MIETINTÖ kestävän eurooppalaisen perusmetallialan kehittämisestä

23.10.2015 - (2014/2211(INI))

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
Esittelijä: Edouard Martin

Tarkistukset

Menettely : 2014/2211(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A8-0309/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0309/2015

Keskustelut :

PV 24/11/2015 - 13
CRE 24/11/2015 - 13

Äänestykset :

PV 16/12/2015 - 11.11
CRE 16/12/2015 - 11.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0460

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kestävän eurooppalaisen perusmetallialan kehittämisestä

(2014/2211(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 147, 173, 174, 192 ja 345 artiklan,

– ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009[1],

– ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11. kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009[2],

– ottaa huomioon energiatehokkuudesta[3], direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

– ottaa huomioon teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EY[4],

– ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY[5],

– ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY[6] ja erityisesti sen 1 artiklan ja vastaavat johdanto-osan kappaleet,

– ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY[7] muuttamisesta 13. lokakuuta 2003 annetun konsolidoitun version Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2003/87/EY sekä siihen liittyvät täytäntöönpanoasetukset,

– ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energiaunionipaketti” (COM(2015)0080),

– ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

– ottaa huomioon 28. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan energiaturvallisuusstrategia” (COM(2014)0330),

– ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista terästeollisuutta koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2013)0407) ja siihen liittyvät korkean tason työryhmän tilannekatsaukset,

– ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

– ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021),

– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi[8],

– ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050[9],

– ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n terästeollisuuden tilanteesta: työntekijöiden ja yritysten suojelu[10],

– ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 2030,

– ottaa huomioon komission Centre for European Policy Studies -keskukselta tilaaman 10. kesäkuuta 2013 annetun selvityksen ”Assessment of cumulative cost impact for the steel industry”,

– ottaa huomioon komission Centre for European Policy Studies -keskukselta tilaaman 31. lokakuuta 2013 annetun selvityksen ”Assessment of cumulative cost impact for the aluminium industry”,

– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka koskee ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämistä (SWD(2012)0092),

– ottaa huomioon WTO:n sopimuksen, joka tunnetaan nimellä ”GATT 1994”, ja erityisesti sen XX artiklan,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0309/2015),

A. toteaa, että perusmetalleihin kuuluvat seuraavat metallit:

– tavanomaiset ja erikoisteräkset, ruostumattomat teräkset, erikoislujat teräkset ja superseokset

– muut kuin rautametallit, joiden viitehinta vahvistetaan Lontoon futuurimarkkinoilla, eli alumiini, kupari, tina, nikkeli, lyijy ja sinkki

– metalliseokset, kuten koboltti, molybdeeni, magnesium ja titaani

– harvinaiset maametallit,

jotka ovat kaikki peräisin perustuotantoprosessista, johon kuuluu kaivannaistoiminta ja metallien valmistaminen pyrometallurgian tai hydrometallurgian avulla, kun taas sekundaarituotannon lähde on peräisin talteenotto- ja kierrätysprosessista;

B. ottaa huomioon, että Euroopan teräsalalla on ollut huomattava historiallinen merkitys Euroopan yhdentymiselle ja että se muodostaa teollisuuden tuottaman lisäarvon ja tuotantoketjujen perustan Euroopassa; katsoo, että perusmetalliteollisuudella on keskeinen asema talouden yleisen kehityksen kannalta ja että tämä koskee sekä teknologiaa että toimitusongelmien ratkaisemista; ottaa huomioon, että vuoden 2008 jälkeen terästeollisuuden alalla on lopetettu yli 40 miljoonan tonnin arvosta tuotantokapasiteettia ja menetetty välittömästi yli 60 000 ja välillisesti yli 100 000 työpaikkaa tällä alalla, joka kärsii historiansa vakavimmasta rauhan ajan kriisistä, josta seuraa jalostusteollisuuden alojen laajempi riippuvuus tuonnista kolmansista maista ja teollisen osaamisen menettämistä, millä on suora vaikutus miljooniin työpaikkoihin; ottaa huomioon, että arviot maailmanlaajuisesta ylikapasiteetista, josta suurin osa on Kiinassa, vaihtelevat kolmestasadasta neljäänsataan miljoonaan tonniin;

C. toteaa, että perusmetalliteollisuuden kysyntä on vähentynyt merkittävästi ja siihen kohdistuu voimakasta maailmanlaajuista kilpailua pääasiassa sellaisten kolmansien maiden taholta, joissa ei sovelleta samoja korkeita standardeja ja tiukkaa sääntelyä kuin Euroopassa;

D. toteaa, että energian hinnat ovat Euroopassa korkeampia kuin joissakin muissa talouksissa pääasiassa energiamarkkinoiden riittämättömän yhdentymisen, nousevien verojen, maksujen ja verkkokustannusten vuoksi ja että tämä rajoittaa merkittävästi eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kilpailukykyä maailmanlaajuisilla markkinoilla;

E. toteaa, että eurooppalaista perusmetalliteollisuutta uhkaa vakava investointien karkaaminen kolmansiin maihin, pääasiassa verrattain korkeiden energiahintojen ja hiilidioksidikustannusten vuoksi;

F. ottaa huomioon, että alumiinin, kuparin ja magnesiumin kaltaisia metalleja prosessoivia eurooppalaisia elektrolyysilaitoksia on suljettu yksi toisensa jälkeen, mikä osoittaa, että tämän alan teollisuus vähenee huomattavasti Euroopassa, ja että tämä ei suinkaan johdu siitä, että eurooppalainen kysyntä olisi laskussa, vaan pääasiassa siitä, että sähkön hinta on noussut ja on yhä epävakaampi useissa jäsenvaltioissa ja että kolmannet maat harjoittavat polkumyyntiä;

G. ottaa huomioon, että sellaisten metallien kuin teräksen, alumiinin, sinkin, titaanin, kuparin (galvanoidut levyt mukaan luettuina) ja muiden metallien, joita tässä päätöslauselmassa kutsutaan perusmetalleiksi, seokset ovat sähköteknisen teollisuuden, koneenrakennusteollisuuden, laitteiden valmistusteollisuuden, ajoneuvoteollisuuden ja rakennusalan perusraaka-aineita; toteaa, että EU:n perusmetalliteollisuus olisi katsottava Euroopan kilpailukyvyn kannalta strategiseksi voimavaraksi erityisesti muiden teollisuusalojen sekä nykyisen ja uuden infrastruktuurin kehittämisen osalta;

H. katsoo, että kilpailukykyä ja hiilivuodon vaaraa olisi tarkasteltava painopistealoina ja että protektionistisia toimenpiteitä on vältettävä;

I. toteaa, että vuodesta 2009 lähtien EU:n päästökauppajärjestelmässa (ETS) on kertynyt päästöoikeuksien ja kansainvälisten hyvitysten ylijäämää päästöihin nähden, ja tämä on heikentänyt merkittävästi hiilidioksidin hintasignaalia; katsoo, että kun EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien arvo nousee tulevaisuudessa, se muuttaa kilpailutilannetta huonompaan suuntaan; katsoo, että jos vastaavia pyrkimyksiä ei toteuteta kansainvälisesti tai kansallisesti luomalla EU:n hiilimarkkinoiden kaltaiset markkinat, monien EU:n teollisuudenalojen ja teollisuuslaitosten kansainvälinen kilpailukyky heikkenee, mikä voi johtaa jossain määrin hiilivuotoon; katsoo, että perusmetalliteollisuudessa on edelleen merkittävää energiansäästöpotentiaalia, jota voitaisiin hyödyntää tehokkaasti yksityisten investointien ja laitosten nykyaikaistamiseen tarkoitettujen tukijärjestelmien avulla;

