Menettely : 2008/2199(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0114/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0114/2009

Keskustelut :

PV 23/03/2009 - 14
CRE 23/03/2009 - 14
PV 25/03/2009 - 7
CRE 25/03/2009 - 7

Äänestykset :

PV 26/03/2009 - 4.7
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0193

MIETINTÖ     
PDF 219kWORD 120k
3. maaliskuuta 2009
PE 416.553v02-00 A6-0114/2009

transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen

(2008/2199(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Francisco José Millán Mon

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO
 talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen

(2008/2199(INI))

Euroopan parlamentti, joka

-   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa transatlanttisista suhteista, erityisesti 1. kesäkuuta 2006 antamansa kaksi päätöslauselmaa EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen yhteydessä ja EU:n ja Yhdysvaltain transatlanttisista taloussuhteista(1) ja 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman transatlanttisista suhteista(2) sekä viimeisimmän 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta(3),

-   panee merkille EU:n ja Yhdysvaltain suhteita koskeneen vuonna 1990 esitetyn transatlanttisen julistuksen ja uuden transatlanttisen toimintaohjelman vuodelta 1995,

-   ottaa huomioon Brdossa 10. kesäkuuta 2008 pidetyn EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksen tulokset,

-   ottaa huomioon Ljubljanassa 64. transatlanttisessa lainsäätäjien vuoropuhelussa toukokuussa 2008 ja Miamissa 65. transatlanttisessa lainsäätäjien vuoropuhelussa joulukuussa 2008 annetut yhteiset julkilausumat,

-   ottaa huomioon 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

-   ottaa huomioon Pohjois-Atlantin neuvoston Bukarestin huippukokouksessa 3. huhtikuuta 2008 antaman julistuksen,

-   ottaa huomioon päätöslauselmansa EU:n tavasta suhtautua muun muassa Lähi-itään, Afganistaniin, Iraniin ja Irakiin sekä YK:n ja vuosituhattavoitteisiin ja energiaturvallisuuteen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0114/2009),

A. ottaa huomioon, että Yhdysvaltain uuden presidentin virkaanastumisen aloittama uusi aikakausi on herättänyt suuria odotuksia maailmalla ja voi antaa lisäpontta transatlanttiselle kumppanuudelle,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on yhä tärkeämpi toimija maailmanpolitiikassa ja että kun Lissabonin sopimus ulkopoliittisine välineineen tulee voimaan, EU pystyy olemaan yhä vahvemmin ja yhtenäisemmin esillä kansainvälisellä tasolla,

C. ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan suurin osa eurooppalaisista kannattaa ajatusta EU:n keskeisemmästä asemasta maailmanpolitiikassa; ottaa huomioon, että valtaosa eurooppalaisista ja amerikkalaisista on sitä mieltä, että EU:n ja Yhdysvaltain tulisi yhdessä ratkoa kansainvälisiä uhkia,

D. ottaa huomioon, että monet eurooppalaiset odottavat Yhdysvaltain uuden hallinnon osoittavan yhteistyöhenkeä kansainvälisellä tasolla ja lujittavan EU:n ja Yhdysvaltain suhteita keskinäiselle kunnioitukselle ja kummankin kumppanin rajoituksien ja painopisteiden keskinäiselle ymmärtämykselle perustuen,

E.  katsoo, että transatlanttisen kumppanuuden on pysyttävä unionin ulkoisten toimien kulmakivenä,

F.  katsoo, että transatlanttinen kumppanuus perustuu yhteisiin perusarvoihin, kuten demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioon ja monenvälisyyteen sekä yhteisiin tavoitteisiin, kuten avoimiin ja yhdentyneisiin kansantalouksiin ja kestävään kehitykseen; katsoo, että tämä perusta on edelleen vankka huolimatta joistakin näkemyseroista viime vuosina,

G. ottaa huomioon, että EU ja Yhdysvallat ovat tärkeitä toimijoita maailmanpolitiikassa ja -taloudessa ja ovat yhdessä vastuussa siitä, että edistetään rauhaa, ihmisoikeuksien kunnioitusta ja vakautta sekä torjutaan erilaisia globaaleja vaaroja ja haasteita kuten vakava talouskriisi, köyhyyden poistaminen ja muiden vuosituhattavoitteiden toteuttaminen, ilmastonmuutos, energian saannin turvaaminen, terrorismi ja ydinaseiden leviäminen,

H. ottaa huomioon, että globaalissa, monimutkaisessa ja muuttuvassa maailmassa on molempien osapuolten, EU:n ja Yhdysvaltain, edun mukaista yhdessä muokata kansainvälistä ympäristöä ja vastata yhteisiin uhkiin ja haasteisiin tavalla, joka perustuu kansainväliseen oikeuteen ja monenvälisiin instituutioihin ja erityisesti YK:n järjestelmään, sekä kutsua muita kumppaneita yhteistyöhön näissä ponnistuksissa,

I.   ottaa huomioon EU:n yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 8. tammikuuta 2009 pitämän epävirallisen kokouksen johtopäätökset, jotka käsittelevät transatlanttisen yhteistyön ensisijaisia alueita Tšekin tasavallan puheenjohtajakauden aikana (taloudellinen ja rahoituksellinen yhteistyö, energiaturvallisuus, YK:n ilmastokonferenssi ja tiiviimpi vuoropuhelu Lähi-idän maiden ja Afganistanin sekä Iranin kanssa),

J.   ottaa huomioon, että on tärkeää ottaa kehittyvät maat mukaan jakamaan vastuu maailman järjestyksestä, kuten Barack Obama, tuolloin vielä presidenttiehdokas, sanoi Berliinissä heinäkuussa 2008: "ei yksikään valtio, oli se kuinka suuri tai voimakas" voi voittaa globaaleja haasteita yksin,

K. katsoo, että koska maiden välinen suhde ja niiden vastuu kansainvälisestä järjestyksestä ovat tärkeitä ja koska molemmat kumppanit ja maailma ovat muutoksen kourissa, on tärkeää, että niiden kumppanuus voidaan perustaa vankalle ja ajantasaistetulle pohjalle, kuten uudelle kumppanuussopimukselle,

L.  katsoo, että transatlanttinen kumppanuus ja NATO ovat yhteisen turvallisuuden kannalta välttämättömiä,

M. katsoo, että transatlanttisen talousneuvoston (TTN) on jatkettava toimintaansa kohti tavoitetta luoda aidot ja integroituneet transatlanttiset markkinat; katsoo, että nykyisessä kriisissä tarvitaan yhteistä johtajuutta kansainvälisten taloudellisten instituutioiden ratkaisevaksi uudistamiseksi,

N. ottaa huomioon, että EU:n ja Yhdysvaltain bruttokansantuote vastaa yli puolta maailmanlaajuisesta BKT:stä; ottaa huomioon, että osapuolten välinen kahdenvälinen kauppa- ja investointikumppanuus on maailman suurin ja että komission mukaan lähes 14 miljoonaa työpaikkaa EU:ssa ja Yhdysvalloissa riippuu transatlanttisista kauppa- ja investointisiteistä,

Kahdenväliset institutionaaliset kysymykset

1.   onnittelee Barack Obamaa hänen tultuaan valituksi Amerikan yhdysvaltojen presidentiksi; muistuttaa hänen heinäkuussa 2008 Berliinissä pitämästään puheesta, jossa hän sitoutui voimakkaasti transatlanttiseen kumppanuuteen ja sanoi, että "Amerikalla ei ole Eurooppaa parempaa kumppania" ja lisäsi, että on aika liittyä yhteen 2000-luvun haasteisiin vastaamiseksi; toistaa presidentti Obamalle esittämänsä pyynnön pitää puhe Euroopan parlamentin täysistunnossa tämän ensimmäisen virallisen Euroopan vierailun yhteydessä;

2.   kehottaa neuvostoa, EU:n jäsenvaltioita ja komissiota koordinoimaan paremmin politiikkaa, jota EU:n soveltaa Yhdysvaltain uuteen hallintoon nähden, ja lisäämään sen johdonmukaisuutta;

3.   on vakuuttunut siitä, että EU:n ja Yhdysvaltain suhde on EU:n tärkein strateginen kumppanuus; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltain koordinoitu toiminta maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamiseksi kansainvälistä oikeutta noudattaen ja monenvälisyyttä vahvistaen on äärettömän tärkeää kansainväliselle yhteisölle; kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota Tšekkiä ja komissiota kehittämään yhteistyössä Yhdysvaltain uuden hallinnon kanssa yhteisen toimintasuunnitelman, joka koskee lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita sekä kahdenvälisissä asioissa että maailmanlaajuisissa ja alueellisissa asioissa ja konflikteissa;

4.   korostaa, että tämänhetkistä edistystä tulisi käyttää myös transatlanttisten suhteiden puitteiden parantamiseen ja uudistamiseen; korostaa tarvetta korvata vuodelta 1995 oleva uusi transatlanttinen toimintaohjelma (NTA) uudella transatlanttisella kumppanuussopimuksella, joka tarjoaa suhteille vakaamman ja nykyaikaisemman pohjan;

5.   pitää aiheellisena, että neuvottelut uudesta sopimuksesta aloitetaan Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, jotta se voitaisiin saattaa valmiiksi ennen vuotta 2012;

6.   on vakuuttunut siitä, että TTN olisi taloudellisesta integraatiosta ja sääntely-yhteistyöstä vastaavana elimenä sisällytettävä uuteen sopimukseen; suhtautuu myönteisesti siihen, että TTN:ää neuvovat eri sidosryhmät, joihin kuuluu myös liike-elämän edustajia, ja pyytää, että ammattiyhdistysliikkeen edustajille annettaisiin vastaava rooli Atlantin molemmin puolin;

7.   suosittelee, että EU:n ja Yhdysvaltain huippukokous pidettäisiin kahdesti vuodessa, jotta kumppanuudelle voidaan antaa strategista suuntaa ja pontta, ja että niissä sovittaisiin aikaisemmin määriteltyjen tavoitteiden riittävästä valvonnasta;

8.   katsoo, että uudella sopimuksella olisi perustettava ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä elin, joka huolehtii järjestelmällisesti korkean tason neuvotteluista ja koordinoinnista; suosittelee, että tämän elimen puheenjohtajana toimii EU:n puolelta korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja ja Yhdysvaltain puolelta ulkoministeri ja että se tapaa vähintään joka kolmas kuukausi sanotun rajoittamatta epävirallisia yhteyksiä; ehdottaa, että tätä mekanismia voitaisiin kutsua transatlanttiseksi poliittiseksi neuvostoksi (TPN);

9.   vahvistaa, että uudella sopimuksella olisi päivitettävä nykyisestä transatlanttisesta lainsäätäjien vuoropuhelusta (TLD) transatlanttinen edustajakokous, joka toimii parlamentaarisen vuoropuhelun, tavoitteiden määrittelemisen ja sopimuksen täytäntöönpanon tarkastelun foorumina ja sekä Euroopan parlamentin että Yhdysvaltain kongressin työn koordinointifoorumina yhteistä etua koskevissa asioissa, joissa näiden molempien tahojen valiokuntien ja esittelijöiden olisi myös tehtävä tiivistä yhteistyötä; katsoo, että tämän edustajakokouksen olisi kokoonnuttava täysistuntoon kahdesti vuodessa ja että sen olisi koostuttava tasapuolisesti sekä Euroopan parlamentin että Yhdysvaltain kongressin ylä- ja alahuoneen jäsenistä; katsoo, että edustajakokous voisi perustaa työryhmiä valmistelemaan täysistunnon kokouksia; toistaa, että tämän edustajakokouksen yhteyteen olisi luotava vastavuoroinen lainsäädännöllinen varhaisvaroitusjärjestelmä; katsoo, että tarvittaisiin ohjauskomitea, jonka tehtävänä olisi edistää Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain kongressin lainsäädäntövaliokuntien ja esittelijöiden välistä yhteistyötä asioissa, jotka koskevat transatlanttisten markkinoiden tiiviimmän yhdentymisen ja erityisesti TTN:n työn kannalta merkityksellistä lainsäädäntöä;

10. katsoo, että transatlanttisen edustajakokouksen olisi saatava TTN:ltä ja TPN:ltä tietoa niiden toiminnasta, mihin kuuluu myös oikeus kuulla niiden edustajia, sekä voitava esittää ehdotuksia molemmille neuvostoille sekä EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksille; vaatii parlamentaarikoilla TTN:ssa olevan aseman vahvistamisen lisäksi, että edustajakokouksen molemmat yhteispuheenjohtajat olisi kutsuttava osallistumaan molempien neuvostojen kokousten sekä EU:n ja Yhdysvaltain huippukokousten avajaisistuntoihin;

11. pyytää Euroopan parlamenttia ja Yhdysvaltain kongressia harkitsemaan mahdollisuutta perustaa Yhdysvaltain kongressin yhteystoimisto Brysseliin;

12. kehottaa Euroopan parlamentin pääsihteeriä etenemään äärimmäisen kiireellisesti puhemiehistön 11. joulukuuta 2006 virkailijan lähettämisestä Washingtoniin yhteysvirkamieheksi tekemän päätöksen toimeenpanossa;

13. korostaa yhteisen henkilöstövaihto-ohjelman etuja ja kehottaa parlamentin pääsihteeriä tutkimaan yhdessä Yhdysvaltain edustajainhuoneen ja senaatin virkailijoiden kanssa parlamentin ja YK:n sihteeristön keskenään sopimaa henkilöstövaihtoa koskevaa yhteistä muistiota vastaavan muistion toteutettavuutta;

14. korostaa, että tätä transatlanttista kumppanuutta on tuettava osapuolten kansalaisyhteiskuntien syvemmällä ymmärtämisellä ja tiiviimmillä yhteyksillä; korostaa tarvetta lisätä molempien osapuolten vaihto-ohjelmia opiskelijoille, tutkijoille ja muille kansalaisyhteiskunnan toimijoille sen varmistamiseksi, että nykyiset ja tulevat sukupolvet syventävät keskinäistä ymmärtämystä ja sitoutuvat tähän kumppanuuteen; katsoo, että tälle aloitteelle olisi annettava sen tehokkaan kehityksen varmistamiseksi taustatukea EU:n vuoden 2010 talousarviosta ja asianomaisten Yhdysvaltain toimielinten talousarvioista;

15. on erittäin tyytyväinen amerikkalaista alkuperää olevien järjestöjen kasvavasta määrästä Brysselissä ja erityisesti näiden järjestöjen sitoutumisesta Euroopan unioniin, sen toimielimiin ja vahvistettuun EU:n ja Yhdysvaltain kumppanuuteen; korostaa, että eurooppalaisten järjestöjen on sitouduttava vastaavalla tavalla toimimaan Washington DC:ssä EU:n profiilin nostamiseksi ja transatlanttisia ja maailmanlaajuisia kysymyksiä koskevien eurooppalaisten näkökantojen esille tuomiseksi Yhdysvaltain poliittisessa yhteisössä; tiedostaa, että eurooppalaisilla toimielimillä ei usein ole vastaavia voimavaroja kuin niiden amerikkalaisilla kumppaneilla; ehdottaa tämän vuoksi rahoituksen lisäämistä ja sen kohdentamista ensisijaisesti sellaisille eurooppalaisten järjestöjen järjestämille hankkeille, jotka parantavat Euroopalle tärkeiden kysymysten ja näkökantojen tunnettavuutta ja ymmärtämystä Yhdysvalloissa;

16. kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja vahvistamaan yhteistyötään kulttuurin alalla ja jatkamaan kulttuurivaihdosta molemmille koituvien hyötyjen vaalimista ja edistämistä;

17. korostaa tiiviimmän yhteistyön tärkeyttä avaruusohjelmissa erityisesti ESA:n (Euroopan avaruusjärjestö) ja NASA:n välillä;

Maailmanlaajuiset haasteet

18. kehottaa molempia kumppaneita sitoutumaan käytännön monenvälisyyteen, johon osallistuu kehittyviä maita ja jossa yhteisvastuun hengessä kannetaan vastuu maailmanjärjestyksestä, kansainvälisen lainsäädännön kunnioittamisesta ja yhteisistä ongelmista; vaatii EU:ta ja Yhdysvaltoja lisäämään ponnistelujaan YK:n uudistusten toteuttamiseksi, mukaan luettuna YK:n turvallisuusneuvoston ja muiden maailmanlaajuiseen järjestelmään kuuluvien monenvälisten foorumien uudistaminen;

19. kehottaa molempia osapuolia edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista maailmassa yhtenä molempien osapuolten politiikan tärkeimmistä osa-alueista; korostaa tehokkaan koordinaation tarpeellisuutta ehkäisevässä diplomatiassa ja kriisidiplomatiassa sekä reagoitaessa pandemioihin ja humanitaarisiin katastrofeihin koordinoidulla ja tehokkaalla tavalla; kehottaa Yhdysvaltain uutta hallintoa ratifioimaan kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan Rooman peruskirjan ja liittymään siihen; toistaa vetoomuksensa kuolemantuomion poistamiseksi;

20. kehottaa molempia osapuolia toimimaan päättäväisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamisen puolesta erityisesti Afrikassa, joka ei saa joutua vaaraan taloudellisen kriisin vuoksi, sekä tutkimaan mahdollisuuksia koordinoituihin toimiin noilla alueilla; kehottaa molempia osapuolia täyttämään lupauksensa käyttää 0,7 prosenttia BKT:stään kehitysyhteistyöhön;

21. kehottaa molempia osapuolia yhteisesti johtamaan Washingtonin konferenssissa 15. marraskuuta 2008 käynnistettyjä monenvälisiä ponnisteluja vallitsevan talous- ja rahoituskriisin ratkaisemiseksi ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän, Maailmanpankin ja IMF:n uudistamiseksi ottamalla mukaan nousevan taloudet maat ja siten, että samalla torjutaan protektionismi ja edistetään WTO:n Dohan kierroksen onnistunutta päätökseen saattamista;

22. pitää tervetulleena Yhdysvaltain uuden presidentin voimakasta sitoutumista ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen; kehottaa Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja omaksumaan johtavan aseman ja pääsemään Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidettävässä konferenssissa kunnianhimoiseen sopimukseen vuoden 2012 jälkeisistä tavoitteista siten, että mukaan tulevat kaikki keskeiset kaasupäästöjä aiheuttavat maat, jotka velvoitetaan sitoviin keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteisiin;

23. kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja tiiviimpään yhteistyöhön energian alalla; vaatii, että etusijalle asetetaan niiden tuottajamaihin soveltamansa lähestymistavan tehokas koordinointi ja tarjonnan, lähteiden ja kuljetusten monipuolisuuden vahvistaminen; kannattaa tiiviimpää tieteellistä ja teknologista yhteistyötä energian ja energiatehokkuuden alalla;

24. kiinnittää huomiota NIC:n (National Intelligence Council) raporttiin "Global Trends 2025: A Transformed World", ja kehottaa puheenjohtajavaltio Tšekkiä ja puheenjohtajavaltio Ruotsia pyrkimään siihen, että luodaan NIC:n käyttämää analyysijärjestelmää vastaava järjestelmä, jotta voidaan yksilöidä tiiviissä yhteistyössä Euroopan unionin turvallisuustutkimusinstituutin (EUISS) kanssa pitkän aikavälin suuntauksia EU:n näkökulmasta, koska EU:n toimielimissä tarvitaan pitkän aikavälin strategista pohdintaa poliittisista kysymyksistä; on vakuuttunut siitä, että tämä askel mahdollistaa vuoropuhelun keskeisistä strategisista kysymyksistä, joita transatlanttinen kumppanuus kohtaa pitkällä aikavälillä;

Alueelliset kysymykset

25. korostaa, että Lähi-idän konfliktin rauhanomainen ja oikeudenmukainen ratkaiseminen on välttämätöntä, ja pitää tervetulleena sitä, että se muodostaa yhden Yhdysvaltain uuden hallinnon kiireellisimmistä painopisteistä; pyytää Yhdysvaltain hallintoa koordinoimaan toimet tiiviisti EU:n kanssa ja osallistumaan kvartetttiin; pitää tervetulleena entisen senaattorin George Mitchellin varhaista nimitystä Yhdysvaltain Lähi-idän erityislähettilääksi; korostaa, että molempien osapuolten olisi pyrittävä "tiekartan" ja Annapolisin konferenssin saavutusten perusteella tehostamaan neuvotteluja, joiden tavoitteena on kahden valtion ratkaisu; kehottaa molempia osapuolia tekemään tiivistä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on auttaa tekemään Gazan nykyisestä hauraasta tulitauosta vankka ja pysyvä ja saada mukaan alueelliset toimijat sekä auttaa saavuttamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1860 tavoitteet, kuten välittömän humanitäärisen hätäavun toimittaminen Gazan väestölle ja aseiden ja ammusten laittoman kaupan estäminen ja Gazan sulun purkamisen varmistaminen; vetoaa transatlanttisia kumppaneita tukemaan pyrkimyksiä saada aikaan Palestiinan sisäinen sovinto ja korostaa, että on tärkeää parantaa palestiinalaisten elinoloja sekä Länsirannalla että Gazassa ja huolehtia Gazan jälleenrakentamisesta;

26. vaatii EU:ta ja Yhdysvaltoja työskentelemään yhdessä uudistaakseen strategioitaan ihmisoikeuksien ja demokratian vahvistamiseksi Lähi-idässä perustaen toimintansa taloudelliseen valtaansa ja pehmeään vallankäyttöönsä alueella;

27. korostaa, että transatlanttisen yhteisön arvot, turvallisuus ja uskottavuus ovat panoksina Afganistanissa; kehottaa EU:ta, Yhdysvaltoja, Natoa ja YK:ta esittämään uuden yhteisen strategiakonseptin, jossa kattavasti integroidaan kansainvälisen osallistumisen komponentit, jotta voidaan lisätä turvallisuutta kaikilla alueilla, vahvistaa Afganistanin hallituksen instituutioita ja paikallisia instituutioita sekä tukea kansakunnan rakentamista ja hyvinvointia tiiviissä yhteistyössä naapurivaltioiden kanssa; katsoo, että lopullisena tavoitteena on oltava turvallisuutta ja vakautta koskevan vastuun vähittäinen luovuttaminen Afganistanin viranomaisille; palauttaa mieleen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1833 (2008), jossa kannustetaan kaikkia Afganistanin puolueita ja ryhmiä osallistumaan rakentavalla tavalla poliittiseen vuoropuheluun ja välttämään väkivaltaan turvautumista;

28. kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja kehittämään yhteisen Pakistan-strategian, jolla pyritään vahvistamaan maan demokraattisia instituutioita, oikeusvaltiota ja sen kykyä torjua terrorismia samalla kun kannustetaan Pakistania ottamaan osavastuu alueen vakaudesta, mukaan luettuna Afganistanin vastaisen rajan turvallisuus ja hallituksen täysi valvonta Pakistanin rajamaakunnissa ja heimoalueilla; pitää myönteisenä Richard Holbrooken nimitystä Pakistanin ja Afganistanin alueen erityislähettilääksi;

29. korostaa, että Iranin ydinohjelma vaarantaa ydinaseiden leviämättömyyttä koskevan järjestelmän ja alueen sekä maailman vakauden; tukee molempien osapuolten yhteistä tavoitetta, jolla pyritään Iranin kanssa neuvotteluratkaisuun noudattaen kaksitahoista vuoropuhelun ja pakotteiden strategiaa yhdessä muiden turvallisuusneuvoston jäsenten ja kansainvälisen atomienergiajärjestön kanssa; katsoo, että kaikki aloitteet, joita toinen osapuoli saattaa käynnistää Iranin suhteen, on tiiviisti koordinoitava osapuolten välillä luottamuksen ja avoimuuden hengessä; kehottaa transatlanttisia kumppaneita määrittelemään yhteisen Irania koskevan kannan mahdollisimman nopeasti ja odottamatta, että asia muuttuu kiireelliseksi;

30. pitää tervetulleena, että Yhdysvallat ja Irak ovat ratifioineet sopimuksen Yhdysvaltain joukkojen läsnäolosta Irakissa; korostaa EU:n valmiutta edelleen auttaa Irakin jälleenrakennuksessa erityisesti keskittymällä oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja valtiollisten instituutioiden lujittamiseen sekä taloudellisen kehityksen auttamiseen ja Irakin integroimiseen takaisin maailmantalouteen; kehottaa osapuolia jatkamaan koordinoitujen ponnistelujen avulla työtä Irakin hallituksen ja YK:n kanssa, jotta voidaan tukea vakautta ja kansallista sovintoa sekä edistää Irakin yhtenäisyyttä ja riippumattomuutta;

31. kehottaa molempia osapuolia tiiviisti koordinoimaan Venäjää koskevat politiikkansa; on tietoinen Venäjän merkityksestä naapurimaana, Venäjän ja EU:n keskinäisestä riippuvuudesta ja Venäjän roolista merkittävänä alueellisena ja maailmanpoliittisena toimijana; korostaa että on tärkeää kehittää Venäjän kanssa rakentavaa yhteistyötä asioissa, jotka koskevat yhteisiä haasteita, uhkia ja mahdollisuuksia, kuten turvallisuutta, aseistariisuntaa ja ydinaseiden leviämisen estämistä, noudattaen demokraattisia periaatteita, ihmisoikeusnormeja ja kansainvälistä oikeutta; korostaa tässä yhteydessä tarvetta lujittaa transatlanttisten kumppaneiden ja Venäjän keskinäistä luottamusta ja tehostaa yhteistyötä Nato–Venäjä-neuvostossa; kehottaa molempia transatlanttisia kumppaneita tiiviisti koordinoimaan tapansa suhtautua kaikkiin Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin muutoksiin noudattaen samalla ETYJin periaatteita ja säilyttäen Naton yhtenäisyys; katsoo, että tämän arkkitehtuurin, johon sisältyvät myös sellaiset järjestelyt kuin tavanomaisten aseiden rajoittamista Euroopassa koskeva sopimus, kehitystä on tarkasteltava keskustellen niin Venäjän kuin muiden EU:n ulkopuolisten ETYJ:n jäsenvaltioiden kanssa;

32. pitää myönteisinä Yhdysvaltain varapresidentin Joe Bidenin Euroopan turvallisuuskonferenssissa Münchenissä äskettäin antamia lausuntoja, joissa tämä ilmoitti Yhdysvaltain aikovan jatkaa neuvottelujaan Nato-liittolaistensa ja Venäjän kanssa Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmästä ja totesi lisäksi, että uusi hallinto tarkastelisi järjestelmän kustannuksia ja tehokkuutta; panee merkille Venäjältä kantautuneen tietoja, että se keskeyttäisi suunnitelmansa sijoittaa lyhyen kantaman Iskander-ohjuksia Kaliningradiin;

33. kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja kehittämään yhteisen strategian Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluville kuudelle Itä-Euroopan valtiolle (Moldova, Ukraina, Georgia, Armenia, Azerbaidžan, Valko-Venäjä), jotta saataisiin tuntuvia ja kestäviä tuloksia uuden itäisen kumppanuuden ja Mustanmeren synergian täytäntöönpanossa;

34. kehottaa molempia osapuolia kiinnittämään erityistä huomiota Latinalaiseen Amerikkaan ja erityisesti sen alueellisiin järjestöihin ja koordinoimaan ponnistelunsa, jotta voidaan lujittaa demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, hyvää hallintoa, köyhyyden torjumista, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista, markkinataloutta, oikeusvaltiota, mukaan luettuna organisoidun rikollisuuden ja huumekaupan torjunta, sekä alueellisen integraation tukemista ja ilmastonmuutokseen liittyvää yhteistyötä;

35. suosittelee myös yhteistä tapaa suhtautua muihin tärkeisiin maailmanpoliittisiin toimijoihin, kuten Kiinaan, Intiaan tai Japaniin, sekä Saharan eteläpuolisen Afrikan erilaisiin kriiseihin ja ongelmiin;

Puolustus, asevalvonta ja turvallisuusasiat

36. korostaa Naton merkitystä transatlanttisen turvallisuuden kulmakivenä; pitää tervetulleena Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 tekemää päätöstä EU:n ja Naton strategisen kumppanuuden vahvistamisesta, ja kehottaa molempia osapuolia nopeuttamaan EU:n ja Naton korkean tason ryhmän muodostamista, jotta voidaan parantaa näiden kahden organisaation välistä yhteistyötä; ehdottaa, että euroatlanttisesta turvallisuusstrategiasta järjestetään keskusteluja, joissa voitaisiin määritellä yhteiset turvallisuutta koskevat huolenaiheet ja edut;

37. korostaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kasvavaa merkitystä sekä tarvetta edelleen parantaa Euroopan siviili- ja sotilasvalmiuksia; pitää tervetulleena Bukarestissa huhtikuussa 2008 pidetyssä Nato-huippukokouksessa annettua tunnustusta Euroopan puolustuskyvyn parantamisen merkitykselle transatlanttisen turvallisuuden vahvistamisen kannalta;

38. kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja omaksumaan kaikilla kansainvälisillä foorumeilla ja erityisesti YK:ssa yhteisen strategian, joka koskee joukkotuhoaseiden ja tavanomaisten aseiden vähentämistä; kehottaa Yhdysvaltain uutta hallitusta käynnistämään Venäjän kanssa mahdollisimman pian uudelleen neuvottelut asevalvonnasta ja aseistariisunnasta ja jatkamaan näiden kahden maan nykyisiä kahdenvälisiä sopimuksia; korostaa, että tarvitaan tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa edistyminen ennen vuonna 2010 pidettävää ydinaseiden leviämisen estämisestä tehdyn sopimuksen tarkistamiskonferenssia ja pitää tervetulleena Yhdysvaltain uuden presidentin sitoutumista kattavan ydinkoekieltosopimuksen ratifiointiin;

39. korostaa, että on tärkeää vahvistaa transatlanttista yhteistyötä pyrittäessä torjumaan terrorismia kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia täydellisesti kunnioittaen sekä tukea YK:n roolia tämän uhan torjunnassa; korostaa tarvetta tehdä tiivistä yhteistyötä, kun panttivankien henki on vaarassa;

40. pitää myönteisenä Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman päätöstä sulkea Guantánamon pidätyskeskus ja muita asiaan liittyviä toimeenpanomääräyksiä laillisista kuulusteluista ja CIA:n pidätyskeskuksista ja kehottaa Yhdysvaltain hallintoa sulkemaan kaikki mahdolliset Yhdysvaltain ulkopuolella sijaitsevat pidätyskeskukset, jotka eivät ole kansainvälisen oikeuden mukaisia, ja luopumaan yksiselitteisesti poikkeuksellista luovuttamista koskevasta politiikastaan; kehottaa jäsenvaltioita Yhdysvaltain hallinnon niin pyytäessä tekemään yhteistyötä tapauskohtaisten ratkaisujen aikaansaamiseksi asiassa, joka koskee myöntymistä joidenkin Guantánamon vankien sijoittamiseen EU:n alueelle, ja noudattamaan samalla jäsenvaltioiden lojaalin yhteistyön velvollisuutta kuulla toisiaan asian mahdollisista vaikutuksista yleiseen turvallisuuteen koko EU:n alueella;

41. korostaa, että on tärkeää saattaa välittömästi voimaan EU:n ja Yhdysvaltain luovutus- ja oikeusapusopimus, ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet sitä, tekemään sen mahdollisimman pian;

42. korostaa, että tietojen vaihto on arvokas väline terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden kansainvälisessä torjunnassa, mutta korostaa, että sen on tapahduttava asianmukaisessa oikeuskehyksessä, jolla taataan kansalaisvapauksien riittävä suojelu, mukaan luettuna oikeus yksityisyyteen, ja että sen olisi perustuttava sitovaan kansainväliseen sopimukseen, kuten sovittiin EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksessa vuonna 2008;

43. suhtautuu myönteisesti siihen, että viisumivapausohjelmaa on äskettäin laajennettu koskemaan seitsemää uutta EU:n jäsenvaltiota; pyytää kuitenkin Yhdysvaltoja poistamaan viisumivaatimuksen lopuilta viideltä jäsenvaltiolta ja kohtelemaan kaikkia EU:n kansalaisia yhdenvertaisesti ja täyden vastavuoroisuuden pohjalta; kehottaa komissiota käsittelemään tätä asiaa kiireellisesti Yhdysvaltain uuden hallinnon kanssa;

44. katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltain tiivis yhteistyö oikeus- ja sisäasiain alalla on myös tarpeen, jotta voidaan vähitellen rakentaa transatlanttinen vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alue;

Taloudelliset ja kaupalliset kysymykset

45. kehottaa kumppaneita käyttämään hyväkseen TTN:n koko potentiaalia, jotta voidaan voittaa taloudellisen integraation nykyiset esteet ja saavuttaa yhdennetyt transatlanttiset markkinat vuoteen 2015 mennessä; vaatii Euroopan komissiota Euroopan parlamentin vuoden 2007 talousarviossaan vahvistaman ja rahoittaman tutkimuksen perusteella laatimaan yksityiskohtaiset toimintaohjeet jäljellä olevista poistettavista esteistä tavoiteajankohdan saavuttamiseksi;

46. korostaa, että on tärkeää käyttää TTN:ää myös osapuolten makrotaloudellisen yhteistyön kehyksenä, ja kannustaa toimivaltaisia rahapoliittisia instituutioita vahvistamaan keskinäistä koordinaatiotaan;

47. pitää myönteisenä transatlanttisen taloudellisen yhdentymisen edistämisessä viime kuukausina tapahtunutta edistystä; katsoo erityisesti, että parantuneen yhteistyön ansiosta on jo saavutettu huomattavaa edistystä investointien, tilinpäätösstandardien, sääntelykysymysten, tuontituotteiden turvallisuuden ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisen kaltaisilla aloilla ja että tätä yhteistyötä on jatkettava;

48. katsoo samanaikaisesti, että transatlanttisen talousyhteistyön vastuullisuutta, avoimuutta ja ennakoitavuutta on lisättävä; katsoo, että avaintoimijoiden olisi sovittava kokousten aikatauluista, esityslistoista, etenemissuunnitelmista ja edistymiskertomuksista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että ne olisi julkaistava Internetissä;

49. katsoo, että Yhdysvalloilla ja Euroopan unionilla on paljon potentiaalia esittää yhteisiä kannanottoja ja tehdä yhdessä aloitteita kansainvälisillä foorumeilla, koska niillä on monia yhteisiä kauppaan liittyviä intressejä, kuten raaka-aineiden syrjimätön saanti maailmanmarkkinoilla, teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano sekä maailmanlaajuinen patenttien yhdenmukaistaminen; katsoo, että olisi molempien osapuolten edun mukaista hyödyntää tätä potentiaalia paremmin;

50. oli huolissaan Yhdysvaltojen uudesta kauppaa estävästä elvytyspakettia koskevasta lakiehdotuksesta ja panee merkille, että sitä on muutettu WTO:n sääntöjen mukaiseksi, ja painottaa, että on ehdottoman välttämätöntä vastata nykyiseen kriisiin yhdessä eikä toteuttaa toimia, jotka johtavat eristäytymiseen;

51. vaatii rahoitusmarkkinoiden asteittaista yhdentämistä vastavuoroisen tunnustamisen sekä nykyisten sääntelyjärjestelmien tietynasteisen lähentämisen ja mahdollisuuksien mukaan satunnaisten erivapauksien käyttöönoton kautta; katsoo, että vapaa pääsy markkinoille, sääntöjen mukauttaminen maailmanlaajuisiin standardeihin, niiden yhdenmukainen soveltaminen ja jatkuva vuoropuhelu markkinatoimijoiden kanssa ovat onnistuneen yhdentymisen perusperiaatteita; kehottaa sekä Yhdysvaltain että Euroopan unionin viranomaisia olemaan asettamatta esteitä ulkomailta tuleville sijoituksille ja antamatta säännöksiä, joilla on ekstraterritoriaalinen vaikutus, ilman aiempaa kuulemista ja sopimista asiasta;

52. kannattaa sijoituksia ja transatlanttisten rahoituspalvelujen tarjoamista vaikeuttavien esteiden poistamista sekä Yhdysvaltain ja Euroopan unionin markkinoiden entistä parempaa yhdentymistä, jotta ne voivat paremmin kilpailla kehittyvien markkinoiden kanssa edellyttäen, että käyttöön otetaan toiminnan vakautta koskevat tyydyttävät säännöt, jotta voidaan estää Atlantin toiselta puolelta tulevaa kriisiä leviämästä sen toiselle puolelle;

53. korostaa, että rahoituspalvelumarkkinoiden yhdentyminen ilman sääntelyjärjestelmän ja valvontasääntöjen samanaikaista tarkistamista vähentäisi viranomaisten mahdollisuuksia tehokkaaseen valvontaan; katsoo täten, että on otettava käyttöön sääntöjä, joiden avulla taataan kilpailu, lisätään rahoitustuotteiden, -laitosten ja -markkinoiden avoimuutta sekä vahvistetaan yhteisiä riskienhallintastandardeja viime marraskuussa pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa tehdyn sopimuksen mukaisesti;

54. tunnustaa, että Yhdysvaltain valvontaviranomaiset ovat edistyneet Basel II -sopimusten täytäntöönpanossa suurten pankkien osalta, mutta pitää valitettavana, että jäljellä on poikkeamia, jotka on korjattava, koska niistä aiheutuu lisävelvoitteita eurooppalaisten pankkien yhdysvaltalaisille tytäryrityksille, joiden kilpailuasema täten heikkenee, ja panee merkille, että jäljellä on edelleen eräitä kysymyksiä (rahoitusholdingyhtiöt ja pienet pankit), jotka on ratkaistava mahdollisimman pian; kannustaa Yhdysvaltain kongressia täten harkitsemaan entistä johdonmukaisempaa pankki- ja vakuutusalojen valvontarakennetta, jonka avulla voidaan helpottaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välistä koordinointia;

55. pyytää lisäämään yhteistyötä valvontaviranomaisten välillä, jotta voidaan valvoa rajatylittävien ryhmittymien toimintaa ja estää läpinäkymättömille ja yhteistyöhaluttomille lainkäyttöalueille sijoittautuneiden ryhmittymien toiminta, ja pyytää lakkauttamaan veroparatiisit;

56. kehottaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltain viranomaisia sääntelemään luottoluokituslaitoksia yhteisten periaatteiden ja menetelmien mukaisesti, jotta voidaan palauttaa luottamus luokituksiin ja varmistaa niiden luotettavuus; muistuttaa kuitenkin, että Euroopan unionin on kehitettävä oma sääntelyjärjestelmä, sillä Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisen (Securities and Exchange Commission) hyväksymien sääntöjen ekstraterritoriaalista soveltamista Euroopan markkinoilla toimiviin yhdysvaltalaisiin laitoksiin ei voida hyväksyä;

57. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että alullepanevat luottolaitokset on velvoitettava pitämään hallussaan osa luotoista, jotta ne voidaan pakottaa kantamaan osa siirretyistä riskeistä; toivoo, että tätä kysymystä käsitellään transatlanttisen vuoropuhelun yhteydessä yhtäläisten edellytysten säilyttämiseksi kansainvälisellä tasolla ja systeemiriskien rajoittamiseksi maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla; katsoo, että valtioiden omistamia sijoitusyhtiöitä varten olisi hyväksyttävä käytännesäännöt;

58. pyytää uutta kongressia muuttamaan Yhdysvaltain lainsäädäntöä saapuvan rahdin 100-prosenttisesta läpivalaisusta ja kehottaa sitä tekemään tiivistä yhteistyötä EU:n kanssa todellisiin riskeihin perustuvan monitasoisen lähestymistavan toteuttamisen varmistamiseksi; huomauttaa, että turvallinen kauppa on erityisen tärkeää yhä yhdentyneemmässä maailmantaloudessa, mutta katsoo, että tämä tehoton toimenpide muodostaa uuden mahdollisen kaupan esteen, josta aiheutuu huomattavia kustannuksia taloudellisille toimijoille ja joka ei lisää mitenkään toimitusketjun turvallisuutta;

59. katsoo, että TTN voisi auttaa järjestämällä rahdin 100-prosenttista läpivalaisua käsitteleviä seminaareja Brysselissä ja Washingtonissa, jotta lujitetaan EU:n ja Yhdysvaltain lainsäätäjien molemminpuolista ymmärtämystä ja edistetään sellaisen ratkaisun löytämistä ajoissa tähän ongelmaan, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä;

60. suosittaa, että TTN:n seuraavassa kokouksessa keskusteltaisiin siitä, olisiko hyödyllistä käsitellä TTN:ssä enemmän teknisiä kysymyksiä ja onko EU:n ja Yhdysvaltojen tiiviimpi yhteistyö olennaisen tärkeää toimivan päästöraja- ja päästökauppajärjestelmän luomiseksi; suosittaa, että energiavaltaisiin teollisuuden aloihin sovellettavia olemassa olevia yhteisiä kansainvälisiä kriteerejä kehitettäisiin tai että ne integroitaisiin TTN-prosessiin;

°

° °

61. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Amerikan Yhdysvaltain presidentille ja kongressille.

(1)

EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 226 ja 235.

(2)

EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 670.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0256.


kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO (3.2.2009)

ulkoasiainvaliokunnalle

transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltojen vaalien jälkeen

(2008/2199(INI))

Valmistelija: Godelieve Quisthoudt-Rowohl

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   on vakuuttunut, että transatlanttinen talousneuvosto (TTN) voisi jatkossa olla sopivin väline transatlanttisten taloussuhteiden hoitamiseen, ja korostaa, että sen toimintaa on jatkettava, kehitettävä ja vahvistettava transatlanttisia markkinoita koskevan tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvalloissa tammikuussa 2009 tapahtuvan hallinnon vaihdoksen ja myöhemmin samana vuonna tehtävän uuden Euroopan komission nimittämisen jälkeen;

2.   katsoo, että Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välinen transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu (TLD) on jo lisännyt merkittävästi molemminpuolista ymmärtämystä monista kumpaakin osapuolta huolestuttavista asioista, taloussuhteisiin ja kansainväliseen kauppaan liittyvät kysymykset mukaan lukien; katsoo tässä yhteydessä, että äskettäisten kongressivaalien ja tulevien Euroopan parlamentin vaalien pitäisi antaa sysäys näiden suhteiden tiivistämiselle ja syventämiselle;

3.   antaa tunnustusta ja arvoa nykyisille järjestelyille, joiden ansiosta sidosryhmät voivat osallistua transatlanttisen talousneuvoston toimintaan neuvoa-antavassa ominaisuudessa, mutta korostaa, että on valmisteltava virallisemman aseman antamista EU:n ja Yhdysvaltojen lainsäätäjille, jotka ovat yhdessä toimeenpanoviranomaisten kanssa vastuussa monien välttämättömien päätösten tekemisestä; pitää tältä osin myönteisenä äskettäistä aloitetta laajentaa transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua koskemaan Yhdysvaltojen senaatin jäseniä ja niin EY:n kuin Yhdysvaltojenkin edustajien myönteistä reaktiota TTN:n joulukuisessa kokouksessa Washingtonissa vaatimuksiin, jotka koskevat vahvistetun transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun tiiviimpää yhdentämistä TTN-prosessiin;

4.   katsoo samanaikaisesti, että transatlanttisen talousyhteistyön vastuullisuutta, avoimuutta ja ennakoitavuutta on lisättävä; avaintoimijoiden olisi sovittava kokousten aikatauluista, esityslistoista, etenemissuunnitelmista ja edistymiskertomuksista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ne olisi julkaistava Internetissä;

5.   katsoo, että Yhdysvalloilla ja Euroopan unionilla on paljon potentiaalia esittää yhteisiä kannanottoja ja tehdä yhdessä aloitteita kansainvälisillä foorumeilla, koska niillä on monia yhteisiä kauppaan liittyviä etuja, kuten raaka-aineiden syrjimätön saanti maailmanmarkkinoilla, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen sekä maailmanlaajuinen patenttien yhdenmukaistaminen; katsoo, että olisi molempien osapuolten edun mukaista hyödyntää tätä potentiaalia paremmin;

6.   pitää myönteisenä transatlanttisen taloudellisen yhdentymisen edistämisessä viime kuukausina tapahtunutta edistystä; katsoo erityisesti, että parantuneen yhteistyön ansiosta on jo saavutettu huomattavaa edistystä investointien, tilinpäätösstandardien, sääntelykysymysten ja tuontituotteiden turvallisuuden kaltaisilla aloilla ja että tätä yhteistyötä on jatkettava; katsoo, että kaupan herkkiä aloja, kuten kosmetiikkaa ja siipikarjaa, koskevasta työstä on keskusteltava jo varhaisessa vaiheessa ja jatkuvasti toimeenpanoviranomaisten ja lainsäätäjien kesken;

7.   muistuttaa, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen olisi ajettava yhteisiä kauppaetujaan monenvälisellä tasolla mikäli mahdollista; katsoo lisäksi, että kauppaa koskevissa ja poliittisissa muissa kysymyksissä olisi kahdenvälisten etujen kyseessä ollessa kunnioitettava kolmansien maiden oikeutta omiin säännöksiin;

8.   pyytää uutta kongressia muuttamaan Yhdysvaltojen lainsäädäntöä saapuvan rahdin 100-prosenttisesta läpivalaisusta ja kehottaa sitä tekemään tiivistä yhteistyötä EU:n kanssa todellisiin riskeihin perustuvan monitasoisen lähestymistavan toteuttamisen varmistamiseksi; huomauttaa, että turvallinen kauppa on erityisen tärkeää yhä yhdentyneemmässä maailmantaloudessa, mutta katsoo, että tämä tehoton toimenpide muodostaa uuden mahdollisen kaupan esteen, josta aiheutuu huomattavia kustannuksia taloudellisille toimijoille ja joka ei lisää mitenkään toimitusketjun turvallisuutta;

9.   katsoo, että TTN voisi auttaa järjestämällä rahdin 100-prosenttista läpivalaisua käsitteleviä seminaareja Brysselissä ja Washingtonissa, jotta lujitetaan EU:n ja Yhdysvaltojen lainsäätäjien molemminpuolista ymmärtämystä ja edistetään sellaisen ratkaisun löytämistä ajoissa tähän ongelmaan, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä;

10. katsoo, että uuden parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin pitäisi tarkastella kahdenvälisiä kauppaneuvotteluja uudelleen pyrkimyksenään lisätä yksimielisyyttä keskeisissä kysymyksissä;

11. panee merkille Euroopan unionin ja Meksikon välisen vapaakauppasopimuksen myönteiset vaikutukset; toteaa, että kauppa on lisääntynyt 25 prosenttia sopimuksen voimaantulon jälkeen ja että molemmat osapuolet ovat vapauttaneet kauppaa laajasti; panee myös merkille, että Kanada ja EU ovat kiinnostuneita keskinäisestä vapaakauppasopimuksesta ja kannustaa siksi komissiota ja Yhdysvaltojen uutta hallitusta aloittamaan vakavissaan neuvottelut Euroopan unionin ja NAFTA:n välisen vapaakauppasopimuksen aikaan saamiseksi;

12. suosittaa, että TTN:n seuraavassa kokouksessa keskusteltaisiin siitä, olisiko hyödyllistä käsitellä TTN:ssä enemmän teknisiä kysymyksiä ja onko EU:n ja Yhdysvaltojen tiiviimpi yhteistyö olennaisen tärkeää toimivan päästöraja- ja päästökauppajärjestelmän luomiseksi; suosittaa, että energiavaltaisiin teollisuuden aloihin sovellettavia olemassa olevia yhteisiä kansainvälisiä kriteerejä kehitettäisiin tai että ne integroitaisiin TTN-prosessiin;

13. katsoo, että TLD:n olisi seuraavassa kokouksessaan, joka pidetään Prahassa huhtikuussa 2009, arvioitava TTN:n työtä ja kehitettävä menetelmä, jolla TLD:n osuutta TTN-prosessissa lisätään;

14. on huolissaan Yhdysvaltojen uudesta kauppaa estävästä 819 miljardin dollarin elvytyspakettia koskevasta lakiehdotuksesta; toteaa, että jotkut tämän lakiehdotuksen kohdat eivät näytä olevan WTO:n sääntöjen mukaisia ja painottaa, että on ehdottoman välttämätöntä vastata nykyiseen kriisiin yhdessä eikä toteuttaa toimia, jotka johtavat eristäytymiseen;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.2.2009

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

2

7

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Francisco Assis, Christofer Fjellner, Glyn Ford, Béla Glattfelder, Ģirts Valdis Kristovskis, Alain Lipietz, Marusya Ivanova Lyubcheva, Erika Mann, David Martin, Vural Öger, Georgios Papastamkos, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Tokia Saïfi, Peter Šťastný, Gianluca Susta, Corien Wortmann-Kool

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jean-Pierre Audy, Javier Moreno Sánchez, Frithjof Schmidt, Hannu Takkula, Zbigniew Zaleski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Richard Corbett, Roselyne Lefrançois, Véronique Mathieu, Zita Pleštinská, Paul Rübig, Struan Stevenson, Anna Záborská


talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (5.2.2009)

ulkoasiainvaliokunnalle

transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen

(2008/2199(INI))

Valmistelija: José Manuel García-Margallo y Marfil

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   toteaa, että transatlanttiset markkinat ovat maailman suurin ja yhdentynein mutteivät enää dynaamisin talousalue, joten on syytä vahvistaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltain strategista kumppanuutta kilpailukyvyn parantamiseksi sekä kaupan ja sijoitusten esteiden poistamiseksi transatlanttisen taloudellisen yhdentymisen edistämisen kehyksessä tehdyn sopimuksen mukaisesti;

2.   toteaa myös, että nykyinen rahoituskriisi johtuu muun muassa maailmanlaajuisesta makrotalouden epätasapainosta, joten on suositeltavaa käydä rahapoliittista vuoropuhelua komission, Yhdysvaltain toimivaltaisten viranomaisten sekä Yhdysvaltain kongressin ja Euroopan parlamentin talousasioiden valiokuntien välillä ennen Yhdysvaltain ja Euroopan unionin vuotuisia huippukokouksia ja niiden jälkeen;

3.   toteaa, että rahoituskriisi on tuonut esille Yhdysvaltain ja Euroopan unionin rahoitusmarkkinoiden läheisen suhteen eli osoittanut vääräksi teesin, jonka mukaan markkinat eivät ole kytköksissä toisiinsa (decoupling), ja kehottaa vahvistamaan vuoropuhelua kyseisten maiden viranomaisten välillä sekä tarkistamaan sääntely- ja valvontajärjestelmiä;

4.  vaatii markkinoiden asteittaista yhdentymistä vastavuoroisen tunnustamisen sekä nykyisten sääntelyjärjestelmien tietynasteisen lähentämisen ja mahdollisuuksien mukaan satunnaisten erivapauksien käyttöönoton kautta; katsoo, että vapaa pääsy markkinoille, sääntöjen mukauttaminen maailmanlaajuisiin standardeihin, niiden yhdenmukainen soveltaminen ja jatkuva vuoropuhelu markkinatoimijoiden kanssa ovat onnistuneen yhdentymisen perusperiaatteita; kehottaa sekä Yhdysvaltain että Euroopan unionin viranomaisia välttämään ulkomailta tulevien sijoitusten esteitä ja ekstraterritoriaalisesti sovellettavaa lainsäädäntöä ilman aiempaa kuulemista ja sopimusta.

5.   kannattaa sijoituksia ja transatlanttisten rahoituspalvelujen tarjoamista vaikeuttavien esteiden poistamista sekä Yhdysvaltain ja Euroopan unionin markkinoiden entistä parempaa yhdentymistä, jotta ne voivat paremmin kilpailla kehittyvien markkinoiden kanssa edellyttäen, että käyttöön otetaan toiminnan vakautta koskevat tyydyttävät säännöt, jotta voidaan estää Atlantin toiselta puolelta tulevaa kriisiä leviämästä sen toiselle puolelle;

6.  korostaa, että rahoituspalvelumarkkinoiden yhdentyminen ilman sääntelyjärjestelmän ja valvontasääntöjen samanaikaista tarkistamista vähentäisi viranomaisten mahdollisuuksia tehokkaaseen valvontaan; katsoo täten, että on otettava käyttöön sääntöjä, joiden avulla taataan kilpailu, lisätään rahoitustuotteiden, -laitosten ja -markkinoiden avoimuutta sekä vahvistetaan yhteisiä riskienhallintastandardeja viime marraskuussa pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa tehdyn sopimuksen mukaisesti;

7.  tunnustaa, että Yhdysvaltain valvontaviranomaiset ovat edistyneet Basel II -sopimusten täytäntöönpanossa suurten pankkien osalta, mutta pitää valitettavana, että jäljellä on poikkeamia, jotka on korjattava siltä osin kuin niistä aiheutuu lisävelvoitteita sellaisten eurooppalaisten pankkien yhdysvaltalaisille tytäryrityksille, joiden kilpailuasema heikkenee, ja että jäljellä on myös eräitä kysymyksiä (rahoitusholdingyhtiöt ja pienet pankit), jotka on ratkaistava mahdollisimman pian. kannustaa Yhdysvaltain kongressia täten harkitsemaan entistä johdonmukaisempaa pankki- ja vakuutusalojen valvontarakennetta, jonka avulla voidaan helpottaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välistä koordinointia;

8.   pyytää lisäämään yhteistyötä valvontaviranomaisten välillä, jotta voidaan valvoa rajatylittävien ryhmittymien toimintaa ja estää läpinäkymättömille ja yhteistyöhaluttomille lainkäyttöalueille sijoittautuneiden ryhmittymien toiminta, ja pyytää lakkauttamaan veroparatiisit;

9.   huomauttaa, että vaikka kirjanpitostandardien lähentäminen parantaa sijoittajille tiedottamista ja helpottaa valvontaa, se ei riitä ja ettei Yhdysvallat sen vuoksi saa käyttää tätä kriisiä verukkeena lykätäkseen IFRS-standardien (International Financial Reporting Standards) täysimääräistä käyttöönottoa keskipitkällä aikavälillä;

10. kehottaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltain viranomaisia sääntelemään luottoluokituslaitoksia yhteisten periaatteiden ja menetelmien mukaisesti, jotta voidaan palauttaa luottamus luokituksiin ja varmistaa niiden luotettavuus; muistuttaa kuitenkin, että Euroopan unionin on kehitettävä oma sääntelyjärjestelmä, sillä Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisen (Securities and Exchange Commission) hyväksymien sääntöjen ekstraterritoriaalista soveltamista Euroopan markkinoilla toimiviin yhdysvaltalaisiin laitoksiin ei voida hyväksyä;

11. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että alullepanevat luottolaitokset on velvoitettava pitämään hallussaan osa luotoista, jotta ne voidaan pakottaa kantamaan osa siirretyistä riskeistä; toivoo, että tätä kysymystä käsitellään transatlanttisen vuoropuhelun yhteydessä yhtäläisten edellytysten säilyttämiseksi kansainvälisellä tasolla ja systeemiriskien rajoittamiseksi maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla; katsoo, että valtioiden omistamia sijoitusyhtiöitä varten olisi hyväksyttävä käytännesäännöt;

12. pyytää ottamaan käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmiä ja kriisikomiteoita, joiden jäseninä ovat Euroopan unionin ja Yhdysvaltain toimivaltaiset viranomaiset, jotta tarvittavat kiireelliset toimenpiteet voidaan toteuttaa oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti; korostaa transatlanttista lähentymistä tässä päätöslauselmassa tarkoitetuissa asioissa koskevien ehdotusten osalta, että on tarpeen vahvistaa neuvottelukehys, jotta voidaan tulevaisuudessa välttää vastaavanlaiset tekijät kuin ne, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen eli yhdysvaltalaiseen kriisiin, joka on samalla ajanut kriisiin Euroopan unionin talouden;

13. pyytää käynnistämään yhteisen keskustelun Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankkiryhmän uudistuksista, jotta kyseisiä uudistuksia käsitteleville eri foorumeille voidaan tehdä yhteisiä ehdotuksia ja näin saada aikaan tehokas järjestelmä maailmanlaajuista rahoitusvalvontaa ja yhteisvastuullisuutta varten kriisin aikana;

14. katsoo, että olisi määriteltävä Euroopan unionin ja Yhdysvaltain yhteinen toimintakehys uutta puhdasta teknologiaa koskevien investointien alalla, sillä tällaisen strategian avulla voitaisiin paitsi puuttua ilmastonmuutosta koskevaan ongelmaan myös luoda uusia työpaikkoja.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.2.2009

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Paolo Bartolozzi, Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Jonathan Evans, Elisa Ferreira, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Robert Goebbels, Louis Grech, Benoît Hamon, Gunnar Hökmark, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Othmar Karas, Wolf Klinz, Andrea Losco, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Gay Mitchell, Sirpa Pietikäinen, Heide Rühle, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Peter Skinner, Margarita Starkevičiūtė, Ieke van den Burg

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Werner Langen, Thomas Mann, Bilyana Ilieva Raeva, Margaritis Schinas, Eva-Riitta Siitonen


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

24.2.2009

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

44

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Vittorio Agnoletto, Angelika Beer, Bastiaan Belder, Elmar Brok, Marco Cappato, Philip Claeys, Maciej Marian Giertych, Ana Maria Gomes, Klaus Hänsch, Anna Ibrisagic, Maria Eleni Koppa, Vytautas Landsbergis, Francisco José Millán Mon, Pasqualina Napoletano, Janusz Onyszkiewicz, Justas Vincas Paleckis, Ioan Mircea Paşcu, João de Deus Pinheiro, Hubert Pirker, Pierre Pribetich, Flaviu Călin Rus, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Saryusz-Wolski, György Schöpflin, István Szent-Iványi, Charles Tannock, Geoffrey Van Orden, Andrzej Wielowieyski, Luis Yañez-Barnuevo García, Zbigniew Zaleski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Maria Badia i Cutchet, Andrew Duff, James Elles, Pierre Jonckheer, Evgeni Kirilov, Alexandru Nazare, Antolín Sánchez Presedo, Adrian Severin, Jean Spautz

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Carlos Coelho, Pilar del Castillo Vera, Cristina Gutiérrez-Cortines, Manolis Mavrommatis, José Javier Pomés Ruiz, José Ribeiro e Castro, Ewa Tomaszewska

Päivitetty viimeksi: 12. maaliskuuta 2009Oikeudellinen huomautus