MIETINTÖ hyväksyntämenettelyä koskevan Euroopan parlamentin työjärjestyksen 81 artiklan muuttamisesta

28.11.2013 - (2012/2124(REG))

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta
Esittelijä: Rafał Trzaskowski

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

hyväksyntämenettelyä koskevan Euroopan parlamentin työjärjestyksen 81 artiklan muuttamisesta

(2012/2124(REG))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajan 9. joulukuuta 2011 päivätyn kirjeen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 211 ja 212 artiklan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0412/2013),

1.  päättää muuttaa työjärjestystä jäljempänä esitetyllä tavalla;

2.  palauttaa mieliin, että kyseiset muutokset tulevat voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä ja niitä sovelletaan niihin hyväksyntämenettelyihin, joissa asiasta vastaava valiokunta ei ole vielä antanut suositusta;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

Tarkistus  1 Euroopan parlamentin työjärjestys 50 artikla – tulkinta – 2 kohta
Nykyinen teksti	Tarkistus
Kun tarkastellaan kansainvälisiä sopimuksia 90 artiklan mukaisesti, tässä artiklassa tarkoitettua valiokuntien yhteistyömenettelyä ei voida soveltaa 81 artiklan mukaisen hyväksyntämenettelyn yhteydessä.	Tässä artiklassa tarkoitettua valiokuntien yhteistyömenettelyä ei voida soveltaa asiasta vastaavan valiokunnan 81 artiklan mukaisesti hyväksymän suosituksen yhteydessä.
Tarkistus  2 Euroopan parlamentin työjärjestys 81 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Nykyinen teksti	Tarkistus
1. Jos parlamenttia pyydetään antamaan hyväksyntä ehdotetulle säädökselle, se tekee päätöksen asiasta vastaavan valiokunnan suosituksen pohjalta, jossa ehdotetaan joko säädöksen hyväksymistä tai hylkäämistä.	1. Jos parlamenttia pyydetään antamaan hyväksyntä ehdotetulle säädökselle, se ottaa päätöstä tehdessään huomioon asiasta vastaavan valiokunnan suosituksen, jossa ehdotetaan joko säädöksen hyväksymistä tai hylkäämistä. Suositus sisältää johdanto-osan viitteitä mutta ei johdanto-osan kappaleita. Se voi sisältää lyhyet perustelut, joiden laatimisesta vastaa esittelijä ja joista ei äänestetä. Edellä olevaa 52 artiklan 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin. Valiokunnassa esitetyt tarkistukset voidaan ottaa käsiteltäväksi vain, jos niissä esitetään päinvastaista kantaa kuin esittelijän ehdottamassa suosituksessa.
Tarkistus  3 Euroopan parlamentin työjärjestys 81 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Nykyinen teksti	Tarkistus
	Asiasta vastaava valiokunta voi jättää käsiteltäväksi päätöslauselmaesityksen, joka ei liity lainsäädäntöön. Päätöslauselman laatimiseen voi osallistua muita valiokuntia; tällöin sovelletaan 188 artiklan 3 kohtaa yhdessä 49, 50 tai 51 artiklan kanssa.
Tarkistus  4 Euroopan parlamentin työjärjestys 81 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Nykyinen teksti	Tarkistus
Parlamentti ilmaisee kantansa kyseisestä säädöksestä, joka Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan edellyttää parlamentin hyväksyntää, yhdessä äänestyksessä; tarkistuksia ei voida jättää käsiteltäväksi. Hyväksynnän antamiseen vaaditaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen siinä artiklassa määrätty enemmistö, joka on ehdotetun säädöksen oikeusperusta.	Parlamentti tekee päätöksen kyseisestä säädöksestä, joka Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan edellyttää parlamentin hyväksyntää, yhdessä hyväksyntää koskevassa äänestyksessä riippumatta siitä, suositteleeko asiasta vastaava valiokunta säädöksen hyväksymistä vai hylkäämistä; tarkistuksia ei voida jättää käsiteltäväksi. Hyväksynnän antamiseen vaaditaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen siinä artiklassa määrätty enemmistö, joka on ehdotetun säädöksen oikeusperusta, tai annettujen äänten enemmistö, jos kyseisessä artiklassa ei määrätä enemmistöstä. Jos vaadittua enemmistöä ei saavuteta, ehdotettu säädös katsotaan hylätyksi.
