MIETINTÖ biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä

28.3.2007 - (2006/2233(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Adamos Adamou

Menettely : 2006/2233(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0089/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0089/2007

Keskustelut :

PV 21/05/2007 - 16
CRE 21/05/2007 - 16

Äänestykset :

PV 22/05/2007 - 9.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0195

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnaN LAUSUNTO
kalatalousvaliokunnaN LAUSUNTO
ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä

(2006/2233(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä – ja sen jälkeen: Ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseksi" (KOM(2006)0216),

– ottaa huomioon 20. lokakuuta 1998 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille biologista monimuotoisuutta koskevasta Euroopan yhteisön strategiasta[1],

– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille biologista monimuotoisuutta koskevista toimintasuunnitelmista luonnonvarojen säilyttämisen, maatalouden, kalastuksen sekä talous- ja kehitysyhteistyön alalla[2],

– ottaa huomioon 25. kesäkuuta 1993 antamansa lausunnon ehdotuksesta neuvoston päätökseksi biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä[3],

– ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelemisesta 2. huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (lintudirektiivi)[4] ja luontotyyppien suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY (luontotyyppidirektiivi) täytäntöönpanosta 17. tammikuuta 2001 antamansa päätöslauselman[5],

– ottaa huomioon 31. toukokuuta 2001 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2001–2010)[6],

– ottaa huomioon EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelun – uudistettu strategia[7],

– ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten kahdeksannen kokouksen (COP 8) ja Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan osapuolten kolmannen kokouksen (MOP 3) tulokset,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A6‑0089/2007),

A. ottaa huomioon, että nykyinen huolestuttava biologisen monimuotoisuuden vähenemisen tahti todennäköisesti kiihtyy ja jatkuu, jollei ryhdytä mittaviin toimiin,

B. ottaa huomioon, että käytettävissä on vain muutamia sopivia indikaattoreita, jotta voitaisiin tehokkaasti mitata, kuinka laajasti biologista monimuotoisuutta koskevia velvoitteita noudatetaan eri politiikkojen täytäntöönpanossa, yksi merkittävimmistä kyseisistä indikaattoreista on yhteisössä käytettävä maatalousympäristön linnuston muutoksia kuvaava lintuindeksi,

C. ottaa huomioon, että biologinen monimuotoisuus on keskeinen osa elämän ja elinkeinojen ylläpitämistä, taloudellista ja sosiaalista kehitystä, inhimillistä hyvinvointia sekä vuoden 2015 vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista,

D. ottaa huomioon, että YK:n vuonna 2005 tekemän vuosituhannen ekosysteemiarvion mukaan kaksi kolmasosaa kaikista ekosysteemeistä on pienentynyt 1960-luvun alkuun verrattuna,

E. katsoo, että keskeisiä syitä biologisen monimuotoisuuden vähentymiselle ovat ilmastonmuutos, ympäristön rappeutuminen, intensiivisten viljelymenetelmien käyttö ja metsä- ja vesivarojen epäasianmukainen hallinta,

F. katsoo, että biologisen monimuotoisuuden käyttäjänä maataloudella on merkittävä tehtävä biologisen monimuotoisen hallinnassa ja ylläpitämisessä; katsoo, että yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) on sen vuoksi edistettävä kestäviä tuotantomalleja, jotka ovat paitsi taloudellisesti toteuttamiskelpoisia myös mahdollistavat ympäristöä koskevat toimet ja toimet, joilla palautetaan mahdollisimman monien eläin-, kasvi- ja mikrobilajien biologista monimuotoisuutta ja lisätään sen arvostamista,

G. ottaa huomioon, että on kiireesti tehostettava ja koordinoitava toimia, jotta biologisen monimuotoisuuden väheneminen voidaan pysäyttää vuoteen 2010 mennessä,

1. on tyytyväinen komission tiedonantoon ja sen käsitteelliseen lähestymistapaan, sen tärkeimpiin tavoitteisiin vuosiksi 2007–2008 ja sen tärkeimpiin tukitoimiin ja pitää sitä hyvänä lähtökohtana tarkemmin kohdennetulle lähestymistavalle vuoteen 2010 asetetun biologista monimuotoisuutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi; tukee päätöstä painottaa nykyisen politiikan ja nykyisten toimien täytäntöönpanon vahvistamista;

2. korostaa biologisen monimuotoisuuden itseisarvoa ja pikaista tarvetta suojella sitä ihmisten aiheuttamalta enemmältä pilaantumiselta, myös hyväksikäytöltä, ilmastonmuutokselta ja luontotyyppien vähenemiseltä, rajoittamatta suojelua yksinomaan edellä mainittuihin seikkoihin;

3. ilmaisee syvän huolensa biologisen monimuotoisuuden jatkuvasta köyhtymisestä ja siihen liittyvästä ekosysteemipalvelujen vähenemisestä;

4. tunnustaa terveiden ekosysteemien keskeisen merkityksen vauraudelle ja hyvinvoinnille EU:ssa ja maailmanlaajuisesti;

5. korostaa, että ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa ja yhtä tärkeitä asioita;

6. vahvistaa, että on toimittava kiireesti, jotta saavutetaan tavoitteet, joilla biologisen monimuotoisuuden väheneminen pysäytetään EU:ssa vuoteen 2010 mennessä (Göteborgin Eurooppa-neuvosto vuonna 2001, kestävän kehityksen strategia ja kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma); korostaa, että toimia kyseisen suuntauksen pysäyttämiseksi on tehostettava ja koordinoitava pikaisesti, erityisesti siksi, että aikaa vuoden 2010 tavoitteiden saavuttamiseen on jäljellä vain vähän; tukee komission tiedonannossaan esittämää integraatiolähestymistapaa, jonka mukaisesti luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen on sisällytettävä kaikkiin relevantteihin EU-politiikkoihin;

7. tunnustaa uuden ekosysteemipalvelujen käsitteen mahdollisen merkityksen välineenä sisällyttää biologisen monimuotoisuuden taloudellinen arvo muihin politiikan aloihin; katsoo, että komission tiedonannolla edistettävien ekosysteemipalvelujen ylläpidosta olisi tultava kaiken EU:n monialaisen ja alakohtaisen politiikan perustavoite; varoittaa kuitenkin väheksymästä biologisen monimuotoisuuden arvoa verrattuna etuihin, joita ihmiset voivat siitä saada, tai pitämästä biologisen monimuotoisuuden vähenemistä vain talouteen liittyvänä kysymyksenä;

8. on tyytyväinen vuoteen 2010 ulottuvaan ja sen jälkeen jatkuvaan EU:n toimintasuunnitelmaan ja tunnustaa, että se on keskeinen väline ja viimeinen tilaisuus koota yhteisön ja jäsenvaltioiden tason toimijat yhteen keskeisiä toimia varten vuoden 2010 tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa kuitenkin komissiota varmistamaan, että tarvittavat rakenteet ovat paikallaan suunnitelman välitöntä ja tehokasta täytäntöönpanoa varten yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla, koska aikaa täytäntöönpanoon on jäljellä rajoitetusti;

9. tunnustaa, että toimintasuunnitelma on riittämätön biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä; on tyytyväinen kaikkiin ehdotuksiin pitkän aikavälin politiikan kehyksenä käytettävää pitkän aikavälin näkemystä koskevan EU:n keskustelun käynnistämisestä; pyytää komissiota käynnistämään prosessin EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan pitkän aikavälin näkemyksen kehittämiseksi, jotta tulevalle politiikan kehittämiselle saataisiin kehys;

10. kehottaa komissiota tässä yhteydessä tutkimaan käytännön toimenpiteitä ja tekemään niitä koskevia ehdotuksia biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä aiheutuvien kustannusten sisällyttämiseksi toimintoihin, joilla on huomattava kielteinen vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen;

11. katsoo, että EU:n koko yhteiskunnan, mukaan luettuna yritys- ja koulutusala, on oltava aktiivisesti mukana biologisen monimuotoisuuden suojelemista koskevassa prosessissa;

TOIMINTA-ALUE 1 – BIOLOGINEN MONIMUOTOISUUS JA EU

Tärkeimmät luontotyypit ja lajit (Tavoite 1)

12. korostaa lintu- ja luontotyyppidirektiivien keskeistä merkitystä EU:n biologisen monimuotoisuuden suojelussa; tunnustaa kuinka tärkeitä ovat Natura 2000 ‑verkon toteuttaminen maalla ja merellä, verkon tehokas hallinnointi ja riittävä rahoitus sekä maankäytön suunnittelu, jossa otetaan huomioon kyseinen verkko, samoin kuin verkon yhtenäisyyden, joustavuuden ja liitettävyyden vahvistaminen, erityisesti ilmastonmuutosta ajatellen;

13. korostaa tarvetta sisällyttää Natura 2000 ‑verkkoon EU:n jäsenvaltioiden hallintaan kuuluvat merentakaiset maat ja alueet;

14. korostaa sellaisten lisätoimien merkitystä, joissa keskitytään uhanalaisiin lajeihin, ja tunnustaa, että on tärkeää laajentaa lajikohtaisten toimintasuunnitelmien käyttöä tämän asian osalta; painottaa, että direktiivillä suojeltavaksi säädettyjen luontotyyppien ja lajien suojelustatusta tulisi tarkastella tieteellisesti säännöllisin väliajoin;

