MIETINTÖ kauppa- ja taloussuhteista Turkin kanssa

17.8.2010 - (2009/2200(INI))

Kansainvälisen kaupan valiokunta
Esittelijä: Metin Kazak

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kauppa- ja taloussuhteista Turkin kanssa

(2009/2200(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission laatiman Turkkia koskevan vuoden 2009 edistymiskertomuksen (SEC(2009)1334),

–   ottaa huomioon 12. syyskuuta 1963 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Turkin assosiaatiosopimuksen,

–   ottaa huomioon sopimukseen 23. marraskuuta 1970 liitetyn lisäpöytäkirjan ja etenkin sen 41 artiklan 1 kohdan (vallitsevan tilan säilyttämiseen liittyvä lauseke),

–   ottaa huomioon EY–Turkki-assosiaationeuvoston 19. syyskuuta 1980 tekemän päätöksen N:o 1/80,

–   ottaa huomioon tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22. joulukuuta 1995 tehdyn EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 (96/142/EY),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen neljästä perusvapaudesta antamat tuomiot, erityisesti tapauksissa Demirel, Sevince, Savas, Abatay-Sahin, Tum-Dari ja Soysal,

–   ottaa huomioon vuonna 2007 julkaistun viimeisimmän Turkkia koskevan WTO:n kauppapoliittisen maatutkinnan,

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista,

–   ottaa huomioon kyseisen politiikkayksikön tekemän analyysin liittymistä valmistelevan tukivälineen yhteydessä laaditusta Turkkia koskevasta vuoden 2009 ohjelmasta vuoden 2009 laajentumispaketin yhteydessä,

–   ottaa huomioon neuvoston 11. joulukuuta 2006 tekemät päätelmät,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0238/2010),

A. ottaa huomioon, että tulliliitto Turkin kanssa on edelleen pisimmälle meneviä ja läheisimpiä kauppasuhteita, joita EU:lla on kolmannen maan kanssa,

B.  ottaa huomioon, että Turkki on Maailmanpankin tilastojen mukaan maailman 17. suurin talous ja että se on Euroopan kuudenneksi suurin talous, jonka viennistä teollisuustuotteiden osuus on yli 90 prosenttia; ottaa huomioon, että Turkki oli 20. tilalla suorien ulkomaisten investointien kohteiden luettelossa ja että suorat ulkomaiset investoinnit Turkissa olivat 18 miljardia vuonna 2008,

C. ottaa huomioon, että Turkista on tullut EU:n seitsemänneksi suurin kauppakumppani ja että EU on Turkin suurin kauppakumppani,

D. ottaa huomioon, että Turkin vienti Euroopan unioniin on 33,6 miljardia euroa ja tuonti unionista 40,4 miljardin euroa,

E.  toteaa, että keskimääräinen työttömyys Turkissa on noussut huolestuttavaan 13 prosenttiin vuonna 2009, että nuorisotyöttömyys on 24 prosenttia ja että viimeisimmän köyhyystutkimuksen (2007) mukaan 18,56 prosenttia Turkin väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella,

1.  panee tyytyväisenä merkille, että EU:n kauppasuhteet Turkin kanssa ovat edistyneellä tasolla; pyytää Turkkia yksinkertaistamaan menettelyitä ja byrokratiaa ja poistamaan jäljellä olevat tullit ja muut kuin tulleihin liittyvät esteet; painottaa rakentavan vuoropuhelun tärkeyttä osapuolten välillä, jotta suhteita voidaan vielä parantaa;

2.  muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 205 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaan unionin ulkoisessa toiminnassa, yhteinen kauppapolitiikka mukaan lukien, pyritään edistämään seuraavia periaatteita: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen, samoin kuin rakentamaan kumppanuuksia sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka noudattavat edellä mainittuja periaatteita;

