MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (ADR-direktiivi)

16.10.2012 - (COM(2011)0793 – C7‑0454/2011– 2011/0373(COD)) - ***I

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Louis Grech
Valmistelija (*):
Cristian Silviu Buşoi, oikeudellisten asioiden valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

Tarkistukset

Menettely : 2011/0373(COD)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0280/2012

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0280/2012

Keskustelut :

PV 12/03/2013 - 5
CRE 12/03/2013 - 5

Äänestykset :

PV 12/03/2013 - 8.6
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0066

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
PERUSTELUT
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
ASIAN KÄSITTELY

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (ADR-direktiivi)

(COM(2011)0793 – C7‑0454/2011– 2011/0373(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0793),

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0454/2011),

– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 169 artiklan,

– ottaa huomioon Alankomaiden parlamentin ylähuoneen ja Saksan liittoneuvoston toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon[1],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 ja 37 artiklan,

– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0280/2012),

1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 viite
Komission teksti	Tarkistus
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,	ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 ja 169 artiklan,
Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(1) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä 'SEUT-sopimus', 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa kyseisen sopimuksen 114 artiklan nojalla. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklan määräysten mukaan unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.	(1) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä 'SEUT-sopimus', 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen muun muassa toimenpiteillä, jotka se toteuttaa kyseisen sopimuksen 114 artiklan nojalla. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklan määräysten mukaan unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.
Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(2) SEUT-sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Jotta kuluttajat voisivat luottaa sisämarkkinoihin ja saada niistä hyötyä, heillä on oltava käytettävissään yksinkertainen ja edullinen tapa ratkaista riita-asioita, jotka liittyvät tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen. Tämä koskee sekä perinteisiä että verkon kautta tapahtuvia liiketoimia ja etenkin tapauksia, joissa kuluttaja tekee ostoksia valtioiden rajojen yli.	(2) SEUT-sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Sisämarkkinoiden olisi tuotettava kuluttajille lisäarvoa, joka ilmenee parempana laatuna, suurempana valikoimana ja kohtuullisina hintoina sekä tavaroita ja palveluja koskevina tiukkoina turvallisuusvaatimuksina, jotka edistävät kuluttajansuojan korkeaa tasoa.
Perustelu
Tarkistuksella selvennetään konkreettisia hyötyjä, joita sisämarkkinoiden olisi tarjottava kuluttajille.
Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(2 a) Sisämarkkinoiden pirstaloituneisuus haittaa unionin kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä. Sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta on tärkeää poistaa niiden asianmukaisen toiminnan suorat ja epäsuorat esteet ja lisätä kansalaisten luottamusta.
Perustelu
Sisämarkkinoiden pitäisi muodostaa kansalliset rajat ylittävä alue, jolla kansalaiset ja yritykset voivat liikkua ja käyttää oikeuksiaan, mutta sisämarkkinoiden pirstaloituneisuus aiheuttaa kansalaisia turhauttavia puutteita.
Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(2 c) Jotta kuluttajat voisivat hyötyä sisämarkkinoista ja näin myös luottaa niihin, heillä olisi oltava käytettävissään yksinkertainen, toimiva, tarkoituksenmukainen ja edullinen tapa ratkaista valtioiden sisäisiä ja niiden rajat ylittäviä riita-asioita, jotka liittyvät tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen. Tämän mahdollisuuden olisi koskettava sekä perinteisiä että verkkovälitteisiä liiketoimia ja etenkin ostoksia, jotka kuluttajat tekevät yli valtioiden rajojen.
Perustelu
Kansalaisten luottamuksen lisääminen sitä kohtaan, että he voivat käyttää oikeussuojakeinoja kaikkialla unionissa, lisäisi heidän osallistumistaan markkinoiden toimintaan, millä laajennettaisiin heille tarjolla olevaa tuotevalikoimaa ja edistettäisiin talouskasvua.
Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(3) Vaihtoehtoinen riidanratkaisu tarjoaa yksinkertaisen, nopean ja edullisen tuomioistuimen ulkopuolisen ratkaisun kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin riita-asioihin. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu ei kuitenkaan ole vielä riittävän kehittynyttä kaikkialla Euroopan unionissa. Jotta kuluttajat voisivat hyödyntää täysimääräisesti vaihtoehtoisen riidanratkaisun tarjoamia mahdollisuuksia, sitä on voitava käyttää kaikentyyppisissä kuluttajariidoissa, ADR-menettelyjen laadun on oltava tasainen, ja kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien on oltava tietoisia näistä menettelyistä. On myös tarpeen, että ADR-elimet käsittelevät valtioiden rajat ylittäviä riita-asioita tehokkaasti.	(3) Vaihtoehtoinen riidanratkaisu tarjoaa yksinkertaisen, nopean ja edullisen tuomioistuimen ulkopuolisen ratkaisun kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin riita-asioihin. Vaihtoehtoista riidanratkaisua ei kuitenkaan ole vielä kehitetty riittävästi ja johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. On valitettavaa, että huolimatta tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetusta komission suosituksesta 98/257/EY¹ ja kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista 4 päivänä huhtikuuta 2001 annetusta komission suosituksesta 2001/310/EY² vaihtoehtoisen riidanratkaisun välineitä ei ole otettu asianmukaisesti käyttöön eivätkä ne toimi tyydyttävästi unionin kaikilla alueilla tai liiketoiminta-aloilla. Kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat eivät edelleenkään tunne nykyisiä vaihtoehtoisia oikeussuojakeinoja, ja vain pieni osa kansalaisista tietää, miten vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle toimitetaan valitus.
	_____________
	¹ EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.
	² EYVL L 109, 19.4.2001, s. 56.
Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(3 a) Jäljellä olevat esteet ja puutteet, kuten tiedonpuute, vaihtoehtoisten riidanratkaisujärjestelmien (ADR-järjestelmien) kehittyneisyyden alueelliset ja alakohtaiset erot sekä sääntelyn hajanaisuus ja koordinoimattomuus estävät kuluttajaa tekemästä erityisesti rajat ylittäviä ostoksia luottavaisin mielin. Samoista syistä elinkeinonharjoittajatkin saattavat jättää myymättä kuluttajille sellaisessa toisessa jäsenvaltiossa, jossa laadukkaita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ei ole käytettävissä riittävästi. Lisäksi niihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet elinkeinonharjoittajat, joissa laadukkaita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ei ole käytettävissä riittävästi, joutuvat epäedulliseen kilpailuasemaan niihin elinkeinonharjoittajiin nähden, jotka voivat käyttää tällaisia menettelyjä ja ratkaista näin kuluttajariitoja nopeammin ja edullisemmin. Erot jäsenvaltioiden vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen kattavuudessa, laadussa ja tunnettuudessa vaikeuttavat sisämarkkinoiden toimintaa ja edellyttävät unionin tason toimia. Tällä direktiivillä olisi otettava käyttöön vaihtoehtoisiin riidanratkaisuelimiin sovellettavat vähimmäistason laatuvaatimukset ja taattava suojelun yhtäläinen vähimmäistaso ja yhtäläiset oikeudet kuluttajille niin valtioiden sisäisissä kuin rajat ylittävissä riita-asioissa. Tämän direktiivin ei pitäisi estää jäsenvaltioita hyväksymästä tai pitämästä voimassa sääntöjä, jotka menevät tässä direktiivissä säädettyä pidemmälle.
Perustelu
Sisämarkkinoiden merkittävät lainsäädännölliset sekä täytäntöönpanoon ja tiedonsaantiin liittyvät puutteet johtavat siihen, että markkinoihin sisältyvät mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä täysimääräisesti. Erityisesti suuret erot vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittyneisyydessä unionissa edellyttävät unionin tason toimia, jotta varmistetaan, että laadukkaat vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt ovat yhtäläisesti kaikkien kuluttajien hyödynnettävissä.
Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(3 b) Vaihtoehtoista riidanratkaisua olisi voitava hyödyntää kaikentyyppisissä tässä direktiivissä tarkoitetuissa valtioiden sisäisissä ja rajat ylittävissä riita-asioissa, jotta kuluttajat voisivat täysimääräisesti hyödyntää sisämarkkinoiden mahdollisuuksia. Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi oltava kaikkialla unionissa noudatettavien yhtenäisten vähimmäistason laatuvaatimusten mukaisia, ja kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien olisi oltava tietoisia näiden menettelyjen olemassaolosta. Rajat ylittävän kaupan ja henkilöliikenteen lisääntymisen vuoksi on tärkeää, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet käsittelevät myös valtioiden rajat ylittäviä riita-asioita tehokkaasti.
Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(3 c) Euroopan parlamentti korosti vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili-, kauppa- ja perheoikeuden alan asioissa 25 päivänä lokakuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa¹ ja kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta 20 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa², että kansalaiset huomioon ottavia sisämarkkinoita koskevassa kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa on asetettava etusijalle yksinkertaisten, kohtuuhintaisten, tarkoituksenmukaisten ja helposti saatavilla olevien oikeussuojajärjestelmien kehittäminen.
	__________
	¹ Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0449.
	² EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 84.
Perustelu
Euroopan parlamentti on johdonmukaisesti vaatinut lainsäädäntötoimia kuluttajien ADR-menettelyjen saatavuuden varmistamiseksi.
Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(4) Komissio esitti sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevaa lainsäädäntöä, johon sisältyy myös verkkokauppa, yhtenä osana kahdestatoista viputekijästä, joilla vauhditetaan kasvua ja lisätään luottamusta sisämarkkinoihin.	(4) Komissio esitti sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevaa lainsäädäntöä, johon sisältyy myös verkkokauppa, yhtenä osana kahdestatoista viputekijästä, joilla vauhditetaan kasvua, lisätään luottamusta ja edistetään sisämarkkinoiden toteutumista.
Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(5) Eurooppa-neuvosto kehotti parlamenttia ja neuvostoa hyväksymään vuoden 2012 loppuun mennessä ensimmäisen joukon prioriteettitoimenpiteitä, joilla sisämarkkinoille saadaan uutta pontta.	(5) Eurooppa-neuvosto kehotti parlamenttia ja neuvostoa hyväksymään vuoden 2012 loppuun mennessä ensimmäisen joukon prioriteettitoimenpiteitä, joilla sisämarkkinoille saadaan uutta pontta. Neuvosto on painottanut sähköisen kaupankäynnin merkitystä ja todennut, että kuluttajien vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi tarjottava edullinen, yksinkertainen ja nopea oikeussuojakeino niin kuluttajille kuin elinkeinonharjoittajille. Tällaisten järjestelmien onnistunut toteuttaminen edellyttää kestävää poliittista sitoutumista ja tukea kaikilta toimijoilta siten, että huolehditaan myös tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten päätöksenteon kohtuuhintaisuudesta, avoimuudesta, joustavuudesta, nopeudesta ja laadusta.
Perustelu
Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää komission, parlamentin ja neuvoston tinkimätöntä sitoutumista ja vastuunkantoa. Erityisesti jäsenvaltioiden on valvottava, että direktiivi pannaan asianmukaisesti täytäntöön.
Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(5 a) Koska verkkokaupan ja erityisesti rajat ylittävän kaupan merkitys kasvaa jatkuvasti unionin taloudellisen toiminnan keskeisenä osana, tarvitaan hyvin toimiva vaihtoehtoinen riidanratkaisujärjestelmä ja myös asianmukaisesti integroitu verkkovälitteinen riidanratkaisujärjestelmä verkkokaupan sopimusriitoja varten, jotta saavutetaan sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin sisältyvä tavoite, jonka mukaisesti kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin olisi lisättävä.
Perustelu
Verkkokaupasta on tullut merkittävä taloudellisen toiminnan tukipylväs EU:ssa, mutta monet kuluttajat ja kauppiaat epäröivät ostaa ja myydä verkossa, koska he pelkäävät, että riitatapauksessa he eivät voi turvautua oikeussuojakeinoihin.
Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(5 b) Tämä direktiivi ja kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta ... päivänä ...kuuta ... * annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ** (ODR-asetus) liittyvät toisiinsa ja ovat keskenään täydentäviä. ODR-foorumi on väline, jonka tarkoituksena on tarjota keskitetty asiointipiste kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille, jotka haluavat ratkaista verkkokauppaa koskevia riita-asioita tuomioistuimen ulkopuolella. Foorumin toimintaa tukee mahdollisuus turvautua laadukkaisiin vaihtoehtoisiin riidanratkaisuelimiin kaikkialla unionissa. Se voi toimia asianmukaisesti vain, jos vaihtoehtoisen riidanratkaisun kattavuus on aukoton.
	_____________
	^*EUVL: lisätään säädöksen antamispäivämäärä.
	^**EUVL: lisätään viitenumero.
Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(6) Hyvin toimivan vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittäminen Euroopan unionissa on tarpeen kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi sisämarkkinoihin, myös sähköisen kaupankäynnin alalla. Kehittämisessä olisi käytettävä perustana jäsenvaltioiden nykyisiä ADR-menettelyjä ja noudatettava niiden oikeudellisia perinteitä.	(6) Hyvin toimivan vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittäminen unionissa on tarpeen kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi sisämarkkinoihin, myös sähköisen kaupankäynnin alalla, ja rajat ylittävään ja verkkokauppaan sisältyvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Kehittämisessä olisi käytettävä perustana jäsenvaltioiden nykyisiä ADR-menettelyjä ja noudatettava niiden oikeudellisia perinteitä. Niin nykyisiä kuin vasta perustettuja hyvin toimivia riidanratkaisuelimiä, jotka täyttävät tässä direktiivissä asetetut vähimmäistason laatuvaatimukset, olisi kutsuttava "vaihtoehtoisiksi riidanratkaisuelimiksi tai ADR-elimiksi". Vaihtoehtoisen riidanratkaisun käytön laajentaminen voi osoittautua merkittäväksi myös niissä jäsenvaltioissa, joissa vireillä olevien asioiden käsittely on pahoin ruuhkautunut tuomioistuimissa, jolloin unionin kansalaisten oikeus oikeudenmukaiseen oikeuskäsittelyyn kohtuullisen ajan kuluessa ei toteudu.
Perustelu
Yhtäläisten toimintamahdollisuuksien varmistamiseksi tässä direktiivissä annetun määritelmän mukaiset ADR-elimet voivat olla joko vasta perustettuja tai sellaisia olemassa olevia riidanratkaisuelimiä, joita on mukautettu vastaamaan tämän direktiivin vaatimuksia.
Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(7) Tätä direktiiviä pitäisi soveltaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin sopimusriitoihin, jotka liittyvät tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen kaikilla talouden sektoreilla. Näihin olisi sisällyttävä kuluttajien esittämät valitukset elinkeinonharjoittajia kohtaan mutta myös elinkeinonharjoittajien esittämät valitukset kuluttajia kohtaan. Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin, mutta sillä ei pitäisi estää jäsenvaltioita hyväksymästä tai pitämästä voimassa säännöksiä, jotka koskevat menettelyjä tällaisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuimen ulkopuolella.	(7) Tätä direktiiviä pitäisi soveltaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin sopimusriitoihin, jotka liittyvät sekä perinteisesti että verkkovälitteisesti tapahtuvaan tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen kaikilla talouden sektoreilla, mukaan lukien digitaalisen sisällön toimittaminen korvausta vastaan. Direktiiviä ei pitäisi soveltaa yleishyödyllisiin palveluihin, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia, riippumatta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä oikeudellisesta suhteesta. Direktiiviä olisi sovellettava kuluttajien elinkeinonharjoittajia kohtaan esittämiin valituksiin. Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa elinkeinonharjoittajien kuluttajia kohtaan esittämiin valituksiin eikä elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin, mutta sillä ei pitäisi estää jäsenvaltioita hyväksymästä tai pitämästä voimassa säännöksiä, jotka koskevat menettelyjä tällaisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuimen ulkopuolella.
Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(10) Tätä direktiiviä olisi sovellettava ensisijaisesti siihen unionin lainsäädäntöön nähden, joka sisältää säännöksiä, joilla pyritään edistämään vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten perustamista tietyille sektoreille. Jos sektorikohtaisessa lainsäädännössä valtuutetaan tällaisten elinten perustaminen, tämän direktiivin pitäisi olla ensisijainen vain siltä osin, kuin tällaisessa lainsäädännössä ei varmisteta vähintään vastaavaa kuluttajansuojan tasoa.	(10) Tätä direktiiviä olisi sovellettava ensisijaisesti siihen unionin lainsäädäntöön nähden, joka sisältää säännöksiä, joilla pyritään edistämään vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten perustamista tietyille sektoreille. Jos sektorikohtaisessa lainsäädännössä valtuutetaan vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten perustaminen, tämän direktiivin pitäisi olla ensisijainen vain siltä osin, kuin alakohtaisessa lainsäädännössä ei varmisteta vähintään vastaavaa kuluttajansuojan tasoa.
Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(11) Vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet eroavat toisistaan erittäin paljon eri puolilla unionia mutta myös jäsenvaltioiden sisällä. Direktiivin olisi katettava kaikki elimet, jotka on perustettu kestävälle pohjalle ja jotka tarjoavat riidanratkaisua ADR-menettelyn kautta. Välimiesmenettelyä, joka on luotu vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen puitteiden ulkopuolelle tilapäisesti yksittäistä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä riita-asiaa varten, ei pitäisi pitää vaihtoehtoisena riidanratkaisumenettelynä.	(11) Vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet eroavat toisistaan erittäin paljon eri puolilla unionia mutta myös jäsenvaltioiden sisällä. Direktiivin olisi katettava kaikki komissiolle ja jäsenvaltioille ilmoitetut ja tämän direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sisällytetyt elimet, jotka on perustettu kestävälle pohjalle ja jotka tarjoavat riidanratkaisua ADR-menettelyn avulla. Välimiesmenettelyä, joka on luotu vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen puitteiden ulkopuolelle tilapäisesti yksittäistä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä riita-asiaa varten, ei pitäisi pitää vaihtoehtoisena riidanratkaisumenettelynä.
Perustelu
Tämän direktiivin säännösten ei pitäisi koskea riidanratkaisuelimiä, jotka eivät päätä toimia tämän direktiivin mukaisina riidanratkaisueliminä.
Tarkistus 18 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(11 a) Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen välillä on suuria eroja unionissa ja myös jäsenvaltioiden sisällä. Niillä voidaan tarkoittaa menettelyjä, joissa riidanratkaisuelin saattaa osapuolet yhteen edistääkseen sovintoratkaisua, menettelyjä, joissa riidanratkaisuelin ehdottaa ratkaisua, tai menettelyjä, joissa riidanratkaisuelin määrää ratkaisun. Niillä voidaan myös tarkoittaa kahden tai useamman tällaisen menettelyn yhdistelmää. Tässä direktiivissä ei pitäisi rajoittaa sitä, millaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä jäsenvaltioissa käytetään.
Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(12) Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa sellaisten riidanratkaisuelinten menettelyihin, joissa riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat yksinomaisesti elinkeinonharjoittajan palveluksessa, tai menettelyihin sellaisissa kuluttajavalituksia käsittelevissä järjestelmissä, joiden toiminnasta vastaa elinkeinonharjoittaja. Sitä ei pitäisi soveltaa osapuolten välisiin suoriin neuvotteluihin. Sitä myöskään pitäisi soveltaa tuomarin pyrkimyksiin ratkaista riita sitä koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä.	(12) Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa sellaisten riidanratkaisuelinten menettelyihin, joissa riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat elinkeinonharjoittajan tai sellaisen ammatillisen tai elinkeinonharjoittajien järjestön palveluksessa, jonka jäsen elinkeinonharjoittaja on, tai saavat jossain muodossa korvausta yksinomaan näiltä tahoilta, paitsi jos nämä elimet täyttävät kaikki tämän direktiivin II luvussa esitetyt laatuvaatimukset ja 2 artiklan 2 a kohdassa asetetut riippumattomuutta koskevat tiukat lisävaatimukset. Olisi arvioitava säännöllisesti, täyttävätkö sellaiset vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet, jotka tarjoavat riidanratkaisua kyseisten menettelyjen avulla, tässä direktiivissä asetetut laatuvaatimukset, elinten riippumattomuuden takaavat lisävaatimukset mukaan lukien.
Tarkistus 20 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 a) Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa menettelyihin sellaisissa kuluttajavalituksia käsittelevissä järjestelmissä, joiden toiminnasta vastaa elinkeinonharjoittaja, eikä osapuolten välisiin suoriin neuvotteluihin. Sitä ei myöskään pitäisi soveltaa tuomarin pyrkimyksiin ratkaista riita sitä koskevan oikeuskäsittelyn aikana.
Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 a) Tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21 päivänä toukokuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/52/EY¹ vahvistetaan jo sovittelujärjestelmiä koskevat unionin tason puitteet, joita sovelletaan erityisesti rajat ylittäviin riita-asioihin mutta joita voidaan soveltaa myös sisäisiin sovittelujärjestelmiin. Tällä direktiivillä täydennetään tätä järjestelmää muiden vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen osalta.
	_______________________________
	¹ EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3.
Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(13) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat riidat voidaan toimittaa vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle, joka täyttää tässä direktiivissä asetetut vaatimukset. Jäsenvaltioille pitäisi antaa mahdollisuus täyttää tämä velvollisuus käyttämällä olemassa olevia ADR-elimiä ja mukauttamalla niiden soveltamisalaa tarvittaessa tai säätämällä uusien vaihtoehtoisten riidanratkaisuyksiköiden perustamisesta. Tällä direktiivillä ei pitäisi velvoittaa jäsenvaltioita perustamaan erillistä ADR-elintä kullekin vähittäiskaupan sektorille. Jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus säätää sellaisen toissijaisesti toimivaltaisen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen perustamisesta, joka käsittelee riita-asioita, joiden ratkaisemiseen mikään tietty elin ei ole toimivaltainen.	(13) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sopimusriidat voidaan toimittaa käsiteltäviksi vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle, joka täyttää tässä direktiivissä asetetut laatuvaatimukset. Jäsenvaltiot voivat myös täyttää tämän velvollisuuden kehittämällä olemassa olevia hyvin toimivia ADR-elimiä ja mukauttamalla niiden soveltamisalaa tarvittaessa vastaamaan tämän direktiivin säännöksiä tai säätämällä uusien vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten perustamisesta. Tällä direktiivillä ei pitäisi velvoittaa jäsenvaltioita perustamaan erillistä ADR-elintä kullekin vähittäiskaupan sektorille. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä sellaisen toissijaisesti toimivaltaisen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen perustamisesta, joka käsittelee riita-asioita, joiden ratkaisemiseen mikään tietty elin ei ole toimivaltainen, jotta voidaan varmistaa täydellinen maantieteellinen kattavuus ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun saatavuus kaikissa jäsenvaltioissa.
Tarkistus 23 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(14) Tällä direktiivillä ei pitäisi rajoittaa johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien kuulumista toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava tällaisten elinten kehittämistä.	(14) Tällä direktiivillä ei pitäisi rajoittaa johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien kuulumista toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava sellaista alueellisten, ylikansallisten ja koko unionissa toimivien riidanratkaisuelinten kehittämistä, jossa tavoitteena on eri jäsenvaltioissa toimivien elinkeinonharjoittajien kuuluminen samaan vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen, jotta vaihtoehtoisen riidanratkaisun maantieteellistä kattavuutta ja kuluttajien mahdollisuuksia käyttää tällaista riidanratkaisua voitaisiin parantaa koko unionin alueella. Komission olisi entisestään helpotettava tällaisten elinten perustamista unionissa.
Tarkistus 24 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(15) Tällä direktiivillä ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita pitämästä yllä tai ottamasta käyttöön ADR-menettelyjä, joilla käsitellään yhtä aikaa samanlaisia tai samantyyppisiä riitoja elinkeinonharjoittajan ja useamman kuluttajan välillä. Tällaisia menettelyjä voidaan pitää alustavana askelena kehitettäessä kollektiivisia ADR-menettelyjä unionissa.	(15) Tällä direktiivillä ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita pitämästä yllä tai ottamasta käyttöön ADR-menettelyjä, joilla käsitellään yhtä aikaa samanlaisia tai samantyyppisiä riitoja elinkeinonharjoittajan ja useamman kuluttajan välillä. On tarpeen tehdä kattavat vaikutustenarvioinnit kollektiivisista tuomioistuimen ulkopuolisista ratkaisuista ennen kuin niitä esitetään unionissa. Tehokkaan ryhmäkannejärjestelmän ja vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen hyvien käyttömahdollisuuksien olisi täydennettävä toisiaan, eikä niiden pitäisi sisältää toisiaan poissulkevia menettelyjä.
Tarkistus 25 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(16 a) Luottamuksellisuus ja yksityisyyden suoja olisi varmistettava ADR-menettelyn kaikissa vaiheissa. Esimerkinomaisten lopullisten päätösten julkistaminen pitäisi kuitenkin sallia jäsenvaltioiden harkinnan mukaan. Jäsenvaltioita olisi kannustettava turvaamaan ADR-menettelyjen luottamuksellisuus mahdollisessa myöhemmässä siviili- tai kauppaoikeudellisessa oikeudenkäynnissä tai välimiesmenettelyssä.
Perustelu
Vaihtoehtoisella riidanratkaisulla olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan parantamaan alalla sovellettuja hyviä käytäntöjä julkistamalla erityisen merkittäviä riitoja koskevia "esimerkkipäätöksiä", jolloin edistetään kuluttajien oikeuksia koskevien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista tietyillä aloilla.
Tarkistus 26 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 16 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(16 b) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ADR-elimet ratkaisevat riitoja oikeudenmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja niin kuluttajan kuin elinkeinonharjoittajan kannalta oikeasuhteisesti ja tekevät päätöksensä valitukseen liittyvien asianhaarojen riippumattoman arvioinnin perusteella ottaen osapuolten oikeudet asianmukaisesti huomioon.
Perustelu
ADR-elinten on pystyttävä osoittamaan, että ne ratkaisevat riitoja oikeudenmukaisesti ja riippumattomasti, ollakseen uskottavia ja kansalaisten ja elinkeinonharjoittajien luottamuksen arvoisia.
Tarkistus 27 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 16 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(16 c) ADR-elinten riippumattomuus ja lahjomattomuus on tärkeää, jotta unionin kansalaiset saadaan luottamaan siihen, että ADR-menettelyt johtavat heidän kannaltaan oikeudenmukaiseen ja riippumattomaan lopputulokseen. Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavan henkilön tai kollegiaalisen elimen olisi oltava riippumaton kaikista tahoista, joiden etuihin tulos voi vaikuttaa, eikä kyseiseen henkilöön tai elimeen saisi liittyä eturistiriitaa, joka voisi estää häntä tai sitä tekemästä päätöksiä oikeudenmukaisesti, puolueettomasti ja riippumattomasti.
Perustelu
On tärkeää, että kuluttajat luottavat siihen, että ADR-elimet ovat ehdottoman riippumattomia ja riidan osapuolten vaikutusvallan ulkopuolella. Siksi on erittäin tärkeää, että riippumattomuuden periaate sisällytetään tähän direktiiviin.
Tarkistus 28 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(17) Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavia luonnollisia henkilöitä olisi pidettävä puolueettomina vain, jos heitä ei voida painostaa tavalla, joka mahdollisesti vaikuttaisi heidän asenteeseensa riitaa kohtaan. On erityisesti tarpeen varmistaa, ettei tällaista painostusta esiinny, jos vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä rahoittaa jokin riidan osapuolista tai organisaatio, jonka jäsen jokin osapuolista on.	(17) Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavia luonnollisia henkilöitä olisi pidettävä puolueettomina vain, jos heitä ei voida painostaa tavalla, joka mahdollisesti vaikuttaisi heidän asenteeseensa riitaa kohtaan. On erityisesti tarpeen varmistaa, ettei tällaista painostusta esiinny, jos vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä rahoittaa jokin riidan osapuolista tai organisaatio, jonka jäsen jokin osapuolista on. Mahdollisten eturistiriitojen estämiseksi vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden olisi ilmoitettava olosuhteista, jotka saattavat vaikuttaa heidän riippumattomuuteensa tai aiheuttaa eturistiriitoja.
