Menettely : 2011/2175(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0430/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0430/2011

Keskustelut :

PV 19/01/2012 - 5
CRE 19/01/2012 - 5

Äänestykset :

PV 19/01/2012 - 10.13
CRE 19/01/2012 - 10.13
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


MIETINTÖ     
PDF 236kWORD 143k
30. marraskuuta 2011
PE 467.138v03-00 A7-0430/2011

toimista ruoan haaskauksen välttämiseksi: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa

(2011/2175(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

Esittelijä: Salvatore Caronna

OIKAISUT/LISÄYKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

toimista ruoan haaskauksen välttämiseksi: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa

(2011/2175(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 ja 192 artiklan, jotka koskevat ihmisten terveyden ja ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista,

–   ottaa huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY(1),

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta "Biojätehuolto Euroopan unionissa"(2),

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan(3),

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan yhteydessä(4),

–   ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?"(5),

   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja jakelun alan tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisestä(6),

–   ottaa huomioon Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston julkaiseman taustaselvityksen elintarvikejätteestä EU-27:ssä (2010),

–   ottaa huomioon FAO:n tutkimuksen "Global food losses and food waste" (2011),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0430/2011),

A. ottaa huomioon, että elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa, kuluttajavaihe mukaan luettuna, päätyy Euroopassa vuosittain yhä suurempi osa – joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 prosenttia – terveellisestä ja syötäväksi kelpaavasta ruoasta jätteeksi;

B.  ottaa huomioon, että komission julkaisemassa selvityksessä arvioidaan, että elintarvikejätettä syntyy 27 jäsenvaltiossa vuosittain noin 89 miljoonaa tonnia eli 179 kg henkeä kohden, ja toteaa, että vaihtelut yksittäisten jäsenvaltioiden ja toimialojen välillä ovat suuria eikä luvuissa ole vielä edes otettu huomioon maataloustuotannossa syntyvää elintarvikejätettä tai takaisin mereen heitettyjä kalansaaliita; toteaa, että elintarvikejätteen kokonaismäärä kasvanee noin 126 miljoonaan tonniin (40 prosentin lisäys) vuoteen 2020 mennessä, jollei toteuteta ylimääräisiä toimia tai toimenpiteitä sen ehkäisemiseksi;

C. ottaa huomioon, että Euroopan unionissa elää yhä 79 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan alapuolella, eli yli 15 prosenttia kansalaisista ansaitsee vähemmän kuin 60 prosenttia asuinmaansa keskitulosta; ottaa huomioon, että näistä ihmisistä 16 miljoonaa on saanut elintarvikeapua hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta;

D. ottaa huomioon FAO:n ilmoittamat hälyttävät luvut, joiden mukaan 925:tä miljoonaa ihmistä maailmassa uhkaa tällä hetkellä aliravitsemus ja jotka vievät entistä kaukaisemmaksi mahdollisuuden saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, joihin kuuluu köyhyyden ja nälän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä;

E.  ottaa huomioon, että FAO:n tutkimuksen mukaan maailman väkiluvun ennakoitu kasvu 7 miljardista 9 miljardiin edellyttää elintarviketarjonnan kasvua vähintään 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä;

F.  ottaa huomioon, että maailman viljantuotanto on vuodesta 1960 vuoteen 2010 kasvanut 824 miljoonasta tonnista noin 2,2 miljardiin tonniin ja että tuotanto kasvaa 27 miljoonalla tonnilla joka vuosi; ottaa huomioon, että jos maailman maataloustuotanto jatkaa samaa kehityskulkua, vuoteen 2050 mennessä nykytilanteeseen verrattuna saavutettu viljantuotannon kasvu riittäisi maailman väestön ruokkimiseen; toteaa, että sadonkorjuun jälkeinen hävikki on noin 14 prosenttia kokonaistuotannosta ja että jakelun aikana ja kotitalouksissa hukkaan menee vielä 15 prosenttia, mikä merkitsee, että kolme viidesosaa tarjonnan kasvusta, joka tarvitaan vuoteen 2050 mennessä, voitaisiin saavuttaa, jos vain lakkaisimme haaskaamasta ruokaa;

G. ottaa huomioon, että ruoan haaskauksen vähentäminen on tärkeä ensiaskel nälän torjumiseksi maailmassa, FAO:n arvioimaan lisääntyvään kysyntään vastaamiseksi sekä väestön ravitsemustason parantamiseksi;

H. katsoo, että elintarvikkeiden haaskauksen vähentäminen tehostaisi maankäyttöä, parantaisi vesivarojen hoitoa ja vaikuttaisi myönteisesti koko maatalouteen maailmanlaajuisesti sekä tukisi voimakkaasti aliravitsemuksen torjuntaa kehitysmaissa;

I.   ottaa huomioon, että ruoan haaskauksesta ei aiheudu ainoastaan eettisiä, taloudellisia, sosiaalisia ja ravitsemuksellisia vaan myös terveyteen ja ympäristöön liittyviä seurauksia, koska käyttämättä jääneet ruokavuoret lisäävät merkittävästi ilmaston lämpenemistä ja ruokajäte synnyttää metaania, joka on kasvihuonekaasuna 21 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidi;

J.   ottaa huomioon, että kuluttajat kehitysmaissa haaskaavat hyvin vähän ruokaa; ottaa lisäksi huomioon, että ruokaa menee kehitysmaissa hukkaan pääasiassa koko elintarvikeketjuun liittyvien taloudellisten ja teknisten rajoitteiden vuoksi;

K. ottaa huomioon, että menneinä vuosikymmeninä, kun elintarviketuotanto oli runsasta, ruoan haaskaukseen puuttuminen ei Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ollut politiikassa tärkeällä sijalla, mikä johti siihen, että ruokaa haaskattiin kaiken kaikkiaan enemmän kautta koko elintarvikeketjun; ottaa huomioon, että Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ruokaa menee hukkaan pääasiassa vähittäismyynti- ja kulutusvaiheessa, kun taas kehitysmaissa hävikki on yleisintä tuotanto-, sadonkorjuu-, jalostus- ja kuljetusvaiheissa;

L.  ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan jokaista tuotettua ruokakiloa kohden ilmastoon vapautuu keskimäärin 4,5 kiloa hiilidioksidia; ottaa huomioon, että ruokaa heitetään Euroopassa hukkaan noin 89 miljoonaa tonnia vuodessa, mistä syntyy 170 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, joka jakautuu seuraavasti: elintarviketeollisuus 59 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, kotitaloudet 78 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja muut 33 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa; ottaa huomioon, että ruoasta kuluttamatta jäävän 30 prosentin osuuden tuottamiseen tarvitaan 50 prosenttia enemmän kasteluvettä ja että yhden naudanlihakilon tuottamiseen kuluu 5–10 tonnia vettä;

M. ottaa huomioon, että uhattuna olevan elintarviketurvan lisäksi kolikon toisena puolena ovat rikkaille maille ominaiset vitsaukset, kuten liikalihavuus, sydän- ja verisuonitaudit ja syövät, joiden taustatekijänä on runsaasti rasvaa ja proteiineja sisältävä ruokavalio, ja että tämän seurauksena yliravittuja on maailmassa lukumääräisesti yhtä paljon kuin heikosti ravittuja ja aliravittuja;

N. ottaa huomioon, että tuotantopanosten viimeaikainen lasku on ristiriidassa sen kanssa, että elintarviketarjontaa on lisättävä EU:ssa;

O. ottaa huomioon, että kehitysmaille elintarvikeketjun tehostamiseksi myönnetty tuki voi hyödyttää suoraan paikallisia talouksia ja näiden maiden kestävää kasvua, mutta se voi myös epäsuorasti parantaa maataloustuotteiden kansainvälisen kaupan tasapainoa ja helpottaa luonnonvarojen uudelleenjakamista;

P.  ottaa huomioon, että ruoan haaskauksen maailmanlaajuisessa torjunnassa on erittäin tärkeässä asemassa hyvien käytäntöjen vaihto sekä unionin tasolla että kansainvälisesti, samoin kuin avun tarjoaminen kehitysmaille;

Q. ottaa huomioon, että yhä useampi jäsenvaltio on käynnistämässä aloitteita valistaakseen väestöä ruoan haaskauksen syistä ja seurauksista, tavoista vähentää sitä sekä tavoista edistää kestävyyden ja yhteisvastuun periaatteisiin pohjautuvaa tieteellistä kulttuuria ja kansalaiskulttuuria;

R.  ottaa huomioon, että ruokaa menee hukkaan kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa aina maataloustuotannosta varastointiin, jalostukseen, jakeluun, hallintaan ja kulutukseen asti;

S.  ottaa huomioon, että päävastuu elintarviketurvasta sekä ruoan vältettävissä olevan haaskauksen ehkäisemisestä silloin, kun se on mahdollista, kuuluu elintarvikeketjun toimijoille;

T.  ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot ovat kieltäneet elintarvikkeiden myynnin omakustannushintaa halvemmalla, jolloin vähittäiskauppiailla ei ole mahdollisuutta myydä myymättä jääneitä tuoreita elintarvikkeita kuluttajille halvemmalla päivän päätteeksi, mikä lisää entisestään elintarvikeketjun aikaista ruokahävikkiä;

U. ottaa huomioon, että äskettäin hyväksytyssä asetuksessa elintarviketietojen antamisesta kuluttajille täsmennetään, että elintarvikkeita, joihin on merkitty viimeinen käyttöpäivä, ei pidetä turvallisina tuon ajankohdan jälkeen;

V. ottaa huomioon, että elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevä korkean tason foorumi sekä elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevä EU:n paneeli (European Sustainable Consumption and Production Roundtable) tekevät työtä koko elintarvikeketjun tehokkuuden ja kestävyyden parantamiseksi;

1.  toteaa, että elintarviketurva on ihmiskunnan perusoikeus, joka toteutuu terveellisen, riittävän, tarkoituksenmukaisen ja ravitsevan ruoan saatavuuden, saannin, käytön ja ajallisen pysyvyyden kautta; korostaa, että maailman elintarviketuotantoon vaikuttavat useat tekijät, kuten se, että luonnonvarat ovat rajalliset suhteessa maailman väkiluvun kasvuun ja että huono-osaisimmilla väestönosilla on rajoitetut mahdollisuudet saada elintarvikkeita;

2.  pyytää neuvostoa, komissiota, jäsenvaltioita ja elintarvikeketjun toimijoita käsittelemään pikaisesti ruoan haaskausta koskevaa ongelmaa elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa, kulutusvaihe mukaan luettuna, ja laatimaan ohjeita tavoista parantaa elintarvikeketjun tehokkuutta kullakin alalla sekä tukemaan näitä tapoja ja kannustaa niitä nostamaan tämän unionin poliittisen toimintaohjelman ensisijaiseksi tavoitteeksi; pyytää tässä yhteydessä komissiota jakamaan tietoa sekä elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin että elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevän EU:n paneelin parhaillaan tekemästä työstä, muun muassa niiden antamista suosituksista ruoan haaskauksen torjumiseksi;

3.  on huolestunut siitä, että joka päivä huomattava määrä täysin syötäväksi kelpaavaa ruokaa heitetään pois ja että ruoan haaskaus aiheuttaa sekä ympäristöön liittyviä ja eettisiä ongelmia että taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia, mistä aiheutuu sisämarkkinahaasteita sekä liiketoiminnalle että kuluttajille; kehottaa komissiota näin ollen analysoimaan, mistä syystä Euroopassa vuosittain noin 50 prosenttia tuotetusta ruoasta heitetään pois, haaskataan ja viedään kaatopaikalle ja mitä seurauksia siitä on, sekä varmistamaan, että haaskauksesta tehdään tarkka analyysi ja että sen taloudelliset, ympäristöön liittyvät, ravitsemukselliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset arvioidaan; kehottaa komissiota lisäksi toteuttamaan konkreettisia toimia ruoan haaskauksen puolittamiseksi vuoteen 2025 mennessä ja samalla biojätteen syntymisen ehkäisemiseksi;

4   huomauttaa, että ruoan haaskauksen syyt ovat moninaiset: ylituotanto, tuotteen virheellinen kohdentaminen (epäsopiva koko tai muoto), tuotteen tai sen pakkauksen vahingoittuminen, kaupan pitämistä koskevat säännöt (ulkomuotoon liittyvät ongelmat tai pakkausvirheet), puutteellinen varastojen hallinta ja markkinointistrategiat;

5.  pyytää komissiota arvioimaan pakkoon perustuvan jätepolitiikan vaikutuksen ruoan haaskaukseen; toivoo, että otettaisiin käyttöön elintarvikeketjun kaikkia vaiheita koskeva pakkoon perustuva jätteiden käsittelypolitiikka soveltamalla "saastuttaja maksaa" -periaatetta;

6.  katsoo, että ruoan haaskauksen minimoimiseksi toimiin on saatava mukaan kaikki elintarvikeketjun toimijat ja toimet on kohdennettava haaskauksen eri syihin alakohtaisesti; pyytää komissiota tarkastelemaan tässä mielessä koko elintarvikeketjua ja määrittämään, millä elintarvikeketjun aloilla ruokaa menee hukkaan eniten ja miten ruoan haaskausta voitaisiin ehkäistä;

7.  pyytää komissiota tekemään yhteistyötä FAO:n kanssa yhteisten suuntaviivojen määrittämiseksi sille, miten ruoan haaskausta voidaan vähentää maailmanlaajuisesti;

8.  toteaa, että ruoan haaskausta olisi käsiteltävä resurssitehokkuuden näkökulmasta, ja pyytää komissiota laatimaan ruoan haaskauksen vähentämiseen tähtääviä erityisaloitteita resurssitehokasta Eurooppaa koskevan lippulaivahankkeen yhteydessä varmistaakseen, että tähän asiaan kiinnitetään yhtä paljon huomiota kuin energiatehokkuuteen ja että siitä valistetaan yhtä paljon, koska ne ovat ympäristön ja tulevaisuutemme kannalta yhtä tärkeitä;

9.  pyytää komissiota asettamaan jäsenvaltioille erityisiä ruokajätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia tavoitteita osana jäsenvaltioille vuoden 2014 loppuun mennessä asetettavia jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia tavoitteita, kuten vuonna 2008 annetussa jätehuollon puitedirektiivissä suositellaan;

10. pitää välttämättömänä vähentää ruoan haaskausta elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa pellolta pöytään; painottaa tarvetta laatia käytännön toimiin unionin ja jäsenvaltioiden tasolla johtava koordinoitu strategia, johon liittyy parhaiden käytäntöjen vaihtaminen ja jonka tavoitteena on parantaa jäsenvaltioiden välistä koordinointia ruoan haaskauksen välttämiseksi sekä tehostaa elintarvikeketjua; katsoo, että tähän voitaisiin päästä edistämällä tuottajien ja kuluttajien välisiä suoria yhteyksiä ja lyhentämällä elintarvikeketjua sekä kehottamalla sidosryhmiä jakamaan vastuita enemmän ja rohkaisemalla niitä tehostamaan koordinointia ja parantamaan logistiikkaa, kuljetusta, varaston hallintoa ja pakkausta;

11. pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja sidosryhmiä vaihtamaan hyviä käytäntöjä sekä yhdistämään tiedot, joita saadaan asiaa käsitteleviltä foorumeilta, kuten kestävyyttä käsittelevä EU:n vähittäiskaupan foorumi, elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevä EU:n paneeli, elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevä korkean tason foorumi, jäsenvaltioiden epävirallinen verkosto "Friends of Sustainable Food" ja kulutustavarafoorumi;

12. pyytää komissiota tukemaan kehityspolitiikkojen laadinnassa toimia, joilla vähennetään haaskausta elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa kehitysmaissa, joissa tuotantomenetelmät, sadonkorjuun jälkeinen hallinta sekä jalostus- ja pakkausinfrastruktuuri ja -prosessit aiheuttavat ongelmia ja ovat epäasianmukaisia; ehdottaa, että tuetaan maatalouslaitteiden ja -infrastruktuurin uudenaikaistamista sadonkorjuun jälkeisen hävikin vähentämiseksi ja elintarvikkeiden säilyvyysajan pidentämiseksi; katsoo lisäksi, että elintarvikeketjun tehostaminen voi auttaa kyseisiä maita saavuttamaan elintarvikeomavaraisuuden;

13. kehottaa ruoan haaskauksen ehkäisemiseksi kohdentamaan uudelleen unionin tason tukitoimenpiteitä, jotka koskevat elintarvikkeiden jakelua epäsuotuisimmassa asemassa oleville unionin kansalaisille, unionin tukea maidon ja maitotuotteiden toimittamiselle koululaisille ja ohjelmaa, jolla tuetaan hedelmien kulutusta kouluissa;

14. panee merkille, että ruoan haaskauksen ja biojätteen määritelmiin liittyy epätietoisuutta; katsoo, että tavanomaisesti ruoan haaskauksen käsitetään tarkoittavan elintarvikeketjusta taloudellisista, esteettisistä tai lähenevästä vanhentumisajasta johtuen poisheitettyjä, mutta yhä täysin syötäväksi kelpaavia ja ihmisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita, jotka mahdollisen vaihtoehtoisen käytön puuttuessa hävitetään, mistä aiheutuu ulkoisia haittavaikutuksia ympäristölle sekä taloudellisia kustannuksia ja tulonmenetyksiä yrityksille;

15. panee merkille, että Euroopassa ei ole yhdenmukaista määritelmää ruoan haaskaukselle; kehottaa näin ollen komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jossa määritellään ruoan haaskauksen tyypit, ja määrittelemään samassa yhteydessä erikseen "biopolttoaineeksi" tai "biojätteeksi" tarkoitetut elintarvikejätteet, jotka eroavat tavallisesta ruokajätteestä, koska ne käytetään uudelleen energiantuotantoon;

16. katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi sallittava vähittäiskauppiaiden alentaa merkittävästi tuoretuotteiden hintaa ja myydä niitä omakustannushintaa halvemmalla niiden viimeisen myyntipäivän lähestyessä, jotta saadaan vähennettyä myymättä jääneen poisheitetyn ruoan määrää ja pystytään tarjoamaan pienituloisemmille kuluttajille mahdollisuus ostaa laadukasta ruokaa halvemmalla;

17. korostaa, että erityispiirteistään johtuen maatalous on resurssitehokasta ja voi olla keskeisessä asemassa ja edelläkävijä ruoan haaskauksen torjunnassa; kehottaa siksi komissiota sisällyttämään tuleviin elintarvikkeiden viljelyä, kauppaa ja jakelua koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin tähän liittyviä kunnianhimoisia toimenpiteitä; toivoo yhteisiä toimia, joilla pyritään maatalouteen liittyvään tutkimukseen, tieteeseen, teknologiaan, koulutukseen, tiedottamiseen ja innovointiin tehtävin sijoituksin vähentämään ruoan päätymistä jätteeksi sekä kouluttamaan ja kannustamaan kuluttajia toimimaan vastuullisemmin ja tietoisemmin ruoan haaskauksen ehkäisemiseksi;

18. katsoo, että joko unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetyt tai yritysten sisäisissä säännöissä määrätyt ulkonäköön liittyvät laatuvaatimukset, jotka koskevat erityisesti tuoreiden hedelmien ja vihannesten kokoa ja muotoa, ovat usein syynä tuotteiden tarpeettomalle poisheittämiselle ja lisäävät hukkaan menevän ruoan määrää; pyytää sidosryhmiä tunnustamaan epätäydellisen kokoisten tai muotoisten maataloustuotteiden ravitsemuksellisen arvon ja kertomaan siitä, jotta tuotteiden poisheittämistä saadaan vähennettyä;

19. pyytää komissiota laatimaan ohjeet siitä, miten jätehuollon puitedirektiivin (2008/98/EY) 5 artikla, jossa määritellään sivutuotteet, on pantava täytäntöön, sillä jos unionin lainsäädännössä ei tehdä selvää oikeudellista eroa sen välille, mikä on jätettä ja mikä ei, sivutuotteiden tehokas käyttö saattaa estyä;

20. pyytää komissiota, jäsenvaltioita, jalostajia ja vähittäiskauppiaita laatimaan ohjeita siitä, miten ruoan haaskausta voidaan välttää ja miten resurssitehokkuutta voidaan parantaa kunkin omalla elintarvikeketjun osa-alueella, jotta jatkuvasti saataisiin aikaan jalostukseen, pakkaamiseen ja kuljetukseen liittyviä parannuksia, joilla saadaan vähennettyä ruoan tarpeetonta haaskausta;

21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja edistämään toimia, joilla väestölle tiedotetaan ruoan ja maataloustuotannon merkityksestä, ruoan haaskauksen syistä ja seurauksista sekä tavoista vähentää sitä kestävyyden ja yhteisvastuun periaatteisiin pohjautuvaa tieteellistä kulttuuria ja kansalaiskulttuuria edistäen; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan ravintotietouteen liittyvien kurssien tarjoamista kaikilla koulutustasoilla korkeakoulut mukaan luettuina siten, että kursseilla selitetään esimerkiksi, kuinka ruokaa on säilytettävä, miten sitä voi laittaa ja miten se hävitetään, ja edistetään näin parempia toimintatapoja; korostaa, että paikallisviranomaisilla ja kunnallisilla laitoksilla on vähittäiskauppiaiden ja tiedotusvälineiden ohella tärkeä tehtävä tarjota tietoa ja tukea kansalaisia ruoan haaskauksen ehkäisemisessä ja vähentämisessä;

22. suhtautuu myönteisesti useissa jäsenvaltioissa jo kehitettyihin aloitteisiin kerätä paikallisella tasolla myymättä jääneet ja elintarvikeketjun missä tahansa vaiheessa pois heitetyt tuotteet ja jakaa ne vähimmäistoimeentulorajan alapuolella eläville kansalaisille, joilla ei ole varaa ostaa niitä; korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää vaihtaa hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä ja myös aloitteita paikallistasolla; korostaa tässä mielessä yhtäältä vapaaehtoisten arvokasta panosta tuotteiden lajittelussa ja jakelussa ja toisaalta ammattimaisten yritysten panosta haaskausta ehkäisevien järjestelmien ja toimien kehittämisessä;

23. pyytää vähittäiskauppiaita osallistumaan vähävaraisille henkilöille tarkoitettuihin ruoka-apuohjelmiin ja toteuttamaan toimenpiteitä, jotka mahdollistavat niiden tuotteiden myymisen alennuksella, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä;

24. pitää myönteisenä yritysten sekä julkisen, yksityisen, akateemisen ja yhdistyssektorin ammatillisten kumppanien työtä, kun ne laativat ja panevat täytäntöön ruoan haaskauksen torjumiseksi tarkoitettuja koordinoituja toimintaohjelmia unionin tasolla;

25. katsoo, että investoiminen menetelmiin, joilla hukkaan menevän ruoan määrää saadaan vähennettyä, voi vähentää elintarvikealan yritysten tappioita ja vastaavasti alentaa elintarvikkeiden hintoja, mikä puolestaan saattaa parantaa vähävaraisemman väestön mahdollisuuksia hankkia ruokaa; kehottaa komissiota määrittelemään keinot ja toimet, joilla elintarvikeyritykset, tukkukauppamarkkinat, myymälät, jakeluketjut sekä julkiset ja yksityiset catering-palvelut ja ravintolat, julkishallinto ja valtiosta riippumattomat järjestöt saadaan osallistumaan entistä aktiivisemmin haaskausta vähentäviin toimiin; rohkaisee käyttämään tähän tarkoitukseen internetiä ja uutta teknologiaa; toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää perustaa elintarvikkeita käsittelevä osaamis- ja innovaatioyhteisö, joka keskittää huomionsa muun muassa ruoan haaskauksen ehkäisyyn; pyytää, että komissio kehottaisi elintarviketeollisuutta ja muita sidosryhmiä kantamaan oman vastuunsa ruoan haaskausongelmasta ja erityisesti vaihtelemaan elintarvikkeiden pakkauskokoja, arvioimaan irtomyynnin lisäämisen hyötyjä ja ottamaan entistä paremmin huomioon yhden hengen taloudet ruoan haaskauksen vähentämiseksi ja täten myös kuluttajien hiilijalanjäljen pienentämiseksi;

26. pyytää jäsenvaltioita luomaan taloudellisia kannustimia, joilla pyritään vähentämään ruoan haaskausta;

27. korostaa, että jos ruoka heitetään pois, sen tuotantoon, pakkaamiseen ja kuljetukseen liittyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat tarpeettomia ylimääräisiä päästöjä; toteaa, että elintarvikeketjun parantaminen siten, että ehkäistään ruokajätteen syntymistä ja estetään syömäkelpoisen ruoan päätyminen jätteeksi, on avainasemassa pyrittäessä hillitsemään ilmastonmuutosta;

28. kehottaa komissiota arvioimaan, mitä muutoksia mahdollisesti tarvittaisiin catering- ja kestityspalvelujen hankintasääntöihin, jotta hankinnassa voidaan asettaa etusijalle – muiden edellytysten pysyessä samoina – ne yritykset, jotka takaavat myymättä jääneiden tuotteiden ilmaisen jakelun kansalaisille, joilla ei ole varaa ostaa niitä, sekä yritykset, jotka edistävät konkreettisia toimia haaskauksen vähentämiseksi tuotantoketjun alkupäässä suosimalla esimerkiksi mahdollisimman lähellä kulutuspaikkaa tuotettuja maataloustuotteita ja elintarvikkeita;

29. kehottaa komissiota näyttämään esimerkkiä ja puuttumaan ruoan haaskaukseen unionin toimielimissä sekä ryhtymään kiireellisesti tarvittaviin toimiin vähentääkseen unionin toimielinten ruokaloissa päivittäin hukkaan heitettävän ruoan määrää, joka tällä hetkellä on erityisen suuri;

30. kehottaa komissiota arvioimaan ja edistämään ruoan haaskauksen vähentämiseksi tuotantoketjun alkupäässä tehtäviä toimia, joita ovat esimerkiksi kaksoispäiväykset ("viimeinen myyntipäivä" ja "viimeinen käyttöpäivä") ja lähellä viimeistä käyttöpäivää olevien tai vahingoittuneiden tuotteiden myynti alennuksella; toteaa, että elintarvikepakkausten optimoinnilla ja elintarvikkeiden tehokkaalla pakkaamisella voi olla huomattava merkitys ruoan haaskauksen ehkäisemisessä, koska se vähentää tuotteen kokonaisvaikutusta ympäristöön, ja erityisen tärkeää on ekologinen suunnittelu, joka pitää sisällään erilaisia toimenpiteitä, kuten pakkauskokojen vaihtelu, jotta kuluttajat voivat ostaa haluamansa määrän ja jotta rajoitettaisiin resurssien liikakäyttöä, tai tuotteiden säilytystä ja käyttöä koskeva neuvonta taikka pakkausten suunnittelu siten, että parannetaan tuotteiden säilyvyyttä ja tuoreutta, varmistaen kuitenkin kaikissa vaiheissa, että elintarvikkeiden pakkaus- ja säilytysmateriaalit ovat käyttötarkoitukseensa soveltuvia eivätkä vaaranna terveyttä tai heikennä tuotteiden säilyvyyttä;

31. pyytää komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kylmäsäilytyslämpötiloja koskevia suosituksia sen perusteella, että ei-optimaalisessa ja väärässä lämpötilassa säilytetty ruoka todistetusti pilaantuu ennenaikaisesti, jolloin ruokaa menee tarpeettomasti hukkaan; korostaa, että yhdenmukaisten lämpötilatasojen ylläpitäminen kautta koko elintarvikeketjun parantaa tuotteiden säilyvyyttä ja vähentää kuljetettavien ja rajojen yli myytävien elintarvikkeiden päätymistä jätteeksi;

32. muistuttaa komission teettämästä selvityksestä (Consumer Empowerment in the EU –SEC(2011)0469), jonka mukaan 18 prosenttia Euroopan kansalaisista ei ymmärrä, mikä "parasta ennen" -merkintä on; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen selkiyttämään päiväysmerkintöjen merkitystä ("parasta ennen", "viimeinen käyttöpäivä", "käytettävä viimeistään"), jotta voidaan vähentää kuluttajien epävarmuutta ruoan syötävyydestä, sekä jakamaan yleisölle täsmällistä tietoa etenkin siitä, että vähimmäissäilyvyyttä koskeva "parasta ennen" -päiväys liittyy laatuun ja "käytettävä viimeistään" puolestaan turvallisuuteen, jotta kuluttajien on helpompi tehdä tietoisia valintoja; kehottaa komissiota julkaisemaan elintarvikeketjun eri sidosryhmien parhaisiin käytäntöihin perustuvan käyttäjäystävällisen käsikirjan vanhenemassa olevien elintarvikkeiden käytöstä ja varmistamaan samalla ruokalahjoituksissa ja eläinten ruokinnassa käytettävien elintarvikkeiden turvallisuuden, jotta esimerkiksi tarjonta ja kysyntä saataisiin nopeammin ja tehokkaammin vastaamaan toisiaan;

33. pyytää jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan aloitteita, joiden tarkoituksena on elvyttää kestävää pientä ja keskisuurta tuotantoa, joka on yhteydessä paikallisiin ja alueellisiin markkinoihin ja kulutukseen; toteaa, että paikalliset markkinat ovat kestäviä ympäristönsuojelun näkökulmasta ja että ne edistävät alkutuotannon vakautta; kehottaa kohdentamaan tulevaisuudessa riittävästi yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta alkutuotantosektorin vakauden edistämiseen esimerkiksi suoramyynnin, paikallisten markkinoiden ja kaikkien lyhyiden kauppaketjujen tai kilometrittömien ("zero food miles") ketjujen edistämisen avulla;

34. pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että pienet paikalliset tuottajat ja paikalliset tuottajaryhmät voivat ottaa osaa julkisiin hankintamenettelyihin, jotka koskevat sellaisten erityisohjelmien täytäntöönpanoa, joilla edistetään erityisesti hedelmien ja maitotuotteiden kulutusta kouluissa;

35. kehottaa neuvostoa ja komissiota nimeämään vuoden 2013 ruoan haaskauksen vastaiseksi eurooppalaiseksi teemavuodeksi, koska se on tärkeä keino tiedottaa eurooppalaisille kuluttajille tästä tärkeästä aiheesta ja kiinnittää jäsenvaltioiden hallitusten huomio siihen, jotta ne voivat osoittaa riittävästi varoja toimiin, joilla pyritään ratkaisemaan lähitulevaisuuden haasteet;

36. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0264.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0302.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0006.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0297.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0307.


PERUSTELUT

Ruoan haaskaus on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että sitä voidaan pitää maailmanlaajuisena ongelmana, joka ilmenee elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa pellolta pöytään.

Vuodesta 1974 alkaen kerättyjen tietojen perusteella arvioituna ruoan haaskaus on lisääntynyt maailmassa 50 prosentilla.

Haaskausta tapahtuu pelloilla, jalostusteollisuudessa, jakeluyrityksissä ja kotitalouksissa aina teollisuusmaista kehitysmaihin. Ruoan haaskaus luo uuden teollisuudenalan tuotantoteollisuuden rinnalle ja aiheuttaa lukuisia haittavaikutuksia.

Ruoan haaskaus on ristiriidassa elintarviketarjonnan keskeisen ongelman kanssa. Elintarviketarjontaa uhkaavat vakavasti muun muassa sellaiset tekijät kuin luonnonvarojen rajallisuus suhteessa maailman väestönkasvuun ja köyhempien väestönosien vaikea ruoan saatavuus.

Sen vuoksi saatavillamme olevan ruoan käyttöä on analysoitu ja pohdittu erinäisissä yhteyksissä.

FAO:n hiljattain tilaamasta tutkimuksesta paljastuu melko huolestuttavia seikkoja erityisesti teollisuusmaiden suhteen: eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset haaskaavat vuodessa henkeä kohden 95–115 kg ruokaa, kun Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa vastaava luku on 6–11 kg.

Ruoan haaskauksen syyt vaihtelevat elintarvikeketjun vaiheiden, tuotetyypin sekä sen mukaan, missä haaskaus tapahtuu. Jos elintarvikeketju jaetaan viiteen sektoriin (maataloustuotanto, hallinta ja varastointi, käsittely, jakelu ja kulutus), voidaan nähdä, että täysin syömäkelpoisen ruoan haaskaukseen johtavat eri asiat eri sektoreilla. Näitä ovat esimerkiksi sadonkorjuun ja varastoinnin aikainen hävikki, epävakaat kuljetusolosuhteet, pakkausmerkinnöissä tapahtuvat virheet sekä lopullisten kuluttajien huonot osto- ja käyttötottumukset elintarvikkeiden suhteen.

Suurin osa teollisuusmaissa tapahtuvasta haaskauksesta keskittyy elintarvikeketjun viimeisiin vaiheisiin eli jakeluun ja kulutukseen, mikä johtuu erityisesti tuotteiden ylitarjonnasta. Kehitysmaissa sen sijaan haaskaus on keskittynyt ketjun ensimmäisiin vaiheisiin, koska niiltä puuttuvat kehittyneet maatalouskäytännöt, tehokkaat kuljetusjärjestelmät ja -infrastruktuuri (kuten kylmäketju) ja asianmukaiset varastointitilat.

Nämä tiedot osoittavat, että suuri osa tällä hetkellä tuotetusta ruoasta voitaisiin todellisuudessa hyödyntää elintarviketuotannossa uudelleen jätteenä käsittelemisen sijaan, mistä olisi eettisten vaikutusten lisäksi huomattavaa hyötyä ympäristön ja talouden kannalta.

Kuluttamatta jäävä ruoan ylituotanto tulee ympäristön kannalta kalliiksi siihen kuluvan energian ja luonnonvarojen (etenkin veden) sekä siitä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. On arvioitu, että kun Euroopassa heitetään pois noin 89 miljoonaa tonnia ruokaa, siitä aiheutuu vuodessa 170 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Käyttämättä jäävän ruoan tuotannon aiheuttaman ympäristövahingon lisäksi on otettava huomioon jätteeksi päätyvän ruoan käsittelystä ja hävittämisestä aiheutuvat kustannukset sekä tuotantoyritysten menettämät tulot.

Ruoan haaskauksen torjunta on nostettava yhdeksi unionin poliittisen toimintaohjelman ensisijaisista tavoitteista, jolloin komissiolta, neuvostolta ja jäsenvaltioilta vaaditaan strategioita ja konkreettisia toimenpiteitä ruoan haaskauksen puolittamiseksi kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa vuoteen 2025 mennessä, tuotantoketjun tehostamiseksi ja yleisen tietoisuuden lisäämiseksi aiheesta, joka jää vielä monilta osin huomioimatta.

On tärkeää, että kansalaisille tiedotetaan sekä haaskauksen syistä ja seurauksista että keinoista vähentää sitä. Näin ollen on edistettävä kestävyyden ja yhteisvastuun periaatteisiin pohjautuvaa tieteellistä kulttuuria ja kansalaiskulttuuria käyttäytymistottumusten muuttamiseksi parempaan suuntaan.

Kokemus on osoittanut, että niin vapaaehtoisjärjestöjen kuin elinkeinoharjoittajajärjestöjen vapaaehtoiset aloitteet haaskauksen vastaisen kulttuurin mainostamiseksi ja toteuttamiseksi ovat olleet erittäin onnistuneita kaikkialla, missä niitä on toteutettu.

Sen vuoksi parlamentti pyytää julistamaan vuoden 2013 ruoan haaskauksen vastaiseksi eurooppalaiseksi teemavuodeksi, joka on tärkeä keino tästä tärkeästä aiheesta tiedottamiseksi.


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.11.2011)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

toimista ruoan haaskauksen välttämiseksi: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa

(2011/2175(INI))

Valmistelija: Anna Rosbach

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että tuotanto-, sadonkorjuu- ja jalostusvaiheen aikaista ruokahävikkiä sekä vähittäismyynti- ja kulutusvaiheen aikaista ruokajätettä kertyy Euroopassa kokonaisuudessaan 179 kg/vuodessa henkeä kohden(1);

B.  ottaa huomioon, että 60 prosenttia unionin kotitalouksissa syntyvästä ruokajätteestä olisi vältettävissä ja että 20 prosenttia ruoasta heitetään pois sen vuoksi, että tuotteiden päiväysmerkinnät aiheuttavat sekaannuksia(2);

C. ottaa huomioon, että ruoan haaskaukseen puuttuminen ei Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ollut politiikassa tärkeällä sijalla menneinä vuosikymmeninä, kun elintarviketuotanto oli runsasta, mikä johti siihen, että ruokaa haaskattiin kaiken kaikkiaan enemmän kautta koko elintarvikeketjun; ottaa huomioon, että Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ruokaa menee hukkaan pääasiassa vähittäismyynti- ja kulutusvaiheessa, kun taas kehitysmaissa hävikkiongelmat ovat suurimmat tuotanto-, sadonkorjuu-, jalostus- ja kuljetusvaiheissa;

D. katsoo, että vaikka kuluttajien käyttäytymisen muuttaminen ruoan haaskausta vähentävään suuntaan edellyttää toiminta-ajattelun muutosta, EU:n elintarvikeketjua voidaan jo nyt parantaa varastointi-, kuljetus- ja jakeluvaiheiden hallinnan osalta;

E.  ottaa huomioon, että ruoan haaskaus lisää taloudellisia kustannuksia ja on myös eettisistä ja ympäristösyistä perusteetonta;

F.  ottaa huomioon, että elintarviketuotannossa syntyy runsaasti hiilidioksidipäästöjä ja käytetään runsaasti luonnonvaroja (muun muassa maata ja vettä);

G. ottaa lisäksi huomioon, että sadonkorjuun jälkeisen hävikin arvioidaan olevan pelkästään Euroopassa vuosittain 4 miljardin euron luokkaa;

1.  on vakuuttunut, että ruokahävikin ehkäisemisen on oltava aivan ensisijainen tavoite, koska ruoka on arvokas ja niukka resurssi ja miljoonat ihmiset kärsivät nälkää;

2.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä ruoan haaskauksen vähentämiseksi elintarviketeollisuudessa, kaupan alalla, ravintoloissa, terveydenhuoltoalan laitoksissa, kouluissa ja muissa laitoksissa, koska sen seurauksena, miten elintarvikkeita yhteisöissä käytetään, syntyy monenlaista biojätettä;

3.  huomauttaa, että ruoan haaskaukselle ei ole yhdenmukaista määritelmää, mikä johtaa huomattaviin eroavuuksiin tilastotietojen keruussa ja ehkäisee tehokasta toimintaa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla;

4.  katsoo, että EU:n biojätepolitiikkaa olisi mietittävä uudelleen ja mukautettava sekä eettiseltä että ympäristön kannalta;

5.  toteaa, että ruoan haaskauksen vähentämisestä on merkittävää hyötyä ympäristön kannalta ensinnäkin siksi, että vältetään jätehuollosta aiheutuvat kielteiset vaikutukset, mutta myös siksi, että tällöin tuotantoprosessissa säästyy energiaa, syntyy vähemmän päästöjä ja kuluu vähemmän vettä ja maata ja vältetään vesien pilaantumisen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen kaltaiset kielteiset vaikutukset, joita voisi aiheutua mahdollisesti kestävän kehityksen vastaisista maatalouskäytännöistä;

6.  katsoo, että ruokajätteen syntymistä voidaan ehkäistä huomattavasti, jos tuotantoketju pidetään lyhyenä tehokkaalla paikallisella tuotannolla ja jakelulla, mikä osaltaan vähentää ruoan haaskausta;

7.  on huolestunut siitä, että tuotannosta aiheutuvia ympäristökustannuksia ei oteta asianmukaisesti huomioon kuluttajahinnoissa;

8.  pyytää komissiota ehdottamaan selkeitä ruokajätteen vähentämistavoitteita jätehuollon puitedirektiivin yhteydessä; pyytää komissiota keskittymään erityisesti ruokajätteeseen arvioidessaan jätteen synnyn ennaltaehkäisyä koskevia jäsenvaltioiden ohjelmia, tavoitteita ja indikaattoreita jätehuollon puitedirektiivin mukaisesti; pyytää arvioimaan kunkin elintarvikkeisiin liittyvän lainsäädäntöehdotuksen vaikutustenarvioinnin yhteydessä vaikutuksia ruokajätteen syntymiseen;

9.  pyytää jäsenvaltioita keskittymään erityisesti ruokajätteeseen ohjelmissaan, joilla pyritään ennaltaehkäisemään jätteen syntymistä, ja toteuttamaan lainsäädäntötoimia, joiden tarkoituksena on ehkäistä ruokajätteen syntymistä koko tuotantoketjussa, myös vähittäis- ja tukkukaupassa; katsoo, että tässä yhteydessä olisi asetettava jätteen syntymisen ehkäisemistä, lajittelua ja uudelleenjakelua koskevat tavoitteet;

10. kehottaa soveltamaan myös ruokajätteeseen tarkasti jätehuollon puitedirektiivissä säädettyä jätehierarkiaa, jossa

–   ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä jätteen syntyä ja siten vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä veden käyttöä,

–   seuraavina vaihtoehtoina ovat uudelleenkäyttö ja kierrätys (esim. kompostointi),

–   sen jälkeen biokaasun tuotanto, ja

–   vasta viimeisenä vaihtoehtona jätteen polttaminen tai vieminen kaatopaikalle;

11. korostaa, että on lisättävä biokierrätysmahdollisuuksia ja kotitalouksissa vääjäämättä syntyvän ruokajätteen (esimerkiksi elintarvikkeiden ainesosat, joille ei ole käyttöä) keräystä; kannattaa kotikompostointia ja maataloudessa toteutettavaa biokierrätystä ja muita niiden kaltaisia toimia;

12. katsoo, että ihmisten terveyden suojelemiseksi ennalta varautumisen periaatteen on oltava määräävänä periaatteena biojätehuollossa ja biojätteen käytössä etenkin sen vuoksi, että biojäte voi välillisesti palata elintarvikkeisiin tai elintarvikeketjuun ja sitä käytetään tuontielintarvikkeissa ja -rehuissa;

13. katsoo, että pakkaukset on optimoitava ja pakkaamista vähennettävä; katsoo, että olisi tuettava älykkäisiin pakkauksiin liittyvää tutkimusta ja innovointia, jotta löydettäisiin yksittäisten tuotteiden viimeisen käyttöpäivän kannalta hyviä ratkaisuja;

14. on vakuuttunut, että on pyrittävä herättämään kuluttajien ympäristötietoisuutta ja saatava heidät arvostamaan ja suojelemaan ympäristöresursseja sekä ymmärtämään, että kaikki kuluttaminen vaikuttaa ympäristöön, jossa elämme;

15. korostaa, että jos ruoka heitetään pois, sen tuotantoon, pakkaamiseen ja kuljetukseen liittyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat tarpeettomia ylimääräisiä päästöjä; toteaa, että elintarvikeketjun parantaminen siten, että ehkäistään ruokajätteen syntymistä ja estetään syömäkelpoisen ruoan päätyminen jätteeksi, on avainasemassa pyrittäessä hillitsemään ilmastonmuutosta;

16. katsoo, että olisi kannatettava ruoan myyntiä valintamyymälöissä irtopainon mukaan ja asiakkaan tarpeiden mukaisina annoksina, jotta kuluttajat eivät ostaisi ruokaa liikaa;

17. kehottaa tutkimaan, aiheuttavatko aiemmin annetut säännökset tarpeettomia sääntöjä, joiden vuoksi valintamyymälät ja ruokakaupat joutuvat heittämään pois täysin kelvollista ruokaa;

18. toteaa, että ruokaa heitetään pois muun muassa siitä syystä, että kuluttajat pitävät elintarvikepakkauksien päiväysmerkintöjä sekavina, eivät ymmärrä niitä ja tulkitsevat niitä virheellisesti; muistuttaa, että kuluttajille annettavia elintarviketietoja koskevassa lainsäädännössä edellytetään viimeisten käyttöpäivien tai parasta ennen -päiväysten ilmoittamista ja erityisiä säilytys- ja käyttöolosuhteita koskevien ohjeiden merkitsemistä pakkaukseen; kehottaa jäsenvaltioita ja elintarviketeollisuutta toteuttamaan tiedotuskampanjoita, jotka auttavat kuluttajia ymmärtämään merkintöjä ja tulkitsemaan vähimmäissäilyvyysajan oikein, ja siten ehkäisemään kuluttajien erehtymismahdollisuutta; on kuitenkin tietoinen, että elintarviketuottajat ovat oikeusvarmuussyistä erityisen varovaisia määrittäessään vähimmäissäilyvyysaikaa;

19. toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää perustaa elintarvikkeita käsittelevä osaamis- ja innovaatioyhteisö, joka keskittää huomionsa muun muassa ruoan haaskauksen ehkäisyyn;

20. on tietoinen, että Euroopassa, missä ruokaa menee eniten hukkaan vähittäismyynti- ja kulutusvaiheessa, jätettä olisi pyrittävä vähentämään pääasiassa vaihtamalla parhaita käytäntöjä, parantamalla elintarvikkeiden käsittelytottumuksia ja muuttamalla yritysten ja yksityisten ihmisten toimintatapoja kautta koko elintarvikeketjun sen alusta loppuun asti, jotta ruokajätettä saadaan vähennettyä merkittävästi, ja että todellisia tuloksia voidaan saada aikaan vain unionin ja jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten, elinkeinoelämän ja kuluttajajärjestöjen välisin koordinoiduin toimin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen tukemaan tiedotustoimia ja -kampanjoita, joilla pyritään näihin tavoitteisiin ja erityisesti siihen, että ihmiset tiedostaisivat kulutuksen ja tuotannon, kustannusten, jätteen, terveyden ja ympäristön välisen yhteyden, ja joiden tarkoituksena on myös valistaa nuoria jo varhaislapsuudesta alkaen siitä, miten ruoan, ruoan poisheittämisen ja tähteiden suhteen tulisi menetellä;

21. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta koskevaan lainsäädäntöpakettiin toimenpiteitä, joilla ehkäistään ruoan haaskausta tuotanto-, sadonkorjuu-, jalostus- ja kuljetusvaiheessa, sekä esittämään konkreettisia toimia, joilla parannetaan yleisön tietämystä ja kuluttajien vastuullisuutta vähittäismyynti- ja kulutusvaiheessa;

22. pyytää komissiota tarkastelemaan koko elintarvikeketjua ja määrittämään, millä elintarvikeketjun aloilla ruokaa menee hukkaan eniten ja miten ruoan haaskausta voitaisiin ehkäistä;

23. kehottaa komissiota myös tutkimaan, kuinka suuri osa kokonaisruokahävikistä syntyy jo sadonkorjuun aikana; katsoo, että jos tämä osuus on huomattavan suuri, komission olisi ehdotettava toimintatapoja ja toimenpiteitä, joiden avulla viljelijöiden olisi helpompi välttää hävikkiä;

24. katsoo, että joko unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetyt tai yritysten sisäisissä säännöissä määrätyt ulkonäköön liittyvät laatuvaatimukset, jotka koskevat erityisesti tuoreiden hedelmien ja vihannesten kokoa ja muotoa, ovat usein syynä tuotteiden tarpeettomalle poisheittämiselle ja lisäävät hukkaan menevän ruoan määrää;

25. kannustaa julkisia laitoksia, hotelli- ja ravintola-alaa, kouluja, sairaaloita ja ruokapankkeja keräämään käyttämättä jäänyttä ihmisravinnoksi edelleen kelpaavaa ruokaa ja huolehtimaan sen uudelleenjakelusta avun tarpeessa oleville ja toteaa, että tämän olisi täydennettävä eikä suinkaan korvattava nykyisiä sosiaaliturvajärjestelmiä;

26. uskoo, että uudet tekniset sovellukset, kuten älykkäät jääkaapit ja nanoteknologiaa hyödyntävät pakkaukset, voivat olla merkittävässä asemassa pyrittäessä vähentämään ruokajätettä; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota ruokajätteen vähentämiseen tutkimusohjelmissaan;

27. pyytää vähittäiskauppiaita suhtautumaan vakavasti velvollisuuteensa vähentää ruokajätteen määrää esimerkiksi helpottamalla kaupan pitämisen vaatimuksia; pyytää komissiota keräämään ja julkaisemaan tietoja parhaista käytännöistä, joiden avulla vältetään ruoan haaskausta unionin vähittäiskaupan alalla, sekä käytännön ratkaisuista, joita on keksitty sellaisten elintarvikkeiden hyödyntämiseksi tai jakelemiseksi, joita ei voida myydä tavanomaisten kanavien kautta;

28. toteaa, että ruoan haaskausta olisi käsiteltävä resurssitehokkuuden yhteydessä ja pyytää komissiota laatimaan ruoan haaskauksen vähentämiseen tähtääviä erityisaloitteita resurssitehokasta Eurooppaa koskevan lippulaivahankkeen yhteydessä;

29. katsoo tässä yhteydessä, että EU:n kansalaisten tietämystä elintarvikkeista ja ravitsemuksesta on yleisesti parannettava;

30. viittaa 6. heinäkuuta 2010 antamaansa päätöslauselmaan komission vihreästä kirjasta "Biojätehuolto Euroopan unionissa"(3) ja erityisesti sen 1–4 kohtaan, jossa parlamentti kehotti komissiota tekemään erityisen lainsäädäntöehdotuksen biojätteiden käsittelystä, ja toteaa, että ruokajäte muodostaa vain osan biojätteestä;

31. toteaa, että aito ruokajäte voi toimia merkittävänä ja kestävänä biomassan lähteenä ja että sillä voidaan korvata bioenergia, jota tuotetaan kestävän kehityksen vastaisella tuontipuulla;

32. katsoo, että biojätteen kierrätys kompostoimalla tai sen käyttö biokaasuvoimaloissa on huomattavasti suositeltavampaa kuin sen polttaminen, jota on vältettävä ja jota voidaan pitää hyväksyttävänä vasta sitten, kun on käyty läpi tietty hierarkia ja jäte on hyödynnetty niin hyvin kuin se on mahdollista;

33. korostaa, että vaikka ruokajätettä voidaan käyttää energian talteenottotarkoituksiin, tämä ei saisi vaikuttaa toimiin, joilla ruokajäteongelmaan pyritään puuttumaan, eikä viivyttää niitä;

34. pyytää komissiota varmistamaan, että elintarviketehokkuuteen kiinnitetään yhtä paljon huomiota ja että siitä valistetaan yhtä paljon kuin energiatehokkuudesta, koska ne ovat ympäristön ja tulevaisuutemme kannalta yhtä tärkeitä;

35. pyytää komissiota asettamaan jäsenvaltioille ruokajätettä koskevia raportointivaatimuksia ja yhtenäistämään ruokajätteen määrän laskentamenetelmät jäsenvaltioiden tasolla vertailtavuuden varmistamiseksi;

36. pyytää komissiota asettamaan jäsenvaltioille erityisiä ruokajätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia tavoitteita osana jäsenvaltioille vuoden 2014 loppuun mennessä asetettavia jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia tavoitteita, kuten vuonna 2008 annetussa jätehuollon puitedirektiivissä suositellaan;

37. korostaa, että on välttämätöntä ottaa käyttöön erilliset biojätteen keräysjärjestelmät, jotta tällainen jäte voidaan kierrättää ja hyötykäyttää aina, kun se on mahdollista, ja kehottaa komissiota arvioimaan mahdollista suositusta, että jäsenvaltiot järjestäisivät erillisen kotitalouksien ja/tai elintarvikealan ruokajätteen keräyksen; katsoo, että olisi myös arvioitava tuen myöntämistä erilliskeräyksen ja jätehuoltoinfrastruktuurin kehittämiselle.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

22.11.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

38

0

15

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

János Áder, Elena Oana Antonescu, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Martin Callanan, Chris Davies, Esther de Lange, Anne Delvaux, Edite Estrela, Jill Evans, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Julie Girling, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Karin Kadenbach, Holger Krahmer, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Miroslav Ouzký, Antonyia Parvanova, Mario Pirillo, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Anna Rosbach, Oreste Rossi, Dagmar Roth-Behrendt, Carl Schlyter, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Salvatore Tatarella, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Glenis Willmott, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Miroslav Mikolášik, Alojz Peterle, Birgit Schnieber-Jastram, Renate Sommer, Bart Staes, Csaba Sándor Tabajdi, Michail Tremopoulos, Andrea Zanoni

(1)

Preparatory Study on Food Waste across the EU 27, Euroopan komissio, Pariisi 2010, s. 11.

(2)

"Environment for Europeans" -lehti, julkaisija Euroopan komission ympäristöasioiden pääosasto, Luxemburg 2011, s. 8.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0264.


SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (18.10.2011)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

toimista ruoan haaskauksen välttämiseksi: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa

(2011/2175(INI))

Valmistelija: Anna Maria Corazza Bildt

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että ruoan haaskaus aiheuttaa sekä ympäristöön liittyviä ja eettisiä ongelmia että taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia, mistä aiheutuu sisämarkkinahaasteita sekä liiketoiminnalle että kuluttajille;

2.  korostaa, että ruoan haaskaukseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan poliittista tahtoa; kehottaa komissiota asettamaan kaikki ruoan haaskaukseen liittyvät näkökohdat etusijalle unionin poliittisessa toimintaohjelmassa; pyytää komissiota määrittämään jäsenvaltioiden kanssa neuvotellen tavoitteet ruoan haaskauksen vähentämiseksi ja pyytää jäsenvaltioita ja kaikkia asian osapuolia toteuttamaan käytännön toimia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

3.  pyytää komissiota tekemään yhteistyötä FAO:n kanssa yhteisten suuntaviivojen määrittämiseksi sille, miten ruoan haaskausta voidaan vähentää maailmanlaajuisesti;

4.  muistuttaa komission teettämästä selvityksestä (Consumer Empowerment in the EU - SEC(2011)0469), jonka mukaan 18 prosenttia Euroopan kansalaisista ei ymmärrä, mikä "parasta ennen" -merkintä on; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen selkiyttämään päiväysmerkintöjen merkitystä ("parasta ennen", "viimeinen käyttöpäivä", "käytettävä viimeistään"), jotta voidaan vähentää kuluttajien epävarmuutta ruoan syötävyydestä, sekä jakamaan yleisölle täsmällistä tietoa etenkin siitä, että vähimmäissäilyvyyttä koskeva "parasta ennen" -päiväys liittyy laatuun ja "käytettävä viimeistään" puolestaan turvallisuuteen, jotta kuluttajien on helpompi tehdä tietoisia valintoja;

5.  panee merkille, että äskettäin hyväksytyssä asetuksessa elintarviketietojen antamisesta kuluttajille täsmennetään, että elintarvikkeita, joihin on merkitty viimeinen käyttöpäivä, ei pidetä turvallisina tuon ajankohdan jälkeen;

6.  pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja sidosryhmiä edistämään ruoan haaskauksen ehkäisemistä koskevia tiedotus- ja koulutusaloitteita, jotka auttavat yksittäisiä kuluttajia toimimaan entistä tietoisemmin ja tekemään vastuullisia valintoja ja vahvistavat heidän käsitystään ruoan arvosta sekä heidän kykyään arvioida ruoan syötävyyttä katsomalla, haistamalla, koskemalla ja maistamalla, ja lähtemään näissä aloitteissa liikkeelle koululaisten opettamisesta; kannustaa myös toteuttamaan konkreettisia ruoan haaskauksen ehkäisytoimenpiteitä koulujen, julkisten virastojen, julkisten ja yksityisten yritysten sekä unionin toimielinten ruokaloissa;

7.  kehottaa komissiota harkitsemaan erityisesti catering-palveluihin sovellettavien julkisia hankintoja koskevien sääntöjen muuttamista siten, että niissä otetaan paremmin huomioon ruoan haaskaukseen liittyvä ongelma;

8.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä ottamaan yhteisesti enemmän vastuuta asiasta; rohkaisee niitä tehostamaan koordinointia ja parantamaan logistiikkaa, kuljetusta, varaston hallintoa ja pakkausta, jotta ruokaa menisi vähemmän hukkaan koko elintarvikeketjussa; pyytää myös sidosryhmiä tunnustamaan epätäydellisen kokoisten tai muotoisten maataloustuotteiden ravitsemuksellisen arvon ja kertomaan siitä, jotta tuotteiden poisheittämistä saadaan vähennettyä;

9.  korostaa, että on tärkeää edelleen investoida innovatiivisten tuotantotekniikoiden, kuten tehokkaiden pakkaus- ja säilöntämenetelmien, kehittämiseen;

10. pyytää elintarviketeollisuutta ja muita sidosryhmiä vaihtelemaan elintarvikkeiden pakkauskokoja, arvioimaan irtomyynnin lisäämisen hyötyjä ja ottamaan entistä paremmin huomioon yhden hengen taloudet ruoan haaskauksen vähentämiseksi ja täten myös kuluttajien hiilijalanjäljen pienentämiseksi;

11. kehottaa vähittäiskauppiaita ja paikallisviranomaisia hyödyntämään päivittäisiä kontaktejaan kuluttajien kanssa siten, että ne kertovat kuluttajille ruoan tehokkaammista säilytys- ja käyttötavoista sekä kannustavat kuluttajia suunnittelemaan ruokaostoksensa (antavat esimerkiksi käytännön vinkkejä ja järjestävät tiedotuskampanjoita); katsoo, että tarjoukset olisi kohdistettava enenevässä määrin ylijäämävarastoihin ja vahingoittuneisiin mutta turvallisiin elintarvikkeisiin, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä, tarjoamalla tuotteita esimerkiksi 50 prosentin alennuksella 24 tuntia ennen viimeistä käyttöpäivää;

12. pyytää komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kylmäsäilytyslämpötiloja koskevia suosituksia sen perusteella, että ei-optimaalisessa ja väärässä lämpötilassa säilytetty ruoka todistetusti pilaantuu ennenaikaisesti, jolloin ruokaa menee tarpeettomasti hukkaan; korostaa, että yhdenmukaisten lämpötilatasojen ylläpitäminen kautta koko elintarvikeketjun parantaa tuotteiden säilyvyyttä ja vähentää kuljetettavien ja rajojen yli myytävien elintarvikkeiden päätymistä jätteeksi;

13. kehottaa komissiota julkaisemaan elintarvikeketjun eri sidosryhmien parhaisiin käytäntöihin perustuvan käyttäjäystävällisen käsikirjan vanhenemassa olevien elintarvikkeiden käytöstä ja varmistamaan samalla ruokalahjoituksissa ja eläinten ruokinnassa käytettävien elintarvikkeiden turvallisuuden, jotta esimerkiksi tarjonta ja kysyntä saataisiin nopeammin ja tehokkaammin vastaamaan toisiaan;

14. toteaa, että vaihtoehtona tuotteiden poisheittämiselle olisi kehitettävä biohajoavien elintarvikkeiden kompostointia; pitää myönteisinä jäsenvaltioissa tehtyjä aloitteita tähän tarkoitukseen varattujen yhteisten alueiden tarjoamisesta kansalaisille; pyytää komissiota edistämään tällaista toimintatapaa tukemalla kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa unionin tasolla;

15. pyytää jäsenvaltioita luomaan taloudellisia kannustimia, joilla pyritään vähentämään ruoan haaskausta;

16. toteaa, että jäsenvaltioiden jätehuoltoa voitaisiin parantaa elintarvikeketjun tehostamiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan ruoan haaskauksen ja jätehuollon laadun välistä yhteyttä sekä arvioimaan, mitä toimia jätehuollossa voitaisiin toteuttaa ruoan haaskauksen vähentämiseksi;

17. katsoo, että ruoan haaskausta on mahdollista vähentää lisäämällä kuluttajien, tuottajien, valmistajien, vähittäismyyjien, julkisten catering-palveluiden, ravintoloiden, julkisen hallinnon ja kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä; rohkaisee käyttämään internetiä ja uutta teknologiaa tähän tarkoitukseen;

18. pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja sidosryhmiä vaihtamaan hyviä käytäntöjä sekä yhdistämään sellaisten asiaa käsittelevien foorumien tiedot, joita ovat esimerkiksi kestävyyttä käsittelevä EU:n vähittäiskaupan foorumi, elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevä EU:n paneeli, elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevä korkean tason foorumi, jäsenvaltioiden epävirallinen verkosto "Friends of Sustainable Food" ja kulutustavarafoorumi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

17.10.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Cristian Silviu Buşoi, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, António Fernando Correia De Campos, Jürgen Creutzmann, Cornelis de Jong, Christian Engström, Evelyne Gebhardt, Malcolm Harbour, Iliana Ivanova, Sandra Kalniete, Hans-Peter Mayer, Gianni Pittella, Mitro Repo, Robert Rochefort, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ashley Fox, Anna Hedh, María Irigoyen Pérez, Othmar Karas, Constance Le Grip, Emma McClarkin, Antonyia Parvanova, Konstantinos Poupakis, Olga Sehnalová, Kyriacos Triantaphyllides, Anja Weisgerber


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

23.11.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

38

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Liam Aylward, José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Robert Dušek, Iratxe García Pérez, Sergio Gutiérrez Prieto, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, George Lyon, Gabriel Mato Adrover, Mairead McGuinness, James Nicholson, Rareş-Lucian Niculescu, Georgios Papastamkos, Marit Paulsen, Britta Reimers, Ulrike Rodust, Czesław Adam Siekierski, Sergio Paolo Francesco Silvestris, Alyn Smith, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Luís Paulo Alves, Salvatore Caronna, Spyros Danellis, Giovanni La Via, Astrid Lulling, Hans-Peter Mayer, Maria do Céu Patrão Neves, Valdemar Tomaševski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Anna Maria Corazza Bildt

Päivitetty viimeksi: 7. joulukuuta 2011Oikeudellinen huomautus