua tuotteita/toimittajia, työsuoritteita ja yrityksiä sen mukaan, kuinka vastuullisia ne ovat ympäristö- ja sosiaalisissa kysymyksissä;

33. vaatii EU:ta hyväksymään tuotemerkintöjä koskevan eurooppalaisen standardin, jossa ihmisoikeuksien ja työntekijöiden perusoikeuksien noudattamisen seuranta kuuluu olennaisesti merkintäjärjestelmään;

34. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön mekanismin, jonka avulla vahinkoa kärsineet henkilöt, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaiset, voivat saada eurooppalaisia yrityksiä koskevat vaateensa käsiteltäviksi jäsenvaltioiden tuomioistuimissa;

35. toteaa, että sosiaalisesti vastuulliset investoinnit jätettiin pois tiedonannosta, tukee investoijien täysimääräistä osallistumista sidosryhminä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan EU:n tasolla käytävään keskusteluun, myös sidosryhmäfoorumiin ja tukee teollisuuden esittämiä kehotuksia avoimuuteen pikemmin kuin määräysten antamista EU:n laajuisesti noudatettavien, investointirahastoille tarkoitettujen ”kiinnostuksenilmaisuperiaatteiden” kautta;

36. toteaa, että kuluttajilla on merkittävä osuus vastuullista tuotantoa ja vastuullista yritystoimintaa koskevien kannustimien luomisessa; uskoo kuitenkin nykytilanteen olevan hämärän kuluttajille erilaisten kansallisten tuotestandardien ja tuotemerkintäjärjestelmien kirjavuuden vuoksi, mikä on omiaan kyseenalaistamaan olemassa olevien sosiaalisten tuotemerkintöjen merkityksen; kiinnittää huomiota myös siihen, että samaan aikaan yrityksille koituu huomattavia kustannuksia monien eri kansallisten vaatimusten ja standardien noudattamisesta; toteaa lisäksi, että erityisesti pienille maille on kallista perustaa sosiaalisten tuotemerkintöjen valvomiseen tarkoitettuja mekanismeja;

37. kehottaa komissiota antamaan määräykset päävastuullisten yritysten yhteisestä ja jaetusta vastuusta, jotta voidaan puuttua alihankintaa ja työntekijöiden ulkoistamista koskeviin väärinkäytöksiin sekä luoda avoimet ja kilpailukykyiset sisämarkkinat kaikille yrityksille;

38. tukee Eurostatin ponnisteluja sellaisten indikaattoreiden kehittämiseksi, joilla voidaan arvioida yritysten yhteiskuntavastuun toimivuutta EU:n kestävän kehityksen strategian puitteissa, sekä komission aikomusta kehittää uusia indikaattoreita, joiden avulla voidaan mitata EU:n ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden tuntemusta ja kulutusta sekä tuotannon jakautumista EMAS-rekisteröityjen yritysten kesken;

39. palauttaa mieleen, että aiemminkin on harkittu sellaisen EU:n oikeusasiamiehen nimittämistä, joka vastaisi yritysten yhteiskuntavastuusta ja joka toteuttaisi riippumattomia tutkimuksia yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista kysymyksistä yritysten tai minkä tahansa sidosryhmän pyynnöstä; kehottaa pohtimaan tätä ehdotusta ja muita vastaavanlaisia ehdotuksia myöhemmässä vaiheessa;

Parempi sääntely ja yritysten yhteiskuntavastuu

40. katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaa voidaan tehostaa paitsi uusien säännösten luomisen myös nykyisten säädösten paremman tuntemuksen ja täytäntöönpanon avulla; pyytää komissiota järjestämään tiedotuskampanjoita ja toteuttamaan tarkkaa tutkimusta Brysselin yleissopimuksen mukaisesti sovelletun suoran ulkomaisen vastuun täytäntöönpanosta sekä harhaanjohtavasta mainonnasta ja sopimattomista kaupallisista menettelyistä annettujen direktiivien soveltamisesta ja näin ollen tarkastelemaan, miten yritykset noudattavat vapaaehtoisia yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia käytännesääntöjä;

41. muistuttaa tarpeesta käyttää yksinkertaista, helposti ymmärrettävää kieltä yritysten yhteiskuntavastuun edistämisen rohkaisemiseksi;

42. katsoo edelleen, että komission ja EU:n jäsenvaltioiden hallitusten olisi ponnisteltava merkittävästi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta tartuttaisiin julkisia hankintoja koskevien direktiivien vuonna 2004 toteutetun tarkistamisen luomiin mahdollisuuksiin yritysten yhteiskuntavastuun tukemiseksi soveltamalla yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevia lausekkeita niiden sopimuksiin yritysten jääväämiseksi silloin, kun se on tarpeen esimerkiksi korruption perusteella; katsoo myös, että komission, Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin olisi sovellettava tiukkoja yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevia kriteerejä kaikkiin avustuksiin ja lainoihin, jotka myönnetään yksityisen sektorin yrityksille, ja että kriteerejä olisi vahvistettava selkeillä valitusmekanismeilla; katsoo, että esimerkkinä voisi toimia julkisen hankintamenettelyn nivominen Alankomaissa keskeisten ILOn yleissopimusten ja OECD:n suuntaviivojen noudattamiseen ja useissa Italian maakunnissa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan SA8000-standardin noudattamiseen; muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että kaikkien vientiluottotakuiden myöntämisessä noudatetaan korkeimpia ympäristö- ja sosiaalisia kriteereitä eikä takuita käytetä hankkeisiin, jotka ovat vastoin sovittuja EU:n poliittisia tavoitteita, esimerkiksi energiaa ja aseita koskevia tavoitteita;

43. muistuttaa, että "pehmeän lainsäädännön" alalla on luotu hyvät säännöt ja lainsäädäntö, ja että kyseinen lainsäädäntö tarjoaa kannustimia yrityksille, jotka noudattavat yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita, ja sallii samalla niille yrityksille, jotka eivät vielä noudata kyseisiä periaatteita, tarvittavan sopeutumisajan;

Yritysten yhteiskuntavastuun sisällyttäminen EU:n politiikkaan ja ohjelmiin

44. on tyytyväinen siihen, että komissio sitoutuu tiedonannossaan tukemaan ja edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta kaikilla toiminta-aloillaan ja kehottaa tehostamaan ponnisteluja näiden sitoumusten muuttamiseksi käytännön toimiksi kaikilla tasoilla;

45. katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuusta käytävää keskustelua ei pitäisi erottaa yritysten vastuuvelvollisuutta koskevista kysymyksistä ja että yritysten vaikutus yhteiskuntaan ja ympäristöön, suhteet sidosryhmiin, vähemmistöosakkaiden oikeuksien suojeleminen ja siihen liittyvät yritysten johtajien velvollisuudet olisi sisällytettävä täysimääräisesti omistajaohjauksen parantamista koskevaan komission etenemissuunnitelmaan; katsoo, että näiden kysymysten pitäisi kuulua yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan keskusteluun; kehottaa komissiota ottamaan nämä kysymykset huomioon ja esittämään konkreettisia ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi;