3.  kehottaa komissiota jatkamaan sitoutumistaan ja vuoropuheluaan Turkin kanssa kaupan alalla ja erityisesti yhteisessä neuvoa-antavassa komiteassa ja EU:n ja Turkin tulliliiton sekakomiteassa; kannustaa molempia osapuolia käyttämään näitä foorumeja tehokkaammin hyväksi ja ratkaisemaan nopeasti jäljellä olevat ongelmat, kuten Turkin asettaman kiellon tuoda maahan naudanlihaa, eläviä nautaeläimiä ja niistä jalostettuja tuotteita sekä joidenkin EU:n jäsenvaltioiden asettamat tieliikennekiintiöt, joita sovelletaan Turkissa rekisteröityihin ajoneuvoihin;

4.  panee merkille Turkin pitkän aikavälin kasvupotentiaalin ja väestöön liittyvät erityispiirteet; kannustaa sekä unionia että Turkkia kiinnittämään riittävästi huomiota talouden keskinäisiin sidoksiin, ylläpitämään avoimia kauppa- ja investointijärjestelmiä ja kykyään sietää kotimaan protektionistisia paineita eri kansainvälisillä foorumeilla tekemiensä sitoumusten mukaisesti ja hyödyntämään kaupan suojavälineitä WTO:n sääntöjen mukaisesti;

5.   on huolissaan naisten vähäisestä osuudesta työmarkkinoilla ja heidän työllistymisestään epävirallisen talouden piirissä; kehottaa Turkkia asettamaan naisten työllisyyden talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikkansa keskiöön;

6.   korostaa nuorten työllisyystilanteen vakavuutta ja ongelman ratkaisemiseksi tarvittavien erityistoimien puutetta; viittaa äskettäiseen ILOn tutkimukseen, jossa kuvataan työpaikkojen luomista yleensä ja naisten ja nuorten työllistämistä erityisesti tärkeimpänä työmarkkinoiden haasteena Turkin kehityksen kannalta; vaatii näin ollen työllisyysstrategiaa, jossa paneudutaan nuorisotyöllisyyteen yleensä ja nuorten naisten tilanteeseen erityisesti;

7.  panee tyytyväisenä merkille vuonna 1996 perustetun tulliliiton, joka on helpottanut markkinoille pääsyä ja jonka ansiosta EU:n ja Turkin kaupan määrä on noussut vuoden 2008 huippuarvona 100 miljardiin euroon vuodessa;

8.   korostaa, että tulliliitto koskee teollisuustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita; odottaa maataloustuotteiden ottamista tulliliiton piiriin mahdollisimman pian; katsoo, että tulliliittoa voidaan syventää ottamalla sen piiriin muitakin aloja, kuten palvelut ja julkiset hankinnat;

9.   pitää valitettavana, että viimeisimmän WTO:n maatutkinnan mukaan Turkin soveltama keskimääräinen maataloustuotteiden tulli on suhteellisen korkea ja joissakin tapauksissa erittäin korkea (esimerkiksi maissin tulli on 130 prosenttia); pyytää Turkin hallitusta alentamaan näitä kaupan esteitä huomattavasti;

10. panee tyytyväisenä merkille Turkin tullikoodeksin yhdenmukaistamisen EU:n tullikoodeksin kanssa ja erityisesti yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) hyväksymisen; kehottaa lisäämään Turkin lainsäädännön mukauttamista yhteisön säännöstöön, kun on kyse vapaakaupasta, väärennösten torjunnasta sekä lupien myöntämisestä verovapaille liikkeille ja niiden jälkitarkastuksista;

11. pahoittelee, että Turkki ei ole vieläkään, viidentenä peräkkäisenä vuonna, pannut täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjaa eikä poistanut kaikkia tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä; kehottaa Turkkia välittömästi täyttämään kaikki tästä pöytäkirjasta johtuvat velvoitteet syrjimättömällä tavalla, mikä myötävaikuttaa sen kauppasuhteiden myöhempään kehitykseen kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kanssa ja muistuttaa, että täytäntöönpanon laiminlyönti voi vaikeuttaa neuvotteluprosessia entisestään;

