MIETINTÖ kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön

16.5.2007 - (2006/2048(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Zuzana Roithová

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön

(2006/2048(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta (KOM(2006)0744) ja yhteenvedon ja vertailevan analyysin kuluttajansuojaa koskevasta yhteisön lainsäädännöstä (EU Consumer Law Compendium – Comparative Analysis)[1],

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentissa 24. tammikuuta 2007 järjestetyn julkisen kuulemistilaisuuden (ja siinä esitetyt asiantuntijoiden laatimat tutkimukset) kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 ja 153 artiklan,

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta ja yhteisön säännöstön tarkistamisesta: jatkotoimet[2] ja 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta[3],

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön voimassa olevan kuluttajansuojaa, sähköistä kaupankäyntiä ja tietoyhteiskunnan kehitystä koskevan lainsäädännön,

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Saksan peruskirjan kuluttajansuojasta digitaalisessa ympäristössä,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon sähköisestä viestinnästä: roskapostin sekä vakoilu- ja haittaohjelmien torjunta (KOM(2006)0688),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta (KOM(2006)0334),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6‑0191/2007),

A. katsoo, että digitaalinen ympäristö on osa jokapäiväistä elämää ja että tieto- ja viestintäteknologialla on keskeinen asema käyttöympäristöjen, laitteiden, ohjelmistojen, tietopalvelujen, viestinnän, viihteen ja kulttuuripalvelujen tuottajana; katsoo, että tuotteiden ja palvelujen välinen raja on hämärtymässä, erilaiset tieto- ja viestintäteknologian muodot ovat yhdistymässä, hankintamenetelmät monipuolistuvat ja kuluttajat tuottavat yhä useammin sisältöä ja lisäarvoa tuotteille; panee lisäksi merkille, että tässä uudessa ja monimutkaisessa tilanteessa on yhä vaikeampaa havaita kuka on tietyn osapalvelun tarjoaja ja mitkä ovat tietyn teknologian ja uusien liiketoimintamallien vaikutukset,

B.  ottaa huomioon, että eurooppalaisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien luottamus digitaaliseen ympäristöön on alhainen ja joissakin sähköistä kaupankäyntiä koskevissa näkökohdissa Yhdysvaltoja ja Aasiaa jäljessä,

C. ottaa huomioon, että huolimatta digitaalisen viestinnän mahdollisuuksista vain kuusi prosenttia kuluttajista osallistuu tavaroiden, palveluiden ja sisällön rajatylittävään sähköiseen kaupankäyntiin, mutta toteaa, että kyseinen osuus on kuitenkin kasvamassa,

D. ottaa huomioon, että vaihtoehtoisen riitojenratkaisun mahdollisuudesta huolimatta tällaisia järjestelmiä käyttävät ainoastaan kolme prosenttia jälleenmyyjistä ja että 41 prosenttia jälleenmyyjistä ei tiedä tällaisten keinojen käyttömahdollisuuksista,

E.  katsoo, että EU:n digitaalisten markkinoiden kehitys lisäisi merkittävästi EU:n kilpailukykyä kansainvälisessä kaupankäynnissä,

F.  katsoo, että verkon puolueettomuus vaatii syvällisiä tutkimuksia ja tiivistä seurantaa yhteisön tasolla, jotta on mahdollista vapauttaa ja käyttää täysimääräisesti hyväksi sen koko potentiaali kuluttajan valinnan tehostamiseksi ja mahdollistaa samalla se, että uusilla liikeyrityksillä on yhtäläiset mahdollisuudet päästä sisämarkkinoille,

G. ottaa huomioon, että yhteisön säännöstössä asetetut oikeudet vaarantuvat, koska osa EU:n sähköisistä markkinoista on hajanainen,

H. katsoo, että digitaalinen kahtiajakautuminen on yhteiskunnallista ja maantieteellistä ja että digitaalisesta kehityksestä jälkeen jääneet asuvat usein epäsuotuisilla alueilla ja maaseutualueilla,

I.   ottaa huomioon, että eurooppalaisilla kuluttajilla ja yrittäjillä on vain vähän oikeusvarmuutta EU:n sisällä käytävässä rajatylittävässä kaupassa verrattuna kansallisiin ja EU:n ulkopuolisiin maksutapahtumiin,

J.   ottaa huomioon, että yhtä yksittäistä maksutapahtumaa säännellään monella säädöksellä, joissa asetetaan toisistaan poikkeavia vaatimuksia, joten elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien säännöt eivät ole selkeät eivätkä helposti toteutettavissa,

K. katsoo, että tietoyhteiskunnan tulevaisuus riippuu hyvin paljon siitä, miten vastataan haasteeseen suojata asianmukaisesti henkilötiedot sekä sähköisen ympäristön korkeasta turvallisuuden tasosta,

1.  kehottaa komissiota tukemaan sähköisen kaupankäynnin kehittämistä varten tarkoitettua sopivaa kehystä, jolla parannetaan kuluttajien nykyistä alhaista luottamusta, luodaan suotuisampi yritysilmasto, parannetaan lainsäädännön laatua, lujitetaan kuluttajien oikeuksia ja pienyrittäjien asemaa markkinoilla ja pysäytetään digitaalisessa ympäristössä toimivien sisämarkkinoiden pirstaloituminen; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti komission tiedonantoon EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013: Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen (KOM(2007)0099);

2.  kehottaa komissiota lisäksi parantamaan kuluttajalainsäädännön laatua, keskittymään asianmukaisten rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin sääntöjen kehittämiseen normein, joita rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä koskevan luotettavuusmerkin haltijat noudattaisivat vapaaehtoisesti;

3.  kehottaa komissiota ehdottamaan strategiaa kuluttajan luottamuksen lisäämiseksi digitaalisessa ympäristössä kokonaisuutena ja perustamaan se eConfidence-aloitteen[4] kautta saatuihin kokemuksiin;

4.  on vakuuttunut siitä, että osallisuusaloite on tarpeen panna käytännössä viipymättä täytäntöön; kehottaa siksi komissiota kannustamaan jäsenvaltioita, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleiseurooppalaisen aloitteen, ryhtymään tämänsuuntaisiin toimenpiteisiin;

5.  katsoo, että kuluttaja on määriteltävä laajemmin siten, että määritelmä vastaisi paremmin tietoyhteiskunnan tarpeita;