46. on tyytyväinen komission antamaan suoraan rahoitustukeen yritysten yhteiskuntavastuuta koskeville aloitteille erityisesti innovoinnin edistämiseksi, sidosryhmien osallistumisen mahdollistamiseksi ja mahdollisten uhrien auttamiseksi oletetun väärinkäytöksen osalta ja myös sellaisissa tapauksissa, joissa yrityksen laiminlyönti on saattanut johtaa työntekijän kuolemaan; rohkaisee komissiota kehittämään erityisesti mekanismeja sen varmistamiseksi, että niillä yhteisöillä, joille eurooppalaiset yritykset ovat aiheuttaneet vahinkoa, on oikeus riippumattomaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; korostaa EU:n talousarvion budjettikohdan B3-4000 merkitystä pilottihankkeille, jotka koskevat esimerkiksi työntekijöiden yhteisöihin osallistumista, erityismäärärahojen merkitystä yritysten yhteiskuntavastuun tukemiselle kilpailua ja innovaatiota koskevassa komission ohjelmassa ja sitä, että tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa kolme prosenttia yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä koskevasta tutkimuksesta omistetaan liiketoiminnalle yhteiskunnassa; kehottaa komissiota ponnistelemaan paljon aiempaa voimakkaammin yritysten yhteiskuntavastuun tukemiseksi ulkoisen avun ohjelmiensa kautta silloin, kun on kyse kolmansissa maissa toimivista EU-yhtiöstä;

47. on tyytyväinen sitoumukseen tehdä koulutus yhdeksi kahdeksasta ensisijaisesta toimintalohkosta ja suosittaa yritysten yhteiskuntavastuun syvempää integrointia Sokrates-ohjelmaan ja kattavan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan aineiston saattamista tulevan European Teaching Resource Centren käyttöön sekä yritysten yhteiskuntavastuun ja kestävän kehityksen huomioon ottavia kauppakorkeakouluja ja yliopistoja koskevan eurooppalaisen online-hakemiston luomista;

48. rohkaisee EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään aloitteita vastuullista yritysjohtamista ja tuotantoa koskevan opetuksen parantamiseksi eurooppalaisissa kauppakorkeakouluissa;

49. toteaa, että yhteiskunnallinen ja ympäristökysymyksiä koskeva vastuu kuuluu niin hallituksille kuin kansalaisjärjestöille ja liike-elämälle, ja kehottaa komissiota noudattamaan sitoumustaan julkaista vuotuinen kertomus sen omien suorien toimien sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista ja toteuttamaan toimia rohkaistakseen EU:n toimielinten henkilöstöä osallistumaan vapaaehtoisesti yhteiskunnalliseen toimintaan;

50. katsoo, että yritykset voisivat osana sosiaalista vastuutaan ottaa hoitaakseen kulttuuri- ja koulutustoimintaa, joka antaisi lisäarvoa kulttuuria ja elinikäistä oppimista koskevalle eurooppalaiselle politiikalle;

51. pyytää komissiota sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuun paremmin omaan kauppapolitiikkaansa ja varmistamaan samalla, että WTO-sääntöjä noudatetaan eikä luoda perusteettomia kaupan esteitä pyrkimällä liittämään kaikkiin kahdenvälisiin, alueellisiin tai monenkeskisiin sopimuksiin sitovia artikloja, jotka ovat kansainvälisesti hyväksyttyjen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien normien, kuten OECD:n suuntaviivojen, ILOn kolmenkeskisen julistuksen ja Rion periaatteiden mukaisia, sekä varaamalla sääntelyvallan kysymyksissä, jotka koskevat ihmisoikeuksia sekä yhteiskunta- ja ympäristövastuuta; on tyytyväinen tukeen, jota näille tavoitteille on annettu ihmisarvoista työtä koskevassa komission tiedonannossa; toistaa pyyntönsä siitä, että kolmansissa maissa sijaitsevat komission lähetystöt edistäisivät monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja ja toimisivat yhteyspisteenä niiden osalta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kansallisten OECD-yhteyspisteiden toimintaa erityisesti kun on kyse erityistapauksista, jotka koskevat eurooppalaisten yritysten väitettyjä rikkomuksia toiminnoissaan ja niiden maailmanlaajuisen tuotantoketjun toiminnassaan;

52. panee merkille kansainvälisen reilun kaupan liikkeen uraa uurtavan panoksen vastuullisten yrityskäytäntöjen edistämisessä kuudenkymmenen vuoden ajan, mikä osoittaa tällaisten käytäntöjen olevan toimivia ja kestäviä kautta koko hankintaketjun; kehottaa komissiota ottamaan huomioon reilun kaupan harjoittamisesta saadut kokemukset ja selvittämään järjestelmällisesti, kuinka näitä kokemuksia voidaan hyödyntää yhteiskunnallisesti vastuullisessa yritystoiminnassa;

53. kehottaa komissiota huolehtimaan siitä EU:hun sijoittautuneet monikansalliset yritykset, joilla on tuotantolaitoksia kolmansissa maissa ja etenkin maissa, jotka osallistuvat GSP+ -järjestelmään, noudattavat ILO:n perusnormeja ja yhteiskunnallisia ja ympäristökysymyksiä koskevia sitoumuksia ja kansainvälisiä sopimuksia ja mahdollistamaan siten maailmanlaajuisen tasapainon taloudellisen kasvun ja korkeiden sosiaalisten ja ympäristönormien välillä;

54. on tyytyväinen kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen sitoumukseen tukea yritysten yhteiskuntavastuuta ensisijaisena toimena; kehottaa komission kehitysyhteistyön pääosastoa ottamaan aktiivisesti osaa keskusteluun yritysten yhteiskuntavastuusta, tarkastelemaan työoloja ja luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia olosuhteita kehitysmaissa ja toimimaan yhdessä sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella toimivien eurooppalaisten yritysten, niiden alihankintayritysten sekä niiden kehitysmaissa toimivien sidosryhmien kanssa väärinkäytöksiin ja laiminlyönteihin puuttumiseksi hankintaketjuissa, köyhyyden torjumiseksi ja oikeudenmukaisesti jakautuvan vaurauden luomiseksi;