15. korostaa tarvetta saada aikaan räätälöityjä toimenpiteitä biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi uusissa jäsenvaltioissa ja korostaa ekosysteemipalvelujen, esimerkiksi maisemien ylläpidon, ja taloudellisen toiminnan, kuten matkailun, keskinäistä riippuvuutta;

16. toteaa, että valikoivampien pyyntimenetelmien edistäminen on etusijalla, koska sillä myötävaikutetaan kalastuksen kestävyyteen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen, koska sillä vähennetään sivusaaliita;

17. korostaa, että syrjäisten alueiden suuren biologisen monimuotoisuuden merkitystä ja kehottaa toteuttamaan luontodirektiivejä vastaavia luontotyyppejä koskevia toimia sen suojelemista ja kestävää käyttöä varten;

18. tunnustaa, että vaikka elävien eläinten kiinniottaminen ja niillä käytävä kauppa uhkaavat edelleen biologista monimuotoisuutta, Euroopassa on myös eläintieteellisiä laitoksia ja muita järjestöjä, jotka osoittavat lisääntymisohjelmien ja paikan päällä toteutettavien suojelutoimenpiteiden avulla, että myös ne osallistuvat tiettyjen vaarassa olevien lajien säilyttämiseen;

19. pitää ilahduttavana, että komissio aikoo toteuttaa yhteistä meripolitiikkaa käyttäen valtameriä koskevaa holistista lähestymistapaa, ja kehottaa kiinnittämään huomion siihen, että valtamerien ympäristön suojelu ja ekologinen suojelu on välttämätöntä muun muassa sellaisten alojen kuin kalastus ja matkailu taloudellisen kehittymisen kannalta;

Maaseutu ja meriympäristö (Tavoitteet 2 ja 3)

20. tunnustaa, että maankäytön suunnittelu ja luonnonvaraisten lajien hyväksikäyttö (metsästämällä ja kalastamalla) ovat keskeisiä tekijöitä, joilla vaikutetaan biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin; korostaa uhkia, joita erityisesti tehostuminen ja hylkääminen aiheuttavat luonnonarvoltaan merkittäville viljelymaille ja metsille; tunnustaa uhat, joita ekologisesti haitalliset kalastuskäytännöt, mukaan luettuna laiton kalastus sekä haitallisia ja valikoimattomia tekniikoita hyödyntävä kalastus, aiheuttavat kalakannoille, muille kuin kohdelajeille ja meriympäristön luontotyypeille;

21. toteaa, että Euroopan maaseutumaiseman monimuotoisuus on oleellisen tärkeää paitsi sen kannalta, että kestävän viljelyn tarjoamat palvelut jatkuvat, mutta myös siksi, että voidaan säilyttää geenivirta villien kasvi- ja eläinpopulaatioiden välillä;

22. painottaa uudistetun kalastuspolitiikan (CFP) täytäntöönpanon merkitystä, sillä se mahdollistaa kalavarojen kestävän kehityksen ja kannustaa olemaan kalastamatta liikaa, mikä on uhka meren elämälle;

23. kehottaa komissiota laatimaan erityisen toimintaohjelman torjumaan laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (IUU), mikä on huomattava uhka kalakantojen elvyttämiselle;

24. on tyytyväinen EU:n ja jäsenvaltioiden esittämään ehdotukseen sisällyttää meri- ja jokiekosysteemit Natura 2000 ‑verkkoon elinympäristöjen suojaamiseksi, ja kehottaa kiinnittämään huomiota myös alueisiin, joita käytetään kalakantojen lisääntymiseen;

25. kehottaa komissiota vahvistamaan Natura 2000 ‑verkkoa entisestään laajentamalla se kymmeneen vuonna 2004 unioniin liittyneeseen jäsenvaltioon samoin kuin Bulgariaan ja Romaniaan, sillä nyt kun kaksi viimeksi mainittua valtiotakin liittyvät unioniin, Mustameri on osa yhteisön vesialueita;

26. kehottaa jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan tarjoamia mahdollisuuksia biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden tukemiseksi maaseudulla ja meriympäristössä (eli Natura 2000 ‑alueiden ulkopuolella); kehottaa integroimaan biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskevat kysymykset yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan ja tunnistamaan erityisesti mahdollisuuden, jonka vuosien 2008–2009 talousarvion arviointi tarjoaa tässä yhteydessä;

27. on huolissaan siitä, mitä vaikutuksia eksoottisten lajien tuomisella voi olla biologiseen monimuotoisuuteen, ja mahdollisuudesta, että geneettisesti muunnettuja kaloja pääsee merien ekosysteemeihin, ja kehottaa komissiota tutkimaan näitä vaaroja tarkemmin;

28. kehottaa komissiota tarjoamaan kannustimia ja tukemaan tutkimuksia, jotka liittyvät uusien lajien kasvattamiseen vankeudessa, erityisesti lajien, jotka ovat kärsineet liikakalastuksesta, ja siten vastaamaan markkinoiden tarpeisiin, joita saaliiden supistuminen saattaa uhata;

29. on huolestunut tuotantoeläinten ja viljelykasvien monimuotoisuuden vähenemisestä; vaatii siksi neuvoston direktiivin 98/95/EY[8], jossa määritellään oikeusperusta sallia siemenillä käytävää kauppaa koskevan lainsäädännön puitteissa geneettisen köyhtymisen uhkaamien lajien suojelu, käyttö paikan päällä ja maatiloilla, saattamista välittömästi osaksi kansallista lainsäädäntöä;

30. korostaa, että YMP ja siihen liittyvä maataloussektorin laajempi kehitys, jotka ovat johtaneet yhtäältä maanviljelyn erikoistumiseen ja tehostumiseen ja toisaalta maankäytön vähentymiseen ja maan alikäyttöön, ovat viime vuosikymmeninä osaltaan vaikuttaneet biologisen monimuotoisuuden merkittävään vähenemiseen;

31. painottaa lajien rikkautta ja viljelykasvien ja eläimistön geneettistä monimuotoisuutta ja katsoo, että tämä monimuotoisuus on säilytettävä ja sitä on vahvistettava;

32. vaatii komissiota tarkistamaan eräiden kalalajien hallintaa ja palauttamista koskevat suunnitelmat, jotka usein kulkevat eri tahtia kuin kyseisten lajien asianmukainen seuranta; vaatii komissiota toteuttamaan täsmällisempiä toimia, joissa otetaan huomioon asiaankuuluvilla biomaantieteellisillä alueilla käytetyt pyyntivälineet ja ‑menetelmät;

33. korostaa vesipolitiikan puitedirektiivin oikea-aikaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon merkitystä makean veden hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevaa suositusta; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen vesipolitiikan puitedirektiivin 5 ja 9 artiklassa säädettyjä välineitä kannusteen luomiseksi kyseisten niukkojen varojen tarkalle käytölle ja vankan rahoituspohjan aikaansaamiseksi vesipiirien hoitosuunnitelmien täytäntöönpanolle; korostaa kunnianhimoisen meripuitedirektiivin laatimista meriympäristön hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi; pitää erityisen tärkeänä, että tulevassa meristrategiassa biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen ja ekosysteemipalvelut asetetaan keskeisiksi ensisijaisiksi tavoitteiksi;

34. vaatii komissiota valvomaan tarkemmin, että meriympäristön pilaantumiseen ja heikentymiseen liittyvää yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan;

35. tunnustaa saasteiden, erityisesti eri happamoittavien ja rehevöittävien saasteiden, mukaan luettuna maatalouden ammoniumin, aiheuttamat valtavat vahingot EU:n ekosysteemeille; korostaa kyseisten saasteiden vähentämisen merkitystä, erityisesti Natura 2000 ‑alueilla ja niiden ympäristössä sekä muilla luonnonarvoltaan merkittävillä alueilla; korostaa mahdollisuutta käsitellä kyseisiä ongelmia kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin tulevassa tarkistuksessa sekä panemalla oikea-aikaisesti täytäntöön ilmanlaatua koskevaa teemakohtaista strategiaa;

36. tunnustaa tiettyjen torjunta-aineiden, paloa hidastavien kemikaalien ja muiden kestävien, biologisesti kertyvien ja myrkyllisten kemikaalien ekosysteemeille aiheuttaman uhan; korostaa tässä suhteessa REACH:n tehokkaan täytäntöönpanon merkitystä; korostaa, että kyseisten saasteiden biologista kertymistä on valvottava käyttämällä huippupetoja maa- ja meriympäristössä sekä makean veden ympäristössä; katsoo lisäksi, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä torjunta-aineiden käytön aiheuttamille vaaroille, koska ne on suunniteltu myrkyllisiksi ja niitä käytetään ympäristössä; huomauttaa, että EU:n uuden torjunta-aineita koskevan lainsäädännön avulla – ehdotus asetukseksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (KOM(2006)0388 – 2006/0136(COD), ehdotus direktiiviksi torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista (KOM(2006)0372 – 2006/0132(COD)) ja torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia (KOM(2006)0373 – 2007/2006(INI)) – olisi varmistettava, että torjunta-aineiden käyttö ei kiihdyttäisi biologisen monimuotoisuuden vähenemistä Euroopassa;

37. korostaa, että suojeltujen alkuperänimitysten ja suojeltujen maantieteellisten merkintöjen edistäminen on keskeisen tärkeää suojeltaessa alueellisia erikoistuotteita ja niihin liittyviä kokonaisia maaseutukulttuureja sekä ikimuistoisia viljelykäytäntöjä, joiden avulla maaseutua ja maanviljelyjärjestelmiä voidaan säilyttää elinympäristöinä monille villeille lajeille;