J. ottaa huomioon, että Euroopan perusmetalliteollisuudella on meneillään kilpajuoksu aikaa vastaan, jotta kansainvälinen kilpailukyky ja kyky investoida Euroopassa saadaan takaisin ja jotta näin ollen voidaan vastata niihin sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin, joista sen on selvittävä samaan aikaan kun sen laitosten yhteiskunta- ja ympäristövastuun on oltava maailman huippuluokkaa; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen ylikapasiteetin, epäoikeudenmukaisten tukien ja kolmansien maiden polkumyynnin vuoksi Euroopan perusmetallimarkkinoihin on kohdistunut entistä suurempia paineita; toteaa, että tuotantoon kohdistuvalla innovoinnilla on myönteinen vaikutus työllisyyden kasvuun kaikissa teollisuuden suhdannevaihtelujen vaiheissa; toteaa, että toisaalta jotkut yritykset ovat noudattaneet strategioita, joissa panostetaan lyhyen aikavälin taloudelliseen tuottavuuteen innovoinnin, T&K-investointien, työllisyyden ja taitojen uudistamisen sijaan; katsoo, että työntekijöiden osallistuminen innovoinnin ja strategian määrittelyyn on taloudellisen menestyksen paras takaaja; katsoo, että myös oikeudenmukaisuus terästuotteiden kaupassa voi toteutua ainoastaan, jos siinä toimitaan perustavia työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönormeja noudattaen;

K. katsoo, että (talteenotto- ja kierrätysprosessista peräisin olevien) toissijaisten metallien hyödyntäminen on välttämätöntä teollistuneessa ja resurssitehokkaassa taloudessa ja sitä on kehitettävä osana kilpailukykyistä ja kestävää kiertotaloutta, mutta se ei mitenkään riitä täysin tyydyttämään laadullisesti eikä määrällisesti eurooppalaisten talouksien perusmetallitarpeita; ottaa huomioon, että romumetallin kauppatase on positiivinen ja että tarvitaan lisäponnistuksia romumetallin kierrättämiseen kannustamiseksi Euroopassa; katsoo, että perusmetalliteollisuutta ja sen raaka-aineita ja toimittajia olisi tarkasteltava kattavalla ja yhdennetyllä tavalla;

L. katsoo, että tämä pätee erityisesti energia-alan siirtymävaiheeseen, koska perusmetallit, kuten harvinaiset maametallit, ovat keskeisessä asemassa sen toteutumisessa tarvittavien uusien teknologioiden kannalta; ottaa huomioon, että Eurooppa on edelleen erittäin riippuvainen sellaisten metallien tuonnista, joita tarvitaan sellaisten uusiutuvaa energiaa tuottavien laitteistojen valmistamiseen, jotka tarjoavat alalle tosiasiallisia mahdollisuuksia selvitä mahdollisista toimitusvaikeuksista; toteaa, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen ovat merkittävä investointien vauhdittaja teollisuustuotteiden, myös kuparin, alumiinin ja teräksen alalla; katsoo, että kunnianhimoisella eurooppalaisella uusiutuvia energialähteitä ja energiansäästöä koskevalla politiikalla voitaisiin lisätä perusmetallien tulevaa kysyntää Euroopassa ja tarjota mahdollisuus tuottaa korkean lisäarvon tuotteita; pitää yritysten ympäristövastuuta puutteellisena; katsoo, että tietyt teollisuuslaitokset rikkovat räikeästi unionin lainsäädäntöä ja tietyt hylätyt laitokset aiheuttavat vaaraa ihmisten terveydelle ja ympäristölle; katsoo, että eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kehittämiseen ja innovointiin tehtävien investointien on perustuttava ympäristönormeihin ja kiertotalouden periaatteisiin; toteaa, että komission energia-alan etenemissuunnitelman 2050 mukaan energia-alan hiilipäästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian runsaaseen käyttöön perustuva skenaario ovat halvempi vaihtoehto kuin nykyisten menettelytapojen jatkaminen ja että ajan myötä ydinvoiman ja fossiilisista polttoaineista tuotettavan energian hinnat nousevat edelleen, kun taas uusiutuvien energialähteiden hinnat laskevat;

M. ottaa huomioon, että parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnossa suosituksista Euroopan komissiolle transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskeviin neuvotteluihin (2014/2228(INI)) korostettiin sellaisen energiaa koskevan luvun merkitystä, jossa tarkastellaan kaikkia nykyisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tai säännellään energian vientiä, ja painotettiin samalla EU:n energiaintensiivisten teollisuudenalojen heikkoa asemaa ja tarvetta turvata niiden kilpailukyky;

N. katsoo, että EU pystyy selviytymään yhä kiristyvässä maailmanlaajuisessa kilpailussa vain kunnianhimoisen innovaatiopolitiikan avulla, joka mahdollistaa laadukkaiden, energiatehokkaiden ja innovatiivisten tuotteiden (esimerkiksi erikoislujat ja samalla joustavat teräkset) ja uusien tuotantoprosessien kehittämisen; ottaa huomioon, että yritysten T&K-menoista 65 prosenttia tulee valmistusteollisuudesta; katsoo, että on siksi olennaisen tärkeää vahvistaa teollisuuspohjaa asiantuntemuksen ja osaamisen säilyttämiseksi EU:ssa;

O. katsoo, että eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kilpailukyvyn heikentyminen johtuu osittain sääntelyn ja hallinnon aiheuttamasta rasitteesta;

P. toteaa, että energiaunionipaketilla on määrä saada aikaan turvalliset, kestävät, kilpailukykyiset ja kohtuuhintaiset energiamarkkinat Euroopan talouden maailmanlaajuisen kilpailukyvyn parantamiseksi sekä energiahintojen laskemiseksi ja yhdenmukaistamiseksi Euroopassa ja jäsenvaltioiden kesken;

Q. katsoo, että markkinatalousaseman antaminen valtiojohtoiselle taloudelle tai muulle kuin markkinatalousmaalle vaarantaisi kaupan suojakeinot ja vaikuttaisi vakavalla tavalla eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kilpailukykyyn;

R. katsoo, että tämän alan tutkimuksella, kehittämisellä ja innovoinnilla on ratkaiseva merkitys eurooppalaiselle teollisuudelle; katsoo, että tuotantolaitosten sulkemisesta seuraa usein peruuttamaton teknologian ja osaaminen menettäminen sekä teollisuuden työvoiman ammattitaidon heikkeneminen;

Perusmetallien merkitys Euroopan teollisuudelle

1. korostaa perusmetalliteollisuuden merkitystä toimitusketjun loppupään teollisuudelle, kuten auto- ja ilmailuteollisuudelle, energiantuotannolle sekä rakennus- ja pakkausteollisuudelle;

2. katsoo, että Eurooppa on jo erittäin riippuvainen raaka-aineista, joten se ei voi tulla riippuvaiseksi myös perusmetalleista, koska asialla olisi erittäin kielteinen vaikutus edellä mainittuun toimitusketjun loppupään teollisuuteen;

3. toteaa, että EU:n terästeollisuus kärsii teräslevyjen tuotantokapasiteetin vajeesta, koska laitoksia on suljettu suuri määrä viime vuosina ja kysyntä on kääntynyt kasvuun;

4. korostaa, että muiden kuin rautametallien, kuten alumiinin ja kuparin, kysyntä kasvaa kriisistä huolimatta jatkuvasti;

Ilmastonmuutoksen ja korkeiden energiahintojen torjunnan merkitys

5. korostaa, että Euroopan nykyisen päästökauppajärjestelmän uudelleensuunnittelu on yksi kiireellisimmistä asioista perusmetalliteollisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi; on tietoinen komission aloittamasta pohdinnasta, jonka tarkoituksena on uudistaa päästökauppajärjestelmää neljänteen budjettikauteen 2021–2028 mennessä; katsoo tässä yhteydessä, että uudistuksessa olisi käsiteltävä hiilivuoto-ongelmaa ja sen olisi edistettävä tehokkuutta, teollista innovointia ja optimaalisia tuottoja, jotka tämän uudistuksen olisi taattava, ja siinä olisi harkittava samanaikaisesti muiden välineiden ja innovatiivisten strategioiden käyttöönottoa päästökauppajärjestelmän rinnalle, jotta päästöjä voitaisiin tosiasiallisesti vähentää; pyytää komissiota palkitsemaan päästökauppajärjestelmän uudistuksessa ne energiaintensiivisen teollisuuden parhaat toimijat, jotka tuottavat tavaroita aiheuttaen vähiten päästöjä;

6. panee merkille markkinavakausvarannon käyttöönoton vuonna 2019 ja odottaa komission ehdotuksia vuoden 2020 jälkeisestä päästökauppajärjestelmän rakenneuudistuksesta, jota parlamentti tarkastelee yksityiskohtaisesti ja erikseen;

7. pyytää näin ollen komissiota muuttamaan päästöoikeuksien myöntämisjärjestelmää soveltamalla laajalti mittausmenetelmää, jota käytetään teollisuuteen sovellettavissa viitearvoissa, jotka perustuvat kasvihuonekaasupäästöihin tuotettua tonnimäärää kohti eikä tuotantolaitosta kohti, koska juuri puhtaimpien tehtaiden on pystyttävä tuottamaan enemmän, jotta ne toimivat kannustimina; korostaa tässä yhteydessä sellaisen järjestelmän merkitystä, joka houkuttelee investoimaan energiatehokkaisiin ratkaisuihin;

8. pyytää tässä yhteydessä, ettei monialaista korjauskerrointa enää sovellettaisi kymmeneen prosenttiin parhaiten suoriutuvista laitoksista, jotka ovat hiilivuotovaarassa, jotta ne voivat hyötyä täysin ilmaisista päästöoikeuksista aloilla, joiden kilpailukyky on vaarassa heiketä korkeiden hiilikustannusten vuoksi, jotta kannustettaisiin niiden tehtaanomistajien ja työntekijöiden myönteistä käyttäytymistä, jotka ovat ryhtyneet tarpeellisiin toimenpiteisiin parasta käytössä olevaa tekniikkaa vastaavien minimipäästöjen saavuttamiseksi; katsoo, että tällaisella toimenpiteellä ei pitäisi olla mitään vaikutusta yleiseen päästökattoon; huomauttaa, että hiilivuoto niille maailman alueille, joiden hiilidioksidipäästöt ovat kaikkein suurimpia, vaikuttaa kielteisesti koko maailman ympäristön tilaan;

9. vaatii, että energiavaltaisilla teollisuudenaloilla jatketaan ponnisteluja hiilidioksidipäästöjen parhaan mahdollisen uudelleenkäytön ja rajoittamisen varmistamiseksi, jotta voidaan turvata teollisuuden kilpailukyky tulevaisuudessa ja täyttää EU:n vahvistetut sitovat vähennystavoitteet; korostaa tässä yhteydessä, että teollisuuden kilpailukyky, resurssitehokkuus ja päästörajoitukset voivat olla toisiaan täydentäviä tavoitteita, koska jos eurooppalaisesta tuotannosta tulee vähähiilistä, sen eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten markkinaosuuksien säilyttäminen on tehokas keino vähentää teollisuuden aiheuttamia kasvihuonepäästöjä maailmassa; lisää, että sama pätee tuontituotantoon, joka täyttää samat energiatehokkuutta ja päästöjä koskevat normit kuin EU:ssa tuotetut tuotteet; korostaa, että arvoketjuun kuuluvissa kolmansissa maissa sijaitsevien yritysten on myös toimittava EU:n ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden mukaisesti ja otettava huomioon erityisesti energiatehokkuuden alalla saavutettava edistys;

Hiilipäästöön liittyvät sopeuttamistoimet rajoilla – väliaikainen ja joustava kansainvälisen tason toimenpide WTO:n pohjalta

10. korostaa voimakkaasti, että Rion yleissopimuksen vuonna 1992 valmistelleen kansainvälisen neuvottelukomitean perustamisesta asti Euroopan unioni on pyrkinyt neuvottelemaan kolmansien maiden kanssa kansainvälisen sopimuksen, jonka tavoitteena on suojautuminen ilmastonmuutokselta, siinä kuitenkaan onnistumatta huolimatta siitä, että asian ratkaisemisen kiireellisyydestä vallitsee miltei yksimielinen tieteellinen yhteisymmärrys; vaatii EU:ta säilyttämään johtoasemansa ja painottaa, että sitovan maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaaminen Pariisissa on erittäin tärkeää ja että kaikkien osapuolten on sitouduttava täysimääräisesti vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuntaan; korostaa, että neuvottelujen on johdettava oikeudellisesti sitovaan sopimukseen, joka kattaa kaikkien osapuolten kaikki talouden alat ja jossa noudatetaan hyväksyttyä tavoitetta ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen celsiusasteeseen; painottaa, että kattava kansainvälinen sopimus tasapuolistaa teollisuuden toimintaedellytyksiä ja vähentää EU:n hiilivuodon vaaraa;

11. painottaa, että kansainväliset ilmastotoimet ovat paras keino hiilivuodon torjumiseen; odottaa siksi kiinnostuneena Pariisin ilmastokokousta (COP21); korostaa, että kansainvälinen ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeva kunnianhimoinen sopimus, jonka ansiosta luotaisiin yhdenvertaiset toimintaedellytykset kaikille valtioille, jotka haluavat tehdä yhteistyötä monenvälisellä tasolla ja työstää johdonmukaisen maailmanlaajuisen ympäristöjärjestelmän hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, olisi positiivisin tapa puuttua maailmanlaajuisiin päästöihin; korostaa, että tällaisen sopimuksen ansiosta kaikki perusmetallien tuottajat voisivat kilpailla keskenään tasavertaisesti, mikä tekisi rajoilla toteutettavia sopeuttamistoimia koskevista pohdinnoista tarpeettomia edellyttäen, että sopimuksen täytäntöönpanoa seurataan tehokkaasti ja että siihen sovelletaan korjaustoimia tarvittaessa; painottaa, että tällaiseen kansainväliseen sopimukseen on sisällyttävä suurimpia päästöjä aiheuttavien valtioiden uskottavat sitoumukset; muistuttaa tässä yhteydessä myös, että on tarpeen noudattaa sosiaali- ja ympäristönormeja tasavertaisten kilpailuedellytysten luomiseksi;

12. toteaa, että ottamalla huomioon sekä tuonnin että viennin, hiilipäästöön liittyvien sopeuttamistoimien mekanismi rajoilla sisällyttää eurooppalaiseen sääntelyyn päästövähennysmallin, joka sisältää myös alueelliseen kulutukseen keskittyvää suuntausta koskevan lähestymistavan ja että tällaisen alhaalta ylöspäin -lähestymistavan etuna on se, että sitä voidaan pitää yleispätevänä ratkaisuna, jonka ansiosta kukin valtio voi päättää itsenäisesti oman ilmastopolitiikkansa tavoitteista ja tehdä tarkan vaikutustenarvioinnin sen seurauksista; kehottaa komissiota varmistamaan tulevissa kauppasopimuksissa, että eurooppalaisten perusmetalleihin pohjautuvien tuotteiden vientimahdollisuuksia ja markkinoille pääsyä parannetaan tuntuvasti; muistuttaa, että komission olisi sisällytettävä alueellisiin, kahdenvälisiin ja monenvälisiin vapaakauppasopimuksiin raaka-aineisiin liittyvien vääristävien käytäntöjen (kaksoishinnoittelun, vientirajoitusten) kielto;