Tarkistus  5 Euroopan parlamentin työjärjestys 81 artikla – 2 kohta
Nykyinen teksti	Tarkistus
2. Liittymissopimuksiin sovelletaan 74 c artiklaa, kansainvälisiin sopimuksiin 90 artiklaa ja sen toteamiseen, että jäsenvaltio on vakavasti ja jatkuvasti rikkonut yhteisiä periaatteita, sovelletaan 74 e artiklaa. Tiiviimmän yhteistyön menettelyn alalla, jota tavallinen lainsäätämisjärjestys koskee, sovelletaan työjärjestyksen 74 g artiklaa.	2. Lisäksi kansainvälisiin sopimuksiin sovelletaan 90 artiklaa, liittymissopimuksiin sovelletaan 74 c artiklaa, sen toteamiseen, että jäsenvaltio on vakavasti ja jatkuvasti rikkonut perustavanlaatuisia periaatteita, sovelletaan 74 e artiklaa, parlamentin kokoonpanoon sovelletaan 74 f artiklaa, jäsenvaltioiden tiiviimmän yhteistyön aloittamiseen sovelletaan 74 g artiklaa ja monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamiseen sovelletaan 75 artiklaa.
Tarkistus  6 Euroopan parlamentin työjärjestys 81 artikla – 3 kohta
Nykyinen teksti	Tarkistus
3. Kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä säädösehdotus tai suunniteltu kansainvälinen sopimus edellyttää parlamentin hyväksyntää, asiasta vastaava valiokunta voi menettelyn saattamiseksi myönteiseen tulokseen esittää parlamentille väliaikaisen mietinnön ehdotuksesta ja siihen sisältyvän päätöslauselmaesityksen, jossa tehdään suosituksia ehdotetun säädöksen muuttamisesta tai täytäntöönpanosta.	3. Kun ehdotus lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi tai suunniteltu kansainvälinen sopimus edellyttää parlamentin hyväksyntää, asiasta vastaava valiokunta voi esittää parlamentille väliaikaisen mietinnön ja siihen sisältyvän päätöslauselmaesityksen, jossa tehdään suosituksia ehdotetun säädöksen tai suunnitellun kansainvälisen sopimuksen muuttamisesta tai täytäntöönpanosta.
Tarkistus  7 Euroopan parlamentin työjärjestys 81 artikla – 3 a kohta – 1 alakohta (uusi)
Nykyinen teksti	Tarkistus
	3 a. Asiasta vastaava valiokunta käsittelee hyväksyntää koskevan pyynnön ilman aiheetonta viivytystä. Jos asiasta vastaava valiokunta päättää, ettei se anna suositusta, tai jos se ei ole antanut suositusta kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hyväksyntää koskeva pyyntö on lähetetty sille, puheenjohtajakokous voi joko ottaa asian seuraavan istuntojakson esityslistalle käsiteltäväksi tai asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa päättää jatkaa kuuden kuukauden määräaikaa.
Tarkistus  8 Euroopan parlamentin työjärjestys 81 artikla – 3 a kohta – 2 alakohta (uusi)
Nykyinen teksti	Tarkistus
	Kun parlamenttia pyydetään antamaan hyväksyntä kansainvälisen sopimuksen tekemiselle, se voi päättää asiasta vastaavan valiokunnan suosituksen perusteella keskeyttää hyväksyntämenettelyn enintään vuoden ajaksi.
Perustelu
Määräys kansainvälistä sopimusta koskevan hyväksyntämenettelyn keskeyttämisestä on hyvin tärkeä, sillä i) se antaa harkinta-aikaa, jonka ansiosta voidaan välttää kansainvälisen sopimuksen todennäköinen hylkääminen, ii) näin kolmatta maata voidaan vaatia tekemään tiettyjä muutoksia tai täyttämään tiettyjä velvollisuuksia, joita parlamentti pitää tarpeellisina hyväksynnän antamiseksi, iii) sen ansiosta komissiolle voidaan suosittaa, että se neuvottelee uusiksi kansainvälisen sopimuksen tietyn osan, jota parlamentti pitää kynnyskysymyksenä.

PERUSTELUT

Tässä mietinnössä käsitellään tapaa, jolla parlamentti antaa hyväksyntänsä menettelyissä, joissa sitä perussopimusten mukaisesti vaaditaan (hyväksyntämenettely).