38. korostaa, että vuonna 1992 annettiin alkusysäys biologisen monimuotoisuuden suojelun sisällyttämiseksi YMP:hen ja sen jälkeen otettiin vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä käyttöön eräitä toimenpiteitä, kuten täydentävät ympäristöehdot, tilatuki (tuotantomääristä riippumaton tuki) ja maaseudun kehittäminen, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta;

39. ehdottaa, että biologisesta monimuotoisuudesta tehdään yksi vuonna 2008 toteutettavan YMP:n "terveystarkastuksen" keskeisistä periaatteista, ja pitää välttämättömänä käyttää vuonna 2008 tehtävää "terveystarkastusta" biologista monimuotoisuutta koskevien eri toimenpiteiden, erityisesti metsätaloutta koskevien toimenpiteiden, tehokkuuden arviointiin, ja käsitellä tarkoituksenmukaisesti tällä alalla esiintyviä puutteita;

40. kiinnittää huomiota uuteen maaseudun kehittämistä koskevaan asetukseen (ohjelmakausi 2007–2013), jossa säädetään muun muassa Natura 2000 -rahoituksesta, maatalouden ympäristötoimenpiteistä ja toimenpiteistä, joilla suojellaan maatalouden geneettisiä voimavaroja, tuetaan kestävää metsänhoitoa ja pidetään yllä maksuja luonnonhaitoista kärsiville alueille;

41. kannattaa paikallisten ja alueellisten kumppanuuksien tukemista maanomistajien ja maankäyttäjien, luonnonsuojelujärjestöjen, hallituksen ja osaamiskeskusten kesken, jotta ne voisivat tehdä työtä yhdessä, alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa soveltaen, paikallisten ratkaisujen löytämiseksi biologista monimuotoisuutta koskeviin ongelmiin;

42. vaatii, että biomassan viljelyä ja käyttöä energiantuotannossa ja polttoaineena pidetään mahdollisuutena lisätä maatalouden monimuotoisuutta; katsoo, että tämän olisi näyttävä myös tutkimuksen rahoittamisessa seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman kautta; katsoo, että biomassan viljelyn ei pitäisi antaa johtaa biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen Euroopan unionissa eikä sen ulkopuolella;

Aluekehitys (Tavoite 4)

43. tunnustaa ekosysteemien lisääntyvän pirstoutumisen, joka johtuu infrastruktuurin, teollisuuden ja asuinalueiden leviämisestä; vahvistaa, että huolellisella suunnittelulla voidaan vähentää huomattavasti ekosysteemeille aiheutuvia vahinkoja ja tunnistaa ekosysteemeille hyödyllisiä hankkeita; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että koheesio- ja rakennerahastojen rahoittamat hankkeet eivät vahingoita biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja, vaan hyödyttävät biologista monimuotoisuutta mahdollisimman paljon; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason aluesuunnittelussa etusijalle biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämisen ja elpymisen ja varmistamaan biologisen monimuotoisuuden asianmukaisen huomioon ottamisen strategisissa ympäristöarvioinneissa (SYA) ja ympäristövaikutusten arvioinneissa (YVA);

Vieraat tulokaslajit ja vieraat genotyypit (Tavoite 5)

44. tunnustaa, että ekologisesti haitalliset tulokaslajit ovat biologisen monimuotoisuuden keskeinen uhka ja että ihmisten ja tavaroiden lisääntyvä liikkuminen edistää ekologisesti haitallisten tulokaslajien leviämistä; kehottaa kehittämään ongelmaan kokonaisvaltaisen yhteisön ratkaisun, johon kuuluu ennakkovaroitusjärjestelmä ja lainsäädäntökehyksen aukkojen täyttäminen, mukaan luettuna ekologisesti haitallisia tulokaslajeja koskeva EU:n strategia;

45. korostaa, että ehkäisyrokote saattaa olla ratkaisevassa asemassa ekologisesti haitallisten tulokaslajien hallinnassa nisäkkäiden osalta ja panee merkille kyseisellä alalla käynnissä olevan tärkeän tutkimuksen; kehottaa komissiota osoittamaan varoja ehkäisyrokotetta koskevalle eurooppalaiselle tutkimukselle ja julkaisemaan hanke-ehdotuksia koskevan haun; panee merkille, että LIFE+ -ohjelma on yksi nykyisistä puitteista, jota voitaisiin hyödyntää kannustettaessa tehokkaammin ekologisesti haitallisia tulokaslajeja koskeviin toimenpiteisiin;

46. kehottaa komissiota ryhtymään toimiin lainsäädännön ehdottamiseksi tulokaslajien tuonnin rajoittamiseksi Euroopan unionissa ja CITES-yleissopimuksen täytäntöönpanon valvomiseksi;

47. kiinnittää huomiota eksoottisten eliöiden joskus tuhoisaan vaikutukseen merien ekosysteemeihin; kehottaa ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin eliöiden kulkeutumisen estämiseksi painolastivesien mukana ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kansainvälisen merenkulkujärjestön alusten painolastivesien ja sedimenttien valvontaa ja käsittelyä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen;

48. kehottaa Euroopan unionia valvomaan tehokkaasti painolastiveden päästämistä EU:n vesiin;

49. korostaa sen merkitystä, että muuntogeenisiä organismeja koskeva EU:n lainsäädäntökehys pannaan täysimääräisesti täytäntöön; korostaa teollisessa mittakaavassa tuotettujen muuntogeenisten viljelykasvien mahdollisia haittoja biologiselle monimuotoisuudelle ja pyytää komissiota arvioimaan vaikutusta Euroopan ekosysteemeihin;

50. ilmaisee huolensa mahdollisuudesta, että geneettisesti muunnettuja kaloja pääsee merien ekosysteemeihin, ja todennäköisyydestä, että ne lisääntyvät paikallisten kalojen kanssa, mikä voi tuhota noiden ekosysteemien monimuotoisuuden; kehottaa Euroopan yhteisöä kieltämään EU:n elintarvikeketjuun tarkoitettujen geneettisesti muunneltujen kalojen tuonnin EU:n alueelle;

51. pitää ilahduttavana komission ilmaisemaa aikomusta säätää erityisiä säädöksiä kalan ympäristösertifioinnista ja vaatii komissiota antamaan asiaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen mahdollisimman pian;

TOIMINTA-ALUE 2 – EU JA MAAILMANLAAJUINEN BIOLOGINEN MONIMUOTOISUUS

Kansainvälinen hallinto (Tavoite 6)

52. tukee voimakkaasti biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa ja kehottaa EU:ta toimimaan edelläkävijänä tässä suhteessa; korostaa biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen työohjelmien täytäntöönpanon merkitystä, myös suojelualueilla; korostaa, että on toteutettava geneettisten resurssien saatavuutta ja hyödynjakoa koskeva kansainvälinen järjestelmä; korostaa, että kansainvälisten ympäristösopimusten toisiaan tukevuutta ja synergiaa on lisättävä, ja ehdottaa, että EU:lta tukea saavien kolmansien maiden olisi noudatettava biologista monimuotoisuutta koskevaa EU:n politiikkaa;

53. tunnustaa biologisen monimuotoisuuden uhat avomerellä; kehottaa tekemään sopimuksen avomeren biologisen monimuotoisuuden suojelusta YK:n merioikeusyleissopimuksen puitteissa; kehottaa EU:ta toimimaan edelleen johtavassa roolissa tässä asiassa;

54. pitää perustavan tärkeänä Euroopan unionin ja kolmansien maiden sopimusten ja yhteisten toimintasuunnitelmien edistämistä yhteisten merialueiden suojelemiseksi;

55. korostaa syvän meren pohjatroolauksen ja muiden haitallisten kalastusmenetelmien biologiselle monimuotoisuudelle aiheuttamaa uhkaa; panee merkille päätöksen, jonka YK:n yleiskokous teki äskettäin tästä asiasta; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksia pohjakalastuksesta avomerellä; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä YK:n ja asianomaisten nykyisten alueellisten kalastuksenhallintajärjestöjen kanssa, jotta voidaan hyväksyä ja panna täytäntöön toimia kaiken avomerikalastuksen, myös troolauksen hallitsemiseksi; kehottaa komissiota lisäksi ponnistelemaan, jotta voidaan panna pikaisesti täytäntöön toimia avomeren tärkeiden syvänmeren luontotyyppien suojelemiseksi tuhoisilta kalastusmenetelmiltä, myös pohjatroolaukselta;

56. hyväksyy täysin Pariisin konferenssin päätelmät biologisesta monimuotoisuudesta EU:n kehitysyhteistyössä ("Message from Paris", 19.–21. syyskuuta 2006); kehottaa komissiota ja keskeisiä jäsenvaltioita varmistamaan riittävän rahoituksen ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koskeville asioille EU:n merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla ja takaamaan paikallisten elinten ja kansalaisjärjestöjen paremman pääsyn EU:n ohjelmiin yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa;

57. pitää valitettavana, että kahdenvälisissä ja monenvälisissä kauppasopimuksissa on kiinnitetty vain vähän huomiota biologista monimuotoisuutta koskeviin näkökohtiin; kannattaa biologisen monimuotoisuuden ulottuvuuden sisällyttämistä kansainväliseen kauppaan ja yleismaailmallisiin pyrkimyksiin muuttaa kestämättömiä tuotanto- ja kulutusmalleja; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan tärkeimmäksi painopisteeksi kaupan ulkopuolisten asioiden tunnustamisen WTO:n neuvotteluissa;