Tarkistus 29 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(17 a) Jotta vaihtoehtoisella riidanratkaisulla olisi onnistumisen mahdollisuudet ja erityisesti jotta voidaan varmistaa tarvittava luottamus ADR-menettelyihin, on tärkeää, että tällaisesta riidanratkaisusta vastaavilla luonnollisilla henkilöillä on tarvittava asiantuntemus. Sen vuoksi olisi luotava erityisiä koulutusjärjestelmiä jäsenvaltioiden ja komission välisen yhteistyön avulla.
Tarkistus 30 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 18 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(18) Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten ja -menettelyjen avoimuuden varmistamiseksi osapuolten olisi saatava kaikki tarvitsemansa tiedot, jotta he voivat tehdä perustellun päätöksen ennen menettelyyn sitoutumista.	(18) Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi oltava helposti saatavilla ja avoimia. Jollei sellaisista kansallisista säännöistä muuta johdu, jotka velvoittavat elinkeinonharjoittajat osallistumaan ADR-menettelyyn, vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten ja -menettelyjen avoimuuden varmistamiseksi osapuolten olisi saatava kaikki tarvitsemansa selkeät ja saavutettavat tiedot, jotta he voivat tehdä perustellun päätöksen ennen menettelyyn sitoutumista.
Perustelu
Joissakin jäsenvaltioissa on pakollisia ADR-järjestelmiä, joissa edellytetään, että yritykset osallistuvat ADR-menettelyihin tietyissä olosuhteissa.
Tarkistus 31 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 19 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(19) ADR-menettelyjen olisi oltava tehokkaita. Niiden olisi tarjottava yksinkertainen ja nopea menettely, jonka kesto yleisesti on enintään 90 päivää. ADR-elimen pitäisi pystyä pidentämään tätä määräaikaa, jos käsiteltävänä olevan riita-asian monimutkaisuus sitä edellyttää.	(19) Hyvin toimivan ADR-elimen olisi hoidettava sekä verkkovälitteiset että perinteisesti käsiteltävät riita-asiat joutuisasti 90 kalenteripäivän kuluessa alkaen päivästä, jona ADR-elin on vastaanottanut täydelliset valitusasiakirjat, ja päättyen päivään, jona päätös tehdään. ADR-elimen olisi kaikki ADR-menettelyn toteuttamiseksi tarvittavat asiakirjat saatuaan ilmoitettava valituksesta osapuolille. Poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa on kyse teknisistä tai erittäin monimutkaisista asioista, ADR-elinten pitäisi pystyä pidentämään määräaikaa, jotta ne voivat tarkastella objektiivisesti kyseiseen tapaukseen liittyviä tiettyjä näkökohtia ja takaamaan laadukkaan riidanratkaisun. Osapuolille olisi ilmoitettava määräajan mahdollisesta pidentämisestä sekä riidanratkaisun arvioidusta kestosta.
Tarkistus 32 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 20 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(20) Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi oltava kuluttajille maksuttomia tai kustannusten olisi oltava kohtuulliset, jotta kuluttajien olisi taloudellisesti järkevää käyttää niitä.	(20) Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi mieluiten oltava kuluttajalle maksuttomia. Jos kuluja peritään, vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn olisi oltava kuluttajan kannalta helposti saatavilla, houkutteleva ja edullinen. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä asianmukaisesta tavasta rahoittaa ADR-menettelyjä alueellaan rajoittamatta kuitenkaan jo toiminnassa oleville elimille myönnettävää rahoitusta.
Perustelu
Kuluttajat eivät halua käyttää ADR-järjestelmää, jos menettelyyn liittyy kustannuksia. Aiheettomia tai kiusantekotarkoituksessa esitettyjä vaateita koskevat menettelysäännöt rajoittaisivat vaateet vain tarpeellisiin. Nykyisessä taloudellisessa ilmapiirissä on tehtävä selväksi, että veronmaksajien tehtävänä ei ole rahoittaa ADR-menettelyjä, vaan rahoituksen on oltava lähtöisin toimialasta.
Tarkistus 33 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(21) Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi oltava oikeudenmukaisia niin, että riidan osapuolille ilmoitetaan kaikista heidän oikeuksistaan ja menettelyn puitteissa tekemiensä valintojen seurauksista.	(21) Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi oltava oikeudenmukaisia niin, että riidan osapuolille ilmoitetaan kaikista heidän oikeuksistaan ja menettelyn puitteissa tekemiensä valintojen seurauksista. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi ilmoitettava kuluttajille heidän laillisista oikeuksistaan ennen kuin he hyväksyvät tai hylkäävät määrätyn tai ehdotetun ratkaisun. Molempien osapuolten olisi myös voitava toimittaa tiedot ja todisteet olematta fyysisesti läsnä.
Tarkistus 34 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(21 a) Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin ovat perusoikeuksia, jotka taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ei tästä syystä pitäisi suunnitella niin, että ne korvaisivat tuomioistuinmenettelyt, eikä niillä pitäisi poistaa kuluttajilta tai elinkeinonharjoittajilta oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Minkään tässä direktiivissä ei pitäisi estää osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Tarkistus 35 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(21 b) Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välinen sopimus valitusten toimittamisesta ADR-elimen käsiteltäviksi ei saisi sitoa kuluttajaa, mikäli sopimus on tehty ennen riidan syntymistä ja siinä evätään kuluttajalta oikeus nostaa kanne tuomioistuimessa riidan ratkaisemiseksi. Kun on kyse ADR-elimistä, jotka voivat määrätä ratkaisuja, ratkaisut saisivat olla osapuolia sitovia ainoastaan siinä tapauksessa, että osapuolille on ilmoitettu näiden ratkaisujen sitovasta luonteesta etukäteen ja ne ovat hyväksyneet tämän nimenomaisesti. Elinkeinonharjoittajan erityistä hyväksyntää ei saisi vaatia, jos kansallisten sääntöjen mukaan ratkaisut sitovat elinkeinonharjoittajaa.
Perustelu
ADR-menettelyt eivät saa estää kansalaisia käyttämästä oikeuttaan kääntyä tuomioistuinten puoleen. Vapauden periaatteella varmistetaan, että ADR-menettelyt eivät vaikuta kyseiseen oikeuteen.
Tarkistus 36 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(21 c) Kun on kyse ADR-menettelyistä, joilla voidaan määrätä kuluttajia sitovia ratkaisuja, kuluttajille pitäisi taata vähintään sama suojelun taso, joka on vahvistettu ADR-elimen sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettavissa pakottavissa säännöksissä. Tällaisia ADR-menettelyjä soveltavien ADR-elinten määräämät ratkaisut eivät sen vuoksi saisi johtaa siihen, että kuluttajalta viedään tällaisilla pakottavilla säännöksillä säädetty suojelu. Rajat ylittävissä riita-asioissa määrätty ratkaisu ei saisi johtaa siihen, että kuluttaja jää ilman tavanomaisena asuinpaikkanaan olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettavissa pakottavissa säännöksissä säädettyä suojelua silloin kun kyseisestä suojelusta säädetään asetuksen (EY) N:o 593/2008 6 artiklassa.
Perustelu
Laillisuusperiaatetta on sovellettava tapauksissa, joissa ratkaisu määrätään osapuolille, jotta varmistetaan, että kansalaiset eivät jää ilman lainsäädännön mukaista pakollista suojaa.
Tarkistus 37 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 d kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(21 d) Kannustaakseen osapuolia käyttämään vaihtoehtoista riidanratkaisua jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden määräaika- ja vanhentumissäännöt eivät estä osapuolia viemästä asiaa oikeuteen, jos ne eivät onnistu ratkaisemaan asiaa ADR-menettelyn avulla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tämän toteutuminen, vaikka tällä direktiivillä ei yhdenmukaisteta kansallisia määräaika- ja vanhentumissääntöjä. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa esimerkiksi liikennelainsäädännön alan kansainvälisten sopimusten määräaika- ja vanhentumissääntöihin sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa.
Tarkistus 38 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 e kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(21 e) Jotta ADR-elimet voisivat toimia tehokkaasti, niillä olisi oltava käytössään riittävät henkilö- sekä aineelliset ja taloudelliset resurssit. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa siihen, rahoitetaanko ADR-elimet julkisesti vai yksityisesti vai julkisen ja yksityisen rahoituksen yhdistelmällä. ADR-elimiä olisi kuitenkin kannustettava nimenomaisesti harkitsemaan yksityisiä rahoitusmuotoja ja käyttämään julkista rahoitusta ainoastaan jäsenvaltioiden harkinnan mukaan.
Tarkistus 39 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 22 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(22) Riitatilanteessa on tarpeen, että kuluttaja löytää nopeasti ne vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet, jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään hänen valitustaan, ja tietää, osallistuuko kyseinen elinkeinonharjoittaja vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle toimitetun valituksen käsittelyyn. Tämän vuoksi elinkeinonharjoittajien olisi annettava tällaiset tiedot tärkeimmissä kaupallisissa asiakirjoissaan ja verkkosivustollaan, jos sellainen on. Tällä velvollisuudella ei rajoiteta kuluttajien oikeuksista 25 päivänä lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan t alakohdan, 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan soveltamista. Direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan t alakohdassa säädetään etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta, että elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava kuluttajalle mahdollisuudesta käyttää elinkeinonharjoittajaan sovellettavia tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja oikeussuojamenettelyjä ja tavat, joilla kuluttaja voi käyttää niitä, ennen kuin sopimus sitoo kuluttajaa. Direktiivin 2011/83/EU 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen tapauksessa nämä tiedot on toimitettava paperilla tai kuluttajan suostumuksella muulla pysyvällä välineellä.	(22) Riitatilanteessa on tarpeen, että kuluttaja löytää nopeasti ne vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet, jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään hänen valitustaan, ja tietää, osallistuuko kyseinen elinkeinonharjoittaja vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle toimitetun valituksen käsittelyyn. Elinkeinonharjoittajien olisi ilmoitettava kuluttajille sen ADR-elimen tai niiden ADR-elinten nimi, osoite ja verkkosivusto-osoite, jonka tai joiden piiriin ne kuuluvat. Elinkeinonharjoittajien olisi myös ilmoitettava, ovatko ne sitoutuneet käyttämään tai onko niillä velvoite käyttää näitä ADR-elimiä riitojen ratkaisemiseksi kuluttajien kanssa. Tiedot olisi annettava selkeällä, ymmärrettävällä ja helposti saavutettavalla tavalla elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, jos elinkeinonharjoittajalla on sellainen, sekä elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisten tavaroiden myyntiin tai palvelujen suorittamiseen liittyvien sopimusten yleisissä ehdoissa sekä aina, kun elinkeinonharjoittaja hylkää valituksen, jonka kuluttaja on tälle suoraan toimittanut. Nämä tiedot olisi tarvittaessa ilmoitettava myös muissa asiaan liittyvissä asiakirjoissa, kuten sopimuksen tekoa edeltävissä asiakirjoissa, laskuissa ja kuiteissa.
Tarkistus 40 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(22 a) Edellisessä johdanto-osan kappaleessa tarkoitetulla ilmoitusvelvollisuudella ei pitäisi rajoittaa kuluttajien oikeuksista 25 päivänä lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU¹ 6 artiklan 1 kohdan t alakohdan, 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan soveltamista.
	______________
	¹ EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
Tarkistus 41 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 23 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(23) Tässä direktiivissä ei säädetä, että elinkeinonharjoittajien osallistuminen ADR-menettelyyn olisi pakollista tai että tällaisten menettelyjen ratkaisu sitoisi elinkeinonharjoittajaa, jos kuluttaja on tehnyt valituksen tätä kohtaan. Direktiivillä ei kuitenkaan rajoiteta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joilla tehdään elinkeinonharjoittajien osallistuminen tällaisiin menettelyihin pakolliseksi tai niiden ratkaisu sitovaksi elinkeinonharjoittajien kannalta, edellyttäen että tällaisella lainsäädännöllä ei estetä osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätään.	(23) Tässä direktiivissä ei säädetä, että elinkeinonharjoittajien osallistuminen ADR-menettelyyn olisi pakollista tai että tällaisten menettelyjen ratkaisu sitoisi elinkeinonharjoittajaa, jos kuluttaja on tehnyt valituksen tätä kohtaan. Elinkeinonharjoittajia on kuitenkin kannustettava mahdollisuuksien mukaan osallistumaan ADR-menettelyihin, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajilla on mahdollisuus oikeussuojakeinoihin ja että heidän ei täydy luopua vaateistaan. Direktiivillä ei sen vuoksi rajoiteta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joilla tehdään elinkeinonharjoittajien osallistuminen tällaisiin menettelyihin pakolliseksi tai asetetaan sitä koskevia kannustimia tai seuraamuksia tai joilla menettelyjen ratkaisu tehdään sitovaksi elinkeinonharjoittajien kannalta, edellyttäen että tällaisella lainsäädännöllä ei estetä osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätään. Mikäli ADR-menettelyn ratkaisu on kansallisen lainsäädännön mukaan elinkeinonharjoittajaa sitova, olisi taattava oikeus saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi.
Tarkistus 42 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 23 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(23 a) Jäsenvaltioiden olisi voitava harkintansa mukaan sallia, että ADR-elimet ottavat käyttöön tai pitävät voimassa toimintansa tehokkuutta tai toimivuutta lisääviä menettelysääntöjä, edellyttäen, että tämän direktiivin säännöksiä noudatetaan.
Tarkistus 43 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 23 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(23 b) Jäsenvaltioiden olisi voitava hyväksyä tai pitää voimassa kansallisia säännöksiä, joilla säädetään tämän direktiivin nojalla yhdenmukaistettuja vähimmäisvaatimuksia tiukemmista laatuvaatimuksista.
Tarkistus 44 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 23 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(23 c) Jotta ADR-elimiin kohdistuvaa tarpeetonta rasitusta voitaisiin vähentää, jäsenvaltioiden olisi kannustettava kuluttajia ennen tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen liittyvien valitusten esittämistä ADR-elimelle tai tuomioistuimelle ottamaan aluksi yhteyttä kyseiseen elinkeinonharjoittajaan tai palveluntarjoajaan ja pyrkimään ratkaisemaan ongelman kahdenvälisesti. Monissa tapauksissa tämä menettely voisi olla nopea tapa ratkaista kuluttajariidat etukäteen.
Perustelu
ADR-elinten työmäärän vähentämiseksi tämä alkuvaihetta koskeva velvoite on ehdottoman tarpeellinen.
Tarkistus 45 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 23 d kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(23 d) Jäsenvaltioiden olisi annettava kuluttajajärjestöjen ja elinkeinonharjoittajien järjestöjen edustajille mahdollisuus osallistua ADR-järjestelmän perustamiseen sekä järjestelmän hallinnointiin erityisesti puolueettomuuden ja riippumattomuuden periaatteiden huomioon ottamiseksi.
Perustelu
Kuluttaja- ja liike-elämän järjestöjen osallistuminen vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittämiseen ja hallintoon lisää järjestelmän uskottavuutta niin kuluttajien kuin elinkeinonharjoittajien silmissä ja edistää puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevien kriteereiden täyttymistä.
Tarkistus 46 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 25 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(25) Valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisua helpottavien vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten verkostoja, jollainen on FIN-NET rahoituspalvelujen alalla, olisi vahvistettava unionissa. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava ADR-elimiä liittymään osaksi tällaisia verkostoja.	(25) Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten verkostoja, jollainen on FIN-NET rahoituspalvelujen alalla, olisi vahvistettava unionissa. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava ADR-elimiä liittymään osaksi tällaisia verkostoja.
Perustelu
FIN-NET on verkosto, jonka kautta voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja tietämystä, mutta se ei osallistu yksittäisten riitojen ratkaisuun.
Tarkistus 47 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 26 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(26) Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten ja kuluttajansuojaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten välisen tiiviin yhteistyön pitäisi parantaa unionin asiaa koskevan lainsäädännön tehokasta soveltamista.	(26) Komission, vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten ja kuluttajansuojaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten välisen tiiviin yhteistyön pitäisi parantaa unionin asiaa koskevan lainsäädännön tehokasta soveltamista. Komission olisi edistettävä jäsenvaltioiden ja ADR-elinten välistä hallinnollista yhteistyötä järjestämällä säännöllisesti kokouksia eri sidosryhmien kanssa parhaiden käytäntöjen ja teknisen asiantuntemuksen vaihtamiseksi ADR-elinten välillä ja ADR-järjestelmien toimintaan mahdollisesti liittyvien ongelmien tarkastelemiseksi.
Perustelu
On tärkeää varmistaa, että ADR-elimet ovat riippumattomia lainsäätäjistä ja lainvalvontaviranomaisista, jotta elinkeinonharjoittajat eivät luopuisi vaihtoehtoisen riidanratkaisun käytöstä.
Tarkistus 48 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(27) Sen varmistamiseksi, että ADR-elimet toimivat moitteettomasti ja tehokkaasti, niitä pitäisi seurata tiiviisti. Komission ja tämän direktiivin mukaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava ja päivitettävä luettelo tämän direktiivin mukaisista vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä. Myös muiden tahojen, kuten vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten, kuluttajajärjestöjen, elinkeinonharjoittajien järjestöjen ja Euroopan kuluttajakeskusten verkoston, olisi julkaistava tämä luettelo. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava säännöllisesti raportteja ADR-elinten kehittymisestä ja toiminnasta. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tiedot, joiden perusteella raportit olisi laadittava. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä toimittamaan nämä tiedot yhdenmukaisen menetelmän käyttämisestä kuluttajavalitusten ja kuluttajatiedustelujen luokittelussa ja ilmoittamisessa annetun komission suosituksen 2010/304/EU mukaisesti.	(27) Sen varmistamiseksi, että ADR-elimet toimivat moitteettomasti ja tehokkaasti, jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, jonka olisi seurattava ja valvottava tiiviisti näitä elimiä. Komission ja tämän direktiivin mukaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava ja päivitettävä luettelo tämän direktiivin mukaisista vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä. Myös muiden tahojen, kuten vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten, kuluttajajärjestöjen, elinkeinonharjoittajien järjestöjen ja Euroopan kuluttajakeskusten verkoston, olisi julkaistava tämä luettelo. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava säännöllisesti raportteja ADR-elinten kehittymisestä ja toiminnasta omassa jäsenvaltiossaan. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tiedot, joiden perusteella raportit olisi laadittava. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä toimittamaan nämä tiedot yhdenmukaisen menetelmän käyttämisestä kuluttajavalitusten ja kuluttajatiedustelujen luokittelussa ja ilmoittamisessa annetun komission suosituksen 2010/304/EU mukaisesti.
Tarkistus 49 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(27 a) Unionin kansalaisten luottamusta ADR-järjestelmän laatuun erityisesti rajat ylittävässä kaupassa voitaisiin edistää myöntämällä ADR-elimille eurooppalainen laatumerkintä. Jäsenvaltioiden ja komission säännöllisesti seuraaman ja valvoman, helposti tunnistettavan eurooppalaisen laatumerkinnän olisi taattava kuluttajille, että kyseessä oleva ADR-elin täyttää tässä direktiivissä asetetut laatuvaatimukset.
Tarkistus 50 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(27 b) Tämän direktiivin tehokkaan ja koordinoidun täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan laadittava laatuvaatimuksia koskevat suuntaviivat, joiden tarkoituksena on parantaa ADR-elinten yleistä toimivuutta.
Tarkistus 51 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 31 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(31) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa takaamalla kuluttajansuojan korkea taso, vaan se voidaan paremmin saavuttaa unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.	(31) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa saavuttamalla kuluttajansuojan korkea taso, vaan se voidaan paremmin saavuttaa unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.
Tarkistus 52 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Tällä direktiivillä edistetään sisämarkkinoiden toimintaa ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamista varmistamalla, että kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien väliset riidat voidaan toimittaa sellaisten elinten käsiteltäväksi, jotka tarjoavat puolueettomia, avoimia, tehokkaita ja oikeudenmukaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä.	Tällä direktiivillä edistetään korkeatasoisesta kuluttajansuojasta huolehtien sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa varmistamalla, että kuluttajalla on mahdollisuus vapaaehtoisesti toimittaa tavaroiden myyntiin tai palvelun tarjoamiseen liittyvän sopimusriidan johdosta elinkeinonharjoittajaa koskeva valitus sellaisten elinten käsiteltäväksi, jotka tarjoavat puolueettomia, avoimia, tehokkaita, riippumattomia, nopeita ja oikeudenmukaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä.
Tarkistus 53 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Tätä direktiiviä sovelletaan unioniin sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan unionissa asuvalle kuluttajalle myymiin tavaroihin tai tarjoamiin palveluihin liittyvissä sopimusriidoissa tuomioistuimen ulkopuolisiin riidanratkaisumenettelyihin, joista vastaa riidanratkaisuelin, joka ehdottaa ratkaisua tai määrää ratkaisun tai saattaa osapuolet yhteen helpottaakseen sopuratkaisun löytämistä, jäljempänä 'vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt tai ADR-menettelyt'.	1. Tätä direktiiviä sovelletaan unioniin sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan unionissa asuvalle kuluttajalle myymiin tavaroihin tai tarjoamiin palveluihin liittyvissä valtioiden sisäisissä tai rajat ylittävissä sopimusriidoissa tuomioistuimen ulkopuolisiin riidanratkaisumenettelyihin, joista vastaa riidanratkaisuelin, joka ehdottaa ratkaisua tai määrää ratkaisun tai saattaa osapuolet yhteen helpottaakseen sopuratkaisun löytämistä.
Perustelu
Kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseksi on tärkeää, että ehdotettua direktiiviä sovelletaan niin rajat ylittäviin kuin valtioiden sisäisiin riita-asioihin. Mikäli sen soveltamisala rajoittuisi rajat ylittäviin tapauksiin, vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyiden olemassaoloa, laatua ja tunnettuutta koskevat jäsenvaltioiden väliset erot jäisivät edelleen voimaan kaikkien valtioiden sisäisten riitojen kohdalla.
Tarkistus 54 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 a. Tätä direktiiviä sovelletaan myös kansallisten järjestöjen ja yritysryhmien perustamiin ADR-elimiin, jotka muodostavat yksittäisestä elinkeinonharjoittajasta erillisen oikeushenkilön.
Perustelu
Jos direktiivin soveltamisalaa ei selvennetä, seurauksena olisi väistämättä eroavuuksia direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanossa, mikä puolestaan olisi haitallista kaikille osapuolille.
Tarkistus 55 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) sellaisten riidanratkaisuelinten menettelyihin, joissa riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat yksinomaisesti elinkeinonharjoittajan palveluksessa	(a) sellaisten riidanratkaisuelinten menettelyihin, joissa riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat elinkeinonharjoittajan tai sellaisen ammatillisen tai elinkeinonharjoittajien järjestön palveluksessa, jonka jäsen elinkeinonharjoittaja on, tai saavat jossain muodossa korvausta yksinomaan näiltä tahoilta, paitsi jos jäsenvaltiot päättävät sallia tällaiset menettelyt, jolloin II luvussa esitettyjen vaatimusten lisäksi on täytettävä seuraavat riippumattomuutta ja avoimuutta koskevat erityiset lisävaatimukset:
	i) riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden on oltava soveltuvin osin aina sellaisen kollegiaalisen elimen nimittämiä, johon kuuluu yhtä monta kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien etujärjestöjen edustajaa; riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden nimittämisessä on noudatettava avointa menettelyä
	ii) riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt on nimitettävä toimikaudeksi, joka on riittävän pitkä heidän toimintansa riippumattomuuden varmistamiseksi, eikä heitä ei voida erottaa tehtävistään ilman perusteltua syytä
	iii) riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt eivät saa ohjeita elinkeinonharjoittajalta tai tämän edustajilta, eikä heillä saa olla mitään yhteyksiä elinkeinonharjoittajan tai sellaisen ammatillisen tai elinkeinonharjoittajien järjestön, jonka jäsen elinkeinonharjoittaja on, johdon tai toimintayksiköiden kanssa
	iv) riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden saamat korvaukset eivät saa olla kytköksissä menettelyjen tulokseen
	v) heidän riippumattomuutensa on taattava elinkeinonharjoittajan tai tapauksen mukaan ammatillisen tai liike-elämän järjestön yleiseen talousarvioon nähden erillisillä erityismäärärahoilla, joiden tarkoituksena on varmistaa ADR-menettelyjen toimivuus ja avoimuus
	vi) jäsenvaltioiden on varmistettava, että jolleivät nämä luonnolliset henkilöt täytä näitä erityisiä lisävaatimuksia, he kuuluvat kollegiaaliseen elimeen, jossa on yhtä paljon kuluttajajärjestöjen edustajia ja elinkeinonharjoittajan tai tapauksen mukaan sellaisen ammatillisen tai elinkeinonharjoittajien järjestön, jonka jäsen elinkeinonharjoittaja on, edustajia;
Tarkistus 56 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(b a) sellaiseen tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen, joka toteutetaan yleishyödyllisinä palveluina, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia, riippumatta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä oikeudellisesta suhteesta;
Tarkistus 57 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 kohta – b b alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(b b) elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin;
Tarkistus 58 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(d a) menettelyihin, jotka elinkeinonharjoittaja on käynnistänyt kuluttajaa vastaan.
Tarkistus 59 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Jos jäsenvaltiot päättävät sallia 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut menettelyt, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu arviointi. Toimivaltaisten viranomaisten on arvioinnissaan varmennettava myös, että riippumattomuutta ja avoimuutta koskevat erityiset lisävaatimukset täyttyvät.
Tarkistus 60 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 b kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 b. Jos jäsenvaltiot päättävät sallia 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut menettelyt, niiden on varmistettava, että tällaisia menettelyjä soveltavat ADR-elimet ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja lausuntojen lisäksi tiedot, joita tarvitaan sen arvioimiseksi, täyttävätkö elimet 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut erityiset lisävaatimukset.
Tarkistus 61 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 c kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 c. Tässä direktiivissä asetetaan ADR-elimiä koskevat yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset sen varmistamiseksi, että kuluttajat voivat direktiivin täytäntöönpanon jälkeen turvautua laadukkaisiin, avoimiin, tehokkaisiin ja oikeudenmukaisiin oikeussuojajärjestelmiin riippumatta asuinpaikastaan unionissa. Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa tässä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä tiukempia sääntöjä varmistaakseen kuluttajansuojan korkeamman tason.
Perustelu
On myös syytä panna merkille, että ehdotettu direktiivi on puitedirektiivi, joka perustuu jäsenvaltioissa jo voimassa oleviin ADR-järjestelmiin. Sillä on tarkoitus vahvistaa ADR-elimiä ja ADR-menettelyjä koskevat vähimmäistason laatuvaatimukset, ja siten sen lähtökohtana on vähimmäistason yhdenmukaistaminen.
Tarkistus 62 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 d kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 d. Tällä direktiivillä tunnustetaan jäsenvaltioiden toimivalta päättää, olisiko niiden alueelle sijoittautuneiden ADR-elinten voitava määrätä ratkaisu.
Tarkistus 63 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohta on ensisijainen liitteessä tarkoitettuihin säännöksiin nähden.	2. Jos jokin tämän direktiivin säännöksistä on ristiriidassa jonkin toisen, tiettyjä aloja koskevan unionin säädöksen säännöksen kanssa, kyseisen toisen unionin säädöksen säännös on ensisijainen ja sitä sovelletaan kyseisiin aloihin. Jos kyseisen toisen unionin säädöksen säännöksellä kuitenkin pyritään edistämään vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten perustamista tietylle alalle, tämän direktiivin asiaa koskevat säännökset ovat ensisijaisia ja niitä sovelletaan.