12. toistaa, että on olennaisen tärkeää, että Turkki täyttää tulliliittoon liittyvät sitoumuksensa täysimääräisesti; katsoo lisäksi, että Turkin lainsäädäntöä on edelleen mukautettava yhteisön säännöstöön tietyillä aloilla, kuten vapaakauppa-alueet ja tullinalennukset;

13. korostaa, että tulliliitto hyötyisi suuresti riitojenratkaisumenettelyn tarkistamisesta, sillä sen avulla voitaisiin ratkaista nopeasti ja oikeudenmukaisesti avoinna olevat kysymykset;

14. kannustaa poistamaan kaikki EU:n ja Turkin välisen kaupan tarpeettomat esteet, mukaan lukien tekniset esteet, kuten hyväksynnän tunnustamisen, päällekkäisen testauksen, päällekkäiset tarkastukset sekä pakolliset tekniset standardit ja määräykset WTO:n sääntöjen mukaisesti; kehottaa myös komissiota levittämään tätä alaa koskevia hyviä käytäntöjä;

15. tunnustaa, että Turkilla on ollut vaikeuksia tehdä vapaakauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa ja että tästä on aiheutunut haittaa Turkin taloudelle, koska on sallittu yksipuolinen, etuuskohteluun perustuva pääsy Turkin markkinoille EU:n vapaakauppakumppaneille, joiden kanssa Turkki ei vielä ole voinut allekirjoittaa vapaakauppasopimuksia; kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että Turkki sisällytetään EU:n ja kolmansien maiden välisiä tulevia vapaakauppasopimuksia koskeviin vaikutustenarviointitutkimuksiin, ja parantamaan entisestään tiedonkulkua EU:n kannoista ja vapaakauppaneuvottelujen tilanteesta; kehottaa komissiota ottamaan vapaakauppaneuvotteluissa huomioon EU:n ja Turkin tulliliiton;

16. kehottaa Turkkia poistamaan jäljellä olevat tavaroiden tuontilisenssit, jotka eivät ole tulliliiton sitoumusten mukaisia, ja hyväksymään kaupan teknisten esteiden poistamista koskevan EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen 2/97 saattamisen ajan tasalle;

17. panee tyytyväisenä merkille ulkomaankaupan standardeja koskevan lainsäädännön, jonka Turkin hallitus hyväksyi vuonna 2009; toteaa kuitenkin, että vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt ja fyysiset tullitarkastukset on otettu käyttöön; rohkaisee sekä EU:ta että Turkkia noudattamaan täysimääräisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteita;

18. pyytää Turkkia poistamaan raskaat tuontimenettelyt ja mukauttamaan jalostettuja maataloustuotteita koskevan tullittoman kiintiöjärjestelmän, sillä ne ovat tulliliiton vastaisia;

19. panee tyytyväisenä merkille viimeisimmän Turkkia koskevan WTO:n maatutkinnan päätelmät; kehottaa Turkin hallitusta kuitenkin ryhtymään tarvittaviin toimiin sen suositusten toteuttamiseksi ja rakenteellisten ja lainsäädännöllisten uudistusten nopeuttamiseksi;

20. kehottaa Turkkia vetämään takaisin hyviä valmistuskäytäntöjä koskevat uudet vaatimukset, koska niillä tosiasiassa kielletään tiettyjen lääkevalmisteiden tuonti, sekä osallistumaan ja liittymään kansainvälisiin aloitteisiin hyviä valmistuskäytäntöjä koskevien menettelyjen ja standardien, kuten WHO:n ja EU:n standardien, yhdenmukaistamiseksi;

21. panee merkille Turkin dynaamisen kansainvälisen kaupan strategian ja sen, että maa on tähän mennessä tehnyt jo 16 vapaakauppasopimusta; kannustaa Euroopan unionia ja Turkkia työskentelemään yhdessä kauppasuhteiden syventämiseksi Keski-Aasian kanssa;

22. panee merkille, että 88 prosenttia Turkin suorista ulkomaisista investoinneista on peräisin Euroopan unionista; huomauttaa kuitenkin, että suorien ulkomaisten investointien osuus Turkin BKT:sta on suhteellisen pieni;

23. panee merkille Turkin aseman alueellisissa foorumeissa kuten Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestössä, Mustanmeren kauppa- ja kehityspankissa sekä Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessissa; kannustaa Turkkia ottamaan johtavan roolin avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan edistämisessä ja ottamaan asianmukaisesti huomioon sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristön hyvinvoinnin;

24. panee merkille Turkin merkittävän aseman Välimeren alueella, sillä se on yksi Barcelonan prosessin alullepanijoista, ja kehottaa Turkkia kunnioittamaan kaikkia valtioita, jotka ovat mukana prosessissa; korostaa, että Turkin Välimeren alueen kanssa käymässä kaupassa on vielä runsaasti kehittämisen varaa;

25. panee merkille, että vaikka EU on edelleen Turkin suurin kauppakumppani, Venäjä, Kiina, Yhdysvallat ja Iran ovat olleet Turkin tärkeimpien kauppakumppanien joukossa vuodesta 2009 alkaen; korostaa, että Turkin ja EU:n välisen kaupan määrä väheni vuonna 2009, mutta suuntaus on ollut kasvava vuoden 2010 kahden ensimmäisen neljänneksen aikana; panee merkille myös, että Turkki pyrkii monipuoliseen kauppakumppanuuteen; pyytää komissiota tekemään tutkimuksen syistä, joiden vuoksi EU:n osuus Turkin ulkomaankaupasta on vähentymässä ja mitä taloudellisia vaikutuksia tällä on; katsoo, että yksi mahdollinen syy on talouskriisi;

26. panee merkille, että Turkilla ja EU:lla on samantapaisia haasteita energiansaannissa; korostaa Nabucco-hankkeen merkitystä EU:n energiansaannin turvallisuuden kannalta, ja kehottaa tämän vuoksi Turkkia tekemään aloitteen ja panemaan viipymättä täytäntöön hallitustenvälisen Nabucco-sopimuksen; painottaa, että on määritettävä yhteinen ulkoinen energiastrategia ja avattava energiaa koskeva neuvotteluluku, mikä lisäisi energia-alan yhteistyötä entisestään; kehottaa Turkkia ratifioimaan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen kauppaa koskevan muutoksen, ja kannustaa Turkkia investoimaan valtavaan uudistuvien energialähteiden potentiaaliinsa;

27. panee merkille, että GATS 4 -sopimuksen neljännen toimitusmuodon aiheuttamat viisumiongelmat rajoittavat merkittävästi Turkin liikemiesten ja kuorma-autonkuljettajien liikkumista EU:ssa; korostaa EU:n tuomioistuimen tähän liittyviä tuomioita, ja pyytää komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat näitä tuomioita; pyytää komissiota ja neuvostoa tarkastelemaan uudelleen viisumimenettelyjä, jotta kaupan esteet voitaisiin poistaa;

28. pitää valitettavana, että lainsäädäntöä, jolla taataan ammatilliseen järjestäytymiseen liittyvien oikeuksien täysi noudattaminen asiaa koskevien EU:n vaatimusten ja ILOn yleissopimusten mukaisesti, ei vielä ole saatu valmiiksi, erityisesti mitä tulee oikeuksiin ammattiyhdistystoimintaan ja työehtosopimuksiin sekä lakko-oikeuteen;

29. kehottaa Turkkia välttämään ulkomaisten yritysten syrjintää antamalla turkkilaisille tarjoajille 15 prosentin hintaedun julkisissa hankinnoissa; kehottaa Turkkia liittymään Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen (GPA);

30. painottaa, että väärennetyt tuotteet, mukaan lukien lääkkeet ja kosmetiikka, ovat ongelma EU:n ja Turkin kauppasuhteissa ja että ne heikentävät Turkin houkuttelevuutta suorien ulkomaisten investointien kohteena; rohkaisee Turkkia saattamaan voimaan uuden teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön, niin että se voi syventää kauppasuhteita EU:n kanssa; korostaa, että kehitettäessä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa järjestelmää on saatava aikaan parempi tasapaino teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön kansainvälisten vaatimusten ja kotimaan taloudellisen kehityksen tarpeiden välille;

31. panee merkille, että pk-yritysten osuus Turkin yrityksistä on 99 prosenttia ja että ne työllistävät 70 prosenttia maan työvoimasta; rohkaisee Turkkia parantamaan pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia; panee tyytyväisenä merkille Turkin yhdeksännen kehityssuunnitelman, jossa keskitytään pk-yritysten kilpailukyvyn parantamisen kannalta ratkaisevan tärkeisiin tutkimus- ja kehitysmenoihin;

32. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Turkin hallitukselle.

PERUSTELUT

Johdanto

Turkin merkitys maailmankaupassa on kasvanut viime vuosina erityisesti siksi, että maa on alkanut hyödyntää paremmin ainutlaatuista geopoliittista asemaansa. Turkki muodostaa yhdyssiteen Välimeren, Lähi-idän, Aasian, Mustanmeren ja Kaukasian alueiden välillä. Tärkein Turkin nousua maailmankaupassa tukenut yksittäinen kauppasuhde on ollut kuitenkin sen etuoikeutettu suhde Euroopan unionin kanssa.

Tulliliitto

Tulliliitto juontaa juurensa vuoteen 1963, jolloin Turkki ja EEC tekivät assosiaatiosopimuksen, jossa sovittiin tulliliiton solmimisesta vuoteen 1996 mennessä. Sen mukaisesti taloussuhteet kehittyivät ja tulliliitto perustettiin. Se on yksi kaikkiaan kolmesta EU:n tekemästä tulliliitosta ja ainoa ehdokasvaltion kanssa tehty tulliliitto. Markkinoiden yhdentyminen on sen jälkeen edistynyt huomattavasti erityisesti kun on kyse tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta. Erityisen merkille pantava edistysaskel integraatiossa oli Turkin uuden tullikoodeksin sekä yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) hyväksyminen.

Tulliliitto koskee kaikkia teollisuustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita. Tulliliiton menestys voidaan osoittaa lukuina: Turkista on tullut EU:n suurimpia kauppakumppaneita, se on EU:n seitsemänneksi suurin tuontimarkkina ja viidenneksi suurin vientimarkkina. Kaksi kolmasosaa kaikista suorista ulkomaisista investoinneista tulee unionista, joten Turkista on tullut eurooppalaisten yritysten tärkeä investointikohde ja se on osallisena yhä tiiviimmin EU:n kysyntä- ja tuotantoketjussa usein suurta lisäarvoa tuottavilla osa-alueilla. Turkin vienti vuonna 2009 Euroopan unioniin oli 33,6 miljardia euroa ja tuonti unionista 40,4 miljardin euroa. Turkista on samaan aikaan tullut maailman 15. suurin talous.

Vaikka tulliliitto solmittiin vuonna 1996, se ei ole vielä kokonaan valmis. Kun otetaan huomioon liittymisneuvottelut, tulliliittoa voidaan syventää ottamalla mukaan maataloustuotteet ja esimerkiksi palvelujen ja julkisten hankintojen kaltaiset alueet ja sitä voidaan tarkistaa nykyisten heikkouksien poistamiseksi.