Ulkoinen apu (Tavoite 7)

58. on huolissaan talous- ja kehitysyhteistyön biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman heikosta täytäntöönpanosta, johon viitataan myös tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön ja EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan arvioinnin päätelmissä (2004); on tyytyväinen kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen vetoomukseen osoittaa enemmän määrärahoja biologiselle monimuotoisuudelle ja biologisen monimuotoisuuden tehokkaammalle sisällyttämiselle kehitysyhteistyöhön;

59. huomauttaa, että näistä toiveista huolimatta yhteisön ja jäsenvaltioiden ulkoisen avun ohjelmissa on osoitettu vähän määrärahoja biologiselle monimuotoisuudelle; on tyytyväinen maailmanlaajuisen ympäristörahaston äskettäiseen neljänteen täydentämiseen, mutta pahoittelee, että se ei todellisuudessa lisää biologiselle monimuotoisuudelle osoitettua rahoitusta; korostaa, kuinka tärkeää on osoittaa rajoitettuja korvamerkittyjä määrärahoja biologista monimuotoisuutta koskeville painopistealueille kolmansissa maissa;

60. korostaa, että on ratkaisevan tärkeää sisällyttää biologista monimuotoisuutta koskevat kysymykset yhteisön ja jäsenvaltioiden ulkoisen avun ohjelmiin (myös tukitoimiin) sen varmistamiseksi, ettei niillä vahingoiteta biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja; korostaa sen merkitystä, että tässä yhteydessä kehitetään vastaanottajamaiden valmiuksia sisällyttää biologista monimuotoisuutta koskevat näkökohdat kansallisiin kehitysstrategioihin (myös köyhyyden vähentämistä koskeviin strategioihin);

61. on erittäin huolestunut siitä, että poliittisista pyrkimyksistä huolimatta todellisuudessa on vaarana, että maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen uudessakaan sukupolvessa ei huomioida biologisen monimuotoisuuden tarpeita, ellei komissio toimi asiassa ennakoivammin vastaanottajamaiden kanssa;

Kauppa (Tavoite 8)

62. tunnustaa EU:n kaupasta kolmansien maiden biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin jäävän ekologisen jalanjäljen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnistamaan kaupan suurimmat vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin erityisesti kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneilla; korostaa, että monenvälisten, alueellisten ja kahdenvälisten vapaakauppasopimusten puitteissa on tärkeää toteuttaa toimia, joilla vähennetään globalisaation ekologista vaikutusta; korostaa, että EU:n politiikka ei saisi johtaa kolmansien maiden biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen;

63. on erittäin huolestunut puun, palmuöljyn ja soijapapujen kaltaisten hyödykkeiden tuonnista EU:hun, sillä niiden tuotanto tuhoaa trooppisia metsiä; on huolestunut siitä, että kasvava biopolttoaineiden kysyntä voi pahentaa trooppisiin metsiin kohdistuvaa painetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään ripeästi toimia tällaisen kaupan trooppisiin metsiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten välttämiseksi tai minimoimiseksi, mukaan luettuna kahdenväliset sopimukset metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan ohjelman (FLEGT) puitteissa; kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian analyysin vaihtoehdoista uudeksi lainsäädännöksi laittomasti kaadetun puun tuonnin rajoittamiseksi;

64. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan CITES-yleissopimuksessa lueteltujen lajien laittoman kaupan torjumiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota suunnittelemaan koordinoituja reaktioita ja toimia CITES-yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi;

65. on huolestunut siitä, että kalastuskumppanuussopimukset ovat aikaisemmin lisänneet painetta kolmansien maiden vesien kalakantoja, muita kuin kohdelajeja ja meren luontotyyppejä kohtaan; korostaa, että on erittäin tärkeää varmistaa, että kalastuskumppanuussopimuksilla varmistetaan kalakantojen säilyminen tasolla, joka tukee mahdollisimman suuria kestäviä saaliita, ja että niillä minimoidaan vaikutukset muihin kuin kohdelajeihin ja meren luontotyyppeihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n kalastuslaivastot toimivat kyseisten sopimusten mukaisesti;

TOIMINTA-ALUE 3 – BIOLOGINEN MONIMUOTOISUUS JA ILMASTONMUUTOS

Ilmastonmuutos (Tavoite 9)

66. tunnustaa, että peruuttamattoman ilmastonmuutoksen kausi on alkanut ja että sillä on merkittävä vaikutus ekosysteemeihin EU:ssa ja maailmanlaajuisesti; korostaa, että ilmastonmuutoksen useat vaikutukset yhteiskuntiin ja talouksiin havaitaan ekosysteemien muuttumisen kautta; tunnustaa, että ekosysteemien muutokset ja vaikutukset lajeihin ovat jo nyt nähtävissä; korostaa siksi ekosysteemilähestymistavan keskeistä merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, erityisesti politiikassa, joka vaikuttaa maan, veden ja meren käyttöön, ja kehottaa EU:ta jatkamaan johtavassa kansainvälisessä asemassa maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

67. korostaa sen merkitystä, että ilmastonmuutosta lievittävät toimet, kuten uusiutuvien energialähteiden kehittäminen, arvioidaan sen varmistamiseksi, että niissä otetaan huomioon mahdolliset kielteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ja että tällaisia vaikutuksia olisi vältettävä tai ne olisi minimoitava – erityisesti tuulipuistojen ja biopolttoaineiden osalta;

68. tunnustaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa lisäpainetta EU:n ekosysteemeille; korostaa laajan yhtenäisen suojelualueiden (erityisesti Natura 2000 ‑alueiden) verkoston ja terveen ympäristön suurta merkitystä, jotta ekosysteemit selviytyisivät ilmastonmuutoksesta paremmin; korostaa, että tämän takia on vähennettävä perinteisiä ekosysteemeihin kohdistuvia paineita (pirstoutuminen, liiallinen hyödyntäminen, saastuminen, ekologisesti haitalliset tulokaslajit) ja että on suunniteltava lisätoimia, joilla käsitellään ilmastonmuutoksen tuomaa lisäpainetta, sekä arvioitava kiireesti ne luontotyypit ja lajit, joita ilmastonmuutos uhkaa eniten;

TOIMINTA-ALUE 4 – TIETOPOHJA

Tietopohja (Tavoite 10)

69. tunnustaa sen valtavan haasteen, jonka tarve ymmärtää biologista monimuotoisuutta asettaa; on erittäin huolestunut siitä, että biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien tutkimiseen osoitetut resurssit ovat aivan liian pienet ottaen huomioon asian huomattava merkitys ihmisten vauraudelle ja hyvinvoinnille; kehottaa korostamaan biologisen monimuotoisuuden rahoituksen asemaa yhteisössä (seitsemäs puiteohjelma) ja kansallisissa tutkimusohjelmissa;

70. tunnustaa, että on kehitettävä entistä tehokkaampia mekanismeja, joiden avulla biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskevat todisteet voisivat vaikuttaa yhteisön, jäsenvaltioiden ja kansainvälisen tason politiikkaan; tukee ehdotusta kehittää EU:lle uusi riippumattomien ja arvovaltaisten neuvojen mekanismi tätä tarkoitusta varten ottaen huomioon nykyinen säännöstö; kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksia ja arviointeja uusiutuvan energian tuotannon vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen ja biologisen monimuotoisuuden muutoksesta kaupunkialueilla, mukaan lukien niillä esiintyvien uusien lajien myönteiset ja kielteiset vaikutukset;

71. on huolestunut monien kalalajien vähentymisestä ja siitä, että kansainvälisen merentutkimusneuvoston tieteellisiä raportteja noudatetaan vain osittain, jos lainkaan, määritettäessä vuosittaisia suurimpia sallittuja saaliita; tunnustaa, että tieteelliset raportit eivät ole poliittisia määräyksiä, mutta katsoo, että on esitettävä painavia syitä ja hyviä perusteita tieteellisten suositusten noudattamatta jättämiselle; katsoo, että siinä tapauksessa komission ja neuvoston on myös annettava perusteita sen osoittamiseksi, että kestävän enimmäistuoton periaatetta noudatetaan EU:ssa aidosti;

72. kehottaa komissiota rahoittamaan tutkimuksia merien ekosysteemeistä, erityisesti alueilla, joilla on rikas monimuotoisuus ja joilla kalastetaan tehokkaasti;

TUKITOIMET

Rahoitus

73. ilmaisee vakavan huolensa Natura 2000 ‑ohjelmalle ja muille biologista monimuotoisuutta tukeville toimille osoitettavan tuen taloudellisista rajoituksista EU:n toimintasuunnitelmassa vuoteen 2010 ja sen jälkeen, mikä johtuu rahoituskehystä koskevista päätöksistä;

74. korostaa jäsenvaltioiden vastuuta kaikkien käytettävissä olevien mahdollisuuksien hyödyntämisessä yhteisen maatalouspolitiikan, yhteisen kalastuspolitiikan, koheesio- ja rakennerahastojen, Life+‑ohjelman ja seitsemännen puiteohjelman puitteissa ja kansallisten resurssien jakamisessa; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota taloudellisiin tarpeisiin vuosien 2008–2009 talousarvion arvioinnissa, jonka aikana olisi arvioitava EU:n biologiselle monimuotoisuudelle, erityisesti Natura 2000 ‑ohjelmalle, osoittaman rahoituksen riittävyys ja saatavuus;

75. pitää kuitenkin valitettavana sitä, että neuvosto ei ole hyväksynyt parlamentin tukemaa komission ehdotusta varata vuosia 2007–2013 koskevassa rahoituskehyksessä 20 miljardia euroa lisää maaseudun kehittämispolitiikkaan; pitää tätä erittäin valitettavana siksi, että tämä raha olisi voitu käyttää nimenomaan biologista monimuotoisuutta lisäävien toimenpiteiden laajentamiseen ja syventämiseen;

76. pitää valitettavana, että saatavana oleva EAFRD-rahoitus on täysin riittämätön siihen, mitä toivotaan Natura 2000 -verkon hallinnolta maanviljelyn ja metsätalouden osalta, ja että erityisen puutteellista on ehdotettu tuki tietämyksen ja seurannan parantamiselle;

77. kiinnittää huomiota tarpeeseen tarjota taloudellisia korvauksia paikallisille yhteisöille, joiden tulot ovat kärsineet erityistoimenpiteistä, joilla pyritään suojelemaan meriympäristöä;

78. kiinnittää huomiota ympäristövastuudirektiivin tarjoamiin mahdollisuuksiin soveltaa saastuttaja maksaa -periaatetta ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kyseisiä mahdollisuuksia ja rahoittamaan toimenpiteitä, joiden avulla helpotetaan ympäristöä koskevien tavoitteiden saavuttamista, myös luontotyyppi- ja lintudirektiivin tavoitteita;

Päätöksenteon vahvistaminen

79. on tyytyväinen ehdotukseen EU:n keskustelusta, joka koskee pitkän aikavälin näkemystä biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista politiikan kehyksenä; korostaa, että tämä keskustelu olisi liitettävä selkeästi keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta; kehottaa tekemään keskustelusta mahdollisimman kattavaa ja erityisesti ulottamaan sen alueille, joita keskustelu koskee; suosittaa, että luontoon liittyvät eurooppalaiset arvot (sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti) olisivat selkeä osa ehdotettua Saksan puheenjohtajakaudella annettavaa julistusta eurooppalaisista arvoista;

80. tunnustaa yhteisön ympäristöpolitiikan aloitteita koskevien poliittisten vaikutustenarviointien korkean laadun; pahoittelee, että muiden alojen poliittisten aloitteiden ympäristöulottuvuuden poliittinen vaikutustenarviointi on usein laadultaan heikkoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan kaikkien uusien poliittisten aloitteiden osalta niiden mahdolliset merkittävät kielteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ja varmistamaan, että jos tällaisia mahdollisia vaikutuksia havaitaan, biologista monimuotoisuutta koskevia näkökohtia, myös ekosysteemipalveluihin kohdistuvia vaikutuksia, käsitellään asianmukaisesti vaikutustenarviointiprosessissa;

81. korostaa yhteisön ja jäsenvaltioiden tason toimien täydentävyyden merkitystä; tunnustaa sen ainutlaatuisen arvon, joka vuoteen 2010 ulottuvalla ja sen jälkeen jatkuvalla EU:n toimintasuunnitelmalla on välineenä täydentävyyden parantamiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita suunnittelemaan toimistaan yhdenmukaisia toimintasuunnitelman toimien kanssa; kehottaa jäsenvaltioita ulottamaan yhdenmukaistamisen alue- ja paikallistasolle;

82. korostaa lintu- ja luontotyyppidirektiivin täysimääräisen ja johdonmukaisen voimaan saattamisen ja täytäntöönpanon merkitystä; vaatii, että komissio ja jäsenvaltiot osoittavat tähän riittävästi määrärahoja ja kiinnittävät asiaan riittävästi huomiota;

83. korostaa aluesuunnittelun merkitystä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan lähestymistapojaan ja menetelmiään alue- ja paikallistasolla biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen ylläpitämiseksi, mukaan luettuna Natura 2000 ‑ohjelman täydentävä soveltaminen, vesistöalueiden hallinnan suunnittelu ja maaseudun kehittämistoimet, ja toteuttamaan merialueilla ekosysteemilähestymistapaa, kuten meristrategiadirektiivissä säädetään;

84. vaatii komissiota painostamaan niitä, jotka ovat vastuussa toistuvista viivästymisistä alueellisten neuvoa-antavien kalastustoimikuntien perustamisessa, jotka ovat keskeisen tärkeitä kalavarojen paremman seurannan ja suojelemisen kannalta;

Kumppanuudet

85. on tyytyväinen päätökseen vahvistaa kumppanuuksia biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien eturyhmien ja keskeisten sidosryhmien välillä; korostaa, että kumppanuudet maan, veden ja meren luonnonvarojen tärkeimpien omistajien ja käyttäjien kanssa ovat tärkeitä; tukee erityisesti kumppanuutta metsästäjien, kalastusyhteisön, maanviljelijöiden ja metsänhoitajien kanssa sekä liike- ja rahoitusalan kanssa; tunnustaa tärkeän aseman, joka vuoden 2010 tavoitteella on tässä suhteessa;

Koulutus, tiedotus ja osallistuminen

86. korostaa, että suuri yleisö on saatava ymmärtämään paremmin biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien merkitys vauraudelle ja hyvinvoinnille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan huomattavasti ohjelmia ja kampanjoita suuren yleisön kouluttamiseksi ja tiedottamiseksi, jotta toiminnalle saadaan luoduksi poliittista kysyntää ja jotta suuren yleisön aktiivista osallistumista suojelutoimiin vahvistetaan; korostaa, että tiedonsaanti ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ovat tässä suhteessa tärkeitä;

87. panee merkille, että monet ihmiset ovat tunteellisesti kiintyneitä maisemiin ja ihmisten niihin aikojen saatossa aikaansaamiin ominaisuuksiin ja arvostavat niiden kauneutta; pahoittelee, että laajamittainen maatalous on heikentänyt maisemien biologista monimuotoisuutta ja kauneutta; katsoo, että maisemien entistämiseen, esimerkiksi niittyjen välisten pensaikkojen avulla, suhtauduttaisiin yleisesti myönteisesti, ja se auttaisi myös biologisen monimuotoisuuden palauttamisessa;

88. panee merkille, että yli 100 miljoonaa ihmistä käy vuosittain eurooppalaisissa eläintarhoissa ja akvaarioissa, ja tunnustaa, että kyseisillä laitoksilla on merkittävä asema yleisön ympäristötietouden lisäämisessä;

89. vaatii komissiota käynnistämään kampanjoita yleisön tietoisuuden lisäämiseksi ongelmista, jotka ovat yhteydessä kalastusvarojen säilyttämiseen ja niihin liittyviin ekosysteemeihin;

SEURANTA, ARVIOINTI JA TARKISTAMINEN

90. korostaa sellaisten indikaattorien tärkeyttä, joilla suurelle yleisölle ja päätöksentekijöille tiedotetaan edistyksestä; on tyytyväinen ehdotettuihin biologisen monimuotoisuuden pääindikaattoreihin; kehottaa hyväksymään ja säilyttämään biologisen monimuotoisuuden indikaattorit rakenneindikaattorina ja kestävän kehityksen indikaattorina;

91. korostaa, että on erittäin tärkeää vahvistaa pitkän aikavälin seurantavalmiuksia ja indikaattoreita tukevia menetelmiä sekä tarjota laajempia tiedonlähteitä biologisen monimuotoisuuden tilasta, biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvista paineista ja poliittisten toimien tehokkuudesta; korostaa tarvetta saattaa kyseinen tieto laajasti saataville yhteisen tietojärjestelmän avulla;

92. tukee käynnissä olevia hankkeita, joiden yhteydessä kehitetään objektiivisia indikaattoreita biologisen monimuotoisuuden seuraamiseksi ja arvioimiseksi, ja kehottaa komissiota varmistamaan biologista monimuotoisuutta koskevasta yleissopimuksesta Euroopan unionille johtuvien velvoitteiden – niitä ovat biologisen monimuotoisuuden kestävä käyttö ja suojelu ja biologisesta monimuotoisuudesta saatavan hyödyn oikeudenmukainen ja tasapuolinen jakaminen – noudattaminen, asettamaan tavoitteeksi, että lajeja ja lajikkeita koskeva viiteaineisto tallennetaan ainoastaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimusvaltioissa, yhtenäistämään käytettävissä olevia tietoja ja hyödyntämään olemassa olevia verkostoja;

93. on tyytyväinen komission ehdotukseen antaa väliarvio (vuoden 2008 lopussa) ja loppuarviot (vuoden 2010 ja vuoden 2013 lopussa) niiden tavoitteiden saavuttamisesta, jotka esitetään neuvostolle ja parlamentille annettuun tiedonantoon sisältyvässä toimintasuunnitelmassa; korostaa, että kyseisten arvioiden tuloksia olisi käytettävä laajempien poliittisten ja talousarvion tarkistusta koskevien prosessien pohjana, mukaan luettuna vuosien 2008–2009 talousarvion tarkistus ja poliittiset ja talousarviota koskevat tarkistukset vuoden 2013 jälkeisen ajan osalta; kehottaa komissiota esittämään kattavan ja pitkä-aikaisen biologista monimuotoisuutta koskevan strategian vuoden 2010 jälkeen;

94. katsoo, että nykyisiä raportointivaatimuksia olisi selkeytettävä ja yksinkertaistettava ja että raportointi ei saisi johtaa tulevaisuudessa hallinnollisen taakan lisääntymiseen;

0 0

95. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EYVL C 341, 9.11.1998, s. 41.
[2] EUVL C 47, 27.2.2003, s. 575.
[3] EYVL C 194, 19.7.1993, s. 401.
[4] EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.
[5] EYVL C 262, 18.9.2001, s. 132.
[6] EUVL C 47 E, 21.2.2002, s. 113.
[7] Neuvoston asiakirja 10117/06, 9.6.2006.
[8] EYVL L 25, 1.2.1999, s. 1.

PERUSTELUT

Mitä on biologinen monimuotoisuus?

Tämä on kaiken kattava termi maapallon kaiken elämän ja luonnollisten prosessien kuvaamiseksi.

Biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa termi tarkoittaa "[kaikkiin kokonaisuuksiin] kuuluvien elävien eliöiden vaihtelevuutta; tähän lasketaan myös lajin sisäinen ja lajien välinen sekä ekosysteemien monimuotoisuus"[1].

Tiedot ja luvut

Ihmiskunnan viime vuosikymmeninä saavuttama kehitys on liitetty luonnon järjestelmien määrän ja laajuuden eli biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen. Tämä biologisen monimuotoisuuden väheneminen ekosysteemien, lajien ja geenien tasolla ei aiheuta huolta vain luonnon itseisarvon takia, vaan myös siksi, että se vähentää samalla luonnollisten järjestelmien tarjoamia ekosysteemipalveluja. Kyseiset palvelut sisältävät ruoan, polttoaineen, kuitujen ja lääkkeiden tuotannon sekä veden sääntelyn, ilman ja ilmaston, samoin kuin maaperän hedelmällisyyden ja ravintoaineiden kierron.

Kuten maaliskuussa 2005 julkaistussa vuosituhannen ekosysteemiarviossa todetaan, useat lajit ovat kuolleet sukupuuttoon ihmisten toimien takia, mikä uhkaa myös ihmisen omaa hyvinvointia. Esimerkiksi nykyiset tappioluvut arvioidaan 100–1 000-kertaisiksi luonnollisiin tasoihin verrattuna. Vuosituhannen arviossa korostetaan erityisesti sitä, miten ekosysteemipalvelut edistävät ihmisen hyvinvointia, ja todetaan, että ihmiskunnan tulevaisuus riippuu terveistä ekosysteemeistä.

Seuraavana esitetään muutamia lukuja esimerkkinä:

– Lajien määrä on laskenut 40 prosenttia vuosina 1970–2000.

– Vuoden 2000 jälkeen on menetetty 36 miljoonaa hehtaaria aarniometsää joka vuosi.

– Karibian alueella kovan korallin peittämä alue on supistunut 80 prosenttia.

– 35 prosenttia mangrovemetsistä on menetetty 20 viime vuoden aikana.

Vuoteen 2010 asetettu biologista monimuotoisuutta koskeva tavoite

EU on antanut merkittäviä julistuksia tästä aiheesta. EU:n valtion- ja hallituksenpäämiehet sopivat vuonna 2001, että "biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen [EU:ssa] olisi pysäytettävä vuoteen 2010 mennessä"[2] ja että luontotyyppejä ja ekosysteemejä palautetaan ennalleen[3]. Vuonna 2002 he ja 130 muuta valtionpäämiestä sopivat, että biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä vähennetään [maailmanlaajuisesti] merkittävästi vuoteen 2010 mennessä[4].

Biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen vähentämistä vuoteen 2010 mennessä koskeva tavoite on monien keskeisten kansainvälisten sopimusten aiheena. Kussakin sopimuksessa tunnustetaan ekosysteemien ja luontotyyppien nopea pilaantuminen, monien lajien lisääntyvä uhanalaisuus ja kiire toimia korvaamattomien luonnonvarojen vähenemisen pysäyttämiseksi.

Ensimmäistä kertaa on hyväksytty suojelua koskeva yleistavoite sen sijaan, että olisi asetettu yleisluontoisia tavoitteita, joilla voi olla toivottuja suojeluvaikutuksia. Koska biologinen monimuotoisuus kuitenkin köyhtyy tällä hetkellä nopeasti sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti ja koska monet ihmisten toimet laajenevat ja tehostuvat, tavoite pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä vaatii ennennäkemättömiä ponnisteluja ihmisen toimien sopeuttamiseksi luonnon järjestelmien tarpeisiin.

Esittelijän kanta

Esittelijä korostaa, että biologista monimuotoisuutta koskevan tavoitteen määräaika, vuosi 2010, tulee hyvin pian. On yhä helpompi päästä yksimielisyyteen siitä, mitä on tehtävä biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi lähivuosina:

1. Lajit ja ekosysteemit tarvitsevat tilaa kehittymistä ja elpymistä varten. Ekosysteemipalvelujen ylläpidosta, jota edistetään komission tiedonannolla, olisi tultava kaiken EU:n monialaisen ja alakohtaisen politiikan perustavoite.

2. Kalavesistä 75 prosenttia on hyödynnetty täysin, tai niillä kalastetaan liikaa. Lajit kuten turska, kolja ja ruijanpallas ovat jo uhanalaisia. Jos ei siirrytä kestävään käyttöön, nykyisen sukupolven lapsenlapsille ei jää kalaa. Esittelijä tunnustaa uhat, joita ekologisesti kestämättömät kalastuskäytännöt, mukaan luettuna laiton kalastus, aiheuttavat kalakannoille, muille kuin kohdelajeille ja meren luontotyypeille.

3. Tiet, tehtaat ja asunnot tuhoavat eläinten ja kasvien luontotyyppejä. Jos luontoa ei vieläkään oteta huomioon kaupunkien ja maaseudun kehittämisessä, ympäristöä hallitsevat tulevaisuudessa betoni ja saasteet.

4. Ilmastonmuutosta pidetään ihmiskunnan suurimpana haasteena. Kun olosuhteet muuttuvat, myös ekosysteemit ja luontotyypit muuttuvat. Esittelijä korostaa ekosysteemilähestymistavan keskeistä merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, erityisesti maan, veden ja meren käyttöä koskevissa menettelytavoissa. Ilmastonmuutosta on torjuttava, ja on myös varmistettava, että lajit voivat muuttaa tai sopeutua uusiin olosuhteisiin.

5. Jos laji päästetään sen tavallisen elinympäristön ulkopuolelle, se voi yksinkertaisesti kuolla. Muissa tapauksissa niin kutsutut ekologisesti haitalliset tulokaslajit ovat menestyneet ja tuhonneet paikallisen kasviston ja eläimistön. Koska ei voida tietää miten asiat kehittyvät, invaasioiden vähentäminen on erittäin tärkeää. Tässä yhteydessä esittelijä korostaa, että ihmisten ja tavaroiden lisääntyvä liikkuminen edistää vieraiden tulokaslajien leviämistä, ja kehottaa kehittämään ongelmaan kokonaisvaltaisen yhteisön ratkaisun, joka pitää sisällään ennakkovaroitusjärjestelmän luomisen ja toimia lainsäädäntökehyksen aukkojen täyttämiseksi, mukaan luettuna ekologisesti haitallisia tulokaslajeja koskevan EU:n strategian laatiminen.

6. Biologinen monimuotoisuus on kestävän kehityksen perusta. Sen ekosysteemipalvelut tarjoavat perustan kaikelle taloudelliselle toiminnalle. Biologinen monimuotoisuus on siksi integroitava kaikkiin päätöksenteon aloihin. Toimiin kuuluvat markkinakannusteet, kehitysapu, biologista monimuotoisuutta tukeva kauppa ja kansainväliset hallinnointiprosessit.

7. Jäsenvaltioiden on käytettävä kaikki yhteisen maatalouspolitiikan, yhteisen kalastuspolitiikan, koheesio- ja rakennerahastojen, Life+‑ohjelman ja seitsemännen puiteohjelman tarjoamat mahdollisuudet biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden tukemiseksi ja kansallisten resurssien jakamiseksi. On kiinnitettävä enemmän huomiota taloudellisiin tarpeisiin vuosien 2008–2009 talousarvion arvioinnissa, jonka aikana olisi arvioitava biologiselle monimuotoisuudelle, erityisesti Natura 2000 ‑ohjelmalle, osoitetun EU:n rahoituksen riittävyys ja saatavuus.

8. Lopuksi esittelijä tunnustaa, että EU:n toimintasuunnitelma vuoteen 2010 ja sen jälkeen on välttämätön väline ja viimeinen tilaisuus koota yhteisön ja jäsenvaltioiden tason toimijat yhteen keskeisiä toimia varten vuodeksi 2010 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska aikaa täytäntöönpanoon on kuitenkin vähän, komission on varmistettava, että tarvittavat rakenteet ovat paikallaan sen välitöntä ja tehokasta täytäntöönpanoa varten yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla.

[1] 2 artiklan c, b ja d luetelmakohta.
[2] Göteborgin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, 15. ja 16. kesäkuuta 2001.
[3] KOM(2001)0264.
[4] Kestävän kehityksen huippukokous, täytäntöönpanosuunnitelma.

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnaN LAUSUNTO (19.12.2006)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä
(2006/2233(INI))

Valmistelija: Thijs Berman

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja pitää sitä hyvänä lähtökohtana tarkemmin kohdennetulle lähestymistavalle vuoteen 2010 asetetun biologista monimuotoisuutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi ja tukee päätöstä painottaa nykyisen politiikan ja nykyisten toimien täytäntöönpanon vahvistamista;

2. korostaa, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) ja siihen liittyvä maataloussektorin laajempi kehitys, jotka ovat johtaneet yhtäältä maanviljelyn erikoistumiseen ja tehostumiseen ja toisaalta maankäytön vähentymiseen ja maan alikäyttöön, ovat viime vuosikymmeninä osaltaan vaikuttaneet biologisen monimuotoisuuden merkittävään vähenemiseen;

3. painottaa lajien rikkautta ja viljelykasvien ja eläimistön geneettistä monimuotoisuutta ja katsoo, että tämä monimuotoisuus on säilytettävä ja sitä on vahvistettava;

4. huomauttaa, että markkinoilla olevien maataloustuotteiden tarjonta ei täysin kuvasta lajien ja tyyppien monimuotoisuutta, ja katsoo, että on edistettävä maataloustuotteiden tarjonnan monipuolisuutta suoramarkkinoinnissa ja markkinoinnissa, joka tapahtuu yhteistyössä vähittäiskaupan ja jalostusteollisuuden kanssa;

5. huomauttaa, että maataloustuottajat ja alueellisten lajien kasvattajat tarvitsevat oikeusvarmuutta tuotannolle ja markkinoinnille; kehottaa siten välittömästi panemaan täytäntöön direktiivin 98/95/EY, jossa edellytetään, että siemenkaupasta annetun lainsäädännön puitteissa mahdollistetaan geneettisen köyhtymisen uhkaamien lajikkeiden säilyttäminen hyödyntämällä niitä alkuperäisillä kasvupaikoillaan (in situ) ja tiloilla;

6. katsoo, että keskeisiä syitä biologisen monimuotoisuuden vähentymiselle ovat ilmastonmuutos, ympäristön rappeutuminen, intensiivisten viljelymenetelmien käyttö ja metsä- ja vesivarojen epäasianmukainen hallinta;

7. toteaa, että Euroopan maaseutumaiseman monimuotoisuus on oleellisen tärkeää paitsi sen kannalta, että kestävän viljelyn tarjoamat palvelut jatkuvat, mutta myös siksi, että voidaan säilyttää geenivirta villien kasvi- ja eläinpopulaatioiden välillä;

8. korostaa, että suojeltujen alkuperänimitysten ja suojeltujen maantieteellisten merkintöjen edistäminen on keskeisen tärkeää suojeltaessa alueellisia erikoistuotteita ja niihin liittyviä kokonaisia maaseutukulttuureja sekä ikimuistoisia viljelykäytäntöjä, joiden avulla maaseutua ja maanviljelyjärjestelmiä voidaan säilyttää elinympäristöinä monille villeille lajeille;

9. korostaa, että vuonna 1992 annettiin alkusysäys biologisen monimuotoisuuden suojelun sisällyttämiseksi YMP:hen ja sen jälkeen otettiin vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä käyttöön eräitä toimenpiteitä, kuten täydentävät ympäristöehdot, tilatuki (tuotantomääristä riippumaton tuki) ja maaseudun kehittäminen, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta;

10. kiinnittää huomiota uuteen maaseudun kehittämistä koskevaan asetukseen (ohjelmakausi 2007–2013), jossa säädetään muun muassa Natura 2000 ‑rahoituksesta, maatalouden ympäristötoimenpiteistä ja toimenpiteistä, joilla suojellaan maatalouden geneettisiä voimavaroja, tuetaan kestävää metsänhoitoa ja pidetään yllä maksuja luonnonhaitoista kärsiville alueille;

11. huomauttaa, että vuosia 2007–2013 koskevassa rahoituskehyksessä maaseuturahastolle (EAFRD), koheesiorahastolle, rakennerahastolle ja Life+-ohjelmalle varattu rahoitus antaa ennen kaikkea mahdollisuuden lisärahoittaa ensisijaisesti biologista monimuotoisuutta ja Natura 2000 ‑verkostoa koskevia hankkeita;

12. pitää kuitenkin valitettavana sitä, että neuvosto ei ole hyväksynyt parlamentin tukemaa komission ehdotusta varata vuosia 2007–2013 koskevassa rahoituskehyksessä 20 miljardia euroa lisää maaseudun kehittämispolitiikkaan; pitää tätä erittäin valitettavana siksi, että tämä raha olisi voitu käyttää nimenomaan biologista monimuotoisuutta lisäävien toimenpiteiden laajentamiseen ja syventämiseen;

13. pitää valitettavana, että saatavana oleva EAFRD-rahoitus on täysin riittämätön siihen, mitä toivotaan Natura 2000 ‑verkon hallinnolta maanviljelyn ja metsätalouden osalta, ja että erityisen puutteellista on ehdotettu tuki tietämyksen ja seurannan parantamiselle;

14. ehdottaa, että biologisesta monimuotoisuudesta tehdään yksi vuonna 2008 toteutettavan YMP:n "terveystarkastuksen" keskeisistä periaatteista;

15. pitää välttämättömänä käyttää vuonna 2008 tehtävää "terveystarkastusta" biologista monimuotoisuutta koskevien eri toimenpiteiden, erityisesti metsätaloutta koskevien toimenpiteiden, tehokkuuden arviointiin ja käsitellä tarkoituksenmukaisesti tällä alalla esiintyviä puutteita;

16. katsoo, että biologisen monimuotoisuuden käyttäjänä maataloudella on merkittävä tehtävä biologisen monimuotoisuuden hallinnassa ja ylläpitämisessä; katsoo, että YMP:llä on sen vuoksi edistettävä kestäviä tuotantomalleja, jotka ovat paitsi taloudellisesti toteuttamiskelpoisia myös mahdollistavat ympäristöä koskevat toimet ja toimet, joilla palautetaan mahdollisimman monien eläin-, kasvi- ja mikrobilajien biologista monimuotoisuutta ja lisätään sen arvostamista;

17. kannattaa paikallisten ja alueellisten kumppanuuksien tukemista maanomistajien ja maankäyttäjien, luonnonsuojelujärjestöjen, hallituksen ja osaamiskeskusten kesken, jotta ne voisivat tehdä työtä yhdessä, alhaalta ylöspäin ‑lähestymistapaa soveltaen, paikallisten ratkaisujen löytämiseksi biologista monimuotoisuutta koskeviin ongelmiin;

18. korostaa tarvetta saada aikaan räätälöityjä toimenpiteitä biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi uusissa EU:n jäsenvaltioissa ja korostaa ekosysteemipalvelujen, esimerkiksi maisemien ylläpidon, ja taloudellisen toiminnan, kuten matkailun, keskinäistä riippuvuutta;

19. vaatii, että biomassan viljelyä ja käyttöä energiantuotannossa ja polttoaineena pidetään mahdollisuutena lisätä maatalouden monimuotoisuutta; katsoo, että tämän olisi näyttävä myös tutkimuksen rahoittamisessa seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman kautta; katsoo, että biomassan viljelyn ei pitäisi antaa johtaa biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen Euroopan unionissa eikä sen ulkopuolella;

20. kehottaa komissiota miettimään, miten biologista monimuotoisuutta koskevat näkökohdat voidaan sisällyttää ympäristötodistukseen ottaen kuitenkin huomioon seuraava: on arvioitava tulevan ympäristötodistuksen tosiasiallinen toteutettavuus, ei saa rikkoa sisämarkkinoiden periaatteita vääristämällä kilpailua jäsenvaltioiden tuotteiden välillä, yhteisön tuotteiden kilpailukykyä ei saa vaarantaa suhteessa yhteisön ulkopuolisten maiden kilpaileviin tuotteisiin;

21. pitää valitettavana, että kahdenvälisissä ja monenvälisissä kauppasopimuksissa on kiinnitetty vain vähän huomiota biologista monimuotoisuutta koskeviin näkökohtiin; kannattaa biologisen monimuotoisuuden ulottuvuuden sisällyttämistä kansainväliseen kauppaan ja yleismaailmallisiin pyrkimyksiin muuttaa kestämättömiä tuotanto- ja kulutusmalleja; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan tärkeimmäksi painopisteeksi kaupan ulkopuolisten asioiden tunnustamisen WTO:n neuvotteluissa;

22. pitää myönteisenä selvää pyrkimystä ryhtyä toimiin, jotta biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä huolehdittaisiin maailmanlaajuisesti ja erityisesti kehitysyhteistyön yhteydessä;

23. tukee käynnissä olevia hankkeita, joiden yhteydessä kehitetään objektiivisia indikaattoreita biologisen monimuotoisuuden seuraamiseksi ja arvioimiseksi, ja kehottaa komissiota varmistamaan biologista monimuotoisuutta koskevasta yleissopimuksesta Euroopan unionille johtuvien velvoitteiden – niitä ovat biologisen monimuotoisuuden kestävä käyttö ja suojelu ja biologisesta monimuotoisuudesta saatavan hyödyn oikeudenmukainen ja tasapuolinen jakaminen – noudattaminen, asettamaan tavoitteeksi, että lajeja ja lajikkeita koskeva viiteaineisto tallennetaan ainoastaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimusvaltioissa, yhtenäistämään käytettävissä olevia tietoja ja hyödyntämään olemassa olevia verkostoja;

24. kiinnittää huomiota siihen, että yleisölle on tiedotettava EU:n toimista biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja suojelun taloudellisista ja sosiaalisista eduista;

25. katsoo, että nykyisiä raportointivaatimuksia olisi selkeytettävä ja yksinkertaistettava ja että raportointi ei saisi johtaa tulevaisuudessa hallinnollisen taakan lisääntymiseen;

