MIETINTÖ julkisesta taloudesta EMU:ssa vuonna 2006
26.3.2007 - (2007/2004(INI))
Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Kurt Joachim Lauk
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
julkisesta taloudesta EMU:ssa vuonna 2006
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Julkinen talous EMU:ssa 2006 – Tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen ensimmäinen soveltamisvuosi" (KOM(2006)0304),
– ottaa huomioon Tukholmassa 23. ja 24. maaliskuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, joissa kehotetaan tarkastelemaan säännöllisesti julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä ottaen huomioon myös väestörakenteen muutosten aiheuttamat paineet,
– ottaa huomioon komission tiedonannon julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä EU:ssa (KOM(2006)0574),
– ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1056/2005[1],
– ottaa huomioon komission kertomuksen lähentymiskehityksen arvioinnista joulukuussa 2006 (KOM(2006)0762),
– ottaa huomioon komission suositukset jäsenvaltioiden vakaus- ja lähentymisohjelmista vuosille 2006–2007,
– ottaa huomioon Brysselissä 22.–23. maaliskuuta 2005 kokoontunen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät vakaus- ja kasvusopimuksen tarkistamisesta,
– ottaa huomioon komission tiedonannot, jotka koskevat toista kertomusta euroalueen tulevan laajentumisen käytännön valmisteluista (KOM(2005)0545) ja vuoden 2006 vuotuista lausumaa euroalueesta (KOM(2006)0392),
– ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman euroalueen laajentumisesta[2] ja 14. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman euroaluetta koskevasta vuotuisesta kertomuksesta 2006[3],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0076/2007),
A. ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden odotetaan pitävän julkisen talouden alijäämänsä alle kolmessa prosentissa BKT:sta yhtenäisvaluutan perustana olevien sääntöjen mukaisesti ja että kyseistä sääntöä on uhmattu säännöllisesti; katsoo, että jos julkisen talouden alijäämä on yli kolme prosenttia, siihen voidaan suhtautua suopeammin, jos siihen liittyy korkea kasvu ja velkasuhteen supistaminen (ilman yksityistämisestä saatavia tuloja), mikä alentaa vuotuista alijäämää alle kolmen prosentin keskipitkällä aikavälillä,
B. ottaa huomioon, että OECD:n äskettäisessä alijäämää koskevassa varoituksessa jäsenvaltioita pyydetään keskittymään uudistuksiin, jotta ne voisivat vakauttaa taloudellisen kehityksensä käyttämällä talouden elpymistä julkisen talouden alijäämien leikkaamiseen ja tekemällä työmarkkinoista entistä kilpailukykyisempiä,
C. ottaa huomioon, että euroalueen keskimääräinen velkasuhde oli 70,6 prosenttia vuonna 2005, 69,4 prosenttia vuonna 2006 ja että sen ennustetaan laskevan 68 prosenttiin vuonna 2007; ottaa huomioon, että ero alhaisimman ja korkeimman velkasuhteen välillä oli yli 100 prosenttiyksikköä BKT:sta vuosina 2005 ja 2006 ja että saman hajonnan odotetaan säilyvän vuonna 2007; ottaa huomioon, että nämä luvut ovat edelleen paljon korkeampia kuin viitearvona oleva 60 prosentin velka suhteessa BKT:hen, joka on toinen vakaus- ja kasvusopimuksen pilareista,
D. ottaa huomioon, että euroalueen keskimääräinen alijäämä oli ‑2,6 prosenttia BKT:sta vuonna 2005 ja noin -2,0 prosenttia vuonna 2006 ja että se ennustetaan laskevan ‑1,5 prosenttiin vuonna 2007; ottaa huomioon, että velkasuhteen hajonta oli lähes 9 prosenttiyksikköä vuosina 2005 ja 2006 ja että sen ennustetaan laskevan 7 prosenttiyksikköön vuonna 2007,
E. ottaa huomioon, että euroalueen BKT:n keskimääräinen kasvuvauhti oli 1,4 prosenttia vuonna 2005 ja noin 2,6 prosenttia vuonna 2006 ja että sen ennustetaan olevan 2,1 prosenttia vuonna 2007; ottaa huomioon, että kasvuvauhdin hajonta oli noin 5 prosenttiyksikköä vuosina 2005 ja 2006 ja että sen ennustetaan pysyvän noin 5 prosentissa vuonna 2007; ottaa huomioon, että nämä kasvuvauhdit ovat selvästi alhaisempia kuin muualla maailmassa,
F. ottaa huomioon, että euroalueen työttömyysaste oli 8,6 prosenttia (12 600 000) vuonna 2005 ja että se laski 8,1 prosenttiin (11 900 000) vuonna 2006; ottaa huomioon, että työttömyysasteen ennustetaan laskevan 7,7 prosenttiin (11 500 000) vuonna 2007, ja katsoo, että ennustettu laskeminen osoittaa, että alijäämän vähentäminen edistää taloudellista toimintaa ja vähentää työttömyyttä,
G. ottaa huomioon, että ikääntymiseen liittyvien kustannusten ennustetaan kasvavan 4 prosentilla BKT:sta vuoteen 2050 mennessä; ottaa huomioon, että tämän seurauksena useissa jäsenvaltioissa ikääntymiseen liittyvät julkiset kustannukset kasvavat 5‑13 prosenttia BKT:sta, mikä asettaa valtavia paineita niiden julkisen talouden vakaudelle, mutta että kasvun ennustetaan laskevan 2,4 prosentista (kaudella 2004–2010) 1,9 prosenttiin (kaudella 2011–2030) ja lopulta ainoastaan 1,2 prosenttiin (kaudella 2031–2050); ottaa huomioon, että heikentynyt kasvu ja ikääntymiseen liittyvät kasvavat kustannukset voivat vaarantaa Euroopan kansalaisten taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä yhteisöjemme sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja luoda EU:n toimielimille ja yhteisille politiikan aloille hajautumispaineita,
H. ottaa huomioon, että komissio ja EKP arvioivat euron ottamista käyttöön koskevien Maastrichtin kriteerien täyttämistä kaikissa "jäsenvaltioissa, joita koskee poikkeus" joka toinen vuosi,
Kokemukset tarkistetusta vakaus- ja kasvusopimuksesta
1. muistuttaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen tärkeimpänä tavoitteena on taata julkisen talouden ylijäämä tai vähintäänkin tasapainoinen talousarvio keskipitkällä aikavälillä, sillä se on olennaista tulevien väestörakenteen muutosten takia;
2. on tyytyväinen siihen, että suuri osa jäsenvaltioista on toteuttanut huomattavia ponnisteluja vakaus- ja kasvusopimusta koskevien velvoitteidensa täyttämiseksi; korostaa kuitenkin, että on vielä liian aikaista arvioida tarkistetusta vakaus- ja kasvusopimuksesta saatuja tuloksia;
3. on komission tavoin huolissaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan täytäntöönpanosta, erityisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole vielä saaneet julkista talouttaan tasapainoon;
4. pelkää, että jos tarkistettua vakaus- ja kasvusopimusta ja erityisesti sen korjaavaa osaa pannaan täytäntöön armeliaasti, on vaarana, että julkista velkaa on alituiseen paljon, mikä voi olla vakavana uhkana tasapainoiselle julkiselle taloudelle ja työllistymismahdollisuuksille;
5. korostaa, että jäsenvaltioiden asenne tarkistettuun vakaus- ja kasvusopimukseen määrittelee lopulta vakaus- ja kasvusopimuksen menestymisen tai epäonnistumisen; varoittaa, että suuri yleisö tai taloudelliset toimijat eivät todennäköisesti hyväksy uutta tarkistamista;
6. on huolissaan siitä, että hajonta jäsenvaltioiden alijäämien, velkojen ja talouskasvun osalta saattaa kasvaa entisestään, mikä voi horjuttaa yhtenäisvaluuttaa, heikentää talouskasvua ja vähentää työllistymismahdollisuuksia; kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön talouspolitiikkaa, jolla kavennetaan tunnistettuja eroja ja joka johtaa entistä parempaan yhtenäisyyteen kohti alhaisempia alijäämä- ja velkatasoja ja suurempaa kasvua;
7. on huolissaan julkisen velan vähentämisen hitaasta tahdista joissakin jäsenvaltioissa; vastustaa päättymättömiä ja tuloksettomia alijäämämenettelyitä ja kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota toimimaan ripeästi ja päättäväisesti; ehdottaa, että liiallisen alijäämän menettelyn uskottavuus ja maiden arvioinnin yksi standardi säilytetään;
8. pohtii, missä määrin Euroopan kasvu voi olla syklinen, ja painottaa tarvetta lisätä Euroopan unionin kasvupotentiaalia työllisyyden luomisen mahdollistamiseksi; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että kasvun nopeutumisen ja työllisyyden paranemisen pitäisi johtaa verotulojen huomattavaan lisääntymiseen, mikä näin ollen vähentäisi liiallisten alijäämien riskiä, mutta sallisi kuitenkin julkisen velan huomattavan vähentymisen;
9. korostaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen rikkomiset voivat lopulta heikentää yhteistä rahapolitiikkaa ja lisätä painetta korkotason nostamiseen; painottaa, että riippumaton Euroopan keskuspankki on keskeinen tekijä hintojen vakauden ylläpitämisessä, mikä luo puitteet talouspolitiikalle, joka edistää korkeaa kasvu- ja työllisyystasoa;
10. katsoo siksi, että jäsenvaltioiden on pikaisesti mukautettava veropolitiikkansa yhteiseen talous- ja rahapolitiikkaan, jotta Euroopan kansalaisten hyvinvointia lisättäisiin entisestään, ja että julkista taloutta koskevaa aikataulua ja sitä koskevia puitteita olisi sovellettava kaikkiin jäsenvaltioihin;
11. on tyytyväinen siihen, että tarkistettu vakaus- ja kasvusopimus antaa mahdollisuuden kehittää uudistusohjelmia, joiden aikataulut ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteet ovat realistisia;
12. katsoo, että jäsenvaltioiden tarpeisiin mukautettujen yksilöllisesti suunniteltujen uudistusohjelmien olisi annettava mahdollisuus vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan parempaan täytäntöönpanoon;
13. pahoittelee, että jäsenvaltiot eivät käytä riittävästi hyväkseen myönteistä taloudellista tilannettaan sellaisten merkittävien rakenneuudistusten täytäntöön panemiseksi, jotka lisäisivät tehokkuutta tavaroiden, palvelujen, työn ja pääomien markkinoilla ja jotka pitkällä aikavälillä takaisivat julkisen talouden tervehtymisen, talouskasvun ja korkeamman työllisyysasteen;
Tulevat haasteet
14. muistuttaa, että vakaus- ja kasvusopimus on tärkein ja vahvin väline talouspoliittisten toimintatapojen koordinoimiseen EU:ssa; korostaa, että niin kauan kun vakaus- ja kasvusopimusta pannaan täytäntöön johdonmukaisesti ja päättäväisesti, talouspolitiikalla voidaan edistää nopeampaa kasvua ja korkeampaa työllisyysastetta;
15. on huolestunut komission ennusteista, joiden mukaan ikääntymiseen liittyvät kustannukset kasvavat huomattavasti samalla kun pitkän aikavälin kasvumahdollisuudet heikkenevät, mikä yhdistelmänä luo valtavia paineita jäsenvaltioiden julkisen talouden kestävyydelle;
16. on huolissaan arvioista, joiden mukaan kuuden jäsenvaltion julkisen talouden kestävyys on suuressa vaarassa ikääntyvän väestön aiheuttaman talousarviovaikutuksen takia, kun taas kymmenen jäsenvaltion katsotaan olevan keskisuuressa vaarassa ja vain yhdeksän pienessä vaarassa;
17. kehottaa puuttumaan tällaiseen suureen EU:n julkiseen talouteen vaikuttavaan haasteeseen; muistuttaa, että julkisen velan vähentämistä olisi nopeutettava taloudellisten nousukausien aikana, mutta että samalla olisi vältettävä suhdannevaihteluita edistäviä toimenpiteitä ja toteutettava rakenteellisia ja verotuksellisia uudistuksia jäsenvaltioiden taloudellisen suorituskyvyn parantamiseksi; rohkaisee jäsenvaltioita käyttämään talouden nykyistä nousukautta tarpeellisten uudistusten tekemiseksi työmarkkinoilla, palvelujen alalla ja vähentämään hallinnollista taakkaa liiketoiminnalta; katsoo, että on vielä varaa ja tarvetta sijoitustoiminnan nopeuttamiseksi edelleen, ja kehottaa siksi rakenteellisiin uudistuksiin ja lisätoimiin, joilla parannettaisiin pysyvästi sijoitusilmapiiriä ja annettaisiin vauhtia sijoituksille;
18. kehottaa suuntaamaan julkisia menoja uudelleen fyysisen ja henkisen pääoman keskittämiseksi sekä sellaisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomiseksi, jotka toimivat esimerkiksi innovaation, uusiutuvien energioiden, opetuksen ja koulutuksen, tutkimuksen, tietotekniikan, telekommunikaation ja kuljetusverkkojen aloilla;
19. on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltioiden ennusteet vuosille 2007 ja 2008 sisältävät tarkistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa säädetyn alijäämän pienentämisen, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen; on komission tavoin huolissaan siitä, että vuoden 2006 keskimääräisellä vuosittaisella rakenteellisella sopeutuksella ei päästä kyseiseen tavoitteeseen; on vakuuttunut siitä, että hyvät taloudelliset näkymät huomioon ottaen useimmissa jäsenvaltioissa on mahdollista tehdä rakenteellisia sopeutuksia, joilla ylitetään suosituksena oleva 0,5 prosenttia;
20. kehottaa jäsenvaltioita välttämään perustelemattomia talousarvioennusteita ja pidättymään yksittäisistä toimista ja luovasta tilinpidosta; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että jäsenvaltiot julistavat uuden julkisen velan joko perustuslain vastaiseksi tai laittomaksi vuoteen 2015 mennessä ja näin ollen hyödyntävät tiettyjen Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja alueiden parhaita käytäntöjä; suosittaa komissiolle tutkimuksen laatimista parhaista käytännöistä, jotka koskevat tilastojen hallintaa julkista taloutta koskevien tietojen raportoinnissa ja julkisten varojen ja velkojen kirjanpidossa jäsenvaltioissa;
21. suosittelee tutkimaan yhtenäisen aikataulun laatimista talousarviomenettelyille kaikkialla Euroopan unionissa ja laajentamaan budjetointisuunnitelmaa yli nykyisen yhden vuoden ajanjakson; katsoo, että jäsenvaltioiden budjetointisuunnitelman on perustuttava yhdenmukaisiin olettamuksiin talouden avainparametreista, jotta ne voidaan arvioida ja määritellä yhdenmukaisesti Euroopan unionissa;
22. kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle vain korkeatasoisia tilastotietoja sen varmistamiseksi, että julkisen talouden alijäämiä ja julkisia velkoja voidaan verrata; kehottaa komissiota tarkistamaan perusteellisesti jäsenvaltioiden ilmoittamien tilastotietojen laadun; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, myös rankaisevat toimet, sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioilta saadaan korkeatasoisia, luotettavia, yhtenäisiä ja verrattavissa olevia tilastotietoja, jotka pitävät sisällään kaikki nykyiset ja tulevat maksuvelvollisuudet (kuten eläkkeet ja terveydenhuollon); kehottaa komissiota saattamaan työnsä pikaisesti päätökseen;
23. katsoo komission tavoin, että riippumattomat laitokset ja julkisen talouden tasapainoa koskevat erityissäännöt vaikuttavat erittäin myönteisesti jäsenvaltioiden keskipitkän aikavälin tavoitteisiin ja tasapainoisen julkisen talouden pitkän aikavälin vakauteen;
24. panee merkille, että komissio katsoo viimeisimmässä lähentymiskehityksen arviointia koskevassa kertomuksessaan joulukuulta 2006, että suurin osa arvioiduista jäsenvaltioista on edistynyt, mutta yksikään maa ei tällä hetkellä täytä kaikkia tarvittavia ehtoja euron käyttöönottamiseksi;
25. palauttaa mieliin, että Maastrichtin kriteereitä, joiden perusteella komissio tekee arviointinsa, on sovellettava yhtäläisellä tavalla, eli poikkeuksellisissa olosuhteisissa jäsenvaltioiden liittymistä euroalueeseen ei pidä vaikeuttaa tai tulkita kriteereitä lempeästi;
26. rohkaisee komissiota tutkimaan etuja, joita syntyy, jos perustetaan riippumattomia kansallisia laitoksia, jotka vastaavat alijäämän vuosittaisten tasojen määrittelemisestä yhdenmukaisesti tasapainoisia talousarvioita koskevan keskipitkän aikavälin tavoitteen kanssa;
27. on tyytyväinen neuvoston ja komission toimiin julkisen talouden tietojen raportointia koskevien tilastojen hallinnoinnin parantamiseksi, mihin liittyy suositus jäsenvaltioille EU:n laajuisista tilastolaitoksia koskevista standardeista, mukaan luettuna periaatteet ammatillisesta riippumattomuudesta, tietojen luottamuksellisuudesta, luotettavuudesta ja ajankohtaisuudesta sekä tilastolaitosten resurssien riittävyydestä ja komission parantuneista valvontaoikeuksista;
28. katsoo, että julkisten varojen ja vastuusitoumusten kirjanpidossa on parantamisen varaa avoimuuden ja verrattavuuden lisäämiseksi sekä vakaamman pohjan tarjoamiseksi päätöksenteolle; katsoo, että komission pitäisi käynnistää aloite tällä alalla;
29. pahoittelee politiikan koordinoinnin puutetta euroalueella ja haluaa kiinnittää huomiota euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden julkista taloutta koskevien politiikkojen eroavuuksiin sekä on huolissaan koordinoinnin puutteen mahdollisista vastakkaisista vaikutuksista; kannustaa tutkimaan edelleen erilaisia rakenteellisia ja makrotaloudellisia uudistuksia ja niihin liittyviä toimia sekä niiden vuorovaikutusta ja keskinäistä vaikutusta suhdanteiden eri vaiheissa, jotta löydetään parhaat mahdolliset keinot vahvistaa julkista taloutta samalla kun toteutetaan Lissabonin strategiaa;
0 0
0
30. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] EUVL L 174, 7.7.2005, s. 5.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0240.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0485.
PERUSTELUT
Euroopan yhteisön perustamissopimuksesta käy ilmi, että kehityskulkuja EU:n jäsenvaltioiden julkisessa taloudessa olisi tarkkailtava erittäin huolellisesti EU:n tasolla, varsinkin siksi, että pitkän aikavälin toimiva julkinen talous on edellytyksenä kestävälle kasvulle, työpaikkojen luomiselle ja makrotaloudelliselle vakaudelle. Kestävä julkinen talous vaikuttaa myös ratkaisevasti yhteisvaluutan uskottavuuteen, joten se on kaikkien EU:n jäsenvaltioiden yhteistä etua koskeva asia. Sopimuksen määräyksiä, joissa määritellään vakaata ja kestävää julkista taloutta koskevat vaatimukset, on paranneltu useilla neuvoston asetuksilla. Tärkeimpiin asiakirjoihin tässä suhteessa kuuluvat muun muassa vakaus- ja kasvusopimus sekä myöhemmin annetut asetukset sopimuksen määräysten muuttamisesta, jäsenvaltioiden viralliset julistukset sopimuksen noudattamisesta ja yksittäisille jäsenvaltioille osoitetut komission kertomukset arviointeineen ja suosituksineen. Euroopan parlamentti arvioi kyseisiä asiakirjoja jäsenvaltioiden makrotalouden ja talousarvion kehityksen perusteella ja hyväksyy oman vuosikertomuksensa EU:n julkisesta taloudesta.
Esittelijä haluaa muistuttaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen tarkistamisen tärkeimpänä tavoitteena on tehostaa jäsenvaltioiden toimintaa liiallisen alijäämien välttämiseksi ja näin ollen auttaa julkisen talouden keskipitkän tai pitkän aikavälin tasapainoisen vakauden takaamisessa, erityisesti tulevien väestörakenteen muutoksia koskevien haasteiden takia.
Esittelijän tekemät havainnot vastaavat komission arviota. Tarkistettu vakaus- ja kasvusopimus on toimiva. Sitä on vahvistettu ja sen keskeistä asemaa talouspolitiikan ja makrotaloudellisen vakauden koordinoinnissa on korostettu.
Esittelijä on kuitenkin tietoinen siitä, että hänen arvionsa perustuu ainoastaan yhden vuoden kokemukseen tarkistetusta sopimuksesta. Vuonna 2006 talous kehittyi myönteisesti, mikä puolestaan edisti jäsenvaltioiden julkisen talouden suorituskykyä. Tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen todellinen "paineensietokyky" on koetuksella tulevina vuosina, kun neuvoston ja komission on varmistettava, että jäsenvaltiot todellakin panevat täytäntöön neuvostossa hyväksytyt suuntaviivat. Tämä selvästikin riippuu pitkälti jäsenvaltioiden hyväntahtoisuudesta. On myös kiinnostavaa nähdä, yrittävätkö jäsenvaltiot tulevina vuosina pyrkiä tavoitteisiin, jotka ne ovat itse asettaneet, mukaan lukien suhdannevaihteluita edistävät toimenpiteet.
Tässä yhteydessä esittelijä korostaa, että jäsenvaltioiden on toteuttava seuraavat toimenpiteet:
– Jäsenvaltioiden on lujitettava talousarvioitaan suosiollisten jaksojen aikana – toisin sanoen talouden kasvukausilla. On välttämätöntä, että taloudellisia nousukausia, myös verotulojen kohoamista, hyödynnetään julkisen velan huomattavaan vähentämiseen ja että vältetään liiallisten alijäämien luomista ja tähdätään ylijäämäisen talousarvion vahvistamiseen. Tämä voidaan toteuttaa häiritsemättä julkisen sektorin tarjoamia palveluja. Lisäksi tämä toimintatapa vahvistaisi euron vakautta ja loisi olosuhteet, jotka edistäisivät talouskasvua ja uusien työpaikkojen luomista. Vain kolmen euroalueen jäsenvaltion talousarvio on nykyisin ylijäämäinen.
– On toteutettava ja pantava päättäväisesti täytäntöön rakenteellisia uudistuksia. Työmarkkinauudistukset, palvelu-, energia- ja televiestintämarkkinoiden entistä suurempi vapauttaminen (mukaan luettuna verkkovierailumaksujen huomattava laskeminen) sekä parempien olojen luominen tutkimukseen ja kehittämiseen tehtäville investoinneille voivat lisätä mahdollisuuksia kasvun edistämiseen, ja ne voivat myös lisätä kysyntää ja näin ollen nostaa työllisyysastetta.
– Yksikään jäsenvaltio ei käsittele asianmukaisesti ikääntyvän väestön vaikutusta julkiseen talouteen, vaikka se on merkittävin EU:n kansalaisten tulevaan hyvinvointiin vaikuttava kysymys. Viimeaikaiset kehityssuuntaukset vahvistavat, että johdonmukaisella finanssipolitiikalla voidaan edistää talouskasvua ja työllisyyttä. Tämän seurauksena jäsenvaltioiden on vaadittava perustuslaissa tai muussa lainsäädännössä, että talousarvio ei saa olla alijäämäinen. Tämä on olennaista, jotta Euroopassa voitaisiin vastata ikääntymiseen liittyvien korkeiden kustannusten aiheuttamaan tulevaan haasteeseen.
Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksessa otettiin myös käyttöön uusia käsitteitä, määritelmiä ja periaatteita, jotka koskevat sopimuksen ennaltaehkäisevää osaa. Sääntöjen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi selvennettiin menetelmää maakohtaisten julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden asettamiseen. Komissio ryhtyi samalla pohtimaan, miten luontaiset maksuvelvollisuudet voitaisiin ottaa jatkossa huomioon tavoitteiden määrittelemisessä. Lisäksi selvennettiin useita kysymyksiä, jotka liittyvät niiden sopeutusten määrittelemiseen, jotka johtavat julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen, mukaan luettuna ehdot rakenteellisten uudistusten huomioon ottamiseen vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä osassa.
Komission arvio vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan toiminnasta on kahtalainen. Myönteiseltä kannalta katsottuna julkisen talouden eriytetyt keskipitkän aikavälin tavoitteet, jotka kuvastavat talouden maakohtaisia perustekijöitä, asetettiin vuonna 2005 tarkistettujen vakaus- ja lähentymisohjelmien puitteissa. Jäsenvaltiot pitivät myös kiinni sitoumuksestaan pohjata talousarvioennusteet realistisiin makrotaloudellisiin oletuksiin, ja turvautuminen kertaluonteisiin toimenpiteisiin on vähentynyt selvästi. Vuonna 2005 tarkistettuja vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevassa komission arvioinnissa otetaan myös esille muutamia tapauksia, joissa yhteisistä periaatteista on poikettu. Vuodeksi 2006 suunniteltu julkisen talouden rakenteellisen sopeutuksen aste ei yllä uudistuksen aikana sovittuun 0,5 prosentin tavoitteeseen niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät vielä ole saavuttaneet omia julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteitaan. Tämä osoittaa, että suotuisia talousoloja ei hyödynnetä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi ennustettu sopeutus on joissakin jäsenvaltioissa takautuva, eikä sitä tueta konkreettisilla toimenpiteillä. Jäsenvaltioiden olisi edelleen parannettava ponnistelujaan.
Kaiken kaikkiaan kokemukset liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä ovat myönteisiä. Menettelyyn sovelletaan entistä enemmän harkintavaltaa, jotta jäsenvaltioille voitaisiin asettaa realistiset määräajat liiallisen alijäämän korjaamista varten ja jotta samalla voitaisiin varmistaa, että ne toteuttavat merkittäviä julkista taloutta koskevia ponnisteluja. "Muihin olennaisiin tekijöihin" liittyvien määräysten soveltaminen päätettäessä liiallisen alijäämän olemassaolosta vahvistaa, että vakaus- ja kasvusopimus muodostaa edelleen sääntöihin perustuvat puitteet: uudistuksesta lähtien kaikki alijäämät, jotka ylittävät 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, on katsottu liiallisiksi. Esittelijä on kuitenkin huolissaan julkisen velan vähentämisen hitaasta tahdista joissakin jäsenvaltioissa. Hän vastustaa päättymättömiä ja tuloksettomia alijäämämenettelyitä ja pyytää siksi komissiota ja neuvostoa toimimaan ripeästi ja päättäväisesti. Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistaminen synnytti yksittäisiä valtioita koskevaa rakentavaa ja avointa poliittista keskustelua EU:n tasolla, mikä edisti vakaus- ja kasvusopimuksen kitkatonta ja tehokasta toimintaa.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Julkinen talous EMU:ssa vuonna 2006 |
|||||||||||
|
Menettelynumero |
||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
ECON |
|||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
BUDG |
|
|
|
|
|||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
BUDG |
|
|
|
|
|||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Esittelijä(t) |
Kurt Joachim Lauk |
|
||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
|
||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
23.1.2007 |
30.1.2007 |
20.3.2007 |
|
|
|||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
21.3.2007 |
|||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
33 2 0 |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Pervenche Berès, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Donata Gottardi, Benoît Hamon, Gunnar Hökmark, Sophia in 't Veld, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Guntars Krasts, Kurt Joachim Lauk, Andrea Losco, Astrid Lulling, Gay Mitchell, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, Lapo Pistelli, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Dariusz Rosati, Heide Rühle, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Olle Schmidt, Lydia Shouleva, Margarita Starkevičiūtė, Sahra Wagenknecht |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Harald Ettl, Werner Langen, Andreas Schwab, Lars Wohlin |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
|
|||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
26.3.2007 |
|||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
|
|||||||||||