Menettely : 2009/2219(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0312/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0312/2010

Keskustelut :

PV 24/11/2010 - 20
CRE 24/11/2010 - 20

Äänestykset :

PV 25/11/2010 - 8.2
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0434

MIETINTÖ     
PDF 287kWORD 168k
8. marraskuuta 2010
PE 445.733v02-00 A7-0312/2010

ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa

(2009/2219(INI))

Kansainvälisen kaupan valiokunta

Esittelijä: Tokia Saïfi

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 ulkoasiainvaliokunnan lausunto
 kehitysyhteistyövaliokunnan lausunto
 työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunto
 ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunto
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa

(2009/2219(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6 ja 21 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153, 191, 207 ja 218 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 21, 28, 29, 31 ja 32 artiklan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) ja muut Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvälineet, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1965), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1979) ja yleissopimuksen lapsen oikeuksista (1989), Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista (2007) ja New Yorkissa 20.-22. syyskuuta 2010 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen huippukokouksen päätösasiakirjan,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen sekä Dohassa marraskuussa 2001 järjestetyssä neljännessä ministerikokouksessa hyväksytyn julistuksen ja erityisesti sen 31 kohdan,

–   ottaa huomioon 20. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien sisällyttämisestä yhteisön ja kolmansien maiden sopimuksiin (KOM(1995)0216)(1) sekä 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(2),

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan avautumisesta ja demokratiasta(3), jossa se pyytää WTO:ta kunnioittamaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sosiaalisia perusnormeja ja Euroopan unionia hyväksymään ILO:n päätökset, mukaan luettuna kehotukset pakotteisiin, jotka liittyvät sosiaalisten perusnormien vakaviin rikkomuksiin,

–   ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa (KOM(2001)0252)(4),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset (KOM(2004)0383),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta(5),

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman lasten hyväksikäytöstä kehitysmaissa, painopisteenä erityisesti lapsityö(6),

–   ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät lapsityöstä(7),

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman reilusta kaupasta ja kehityksestä(8),

–   ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman globaalista Euroopasta – Kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat(9) vastauksena komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamaan tiedonantoon ”Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (KOM(2006)0567),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Ihmisarvoista työtä kaikille - Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon" (KOM(2006)0249),

–   ottaa huomioon, että YK:n talous- ja sosiaalineuvoston vuonna 2006 täystyöllisyydestä ja ihmisarvoisesta työstä antamassa ministerijulistuksessa osapuolet tunnustivat, että täysi ja tuottava työllisyys ja kelvolliset työolot kaikille ovat kestävän kehityksen avaintekijä,

–   ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(10), jossa pyydetään ihmisarvoisen työn edistämisen nimissä sisällyttämään sosiaalinormit Euroopan unionin kauppasopimuksiin, eritoten kahdenvälisiin sopimuksiin,

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2009 kansainvälisessä työkonferenssissa yksimielisesti hyväksytyt ILO:n laatiman ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILO:n kansainvälisen työllisyyssopimuksen sekä vuonna 2008 hyväksytyn julistuksen sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta,

–   ottaa huomioon vuonna 1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen, sellaisena kuin se vahvistettiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001(11),

–   ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2006 ja jonka perusteella yhä useammille tuotteille myönnettiin tullivapaa pääsy markkinoille tai tariffialennus ja johon sisältyy myös uusi kannuste haavoittuville maille, joilla on erityisiä kauppaan, talouteen tai kehitykseen liittyviä tarpeita,

–   ottaa huomioon kaikki Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten (AKT-maat) sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 ja jota tarkistettiin vuosina 2005 ja 2010,

–   ottaa huomioon AKT-valtioiden ja -alueiden kanssa tekemistään talouskumppanuussopimuksista antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 26. syyskuuta 2002(12), 23. toukokuuta 2007(13) ja 12. joulukuuta 2007(14) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon ympäristöä koskevat kansainväliset yleissopimukset, kuten Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista (1987), Baselin yleissopimus vaarallisten jätteiden rajat ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvonnasta (1989), Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja (2000) ja Kioton pöytäkirja (1997),

–   ottaa huomioon lokakuussa 2009 allekirjoitetun Euroopan unionin ja Etelä-Korean välisen vapaakauppasopimuksen 13 luvun,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisten useamman osapuolen kauppasopimusneuvottelujen loppuun saattamisen,

–   ottaa huomioon 14. tammikuuta 2010 järjestämänsä kuulemisen "Sosiaalisten normien ja ympäristönormien soveltaminen kauppaneuvotteluissa",

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7-0312/2010),

A. katsoo, että kaupan, ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormien välisestä yhteydestä on tullut talous- ja kauppasuhteiden avaintekijä ja että se on kiinteä osa vapaakauppasopimusten puitteissa käytäviä neuvotteluja,

B.  toteaa, että kilpailun vääristymät ja riskit polkumyyntiin sosiaali- ja ympäristönormien osalta ovat yhä yleisempiä ja ne haittaavat varsinkin Euroopan unionissa toimivia yrityksiä ja työntekijöitä, joiden on noudatettava tiukempia sosiaali-, ympäristö- ja veronormeja,

C.  katsoo, että suhteissaan kolmansiin maihin EU:n on hyväksyttävä vastavuoroisuuteen perustuva, mutta kauppakumppanien kehitystason mukaan eriytetty strategia sekä sosiaalisten ja ekologisten vaatimustensa että kaupan vapauttamisen suhteen, jotta voidaan luoda olosuhteet oikeudenmukaiselle ja vilpittömälle kansainväliselle kilpailulle,

D. katsoo, että kahdenväliset foorumit ovat nykyään pääasiallinen väylä näiden poliittisten tavoitteiden edistämiseen, sillä näkymät kaupan, työn tai ympäristön yhteyksiä koskevien monenvälisten sääntöjen laatimiseksi WTO:n puitteissa eivät ole kovin lupaavat,

E.  katsoo, että on kuitenkin tarpeen pyrkiä saattamaan tasapainoon kauppaoikeus ja perusoikeudet ja vahvistaa vuoropuhelua tärkeimpien kansainvälisten organisaatioiden, erityisesti ILO:n ja WTO:n, välillä, jotta kansainvälisestä politiikasta tulisi johdonmukaisempaa ja globaalia hallintoa voitaisiin parantaa,

F.  katsoo, että on olemassa monia perusteita sisällyttää ihmisoikeuksia ja sosiaali- ja ympäristönormeja koskevia määräyksiä kansainvälisiin kauppasopimuksiin alkaen halusta luoda tasapuolista ja reilua kauppaa ja varmistaa hyvät kauppatavat ("level playing field") aina normatiivisempaan tarpeeseen puolustaa Euroopan unionin vaalimia yleisiä arvoja ja noudattaa johdonmukaisuutta unionin toiminnassa,

G. muistuttaa, että vuonna 1986 annetussa YK:n julistuksessa oikeudesta kehitykseen todetaan, että oikeus kehitykseen on luovuttamaton ihmisoikeus, jonka nojalla jokaisella ihmisellä ja kaikilla kansoilla on oikeus osallistua taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kehitykseen, antaa siihen oma panoksensa ja nauttia siitä; katsoo siksi, että EU:n velvollisuutena on olla heikentämättä tätä oikeutta ja päinvastoin sisällyttää se kansainvälisiin sopimuksiin ja noudattaa sitä unionin politiikan suuntaviivana,

H. katsoo, että Lissabonin sopimuksessa vahvistettiin, että Euroopan unionin ulkoisen toiminnan, johon kauppa kuuluu olennaisena osana, on perustuttava unionin perustamisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin; katsoo, että eurooppalaista sosiaalista mallia, jossa yhdistyvät kestävä talouskasvu ja kohentuneet työ- ja elinolosuhteet, voidaan käyttää mallina myös muille kumppaneille; katsoo, että lisäksi kauppasopimuksissa on noudatettava muita kansainvälisiä sopimuksia ja velvoitteita, joihin sopimusvaltiot ovat sitoutuneet, valtioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti,

I.   pitää tärkeänä, että Euroopan unionissa voimassa olevat sosiaali- ja ympäristönormit säilytetään ja että Euroopan yhtenäismarkkinoilla toimivat ulkomaiset yritykset noudattavat niitä,

J.   katsoo, että ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttäminen kauppasopimuksiin voi tuoda niille lisäarvoa ja mahdollistaa paremman vuorovaikutuksen kansalaisyhteiskunnan kanssa, vahvistaa poliittista ja yhteiskunnallista vakautta sekä luoda siten kaupankäynnille suotuisamman ilmapiirin,

K. katsoo, että kauppa sekä ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormien vaaliminen on tärkeä tekijä rauhan ja hyvinvoinnin takaamisessa maailmassa, mutta että se ei ole ratkaisu kaikkiin maailman valtioiden välisiin ongelmiin; katsoo kuitenkin, että umpikujaan ajautuneista poliittisista tilanteista voidaan löytää ulospääsy vahvistamalla kauppasuhteita ja varmistamalla yhteinen etu erityisesti ympäristönsuojelun alalla ja siten ratkaista konfliktit,

L.  ottaa huomioon, että muut valtiot ovat antaneet myönteisiä esimerkkejä sosiaalinormien sisällyttämisestä kauppasopimuksiin,

M.  katsoo, että GSP-järjestelmän edellytyksenä on, että edunsaajamaat noudattavat kansainvälisten ihmisoikeusyleissopimusten ja keskeisten työnormien periaatteita ja siihen sisältyy erityinen ylimääräisten tullietuuksien järjestelmä, jolla edistetään keskeisten ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa; toteaa, että ehtojen noudattamatta jättäminen voi johtaa kauppajärjestelmän soveltamisen keskeyttämiseen,

1.  pyytää näin ollen, että Euroopan unionin tulevassa kauppastrategiassa kauppaa ei enää pidetä itsessään päämääränä vaan välineenä, jonka avulla voidaan edistää eurooppalaisia arvoja ja kaupallisia etuja sekä edistää oikeudenmukaista kaupankäyntiä ja yleistää sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttämistä sopimuksiin ja tehokasta täytäntöönpanoa kaikkien EU:n kauppakumppanien kanssa; katsoo, että Euroopan unionin olisi käytävä näitä neuvotteluja myönteisestä, mutta samalla oikeudellisesti sitovasta näkökulmasta; korostaa, että kestävää kehitystä koskevien määräysten sisällyttäminen etenkin kahdenvälisiin sopimuksiin hyödyttää kaikkia osapuolia;

2.  muistuttaa, että kauppapolitiikka on Euroopan unionin kokonaistavoitteita palveleva väline ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan mukaisesti Euroopan unionin kauppapolitiikkaa "harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti" ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni edistää osaltaan "maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista";

Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit monenvälisissä kauppasuhteissa

3.  kehottaa tehostamaan yhteistyötä monenvälisellä tasolla WTO:n ja YK:n tärkeimpien ihmisoikeusinstanssien välillä; arvelee, että tiiviimmät yhteydet YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa sekä erityismenettelyt olisivat erityisen hyödyllisiä ihmisoikeuksien kunnioittamista edistävien monenvälisten kaupankäyntipuitteiden varmistamiseksi; katsoo myös, että ihmisoikeusvaltuutetun asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää WTO:n paneelissa ja valituselimessä, kun todetaan vakavia ihmisoikeusrikkomuksia;

4.  katsoo, että ihmisoikeusneuvoston säännöllisesti suorittama yleistarkastelu voisi olla hyödyllinen väline kansainvälisiin kauppasopimuksiin sisältyvien ihmisoikeusmääräysten noudattamisen seurannassa;

5.  korostaa, että on olennaisen tärkeää syventää yhteistyötä ILO:n kanssa, joka vastaa kansainvälisten työnormien määrittelystä ja niitä koskevista neuvotteluista sekä valvoo niiden soveltamista oikeudessa ja käytännössä, sekä ottaa ILO täysin mukaan WTO:n työhön;

a)  pyytää tätä varten, että ILO:lle myönnetään virallinen tarkkailijan asema WTO:ssa ja oikeus käyttää puheenvuoroja WTO:n ministerikokouksissa;

b)  ehdottaa kauppaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevän komitean perustamista WTO:hon kauppa- ja ympäristökomitean tapaan; vaatii, että kummallekin komitealle annetaan selkeästi määritelty tehtävä ja konkreettista vaikutusvaltaa;

c)  esittää, että merkittävissä tapauksissa, joissa kaupallisissa riita-asioissa on kyse kansainvälisten työtä koskevien yleissopimusten rikkomisesta, ILO samoin kuin YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto voitaisiin ottaa mukaan asian käsittelyyn;

d)  ehdottaa, että luodaan mahdollisuus valittaa ILO:lle, jos WTO:n jäsenvaltio katsoo riitojenratkaisuelimen kyseenalaistavan ILO:n päätökset työtä koskevien yleissopimusten noudattamisesta;

6.  toteaa jälleen, että yhtäältä avoimen ja syrjimättömän monenvälisen kauppajärjestelmän säilyttämistä ja ylläpitämistä ja toisaalta ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen edistämisen puolesta toimimista koskevien tavoitteiden on tuettava toisiaan vastavuoroisesti; korostaa, että GATT-sopimuksen 20 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat hyväksyä kaupallisia ympäristönsuojelutoimia, jos niitä ei sovelleta tavalla, joka johtaisi mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään, ja kannustaa jäsenvaltioita käyttämään tätä määräystä kattavasti;

7.  on tyytyväinen WTO:n kauppa- ja ympäristökomitean olemassaoloon ja katsoo, että sen pitäisi olla keskeinen foorumi ympäristön ja kaupan välisen yhteyden syventämisen ja integroinnin jatkamiselle; toivoo, että komitean rooli ja työ kehittyvät, jotta se voi käsitellä myönteisellä tavalla kansainvälisen yhteisön tärkeimpiä kauppaan ja ympäristöön liittyviä haasteita;

8.  korostaa, kuinka tärkeää on parantaa vihreiden tuotteiden ja vihreän teknologian saatavuutta, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet, ja kehottaa kaikkia neuvottelujen osapuolia lisäämään ponnistelujaan, jotta neuvottelut ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen tulliesteiden ja muiden esteiden vähentämisestä tai poistamisesta saadaan nopeasti päätökseen, niin että voidaan tukea uusia työllisyyspolitiikan muotoja ja työpaikkojen luomista ILO:n ihmisarvoista työtä koskevien normien mukaisesti sekä Euroopan unionin teollisuuden ja pk-yritysten kasvumahdollisuuksia;

9.  korostaa tarvetta edistyä neuvotteluissa Dohan julistuksen 31 artiklan muista kohdista, jotka koskevat WTO:n olemassa olevien sääntöjen ja monenvälisissä ympäristösopimuksissa esitettyjen kaupallisten erityisvelvoitteiden suhdetta, sekä edistää tiiviimpää yhteistyötä monenvälisten ympäristösopimusten sihteeristöjen ja WTO:n komiteoiden välillä, sillä se on olennaista sen takaamisessa, että kauppaa ja ympäristöä koskevat järjestelyt kehittyvät johdonmukaisesti;

10. katsoo, että monenvälinen ilmastosopimus olisi paras tapa varmistaa hiilidioksidipäästöjä koskevien negatiivisten ulkoisten ympäristövaikutusten sisällyttäminen, mutta sellaista tuskin tehdään lähitulevaisuudessa; katsoo näin ollen, että Euroopan unionin olisi jatkossakin tutkittava mahdollisuuksia ottaa sellaisilla aloilla, joilla on osoitettu olevan hiilivuodon vaara, käyttöön soveltuvia ympäristövälineitä, eritoten "hiilen sisällyttämismekanismi" WTO:n sääntöjä noudattaen yhdessä EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvan hiilidioksidin päästöoikeuksien huutokaupan kanssa, koska tällaisella mekanismilla voitaisiin torjua riskejä hiilidioksidipäästöjen siirtämisestä kolmansiin maihin;

11. ehdottaa, että sen jälkeen kun kansainvälinen ilmastosopimus on saatu neuvoteltua ja allekirjoitettua, perustetaan todellinen Maailman ympäristöjärjestö, jotta annetut sitoumukset pannaan täytäntöön ja ympäristönormeja noudatetaan; katsoo, että esimerkiksi ympäristöperusteisen polkumyynnin tapaukset olisi annettava tämän tulevan järjestön käsiteltäväksi;

Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit kahdenvälisissä kauppasopimuksissa

12. kannattaa ehdottomasti käytäntöä, jonka mukaan Euroopan unionin kansainvälisiin sopimuksiin sisällytetään oikeudellisesti sitovia ihmisoikeuslausekkeita, mutta muistuttaa, että suurimman haasteen muodostavat näiden lausekkeiden seuranta ja täytäntöönpano; muistuttaa, että nämä lausekkeet on sisällytettävä myös kaikkiin kauppa- ja alakohtaisiin sopimuksiin Cotonoun sopimuksen 96 artiklaa vastaavan selkeän ja täsmällisen neuvottelumenettelyn kera; on tyytyväinen siihen, että tällainen lauseke on sisällytetty uuden sukupolven vapaakauppasopimuksiin;

13. painottaa, että kahdenvälisiin sopimuksiin olisi samalla tavalla sisällytettävä järjestelmällisesti kestävää kehitystä koskevia lukuja;

14. toteaa, että tulevat kauppasopimukset voitaisiin tehdä ottaen huomioon nykyinen rahoituskriisi; katsoo, että tämä ei saa johtaa siihen, että sosiaali- ja ympäristönormit ja erityisesti kasvihuonekaasupäästöjä ja vaarallisten jätteiden käsittelyä koskevat normit jätetään ottamatta huomioon muiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

15. ottaa huomioon edellä esitetyt tavoitteet ja kehottaa komissiota sisällyttämään järjestelmällisesti kaikkiin vapaakauppasopimuksiin, joista se neuvottelee kolmansien maiden kanssa, sosiaali- ja ympäristönormit, joihin kuuluu:

a)  luettelo vähimmäisnormeista, joita kaikkien EU:n kauppakumppanien on noudatettava; sosiaalisten kysymysten osalta näiden normien on vastattava ILO:n kahdeksaa perustavaa laatua olevaa yleissopimusta (työelämän perusnormit) sellaisina kuin ne on lueteltu perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevassa ILO:n julistuksessa (1998); teollisuusmaiden on noudatettava näiden kahdeksan yleissopimuksen lisäksi ILO:n neljää keskeistä yleissopimusta; ympäristön ja ihmisoikeuksien noudattamisen alalla vähimmäisnormin on vastattava ympäristöä koskevia yleissopimuksia ja hyvän hallinnon periaatteita sellaisina kuin niistä on säädetty yleisestä tullietuusjärjestelmästä annetussa unionin asetuksessa;

b)   luettelo muista yleissopimuksista, jotka on pantava täytäntöön asteittain ja joustavasti ottaen huomioon kyseisen kumppanin taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen tilanteen kehittyminen; sosiaalisten kysymysten osalta perimmäisenä tavoitteena on ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelman kattava ja täydellinen täytäntöönpano;

16. korostaa, että näiden normien noudattaminen on ymmärrettävä siten, että siihen sisältyy niiden ratifiointi, saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tehokas soveltaminen valtion koko alueella;

17. vaatii, että kaikissa tulevissa kauppasopimuksissa määrätään lapsityövoiman käytön kiellosta erityisesti luonnonkiven louhinnassa ja jalostuksessa ja että ne sisältävät unionin yhtenäisen sertifiointijärjestelmän, jonka avulla voidaan todistaa, että tuotu luonnonkivi ja siitä tehdyt tuotteet on valmistettu kaikissa arvoketjun vaiheissa ilman lapsityövoimaa ILOn yleissopimuksen 182 mukaisesti;

18. tähdentää, että vapaakauppasopimusten puitteissa voitaisiin harkita ehdollista vapauttamista, johon kuuluu tullien poistoluettelon lyhentäminen tai pääsy lisämarkkinoille sen mukaan, noudatetaanko sosiaali- ja ympäristönormeja vai ei;

19. korostaa sopimuksen täytäntöönpanon jatkuvan seurannan ja avoimen ja kattavan toimintatavan merkitystä kaikissa vaiheissa:

a)  panee merkille kestävää kehitystä koskevien vaikutustenarviointien käytön mutta katsoo, että niitä olisi tehtävä myös ennen neuvotteluja sekä niiden aikana ja jälkeen, jotta varmistetaan jatkuva arviointi; korostaa, että arviointien tuloksiin on tärkeää reagoida kaikilta osin; katsoo myös, että neuvottelijoiden olisi otettava paremmin huomioon näistä vaikutustenarvioinneista esiin tulevat prioriteetit ja huolen aiheet;

b)  kehottaa komissiota laatimaan ihmisoikeuksia koskevia vaikutustenarviointeja kestävää kehitystä koskevien vaikutustenarviointien lisäksi sellaisten ymmärrettävien kaupallisten indikaattoreiden avulla, jotka perustuvat ihmisoikeuksiin ja sosiaali- ja ympäristönormeihin;

c)  pyytää molempia osapuolia raportoimaan säännöllisesti sopimukseen sisältyvien sitoumusten täytäntöönpanon yleisestä edistymisestä;

d)  pyytää komissiota takaamaan, että kumppanuusvaltioiden parlamentit osallistuvat kauppaneuvotteluihin, jotta hallintoa ja demokraattista valvontaa voidaan parantaa kehitysmaissa;

e)  tähdentää kansalaisten osallistumisen merkitystä neuvottelujen kaikissa vaiheissa ja sopimuksen seurannassa ja pyytää tähän liittyen perustamaan kestävän kehityksen foorumeja tai neuvoa-antavia ryhmiä, joiden tarkoituksena on työmarkkinaosapuolten ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan edustajien kuuleminen;

20. kehottaa toteuttamaan EU:n kauppasopimusten avulla mahdollisimman suuren avoimuuden, tiukat julkisia hankintoja koskevat ehdot sekä yrityksiä koskevat maakohtaiset ilmoitukset sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa laittoman pääomapaon estämiseksi;

21. kehottaa Euroopan unionia puolustamaan kauppasopimusneuvotteluissa oikeutta käyttää luonnonvaroja sekä valvomaan alkuperäiskansojen oikeuksia hyödyntää tärkeimpiä luonnonvaroja; kehottaa komissiota kytkemään kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin ja -sopimuksiin ongelmat, jotka liittyvät maanostoon ja -omistukseen kolmansissa maissa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ja kehitysmaissa;

22. myöntää, että tällä hetkellä neuvoteltaviin kahdenvälisiin sopimuksiin sisältyvä kestävää kehitystä käsittelevä luku on sitova, mutta katsoo, että sitä voitaisiin vahvistaa, jos siinä määrätään:

a)  työmarkkinaosapuolille avoimesta valitusmenettelystä;

b)  sosiaalisiin ongelmiin ja ympäristöongelmiin liittyvien riita-asioiden nopeaa ja tehokasta ratkaisemista varten vetoamisesta riippumattomaan elimeen, kuten asiantuntijaryhmään, jonka sopimuspuolet ovat valinneet ihmisoikeuksien, työoikeuden ja ympäristöoikeuden asiantuntemuksen perusteella ja jonka suositusten, joihin liittyy määräyksiä niiden täytäntöön panemiseksi, olisi oltava osa hyvin määriteltyä prosessia;

c)  samoin kuin sopimuksen muiden osien ollessa kyseessä mahdollisuudesta vedota riitojenratkaisumekanismiin, joka määrää sakkoja tilanteen parantamiseksi kyseisillä aloilla, tai tiettyjen sopimukseen sisältyvien kaupallisten etujen keskeyttämisestä ainakin väliaikaisesti, jos edellä mainittuja normeja rikotaan vakavasti;

23. korostaa, että on tärkeää täydentää sopimuksia liitännäistoimenpiteillä, mukaan luettuina teknisen avun toimet ja yhteistyöohjelmat, joilla pyritään parantamaan eritoten ihmisoikeuksia ja sosiaali- ja ympäristönormeja koskevien perustavaa laatua olevien yleissopimusten täytäntöönpanovalmiuksia;

Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit yksipuolisissa kauppasuhteissa: GSP ja GSP+

24. katsoo, että ne 27 yleissopimusta, joiden ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa GSP+-järjestelmän soveltaminen edellyttää, edustavat ainutlaatuista kokoelmaa ihmisoikeus-, työoikeus- ja ympäristönormeja ja hyvän hallinnon normeja koskevia yleissopimuksia; korostaa, että tähän asti GSP+-järjestelmällä on ollut näkyvä myönteinen vaikutus näiden yleissopimusten ratifiointiin mutta ei niinkään niiden täytäntöönpanoon, ja toivoo näin ollen, että painotetaan enemmän liitännäistoimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan täytäntöönpanovalmiuksia; katsoo lisäksi, että GSP+-järjestelmän uskottavuuden varmistamiseksi komission on käynnistettävä tutkimuksia, jos yhtenäiset havainnot osoittavat, että jotkut valtiot eivät sovella 27:ää yleissopimusta, tarvittaessa poistettava etuisuuskohtelu;

25. katsoo, että Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa voitaisiin ottaa käyttöön tiiviimpi yhteys ihmisoikeuslausekkeiden ja GSP+-järjestelmän välillä, erityisesti seurannan osalta;

26. kehottaa komissiota tarkistamaan GSP-järjestelmää siten, että se hyödyttää todellakin maita, jotka sitä eniten tarvitsevat, ja yksinkertaistamaan alkuperäsääntöjä, jotta "kaikki paitsi aseet" -aloitteen ja GSP+-järjestelmän edunsaajavaltiot hyötyvät mahdollisimman paljon heille myönnetystä etuisuuskohtelusta; pyytää laatimaan vertailukohtia, mekanismeja ja avoimia kriteerejä etuuksien myöntämiseksi ja niiden peruuttamiseksi järjestelmän puitteissa; pyytää myös ottamaan Euroopan parlamentin täysimääräisesti mukaan koko prosessiin erityisesti kun on kyse neuvoston ehdotuksesta edunsaajamaiden luetteloksi, tutkimusten käynnistämisestä tai GSP+-järjestelmän väliaikaisesta keskeyttämisestä;

27.  kehottaa komissiota tekemään pikaisesti ehdotuksen asetukseksi, jolla kielletään sellaisten tuotteiden tuonti EU:hun, jotka on tuotettu uusia orjuuden ja erityisesti haavoittuvia ryhmiä hyväksikäyttävän pakkotyön muotoja käyttäen perustavanlaatuisten ihmisoikeusnormien vastaisesti;

28. kehottaa komissiota Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen nojalla tiedottamaan aina kansainvälisistä kauppasopimuksista käytävien neuvottelujen aikana parlamentille perusteellisesti kaikista ihmisoikeuksiin sekä sosiaali- ja ympäristönormeihin liittyvistä asioista;

29. kehottaa komissiota takaamaan Lissabonin sopimukseen sisältyvien parlamentin uusien valtuuksien nojalla tehokkaan tiedonkulun parlamentille ja antamaan parlamentille sen lähettämien edustajien välityksellä tarkkailijan aseman ja antamaan heille pääsyn kaikkiin asiaa koskeviin kokouksiin ja antamaan kaikki asiaa koskevat asiakirjat heidän käyttöönsä;

30. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

     EYVL C 320, 28.10.1996, s. 261.

(2)

       EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107.

(3)

       EYVL C 112 E, 9.5.2002, s. 326.

(4)

       EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 147.

(5)

       EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 65.

(6)

       EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 84.

(7)

       Neuvoston 14.6.2010 annetut päätelmät lapsityöstä, 10937/1/2010.

(8)

       EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 865.

(9)

       EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 128.

(10)

      EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.

(11)

      EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(12)

      EUVL C 273 E, 14.11.2003, s. 305.

(13)

      EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301.

(14)

      EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361.


PERUSTELUT

Ihmisoikeuslausekkeen sisällyttäminen tai sosiaali- ja ympäristönormien soveltaminen kauppaneuvotteluissa ovat monitahoisia ongelmia, jotka jakavat kansainvälistä yhteisöä. Yhtäältä pohjoisen pallonpuoliskon maat syyttävät nousevan talouden maita sosiaalisesta ja ympäristöperusteisesta polkumyynnistä, joka vääristää kilpailua kauppasuhteissa; toisaalta eteläiset maat epäilevät pohjoisen maiden haluavan estää niiden taloudellisen kehityksen ja näiden normien kautta turvautua naamioituun protektionismiin.