13. korostaa, että kaikkien kauppaan vaikuttavien toimenpiteiden on oltava kansainvälisten kauppasopimusten mukaisia; tähdentää, että ihmisten, eläinten ja kasvien elämän ja terveyden sekä ehtyvien luonnonvarojen säilyttämiseen tähtäävän ilmastopolitiikan tavoitteet ovat GATT-sopimuksen XX artiklan poikkeusten mukaisia, jos niitä sovelletaan syrjimättä ja ilman, että kyseessä on peitelty rajoittaminen; tähdentää, että ilmastonmuutoksen olisi maailmanlaajuisen luonteensa vuoksi saatava oikeudellista huomiota; toteaa, että vähähiilisen ilmakehän (puhdas ilma) katsotaan jo nyt olevan ehtyvä luonnonvara, ja näin ollen se pitäisi katsoa julkiseksi omaisuudeksi; korostaa, että vastatoimenpiteitä ei voida ottaa käyttöön rajoilla toteutettavissa hiilipäästöön liittyvissä sopeuttamistoimissa rikkomatta kansainvälisen kaupan sääntöjä ja ilman riskiä sovellettavista seuraamuksista; muistuttaa, että kyse ei ole missään tapauksessa EU:n teollisuudenalojen suojelemisesta vaan niiden tasapuolisista toimintaedellytyksistä ulkomaisiin kilpailijoihin nähden;

14. toteaa, että olisi toivottavaa harkita huutokaupasta saatujen varojen osittaista uudelleen jakamista ympäristönsuojeluhankkeille ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimille, kuten vihreälle ilmastorahastolle Cancúnin sopimusten mukaisesti ja muille kansainvälisille ilmastorahoitusvälineille;

15. toteaa, että tuotteiden hiilisisällön ja elinkaaren aikaisten päästöjen hyväksytyt laskentamenetelmät lisäävät avoimuutta ja voivat helpottaa kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämistä, myös metalliteollisuudessa;

16. korostaa tarvetta luoda tietokanta, joka tarjoaa tietoa perusmetalliteollisuuden tuotteiden hiilipitoisuudesta Euroopassa;

Epäsuorien päästöjen korvaaminen

17. pitää valitettavana, että valtiontukeen perustuvasta välillisten kustannusten korvausjärjestelmästä on syntynyt uusi, vilpillistä kilpailua EU:n sisämarkkinoilla aiheuttava tekijä paljon sähköä kuluttavien tuottajien kesken, sillä jotkut niistä saavat rahoitustukea oman maansa viranomaisilta; vaatii, että korvaus yhdenmukaistetaan ja sitä myönnetään perustellusti unionin tasolla yhdenvertaisten toimintaedellytysten varmistamiseksi kansainvälisten kilpailijoiden ja eurooppalaisten tuottajien välillä sekä tehokkaan hiilivuotosuojan varmistamiseksi; toteaa, että tämä koskee erityisesti kuutta ei-rautametallia, joiden kauppahinnat määrittyvät maailmanlaajuisen kysynnän ja tarjonnan perusteella ja ne vahvistetaan pääasiassa Lontoon pörssissä; katsoo tämän vuoksi, että perusmetallien tuottajat ovat ”hinnanottajia”, jotka eivät pysty siirtämään kustannusten nousua asiakkailleen; katsoo siksi, että on ehdottomasti säilytettävä välillisten päästöjen korvaaminen; viittaa markkinavakausvarannon perustamisesta ja sen toiminnasta tehtyyn sopimukseen (2014/0011/COD), jossa todetaan, että tarkistuksen yhteydessä ja tasapuolisten toimintaedellytyksien tavoitteeseen pyrittäessä olisi myös tarkasteltava yhteensovitettuja järjestelyjä, joilla korvataan välilliset kustannukset unionissa; muistuttaa tässä yhteydessä perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 1/2003[11] sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklasta, joilla säännellään valtion tukia; kehottaa komissiota tarkistamaan erilaisten energian tukijärjestelmien vaikutusta energian vähittäismarkkinahintoihin, jotka vaikuttavat välillisesti energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyyn yksittäisissä jäsenvaltioissa;

18. katsoo, että hiilivaikutuksen erittely jokaisen tuottajan energiayhdistelmän perusteella laskettavassa sähkön hinnassa on kilpailukykyyn vaikuttava tekijä, jossa on kyse muun muassa kunkin itsenäisen valtion omasta valinnasta; on tyytyväinen komission ehdotukseen Euroopan energiaunionista; katsoo, että hyvin toimivat energian sisämarkkinat, jotka tuottavat varmaa ja kestävää energiaa ja joilla varmistetaan asianmukaiset jäsenvaltioiden väliset yhteenliitännät, auttavat laskemaan eurooppalaisten kuluttajien ja teollisuuden energiakustannuksia; katsoo, että päästökauppajärjestelmä on yhdenmukaistettu EU:n toimenpide teollisuuden päästöjen vähentämiseksi, joten sen vaikutuksia on tarkasteltava yhdenmukaistetussa järjestelmässä;

Tuki vähähiilisten perusmetallien tuotantoon kohdistuvia investointeja varten

19. vaatii, että ilmaisia päästöoikeuksia myönnetään hiilivuotoalojen tehokkaimmille laitoksille uusia laitteita, tutkimusta ja kehittämistä (hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja käyttö mukaan luettuna) sekä henkilöstön koulutusta koskevien investointiohjelmien mukaisesti mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa vuodesta 2018 alkaen ja neljännessä vaiheessa, eli kaudella 2021–2030, jotta noudatetaan ilmaston- ja ympäristönsuojelun tiukkoja vaatimuksia sekä työntekijöiden oikeuksia; pitää välttämättöminä investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta Eurooppa pysyy huipputasolla perusmetallien tuotannon alalla; muistuttaa, että investoivat yritykset kestävät parhaiten kriisejä; vaatii, että päästökauppajärjestelmän huutokaupasta saatavat tulot käytetään ilmastotoimien, myös uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuushankkeita koskevien teollisuuden investointien rahoittamiseen EU:ssa ja kehitysmaissa; kannattaa vuoden 2030 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin liittyvää suunnitelmaa perustaa hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, uusiutuvaa energiaa ja teollisuudenalojen vähähiilisiä innovaatioita koskeva järjestelmä (NER400), kuten 23. lokakuuta 2014 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä esitetään; ehdottaa, että hiilidioksidin talteenottoa, käyttöä ja varastointia koskevia pilotti- ja esittelyhankkeita olisi otettava osaksi komission edistämiä vähähiilisen teknologian rahoitusohjelmia NER300 -ohjelman ja tulevan NER400 -ohjelman tavoin ja että taloudellinen riskinotto jaetaan rahoittajan ja toimijan välillä; painottaa julkisten investointien ja yhteisön osalta Horisontti 2020 -ohjelman varojen merkitystä perusmetalliteollisuuden energia- ja ympäristötehokkuuden parantamisessa, myös Eurooppa 2020 -strategian mukaisten pienempien hiilidioksidipäästöjen saavuttamisessa; pitää työntekijöiden kouluttamista teollisuuden vähähiilisestä teknologiasta ja käytännöistä strategisena investointina, ja katsoo, että tämä on sisällytettävä täysimääräisesti komission edistämiin vähähiilisyyteen siirtymistä koskeviin rahoitusohjelmiin;