6.  on vakuuttunut, että pienyrittäjät ansaitsevat erityissuojelua tehostaakseen asemaansa tietoyhteiskunnan markkinoilla;

7.  korostaa, että on olemassa tekijöitä, jotka pahentavat kuluttajan luottamuksen puutetta digitaaliseen ympäristöön, ja pitää siksi tarpeellisena, että harjoitetaan aktiivista politiikkaa ja tuetaan erityismekanismeja, joilla helpotetaan kuluttajan luottamuksen lisäämistä, ja varmistetaan, että liiketoimintaa voidaan harjoittaa digitaalisessa ympäristössä turvallisesti ja asianmukaisesti;

8.  kehottaa komissiota hyväksymään kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004[5] 18 artiklan mukaisesti sopimusten tekemisen kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä kolmansien maiden (erityisesti OECD-maiden) kanssa, koska siten voidaan parantaa kuluttajien oikeuksien toteutumista digitaalisessa ympäristössä;

9.  suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen kuluttajia koskevan säännöstön tarkistamiseksi ja ajantasaistamiseksi sekä erityisesti sähköiselle kaupankäynnille annettuun runsaaseen huomioon;

Kuluttajien luottamuksen lisääminen digitaaliseen ympäristöön

10. katsoo, että uudella eConfidence-strategialla lisättäisiin kuluttajien luottamusta tukemalla edistystä seuraavilla aloilla:

–    avustusohjelman perustaminen ja nykyisten rahoitusohjelmien hyödyntäminen sellaisia hankkeita varten, joiden tavoitteena on lisätä kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön, mukaan lukien koulutus- ja tiedotuskampanjat sekä hankkeet, joilla varmistetaan verkkopalvelut käytännössä (kuten "mystery shopping"),

–     suoraan kuluttajien suojeluun ja kuluttajien oikeuksiin digitaalisessa ympäristössä liittyvän sähköisen oppimismoduulin perustaminen Dolceta-hankkeen (Development of On-Line Consumer Education Tool for Adults) yhteyteen siten, että otetaan samalla huomioon nuorten kuluttajien edut digitaalisessa ympäristössä,

–     koulutus- ja tiedotushankkeiden tukeminen, jotta lisätään pienten ja keskisuurten yritysten tietoisuutta niiden velvollisuuksista, kun ne ostavat tai toimittavat tavaroita, palveluita tai sisältyä rajat ylittävästi digitaalisessa ympäristössä,

-     perinteisten kuluttajansuojaa koskevien välineiden valtuuksien lujittaminen, jotta voidaan varmistaa, että niitä käytetään tehokkaasti myös digitaalisessa ympäristössä (esimerkiksi laajentamalla eurooppalaisten kuluttajakeskusten tavoitteita),

–     digitaalisessa ympäristössä rajojen yli toimivien yrittäjien kohtaamien esteiden poistaminen esimerkiksi standardoimalla rajat ylittävää sähköistä laskutusta ("e‑invoicing") koskevat EU:n säännöt,

-     Euroopan laajuisen asiantuntijafoorumin perustaminen vaihtamaan parhaita kansallisia käytäntöjä ja esittämään pitkällä aikavälillä lainsäädäntöön liittyvän ja muun kuin lainsäädäntöön liittyvän strategian kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi digitaaliseen ympäristöön,

–     vaikutustutkimusten tekeminen kaikista lainsäädäntöehdotuksista, jotka liittyvät sisämarkkinoihin, jotta voidaan arvioida vaikutuksia, joita kyseisillä ehdotuksilla on kuluttajiin digitaalisessa ympäristössä,

-     itsesääntelyä koskevien eurooppalaisten menettelysääntöjen koordinointi ja tukeminen niiden sääntöjen osalta, jotka ovat parhaiden käytäntöjen ja tärkeimmiltä osiltaan tehokkaan itsesääntelyn mukaisia (mukaan lukien arviointi vaikutuksista, joita niillä nykyään on kuluttajien aseman parantamiseen markkinoilla digitaalisessa ympäristössä),

–     ulkoista tilintarkastusta koskevien vaatimusten käyttöön ottaminen siten, että tarkastus koskee tiettyjä sähköisten palveluiden lajeja, joissa on olemassa muita suurempi tarve varmistaa niiden täydellinen turvallisuus sekä suojella henkilötietoja ja informaatiota (esimerkiksi Internetin välityksellä käytettävät pankkipalvelut) ja niin edelleen,

–     verkkomaksuja koskevan mahdollisimman turvallisten tekniikoiden pakollisen käytön tukeminen,

–     yhteisön varhaisvaroitusjärjestelmän sekä siihen liittyvän tietokannan perustaminen petollisen toiminnan torjumiseksi digitaalisessa ympäristössä; kyseiseen tietokantaan olisi sisällytettävä kuluttajia koskeva mahdollisuus ilmoittaa vilpillisestä menettelystä yksinkertaista verkkolomaketta käyttäen,

–     kehotus toteuttaa Internetin välityksellä myytävien lääkkeiden väärentämistä koskeva eurooppalainen tiedotuskampanja, jossa korostetaan tähän liittyvää vakavaa kansanterveydellistä vaaraa;

11. korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on tärkeää siirtää ajoissa ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskeva direktiivi, joka on tärkein kuluttajien suojelun varmistava väline rajat ylittävissä liiketoimissa;

12. katsoo myös, että uudelleen käynnistetyssä eConfidence-aloitteessa ei pitäisi käsitellä ainoastaan kuluttajansuojaa vaan siinä olisi myös asetettava koordinoitu lähestymistapa digitaaliseen ympäristöön kokonaisuutena, markkinoiden ulkopuolisten tekijöiden, kuten yksityisyyden suojan, suuren yleisön mahdollisuus käyttää tietotekniikkaa (e-inclusion), Internetin turvallisuus ja niin edelleen, analyysi mukaan luettuna;

13. toteaa, että Euroopan väestön oikeus käyttää digitaalista ympäristöä on ratkaisevan tärkeä ja muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää panna täytäntöön asianmukaiset rahoitukselliset ja oikeudelliset välineet, jotta edistetään sähköistä osallisuutta etenkin panemalla sähköisen viestinnän alalla täytäntöön yleiset palveluvelvoitteet ja tarvittaessa laajentamalla niitä sekä kanavoimalla taloudellisia resursseja digitaalisen viestinnän infrastruktuureiden kehittämiseen tehtävien investointien käyttöön;