Perustelu
Olisi vaikeaa ottaa käyttöön vaatimus, jonka mukaan olisi vertailtava unionin muun lainsäädännön tarjoamaa kuluttajansuojan tasoa. Lisäksi tämän direktiivin olisi oltava ensisijainen verrattuna unionin muun lainsäädännön erityissäännöksiin, ei koko lainsäädäntöön.
Tarkistus 64 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Tämä direktiivi on ensisijainen unionin sektorikohtaiseen lainsäädäntöön sisältyviin vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeviin pakollisiin säännöksiin nähden vain siltä osin, kuin tällaisessa lainsäädännössä ei varmisteta vähintään vastaavaa kuluttajansuojan tasoa.	Poistetaan.
Tarkistus 65 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) 'kuluttajalla' luonnollista henkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa	(a) 'kuluttajalla' luonnollista henkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa, tai joka tekee sopimuksen tarkoituksessa, joka kuuluu osittain hänen elinkeinotoimintaansa ja osittain hänen muuhun toimintaansa (tarkoitukseltaan kahtalainen sopimus) ja elinkeinotoimintaan liittyvä tarkoitus on niin vähäinen, ettei se ole vallitseva toimituskokonaisuudessa
Tarkistus 66 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – c a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(c a) 'sopimusriidalla' riitaa, joka liittyy tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen kuluttajan sekä elinkeinonharjoittajan ja/tai palveluntarjoajan välisen sopimuksen perusteella
Tarkistus 67 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – d a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(d a) 'tavaroiden myynnillä' sellaiseen sopimukseen perustuvaa myyntiä, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja siirtää tai sitoutuu siirtämään kuluttajalle tavaroiden omistusoikeuden ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan siitä hinnan, mukaan lukien sopimukset, jotka koskevat sekä tavaroita että palveluja
Perustelu
Koska 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti direktiiviä sovelletaan riitoihin, jotka liittyvät tavaran myyntiin tai palvelun tarjoamiseen, on tarpeen yksilöidä ne tavaroiden myyntiä koskevat sopimukset, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan.
Tarkistus 68 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – d b alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(d b) 'palvelujen tarjoamisella' palvelujen tarjoamista sellaisen sopimuksen perusteella, joka ei ole tavaran myyntisopimus ja jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja suorittaa tai sitoutuu suorittamaan palvelun kuluttajalle ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan siitä hinnan
Perustelu
Koska 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti direktiiviä sovelletaan riitoihin, jotka liittyvät tavaran myyntiin tai palvelun tarjoamiseen, on tarpeen yksilöidä ne palveluiden tarjoamista myyntiä koskevat sopimukset, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan.
Tarkistus 69 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – d a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(d a) 'vaihtoehtoisella riidanratkaisumenettelyllä tai ADR-menettelyllä' 2 artiklassa tarkoitettua, tämän direktiivin mukaista ADR-elimen toteuttamaa menettelyä
Perustelu
On tärkeää selventää, että tätä direktiiviä sovelletaan vain sellaisten ADR-elinten ADR-menettelyihin, jotka päättävät tulla luokitelluiksi ADR-elimiksi tämän direktiivin perusteella.
Tarkistus 70 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – e alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(e) 'vaihtoehtoisella riidanratkaisuelimellä tai ADR-elimellä' elintä, joka nimestään tai nimityksestään riippumatta on perustettu kestävälle pohjalle ja tarjoaa riidanratkaisua vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn kautta	(e) 'vaihtoehtoisella riidanratkaisuelimellä tai ADR-elimellä' elintä, joka nimestään tai nimityksestään riippumatta pyrkii tuomioistuimen ulkopuoliseen riidanratkaisuun vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn avulla, joka on perustettu kestävälle pohjalle, josta on ilmoitettu komissiolle ja jäsenvaltioille ja joka on sisällytetty tämän direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon
Tarkistus 71 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – f alakohta – 2 luetelmakohta
Komission teksti	Tarkistus
– paikkaan, jossa oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä harjoittaa vaihtoehtoista riidanratkaisutoimintaa tai jossa niillä on sääntömääräinen kotipaikka, jos elimen toiminnasta vastaa oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä	– paikkaan, jossa oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä, mukaan lukien 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kollegiaalinen elin, harjoittaa vaihtoehtoista riidanratkaisutoimintaa tai jossa niillä on sääntömääräinen kotipaikka, jos elimen toiminnasta vastaa oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä
Tarkistus 72 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – f a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(f a) 'toimivaltaisella viranomaisella' jäsenvaltion nimittämää kansallista, alueellista tai paikallista viranomaista, jonka erityistehtävänä on valvoa kuluttajien etuja suojaavan lainsäädännön täytäntöönpanoa
Perustelu
Direktiiviehdotuksen 15 artiklaan ehdotettujen muutosten edellyttämä selvennys.
Tarkistus 73 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat riidat voidaan toimittaa ADR-elimelle, joka täyttää tässä direktiivissä asetetut vaatimukset.	1. Kunkin jäsenvaltion on edistettävä kuluttajien mahdollisuuksia käyttää ADR-menettelyjä ja varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat riidat, joissa on osallisena kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautunut elinkeinonharjoittaja, voidaan toimittaa tässä direktiivissä asetetut vaatimukset täyttävän yhden tai useamman ADR-elimen käsiteltäviksi.
Tarkistus 74 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että	2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa riita-asioissa ADR-elimet
Tarkistus 75 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) ADR-elimillä on verkkosivusto, jonka kautta osapuolet voivat tehdä valituksen verkossa	(a) pitävät yllä ajantasaista verkkosivustoa, jonka kautta osapuolet saavat helposti ADR-menettelyä koskevaa tietoa selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla ja jonka kautta kuluttajat voivat myös toimittaa valituksen ja tarvittavat todisteet sähköpostitse tai jossakin muussa sähköisessä muodossa
Tarkistus 76 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – a a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(a a) toimittavat osapuolille näiden pyynnöstä edellä a alakohdassa tarkoitetut tiedot pysyvällä välineellä
Perustelu
ADR-menettelyä koskevien tietojen on oltava helposti saatavilla asianmukaisessa muodossa.
Tarkistus 77 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – a b alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(a b) tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden toimittaa valitus tarvittaessa kirjallisesti
Tarkistus 78 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(b) ADR-elimet antavat osapuolille mahdollisuuden vaihtaa niiden kanssa tietoja sähköisesti	(b) avustavat osapuolten sähköisesti tai postitse tapahtuvassa tietojenvaihdossa
Tarkistus 79 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(d) ADR-elimet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön sääntöjä henkilötietojen suojasta, kun käsitellään tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia riita-asioita.	(d) toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi ADR-elimen sijoittautumisjäsenvaltiossa annetun kansallisen lainsäädännön sääntöjä henkilötietojen suojasta.
Tarkistus 80 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Jäsenvaltiot voivat täyttää 1 kohdan mukaisen velvollisuutensa varmistamalla, että käytössä on toissijaisesti toimivaltainen vaihtoehtoinen riidanratkaisuyksikkö, joka on toimivaltainen käsittelemään 1 kohdassa tarkoitettuja riita-asioita, joiden ratkaisemiseen mikään olemassa oleva vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin ei ole toimivaltainen.	3. Jäsenvaltiot voivat täyttää 1 kohdan mukaisen velvollisuutensa varmistamalla sellaisen toissijaisesti toimivaltaisen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen perustamisen ja käytettävissäolon, joka on toimivaltainen käsittelemään 1 kohdassa tarkoitettuja riita-asioita, joiden ratkaisemiseen mikään olemassa oleva vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin ei ole toimivaltainen. Jäsenvaltiot voivat myös täyttää tämän velvollisuuden hyödyntämällä toisissa jäsenvaltioissa perustettuja alakohtaisia ADR-elimiä.
Perustelu
On varmistettava ADR-elinten mahdollisimman suuri kattavuus kaikilla aloilla, jotta vaihtoehtoinen ja verkkovälitteinen riidanratkaisu voisi toimia asianmukaisella tavalla. Tämä on kuitenkin mahdollista toteuttaa unionissa. Kaikkien jäsenvaltioiden ei tarvitse perustaa alakohtaisia ADR-elimiä.
Tarkistus 81 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 3 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 a. Jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan sallia, että ADR-elimet ottavat käyttöön tai pitävät voimassa toimintansa tehokkuutta tai toimivuutta lisääviä menettelysääntöjä, edellyttäen, että ne täyttävät tässä direktiivissä asetetut vaatimukset. Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädäntönsä säännöksissä asetettujen vaatimusten mukaisesti sallia, että ADR-elimet kieltäytyvät käsittelemässä tiettyä riitaa muun muassa seuraavin perustein:
	(a) riita on aiheeton tai perustuu kiusantekoon
	(b) riitaa on aiemmin käsitelty toisessa ADR-elimessä tai jossakin tuomioistuimessa
	(c) määräaika, jonka kuluessa kuluttaja voi toimittaa valituksen, on päättynyt; määräaika ei voi olla lyhyempi kuin jäsenvaltioiden lainsäädännössä osapuolille oikeuskäsittelyn käynnistämistä varten mahdollisesti asetettu määräaika
	(d) kuluttaja ilmoittaa, että hän ei ole yrittänyt ottaa yhteyttä kyseiseen elinkeinonharjoittajaan keskustellakseen valituksestaan ja pyrkiäkseen ensin ratkaisemaan ongelman kahdenvälisesti.
	Kaikissa tapauksissa, joissa riitoja kieltäydytään käsittelemästä menettelysääntöjen perusteella, ADR-elinten on toimitettava osapuolille perusteltu päätös 14 kalenteripäivän kuluessa siitä, kun vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeva hakemus on vastaanotettu. Tällaiset menettelysäännöt eivät saa heikentää merkittävästi kuluttajien mahdollisuutta käyttää ADR-menettelyjä.
Tarkistus 82 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 3 b kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 b. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa mahdollisuuksia riita-asioiden käsittelyyn vaihtoehtoisen riidanratkaisun avulla asettamalla vaatimuksen arvoa koskevan alarajan ottaen tässä huomioon, onko vaatimus arvoltaan suhteettomasti vähäisempi kuin ADR-menettelyn tosiasialliset kustannukset.
Perustelu
Jäsenvaltioiden saattaa olla syytä asettaa vähimmäisraja vaatimuksen arvolle, jotta voidaan välttää aiheettomien tapausten tuominen ADR-menettelyyn.
Tarkistus 83 Ehdotus direktiiviksi 5 a artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	5 a artikla
	ADR-menettelyjen käyttö
	1. Tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, voi tarvittaessa ja otettuaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat kehottaa osapuolia käyttämään asiassa vaihtoehtoista riidanratkaisua. Tuomioistuin voi myös kehottaa osapuolia osallistumaan ADR-menettelyjen käyttöä koskevaan tiedotustilaisuuteen, jos tällaisia tilaisuuksia järjestetään ja niihin osallistuminen on vaivatonta, ja antaa osapuolille tietoa kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta [julkaisutoimisto: lisätään hyväksymispäivämäärä] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [julkaisutoimisto: lisätään viitenumero] (ODR-asetus) mukaisesti perustetusta verkkovälitteisen riidanratkaisun foorumista.
	2. Tämä direktiivi ei vaikuta sellaisen jäsenvaltioiden lainsäädännön soveltamiseen, jonka mukaan vaihtoehtoisen riidanratkaisun käyttö on pakollista tai siihen liittyy erilaisia kannustimia tai vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta kieltäytymiseen liittyy seuraamuksia joko ennen oikeudenkäyntiä tai sen aikana, edellyttäen, että tällainen lainsäädäntö ei estä riidan osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Tarkistus 84 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – otsikko ja 1–1 c kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
Asiantuntemus ja puolueettomuus	Asiantuntemus, riippumattomuus ja puolueettomuus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavilla luonnollisilla henkilöillä on tarvittava asiantuntemus ja että he ovat puolueettomia. Tämä taataan varmistamalla, että	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavilla luonnollisilla henkilöillä on tarvittava asiantuntemus ja että he ovat toiminnassaan riippumattomia ja puolueettomia. Tämä taataan varmistamalla, että
(a) heillä on tarvittavat tiedot, taidot ja kokemus vaihtoehtoisen riidanratkaisun alalla	(a) heillä on tarvittavat tiedot ja taidot kuluttajariitojen vaihtoehtoisen riidanratkaisun tai niiden oikeuskäsittelyn alalla sekä lainsäädännön tuntemusta
(b) heitä ei voida erottaa tehtävistään ilman perusteltua syytä	(b) heidät nimitetään määräajaksi, eikä heitä voida erottaa tehtävistään ilman perusteltua syytä
(c) heillä ei ole riidan kumpaankaan osapuoleen suhdetta, joka aiheuttaisi eturistiriidan.	(c) heillä ei ole riidan kumpaankaan osapuoleen suhdetta, joka aiheuttaisi eturistiriidan.
	1 a. Edellä olevaa 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden saatavilla on erityisiä koulutusjärjestelmiä. Komissio auttaa jäsenvaltioita kehittämään tällaisia koulutus- ja laadunvalvontajärjestelmiä.
	1 b. Edellä olevaa 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ilmoittavat olosuhteista, jotka saattavat vaikuttaa heidän riippumattomuuteensa tai aiheuttaa eturistiriitoja tai joiden voidaan katsoa vaikuttavan heidän riippumattomuuteensa tai aiheuttavan eturistiriitoja.
	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseinen henkilö suostuu toimimaan tai jatkamaan toimintaansa tällaisissa olosuhteissa ainoastaan, jos osapuolet nimenomaisesti antavat siihen suostumuksensa ja jos henkilö on varma, että hän kykenee toimimaan ADR-menettelyssä täysin riippumattomasti niin, että voidaan varmistaa täydellinen puolueettomuus.
	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä kohdassa säädetty ilmoitusvelvoite on voimassa koko ADR-menettelyn ajan.
	1 c. Kun vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat riippumattomia kolmansia osapuolia, 1 b kohdan mukaisesti ilmoitettaviin olosuhteisiin on sisällyttävä
	(a) tiedot henkilö- tai liiketoimintasuhteista yhteen tai useampaan osapuolista kolmen vuoden ajalta ennen kuin kyseinen henkilö on vastaanottanut tehtävän
	(b) tiedot vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn tulokseen liittyvistä taloudellisista tai muista suorista tai epäsuorista eduista
	(c) tieto siitä, onko kyseinen henkilö toiminut kolmen vuoden aikana ennen tehtävän vastaanottamista yhden tai useamman osapuolen hyväksi tai sellaisen ammatillisen tai elinkeinonharjoittajien järjestön hyväksi, jonka jäsen jokin osapuolista on, taikka tällaisen järjestön muun jäsenen hyväksi, jossakin muussa tarkoituksessa kuin vaihtoehtoisen riidanratkaisun edistämiseksi.
Tarkistus 85 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-elimet asettavat julkisesti saataville verkkosivustolleen ja painetussa muodossa toimitiloissaan seuraavat tiedot:	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-elimet asettavat julkisesti saataville verkkosivustolleen ja pyydettäessä pysyvällä välineellä sekä muilla asiaankuuluviksi katsomillaan tavoilla seuraavat, selkeät ja helposti ymmärrettävät tiedot:
Perustelu
ADR-elinten on asetettava tietyt tiedot saataville, ei ainoastaan verkkosivustoillaan vaan myös toimitiloissaan. Tietyissä tapauksissa elimellä ei ole toimitiloja, jotka ovat avoimia yleisölle. Siksi olisi riitettävä, että asiaan liittyvät tiedot asetetaan pyydettäessä saataville pysyvällä välineellä.
Tarkistus 86 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – c alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(c) tapauksen mukaan jäsenyys vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten verkostossa, joka edistää valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisua	(c) soveltuvin osin jäsenyys vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten verkostossa, joka edistää valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisua
Tarkistus 87 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(d) riitatyypit, joita elin on toimivaltainen käsittelemään	(d) riitatyypit, joita elin on toimivaltainen käsittelemään, soveltuvin osin myös vaatimuksen vähimmäisarvo
Tarkistus 88 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – e alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(e) riidanratkaisuun sovellettavat menettelysäännöt	(e) riidanratkaisuun sovellettavat menettelysäännöt ja syyt, joiden vuoksi elin voi kieltäytyä jonkin riidan käsittelemisestä
Tarkistus 89 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – h alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(h) mahdolliset ennakkoedellytykset, jotka osapuolten on täytettävä ennen kuin vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely voidaan käynnistää	(h) mahdolliset ennakkoedellytykset, jotka osapuolten on täytettävä ennen kuin vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely voidaan käynnistää, mukaan lukien vaatimus, jonka mukaan kuluttajan on pyrittävä asiassa sovintoratkaisuun suoraan elinkeinonharjoittajan kanssa
Perustelu
Ensin olisi otettava yhteyttä elinkeinonharjoittajaan. Jos yritys epäonnistuu, riita olisi vietävä ADR-elimeen. Tämän säännöksen tavoitteena on lisätä ADR-elinten tehokkuutta antamalla niille mahdollisuus keskittyä ainoastaan merkittäviin tapauksiin.
Tarkistus 90 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – i alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(i) mahdolliset kustannukset osapuolille	(i) mahdolliset kustannukset osapuolille, mukaan lukien säännöt kustannusten jakamisesta menettelyn päättyessä
Tarkistus 91 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – j alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(j) vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn arvioitu kesto	(j) vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn keskimääräinen kesto
Tarkistus 92 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – k a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(k a) ADR-elinten päätösten täytäntöönpanokelpoisuus, mikäli se on tarpeen
Tarkistus 93 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – k b alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(k b) seuraamukset noudattamatta jättämisestä silloin, kun päätös on osapuolia sitova.
Tarkistus 94 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet asettavat julkisesti saataville verkkosivustolleen ja painetussa muodossa toimitiloissaan vuotuiset toimintaraportit. Näihin raportteihin on sisällyttävä seuraavat tiedot kotimaisista ja valtioiden rajat ylittävistä riita-asioista:	2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet asettavat vuotuiset toimintaraportit julkisesti saataville verkkosivustolleen, pyydettäessä pysyvällä välineellä ja muilla asiaankuuluviksi katsomillaan tavoilla. Näihin raportteihin on sisällyttävä seuraavat tiedot kotimaisista ja valtioiden rajat ylittävistä riita-asioista:
Perustelu
On hyödyllistä selventää, että ADR-elinten on toimitettava raportit ainoastaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista riita-asioista. Myöskään painettuja versioita ei välttämättä aina tarvita, ja ADR-elimille voi aiheutua huomattavia kustannuksia niiden laatimisesta ja pitämisestä ajan tasalla.
Tarkistus 95 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(b) toistuvat ongelmat, jotka johtivat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin	(b) usein toistuvat järjestelmään liittyvät ongelmat, jotka johtavat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin; tässä yhteydessä annettujen tietojen lisäksi voidaan esittää suosituksia siitä, kuinka nämä ongelmat voidaan välttää tai ratkaista tulevaisuudessa
Tarkistus 96 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(b a) merkittävien riita-asioiden ratkaisuja esille tuovat "esimerkkipäätökset", joilla on tarkoitus parantaa elinkeinonharjoittajien toimintatapaa ja edistää tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, unohtamatta kuitenkaan asianmukaista tietosuojaa
Perustelu
Vaihtoehtoisella riidanratkaisulla on vaikutettava markkinoihin laajemmin kuin pelkästään ratkaisemalla yksittäisiä riita-asioita. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi ADR-menettelyillä olisi pyrittävä korostamaan hyviä käytäntöjä kyseisellä alalla julkaisemalla tiettyjä riitoja koskevia "esimerkkipäätöksiä".
Tarkistus 97 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – c alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(c) niiden riidanratkaisumenettelyjen osuus, jotka keskeytettiin ennen ratkaisuun pääsyä	(c) keskeytettyjen riidanratkaisumenettelyjen lukumäärä sekä keskeyttämiseen johtaneet syyt
Perustelu
Niiden ADR-menettelyjen osuuden ilmoittaminen, jotka keskeytettiin ennen ratkaisuun pääsyä, ei riitä, ellei näiden menettelyjen keskeytymiseen johtaneita syitä julkisteta. ADR-menettelyn keskeyttäminen ei sitä paitsi tarkoita välttämättä sitä, että ratkaisuun ei päästy. Nämä tiedot toimitetaan vuotuisessa toimintakertomuksessa, minkä vuoksi on asianmukaisempaa ilmoittaa lukumäärä osuuden sijaan.
Tarkistus 98 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – e alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(e) vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tulosten noudattamisaste, jos tiedossa	(e) vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tulosten noudattamisaste
Tarkistus 99 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – f alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(f) tapauksen mukaan yhteistyö vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten verkostossa, joka edistää valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisua.	(f) soveltuvin osin yhteistyö vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten verkostossa, joka edistää valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisua.
Tarkistus 100 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely on helposti molempien osapuolten saatavilla riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat	(a) vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely on käytettävissä ja saavutettavissa niin verkkovälitteisesti kuin perinteisesti riippumatta siitä, missä osapuolet sijaitsevat
Tarkistus 101 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(b) osapuolet voivat käyttää menettelyä joutumatta turvautumaan oikeudelliseen edustajaan; osapuolilla voi kuitenkin olla kolmas osapuoli edustajana tai avustajana menettelyn kaikissa vaiheissa	(b) osapuolet voivat käyttää menettelyä joutumatta turvautumaan oikeudelliseen edustajaan, eikä menettely saa vaikuttaa osapuolten oikeuteen saada riippumatonta neuvontaa tai käyttää kolmatta osapuolta edustajana tai avustajana menettelyn kaikissa vaiheissa
Perustelu
Direktiivissä olisi säilytettävä edustajan käytön periaate sisällyttämällä siihen selkeä maininta osapuolten mahdollisuuksista hakea riippumatonta neuvontaa tai pyytää kolmatta osapuolta edustajaksi.
Tarkistus 102 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(b a) vain kuluttajat voivat käynnistää ADR-menettelyn
Perustelu
ADR-menettelyjen tarkoituksena on varmistaa oikeussuojakeinojen parempi saatavuus heikommassa asemassa oleville osapuolille, jotka ovat usein kuluttajia, tarjoamalla heille mahdollisuus käynnistää valitusmenettely. Elinkeinonharjoittajien ei pitäisi voida käyttää ADR-menettelyjä kuluttajia vastaan velan perimiseen.
Tarkistus 103 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – c alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(c) menettely on kuluttajille maksuton tai kohtuuhintainen	(c) menettely on kuluttajille maksuton tai saatavissa nimellistä korvausta vastaan; jäsenvaltioiden on päätettävä niiden alueilla toteutettavien ADR-menettelyjen asianmukaisesta rahoitusmuodosta
Perustelu
Kuluttajat eivät mielellään halua käyttää ADR-järjestelmää, jos menettelyyn liittyy kustannuksia. Aiheettomia tai kiusantekotarkoituksessa esitettyjä vaateita koskevat menettelysäännöt rajoittaisivat vaateet vain tarpeellisiin. Nykyisessä taloudellisessa ilmapiirissä on tehtävä selväksi, että veronmaksajien tehtävänä ei ole rahoittaa ADR-menettelyjä, vaan rahoituksen on oltava lähtöisin toimialasta.
Tarkistus 104 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – c a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(c a) valituksen vastaanottaneen ADR-elimen on ilmoitettava riita-asiasta osapuolille heti, kun se on saanut kaikki valitukseen liittyvät asianmukaiset tiedot sisältävät asiakirjat
Tarkistus 105 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(d) riita-asia ratkaistaan 90 päivän kuluessa siitä, kun vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin on vastaanottanut valituksen; monimutkaisten riita-asioiden tapauksessa vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin voi pidentää tätä määräaikaa	(d) riita-asiat ratkaistaan 90 kalenteripäivän kuluessa siitä, kun vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin on vastaanottanut kaikki valitukseen liittyvät asiakirjat; erittäin monimutkaisten tai teknisten riita-asioiden tapauksessa asiasta vastaava henkilö tai kollegiaalinen elin voi harkintansa mukaan pidentää 90 päivän määräaikaa; osapuolille on ilmoitettava määräajan mahdollisesta pidentämisestä sekä riidanratkaisun arvioidusta kestosta
Tarkistus 106 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-menettelyn	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-elimet
Tarkistus 107 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta – -a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(-a) antavat osapuolille mahdollisuuden vetäytyä menettelystä sen kaikissa vaiheissa, jos ne ovat tyytymättömiä menettelyn tuloksiin tai toimivuuteen; osapuolille on ilmoitettava tästä oikeudesta ennen menettelyn aloittamista; jos kansallisten sääntöjen mukaan elinkeinonharjoittajan osallistuminen ADR-menettelyihin on pakollista, tätä säännöstä sovelletaan ainoastaan kuluttajaan
Tarkistus 108 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) osapuolilla on mahdollisuus ilmaista näkökantansa ja kuulla toisen osapuolen esittämät väitteet ja tosiseikat sekä mahdollisten asiantuntijoiden lausunnot	(a) antavat osapuolille mahdollisuuden ilmaista näkökantansa ja saada tiedoksi toisen osapuolen esittämät väitteet, todisteet, asiakirjat ja tosiseikat sekä mahdolliset asiantuntijoiden lausunnot ja näkemykset ja myös kommentoida niitä ja esittää vastineensa niihin kohtuullisessa ajassa
Perustelu
Direktiivissä ei saisi sulkea ulkopuolelle kokonaan kirjallisesti tai sähköisesti toteutettuja menettelyjä vaatimalla, että osapuolten on "kuultava" väitteet. Osapuolten on lisäksi voitava kommentoida toisen osapuolen esittämiä väitteitä ja tosiseikkoja, myös asiantuntijoiden lausuntoja ja mielipiteitä.
Tarkistus 109 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(b) ratkaisu annetaan tiedoksi molemmille osapuolille kirjallisesti tai pysyvällä välineellä, ja siinä ilmoitetaan, mihin ratkaisu perustuu.	(b) ilmoittavat molemmille osapuolille ratkaisusta kirjallisesti tai pysyvällä välineellä ja mainitsevat ratkaisun perusteet.
Tarkistus 110 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-menettelyissä, joissa pyritään ratkaisemaan riita ehdottamalla ratkaisua,	2. ADR-menettelyissä, joissa pyritään ratkaisemaan riita ehdottamalla ratkaisua, jäsenvaltioiden on varmistettava, että
Tarkistus 111 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – a alakohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
(a) kuluttajalle tiedotetaan ennen ehdotetun ratkaisun hyväksymistä, että	(a) osapuolille tiedotetaan ennen ehdotetun ratkaisun hyväksymistä niiden voimassa olevan lainsäädännön mukaisista oikeuksista ja siitä, että
Tarkistus 112 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – a alakohta – i alakohta
Komission teksti	Tarkistus
i) hän voi valita, hyväksyykö vai hylkääkö hän ehdotetun ratkaisun	i) ne voivat valita, hyväksyvätkö vai hylkäävätkö ne ehdotetun ratkaisun
Tarkistus 113 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – a alakohta – i a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	i a) osallistuminen menettelyyn ei sulje pois mahdollisuutta valituksen esittämiseen tavanomaisen oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti
Tarkistus 114 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – a alakohta – ii alakohta
Komission teksti	Tarkistus
ii) ratkaisuehdotus saattaa olla vähemmän edullinen kuin mihin lainsäädäntöä soveltava tuomioistuin olisi päätynyt	ii) ratkaisuehdotus saattaisi poiketa lainsäädäntöä soveltavan tuomioistuimen antamasta ratkaisusta
Tarkistus 115 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – a alakohta – iii alakohta
Komission teksti	Tarkistus
iii) hänellä on oikeus hankkia puolueetonta neuvontaa ennen ratkaisuehdotuksen hyväksymistä tai hylkäämistä.	iii) niillä on oikeus hankkia puolueetonta neuvontaa.
Tarkistus 116 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – a alakohta – iii a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	iii a) ratkaisuehdotuksesta seuraa tiettyjä oikeusvaikutuksia.
Tarkistus 117 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(b) osapuolille tiedotetaan ennen ehdotetun ratkaisun hyväksymistä tällaisen hyväksymisen oikeudellisista vaikutuksista	Poistetaan.