Rahoituskirjanpito ja avoimuus

20. ehdottaa, että hiilidioksidien päästöoikeudet julkistettaisiin yritysten tilinpäätösten julkaisemisen yhteydessä, ja että Euroopan unioni edistäisi erityistä kansainvälistä tilinpäätösstandardia koskevien keskustelujen uudelleen aloittamista;

21. painottaa avoimuuden merkitystä tavassa, jolla jäsenvaltiot käyttävät päästöoikeuksista saatuja tuloja; viittaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden velvoitteeseen ilmoittaa komissiolle päästökauppajärjestelmästä saatujen tulojen käytöstä; painottaa, että suurempi avoimuus auttaisi kansalaisia ymmärtämään, miten kansalliset viranomaiset käyttävät päästökauppajärjestelmästä saatuja tuloja;

22. painottaa, että laitosten ja yritysten on noudatettava kaikkia yhteiskuntavastuuta ja raportointia koskevia oikeudellisia vaatimuksia, jotta varmistetaan ympäristölainsäädännön yhtäläinen ja tehokas täytäntöönpano sekä se, että kaikki olennaiset tiedot ovat toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien, myös työntekijöiden edustajien sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen edustajien saatavilla; painottaa oikeutta ympäristötiedon julkiseen saatavuuteen sellaisena kuin siitä määrätään Århusin yleissopimuksessa sekä sen täytäntöönpanoa koskevassa EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä, myös direktiivissä 2003/87/EY; ehdottaa, että kaikki päästökauppajärjestelmään kuuluvat luokitellut laitokset ilmoittaisivat joka vuosi kattavat ilmastonmuutoksen torjuntaan ja EU:n ympäristödirektiivien sekä työturvallisuutta ja työterveyttä koskevien direktiivien noudattamiseen liittyvät tiedot ja että nämä tiedot olisivat työntekijöiden edustajien sekä laitosta ympäröivien lähialueiden väestöön kuuluvien kansalaisyhteiskunnan edustajien saatavilla;

Sähköntoimitussopimuksia koskeva kysymys

23. painottaa, että eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että pitkäaikaisten sopimusten tekeminen on edelleen mahdollista tietyin ehdoin, joita komission on täsmennettävä ja joiden on oltava yhteensopivia sijoitetun pääoman tuottoa koskevien vaatimusten kanssa, ja kestoajan on oltava vähintään 15 vuotta voimakkaasti pääomavaltaisilla teollisuudenaloilla; muistuttaa, että teollisten toimijoiden on turvattava investointinsa ennakoitavilla hinnoilla ja selkeän oikeudellisen kehyksen avulla; korostaa, että vuotuisten sähkön huutokauppojen sijaan olisi suosittava vakaita pitkän aikavälin sähköntoimitussopimuksia; on huolissaan markkinoilla sovellettavista säännöksistä, jotka mahdollistavat joissakin jäsenvaltioissa rakenteelliset erot sähkön hinnoissa ja tuotantokustannuksissa; kehottaa komissiota torjumaan yksityisten oligopolien ansiottomia voittoja energiamarkkinoilla;

24. on huolissaan markkinoilla sovellettavista säännöksistä, jotka mahdollistavat rakenteelliset erot sähkön hinnoissa ja tuotantokustannuksissa;

Osaamisen siirto

25. pyytää, että osaamisen siirto työntekijäsukupolvelta toiselle järjestetään kaikissa laitoksissa, joiden ikärakenne on epäedullinen, ja kaikissa korkeaa ammattitaitoa vaativissa tuotannon työpaikoissa; kannattaa nuorten työntekijöiden ammattitaidon kartuttamista yrityksessä rakenteellisella oppisopimuskoulutuspolitiikalla, jolla varmistetaan työntekijöiden kollektiivisen ammattitaidon kehittäminen; painottaa perusmetallialan työntekijöiden ammattitaidon ja pätevyyden merkitystä; kehottaa toteuttamaan aktiivista työllisyys- ja teollisuuspolitiikkaa sen varmistamiseksi, että tätä osaamista kehitetään ja se tunnustetaan eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden merkittäväksi voimavaraksi; pyytää ottamaan huomioon teollisen osaamisen ja työvoiman ammattitaidon säilyttämisen arvioitaessa yksittäisten laitosten tuotannon elinkelpoisuutta;

Raaka-aineiden toimitukset

26. kehottaa EU:ta ryhtymään metallin tuotantoon tarvittavia raaka-aineita koskeviin diplomaattisiin toimiin, jotka perustuvat lisäarvoa tarjoavaan strategiseen kumppanuuteen unionin ja raaka-aineiden tuottajavaltioiden kesken, jotta kannustetaan pätevyyttä vaativien työpaikkojen luomista koko arvoketjussa; pyytää komissiota luomaan perusteellisen teräsmarkkinoiden analysointivälineen, joka tarjoaa täsmällistä tietoa teräksen kysynnän ja tarjonnan välisestä tasapainosta Euroopassa ja muualla maailmassa ja jossa erotellaan toisistaan näiden markkinoiden kehitykseen vaikuttavat rakenteelliset ja suhdannevaihteluun liittyvät osatekijät; katsoo, että ensi- ja toissijaisten perusmetallien markkinoiden seurannalla voitaisiin saada hyödyllistä tietoa, jonka avulla voidaan kehittää korjaavia ja ennakoivia toimia, jotka ovat välttämättömiä näiden terästeollisuuksien syklisen luonteen vuoksi; on tyytyväinen eurooppalaisen harvinaisten maametallien asiantuntemusverkoston (ERECON) raporttiin[12]; kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan kyseisessä verkostossa monipuolisen ja kestävän harvinaisten maametallien toimitusketjun kehittämiseksi Euroopassa ja erityisesti panemaan täytäntöön poliittiset suositukset ja tukemaan korvaavia ratkaisuja ja entistä laajempaa kierrätystä;

Unionin markkinoiden suojaaminen perusmetallien alalla: mieluummin ennaltaehkäiseviä toimia kuin elpymisen viivästyminen

27. kehottaa neuvostoa saattamaan päätökseen kahden kaupan suojatoimia koskevan asetuksen tarkistuksen näiden välineiden virtaviivaistamiseksi, vahvistamiseksi ja nopeuttamiseksi ja varmistamaan, että niitä ei heikennetä; ehdottaa enintään kuukauden mittaista kartoitusvaihetta, jonka aikana voitaisiin käsitellä alustavasti polkumyyntiä ja kilpailunvastaisia tukia koskevia valituksia, ja alustavien havaintojen perusteella voitaisiin määrittää ennaltaehkäisevät korjaustoimet, joiden toteuttamista seuraisi perinpohjainen arviointi; pitää valitettavana, että lainsäädäntöehdotus kaupan suojatoimien uudenaikaistamisesta on pysähdyksissä neuvostossa siitä huolimatta, että parlamentti on ilmaissut voimakkaan tukensa tiukemmille toimille kolmansista maista peräisin olevan epäreilun tuonnin torjumiseksi; kehottaa neuvostoa käynnistämään pikaisesti kaupan suojatoimien modernisoinnin, jotta varmistetaan, että vihdoin reagoidaan asianmukaisesti epäterveisiin käytäntöihin ja Euroopan markkinoita voidaan suojella polkumyynniltä ja jotta voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset ja energia-alan siirtymävaiheen tarjoamien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen;