55. ehdottaa, että komissio keskittäisi pk-yritysten osallistumista yritysten yhteiskuntavastuuseen kauppakamarien ja muiden yhteyselimien kanssa tehtävän yhteistyön avulla ja tarjoaisi erityistä tukea osuuskuntien / yhteisötalouden yritysten osallistumiselle niiden asiantuntijajärjestöjen kautta ja että se käyttäisi Euroopan unionin tiedotuskeskusten verkostoa edistääkseen suoraan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia aloitteita ja harkitsisi yritysten yhteiskuntavastuusta vastaavan edustajan nimittämistä, aivan kuten yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastossa on toimittu pk-yrityksiä vastaavan edustajan osalta;

56. kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen Euroopan laajuisen tutkimuksen kaikista pk-yritysten eri mahdollisuuksista osallistua yritysten yhteiskuntavastuuseen sekä sellaisista kannustimista, joiden avulla pk-yritykset sitoutuisivat vapaaehtoisesti ja itsenäisesti yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien periaatteiden noudattamiseen; kehottaa komissiota ottamaan opiksi tällä alalla saaduista kokemuksista ja hyviksi todetuista käytännöistä;

57. on tyytyväinen tiedonannossa tehtyyn sitoumukseen tehostaa työntekijöiden ja heidän ammattiyhdistystensä osallistumista yritysten yhteiskuntavastuuseen ja toistaa pyyntönsä siitä, että komissio ja työmarkkinaosapuolet pohjaisivat työnsä onnistuneesti neuvoteltuihin 50 kansainväliseen puitesopimukseen ja 30 eurooppalaiseen puitesopimukseen, jotka liittyvät työtä koskeviin keskeisiin normeihin yksittäisissä yrityksissä tai yksittäisillä aloilla, sillä se on yksi keino kehittää yritysten vastuuta Euroopassa ja muualla maailmassa; viittaa eurooppalaisiin yritysneuvostoihin, joiden tehtäviin sopii erityisen hyvin yritysten yhteiskuntavastuun edistäminen ja varsinkin monikansallisten yritysten työntekijöiden perusoikeuksien edistäminen;

58. korostaa työmarkkinaosapuolten roolia naisten työllisyyden edistämisessä ja syrjinnän torjumisessa; kehottaa edellä mainittuja tekemään yritysten sosiaalista vastuuta koskevia aloitteita, joiden tarkoituksena on lisätä naisten osuutta yritysten hallituksissa, hallintoneuvostoissa ja työmarkkinaelimissä;

59. suosittaa, että tulevassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa tutkimuksessa käsitellään muutakin kuin yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä liike-elämässä ja että siinä keskitytään kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen väliseen yhteyteen makrotasolla (EU ja jäsenvaltiot), mesotasolla (tuotantoalat ja hankintaketjut) ja mikrotasolla (pk-yritykset) ja niiden keskinäisiin suhteisiin sekä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien nykyisten aloitteiden vaikutukseen ja yhteiskuntavastuun periaatteiden mahdolliseen rikkomiseen; tukee European Academy of Business in Societyn johtavaa roolia tässä asiassa; pyytää komissiota julkaisemaan yritysten yhteiskuntavastuun vuotuista tilaa koskevan virallisen tutkimuksen, joka laaditaan yhdessä riippumattomien asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa ja jossa vertaillaan nykyistä tietoa, kuvataan uusia suuntauksia ja annetaan suosituksia tuleviksi toimiksi;

Euroopan osuus yritysten maailmanlaajuisessa yhteiskuntavastuussa

60. katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun mahdollinen vaikutus on edelleen suurin yritysten maailmanlaajuisten toimitusketjujen osalta, sillä niiden avulla yritykset voivat tehdä vastuullisia investointeja edistääkseen köyhyyden torjumista kehitysmaissa, edistää asianmukaisia työoloja, tukea reilun kaupan ja hyvän hallintotavan periaatteita ja vähentää kansainvälisten normien, myös työnormien, rikkomista yrityksissä maissa, joissa sääntelyjärjestelmät ovat tehottomia tai ne puuttuvat kokonaan;

61. kehottaa komissiota käynnistämään yritysten yhteiskuntavastuun vaikutusta koskevan erityistutkimuksen ja esittämään ehdotuksia yritysten vastuullisten investointien ja niiden vastuuntunnon kasvattamiseksi;

62. tunnustaa, että useat kansainväliset yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat aloitteet ovat jo juurtuneet syvemmälle ja kypsyneet; mainitsee näistä esimerkiksi GRI-ohjeiston äskettäin julkistamat G3-suuntaviivat, 200 yrityksen poissulkemisen YK:n Global Compact -aloitteen piiristä ja yritysten vastuuta ihmisoikeuksien alalla käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan nimeämisen;

63. kehottaa komissiota johtamaan maailmanlaajuisia ponnisteluita yrityslainsäädännön uudistamiseksi edellytyksenä sille, että entistä useammat yritykset sitoutuvat aidosti yhteiskuntavastuun periaatteisiin;

64. ilmaisee pettymyksensä siihen, että komissio ei antanut tiedonannossaan suurempaa painoarvoa maailmanlaajuisten aloitteiden edistämiselle; pyytää komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa strategisen suunnitelman ja panoksen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden kehittämiseksi maailmanlaajuisella tasolla sekä ponnistelemaan merkittävästi sen puolesta, että EU:ssa toimivat yritykset osallistuisivat tällaisiin aloitteisiin huomattavasti aikaisempaa aktiivisemmin;

65. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja edistämään Kansainvälisen työjärjestön ILO:n perusnormien noudattamista osana yritysten sosiaalista vastuuta kaikissa näiden toiminnoissa;

66. katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun kansainvälisen ulottuvuuden olisi vauhditettava suuntaviivojen laatimista yritysten yhteiskuntavastuun kehittämiseksi kaikkialla maailmassa;

67. pyytää komissiota järjestämään vuonna 2007 yhdessä muiden asianomaisten kumppaneiden kanssa tärkeän kansainvälisen aloitteen, jolla juhlistetaan kestävää kehitystä koskevassa maailman huippukokouksessa tehtyä sitoumusta toteuttaa hallitusten välisiä aloitteita yritysten vastuuvelvollisuuden alalla;

68. pyytää komissiota käyttämään hyväkseen 1990-luvulla käydyn yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten yritysten ja elinkeinoelämän liittojen vuoropuhelun menestystä ja järjestämään vastaavanlaisia toimia EU:n ja Japanin välille;

69. rohkaisee jatkamaan kansainvälisten aloitteiden kehittämistä kolmansissa maissa toimivien eurooppalaisten yritysten tuloja koskevan täydellisen avoimuuden saavuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että yritysten toiminnassa konfliktialueilla noudatetaan täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja pidättäydytään lobbauksesta, mukaan lukien sellaisista isäntävaltioiden kanssa tehdyistä sopimuksista, joita yritykset laativat kiertääkseen tai välttääkseen kyseisten maiden lainsäädännön vaatimuksia;

70. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään OECD:n suuntaviivojen tukemista ja vahvistamista erityisesti arvioimalla Euroopan kansallisten yhteyspisteiden tehokkuutta ja kuinka hyvin ne suoriutuvat tehtävästään toimia välittäjänä sidosryhmien välillä konfliktien ratkaisemisessa; kehottaa sellaisen Euroopan kansallisia yhteyspisteitä koskevan mallin luomiseen, jossa otetaan huomioon niiden institutionaalista rakennetta, avoimuutta, saavutettavuutta sidosryhmille ja valitusten käsittelyä koskevat parhaat käytänteet, ja kehottaa myös investointeja koskevan määritelmän laajaan tulkintaan OECD:n suuntaviivojen soveltamisessa sen varmistamiseksi, että täytäntöönpanomenettelyt kattavat myös hankintaketjuihin liittyvät kysymykset;

71. kehottaa tukemaan Global Reporting Initiative -aloitteen kehitystä siten, että johtavia eurooppalaisia yrityksiä pyydetään osallistumaan uusien alakohtaisten lähestymistapojen etsimiseen esimerkiksi rakennusalalla, kemianalalla ja maatalousalalla, edistämään pk-yritysten osallistumista koskevaa tutkimusta ja mahdollistamaan niiden tavoittamiseen tähtäävä työ erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maissa sekä kehittämään pörssikauppaan uusilla markkinoilla liittyviä kestävyysindeksejä;

72. kehottaa komissiota sisällyttämään tuleviin kehitysmaiden kanssa tehtäviin kehitysyhteistyösopimuksiin lukuja, jotka koskevat EU:hun sijoittautuneiden yritysten ja niiden hankintaketjujen toimintaan kolmansissa maissa liittyvää tutkimusta sekä sosiaalisten, humanitaaristen ja ympäristöongelmien seurantaa ja niiden ratkaisemisessa tarvittavaa apua;

73. suhtautuu periaatteessa myönteisesti keskusteluihin, joita kansainvälisessä standardisoimisjärjestössä käydään yhteiskuntavastuuta koskevan standardin luomisesta ja kehottaa eurooppalaisia edustajia huolehtimaan siitä, että keskustelujen tulos on kansainvälisten standardien ja sopimusten mukainen ja että se sallii rinnakkaisten ulkoisten arviointi- ja sertifiointimenetelmien käytön;

74. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä kaikille päätöslauselmassa nimetyille tahoille.

°

°         °

(1)

www.globalreporting.org

(2)

EUVL C 104, 14.4.1999, s. 180.

(3)

EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(4)

EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1.

(5)

EYVL C 86, 10.4.2002, s. 3.

(6)

EUVL C 187 E, 7.08.2003, s. 180.

(7)

EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 73.

(8)

EYVL L 156, 13.6.2001, s. 33.

(9)

EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 598.

(10)

EUVL C 39, 18.2.2003, s. 3.

(11)

EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16.

(12)

EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.

(13)

EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(14)

EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 84.

(15)

Hyväksytyt tekstit, 6.7.2006, P6_TA(2006)0320.

(16)

EYVL L 39, 14.2.1976, s. 40. Direktiivi muutettuna direktiivillä 2002/73/EY (EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15).


PERUSTELUT

Yritysten yhteiskuntavastuu tarkoittaa sitä, että yritys ottaa enemmän suoraa vastuuta yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevan vaikutuksensa hallinnoinnista ja että se on suuremmassa vastuussa paitsi työntekijöille ja heidän ammattiyhdistyksilleen, myös laajemmille sidosryhmille, kuten investoijille, kuluttajille, paikallisille yhteisöille sekä ympäristöjärjestöille ja muille kiinnostuneille ryhmille.

Yritysten yhteiskuntavastuu on noussut esille viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneiden, lähinnä yhdysvaltalaisia yrityksiä koskeneiden skandaalien seurauksena. Myös toimijat yritysmaailmassa ja sen ulkopuolella ovat ottaneet esille yritysten yhteiskuntavastuun, kun ne ovat käsitelleet suoria keinoja puuttua haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, sosiaaliseen syrjäytymiseen ja maailmassa esiintyvään köyhyyteen, jotka aiheuttavat yhä enemmän huolta tällä talouden globalisaation aikakaudella.

Tämä on kolmas Euroopan parlamentin mietintö ja päätöslauselma, jonka olen esittelijänä laatinut tästä aiheesta vuoden 1999 jälkeen. Tavatessani lukuisia yritysten yhteiskuntavastuun puolestapuhujia olen vaikuttunut siitä, kuinka asianomaiset ovat – parhaimmillaan – innoissaan ja valmiita kohtaamaan uuden aikakauden haasteet ja kuinka he haluavat luoda yhteiskunnan liiketoiminnalle uusia suunnitelmia. He ovat myös valmiita ottamaan riskejä rakentaakseen uusia suhteita yli perinteisten rajojen, mitä voidaan pitää todellisena sitoutumisena monimutkaisen ja vaikeuksia täynnä olevan maailman muuttamiseen. Tukijoiden ja arvostelijoiden joukossa on muutamia tahoja, jotka katsovat yritysten yhteiskuntavastuun pohjimmiltaan suhdetoiminnan välineeksi, jolla kartetaan tai vaikeutetaan sitä, että liiketoiminnassa otettaisiin vastuuta yhteiskuntaa tai ympäristöä koskevista ongelmista. Lisäksi liiketoimintaympäristössä on useita toimijoita, jotka soveltavat yritysten yhteiskuntavastuuta, mutta jotka eivät koe omakseen ammattikieltä ja järjestelmää, jotka liittyvät tähän jo teollisuuden alaksi muodostuneeseen aiheeseen. Yritysten yhteiskuntavastuu on kuitenkin osoittanut, että se ei ole pelkkä villitys tai muotivirtaus, sillä liiketoiminnan ja politiikan tärkeimmät toimijat ovat tunnustaneet velvollisuutemme kehittää vastuuta edelleen.

EU otti ensimmäistä kertaa osaa yritysten yhteiskuntavastuusta käytävään keskusteluun, kun komissio pyysi 1990-luvun puolessa välissä yrityksiä auttamaan sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa ja kun Euroopan parlamentti antoi vuonna 1999 päätöslauselman, jossa pyydettiin laatimaan sitovat menettelysäännöt EU:ssa toimivien yritysten ympäristöä ja työtä koskevien oikeuksien ja ihmisoikeuksien noudattamisen sääntelemiseksi ympäri maailman. Vuonna 2000 myös EU:n jäsenvaltioiden päämiehet pyysivät yrityksiä tukemaan yritysten yhteiskuntavastuuta osana Lissabonin strategiaa.