On siis ymmärrettävää, että on erittäin vaikeaa käsitellä kiihkotta normikysymystä monenvälisissä elimissä ja etenkin WTO:n piirissä, vaikkakin sosiaalilauseke esiintyy yhä useammin kahdenvälisissä kauppasopimuksissa.

Nykyään on siis kasvava epätasapaino kansainvälisen kaupan sääntöjen ja muiden kansainvälisen oikeuden normien välillä. On myös välttämätöntä etsiä uusia ajattelutapoja ja pyrkiä muun muassa todelliseen koordinointiin kansainvälisten järjestöjen (WTO ja ILO) välillä.

Euroopan unionilla on avainrooli tässä globaalissa hallinnassa ja siinä mielessä sen on tuettava kansainvälisten järjestöjen toiminnan yhdenmukaisuutta.

Kun Euroopan unioni tarkistaa kauppastrategiaansa, sen on tämän toteamuksen valossa pohdittava, minkälaista kauppapolitiikkaa se haluaa harjoittaa. Jos Euroopan unioni haluaa toimia selkeästi protektionismia vastaan, sen on myös varmistettava, että kansainvälinen kauppa on vilpitöntä ja että edut ovat molemminpuolisia.

Unionin on harjoittamiensa politiikkojen kautta ja etenkin kauppapolitiikkansa avulla puolustettava omia etujaan ja samalla noudatettava ja saatava muut noudattamaan omia normejaan ja arvojaan.

Tältä pohjalta unionin toimielinten on luotava uusi kauppapolitiikka ja harjoitettava tätä periksiantamattomuudelle ja vuoropuhelulle perustuvaa kunnianhimoista politiikkaa.

Ei pidä unohtaa, että eurooppalaisten liike- ja teollisuusyritysten on noudatettava Euroopassa tiukasti sosiaali- ja ympäristönormeja. Jos Euroopan unionissa noudatetaan sitovia normeja, sen on voitava myös vaatia vastavuoroisuutta kauppakumppaneiltaan ja eritoten nousevan talouden mailta ja edistää laatu- ja kestävyysvaatimuksia, jotka koskevat erityisesti sen alueelle tuotavia elintarvikkeita, vilpittömän ja oikeudenmukaisen kaupan turvaamiseksi.

Tässä mielessä unionin yhtenäismarkkinoiden terveyttä, turvallisuutta, ympäristöä ja työsuojelua koskevat vaativat normit muodostavat erityisen eurooppalaisen mallin, jonka on toimittava esimerkkinä kansainvälisesti ja monenvälisissä elimissä ja jonka on heijastuttava meneillään olevissa kahdenvälisiä kauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa. Unioni varmistaisi näin laajemmaltikin, että sen kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyöpolitiikan kautta toimeenpanema ulkopolitiikka todellakin osaltaan tukee sosiaalista kehitystä kolmansissa maissa, joiden kanssa sillä on kauppasuhteita.

Vastauksien löytäminen näihin kysymyksiin ja ehdotusten esittäminen mahdollistaisivat täten sen, että kansalaiset voisivat suhtautua jälleen positiivisesti unionin kauppapolitiikkaan (tilanteessa, jossa kauppaneuvottelut synnyttävät joko torjuntaa tai pelkoa) ja tukisivat osaltaan keskustelua hyvistä kauppatavoista ("level playing field"). On tiedossa, että kaupan vapautuminen hyväksytään yhteiskunnassa ja siihen suhtaudutaan myönteisesti, jos se osaltaan parantaa elintasoa. Samoin kaupankäynnin lisääntymiseen ja liberalismiin suhtaudutaan myönteisesti, kunhan ne eivät aseta kyseenalaisiksi sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä oikeuksia. Euroopan unionin on näin ollen löydettävä tasapaino liberaalin ja rajoittavan kauppatavan välillä ja kompromissi sen kaupallisten etujen suojelun ja yleismaailmallisten arvojen kunnioittamisen vaatimuksen sekä sitovien sosiaali- ja ympäristönormien soveltamisen välillä.

Jotta tähän kompromissiin päästäisiin, unionin on käynnistettävä vuoropuhelu kumppaneidensa kanssa ja löydettävä yhteinen arvopohja. Tämä pyrkimys avoimuuteen ja vuoropuheluun antaa Euroopan parlamentille avainroolin sille Lissabonin sopimuksessa myönnettyjen uusien toimivaltuuksien myötä. Sen on tässä mielessä annettava neuvotteluille poliittinen ja moraalinen valtuutus. Lisäksi sen on otettava kantaa siihen tosiseikkaan, että unionin on puolustettava kaupallisia etujaan ja samalla tuotava esiin tarve normikehykseen. Parlamentin on edistettävä avoimia ja kansalaisten tasolla käytäviä keskusteluja. Sen on oltava toimielin, joka vahvistaa, että ihmiselämän kunnioitus ja ihmisarvoinen työ koskee kaikkia maita ja ihmisiä ja että ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten (oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen, lapsityövoiman torjunta jne.) oikeuksien merkitys on luonteeltaan yleismaailmallinen.

Edellä esitettyyn problematiikkaan liittyy vielä aiheen käsittely eri tasoilla: monenvälisesti, kahdenvälisesti ja yksipuolisesti.

I. Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit monenvälisissä kauppasuhteissa

Kuten edellä on esitetty, on ensisijaisen tärkeää edistää kansainvälisten järjestöjen harjoittamien politiikkojen johdonmukaisuutta ja luoda uusi globaali hallinta, jota WTO, ILO ja (tuleva?) Maailman ympäristöjärjestö koordinoivat. On tiedossa, kuinka vaikeaa on sisällyttää kansainvälisen kaupan sääntelyyn muita kuin kauppaa koskevia sääntöjä. Samoin tietyt sosiaalinormien noudattamiseen liittyvät perusasiat voidaan ehkä paremmin ottaa huomioon vahvistamalla vuoropuhelua ILO:n kanssa. Tähän liittyen ILO:n asemaa olisi voitava vahvistaa ja sille olisi perustettava elin sääntöjen tulkitsemista varten. Sen lisäksi, että ILO:n tärkeimpien sääntöjen noudattaminen olisi suositeltavaa tehdä pakolliseksi kaikille, ILO:a olisi myös kuultava työhön liittyviä perusoikeuksia koskevista kysymyksistä kansainvälisten riita-asioiden, muun muassa kauppakiistojen, käsittelyn puitteissa (WTO:n ILO:lle esittämä ennakkoratkaisupyyntö).

Kysymys sosiaalinormien huomioon ottamisesta kaupankäynnissä ei vielä ole juurikaan noussut esille. Ympäristöalalla sitä vastoin monenvälisten ympäristösopimusten edellyttämiä kaupallisia toimia, jotka eivät ole pelkkä naamioitu kaupan rajoite, pidetään kansainvälisellä tasolla yksimielisesti "oikeutettuina" ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi, ja niiden katsotaan kuuluvan GATT-sopimuksen XX artiklassa tarkoitettuihin poikkeuksiin.

Itse asiassa olisi aiheellista perustaa erityisesti ympäristökysymyksiä käsittelevä maailmanlaajuinen järjestö. Jos tämän järjestön valtuudet määritellään hyvin ja selkeästi suhteessa muihin kansainvälisiin järjestöihin, kuten WTO:hon, ja jos sen valtuudet sallivat toimimisen yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden pohjalta, tälle Maailman ympäristöjärjestölle voitaisiin antaa tehtäväksi määritellä ja panna täytäntöön ympäristönormeja. Järjestön käsiteltäväksi voitaisiin näin ollen antaa ympäristöperusteista polkumyyntiä koskevia tapauksia.

Mitä tulee ihmisoikeuksiin, olisi vihdoinkin luotava tehostettua yhteistyötä monenvälisellä tasolla WTO:n ja YK:n tärkeimpien ihmisoikeusjärjestöjen välillä. Ihmisoikeusvaltuutetun asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää esimerkiksi WTO:n paneelissa ja valituselimessä, kun todetaan vakavia ihmisoikeusrikkomuksia.

II. Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit kahdenvälisissä kauppasopimuksissa

Kysymys näiden normien soveltamisvelvoitteesta kahdenvälisten kauppasopimusten puitteissa on erityisen arkaluonteinen, ja siinä korostuu Euroopan unionin kyky velvoittaa soveltamaan ja noudattamaan näitä normeja.

Juuri päättyneissä tai parhaillaan meneillään olevissa neuvotteluissa unioni pyrkii sisällyttämään sosiaalinormeja vapaakauppasopimuksiin, mutta toisinaan se törmää tiettyjen maiden vihamielisyyteen, sillä ne pitävät kyseisiä normeja protektionistisina esteinä. Euroopan unioni törmää vaikeuksiin myös sellaisten maiden kanssa, jotka – vaikka ovatkin allekirjoittaneet ILO:n yleissopimukset – eivät kunnioita ammatilliseen järjestäytymiseen liittyviä oikeuksia.

Vapaakauppasopimusten suhteen on kuitenkin voitu todeta konkreettista kehitystä, kun on neuvoteltu kestävää kehitystä koskevista luvuista. Eräiden vapaakauppasopimusten perusperiaatteena onkin osapuolten sitoutuminen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja työntekijöiden oikeuksiin ja ympäristön suojeluun perustuvan kestävän talouden kehittämiseen.

Jotta molemmat sopimuspuolet noudattaisivat näitä kestävää kehitystä koskevia lukuja, olisi pohdittava molemminpuolisen seurannan mekanismin ja kannustekäytäntöjen käyttöönottoa. Voitaisiin harkita esimerkiksi ehdollista vapauttamista, kuten tullien poistoluettelon lyhentämistä tai pääsyä lisämarkkinoille sen mukaan, noudatetaanko tiettyä sosiaali- tai ympäristönormia. Olisi myös luotava eräänlainen "vaatimuskursori", joka vaihtelee maiden ja niiden taloudellisen tilanteen mukaan ja joka mahdollistaa porrastuksen ja jouston sosiaali- ja ympäristönormien noudattamista koskevan vaatimuksen suhteen.

Lopuksi ja ennen kaikkea on vahvistettava välimiespaneeleja sekä keskustelu- ja vuoropuhelufoorumeja, jotka antavat kansalaisyhteiskunnalle paremman mahdollisuuden osallistua ja joilla pidemmällä aikavälillä on todellista kannustavaa vaikutusta kumppanimaiden sisäisiin politiikkoihin. Yksi vaihtoehto on perustaa kahdenvälisiä yhteisiä "seurantakeskuksia", joiden avulla tarjotaan hallituksille, Euroopan parlamentille, työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnalle sen laajassa merkityksessä foorumi mielipiteenvaihtoa varten. Lopuksi olisi kehotettava komissiota laatimaan ihmisoikeuksia koskevia vaikutustenarviointeja kestävää kehitystä koskevien vaikutustenarviointien lisäksi sellaisten ymmärrettävien kaupallisten indikaattoreiden avulla, jotka perustuvat ihmisoikeuksiin ja sosiaali- ja ympäristönormeihin.

III. Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit yksipuolisissa kauppasuhteissa: GSP ja GSP+

Nämä välineet mahdollistavat Euroopan unionin perusperiaatteiden ja perusoikeuksien esiintuomisen. Yleinen tullietuusjärjestelmä, jonka avulla unioni voi myöntää yksipuolisesti kauppaetuuksia, on kuitenkin hyvin "byrokratisoitunut", ja sen etuuksien myöntämis- ja peruuttamisperusteet eivät ole kovin avoimet. GSP-lainsäädännön tarkistamisen yhteydessä unionin olisi voitava kohdentaa paremmin edunsaajat ottaen huomioon esimerkiksi niiden kehitysaste ja suorittaa seurantaa näiden maiden ihmisoikeuskysymyksiä ja sosiaali- ja ympäristönormeja koskevien sitoumusten osalta. Komissio voisi myös tutkia mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteistyöpuitteet unionin ja GSP-järjestelmän edunsaajamaiden välillä riita-asioiden tutkinnan ja seurannan helpottamiseksi samoin kuin liitännäistoimenpiteitä.


ulkoasiainvaliokunnan lausunto (7.10.2010)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

ihmisoikeuksista sekä sosiaalisista ja ympäristöä koskevista säännöistä kansainvälisissä kauppasopimuksissa

(2009/2219(INI))

Esittelijä: David Martin

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat olleet erottamaton osa ihmisoikeuksia aina siitä asti, kun ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin vuonna 1948; katsoo, että on EU:n tehtävä auttaa näiden oikeuksien toteuttamisessa vähiten kehittyneitä maita ja kehitysmaita, joiden kanssa se allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia, kauppasopimukset mukaan luettuina;

2.  pyytää komissiota tekemään kauppasopimuksia ainoastaan, jos ne sisältävät demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä sosiaali-, terveys- ja ympäristönormeja koskevia lausekkeita; pyytää jälleen kerran komissiota ja neuvostoa panemaan voimassa oleviin kansainvälisiin sopimuksiin jo sisältyvät lausekkeet tosiasiallisesti täytäntöön ja luomaan näin asianmukaisen järjestelmän Cotonoun sopimuksen 8, 9 ja 96 artiklan hengessä;

3.  kehottaa sisällyttämään kaikkiin EU:n ja kolmansien maiden välisiin kauppaneuvotteluihin ja -järjestelyihin ihmisoikeuslausekkeen ja suunnitellun sopimuksen vaikutusten ennakkoarvioinnin sekä ottamaan huomioon kaikkien sopimuspuolien ihmisoikeustilanteen; katsoo, että tähän tarkasteluun on sisällyttävä tapaamisia kyseisissä maissa toimivien ihmisoikeuksien puolustajien kanssa;

4.  katsoo, että EU:n sisäisen ja ulkoisen toimintapolitiikan on oltava johdonmukaista erityisesti ihmisoikeuksien alalla ja siinä on aina noudatettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 1 luvussa määriteltyjä demokratian, oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteita; korostaa tässä suhteessa, että EU:n kansainvälinen uskottavuus ihmisoikeuksien puolustajana riippuu sen kyvystä varmistaa, että EU:n monikansalliset yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia sekä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä normeja kolmansissa maissa ja erityisesti kehitysmaissa toimiessaan; vaatii Euroopan ihmisoikeussopimuksen – ja myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan – pikaista täytäntöönpanoa; katsoo, että EU:n on sovellettava Euroopan ihmisoikeussopimusta kolmansissa maissa toimiessaan, kuten perusoikeuskirjassa suositellaan;

5.  kehottaa komissiota Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden edustajana kiinnittämään WTO:n ja sen jäsenvaltioiden huomion siihen, että kauppaneuvottelujen ja erityisesti Dohan sopimuksen yhteydessä noudatetaan ihmisoikeuksia sekä sosiaali-, terveys- ja ympäristönormeja, ja huolehtimaan konkreettisesti niiden soveltamisesta ja edistämisestä kauppasopimusten täytäntöönpanon yhteydessä; pyytää komissiota kehottamaan WTO:ta ja sen jäsenvaltioita hyväksymään aluksi tarkkailijoiksi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) valtuuskunnat ja Kansainvälisen työtoimiston sihteeristön sekä monenvälisten ja kansainvälisten ympäristösopimusten sihteeristöt;

6.  kehottaa Euroopan unionia puolustamaan kauppasopimusneuvotteluissa oikeutta käyttää luonnonvaroja sekä valvomaan alkuperäiskansojen oikeuksia hyödyntää tärkeimpiä luonnonvaroja; kehottaa komissiota kytkemään kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin ja -sopimuksiin ongelmat, jotka liittyvät maanostoon ja -omistukseen kolmansissa maissa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ja kehitysmaissa;

7.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön parlamentin 10. maaliskuuta 2010 antaman päätöslauselman GSP+-järjestelmästä; kehottaa sitä tästä syystä kehittämään kaikkia edunsaajamaita varten nykyistä johdonmukaisemman ja oikeudenmukaisemman vertailuanalyysijärjestelmän, jotta voidaan seurata selvästi ja avoimesti ja eri osapuolten näkemykset huomioon ottaen sosiaalisten, taloudellisten, kulttuuristen ja ympäristöön liittyvien sekä muiden vastaavien sosiaalisten ja poliittisten ihmisoikeuksien kehittämisessä tapahtunutta edistystä ja takaiskuja;

8.  katsoo kuitenkin, että yksipuolisessa vaatimuksessa noudattaa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia unohdetaan, että niiden täytäntöönpano edellyttää myös taloudellisia resursseja, joita nousevat taloudet ja kehitysmaat eivät voi yksin hankkia;

9.  korostaa, että TRIPS-sopimuksen tarkoituksena on edistää oikeutta terveydenhuoltoon; katsoo, että EU:n olisi varmistettava, että kaikissa TRIPS plus -lausekkeen sisältävissä kauppasopimuksissa otetaan kaikilta osin huomioon ihmisoikeudet ja edistetään aktiivisesti oikeutta terveydenhuoltoon erityisesti kehitysmaissa;

10. katsoo tässä yhteydessä, että tulevassa lainsäädännössä parlamentin olisi vaadittava järjestelyä, jolla komissio voi yksin väliaikaisesti keskeyttää kauppaetuuksien, myös vapaakauppasopimuksista johtuvien etuuksien, soveltamisen, jos ihmisoikeuksien tai työntekijöiden oikeuksien rikkomisesta on riittävää näyttöä, tai korkea edustaja / varapuheenjohtaja tai komissio voi keskeyttää niiden soveltamisen pysyvästi tietyn määrän jäsenvaltioita ja/tai Euroopan parlamentin sitä pyytäessä;

11. katsoo, että EU:n on tosiasiallisesti seurattava kappasopimustensa ihmisoikeuslausekkeita ja pantava ne täytäntöön; korostaa sen tärkeyttä, että kauppaetuuksien soveltaminen voidaan keskeyttää väliaikaisesti tai pysyvästi, jos ihmisoikeuksia ja erityisesti työntekijöiden oikeuksia loukataan; pyytää komissiota antamaan tietoa mahdollisuuksista perustaa oikeudellisesti sitova välimieselin ja mahdollistaa monikansallisten yritysten kansainvälinen syytteeseenpano;

12. korostaa, että olisi löydettävä keinoja seurata nykyistä tarkemmin väitteitä vakavista ja järjestelmällisistä ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien rikkomisista; ehdottaa tässä yhteydessä, että harkittaisiin EU:n edustajien (nykyisin komissiosta, tulevaisuudessa Euroopan ulkosuhdehallinnosta) osallistumista YK:n erityismenettelyjen nojalla suoritettaviin tutkintatehtäviin, kun ne vaikuttavat EU:n kauppasopimuksiin;

13. kiinnittää huomiota siihen, että huolimatta ilahduttavasta sosiaali-, ihmisoikeus- ja ympäristölausekkeiden sisällyttämisestä kansainvälisiin kauppasopimuksiin kyse on vähimmäisvaatimuksista ja yhdestä välineestä muiden joukossa; korostaa, että on ehdottomasti estettävä niiden protektionistinen väärinkäyttö ja että tästä syystä lausekkeiden täytäntöönpanossa olisi toimittava siten, että edistetään kaikkien osapuolten kuulemista ja demokraattista osallistumista päätöksentekomenettelyyn;

14. kehottaa komissiota tekemään pikaisesti ehdotuksen asetukseksi, jolla kielletään sellaisten tuotteiden tuonti EU:hun, jotka on tuotettu uusia orjuuden ja erityisesti haavoittuvia ryhmiä hyväksikäyttävän pakkotyön muotoja käyttäen perustavanlaatuisten ihmisoikeusnormien vastaisesti; katsoo, että asetuksessa on viitattava oikeuksiin, jotka on määritelty lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja Kansainvälisen työjärjestön vuoden 1998 julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista; painottaa, että tällaisen asetuksen olisi annettava EU:lle oikeus tutkia yksittäisiä väitteitä, jos vaikuttaa olevan riittävästi näyttöä siitä, että näitä kansainvälisiä normeja on rikottu; kehottaa komissiota jo ennen tällaisen asetuksen voimaantuloa tehostamaan tuontitavaroiden tarkastuksia ja seuraamaan EU:hun tuotteitaan tuovien maiden toimitusketjuissa sovellettavia eettisiä normeja;

15. kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005(1) tiettyjen tavaroiden kaupasta, joita voitaisiin käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, ja tekemään sen määräyksistä sitovia kaikissa kansainvälisissä kauppasopimuksissa;

16. katsoo, että sosiaaliset oikeudet ovat yleismaailmallisia oikeuksia, joita ei kuitenkaan pidä ainoastaan julistaa, vaan myös niiden käytännön toteutumista on edistettävä; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan solidaarisesti nimenomaan maailman köyhimpiä maita kyseisten oikeuksien toteuttamisessa;

17. kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen EU:n vientisääntöjä sen suhteen, miten niissä sallitaan sellaisen eurooppalaisten normien mukaisen tekniikan siirto sortohallinnoille kuin matkapuhelimet, tiedonsiirtoverkot sekä internetin skannaamiseen ja sensurointiin sekä kaksoiskäyttöön ja henkilö- ja muiden tietojen keruuseen ja tutkimiseen (tiedonlouhinta) tarkoitetut ohjelmat; pyytää komissiota tekemään ehdotuksen uutta lupajärjestelmää koskevasta asetuksesta, jos uudelleentarkastelu osoittaa, että lainsäädäntötoimet ovat tarpeen;

18. kehottaa arvioimaan säännöllisesti kansainvälisiin kauppasopimuksiin sisältyviä ihmisoikeussitoumuksia;

19. kehottaa komissiota tarkistamaan EU:n vientisäännöksiä, jotka koskevat aseiden ja kaikkien niihin liittyvien materiaalien, mukaan luettuina ammukset, välineet ja varaosat, myyntiä, toimittamista, siirtoa ja vientiä sellaisiin maihin tai sellaisille hallinnoille, jotka todennäköisesti käyttävät niitä kansalaisyhteiskunnan sisäiseen tukahduttamiseen ja ihmisoikeusrikkomuksiin;

20. kehottaa edistämään ihmisoikeuksien, kehitysavun ja kansainvälisten kauppasopimusten ohella kestävällä tavalla alueellista kehitysprosessia YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti;

21. kannustaa EU:n edustajia (nykyisin komissiosta, tulevaisuudessa Euroopan ulkosuhdehallinnosta) jakamaan ihmisoikeustilanteita koskevaa tietoa liikemaailman kanssa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

5.10.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

50

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gabriele Albertini, Bastiaan Belder, Frieda Brepoels, Elmar Brok, Michael Gahler, Marietta Giannakou, Ana Gomes, Andrzej Grzyb, Heidi Hautala, Richard Howitt, Anneli Jäätteenmäki, Ioannis Kasoulides, Tunne Kelam, Nicole Kiil-Nielsen, Andrey Kovatchev, Wolfgang Kreissl-Dörfler, Vytautas Landsbergis, Krzysztof Lisek, Sabine Lösing, Barry Madlener, Mario Mauro, Kyriakos Mavronikolas, Willy Meyer, Francisco José Millán Mon, Alexander Mirsky, María Muñiz De Urquiza, Norica Nicolai, Raimon Obiols, Kristiina Ojuland, Pier Antonio Panzeri, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Libor Rouček, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Nikolaos Salavrakos, Jacek Saryusz-Wolski, Adrian Severin, Marek Siwiec, Ernst Strasser, Zoran Thaler, Inese Vaidere, Graham Watson, Boris Zala

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Reinhard Bütikofer, Carlo Casini, Nikolaos Chountis, Monica Luisa Macovei, Marietje Schaake, György Schöpflin, Dominique Vlasto

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Marie-Christine Vergiat

(1)

EUVL L 200, 30.7.2005, s. 1.


kehitysyhteistyövaliokunnan lausunto (25.10.2010)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

ihmisoikeuksista sekä sosiaalisista ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa

(2009/2219(INI))

Valmistelija: Filip Kaczmarek

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, jossa todetaan, että Euroopan unioni "ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin"; toteaa, että EU:n on siksi ennen minkään kauppasopimuksen allekirjoittamista otettava täysin huomioon kaikki kehitykseen kohdistuvat vaikutukset ja ensisijaisesti köyhyyden poistaminen;

2.  muistuttaa, että vuonna 1986 annetussa YK:n julistuksessa oikeudesta kehitykseen todetaan, että oikeus kehitykseen on luovuttamaton ihmisoikeus, jonka nojalla jokaisella ihmisellä ja kaikilla kansoilla on oikeus osallistua taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kehitykseen, antaa siihen oma panoksensa ja nauttia siitä; katsoo siksi, että EU:n velvollisuutena on olla heikentämättä tätä oikeutta ja päinvastoin sisällyttää se kansainvälisiin sopimuksiin ja noudattaa sitä unionin politiikan suuntaviivana;

3.  pahoittelee, ettei vieläkään voida kaikenkattavasti valvoa sitä, miten yritykset noudattavat ihmisoikeusvelvoitteitaan koko maailmassa, minkä vuoksi tietyt valtiot ja yritykset voivat jättää nämä oikeudet huomiotta; kehottaa komissiota tekemään aloitteita OECD:n tasolla, jotta voidaan järkiperäistää yksityisiä aloitteita ja soveltaa niihin vertailevaa arviointia yritysten yhteiskuntavastuun alalla erityisesti niin, että laaditaan yksi viiteasiakirja asianmukaisista säännöistä ja käytännöistä, joita yhteiskuntavastuullisen yrityksen on noudatettava;

4.  pitää myönteisinä vapaakauppasopimuksia ja kaikkia toimia, joilla kannustetaan kauppaa kehitysmaiden kanssa ja niiden välillä, sillä ne ovat varma tie kohti vakaata ja kestävää kehitystä; tukee erityisesti alueellisia vapaakauppa-alueita keinona tukea alennettujen tullimaksujen avulla kehitysmaiden välistä kauppaa samalla WTO:n sääntöjä noudattaen;

5.  toteaa, että monissa kehitysmaissa kalastus ja erityisesti pienimuotoinen kalastus ja siihen liittyvä teollisuus ovat keskeisessä asemassa elintarviketurvan takaamisessa, työpaikkojen luomisessa, valtion tulojen aikaansaamisessa, viennissä sekä paikallisyhteisöjen ylläpitämisessä; pitää keskeisenä, että paikallisen väestön edut ja sille kuuluvat luonnonvaroja koskevat oikeudet otetaan huomioon; on huolissaan siitä, että laiton kalastus voi edistää muuttoliikettä ja heikentää kestävää kehitystä vakavasti; korostaa siksi, että EU:n ja kehitysmaiden välisillä kalastussopimuksilla on edistettävä paikallista kalataloutta keskittyen erityisesti pienen ja keskisuuren mittakaavan kalastajiin ja kalastusyrityksiin ja niiden on autettava kalakantojen valvonnassa, liikakalastuksen ja laittoman kalastuksen vastustamisessa, biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa sekä hygienia- ja terveysnormien tiukentamisen tukemisessa ja edistämisessä;

6.  kehottaa EU:ta edistämään aktiivisesti yritysten yhteiskuntavastuuta kauppasopimuksillaan, jotta saataisiin aikaan sosiaalisesti ja ympäristöön liittyen entistä eettisempi globaali kaupan ympäristö;

7.  kehottaa komissiota asettamaan ILOn keskeiset työtä koskevat normit ennakkoehdoksi kauppasopimusten tekemiselle ja rohkaisemaan laajaa liittymistä järjestelmiin, jotka suojelevat työntekijöiden oikeuksia ja ympäristöä ja jollaisia ovat esimerkiksi kaivosteollisuuden avoimuusaloite ja timanttialan Kimberley-prosessi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä sitä, että Yhdysvalloissa hyväksyttiin vastikään konfliktialueiden mineraaleja koskeva laki, ja pyytää komissiota ja neuvostoa tarkastelemaan mahdollisuutta antaa samansuuntainen lainsäädäntöaloite;

8.  kehottaa toteuttamaan EU:n kauppasopimusten avulla mahdollisimman suuren avoimuuden, tiukat julkisia hankintoja koskevat ehdot sekä yrityksiä koskevat maakohtaiset ilmoitukset sekä teollisuusmaissa että kehitysmaissa laittoman pääomapaon estämiseksi;

9.  toteaa, että samalla, kun ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat pääosin kehitysmaissa, teollistuneiden maiden pitäisi kantaa päävastuu tästä ilmiöstä; katsoo siksi, että EU:n kauppasuhteissa on paitsi vältettävä ympäristön vahingoittuminen myös edistettävä kestävää kehitystä koko maailmassa;

10. korostaa kapasiteettiin ja mahdollisuuksiin liittyviä valtavia eroja kehittyneiden talouksien ja köyhimpien maiden välillä; kehottaa siksi komissiota ottamaan entistä paremmin huomioon AKT-maiden tarpeet, kun se neuvottelee talouskumppanuussopimuksista, ja takaamaan, ettei maita, jotka eivät halua allekirjoittaa talouskumppanuussopimuksia, rangaista siitä;

11. kehottaa komissiota edistämään ihmisoikeuksien toteutumista käyttämällä entistä paremmin ehdollisuusmekanismeja, joita sisältyy esimerkiksi GSP-järjestelmän ja Cotonoun sopimuksen kaltaisiin välineisiin; kehottaa komissiota tehostamaan kolmansille maille antamaansa tukea, joka liittyy sellaisten oikeudellisten elinten kehittämiseen, jotka voivat asettaa yritykset vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista;

12. pyytää komissiota takaamaan, että kumppanuusvaltioiden parlamentit osallistuvat kauppaneuvotteluihin, jotta hallintoa ja demokraattista valvontaa voidaan parantaa kehitysmaissa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

25.10.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

14

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Michael Cashman, Nirj Deva, Leonidas Donskis, Catherine Grèze, Eva Joly, Filip Kaczmarek, Franziska Keller, Gay Mitchell, Bill Newton Dunn, Birgit Schnieber-Jastram

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Eduard Kukan, Judith Sargentini, Horst Schnellhardt, Patrizia Toia

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Eider Gardiazábal Rubial, Jolanta Emilia Hibner, Paul Rübig


työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunto (3.5.2010)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

ihmisoikeuksista sekä sosiaalisista ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa

(2009/2219(INI))

Valmistelija: Richard Howitt

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kehottaa Euroopan unionia noudattamaan hallitun ja oikeudenmukaisen kaupan periaatteita, jotka ovat sävyttäneet sen jäsenvaltioiden ja menestyneiden kehitysmaiden, kuten "Aasian tiikereiden", kehitystä, sekä torjumaan protektionismia ja kaikkia yrityksiä heikentää sellaisia kehitysmaiden oikeutettuja suhteellisia etuja, jotka eivät heikennä ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysoikeuksia; kehottaa kuitenkin tulkitsemaan WTO-sopimuksen XXIV artiklaa nykytilanteesta poiketen siten, että haavoittuville tehdasteollisuuden aloille sallitaan poikkeuksia kauppasopimuksista silloin, kun se on perusteltua;

2.  vahvistaa, että kaikkiin kauppasopimuksiin on sisällytettävä vaatimus, jonka mukaan kaikkien osapuolten on pitänyt ratifioida, panna täytäntöön ja soveltaa tehokkaasti käytännössä perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan ILOn julistuksen keskeisiä sääntöjä; vahvistaa, että kestävää kehitystä koskeva luku on samalla tavoin sitova kuin markkinoille pääsyä koskevat määräykset ja siihen sovelletaan samaa riitojenratkaisumekanismia;

3.  vaatii, että komission on myös jatkossa täytettävä velvollisuutensa ja arvioitava kauppaneuvottelujen vaikutuksia sosiaalisiin oikeuksiin sekä ympäristö- ja ihmisoikeuksiin ottaen erityisesti huomioon ihmisarvoisen työn edistämisen kaikkien osalta sekä toimittava tehokkaasti ILOn ja muiden sopimuselinten kanssa ja että sen on kuultava avoimesti työmarkkinaosapuoliksi tunnustettuja työmarkkinajärjestöjä sekä EU:n ja kolmansien maiden sosiaali- ja ympäristöalan kansalaisjärjestöjä kaikissa vaiheissa koko neuvotteluprosessin ja kauppasopimusten täytäntöönpanoprosessin ajan, jotta näille tahoille taataan oikeus tuoda esiin huolenaiheita ja vastalauseita komission käsiteltäviksi ja sen toimia varten;

4.  kehottaa korjaamaan johdonmukaisuutta, avoimuutta ja menettelyn oikeudenmukaisuutta koskevat nykyiset heikkoudet tulevissa kauppasopimuksissa ja GSP+-asetuksen tarkistamisen yhteydessä ja kehottaa soveltamaan avoimia perusteita ja vertailuarvoja työtä, ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevien normien noudattamiseen kumppanuusmaissa ja esittämään tarvittaessa asiaan liittyviä parannusehdotuksia;

5.  pitää myönteisenä kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia, mutta pitää valitettavana sitä, että esimerkiksi Länsi-Afrikassa, Välimeren maissa ja Kolumbiassa sekä laajemmin Amerikan eri alueilla ei ole kaikilta osin toimittu näiden arviointien perusteella tehtyjen havaintojen mukaisesti; kehottaa korostamaan entistä enemmän EU:n painoarvon käyttöä ihmisoikeuksien, työnormien, kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon konkreettisten parannuksien toteuttamisessa ennen kauppasopimusten viimeistelemistä ja sen jälkeen myös niiden täytäntöönpanon aikana;

6.  toteaa, että nykyisistä ja tulevista kauppasopimuksista neuvotellaan samaan aikaan, kun käynnissä on taloudellinen laskukausi, jonka ennustetaan lisäävän OECD-maissa työttömien määrää kahdeksalla miljoonalla kahden vuoden aikana; toteaa, että suuri osa menetetyistä työpaikoista johtuu toimintojen siirtämisestä muualle esimerkiksi Irlannissa ja Portugalissa (yksi neljästä), Tanskassa (yksi kuudesta) sekä Virossa ja Sloveniassa (yksi seitsemästä); toteaa, että EU:n kauppapolitiikan avulla olisi pyrittävä estämään EU:n markkinaosuuden ja kaikkien sektoreiden työllisyyden suhteeton tai liian nopea lasku ja tarvittaessa EU:n viejille olisi taattava entistä parempi markkinoille pääsy; kehottaa ottamaan tehtävissä kauppasopimuksissa huomioon unionin globalisaatiorahaston soveltamisalan riittävän tuen saamiseksi seuraavia rakenneuudistuksia varten;

7.  kehottaa edistämään EU:n kauppaneuvotteluissa sijoittajien ja yritysten velvollisuuksia sekä oikeuksia noudattaen Heiligendammin prosessia, jonka pani alulle entinen puheenjohtajavaltio Saksa yhdessä ILOn, OECD:n ja YK:n kanssa; toteaa, että Lissabonin sopimuksen vastaaviin määräyksiin perustuvien vastuullista sijoittamista koskevien uusien sääntöjen mukaisesti kestävää kehitystä koskevan luvun pitää käsittää kaikki vapaakauppasopimuksissa määritetyt sijoittamista koskevat säännöt; katsoo, että kaikissa kauppasopimuksissa pitää edellyttää, että noudatetaan monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n toimintaohjeita, ILOn kolmikantajulistusta monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta, YK:n Global Compact -aloitetta sekä yrityksistä ja ihmisoikeuksista vastaavan YK:n erityisedustajan suosituksia;

8.  vaatii, että todella riippumattomien asiantuntijoiden pitää saada päättää sosiaalisia ongelmia koskevista valituksista, ja vaatii työntekijöitä ja yhteisöjä edustavien järjestöjen osallistumista menettelyyn; vaatii, että ainakin yksi asiantuntijoista on ILOsta; katsoo, että heidän suositustensa on oltava osana määritettyä prosessia, jonka avulla esiin tuotuja kysymyksiä voidaan käsitellä nopeasti niin, että asiantuntijoiden lausunnot eivät rajoitu raporttien ja suositusten esittämiseen, vaan tuloksena ovat jatkuvaa seurantaa ja uudelleentarkastelua koskevat säännöt erityisesti keskeytymättömän paineen kohdistamiseksi sellaisiin hallituksiin, jotka sallivat työntekijöiden oikeuksien loukkaamisen alueellaan;

9.  vaatii, että työnormien, oleskeluaikaa ja vähimmäispalkkaa koskevien sääntöjen sekä kollektiivisten palkkasopimusten, kansallisten työnormien ja työehtosopimusten noudattaminen kumppanuusmaissa asetetaan ehdoksi työvoiman tilapäistä liikkumista koskevan "IV osan" sisällyttämiselle kauppasopimuksiin;

10. kehottaa EU:ta tukemaan WTO:n kauppapoliittisen maatutkinnan laajentamista siten, että se kattaisi kestävän kehityksen kauppaan liittyvät näkökohdat ja myös perustyönormien noudattamisen sekä tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen mukaisen tuen määritelmän tarkistamisen, jotta varmistetaan, että perustyönormeja ja ihmisoikeuksia noudatetaan vientiteollisuuden valmistusalueilla; kehottaa EU:n Geneven-valtuuskuntaa elvyttämään perustamansa epävirallisen "friends of labour" -ryhmän, jonka se perusti työnormien edistämiseksi WTO:ssa, ja kehottaa jatkamaan sen toimintaa;

11. vaatii, että kaikissa tulevissa kauppasopimuksissa määrätään lapsityövoiman käytön kiellosta erityisesti luonnonkiven louhinnassa ja jalostuksessa ja viitataan unionin yhtenäiseen sertifiointijärjestelmään, jonka avulla voidaan todistaa, että tuotu luonnonkivi ja siitä tehdyt tuotteet on valmistettu kaikissa arvoketjun vaiheissa ilman lapsityövoimaa ILOn yleissopimuksen 182 mukaisesti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

28.4.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

21

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Edit Bauer, Jean-Luc Bennahmias, Pervenche Berès, Mara Bizzotto, Martin Callanan, David Casa, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Philip Claeys, Derek Roland Clark, Sergio Gaetano Cofferati, Marije Cornelissen, Tadeusz Cymański, Frédéric Daerden, Proinsias De Rossa, Sari Essayah, João Ferreira, Pascale Gruny, Thomas Händel, Marian Harkin, Roger Helmer, Stephen Hughes, Liisa Jaakonsaari, Danuta Jazłowiecka, Ádám Kósa, Jean Lambert, Veronica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Siiri Oviir, Rovana Plumb, Konstantinos Poupakis, Sylvana Rapti, Licia Ronzulli, Elisabeth Schroedter, Jutta Steinruck, Traian Ungureanu

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Raffaele Baldassarre, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Véronique Mathieu, Gesine Meissner, Ria Oomen-Ruijten, Evelyn Regner, Csaba Sógor, Emilie Turunen, Gabriele Zimmer


ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunto (28.4.2010)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa

(2009/2219(INI))

Valmistelija: Thomas Ulmer

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä olisi toteutettava toimia tärkeiden ympäristö- ja terveysnormien sekä eläinten terveyteen liittyvien näkökohtien huomioon ottamiseksi;

2.  myöntää, että kansainväliset kauppasopimukset voivat tämänkaltaisilla velvoittavilla sitoumuksilla rohkaista parantamaan ympäristö- ja ihmisoikeusstandardeja, jos sitoumukset on toteutettu ja pantu täytäntöön asianmukaisesti ja että niiden noudattamista valvotaan;

3.  kehottaa komissiota määrittelemään ympäristö-, ihmisoikeus- ja terveysnormit kahdenvälisissä kauppasopimuksissa, mukaan lukien sopimukset, joista se tällä hetkellä neuvottelee Etelä-Korean, Perun, Kolumbian, Intian, AKT-maiden, Persianlahden yhteistyöneuvoston ja joidenkin Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) piiriin kuuluvien maiden kanssa, ja kiinnittämään erityistä huomiota työntekijöiden oikeuksiin, lasten ja naisten suojeluun, ilmastonmuutosta koskeviin standardeihin, tuoteturvallisuuteen ja kuluttajavalistukseen;

4.  huomauttaa, että ilmastonmuutoksen vuoksi aloitetut toimet ja politiikat liittyvät yhä enemmän myös kansainväliseen kauppaan, ja kehottaa Maailman kauppajärjestöä edelleen sisällyttämään ilmastonmuutosta koskevat asiat osaksi sen työohjelmaansa ja määrittämään tähän liittyvät erityiset säännöt ja normit;

5.  katsoo, että Maailman kauppajärjestön olisi valvottava tätä alaa koskevien velvoitteiden noudattamisen toteutumista, ja vaatii, että komission olisi Euroopan unionin edustajana Maailman kauppajärjestössä osallistuttava tiiviisti kyseiseen valvontaan;

6.  katsoo, että maailmanlaajuisesti lopullisena tavoitteena pitäisi olla ympäristönormien ja terveysvaatimusten yhdenmukaistaminen ja painottaa tarvetta kehittää ja parantaa tällaisia normeja alueellisella tasolla kansainvälisten kauppasopimusten täytäntöönpanon yhteydessä;

7.  katsoo, että ympäristö-, sosiaali- ja terveysnormien noudattamista on pidettävä ehtona kansainvälisille kauppaneuvotteluille;

8.  vaatii, että otetaan käyttöön sovitteluelin, jolla on sitovat valtuudet;

9.  puoltaa etuuksien myöntämistä kynnysmaille sillä ehdolla, että ne osoittavat määrätietoisesti noudattavansa Euroopan sosiaali-, ympäristö- ja terveysnormeja; määrittelee kynnysmaat maiksi, joiden kohdalla eivät enää toteudu kaikki tyypilliset kehitysmaiden ominaisuudet ja joiden kohdalla voidaan olettaa, että niiden dynaaminen talous mahdollistaa lähitulevaisuudessa näistä kehitysmaille tyypillisistä rakenteellisista ominaisuuksista eroon pääsemisen;

10. vaatii, että komissio kehottaa Maailman kauppajärjestöä ottamaan kiistakysymyksissä huomioon muutkin kuin kauppapoliittiset näkökohdat; katsoo, että rajat ylittävien ympäristön- ja terveydensuojelutoimien salliminen ei saisi olla riippuvaista siitä, aiheuttavatko tällaiset toimet Maailman kauppajärjestön mielestä häiriöitä vapaakauppaan;

11. toteaa, että tulevat kauppasopimukset voitaisiin tehdä ottaen huomioon nykyinen rahoituskriisi; katsoo, että tämä ei saa johtaa siihen, että sosiaali- ja ympäristönormit ja erityisesti kasvihuonekaasupäästöjä ja vaarallisten jätteiden käsittelyä koskevat normit jätetään ottamatta huomioon muiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

12. tunnustaa, että ympäristönsuojelustandardien ja työntekijöiden oikeuksia koskevien standardien korkea taso Euroopan unionissa voi olla kilpailullinen haittatekijä eurooppalaisille yrityksille, jotka kilpailevat kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden ja palvelujen kanssa, joihin sovelletaan alempia standardeja; katsoo, että näiden standardien parantaminen ja edistäminen kolmansissa maissa kansainvälisiin kauppasopimuksiin liittyvien ehtojen nojalla voisi luoda reilumman kilpailuaseman eurooppalaisille yrityksille ja samalla parantaa ympäristönsuojelua, ihmisoikeuksia, sosiaalisia oikeuksia sekä työntekijöiden oikeuksia kyseisissä kolmansissa maissa;

13. katsoo, että Maailman kauppajärjestön ja sen jäsenvaltioiden olisi sovittava ympäristöhyödykkeiden, -palvelujen ja -teknologioiden maailmanlaajuisten avointen markkinoiden luomisesta keinona vahvistaa kansainvälistä kauppaa ja sallia ympäristöystävällisille teknologioille ja investoinneille vapaa liikkuvuus maailmanmarkkinoilla;

14. kehottaa komissiota vaatimaan ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja koskevan sopimuksen ottamista osaksi Maailman kauppajärjestön kauppaneuvottelujen Dohan kierrosta pyrittäessä vapauttamaan tärkeimpien ympäristöystävällisten teknologioiden kauppa;

15. kehottaa komissiota arvioimaan kauppasopimuksia säännöllisesti ja tiedottamaan arvioista säännöllisesti parlamentille; toteaa, että tällöin on huolehdittava siitä, että tehdään yhteistyötä sekä kansallisten että kansainvälisten sääntelyelinten, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen kanssa ympäristö-, terveys ja sosiaalinormien noudattamisen takaamiseksi;

16. korostaa, että kauppa sekä ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormien vaaliminen on tärkeää rauhan ja hyvinvoinnin takaamisessa maailmassa, mutta että se ei ole ratkaisu kaikkiin maailman valtioiden välisiin ongelmiin; huomauttaa kuitenkin, että umpikujaan ajautuneista poliittisista tilanteista voidaan löytää ulospääsy vahvistamalla kauppasuhteita ja varmistamalla yhteinen etu erityisesti ympäristönsuojelun alalla ja siten ratkaista konfliktit;

17. kehottaa komissiota Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen nojalla tiedottamaan aina kansainvälisistä kauppasopimuksista käytävien neuvottelujen aikana parlamentille perusteellisesti kaikista ihmisoikeuksiin sekä sosiaali- ja ympäristönormeihin liittyvistä asioista;

18. kehottaa komissiota takaamaan Lissabonin sopimukseen sisältyvien parlamentin uusien valtuuksien nojalla tehokkaan tiedonkulun parlamentille ja antamaan parlamentille sen lähettämien edustajien välityksellä tarkkailijan aseman ja antamaan heille pääsyn kaikkiin asiaa koskeviin kokouksiin ja antamaan kaikki asiaa koskevat asiakirjat heidän käyttöönsä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

27.4.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

52

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

János Áder, Elena Oana Antonescu, Kriton Arsenis, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Sergio Berlato, Martin Callanan, Nessa Childers, Chris Davies, Esther de Lange, Anne Delvaux, Edite Estrela, Elisabetta Gardini, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Dan Jørgensen, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Holger Krahmer, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Miroslav Ouzký, Vladko Todorov Panayotov, Gilles Pargneaux, Antonyia Parvanova, Andres Perello Rodriguez, Mario Pirillo, Frédérique Ries, Anna Rosbach, Oreste Rossi, Dagmar Roth-Behrendt, Daciana Octavia Sârbu, Carl Schlyter, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Catherine Soullie, Anja Weisgerber, Glenis Willmott, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Matthias Groote, Marisa Matias, Michèle Rivasi, Michail Tremopoulos, Thomas Ulmer, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Barbara Matera, Søren Bo Søndergaard


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

26.10.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

2

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, Kader Arif, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Marielle De Sarnez, Harlem Désir, Christofer Fjellner, Joe Higgins, Yannick Jadot, Bernd Lange, Vital Moreira, Tokia Saïfi, Helmut Scholz, Gianluca Susta, Keith Taylor, Jan Zahradil, Pablo Zalba Bidegain

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Catherine Bearder, George Sabin Cutaş, Béla Glattfelder, Małgorzata Handzlik, Salvatore Iacolino, Elisabeth Köstinger, Jarosław Leszek Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Jean-Pierre Audy, Ricardo Cortés Lastra, Jelko Kacin, Vytautas Landsbergis, Evžen Tošenovský

Päivitetty viimeksi: 12. marraskuuta 2010Oikeudellinen huomautus