28. pitää tavoitteena, että unionissa käytettyjen harvinaisten ja kriittisten maametallien kierrätyksessä edistytään nopeasti;

29. korostaa, että ruostumattoman teräksen, alumiinin ja kaikkien perusmetallien alalla kilpailu on maailmanlaajuista; katsoo, että komission on kiireellisesti otettava tutkimuksissaan ja vertailuissaan maantieteellisiksi viitemarkkinoiksi maailmanmarkkinat eikä rajoitettava tutkimuksiaan pelkästään sisämarkkinoihin määritellessään merkityksellisiä markkinoita; pyytää, että tuotantokapasiteetista tehdään vaikutustenarviointi, jossa olisi tarkasteltava muun muassa tehdaslaitoksia ja työpaikkoja, ennen kuin komission kilpailun pääosasto tekee asiasta päätöksiä, ja että tutkimuksen päätelmät sisällytetään sidosryhmille annettavaan lopulliseen julkaisuun; kehottaa tarkistamaan kilpailupolitiikkaa ja valtiontukisääntöjä sellaisten julkisten toimien helpottamiseksi, joilla pyritään säilyttämään sosiaalinen ja alueellinen koheesio, parantamaan ympäristönormeja tai puuttumaan kansanterveyttä koskeviin huolenaiheisiin; pyytää, että kilpailun pääosaston päätöksien työllisyysvaikutukset otetaan etukäteen huomioon ja että niille annetaan objektiiviset perustelut sekä vaatii, että tarvittaessa myönnetään korvausta työntekijöille, jotka kärsivät määräävän aseman väärinkäyttöä koskevista korjaustoimista; vaatii ottamaan työmarkkinaosapuolet ja erityisesti työntekijäjärjestöt ja ammattiliitot paremmin mukaan kansallisen ja unionin tason toimintaan sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi ja uusien laadukkaiden työpaikkojen syntymisen varmistamiseksi; vaatii ottamaan työntekijät mukaan alan päätöksentekomenettelyihin;

Perusmetallien asema kiertotaloudessa

30. painottaa tässä yhteydessä toissijaisten metallien myönteistä vaikutusta, koska ne auttavat vähentämään merkittävästi energian ja raaka-aineiden kulutusta; kehottaa tämän vuoksi komissiota helpottamaan toissijaisten metallien markkinoiden kehittämistä ja toimintaa; kannustaa ottamaan kiertotalouden käyttöön jokaisessa perusmetallien tuotantopaikassa, jotta yhdistetään sivutuotteiden ja kierrätettyjen metallien hyödyntäminen, mikä lisää niiden kilpailukykyä; vaatii, että jokaisessa perusmetallien tuotantopaikassa otetaan pakollisena käyttöön kiertotalous, jotta yhdistetään sivutuotteiden ja kierrätettyjen metallien hyödyntäminen, niiden kilpailukyvyn lisäämiseksi; pitää tavoitteena unionissa käytettyjen harvinaisten ja kriittisten maametallien kierrätyksen pikaista edistymistä; pyytää kehittämään vahvoja yhteyksiä perusmetallien kierrätysalan ja muiden teollisuudenalojen välille teollisuuspohjan koon ja kestävyyden vahvistamiseksi erityisesti alueilla, jotka ovat kärsineet teollisuuden alasajosta; painottaa tässä yhteydessä tuotteiden ja materiaalien korvaamisen ja romumetallin käytön suurta potentiaalia muun muassa teräksen ja alumiinin tuotannossa; painottaa, että useimmat perusmetallit voidaan kierrättää monta kertaa murto-osalla siitä energiasta, joka kuluu primäärituotannossa; on huolestunut alumiinin ja kuparin muun muassa Kiinaan ja Intiaan tapahtuvan laillisen ja laittoman viennin aiheuttamasta suuresta energiahäviöstä Euroopassa, kun nämä maat ovat itse ottaneet käyttöön alumiinin vientikieltoja; katsoo, että eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kehittämiseen ja innovointiin tehtävien investointien on perustuttava tiukkoihin ympäristönormeihin ja kiertotalouden periaatteisiin; kehottaa komissiota kehittämään taloudellisia kannustimia metallien, myös nykyisin epätaloudellisten kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, kierrättämiseen, tutkimaan miten kierrätysmateriaalien markkinoita voidaan tukea muun muassa kierrätysmateriaalien vihreillä sertifikaateilla, ekologista muotoilua koskevilla vaatimuksilla ja verokannustimilla sekä varmistamaan, että myös koheesiopolitiikan ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) määrärahoilla myötävaikutetaan resurssitehokkuuden ja kierrätyksen edistämiseen; katsoo, että jätelainsäädäntöä olisi parannettava siten, että sillä tuettaisiin EU:n metalliromumarkkinoiden toimintaa, esimerkiksi tarkistamalla romuajoneuvodirektiiviä ja muuta jätelainsäädäntöä; ehdottaa, että ryhdytään toimiin keräystavoitteiden asettamiseksi, tuottajan vastuun vahvistamiseksi sekä romua koskevan lainsäädännön soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan esimerkiksi kuorma-autoja, linja-autoja ja moottoripyöriä; painottaa ammattitaitoisen ja pätevän työvoiman tarvetta, jotta siirtymä entistä kestävämpiin tuotantomenetelmiin ja tuotteisiin olisi sujuva, ja kehottaa laatimaan unionin koulutusstrategian yritysten, tutkimuslaitosten ja työmarkkinaosapuolten tukemiseksi, jotta nämä voivat yhdessä tarkastella, mitkä taidot ovat ympäristön kestävyyden kannalta tarpeellisia;

31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

Eurooppalaisen terästeollisuuden kokema kapasiteetin ja työpaikkojen katoaminen johtuu kysynnän romahtamisesta: vuonna 2014 kysyntä laski 40 megatonnia vuoteen 2007 verrattuna. Tämä kapasiteettien muutos on ollut niin huomattava, että kysynnän kasvusta Euroopassa seuraa historiallinen kauppataseen alijäämä, joka aiheuttaa riippuvuutta ja teollisen osaamisen menettämistä, mikä varmasti vaikuttaa vuorostaan auto-, rakennus- ja niukkahiilisen teknologian aloihin.

Toisaalta Euroopassa suljetaan alumiiniin tuotantolaitoksia, vaikka alumiinin eurooppalainen kysyntä on ollut kasvussa viime vuosina, mikä on johtanut tuonnin kasvuun.

Teräkset ja alumiini ovat siten kaksi tärkeää esimerkkiä vaikeuksista näillä aloilla, joilla täytyy toteuttaa samanaikaisesti sekä energiankäyttöön että ympäristöön liittyviä uudistuksia, joiden vaatimiin investointeihin vain harvalla toimijalla on varaa.

Ilmastopolitiikka ei kuitenkaan ole millään tavalla näiden vaikeuksien syynä, mutta näin voi hyvinkin olla lähitulevaisuudessa, mikäli investointikriisi jatkuu, eikä EU pane toimeen minkäänlaista raaka-aineita ja perusmetalleja koskevaa teollisuuspolitiikkaa.

Tällä teollisuuspolitiikalla on oltava käytössään tarvittavat välineet ja keinot, jotta vähähiilisyyteen siirtyminen onnistuisi, eikä sitä voida toteuttaa ilman perusmetalliteollisuuden alojen strategista tuntemusta ja ilman tarvittavia välineitä ja keinoja, joilla selvitään hiilidioksidin hinnan noususta, jota kaikki ilmastonmuutoksen torjuntaan osallistuvat kansainväliset elimet toivovat.

