Menettely : 2010/2103(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0310/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0310/2010

Keskustelut :

PV 24/11/2010 - 20
CRE 24/11/2010 - 20

Äänestykset :

PV 25/11/2010 - 8.13
CRE 25/11/2010 - 8.13
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0445

MIETINTÖ     
PDF 267kWORD 144k
8. marraskuuta 2010
PE 448.802v02-00 A7-0310/2010

kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista

(2010/2103(INI))

Kansainvälisen kaupan valiokunta

Esittelijä: Yannick Jadot

Valmistelija(t) (*):

Jo Leinen, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

OIKAISUT/LISÄYKSET
TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista

(2010/2103(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kolmen työryhmän vuonna 2007 julkaisemat raportit(1),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2008 hyväksymän ilmastonmuutospaketin,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 29. ja 30. lokakuuta 2009 tekemät päätelmät ilmastoneuvotteluista,

–   ottaa huomioon Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta 2009 pidetyn YK:n ilmastohuippukokouksen ja kokouksessa tehdyn Kööpenhaminan sopimuksen,

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ilmastonmuutoksesta, erityisesti Kööpenhaminan huippukokouksen tuloksista 10. helmikuuta 2010(2) sekä kaupasta ja ilmastonmuutoksesta 29. marraskuuta 2007(3) annetut päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon komission 26. toukokuuta 2010 antaman tiedonannon "Vaihtoehdot kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi yli 20 prosentin tavoitteen ja hiilivuodon riskin arviointi" (KOM(2010)0265),

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2010 annetut komission tiedonannot biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyydestä(4),

–   ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Raaka-aineita koskeva aloite - työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen" (KOM(2008)0699),

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman 26. kesäkuuta 2008 julkaistun raportin kaupasta ja ilmastonmuutoksesta,

–   ottaa huomioon G20-ryhmän maiden johtajien Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn huippukokouksen päätteeksi antaman julkilausuman,

–   ottaa huomioon Climate Strategies -instituutin kesäkuussa 2010 julkaiseman tutkimuksen "Tackling leakage in a world of unequal carbon prices"(5); ottaa huomioon CE Delft -instituutin maaliskuussa 2010 julkaiseman tutkimuksen "Why the EU could and should adopt higher greenhouse gas reduction targets"(6); ottaa huomioon Sandbag-instituutin helmikuussa 2010 julkaiseman tutkimuksen "The Carbon Rich List: The companies profiting from the EU Emissions Trading Scheme"(7) ja Carbon Trust -instituutin julkaiseman tutkimuksen "International carbon flows",

–   ottaa huomioon vuonna 2008 julkaistun kansainvälisen arvion kehitystä edistävästä maataloustieteestä ja -teknologiasta(8),

–   ottaa huomioon energiaperuskirjan investointisäännöt, jotka perustuvat 27. huhtikuuta 2009 päivättyyn tapaukseen "Vattenfall Europe Generation AG v. Saksan liittotasavalta"(9), jossa yritys haastaa tiukempia ympäristösääntöjä asettavan jäsenvaltion oikeuteen,

–   ottaa huomioon 14. toukokuuta 2009 vihreästä energiasta annetun Ontarion lain(10),

–   ottaa huomioon toukokuussa 2003 laaditun Euroopan unionin FLEGT-toimintasuunnitelman (metsälainsäädännön noudattaminen, metsähallinto ja puukauppa),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot (A7-0310/2010),

A. ottaa huomioon, että maapallon lämpötila on jo kohonnut viime vuosisadan aikana ja että se kohoaa edelleen ja että ilmaston lämpenemisen taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset seuraukset ovat saaneet huolestuttavat mittasuhteet ja tämä lämpeneminen on kyettävä pitämään selvästi kahta celsiusastetta pienempänä,

B.  katsoo, että Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 YK:n ilmastokonferenssissa saavutettu sopimus on riittämätön; toteaa, että Euroopan unioni ei onnistunut toimimaan johtavassa asemassa, koska sen tavoitteet olivat vaatimattomat eikä se pystynyt esittämään yhteistä kantaa,

C. toteaa, että Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 YK:n ilmastokonferenssissa saavutettu sopimus jäi riittämättömäksi ja tuotti pettymyksen; ottaa huomioon, että neuvotteluosapuolet eivät onnistuneet pääsemään yleiseen sopimukseen ja että Euroopan unioni ei pystynyt toimimaan johtavassa asemassa eikä onnistunut esittämään yhteistä kantaa,

D. pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston pyrkimystä vähentää Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että tämä on välttämätön pyrkimys, jotta unioni saavuttaa uudelleen kansainvälisen ilmastojohtajuuden, sillä muut maat ovat voimakkaasti sitoutuneet vihreään talouteen eritoten talouden elvytyssuunnitelmiensa avulla; tukee voimakkaasti tavoitetta vähentää Euroopan unionin päästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä riippumatta kansainvälisten neuvottelujen tuloksista,

E.  katsoo, että Cancúnin huippukokous tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden käydä merkittävää vuoropuhelua ja että siellä olisi hyväksyttävä oikeudellisesti sitovia välineitä ja paljon vahvempia todentamismenettelyjä ja että sen olisi oltava merkittävä välivaihe matkalla kohti kattavaa ja oikeudellisesti sitovaa sopimusta, jonka avulla maapallon lämpeneminen voidaan pitää kahta celsiusastetta pienempänä;

F.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen torjunta on kilpailukykyyn liittyvä tekijä, sillä Euroopan unionin ensisijaiset tavoitteet asiassa ovat energiansäästö ja uusiutuvat energialähteet, joiden avulla voidaan parantaa unionin energiavarmuutta ja joissa piilee suuria teollisuuden kehittämiseen, innovaatioihin, aluesuunnitteluun ja työpaikkojen luomiseen liittyviä mahdollisuuksia,

G. ottaa huomioon, että joissakin maissa energian tukeminen ja rajoittamattomat hiilidioksidipäästöt antavat suhteellista etua,

H. katsoo, ettei Euroopan unionin ilmastovastuuta voida rajoittaa kasvihuonekaasupäästöihin sen omalla alueella, sillä sen kulutukseen liittyvät päästöt ovat paljon suurempia kuin sen tuotantoon liittyvät päästöt eli viimeaikaisten tutkimusten mukaan 35 prosenttia Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 45 prosenttia Ranskassa ja 60 prosenttia Ruotsissa,

I.   ottaa huomioon, että näin ollen kauppaa koskevat säännöt ovat ratkaisevan tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että Euroopan unioni voi maailman johtavana kauppamahtina vaikuttaa niihin voimakkaasti,

1.  pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston pyrkimystä vähentää Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että tämä on välttämätön pyrkimys, jotta unioni saavuttaa uudelleen kansainvälisen ilmastojohtajuuden, sillä muut maat ovat voimakkaasti sitoutuneet vihreään talouteen eritoten talouden elvytyssuunnitelmiensa avulla; tukee voimakkaasti tavoitetta vähentää Euroopan unionin päästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä riippumatta kansainvälisten neuvottelujen tuloksista, mikä kannustaisi muita maita kunnianhimoisempiin sitoumuksiin;

2.  vaatii tekemään kansainvälisesti sitovan ilmastonsuojelusopimuksen ja kannattaa päättäväisesti tavoitetta hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä EU:ssa 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä riippumatta kansainvälisistä neuvotteluista sekä EU:n pitkän aikavälin tavoitetta hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 85 prosentilla vuoteen 2050 mennessä;

3.  korostaa, että teollisuusmaiden on otettava johtoasema hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä; pitää normien, merkintöjen ja sertifikaattien käyttöönottoa välineenä, joka tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia vähentää energiankulutusta ja reagoida siten ilmastonmuutokseen; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan EU:n päästökauppajärjestelmää koskevia sääntöjä vahvistamalla hiilidioksidille vähimmäishinnan; katsoo, ettei puhtaan kehityksen mekanismilla (Clean Development Mechanism, CDM) ole onnistuttu ottamaan huomioon heikoimmassa asemassa olevien maiden tarpeita;

4.  katsoo, että uusiutuvien energiamuotojen tukemista olisi tehostettava ja että jäsenvaltioiden olisi noudatettava johdonmukaista politiikkaa ja luotava sitova oikeudellinen kehys, joka antaa mahdollisuuden toteuttaa pitkällä aikavälillä asteittainen tukiohjelma, jolla helpotetaan markkinoiden avaamista ja vähimmäisinfrastruktuurien luomista, mikä on olennaista kriisin ja yrityksiä koettelevan epävarmuuden aikana;

5.  muistuttaa, että kauppapolitiikka on Euroopan unionin kokonaistavoitteita palveleva väline ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan mukaisesti Euroopan unionin kauppapolitiikkaa "harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti" ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni edistää osaltaan "maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista";

6.  korostaa, että Euroopan unionin kauppapolitiikka on kahdenvälisellä ja monenvälisellä tasolla väline eikä tavoite itsessään ja sen on oltava johdonmukaista ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteiden kanssa ja ennakoitava kunnianhimoisen ilmastosopimuksen tekoa;

7.  katsoo, että WTO:n sääntöjä on tulkittava ja kehitettävä siten, että ne tukevat monenvälisiin ympäristösopimuksiin sisältyviä sitoumuksia; kehottaa komissiota pyrkimään yhteisymmärrykseen WTO:n kanssa, jotta ympäristösopimusten sihteeristöille annettaisiin tarkkailija-asema kaikissa niiden toimialaan liittyvissä WTO:n kokouksissa sekä neuvonantajan tehtävä ympäristöön liittyvien kiistojen sovittelumenettelyissä; korostaa, että olisi laadittava uudet WTO:n säännöt halpojen hiilidioksidipäästöjen tuoman suhteellisen edun poistamiseksi;

8.  pitää valitettavana, ettei yhdessäkään nykyisistä WTO-sopimuksista viitata suoraan ilmastonmuutokseen, elintarviketurvaan eikä vuosituhannen kehitystavoitteisiin; pitää lisäksi valitettavana eri ilmasto-olosuhteita kestäviin siemeniin kohdistuvan biopiratismin lisääntymistä; katsoo, että WTO:n määräyksiä on muutettava, jotta varmistetaan, että ne muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden Kioton pöytäkirjan ja monenvälisten ympäristösopimusten mukaisten sitoumusten kanssa; kehottaa uudistamaan WTO:ta pikaisesti siten, että mahdollistetaan tuotteiden erottaminen toisistaan tuotanto- ja jalostusmenetelmän perusteella sekä ryhdytään soveltamaan uusia joustavia menetelmiä käyttämällä TRIPS-sopimukseen sisältyvää "pakkolisensointia";

9.  viittaa WTO-sopimuksen johdanto-osaan ja GATT-sopimuksen XX artiklan b, d ja g kohtaan ja korostaa, että kansainvälinen kauppa ei saa johtaa luonnonvarojen riistoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan kollektiivisen suosituimmuuden periaatetta WTO:ssa erityisesti kun on kyse kestävistä, ympäristöystävällisistä ja eettisesti moitteettomista tuotteista;

10. kehottaa komissiota ja WTO:n jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että WTO antaa julkilausuman, jossa se tunnustaa ilmastonmuutoksen merkityksen ja vaikutukset, ja kannustamaan WTO:ta siihen, että sen säännöillä ei heikennetä vaan edistetään maailmanlaajuisia ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi, hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi;

11. pitää valitettavana, että WTO:n jäsenet eivät vielä ole löytäneet keinoja integroida tämä sopimus YK:n instituutioiden sekä ympäristönsuojelua (ilmastonmuutos mukaan luettuna) ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien sääntöjen järjestelmään; vaatii, että kaikki YK:n ilmastosopimuksen kaltaisten monenvälisten ympäristösopimusten sekä muiden YK:n instituutioiden (FAO, ILO, IMO) sitoumukset ja tavoitteet on asetettava etusijalle kauppasääntöjen suppeaan tulkintaan nähden;

12. ottaa huomioon, että Marrakeshissa 15. huhtikuuta 1994 tehdystä WTO:n ministerien kauppa- ja ympäristöpäätöksestä on kulunut yli 15 vuotta, ja kehottaa komissiota esittämään viimeistään vuoden 2011 puoliväliin mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, missä laajuudessa WTO:n kauppa- ja ympäristökomitea on täyttänyt sille tuossa päätöksessä asetetun tehtävän, sekä johtopäätöksensä siitä, mitä vielä on tehtävä erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja siihen sopeutumista sekä WTO:ta koskevan kansainvälisen vuoropuhelun yhteydessä;

13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään WTO-neuvotteluissa ja kahdenvälisissä kauppasopimuksissa kiinni vaatimuksesta, että kaupan ja erityisesti luonnonvaroilla käytävän kaupan vapauttaminen ei vaaranna kestävää luonnonvarojen hoitoa ja että ilmastonsuojelua ja lajien suojelua koskevista tavoitteista tulee olennainen osa sopimuksia; kehottaa siksi komissiota vaatimaan WTO:ssa, että järjestetään WTO:n kauppa- ja ympäristöministerien yhteinen kokous vielä ennen Johannesburgissa vuonna 2011 pidettävää YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen sopimuspuolten kokousta; muistuttaa, että tämä kokous on oikea foorumi ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan kansainvälisen sopimuksen aikaansaamista varten;

14. katsoo, että on tärkeämpää kuin koskaan käynnistää julkinen keskustelu maailman ympäristöjärjestön perustamisesta;

Kaupan ja ilmastonsuojelun välisen positiivisen vuorovaikutuksen lujittaminen

15. tunnustaa, että kaupalla voi olla myönteinen tehtävä levitettäessä tuotteita ja palveluja, joilla autetaan edistämään ilmastonsuojelua; katsoo, että ilmastonsuojelu ja kaupan vapauttaminen voivat vastavuoroisesti lujittaa toisiaan siten, että helpotetaan ympäristötuotteiden ja -palvelujen kauppaa, mutta katsoo, että ensin on tarpeen laatia luettelo kyseisistä tuotteista ja palveluista tiukkojen ympäristökriteerien mukaisesti ja yhteistyössä WTO:n jäsenvaltioiden kanssa;

16. tunnustaa, että kauppa on tärkeä väline teknologian siirtämisessä kehitysmaihin; korostaa tarvetta vähentää "vihreän kaupan" esteitä esimerkiksi poistamalla tulleja "vihreiltä tuotteilta" WTO:n tasolla;

17. toivoo, että EU näyttää hyvää esimerkkiä ja vähentää "vihreällä" teknologialla ja ympäristö- ja ilmastoystävällisillä tuotteilla käytävän kaupan esteitä, kuten tulleja ja maksuja, sekä edistää niin kutsuttujen ympäristötuotteiden ja -palvelujen kauppaa myös Balin toimintasuunnitelman ja Kööpenhaminan vihreän ilmastorahaston (Green Climate Fund) avulla;

18. korostaa vihreän teknologian innovaatioiden merkitystä ja tunnustaa kaupankäynnin aseman näiden tekniikoiden siirtämisessä maiden välillä;

19. kehottaa EU:ta ottamaan johtavan aseman ja tunnistamaan ne huomattavat esteet, jotka haittaavat ilmastonmuutosta hillitsevien teknologioiden levittämistä kehitysmaihin;

20. myöntää, että innovaatioita voidaan edistää erilaisten palkkiojärjestelmien avulla ja että nämä järjestelmät eivät kaikki edistä teknologian siirtoa samalla tavalla; pohtii erityisesti sitä, miten immateriaalioikeudet vaikuttavat tulevaisuuden tekniikoiden (kuten toisen sukupolven maatalousperäiset polttoaineet, akut tai vety) levitykseen; panee myös merkille, että teknologian siirtoon liittyvien tekijänoikeusjärjestelmien kannalta on ratkaistava ongelmat, jotka liittyvät niiden suojeluun ja jotka aiheutuvat heikoista poliittisista instituutioista ja oikeusvaltion puutteesta; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan kaikkia innovaatioiden palkkiojärjestelmiä ottaen huomioon joidenkin maiden mahdollisen ulkopuolelle jäämisen ja integroimaan työskentelyn tulokset ilmastodiplomatiaansa;

21. on huolissaan fossiilisille energialähteille annettavien tukien maailmankauppaa vääristävästä vaikutuksesta maailmankauppaan, niiden vaikutuksesta ilmastoon ja niiden julkiselle taloudelle aiheuttamista kustannuksista; pitää myönteisenä G20-maiden sitoutumista kyseisten tukien vähittäiseen poistamiseen;

22. toivoo, että Euroopan unioni johtaa asian käsittelyä kansainvälisellä tasolla ja kehottaa komissiota ehdottamaan nopeasti aikataulua kyseisten tukien poistamiseksi unionista sillä edellytyksellä, että prosessiin sisällytetään sosiaaliset ja teollisuuteen liittyvät tukitoimet; muistuttaa lisäksi Euroopan parlamentin komissiolle ja jäsenvaltioille esittämästä pyynnöstä estää vientiluottolaitoksia ja Euroopan investointipankkia myöntämästä lainoja hankkeille, joilla on kielteisiä ilmastovaikutuksia;

23. vastustaa fossiilisten polttoaineiden subventointia ja vaatii edistämään tehokkaammin ympäristöystävällisiä, uusiutuvia energiamuotoja sekä hajautettujen energialähteiden tutkimusta ja kehittämistä erityisesti kehitysmaissa; muistuttaa tässä yhteydessä G20-sopimuksesta, jonka mukaan fossiilisten polttoaineiden tukemisesta olisi vähitellen luovuttava, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia eurooppalaiseksi strategiaksi tämän täytäntöön panemiseksi sekä esittämään tarvittaessa selkeitä aikatauluja ja korvausmekanismeja;

Kansainvälisen kaupan hintojen asettaminen oikeudenmukaisemmalle tasolle ja hiilivuotojen estäminen

24. huomauttaa, että kaupan vapauttaminen voi olla ilmastonsuojelun vastaista, jos jotkut maat tekevät ilmastoasioiden laiminlyönnistä kilpailuedun; ehdottaa siten WTO:n polkumyyntisääntöjen uudistamista niin, että niihin sisällytetään oikeudenmukainen ilmastohinta maailmanlaajuisten ilmastonmuutossääntöjen mukaisesti;

25. pitää valitettavana, että tietyt valtiot saattavat saada suhteellista etua tukemalla energiahintoja ja laiminlyömällä hiilidioksidipäästöjä koskevien rajoitusten ja kiintiöiden käyttämisen; katsoo, että rajoittamattomien ja siten suhteellisen halpojen hiilidioksidipäästöjen takia näillä valtioilla ei ole kannustinta liittyä monenvälisiin ilmastonmuutossopimuksiin;

26. toteaa kuitenkin, että ilmastoneuvottelut perustuvat yhteiseen mutta eriytettyyn vastuuseen ja että ilmastonmuutospolitiikan riittämättömyys kehitysmaissa selittyy yleensä niiden heikommalla rahoitukseen tai tekniikkaan liittyvällä kapasiteetilla eikä ympäristöperusteisella polkumyynnillä;

27. toivoo tässä yhteydessä, että yhteisön päästökauppajärjestelmään liittyviä teollisuuden hiilivuotoja ja keinoja puuttua niihin tarkastellaan harkiten;

28. muistuttaa, että komission 26. toukokuuta 2010 asiasta antaman tuoreimman tiedonannon (KOM(2010)0265) mukaan harvat teollisuudenalat ovat tietoisia hiilivuodoista, ja katsoo, että niiden tunnistaminen edellyttää tarkkaa alakohtaista analyysiä; kehottaa komissiota hyödyntämään nopeasti tällaista lähestymistapaa sen sijaan, että turvaudutaan samanlaisiin määrällisiin kriteereihin kaikilla teollisuuden aloilla;

29. korostaa, ettei ole olemassa yhtä ainoasta ratkaisua hiilivuodolle alttiille teollisuudenaloille, ja että tuotteen laatu ja ennen kaikkea markkinoiden rakenne ovat tärkeitä kriteereitä valittaessa käytössä olevien välineiden välillä (kiintiöiden maksuton myöntäminen, valtiontuet tai raja-alueiden sopeutustoimet);

30. pitää valitettavana, että päästöoikeuksia myönnetään laajalti maksutta, vaikka useat tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä voi aiheuttaa huomattavia epäoikeudenmukaisia voittoja tietyille yrityksille ja ettei se estä edunsaajayrityksiä siirtämästä osaa tuotannostaan tai koko tuotantoa muualle; vaatii, että myönnetyt päästöoikeudet palautetaan täydellisen tai osittaisen tuotannonsiirron yhteydessä välittömästi ja osa niistä ohjataan rahastoon, joka tukee hylättyjen tuotanto-alueiden sosiaalista ja ekologista uudistamista;

31. katsoo, että monenvälinen ilmastosopimus olisi paras tapa varmistaa hiilidioksidipäästöistä aiheutuvien kielteisten ympäristövaikutusten sisällyttäminen kustannuksiin mutta epäilee, ettei siihen päästä lähitulevaisuudessa; katsoo näin ollen, että Euroopan unionin olisi jatkossakin tutkittava mahdollisuuksia ottaa hiilivuodolle erityisen alttiilla teollisuudenaloilla käyttöön tarvittavia ympäristövälineitä, jotka täydentävät yhteisön päästökauppajärjestelmän kiintiöiden huutokauppaamista, kuten erityisesti "hiilidioksidin sisällyttämismekanismi" WTO:n sääntöjä noudattaen; katsoo, että tällaisella järjestelmällä voitaisiin torjua vaaraa hiilidioksidipäästöjen siirtämisestä kolmansiin maihin;

32. toteaa, että WTO:n säännöt eivät ole ristiriidassa sen kanssa, että rajalla toteutetaan toimenpiteitä, joilla neutralisoidaan sellaisten kotimaassa noudatettavien politiikkojen vaikutus, joilla ympäristövaikutusten kustannukset sisällytetään tuotteiden hintoihin, kunhan tällaiset mukautukset eivät ole syrjiviä;

33. toteaa yksiselitteisesti, että rajalla perittävän veron mukauttaminen ei saisi toimia protektionismin välineenä vaan sen olisi oltava keino vähentää päästöjä; katsoo, että EU:n olisi osoitettava osa näin mahdollisesti saatavista tuloista YK:n ilmastosopimuksen mukaisten taloudellisten velvoitteidensa täyttämiseen;

34. katsoo, että yksittäiset toimet, jotka WTO:n kauppaneuvottelukomitean 15. joulukuuta 1993 tekemän kauppa- ja ympäristöpäätöksen mukaan vaikuttavat kauppa- ja ympäristötoimenpiteiden väliseen suhteeseen kestävän kehityksen edistämiseksi (kuten rajalla perittävien verojen mukautukset ja ekologisen polkumyynnin vastaiset tullit) osoittautunevat alaa koskevan WTO:n oikeuskäytännön valossa WTO:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisiksi ainoastaan, jos ne toteutetaan Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutospuitesopimuksen sopimuspuolten kokouksen puitteissa tehdyn oikeudellisesti sitovan maailmanlaajuisen sopimuksen mukaisesti, ja kehottaa siksi komissiota esittämään ennen sopimuspuolten Etelä-Afrikassa pidettävää seitsemättätoista kokousta Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon siitä, miten tällaisesta järjestelmästä voitaisiin määrätä mahdollisessa Kioton sopimusta seuraavassa sopimuksessa;

Tuotteiden eriyttäminen niiden ilmastovaikutusten mukaisesti

35. muistuttaa, että ilmastonsuojelu edellyttää erilaisia julkisia toimia – hiilidioksidipäästöjen merkintä, julkisia hankintoja koskevat tiukat ekologiset kriteerit, säännöt, tuet, verot, kiintiöt – joilla tuotteet eriytetään niiden tuotantoprosessin ja -menetelmän perusteella, ja että saattaa olla tarpeen soveltaa näitä toimia sekä eurooppalaisiin tuotteisiin että tuontituotteisiin;

36. katsoo, että EU voi maailman suurimpana kaupparyhmittymänä vahvistaa maailmanlaajuisia standardeja, ja kannattaa sosiaaliset ja ekologiset kriteerit huomioon ottavien sertifiointi- ja merkintäjärjestelmien kehittämistä ja niiden käytön lisäämistä; viittaa kansainvälisten kansalaisjärjestöjen menestyksekkääseen työhön tällaisten merkintöjen ja sertifikaattien kehittämisessä ja edistämisessä ja kannattaa ehdottomasti niiden käytön lisäämistä;

37. muistuttaa, että WTO mahdollistaa kaupan rajoitustoimet, jos ne osoittautuvat tarpeellisiksi ja oikeasuhtaisiksi eivätkä syrji maita, joissa tuotanto-olosuhteet ovat samanlaiset; panee kuitenkin merkille, että tarvitaan kiireesti selvityksiä, jotta näitä toimia voidaan soveltaa kyseisten tuotteiden tuotantoprosessiin ja -menetelmiin liittyvien ilmastokriteerien perusteella;

38. kehottaa komissiota pyrkimään käynnistämään WTO:ssa uudelleen keskustelut tuotantoprosesseista ja menetelmistä samoin kuin mahdollisuudesta eriyttää samanlaiset tuotteet hiilijalanjäljen, energiajalanjäljen tai teknisten normien perusteella; katsoo, että WTO:n jäsenet voivat hyväksyä tällaisen hankkeen, jos siihen liittyy teknologian siirtoa helpottavia toimia;

39. toivoo kuitenkin, että tuotantoprosesseja ja -menetelmiä koskevan selkeyden puute WTO:ssa ei johda Euroopan unionin toimimattomuuteen, sillä sen olisi pikemminkin hyödynnettävä tätä liikkumavaraa; pyytää tästä syystä komissiota turvautumaan järjestelmällisesti kestävyyttä koskeviin pakkausmerkintöihin tai kestävyyskriteereihin kauppaneuvotteluissa sekä kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa tuotteista, joilla on ilmastovaikutusta;

40. korostaa, että on pyrittävä varmistamaan, että kaupan haitalliset ympäristövaikutukset näkyvät hinnoissa, ja että sovelletaan aiheuttamisperiaatetta; kehottaa yhdenmukaistamaan ympäristönormeja koskevat merkintä- ja tiedottamisjärjestelmät;

41. pitää tästä syystä ilahduttavana, että Euroopan unionissa on otettu käyttöön kestävyyttä koskevat kriteerit Euroopan unionissa tuotetuille ja unioniin tuoduille maatalousperäisille polttoaineille; kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan tämän menettelytavan ulottamista myös biomassaan ja maataloustuotteisiin; vaatii kuitenkin, että maatalousperäisiin polttoaineisiin liittyvän maankäytön epäsuorat muutokset otetaan huomioon ja odottaa, että komissio tekee parlamentille antamansa sitoumuksen mukaisesti ehdotuksen ennen vuoden 2010 loppua;

42. puoltaa sitä, että biopolttoaineiden ja biomassan tuotantoa varten kehitetään todellisia, sitovia kestävyyskriteerejä ja -standardeja, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutosta aiheuttavien kaasujen ja pienhiukkasten pääsy ilmakehään maankäytön välillisten muutosten takia sekä koko tuotantosykli; painottaa, että väestön elintarvikehuollon takaaminen on asetettava biopolttoaineiden tuotannon edelle ja että maankäyttöpolitiikan ja -tapojen kestävyyteen on kiireellisesti puututtava kokonaisvaltaisemmin;

43. pitää välttämättömänä, että biopolttoaineiden kansainvälisessä kaupassa sovelletaan tiukkoja kestävyysnormeja, sillä näillä polttoaineilla on ristiriitaisia ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksia;

44. on myös tyytyväinen laittomasta puutavarasta tehtyyn eurooppalaiseen sopimukseen ja odottaa kärsimättömästi edistymistä vapaaehtoisten kumppanuussopimusten suhteen;

Kaupan vapauttaminen ei saa vaarantaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa

45. on huolissaan komission pyrkimyksestä kiirehtiä kauppasopimuksissa puukaupan vapauttamista ja erityisesti puun vientirajoitusten poistamista, vaikka tämä lisää metsäkadon riskiä ja vaikuttaa kielteisesti ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen, kehitykseen ja paikallisväestöön;

46. korostaa erityisesti, että ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden sekä kaupan ehtojen on oltava keskenään johdonmukaisia, jotta voidaan varmistaa, että esimerkiksi metsien tuhoutumisen torjumiseen tähtäävillä ponnisteluilla on vaikutusta;

47. katsoo, että uusissa kansainvälisissä ilmastonsuojelusopimuksissa on annettava vahvat takeet puutavaran kansainvälisen kaupan kielteisten ympäristövaikutusten vähentämisestä ja laajuudeltaan huolestuttavan metsäkadon pysäyttämisestä;

48. korostaa, että maataloustuotteiden vapauttaminen on johtanut monissa kehitysmaissa monokulttuuriin ja vientiin perustuvien maataloustuotantomallien käyttöönottoon, vaikka nämä tuotantomallit ovat erittäin alttiita ilmastonmuutokselle ja voivat johtaa laajoihin metsätuhoihin; on huolissaan Euroopan unionin tiettyjen maataloustukien vaikutuksesta maiden kykyyn varmistaa elintarviketurva erityisesti ilmastonmuutoksen yhteydessä; kehottaa komissiota olemaan tekemättä kauppasopimuksia, jotka lisäisivät metsätuhoja, ja varmistamaan, etteivät Euroopan unionin kauppasopimukset ja julkiset tuet kyseenalaista maatalouspolitiikan tulevaisuudennäkymiä ja että niihin sisältyisi ilmastonmuutoksen torjunta ja pyrkimys elintarvikeomavaraisuuteen;

49. panee huolestuneena merkille, että talouden globaalistuminen on usein johtanut vientiin tarkoitettujen kasvien yksinomaiseen viljelyyn perustuvaan maatalousmalliin, mikä edistää ympäristöä vahingoittavia viljelykäytäntöjä monissa kehitysmaissa; katsoo, että kauppaa koskevissa säännöissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon pienviljelijöiden ja maaseutuyhteisöjen tarpeet erityisesti kehitysmaissa ja kannustettava samalla ekologiseen viljelyyn, josta aiheutuu vähemmän hiilidioksidipäästöjä ja joka siksi osaltaan lieventää ilmastonmuutoksen seurauksia; edellyttää, että kansallisella ja kansainvälisellä tasolla otetaan käyttöön laadukasta kauppaa koskevat normit ja että hallituksille annetaan mahdollisuus kytkeä markkinoille pääsy näihin normeihin esimerkiksi myöntämällä markkinoille pääsyä koskeva etuuskohtelu tuotteille, jotka ovat tiettyjen kestävyyttä koskevien standardien mukaisia;

50. vastustaa kauppa- ja investointisopimusten määräyksiä, joiden mukaan investoijat voivat kääntää selkänsä maille, jotka tehostavat ilmastopolitiikkaansa; katsoo, että investoijan ja jäsenvaltion välisten kiistojen ratkaisemista koskevia sääntöjä olisi sovellettava vain, jos tarkat oikeudelliset puitteet antavat maalle mahdollisuuden toteuttaa ympäristönsuojelutoimenpiteitä, jotka vastaavat alan yleisiä tavoitteita;

51. pyytää, ettei komissio vastusta järjestelmällisesti kumppaneidensa sisällöltään paikallisia ilmastopoliittisia lausekkeita, kuten vihreästä energiasta annetun Ontarion lain tapauksessa; katsoo itse asiassa, että nämä lausekkeet takaavat kyseisten toimintalinjojen myönteisen vastaanoton kansalaisten ja yritysten keskuudessa; katsoo lisäksi, että odoteltaessa ilmastokustannusten sisällyttämistä kansainvälisiin kuljetuskustannuksiin nämä lausekkeet, kuten kuljetusta koskevat merkinnät, ovat hyödyllisiä, vaikkakin epätäydellisiä välineitä, joiden avulla edistetään paikallisesti tuotettujen tuotteiden kulutusta;

Kuljetusten täysimääräinen sisällyttäminen kauppa- ja ilmastoproblematiikkaan

52. pitää valitettavana, että nykyinen kauppajärjestelmä johtaa työn ja tuotannon maailmanlaajuiseen jakautumiseen, joka perustuu hyvin laajamittaisiin kuljetuksiin, jotka eivät vastaa omista ympäristökustannuksistaan; toivoo, että kansainvälisten kuljetusten ilmastokustannukset sisällytetään kuljetusten hintaan joko verojen tai maksullisen päästökauppajärjestelmän avulla; pitää myönteisenä lentoliikenteen sisällyttämistä lähiaikoina eurooppalaiseen päästökauppajärjestelmään ja odottaa komissiolta vastaavaa hanketta merikuljetuksille vuoteen 2011 mennessä siten, että voimaantulo tapahtuu vuonna 2013, ellei siihen mennessä kyetä panemaan täytäntöön maailmanlaajuista järjestelmää; pitää valitettavana, ettei hyödykkeiden kuljettamiseen ulkomaille kulutettua polttoainetta veroteta; kannattaa verojen määräämistä tällaiselle polttoaineelle ja tällaisille tuotteille, erityisesti lentorahtina kuljetettaville tuotteille; odottaa lisäksi, että komissio ryhtyy toimiin ja kyseenalaistaa kaikkein saastuttavimmille kuljetusmuodoille myönnetyt tuet, kuten lentopolttoaineen verovapauden;

53. toteaa, että kansainvälisen kaupan hiilidioksidipäästöjä voidaan merkittävästi vähentää esimerkiksi valitsemalla käytettävät kuljetusvälineet tehokkuus- ja ympäristökriteerien perusteella; vaatii sisällyttämään syntyvät kuljetus- ja ympäristökustannukset tuotteiden hintoihin (ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin) ja ennen kaikkea sisällyttämään eurooppalaiseen päästökauppajärjestelmään merikuljetukset, joiden osuus on 90 prosenttia kansainvälisen kaupan kuljetuksista;

54. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, jotta Kansainvälisen merenkulkujärjestön puitteissa saadaan aikaan oikeudellisesti sitova sopimus merenkulun päästöjen vähentämisestä;

55. pitää tärkeänä, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia kansainvälisiä sitoumuksia sovelletaan myös kansainväliseen lento- ja laivaliikenteeseen;

56. korostaa, että liikenteestä ja kansainvälisestä kaupasta johtuvien hiilidioksidipäästöjen kasvu heikentää EU:n ilmastonmuutosstrategian tehoa; katsoo, että tämä on vahva peruste siirtyä vientivoittoisesta kehitysstrategiasta kotoperäiseen kehitysstrategiaan, joka perustuu monimuotoiseen paikalliseen kulutukseen ja tuotantoon kehitysmaissa; toteaa, että tällaisella strategialla olisi myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen sekä EU:ssa että kehitysmaissa;

57. pitää valitettavana, että merkittävä osuus kansainvälisestä kaupasta koostuu homogeenisista tuotteista, jotka voitaisiin yhtä helposti tuottaa paikallisesti, ja että tarvittavassa rahtauksessa ei oteta huomioon sen omia ympäristökustannuksia;

58. katsoo, että niin kauan kuin ilmastokustannukset eivät näy kuljetusten hinnassa, kestävää paikallistuotantoa olisi edistettävä esimerkiksi paremman kuluttajatiedotuksen avulla; kehottaa ottamaan käyttöön yhteiset kirjanpitomenetelmät ja merkintäsäännöt erilaisten tuotteiden erityisesti kuljetusvaiheeseen liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä varten;

Kauppa- ja ilmastotoimien johdonmukaisuuden varmistavien välineiden parantaminen

59. vaatii takaamaan Euroopan unionin kauppa- ja ilmastopolitiikan keskinäisen johdonmukaisuuden ja laskemaan kauppapolitiikan alalle hiilidioksiditaseen, jotta tätä politiikkaa voidaan tarvittaessa tarkistaa taseen parantamiseksi, sekä velvoittamaan korvaaviin toimenpiteisiin – poliittisen, teknisen ja taloudellisen yhteistyön muodossa – jos tase on ilmaston kannalta negatiivinen;

60. vaatii, EU:ta käyttämään kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten kattavia ympäristömääräyksiä kehitysyhteistyön välineenä ja korostaa, että ympäristölausekkeet ja yhteistyömekanismit on pantava asianmukaisesti täytäntöön teknologian siirron, teknisen avun ja kapasiteetin lisäämisen edistämiseksi;

61. pyytää komissiota sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin järjestelmällisesti ympäristölausekkeita ja ottamaan erityisesti huomioon hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja vähäpäästöisen teknologian siirron;

62. pitää tervetulleena, että kauppasopimusten kestävyysvaikutusten arvioinnissa on otettu käyttöön ilmastonmuutosulottuvuus; panee kuitenkin merkille, että joissakin tapauksissa, kuten Euro–Välimeri-vapaakauppasopimuksessa, kestävyysvaikutusten arviointi osoittaa, että sopimuksella on haitallisia ympäristövaikutuksia, joita ei käsitelty ennen sopimuksen tekoa; katsoo, että kauppasopimukset eivät saisi millään tavalla heikentää monenvälisten ympäristösopimusten asemaa;

63. vaatii sisällyttämään edellä mainitun hiilidioksiditaseen ja korvaavat toimet "ilmastolausekkeeseen", joka olisi pakollinen kaikissa kauppasopimuksissa (vapaakauppasopimukset, talouskumppanuussopimukset, yleisen tullietuusjärjestelmän uudistus), ja vaatii, että kyseisestä lausekkeesta järjestetään julkinen kuuleminen ja se esitetään parlamentille;

64. katsoo, että yleisen tullietuusjärjestelmän uudistuksessa on otettava käyttöön ympäristökriteerit;

65. toivoo, että "ilmastolausekkeen" yhteydessä tehdään tiivistä yhteistyötä ilmastotoimien pääosaston ja kauppapolitiikan pääosaston välillä, ja että yleisemmin ilmastotoimien pääosasto otetaan järjestelmällisesti mukaan kauppaneuvotteluihin;

66. katsoo, että komission on noudatettava yhtenäistettyä kehystä kauppa- ja ympäristöpolitiikan neuvottelustrategioissaan siten, että se ei synnytä kumppaneiden keskuudessa huolta kaupan esteistä mutta turvaa kuitenkin ilmastonmuutoksen torjumista koskevat sitovat tavoitteensa;

67. katsoo, että "ilmastodiplomatiaa" on edistettävä painokkaammin ja johdonmukaisemmin EU:n kauppasuhteissa sellaisten maiden kanssa, joita monenväliset ympäristönsuojelusopimukset eivät sido;

Euroopan unionin kauppa- ja ilmastotoimien johdonmukaisuus kehitysmaiden kannalta

68. myöntää, että Euroopan unionin kauppa- ja ilmastopolitiikan johdonmukaistamista voidaan kumppanimaissa pitää keinona vähentää EU:n tuontia ja lisätä vientiä;

69. pitää tästä syystä erittäin tärkeänä, että näiden maiden kanssa neuvotellaan kaikista toimista, erityisesti raja-alueiden sopeutustoimista, joihin unioni voi ryhtyä, sekä korostaa unionin tarvetta pitää kiinni sitoumuksistaan tukea kehitysmaiden ilmastopolitiikkaa;

70. on tässä yhteydessä huolissaan siitä, että Euroopan unionin maiden Kööpenhaminan kokouksessa lupaama "nopea" rahoitus on peräisin julkisen kehitysavun sitoumuksista ja myönnetään parlamentin pyyntöjen vastaisesti lainojen muodossa; pyytää komissiota laatimaan kyseistä rahoitusta koskevan raportin, jotta voidaan arvioida todellisuuden, tehtyjen sitoumusten ja parlamentin pyyntöjen vastaavuutta; kehottaa lisäksi koordinoimaan paremmin rahoituksen aihekohtaista ja maantieteellistä käyttöä;

71. muistuttaa teollisuusmaiden eli muun muassa unionin jäsenvaltioiden sitoumuksesta harkita ilmastonmuutoksen torjumiseksi innovoivaa rahoitusta, kuten rahoitusliiketoimien verotus; pyytää komissiota ehdottamaan neuvostolle ja parlamentille pikaisesti hanketta tällaisen unionin laajuisen veron käyttöönottamiseksi; kehottaa komissiota sisällyttämään tällaisen mekanismin rahoituspalvelujen vapauttamista koskeviin kauppaneuvotteluihin;

72. on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnan on perustuttava teollisuusmaiden ja kehitysmaiden väliseen solidaarisuusperiaatteeseen mahdollisesti tiiviimmässä yhteistyössä YK:n, WTO:n ja muiden Bretton Woods -instituutioiden kanssa; vaatii siksi kehittämään yhdessä kehitys-, kynnys- ja teollisuusmaiden kanssa maailmanlaajuisen suunnitelman päästökauppaa ja energian ja kasvihuonekaasupäästöjen verottamista varten, jotta voidaan toisaalta ehkäistä yritysten siirtymistä muualle (hiilivuoto) ja toisaalta kerätä varoja ilmastonmuutoksen torjuntaan, sen vaikutusten lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen;

73. korostaa, että kehitysmaihin tehtävien teknologiasiirtojen lisääminen on keino hillitä hiilivuotoa ja että se on ratkaisevan tärkeä tekijä ilmastonmuutosta koskevassa järjestelmässä vuoden 2012 jälkeen; pitää valitettavana, että teknologian siirto on vain pieni osa julkista kehitysapua; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan lisää teknistä apua ja rahoitusapua kehitysmaille, jotta ne voivat selvitä ilmastonmuutoksen seurauksista, täyttää ilmastoa koskevat normit ja arvioida etukäteen normien, merkintöjen ja sertifikaattien kehitysvaikutuksia;

74. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen toimeenpanevalle sihteerille sekä sopimuspuolten 16. konferenssille.

(1)

Ilmastonmuutos 2007: Yhteenvetokertomus; toimittaneet Rajendra K. Pachauri ja Andy Reisinger, Geneve 2007, http://www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar4/syr/ar4_syr.pdf; ja työryhmien raportit: The Physical Science Basis, työryhmä I, toimittaneet S. Solomon, D. Qin, M. Manning, Z. Chen, M. Marquis, K. Averyt, M. Tignor ja H.L. Miller, Jr.; Impacts, Adaptation and Vulnerability, työryhmä II, toimittaneet M. Parry, O. Canziani, J. Palutikof, P. van der Linden ja C. Hanson; Mitigation of Climate Change, työryhmä III, toimittaneet B. Metz, O. Davidson, P. Bosch, R. Dave ja L. Meyer.

(2)

Hyväksytyt tekstit P7_TA-PROV(2010)0019.

(3)

EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 193.

(4)

EUVL C 160, 19.6.2010, s. 1 ja s. 8.

(5)

Susanne Droege ja Simone Cooper, Tackling Leakage in a World of Unequal Carbon Prices - A study for the Greens/EFA Group, http://www.climatestrategies.org/our-reports/category/32/257.html.

(6)

Sander de Bruyn, Agnieszka Markowska ja Marc Davidson, Why the EU could and should adopt higher greenhouse gas reduction targets - A literature review, Delft 2010, http://www.stopclimatechange.net/fileadmin/bali/user_upload/docs/7213_finalreportSdB.pdf.

(7)

Anna Pearson, The Carbon Rich List: The companies profiting from the EU Emissions Trading Scheme, Company analysis of the EU Emissions Trading Scheme compiled in association with carbonmarketdata.com, February 2010, http://www.climnet.org/index.php?option=com_docman&task=doc_download&Itemid=55&gid=1551.

(8)

http://www.agassessment.org/

(9)

Kansainvälinen investointiriitojen sovittelulaitos, ICSID-asia N:o ARB/09/6

(10)

Ontarion energiaministeriö, Green Energy Act, http://www.mei.gov.on.ca/en/energy/gea/


PERUSTELUT

Kööpenhaminassa pidetyssä YK:n ilmastohuippukokouksessa saavutettu sopimus oli pettymys eikä sen avulla kyetä pitämään planeetan lämpenemistä kahta celsiusastetta pienempänä. Kööpenhaminan sopimus ei myöskään ole globaali eikä sitova. Euroopan unioni ei suinkaan ole tämän epäonnistumisen pääsyyllinen, mutta se oli usein näkymätön ja tehoton, koska se ei pystynyt toimimaan yhtenäisesti, puhumaan yhdellä äänellä eikä asettamaan päästöjen vähentämiselle ja kehitysmaiden tukemiselle tavoitteita, jotka olisivat vastanneet tutkijoiden suosituksia ja parlamentin pyyntöjä.

Miksi kaikki nämä vaikeudet? Kysymykseen ei varmaankaan ole yhtä ainoata vastausta, mutta ongelman ydin on siinä, että moni maa ei vielä ole tehnyt paljoakaan taloutensa ekologisen muuntamisen puolesta, ja ne suhtautuvat epäillen tällaisten toimien taloudellisiin, sosiaalisiin ja demokraattisiin etuihin huolimatta siitä, että uusiin energiamuotoihin siirtymisestä sekä kestävämmästä maataloudesta ja liikenteestä on tehty lukuisia tutkimuksia ja saatu myönteisiä kokemuksia.

Euroopan unionia houkuttaa juuri nyt olla tekemättä mitään. Jotkut hallitusten vahvaa tukea nauttivat teollisuudenalat väittävät, että kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla voi olla dramaattisia seurauksia. Vaikka tällainen globaali uhka on kiistetty virallisissa tutkimuksissa ja vaikka niissä muistutetaan keinoista suojautua hiilivuodoilta, ilmastotavoitteiden väitetään olevan ristiriidassa talous- ja sosiaalikriisistä selviytymisen kanssa. Tämä on vakava virhe, jota Kiina ja Yhdysvallat eivät tee, kuten voidaan päätellä siitä, millainen osuus niiden taloudellisissa elvytyssuunnitelmissa on varattu vihreälle taloudelle. Jos Euroopan unionin on määrä ottaa johtoasema ilmastonmuutoksen torjunnassa, se lujittaisi taloutensa kilpailukykyä energiansäästöjen ja uusiutuvien energianlähteiden avulla, sillä nämä kaksi alaa voivat parantaa energiavarmuutta ja niissä piilee suuria mahdollisuuksia teollisuuden kehittämiseen, innovointiin, aluesuunnitteluun ja työllisyyden lisäämiseen.

Voidakseen omaksua tämän roolin ja saavuttaakseen parantuneen kilpailukyvyn tuomat edut EU:n on kuitenkin kehitettävä kahdenvälistä, alueellista ja monenvälistä kauppapolitiikkaansa, koska tuotteiden ja palvelujen kauppa aiheuttaa noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja koska kulutukseen liittyvät päästöt ovat Yhdistyneessä kuningaskunnassa 34 prosenttia, Ranskassa 44 prosenttia ja Ruotsissa 60 prosenttia suuremmat kuin tuotantoon liittyvät päästöt. EU:lla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä jotakin näille "kaupatuille" päästöille, tai se on vaarassa menettää kaiken kansainvälisen uskottavuutensa. Eurooppa, joka yhtäältä rahoittaa metsäkadon torjumista ja toisaalta edistää metsien hävittämistä tuomalla puutavaraa ja kestämättömästi tuotettuja maatalousperäisiä polttoaineita, ei voi olla johtava toimija ilmastonmuutoksen torjunnassa. Jos se lisäksi ulkoistaa päästönsä sen sijaan, että se muuttaisi tuotanto- ja kulutustapojaan, se ei hyödy näihin toimenpiteisiin liittyvistä taloudellisista, teollisista tai sosiaalisista eduista.

EU:n on kehitettävä kauppapolitiikkaansa kohti tuotteiden eriyttämistä niiden ilmastovaikutuksen mukaisesti ja edistettävä siten tuotanto- ja kulutustapojen sekä investointistrategioiden muutoksia. Euroopan unionin on reagoitava hiilivuoto-ongelmaan ja yleisemmin valvottava tuontinsa ilmastovaikutuksia. Sen ei pitäisi kyseenalaistaa kauppakumppaniensa ilmastopolitiikkaa ja pyrkiä lyhytnäköisesti lisäämään Euroopan unionin markkinaosuuksia. Sen on toimittava aktiivisesti kansainvälisistä kuljetuksista aiheutuvien päästöjen alalla, ehdotettava innovaatioiden suojaamisjärjestelmää, joka takaa myös kehitysmaille mahdollisuuden hyödyntää ilmastoystävällistä teknologiaa, puolustettava innovoivien rahoitusmekanismien luomista kansainvälisellä tasolla ja luotava tarpeen mukaan vastaavia mekanismeja ensin Euroopan unioniin. EU:n on ryhdyttävä tähän työhön yhdessä kauppakumppaniensa ja erityisesti kehitysmaiden kanssa eikä niitä vastustaen.

Tämä on selvästikin vaativa tehtävä, mutta EU on jo ottanut ensimmäiset askeleet oikeaan suuntaan laittoman puun tuonnin, maatalousperäisten polttoaineiden ja ilmailupäästöjen alalla. Tämä mietintö on syntynyt yritysten, yhdistysten, ammattijärjestöjen ja komission kanssa käytyjen lukuisten keskustelujen tuloksena ja sen avulla pyritään tunnistamaan ne tulevat vaiheet, jotka mahdollistavat EU:n etenemisen tällä tiellä.

30.9.2010

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (*)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista

(2010/2103(INI))

Valmistelija: Jo Leinen

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  viittaa WTO-sopimuksen johdanto-osaan ja GATT-sopimuksen XX artiklan b, d ja g kohtaan ja korostaa, että kansainvälinen kauppa ei saa johtaa luonnonvarojen riistoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan kollektiivisen preferenssin periaatetta WTO:ssa erityisesti kun on kyse kestävistä, ympäristöystävällisistä ja eettisesti moitteettomista tuotteista;

2.  kehottaa komissiota ja WTO:n jäsenvaltioita pyrkimään takaamaan, että WTO antaa julkilausuman, jossa se tunnustaa ilmastonmuutoksen merkityksen ja vaikutukset, ja että se pyrkii siihen, että WTO:n säännöillä ei heikennetä maailmanlaajuisia ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi, hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi, vaan että näitä ponnisteluja edistetään;

3.  pitää valitettavana, että WTO:n jäsenet eivät vielä ole löytäneet keinoja integroida tämä sopimus YK:n instituutioiden sekä ympäristönsuojelua (ilmastonmuutos mukaan luettuna) ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien sääntöjen järjestelmään; vaatii, että kaikki YK:n ilmastosopimuksen kaltaisten monenvälisten ympäristösopimusten sekä muiden YK:n instituutioiden (FAO, ILO, IMO) sitoumukset ja tavoitteet on asetettava etusijalle kauppasääntöjen suppeaan tulkintaan nähden;

4.  ottaa huomioon, että Marrakeshissa 15. huhtikuuta 1994 tehdystä WTO:n ministerien kauppa- ja ympäristöpäätöksestä on kulunut yli 15 vuotta, ja kehottaa komissiota esittämään viimeistään vuoden 2011 puoliväliin mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, missä laajuudessa WTO:n kauppa- ja ympäristökomitea on täyttänyt sille tuossa päätöksessä asetetun tehtävän, sekä johtopäätöksensä siitä, mitä vielä on tehtävä erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja siihen sopeutumista sekä WTO:ta koskevan kansainvälisen vuoropuhelun yhteydessä;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään WTO-neuvotteluissa ja kahdenvälisissä kauppasopimuksissa kiinni vaatimuksesta, että kaupan ja erityisesti luonnonvaroilla käytävän kaupan vapauttaminen ei vaaranna kestävää luonnonvarojen hoitoa ja että ilmastonsuojelua ja lajien suojelua koskevista tavoitteista tulee olennainen osa sopimuksia; kehottaa siksi komissiota vaatimaan WTO:ssa, että järjestetään WTO:n kauppa- ja ympäristöministerien yhteinen kokous vielä ennen Johannesburgissa vuonna 2011 pidettävää YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen sopimuspuolten kokousta; muistuttaa, että tämä kokous on oikea foorumi ilmastonmuutoksen ratkaisemista koskevaan kansainväliseen sopimukseen pääsemistä varten;

6.  korostaa erityisesti, että ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden sekä kaupan ehtojen on oltava keskenään johdonmukaisia, jotta voidaan varmistaa, että esimerkiksi metsien tuhoutumisen torjumiseen tähtäävillä ponnisteluilla on vaikutusta;

7.  katsoo, että EU voi maailman suurimpana kaupparyhmittymänä vahvistaa maailmanlaajuisia standardeja, ja tukee sosiaaliset ja ekologiset kriteerit huomioon ottavien sertifiointi- ja merkintäjärjestelmien kehittämistä ja niiden käytön lisäämistä; viittaa kansainvälisten kansalaisjärjestöjen menestyksekkääseen työhön tällaisten merkintöjen ja sertifikaattien kehittämisessä ja edistämisessä ja kannattaa ehdottomasti niiden käytön lisäämistä;

8.  pitää tervetulleena, että kauppasopimusten kestävyysvaikutusten arvioinnissa on otettu käyttöön ilmastonmuutosulottuvuus; panee kuitenkin merkille, että joissakin tapauksissa, kuten Euro–Välimeri-vapaakauppasopimuksessa, kestävyysvaikutusten arviointi osoittaa, että sopimuksella on haitallisia ympäristövaikutuksia, joita ei käsitelty ennen sopimuksen tekoa; katsoo, että kauppasopimusten ei pitäisi millään tavalla heikentää monenvälisten ympäristösopimusten asemaa;

9.  toivoo, että EU näyttää hyvää esimerkkiä ja vähentää "vihreällä" teknologialla ja ympäristö- ja ilmastoystävällisillä tuotteilla käytävän kaupan esteitä, kuten tulleja ja maksuja, sekä edistää niin kutsuttujen ympäristötuotteiden ja -palvelujen kauppaa myös Balin toimintasuunnitelman ja Kööpenhaminan vihreän ilmastorahaston (Green Climate Fund) avulla;

10. vaatii tekemään kansainvälisesti sitovan ilmastonsuojelusopimuksen ja kannattaa päättäväisesti tavoitetta hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä EU:ssa 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä riippumatta kansainvälisistä neuvotteluista sekä EU:n pitkän aikavälin tavoitetta hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 85 prosentilla vuoteen 2050 mennessä;

11. on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnan on perustuttava teollisuusmaiden ja kehitysmaiden väliseen solidaarisuusperiaatteeseen mahdollisesti tiiviimmässä yhteistyössä YK:n, WTO:n ja muiden Bretton Woods -instituutioiden kanssa; vaatii siksi kehittämään yhdessä kehitys-, kynnys- ja teollisuusmaiden kanssa maailmanlaajuisen suunnitelman päästökauppaa varten ja energian ja kasvihuonekaasupäästöjen verottamiseksi, jotta voidaan toisaalta ehkäistä yritysten siirtymistä muualle (hiilivuoto) ja toisaalta kerätä varoja ilmastonmuutoksen torjuntaa, sen vaikutusten lieventämistä ja siihen sopeutumista varten;

12. katsoo, että yksittäiset toimet, jotka WTO:n kauppaneuvottelukomitean 15. joulukuuta 1993 tekemän kauppa- ja ympäristöpäätöksen mukaan vaikuttavat kauppa- ja ympäristötoimenpiteiden väliseen suhteeseen kestävän kehityksen edistämiseksi (kuten rajalla perittävien verojen mukautukset ja ekologisen polkumyynnin vastaiset tullit) osoittautunevat alaa koskevan WTO:n oikeuskäytännön valossa WTO:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisiksi ainoastaan, jos ne toteutetaan Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutoksen puitesopimuksen sopimuspuolten kokouksen puitteissa tehdyn oikeudellisesti sitovan maailmanlaajuisen sopimuksen mukaisesti, ja kehottaa siksi komissiota esittämään ennen sopimuspuolten Etelä-Afrikassa pidettävää seitsemättätoista kokousta Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon siitä, miten tällaisesta järjestelmästä voitaisiin määrätä mahdollisessa Kioton sopimusta seuraavassa sopimuksessa;

13. toteaa, että WTO:n säännöt eivät ole ristiriidassa sen kanssa, että rajalla toteutetaan toimenpiteitä, joilla neutralisoidaan sellaisten kotimaassa noudatettavien politiikkojen vaikutus, joilla ympäristövaikutusten kustannukset sisällytetään tuotteiden hintoihin, kunhan tällaiset mukautukset eivät ole syrjiviä;

14. toteaa yksiselitteisesti, että rajalla perittävän veron mukauttamisen ei pitäisi toimia protektionismin välineenä vaan keinona vähentää päästöjä; katsoo, että EU:n olisi osoitettava osa näin mahdollisesti saatavista tuloista YK:n ilmastosopimuksen mukaisten taloudellisten velvoitteidensa täyttämiseen;

15. toteaa, että hiilidioksidipäästöjä voidaan merkittävästi vähentää kansainvälisessä kaupassa esimerkiksi valitsemalla käytettävät kuljetusvälineet tehokkuus- ja ympäristökriteerien perusteella; vaatii sisällyttämään syntyvät kuljetus- ja ympäristökustannukset tuotteiden hintoihin (ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin) ennen kaikkea sisällyttämällä eurooppalaiseen päästökauppajärjestelmään merikuljetukset, jotka kattavat 90 prosenttia kuljetuksista kansainvälisessä kaupassa;

16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, jotta saavutetaan oikeudellisesti sitova sopimus merenkulun päästöjen vähentämisestä Kansainvälisen merenkulkujärjestön puitteissa;

17. vastustaa fossiilisten polttoaineiden subventointia ja vaatii edistämään tehokkaammin ympäristöystävällisiä, uusiutuvia energiamuotoja sekä hajautettujen energialähteiden tutkimusta ja kehittämistä erityisesti kehitysmaissa; muistuttaa tässä yhteydessä G20-sopimuksesta, jonka mukaan fossiilisten polttoaineiden tukemisesta olisi vähitellen luovuttava, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia eurooppalaiseksi strategiaksi tämän täytäntöön panemiseksi sekä esittämään tarvittaessa selkeitä aikatauluja ja korvausmekanismeja;

18. katsoo, että uusiutuvien energiamuotojen tukemista olisi tehostettava ja että jäsenvaltioiden olisi noudatettava johdonmukaista politiikkaa ja luotava sitova oikeudellinen kehys, joka antaa mahdollisuuden toteuttaa pitkällä aikavälillä asteittainen tukiohjelma, jolla helpotetaan markkinoiden avaamista ja vähimmäisinfrastruktuurien luomista, mikä on olennaista kriisin ja yrityksiä koettelevan epävarmuuden aikana;

19. puoltaa sitä, että biopolttoaineiden ja biomassan tuotantoa varten kehitetään todellisia, sitovia kestävyyskriteerejä ja -standardeja, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutosta aiheuttavien kaasujen ja pienhiukkasten pääsy ilmakehään välillisten maankäytön muutosten takia sekä koko tuotantosykli; painottaa, että väestön elintarvikehuollon takaaminen on asetettava biopolttoaineiden tuotannon edelle ja että maankäyttöpolitiikan ja -tapojen kestävyyteen on kiireellisesti puututtava kokonaisvaltaisemmin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

28.9.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

49

2

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

János Áder, Kriton Arsenis, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Sergio Berlato, Martin Callanan, Chris Davies, Bairbre de Brún, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Jill Evans, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Julie Girling, Nick Griffin, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Holger Krahmer, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Gilles Pargneaux, Antonyia Parvanova, Andres Perello Rodriguez, Sirpa Pietikäinen, Mario Pirillo, Pavel Poc, Frédérique Ries, Oreste Rossi, Daciana Octavia Sârbu, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Catherine Soullie, Salvatore Tatarella, Anja Weisgerber, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Christofer Fjellner, Matthias Groote, Marisa Matias, Judith A. Merkies, Bill Newton Dunn, Kathleen Van Brempt

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Kay Swinburne

8.10.2010

kehitysyhteistyövaliokunnaN LAUSUNTO

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista

(2010/2103(INI))

Valmistelija: Catherine Grèze

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että liikenteestä ja kansainvälisestä kaupasta johtuvien hiilidioksidipäästöjen kasvu heikentää EU:n ilmastonmuutosstrategian tehoa; katsoo, että tämä on vahva peruste siirtyä vientivoittoisesta kehitysstrategiasta omaehtoiseen kehitysstrategiaan, joka perustuu monimuotoiseen paikalliseen kulutukseen ja tuotantoon kehitysmaissa; toteaa, että tällaisella strategialla olisi myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen sekä EU:ssa että kehitysmaissa;

2.  pitää valitettavana, että merkittävä osuus kansainvälisestä kaupasta koostuu homogeenisista tuotteista, jotka voitaisiin yhtä helposti tuottaa paikallisesti, ja että tarvittavassa rahtauksessa ei oteta huomioon sen omia ympäristökustannuksia;

3.  panee huolestuneena merkille, että talouden globaalistuminen on usein johtanut vientiin tarkoitettujen kasvien yksinomaiseen viljelyyn perustuvaan maatalousmalliin, mikä edistää ympäristöä vahingoittavia viljelykäytäntöjä monissa kehitysmaissa; katsoo, että kauppaa koskevissa säännöissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon pienviljelijöiden ja maaseutuyhteisöjen tarpeet erityisesti kehitysmaissa ja kannustettava samalla ekologiseen viljelyyn, josta aiheutuu vähemmän hiilidioksidipäästöjä ja joka siksi osaltaan lieventää ilmastonmuutoksen seurauksia; edellyttää, että kansallisella ja kansainvälisellä tasolla otetaan käyttöön laadukasta kauppaa koskevat normit ja että hallituksille annetaan mahdollisuus kytkeä markkinoille pääsy näihin normeihin esimerkiksi myöntämällä markkinoille pääsyä koskeva etuuskohtelu tuotteille, jotka ovat tiettyjen kestävyyttä koskevien standardien mukaisia;

4.  korostaa, että teollisuusmaiden on vähennettävä hiilidioksidipäästöjään eniten; pitää normien, merkintöjen ja sertifikaattien käyttöön ottamista välineinä, jotka tarjoavat merkittävän potentiaalin energiankulutuksen vähentämiseen ja siten ilmastonmuutokseen reagoimiseen; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan EU:n päästökauppajärjestelmää koskevia sääntöjä vahvistamalla hiilidioksidille vähimmäishinnan; katsoo, ettei puhtaan kehityksen mekanismilla (Clean Development Mechanism, CDM) ole onnistuttu ottamaan huomioon heikoimmassa asemassa olevien maiden tarpeita;

5.  pitää valitettavana, ettei yhdessäkään nykyisistä WTO-sopimuksista viitata suoraan ilmastonmuutokseen, elintarviketurvaan eikä vuosituhannen kehitystavoitteisiin; pitää lisäksi valitettavana eri ilmasto-olosuhteita kestäviin siemeniin kohdistuvan biopiratismin lisääntymistä; katsoo, että WTO:n määräyksiä on muutettava, jotta varmistetaan yhden- ja johdonmukaisuus Kioton pöytäkirjan ja monenvälisten ympäristösopimusten mukaisten sitoumusten kanssa; kehottaa uudistamaan WTO:ta pikaisesti siten, että mahdollistetaan tuotteiden erottaminen toisistaan tuotanto- ja jalostusmenetelmän perusteella sekä ryhdytään soveltamaan uusia joustavia menetelmiä käyttämällä TRIPS-sopimukseen sisältyvää "pakkolisensointia";

6.  korostaa, että kehitysmaihin tehtävien teknologiasiirtojen lisääminen on keino hillitä hiilivuotoa ja että se on ratkaisevan tärkeä osatekijä ilmastonmuutosta koskevassa järjestelmässä vuoden 2012 jälkeen; pitää valitettavana, että teknologian siirto on vain pieni osa julkista kehitysapua; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan lisää teknistä apua ja rahoitusapua kehitysmaille, jotta ne voivat selvitä ilmastonmuutoksen seurauksista, täyttää ilmastoa koskevat normit ja arvioida etukäteen normien, merkintöjen ja sertifikaattien kehitysvaikutuksia;

7.  kehottaa EU:ta ottamaan johtavan aseman ja tunnistamaan ne huomattavat esteet, jotka estävät ilmastonmuutosta hillitsevien teknologioiden levittämistä kehitysmaihin;

8.  vaatii, että EU käyttää kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten kattavia ympäristömääräyksiä kehitysyhteistyön välineenä, toisin sanoen että se korostaa, että ympäristölausekkeet ja yhteistyömekanismit on pantava asianmukaisesti täytäntöön teknologian siirron, teknisen avun antamisen ja kapasiteetin lisäämisen edistämiseksi;

9.  korostaa, että on pyrittävä varmistamaan, että kaupan haitalliset ympäristövaikutukset näkyvät hinnoissa ja että sovelletaan aiheuttamisperiaatetta; kehottaa yhdenmukaistamaan ympäristönormeja koskevat merkintä- ja tiedottamisjärjestelmät;

10. pitää tärkeänä, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia kansainvälisiä sitoumuksia sovelletaan myös kansainväliseen lento- ja laivaliikenteeseen;

11. pyytää komissiota järjestelmällisesti sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin ympäristölausekkeita ja erityisesti ottamaan huomioon hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja vähäpäästöisen teknologian siirron;

12. katsoo, että uusissa kansainvälisissä ilmastonsuojelusopimuksissa on annettava vahvat takeet puutavaran kansainvälisen kaupan kielteisten ympäristövaikutusten vähentämisestä ja laajuudeltaan huolestuttavan metsäkadon pysäyttämisestä;

13. pitää välttämättömänä, että biopolttoaineiden kansainvälisessä kaupassa sovelletaan tiukkoja kestävyyttä koskevia normeja näiden polttoaineiden ristiriitaisten ympäristö- ja yhteiskuntavaikutusten takia.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

5.10.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

28

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Thijs Berman, Michael Cashman, Corina Creţu, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Catherine Grèze, Enrique Guerrero Salom, András Gyürk, Eva Joly, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, David-Maria Sassoli, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Eleni Theocharous, Ivo Vajgl, Anna Záborská, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Kriton Arsenis, Santiago Fisas Ayxela, Isabella Lövin, Miguel Angel Martínez Martínez, Bart Staes, Patrizia Toia

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Róża Gräfin von Thun und Hohenstein

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

26.10.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

14

4

8

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, Laima Liucija Andrikienė, Kader Arif, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Marielle De Sarnez, Harlem Désir, Christofer Fjellner, Joe Higgins, Yannick Jadot, Bernd Lange, Vital Moreira, Tokia Saïfi, Helmut Scholz, Gianluca Susta, Keith Taylor, Jan Zahradil, Pablo Zalba Bidegain

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Catherine Bearder, George Sabin Cutaş, Béla Glattfelder, Małgorzata Handzlik, Salvatore Iacolino, Jarosław Leszek Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Ricardo Cortés Lastra, Jelko Kacin

Päivitetty viimeksi: 12. marraskuuta 2010Oikeudellinen huomautus