Tulliliiton ansiot puhuvat puolestaan EU:n ja Turkin talouden ja kaupan alan menestyksellisessä yhdentymisessä. Tulliliitto on edistänyt tätä kasvukehitystä ankkuroimalla Turkin Euroopan markkinoille ja tuotantojärjestelmään. Tuloksekas taloudellinen yhdentyminen ja tehostunut kauppa ja investoinnit EU:n kanssa ovat suurelta osin tulliliiton ja vuonna 2005 käynnistyneiden jäsenyysneuvottelujen ansiota. Tulliliitto näyttää kuitenkin kärsivän jatkuvista ongelmista, jotka koskevat jäljellä olevia teknisiä kaupan esteitä ja liiallista suojatoimenpiteiden käyttämistä. Käytössä ovat edelleen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, ja teknisiä määräyksiä ja standardeja sovelletaan yhä kotimarkkinoiden suojaamiseksi.

EU:n ja Turkin tulliliiton yhteydessä ilmenneitä muita ongelmia ovat turkkilaisten liikemiesten viisumiongelmat heidän saapuessaan Euroopan unioniin, mistä osoituksena ovat EU:n tuomioistuimen antamat toistuvat tuomiot, kolmansien maiden kanssa tehtävien vapaakauppasopimusten neuvotteluissa ja tekemisessä ilmenevä rinnakkaisuuden puute sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön puutteellinen täytäntöönpano. Kun otetaan huomioon liittymisneuvottelut, kauppasuhteiden ja markkinoiden yhdentymisen syventäminen olisi keino laajentaa ja vahvistaa tulliliittoa.

Tulliliitto voisi hyötyä suuresti tehokkaan riitojenratkaisumenettelyn käyttöönotosta. Tulliliiton merkittävä uudistaminen näyttää kuitenkin vaikealta toteuttaa, koska sen esteenä on Turkin ehdokasvaltion asema suhteessa Euroopan unioniin.

Turkki ja kansainvälinen kauppa

Turkki on ollut WTO:n jäsen vuodesta 1995, vaikka se ei olekaan julkisia hankintoja koskevan sopimuksen osapuoli. Äskettäisessä WTO:n kauppapoliittisessa maatutkinnassa Turkkia kehuttiin sen uudistuksista, koska ne edistävät kasvua, inflaation torjuntaa ja julkisen velan ja ulkomaanvelan vähentämistä. Vaihtotaseen kasvavan vajeen aiheuttamat ongelmat ja tuonnille asetetut esteet (esimerkiksi tullimaksut ja sisäiset verot) ovat edelleen olemassa, ja niitä arvosteltiin laajasti maatutkinnassa.

Turkki on myös yksi Barcelonan prosessin perustajista ja keskeinen tekijä Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustamisessa. Turkilla on itse asiassa kaikkein kattavin eteläisten maiden keskinäisten vapaakauppasopimusten verkosto Euro-Välimeri-alueen maiden kanssa. Vaikka Turkilla on itsestään selvä asema Välimeren alueella, kauppa Euro-Välimeri-alueen maiden kanssa on suhteellisen pientä sekä absoluuttisina että suhteellisina lukuina. Kauppa Euro-Välimeri-alueen maiden kanssa onkin vain 4 prosenttia Turkin tuonnista ja 7 prosenttia viennistä.

Turkki on Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestön perustajajäsen ja se on allekirjoittanut vapaakauppasopimukset entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Albanian kanssa. Turkki on jäsenenä myös Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessissa.

EU on Turkin selvästi tärkein kauppakumppani, mutta sen osuus on vähenemässä. Venäjä ja Kiina ovat kasvattaneet osuuttaan Turkin kaupasta. Turkin tärkeimmät EU:n ulkopuoliset kauppakumppanit ovat Venäjä, Kiina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdysvallat ja Iran.

Tilastojen mukaan Turkin vienti Euroopan unioniin kasvoi vain 5 prosenttia, ja vain 48 prosenttia viennistä vuonna 2008 suuntautui unioniin, kun se edellisvuonna oli 56 prosenttia. Toisaalta Turkin tuonti EU:sta kasvoi 9 prosenttia samalla kun tuonti muista maista kasvoi 25 prosenttia samana aikana.

Turkkiin kohdistuu ankaraa kilpailua sen perinteisesti tärkeimmillä teollisuuden aloilla, kuten tekstiiliteollisuudessa. Kovin kilpailu on peräisin kehittyvän talouden maista kuten Intiasta ja Kiinasta. Kauppasuhteet Kiinan kanssa ovat kasvussa erityisesti energia-alalla ja maat ovat sopineet useista taloudellisista toimenpiteistä ja tehneet kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia kaupan, diplomatian, matkailun, energian, kulttuurin ja viestinten alalla. Turkin kauppavaje Kiinan kanssa oli lähes 16 miljardia dollaria vuonna 2008. EU:n ja Turkin välinen lisääntynyt yhteistyö voisi auttaa löytämään yhteisiä ratkaisuja nykyisiin kauppaan ja investointeihin liittyviin ongelmiin.

EU on edelleen merkittävin suorien ulkomaisten investointien lähde Turkissa. Vuonna 2008 75 prosenttia Turkin suorista ulkomaisista investoinneista tuli unionista ja vuoden 2009 viiden ensimmäisten kuukauden aikana osuus nousi 88 prosenttiin. Suorien ulkomaisten investointien merkitys Turkin taloudelle on kuitenkin vähäinen ja tässä onkin huomattavasti parantamisen varaa, erityisesti kun aletaan hyödyntää maailmantalouden elpymistä. Väärennettyihin tuotteisiin liittyvät ongelmat ja puutteet teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa liittyvät välittömästi suoriin ulkomaisiin investointeihin, koska ne vaikuttavat huomattavasti siihen, kuinka houkuttelevaksi suorien ulkomaisten investointien kohteeksi Turkki koetaan.

Turkin pankkijärjestelmän vastustuskyky rahoitusalan kriisissä on ollut merkille pantavaa. Se on suurelta osin tulosta vuoden 2001 kriisin jälkeisistä uudistuksista Turkissa. Turkin talous on todistettavasti ponnahtanut kriisin jälkeen uuteen kasvuun. Turkin tilastokeskuksen mukaan BKT kasvoi 6 prosenttia vuoden 2009 kolmen viimeisen kuukauden aikana, mikä on huomattava suunnanmuutos 14,5 prosentin pudotuksesta vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana.

Johtopäätös

Turkin ja EU:n kaupan merkittävyyden ja Turkin ja EU:n syvään juurtuneiden suhteiden takia niiden välisiin kauppa- ja taloussuhteisiin pitäisi kiinnittää asiaankuuluvaa huomiota. Olisi myös ryhdyttävä toimiin näiden suhteiden parantamiseksi entisestään.

Monet tekniset ongelmat ovat edelleen ratkaisematta ja asiassa on ryhdyttävä välittömiin toimiin.

Tulliliitosta on tehtävä toimivampi. Avoinna oleviin kysymyksiin on kiinnitettävä välittömästi huomiota, ja Turkin ja EU:n olisi lähennettävä edelleen kauppapolitiikkaansa erityisesti vapaakauppasopimuksiin ja vapaakauppaan liittyvissä asioissa. Näillä toimilla päästään todennäköisesti molempien osapuolten taloutta hyödyttävään tilanteeseen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	14.7.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	25 2 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	William (The Earl of) Dartmouth, Laima Liucija Andrikienė, Kader Arif, Christofer Fjellner, Joe Higgins, Yannick Jadot, Metin Kazak, Bernd Lange, Vital Moreira, Cristiana Muscardini, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Niccolò Rinaldi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Gianluca Susta, Keith Taylor, Iuliu Winkler, Pablo Zalba Bidegain, Paweł Zalewski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Francesca Balzani, Catherine Bearder, George Sabin Cutaş, Béla Glattfelder, Salvatore Iacolino, Maria Eleni Koppa, Elisabeth Köstinger, Jörg Leichtfried, Georgios Papastamkos, Miloslav Ransdorf, Jarosław Leszek Wałęsa
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Franziska Keller, Kyriakos Mavronikolas, Georgios Papanikolaou, Giommaria Uggias