Vaikka perusmetallien uudelleenkäyttö ja kiertotalouden kehittäminen ovat ehdottoman välttämättömiä eurooppalaisille talouksille, pelkkä kierrätys ei riitä energia-alan siirtymävaihetta läpikäyvän Euroopan mantereen tulevaisuuden tarpeisiin: esimerkkinä voidaan mainita, että samantehoisista laitoksista tuulivoimalat ja aurinkoenergiateknologiat kuluttavat jopa 90 kertaa enemmän alumiinia, 50 kertaa enemmän rautaa, kuparia ja lasia sekä 15 kertaa enemmän betonia kuin nyt käytössä olevat perinteisemmät lämpövoimalat (polttoöljy, maakaasu tai ydinvoima), (harvinaista tai kriittisistä metalleista puhumattakaan...).

Ilmastonmuutoksen torjunnan merkitys

On pidettävä myönteisenä EU:n omaksumaa johtoasemaa ilmastonmuutoksen torjunnassa, mukaan lukien ilmastovelan tunnustamisen kehitysmaita kohtaan.

Hiilidioksidimarkkinoiden perustaminen vuonna 2005 (direktiivi 2003/87/EY) liittyy sen ilmastonmuutoksen torjumiseksi luodun, yksipuolisen ja hyökkäävän EU:n strategian täytäntöönpanoon, jonka tarkoituksena on näyttää esimerkkiä asettamalla koko muusta maailmasta poiketen lisämaksuja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden talouksille sähköntuottajien ja energiaintensiivisten alojen välityksellä.

Silloin toivottiin, että tästä seuraisi investointeja, joiden tarkoituksena olisi vähentää hiilidioksidipäästöjä ja edistää eurooppalaisten teollisuudenalojen uudistamista, jotta nämä saisivat etumatkaa kilpailijoihinsa nähden. Monista eri syistä tätä tavoitetta ei kuitenkaan saavutettu, ja hiilivuodon uhka on kasvanut erityisen suureksi huolimatta siitä, että on jaettu avokätisesti ilmaisia päästöoikeuksia, jotka ovat suojatoimena rajallisia.

Tilanne on nimittäin muuttunut sen jälkeen, kun Kioton sopimus allekirjoitettiin vuonna 1997, eikä Euroopalla enää ole hallitsevaa asemaa perusmetallialalla, vaan sen täytyy taistella säilyttääkseen riippumattomuutensa nopeasti teollistuviin maihin nähden (”hiilisiirtymä”).

Euroopan perusmetalliteollisuuden aloille on strategisen tärkeää sopeutua tähän uuteen ilmastolliseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen näyttämällä esimerkkiä tehokkaalla ja vaikuttavalla energian ja raaka-aineiden kulutuksella, eikä olemalla katoava teollisuudenala.

Sopeuttamistoimet rajoilla ovat kaikkein tehokkain rakenteellinen mekanismi, jolla estetään hiilivuotoriskille alttiiden eurooppalaisten teollisuuslaitosten luopuminen ilmastonmuutoksen torjunnasta, koska ilmaisten päästöoikeuksien, jotka voivat toimia varsinaisina ”saasteavustuksina”, myöntäminen aiheuttaa tappioita, joiden suuruus nousee samassa tahdissa hiilidioksidin markkinahinnan nousun kanssa.

Sopeuttamistoimet rajoilla

Ilmastonmuutoksen torjuntapolitiikan osana unionin rajoilla toteutettavilla sopeuttamistoimilla voidaan tasapainottaa eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten tuottajien välistä kilpailutilannetta ja estää sen vääristyminen niin unionin sisämarkkinoilla kuin viennissäkin, ja välttää siten hiilivuotoja.

Päästöoikeuksien hankinnassa sovellettaisiin samoja sääntöjä sekä tuontiin että eurooppalaiseen tuotantoon; perusteena olisi unionin alueelle tuotujen metallien hiilisisältö.

Vientimetallit vapautettaisiin päästökauppajärjestelmästä.

Perusmetallien tuojat olisivat velvollisia ilmoittamaan tullille Euroopan markkinoilla myytävien perusmetallien tuotannosta aiheutuneet hiilidioksidipäästöt ja noudattamaan samoja sääntöjä kuin eurooppalaiset tuottajat samankaltaisia tuotteita koskevan WTO:n syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti. Kyseessä ei siis ole mielivaltaisen syrjinnän keino eikä kansainvälisen kaupan peitelty rajoittaminen.

Rajoilla toteutettavien sopeuttamistoimien kattavuus vastaa päästökauppajärjestelmän nykyisiä päästöoikeuksia.

Sopeuttamistoimet rajoilla: väliaikainen ja joustava toimenpide

Saman periaatteen mukaisesti jos joku maa asettaa perusmetallien tuottajilleen eurooppalaisia päästöoikeuksia vastaavia päästöoikeuksia, rajoilla toteutettavissa sopeuttamistoimissa joustetaan maiden välisen kaupan kohteina olevien tuotteiden hiilitehokkuuden mukaisesti. Päästöoikeusmarkkinoiden niveltämisellä koko maailmaa koskeviksi voitaisiin poistaa kaikki rajalla toteutettavat sopeuttamistoimet. Kun kaikkiin sovelletaan samoja sääntöjä, kilpailu on oikeudenmukaista.

Hiilivuotojen estäminen tuotantoketjun kaikissa vaiheissa

Siten alumiinintuottaja, joka valmistaa alumiinioksidinsa (bauksiittimineraalin ja alumiinin välituote) Euroopassa, joutuu noudattamaan päästökauppajärjestelmään liittyviä rajoituksia, toisin kuin alumiinintuottaja, joka tuo alumiinioksidinsa EU:n ulkopuolelta. Sama pätee kaikkiin mineraalien ja metallien välituotteisiin, kuten terästeollisuuden koksiin, jonka tuotannon siirtäminen (tuonnin aiheuttaja) johtaa hiilivuotoon.

Kaikkien perusmetallien hiilisisältö on siis mitattava tuotantoketjussa eikä lopputuotteen tarkan eurooppalaisen sijainnin mukaisesti.

Hiilisisällön ilmoittaminen jokaisesta päästöoikeusjärjestelmään kuuluvasta tuotteesta

Jotta rajoilla toteutettavat sopeuttamistoimet olisivat oikeudenmukaisia, on tiedettävä jokaisen tuotteen hiilisisältö.

Näin tapahtuu jo Euroopassa ja näin voisi olla kaikkialla edellyttäen, että:

– varmistetaan kaupan kohteina olevien tuotteiden jäljitettävyys (tätä vaaditaan jo perusmetallialoilla tunnustettujen ammatillisten standardien mukaisen hyväksynnän saamiseksi);

– perustetaan yhdenmukaistettu kansainvälinen menetelmä kaupan kohteina olevien tuotteiden hiilisisällön määrittelemiseksi.

Tällöin olisit tarpeen perustaa kansainvälinen/monenvälinen virasto, tai tehtävän voisi suorittaa jokin olemassa oleva järjestö.

Epäsuorien päästöjen korvaaminen: unionin jäsenvaltioiden välisen kilpailun vääristyminen

Monikansalliset alumiinintuottajat ovat kehittäneet Persianlahden maihin vahvan teollisuudenalan, joka perustuu alhaiseen energian hintaan. Nämä öljy- ja kaasurikkaat maat tarjoavat halvan energian lisäksi sen edun, etteivät ne peri hiilidioksidipäästöihin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä maksuja.