Komission 2000-luvun alussa antamissa vihreässä ja valkoisessa kirjassa yritysten yhteiskuntavastuu otetaan EU:n toimielinten asialistoille. Eurooppalaisen sidosryhmäfoorumin perustamisen myötä sidosryhmät ovat voineet käydä aitoa keskustelua, vaikka sitä usein haittaavatkin perinteiset olettamukset ja EU:n tasolla toimivien työmarkkinaosapuolten toimintatavat. Näiden prosessien avulla onnistuttiin edistämään EU:n laajuista keskustelua yritysten yhteiskuntavastuusta, mutta niillä ei enimmäkseen osattu puuttua siihen, mitä EU voisi itse tehdä keskustelun arvon lisäämiseksi. Prosessit eivät myöskään johtaneet konkreettisiin toimenpiteisiin vastuullisen liiketoiminnan edistämiseksi.

Komissio lykkäsi asiaa jatkuvasti ja julkaisi vastauksensa vasta kahden vuoden kuluttua. Tämä johtui haluttomuudesta käsitellä perustavanlaatuista kahtiajakoa niiden liiketoiminnan ja muiden sidosryhmien välillä, jotka haluavat soveltaa yritysten yhteiskuntavastuuseen avoimuusvaatimuksia, joita valvotaan ulkoisesti ja/tai joista annetaan säädöksiä, joissa sidosryhmille määritellään selkeä asema, ja niiden sidosryhmien välillä, jotka katsovat yritysten yhteiskuntavastuun olevan yksinomaan yritysten toteuttamaa toimintaa, jonka olisi kehityttävä ilman että asiaan puututaan julkisella politiikalla, lukuun ottamatta puheita, lehdistötilaisuuksia ja palkintoseremonioita.

Komissio päätti lopulta jättäytyä pois keskustelusta ja laati tiedonannon, jossa tuetaan vahvasti sääntelynvastaista toimintatapaa. Komission jäsenet pitivät useita yksityisiä kokouksia tarkkaan valikoitujen yritysten edustajien kanssa neuvotellakseen tiedonannon tekstistä. Tämän jälkeen he kuvailivat tekstiä ”liikeyritysten hyväksymäksi”, ja vasta tiedonannon julkaisemisen jälkeen tapasivat henkilökohtaisesti kiinnostuneita kansalaisjärjestöjä keskustellakseen sen sisällöstä. Yritysten yhteiskuntavastuusta vastaava komission keskeinen virkamies on ilmeisesti siirretty toisiin työtehtäviin, kenties tämän uuden ”yhteisymmärryksen” tieltä. Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestöltä (UNICE) vuotaneessa muistiossa tiedonantoa kuvataan todelliseksi menestykseksi, koska ”muille sidosryhmille tehdyillä myönnytyksillä ei ole todellista vaikutusta”. Tämän takia on ryhdytty epäilemään sitä, oliko viimehetkellä tehty päätös yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän sidosryhmäfoorumin kokoonkutsumisesta sittenkään niin vilpitön. Tämän perusteella on myös arveltu, että komissio on antanut luvan liialliseen yritysten edunvalvontaan vastoin sen omaa, marraskuussa 2005 annettua avoimuusaloitetta.

Euroopan parlamentin on siis tehtävä strategisia päätöksiä laatiessaan vastaustaan tiedonantoon.

Vaikka olisikin helppoa tuomita koko prosessi, tuomitsemisen myötä EU luultavasti vain vetäytyisi koko yritysten yhteiskuntavastuusta käytävän keskustelun ulkopuolelle. Miten prosessista voitaisiin siis tehdä toimiva?

Ensinnäkin itse liittoumassa on saavutettava sellainen järjestyksen ja avoimuuden vähimmäistaso, jota liittoumaan kuuluvat yritykset itse odottavat omilta liiketoimiltaan. Olisi myös otettava opiksi sidosryhmäfoorumin menettelyissä esiintyneistä ongelmista, sillä foorumin olisi voitava tutkia ja keskustella säädöksinä annetuista vastauksista vapaaehtoisuuteen perustuvan lähestymistavan ja pakollisuuteen perustuvan lähestymistavan välisen kahtiajaon korjaamiseksi.

Komission olisi otettava täysimääräisesti osaa molempien osapuolten keskusteluihin, ja kaikkien toimijoiden olisi uutena tavoitteena pyrittävä antamaan suosituksia EU:n politiikassa ja ohjelmissa toteutettaviksi erityistoimiksi, joilla yritysten yhteiskuntavastuun eri näkökohtia voitaisiin panna täytäntöön.


Olisi hyödynnettävä mahdollisuutta tukea yritysten ja muiden tahojen edunvalvojien pakollisia vaatimuksia EU:n päätöksenteossa, jotta osoitettaisiin Euroopan parlamentin sitoutuminen syrjimättömään, tasapainoiseen ja avoimeen keskusteluun.

Euroopan parlamentin ei pitäisi väheksyä komission huomion keskipisteenä ollutta yhteyttä kilpailukyvyn ja yritysten yhteiskuntavastuun välillä, osittain siksi, että se tarjoaa uutta poliittista näkyvyyttä, ja siksi, että tavoitellessaan muuhun kuin sääntelyyn perustuvaa toimintatapaa komissio on vähintäänkin aliarvioinut yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan arvon lisäämiseen perustuvan lähestymistavan, joka perustuu EU:ssa toimivien yritysten mahdollisuuksiin kehittää liiketoimintaansa uusia yhteiskunnan ja ympäristön osalta innovatiivisia tuotteita ja prosesseja.

Parlamentin on kuitenkin tunnustettava, että yritykset, joiden vastassa on kilpailijoita, jotka pyrkivät ottamaan käyttöön alhaisempia yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia normeja, pienyritykset, joiden on vastattava asiakkaina olevien yritysten useisiin ja ristiriitaisiin pyyntöihin, sekä investoijat ja kuluttajat, jotka katsovat eettisten valintojensa pohjana olevan tiedon hämmentäväksi ja epäluotettavaksi, ovat kaikki osoituksena siitä, että komission hyväksymä ”kaikki kelpaa” -toimintatapa olisi hylättävä ja että olisi kiinnitettävä uudelleen huomiota lähentymiseen, jonka puolesta komissio aikaisemmin puhui. Tukemalla pohjimmiltaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintatapaa, valitsemalla yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden parhaimmiston (joskaan ei yksittäisiä yrityksiä) ja hylkäämällä yhdenmukaisuuteen perustuvan tarkastelutavan on mahdollista toimia tavalla, jolla on suurempaa merkitystä nykyisessä keskustelussa, mutta jota kannatetaan laajamittaisesti myös itse liiketoimintayhteisössä.

Jotta Euroopan parlamentissa käytävää keskustelua vapaaehtoisuudesta tai pakollisuudesta korjattaisiin, parlamentin olisi vahvistettava uudelleen vuonna 2002 ja 2003 ilmaistu kanta siitä, että olisi annettava yksittäinen säädös yritysten yhdennetystä raportoinnista yhteiskuntaa, ympäristöä ja rahoitusta koskevista kysymyksistä – ainakin suurimpien yritysten osalta. Muuta ei tarvita. Kyseessä on perustavanlaatuinen ”asianmukainen säädös”, joka vaatii vain avoimuutta ja jolla annetaan mahdollisuus vapaaehtoisuuteen perustuville markkinalähtöisille vastauksille yritysten mahdollisten uusien tulokkaiden, investoijien ja kuluttajien joukossa.

Parlamentin ei tarvitse tämän lisäksi puhua muun lainsäädännön antamisen puolesta, vaan se voi kehittää yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä koskevaa EU:n toimintaa hyödyntämällä nykyistä EU:n lainsäädäntöä, politiikkaa ja ohjelmia. Myös komissio tukee näitä tavoitteita, mutta parlamentti voi auttaa kirjaamaan ylös sellaisia yksityiskohtia, joita komissio haluaa vältellä.

Yrityksiä kehotetaan käsittelemään yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevia vaikutuksia liiketoiminnan arvioinneissaan osana kolmea erillistä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevaa EU:n säädöstä. Parlamentin olisi ponnisteltava merkittävästi sen eteen, että tietoisuutta näistä määräyksistä saataisiin lisättyä ja että tuettaisiin määräysten tehokasta ottamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koko EU:n alueella. Olisi myös järjestettävä kuulemisia määräysten kouriintuntuvuudesta ja muista tavoista vahvistaa määräyksiä tulevaisuudessa. Yritysten yhteiskuntavastuuta ja yritysten vastuullista liiketoimintaa ja hallintoa ei pitäisi erottaa toisistaan keinotekoisesti.

Tärkeitä ja aitoja aloitteita on käynnistetty EU:n tasolla yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi kansainvälisesti hyväksyttyjen normien ja sidosryhmien toimintatavan osalta. Kyseisiä aloitteita olisi tuettava. Parlamentille suositeltu päätöslauselmaesitys on laadittu CSR Europe -yritysverkon, sosiaalisia investointeja käsittelevän eurooppalaisen foorumin (Eurosif), European Academy of Business in Society -verkoston ja monien muiden tahojen kanssa käytyjen yksityiskohtaisten keskustelujen jälkeen.

Komissiota pyydetään lisäämään tietoisuutta harhaanjohtavasta mainonnasta, suorasta ulkomaisesta vastuusta ja julkisista hankinnoista ja soveltamaan niihin suoraan nykyisiä periaatteita, myös perustamaan liittouman laboratorion, jotta se ilmaisisi vahvasti tukevansa vastuullista liiketoimintaa. Tämä vastaa täysin sidosryhmäfoorumin suositusta 7, jota liike-elämän edustajat tukevat täysimääräisesti ja jossa kannatetaan oikeudellista kehystä, jolla yrityksille annetaan mahdollisuus hyötyä markkinoilla yritysten yhteiskuntavastuun soveltamisesta, sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti.

Toimielimet ovat reagoineet ehdottamalla yritysten yhteiskuntavastuusta vastaavan EU:n oikeusasiamiehen viran perustamista ja yritysten yhteiskuntavastuun vuotuista tilaa käsittelevän raportin laatimista. Parlamentille on kuitenkin esitetty, että sen ei pitäisi perustaa ”pikaratkaisuna” Euroopan sosiaalista laatumerkkiä, joka saattaisi kärsiä uskottavuusongelmasta, vaan että sen olisi lisättävä yhteistyötä ja johdonmukaisuutta nykyisten merkkien välillä, mikä jälleen kerran olisi esimerkkinä yhdenmukaistamisesta.

EU:ssa käytävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva keskustelu on liian usein riitojen, lykkäysten ja epäluuloisuuden värittämää. Haluaisinkin lopuksi ehdottaa keinoa, jolla keskustelua voitaisiin muuttaa alussa kuvaamani keskustelun kaltaiseksi, eli jolla sitä voitaisiin piristää, innostaa ja jolla siitä tehtäisiin sitovampaa.

Euroopan parlamentti voisi pyrkiä siihen, että keskustelua siirrettäisiin koskemaan entistä paremmin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia maailmanlaajuisia strategioita. Yritykset ovat tyytyväisempiä tähän toimintatapaan, sillä se lievittää pelkoa siitä, että EU:n toimet voisivat saattaa yritykset epäedulliseen asemaan kansainvälisiin kilpailijoihin verrattuna. Ammattiliitot neuvottelevat yhä useammin maailmanlaajuisia kansainvälisiä puitesopimuksia, joilla tunnustetaan maailmanmarkkinat, joilla EU:n jäsenvaltioiden yritykset toimivat. Aktivistit tunnustavat, että ympäristö-, työ- ja ihmisoikeuksia rikotaan törkeimmin maailmanlaajuisessa tuotantoketjussa, jossa ”pohjoiset” yritykset toimivat kehitysmaiden ”eteläisillä” markkinoilla. Perimmäisenä tavoitteena olisikin laatia sitova kansainvälinen yleissopimus yritysten vastuuvelvollisuudesta, kuten Johannesburgissa pidetyssä kestävää kehitystä koskeneessa huippukokouksessa todettiin.

Komission olisi tunnustettava, että tällaisessa toimintatavassa ei voida jättäytyä EU:n tasolla toteutettavien toimien ulkopuolelle ja että haasteena on ennemminkin se, että jäsenvaltioihin saadaan luotua poliittinen ilmapiiri, joka suosii kansainvälisellä tasolla toteutettavaa päättäväistä toimintaa. Seuraavan kahden vuoden aikana EU:n puheenjohtajavaltioina toimivat Saksa, Portugali ja Ranska ovat innokkaita toteuttamaan toimia tällä alalla. Parlamentin olisikin ehdotettava, että Eurooppa johtaisi kansainvälistä keskustelua kutsumalla koolle kansainvälisen konferenssin, jonka tehtävänä olisi arvioida ja kehittää edelleen Johannesburgissa tehtyä sitoumusta toteuttaa yritysten vastuuvelvollisuutta koskevia hallitusten välisiä aloitteita, jotta juhlistettaisiin sitoumuksen viidettä vuosipäivää. Ehdotan myös EU:n ja Japanin kahdenvälisen keskustelun käynnistämistä tällä alalla.

Tällainen toimintatapa edellyttäisi myös yhteisiä ponnisteluja sen puolesta, että yritysten yhteiskuntavastuu sisällytettäisiin EU:n kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikkaan, myös ryhtymällä noudattamaan täysimääräisesti monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja – mitä lupauksista huolimatta ei koskaan ole toteutettu.

Kun yrityksiä ja ihmisoikeuksia käsittelevä YK:n erityisedustaja harkitsee avoimesti sitä, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan keskusteluun vastattaisiin antamalla lainsäädäntöä, YK:n ympäristöohjelmiin perustuva maineikas Global Reporting Initiative -aloite pyrkii avoimesti yhdistämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat välineet liiketoimintaan. YK:n Global Compact -aloitteen piiristä on puolestaan poistettu 200 yritystä, koska ne eivät ole noudattaneet aloitteen vaatimuksia. Komission on näin ollen havahduttava ymmärtämään, että sen tiedonannossa esitetty ”kaikki kelpaa” -toimintatapa on vanhanaikainen.

Jos Euroopan parlamentti onnistuu kuitenkin laatimaan päätöslauselman, joka auttaa kehittämään EU:ssa käytävän yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan keskustelun mekanismeista tehokkaita ja avoimia, ja se saa kannustettua komissiota toteuttamaan lupauksensa konkreettisina toimina, jotka selvästi kuvastavat EU:n toimintatavan tuomaa lisäarvoa EU:n nykyisessä politiikassa ja nykyisissä ohjelmissa ja jotka samalla estävät Eurooppaa jäämästä jälkeen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa kansainvälisessä keskustelussa ja juurruttavat parlamentin päätöksiin osan yritysten yhteiskuntavastuuta kannattavan maailmanlaajuisen liikkeen näkemyksestä ja hengestä, niin silloin Euroopassa käytävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva keskustelu voidaan saattaa takaisin raiteilleen.


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (29.11.2006)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

yritysten sosiaalisesta vastuusta: uusi kumppanuus

(2006/2133(INI))

Valmistelija: Gunnar Hökmark

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuu edistää kestävää kehitystä ja Lissabonin strategian toteuttamista seuraavien näkökohtien osalta: luonnonvarojen järkevämpi käyttö, innovaatiotoiminnan tulosten parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja ihmisoikeuksien parempi kunnioittaminen;

2.  tukee komission toteuttamaa aloitetta luoda yhdessä sidosryhmien kanssa jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden välillä käytävän vuoropuhelun foorumi, joka edistää parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja lisää yritysten yhteiskuntavastuun tiedostamista Euroopan tasolla; korostaa kuitenkin, että komission ei pidä ehdottaa vielä yhden uuden ylimääräisen sääntelykehyksen luomista tarkoituksena ottaa käyttöön sääntöjä, joita ei ole olemassa jäsenvaltioissa;

3.  painottaa, että kun yritykset osallistuvat yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvään toimintaan, sen olisi aina oltava vapaaehtoista ja että siinä olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion markkinoiden kehitysvaihe ja yrityskulttuuri, työmarkkinasuhteita koskevan periaatteen noudattaminen ja poliittiset näkökohdat; korostaa myös, etteivät yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvät toimet voi korvata julkisen sektorin toimia siellä, missä julkisen sektorin toimia todella tarvitaan, ja että yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien toimien on oltava riippumattomia julkisen sektorin toimijoita koskevista sääntelykehyksistä;

4.  huomauttaa, että yritysten yhteiskuntavastuu voi osaltaan toimia myös teollisuuden muutoksen ja rakennemuutoksen hallinnan välineenä sen myötä, että siihen sisällytetään uusia asioita, kuten elinikäinen oppiminen, työn organisointi, yhtäläiset mahdollisuudet, sosiaalinen osallisuus, kestävä kehitys ja etiikka;

5.  kannustaa yrityksiä päättämään yksilöllisesti yritysten yhteiskuntavastuun ratkaisujen kriteereistä; uskoo, että sellaiset yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvät toimet, jotka yritysten oman aloitteen sijasta ovat seurausta ulkopuolisesta painostuksesta, voisivat vaikuttaa kielteisesti yritysten halukkuuteen investoida muihin maihin, erityisesti kehitysmaihin, ja käydä kauppaa niiden kanssa, ja voisivat näin ollen heikentää taloudellisen kehittämisen mahdollisuuksia ja köyhyyden poistamista koskevia pyrkimyksiä;

6.  korostaa luottamuksen ja konsensuksen rakentamista ja kansainvälisesti hyväksyttyjen periaatteiden tukemisen merkitystä, monikansallisia yhtiöitä koskevat OECD:n toimintaohjeet mukaan luettuna, koska yleismaailmallisesti hyväksyttyä järjestelmää, jolla yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä toimia voitaisiin mitata, ei ole olemassa;

7.  pitää myönteisenä vuoropuhelua, joka kannustaa yrityksiä luomaan järkevän tasapainon eettisten näkökohtien, voiton tavoittelun ja kilpailukyvyn välille; torjuu sen käsityksen, ettei pyrkimystä voittojen kasvattamiseen voida sovittaa yhteen eettisen toiminnan kanssa, ja tunnustaa avoimien markkinoiden ja kilpailun hyödyllisyyden hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen kannalta; korostaa, että kolmansissa maissa toimivien eurooppalaisten yritysten on huolehdittava eettisestä ja liiketaloudellisesta vastuustaan pidättyä loukkaamasta perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia tai perusvapauksia; muistuttaa myös siitä, että eurooppalaiset yritykset voivat vaikuttaa myönteisesti paikallisiin työoloihin ja työympäristöön, ja että ulkomaisia investointeja ja liiketoimintaa seuraava merkittävä taitotiedon ja teknologian siirto voi vaikuttaa myönteisesti vastaanottajamaahan; korostaa myös kolmansissa maissa työnantajina tai asianosaisina osapuolina toimivien yritysten vastuuta siitä, ettei siellä milloinkaan käytetä hyväksi kansalaisiin kohdistuvia sortotoimia; hyväksyy näkemyksen siitä, että kuluttajilla on merkittävä rooli taloudessa;

8.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun kansainvälisen ulottuvuuden olisi vauhditettava suuntaviivojen laatimista yritysten yhteiskuntavastuun kehittämiseksi kaikkialla maailmassa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Yritysten sosiaalinen vastuu: uusi kumppanuus

Menettelynumero

2006/2133(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

EMPL

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ITRE
15.6.2006

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Gunnar Hökmark
20.6.2006

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

10.10.2006

28.11.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

28.11.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

27

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Březina, Jerzy Buzek, Pilar del Castillo Vera, Giles Chichester, Den Dover, Adam Gierek, Norbert Glante, Umberto Guidoni, Fiona Hall, Rebecca Harms, Erna Hennicot-Schoepges, Romana Jordan Cizelj, Werner Langen, Eugenijus Maldeikis, Reino Paasilinna, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Teresa Riera Madurell, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Andres Tarand, Catherine Trautmann, Nikolaos Vakalis, Alejo Vidal-Quadras, Dominique Vlasto

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pilar Ayuso, Gunnar Hökmark, Lambert van Nistelrooij

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.11.2006)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

yritysten sosiaalisesta vastuusta

(2006/2133(INI))

valmistelija: Marie Panayotopoulos-Cassiotou

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja edistämään Kansainvälisen työjärjestön ILOn perusnormien noudattamista osana yritysten sosiaalista vastuuta kaikissa näiden toiminnoissa;

2.   korostaa tarvetta edistää yhteiskunnallisesti ja ekologisesti vastuullista yrittäjähenkeä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ja aktiivisesti käyttämään naispotentiaalia tässä suhteessa, mutta katsoo kuitenkin, että yritys toimii sosiaalisesti vastuullisesti vain silloin, kun se kunnioittaa työntekijöidensä kaikkia oikeuksia;

3.   korostaa yritysten elintärkeää roolia unionin arvojen kunnioittamisessa; kannustaa yrityksiä omaksumaan vastuullisia ja ei-syrjiviä rekrytointikäytäntöjä edistämään kansallisen ja Euroopan tason lainsäädännön mukaisesti naisten työllisyyttä (naisten työllisyysasteen nostamiseksi vähintään 60 prosenttiin Lissabonin tavoitteiden mukaisesti) ja muita heikommassa asemassa olevien, erityisesti vammaisten henkilöiden työllisyyttä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota antamaan tunnustusta yritysten hyville käytänteille tällä alalla ja erityisesti myöntämään palkintoja tai muita huomionosoituksia;

4.   kehottaa omaksumaan vastuullisen rekrytointipolitiikan, kun kyseessä ovat syrjityt tai sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevat ryhmät tai sellaiset henkilöt, joiden työkyky on vajaakuntoisuuden vuoksi alentunut;

5.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään yritysten sosiaalisen vastuun toteutumista kaikissa eurooppalaisissa yrityksissä, jotka toimivat Euroopan unionin alueella ja sen ulkopuolella; kehottaa komissiota harkitsemaan yritysten yhteiskuntavastuuta edistävän eurooppalaisen liittouman puitteissa hyviä käytäntöjä koskevan peruskirjan laatimista eurooppalaisia yrityksiä varten;

6.   korostaa, että sosiaalisen vastuun ottavat yritykset auttavat omalta osaltaan korjaamaan ennen kaikkea naisten ja heikommassa asemassa olevien, myös vammaisten, työmarkkinoilla kohtaamaa syrjintää, joka koskee erityisesti työmarkkinoille pääsyä, sosiaalipalveluiden saantia, koulutusta, ammatissa etenemistä sekä oikeudenmukaista palkkapolitiikkaa; korostaa, että yritysten olisi otettava rekrytointipolitiikassaan huomioon 9. helmikuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/207/ETY(1) miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa;

7.   huomauttaa, että sosiaalisesti vastuulliseen toimintaan kuuluu, että kaikessa yritystoiminnassa, myös yritystoiminnan siirroissa, kunnioitetaan tasa-arvoon ja syrjinnän kieltämiseen perustuvaa kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä;

8.   korostaa työmarkkinaosapuolten roolia naisten työllisyyden edistämisessä ja syrjinnän torjumisessa; kehottaa edellä mainittuja tekemään yritysten sosiaalista vastuuta koskevia aloitteita, joiden tarkoituksena on lisätä naisten osuutta yritysten hallituksissa, hallintoneuvostoissa ja työmarkkinaelimissä;

9.   katsoo, että yritysten sosiaaliseen vastuuseen olisi liitettävä sellaisten poliittisten toimenpiteiden toteuttaminen, joilla edistetään hyvän työilmapiirin luomista kansallisen ja Euroopan tason lainsäädännön mukaisesti ja mahdollistetaan työn ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen;

10. katsoo, että yritykset voisivat osana sosiaalista vastuutaan ottaa hoitaakseen kulttuuri- ja koulutustoimintaa, joka antaisi lisäarvoa kulttuuria ja elinikäistä oppimista koskevalle eurooppalaiselle politiikalle;

11. kehottaa komissiota edistämään yritysten sosiaalisen vastuun toteutumisen edistymisen seurannan yhteydessä naisten suurempaa osallistumista yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevään sidosryhmien väliseen eurooppalaiseen foorumiin sekä edistämään myös tietojenvaihtoa ja hyviä käytäntöjä sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä;

12. vaatii yritysten sosiaalisen vastuun kokonaisvaltaisuuden ymmärtämistä, koska yrityksen sosiaalinen vastuu ei rajoitu pelkästään työsuhteeseen, vaan siihen kuuluu myös muita elämänalueita;

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Yritysten sosiaalinen vastuu

Menettelynumero

2006/2133(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

EMPL

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM
15.6.2006

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Marie Panayotopoulos-Cassiotou
11.7.2006

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

5.10.2006

23.11.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

23.11.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

15

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Edit Bauer, Hiltrud Breyer, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Zita Gurmai, Esther Herranz García, Lívia Járóka, Pia Elda Locatelli, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Christa Prets, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Anna Hedh, Sophia in 't Veld, Heide Rühle

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

(1)

EYVL L 39, 14.2.1976, s. 40. Direktiivi muutettuna direktiivillä 2002/73/EY (EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15).


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Yritysten yhteiskuntavastuu: uusi kumppanuus

Menettelynumero

2006/2133(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL
15.6.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

DEVE
15.6.2006

ECON
15.6.2006

ITRE
15.6.2006

IMCO
15.6.2006

JURI
15.6.2006

 

FEMM
15.6.2006

 

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

DEVE
11.7.2006

ECON
5.9.2006

IMCO
4.9.2006

JURI
11.9.2006

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Richard Howitt
19.4.2006

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

13.9.2006

4.10.2006

22.11.2006

18.12.2006

 

Hyväksytty (pvä)

19.12.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+

-

0

25

15

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Roselyne Bachelot-Narquin, Emine Bozkurt, Philip Bushill-Matthews, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Luigi Cocilovo, Proinsias De Rossa, Harald Ettl, Carlo Fatuzzo, Ilda Figueiredo, Joel Hasse Ferreira, Roger Helmer, Stephen Hughes, Karin Jöns, Ona Juknevičienė, Sepp Kusstatscher, Jean Lambert, Raymond Langendries, Thomas Mann, Mario Mantovani, Csaba Őry, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Jacek Protasiewicz, José Albino Silva Peneda, Kathy Sinnott, Jean Spautz, Struan Stevenson, Anne Van Lancker, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Udo Bullmann, Françoise Castex, Richard Howitt, Jamila Madeira, Claude Moraes, Roberto Musacchio, Elisabeth Schroedter, Patrizia Toia

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Jean-Pierre Audy

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

20.12.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

 

Päivitetty viimeksi: 8. tammikuuta 2007Oikeudellinen huomautus