Tarkistus 118 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – c alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(c) osapuolilla on kohtuullinen harkinta-aika ennen kuin he ilmoittavat suostuvansa ehdotettuun ratkaisuun tai sovintoratkaisuun.	(c) osapuolilla on kohtuullinen harkinta-aika ennen kuin he antavat suostumuksensa ehdotettuun ratkaisuun tai sovintoratkaisuun.
Tarkistus 119 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(c a) ADR-elin voi julkistaa ehdotetun ratkaisun, jos osapuolet päättävät hylätä sen.
Tarkistus 120 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Kun luodaan ADR-menettelyjä, joissa riita pyritään ratkaisemaan ehdottamalla ratkaisua, jäsenvaltiot voivat täsmentää, että tällainen ratkaisuehdotus on elinkeinonharjoittajaa sitova, jos kuluttaja valitsee sen.
	Tällaisissa tapauksissa 9 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan kuluttajaan.
Perustelu
Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus jatkaa ADR-järjestelmän käyttöä tai ottaa käyttöön uusi ADR-järjestelmä, jolloin menettelyn yhteydessä tehty päätös sitoo elinkeinonharjoittajaa, jos kuluttaja hyväksyy menettelyn tuloksen.
Tarkistus 121 Ehdotus direktiiviksi 9 a artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	9 a artikla
	Vapaus
	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan sopimus valitusten toimittamisesta vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäviksi ei sido kuluttajaa, jos se on tehty ennen riidan syntymistä ja jos se johtaa siihen, että kuluttaja menettää oikeutensa nostaa kanne tuomioistuimessa riidan ratkaisemiseksi.
	2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-menettelyissä, joissa pyritään ratkaisemaan riita määräämällä ratkaisu, näin määrätty ratkaisu sitoo osapuolia vain, jos heille on ilmoitettu ratkaisujen sitovuudesta etukäteen ja jos osapuolet ovat nimenomaisesti hyväksyneet tämän. Elinkeinonharjoittajan nimenomaista hyväksyntää ei pidä vaatia, jos kansallisten sääntöjen mukaan ratkaisut sitovat elinkeinonharjoittajaa.
Perustelu
Yleisenä sääntönä on pidettävä, että osapuolten on annettava ennakkoon hyväksyntänsä osapuolia sitovia ratkaisuja määräävissä ADR-menettelyissä. Poikkeuksena ovat kansalliset säännökset, joissa säädetään, että ratkaisut sitovat elinkeinonharjoittajia. Nämä järjestelmät ovat kuluttajien kannalta hyvin tehokkaita, eikä niitä pitäisi heikentää.
Tarkistus 122 Ehdotus direktiiviksi 9 b artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	9 b artikla
	Laillisuus
	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-menettelyissä, joissa pyritään ratkaisemaan riita määräämällä kuluttajaa sitova ratkaisu, näin määrätty ratkaisu ei johda siihen, että kuluttaja jää ilman ADR-elimen sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettavissa pakottavissa säännöksissä säädettyä suojelua. Rajat ylittävissä riita-asioissa ADR-elimen määräämän ratkaisun ei pidä johtaa siihen, että kuluttaja jää ilman tavanomaisena asuinpaikkanaan olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettavissa pakottavissa säännöksissä säädettyä suojelua silloin kun kyseisestä suojelusta säädetään asetuksen (EY) N:o 593/2008 6 artiklassa.
Perustelu
Direktiiviehdotus ei sisällä tärkeää laillisuuden periaatetta, jolla varmistetaan, että kuluttajat nauttivat aina asuinmaansa lakisääteistä suojelua. Laillisuusperiaate on siksi otettava käyttöön niitä riitoja varten, joissa ratkaisu määrätään osapuolille, jotta varmistetaan, että kuluttajat eivät jää ilman lainsäädännön nojalla sovellettavien pakollisten säännösten mukaista suojelua.
Tarkistus 123 Ehdotus direktiiviksi 9 c artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	9 c artikla
	ADR-menettelyjen vaikutus määrä- ja vanhentumisaikoihin
	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-järjestelmään riidan ratkaisemista varten turvautuvia osapuolia ei estetä myöhemmin käynnistämästä kyseiseen riitaan liittyvää oikeuskäsittelyä ADR-menettelyn aikana päättyneiden määrä- ja vanhentumisaikojen johdosta.
	2. Edellä oleva 1 kohta ei vaikuta sellaisten kansainvälisten sopimusten määräaika- ja vanhentumissääntöihin, joissa jäsenvaltiot ovat osapuolina.
Tarkistus 124 Ehdotus direktiiviksi 9 d artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	9 d artikla
	Ohjeet
	1. Komissio laatii Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat ohjeet. Näissä ohjeissa keskitytään erityisesti II luvussa asetettuihin laatuvaatimuksiin, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuun ADR-elinten yhteistyöhön rajat ylittävissä tapauksissa ja ADR-elinten ja kansallisten viranomaisten väliseen yhteistyöhön sekä tämän direktiivin ja unionin muun lainsäädännön väliseen suhteeseen. Komissio laatii nämä ohjeet jäsenvaltioissa vakiintuneiden käytäntöjen, vapaaehtoisten käytännesääntöjen, laatuvaatimusten ja muiden asiaan liittyvien tietojen perusteella.
	2. Komissio toimittaa ohjeet jäsenvaltioille ja julkistaa ne.
Perustelu
Koska tässä direktiivissä pyrkimyksenä on yhdenmukaistaa vähimmäisvaatimuksia ja koska eri jäsenvaltioiden ADR-menettelyt eroavat toisistaan, komission on laadittava jäsenvaltioille lisäohjeet direktiivin täytäntöönpanon helpottamiseksi ja selventämiseksi.
Tarkistus 125 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet elinkeinonharjoittajat tiedottavat kuluttajille ADR-elimistä, joiden soveltamisalaan ne kuuluvat ja jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään niiden ja kuluttajien välisiä mahdollisia riita-asioita. Tällaisiin tietoihin on sisällyttävä asianomaisten ADR-elinten verkkosivustojen osoitteet, ja tiedoissa on täsmennettävä, sitoutuuko elinkeinonharjoittaja käyttämään näitä elimiä riita-asioiden ratkaisuun kuluttajien kanssa.	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet elinkeinonharjoittajat tiedottavat kuluttajille niiden ADR-elinten nimistä, osoitteista ja verkkosivusto-osoitteista, joiden soveltamisalaan ne kuuluvat ja jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään niiden ja kuluttajien välisiä mahdollisia riita-asioita. Elinkeinonharjoittajien on myös ilmoitettava, ovatko ne sitoutuneet käyttämään tai onko niillä velvoite käyttää näitä elimiä riita-asioiden ratkaisuun kuluttajien kanssa.
Tarkistus 126 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä helposti, suoraan, näkyvästi ja pysyvästi saatavilla olevalla tavalla elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, jos sillä on sellainen, elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen liittyvän sopimuksen yleisissä ehdoissa ja tällaisiin sopimuksiin liittyvissä laskuissa ja kuiteissa. Tiedoissa on täsmennettävä, miten asianomaisesta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä ja sen käyttöä koskevista edellytyksistä saa lisätietoa.	2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä selvästi, ymmärrettävästi sekä helposti ja pysyvästi saatavilla olevalla tavalla elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, jos sillä on sellainen, elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen liittyvän sopimuksen yleisissä ehdoissa ja jos elinkeinonharjoittaja hylkää kuluttajan suoraan hänelle esittämän valituksen. Tiedoissa on täsmennettävä, miten asianomaisesta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä ja sen käyttöä koskevista edellytyksistä saa lisätietoa.
Tarkistus 127 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan rajoittamatta direktiivin 2011/83/EU 6, 7 ja 8 artiklan niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta kuluttajille annettavia tietoja.	3. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan rajoittamatta direktiivin 2011/83/EU 6, 7 ja 8 artiklan niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta kuluttajille annettavia tietoja, kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23 päivänä syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY¹ 3 artiklan säännösten soveltamista sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II)² 185 artiklan säännösten soveltamista.
	______________
	¹ EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16.
	² EUVL L 335, 17.12.2008, s. 1.
Tarkistus 128 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat saavat apua riita-asioissa, jotka liittyvät valtioiden rajat ylittävään tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjontaan. Tällaisen avun tarkoituksena on erityisesti auttaa kuluttajia käyttämään toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä, joka on toimivaltainen käsittelemään niiden valtioiden rajat ylittävää riita-asiaa.	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat saavat valtioiden rajat ylittävään tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjontaan liittyvissä riita-asioissa apua, jotta he voivat käyttää toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä, joka on toimivaltainen käsittelemään heidän valtioiden rajat ylittävää riita-asiaansa.
Tarkistus 129 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Jäsenvaltiot voivat antaa 1 kohdassa tarkoitetun tehtävän Euroopan kuluttajakeskusten verkostoon kuuluvalle keskukselle, kuluttajajärjestölle tai muulle elimelle.	2. Jäsenvaltioiden on annettava 1 kohdassa tarkoitettu tehtävä Euroopan kuluttajakeskusten verkostoon kuuluvalle keskukselle.
Perustelu
Rajat ylittävissä riidoissa kuluttajia on avustettava hyödyntäen komission perustamaa virallista verkkoa, Euroopan kuluttajakeskusten verkostoa.
Tarkistus 130 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet, kuluttajajärjestöt, elinkeinonharjoittajien järjestöt, Euroopan kuluttajakeskusten verkostoon kuuluvat keskukset ja tapauksen mukaan 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyt elimet ilmoittavat julkisesti toimitiloissaan ja verkkosivustollaan luettelon 17 artiklan 3 artiklassa tarkoitetuista vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä.	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet ja Euroopan kuluttajakeskusten verkostoon kuuluvat keskukset julkistavat verkkosivustollaan ja mahdollisuuksien mukaan toimitiloissaan pysyvällä välineellä 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun luettelon vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä.
Tarkistus 131 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 a. Jäsenvaltioiden on rohkaistava kuluttajajärjestöjä ja elinkeinonharjoittajia julkistamaan verkkosivustollaan ja muilla aiheellisiksi katsomillaan tavoilla 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun luettelon vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä.
Tarkistus 132 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 1 b kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 b. Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat sellaisten tietojen asianmukaisen julkistamisen, joiden perusteella kuluttajat voivat hyödyntää ADR-menettelyjä, jos he joutuvat 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun sopimusriitaan jonkin elinkeinonharjoittajan kanssa.
Tarkistus 133 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla – otsikko
Komission teksti	Tarkistus
Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten välinen yhteistyö valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisussa	Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten välinen yhteistyö ja kokemusten vaihto
Tarkistus 134 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ADR-elimet tekevät yhteistyötä valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisemisessa.	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-elimet tekevät yhteistyötä valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisemisessa ja vaihtavat säännöllisesti kokemuksia hyvistä käytännöistä rajat ylittävien ja valtioiden sisäisten riitojen ratkaisemisessa.
Tarkistus 135 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 a. Komissio tukee ja helpottaa ADR-elinten välistä kokemusten vaihtoa parhaiden käytäntöjen edistämiseksi, erityisesti kuluttajaohjelman avulla.
Tarkistus 136 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Komissio julkaisee luettelon, joka sisältää 1 kohdassa tarkoitettujen verkostojen nimet ja yhteystiedot. Komissio päivittää luetteloa tarpeen mukaan joka toinen vuosi.	3. Komissio julkaisee luettelon, joka sisältää 2 kohdassa tarkoitettujen verkostojen nimet ja yhteystiedot. Komissio päivittää luetteloa joka toinen vuosi.
Tarkistus 137 Ehdotus direktiiviksi 14 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Yhteistyöhön on sisällyttävä vastavuoroinen tiedonvaihto sellaisten elinkeinonharjoittajien liiketoimintakäytännöistä, joita kohtaan kuluttajat ovat esittäneet valituksia. Siihen on sisällyttävä myös kansallisten viranomaisten tarjoamat tekniset arvioinnit ja tiedot vaihtoehtoisille riidanratkaisuelimille, jos tällaiset arvioinnit tai tiedot ovat tarpeen yksittäisten riita-asioiden käsittelemistä varten.	2. Yhteistyöhön on sisällyttävä vastavuoroinen tiedonvaihto sellaisten elinkeinonharjoittajien tietyillä liiketoiminta-aloilla noudattamista käytännöistä, joita kohtaan kuluttajat ovat toistuvasti esittäneet valituksia. Siihen on sisällyttävä myös kansallisten viranomaisten tarjoamat tekniset arvioinnit ja tiedot vaihtoehtoisille riidanratkaisuelimille, jos tällaiset arvioinnit tai tiedot ovat tarpeen yksittäisten riita-asioiden käsittelemistä varten ja jos niitä on jo saatavilla.
Perustelu
Elinkeinonharjoittajien liiketoimintakäytäntöjä ei saa julkistaa kokonaisuudessaan, sillä kyseessä ovat myös luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet, joiden ei pidä päästä julkisuuteen. ADR-elin ei myöskään voi unionin lainsäädännön avulla velvoittaa valtion viranomaisia laatimaan arviointeja. Tämä pätee erityisesti rahoitukseen.
Tarkistus 138 Ehdotus direktiiviksi 14 artikla – 3 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 a. Tämä artikla ei vaikuta ammatti- ja liikesalaisuutta koskeviin säännöksiin, joita sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin viranomaisiin.
Tarkistus 139 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka vastaa sen alueelle perustetun ADR-elimen toiminnan ja kehittämisen seurannasta. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava nimeämänsä viranomainen komissiolle.	1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka hoitaa 16 ja 17 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä. Kukin jäsenvaltio voi nimetä useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen. Jos jäsenvaltio tekee näin, sen on määriteltävä, mikä nimetyistä toimivaltaisista viranomaisista toimii keskitettynä yhteyspisteenä komissioon nähden. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle nimeämänsä toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset, keskitetty yhteyspiste mukaan lukien.
Perustelu
Jäsenvaltioille on annettava mahdollisuus nimetä useampi kuin yksi toimivaltainen viranomainen erilaisten vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevien alakohtaisten tai maantieteellisten lähestymistapojen huomioimista varten.
Tarkistus 140 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Komissio laatii luettelon sille 1 kohdan mukaisesti ilmoitetuista toimivaltaisista viranomaisista ja julkaisee sen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.	2. Komissio laatii luettelon sille 1 kohdan mukaisesti ilmoitetuista toimivaltaisista viranomaisista ja mahdollisista keskitettynä yhteyspisteenä toimivista viranomaisista ja julkaisee sen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tarkistus 141 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – f a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(f a) lausunto ADR-menettelyjen piiriin kuuluvista riita-asiatyypeistä
Tarkistus 142 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – g alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(g) lausunto niiden toimivallan vahvistamiseksi tarvittavista tekijöistä	Poistetaan.
Tarkistus 143 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – h alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(h) vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen itsearviointiin perustuva perusteltu lausunto siitä, voidaanko sitä pitää tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvana vaihtoehtoisena riidanratkaisuelimenä ja täyttääkö se II luvussa asetetut vaatimukset.	(h) perusteltu lausunto siitä, voidaanko elintä pitää tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvana vaihtoehtoisena riidanratkaisuelimenä ja täyttääkö se II luvussa asetetut laatuvaatimukset.
Tarkistus 144 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään kerran vuodessa seuraavat tiedot:	2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle kahden vuoden välein seuraavat tiedot:
Tarkistus 145 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(d) vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tulosten noudattamisaste, jos tiedossa	(d) vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tulosten noudattamisaste silloin, kun päätökset ovat sitovia, ja myös muiden kuin sitovien päätösten tapauksessa, mikäli niitä koskevat tiedot ovat saatavilla
Perustelu
ADR-elimet olisi velvoitettava seuraamaan ratkaisujen noudattamista. Tämä on ADR-järjestelmän tehokkuuden kannalta tärkeä indikaattori, joka auttaa myös kuluttajia ja yrityksiä päättämään, kannattaako ADR-menettelyä hyödyntää.
Tarkistus 146 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta – e alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(e) asiaa koskevat tilastot, jotka osoittavat tavan, jolla elinkeinonharjoittajat käyttävät vaihtoehtoista riidanratkaisua riita-asioihin kuluttajien kanssa	Poistetaan.
Perustelu
Niiden tietojen, jotka ADR-elinten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, olisi oltava käyttökelpoisia ja helposti hallinnoitavissa, eikä niihin saa liittyä tarpeetonta hallinnollista rasitetta.
Tarkistus 147 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta – f alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(f) toistuvat ongelmat, jotka johtivat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin	(f) usein toistuvat järjestelmään liittyvät ongelmat, jotka johtavat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin; tässä yhteydessä annettujen tietojen lisäksi voidaan esittää suosituksia siitä, kuinka nämä ongelmat voidaan välttää tai ratkaista tulevaisuudessa
Perustelu
Parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi saattaa olla hyödyllistä, että ADR-elimet antavat suosituksia niiden tapausten pohjalta, joita ne ovat ratkaisseet, samalla kun säilytetään luottamuksellisuus.
Tarkistus 148 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta – g alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(g) tapauksen mukaan arviointi vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten verkostossa, joka edistää valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisua, tehdyn yhteistyön vaikuttavuudesta	Poistetaan.
Perustelu
Niiden tietojen, jotka ADR-elinten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, olisi oltava käyttökelpoisia ja helposti hallinnoitavissa, eikä niihin saa liittyä tarpeetonta hallinnollista rasitetta.
Tarkistus 149 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta – h alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(h) itsearviointi elimen tarjoaman vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn vaikuttavuudesta ja mahdollisista tavoista tuloksellisuuden parantamiseksi.	Poistetaan.
Perustelu
Niiden tietojen, jotka ADR-elinten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, olisi oltava käyttökelpoisia ja helposti hallinnoitavissa, eikä niihin saa liittyä tarpeetonta hallinnollista rasitetta.
Tarkistus 150 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti saamiensa tietojen perusteella, voidaanko sille ilmoitettuja ADR-elimiä pitää tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvina ADR-eliminä ja täyttävätkö ne II luvussa asetetut vaatimukset.	1. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava puolueettoman ja riippumattoman arvioinnin sekä 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti saamiensa tietojen perusteella, voidaanko sille ilmoitettuja ADR-elimiä pitää tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvina ADR-eliminä ja täyttävätkö ne II luvussa asetetut laatuvaatimukset.
Tarkistus 151 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella laadittava luettelo ADR-elimistä, jotka täyttävät 1 kohdassa asetetut edellytykset.	2. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella laadittava luettelo ADR-elimistä, jotka sille on ilmoitettu ja jotka täyttävät 1 kohdassa asetetut edellytykset. Toimivaltainen viranomainen ei saa kieltäytyä sisällyttämästä luetteloon ADR-elintä, joka täyttää tässä direktiivissä asetetut vaatimukset.
Perustelu
On syytä selventää, että viranomaisilla ei ole harkintavaltaa kieltäytyä sisällyttämästä elimiä luetteloon, mikäli arviointi osoittaa, että ADR-järjestelmä on II luvun säännöksien mukainen.
Tarkistus 152 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(d) niiden toimivallan vahvistamiseksi tarvittavat tekijät	Poistetaan.
Tarkistus 153 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – d a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(d a) kunkin ADR-elimen vastuualueeseen kuuluvat alat ja riita-asiatyypit
Tarkistus 154 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – e alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(e) tarve osapuolten tai niiden edustajien fyysiseen läsnäoloon ja	(e) tarve osapuolten tai niiden edustajien fyysiseen läsnäoloon, mukaan lukien ADR-elimen lausunto siitä, onko ADR-menettely suullinen vai kirjallinen tai voidaanko se toteuttaa suullisesti tai kirjallisesti, ja
Tarkistus 155 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta – 3 alakohta
Komission teksti	Tarkistus
Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle kyseinen luettelo. Jos toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan muutoksista 16 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, luetteloa on päivitettävä välittömästi ja asiaa koskevat tiedot on ilmoitettava komissiolle.	Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle kyseinen luettelo. Jos toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan muutoksista 16 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, luetteloa on päivitettävä välittömästi ja asiaa koskevat tiedot on ilmoitettava komissiolle. Mikäli ADR-elin ei enää täytä tässä direktiivissä asetettuja vaatimuksia, toimivaltaisen viranomaisen on poistettava se luettelosta.
Perustelu
On varmistettava, että jäsenvaltiot rekisteröivät ja päivittävät säännöllisesti ADR-elimiä koskevat muuttuneet tiedot.
Tarkistus 156 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Jos jäsenvaltio on nimennyt useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen, keskitetyn yhteyspisteen on toimitettava komissiolle luettelo ja ilmoitettava siihen tehdyistä 2 kohdassa tarkoitetuista päivityksistä. Luettelo ja päivitykset koskevat kaikkia kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita ADR-elimiä.
Perustelu
Hallinnollisen rasitteen ja byrokratian välttämiseksi on olennaista, että mikäli jäsenvaltio on nimennyt useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen, keskitetty yhteyspiste toimittaa luettelon ja sen päivitykset komissiolle.
Tarkistus 157 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Komissio laatii sille 2 kohdan mukaisesti ilmoitetuista vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä luettelon ja päivittää sitä, kun sille ilmoitetaan muutoksista 2 kohdan kolmannen alakohdan toisen virkkeen mukaisesti. Komissio julkaisee tämän luettelon ja sen päivitykset ja toimittaa sen toimivaltaisille viranomaisille ja jäsenvaltioille.	3. Komissio laatii sille 2 kohdan mukaisesti ilmoitetuista vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä luettelon ja päivittää sitä, kun sille ilmoitetaan muutoksista 2 kohdan kolmannen alakohdan toisen virkkeen mukaisesti. Komissio julkaisee tämän luettelon ja sen päivitykset ja toimittaa sen toimivaltaisille viranomaisille ja jäsenvaltioille, kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien järjestöille sekä Euroopan kuluttajakeskusten verkostolle.
Tarkistus 158 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 3 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 a. Komission laatimassa sille ilmoitettujen ADR-elinten luettelossa julkistetuille ADR-elimille myönnetään helposti tunnistettava eurooppalainen laatumerkintä, jolla taataan kuluttajille, että asianomainen ADR-elin täyttää tässä direktiivissä asetetut laatuvaatimukset. Mikäli ADR-elin poistetaan komission luettelosta, eurooppalainen laatumerkintä ei enää ole voimassa.
Perustelu
Epäilysten hälventämiseksi ja kuluttajien järjestelmää kohtaan tunteman luottamuksen lisäämiseksi luodaan helposti tunnistettava unionin laatumerkintä, jolla taataan, että ADR-elimet täyttävät tässä direktiivissä asetetut laatuvaatimukset. Laatumerkintä olisi otettava välittömästi pois, mikäli kyseinen elin ei enää sisälly komission luetteloon.
Tarkistus 159 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 4 kohta
Komission teksti	Tarkistus
4. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava 3 kohdassa tarkoitettu vahvistettu luettelo vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä verkkosivustollaan sekä muilla tavoilla, joita se pitää aiheellisina.	4. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava 3 kohdassa tarkoitettu vahvistettu luettelo vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä verkkosivustollaan sekä tarvittaessa pysyvällä välineellä.
Tarkistus 160 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 5 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
5. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava kahden vuoden välein raportti vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kehittämisestä ja toiminnasta. Raportissa on erityisesti:	5. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein raportti vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kehittämisestä ja toiminnasta ja toimitettava se komissiolle. Raportissa on erityisesti:
Perustelu
Komission ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyön edistämiseksi on toivottavaa, että viimeksi mainitut tahot toimittavat raporttinsa komissiolle, joka hallinnoi tietoja keskitetysti, mikä helpottaa komission tiedonkeruutehtävää.
Tarkistus 161 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 5 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) yksilöitävä mahdolliset alat, joilla vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt eivät vielä käsittele tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia riita-asioita	(a) yksilöitävä mahdolliset alat ja sektorit, joilla vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt eivät vielä käsittele tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia riita-asioita
Tarkistus 162 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 5 kohta – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(d) annettava suosituksia siitä, miten vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten toimintaa voitaisiin tarvittaessa parantaa.	(d) annettava suosituksia siitä, miten vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten toimivuutta ja tehokkuutta voitaisiin tarvittaessa parantaa.
Tarkistus 163 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 5 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	5 a. Jos jäsenvaltio on nimennyt useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen, keskitetyn yhteyspisteen on julkaistava raportti. Raportin on katettava kaikki asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet ADR-elimet.
Tarkistus 164 Ehdotus direktiiviksi 18 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin 10 artiklan ja 16 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.	Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin 10 artiklan ja 16 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista siinä tapauksessa, että ensin on annettu varoitus, joka kuitenkin on jäänyt tehottomaksi, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Tarkistus 165 Ehdotus direktiiviksi 22 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [Office of Publications insert date: 18 months after entry into force]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.	1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset tai itsesäätelyä koskevat järjestelyt voimaan viimeistään [julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Perustelu
Esimerkiksi Alankomaiden kaltaisissa jäsenvaltioissa vaihtoehtoinen riidanratkaisu on pitkälle kehittynyttä, vaikka lainsäädäntöä ei ole olemassa. Näissä jäsenvaltioissa elinkeinonharjoittajilla on laajat mahdollisuudet turvautua vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun itsesäätelyn avulla. Monet elinkeinonharjoittajat pitävät vaihtoehtoista riidanratkaisua hyvänä mekanismina, joka tarjoaa kuluttajille ylimääräisen tavan ratkaista riitoja. Tämä voi tapahtua myös niin, että julkinen valta osallistuu (taloudellisesti) tällaisiin yhteistyömekanismeihin. On asianmukaista kirjata 22 artiklaan selvästi, että ADR-direktiivi voidaan panna täytäntöön itsesäätelyn avulla.
Tarkistus 166 Ehdotus direktiiviksi 23 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle raportin tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään [Office of Publications insert date: five years after the entry into force] ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Raportissa on käsiteltävä vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kehittämistä ja käyttöä sekä direktiivin vaikutusta kuluttajiin ja elinkeinonharjoittajiin. Raporttiin liitetään tarvittaessa ehdotuksia direktiivin muuttamiseksi.	Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle raportin tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään [julkaisutoimisto: lisätään päivämäärä, joka on neljä vuotta tämän direktiivin voimaantulosta] ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Raportissa on käsiteltävä vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kehittämistä ja käyttöä sekä direktiivin vaikutusta kuluttajiin ja elinkeinonharjoittajiin. Raporttiin liitetään tarvittaessa ehdotuksia direktiivin muuttamiseksi.