Euroopan komissio on myöntänyt, että kilpailu on vääristynyt sähkön hinnan noustua sähköntuottajien maksamien päästöoikeuksien takia, ja on siksi päättänyt sallia sen, että kansalliset viranomaiset korvaavat nämä välilliset kulut (tiedonanto SWD(2012)).

Esimerkiksi Espanja on päättänyt kohdentaa kyseisiin korvauksiin viisi miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana (vuosina 2013–2015), kun Saksassa vastaava summa on 756 miljoonaa euroa.

Ilmaisia päästöoikeuksia vähähiilisten perusmetallien tuotantoon kohdistuvia investointeja varten

Rajoilla toteutettavat sopeuttamistoimet saavat aikaan perusmetallitalouden alalla positiivisen kierteen, jossa hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on sidoksissa vähähiilistä teollisuutta edistäviin investointeihin, jotka tulevat näin kannattaviksi ja edistävät päästöjen vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevia tavoitteita.

Kirjanpidon ja rahoituksen avoimuus

Tällä hetkellä yrityksille myönnetyt ilmaiset päästöoikeudet julkaistaan tuotantopaikkakohtaisesti, mutta myöntämisen jälkeen oikeudet saaneet yritykset eivät tiedota lainkaan niiden käytöstä.

Samaan tapaan päästöoikeushuutokaupasta saatuja tuloja, jotka olisi käytettävä ainakin osittain ilmastonmuutoksen torjuntaan, ei jäljitetä millään lailla Euroopan valtioissa.

Perusmetalliteollisuuteen liittyviä riskejä ja vaaroja koskeva avoimuus

Ensimmäinen vaatimus on, että eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden on näytettävä ympäristöasioissa esimerkkiä ja minimoitava niin työntekijöihin kuin paikalliseen väestöön kohdistuvat vaikutukset. Kansallisten ja EU:n viranomaisten on taattava tämän toteutuminen, koska markkinat eivät pysty sovittamaan yhteen kilpailukykyistä teollista taloutta ja ympäristöarvoja.

Tämän avoimuuden on koskettava tietoja päästöistä, säännösten noudattamiseen liittyvistä toimista, edistykseen liittyvistä investoinneista ja niiden vaikutuksista työntekijöiden sekä lähiympäristön ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen.

Sähköntoimitussopimuksia koskeva kysymys

Perusmetalliteollisuus on ala, joka käyttää energiaa paljon ja monin tavoin.

– Käyttämällä hiiltä keskeisenä fossiilisena raaka-aineena hiiliteräksen valmistuksessa.

– Sinkin tai alumiinin elektrolyysin kohdalla tuotantokustannusten rakenne, jossa omakustannushintaan vaikuttavat pääasiassa sähkökustannukset (maakohtaisia vaihteluita, ennakoinnin mahdottomuus).

Mikäli ei olisi mahdollista allekirjoittaa pitkän aikavälin toimitussopimuksia, joissa sähkön tuottaja ja käyttäjä ovat vapaasti neuvotelleet hinnan, se asettaisi paljon sähköä käyttävät eurooppalaiset teollisuuden alat hyvin heikkoon asemaan kansainvälisessä kilpailussa.

Lisäksi on pohdittava sitä, että tietyt kansainväliset perusmetalleja vievät kilpailijat saavat julkista tukea ja työskentelevät talousjärjestelmässä, jossa ei ole vapaata ja vääristymätöntä kilpailua energian toimituksen alalla.

Unionin markkinoiden suojaaminen perusmetallien alalla: mieluummin ennaltaehkäiseviä toimia kuin elpymisen viivästyminen

Aikana, jolloin nousevan talouden maat kehittävät perusmetalliteollisuuttaan – talouskehitystä edistäviä metalleja – niistä on tullut merkittäviä kilpailijoita terästen ja muiden perusmetallien sekä harvinaisten maametallien maailmanmarkkinoilla, ja niiden suhteellisena etuna on raaka-aineiden saatavuus, jonka lisäksi ne joskus myös saavat julkista tukea ja etsivät markkinaosuuksia polkumyynnillä (myynti alle omakustannushinnan).

EU tarvitsee siis joustavia ja reaktiivisia kaupan suojatoimia, jotka soveltuvat teollisuudenalan uusiin maailmanlaajuisiin realiteetteihin, ja jossa päätöksenteon rytmin on oltava nopeampaa, kun vastassa on mahdollisesti moninkertainen aineiden, tuotteiden, tiedon ja palveluiden virta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	13.10.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	47 11 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Zigmantas Balčytis, Nicolas Bay, David Borrelli, Jerzy Buzek, Philippe De Backer, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Peter Eriksson, Fredrick Federley, Ashley Fox, Theresa Griffin, Marek Józef Gróbarczyk, András Gyürk, Roger Helmer, Hans-Olaf Henkel, Eva Kaili, Kaja Kallas, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Miapetra Kumpula-Natri, Janusz Lewandowski, Ernest Maragall, Edouard Martin, Dan Nica, Angelika Niebler, Miroslav Poche, Miloslav Ransdorf, Michel Reimon, Herbert Reul, Paul Rübig, Algirdas Saudargas, Jean-Luc Schaffhauser, Neoklis Sylikiotis, Antonio Tajani, Dario Tamburrano, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Michał Boni, David Coburn, Cornelia Ernst, Jens Geier, Gunnar Hökmark, Benedek Jávor, Jude Kirton-Darling, Olle Ludvigsson, Notis Marias, Marian-Jean Marinescu, Dominique Riquet, Massimiliano Salini, Theodor Dumitru Stolojan, Pavel Telička, Cora van Nieuwenhuizen

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

47	+
ALDE	Dominique Riquet
ECR	Notis Marias
EFDD	David Borrelli, Dario Tamburrano
ENF	Barbara Kappel
GUE	Cornelia Ernst, Miloslav Ransdorf, Neoklis Sylikiotis
PPE	Michał Boni, Jerzy Buzek, Christian Ehler, András Gyürk, Gunnar Hökmark, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Janusz Lewandowski, Marian-Jean Marinescu, Angelika Niebler, Herbert Reul, Massimiliano Salini, Algirdas Saudargas, Theodor Dumitru Stolojan, Antonio Tajani, Vladimir Urutchev, Henna Virkkunen, Pilar del Castillo Vera
S&D	Zigmantas Balčytis, Jens Geier, Theresa Griffin, Eva Kaili, Jude Kirton-Darling, Jeppe Kofod, Miapetra Kumpula-Natri, Olle Ludvigsson, Edouard Martin, Dan Nica, Miroslav Poche, Patrizia Toia, Kathleen Van Brempt, Martina Werner, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho
VERTS/ALE	Peter Eriksson, Benedek Jávor, Ernest Maragall, Michel Reimon, Claude Turmes

11	-
ALDE	Philippe De Backer, Fredrick Federley, Kaja Kallas, Pavel Telička, Cora van Nieuwenhuizen
ECR	Ashley Fox, Marek Józef Gróbarczyk, Hans-Olaf Henkel, Evžen Tošenovský
EFDD	David Coburn, Roger Helmer

3	0
ENF	Nicolas Bay, Jean-Luc Schaffhauser
PPE	Paul Rübig

Merkkien selitykset:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

[1] EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.
[2] EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.
[3] EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1.
[4] EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.
[5] EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.
[6] EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.
[7] EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.
[8] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0032.
[9] EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75.
[10] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0104.
[11] EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.
[12] http://ec.europa.eu/growth/sectors/raw-materials/specific-interest/erecon/index_en.htm

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö