MIETINTÖ tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 3/2012 "Rakennerahastot: Onko komissio kohdistanut tarkoituksenmukaisia toimia jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä havaittuihin puutteisiin?" (vastuuvapaus 2011)

20.9.2012 - (C7‑0110/2012 – 2012/2087(DEC))

Talousarvion valvontavaliokunta
Esittelijä: Jens Geier

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

joka sisältää vuoden 2011 komissiota koskevaan vastuuvapausmenettelyyn liittyvät huomautukset tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 3/2012 "Rakennerahastot: Onko komissio kohdistanut tarkoituksenmukaisia toimia jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä havaittuihin puutteisiin?"

(C7‑0110/2012 – 2012/2087(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2011[1],

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 3/2012 "Rakennerahastot: Onko komissio kohdistanut tarkoituksenmukaisia toimia jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä havaittuihin puutteisiin?",

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 106 a artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002[2] ja erityisesti sen 145, 146 ja 147 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan, 112 artiklan ja liitteen VI,

–   ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0276/2012),

A. toteaa tarkastelevansa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksia vuotuisen vastuuvapausmenettelyn aikana;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoa varojen käyttöön liittyvistä ongelmista ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

Johdanto

1.      panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 3/2012; hyväksyy kaikki tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja kehottaa komissiota panemaan ne mahdollisimman pian tehokkaasti täytäntöön;

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot

2.      on hyvillään siitä, että komissio on käynnistänyt järjestelmällisesti korjaavia toimia ja että 90 prosentissa tapauksista toimet muodostivat asianmukaisen ratkaisun havaittuihin puutteisiin (27 kohta);

3.      panee merkille, että noin 75 prosenttia komission asetuksen (EY) N:o 438/2001[3] 13 artiklassa tarkoitettuihin vuosikertomuksiin (13 artiklan perusteella annettavat kertomukset) perustuvista kehotuksista ei johtanut rahoitusoikaisuihin; pyytää näin ollen komissiolta tietoa syistä, joiden vuoksi kyseisiin rahoitusoikaisuihin ei ryhdytty (24 kohta);

4.      on huolestunut komission esittämistä erilaisista vaatimuksista ohjelmakaudella 2000–2006 perustason tarkastusten suorittamisen yhteydessä, koska niiden vuoksi sääntöjenvastaisia menoja saattaa jää havaitsematta; pyytää komissiota suhtautumaan perustason tarkastuksiin johdonmukaisesti ja antamaan tietoa kauden 2000–2006 jälkeisestä ohjelmakaudesta (28 kohta); toteaa, että kauden 2007–2013 oikeusperusta edellyttää, että hallintoviranomaiset tarkistavat hallinnollisesti kaikki edunsaajien toimittamat korvaushakemukset komission asetuksen (EY) N:o 1828/2006[4] 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

5.      pyytää komissiota levittämään entistä laajemmalle laadittuja tarkistuslistoja ja parhaita käytäntöjä koskevia käsikirjoja (joissa keskitytään tarkastelemaan erityisesti tukikelpoisuutta koskevia sääntöjä), joita jäsenvaltioiden on määrä noudattaa, ja valvomaan näiden tekijöiden huomioon ottamista enemmän;

6.      katsoo, että perustason tarkastukset ovat erittäin tärkeitä varmistettaessa alhaisena pysyvä virhetaso täytäntöönpanoprosessin alusta alkaen; katsoo tästä syystä, että hallintoviranomaisen olisi joko oltava komission akkreditoima tai komission olisi avustettava ja valvottava hallintoviranomaista sen toteuttaessa edellä mainittuja perustason tarkastuksia;

7.      on kuitenkin huolestunut varsinkin seuraavista havainnoista:

–       korjaavien toimien toteuttamiseen kului keskimäärin 30 kuukautta (32 kohta), ja viivästykset johtuivat lähinnä kyseisistä jäsenvaltioista; komissio oli osavastuussa viivästyksistä 39 prosentissa tapauksista ja viivästysten pääasiallinen aiheuttaja 5 prosentissa tapauksista (35 kohta),

–       vain 67 prosentissa tapauksista komissio saavutti korkean varmuustason siitä, että rahoitusoikaisut olivat luotettavia (55 kohta),

–       komissio sai vain 28 prosentissa tapauksista korkean varmuustason siitä, että jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmiä parannettiin korjaavien toimien johdosta (64 kohta), mikä merkitsee sitä, että päättämismenettelyissä on toteutettava huomattavia toimia;

8.      on huolissaan myös tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan jäsenvaltioiden korjaavien toimien johdosta antamien ilmoitusten luotettavuutta koskevissa komission seurantatarkastuksissa ilmeni, että 78 prosentissa tapauksista jäsenvaltioilta vaaditaan lisää korjaavia toimia (45 kohta); panee näin ollen huolestuneena merkille, että komissio on toisinaan turvautunut mahdollisesti epäluotettaviin tietoihin mutta ei ole kyseenalaistanut riittävästi jäsenvaltioiden toimittamia tietoja (esimerkiksi 57 kohta sekä laatikko 9 ja 12) ja että komissio ei ole tarkistanut riittävän hyvin tietojen luotettavuutta; toteaa, että jäsenvaltioiden ilmoitusten epäluotettavuuden vuoksi komission on lisättävä tarkastusresursseja; katsoo myös, että tällaisten seurantatarkastusten kustannusten ja hyötyjen on oltava asianmukaisesti tasapainossa (46 kohta);

9.      katsoo, että toimintaa voitaisiin tehostaa entisestään vahvistamalla komission roolia ennakkotarkastuksissa jälkitarkastusten sijasta;

Komission toimintasuunnitelma valvontatehtävänsä vahvistamiseksi rakennetoimien yhteisen hallinnoinnin yhteydessä

10.    muistuttaa komissiota siitä, että tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2010 vuosikertomuksen mukaan koheesiopolitiikan toimintalohkon virhetaso on noussut, mikä merkitsee muutosta aikaisempien vuosien hyvään kehityssuuntaan ja hidastaa virhetasojen alentamista, vaikka parlamentti päinvastaista vuotta 2008 koskevassa vastuuvapausmenettelyssä[5];

11.    toistaa, että komission valvontatehtävä on tärkeä, jotta se voi kantaa sille viime kädessä kuuluvan vastuun talousarvion toteuttamisesta myös yhteisen hallinnoinnin aloilla; palauttaa mieliin toimintasuunnitelman komission valvontatehtävän vahvistamiseksi rakennetoimien yhteisen hallinnoinnin ja ohjelmakautta 2007–2013 koskevan parannetun oikeudellisen kehyksen yhteydessä ja toteaa, että niiden avulla pyrittiin alentamaan rakennetoimien virhetasoa ja siten suojaamaan unionin talousarviota[6]; toteaa kuitenkin, että vuoden 2008 toimintasuunnitelma tuli voimaan ohjelmakauden 2000–2006 lopussa ja kattoi siten ainoastaan kyseistä jaksoa koskevan päättämismenettelyn; kehottaa sen vuoksi komissiota panemaan täydellisesti täytäntöön ohjelmakautta 2007–2013 ja sen jälkeistä aikaa koskevassa toimintasuunnitelmassa mainitut toimet; edellyttää tässä yhteydessä, että komissio alentaa virhetasoa huomattavasti ja jatkuvasti erityisesti ohjelmissa, joiden virhetasojen odotetaan olevaan kaikkien korkeimmat; ehdottaa, että tilintarkastustuomioistuin arvioi säännöllisesti kansallisten tarkastusviranomaisten toiminnan teknistä ja eettistä laatua – erityisesti niiden riippumattomuutta – ja esittää parlamentille ja neuvostolle kertomuksen havainnoistaan ja päätelmistään;

12.    painottaa, että valvonnassa on toimittava nopeasti, jotta varmistetaan, että unionin veronmaksajien taloudellisia etuja suojellaan; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa toteutettavat valvonta-, arviointi- ja seurantatoimet sen valvoessa kyseisten varojen hallinnointia tulevaisuudessa;

13.    katsoo, että komission valvontaroolin parantaminen on jatkuva prosessi, jota ei voida koskaan katsoa saatetun päätökseen; korostaa tässä yhteydessä tilintarkastustuomioistuimen huomautusta, jonka mukaan se, että hallinta- ja valvontajärjestelmät ovat olleet vaikuttavia tiettynä ajankohtana, ei tarkoita, että ne pysyisivät vaikuttavina, koska rakennetoimien hallinnointiin käytettävät järjestelmät ja niistä vastaavat henkilöt ja yksiköt saattavat vaihtua; kehottaa komissiota hyväksymään tilintarkastustuomioistuimen suositukset kokonaan; pitää toimintasuunnitelman parantamista välttämättömänä, jos komission varainhallinnan parantamiseen liittyvät odotukset eivät toteudu;

14.    kehottaa komissiota toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot eivät puutu ohjelmien jatkuvuuteen muuttamalla rakennerahastojen valvonnasta vastaavia yksikköjä, järjestelmiä ja henkilöstöä, joiden komissio jo aiemmin katsonut täyttävän pätevyysvaatimukset;

15.    panee tyytyväisenä merkille, että vuoden 2008 toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen komissio on määrännyt useita ehkäiseviä toimia, rahoitusoikaisut mukaan luettuina; pyytää siksi komissiota toimittamaan tietoa korjaavien toimien vaikutuksesta ohjelmakauden 2000–2006 virhetasoon kaiken kaikkiaan;

Yhtenäinen tarkastusmalli

16.    palauttaa mieliin tilintarkastustuomioistuimen lausunnossaan nro 2/2004 esittämän ajatuksen yhtenäisestä tarkastusmallista; katsoo, että vaikuttavassa ja tehokkaassa sisäisen valvonnan järjestelmässä yhteisten periaatteiden ja normien olisi oltava hallinnon perustana kaikilla tasoilla[7];

17.    on vakuuttunut siitä, että komission olisi jatkettava yhtenäisen tarkastusmallin periaatteen täytäntöönpanoa; pitää erittäin tärkeänä huolehtia tarkastusviranomaisten työn laadusta nykyisellä kaudella ja tulevaisuudessa ja taata heidän riippumattomuutensa ja katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tähdellistä laatia kyseisiä tarkastuksia koskevia selviä ja avoimia yhteisiä normeja; toteaa, että mikäli tarkastusviranomaiset tuottavat luotettavia tuloksia, unionin talousarviota voidaan suojata asianmukaisesti korkeiden virhetasojen esiintymisestä huolimatta, koska komissio voi suorittaa rahoitusoikaisuja niiden torjumiseksi; muistuttaa kuitenkin, että tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden veronmaksajat joutuvat maksamaan kaksinkertaisesti, minkä vuoksi virheiden estäminen on aina sekä komission että jäsenvaltioiden kannalta tehokkaampaa kuin niiden korjaaminen jälkeenpäin; korostaa tässä yhteydessä erityisesti tilintarkastustuomioistuimen suosituksen nro 1 toista luetelmakohtaa ja kehottaa komissiota panemaan tämän suosituksen täytäntöön;

Päätelmät

18.    kehottaa komissiota saattamaan ohjelmakauden 2000–2006 päätökseen ottaen asianmukaisesti huomioon tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja raportoimaan parlamentille siitä, kuinka se aikoo varmistaa tämän prosessin laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden;

19.    kehottaa komissiota myös ottamaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esitetyt seikat, seuraamaan rakennetoimien toteutusta kaudella 2007–2013 ja pitämään mielessä tilintarkastustuomioistuimen havainnot keskusteltaessa tulevista rakennetoimista kaudelle 2014–2020;

20.    on painokkaasti sitä mieltä, että komission olisi osallistuttava tiiviimmin rakennerahastojen valvontaan jatkamalla jäsenvaltioiden hallinto- ja todentamisviranomaisten sekä lausuman antavien elimien avustamista ja valvomista kaikissa täytäntöönpano- ja todentamisvaiheissa, jotta taataan entistä tehokkaampi ja vähemmän aikaa ja varoja kuluttava prosessi;

o

o o

21.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	17.9.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marta Andreasen, Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Zuzana Brzobohatá, Andrea Češková, Tamás Deutsch, Martin Ehrenhauser, Jens Geier, Gerben-Jan Gerbrandy, Iliana Ivanova, Monica Luisa Macovei, Jan Mulder, Crescenzio Rivellini, Paul Rübig, Theodoros Skylakakis, Bart Staes, Michael Theurer
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Christofer Fjellner, Edit Herczog, Ivailo Kalfin, Marian-Jean Marinescu, Derek Vaughan

• [1]  EUVL L 68, 15.3.2011.
• [2]  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
• [3]  Komission asetus (EY) N:o 438/2001, annettu 2 päivänä maaliskuuta 2001, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rakennerahastoista myönnettävän tuen hallinto- ja valvontajärjestelmien osalta (EYVL L 63, 3.3.2001, s. 21).
• [4]  Komission asetus (EY) N:o 1828/2006, annettu 8 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 ja Euroopan aluekehitysrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006 täytäntöönpanoa koskevista säännöistä (EUVL L 371, 27.12.2006, s. 1).
• [5]  Katso 5. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman 4 kohta; päätöslauselma sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2008, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (EUVL L 252, 25.9.2010, s. 39).
• [6]  COM(2008)0097.
• [7]  Katso viimeisin 10. toukokuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (EUVL L 250, 27.9.2011, s. 33) (61 kohta).