[1] EUVL C 181, 21.6.2012, s. 93–98.

PERUSTELUT

Johdanto

Komissio pyrkii ehdotuksellaan kuluttajariitojen vaihtoehtoista riidanratkaisua (ADR) koskevaksi direktiiviksi tarjoamaan yksinkertaisen, nopean ja edullisen keinon ratkaista tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen Euroopan unionissa liittyviä ongelmia. Tämä direktiivi mahdollistaa täytäntöönpanonsa jälkeen sen, että EU:ssa asuvat kuluttajat voivat kääntyä laadukkaan ADR-elimen puoleen EU:n jäsenvaltioon sijoittautuneelta elinkeinonharjoittajalta ostettuun tavaraan tai palveluun liittyvien, niin valtioiden sisäisten kuin rajat ylittävien ongelmien yhteydessä.

Taustaa

Huolimatta sisämarkkinoiden toteuttamisen jälkeen kuluttajansuojaan tehdyistä parannuksista siinä on edelleen puutteita, jotka vaikeuttavat kansalaisten ja etenkin kuluttajien ja pk‑yritysten elämää. Kaikkien Euroopan unionin kansalaisten olisi voitava liikkua ja käyttää oikeuksiaan, myös oikeuttaan ostaa tavaroita tai palveluja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta elinkeinonharjoittajilta, kaikkialla sisämarkkinoilla, kuten Euroopan parlamentti on todennut 25. lokakuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili-, kauppa- ja perheoikeuden alan asioissa[1] ja 20. toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta[2], mihin myös sisämarkkinoiden toimenpidepaketilla pyrittiin.

Euroopan unioni on sitoutunut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti varmistamaan kuluttajansuojan korkean tason. SEUT-sopimuksessa määrätään myös, että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus.

Komissio julkaisi ensimmäisen kuluttajien vaihtoehtoisia riidanratkaisujärjestelmiä koskevan suosituksensa 14 vuotta sitten. Kansallisella tasolla toteutetut toimet ovat kuitenkin osoittautuneet täysin riittämättömiksi, sillä monet kansalaiset eivät edelleenkään voi turvautua tehokkaaseen ADR-järjestelmään tietyllä alalla tai alueella. Unionissa on tästä syystä toteutettava toimia vähimmäistason yhdenmukaistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kuluttajat saavat kaikkialla unionissa yhtä korkeatasoista suojelua.

Vaihtoehtoinen riidanratkaisu ja sisämarkkinat

Riitojen ratkaisemiseen käytettävän yksinkertaisen, nopean ja edullisen keinon puuttuminen on monien kansalaisten mielestä sisämarkkinoiden este. Kuluttajien näiden ongelmien johdosta kärsimien tappioiden arvioidaan olevan suuruudeltaan 0,4 prosenttia EU:n BKT:stä, mutta ainoastaan viisi prosenttia kuluttajista vei tapauksensa ADR-elimen käsiteltäväksi vuonna 2010, ja vain yhdeksän prosenttia yrityksistä ilmoittaa koskaan käyttäneensä vaihtoehtoista riidanratkaisua. Kuluttajat käyvät kauppaa rajojen yli vain, jos he luottavat siihen, että he voivat valittaa, mikäli heidän ostamiinsa tavaroihin tai palveluihin liittyy ongelmia. Myös elinkeinonharjoittajat ja erityisesti pk-yritykset epäröivät ryhtyä liiketoimiin rajojen yli, koska ne ovat haluttomia asioimaan toisen jäsenvaltion oikeusjärjestelmän kanssa. Näin ollen on keskeisen tärkeää, että direktiivi kattaa rajat ylittävien riita-asioiden lisäksi myös valtioiden sisäiset riidat.

Verkkokaupasta on sitä paitsi tullut merkittävä taloudellisen toiminnan tukipylväs EU:ssa, vaikka monet kuluttajat ja kauppiaat epäröivät ostaa ja myydä verkossa, koska he pelkäävät, että riitatapauksessa he eivät voi turvautua oikeussuojakeinoihin. Asianmukaisesti osto- ja myyntitoimeen sisällytetyn vaihtoehtoisen ja verkkovälitteisen riidanratkaisumenettelyn olemassaolo antaa kansalaisille riittävästi luottamusta, jotta he voivat hyödyntää täysipainoisesti sähköisen kaupan hyötyjä. Järjestelmään liittyvä (verkkovälitteisen riidanratkaisun) ODR-foorumi on väline, joka toimii keskitettynä asiointipisteenä kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille, jotka haluavat ratkaista tuomioistuimen ulkopuolella verkkokauppaa koskevia riita-asioita, ja jonka toiminta perustuu mahdollisuuteen turvautua laadukkaisiin ADR-elimiin kaikkialla unionissa.

Tarve ryhtyä määrätietoisiin lainsäädäntötoimiin tällä alalla on suuri myös siksi, että sisämarkkinoiden elvyttämiseksi ja siten myös kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi on olennaisen tärkeää vahvistaa kuluttajien asemaa ja lisätä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan. Kuluttajien vaihtoehtoisen riidanratkaisun toteuttaminen on näin ollen myös Eurooppa 2020 -strategian mukaista ja se sisältyy sisämarkkinoiden uudelleenkäynnistämiseen sovellettavaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan.

Tavoitteet

Direktiivillä pyritään olennaisilta osin ratkaisemaan kolme merkittävintä ja sitkeintä ongelmaa, jotka estävät kuluttajia ja elinkeinonharjoittajia kääntymästä hyvin toimivan vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen puoleen. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun kattavuus on edelleen ensinnäkin hajanaista sekä ala- että aluekohtaisesti. Toiseksi monet kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat ovat yksinkertaisesti tietämättömiä tai eivät tiedä tarpeeksi vaihtoehtoisten riidanratkaisujärjestelmien käytön hyödyistä. Kolmanneksi, vaikka ADR-järjestelmiä olisikin saatavilla, niiden laatu vaihtelee merkittävästi eivätkä ne usein täytä komission suosituksessa esitettyjä laatuvaatimuksia.

Mietintöluonnos

Esittelijä suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jota se pitää vakaana alustavana kehyksenä vaihtoehtoisen riidanratkaisujärjestelmän täysimääräisen kattavuuden luomiseksi kansalaisia varten. Kuten seuraavasta käy ilmi, esittelijä on kuitenkin pyrkinyt selkeyttämään eräitä ehdotukseen sisältyviä toimenpiteitä tarkoituksenaan luoda tasapuolinen järjestelmä, jossa yhtäältä ADR-elinten riippumattomuutta ja laatua suojellaan voimakkaasti, mutta toisaalta varmistetaan, että ne toimivat tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja avoimesti.

Soveltamisala

Direktiivin soveltamisala ja aihe määritellään 1 ja 2 artiklassa. Esittelijä on tältä osin pyrkinyt varmistamaan, että kuluttajien riita-asioiden täyttä kattavuutta koskeva tavoite saavutetaan tarjoamalla samalla kuluttajille laadukas, avoin, tehokas ja oikeudenmukainen oikeussuojakeino. "ADR-elimiksi" on kutsuttava niin nykyisiä kuin uusiakin riidanratkaisumekanismeja, jotka täyttävät direktiivissä vahvistetut laadun vähimmäisvaatimukset, ja niille myönnetään myöhemmin unionin laatumerkintä, joka vahvistaa kuluttajien luottamusta. Ehdotuksesta on poistettu elinkeinonharjoittajien mahdollisuus käynnistää riita-asioita kuluttajia vastaan, sillä niillä on jo riittävästi keinoja vaatimustensa edistämiseen ilman, että ne sisällytetään ADR:n soveltamisalaan.

Saavutettavuus

Direktiiviehdotuksen 5 artiklassa säädetään pääasiassa siitä, miten ADR-elimiä voidaan käyttää. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun pitäisi olla kaikkien EU:ssa asuvien kuluttajien saavutettavissa. Mietintöluonnoksessa ehdotetaan siksi, että kuluttajien olisi voitava hakea tietoja ja jättää valitus niin verkossa kuin perinteisellä tavalla. Esittelijä on myös lisännyt lausekkeen, jolla poistetaan mahdollisuus jättää tapaus käsittelemättä sen perusteella, että se on aiheeton tai perustuu kiusantekotarkoitukseen tai sitä on käsitelty toisessa ADR-elimessä, ellei päätöstä ole perusteltu asianmukaisesti osapuolille.

Riippumattomuus

Vaihtoehtoisessa riidanratkaisussa uskottavuus on avainasemassa. Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavien henkilöiden puolueettomuutta koskevan vaatimuksen lisäksi esittelijä ehdottaa myös vaatimusta, että heidän on oltava myös riippumattomia riidan kaikkiin osapuoliin nähden, jolloin varmistetaan, että käsittelyn tulokset eivät ole puolueellisia vaan oikeudenmukaisia kummankin osapuolen kannalta. Mietintöluonnoksessa esitetään myös uutta riippumattomuuteen liittyvää artiklaa, jolla otetaan käyttöön tiukat institutionaaliset varotoimenpiteet sen varmistamiseksi, että niin kuluttajien kuin ammatilliset järjestöt ovat tasapuolisesti edustettuina ADR-elinten hallinnossa. Jotta voidaan lujittaa sellaisten ADR-elinten riippumattomuutta, joissa menettelystä vastaava yksi tai useampi henkilö on ammatillisen järjestön palveluksessa, mietintöluonnoksessa ehdotetaan, että kollegiaalisen elimen on nimitettävä nämä henkilöt, heidän toimikautensa pituutta on rajoitettava ja he eivät saa ottaa vastaan ohjeita elinkeinonharjoittajalta tai tämän edustajalta.

Avoimuus

Ehdotuksen 7 artiklassa säädetään avoimuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista, jotka ADR-elinten on täytettävä. Avoimuuden korkealla tasolla lisätään ADR-elinten uskottavuutta kuluttajien ja yritysten keskuudessa, mutta sen avulla saadaan myös tietoa, joka auttaa parantamaan jatkuvasti elinten toimintaa. Tähän tietoon olisi sisällytettävä myös "esimerkkipäätöksiä", jotta voitaisiin helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja rohkaista elinkeinonharjoittajia parantamaan toimintatapaansa.

Tehokkuus

Tavoitteena olisi oltava, että ADR-elimet ovat yksinkertaisia, nopeita ja kohtuuhintaisia ja etteivät ne ole kovin byrokraattisia. Niiden käyttöön on toisin sanoen liityttävä selviä etuja verrattuna tuomioistuinten kaltaisiin perinteisiin riidanratkaisujärjestelmiin, tai muuten kuluttajat eivät käytä niitä. Esittelijä ehdottaa tämän vuoksi, että hyvin toimivilta ADR-elimiltä pitäisi voida odottaa, että ne ratkaisevat tavanomaisesti riidat 90 päivän kuluessa siitä, kun ne käynnistävät menettelyn virallisesti. Tämä määräaika voidaan ylittää ainoastaan ADR-menettelystä vastaavien henkilöiden harkinnan mukaan tapauksissa, joissa määräajan pidentäminen on tarpeen erityisen hankalan tai teknisen riita-asian laadukkaan ratkaisemisen takaamiseksi.

Vapaus ja laillisuus

On ehdottoman tärkeää suojella kansalaisten lakisääteisiä oikeuksia erityisesti tapauksissa, joissa ADR-elinten määräämät ratkaisut ovat sitovia. Jäsenvaltioiden olisi voitava harkintansa mukaan sallia ADR-elinten antaa päätöksiä, jotka ovat sitovia riidan yhdelle osapuolelle tai kaikille osapuolille. Esittelijä on kuitenkin ehdottanut uutta artiklaa, jolla on tarkoitus suojella kummankin osapuolen oikeutta saada tietää päätöksen sitovuudesta ja valita, hyväksyykö se sitovuuden. Kuluttajiin ei myöskään voi soveltaa sitovaa päätöstä, jos siitä sovittiin ennen riidan syntymistä ja jos se estää kuluttajaa käyttämästä oikeuttaan panna asia vireille tuomioistuimessa. Uudella artiklalla lujitettaisiin myös kuluttajien oikeuksia sellaisissa ADR‑menettelyissä, joissa pyritään ratkaisemaan riita-asiat määräävillä päätöksillä. Tämä tehdään varmistamalla, että kuluttaja ei jää ilman sen jäsenvaltion, jossa ADR-elin on perustettu, lainsäädännön mukaista pakollista suojaa.

Kuluttajille annettavat tiedot

Viimeinen merkittävä puute nykyisessä riidanratkaisussa on, että harvat kansalaiset ovat tietoisia tällaisten menettelyiden olemassaolosta ja niiden tarjoamista eduista. Ehdotuksen 10 artiklassa puute yritetään korjata edellyttämällä, että elinkeinonharjoittajat ilmoittavat kuluttajille verkkosivustollaan, sopimusehdoissa tai muissa asiakirjoissa, minkä ADR-elimen piiriin he kuuluvat. Esittelijä katsoo, että tämän aloitteen menestymisen kannalta on keskeisen tärkeää, että kansalaisille tiedotetaan tarkasti ja selkeästi, miten he voivat turvautua vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun. Mietintöluonnoksessa kehotetaan siksi elinkeinonharjoittajia tarjoamaan kyseiset tiedot monissa erilaisissa asiakirjamuodoissa, mutta siinä ei kuitenkaan esitetä etenkään mikroyrityksille ja pk-yrityksille kohtuuttoman raskaita vaatimuksia.

Päätelmät

Mietintöluonnoksessa sovelletaan kolmitasoista lähestymistapaa. Ensinnäkin vaihtoehtoisen riidanratkaisun nykyistä hajanaista kattavuutta parannetaan ottamalla käyttöön kuluttajille suunnattujen ADR-elinten kehittämiseen tarkoitettu vakaa kehys, jolla varmistetaan täysi peittävyys. Toiseksi puututaan siihen, että nykyisin monet kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat eivät tunne ADR-menettelyjä, vaatimalla elinkeinonharjoittajia antamaan riittävästi tietoa vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta verkkosivustollaan ja asiakirjoissaan. Kolmanneksi yhdenmukaistamalla laatuvaatimuksia päästään tilanteeseen, jossa kuluttajat voivat käyttää laadukkaita, puolueettomia, riippumattomia, oikeudenmukaisia ja avoimia ADR-menettelyjä riippumatta siitä, missä he tekevät ostoksiaan unionissa.

[1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0449.
[2] EUVL C 161 E, 31.5.2011.

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA

Malcolm Harbour

Puheenjohtaja

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta

Bryssel

Asia: Lausunto seuraavan lainsäädäntöehdotuksen oikeusperustasta: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (ADR-direktiivi) (COM(2011)0793) – C7‑0454/2011 – 2011/0373(COD))

Arvoisa puheenjohtaja

Pyysitte 16. heinäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellänne työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausunnon, onko asianmukaista lisätä 169 artikla SEUT-sopimuksen 114 artiklan ohella ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta oikeusperustaksi.

Komissio esitti ehdotuksen direktiiviksi kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (COM(2011)0793) SEUT-sopimuksen 114 artiklan perusteella, ja ehdotus toimitettiin parlamentille tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta (IMCO) hyväksyi mietintönsä 10. heinäkuuta 2012. Työjärjestyksen 50 artiklan mukaisessa yhteistyömenettelyssä IMCO-valiokunnan kanssa toimiva oikeudellisten asioiden valiokunta hyväksyi lausuntonsa 19. heinäkuuta 2012.

Parlamentin oikeudellinen yksikkö totesi 13. syyskuuta 2012 päivätyssä muistiossaan, että direktiiviehdotuksen, siten kuin se on IMCO-valiokunnan muuttamana, asianmukainen oikeusperusta on yksinomaan SEUT-sopimuksen 114 artikla.

Taustaa

Ehdotuksen keskeiset osat ovat seuraavat: Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-menettelyitä sovelletaan kaikkiin – sekä kotimaisiin että rajatylittäviin (2 artikla) – riitoihin, jotka kuuluvat ehdotuksen soveltamisalaan (5 artikla). Lisäksi direktiiviehdotuksessa vahvistetaan yleiset periaatteet, joita kaikkien ADR-elinten on noudatettava, kuten soveltuva pätevyys, puolueettomuus, avoimuus, tehokkuus ja tasapuolisuus (6–9 artikla). Kansalliset viranomaiset seuraavat näiden periaatteiden noudattamista (15–17 artikla). Elinkeinonharjoittajien on myös annettava kuluttajille asiaankuuluvat ja täydelliset tiedot käytettävissä olevista asiaankuuluvista ADR-elimistä (10 artikla).

2. IMCO-valiokunnan hyväksymä mietintö

IMCO-valiokunnan hyväksymässä mietinnössä esitetään joukko muutoksia komission ehdotukseen. Tärkeimmät uudet seikat ovat seuraavat:

– Aihe on muotoiltu uudelleen: aihetta koskeva teksti "edistetään sisämarkkinoiden toimintaa ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamista" on korvattu tekstillä "edistetään korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamisen myötä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa" (tark. 52). Vastaava tarkistus on tehty toissijaisuutta koskevaan johdanto-osan kappaleeseen (tark. 51).

– Soveltamisala on määritetty uudelleen elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevien tai heiltä korvauksen saavien ADR-elinten osalta: komission ehdotuksessa nämä elimet on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, mutta IMCO-valiokunnan tekstissä jäsenvaltiot voivat halutessaan sisällyttää ne edellyttäen, että riippumattomuutta ja avoimuutta koskevat vaatimukset täyttyvät (tark. 55).

– Soveltamisalan ulkopuolelle jätetään elinkeinonharjoittajien väliset riidat ja menettelyt, jotka elinkeinonharjoittaja on käynnistänyt kuluttajaa vastaan (tark. 57 ja 58).

– Direktiivissä vahvistetaan yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset (tark. 61).

– Mietinnössä lisätään säännöksiä, joissa täsmennetään mahdollisuutta hyödyntää vaihtoehtoista riidanratkaisua, esimerkiksi annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus sallia, että ADR-elimet joissain tapauksissa kieltäytyvät käsittelemästä tiettyä riitaa kansallisten oikeudellisten määräysten mukaisesti (tark. 81), tai jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus ottaa käyttöön vähimmäisrajat (tark. 82).

– Tekstiin sisältyy säännös kehotuksesta käyttää ADR-menettelyjä (tark. 83).

– Komission ehdotukseen jo sisältyvä puolueettomuuden periaate määritetään siten, että siihen sisältyy myös riippumattomuus, ja lisätään joukko kriteereitä, joilla varmistetaan eturistiriitojen välttäminen (tark. 84).

– Muutoksia on tehty avoimuutta koskeviin säännöksiin (7 artikla, tark. 85–99), tehokkuutta koskeviin säännöksiin (8 artikla, tark. 100–105) ja oikeudenmukaisuutta koskeviin säännöksiin (9 artikla, tark. 106–120).

– Mietinnössä on lisätty vapautta (tark. 121), laillisuutta (tark. 122) ja ADR-menettelyjen vaikutusta määrä- ja vanhentumisaikoihin (tark. 123) koskevia säännöksiä.

3. Kyseiset oikeusperustat

a. Ehdotuksen oikeusperusta

Ehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 114 artiklaan, joka kuuluu seuraavasti:

"114 artikla

1. Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, 26 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi sovelletaan seuraavia määräyksiä. Euroopan parlamentti ja neuvosto toteuttavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi.

2. [...]

3. Komissio perustaa 1 kohdassa tarkoitetut, terveyttä, turvallisuutta, ympäristönsuojelua tai kuluttajansuojaa koskevat ehdotuksensa suojelun korkeaan tasoon ottaen erityisesti huomioon kaiken tieteelliseen tietoon perustuvan uuden kehityksen. Myös Euroopan parlamentti ja neuvosto pyrkivät kumpikin toimivaltansa rajoissa tähän tavoitteeseen."

SEUT-sopimuksen 26 artikla, johon viitataan SEUT-sopimuksen 114 artiklassa, kuuluu seuraavasti:

"1. Unioni hyväksyy perussopimusten asiaa koskevien määräysten mukaisesti toimenpiteet, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat tai varmistaa niiden toiminta.

2. Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perussopimusten määräysten mukaisesti."

b. Oikeusperustaan ehdotettu muutos

IMCO-valiokunta on pyytänyt oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausuntoa siitä, onko asianmukaista lisätä 169 artikla SEUT-sopimuksen 114 artiklan ohella oikeusperustaksi, kun otetaan huomioon, että IMCO-valiokunta on hyväksynyt tarkistuksen (tark. 1), jossa SEUT-sopimuksen 169 artikla lisätään oikeusperustaksi. IMCO-valiokunta viittaa myös toiseen tarkistukseen (tark 2), jossa komission ehdottamaan tekstiin "Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä 'SEUT-sopimus', 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa kyseisen sopimuksen 114 artiklan nojalla" lisätään ilmaus "muun muassa", jolloin virkkeen loppu kuuluu seuraavasti: "muun muassa toimenpiteillä, jotka se toteuttaa kyseisen sopimuksen 114 artiklan nojalla".

SEUT-sopimuksen 169 artikla kuuluu seuraavasti:

"1. Kuluttajien etujen suojaamiseksi ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi unioni myötävaikuttaa kuluttajien terveyden, turvallisuuden ja taloudellisten etujen suojaamiseen sekä edistää kuluttajien oikeutta tiedonsaantiin ja koulutukseen sekä oikeutta järjestäytyä etujensa valvomiseksi.

2. Unioni myötävaikuttaa 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseen:

a) toimenpiteillä, jotka se 114 artiklan nojalla toteuttaa sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä;

b) toimenpiteillä, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden harjoittamaa politiikkaa ja joilla sitä seurataan.

3. Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet.

4. Toimenpiteet, jotka on vahvistettu 3 kohdan mukaisesti, eivät estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden on oltava sopusoinnussa perussopimusten kanssa. Niistä ilmoitetaan komissiolle."

III. Analyysi

Tietyt oikeusperustan valintaan vaikuttavat periaatteet ovat peräisin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Kun otetaan huomioon, että oikeusperustalla on vaikutuksia aineellisoikeudelliseen toimivaltaan ja menettelyyn, asianmukaisen oikeusperustan valinnalla on perustuslaillinen merkitys[1]. SEU-sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaan kukin toimielin toimii sille tällä sopimuksella annettujen toimivaltuuksien rajoissa[2]. Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan "toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö"[3]. Tapauksissa, joissa on useampi oikeusperusta, on otettava huomioon, että jos unionin toimenpiteen tarkastelusta ilmenee, että säädöksellä on kaksi tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai määrääväksi tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen tekijä, on käytettävä yhtä oikeusperustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus edellyttää[4]. Toisaalta, jos säädöksellä on useita samanaikaisia tavoitteita tai se koostuu erottamattomasti yhteen kuuluvista osista, joista yksikään ei ole toissijainen tai välillinen toisiin verrattuna, säädöksen on perustuttava asiaa koskeviin perussopimuksen määräyksiin[5].

1. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla

SEUT-sopimuksen 114 artikla tarjoaa oikeusperustan sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskeville toimenpiteille jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi. Tuomioistuimen tuomiossa, jolla mitätöitiin tupakkamainontadirektiivi[6], todettiin, että senhetkisessä perustamissopimuksen 100 a artiklassa (nykyinen SEUT-sopimuksen 114 artikla) ei anneta "yhteisön lainsäätäjälle yleistoimivaltaa sisämarkkinoista säätämiseksi"[7]. Lisäksi siinä todettiin seuraavaa: "Perustamissopimuksen 100 a artiklan perusteella hyväksytyn toimen tosiasiallisena tarkoituksena on lisäksi oltava sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevien edellytysten parantaminen"[8].

Komissio esittelee vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan direktiiviehdotuksen selkeänä sisämarkkina-aloitteena: se ehdotti vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevia toimenpiteitä "Eurooppa 2020 ‑lippulaiva-aloitteena"[9] aloitteiden "Euroopan digitaalistrategia"[10] ja "sisämarkkinoiden toimenpidepaketti"[11] yhteydessä. Direktiiviehdotuksen johdanto-osan 1 ja 2 kappaleessa mainitaan tavoite parantaa sisämarkkinoiden toimintaa. Erityisesti johdanto-osan 2 kappaleessa todetaan seuraavaa: "Jotta kuluttajat voisivat luottaa sisämarkkinoihin ja saada niistä hyötyä, heillä on oltava käytettävissään yksinkertainen ja edullinen tapa ratkaista riita-asioita, jotka liittyvät tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen". Johdanto-osan 6 kappaleessa tätä ajatusta kehitetään edelleen toteamalla, että "hyvin toimivan vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittäminen Euroopan unionissa on tarpeen kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi sisämarkkinoihin, myös sähköisen kaupankäynnin alalla". Tämä toistetaan 1 artiklassa määriteltäessä direktiivin kohdetta eli direktiivillä "edistetään sisämarkkinoiden toimintaa".

Tämän tavoitteen saavuttamista varten komissio selittää yksilöineensä seuraavat ongelmat: puutteet vaihtoehtoisen riidanratkaisun kattavuudessa, kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien tiedon puute asiasta sekä ADR-menettelyjen vaihteleva laatu[12]. Ehdotetulla toimenpiteellä pyritään ratkaisemaan nämä kysymykset varmistamalla, että kuluttajat voivat viedä kaikki kotimaiset ja valtioiden rajat ylittävät riita-asiat laadukkaan ADR-järjestelmän käsiteltäväksi, että he saavat tietoa toimivaltaisesta ADR-järjestelmästä ja että ADR-elimet noudattavat yleisiä laatuperiaatteita.

On väitetty, että SEUT-sopimuksen 114 artikla ei kata kotimaisiin riitoihin liittyviä ehdotettuja toimenpiteitä. Tämä kysymys otettiin esiin esimerkiksi Saksan liittopäivien perustellussa lausunnossa[13]. Alankomaiden parlamentin ylähuoneen perustellussa lausunnossa otetaan esiin toissijaisuuteen liittyvä ongelma, koska "soveltamisala on tarpeettoman laaja"[14]. Vaikutustenarvioinnissaan komissio toteaa, että rajatylittävissä tapauksissa yksilöityjä ongelmia tuskin käsitellään, ellei niitä käsitellä myös kansallisella tasolla[15], ja ilmoitetaan niiden säästöjen määrä, jotka voidaan saavuttaa kansallisesti[16]. Se myös selittää, että vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevia tämänhetkisiä puutteita ei voida korjata käsittelemättä (kotimaisia) kattavuusongelmia jäsenvaltioissa[17]. Se korostaa, että ilman hyvin toimivaa kansallista vaihtoehtoista riidanratkaisujärjestelmää, johon valtioiden rajat ylittävä riidanratkaisujärjestelmä voi perustua ja ankkuroitua, valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisuun ei saada kehitettyä toimivaa ja tehokasta vaihtoehtoista riidanratkaisujärjestelmää[18].

On todellakin todennäköistä, että järjestelmää, jossa varmistetaan vaihtoehtoisen riidanratkaisun täydellinen kattavuus ja laatukriteerien noudattaminen, ei voida kehittää yksinomaan rajatylittäviä riitoja varten, etenkin jos sen on määrä perustua – kuten on ehdotettu – jäsenvaltioiden nykyiseen vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun. Ehdotettujen toimenpiteiden – kotimaiset ja rajatylittävät riidat mukaan luettuina – perustana voidaan näin ollen käyttää SEUT-sopimuksen 114 artiklaa.

2. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artikla

Nyt on käsiteltävä kysymystä siitä, voidaanko SEUT-sopimuksen 169 artikla lisätä oikeusperustaksi. SEUT-sopimuksen 169 artikla koskee kuluttajansuojaa. Direktiiviehdotuksessa todetaan toistuvasti, että sillä pyritään varmistamaan kuluttajansuoja. Esimerkiksi johdanto-osan 1 kappaleessa viitataan 169 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan tavoitteisiin (niillä myötävaikutetaan "kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen"). Toissijaisuutta koskevassa johdanto-osan 31 kappaleessa direktiivin tavoitteeksi määritetään "edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa takaamalla kuluttajansuojan korkea taso". Kohteen määritelmässä 1 artiklassa todetaan, että direktiivillä edistetään "korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamista". Tarkoittaako tämä kuitenkaan sitä, että SEUT-sopimuksen 169 artikla on sisällytettävä oikeusperustaan?

SEUT-sopimuksen 169 artiklan 1 kohdassa määritetään unionin yleinen periaate ja tavoite "myötävaikuttaa kuluttajien terveyden, turvallisuuden ja taloudellisten etujen suojaamiseen". SEUT-sopimuksen 169 artiklan 2 kohdassa määritetään keinot, joita voidaan käyttää tätä tarkoitusta varten: kyseessä ovat yhdenmukaistamistoimenpiteet, jotka on hyväksytty SEUT-sopimuksen 114 artiklan mukaisesti (SEUT-sopimuksen 169 artiklan 2 kohdan a alakohta) ja toimenpiteet, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden harjoittamaa politiikkaa ja joilla sitä seurataan ja jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen (SEUT-sopimuksen 169 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 3 kohta).

Näin ollen SEUT-sopimuksen 169 artiklan 1 kohdassa määritetään asiaankuuluva tavoite ja siinä ei edellytetä toimenpiteiden hyväksymistä. Toimenpiteitä käsitellään SEUT-sopimuksen 169 artiklan 2 kohdassa. SEUT-sopimuksen 169 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ei kuitenkaan anneta valtuuksia vaan viitataan 114 artiklaan, jossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetaan valtuudet hyväksyä toimenpiteitä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Näin ollen 114 artikla toimii SEUT-sopimuksen 169 artiklan 2 kohdan a alakohdan asemesta mahdollisena oikeusperustana sisämarkkinatoimenpiteitä varten kuluttajien etujen suojaamiseksi. Tämä vahvistetaan SEUT-sopimuksen 114 artiklan 3 kohdassa, jossa komissio velvoitetaan, jos se ehdottaa esimerkiksi kuluttajansuojaa koskevia toimenpiteitä, perustamaan ehdotuksensa "suojelun korkeaan tasoon ottaen erityisesti huomioon kaiken tieteelliseen tietoon perustuvan uuden kehityksen".

Kun on kyse SEUT-sopimuksen 169 artiklan 2 kohdan b alakohdasta sekä SEUT-sopimuksen 169 artiklan 3 kohdasta, näissä säännöksissä mahdollistetaan kuluttajansuojan alalla EU:ssa toimenpiteet, "jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden harjoittamaa politiikkaa ja joilla sitä seurataan". Ehdotuksessa kuitenkin pyritään perustamaan EU:n laajuinen kuluttajien vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely, joka sisältää erityiset laatukriteerit ja lisäseurannan. Tätä ei voida pitää pelkästään jäsenvaltioiden kuluttajansuojapolitiikan tukemisena.

Loppujen lopuksi yleinen käsitys on, että SEUT-sopimuksen 169 artiklaa ei tarvitse sisällyttää johdanto-osan viitteeseen osana oikeusperustaa. Kyseinen artikla ei ole oikeusperusta, joten riittää, että 169 artiklaan viitataan johdanto-osan ensimmäisessä kappaleessa, kuten IMCO-valiokunnan tarkistuksessa 2 ehdotetaan: "Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä 'SEUT-sopimus', 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason toteuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa kyseisen sopimuksen 114 artiklan nojalla."

3. Muu oikeusperusta?

On arvioitava, vaikuttavatko IMCO-valiokunnassa hyväksytyt lisäykset 114 artiklan soveltuvuuteen oikeusperustaksi.

Ensinnäkin IMCO-valiokunnan mietinnössä lisätään laatukriteereitä, jotka perustuvat ADR-periaatteisiin kuten vapauteen ja laillisuuteen. Niillä täydennetään komission ehdottamia laatukriteereitä. Toimenpiteiden päämääränä on edelleen tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa parantaen samalla kuluttajansuojaa.

Toiseksi IMCO-valiokunnan mietintöön sisältyy säännöksiä, joilla vahvistetaan ADR-menettelyjä, esimerkiksi kannustamalla ADR-menettelyjen käyttöön (tark. 83) tai säätämällä ADR-menettelyjen vaikutuksesta määrä- ja vanhentumisaikoihin (tark. 123). Nämä säännökset noudattavat tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21 päivänä toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY vastaavia säännöksiä[19]. Direktiivi 2008/52/EY perustuu perustamissopimuksen 61 artiklan c alakohtaan ja 67 artiklan 5 kohtaan eli aiempiin oikeusperustoihin oikeudelliselle yhteistyölle yksityisoikeudellisissa asioissa. Lissabonin sopimuksen jälkeen tätä koskevassa oikeusperustassa, SEUT-sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan g alakohdassa, viitataan nyt nimenomaisesti vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun.[20]

Jotta SEUT-sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan g alakohtaa voidaan soveltaa, direktiiviehdotuksen tavoitteena on oltava kehittää "oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia" (SEUT-sopimuksen 81 artiklan 1 kohta). Ensiksi on huomattava, että viittauksen "rajatylittäviin vaikutuksiin" johdosta SEUT-sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan g alakohta ei sovellu oikeusperustaksi toimenpiteille, jotka koskevat rajatylittäviä ja kotimaisia riitoja. Toiseksi ei vaikuta mahdolliselta yhdistää SEUT-sopimuksen 114 artiklaa ja SEUT-sopimuksen 81 artiklan 2 kohtaa (joka sisältyy SEUT-sopimuksen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevaan V osastoon) johtuen Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin kannasta tähän osastoon, joka on ilmaistu SEU- ja SEUT-sopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa N:o 21, ja Tanskan kannasta, joka on ilmaistu SEU- ja SEUT-sopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa N:o 22. Lopuksi (ja mikä tärkeintä) ei ole havaittavissa oikeudellisen yhteistyön lisätavoitetta, joka edellyttäisi kahta oikeusperustaa ja joka olisi yhtä tärkeä kuin yhdistetty sisämarkkinoita/kuluttajansuojaa koskeva tavoite. Päin vastoin uusia osa-alueita ehdotetaan, jotta täydennetään komissiolle ehdotettuja toimenpiteitä ja pyritään samaan päämäärään eli tehostamaan sisämarkkinoiden toimintaa parantaen samalla kuluttajansuojaa.

Oikeudellisten asioiden valiokunnan suositus

Oikeudellisten asioiden valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 17. syyskuuta 2012. Tässä kokouksessa se päätti yksimielisesti[21] suositella, että asianmukainen oikeusperusta ehdotukselle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta olisi SEUT-sopimuksen 114 artikla.

Kunnioittavasti

Klaus-Heiner Lehne

[1] Lausunto 2/00, Cartagenan pöytäkirja, Kok. 2001, s. I-9713, 5 kohta; asia C-370/07 komissio v. neuvosto, Kok. 2009, s. I-8917, 46–49 kohta; lausunto 1/08, Palvelukaupan yleissopimus, Kok. 2009, s. I-11129, 110 kohta.
[2] Asia C-403/05, parlamentti v. komissio, Kok. 2007, s. I-9045, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
[3] Katso viimeksi asia C-411/06, komissio v. parlamentti ja neuvosto, Kok. 2009, s. I-7585.
[4] Asia C-42/97, parlamentti v. neuvosto, Kok. 1999, s. I-868, 39–40 kohta; asia C-36/98, Espanja v. neuvosto, Kok. 2001, s. I-779, 59 kohta; asia C-211/01, komissio v. neuvosto, Kok. 2003, s. I-8913, 39 kohta.
[5] Asia C-165/87, komissio v. neuvosto, Kok. 1988, s. 5545, 11 kohta; Asia C-178/03, komissio v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, Kok. 2006, s. I-107, 43–56 kohta.
[6] Asia C-376/98, Saksa v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, [2000] Kok. I-8419.
[7] Asia C-376/98, Saksa v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, [2000] Kok. I-8419, 83 kohta.
[8] Asia C-376/98, Saksa v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, [2000] Kok. I-8419, 84 kohta.
[9] COM(2011)0793, perustelut, s. 3.
[10] Komission 28.6.2010 antama tiedonanto "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti", COM(2010)0245, s. 13.
[11] Komission 13.4.2011 antama tiedonanto "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – 'Yhdessä uuteen kasvuun'" (COM(2011)0206), s. 9.
[12] Ks. komission 29.11.2011 antama tiedonanto "Kuluttajariitojen vaihtoehtoinen riidanratkaisu sisämarkkinoilla", COM(2011)0791, s. 6.
[13] Saksan liittotasavallan liittoneuvoston 24.1.2012 antama perusteltu lausunto, PE480.713v01-00.
[14] Alankomaiden parlamentin ylähuoneen 24.1.2012 antama perusteltu lausunto, PE480.810v01-00.
[15] Komission yksiköiden 29. marraskuuta 2011 antama valmisteluasiakirja "Impact assessment accompanying the document "Proposal for a Directive of the European Parliament and of the Council on Alternative Dispute Resolution for consumer disputes (Directive on consumer ADR) and Proposal for a Regulation of the European Parliament and of the Council on Online Dispute Resolution for consumer disputed (Regulation on consumer ODR)" (SEC(2011)1408), s. 21.
[16] SEC(2011)1408, s. 22.
[17] SEC(2011)1408, p. 24.
[18] SEC(2011)1408, s. 30–31.
[19] EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3; katso direktiivin 5 artikla "Sovittelun käyttäminen" ja 8 artikla "Sovittelun vaikutus määrä- ja vanhentumisaikoihin".
[20] SEUT:n 81 artikla kuuluu seuraavasti:
"1. Unioni kehittää oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia; tämä yhteistyö perustuu tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen. Tähän yhteistyöhön voi kuulua jäsenvaltioiden lakien ja asetusten lähentämistä koskevien toimenpiteiden hyväksymistä.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä toimenpiteitä, joilla pyritään erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sitä edellyttäessä varmistamaan: [...]
g) vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien kehittäminen;"
[21] Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Raffaele Baldassarre (varapuheenjohtaja), Edit Bauer (työjärjestyksen 187 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu (varapuheenjohtaja), Piotr Borys, Françoise Castex (varapuheenjohtaja), Christian Engström, Marielle Gallo, Eva Lichtenberger (esittelijä), Antonio Masip Hidalgo, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner (varapuheenjohtaja), Dagmar Roth-Behrendt, Rebecca Taylor, Alexandra Thein, Axel Voss, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka, Charalampos Angourakis (työjärjestyksen 187 artiklan 2 kohdan mukaisesti).

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.6.2012)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

Esittelijä (*): Cristian Silviu Buşoi

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

LYHYET PERUSTELUT

Vaihtoehtoinen riidanratkaisu on kiinnostava siksi, että unionin kansalaisilla, erityisesti kuluttajilla, on ongelmia oikeussuojan saamisessa oikeudenkäyntien pitkän keston ja kalleuden vuoksi.

Euroopan parlamentti esitti asiasta kantansa 25. lokakuuta 2011 annetussa päätöslauselmassa vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili-, kauppa- ja perheoikeuden alan asioissa (2011/2117 (INI))[1] ja katsoi, että Euroopan unionin tasolla toteutetut lainsäädännölliset toimenpiteet helpottavat vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen soveltamista ja kannustavat luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä turvautumaan niihin, sekä pyysi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen kuluttaja-asioita koskevien vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen käytöstä EU:ssa.

Komission nyt ehdottaman direktiivin tavoitteena on poistaa vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen soveltamisalassa olevat puutteet ja varmistaa, että tuomioistuimien ulkopuolella on olemassa laadukas riidanratkaisumenettely, jolla käsitellään kaikkia kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimusriitoja. Direktiiviehdotuksessa esitetään yleisiä periaatteita, joita kaikkien vaihtoehtoisten ADR‑elimien on noudatettava, kuten soveltuva pätevyys, puolueettomuus, avoimuus, tehokkuus ja tasapuolisuus. Ehdotetaan, että kansalliset viranomaiset valvovat näiden periaatteiden noudattamista. Lisäksi ehdotuksessa vaaditaan, että elinkeinonharjoittajat antavat kuluttajille asiaankuuluvat ja täydelliset tiedot käytettävissä olevista asiaankuuluvista ADR-elimistä

Lausunnon valmistelija suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen osana toimia, joilla pyritään parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa ja vahvistamaan kuluttajien muutoksenhakukeinoja. Valmistelija katsoo kuitenkin, että komission ehdotusta voidaan eräiltä osin parantaa ja esittää parannusehdotuksia tässä lausuntoluonnoksessa. Ne ovat seuraavat:

Kysymys siitä, olisiko vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely tehtävä pakolliseksi elinkeinoharjoittajille erityisesti siten, että elinkeinonharjoittajien on pakko osallistua vaihtoehtoiseen riidanratkaisujärjestelmään tai siten, että vaihtoehtoisen riidanratkaisujärjestelmän tulos sitoo elinkeinonharjoittajaa. Toisaalta väitetään, että pakolliset järjestelmät lisäävät kuluttajien luottamusta, sillä kuluttajat voivat luottaa niihin ongelmatilanteissa. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun pakollisuus herättää kuitenkin myös vakavia ongelmia, jotka liittyvät osapuolten oikeuteen saada oikeussuojaa ja oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla), ja ovat vastoin vaihtoehtoisen riidanratkaisun luonteeseen kuuluvaa vapaaehtoisuutta ja joustavuutta, jotka tekevät siitä hyödyllisen. Siksi valmistelija seuraa linjaa, joka on esitetty tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21. toukokuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/52/EY [2]. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu ei ole pakollista, mutta jäsenvaltioiden on otettava käyttöön kannustimia tai määrättävä seuraamuksia ja tuomioistuimien on annettava konkreettisia tietoja riidanratkaisun käytön edistämiseksi. Mitä tulee vaihtoehtoisen riidanratkaisun tulosten mahdolliseen velvoittavuuteen, osapuolille on ilmoitettava tuloksista ja vaadittava niitä hyväksymään ne.

Direktiiviä ei pitäisi soveltaa elinkeinonharjoittajien kuluttajia vastaan esittämiin valituksiin, sillä vapaaehtoisen riidanratkaisun tarkoituksena on olla kuluttajan muutoksenhaun väline, jolla pyritään poistamaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välinen nykyinen epätasapaino ja helpottamaan kuluttajien mahdollisuutta muutoksenhakuun. Tämä ei selvästikään koske samalla tavalla elinkeinonharjoittajien valituksia.

Jotta ADR-elimille ei esitettäisi epäolennaisia asioita olisi vaadittava, että ennen kuin riita annetaan ADR-elimen käsiteltäväksi, on etsittävä sovintoratkaisua. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava asettaa rajat vaatimuksen vähimmäisarvolle, jotta ei käsiteltäisi asioita, joissa vaateet ovat paljon vähäisemmät kuin ADR-menettelyn tosiasialliset kustannukset.

Yleisesti ADR-menettelyjen periaatteet on esitettävä kattavammin ja täydellisemmin samaan tapaan kuin direktiivissä 2008/52/EY, sovittelijoita koskevissa eurooppalaisissa menettelysäännöissä, tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30. maaliskuuta 1998 komission antamassa suosituksessa[3] ja kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista 4. huhtikuuta 2001 annetussa komission suosituksessa[4]. Sen vuoksi ehdotetaan, että direktiiviin sisällytetään konkreettisia säännöksiä erityisesti riippumattomuutta, oikeudellisuutta ja luottamuksellisuutta koskevista periaatteista.

ADR-menettelyyn osallistuvien luonnollisten henkilöiden kouluttaminen on erityisen tärkeää muun muassa siksi, että voidaan varmistaa luottamus ADR-menettelyihin ja niiden tuloksiin. Komission on huolehdittava koulutuksesta yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

ADR-menettelyt eivät määrä- ja vanhentumisaikoja soveltamalla saisi estää osapuolia käyttämästä tavanomaisia oikeudellisia menettelyjä. Sen vuoksi direktiivissä olisi direktiivin 2008/52/EY (8 artikla) vastaavien säännösten tapaan säädettävä siitä, että vaihtoehtoisella riidanratkaisulla on yleinen rajoitus- ja vanhentumisaikoja koskeva lykkäävä vaikutus.

TARKISTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta kehottaa asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään kertomukseensa seuraavat tarkistukset:

Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(3) Vaihtoehtoinen riidanratkaisu tarjoaa yksinkertaisen, nopean ja edullisen tuomioistuimen ulkopuolisen ratkaisun kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin riita-asioihin. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu ei kuitenkaan ole vielä riittävän kehittynyttä kaikkialla Euroopan unionissa. Jotta kuluttajat voisivat hyödyntää täysimääräisesti vaihtoehtoisen riidanratkaisun tarjoamia mahdollisuuksia, sitä on voitava käyttää kaikentyyppisissä kuluttajariidoissa, ADR-menettelyjen laadun on oltava tasainen, ja kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien on oltava tietoisia näistä menettelyistä. On myös tarpeen, että ADR-elimet käsittelevät valtioiden rajat ylittäviä riita-asioita tehokkaasti.	(3) Vaihtoehtoinen riidanratkaisu tarjoaa yksinkertaisen, nopean ja edullisen tuomioistuimen ulkopuolisen ratkaisun kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin riita-asioihin. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu ei kuitenkaan ole vielä riittävän kehittynyttä kaikkialla Euroopan unionissa. Tällä hetkellä vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ei myöskään ole käytettävissä kaikissa jäsenvaltioissa tai kaikilla yritystoiminnan aloilla, ja niiden laatutaso ja -normit vaihtelevat yhä eri puolilla unionia. Jotta kuluttajat voisivat hyödyntää täysimääräisesti vaihtoehtoisen riidanratkaisun tarjoamia mahdollisuuksia, sitä on voitava käyttää kaikentyyppisissä kuluttajariidoissa, ADR-menettelyjen laadun on oltava tasainen, ja kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien on oltava tietoisia näistä menettelyistä. On myös tarpeen, että ADR-elimet käsittelevät valtioiden rajat ylittäviä riita-asioita tehokkaasti.
Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(3 a) Jäsenvaltiot, joiden kansallinen lainsäädäntö ylittää sovittelua koskevan direktiivin perusvaatimukset, ovat ilmeisesti saavuttaneet hyviä tuloksia edistäessään riitojen ratkaisemista tuomioistuinten ulkopuolella siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Varsinkin Italian, Bulgarian ja Romanian tulokset osoittavat, että sovittelulla voidaan auttaa saavuttamaan sopiva ja nopea tuomioistuimen ulkopuolinen ratkaisu riitoihin käyttämällä osapuolten tarpeiden mukaan laadittuja menettelyjä, joissa otetaan huomioon tarve suojella kuluttajia.
Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(6) Hyvin toimivan vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittäminen Euroopan unionissa on tarpeen kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi sisämarkkinoihin, myös sähköisen kaupankäynnin alalla. Kehittämisessä olisi käytettävä perustana jäsenvaltioiden nykyisiä ADR-menettelyjä ja noudatettava niiden oikeudellisia perinteitä.	(6) Hyvin toimivan vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittäminen Euroopan unionissa on tarpeen kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi sisämarkkinoihin, myös sähköisen kaupankäynnin alalla. Kehittämisessä olisi käytettävä perustana jäsenvaltioiden nykyisiä ADR-menettelyjä ja noudatettava niiden oikeudellisia perinteitä. Vaihtoehtoisten riidanratkaisujen käytön laajentaminen voi osoittautua myös merkittäväksi niissä jäsenvaltioissa, joissa vireillä olevien asioiden käsittely on pahoin ruuhkautunut tuomioistuimissa, jolloin Euroopan unionin kansalaiset eivät saa oikeutta tasapuoliseen ja kohtuullisessa ajassa tapahtuvaan oikeuskäsittelyyn.
Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(7) Tätä direktiiviä pitäisi soveltaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin sopimusriitoihin, jotka liittyvät tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen kaikilla talouden sektoreilla. Näihin olisi sisällyttävä kuluttajien esittämät valitukset elinkeinonharjoittajia kohtaan mutta myös elinkeinonharjoittajien esittämät valitukset kuluttajia kohtaan. Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin, mutta sillä ei pitäisi estää jäsenvaltioita hyväksymästä tai pitämästä voimassa säännöksiä, jotka koskevat menettelyjä tällaisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuimen ulkopuolella.	(7) Tätä direktiiviä pitäisi soveltaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin sopimusriitoihin, jotka liittyvät tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen kaikilla talouden sektoreilla. Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin tai elinkeinonharjoittajien esittämiin valituksiin kuluttajia kohtaan, mutta sillä ei pitäisi estää jäsenvaltioita hyväksymästä tai pitämästä voimassa säännöksiä, jotka koskevat menettelyjä tällaisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuimen ulkopuolella.
Perustelu
Vaihtoehtoisen riidanratkaisun tarkoituksena on olla kuluttajan muutoksenhaun väline, jolla pyritään poistamaan nykyinen epätasapaino elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä. Elinkeinonharjoittajilla on parempi kyky kestää taloudellisia tappioita ja maksaa oikeudellisesta muutoksenhausta, kun taas kuluttajat eivät hakisi muutosta tuomioistuimessa taloudellisten kustannusta takia, jotka saattavat olla korkeammat kuin itse vaateen arvo.
Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(12) Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa sellaisten riidanratkaisuelinten menettelyihin, joissa riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat yksinomaisesti elinkeinonharjoittajan palveluksessa, tai menettelyihin sellaisissa kuluttajavalituksia käsittelevissä järjestelmissä, joiden toiminnasta vastaa elinkeinonharjoittaja. Sitä ei pitäisi soveltaa osapuolten välisiin suoriin neuvotteluihin. Sitä ei myöskään pitäisi soveltaa tuomarin pyrkimyksiin ratkaista riita sitä koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä.	(12) Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa menettelyihin sellaisissa kuluttajavalituksia käsittelevissä järjestelmissä, joiden toiminnasta vastaa elinkeinonharjoittaja. Sitä ei pitäisi soveltaa osapuolten välisiin suoriin neuvotteluihin. Sitä ei myöskään pitäisi soveltaa tuomarin pyrkimyksiin ratkaista riita sitä koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä.
Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 a) Tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21 päivänä toukokuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/52/EYvahvistetaan jo sovittelujärjestelmiä koskevat puitteet, joita sovelletaan erityisesti rajatylittäviin riitoihin Euroopan unionissa mutta joita voidaan soveltaa myös sisäisiin sovittelujärjestelmiin. Tällä direktiivillä täydennetään tätä järjestelmää muiden vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen osalta.
Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(17) Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavia luonnollisia henkilöitä olisi pidettävä puolueettomina vain, jos heitä ei voida painostaa tavalla, joka mahdollisesti vaikuttaisi heidän asenteeseensa riitaa kohtaan. On erityisesti tarpeen varmistaa, ettei tällaista painostusta esiinny, jos vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä rahoittaa jokin riidan osapuolista tai organisaatio, jonka jäsen jokin osapuolista on.	(17) Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavia luonnollisia henkilöitä olisi pidettävä puolueettomina vain, jos heitä ei voida painostaa tavalla, joka mahdollisesti vaikuttaisi heidän asenteeseensa riitaa kohtaan. On erityisesti tarpeen varmistaa, ettei tällaista painostusta esiinny, jos vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä rahoittaa jokin riidan osapuolista tai organisaatio, jonka jäsen jokin osapuolista on. Jotta kaikki eturistiriidat voidaan sulkea pois, vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden olisi ilmoitettava kaikista olosuhteista, jotka voivat vaarantaa heidän riippumattomuutensa tai aiheuttaa eturistiriidan. Jos henkilö on yksinomaisesti sellaisen elinkeinonharjoittajan, ammatillisen yhdistyksen tai elinkeinonharjoittajien järjestön palveluksessa, jonka jäsen hän on, häneen olisi sovellettava erityisvaatimuksia ja viranomaisten olisi valvottava häntä säännöllisesti.
Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(17 a) ADR-järjestelmän onnistumisen ja ADR-menettelyihin liittyvän tarvittavan luottamuksen varmistamisen kannalta on erittäin tärkeää, että riidanratkaisusta vastaavilla luonnollisilla henkilöillä on tarvittava asiantuntemus. Jäsenvaltioiden ja komission on laadittava tätä varten yhteistyössä erityisiä koulutusjärjestelyjä.
Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(17 b) Lainsäädännön lisäksi myös tasapuolisuus ja käytännesäännöt voivat olla ADR-elinten tekemien ratkaisujen ja ADR-menettelyjen tulosten perustana. Tämä joustavuus ei kuitenkaan saisi johtaa kuluttajansuojan heikentymiseen verrattuna kuluttajansuojaan, joka kuluttajille taattaisiin, kun tuomioistuimet soveltavat lainsäädäntöä. Siksi tässä direktiivissä on säädettävä ADR‑menettelyihin sovellettavasta laillisuusperiaatteesta, jota noudatetaan, kun ADR-elin antaa kuluttajaa sitovan ratkaisun ja myös sellaisissa luonnollisten henkilöiden toteuttamissa vaihtoehtoisissa riidanratkaisuissa, jotka ovat yksinomaisesti sellaisen elinkeinonharjoittajan taikka ammatillisen yhdistyksen tai elinkeinonharjoittajien järjestön palveluksessa, jonka jäsen elinkeinonharjoittaja on. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava, ettei kuluttajalta viedä suojaa, joka hänelle taataan sen valtion lainsäädännön pakottavissa säännöksissä, jossa kyseinen elin toimii. Valtioiden rajat ylittävissä riita-asioissa jäsenvaltioiden olisi varmistettava, ettei kuluttajalta viedä sitä suojaa, joka hänelle taataan sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 6 artiklan¹ mukaisesti sen jäsenvaltion lainsäädännön pakottavissa säännöksissä, jossa kuluttajan vakituinen asuinpaikka sijaitsee.
	_____________
	EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.
Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 19 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(19) ADR-menettelyjen olisi oltava tehokkaita. Niiden olisi tarjottava yksinkertainen ja nopea menettely, jonka kesto yleisesti on enintään 90 päivää. ADR-elimen pitäisi pystyä pidentämään tätä määräaikaa, jos käsiteltävänä olevan riita-asian monimutkaisuus sitä edellyttää.	(19) ADR-menettelyjen olisi oltava tehokkaita. Niiden olisi tarjottava yksinkertainen ja nopea menettely, jonka kesto yleisesti on enintään 90 päivää päivästä, jolloin osapuolille ilmoitettiin valituksen esittämisestä. ADR-elimen olisi ADR-menettelyn toteuttamisen edellyttämät asiakirjat saatuaan ilmoitettava valituksesta osapuolille. ADR-elimen pitäisi pystyä pidentämään tätä määräaikaa monimutkaisten tai erittäin teknisten riita-asioiden tapauksessa. Osapuolille on ilmoitettava määrärajan mahdollisesta pidentämisestä sekä riidan ratkaisun arvioidusta odotettavissa olevasta kestosta.
Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 20 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(20 a) ADR-elinten tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeen säätää siitä, että ne käsittelevät vain merkityksellisiä asioita. Siksi olisi vaadittava, että kuluttajat pyrkivät saavuttamaan elinkeinonharjoittajan kanssa sovintoratkaisun riita-asiassa ennen sen antamista ADR-elimen käsiteltäväksi. Tällaiset sisäiset valitustenkäsittelyjärjestelmät voivat olla tehokas keino kuluttajariitojen ratkaisemiseksi varhaisessa vaiheessa. Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön sisäisiä valitustenkäsittelymenettelyjä koskevia kansallisia säännöksiä. Niiden olisi myös voitava antaa ADR‑elimille mahdollisuus vaatia todisteita siitä, että sovintoratkaisuun on pyritty, ja päättää jättää valitus käsittelemättä, jos kuluttaja ei toimita kyseisiä todisteita. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava asettaa rajat vaatimuksen vähimmäisarvolle, jotta ei käsiteltäisi asioita, joissa vaateet ovat paljon vähäisemmät kuin ADR‑menettelyn tosiasialliset kustannukset.
Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(21 a) Tunnustetun vapausperiaatteen noudattamista varten ADR-menettelyjen ei pitäisi sitoa osapuolia, jollei heille ole ilmoitettu ennen menettelyjen käynnistämistä saavutettavan ratkaisun sitovuudesta ja jolleivät ne ole ilmoittaneet avoimesti suostuvansa tähän. Silloin, kun kansallisissa säännöissä määrätään, että ratkaisut ovat elinkeinonharjoittajia sitovia, ainoastaan kuluttaja olisi velvoitettava nimenomaisesti antamaan sille hyväksyntänsä.
Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(21 b) Luottamuksellisuus ADR‑menettelyissä on tärkeää, ja tässä direktiivissä olisi näin ollen säädettävä, että riita-asian oikeudenkäyntimenettelyä koskevien sääntöjen on oltava vähimmäistasolla yhteensopivat siihen nähden, miten ADR‑menettelyjen luottamuksellisuus turvataan mahdollisessa myöhemmässä siviili- ja kauppaoikeudellista asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä tai välimiesmenettelyssä.
Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(21 c) Jotta osapuolia rohkaistaisiin käyttämään vaihtoehtoista riidanratkaisua, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaihtoehtoisen riidanratkaisun säännöt määrä- ja vanhentumisajoista eivät estä osapuolia viemästä asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi tai välimiesmenettelyyn, jos osapuolten yritykset saavuttaa ratkaisu vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn avulla epäonnistuvat. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tämän toteutuminen, vaikka tällä direktiivillä ei yhdenmukaisteta kansallisia määrä- ja vanhentumisaikoja koskevia sääntöjä. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden esimerkiksi liikennelainsäädännön alalla täytäntöönpanemissa kansainvälisissä sopimuksissa säädettyihin määrä- ja vanhentumisaikoja koskeviin sääntöihin.
Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 23 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(23) Tässä direktiivissä ei säädetä, että elinkeinonharjoittajien osallistuminen ADR-menettelyyn olisi pakollista tai että tällaisten menettelyjen ratkaisu sitoisi elinkeinonharjoittajaa, jos kuluttaja on tehnyt valituksen tätä kohtaan. Direktiivillä ei kuitenkaan rajoiteta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joilla tehdään elinkeinonharjoittajien osallistuminen tällaisiin menettelyihin pakolliseksi tai niiden ratkaisu sitovaksi elinkeinonharjoittajien kannalta, edellyttäen että tällaisella lainsäädännöllä ei estetä osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätään.	(23) Tässä direktiivissä ei säädetä, että elinkeinonharjoittajien osallistuminen ADR-menettelyyn olisi pakollista tai että tällaisten menettelyjen ratkaisu sitoisi elinkeinonharjoittajaa, jos kuluttaja on tehnyt valituksen tätä kohtaan. Elinkeinonharjoittajia on kuitenkin kannustettava mahdollisuuksien mukaan osallistumaan ADR-menettelyihin, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajilla on mahdollisuus turvautua muutoksenhakuun ja että heidän ei ole pakko luopua valituksistaan. Direktiivillä ei näin ollen rajoiteta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joilla tehdään elinkeinonharjoittajien osallistuminen tällaisiin menettelyihin pakolliseksi, joilla elinkeinonharjoittajiin sovelletaan kannustimia tai seuraamuksia tai joilla menettelyjen ratkaisu tehdään sitovaksi elinkeinonharjoittajien kannalta, edellyttäen että tällaisella lainsäädännöllä ei estetä osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätään.
Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(26 a) ADR-menettelyjen kattavuuden parantamiseksi koko unionissa olisi kannustettava perustamaan yleiseurooppalaisia ADR-elimiä. Tässä direktiivissä ADR-elin olisi katsottava yleiseurooppalaiseksi, jos se on kahden tai useamman jäsenvaltion yhteinen elin tai jos sen on perustanut eurooppalainen kattojärjestö. Tällaisia elimiä voitaisiin perustaa EU:n lainsäädännön perusteella esimerkiksi eurooppalaisten taloudellisten etuyhtymien muodossa.
Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(27) Sen varmistamiseksi, että ADR-elimet toimivat moitteettomasti ja tehokkaasti, niitä pitäisi seurata tiiviisti. Komission ja tämän direktiivin mukaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava ja päivitettävä luettelo tämän direktiivin mukaisista vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä. Myös muiden tahojen, kuten vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten, kuluttajajärjestöjen, elinkeinonharjoittajien järjestöjen ja Euroopan kuluttajakeskusten verkoston, olisi julkaistava tämä luettelo. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava säännöllisesti raportteja ADR‑elinten kehittymisestä ja toiminnasta. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tiedot, joiden perusteella raportit olisi laadittava. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä toimittamaan nämä tiedot yhdenmukaisen menetelmän käyttämisestä kuluttajavalitusten ja kuluttajatiedustelujen luokittelussa ja ilmoittamisessa annetun komission suosituksen 2010/304/EU mukaisesti.	(27) Sen varmistamiseksi, että ADR-elimet toimivat moitteettomasti ja tehokkaasti, niitä pitäisi seurata tiiviisti. Jäsenvaltioiden olisi osoitettava tätä varten toimivaltainen viranomainen. Alakohtaisen vaihtoehtoisen riidanratkaisun tapauksessa saattaa olla vaikeaa antaa seurantatehtävät yhdelle ainoalle viranomaiselle. Silloin jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä toimivaltainen viranomainen kullekin alalle. Komission ja tämän direktiivin mukaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava ja päivitettävä luettelo tämän direktiivin mukaisista vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että myös vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet, kuluttajajärjestöt, elinkeinonharjoittajien järjestöt ja Euroopan kuluttajakeskusten verkosto julkaisevat tämän luettelon. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava säännöllisesti raportteja ADR‑elinten kehittymisestä ja toiminnasta. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tiedot, joiden perusteella raportit olisi laadittava. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä toimittamaan nämä tiedot yhdenmukaisen menetelmän käyttämisestä kuluttajavalitusten ja kuluttajatiedustelujen luokittelussa ja ilmoittamisessa annetun komission suosituksen 2010/304/EU mukaisesti.
Tarkistus 18 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Tällä direktiivillä edistetään sisämarkkinoiden toimintaa ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamista varmistamalla, että kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien väliset riidat voidaan toimittaa sellaisten elinten käsiteltäväksi, jotka tarjoavat puolueettomia, avoimia, tehokkaita ja oikeudenmukaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä.	Tällä direktiivillä edistetään sisämarkkinoiden toimintaa ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamista varmistamalla, että kuluttajat voivat saattaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien väliset riidat sellaisten elinten käsiteltäväksi, jotka tarjoavat puolueettomia, toiminnallisesti riippumattomia, avoimia, tehokkaita ja oikeudenmukaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä.
Perustelu
Vaihtoehtoisen riidanratkaisun tarkoituksena on olla kuluttajan muutoksenhaun väline, jolla pyritään poistamaan nykyinen epätasapaino elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä. Elinkeinonharjoittajilla on parempi kyky kestää taloudellisia tappioita ja maksaa oikeudellisesta muutoksenhausta, kun taas kuluttajat eivät hakisi muutosta tuomioistuimessa taloudellisten kustannusta takia, jotka saattavat olla korkeammat kuin itse vaateen arvo.
Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Tätä direktiiviä sovelletaan unioniin sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan unionissa asuvalle kuluttajalle myymiin tavaroihin tai tarjoamiin palveluihin liittyvissä sopimusriidoissa tuomioistuimen ulkopuolisiin riidanratkaisumenettelyihin, joista vastaa riidanratkaisuelin, joka ehdottaa ratkaisua tai määrää ratkaisun tai saattaa osapuolet yhteen helpottaakseen sopuratkaisun löytämistä, jäljempänä 'vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt tai ADR‑menettelyt'.	1. Tätä direktiiviä sovelletaan unioniin sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan unionissa asuvalle kuluttajalle myymiin tavaroihin tai tarjoamiin palveluihin liittyvissä sopimusriidoissa tuomioistuimen ulkopuolisiin riidanratkaisumenettelyihin, joista vastaa ADR-elin.
Perustelu
Vaihtoehtoisen riidanratkaisun määritelmä olisi vahvistettava selvästi 4 artiklan määritelmissä.
Tarkistus 20 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) sellaisten riidanratkaisuelinten menettelyihin, joissa riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat yksinomaisesti elinkeinonharjoittajan palveluksessa	Poistetaan.
Perustelu
Jotkin sisäiset ADR-järjestelmät toimivat hyvin, kuluttajat tuntevat ne ja näyttävät olevan tyytyväisiä niiden toimintaan ja tuloksiin. Niin kauan kuin näissä sisäisissä järjestelmissä noudatetaan samoja laatukriteereitä, eli puolueettomuutta, avoimuutta, tehokkuutta ja tasapuolisuutta, sisäisten järjestelmien ja kolmansien osapuolten välillä ei saisi olla minkäänlaista syrjintää.
Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(d a) elinkeinonharjoittajien kuluttajia kohtaan esittämiin valituksiin.
Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – d a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(d a) 'vaihtoehtoisella riidanratkaisumenettelyllä' menettelyä, jossa osapuolet pyrkivät ratkaisemaan riita-asiansa tuomioistuimen ulkopuolella käyttämällä riidanratkaisuelintä, joka ehdottaa ratkaisua tai määrää ratkaisun tai tuo osapuolet yhteen sovintoratkaisun saavuttamiseksi
Perustelu
Selvennys, jota direktiivin aiheen ja soveltamisalan selkeä määrittely edellyttää.
Tarkistus 23 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – f alakohta – 2 luetelmakohta
Komission teksti	Tarkistus
paikkaan, jossa oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä harjoittaa vaihtoehtoista riidanratkaisutoimintaa tai jossa niillä on sääntömääräinen kotipaikka, jos elimen toiminnasta vastaa oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä	paikkaan, jossa oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä, myös 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kollegiaalinen elin, harjoittaa vaihtoehtoista riidanratkaisutoimintaa tai jossa niillä on sääntömääräinen kotipaikka, jos elimen toiminnasta vastaa oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä
Tarkistus 24 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) ADR-elimillä on verkkosivusto, jonka kautta osapuolet voivat tehdä valituksen verkossa	(a) ADR-elimet ylläpitävät verkkosivustoa, jonka kautta osapuolet voivat saada tietoa ADR-menettelyistä ja tehdä valituksen verkossa, ja että verkkosivustolta on yhteys verkkovälitteisen vaihtoehtoisen riidanratkaisun foorumiin [kuluttajariitojen verkkovälitteisestä vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta] [...] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [...]/2012 mukaisesti
Tarkistus 25 Ehdotus direktiiviksi 5 a artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	5 a artikla
	ADR-menettelyjen käyttö

	1. Tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, voi tarvittaessa ja otettuaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat kehottaa osapuolia käyttämään vaihtoehtoista riidanratkaisua. Tuomioistuin voi myös kehottaa osapuolia osallistumaan ADR-menettelyn käyttöä koskevaan tiedotustilaisuuteen, jos tällaisia tilaisuuksia järjestetään ja niihin osallistuminen on vaivatonta, ja antamaan osapuolille tietoa kuluttajariitojen verkkovälitteisestä vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (ODR‑asetus) [Office of Publications insert date of adoption] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [Office of Publications insert reference number] mukaisesti perustetusta ODR-foorumista.
	2. Tämä direktiivi ei vaikuta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiseen, jonka mukaan vaihtoehtoisen riidanratkaisun käyttö on pakollista tai sovitteluun liittyy erilaisia kannustimia, tai jos vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta kieltäydytään, seuraamuksia joko ennen oikeudenkäyntiä tai sen aikana, edellyttäen, että tällainen lainsäädäntö ei estä riidan osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Tarkistus 26 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – otsikko ja 1 – 1 e kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
Asiantuntemus ja puolueettomuus	Asiantuntemus, riippumattomuus ja puolueettomuus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavilla luonnollisilla henkilöillä on tarvittava asiantuntemus ja että he ovat puolueettomia. Tämä taataan varmistamalla, että	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavilla luonnollisilla henkilöillä on tarvittava asiantuntemus ja että he ovat toimintansa osalta riippumattomia ja puolueettomia. Tämä taataan varmistamalla, että
(a) heillä on tarvittavat tiedot, taidot ja kokemus vaihtoehtoisen riidanratkaisun alalla	(a) heillä on tarvittavat tiedot ja taidot vaihtoehtoisen riidanratkaisun tai kuluttajariitojen tuomioistuinratkaisun alalla sekä lainsäädännön tuntemus
(b) heitä ei voida erottaa tehtävistään ilman perusteltua syytä	(b) heidät nimitetään määräajaksi, eikä heitä voida erottaa tehtävistään ilman perusteltua syytä
(c) heillä ei ole riidan kumpaankaan osapuoleen suhdetta, joka aiheuttaisi eturistiriidan.	(c) heillä ei ole riidan kumpaankaan osapuoleen suhdetta, joka aiheuttaisi eturistiriidan.
	1 a. Edellä 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden saatavilla on erityisiä koulutusohjelmia. Komissio avustaa jäsenvaltioita kehittämään tällaisia koulutusohjelmia ja laadunohjausmekanismeja.
	1 b. Edellä 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ilmoittavat olosuhteista, jotka saattavat haitata tai joiden voidaan katsoa haittaavan heidän riippumattomuuttaan tai aiheuttaa eturistiriitoja.
	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niissä olosuhteissa kyseinen henkilö suostuu toimimaan tai jatkamaan toimintaa ainoastaan, jos osapuolet nimenomaisesti sen hyväksyvät, ja jos henkilö on varma, että hän kykenee toimimaan ADR-menettelyssä täysin riippumattomasti niin, että voidaan varmistaa täydellinen puolueettomuus.
	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velvoite tämän kohdan mukaiseen tietojen antamiseen jatkuu koko ADR-menettelyn ajan.
	1 c. Kun vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat riippumattomia kolmansia osapuolia, 1 b kohdan mukaisesti ilmoitettaviin tietoihin sisältyvät:
	(a) tiedot henkilö- tai liiketoimintasuhteista yhteen tai useampaan osapuolista kolmen edellisen vuoden ajalta ennen viran vastaanottamista
	(b) tiedot vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn tulokseen liittyvistä taloudellisista tai muista suorista tai epäsuorista eduista
	(c) tieto siitä, onko kyseinen henkilö toiminut viran vastaanottamista edeltävän kolmen vuoden aikana yhden tai useamman osapuolen hyväksi taikka sellaisen ammatillisen yhdistyksen tai elinkeinonharjoittajien järjestön hyväksi, jonka jäsen joku osapuolista on, jossakin muussa tarkoituksessa kuin vaihtoehtoisen riidanratkaisun edistämiseksi, tai toiminut jonkun muun tällaisen järjestön jäsenen hyväksi.
	1 d. Edellä 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt, jotka ovat yksinomaisesti elinkeinonharjoittajan tai sellaisen ammatillisen yhdistyksen tai elinkeinonharjoittajien järjestön palveluksessa, jonka jäsen elinkeinonharjoittaja on, kuuluvat kollegiaaliseen elimeen, jossa kuluttajajärjestöjen edustajia ja elinkeinonharjoittajan tai tarvittaessa ammatillisen yhdistyksen tai elinkeinonharjoittajien järjestön etuja puolustavia edustajia on lukumäärältään yhtä monta, paitsi jos he täyttävät 1 kohdan e alakohdan vaatimukset.
	1 e. Jos vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat yksinomaisesti elinkeinonharjoittajan tai sellaisen ammatillisen yhdistyksen tai elinkeinonharjoittajien järjestön palveluksessa, jonka jäsen elinkeinonharjoittaja on, eivätkä he kuulu 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun kollegiaaliseen elimeen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että he täyttävät seuraavat vaatimukset:
	(a) heidät on nimitetty riittävän pitkäksi ajaksi, jotta voidaan varmistaa heidän riippumattomuutensa
	(b) he eivät saa ottaa suoraan tai epäsuorasti vastaan toimintaohjeita elinkeinonharjoittajalta
	(c) heidän palkkansa on täysin riippumaton ADR-menettelyn tuloksista
	(d) heidän toiminnallinen riippumattomuutensa taataan elinkeinonharjoittajan tai tarvittaessa ammatillisen yhdistyksen tai elinkeinonharjoittajien järjestön talousarvioon nähden erillisillä erityismäärärahoilla, joiden tarkoituksena on varmistaa ADR-menettelyjen tehokkuus.
Tarkistus 27 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-elimet asettavat julkisesti saataville verkkosivustolleen ja painetussa muodossa toimitiloissaan seuraavat tiedot:	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ADR-elimet asettavat julkisesti saataville verkkosivustolleen ja pyydettäessä painetussa muodossa toimitiloissaan selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä seuraavat tiedot:
Tarkistus 28 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt, heidän nimitysmenetelmänsä ja toimikauden pituus	(a) luettelo vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavista luonnollisista henkilöistä ja heidän ansioluettelonsa, mukaan luettuna heidän asiantuntemuksensa alat, heidän nimitysmenetelmänsä ja heidän toimikautensa pituus
Tarkistus 29 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(d) riitatyypit, joita elin on toimivaltainen käsittelemään	(d) riitatyypit, joita elin on toimivaltainen käsittelemään, soveltuvissa tapauksissa myös vaateen vähimmäisarvo
Tarkistus 30 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – i alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(i) mahdolliset kustannukset osapuolille	(i) mahdolliset kustannukset osapuolille, mukaan luettuna säännöt kustannusten jakamisesta menettelyn päättyessä
Tarkistus 31 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta – k a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(k a) seuraamukset noudattamatta jättämisestä tapauksissa, joissa ratkaisu on osapuolia sitova.
Tarkistus 32 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet asettavat julkisesti saataville verkkosivustolleen ja painetussa muodossa toimitiloissaan vuotuiset toimintaraportit. Näihin raportteihin on sisällyttävä seuraavat tiedot kotimaisista ja valtioiden rajat ylittävistä riita-asioista:	2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet asettavat julkisesti saataville verkkosivustolleen ja pyydettäessä painetussa muodossa toimitiloissaan vuotuiset toimintaraportit. Näihin raportteihin on sisällyttävä seuraavat tiedot kotimaisista ja valtioiden rajat ylittävistä riita-asioista:
Tarkistus 33 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(b) toistuvat ongelmat, jotka johtivat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin	(b) toistuvat ongelmat, jotka johtivat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin sekä mahdolliset suositukset siitä, kuinka samankaltaiset ongelmat voidaan välttää tai ratkaista tulevaisuudessa
Tarkistus 34 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – e alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(e) vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tulosten noudattamisaste, jos tiedossa	(e) vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tulosten noudattamisaste
Tarkistus 35 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely on helposti molempien osapuolten saatavilla riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat	(a) vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely on käytettävissä ja saatavilla niin verkossa kuin sen ulkopuolella riippumatta siitä, missä osapuolet sijaitsevat
Tarkistus 36 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(b a) vain kuluttajat voivat käynnistää ADR‑menettelyn
Perustelu
ADR-menettelyjen tarkoituksena on varmistaa oikeussuojakeinojen parempi saatavuus heikommassa asemassa oleville osapuolille, jotka ovat usein kuluttajia, tarjoamalla heille mahdollisuus käynnistää muutoksenhakumenettely. Elinkeinonharjoittajien ei pitäisi voida käyttää ADR-menettelyjä kuluttajia vastaan velan perimiseen.
Tarkistus 37 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – c a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(c a) valituksen vastaanottaneen ADR‑elimen on ilmoitettava riita-asiasta osapuolille heti, kun se on saanut kaikki valitukseen liittyvät asianomaiset tiedot sisältävät asiakirjat
Tarkistus 38 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(d) riita-asia ratkaistaan 90 päivän kuluessa siitä, kun vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin on vastaanottanut valituksen; monimutkaisten riita-asioiden tapauksessa vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin voi pidentää tätä määräaikaa	(d) riita-asia ratkaistaan 90 päivän kuluessa päivästä, jolloin osapuolille ilmoitettiin valituksen esittämisestä; monimutkaisissa tai erittäin teknisissä riita-asioissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin voi pidentää tätä määräaikaa; osapuolille on ilmoitettava määrärajan mahdollisesta pidentämisestä sekä riidan ratkaisun arvioidusta odotettavissa olevasta kestosta
Tarkistus 39 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 a. ADR-menettelyjen tehokkuuden turvaamiseksi jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kuluttajia vaaditaan pyrkimään riita-asian sovintoratkaisuun suoraan elinkeinonharjoittajan kanssa ennen asian antamista ADR-elimen käsiteltäväksi. Jäsenvaltiot voivat antaa ADR-elimille mahdollisuuden vaatia todisteita siitä, että tähän on pyritty, ja päättää jättää valituksen käsittelemättä, jos kuluttaja ei toimita kyseisiä todisteita.
Perustelu
ADR-elimien liiallisen rasituksen välttämiseksi ainoastaan merkittävät asiat olisi tuotava vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun. Siksi on tarpeen rajoittaa käsiteltäväksi otettavia tapauksia vaatimalla kuluttajia ensin pyrkimään ongelman ratkaisemiseen elinkeinonharjoittajan kanssa ja vasta tämän epäonnistuttua käyttämään ADR-menettelyä.
Tarkistus 40 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 b kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 b. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa riita-asian käsiteltäväksi ottamista vaihtoehtoisessa riidanratkaisussa asettamalla rajat vaatimuksen vähimmäisarvolle ottaen huomioon, onko vaateen arvo paljon vähäisempi kuin ADR-menettelyn tosiasialliset kustannukset.
Perustelu
Jäsenvaltioiden saattaa olla syytä asettaa vähimmäisrajat vaatimuksen arvolle, jotta voidaan välttää perusteettomien tapausten tuominen ADR-menettelyyn.
Tarkistus 41 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta – -a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(-a) osapuolet voivat missä tahansa vaiheessa vetäytyä menettelystä, jos ne ovat tyytymättömiä menettelyn tuloksiin tai toimintaan; niille on ilmoitettava tästä oikeudesta ennen menettelyn käynnistymistä; jos kansallisissa säännöissä määrätään, että elinkeinonharjoittajan osallistuminen ADR-menettelyihin on pakollista, tätä säännöstä sovelletaan ainoastaan kuluttajaan.
Tarkistus 42 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(a) osapuolilla on mahdollisuus ilmaista näkökantansa ja kuulla toisen osapuolen esittämät väitteet ja tosiseikat sekä mahdollisten asiantuntijoiden lausunnot	(a) osapuolilla on mahdollisuus ilmaista näkökantansa ja saada toisen osapuolen esittämät väitteet ja tosiseikat sekä mahdolliset asiantuntijoiden antamat lausunnot ja mielipiteet ja mahdollisuus esittää niistä huomautuksia
Perustelu
On tarpeen selventää, että kaikkia menettelyjä ei käydä henkilökohtaisesti, vaan ne saatetaan käynnistää kokonaan tai osittain kirjallisesti. Osapuolilla olisi oltava oikeus esittää huomautuksia toisen osapuolen esittämistä väitteistä ja tosiseikoista, myös mahdollisen asiantuntijan antamista lausunnoista tai mielipiteistä.
Tarkistus 43 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vapauden periaatetta noudatetaan vaatimalla, että
	(a) kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan sopimus valitusten tekemisestä vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle ei saa sitoa kuluttajaa, jos se on tehty ennen riidan syntymistä ja jos se johtaa siihen, että kuluttaja menettää oikeutensa nostaa kanne tuomioistuimessa riidan ratkaisemiseksi;
	(b) ADR-menettelyjen tulos ei saa millään tavalla olla osapuolia sitova, ellei niille ole ennen menettelyn käynnistymistä tiedotettu tuloksen sitovasta luonteesta ja elleivät osapuolet nimenomaisesti anna sille hyväksyntäänsä. Mikäli kansallisissa säännöissä määrätään, että ratkaisut ovat elinkeinonharjoittajia sitovia, nimenomainen suostumus on pyydettävä ainoastaan kuluttajalta.
Tarkistus 44 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 b kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 b. Kun luodaan ADR-menettelyjä, joissa riita pyritään ratkaisemaan ehdottamalla ratkaisua, jäsenvaltiot voivat täsmentää, että tällaisten ADR-menettelyjen ehdotetut ratkaisut ovat elinkeinonharjoittajia sitovia, jos kuluttaja valitsee ne.
	Tällaisissa tapauksissa 9 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan kuluttajaan.
Perustelu
Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus jatkaa ADR-menettelyjä tai panna täytäntöön uusia ADR-menettelyjä, jolloin niiden yhteydessä tehty päätös sitoo elinkeinonharjoittajaa, jos kuluttaja hyväksyy menettelyn tuloksen.
Tarkistus 45 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta – a alakohta – i a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(i a) osallistuminen menettelyyn ei sulje pois mahdollisuutta hakea muutosta tavanomaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä
Tarkistus 46 Ehdotus direktiiviksi 9 a artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	9 a artikla
	ADR-päätösten laillisuus
	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisen ADR-menettelyn tulos, jossa riita pyritään ratkaisemaan määräämällä kuluttajalle ratkaisu – myös jos riidanratkaisumenettelyn toteuttajina ovat 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut luonnolliset henkilöt – ei johda siihen, että kuluttaja jää ilman suojaa, joka hänelle taataan ADR-elimen sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännön pakottavissa säännöksissä.
	2. Kun on kyseessä rajatylittävä kuluttajariita, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisen ADR‑menettelyn tulos, jossa riita pyritään ratkaisemaan määräämällä kuluttajalle ratkaisu – myös jos riidanratkaisumenettelyn toteuttajina ovat 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut luonnolliset henkilöt – ei johda siihen, että kuluttaja jää ilman suojaa, joka hänelle kuuluu tavanomaisen asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön sellaisten säädösten nojalla, joista ei voida sopimuksin poiketa, tapauksissa, joista säädetään sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I)¹ 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/20081 6 artiklassa.
	3. ADR-menettelyssä, jossa riita pyritään ratkaisemaan ehdottamalla ratkaisua, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tasapuolisuus ja itsesääntelyyn tarkoitetut käytännesäännöt tai suuntaviivat voivat olla ehdotetun ratkaisun perustana siten, että samalla otetaan huomioon sovellettava laki.
	______________
	EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.
Tarkistus 47 Ehdotus direktiiviksi 9 b artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	9 b artikla
	ADR-menettelyjen luottamuksellisuus
	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava – elleivät osapuolet toisin sovi – että ADR‑elimiä tai riidanratkaisusta vastaavia luonnollisia henkilöitä ei pakoteta antamaan todistajanlausuntoja ADR‑menettelystä ilmenevistä tai siihen liittyvistä tiedoista siviili- tai kauppaoikeudellista asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä tai välimiesmenettelyssä, paitsi
	(a) jos se on tarpeellista kyseessä olevan jäsenvaltion julkiseen politiikkaan liittyvien pakollisten näkökohtien vuoksi erityisesti siinä tapauksessa, että on taattava lasten edun suojelu tai estettävä ihmisten fyysisen tai henkisen koskemattomuuden loukkaaminen
	(b) jos ADR-menettelyn tuloksen paljastaminen on tarpeen kyseisen tuloksen täytäntöönpanoa tai noudattamista varten.
	2. Edellä oleva 1 kohta ei estä jäsenvaltioita säätämästä tiukempia toimenpiteitä ADR‑menettelyn luottamuksellisuuden suojaamiseksi.
Tarkistus 48 Ehdotus direktiiviksi 9 c artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	9 c artikla
	ADR-menettelyjen vaikutus määrä- ja vanhentumisaikoihin
	1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ADR-menettelyn aikana tapahtuva määrä- tai vanhentumisaikojen umpeutuminen ei estä niitä osapuolia, jotka ovat valinneet ADR-menettelyn riidan ratkaisukeinoksi, panemasta myöhemmin vireille kyseiseen riita-asiaan liittyvää oikeudenkäyntiä tai välimiesmenettelyä.
	2. Edellä oleva 1 kohta ei vaikuta sellaisissa kansainvälisissä sopimuksissa, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat, oleviin määrä- tai vanhentumisaikoja koskeviin määräyksiin.
Perustelu
ADR-menettelyn käyttö ei saisi estää käyttämästä tavallisia oikeudenkäyntimenettelyjä.
Tarkistus 49 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet elinkeinonharjoittajat tiedottavat kuluttajille ADR-elimistä, joiden soveltamisalaan ne kuuluvat ja jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään niiden ja kuluttajien välisiä mahdollisia riita-asioita. Tällaisiin tietoihin on sisällyttävä asianomaisten ADR-elinten verkkosivustojen osoitteet, ja tiedoissa on täsmennettävä, sitoutuuko elinkeinonharjoittaja käyttämään näitä elimiä riita-asioiden ratkaisuun kuluttajien kanssa.	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet elinkeinonharjoittajat tiedottavat kuluttajille ADR-elimistä, joita ne sitoutuvat käyttämään niiden ja kuluttajien välisten mahdollisten riita-asioiden ratkaisemiseksi. Tällaisiin tietoihin on sisällyttävä asianomaisten ADR-elinten verkkosivustojen osoitteet.
Tarkistus 50 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä helposti, suoraan, näkyvästi ja pysyvästi saatavilla olevalla tavalla elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, jos sillä on sellainen, elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen liittyvän sopimuksen yleisissä ehdoissa ja tällaisiin sopimuksiin liittyvissä laskuissa ja kuiteissa. Tiedoissa on täsmennettävä, miten asianomaisesta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä ja sen käyttöä koskevista edellytyksistä saa lisätietoa.	2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä ymmärrettävästi, selkeästi ja helposti saatavilla olevalla tavalla
	(a) elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, jos sillä on sellainen
	(b) mahdollisesti elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen tavaroiden myyntiin tai palvelujen tarjoamiseen liittyvän sopimuksen yleisissä ehdoissa ja
	(c) aina, kun elinkeinonharjoittaja ilmoittaa kuluttajalle kirjallisesti, että hänelle suoraan esitetty valitus on hylätty.
	Tiedoissa on täsmennettävä, miten asianomaisesta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä ja sen käyttöä koskevista edellytyksistä saa lisätietoa.
Tarkistus 51 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan rajoittamatta direktiivin 2011/83/EU 6, 7 ja 8 artiklan niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta kuluttajille annettavia tietoja.	3. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan rajoittamatta direktiivin 2011/83/EU 6, 7 ja 8 artiklan niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta kuluttajille annettavia tietoja, kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23 päivänä syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EU¹ 3 artiklan säännösten soveltamista sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU (Solvenssi II)² 185 artiklan säännösten soveltamista.
	______________
	EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16.
	EUVL L 335, 17.12.2008, s. 1.
Tarkistus 52 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Komissio julkaisee luettelon, joka sisältää 1 kohdassa tarkoitettujen verkostojen nimet ja yhteystiedot. Komissio päivittää luetteloa tarpeen mukaan joka toinen vuosi.	3. Komissio julkaisee luettelon, joka sisältää 1 kohdassa tarkoitettujen verkostojen nimet ja yhteystiedot. Komissio päivittää luetteloa joka toinen vuosi.
Tarkistus 53 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka vastaa sen alueelle perustetun ADR-elimen toiminnan ja kehittämisen seurannasta. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava nimeämänsä viranomainen komissiolle.	1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka vastaa sen alueelle perustetun ADR-elimen toiminnan ja kehittämisen seurannasta. Alakohtaisen vaihtoehtoisen riidanratkaisun tapauksessa jäsenvaltiot voivat nimittää kutakin alaa varten toimivaltaisen viranomaisen. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava nimeämänsä viranomaiset komissiolle.
Perustelu
Jotkin ADR-elimet ovat alakohtaisia. Olisi erittäin vaikeaa antaa valvontatehtäviä vain yhdelle viranomaiselle, joka kattaisi kaikki alat ja jolle aiheutuisi merkittävää rasitusta. Niillä jäsenvaltioilla, joilla ei ole yhtä kaikki alat kattavaa toimivaltaista viranomaista, olisi oltava mahdollisuus nimittää toimivaltainen viranomainen kullekin alalle.
Tarkistus 54 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(d) vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tulosten noudattamisaste, jos tiedossa	(d) vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tulosten noudattamisaste
Perustelu
ADR-elimet olisi velvoitettava seuraamaan ratkaisujen noudattamista. Tämä on ADR‑järjestelmän tehokkuuden kannalta tärkeä indikaattori, joka auttaa myös kuluttajia ja yrityksiä päättämään, kannattaako ADR-menettelyä hyödyntää.
Tarkistus 55 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta – f alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(f) toistuvat ongelmat, jotka johtivat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin	(f) toistuvat ongelmat, jotka johtivat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin, ja mahdollisesti suuntaa-antavat ratkaisut, kuten erityisesti ehdotukset siitä, miten näitä ongelmia olisi käsiteltävä
Perustelu
Parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi olisi hyödyllistä, että ADR-elimet antavat suuntaa-antavia ratkaisuja tapauksista, joita ne ovat ratkaisseet, samalla kun säilytetään luottamuksellisuus.
Tarkistus 56 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella laadittava luettelo ADR‑elimistä, jotka täyttävät 1 kohdassa asetetut edellytykset.	2. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella laadittava luettelo ADR‑elimistä, jotka sille on ilmoitettu ja jotka täyttävät 1 kohdassa asetetut edellytykset.
Perustelu
On syytä selventää, että viranomaisilla ei ole harkintavaltaa kieltäytyä sisällyttämästä elimiä luetteloon, mikäli arviointi osoittaa, että ADR-järjestelmä on II luvun säännöksien mukainen.
Tarkistus 57 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – e alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(e) tarve osapuolten tai niiden edustajien fyysiseen läsnäoloon ja	(e) tarve osapuolten tai niiden edustajien fyysiseen läsnäoloon ja ilmoitus mahdollisuudesta ratkaista riita ilman osapuolten tai heidän edustajiensa fyysistä läsnäoloa, mikäli heidän kotipaikkansa tai vakituinen asuinpaikkansa on toisessa jäsenvaltiossa ja
Tarkistus 58 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Toimivaltaisten viranomaisten on poistettava vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin luettelosta, jollei se enää täytä 1 kohdassa asetettua vaatimusta. Luettelo on päivitettävä välittömästi, ja asiaa koskevat tiedot on toimitettava komissiolle.
Tarkistus 59 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 5 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
5. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava kahden vuoden välein raportti vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kehittämisestä ja toiminnasta. Raportissa on erityisesti:	5. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava kahden vuoden välein raportti vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kehittämisestä ja toiminnasta ja toimitettava se komissiolle. Raportissa on erityisesti:
Perustelu
Komission ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyön edistämiseksi on toivottavaa, että viimeksi mainitut tahot toimittavat raporttinsa komissiolle, joka hallinnoi tietoja keskitetysti, mikä helpottaa komission tiedonkeruutehtävää.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kuluttajariitojen vaihtoehtoinen riidanratkaisu ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttaminen (ADR‑direktiivi)
Viiteasiakirjat	COM(2011)0793 – C7-0454/2011 – 2011/0373(COD)
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	IMCO 13.12.2011
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 13.12.2011
Valiokuntien yhteistyö - ilmoitettu istunnossa (pvä)	20.4.2012
Esittelijä Nimitetty (pvä)	Cristian Silviu Buşoi 1.2.2012
Valiokuntakäsittely	1.3.2012	25.4.2012	30.5.2012
Hyväksytty (pvä)	19.6.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Christian Engström, Marielle Gallo, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Rebecca Taylor, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Piotr Borys, Cristian Silviu Buşoi, Eva Lichtenberger, Dagmar Roth-Behrendt, Axel Voss
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Patrice Tirolien

[1] P7_TA(2011)0449.
[2] EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3.
[3] EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.
[4] EYVL L 109, 19.4.2001, s. 56.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kuluttajariitojen vaihtoehtoinen riidanratkaisu ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttaminen (ADR-direktiivi)
Viiteasiakirjat	COM(2011)0793 – C7-0454/2011 – 2011/0373(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	29.11.2011
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	IMCO 13.12.2011
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 13.12.2011
Valiokuntien yhteistyö Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 20.4.2012
Esittelijä(t) Nimitetty (pvä)	Louis Grech 30.11.2011
Oikeusperustan kyseenalaistaminen JURI-lausunto annettu (pvä)	JURI 17.9.2012
Valiokuntakäsittely	20.12.2011	28.2.2012	29.2.2012	8.5.2012
	20.6.2012	9.7.2012
Hyväksytty (pvä)	10.7.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	34 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Pablo Arias Echeverría, Adam Bielan, Cristian Silviu Buşoi, Sergio Gaetano Cofferati, Birgit Collin-Langen, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, António Fernando Correia de Campos, Cornelis de Jong, Vicente Miguel Garcés Ramón, Evelyne Gebhardt, Louis Grech, Małgorzata Handzlik, Philippe Juvin, Sandra Kalniete, Edvard Kožušník, Hans-Peter Mayer, Sirpa Pietikäinen, Phil Prendergast, Mitro Repo, Robert Rochefort, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Catherine Stihler, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Emilie Turunen, Barbara Weiler
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Raffaele Baldassarre, Jürgen Creutzmann, Ashley Fox, María Irigoyen Pérez, Olle Schmidt, Sabine Verheyen, Anja Weisgerber
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	4.10.2012

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö