Menettely : 2016/2063(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0302/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0302/2016

Keskustelut :

PV 21/11/2016 - 12
CRE 21/11/2016 - 12

Äänestykset :

PV 22/11/2016 - 5.6

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0433

MIETINTÖ     
PDF 278kWORD 57k
18. lokakuuta 2016
PE 584.196v02-00 A8-0302/2016

Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2015

(2016/2063(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Ramon Tremosa i Balcells

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2015

(2016/2063(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 284 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon sopimuksen 123 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 15 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0302/2016),

A.  panee merkille pääjohtaja Draghin esittämän lausunnon, joka koski Yhdistyneen kuningaskunnan eroa EU:sta ja jonka mukaan se, missä määrin ero vaikuttaa talousnäkymiin, riippuu tulevien neuvottelujen ajoituksesta, kehityksestä ja lopullisesta tuloksesta; toteaa, että hänen mukaansa euroalue on tähän saakka ollut kestävä, mutta tämän epävarmuuden johdosta perusskenaarioon liittyy tilannetta huonontavia riskejä; panee merkille, että hänen mukaansa Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välille syntyvän suhteen tyypistä riippumatta on äärimmäisen tärkeää kunnioittaa sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä ja olipa tulos mikä tahansa, kaikkien osapuolten on noudatettava samoja sääntöjä;

B.  toteaa, että komission uusimman kevään ennusteen mukaan euroalueen reaalikasvun odotetaan olevan vaatimatonta – 1,6 prosenttia vuonna 2016 ja 1,8 prosenttia vuonna 2017, kun se oli 1,7 prosenttia vuonna 2015, ja jakautuvan maantieteellisesti epätasaisesti;

C.  toteaa, että tämän ennusteen mukaan euroalueen työttömyyden odotetaan vähenevän 10,9 prosentista vuoden 2015 lopussa 9,9 prosenttiin vuoden 2017 lopussa; toteaa, että jäsenvaltioiden työttömyysasteen erot kasvoivat edelleen vuonna 2015, ja luvut vaihtelivat Saksan 4,6 prosentista Kreikan 24,9 prosenttiin;

D.  toteaa, että saman ennusteen mukaan julkisen talouden alijäämän odotetaan pienenevän euroalueella 2,1 prosentista vuonna 2015 vähitellen 1,9 prosenttiin vuonna 2016 ja 1,6 prosenttiin vuonna 2017; toteaa, että myös velan suhteen BKT:hen ennustetaan pienenevän ensimmäistä kertaa kriisin alun jälkeen, vaikka liiallista alijäämää koskevan komission menettelyn piiriin kuuluu edelleen neljä euroalueen maata: Ranska, Espanja, Kreikka ja Portugali; toteaa, että Kypros, Irlanti ja Slovenia ovat onnistuneet laskemaan vajeensa makrotalouden ohjelmilla alle viitearvon, joka on 3 prosenttia BKT:stä;

E.  toteaa, että saman ennusteen mukaan euroalueella on jatkossakin odotettavissa ulkoinen ylijäämä, joka on noin 3 prosenttia BKT:stä vuosina 2016 ja 2017; ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan, joka on yksi euroalueen tärkeimmistä kauppakumppaneista, jyrkkä ero EU:sta voi vaikuttaa negatiivisesti sekä EU:n että Yhdistyneen kuningaskunnan kauppataseeseen;

F.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 127 artiklan 5 kohdassa määrätään, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtävänä on auttaa rahoitusvakauden ylläpitämisessä;

G.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 127 artiklan 2 kohdassa määrätään, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtävänä on ”maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan edistäminen”;

H.  toteaa, että EKP:n syyskuussa 2016 esittämän ennusteen mukaan euroalueen keskimääräinen inflaatioaste, joka oli nolla vuonna 2015, pysyy lähellä tätä tasoa vuonna 2016 (0,2 prosenttia), nousee 1,2 prosenttiin vuonna 2017 ja 1,6 prosenttiin vuonna 2018; toteaa, että viime vuosien alhainen inflaatio johtuu muun muassa alhaisista energian hinnoista;

I.  toteaa, että inflaatiotavoitteen saavuttaminen on yhä vaikeampaa, mikä johtuu demografisten suuntausten vakiintumisesta, alenevista energian hinnoista sekä kaupan ja rahoitusalan globalisoitumisen täydestä vaikutuksesta eurooppalaiseen yhteiskuntaan, jossa vallitsee korkea työttömyys; toteaa, että nämä deflatoriset paineet pahentavat investointien puutetta ja kokonaiskysynnän heikkoutta;

J.  panee merkille, että EKP käynnisti vuoden 2015 maaliskuussa laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman, joka oli kooltaan 1,1 biljoonaa euroa ja jonka oli alun perin määrä kestää syyskuuhun 2016 asti;

K.  toteaa, että tätä ohjelmaa on sittemmin päivitetty, ja omaisuuserien oston on määrä jatkua maaliskuuhun 2017 asti, sen kokonaissumman on määrä olla noin 1,7 biljoonaa euroa ja ehdot täyttävien omaisuuserien luetteloa on laajennettu käsittämään muiden kuin rahoitusalan yritysten lainat ja keskushallintoa alempien tasojen viranomaisten lainat; panee merkille, että on esiintynyt huolta EKP:n taseen yhä kasvavista riskitasoista;

L.  toteaa, että EKP on osto-ohjelmansa käynnistyttyä ostanut 19 094 miljoonalla eurolla omaisuusvakuudellisia arvopapereita;

M.  toteaa, että EKP höllensi rahapolitiikkaansa laskemalla keskeiset viitekorkonsa ennennäkemättömän alas, sillä se pudotti perusrahoitusoperaatioiden koron nollaan prosenttiin ja talletuskoron –0,40 prosenttiin maaliskuussa 2016; toteaa, että EKP tarjoaa kannustimia pankkien luotonantoon ja toteuttaa sitä varten edelleen kohdennettuja pitkäaikaisia rahoitusoperaatioita;

N.  toteaa, että EKP:n mukaan yhteisen valvontamekanismin käynnistämisellä pyrittiin mikrotason vakauden johdonmukaiseen valvontaan ja täytäntöönpanoon kaikkialla euroalueella tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi pankeille ja yhteisen arviointimenetelmän (SREP) ottamiseksi käyttöön;

O.  toteaa, että EKP:n pääjohtaja on edelleen painottanut euroalueen rakenneuudistusten kiireellistä tarvetta;

P.  toteaa, että EKP kannattaa yksinkertaista, läpinäkyvää ja standardoitua arvopaperistamista ja siitä seuraavaa pääomavaatimusten pienentämistä, jotka piristäisivät sekä arvopaperistamismarkkinoita että reaalitalouden rahoitusta;

Q.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 123 artiklassa ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 21 artiklassa kielletään julkisen talouden keskuspankkirahoitus;

1.  korostaa, että euroalue kärsii edelleen korkeasta työttömyydestä ja liian matalasta inflaatiosta, suurista makrotalouden epätasapainotiloista ja vaihtotaseen epätasapainosta ja että sen lisäksi euroalueella on hyvin heikko tuottavuuden kasvu, mikä johtuu investointien puutteesta – 10 prosenttiyksikköä kriisiä edeltävää tasoa vähemmän – ja rakenneuudistusten puutteesta sekä sisäisen kysynnän heikkoudesta; panee merkille, että julkisen velan korkea taso ja järjestämättömien lainojen erityisen valtava määrä sekä pankkialan pääomavaje joissakin jäsenvaltioissa pirstoo euroalueen rahoitusmarkkinoita edelleen, mikä vähentää liikkumavaraa kaikkein haavoittuvimpien talouksien tukemisessa; korostaa, että vain terveellä finanssipolitiikalla ja sosiaalisesti tasapainoisilla rakenneuudistuksilla, jotka on suunnattu tuottavuuden kasvuun, voidaan saada aikaan kestävä positiivinen talouskehitys kyseisissä jäsenvaltioissa;

2.  palauttaa mieliin, että Euroopan keskuspankki on liittovaltiomainen elin, jossa ei ole tilaa kansalliselle veto-oikeudelle, minkä ansiosta pankki on kyennyt toimimaan päättäväisesti kriisin torjumiseksi;

3.  toteaa, että kun otetaan huomioon tämä hyvin monimutkainen toimintaympäristö ja pitkittyneen matalan inflaation kauden riski, EKP:n poikkeustoimet inflaation nostamiseksi takaisin 2 prosenttiin, joka on keskipitkän aikavälin tavoite, vastaavat sen SEUT-sopimuksen 127 artiklan mukaista mandaattia eikä näin ole lainvastaisia(1); panee merkille, että omaisuuserien osto-ohjelman käynnistyttyä maaliskuussa 2015 rahoitusolot ovat parantuneet jonkin verran reaalitalouteen kohdennettujen pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden ohjelmien (TLTRO) ansiosta, mikä on edistänyt euroalueen yrityksille ja kotitalouksille myönnettyjen lainojen elpymistä; toteaa, että nämä toimenpiteet ovat myös edistäneet joidenkin euroalueen valtionobligaatioiden korkoerojen pienenemistä; toteaa, että parannukset eivät ole koskeneet jäsenvaltioita tasapuolisesti ja että lainojen kysyntä on edelleen heikkoa joissakin jäsenvaltioissa;

4.  painottaa, että EKP käynnisti kesäkuussa 2016 neljän kohdennetun pitempiaikaisen rahoitusoperaation uuden sarjan (TLTRO II); toteaa, että ohjelman kannustinrakenne on muuttunut verrattuna alkuperäiseen TLTRO-ohjelmaan, koska tietyt pankit voivat ottaa lainaa negatiivisella korolla, vaikka ne eivät lisäisi nettolainanantoaan reaalitaloudelle;

5.  on huolestunut siitä, että tarjoamalla likviditeettiä negatiivisella korolla mutta poistamalla samalla vaatimuksen, jonka mukaan pankkien on palautettava varat, jos ne eivät saavuta lainanantotavoitettaan, EKP heikentää keskuspankin likviditeettitarjonnan ja reaalitalouden lainoittamisen välistä yhteyttä, joka oli keskeisessä asemassa TLTRO-konseptissa;

6.  on tyytyväinen Euroopan keskuspankin elokuussa 2012 antamaan kategoriseen lupaukseen ”tehdä kaikki tarvittava” euron puolustamiseksi, koska tällä on ollut ratkaiseva vaikutus euroalueen rahoitusvakauden varmistamisessa;

7.  katsoo, että omaisuuserien osto-ohjelmalla olisi suurempi vaikutus unionin talouteen, jos siihen liittyisi tehokkaita ja sosiaalisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia, joilla pyrittäisiin parantamaan unionin kilpailukykyä, ja jos EIP:n ostamien joukkolainojen määrä olisi suurempi etenkin Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ja Euroopan laajuisten energiaverkkojen osalta (nämä hankkeet tuovat todistetusti sosiaalista ja taloudellista eurooppalaista lisäarvoa) samoin kuin pk-yritysten arvopaperistettujen lainojen osalta; kehottaa EKP:tä tekemään tutkimuksen, jossa arvioidaan, millainen omaisuuserien osto-ohjelman vaikutus olisi, jos sen avulla voitaisiin ostaa jälkimarkkinoilla suoraan investointi- ja tutkimusmenoihin liittyvää jäsenvaltioiden julkista velkaa; on huolissaan siitä, että muiden kuin finanssialan yritysten liikkeeseenlaskemien joukkovelkakirjalainojen suorat ostot, joita voidaan perustella tämänhetkisessä tilanteessa, voivat aiheuttaa vääristymiä;

8.  on samaa mieltä EKP:n pääjohtajan Mario Draghin kanssa siitä, että yhtenäinen rahapolitiikka ei voi edistää kokonaiskysyntää, ellei sitä täydennetä asianmukaisella finanssipolitiikalla ja kunnianhimoisilla ja sosiaalisesti tasapainoisilla rakenneuudistusohjelmilla jäsenvaltioissa; muistuttaa, että EKP:n ensisijainen tavoite sille EU:n perussopimusten primaarilainsäädännössä annetun mandaatin mukaan on hintavakauden turvaaminen, jotta voidaan taata investoinneille suotuisa vakaa ympäristö; katsoo, ettei rahapolitiikka yksin ole oikea väline unionin talouden rakenteellisten ongelmien ratkaisuun; korostaa, että odotettu talouden elpyminen ei voi korvata välttämättömiä rakenneuudistuksia; kiinnittää huomiota tuoreisiin tutkimuksiin ja keskusteluihin kaikkialla maailmassa kuluneen vuosikymmenen aikana havaitusta neutraalien korkojen mahdollisesta laskusta; toteaa, että tällainen tilanne johtaisi siihen, että rahapolitiikasta tulee entistä rajoitetumpaa ja tehottomampaa, koska sen vaarana olisi yhä useammin nollakoron alaraja;

9.  on samaa mieltä siitä, että hyvin toimivat, monipuoliset ja yhdennetyt pääomamarkkinat tukisivat yhtenäisen rahapolitiikan toteuttamista; kehottaa tässä yhteydessä saattamaan pankkiunionin päätökseen vaiheittain ja panemaan sen täysin täytäntöön ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti siihen liittyvää lainsäädäntöä sekä rakentamaan pääomamarkkinaunionia, koska se olisi ratkaiseva askel yhtenäisen rahapolitiikan tehokkuuden lisäämisessä sekä rahoitusalan häiriöiden aiheuttamien riskien lieventämisessä; pitää keskeisen tärkeänä, että ratkaistaan järjestelemättömien lainojen ongelma kaikkein ongelmallisimmilla kansallisilla pankkialoilla, jotta voidaan palauttaa rahapolitiikan sujuva toteuttaminen koko alueella;

10.  korostaa, että talouden ja työmarkkinoiden rakenteellisissa ja sosiaalisesti tasapainoisissa uudistuksissa olisi otettava myös täysimääräisesti huomioon Euroopan demografinen vaje inflaatiopaineiden käsittelemiseksi ja sellaisten kannustimien luomiseksi, jotka edistävät entistä tasapainoisempaa väestörakennetta, mikä auttaisi pitämään inflaatiotavoitteen noin 2 prosentissa; korostaa negatiivisten investointinäkymien vaaraa epäsuotuisan demografisen kehityksen yhteydessä;

11.  panee kuitenkin merkille, että vaikka poikkeuksellisten toimien vaikutusten riskit ja sivuvaikutukset ovat olleet merkittäviä etenkin reuna-alueiden pankkien rahoitusehtojen kannalta, inflaation ei odoteta saavuttavan 2 prosentin keskipitkän aikavälin tavoitetta vuoteen 2017 mennessä; panee merkille, että pankkien ja markkinoiden lainanannon elpyminen jakautuu jäsenvaltioiden kesken maantieteellisesti epätasaisesti eikä sillä ole tähän mennessä ollut täysin odotettua vaikutusta euroalueen tämänhetkiseen investointivajeeseen; korostaa, että investointien vähyyteen on rahoituksen riittämättömän saatavuuden lisäksi syynä myös lainojen vähäinen kysyntä ja että on edistettävä rakenteellisia uudistuksia, jotka tukevat suoraan investointeja ja työpaikkoja; kiinnittää huomiota siihen, että saatavissa on entistä vähemmän institutionaalisten sijoittajien kansainvälisesti tunnustamia korkealaatuisia varoja;

12.  muistuttaa, että vaikka vaikutukset reaalitalouteen ovat olleet lähes olemattomia, pankit ovat voineet saada rahoitusta lähes ilmaiseksi tai hyvin pienin kustannuksin, millä on tuettu suoraan niiden taseita; pitää valitettavana, että tuen laajuutta ei valvota eikä julkisteta, vaikka sillä on selviä finanssipoliittisia heijastusvaikutuksia rahapolitiikkaan eikä siihen liity tiukkoja ehtoja sen suhteen, miten se mahdollisesti investoidaan; toteaa, että kaikkiin tällaisiin ylimääräisiin toimiin on yhdistettävä toimia, joilla lievennetään markkinoiden ja talouden vääristymiä;

13.  pitää valitettavina nykyisiä, joskin vähitellen pieneneviä, eroja pk-yrityksille ja toisaalta suurille yrityksille myönnettävän rahoituksen hintojen välillä pienten ja suurten lainojen korkojen välillä sekä luottoehtojen eroja euroalueen eri maissa sijaitsevien pk-yritysten välillä mutta myöntää, että sillä, mitä rahapolitiikalla voidaan saada aikaan tässä asiassa, on rajansa; korostaa, että jatkuva tarve mukauttaa pankkien taseita vaikuttaa muun muassa pk-yritysten mahdollisuuteen saada lainaa joissakin jäsenvaltioissa; viittaa myös mahdollisten muiden kilpailun vääristymien riskiin seurauksena EKP yrityslainojen ostosta pääomamarkkinoilla ja katsoo, että sen yhteydessä kelpoisuusehdot eivät saa aiheuttaa lisää vääristymiä etenkään, kun otetaan huomioon riskikehys, eikä pk-yrityksiä saa jättää tämän ulkopuolelle;

14.  korostaa, että pitkän aikavälin tasainen tuottokäyrä voi heikentää pankkien kannattavuutta etenkin, jos ne eivät mukauta liiketoimintamallejaan, ja tämä voi mahdollisesti aiheuttaa riskejä etenkin yksityisille säästöille sekä eläke- ja vakuutusrahastoille; varoittaa, että pankkien kannattavuuden heikkeneminen saattaa vähentää niiden halua kehittää lainanantoa; viittaa erityisesti tällaisen korkopolitiikan kielteiseen vaikutukseen alueellisiin ja paikallisiin pankkeihin ja säästöpankkeihin, jotka saavat vain vähän rahoitusta rahoitusmarkkinoilta, sekä vakuutus- ja eläkealalle aiheutuviin riskeihin; kehottaa tämän vuoksi toteuttamaan negatiivisen koron, sen täytäntöönpanon ja sen vaikutusten erityistä ja jatkuvaa seurantaa; korostaa, että tästä erittäin matalien (negatiivisten) korkojen politiikasta on luovuttava asianmukaisesti, huolellisesti ja nopeasti;

15.  ymmärtää, miksi negatiiviset korot on otettu käyttöön, mutta korostaa olevansa huolissaan negatiivisten korkojen politiikan mahdollisista seurauksista yksittäisten säästäjien sekä eläkejärjestelmien rahoitustasapainon sekä varallisuuskuplien kehittymisen kannalta; on huolestunut siitä, että pitkäaikaistalletusten korot ovat joissakin jäsenvaltioissa inflaatiota matalampia; katsoo, että demografisten suuntausten ja säästämiseen suuntautuneen kulttuurin vuoksi tällaiset tuloihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset voivat johtaa kotitalouksien säästöasteen nousuun, mikä voi haitata euroalueen kotimaista kysyntää; varoittaa, että talletuskorkojen joustamattomuus alaspäin voi rajoittaa hyötyä, joka saadaan laskemalla EKP:n talletuskorkoja vielä enemmän negatiiviselle puolelle;

16.  on edelleen huolissaan pankin rahoitusoperaatioiden yhteydessä eurojärjestelmään vakuudeksi asetettujen ei-jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien ja omaisuusvakuudellisten arvopapereiden edelleen merkittävästä määrästä; pyytää jälleen EKP:tä antamaan tietoja siitä, mitkä keskuspankit ovat hyväksyneet tällaisia arvopapereita, sekä ilmoittamaan tällaisten omaisuuserien arvotusmenetelmät; korostaa, että parlamentti voisi hyödyntää näitä ilmoituksia valvoessaan EKP:lle annettuja valvontatehtäviä;

17.  pyytää EKP:tä tutkimaan, miten rahapolitiikan toteutustavat eroavat toisistaan jäsenvaltioissa, joissa on keskitetty ja keskittynyt pankkiala, ja toisaalta jäsenvaltioissa, joissa on monipuolisempi paikallisten ja alueellisten pankkien verkko, sekä sellaisten maiden välillä, joissa turvaudutaan enemmän pankkeihin tai toisaalta pääomamarkkinoihin talouden rahoittamisessa;

18.  kehottaa EKP:tä arvioimaan huolellisesti tulevien omaisuus- ja asuntokuplien syntymisen riskiä sen erittäin matalien (negatiivisten) korkojen politiikan seurauksena ottaen huomioon erityisesti voimakkaasti kasvaneen luotonannon ja kohtuuttoman korkeat kiinteistöjen hinnat etenkin joissakin suurissa kaupungeissa; katsoo, että sen pitäisi yhdessä Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa esittää tähän liittyviä erityisiä makrotason vakautta koskevia suosituksia;

19.  pyytää komissiota esittämään ehdotuksia, joilla parannetaan makrotason vakauden valvontaa ja politiikkavälineitä, joita on käytössä varjopankkitoiminnan riskien lieventämiseksi, ottaen huomioon Euroopan keskuspankin esittämän varoituksen, jonka mukaan viime vuosikymmenen aikana muiden kuin pankkien harjoittaman luottojen välityksen tasaisen 22 biljoonan euron kasvun vuoksi tarvitaan kasvavan varjopankkisektorin heikkouksien seurantaan ja arviointiin lisää hankkeita;

20.  tukee Euroopan keskuspankin esittämää arviota, jonka mukaan voimassa olevat vakavaraisuusasetus ja -direktiivi eivät kuitenkaan sisällä tiettyjä toimia, joiden avulla voitaisiin myös tehokkaasti puuttua tiettyihin järjestelmäriskeihin, joita ovat i) omaisuuseriin liittyvät toimet, kuten luototusastetta, lainojen ja tulojen suhdetta tai velanhoitokulujen ja tulojen suhdetta koskevien rajoitusten soveltaminen ja ii) sellaisten vastuulimiittien käyttöönotto, jotka eivät sisälly suurten asiakasriskien nykyiseen määritelmään; kehottaa komissiota tarkastelemaan, tarvitaanko tässä asiassa lainsäädäntöehdotusta; toteaa, että joitakin näistä toimenpiteistä voitaisiin jo sisällyttää nykyiseen eurooppalaista talletussuojajärjestelmää koskevan ehdotuksen valmisteluun;

21.  huomauttaa, että kuten EKP:n roolista likviditeetin tarjoamisessa Kreikalle kesäkuussa 2015 ja julkisuuteen vuotaneista EKP:n neuvoston Kyproksen pankkien vakavaraisuutta koskevista keskusteluista käy ilmi, ”maksukyvyttömyyden” käsite, johon keskuspankki tukeutuu tarjotessaan maksuvalmiustukea euroalueen rahoituslaitoksille, ei ole riittävän selkeä ja siitä puuttuu oikeusvarmuus, koska EKP on aiempina vuosina viitannut sillä joko staattiseen maksuvalmiuden käsitteeseen (täyttääkö pankki vähimmäispääomavaatimukset tiettynä ajankohtana) tai dynaamiseen maksuvalmiuden käsitteeseen, joka perustuu stressitestien tulevaisuuteen suuntaaviin skenaarioihin hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun antamisen tai sen rajoittamisen perusteeksi; painottaa, että tällainen epäselvyys on poistettava oikeusvarmuuden takaamiseksi ja rahoitusvakauden edistämiseksi;

22.  panee merkille, että EKP:n pääjohtaja tunnisti eriarvoisuuteen vaikuttavat EKP:n politiikan seuraukset, ja panee merkille EKP:n arvion, jonka mukaan kansalaisten ja pk-yritysten lainanottokustannusten madaltaminen parantaa euroalueen työllisyyttä ja voi samalla osittain kompensoida politiikan seurauksia;

23.  toteaa, että EKP:n suorittama omaisuuserien osto-ohjelma on painanut joukkolainojen tuoton useimmissa jäsenvaltioissa ennennäkemättömän alas; varoittaa joukkolainamarkkinoiden liian korkeiden arvostusten riskistä, mitä voisi olla vaikeaa käsitellä, jos korot alkavat riittävän vahvan elpymisen puuttuessa nousta uudelleen, mikä koskee erityisesti liiallista alijäämää koskevaan menettelyyn osallistuvia maita ja hyvin velkaantuneita maita; painottaa, että korkotason äkilliseen kääntymiseen nykyiseltä matalalta tasolta tuottokäyrän mukaisesti liittyy merkittäviä markkinariskejä rahoituslaitoksille, joiden osuus markkinahintaan perustuvista rahoitusvälineistä on merkittävä;

24.  painottaa unionin tuomioistuimen määrittämiä ennakkoedellytyksiä, joiden on täytyttävä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ostaessa euroalueen jäsenvaltioiden valtionvelkakirja jälkimarkkinoilla:

–  ostoja ei ilmoiteta,

–  ostojen määrä rajataan alusta alkaen,

–  valtionvelkakirjojen liikkeeseen laskemisen ja niiden ostamisen välillä Euroopan keskuspankkijärjestelmän toimesta jälkimarkkinoilla noudatetaan vähimmäisaikaa, joka määritetään alusta alkaen ja jolla estetään liikkeeseenlaskun ehtojen vääristyminen,

–  Euroopan keskuspankkijärjestelmä ostaa pelkästään sellaisten jäsenvaltioiden valtionvelkakirjoja, jotka voivat saada joukkovelkakirjamarkkinoilta rahoitusta tällaisille joukkovelkakirjoille,

–  ostettuja joukkovelkakirjalainoja säilytetään vain poikkeustapauksissa erääntymiseen asti, ja ostot rajoitetaan ja lopetetaan ja ostetut joukkovelkakirjalainat lasketaan uudelleen liikkeeseen, jos tuen jatkamisesta tulee tarpeetonta;

25.  panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot saattavat käyttää erittäin matalien (negatiivisten) korkojen politiikkaa lykätäkseen tarpeellisia rakenneuudistuksia ja tarvittavaa ensisijaisten julkisten alijäämiensä vakauttamista etenkin keskushallinnon tasolla, ja muistuttaa tässä yhteydessä vakaus- ja kasvusopimuksessa annetuista sitoumuksista; toteaa, että yksi budjettiylijäämien syistä joissakin jäsenvaltioissa on ollut niiden julkisen velan negatiivinen korko; korostaa, että kansallista talouspolitiikkaa olisi koordinoitava etenkin euroalueella; painottaa, että välttämätön epätavanomaisesta rahapolitiikasta luopumisen prosessi tulee olemaan hyvin monimutkainen ja se on suunniteltava huolellisesti kielteisten häiriöiden välttämiseksi pääomamarkkinoilla;

26.  pitää myönteisenä neuvoston kokouksen pöytäkirjojen julkistamista sekä päätöstä julkistaa EKP:n ja kansallisten keskuspankkien väliset sopimukset nettorahoitusvaroista; kehottaa EKP:tä jatkamaan toimiaan avoimuuden parantamiseksi; muistuttaa EKP:tä siitä, että palvelukseenotossa on noudatettava parhaita käytäntöjä;

27.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 130 artiklan mukaan EKP:n on toteutettava rahapolitiikkaansa itsenäisesti ja että tämä on ratkaisevan tärkeää hintavakauden säilymiseksi; kehottaa kaikkia hallituksia välttämään lausuntoja, joissa asetetaan kyseenalaiseksi tämän toimielimen toiminta mandaattinsa puitteissa;

28.  kehottaa EKP:tä kiinnittämään sille pankkivalvonnan alalla annettujen tehtävien puitteissa erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteeseen;

29.  muistuttaa EKP:n ja Euroopan pankkiviranomaisen välisestä tehtävänjaosta; korostaa, että EKP ei saa muuttua tosiasialliseksi standardien laatijaksi muille kuin YVM-pankeille;

30.  panee merkille, että EKP:n neuvosto hyväksyi 18. toukokuuta 2016 asetuksen luottoja ja luottoriskejä koskevan yksityiskohtaisen AnaCredit-tietokannan täytäntöönpanosta; kehottaa EKP:tä ja kansallisia keskuspankkeja jättämään mahdollisimman paljon liikkumavaraa AnaCredit-tietokannan toteutuksessa;

31.  kehottaa EKP:tä käynnistämään AnaCredit-tietokannan mahdollisia jatkovaiheita koskevan työn vasta, kun on toteutettu julkinen kuuleminen, johon Euroopan parlamentti osallistuu täysimääräisesti, ja ottaen erityisesti huomioon suhteellisuusperiaatteen;

32.  panee huolestuneena merkille, että TARGET2-järjestelmän epätasapaino lisääntyy jälleen euroalueella kaupan epätasapainon vähenemisestä huolimatta, mikä viittaa pääoman jatkuvaan ulosvirtaukseen euroalueen reuna-alueilta;

33.  muistuttaa, että rahapolitiikkaa koskeva vuoropuhelu on tärkeää, jotta varmistetaan rahapolitiikan läpinäkyvyys Euroopan parlamentille ja suurelle yleisölle;

34.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.

(1)

Tätä korostivat hiljattain unionin tuomioistuin sekä Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuin 21. kesäkuuta 2016 antamassaan tuomiossa.


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.10.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

36

7

12

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Esther de Lange, Fabio De Masi, Anneliese Dodds, Jonás Fernández, Ashley Fox, Sven Giegold, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Cătălin Sorin Ivan, Petr Ježek, Barbara Kappel, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Werner Langen, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Fulvio Martusciello, Marisa Matias, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Pedro Silva Pereira, Joachim Starbatty, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Michael Theurer, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Miguel Viegas, Beatrix von Storch, Jakob von Weizsäcker, Pablo Zalba Bidegain, Sotirios Zarianopoulos

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alain Cadec, Sophia in ‘t Veld, Thomas Mann, Emmanuel Maurel, Siôn Simon, Tibor Szanyi, Romana Tomc

Päivitetty viimeksi: 10. marraskuuta 2016Oikeudellinen huomautus