1) Hyväksyntämenettely

Hyväksyntämenettely otettiin alun perin käyttöön Euroopan yhtenäisasiakirjassa (1986). Menettelyä, jossa nykyisen hyväksynnän sijaan annettiin puoltava lausunto, sovellettiin kahdella alalla: assosiaatiosopimukset ja Euroopan unioniin liittymistä koskevat sopimukset. Menettelyn soveltamisalaa on tämän jälkeen laajennettu joka kerta, kun perussopimuksia on muutettu. Lissabonin sopimuksen myötä siitä tuli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 289 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ’erityisen lainsäätämisjärjestyksen’ mukainen menettely.

Tapaukset, joihin hyväksyntämenettelyä sovelletaan, on rajattu tarkasti perussopimuksissa. Niitä ovat pääsääntöisesti seuraavat:

–  sopimukset, joissa luodaan erityiset institutionaaliset rakenteet, sopimukset, joilla on huomattavia vaikutuksia unionin talousarvioon, sopimukset aloilla, joilla sovelletaan joko tavallista lainsäätämisjärjestystä tai erityistä lainsäätämisjärjestystä, kun edellytetään Euroopan parlamentin hyväksyntää[1]

–  liittymissopimukset[2]

–  joustolausekkeen soveltaminen[3]

–  tiiviimmän yhteistyön aloittaminen[4]

–  liittyminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen[5]

–  monivuotisen rahoituskehyksen vahvistaminen[6]

–  parlamentin jäsenten valitseminen yhdenmukaista menettelyä noudattaen[7]

–  parlamentin kokoonpano[8]

–  unionin kansalaisten oikeuksien parantaminen[9]

–  neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätökset, jotka koskevat unionin arvojen vakavaa ja jatkuvaa loukkaamista[10]

–  unionin omien varojen järjestelmää koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet[11].

2) Työjärjestys

Näihin tapauksiin sovelletaan työjärjestyksen yleissääntöä (81 artiklaa) ja muutamia erityisartikloja, joissa vahvistetaan tapauskohtaisia määräyksiä (’lex specialis’) mutta joissa muilta osin viitataan 81 artiklan yleissääntöön. Näitä erityisartikloja ovat 90 artikla (kansanväliset sopimukset), 74 c artikla (liittymissopimukset), 74 g artikla (tiiviimpi yhteistyö), 74 f artikla (parlamentin kokoonpano) ja 74 e artikla (neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätökset, jotka koskevat unionin arvojen loukkaamista).

Yleiset määräykset sisältävä 81 artikla, joka tämän tekstin näkökulmasta on kaikkein tärkein, kuuluu seuraavasti:

”81 artiklan 1 ja 3 kohta

1. Jos parlamenttia pyydetään antamaan hyväksyntä ehdotetulle säädökselle, se tekee päätöksen asiasta vastaavan valiokunnan suosituksen pohjalta, jossa ehdotetaan joko säädöksen hyväksymistä tai hylkäämistä.

    Parlamentti ilmaisee kantansa kyseisestä säädöksestä, joka Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan edellyttää parlamentin hyväksyntää, yhdessä äänestyksessä; tarkistuksia ei voida jättää käsiteltäväksi. Hyväksynnän antamiseen vaaditaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen siinä artiklassa määrätty enemmistö, joka on ehdotetun säädöksen oikeusperusta.

3. Kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä säädösehdotus tai suunniteltu kansainvälinen sopimus edellyttää parlamentin hyväksyntää, asiasta vastaava valiokunta voi menettelyn saattamiseksi myönteiseen tulokseen esittää parlamentille väliaikaisen mietinnön ehdotuksesta ja siihen sisältyvän päätöslauselmaesityksen, jossa tehdään suosituksia ehdotetun säädöksen muuttamisesta tai täytäntöönpanosta.”

Valiokunnan suosituksen muotoa ei täsmennetä 81 artiklassa. Yleensä se kuitenkin annetaan lainsäädäntöpäätöslauselmana, jossa parlamentti joko antaa hyväksyntänsä säädökselle tai kieltäytyy antamasta hyväksyntää. Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, Euroopan parlamentin hyväksyntä edellyttää annettujen äänten enemmistöä[12]. Joissakin tapauksissa, kuten uusien jäsenvaltioiden liittyminen ja vaalimenettely, vaaditaan parlamentin jäsenten enemmistöä[13].

3) Viittaus perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaan

Valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtaja Klaus-Heiner Lehne totesi 9. joulukuuta 2011 päivätyssä kirjeessään, että parlamentin valiokunnissa sovellettavat hyväksyntämenettelyä koskevat käytänteet eroavat toisistaan huomattavasti[14]. Lehne pyysi valiokuntien puheenjohtajien puolesta perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa (AFCO) tarkastelemaan uudestaan työjärjestyksen asiaa koskevia artikloja, jotta hyväksyntämenettelyjä voitaisiin selkeyttää sekä lisätä niiden avoimuutta ja mahdollisesti myös vaikuttavuutta. Kirjeeseen sisältyi myös neljä kysymystä, joihin pyydettiin AFCO-valiokunnan kannanottoa. Keskustelujen käymiseksi valiokunnissa kysymykset voidaan tiivistää kolmeen seuraavaan keskeiseen kysymykseen:

–  Olisiko suositusluonnokseen ja asiasta vastaavan valiokunnan täysistunnon käsiteltäväksi jättämään suositukseen voitava sisällyttää johdanto-osan kappaleita?

–  Olisiko sallittava suositusluonnokseen tehtävät tarkistukset valiokunnassa ja suositukseen tehtävät tarkistukset täysistunnossa, ja jos olisi, niin miltä osin?

–  Jos päätöksen sisältävästä suosituksen kohdasta (varsinaisesta suositustekstistä) toimitettavan äänestyksen tulos on kielteinen, onko tämä tulkittava niin, että äänestyksessä on hyväksytty vastakkainen kanta?

4) Johdanto-osan kappaleet

Asiasta vastaavan valiokunnan täysistunnon käsiteltäväksi jättämiin suosituksiin ei tähän asti ole saanut sisällyttää johdanto-osan kappaleita, paitsi jos niissä on viitattu tosiseikkoihin tai teksteihin, jolloin ne ovat rinnastettavissa johdanto-osan viitteisiin[15].

Tämän käytänteen taustalla on ollut ajatus siitä, että parlamentin (myönteisistä tai kielteisistä) päätöksistä tulisi epäselvempiä ja niiden painoarvo vähenisi, jos niihin liitettäisiin johdanto-osan kappaleita. Toinen perustelu tälle näkemykselle on se, että komission ehdotusta koskevaan lainsäädäntömietintöön sisältyvään lainsäädäntöpäätöslauselmaan ei myöskään saa liittää johdanto-osan kappaleita (työjärjestyksen 55 artiklan 2 kohta). Ehdotettua säädöstä tai sopimusta koskevat poliittiset kommentit ja kehotukset voitaisiin ennen säädöksen antamista tai sopimuksen tekemistä esittää väliaikaisessa mietinnössä 81 artiklan 3 kohdan sekä 90 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Toisaalta on poliittisesti tärkeää, jollei peräti välttämätöntä, ja siksi toivottavaa, että parlamentti perustelee päätöksensä.

Tässä mietinnössä ehdotetaan ratkaisuksi välimuotoa, jossa johdanto-osan kappaleita ei sallittaisi mutta asiasta vastaava valiokunta voisi liittää suositukseensa täysistunnolle päätöslauselmaesityksen, joka ei liity lainsäädäntöön. Näin valiokunnalla tai valiokunnilla ja myöhemmin täysistunnolla olisi mahdollisuus kommentoida ehdotettua säädöstä ja perustella tarkemmin sitä koskevaa kantaansa. Äänten painotus parlamentissa takaa yleensä, että hyväksytty päätöslauselma ei ole ristiriidassa hyväksynnästä tehdyn päätöksen kanssa (ks. jäljempänä).

5) Tarkistukset

Koska täysistunnon käsiteltäväksi jätettävissä suosituksissa ei saa olla johdanto-osan kappaleita, tarkistuksetkaan eivät tule kyseeseen. Tämä päättely perustuu 81 artiklan sanamuotoon: ”Parlamentti ilmaisee kantansa kyseisestä säädöksestä, joka [perussopimuksen] mukaan edellyttää parlamentin hyväksyntää, yhdessä äänestyksessä; tarkistuksia ei voida jättää käsiteltäväksi”[16]. Tämä määräys koskee epäilemättä itse säädöksen tekstiä. Kansainvälisiä sopimuksia koskevassa erityismääräyksessä esitetään seuraava selvennys:

”90 artiklan 7 kohta

7. Parlamentti antaa Euroopan unionin tekemän kansainvälisen sopimuksen tai rahoituspöytäkirjan tekemistä, jatkamista tai muuttamista koskevan lausuntonsa tai hyväksyntänsä yhdessä äänestyksessä annettujen äänten enemmistöllä. Sopimuksen tai pöytäkirjan tekstiä koskevia tarkistuksia ei voida jättää käsiteltäväksi.”

Kieltämällä tarkistusten esittäminen säädöksen tekstiin halutaan varmistaa, että parlamentin päätös on yksiselitteinen ja ehdoton, kun otetaan huomioon parlamentin päätöksen mahdollisesti kauaskantoisetkin seuraukset. Kansainvälisissä sopimuksissa syynä on myös se, että loppuun neuvoteltuja sopimuksia ei voida millään keinoin muuttaa yksipuolisesti. Sama logiikka ei kuitenkaan päde suositusluonnoksien mahdollisesti sisältämiin osioihin, kuten johdanto-osan viitteisiin tai kappaleisiin tai varsinaiseen suositustekstiin. Jos tässä esitetyn ehdotuksen mukaisesti valiokunnan suosituksessa ei saa olla johdanto-osan kappaleita (ja niiden sijaan annetaan päätöslauselmaesitys), mahdollisia tarkistuksia esitettäisiin – ja niitä pitäisi voida esittää – ainoastaan varsinaiseen suositustekstiin. Varsinaiseen suositustekstiin on tärkeää voida esittää tarkistuksia, jotta ei jäisi epäselväksi, mikä valiokunnan tai valiokuntien kanta tarkalleen on.

6) Äänestäminen

Jos valiokunnassa käsiteltävässä suositusluonnoksessa esitetty päätös tai täysistunnossa käsiteltävä suositus ei saa taakseen riittävää enemmistöä eikä päätöksen vastaista tarkistusta ole jätetty käsiteltäväksi tai sekään ei saa riittävää enemmistöä, herää kysymys, miten tätä tulosta olisi tulkittava. Olisiko sitä tulkittava siten, että valiokunta tai täysistunto ei ole tehnyt asiasta lainkaan päätöstä, vai pikemminkin ehdotuksen vastaisena päätöksenä? Jälkimmäinen vaihtoehto merkitsisi sitä, että jos on ehdotettu kyseisen ehdotuksen hyväksymistä eikä ehdotus saa enemmistöä taakseen, säädös katsotaan hylätyksi ja päinvastoin, jos hylkäämisehdotus ei saa enemmistöä taakseen, säädös katsotaan hyväksytyksi[17].

Viimeksi mainittua tulkintaa, joka oli ennen yleisenä käytäntönä täysistunnossa, perustellaan 90 artiklan 9 kohdalla: ”Jos parlamentti ei anna hyväksyntää kansainväliselle sopimukselle, puhemies ilmoittaa neuvostolle, että kyseistä sopimusta ei voida tehdä.” Parlamentin käytäntö muuttui 4. heinäkuuta 2012 toimitetun ACTA-sopimusta koskevan äänestyksen jälkeen, ja nyt käytäntönä on äänestää hyväksynnästä valiokunnan suosituksesta riippumatta. Mikäli hyväksyntä ei saa taakseen enemmistöä, säädös katsotaan hylätyksi.

Kaksi seikkaa on otettava huomioon tähän kysymykseen vastattaessa. Ensiksikin on otettava huomioon parlamentin antaman hyväksynnän merkitys lainsäädäntöprosessissa. Tämän perusteella voitaisiin argumentoida, että hyväksyntä on nimenomaisesti annettava eikä sitä voida johtaa parlamentin vastakkaisesta toimesta. Toiseksi tässä ratkaisussa ongelman saattavat muodostaa tiettyjen hyväksyntää koskevien päätösten edellyttämät vähimmäisäänimäärät (jäsenten enemmistö esimerkiksi SEU:n 49 artiklassa (liittymissopimukset), SEUT:n 312 artiklan 2 kohdassa (monivuotinen rahoituskehys) ja SEUT:n 223 artiklan 1 kohdassa (vaalimenettely) sekä kaksi kolmasosaa annetuista äänistä ja parlamentin jäsenten enemmistö sovellettaessa SEU:n 7 artiklaa yhdessä SEUT:n 354 artiklan kanssa (unionin arvojen loukkaaminen)).

Tässä herää kysymys, voidaanko äänestystulos, jossa kielteisen suosituksen vastainen kanta on saanut taakseen yksinkertaisen enemmistön (mutta ei vaadittua määräenemmistöä), kuitenkin katsoa hyväksynnäksi. Esittelijän mielestä näin ei ole.

Parlamentin päätöksiin sovellettavan erityistä enemmistöä koskevan vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa, että merkittäviä päätöksiä ei voida tehdä sattumanvaraisella enemmistöllä, kun istuntosalissa on vain vähän jäseniä paikalla. Tämä tavoite ei toteudu, jos yksinkertaisella enemmistöllä tehdyllä kielteisellä päätöksellä olisi tietyissä olosuhteissa sama vaikutus kuin äänestystuloksella, johon vaaditaan määräenemmistöä.

Nämä vaikeudet voitaisiin välttää, jos täysistunnossa toimitettava hyväksyntää koskeva äänestys ”irrotettaisiin” suositusluonnoksesta tai suosituksesta täysistunnolle. Toisin sanoen äänestetään ainoastaan hyväksynnästä riippumatta siitä, mitä esittelijä tai tapauksen mukaan valiokunta suosittelee. Säädös, joka ei saisi taakseen vaadittua enemmistöä, katsottaisiin hylätyksi. Ilmaisua ”suositus” käytettäisiin tässä sen tavanomaisessa merkityksessä, eli sillä tarkoitettaisiin ehdotusta, joka ei ole mitenkään sitova. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei sillä olisi lainkaan poliittista painoarvoa.

Kuten edellä mainittiin, parlamentin käytäntö muuttui ACTA-sopimuksesta 4. heinäkuuta 2012 toimitetun äänestyksen jälkeen. Esittelijä ehdottaa, että työjärjestys saatetaan vastaamaan tätä käytäntöä.

Valiokuntavaiheessa tilanne on hieman erilainen, sillä esittelijän suositusluonnoksessa esitetään kyllä/ei-päätöstä. Esittelijä kannattaa periaatetta, jonka mukaan näennäispäätöksiä ei tehdä, mikä tässä merkitsee sitä, että tapauksissa, joissa valiokunta ei ole esittelijän kannalla, se ei anna lainkaan suositusta ja sen on laadittava uusi luonnos. Koska tällainen tilanne ei voi jatkua ikuisesti, olisi asetettava määräaika (ks. 81 artiklan 3 kohta (uusi)).[18]

• [1]  SEUT:n 218 artiklan 6 kohdan a alakohta.
• [2]  SEU:n 49 artikla.
• [3]  SEUT:n 352 artikla.
• [4]  SEUT:n 329 artiklan 1 kohta.
• [5]  SEUT:n 218 artiklan 6 kohdan a alakohta.
• [6]  SEUT:n 312 artiklan 2 kohta.
• [7]  SEUT:n 223 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
• [8]  SEU:n 14 artiklan 2 kohdan toinen alakohta.
• [9]  SEUT:n 25 artiklan toinen kohta.
• [10]  SEU:n 7 artiklan 1 ja 2 kohta.
• [11]  SEUT:n 311 artiklan 4 kohta.
• [12]  SEUT:n 231 artikla.
• [13]  Työjärjestyksen 81 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
• [14]  Ks. myös lainsäädäntötyön koordinointiyksikön (sisäasioiden pääosasto) syyskuussa 2011 tekemä selvitys.
• [15]  On aiheellista mainita, että nykyisessä parlamentin käyttämässä asiaa koskevassa asiakirjamallissa ei ole lainkaan johdanto-osan kappaleita.
• [16]  Työjärjestyksen 81 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
• [17]  Ks. esimerkiksi Euroopan tason poliittisia puolueita koskeva 210 artiklan 3 kohta: ”Parlamentti äänestää annettujen äänten enemmistöllä päätösehdotuksesta, jossa todetaan, että asianomainen poliittinen puolue kunnioittaa 1 kohdassa tarkoitettuja periaatteita tai että se ei kunnioita niitä. Tarkistuksia ei voida esittää. Jos päätösehdotus ei saa enemmistöä, päinvastainen päätös katsotaan molemmissa tapauksissa hyväksytyksi.”
• [18]  Ks. myös perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan esittämä tulkinta siitä, mitä tapahtuu, kun äänet menevät tasan äänestyksessä, joka koskee ehdotusta olla esiintymättä tuomioistuinkäsittelyssä (työjärjestyksen 159 artiklan 3 kohta), P7_TA-PROV(2013)0121.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	26.11.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	16 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Andrew Henry William Brons, Zdravka Bušić, Carlo Casini, Andrew Duff, Ashley Fox, Gerald Häfner, Stanimir Ilchev, Morten Messerschmidt, Sandra Petrović Jakovina, Paulo Rangel, Rafał Trzaskowski, Manfred Weber, Luis Yáñez-Barnuevo García
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Zuzana Brzobohatá, Isabelle Durant, Helmut Scholz
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Leonardo Domenici