14. on vakuuttunut, että sidosryhmiä (teollisuuden edustajia ja kuluttajajärjestöjä) on kuultava tulevista toimista;

Sähköisen kaupankäynnin kulttuuri

15. kehottaa komissiota aloittamaan rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin helpottamiseksi suunniteltujen vapaaehtoisten eurooppalaisten normien laatimisen, toisin sanoen laatimaan eurooppalaiset normit, joiden avulla päästään kielierojen ja eri jäsenvaltioissa voimassa olevista laeista johtuvien erojen yli, sillä tämä on tekijä, joka muodostaa vakavan esteen sille, että sekä kuluttajat että pienet ja keskisuuret yritykset voivat hyötyä täysimääräisesti sisämarkkinoiden potentiaalista digitaalisessa ympäristössä;

16. kehottaa komissiota tukemaan valinnaisten vakiosopimusten ja vapaaehtoisten vakiomuotoisten yleisten kaupan ehtojen laatimista sähköistä kaupankäyntiä varten tasapainoisen suhteen luomiseksi, koska kuluttajat tai yrittäjät eivät yleensä ole oikeudellisia eivätkä teknisiä asiantuntijoita, mutta jättämään kuitenkin osapuolille mahdollisuuden tehdä vapaasti sopimuksia sopimuksen tekemisen vapautta koskevan yksityisoikeuden perusperiaatteen mukaisesti;

17. kehottaa komissiota laatimaan vaatimukset vakiosopimuksia ja vakiomuotoisia kaupan ehtoja vapaaehtoisesti käyttäviä yrittäjiä varten korostaakseen säännöksiä, jotka poikkeavat niistä;

18. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen siitä, että sähköistä viestintää koskevia sääntöjä muutetaan avoimuuden lisäämiseksi ja loppukäyttäjille tarkoitettujen tietojen julkistamisen parantamiseksi;

Rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä koskevat eurooppalaiset luottamusmerkinnät

19. kehottaa komissiota panemaan alulle eurooppalaista luottamusmerkintää koskevien ehtojen ja logon määrittelyn, jotta voidaan lisätä varmuutta rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin alalla ja varmistaa tässä yhteydessä vapaaehtoista luottamusmerkintää koskevat yhteiset oikeudelliset puitteet, kuten sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä kehotettiin; suosittaa, että asiaan olisi kuuluttava seuraavat seikat:

-     edullinen järjestelmä,

-     merkintä ei saa olla nykyisten luotettavuus- tai laatumerkintöjen kilpailija,

-     kustannuksia aiheutuisi vain riitatilanteessa,

-     itsesääntelyperiaate (merkintää ei myönnetä institutionaalisesti, vaan elinkeinonharjoittajat käyttävät sitä halutessaan osoittaa julkisesti toimittaneensa pakolliset tiedot määritellyssä ajassa, käyttäneensä suositeltuja sopimuksia, käsitelleensä valitukset viipymättä, käyttäneensä vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä (ADR) tai noudattaneensa muita eurooppalaisia normeja),

-     seuraamukset asiattomasta käytöstä;

20. panee kuitenkin merkille seuraavat luottamusmerkintäjärjestelmiä koskevat käytännön ongelmat:

-     sidosryhmät eivät halua investoida tällaisten järjestelmien markkinointiin ja mainontaan,

–     vilpillisen käytön mahdollisuus avautuu, ellei asianmukaista valvontaa suoriteta;

21. on vakuuttunut, että tehokkaimmat tavat kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi ovat:

–    alakohtaiset järjestelmät, joita kaupallinen elin, jolla on pienten ja suurten yritysten yleinen tuki, tukee ja valvoo ponnekkaasti,

–    alakohtaiset palveluiden tarjoajien käytännesäännöt, joihin rohkaistaan palveluista sisämarkkinoilla 12. päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/123/EY[6] (palveludirektiivi),

–    riippumattomat kuluttajien lausunnot, joita lähetetään verkkosivuille uusien kuluttajien avuksi heidän tehdessään valintoja,

ja pyytää komissiota helpottamaan tällaisia järjestelmiä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

22. panee merkille, että yleisiä kaupallisia menettelyitä koskeva direktiivi kattaa luottamusmerkintöjen ja muiden merkkien vilpillisen käytön sekä kuluttajille annetut virheelliset suositukset; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kuluttajansuojelukeskuksia varoitetaan näistä väärinkäytöksistä;

23. kehottaa komissiota arvioimaan jo saatuja kokemuksia olemassa olevista onnistuneista luottamusmerkinnöistä erityisesti sellaisista, jotka ovat käytössä useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa (esim. Euro-merkki), ja hyödyntämään kokemuksia suunnitellessaan rajat ylittävään sähköiseen kaupankäyntiin liittyvää EU:n luottamusmerkintää (mukaan luettuna se, että valvotaan, onko luottamusmerkintöjen leviäminen uusiin jäsenvaltioihin estynyt siksi, että käytettävissä ei ole riittävästi varjoja, joilla rahoitettaisiin tällaisten merkintöjen käyttöönottoa);

24. uskoo vakaasti, että luottamusmerkinnät tarjoavat erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille merkittävän tilaisuuden lisätä kuluttajan luottamusta digitaalisessa ympäristössä;

Kuluttajien oikeuksia tietoyhteiskunnassa koskeva eurooppalainen peruskirja

25. kehottaa komissiota esittämään kuluttajien oikeuksia koskevaa eurooppalaista peruskirjaa, jossa selvennettäisiin tietoyhteiskunnan toimijoiden, myös kuluttajien, oikeuksia ja velvollisuuksia, erityisesti digitaalista sisältöä koskevia kuluttajien oikeuksia (toisin sanoen selvennettäisiin teollis- ja tekijänoikeuksien käyttöön liittyviä kuluttajien oikeuksia ja velvollisuuksia), kuluttajien oikeuksia, joilla turvataan yhteentoimivuutta koskevat perusnormit, sekä erityisen herkässä asemassa olevien kuluttajien oikeuksia (toisin sanoen parannettaisiin vammaisten mahdollisuuksia käyttää verkkosivuja);

26. kehottaa komissiota vahvistamaan peruskäyttäjän vapaudet ja oikeudet tietoyhteiskunnassa (tässä suhteessa jotkut käyttäjän vapaudet ja oikeudet olisi jo vahvistettava sähköistä sisältöä yhtenäismarkkinoilla koskevan tulevan tiedonannon puitteissa);

27. katsoo, että verkkoympäristö ja digitaalitekniikka mahdollistavat sen, että kuluttajille voidaan tarjota lukuisia uusia tuotteita ja palveluita ja että tekijänoikeudet voidaan laatia kuluttajien odotusten mukaisesti, mutta katsoo myös, että kuluttajien edut suhteessa tekijänoikeuksiin ovat entistä tärkeämpiä, vaikka samalla heidän oikeutensa suhteessa digitaalisiin teoksiin ovat yhä epäselviä ja nykyisissä tekijänoikeussuuntauksissa, digitaalisten oikeuksien hallinnassa ja teknisissä suojelutoimenpiteissä ei oteta kuluttajien oikeuksia huomioon;

28. kehottaa komissiota levittämään tätä peruskirjaa ja rohkaisemaan jäsenvaltioita ja asianomaisia järjestöjä levittämään sitä laajalti kaikille Internetin käyttäjille, jotta he tuntevat oikeutensa ja jotta heillä on keinot niiden varmistamiseksi;

Digitaalisessa ympäristössä toimivien sisämarkkinoiden hajanaisuus

29. kehottaa komissiota ehdottamaan toimia, joilla voidaan pysäyttää digitaalisessa ympäristössä toimivien sisämarkkinoiden pirstaloituminen (toisessa valtiossa tuotettujen tavaroiden, palvelujen tai sisällön saatavuuden kieltäminen), mikä vaikuttaa merkittävästi uusien ja pienten jäsenvaltioiden kuluttajiin yksinomaan sen mukaan, mikä heidän kansallisuutensa ja asuinpaikkansa on ja onko heillä tietyssä valtiossa myönnetty maksukortti, sekä kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti edistymisestä tällä alalla;

30. pitää ehdottomasti paheksuttavana, että tietyt yrittäjät, jotka toimittavat tavaroita tai tarjoavat palveluita ja sisältöä Internetissä useissa jäsenvaltioissa, kieltävät kuluttajilta pääsyn verkkosivuilleen muissa jäsenvaltioissa ja pakottavat heidät käyttämään verkkosivuja valtiossa, jossa he asuvat tai jonka kansalaisuus heillä on;

31. kehottaa komissiota ehdottamaan määräyksiä, joiden nojalla päästään käyttämään tuotteita, joita toimitetaan rajojen yli palveludirektiivin 20 artiklan mukaisesti;

32. kehottaa komissiota valvomaan tarkasti palveludirektiivin 20 artiklan tehokkuutta erityisesti objektiivisten kriteereiden suhteen;

33. pitää myönteisenä, että komissio tutkii, missä olosuhteissa alueellinen lupamenettelykäytäntö tai alueelliset erityissopimukset ovat ristiriidassa sisämarkkinoiden kanssa, ja kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille kattavasti näiden tutkimusten tuloksista;

34. korostaa, että on tärkeätä varmistaa, että eurooppalaisilla yrittäjillä on digitaalisessa ympäristössä hyvä syy tarjota tavaroita, palveluita ja sisältöä rajojen yli koko EU:n sisämarkkinoiden alueella;

35. panee merkille, että yhteentoimivuus on ratkaiseva taloudellinen tekijä, ja korostaa alan käynnistämien, saatavilla olevien ja yhteentoimivien teknisten ja oikeudellisten standardien merkitystä, koska niiden avulla voidaan saavuttaa mittakaavaetuja, varmistaa kuluttajille syrjimätön mahdollisuus käyttää laitteita, palveluita ja sisältöä ja välttää osaltaan markkinoiden pirstaloitumista; korostaa, että olisi edistettävä laitteiden, palveluiden ja sisällön todellista yhteentoimivuutta ainakin kuluttajan (loppukäyttäjän) tasolla;

Kuluttajien oikeudellisen suojan lujittaminen digitaalisessa ympäristössä

36. katsoo, että luottamusta digitaaliseen ympäristöön olisi mahdollista lisätä selkiyttämällä ja parantamalla kuluttajia koskevaa säännöstöä, jossa pyrittäisiin kohti horisontaalisia säädöksiä, ja yhdenmukaistamalla kuluttajia koskevan sopimusoikeuden tiettyjä näkökohtia; katsoo, että tähän olisi sisällytettävä muut direktiivit kuten rahoituspalveluiden etämyyntidirektiivi ja sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi;

37. pitää myönteisenä komission vihreässä kirjassa kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta (KOM(2006)0744) tekemää ehdotusta sisällyttää digitaaliset tiedostot kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25. toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY[7] soveltamisalaan;

38. uskoo, että epäoikeudenmukaisia sopimusehtoja koskevien järjestelmien soveltaminen olisi pantava täytäntöön myös loppukäyttäjien lisenssisopimuksien alalla ja niihin olisi liitettävä niin kutsuttuja teknisiä sopimusehtoja;

39. kehottaa komissiota ehdottamaan, että etäsopimuksia koskevat säännöt ulotettaisiin koskemaan kuluttajien ja ammattimaisten elinkeinonharjoittajien verkkohuutokaupoissa tekemiä sopimuksia ja yksilöllisesti Internetin välityksellä tilattuja matkailupalveluja koskevia sopimuksia (lentoliput, hotellimajoitus, autonvuokraus, vapaa-ajan palvelut jne.);

40. kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ja standardoimaan vaatimuksia, jotka koskevat myyjän sähköisessä kaupankäynnissä ostajalle toimittamia pakollisia tietoja, ja tällaisten tietojen yhteydessä asettamaan etusijalle olennaiset pakolliset tiedot;

41. kehottaa komissiota tekemään toimitusketjun digitaalisessa ympäristössä helpommin seurattavaksi siten, että kuluttaja voi aina yksilöidä toimittajan henkilöllisyyden sekä sen, onko kyseessä välittäjä vai lopullinen toimittaja;

42. on vakaasti sitä mieltä, että ei ole hyväksyttävää, että kuluttajat ohjataan pois myyjän verkkosivulta jollekin toiselle verkkosivulle ilman, että siitä varoitetaan asianmukaisesti, koska tämä aiheuttaa sen, että nykyisen tavaroiden, palveluiden tai sisällön toimittajan todellinen identiteetti hämärtyy kuluttajilta;

43. kehottaa komissiota tehostamaan kuluttajansuojaa sellaisia tapauksia varten, joissa kaikki sopimukseen liittyvä riskit, esimerkiksi maksun suorittaminen etukäteen, erityisesti sähköisissä sopimuksissa, lankeavat kuluttajalle;

44. kehottaa komissiota vauhdittamaan suunnitelmiaan toimista, jotka koskevat yhteisiä oikeussuojamekanismeja rajat ylittävissä, yritysten ja kuluttajien välisissä oikeudenkäynneissä digitaalisessa ympäristössä;

45. palauttaa mieliin SOLVITista ja Euroopan kuluttajakeskuksista saadut myönteiset kokemukset ja kehottaa perustamaan sähköistä kaupankäyntiä koskevan eurooppalaisen kuluttajaneuvontajärjestelmän, jonka avulla tarjottaisiin kaikille eurooppalaisille sähköisen kaupankäynnin kuluttajille yksityiskohtaista opastusta ja tietoja kuluttajien ja yritysten oikeuksista ja velvollisuuksista digitaalisessa ympäristössä, käytännön opastusta vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn mahdollisuuksiin sekä yleisellä tasolla että tarvittaessa yksittäisissä tapauksissa;

46. kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttajia suojellaan tehokkaasti turvallisuutta ja yksityisyyttä vastaan tehdyiltä hyökkäyksiltä digitaalisessa ympäristössä sekä sääntelyyn liittyvillä että teknisillä toimenpiteillä;

47. kehottaa komissiota seuraamaan yksityiskohtaisesti matkapuhelimilla toteutetun sähköisen kaupankäynnin kuluttajansuojasuuntauksia korostamalla muun muassa nuorten kuluttajien suojelua;

48. kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä, jotta saavutettaisiin korkea kuluttajansuojan taso digitaalisessa ympäristössä kaikkialla EU:n sisämarkkinoilla;

49. kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille säännöllisin väliajoin (mieluiten kerran vuodessa) edistyksestä, jota on saavutettu kuluttajansuojan suhteen digitaalisessa ympäristössä (mukaan luettuina tämän päätöslauselman noudattamiseksi toteutetut toimenpiteet);

o

o o

50. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  http://ec.europa.eu/consumers/cons_int/safe_shop/acquis/comp_analysis_en.pdf.
• [2]  EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 109.
• [3]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0352.
• [4]  Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja "Consumer Confidence in E-Commerce: lessons learned from the e-confidence initiative".
• [5]  EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.
• [6]  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
• [7]  EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12.

PERUSTELUT

Kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön käsittelevässä mietinnössä käsitellään erittäin laajaa luottamuskysymystä käytettäessä tieto- ja viestintätekniikoita rajatylittävän kaupankäynnin, tietopalvelujen, digitaalisen viestinnän ja viihteen yhteydessä. Toisin sanoen mietintö koskee useimpien eurooppalaisten kuluttajien ja liiketoiminnan harjoittajien arkipäivää 2000-luvulla. Uudet tekniikat tarjoavat sekä kuluttajille että yrittäjille hyvät mahdollisuudet käyttää sisämarkkinat täysin hyväkseen. Tietoyhteiskunnassa kuluttajat kohtaavat kuitenkin välillä lukuisia esteitä, joiden vuoksi verkkoympäristön käyttö voi olla vaikeampaa kuin saman toimen (esim. kaupallisen toimen) suorittaminen perinteisessä ympäristössä. Euroopan unionin on pyrittävä aktiivisesti ja järjestelmällisesti poistamaan näitä esteitä ja löytämään sopiva tasapaino kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien oikeudellisen suojan välillä (ja korostamaan pienten ja keskisuurten yritysten erityispiirteitä). Kun otetaan huomioon kuluttajansuojaa, sähköistä kaupankäyntiä, sopimusoikeutta ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua koskevan lainsäädännön tulossa oleva tarkistaminen, tämä nyt käsiteltävänä oleva mietintö on parlamentin komissiolle ja jäsenvaltioille oikeaan aikaan esittämä poliittinen vetoomus. Kun lisäksi otetaan huomioon 24. tammikuuta 2007 järjestetty julkinen kuulemistilaisuus kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön, parlamentti katsoo, että Eurooppa on nyt ratkaisevassa tilanteessa, jossa ratkeaa, pystyykö EU muuntamaan globaalissa ja lähestulkoon rajattomassa digitaalisessa ympäristössä toimivat sisämarkkinat kilpailueduksi muita kansainvälisiä kilpailijoita vastaan vai käykö niin, että digitaalisessa ympäristössä toimivat sisämarkkinat ja (tällä hetkellä) 27 erilliset kansalliset markkinat pikemminkin estävät EU:ta kehittämästä tietoyhteiskuntaa ja Lissabonin strategiaa täysimääräisesti.

Monet tilastot osoittavat myös, että kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön koskevalle mietinnölle on tarvetta.

Eurobarometrin mukaan 33 prosenttia kuluttajista ilmoitti yritysten kieltäytyneen myymästä tai toimittamasta tavaroita tai palveluita siksi, että kuluttaja asui toisessa maassa. Vaikka 48 prosenttia EU:n vähittäiskauppiaista olisi valmiita ryhtymään harjoittamaan rajatylittävää kaupankäyntiä, tällä hetkellä vain 29 prosenttia yrityksistä myy tuotteitaan kansainvälisesti ainakin johonkin toiseen EU:n jäsenvaltioon. Vastaavasti 18 prosenttia vähittäiskauppiaista ilmoittaa olevansa valmiita ryhtymään rajatylittävään kaupankäyntiin kymmenen tai useamman jäsenvaltion kanssa, mutta tällä hetkellä vain viisi prosenttia tekee niin. Tutkimuksen mukaan 57 prosenttia EU:n vähittäiskauppiaista harjoittaa myyntiä Internetin välityksellä. Rajatylittävän kaupankäynnin suurimpina esteinä pidettiin maksutapahtuman epävarmuutta (61 % vastaajista), toisistaan poikkeavia kirjanpitosääntöjä (58 %), monimutkaista valitusten käsittelyä ja riitojenratkaisua (57 %), toisistaan poikkeavaa kansallista kuluttajansuojaa koskevaa lainsäädäntöä (55 %), vaikeuksia tarjota myynnin jälkeistä palvelua (55 %), rajatylittävien toimitusten korkeita kustannuksia (51 %) ja käännöskustannuksia (43 %). Puolet vähittäiskauppiaista uskoo, että jos Euroopan unionissa noudatettaisiin kuluttajien kanssa suoritettavia kaupallisia toimia koskevaa yhtenäistä lainsäädäntöä, heidän rajatylittävä myyntinsä lisääntyisi. Merkittävää on, että 62 prosenttia EU:n vähittäiskauppiaista ei tiedä, mistä muissa jäsenvaltioissa noudatettavasta kuluttajansuojaa koskevasta lainsäädännöstä saa tietoa.

Eurobarometrista käy ilmi myös, että vain 6 prosenttia kuluttajista oli tehnyt Internetissä ostoksia toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta toimittajalta. Yksi syy tähän on se, että peräti 45 prosenttia kuluttajista ei täysin luota ulkomailla sijaitsevaan yritykseen tehdessään ostoksia Internetissä (yhdessä jäsenvaltiossa luku oli jopa 73 prosenttia). Kuluttajista 56 prosenttia oli yleensä ottaen sitä mieltä, että ostettaessa tavaroita ja palveluita muissa jäsenvaltioissa sijaitsevilta yrityksiltä yritykset eivät noudata yhtä todennäköisesti kuluttajansuojalakeja. Kuluttajista 71 prosenttia uskoi, että valitusten, palautusten, hinnanalennusten, takuiden ja muiden tämänkaltaisten ongelmien ratkaiseminen on vaikeampaa, jos hankinta on tehty toisesta jäsenvaltiosta. Lisäksi 65 prosenttia kuluttajista katsoi, että etämyynnistä ostetun tuotteen palauttaminen harkinta-ajan kuluessa on hankalampaa, jos se on ostettu toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta toimittajalta. Tutkimukset osoittavat, että yksi syy kuluttajien haluttomuuteen tehdä rajatylittäviä ostoksia on se, että kuluttajat eivät voi olla varmoja siitä, että kotimaassa vallitseva kuluttajansuojan taso on voimassa myös, kun he ostavat ulkomailta.

Yleisesti voidaan todeta, että eurooppalaisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien luottamus digitaaliseen ympäristöön on alhainen ja joissakin sähköistä kaupankäyntiä koskevissa näkökohdissa Yhdysvaltoja ja Aasiaa jäljessä. Tämä koskee kuitenkin myös muita etämyynnin muotoja (esimerkiksi matkapuhelimen välityksellä tapahtuvaa myyntiä). EU:n sähköisen kaupankäynnin markkinoiden hajanaisuus joillakin tavaroiden, palveluiden ja sisällön tarjoamisen aloilla vaarantaa sisämarkkinoiden yhteiset tavoitteet, haittaa kuluttajansuojaa ja on jopa uhka yhteisön säännöstössä asetetuille oikeuksille ja vapauksille. Koska kuluttajat eivät luota riittävästi digitaaliseen ympäristöön ja koska monet tekijät rajoittavat rajatylittävää sähköistä kaupankäyntiä, on valitettavaa, että EU:lla ei ole tällä hetkellä omaa strategiaa tilanteen ratkaisemiseksi. Valitettavasti eurooppalaisilla kuluttajilla ja elinkeinonharjoittajilla ei usein ole EU:n sisäisessä rajatylittävässä sähköisessä kaupankäynnissä normit ylittävää varmuutta ja suojaa verrattuna edes saman kaupallisen toimen suorittamiseen EU:n ulkopuolisten toimijoiden kanssa. On syytä tunnustaa, että EU:n lainsäädännön osuus sähköisen kaupankäynnin oikeudellisen sääntelyn kehittymisessä on arvokas, mutta samalla on myönnettävä, että nykyisessä yhteisön lainsäädännössä ei oteta riittävän hyvin huomioon digitaalisen ympäristön uusimpia kehityssuuntia ja että joillakin aloilla siitä on jopa enemmän haittaa, esimerkiksi yhtä ainoaa sähköistä maksutapahtumaa koskee tavallisesti useampi säädös, joissa asetetaan toisistaan poikkeavia vaatimuksia. Näin ollen elinkeinonharjoittajilla ja kuluttajilla ei ole selkeitä ja helposti toteutettavia sääntöjä.

Esittelijä uskoo, että pyrittäessä parantamaan kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön tärkeä toimi on hyväksyä strategia, joka kattaa ainakin seuraavat edellytykset:

– suotuisan yritysilmapiirin luominen rajatylittävää sähköistä kaupankäyntiä varten,

– eurooppalaisten normien laatiminen sähköisen kaupankäynnin kulttuurin parantamiseksi,

– kuluttajilla ja elinkeinonharjoittajilla digitaalisessa ympäristössä olevien oikeuksien ja velvollisuuksien selventäminen,

– digitaalisessa ympäristössä toimivien sisämarkkinoiden hajanaisuuden poistaminen,

– kuluttajien oikeudellisen suojan lujittaminen ja sen toteuttamiskelpoisuuden parantaminen digitaalisessa ympäristössä.

Suoraan tähän liittyen esittelijä pitää suotavana jo laadittujen toimien jatkamista. Komission olisi sen vuoksi käynnistettävä uudelleen luottamusta sähköiseen kaupankäyntiin koskeva eConfidence-aloite sellaisena, kuin se on esitettynä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, ja ajantasaistettava sitä.

Kuten edellä mainituissa päätöslauselmissa todetaan, Euroopan parlamentti katsoo edelleen, että kuluttajan määritelmä on liian kapea, koska tietoyhteiskunnan kasvavien tarpeiden vuoksi pienet (yhden hengen) yritykset ovat rajatylittävässä kaupankäynnissä samassa asemassa kuin kuluttajat, mutta niillä ei ole vastaavaa suojaa (takuuajat, perumisoikeus jne.).

Digitaalinen ympäristö ylittää kansalliset ja maanosien väliset rajat, ja siksi on ratkaisevan tärkeää parantaa eurooppalaisille kuluttajille tarjottavan suojan tasoa kolmansista maista tehtävien ostojen yhteydessä. Sen vuoksi esittelijä katsoo, että on syytä sopia kuluttajansuojaa koskevien sopimusten tekemisestä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa (erityisesti OECD-maiden ja maantieteellisesti Eurooppaa lähellä olevien maiden kanssa).

Edellä mainittu kehotus laatia uusi ja huomattavasti laajempi eConfidence-aloite ja pyrkiä siten lisäämään kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön tarjoaa mahdollisuuden sisällyttää siihen useita välineitä (erityisesti muita kuin lainsäädännöllisiä välineitä, kuten sellaisten kohdistettujen koulutus- ja tiedotuskampanjoiden rahoittaminen, joihin kuluttajajärjestöt osallistuvat) sekä koordinoida paremmin komission ja jäsenvaltioiden yksittäisiä toimia (esimerkiksi eurooppalaisten kuluttajakeskusten valtuuksien lisääminen niiden tehokkuuden lisäämiseksi digitaalisessa ympäristössä sekä Euroopan laajuisen asiantuntijafoorumin perustaminen vaihtamaan parhaita kansallisia käytäntöjä). Painopisteen on kuitenkin oltava sen varmistamisessa, että sidosryhmiä (teollisuuden edustajia, kuluttajajärjestöjä ja muita vastaavia) kuullaan tulevista toimista tällä dynaamisella alalla ja että näitä toimia tuetaan ei-sitovan oikeuden keinoin (itsesääntelyä koskevat menettelysäännöt ja komission ehdottamat normit EU:n sähköisen kaupankäynnin kulttuurin parantamiseksi). Koska tutkimukset ja tilastot osoittavat, että Internetissä harjoitettava petollinen toiminta (esim. luottamuksellisten tietojen kalastelu eli phishing) on nykytilanteessa suurin uhka (suurempi kuin ei-toivotut kaupalliset sähköpostit eli roskapostit), olisi perustettava yhteisön varhaisvaroitusjärjestelmä (sekä siihen liittyvä tietokanta), jotta on mahdollista torjua petollista toimintaa digitaalisessa ympäristössä. Kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön voidaan lisätä myös käsittelemällä vaatimukset, valitukset ja riidat ripeästi ja asianmukaisesti, ja tämä voidaan parhaiten tehdä käyttämällä vaihtoehtoisia sähköisiä riidanratkaisujärjestelmiä. Komission olisi myös varmistettava, että uusi eConfidence-aloite ei koske ainoastaan kuluttajansuojaa vaan siinä olisi myös asetettava koordinoitu lähestymistapa digitaaliseen ympäristöön kokonaisuutena, markkinoiden ulkopuolisten tekijöiden analyysi mukaan luettuina. Koska useimmat kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat eivät ole juridiikan tai tekniikan asiantuntijoita, komission olisi tuettava standardoitujen sopimusten laatimista sähköistä kaupankäyntiä varten, koska siten voidaan turvata kummankin osapuolen kannalta oikeudenmukainen lähestymistapa.

Koska ei ole olemassa rajatylittäviä maksutapahtumia koskevaa eurooppalaista luotettavuusmerkintää, esittelijä ehdottaa sellaisen yhteisön luotettavuusmerkintäjärjestelmän käyttöönottoa, joka tietysti vaatisi monien edellytysten täyttymistä, myös sen, että kustannuksia syntyy vain riitatilanteessa. Toisin sanoen yhteisön luotettavuusmerkinnän voisi saada ja sitä voisi käyttää ilmaiseksi. Yhteisön luotettavuusmerkinnän sekä muiden toimien tavoitteena on luoda tyytyväisten asiakkaiden kriittistä massaa, jota tarvitaan, jotta rajatylittävä sähköinen kaupankäynti toimisi.

Toinen tärkeä väline, jolla kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön voidaan lisätä, on esittelijän mielestä kuluttajien oikeuksia tietoyhteiskunnassa koskeva eurooppalainen peruskirja, jossa selvennetään tietoyhteiskunnan toimijoiden, myös kuluttajien, nykyisiä oikeuksia ja velvollisuuksia ja esitetään uusia oikeuksia ja velvollisuuksia (esimerkiksi digitaalista sisältöä koskevia kuluttajien oikeuksia selventämällä teollis- ja tekijänoikeuksien käyttöön liittyviä kuluttajien oikeuksia, kuluttajien oikeuksia, joilla turvataan yhteentoimivuutta koskevat perusnormit, sekä erityisen herkässä asemassa olevien kuluttajien oikeuksia parantamalla vammaisten mahdollisuuksia käyttää verkkosivuja).

Esittelijä varoittaa lisäämästä digitaalisessa ympäristössä toimivien sisämarkkinoiden hajanaisuutta (kieltämästä toisessa valtiossa tuotettujen tavaroiden, palvelujen tai sisällön saatavuuden), mikä vaikuttaa merkittävästi uusien ja pienten jäsenvaltioiden kuluttajiin sen mukaan, mikä heidän kansallisuutensa ja asuinpaikkansa on ja onko heillä tietyssä valtiossa myönnetty maksukortti. Esittelijän mielestä tällaiseen menettelyyn on puututtava tehokkaasti.

Kuluttajien luottamusta voidaan lisätä selkiyttämällä kuluttajansuojaa digitaalisessa ympäristössä koskevaa yhteisön säännöstöä ja tekemällä sitä avoimemmaksi, erityisesti jos siinä pyritään horisontaalisiin säädöksiin, sekä tarkistamalla kuluttajia koskevaa sopimusoikeutta. Esittelijän mielestä kuluttajia koskevan säännöstön puutteita on korjattava ainakin seuraavilla aloilla: epäoikeudenmukaisia sopimusehtoja koskevien sääntöjen olisi koskettava loppukäyttäjien lisenssisopimuksia ja teknisiä sopimusehtoja; etäsopimuksia koskevat säännöt olisi ulotettava koskemaan kuluttajien ja ammattimaisten elinkeinonharjoittajien verkkohuutokaupoissa tekemiä sopimuksia ja yksilöllisesti Internetin välityksellä tilattuja matkailupalveluja koskevia sopimuksia (lentoliput, hotellimajoitus, autonvuokraus, vapaa-ajan palvelut jne.); myyjän sähköisessä kaupankäynnissä toimittamia pakollisia tietoja olisi yksinkertaistettava ja standardoitava; digitaalisessa ympäristössä toimitusketjun seurattavuutta olisi lisättävä myyjän osalta, jotta kuluttaja tietää aina toimittajan henkilöllisyyden sekä sen, onko kyseessä välittäjä vai lopullinen toimittaja; olisi luotava tehokas kuluttajansuojaväline sellaisia tapauksia varten, joissa kaikki sopimukseen liittyvä riskit, esimerkiksi maksun suorittamisen etukäteen, erityisesti rajatylittävässä kaupankäynnissä, lankeavat kuluttajalle.

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (20.3.2007)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön
(2006/2048(INI))

Valmistelija: David Hammerstein Mintz

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että digitaalinen ympäristö on osa jokapäiväistä elämää ja että tieto- ja viestintäteknologialla on keskeinen asema käyttöympäristöjen, laitteiden, ohjelmistojen, tietopalvelujen, viestinnän, viihteen ja kulttuuripalvelujen tuottajana; katsoo, että tuotteiden ja palvelujen välinen raja on hämärtymässä, erilaiset tieto- ja viestintäteknologian muodot ovat yhdistymässä, hankintamenetelmät monipuolistuvat ja yhä useammin kuluttajat tuottavat sisältöä ja lisäarvoa tuotteille; panee merkille, että tässä uudessa ja monimutkaisessa tilanteessa on yhä vaikeampaa havaita kuka on tietyn osapalvelun tarjoaja ja mitkä ovat tietyn teknologian ja uusien liiketoimintamallien vaikutukset;

2.  korostaa, että kuluttajia ovat yksittäisten ihmisten lisäksi myös pk-yritykset; toteaa kuitenkin, että luottamusta heikentäviä tekijöitä saattavat olla verkkokaupan tekniset ongelmat, tuotteiden epäselvä alkuperä ja tiettyjen toimijoiden lainvastainen käyttäytyminen; katsoo siksi, että luottamusta olisi edistettävä ja vakuutettava kuluttajille, että liiketoimet voidaan suorittaa turvallisesti avoimella ja oikeudenmukaisella tavalla;

3.  katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät kuluttajien edut ovat yhä tärkeämpiä, että oikeudet kuluttaa teoksia digitaalisessa muodossa ovat edelleen epäselviä ja että nykyisin teollis- ja tekijänoikeuksien, digitaalisten oikeuksien hallinnan ja teknologian suojakeinoissa ei oteta riittävällä tavalla huomioon kuluttajien oikeuksia;

4.  suhtautuu myönteisesti aloitteisiin, joilla pyritään lisäämään luottamusta sähköiseen kaupankäyntiin ja parantamaan sen uskottavuutta, ja viittaa jo olemassa oleviin onnistuneisiin tuotemerkkeihin (esim. Euro-merkki); huomauttaa kuitenkin, että nimenomaan uusissa jäsenvaltioissa ei usein ole varoja kyseisten järjestelmien käyttöönottoon; katsoo, että erityisesti pk-yrityksille tuotemerkit ovat tärkeä mahdollisuus luottamuksen synnyttämiseksi ja suuria verkkosivustoja ja verkkokauppoja vaatimattomamman mainosnäkyvyyden tasapainottamiseksi;

5.  panee merkille, että yhteentoimivuus on keskeinen taloudellinen tekijä ja että standardeilla olisi varmistettava yhteentoimivuus ja vältettävä markkinoiden pirstaloitumista; toteaa myös, että open source ‑ohjelmisto on tärkeä osa yhteentoimivuuden helpottamista ja lisää osaltaan turvallisuutta, koska patentoitujen ja salattujen koodien ja algoritmien puute tekee mahdolliseksi ohjelmiston luotettavuuden tarkistamisen ja sen, että tekniikasta kiinnostuneet henkilöt voivat osallistua ohjelmiston ja teknologian kehittämiseen;

6.  korostaa, että digitaalisen luovan sisällön markkinoiden kehitys on vielä varhaisessa vaiheessaan ja että itsesääntely voisi olla keskeisessä asemassa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kuluttajien luottamus digitaaliseen ympäristöön
Menettelynumero	2006/2048(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	IMCO
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ITRE 16.3.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	David Hammerstein Mintz 25.4.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	25.9.2006		30.1.2007
Hyväksytty (pvä)	20.3.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	22 19 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Renato Brunetta, Philippe Busquin, Jerzy Buzek, Giles Chichester, Den Dover, Nicole Fontaine, Adam Gierek, Norbert Glante, András Gyürk, David Hammerstein Mintz, Rebecca Harms, Erna Hennicot-Schoepges, Mary Honeyball, Ján Hudacký, Romana Jordan Cizelj, Werner Langen, Eugenijus Maldeikis, Eluned Morgan, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Atanas Paparizov, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Herbert Reul, Paul Rübig, Andres Tarand, Britta Thomsen, Radu Ţîrle, Patrizia Toia, Catherine Trautmann, Claude Turmes, Nikolaos Vakalis, Alejo Vidal-Quadras, Dominique Vlasto
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Alexander Alvaro, Pilar Ayuso, Danutė Budreikaitė, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Edit Herczog, Esko Seppänen, Dirk Sterckx, Hannes Swoboda
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Kuluttajien luottamus digitaaliseen ympäristöön

Menettelynumero

2006/2048(INI)

Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

IMCO 16.3.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ITRE 16.3.2006

Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)

Zuzana Roithová 21.2.2006

Valiokuntakäsittely

19.4.2006

11.7.2006

10.10.2006

24.1.2007

21.3.2007

7.5.2007

Hyväksytty (pvä)

8.5.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+ - 0

41 0 0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Charlotte Cederschiöld, Corina Creţu, Mia De Vits, Rosa Díez González, Janelly Fourtou, Evelyne Gebhardt, Malcolm Harbour, Pierre Jonckheer, Lasse Lehtinen, Toine Manders, Arlene McCarthy, Bill Newton Dunn, Zita Pleštinská, Guido Podestà, Zuzana Roithová, Luisa Fernanda Rudi Ubeda, Heide Rühle, Leopold Józef Rutowicz, Christel Schaldemose, Alexander Stubb, Eva-Britt Svensson, Marianne Thyssen, Jacques Toubon, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Wolfgang Bulfon, Jean-Claude Fruteau, Joel Hasse Ferreira, Konstantinos Hatzidakis, Filip Kaczmarek, Othmar Karas, Manuel Medina Ortega, Pier Antonio Panzeri, Olle Schmidt, Søren Bo Søndergaard, Marc Tarabella, Anja Weisgerber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Philip Bushill-Matthews, Sophia in 't Veld, Horia-Victor Toma, Anne Van Lancker

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

16.5.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...