26. katsoo, että EU:n koko yhteiskunnan, mukaan luettuna yritys- ja koulutusala, on oltava aktiivisesti mukana biologisen monimuotoisuuden suojelemista koskevassa prosessissa;

27. pitää myönteisenä aikomusta antaa parlamentille ja neuvostolle vuosittainen kertomus biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymisestä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä
Menettelynumero	2006/2233(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	ENVI
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AGRI 28.9.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Thijs Berman 11.9.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	21.11.2006		19.12.2006
Hyväksytty (pvä)	19.12.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	36 - -
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Vincenzo Aita, Marie-Hélène Aubert, Katerina Batzeli, Thijs Berman, Niels Busk, Luis Manuel Capoulas Santos, Giuseppe Castiglione, , Joseph Daul, Albert Deß, Gintaras Didžiokas, Carmen Fraga Estévez, Duarte Freitas, Jean-Claude Fruteau, Ioannis Gklavakis, Lutz Goepel, Bogdan Golik, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Esther Herranz García, Heinz Kindermann, Albert Jan Maat, Diamanto Manolakou, Mairead McGuinness, María Isabel Salinas García, Agnes Schierhuber, Willem Schuth, Czesław, Adam Siekierski, Brian Simpson, Csaba Sándor Tabajdi, Marc Tarabella, Witold Tomczak, Kyösti Virrankoski, Janusz Wojciechowski, Andrzej Tomasz Zapałowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Pilar Ayuso, Bernadette Bourzai, Astrid Lulling
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	-
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	-

kalatalousvaliokunnaN LAUSUNTO (25.1.2007)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä
(2006/2233(INI))

Valmistelija: Ioannis Gklavakis

EHDOTUKSET

Kalatalousvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. painottaa uudistetun kalastuspolitiikan täytäntöönpanon merkitystä, sillä se mahdollistaa kalavarojen kestävän kehityksen ja kannustaa olemaan kalastamatta liikaa, mikä on uhka meren elämälle;

2. korostaa yhteisön meristrategiadirektiiviehdotuksen (KOM(2005)0505) merkitystä ja muistuttaa, että jäsenvaltioiden on laadittava kansallisia suunnitelmia meriympäristöön liittyvien bioottisten ja abioottisten resurssien suojelemiseksi;

3. pitää perustavan tärkeänä Euroopan unionin ja kolmansien maiden sopimusten ja yhteisten toimintasuunnitelmien edistämistä yhteisten merialueiden suojelemiseksi;

4. pitää ilahduttavana, että komissio aikoo toteuttaa yhteistä meripolitiikkaa käyttäen valtameriä koskevaa holistista lähestymistapaa, ja kehottaa kiinnittämään huomion siihen, että valtamerien ympäristön suojelu ja ekologinen suojelu on välttämätöntä muun muassa sellaisten alojen kuin kalastus ja matkailu taloudellisen kehittymisen kannalta;

5. kehottaa komissiota laatimaan erityisen toimintaohjelman torjumaan laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (IUU), mikä on huomattava uhka kalakantojen elvyttämiselle;

6. muistuttaa seitsemännen tutkimusta koskevan puiteohjelman merkityksestä ja siitä, että kalataloutta ja valtamerien kestävää kehitystä on pidettävä strategisena painopistealueena meriympäristön suojelemisessa;

7. vaatii komissiota tarkistamaan eräiden kalalajien hallintaa ja palauttamista koskevat suunnitelmat, jotka usein kulkevat eri tahtia kuin kyseisten lajien asianmukainen seuranta; vaatii komissiota toteuttamaan täsmällisempiä toimia, joissa otetaan huomioon asiaankuuluvilla biomaantieteellisillä alueilla käytetyt pyyntivälineet ja ‑menetelmät;

8. toteaa, että valikoivampien pyyntimenetelmien edistäminen on etusijalla, koska sillä myötävaikutetaan kalastuksen kestävyyteen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen, koska sillä vähennetään sivusaaliita;

9. vaatii komissiota valvomaan paremmin, että meriympäristön pilaantumiseen ja heikentymiseen liittyvää yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan;

10. on tyytyväinen EU:n ja jäsenvaltioiden esittämään ehdotukseen sisällyttää meri- ja jokiekosysteemit Natura 2000 ‑verkkoon elinympäristöjen suojaamiseksi ja kehottaa kiinnittämään huomiota myös alueisiin, joita käytetään kalakantojen lisääntymiseen;

11. kehottaa komissiota vahvistamaan Natura 2000 ‑verkkoa entisestään laajentamalla se kymmeneen vuonna 2004 unioniin liittyneeseen jäsenvaltioon samoin kuin Bulgariaan ja Romaniaan, sillä nyt kun kaksi viimeksi mainittua valtiotakin ovat liittyneet unioniin, Mustameri on osa yhteisön vesialueita;

12. on huolissaan siitä, mitä vaikutuksia eksoottisten lajien tuomisella voi olla biologiseen monimuotoisuuteen, ja mahdollisuudesta, että geneettisesti muunnettuja kaloja pääsee merien ekosysteemeihin, ja kehottaa komissiota tutkimaan näitä vaaroja tarkemmin;

13. ilmaisee huolensa mahdollisuudesta, että geneettisesti muunnettuja kaloja pääsee merien ekosysteemeihin, ja todennäköisyydestä, että ne lisääntyvät paikallisten kalojen kanssa, mikä voi tuhota noiden ekosysteemien monimuotoisuuden; kehottaa Euroopan yhteisöä kieltämään EU:n elintarvikeketjuun tarkoitettujen geneettisesti muunneltujen kalojen tuonnin EU:n alueelle;

14. kehottaa komissiota tarjoamaan kannustimia ja tukemaan tutkimuksia, jotka liittyvät uusien lajien kasvattamiseen vankeudessa, erityisesti lajien, jotka ovat kärsineet liikakalastuksesta, ja siten vastaamaan markkinoiden tarpeisiin, joita saaliiden supistuminen saattaa uhata;

15. kehottaa komissiota rahoittamaan tutkimuksia merien ekosysteemeistä, erityisesti alueilla, joilla on rikas monimuotoisuus ja joilla kalastetaan tehokkaasti:

16. pitää ilahduttavana komission ilmaisemaa aikomusta säätää erityisiä säädöksiä kalan ympäristösertifioinnista ja vaatii komissiota antamaan asiaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen mahdollisimman pian;

17. kehottaa Euroopan unionia valvomaan tehokkaasti painolastiveden päästämistä EU:n vesiin;

18. vaatii komissiota painostamaan niitä, jotka ovat vastuussa toistuvista viivästymisistä alueellisten neuvoa-antavien kalastustoimikuntien perustamisessa, jotka ovat keskeisen tärkeitä kalavarojen paremman seurannan ja suojelemisen kannalta;

19. vaatii komissiota käynnistämään kampanjoita yleisön tietoisuuden lisäämiseksi ongelmista, jotka ovat yhteydessä kalastusvarojen säilyttämiseen ja niihin liittyviin ekosysteemeihin;

20. kiinnittää huomiota tarpeeseen tarjota taloudellisia korvauksia paikallisille yhteisöille, joiden tulot ovat kärsineet erityistoimenpiteistä, joilla pyritään suojelemaan meriympäristöä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä
Menettelynumero	2006/2233(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	ENVI
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	PECH 28.9.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Ioannis Gklavakis 27.9.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	20.11.2006		20.12.2006
Hyväksytty (pvä)	25.1.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	23 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	James Hugh Allister, Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Marie-Hélène Aubert, Iles Braghetto, Niels Busk, Luis Manuel Capoulas Santos, David Casa, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Carmen Fraga Estévez, Ioannis Gklavakis, Pedro Guerreiro, Ian Hudghton, Heinz Kindermann, Albert Jan Maat, Rosa Miguélez Ramos, Philippe Morillon, Seán Ó Neachtain, Willi Piecyk, Dirk Sterckx, Catherine Stihler, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Thomas Wise
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Duarte Freitas, James Nicholson
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä

Menettelynumero

2006/2233(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI
28.9.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

PECH
28.9.2006

AGRI
28.9.2006

ITRE
28.9.2006

DEVE
28.9.2006

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
Päätös tehty (pvä)

ITRE

4.10.2006

DEVE

3.10.2006

Tehostettu yhteistyö
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)
Nimitetty (pvä)

Adamos Adamou
13.7.2006

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

30.1.2007

Hyväksytty (pvä)

21.3.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

–:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Margrete Auken, Liam Aylward, Pilar Ayuso, Johannes Blokland, John Bowis, Frieda Brepoels, Dorette Corbey, Chris Davies, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Gyula Hegyi, Jens Holm, Caroline Jackson, Dan Jørgensen, Aldis Kušķis, Peter Liese, Jules Maaten, Linda McAvan, Marios Matsakis, Alexandru-Ioan Morţun, Riitta Myller, Miroslav Ouzký, Dimitrios Papadimoulis, Antonyia Parvanova, Vittorio Prodi, Guido Sacconi, Richard Seeber, Kathy Sinnott, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Antonios Trakatellis, Evangelia Tzampazi, Thomas Ulmer, Marcello Vernola, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Glenis Willmott

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alfonso Andria, Giovanni Berlinguer, Iles Braghetto, Henrik Lax, Jiří Maštálka, Stefan Sofianski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Radu Podgorean

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

28.3.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö