Menettely : 2016/2140(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0080/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0080/2017

Keskustelut :

PV 26/04/2017 - 21
CRE 26/04/2017 - 21

Äänestykset :

PV 27/04/2017 - 5.65

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0196

MIETINTÖ     
PDF 413kWORD 86k
28. maaliskuuta 2017
PE 595.670v02-00 A8-0080/2017

vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta

(2016/2140(INI))

Kehitysvaliokunta

Esittelijä: Lola Sánchez Caldentey

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta

(2016/2140(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153, 191, 207, 208 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 21, 28, 29, 31 ja 32 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista(1) ja YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin nro 16,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeiset yleissopimukset lapsityöstä, pakkotyöstä, syrjinnästä ja yhdistymisvapaudesta sekä kollektiivisesta neuvottelumenettelystä,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet(2),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 26/9(3), jossa se päätti perustaa avoimen hallitustenvälisen työryhmän, jossa käsitellään monikansallisia yrityksiä ja muita liikeyrityksiä ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta ja jonka tehtävänä on laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline, jonka avulla säännellään kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti monikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten toimintaa,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 antaman päätöslauselman 70/1 kestävästä kehityksestä: ”Transforming our World: the 2030 Agenda for Sustainable Development”(4),

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi perustetun YK:n erityisrahaston rahoittamat ohjelmat, joissa on keskitytty puuttumaan naisiin kohdistuvaan häirintään ja väkivaltaan vaatetusalalla(5),

–  ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) kestävää kehitystä koskevan investointipoliittisen kehyksen (2015)(6),

–  ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille(7),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/95/EU neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta(8),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497)(9),

–  ottaa huomioon vuonna 2015 annetut komission suuntaviivat ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten analysoinnista kauppaan liittyvien politiikka-aloitteiden vaikutustenarvioinneissa(10),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(11),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Rana Plaza -rakennuksen romahtamisen toisesta vuosipäivästä ja Bangladeshin kestävyyssopimuksen edistymisestä(12),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman yksityisestä sektorista ja kehitysyhteistyöstä(13),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman parlamentin vuonna 2010 antamien sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suositusten täytäntöönpanosta(14),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman temaattisen tavoitteen ”Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen” (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 9 artiklan 3 kohta) täytäntöönpanosta(15),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(16),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(17),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ulkoasioiden pääosaston politiikkayksikön vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen ”Human Rights and Democracy Clauses in the EU’s International Agreements”(18),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ulkoasioiden pääosaston politiikkayksikön teettämän tutkimuksen ”The EU’s Trade Policy: from gender-blind to gender-sensitive?”(19),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa muun kuin lainsäädäntöä koskevan päätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välistä kumppanuutta koskevaan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän, kyseisen sopimuksen muuttamista sen määräysten ulottamiseksi kahdenväliseen tekstiilituotteiden kauppaan, ottaen huomioon kahdenvälisen tekstiilituotteita koskevan sopimuksen voimassaolon päättyminen, koskevan pöytäkirjan tekemisestä(20),

–  ottaa huomioon kestävyyssopimuksen Bangladeshin valmisvaate- ja neuleteollisuuden työntekijöiden oikeuksien ja tehtaiden turvallisuuden jatkuvasta parantamisesta,

–  ottaa huomioon ILOn ohjelman Bangladeshin valmisvaatealan työolojen parantamisesta(21),

–  ottaa huomioon vuonna 2013 tehdyn Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen,

–  ottaa huomioon Inditexin toimitusjohtajan Pablo Islan ja teollisuustyöntekijöiden maailmanliiton IndustriALL Global Unionin pääsihteerin Jyrki Rainan 25. huhtikuuta 2016 allekirjoittaman vaatetusalan toimitusketjun vastuullista hallintaa koskevan yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon vaatetusalan toimitusketjun vastuullista hallintaa koskevan korkean tason konferenssin, joka pidettiin Brysselissä 25. huhtikuuta 2016,

–  ottaa huomioon EU:n GSP+-järjestelmän(22),

–  ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(23),

–  ottaa huomioon G7-ryhmän yhteistyössä ILOn kanssa työterveyden ja -turvallisuuden edistämiseksi tuottajamaissa käynnistämän Vision Zero Fund -aloitteen,

–  ottaa huomioon Saksan kumppanuuden kestävien tekstiilien edistämiseksi(24) sekä Alankomaiden kestävää vaatetus- ja tekstiilialaa koskevan sopimuksen(25),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0080/2017),

A.  toteaa, että taloudellisen kehityksen olisi aina kuljettava käsi kädessä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja hyvän hallintotavan politiikan kanssa; ottaa huomioon, että globaalien arvoketjujen monimutkaisuuden ja hajanaisuuden vuoksi on toteutettava täydentäviä toimia sellaisen jatkuvia parannuksia tuovan prosessin aikaansaamiseksi, jonka avulla globaaleista arvoketjuista ja tuotantoketjuista tehdään kestäviä ja toimitusketjuissa saadaan luotua lisäarvoa, sekä tehtävä tutkimuksia siitä vaikutuksesta, joka alan organisaatiorakenteilla, koordinointijärjestelmillä ja verkon jäsenten neuvotteluvoimalla on näiden prosessien kehitykseen; toteaa, että tarvitaan täydentäviä rinnakkaistoimia, joilla ehkäistään näiden ketjujen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia; toteaa, että ihmisoikeusloukkausten kohteeksi joutuneille olisi taattava tehokkaat oikeussuojakeinot;

B.  ottaa huomioon, että 60 miljoonaa ihmistä maailmassa työskentelee tekstiili- ja vaatetusalalla, joka luo paljon työpaikkoja erityisesti kehitysmaissa;

C.  ottaa huomioon, että tekstiilien valmistajat kehitysmaissa ovat jatkuvasti kansainvälisen tukku- ja vähittäiskaupan aggressiivisten hankintakäytäntöjen kohteena, mikä johtuu myös kovasta maailmanlaajuisesta kilpailusta;

D.  toteaa, että kolmen eniten kuolonuhreja vaatineen vaatetusalalla sattuneen tapauksen (Rana Plaza, Tazreen ja Ali Enterprises) uhrit ovat saaneet tai ovat saamassa korvauksia tulojen menetyksestä; toteaa, että korvauksen myöntäminen tässä tapauksessa on ILOn yleissopimuksen nro 121 mukaista ja tulosta ennenäkemättömästä yhteistyöstä, jota on tehty tuotemerkkien, ammattiyhdistysten, kansalaisyhteiskunnan, hallitusten ja ILOn välillä; toteaa, että kun otetaan huomioon, että keskeisten ihmisoikeuksien loukkaaminen on laajalle levinnyttä, varsinaiset toimet tilanteen korjaamiseksi ovat harvinaisia;

E.  toteaa, että sellaisten ihmisoikeusloukkausten uhreilla, joissa on osallisina eurooppalaisia yrityksiä, on vastassaan moninaisia esteitä, jotka liittyvät mahdollisuuksiin käyttää oikeussuojakeinoja, mukaan lukien todisteiden hyväksyttävyyttä ja esittämistä koskevat menettelylliset esteet, usein kohtuuttoman suuret oikeudenkäyntikulut ja yritysten vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista koskevien selkeiden normien puute sekä epäselvyys kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien EU:n sääntöjen soveltamisesta ylikansallisessa siviilioikeudenkäynnissä;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklassa edellytetään tiukasti, että EU:n kauppapolitiikka rakentuu EU:n ulkoisten politiikkojen ja tavoitteiden pohjalle, käytännössä SEUT:n 208 artiklassa tarkoitettujen kehitysyhteistyöpolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden pohjalle; toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklassa vahvistetaan, että EU:n ulkoiset toimet perustuvat demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

G.  toteaa, että EU on Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin tekstiili- ja vaatetustuotteiden viejä noin 174 000 tekstiili- ja vaatetusyrityksen ansiosta, joista 99 prosenttia on pk-yrityksiä ja jotka tarjoavat työpaikan noin 1,7 miljoonalle kansalaiselle; ottaa lisäksi huomioon, että EU:ssa toimivat yritykset tuottavat yli kolmanneksen (34,3 prosenttia, kokonaisarvoltaan 42,29 miljardia euroa) Euroopassa käytettäviksi tarkoitetuista vaatteista;

H.  toteaa, että ILOn julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista velvoittaa jäsenvaltiot noudattamaan ja edistämään neljään luokkaan kuuluvia periaatteita ja oikeuksia riippumatta siitä, ovatko ne ratifioineet asiaa koskevat yleissopimukset, ja nämä luokat ovat yhdistymisvapaus ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tosiasiallinen tunnustaminen, työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä esiintyvän syrjinnän poistaminen, pakkotyön poistaminen sekä lapsityövoiman käytön kieltäminen;

I.  toteaa, että kollektiivinen neuvottelu on yksi keino varmistaa, että palkat ja tuottavuuden kasvu kulkevat käsi kädessä; toteaa kuitenkin, että epätyypillisten työn muotojen, kuten alihankinnan ja pimeän työn, käyttö globaalissa toimitusketjussa on heikentänyt työehtosopimuksia; toteaa, että monet vaatetusalan työntekijät eivät saa toimeentuloon riittävää palkkaa;

J.  ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot, kuten Saksa, Alankomaat, Tanska ja Ranska, ovat laatineet kansallisia ohjelmia;

K.  ottaa huomioon, että osana YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteita ja YK:n Global Compact -aloitetta toteutettu Realising Long-term Value for Companies and Investors -hanke (pitkän aikavälin arvon toteuttaminen yrittäjille ja investoijille) osoittaa, että talous sopii yhteen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ympäristökestävyyden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteiden kanssa ja että ne vahvistavat toisiaan;

L.  ottaa huomioon, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita sovelletaan kaikkiin valtioihin ja kaikkiin yrityksiin eli sekä monikansallisiin että muihin yrityksiin riippumatta niiden koosta, sijainnista, omistuksesta tai rakenteesta;

M.  toteaa, että EU on keskeinen toimija vaatetusteollisuuden ja -kaupan investoijana, ostajana, vähittäismyyjänä ja kuluttajana ja siksi kaikkein sopivin kokoamaan yhteen moninaisia aloitteita maailmanlaajuisesti, jotta voidaan parantaa merkittävästi kymmenien miljoonien työntekijöiden epäinhimillistä tilannetta tällä alalla ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille osapuolille;

N.  toteaa, että globaalien arvoketjujen vastuullinen hallinta on erityisen tärkeää kehitysnäkökulmasta, sillä erittäin vakavat ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien loukkaukset ja ympäristön pilaantuminen ovat yleisiä niissä tuottajamaissa, joilla on usein huomattavia haasteita kestävän kehityksen ja kasvun aikaansaamisessa, ja vaikuttavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin;

O.  toteaa, että vaatetusalan viennin vahvat tulokset erityisesti Kiinassa, Vietnamissa, Bangladeshissä ja Kambodžassa tulevat jatkumaan;

P.  ottaa huomioon, että useimmat vaatetusalalla tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset liittyvät erilaisiin työntekijöiden oikeuksia koskeviin näkökohtiin, kuten siihen, että työntekijöiltä evätään heidän perusoikeutensa muodostaa haluamiaan ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin ja oikeus käydä työehtoneuvotteluja vilpittömässä mielessä, minkä vuoksi on vaikeaa taata, että työntekijät voivat nauttia perusoikeuksistaan työpaikalla; ottaa huomioon, että tämä on johtanut laajamittaisiin työntekijöiden oikeuksien loukkauksiin, kuten erittäin alhaisiin palkkoihin, palkan maksamatta jättämiseen, pakkotyöhön ja lapsityöhön, mielivaltaisiin irtisanomisiin, turvattomiin työpaikkoihin ja epäterveellisiin työoloihin, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, fyysiseen ja seksuaaliseen häirintään ja epävarmoihin työsuhteisiin ja työoloihin; toteaa, että huolimatta siitä, että ihmisoikeuksien loukkaaminen on laajalle levinnyttä, varsinaiset toimet tilanteen korjaamiseksi ovat yleensä ottaen harvinaisia; toteaa, että nämä ihmisarvoiseen työhön liittyvät puutteet ovat erityisen vakavia maailmanlaajuisiin toimitusketjuihin kytköksissä olevilla vientiteollisuuden vapaa-alueilla, joille ovat usein tyypillisiä työlainsäädännön noudattamista koskevat vapautukset ja verovapautukset sekä ammattiyhdistysten toimintaa ja työehtoneuvotteluja koskevat rajoitukset;

Q.  ottaa huomioon, että yksityisen sektorin johdolla viimeisten 20 vuoden aikana toteutetut vapaaehtoiset aloitteet, kuten menettelysäännöt, merkinnät, itsearvioinnit ja sosiaalinäkökohtiin keskittyvät tarkastukset, ovat tarjonneet asianmukaiset puitteet yhteistyölle työterveyden ja -turvallisuuden kaltaisissa kysymyksissä, mutta ne eivät ole osoittautuneet riittävän tehokkaiksi keinoiksi saada aikaan todellista parannusta työntekijöiden oikeuksiin, erityisesti asioissa, jotka koskevat ihmisoikeuksien kunnioittamista ja sukupuolten tasa-arvoa, työntekijöiden oikeuksien lisäämistä, kuluttajatietoisuutta sekä ympäristövaatimuksia ja turvallisuutta tai kestävyyttä vaatetusalan tuotantoketjussa;

R.  toteaa, että monisidosryhmäaloitteet, kuten Saksan kumppanuus kestävien tekstiilien edistämiseksi tai Alankomaiden kestävää vaatetus- ja tekstiilialaa koskeva sopimus, tuovat saman pöydän ääreen sellaisia sidosryhmiä kuin teollisuus, ammattiyhdistykset, hallitus ja kansalaisjärjestöt; toteaa, että näiden aloitteiden piirissä kehitetyt vaatimukset käsittävät myös ympäristökysymykset; toteaa, etteivät nämä aloitteet ole vielä edenneet täytäntöönpanovaiheeseen, joten konkreettisia tuloksia ei ole vielä saavutettu; toteaa, että tällaiset kansalliset aloitteet ovat tarpeen, koska EU ei ole tehnyt lainsäädäntöaloitetta; ottaa huomioon, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole tehnyt tällaisia aloitteita;

S.  toteaa, että yritysten pyrkimykset edistää sääntöjen noudattamista työpaikoilla voivat tukea, mutta eivät korvata julkisten hallintojärjestelmien vaikuttavuutta ja tehokkuutta eli kunkin valtion velvollisuutta edistää sääntöjen noudattamista ja valvoa kansallisen työlainsäädännön noudattamista, mukaan lukien työvoimahallinto- ja työsuojelutarkastustehtävät, riitojenratkaisu ja lainrikkojien syytteeseenpano, sekä ratifioida ja panna täytäntöön kansainvälisiä työelämän normeja;

T.  toteaa, että vaatetusteollisuuden trendit liikkuvat yhä kohti pikamuotia ja tämä merkitsee tuottajamaiden vaatetusalan työntekijöille valtavaa uhkaa ja painetta;

U.  toteaa, että Saksan kehitysyhteistyöministeriö on asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä 50 prosenttia Saksan kaikesta tekstiilituonnista täyttää ekologiset ja sosiaaliset kriteerit;

V.  katsoo, että globaalien arvoketjujen hallinnan parantamiseksi toimintapolitiikan eri alojen, kuten kaupan ja investointien alan, yksityissektorin tuen ja kehitysyhteistyön, välineet ja aloitteet on valjastettava edistämään globaalien arvoketjujen kestävyyttä ja vastuullista hallintaa osana kestävän kehityksen toimintaohjelmaa (Agenda 2030), jossa tunnustetaan kauppapolitiikan ratkaiseva vaikutus sen tavoitteiden toteuttamisessa, koska se kattaa senkaltaisia politiikan aloja kuin alkuperäsäännöt, hyödykemarkkinat, työntekijöiden oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo;

W.  ottaa huomioon, että vaatetusalan arvoketjujen erityispiirteet, kuten maantieteellisesti hajanaiset tuotantoprosessin vaiheet, erityyppiset vaatetusalan työntekijät, hankintapolitiikka, alhaiset hinnat, suuret volyymit, lyhyet toimitusajat, alihankinta ja lyhytaikaiset ostajan ja tavarantoimittajan väliset suhteet, ovat omiaan heikentämään yrityksen toimitusketjun näkyvyyttä, jäljitettävyyttä ja avoimuutta ja lisäämään ihmisoikeusloukkausten ja työntekijöihin kohdistuvien väärinkäytösten, ympäristövahinkojen ja eläinten hyvinvointiin kohdistuvien puutteiden riskiä jo raaka-ainetuotannossa; toteaa, että avoimuus ja jäljitettävyys ovat yrityksen vastuuvelvollisuuden ja vastuullisen kulutuksen ennakkoehtoja; toteaa, että kuluttajalla on oikeus tietää, missä ja minkälaisissa sosiaalisissa ja ympäristöoloissa tietty vaate on valmistettu; ottaa huomioon, että turvaamalla kuluttajien oikeus tuotannon kestävyyttä koskeviin luotettaviin, avoimiin ja olennaisiin tietoihin voidaan edistää pysyvän muutoksen aikaansaamista toimitusketjun jäljitettävyydessä ja avoimuudessa vaatetusalalla;

X.  toteaa, että naisten oikeudet kuuluvat olennaisesti ihmisoikeuksiin; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo kuuluu kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun soveltamisalaan; toteaa, että kauppa- ja investointisopimusten vaikutukset kohdistuvat eri tavalla naisiin ja miehiin sukupuolten rakenteellisen eriarvoisuuden vuoksi; katsoo, että kaikkiin kauppasopimuksiin olisi sisällytettävä sukupuolinäkökulma, jotta edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia;

Y.  toteaa, että naisten työllistyminen vaatetusalalle kehitysmaissa myötävaikuttaa merkittävästi kotitalouksien tuloihin ja köyhyyden vähentämiseen;

Z.  toteaa, että lasten oikeudet ovat erottamaton osa ihmisoikeuksia ja lapsityövoiman käytön lopettamisen olisi edelleen oltava ehdottoman tärkeää; toteaa, että lasten työnteko edellyttää erityisiä säännöksiä, jotka koskevat ikää, työaikaa ja työn luonnetta;

AA.  toteaa, että monia ammattiyhdistysaktivisteja pidätettiin Bangladeshissa joulukuussa 2016 ja sitä seurasi mielenosoitus, jossa vaadittiin toimeentuloon riittävää palkkaa ja parempia työoloja; toteaa, että useita satoja vaatetusalan työntekijöitä irtisanottiin mielenosoitusten jälkeen; toteaa, ettei tuottajamaissa vieläkään kunnioiteta yhdistymisvapautta;

AB.  toteaa, että arvioiden mukaan 70–80 prosenttia(26) valmisvaatealan työntekijöistä on vähän koulutettuja naisia ja usein alaikäisiä; toteaa, että alhaiset palkat yhdessä alhaisen tai olemattoman sosiaaliturvan kanssa tekevät näistä naisista ja lapsista erityisen alttiita hyväksikäytölle; ottaa huomioon, että meneillään olevissa kestävyyteen liittyvissä aloitteissa ei juurikaan sovelleta sukupuolinäkökulmaa eikä toteuteta erityistoimia naisten voimaannuttamiseksi;

AC.  toteaa, että yksityinen sektori toimii tärkeässä roolissa kestävän ja osallistavan talouskasvun edistämisessä kehitysmaissa; toteaa, että joidenkin kehitysmaiden taloudet ovat riippuvaisia vaatetusalasta; toteaa, että tämän alan laajeneminen on merkinnyt monelle työntekijälle mahdollisuutta siirtyä epävirallisesta taloudesta viralliselle sektorille;

AD.  ottaa huomioon, että vaatetusala on ala, jolla on käynnissä eniten kestävyyteen liittyviä aloitteita; toteaa, että jotkin nykyisistä aloitteista ovat auttaneet parantamaan tilannetta vaatetusalalla ja näin ollen toimia olisi jatkettava myös Euroopan tasolla;

AE.  toteaa, että kauppasopimukset ovat tärkeä väline, jolla edistetään ihmisarvoista työtä globaaleissa toimitusketjuissa yhdessä sosiaalisen vuoropuhelun ja yritystason seurannan kanssa;

AF.  toteaa, että lokakuussa 2015 komissio julkaisi uuden kauppapoliittisen strategiansa ”Kaikkien kauppa”, jossa se ilmaisee tavoitteensa käyttää kauppasopimuksia ja etuuskohteluohjelmia painostuskeinoina edistääkseen kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja reilua ja eettistä kauppaa kaikkialla maailmassa sekä parantaakseen toimitusketjujen vastuullisuutta keinona vahvistaa kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia , korruption torjuntaa ja hyvää hallintoa kolmansissa maissa;

1.   pitää myönteisenä, että yhä enemmän huomiota on kiinnitetty ihmisarvoisten työolojen edistämiseen globaaleissa toimitusketjuissa Rana Plazan tehtaan romahtamisen, pakollisia due diligence -velvoitteita koskevan Ranskan lakiesityksen, orjuuden vastaisen Yhdistyneen kuningaskunnan lakiesityksen, Alankomaiden kestävää vaatetus- ja tekstiilialaa koskevan sopimuksen ja Saksan tekstiilialan kestävää kehitystä edistävän kumppanuuden jälkeen ja puheenjohtaja Junckerin esitettyä G7-kokouksessa julkilausuman, jossa hän kannatti pikaisia toimia globaalien toimitusketjujen vastuullisuuden parantamiseksi, ja toteaa, että niissä on kiinnitetty entistä enemmän huomiota arvo- ja tuotantoketjujen kestävyyden, avoimuuden ja jäljitettävyyden edistämiseen; panee merkille komission sitoutumisen toimitusketjujen vastuullisen hallinnan edistämiseen, myös vaatetusalalla, ”Kaikkien kauppa” -tiedonannossa esitellyllä tavalla; pitää myönteisenä vihreää korttia koskevaa aloitetta, johon sisältyy kahdeksan jäsenvaltion vaatimus siitä, että EU:ssa toimivat yritykset noudattavat varmistamisvelvollisuutta, kun on kyse yksilöistä ja yhteisöistä, joiden ihmisoikeuksiin ja paikalliseen ympäristöön yritysten toiminta vaikuttaa; pitää myönteisenä Higg-indeksiin liittyvää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jota sovelletaan yritysten ympäristö-, sosiaali- ja työllisyysvaikutusten mittaamiseen; korostaa tarvetta jatkaa Higg-indeksin parantamista ja lisätä sen avoimuutta;

2.  pitää myönteisenä Inditexin ja teollisuustyöntekijöiden maailmanliiton IndustriALL Global Unionin – jotka edustavat yhteensä 50:tä miljoonaa työntekijää 140 maassa – yhteistyösopimusta toimitusketjun hallinnan parantamisesta vaatetusalalla; korostaa, että vaatetusalan tulevaisuus riippuu kestävän tuottavuuden ja jäljitettävyyden parantamisesta siten, että varmistetaan sellaisten arvoketjussa tapahtuvien prosessien tehokas tunnistaminen, jotka mahdollistavat parannusten määrittämisen ja käyttöön ottamisen;

3.  pitää myönteisenä oikeudellisesti sitovan Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen tarjoamaa toimintamallia sekä komission yhdessä Bangladeshin ja ILOn kanssa vuoden 2013 Rana Plaza -katastrofin jälkeen alulle panemaa Bangladeshin kestävyyssopimusta, koska siihen sisältyy määräyksiä ammattiyhdistyksistä sekä tarkastettujen tehtaiden epäkohtien korjaamisesta, ja kehottaa jatkamaan sen voimassaoloaikaa; korostaa, että on tärkeää jatkaa sopimuksen tavoitteiden seurantaa työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi, ja painottaa tarvetta toimitusketjujen vastuullisempaan hallintaan kansainvälisellä tasolla; pyytää komissiolta sopimuksen perusteellista arviointia, jossa tehdään selkoa mahdollisesta edistymisestä tai sen puutteesta ja esitetään tarvittaessa mahdollisia muutoksia kauppajärjestelmään, erityisesti ILOn valvontamekanismien tuottamien raporttien perusteella; kehottaa komissiota edistämään samanlaisia ohjelmia ja toimenpiteitä vaatteiden tuottajamaihin kuuluvien muiden EU:n kauppakumppanien, kuten Sri Lankan, Intian tai Pakistanin kanssa;

4.  antaa tukensa sille, että komissio tutkii vaatetusalaa koskevaa mahdollista EU:n laajuista aloitetta; toteaa lisäksi, että nykyisten aloitteiden monilukuisuus voi johtaa yritysten kannalta arvaamattomaan toimintaympäristöön; katsoo, että uudessa ehdotuksessa olisi käsiteltävä ihmisoikeuskysymyksiä, edistettävä arvoketjujen kestävyyttä, jäljitettävyyttä ja avoimuutta, edistettävä tiedostavaa kuluttamista sekä keskityttävä työntekijöiden oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon; katsoo, että kuluttajilla EU:ssa on oikeus saada tietoa siitä, ovatko vaatetusteollisuuden tuotteet kestävästi tuotettuja sekä ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevien vaatimusten mukaisia; katsoo tähän liittyen, että vaatetusalaa koskevien unionin lainsäädäntötoimien ja aloitteiden olisi oltava näkyvillä lopputuotteessa;

5.  kehottaa komissiota menemään yksiköiden valmisteluasiakirjan esittämistä pidemmälle ja esittämään lainsäädäntöehdotuksen vaatetusalan toimitusketjuihin sovellettavista sitovista due diligence -velvoitteista; korostaa, että tämän lainsäädäntöehdotuksen on oltava sopusoinnussa vaatetus- ja jalkinealan due diligence -prosessia koskevien OECD:n uusien toimintaohjeiden, tuontia EU:hun harjoittavia monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n toimintaohjeiden, ihmisarvoista työtä toimitusketjuissa koskevan ILOn päätöslauselman ja kansainvälisesti sovittujen ihmisoikeus-, sosiaali- ja ympäristönormien kanssa;

6.  korostaa, että OECD:n uusien toimintaohjeiden olisi oltava lainsäädäntöehdotuksen pääperiaatteena; korostaa, että tähän lainsäädäntöehdotukseen olisi sisällyttävä keskeisiä vaatimuksia, kuten työterveys ja -turvallisuus, terveysnormit, toimeentuloon riittävä palkka, yhdistymisvapaus, kollektiivinen neuvotteluoikeus, seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ehkäiseminen työpaikoilla sekä pakkotyön ja lapsityövoiman käytön poistaminen; kehottaa komissiota käsittelemään lisäksi seuraavia asioita: keskeiset perusteet, joita sovelletaan kestävään tuotantoon, avoimuuteen ja jäljitettävyyteen, mukaan lukien tietojen keruun avoimuus sekä kuluttajille annettavia tietoja koskevat välineet, due diligence -tarkastukset, oikeussuojakeinot, sukupuolten tasa-arvo, lasten oikeudet, toimitusketjun due diligence -raportointi, yritysten vastuu ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä ja valistus Euroopan unionissa; kannustaa komissiota huomioimaan muut kansalliset lainsäädäntöehdotukset ja aloitteet, joilla on sama tavoite kuin tällä lainsäädännöllä, kunhan kyseiset ehdotukset ja aloitteet on tarkastettu ja niiden on osoitettu täyttävän unionin lainsäädännön edellytykset;

7.  kehottaa jälleen komissiota ulottamaan yritysten yhteiskuntavastuuta ja sitovia due diligence -velvoitteita koskevat aloitteet vaatetusalan nykyisiä puitteita laajemmalle, jotta varmistetaan, että EU ja sen kauppakumppanit ja toimijat täyttävät ihmisoikeuksien kunnioittamista ja korkeimpien mahdollisten sosiaali- ja ympäristönormien noudattamista koskevan velvoitteensa; korostaa, että Euroopan unionin vaatetusteollisuuden on toimittava myös ILOn normien, kuten toimeentuloon riittävää palkkaa tai ihmisarvoisia työoloja koskevien normien, mukaisesti; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota vaatetusalan palkkaukseen ja työoloihin jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön vaatetusalaa koskevat ILOn normit;

8.  kehottaa komissiota edistämään aktiivisesti ekologisten ja kestävästi tuotettujen raaka-aineiden kuten puuvillan käyttöä samoin kuin edistämään vaatteiden ja tekstiilien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä unionissa vaatetusalaa koskevaan lainsäädäntöehdotukseen sisällytettävien erityissäännösten avulla; kehottaa unionia, jäsenvaltioita ja yrityksiä lisäämään tutkimus- ja kehitysrahoitusta, myös vaatteiden kierrätyksen alalla, jotta voidaan varmistaa kestävä vaihtoehtoinen raaka-aineiden lähde unionin vaatetusalalle; suhtautuu myönteisesti aloitteisiin, joilla on tarkoitus panna täytäntöön korkeimmat ja tiukimmat käytössä olevat eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset (kuten vastuullista untuvan ja villan tuotantoa koskevat vaatimukset), ja kehottaa komissiota pitämään niitä suuntaviivoina sisällyttäessään erityissäännöksiä lainsäädäntöehdotukseensa; kehottaa komissiota myöntämään toimielimille lisäresursseja lippulaiva-aloitteen jatkotoimien toteuttamiseksi;

9.  korostaa tarvetta tehostaa menettelysääntöjä, laatumerkkejä ja reilun kaupan ohjelmia varmistamalla, että toiminta on sopusoinnussa kansainvälisten normien kanssa, joita ovat esimerkiksi yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet, YK:n Global Compact -aloite, ILOn monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskeva kolmikantainen periaatejulistus, OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, OECD:n due diligence -toimintaohjeet vaatetus- ja jalkinealalle sekä Unicefin, YK:n Global Compact -verkoston ja Pelastakaa Lapset -järjestön laatimat lasten oikeuksia ja liiketoimintaa koskevat periaatteet; korostaa myös tarvetta lisätä rajat ylittävää työmarkkinavuoropuhelua tekemällä kansainvälisiä puitesopimuksia, joilla edistetään työntekijöiden oikeuksia monikansallisten yritysten toimitusketjuissa;

10.  pitää tärkeänä olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa, täytäntöönpanon valvontaa ja saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla;

11.  kehottaa komissiota lunastamaan lupauksensa, jotka koskevat tavoitetta saada aikaan parannuksia valmisvaatealalla muun muassa keskittymällä vahvasti sukupuolinäkökulmaan ja lapsiin; kehottaa komissiota asettamaan sukupuolten tasa-arvon, naisten voimaannuttamisen ja lasten oikeudet keskeiselle sijalle lainsäädäntöehdotuksessaan; katsoo, että tällä aloitteella olisi edistettävä syrjimättömyyttä ja puututtava työpaikkahäirinnän ongelmaan, kuten unionin sitoumuksissa ja kansainvälisissä sitoumuksissa on jo suunniteltu;

12.  toistaa olevansa sitoutunut sukupuolten tasa-arvoon ja naisten voimaannuttamiseen; korostaa tarvetta edistää naisten pääsyä johtaviin asemiin tukemalla naispuolisille työntekijöille annettavaa koulutusta, joka koskee heidän oikeuksiaan, työlainsäädäntöä sekä turvallisuus- ja terveyskysymyksiä, sekä antamalla miesjohtajille sukupuolten tasa-arvoa ja syrjintää käsittelevää koulutusta;

13.  kehottaa komissiota esittämään kattavan strategian, jossa tarkastellaan, miten kehitystä, kauppaa tukevaa kehitysyhteistyötä ja julkisia hankintoja koskevilla toimintapolitiikoilla voidaan tukea oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää vaatetusalan toimitusketjua ja paikallisia mikroyrityksiä edistämällä parhaita käytäntöjä ja tarjoamalla kannustimia yksityisen sektorin toimijoille, jotka investoivat toimitusketjujensa kestävyyteen ja oikeudenmukaisuuteen aina kuitujen viljelijästä lopulliseen kuluttajaan asti;

14.  katsoo, että kuluttajille tiedottaminen on keskeisessä asemassa ihmisarvoisten työolojen varmistamisessa, minkä Rana Plazan romahdus osoitti tarpeelliseksi; kehottaa antamaan kuluttajille selkeää ja luotettavaa tietoa vaatetusalan kestävyydestä, tuotteiden alkuperästä ja siitä, miten laajasti työntekijöiden oikeuksia on kunnioitettu; suosittaa, että unionin toiminnan tuloksena kerätty tieto olisi julkisesti saatavilla, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, onko mahdollista perustaa verkkoon julkinen tietokanta, joka sisältää kaiken merkityksellisen tiedon kaikista toimitusketjun toimijoista;

15.  kehottaa lisäämään eurooppalaisten kuluttajien tietoisuutta tekstiilituotteiden valmistuksesta; ehdottaa siksi, että kehitetään unionin laajuiset, sekä monikansallisten yritysten että pk-yritysten saatavilla olevat ”reilua vaatetusta” koskevat merkintästandardit, jotka kertovat oikeudenmukaisten työolojen kunnioittamisesta ja auttavat kuluttajia ostopäätösten tekemisessä paremman tiedon avulla;

16.  korostaa, että on tarpeen kerätä ja julkaista kattavat tiedot yritysten tuloksista kestävän kehityksen alalla; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan yhdenmukaisella tavalla yhteiset määritelmät ja vaatimukset erityisesti yleistä tuontia sekä yksittäisiä tuotantopaikkoja koskevien tilastotietojen keruuta ja kokoamista varten; pyytää komissiota tekemään aloitteen tuotantopaikkojen pakollisesta ilmoittamisesta;

17.  kehottaa komissiota kehittämään monia erilaisia unionin vaatetusalan seurantajärjestelmiä, joissa käytetään keskeisiä tulosindikaattoreita – käsittäen tietojen keruun sellaisia tutkimuksia, tarkastuksia ja tietojen analyysitekniikkoja käyttäen, joilla voidaan tehokkaasti mitata tuloksia ja käsitellä vaatetusalan vaikutusta kehitykseen, työntekijöiden oikeuksiin ja ihmisoikeuksiin vaatetusalan koko toimitusketjussa;

18.  katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että yritysten toimintatavoista saadaan paremmin tietoa; katsoo, että on erittäin tärkeää ottaa käyttöön EU:n markkinoille tulevia vaatetustuotteita koskeva tehokas ja pakollinen raportointijärjestelmä ja niitä koskevat due diligence -velvoitteet; katsoo, että vastuun olisi ulotuttava koko toimitusketjuun kaikki virallisen ja epävirallisen talouden alihankkijat (myös vientiteollisuuden vapaa-alueilla) mukaan lukien ja pitää myönteisinä käynnissä olevia toimia tämän toteuttamiseksi; katsoo, että EU:lla on parhaat mahdollisuudet kehittää yhteiset puitteet pakollista kansainvälistä due diligence -menettelyä, uhrien oikeussuojaa sekä toimitusketjun avoimuutta ja jäljitettävyyttä koskevan lainsäädännön avulla ja samalla olisi kiinnitettävä huomiota väärinkäytösten paljastajien suojeluun; suosittaa, että kuluttajien saataville asetetaan luotettavaa, selkeää ja merkityksellistä tietoa kestävyydestä;

19.  huomauttaa, että koordinointi, tiedon jakaminen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen voivat osaltaan tehostaa yksityisiä ja julkisia arvoketjuja koskevia aloitteita ja edistää kestävää kehitystä koskevien myönteisten tulosten saavuttamista;

20.  kehottaa toteuttamaan kansallisia ja eurooppalaisia aloitteita, joilla kannustetaan kuluttajia ostamaan paikallisesti valmistettuja tuotteita;

21.  panee merkille, että hinta on edelleen määräävä tekijä tuotemerkkien ja jälleenmyyjien ostokäytännöissä, usein työntekijöiden hyvinvoinnin ja palkkojen kustannuksella; kehottaa EU:ta toimimaan kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa onnistuneen työmarkkinaosapuolten kumppanuuden edistämiseksi ja tukemaan sidosryhmiä palkanmuodostusmekanismien kehittämisessä ja täytäntöönpanossa asiaankuuluvien ILOn yleissopimusten mukaisesti erityisesti maissa, joissa lainsäädäntö on riittämätöntä; korostaa tarvetta taata, että työntekijöille maksetaan säännöllinen, riittävä palkka, jonka turvin he ja heidän perheensä voivat tyydyttää perustarpeensa ilman, että heidän on tehtävä säännöllisesti ylitöitä; korostaa tarvetta tehdä työehtosopimuksia, jotta estetään negatiivinen palkkakustannuskilpailu, ja tarvetta lisätä kuluttajien tietoisuutta aina vain halvempien hintojen vaatimisen mahdollisista seurauksista;

22.  korostaa, että tuottajamaiden hallitusten on voitava panna kansainväliset vaatimukset ja normit täytäntöön, mukaan luettuna asianmukaisen lainsäädännön laatiminen, täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta, erityisesti asioissa, jotka koskevat oikeusvaltioperiaatetta ja korruption torjuntaa; kehottaa komissiota tukemaan tuottajamaita tällä alalla EU:n kehityspolitiikan yhteydessä;

23.  on tietoinen, että vaikka kukin valtio on vastuussa oman työlainsäädäntönsä täytäntöönpanosta, kehitysmailla voi olla rajalliset valmiudet ja resurssit valvoa tehokkaasti lainsäädännön noudattamista ja huolehtia tehokkaasti sen täytäntöönpanosta; kehottaa unionia hallintovajeen täyttämiseksi vahvistamaan kehitysyhteistyöohjelmiensa puitteissa valmiuksien kehittämistä ja tarjoamaan kehitysmaiden hallituksille työhallintoa ja työsuojelutarkastusjärjestelmiä koskevaa teknistä apua, myös tehtaiden alihankintatoiminnassa, sekä helpottamaan mahdollisuuksia käyttää asianmukaisia ja tehokkaita oikeussuoja- ja valitusmekanismeja, myös vientiteollisuuden vapaa-alueilla, joilla pitkät työpäivät, pakollinen ylityö ja palkkasyrjintä ovat yleinen käytäntö;

24.  korostaa työsuojelutarkastusten ja sosiaalinäkökohtiin keskittyvien tarkastusten merkitystä vaatteiden ja jalkineiden toimitusketjussa; katsoo, että ne kuvastavat liian usein ainoastaan tarkastuksen suorittamishetkellä vallitsevaa tilannetta; suosittelee, että toteutetaan lisätoimia tarkastusten parantamiseksi, mukaan luettuna tarkastajien koulutus ja tarkastusvaatimusten ja -menetelmien lähentäminen vaatetusalan ja tuottajamaiden välisen yhteistyön avulla;

25.  korostaa riippumattomien työsuojelutarkastusten merkitystä varhaisvaroituksen ja ennaltaehkäisyn sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien kansallisten sääntöjen ja säädösten täytäntöönpanon kannalta; toteaa kuitenkin, että tarkastuksiin kyllästymisen kaltaiset tekijät voivat heikentää niiden tehokkuutta ja että tarkastukset kuvastavat vain senhetkistä tilannetta; katsoo, että ILOn yleissopimuksen nro 81 ratifiointi ja täytäntöönpano ovat tärkeitä väärinkäytösten havaitsemiseksi; suosittaa tutkimaan enemmän sitä, kuinka tarkastuksia voitaisiin parantaa esimerkiksi lähentämällä tarkastusvaatimuksia ja -menetelmiä ja lähettämällä joka kerta eri työsuojelutarkastaja, mikä voi johtaa tiukempiin vaatimuksiin erityisesti korruption leimaamissa maissa; pitää tärkeänä, että työsuojelutarkastajia rekrytoidaan riittävästi ja että uusia ja nykyisiä tarkastajia koulutetaan jatkuvasti kansainvälisten yleissopimusten ja normien, paikallisen työlainsäädännön ja asianmukaisten tarkastustekniikoiden alalla; kehottaa EU:ta tukemaan edelleen sekä taloudellisesti että teknisesti työsuojeluviranomaisten kehittämistä kehitysmaissa asiaankuuluvien ILOn normien mukaisesti, erityisesti sen kehitysrahastojen yhteydessä;

26.  toteaa, että vaatetusteollisuus luo työpaikkoja monien osaamisalojen työntekijöille, vähän koulutetuista työntekijöistä aina korkeasti erikoistuneisiin työntekijöihin;

27.  katsoo, että kaikkien työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu olisi varmistettava kansainvälisillä normeilla, kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanolla ja työehtosopimusneuvotteluilla kaikilla tasoilla (tehtaan, paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla) sekä tehdaskohtaisilla työterveyttä ja -turvallisuutta koskevilla toimintapolitiikoilla, kuten kirjallisesti laadituilla toimintasuunnitelmilla, jotka on pantu täytäntöön ja joita valvotaan yhdessä työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa;

28.  korostaa, että EU:n kauppa- ja investointipolitiikat ovat sidoksissa sosiaaliseen suojeluun, sukupuolten tasa-arvoon, verotuksen oikeudenmukaisuuteen, kehitykseen, ihmisoikeuksiin, ympäristöpolitiikkoihin ja pk-yritysten edistämiseen; kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden kaikilla tasoilla erityisesti unionin kauppa- ja investointipolitiikassa sekä ulkopolitiikassa, mikä tarkoittaa, että sosiaalista ehdollisuutta kahdenvälisissä ja alueellisissa sopimuksissa olisi tehostettava siten, että lisätään työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista neuvotteluihin ja kuulemista niiden yhteydessä, pannaan täytäntöön työtä koskevia määräyksiä ja käytetään järjestelmällisesti kattavia ennakko- ja jälkiarviointeja kaupan vaikutuksesta kestävään kehitykseen;

29.  kehottaa komissiota sitoutumaan ihmisoikeuksien, myös lasten oikeuksien, kunnioittamiseen ja hyvän hallinnon edistämiseen sekä sitovien ihmisoikeus-, sosiaali- ja ympäristölausekkeiden edistämiseen kansainvälisistä ja kahdenvälisistä sopimuksista neuvoteltaessa; pitää valitettavana, että allekirjoittajavaltiot eivät aina täysin noudata vapaakauppasopimuksiin ja muihin talouskumppanuussopimuksiin sisältyviä nykyisiä ihmisoikeuslausekkeita; toteaa tässä yhteydessä jälleen, että on tarpeen vahvistaa kaikkia välineitä oikeusvarmuuden takaamiseksi;

30.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään vaatetusalan aloitteen ja muiden kauppapoliittisten välineiden avulla palkkoja ja työaikoja koskevien ILOn normien tehokasta täytäntöönpanoa, myös yhdessä vaatetusalan kumppanimaiden kanssa; kehottaa EU:ta lisäksi antamaan ohjeita ja tukea sen suhteen, kuinka näiden normien kunnioittamista tehostetaan siten, että samalla autetaan rakentamaan kestäviä yrityksiä ja parantamaan kestäviä työllisyysnäkymiä;

31.  kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään politiikkavuoropuhelun ja valmiuksien kehittämisen avulla sitä, että kumppanimaat omaksuvat ja panevat tehokkaasti täytäntöön kansainväliset työelämän normit ja ihmisoikeudet ILOn yleissopimusten, erityisesti yleissopimusten nro 138 ja nro 182, ja suositusten mukaisesti; korostaa tässä yhteydessä, että yritysten vastuullisuuden avainkriteereihin kuuluu se, että kunnioitetaan oikeutta muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin; pitää valitettavana, että monissa tuotantopaikoissa loukataan usein yhdistymisvapautta, ja kannustaa valtioita vahvistamaan työlainsäädäntöä; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta kannustamaan kehitysmaiden hallituksia vahvistamaan ammattiyhdistysten asemaa ja edistämään aktiivisesti työmarkkinavuoropuhelua sekä työmarkkinoiden perusperiaatteita ja -oikeuksia, mukaan lukien yhdistymisvapaus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus kaikille työntekijöille työsuhteen laadusta riippumatta;

32.  korostaa vaatetusalan tärkeää roolia työvoimavaltaisen kehityksen liikkeellepanevana voimana kehittyvissä talouksissa, erityisesti Aasian kehittyvillä markkinoilla;

33.  kehottaa kehitysrahoituslaitoksia vahvistamaan tulosvaatimuksiinsa sisältyviä työvoimaa koskevia ehdollisuuksia rahoitussopimusten ehtoina;

34.  panee merkille, että lippulaiva-aloitteen kattamilla ”hot spot” -mailla on etuuskohteluun perustuva pääsy EU:n markkinoille; kannustaa komissiota jatkamaan ILOn keskeisten normien ratifioinnin, terveys- ja turvallisuustarkastusten ja yhdistymisvapauden sisällyttämistä etuuskohtelukaupan jatkamista koskeviin neuvotteluihin niiden maiden kanssa, jotka kuuluvat vaatetusalan maailmanlaajuiseen toimitusketjuun, ja vahvistamaan ihmisoikeuksia, työtä ja ympäristöä koskevien yleissopimusten asemaa yleisessä tullietuusjärjestelmässä;

35.  kehottaa jälleen painokkaasti sisällyttämään järjestelmällisesti sitovat ihmisoikeuslausekkeet kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin, myös kauppa- ja investointisopimuksiin, joita unioni on jo tehnyt tai tekee kolmansien maiden kanssa; korostaa lisäksi tarvetta käyttää ennen yhdenkään puitesopimuksen tekemistä ennakkoseurantamekanismeja, jotka ovat sopimusten tekemisen ehtona ja sopimusten keskeinen osa; korostaa tarvetta käyttää jälkiseurantamekanismeja, jotka antavat mahdollisuuden toteuttaa konkreettisia toimia vastauksena kyseisten lausekkeiden rikkomiseen, kuten sopimukseen sisältyvissä ihmisoikeuslausekkeissa säädettyjä asianmukaisia seuraamuksia, mukaan lukien sopimuksen täytäntöönpanon keskeyttäminen;

36.  katsoo, että kestävää kehitystä koskevien lukujen sisällyttämisen EU:n vapaakauppasopimuksiin olisi oltava pakollista ja että niiden olisi oltava täytäntöönpanokelpoisia, jotta kansalaisten elinoloja saadaan parannettua tehokkaasti, ja korostaa, että ILOn yleissopimusten sekä ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman ratifiointia ja täytäntöönpanoa edistävä lauseke on sisällytettävä sekä kahdenvälisiin että monenvälisiin kauppasopimuksiin; muistuttaa, että kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevan unionin erityisen kannustusmenettelyn (GSP+) kaltaisten järjestelmien käyttöönotto siten, että 27 sopimuksen ratifioinnista ja täytäntöönpanosta tehdään pakollista, voisi osaltaan edistää työntekijöiden oikeuksia koskevaa tilannetta, sukupuolten tasa-arvon vahvistamista sekä lapsityövoiman käytön ja pakkotyön poistamista; korostaa näin ollen, että on seurattava tarkkaan GSP+:n täytäntöönpanoa ja sitä, että asiaankuuluvat valtiot noudattavat sopimuksia; kehottaa EU:ta varmistamaan, että sellaisiin yksipuolisiin kauppaetuuksiin kuin GSP tai GSP+ liittyvät ihmisoikeuksia koskevat ehdot pannaan tehokkaasti täytäntöön ja niitä seurataan; kehottaa komissiota ottamaan tulevassa GSP- ja GSP+-sääntöjen uudistuksessa käyttöön tullietuuskohtelun todistetusti kestävällä tavalla tuotetuille tekstiileille; kehottaa komissiota tunnustamaan havaitsemis- ja sertifiointijärjestelmien vakiintuneet kestävyyskriteerit ja vähimmäisvaatimukset kansainvälisten yleissopimusten, kuten ILOn keskeisten työelämän normien tai biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevien normien, perusteella; kehottaa komissiota edistämään reilun kaupan tuotteiden tuotantoa tällä tullietuusvälineellä ja antamaan ILOn raporteille ja sen valvontaelinten havainnoille enemmän painoarvoa seuranta- ja arviointitoimissaan sekä pitämään paremmin yhteyttä edunsaajamaassa oleviin ILOn ja YK:n paikallistoimistoihin voidakseen ottaa niiden näkemykset ja kokemuksen täysin huomioon;

37.  pyytää jälleen, että jokaisesta vasta neuvotellusta sopimuksesta tehdään kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi, ja kehottaa keräämään sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja;

38.  muistuttaa, että verotus on tärkeä väline ihmisarvoisen työn edistämisessä; katsoo, että sen varmistamiseksi, että kaikki yritykset, myös monikansalliset yritykset, maksavat veroja niiden maiden hallituksille, joissa taloudellista toimintaa harjoitetaan ja arvonmuodostus tapahtuu, verokannustimia, kuten verovapautukset vientiteollisuuden vapaa-alueilla, olisi tarkasteltava uudelleen kansallisen työlainsäädännön noudattamista koskevien vapautusten ohella;

39.  panee erittäin tyytyväisenä merkille sitovan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan YK:n sopimuksen valmistelun ja toteaa, että sopimuksen uskotaan parantavan yritysten yhteiskuntavastuuta, myös vaatetusalalla; pitää tätä prosessia jarruttavaa toimintaa valitettavana ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita osallistumaan rakentavassa hengessä näihin neuvotteluihin;

40.   muistuttaa sosiaalisen polkumyynnin, mukaan lukien ihmisoikeusloukkaukset ja työelämän normien noudattamatta jättäminen, kielteisistä vaikutuksista Euroopan vaatetusteollisuuteen; luottaa EU:n ominaispainon huomioon ottaen sen valmiuksiin olla globaali johtaja ja muutoksen aikaansaaja; kannustaa siksi komissiota neuvottelemaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa seuraavassa WTO:n ministerikokouksessa maailmanlaajuisen aloitteen käynnistämisestä; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön pakollisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että tuontia EU:hun harjoittavat yritykset noudattavat lainsäädäntöehdotuksessa määriteltyjä tasapuolisia toimintaedellytyksiä; on tietoinen tähän liittyvistä eurooppalaisten pk-yritysten erityistarpeista ja siitä, että due diligence -prosessin luonteeseen ja laajuuteen, kuten yrityksen tekemiin erityistoimenpiteisiin, vaikuttavat yrityksen koko, sen toiminnan tausta ja sen mahdollisesti haitallisten vaikutusten vakavuus; kehottaa siksi kiinnittämään asianmukaista huomiota pk-yrityksiin, joita Euroopan vaatetusteollisuuden yritykset suureksi osaksi ovat; katsoo, että aloitteeseen osallistuvien eurooppalaisten pk-yritysten ja mikroyritysten olisi myös saatava unionilta taloudellista tukea COSME-ohjelmasta;

41.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön erityistoimenpiteitä, jotta eurooppalaiset pk-yritykset voivat saada käyttöönsä rahoitusvälineitä ja toimintapoliittisia välineitä, ja keskittymään erityisesti näiden pk-yritysten valmiuksiin huolehtia jäljitettävyydestä ja avoimuudesta siten, että uudet vaatimukset eivät aiheuta kohtuutonta rasitetta, sekä auttamaan niitä luomaan yhteyksiä vastuullisiin valmistajiin;

42.  painottaa, että vaatetusalan työolojen on joissakin unionin jäsenvaltioissa toistuvasti havaittu olevan puutteellisia työterveyden ja -turvallisuuden, palkkojen, sosiaaliturvan ja työajan kaltaisissa asioissa; kehottaa siksi tekemään tehokkaita ja hyvin kohdennettuja EU:n sisäisiä aloitteita, joilla parannetaan vaatetusalan tilannetta sekä työllisyyttä jäsenvaltioissa;

43.  muistuttaa, että sosiaalisten määräysten sisällyttämisellä julkisiin hankintamenettelyihin voi olla voimakas vaikutus työntekijöiden oikeuksiin ja työoloihin globaaleissa toimitusketjuissa; pitää kuitenkin valitettavana, että ILOn tutkimusten(27) mukaan useimmissa sosiaalisissa määräyksissä vastuu rajoitetaan ensimmäisen tason toimeksisaajaan, kun taas alihankintaa ja ulkoistamista koskevia määräyksiä on julkisia hankintoja koskevissa sopimuksissa vain tapauskohtaisesti; kehottaa unionia auttamaan kehitysmaita muokkaamaan julkisia hankintoja koskevaa politiikkaansa siten, että sillä edistetään työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia;

44.  on vakuuttunut, että julkinen hankintamenettely on hyödyllinen väline vastuullisen vaatetusalan edistämiseksi; kehottaa komissiota ja unionin toimielimiä toimimaan roolimalleina toimielimissä käytettävien tekstiilien julkisten hankintojen yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä unionin toimielimiä, parlamentti mukaan lukien, varmistamaan, että kaikissa niiden julkisissa hankinnoissa, muun muassa toimielinten, ja parlamentin tapauksessa poliittisten ryhmien, mainonnassa, edistetään kierrätystä ja oikeudenmukaista ja kestävää vaatetusalan toimitusketjua; kehottaa komissiota laatimaan paikallisviranomaisille vuonna 2014 annetun julkisia hankintoja koskevan direktiivin mukaisia ohjeita sosiaalisista perusteista tekstiilien hankinnassa sekä antamaan niille asianmukaista kannustusta; kannustaa komissiota lisäämään lainsäädännön avulla kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa ja edistämistä ja ehdottamaan suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on huolehtia, että suurin osa vaatetusalan julkisista hankinnoista EU:ssa on peräisin kestävistä lähteistä vuoteen 2030 mennessä;

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1)

https://www.unicef.org/crc/

(2)

http://www.ohchr.org/Documents/Publications/GuidingPrinciplesBusinessHR_EN.pdf

(3)

A/HRC/RES/26/9 (http://www.ihrb.org/pdf/G1408252.pdf).

(4)

A/RES/70/1 (http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/70/1)

(5)

http://www.unwomen.org/en/trust-funds/un-trust-fund-to-end-violence-against-women

(6)

http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/diaepcb2015d5_en.pdf

(7)

http://www.oecd.org/daf/inv/mne/48004323.pdf

(8)

EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1.

(9)

http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/october/tradoc_153846.pdf

(10)

http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/july/tradoc_153591.pdf

(11)

EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.

(12)

EUVL C 346, 21.9.2016, s. 39.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0137.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0298.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0335.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0405.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0502.

(18)

http://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2004_2009/documents/nt/584/584520/584520en.pdf

(19)

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/IDAN/2015/549058/EXPO_IDA(2015)549058_EN.pdf

(20)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0490.

(21)

http://www.ilo.org/dhaka/Whatwedo/Projects/safer-garment-industry-in-bangladesh/lang--en/index.htm

(22)

http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/august/tradoc_153732.pdf

(23)

EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(24)

https://www.textilbuendnis.com/en/

(25)

https://www.ser.nl/en/publications/publications/2016/agreement-sustainable-garment-textile.aspx

(26)

https://europa.eu/eyd2015/en/fashion-revolution/posts/exploitation-or-emancipation-women-workers-garment-industry

(27)

ILOn IV raportti, 105. istunto, 2016 (s. 45)


PERUSTELUT

Maailmanlaajuisen vaatetusalan kaupan arvo on yli 2,86 miljardia euroa, ja alalla työskentelee yli 75 miljoonaa ihmistä, joista kolme neljäsosaa on naisia. Vaatetusalan toimitusketju kuuluu niihin, joilla ihmisoikeusloukkausten ja ihmisarvoon kohdistuvien loukkausten vaara on suurin.

On kulunut neljä vuotta Rana Plazan dramaattisista tapahtumista Bangladeshissa. Kyseinen Dhakan ulkopuolella Savarissa sijainnut kahdeksankerroksinen rakennus, jossa toimi useita vaatetehtaita, romahti tuolloin, ja onnettomuudessa kuoli yli 1 100 ihmistä ja noin 2 500 ihmistä loukkaantui. Onnettomuuden jälkeen on yhä laajemmin kiinnitetty huomiota siihen, minkälaisissa oloissa vaatteemme tuotetaan. Sen lisäksi on käynnistetty useita sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoiden ja erityisesti kansalaisjärjestöjen, ILOn ja OECD:n aloitteita. Näitä aloitteita ei ole kuitenkaan yhdenmukaistettu, ja ne ovat toisinaan päällekkäisiä eivätkä kata koko alaa kauttaaltaan.

Lisätoimet ovat tarpeen, vaikkakin Euroopan unioni ja sen toimielimet toimivat päättäväisesti tilanteen korjaamiseksi ja vaikkakin Bangladesh Compact -aloitteen ja G7-maiden Vision Zero Fund -aloitteen kaltaisten aloitteiden yhteydessä toteutetut toimet ovat myös arvokkaita. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi osallistuttava aktiivisesti ja tehokkaasti toimintaan, jonka tarkoituksena on päästä eroon jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista alan koko toimitusketjussa.

Vaatetusalan toimitusketjua koskevat ongelmat liittyvät kolmeen tekijään, joita on käsiteltävä yhdessä, jotta varmistetaan ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen. Tämän lisäksi sukupuolinäkökulma olisi otettava huomioon kaikissa toimissa, jotta huolehditaan sukupuolten tasa-arvosta ja varmistetaan tehokkaasti naisten oikeuksien toteutuminen.

Yksi näistä kolmesta tekijästä liittyy ihmisarvoiseen työhön ja sosiaalinormeihin. Vaatteitamme tuotetaan usein piittaamatta juurikaan ihmisarvoon liittyvistä perusedellytyksistä, koska alhainen hinta on edelleen määräävä tekijä ihmisten ostokäyttäytymisessä, usein myös työntekijöiden hyvinvoinnin kustannuksella. Työntekijöiden oikeuksia rikotaan usein. Ammattiyhdistysten ja työntekijäjärjestöjen on voitava toimia itsenäisesti ja vapaasti edistääkseen ja suojellakseen työntekijöiden oikeuksia, erityisesti työterveyttä ja -turvallisuutta, ja niiden on voitava kehittää tehokkaasti tärkeää rooliaan välttämättömänä kumppanina työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa ja työehtosopimusprosesseissa.

Toisen tärkeän tekijän muodostavat avoimuus ja jäljitettävyys. Kansalaiset saavat tuskin lainkaan tietoa siitä, minkälaisissa oloissa vaatteemme tuotetaan. Merkintöjä ja valistusta on kehitettävä huomattavasti, ja tämä edellyttää pikaista ja kouriintuntuvaa poliittista sitoutumista. Jotta tuloksia saataisiin aikaan, avoimuus ja jäljitettävyys olisi asetettava koko tuotantoketjussa ehdottomaksi vaatimukseksi, joka mahdollistaa muun edistyksen.

Lisäksi on muistettava, että nykyiset vapaaehtoiset aloitteet ovat usein päällekkäisiä eivätkä kata koko toimitusketjun porsaanreikiä ja että niillä ei myöskään ole pystytty tehokkaasti ratkaisemaan ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia tai turvaamaan ympäristönsuojelua ja sosiaalinormeja, kuten työterveyttä ja -turvallisuutta, sosiaaliturvaa tai työaikaa, koskevia vähimmäisvaatimuksia, vaan sekä työntekijöiden oikeuksia että ihmisoikeuksia koskevat perustavanlaatuisimmat normit ovat jääneet häpeällistä kyllä toteutumatta. Tämän vuoksi tarvitaan kiireellisesti oikeudellisesti sitovaa institutionaalista kehystä.

Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan periaatteen (SEUT:n 208 artikla) mukaisesti komission on laadittava lainsäädäntöehdotus vaatetusalan toimitusketjuihin sovellettavista sitovista due diligence -velvoitteista, jotka ovat sopusoinnussa OECD:n toimintaohjeiden ja kansainvälisesti sovittujen ihmisoikeusnormien sekä sosiaali- ja ympäristönormien kanssa. On välttämätöntä korostaa pakollisten ja sitovien velvoitteiden varmistamista toimitusketjujen sekä alku- että loppupään toiminnassa: on tärkeää korostaa, että tuotantoketjun alkupäässä toimivat tuottajat ja niiden tytäryritykset sekä tuotantoketjun loppupäässä toimivat jakelijat ja vähittäiskauppiaat ovat täysin yhtäläisesti vastuussa vaatetusalalla vallitsevista epäeettisistä käytännöistä.

Ihmisoikeuksien on oltava keskeisellä sijalla tässä ehdotuksessa, ja siinä olisi keskityttävä vaatetusalan työntekijöitä koskeviin keskeisiin ongelmiin (työterveys ja -turvallisuus, toimeentuloon riittävä palkka, yhdistymisvapaus, seksuaalinen häirintä ja väkivalta). Siinä olisi käsiteltävä seuraavia asioita: kestävään tuotantoon sovellettavat keskeiset perusteet, avoimuus, jäljitettävyys ja mekanismit, joilla varmistetaan alan käytäntöjen sekä julkinen että riippumaton valvonta, mukaan lukien tietojen keruu ja kuluttajatietoja koskevat välineet, due diligence -tarkastukset, oikeussuojakeinot, sukupuolten tasa-arvo, toimitusketjun due diligence -raportointi ja valistus.

Tässä mielessä sitovan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan YK:n sopimuksen valmistelemiseksi käynnistetyt toimet ovat erittäin tervetulleita ja tarpeellisia. Odotamme, että se valmistuu mahdollisimman pian ja että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat työhön täysimääräisesti, sillä se auttaa vähentämään kansainvälisesti monikansallisten yritysten jäämistä rankaisematta, jos ne syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin.


KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (28.2.2017)

kehitysvaliokunnalle

vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta

(2016/2140(INI))

Valmistelija: Sajjad Karim

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että valmisvaatealan maailmanlaajuisen kaupan arvo on noin 2,8 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja ala työllistää jopa 75 miljoonaa ihmistä; toteaa, että kolme neljäsosaa näistä työntekijöistä on naisia; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on kehitystä edistävä tekijä; ottaa huomioon, että naisten oikeudet kuuluvat ihmisoikeuksien kirjoon; toteaa, että vaatetusalan toimitusketjut ovat luonteeltaan monimutkaisia, mikä johtaa avoimuuden vähäisyyteen ja lisää ihmisoikeusloukkausten ja hyväksikäytön riskiä; ottaa huomioon, että työntekijöille maksetut palkat eivät riitä välttämättömien tarvikkeiden hankkimiseen perheelle;

B.  toteaa, että EU on keskeinen toimija vaateteollisuuden ja -kaupan investoijana, ostajana, vähittäismyyjänä ja kuluttajana ja siksi kaikkein sopivin kokoamaan yhteen moninaisia aloitteita maailmanlaajuisesti, jotta voidaan parantaa merkittävästi kymmenien miljoonien työntekijöiden epäinhimillistä tilannetta tällä alalla ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille osapuolille;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan tekstiili- ja vaatetusalalla toimii 185 000 yritystä, jotka työllistävät 1,7 miljoonaa ihmistä ja joiden liikevaihto on 166 miljardia euroa; ottaa huomioon, että EU:hun tuodaan noin puolet maailman vaatetusalan kokonaistuotannosta; toteaa, että valmistajamaat ovat useimmiten kehittyviä talouksia;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan mukaan yhteistä kauppapolitiikkaa on harjoitettava EU:n ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti; ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 208 artiklan, jossa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja asetetaan päätavoitteeksi köyhyyden poistaminen; ottaa huomioon, että ”Kaikkien kauppa” -tiedonannon mukaan EU:n kauppapolitiikka perustuu kolmeen avainperiaatteeseen, jotka ovat toimivuus, avoimuus ja arvot, ja että tiedonannossa on hankintaketjujen vastuullista hallintaa koskeva osuus;

E.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 8 artiklassa vahvistetaan, että ”unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa”, ja toteaa, että EU:n velvollisuutena on siksi valtavirtaistaa sukupuolten tasa-arvo kaikissa toimintapolitiikoissaan, millä taataan, että naiset ja miehet hyötyvät tasavertaisesti sosiaalisista muutoksista, talouskasvusta ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomisesta, torjutaan syrjintää ja edistetään naisten oikeuksien kunnioittamista maailmassa;

F.  ottaa huomioon, että 289 ihmistä menehtyi tulipalossa Karachissa Pakistanissa syyskuussa 2012; toteaa, että samana vuonna Tazreen Fashions -yhtiön tehtaalla Bangladeshissa syttyneessä tulipalossa kuoli 117 ihmistä ja yli 200 työntekijää loukkaantui; ottaa huomioon, että Rana Plaza -rakennuksen romahduksessa vuonna 2013 kuoli 1 129 ihmistä ja noin 2 500 ihmistä loukkaantui;

G.  ottaa huomioon, että näiden traagisten tapahtumien jälkeen eurooppalaisten kuluttajien vaatimukset koko toimitusketjua koskevasta paremmasta avoimuudesta ja jäljitettävyydestä ovat lisääntyneet voimakkaasti;

H.  toteaa, että EU:n, kansainvälisten organisaatioiden, paikallishallintojen ja yksityisten toimijoiden monista sitoumuksista huolimatta työntekijöiden oikeuksien suojelu toimittajamaissa jää edelleen huomattavasti jälkeen kansainvälisistä normeista;

I.  ottaa huomioon, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ihmisarvoista työtä koskeva ohjelma on vuodesta 2015 lähtien ollut olennainen osa uutta kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa;

J.  ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot, kuten Saksa, Alankomaat, Tanska ja Ranska, ovat laatineet kansallisia ohjelmia;

K.  ottaa huomioon, että kaikkiin EU:n tekemiin vapaakauppasopimuksiin on sisällyttävä kunnianhimoinen kestävää kehitystä koskeva luku;

L.  katsoo, että EU:n on sisällytettävä painopisteisiinsä sosiaalisten ja ekologisten normien edistäminen monikansallisissa elimissä, kuten Maailman kauppajärjestössä tai G20:ssä, sekä kaikissa kahdenvälisissä suhteissaan kolmansien maiden kanssa;

M.  toteaa, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa YK:n suuntaviivoissa on selvästi määritelty hallitusten ja yritysten vastuut siten, että ne ovat velvollisia suojelemaan ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia riippumatta toimitusketjun vaiheesta, tuotantomaasta ja siitä, onko kyseessä tilauksen tekevän yrityksen vai tavarantoimittajan valtio; toteaa, että EU on sitoutunut kannustamaan näiden suuntaviivojen hyväksymistä ja osallistumaan niiden täytäntöönpanoon;

1.  pitää valitettavana, ettei komissio ole vieläkään esittänyt vaatetusalaa koskevaa EU:n laajuista kunnianhimoista lippulaiva-aloitetta, jonka pitäisi perustua OECD:n suuntaviivoihin ja olla niiden mukainen, jotta yritysten ohjenuorana olisi due diligence -prosessia ja yhteiskuntavastuuta koskeva yhdenmukainen sääntökokonaisuus; kehottaa komissiota käynnistämään aloitteen mahdollisimman nopeasti; toteaa lisäksi, että olemassa olevien aloitteiden nykyinen moninkertaistuminen paikallisella, alueellisella ja globaalilla tasolla voi johtaa yhtiöiden kannalta arvaamattomaan toimintaympäristöön; korostaa lisäksi, että koordinointi, tiedon jakaminen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen tehostavat osaltaan yksityisiä ja julkisia arvoketjuja koskevia aloitteita ja saavat aikaan kestävää kehitystä koskevia myönteisiä tuloksia;

2.  katsoo, että ehdotuksen olisi mahdollistettava harmoninen yhteistyö kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n, WTO:n, ILO:n ja OECD:n, kanssa ja siinä olisi vahvistettava yhteiset määritelmät, joilla edistetään selvempiä ja koordinoidumpia toimia ja arviointeja; kehottaa tunnustamaan ja hyödyntämään olemassa olevia onnistuneita aloitteita esimerkiksi kestävillä julkisilla hankinnoilla, joissa pääsy julkisten hankintojen markkinoille edellyttää yritysten yhteiskuntavastuujärjestelmien noudattamista; pitää arvossa Bangladeshin valmisvaatealan kestävää toimintaa koskevaa sopimusta (kestävyyssopimus), joka on askel kohti parempaa valvontaa, mutta kehottaa asianomaisia toimijoita myös noudattamaan sitä täysimääräisesti; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin arviointiraporteissa esitettyjen puutteiden suhteen;

3.  korostaa näin ollen tarvetta laatia katsaus eurooppalaisten yritysten jo toteuttamista yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista toimista, jotta voidaan tunnistaa hyvät käytännöt tehokkaammin ja edistää yhteisen eurooppalaisen toimintakehyksen luomista; muistuttaa tältä osin, että yksityisellä sektorilla on myös käynnistetty useita aloitteita toimitusketjun vastuullisuusasteen parantamiseksi;

4.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon pk-yritysten erityistarpeet, koska 90 prosenttia vaatetusalan toimijoista on pk-yrityksiä, ja perustamaan lähestymistapansa skaalattavuusperiaatteeseen sekä kiinnittämään erityistä huomiota niiden valmiuksiin huolehtia jäljitettävyydestä ja avoimuudesta OECD:n ohjeiden mukaan, jotta pk-yrityksiin ei kohdistettaisi kohtuuttomia taakkoja; kehottaa siksi komissiota perustamaan pk-yrityksille erityisen neuvontapalvelun ja tukemaan niitä räätälöidyillä valmiuksien kehittämisohjelmilla; katsoo, että aloitteeseen osallistuvien eurooppalaisten pk-yritysten ja mikroyritysten on myös saatava unionilta taloudellista tukea COSME-ohjelmasta;

5.  korostaa, että ihmisoikeuksia, sosiaalista tuloskuntoa, ympäristönsuojelun tasoa ja työmarkkinakehitystä koskevien tietojen keruuseen liittyvää avoimuutta ja jäljitettävyyttä varten tarvitaan yhtenäinen lähestymistapa, jota sovelletaan koko toimitusketjussa yhdessä vaatetusalan arvoketjujen kestävään kehitykseen kohdistuvan vaikutuksen standardoidun mittaamisen kanssa, jotta yhtenäistetään laajemmin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa arviointia, jossa on otettava huomioon alan toimijoiden monimuotoisuus, koska ketju on monimutkainen; kehottaa komissiota tekemään muutakin kuin laatimaan yksiköiden valmisteluasiakirjan; huomauttaa, että tärkeimmät vaikutusalueet katetaan OECD:n ohjeiden ohella muissa aloitteissa, kuten liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa YK:n suuntaviivoissa, pakollista due diligence -prosessia koskevassa Ranskan laissa ja orjuuden vastaisessa Yhdistyneen kuningaskunnan lakiehdotuksessa sekä tietyissä toimialalähtöisissä aloitteissa, jotka voisivat toimia perustana tällaiselle aloitteelle;

6.  kehottaa komissiota kiinnittämään tiedonannossaan erityistä huomiota oikeussuojan saatavuuteen, uhrien ja heidän perheidensä oikeussuojakeinoihin sekä väärinkäytösten paljastajien suojeluun;

7.  muistuttaa, että toimitusketjun jäljitettävyys ja avoimuus voivat edistää merkittävästi kestävän muutoksen aikaansaamista, ja on tietoinen, että puutteellinen tiedonsaanti on merkittävin tekijä, joka heikentää kansalaisten tietoisuutta ihmisoikeusloukkauksista; muistuttaa siksi, että tarvitaan due diligence -järjestelyjä, joilla katetaan koko toimitusketju ja joilla kukin tuote yhdistetään sen tuottajaan; kehottaa komissiota siksi lisäämään vaatetusalan toimitusketjun jäljitettävyyttä ja avoimuutta realistisesti ja tasapainoisesti ja siten, että otetaan huomioon myös ketjun toimijoiden monimuotoisuus; suosittaa, että kuluttajien saataville asetetaan luotettavaa, selkeää ja merkityksellistä tietoa kestävyydestä;

8.  kehottaa komissiota esittämään EU:n yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP) koskevan asetuksen tulevan tarkistuksen yhteydessä tullietuuksia tekstiileille, jotka on todistettavasti tuotettu kestävällä tavalla; katsoo, että tavaroille olisi vapaaehtoiselta pohjalta tehtävä kestävää tuotantotapaa koskeva sertifiointi, ja siitä olisi esitettävä todisteet, kun tavarat tuodaan EU:hun; katsoo, että EU voisi näin tukea yksityistä teollisuutta tekstiilialan arvoketjun kestävyyden parantamisessa; toteaa, että tällainen hyväksyntä olisi annettava näyttöä tai sertifiointijärjestelmiä koskevien tunnustettujen kestävyyskriteereiden ja vähimmäisvaatimusten perusteella; katsoo, että kestävyysvaatimusten olisi perustuttava muun muassa kansainvälisiin yleissopimuksiin, esimerkiksi ILO:n keskeisiin työnormeihin tai biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen; katsoo lisäksi, että tällä tavoin vahvistettaisiin ja edistettäisiin reilun kaupan (kuten Social Accountability Internationalin (SAI) tai reilun kaupan tekstiilinormien) mukaisten tuotteiden tuotantoa;

9.  korostaa, että kun EU neuvottelee vapaakauppasopimuksia, jotka sisältävät kestävää kehitystä koskevan kunnianhimoisen luvun, tämä tarjoaa EU:lle mahdollisuuden edistää työntekijöiden – erityisesti naisten – oikeuksien parantamista ja kaikenlaisen lapsityövoiman käytön ja pakkotyön poistamista; korostaa, että vapaakauppasopimusten käyttöönoton ansiosta voidaan kehittää erityisesti yritysten ja kansalaisyhteiskunnan välistä vaatetusalan toimitusketjua koskevaa vuoropuhelua ja siten osaltaan parantaa tuotanto-olosuhteita ja työntekijöiden turvallisuutta;

10.  muistuttaa, että kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevan unionin erityisen kannustusmenettelyn (GSP+) kaltaisten järjestelmien käyttöönotto siten, että 27 sopimuksen ratifioinnista ja täytäntöönpanosta tehdään pakollista, voisi osaltaan edistää työntekijöiden oikeuksia koskevaa tilannetta, sukupuolten tasa-arvon vahvistamista sekä lapsityövoiman käytön ja pakkotyön poistamista; korostaa näin ollen, että on seurattava tarkkaan GSP+:n täytäntöönpanoa ja sitä, että asiaankuuluvat valtiot noudattavat sopimuksia;

11.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään vaatetusalan aloitteen ja muiden kauppapoliittisten välineiden avulla palkkoja ja työaikoja koskevien ILO:n normien tehokasta täytäntöönpanoa myös yhdessä vaatetusalan kumppanimaiden kanssa; kehottaa EU:ta lisäksi antamaan ohjeita ja tukea sen suhteen, kuinka näiden normien kunnioittamista tehostetaan siten, että samalla autetaan rakentamaan kestäviä yrityksiä ja parantamaan kestäviä työllisyysnäkymiä;

12.  korostaa, että Rana Plazan onnettomuuden jälkeen tehty kestävyyssopimus on hyödyllinen eurooppalainen aloite, joka voisi olla perustana kolmansien maiden kanssa yhteistyössä toteutettavien uusien toimien suunnittelulle, jotta edetään kohti vaatetusalan työolojen, työterveyden ja -turvallisuuden parantamista koskevia tavoitteita;

13.  kehottaa komissiota jatkamaan ja syventämään kansainvälistä yhteistyötään ILO:n, OECD:n ja YK:n kaltaisten järjestöjen kanssa, jotta edistetään tekstiili- ja vaatetusalan toimitusketjun toimijoiden vastuuvelvollisuuden lisäämistä;

14.  kehottaa toimittajamaiden hallituksia sitoutumaan kaikkien sidosryhmien kanssa työmarkkinasuhteiden ja työehtosopimusneuvottelujen kehittämiseen sekä sitouttamaan tuottajat sellaisten helppokäyttöisten ja tehokkaiden valitusmekanismien käyttöönottoon, jotka ovat kansainvälisesti sovittujen vaatimusten mukaan yksi tärkeimmistä tekijöistä, joilla taataan työelämän normien ja ihmisoikeuksien asianmukainen kunnioittaminen ja täydennetään oikeudellisia muutoksenhakukeinoja liike-elämästä ja ihmisoikeuksista vastaavan YK:n erityisedustajan kehittämien puitteiden mukaisesti;

15.  kehottaa komissiota edistämään edelleen ILO:n keskeisten yleissopimusten ja ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman ratifiointia ja täytäntöönpanoa; kehottaa siksi komissiota tukemaan ILO:a, paikallisia viranomaisia ja työjärjestöjä, jotka tarjoavat valmiuksien kehittämistukea, joka liittyy työmarkkinasuhteisiin sekä työntekijöiden oikeuksien ja työlainsäädännön valvontaan, ja keskittyvät erityisesti lapsityövoiman käytön ja pakkotyön lopettamiseen sekä tiukimpien työterveys- ja -turvallisuusnormien edistämiseen;

16.  kannustaa EU:ta kehittämään ja jatkamaan vuoropuhelua tiettyjen kolmansien maiden kanssa, jotta edistetään työntekijöiden oikeuksia ja ihmisoikeuksien kunnioittamista näissä maissa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n ja sen ympäristöohjelman (UNEP) työtä harkitsemalla mahdollisuutta laatia kansainvälinen yleissopimus, jolla parannettaisiin myös yritysten yhteiskuntavastuun vaikuttavuutta vaatetusalalla;

17.  toivoo, että komission ehdotus perustuisi Bangladeshissa Rana Plaza -rakennuksen romahtamisen jälkeen tehtyyn ”kestävyyssopimukseen”;

18.  pyytää selvitystä siitä, kuinka sellaisilla vientiteollisuuden vapaa-alueilla, joilla työsuojelu on vähäistä tai olematonta, tuotetut vaatteet voidaan tunnistaa yleisesti ja jättää tietyssä edunsaajamaassa GSP+-järjestelmän ulkopuolelle;

19.  on vakuuttunut, että julkinen hankintamenettely on hyödyllinen väline vastuullisen vaatetusalan edistämiseksi;

20.  huomauttaa, että maailmanlaajuisen vaatetusteollisuuden työvoima on erittäin naisvaltaista, sillä noin 85 prosenttia alan työntekijöistä on naisia ja heidän työolonsa ovat usein vaikeat ja palkat alhaiset; kehottaa valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman EU:n vaatetusalaa koskevassa aloitteessa, jotta edistettäisiin merkittävästi palkkatasa-arvoa, sukupuolten tasa-arvoa, naisten sosiaalisia oikeuksia ja työoikeuksia, myös äitiyssuojelua, ja naisten osallistumista työehtosopimusneuvotteluihin;

21.  pyytää jälleen, että jokaisesta vasta neuvotellusta sopimuksesta tehdään kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi, ja kehottaa keräämään sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja;

22.  kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä monikansallisten yhtiöiden, jälleenmyyjien ja tuotemerkkien kanssa ja kannustamaan niitä sitoutumaan yrityksen yhteiskuntavastuun parantamiseen; edellyttää EU:n yritysten takaavan, että ILO:n keskeisiä työnormeja noudatetaan täysin niiden toimitusketjuissa monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n toimintaohjeiden sekä monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan ILO:n kolmikantaisen periaatejulistuksen mukaisesti; vaatii niitä käynnistämään rakentavia vuoropuheluja paikallisten työntekijöiden ja järjestöjen kanssa; kehottaa komissiota suosimaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

23.  on tietoinen, että tarvitaan globaalit tasavertaiset toimintaedellytykset, jotta voidaan suojella työntekijöitä ympäristöpolkumyynniltä ja sosiaaliselta polkumyynniltä; luottaa EU:n ominaispainon huomioon ottaen sen valmiuksiin olla globaali johtaja ja muutoksen aikaansaaja; katsoo, että vain monenvälisellä kehyksellä voidaan estää ihmisoikeuksien ja työelämäoikeuksien loukkaukset; kannustaa siksi komissiota neuvottelemaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa seuraavassa WTO:n ministerikokouksessa maailmanlaajuisen aloitteen käynnistämisestä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

28.2.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

0

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Maria Arena, Tiziana Beghin, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Salvatore Cicu, Christofer Fjellner, Karoline Graswander-Hainz, Heidi Hautala, Bernd Lange, David Martin, Emmanuel Maurel, Emma McClarkin, Anne-Marie Mineur, Sorin Moisă, Artis Pabriks, Franck Proust, Tokia Saïfi, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Joachim Schuster, Joachim Starbatty, Adam Szejnfeld, Hannu Takkula, Iuliu Winkler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Reimer Böge, Klaus Buchner, Sergio Gutiérrez Prieto, Sander Loones, Georg Mayer, Fernando Ruas, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Pedro Silva Pereira

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Jean-François Jalkh, Joëlle Mélin

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

32

+

ALDE

Marietje Schaake, Hannu Takkula

ECR

David Campbell Bannerman, Sander Loones, Emma McClarkin, Joachim Starbatty

EFDD

Tiziana Beghin

GUE/NGL

Anne-Marie Mineur, Helmut Scholz

PPE

Laima Liucija Andrikienė, Reimer Böge, Daniel Caspary, Salvatore Cicu, Christofer Fjellner, Artis Pabriks, Franck Proust, Fernando Ruas, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Tokia Saïfi, Adam Szejnfeld, Iuliu Winkler

S&D

Maria Arena, Karoline Graswander-Hainz, Sergio Gutiérrez Prieto, Bernd Lange, David Martin, Emmanuel Maurel, Sorin Moisă, Joachim Schuster, Pedro Silva Pereira

Verts/ALE

Klaus Buchner, Heidi Hautala

0

-

--

--

3

0

ENF

Jean-François Jalkh, Georg Mayer, Joëlle Mélin

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (10.2.2017)

kehitysvaliokunnalle

vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta

(2016/2140(INI))

Valmistelija Jean Lambert

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että 60 miljoonaa ihmistä maailmassa työskentelee tekstiili- ja vaatetusalalla, joka luo paljon työpaikkoja erityisesti kehitysmaissa;

B.  ottaa huomioon, että tällä toimialalla keskinäinen riippuvuus kansainvälisellä tasolla on erityisen voimakasta; toteaa, että toimitusketjut ovat siksi erittäin monimutkaisia ja näin ollen yksittäisten kansallisten aloitteiden rajat tulevat nopeasti vastaan;

C.  ottaa huomioon, että kehitysmaiden tekstiiliteollisuus on jatkuvasti kansainvälisen tukku- ja vähittäiskaupan aggressiivisten ostokäytäntöjen kohteena, mikä johtuu myös kovasta maailmanlaajuisesta kilpailusta;

D.  ottaa huomioon, että yritysten vaikutusmahdollisuudet ovat erityisesti valtiollisten tehtävien hoitamisen yhteydessä rajalliset ja tuottajavaltioiden olisi siksi luotava valvontatehtäviensä suorittamiseen tarvittavat taloudelliset ja oikeudelliset olosuhteet;

E.  toteaa, että kansainväliset yleissopimukset ovat olennainen osa työ- ja sosiaaliturvan väärinkäytösten torjumista kolmansissa maissa ja ottaa huomioon, että yritysten on noudatettava liiketoiminnassaan kyseisiä periaatteita;

1.  toteaa, että vaatetusala on yksi kaikkien epävarmimmista aloista ja että alan työntekijöiden työolot ovat usein puutteelliset sekä unionissa että sen ulkopuolella, erityisesti työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvissä asioissa; kehottaa asettamaan lippulaiva-aloitteen ytimeen sen, että osallistujamaat ratifioivat ja panevat täytäntöön ILO:n yleissopimukset, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan ILO:n kolmikantaisen periaatejulistuksen sekä ihmisarvoisen työn toimintaohjelman; pitää erityisen tärkeänä, että keskitytään niihin, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia ja altteimpia hyväksikäytölle, erityisesti naisiin ja lapsiin;

2.  tuomitsee kaikenlaisen lapsityövoiman käytön ja vaatii EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa lapsityövoiman avulla tehtyjen vaatteiden tuonnin kieltämiseksi kokonaan unionin sisämarkkinoille; korostaa tässä yhteydessä vastuullisten toimittajien rekisterien tärkeyttä; tuomitsee ja nostaa esiin joidenkin alihankkijoiden väärinkäytökset, sillä ne soveltavat alhaisia ja laittomia työnormeja; pitää olennaisen tärkeänä, että osallistujamaat takaavat ILO:n lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen nro 182 ja työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevan yleissopimuksen nro 138 ratifioinnin ja täytäntöönpanon; kehottaa komissiota hyödyntämään kokemuksia, joita on saatu kansainvälisestä ohjelmasta lapsityövoiman käytön poistamiseksi (IPEC) ja maailmanlaajuisesta yhteenliittymästä pakkotyövoiman, nykyajan orjuuden, ihmiskaupan ja lapsityövoiman poistamiseksi;

3.  toteaa, että vaatetusteollisuus luo työpaikkoja monien eri ammattien harjoittajille, vähän koulutetuista työntekijöistä aina korkeasti erikoistuneisiin työntekijöihin;

4.  katsoo, että vapaaehtoiset aloitteet ekologisen, eettisen ja kestävän lähestymistavan saavuttamiseksi vaikuttavat myönteisesti tekstiilialaan; toteaa kuitenkin, että pelkästään niiden avulla ei voida riittävästi käsitellä työelämän perusoikeuksia, kuten työntekijöiden suojelua, yhdistymisvapautta ja kollektiivisia neuvotteluja tai kysymyksiä, jotka koskevat muun muassa lapsityövoiman käyttöä, työterveyttä ja -turvallisuutta, toimeentuloon riittävää palkkaa, sosiaaliturvaa ja työaikaa; pitää tarpeellisena, että asianomaiset maat hyväksyvät ja panevat täytäntöön sääntelytoimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan työelämän oikeuksien kunnioittaminen koko toimitusketjussa, ja että vahvistetaan työvoimahallintoa ja työtarkastusjärjestelmiä ja perustetaan valitusmekanismeja; pitää erittäin tärkeänä sen varmistamista, että kansalliset lait ja asetukset ovat ILO:n keskeisten yleissopimusten mukaisia;

5.  panee merkille, että hinta on edelleen määräävä tekijä tuotemerkkien ja jälleenmyyjien ostokäytännöissä, usein työntekijöiden hyvinvoinnin ja palkkojen kustannuksella; kehottaa EU:ta toimimaan kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa onnistuneen työmarkkinaosapuolten kumppanuuden edistämiseksi ja tukemaan sidosryhmiä palkanmuodostusmekanismien kehittämisessä ja toimeenpanossa asiaankuuluvien ILO:n yleissopimusten mukaisesti erityisesti maissa, joissa lainsäädäntö on riittämätöntä; pitää tarpeellisena sen takaamista, että työntekijöille maksetaan säännöllisesti riittävää palkkaa, jonka turvin he ja heidän perheensä voivat tyydyttää perustarpeensa ilman, että heidän on tehtävä säännöllisesti ylitöitä; korostaa tarvetta tehdä työehtosopimuksia, jotta estetään negatiivinen palkkakustannuskilpailu, ja tarvetta lisätä kuluttajien tietoisuutta aina vain halvempien hintojen vaatimisen mahdollisista seurauksista;

6.  korostaa, että tuottajamaiden hallitusten on kyettävä panemaan täytäntöön kansainväliset normit ja asiaankuuluva lainsäädäntö, sillä ne ovat välttämätön kumppani työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa ja lippulaiva-aloitteen mukaisissa parantamispyrkimyksissä;

7.  kannattaa sitä, että vaatetusalaa koskevalla EU:n aloitteella edistetään sellaisten taitojen opetusta ja elinikäistä oppimista, myös yrittäjäkoulutusta, jotka edistävät taloudellista ja sosiaalista kehitystä; kannattaa kaikkia aloitteita, joilla lisätään tietoisuutta työelämän perusoikeuksista ja oikeusavun mekanismeista siltä varalta, että kyseisiä oikeuksia loukataan, ja joihin sisältyy työntekijöille ja työnantajille annettavaa koulutusta sosiaalisesta vuoropuhelusta ja työehtoneuvotteluista; korostaa, että aloitteessa olisi edistettävä naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, sillä he muodostavat vaatetusalan työntekijöiden enemmistön mutta ovat silti erittäin aliedustettuja korkeamman osaamistason tehtävissä ja johtotehtävissä; katsoo siksi, että aloitteella olisi edistettävä aktiivisesti syrjimättömyyttä ja sukupuolten tasa-arvoa, palkkaus mukaan lukien, sekä naisten aseman parantamista kolmansien maiden yhteiskunnissa, mikä hyödyttäisi perheitä ja yhteiskuntaa laajemmin;

8.  toteaa, että komissio on jo astunut muutaman askeleen oikeaan suuntaan lippulaiva-aloitteelle ehdottamissaan tavoitteissa, joista mainittakoon kuluttajien tietoisuuden lisääminen ja kehitysmaiden tukeminen kansainvälisten työ- ja ympäristönormien hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa; pitää kuitenkin valitettavana, että komission nykyiset tavoitteet ja lähestymistapa, siten kuin ne on esitetty 25. huhtikuuta 2016 pidetystä vaatetusalan toimitusketjun vastuullista hallintaa koskevasta korkean tason konferenssista laaditussa raportissa, eivät ole riittävän kohdennettuja tai kunnianhimoisia parantaakseen vaatetusalaa konkreettisesti; toteaa, että vaatetusalan toimitusketjuja koskevan komission tutkimuksen alustavissa tuloksissa havaittiin tärkeimpien puutteiden liittyvän sukupuolten tasa-arvoon, työntekijöiden oikeuksiin, ympäristöön ja toimitusketjun avoimuuteen; kehottaa komissiota julkaisemaan kiireellisesti tilaamansa raportin nykyisen politiikan puutteista ja tekemään ehdotuksia näiden puutteiden korjaamiseksi;

9.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian vaatetusalan toimitusketjun vastuullista hallintaa koskevan EU:n lippulaiva-aloitteen, joka on luvattu toteuttaa osana kehitysyhteistyön eurooppalaista teemavuotta 2015 ja jossa olisi otettava huomioon muun muassa Saksan ja Alankomaiden nykyiset kansalliset aloitteet; katsoo, että EU pystyy ja on velvollinen toimimaan toimitusketjuvastuun maailmanlaajuisena tukijana vastauksena Bangladeshissa tapahtuneen Rana Plazan romahduksen kaltaisiin traagisiin tapahtumiin, sekä EU:n kansalaisten ennennäkemättömän kiinnostuksen vuoksi;

10.  katsoo, että kaikkien lippulaiva-aloitetta seuraavien toimien olisi autettava edistämään sidosryhmien yhteisiä aloitteita, kuten ILO:n ja IFC:n Better Work -ohjelmaa, jossa yhdistyvät kolmikantalähestymistapa ja tehtaiden sääntöjenmukaisuus sekä työntekijöiden ja johdon välisen vuoropuhelun käynnistäminen kansallisella tasolla, tai Bangladeshissa perustettua ACCORD-aloitetta, joka on oikeudellisesti sitova, johon ammattiliitot osallistuvat ja jossa tehtaita ei pelkästään tarkasteta vaan niitä myös kunnostetaan;

11.  kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen, jossa kartoitetaan tämänhetkiset aloitteet ja niiden panos vaatetusalan työntekijöiden olojen parantamiseen;

12.  huomauttaa, että työntekijäjärjestöt ja työnantajien keskusliitot ovat sosiaalisen vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen välttämättömiä kumppaneita ja niitä olisi edistettävä; korostaa, että riippumattomien ja edustuksellisten työntekijäjärjestöjen on voitava toimia itsenäisesti ja vapaasti edistääkseen ja suojellakseen työntekijöiden oikeuksia, erityisesti työterveyttä ja -turvallisuutta; pitää erityisen tärkeänä, että näillä järjestöillä on pääsy tehtaisiin, jotta ne voivat antaa työntekijöille tietoa heidän oikeuksiaan ja turvallisuudestaan; huomauttaa, että kaikkien vaatetusalaa koskevista aloitteista johtuvien toimien olisi edistettävä työntekijöiden perusoikeuksia ja ILO:n yleissopimusten, erityisesti nro 87 ja nro 98, ratifiointia ja täytäntöönpanoa, ja että työntekijöiden edustajat olisi otettava mukaan yhtiön tasolla perustettavaan due diligence -prosessiin;

13.  katsoo, että sovellettavan lainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen on yritysten yhteiskuntavastuun ehdoton edellytys; katsoo myös, että yhteiskuntavastuulliseen toimintaan kuuluvat ehdottomasti asianmukaiset suhteet ammattiliittoihin, erityisesti ammattiliittojen oikeuksien kunnioittaminen ja jatkuva tiedon välittäminen työntekijöille ja heitä edustaville järjestöille;

14.  pitää erittäin tarpeellisena myös oikeusvaltiorakenteiden valmiuksien kehittämisen vahvistamista tuottajamaissa ja katsoo, että tätä olisi tuettava ja vaadittava johdonmukaisesti EU:n kehitys- ja ulkopolitiikassa;

15.  katsoo, että kaikkien työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu olisi varmistettava kansainvälisillä normeilla, kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanolla ja työehtosopimusneuvotteluilla kaikilla tasoilla (tehtaan, paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla) sekä tehdaskohtaisilla työterveyttä ja -turvallisuutta koskevilla toimintapolitiikoilla, kuten toimintasuunnitelmilla, jotka on laadittu kirjallisesti, pantu täytäntöön ja joita valvotaan yhdessä työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa;

16.  katsoo, että kaikissa vaatetusalaa koskevissa EU:n aloitteissa olisi tunnustettava, että unioni on asianmukainen taso yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n perusperiaatteiden ja monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n toimintaohjeiden, joiden mukaan yritykset ovat vastuussa omasta toimitusketjustaan, tukemiseksi ja edelleen kehittämiseksi; toteaa edelleen, että yritysten on kehitettävä menetelmiä, joiden avulla ne voivat tutkia ja lievittää liiketoimintansa vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja työoloihin; ehdottaa, että vaatimuksia mukautetaan pienten ja keskisuurten yritysten erityisluonteeseen;

17.  on tietoinen, että nykyiset ponnistelut johdon ja työntekijöiden kouluttamiseksi työterveyttä ja -turvallisuutta, työlainsäädäntöä ja sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä ovat olennaisen tärkeitä työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi; kehottaa perustamaan lippulaiva-aloitteen yhteyteen foorumin, jossa jaetaan työntekijöiden ja johdon koulutusta koskevia parhaita käytäntöjä keskittyen erityisesti keskijohtoon;

18.  kannustaa EU:ta tukemaan kehitysmaita kansainvälisten normien ja yleissopimusten hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa; kannustaa komissiota jatkamaan ILO:n keskeisten normien ratifioinnin, terveys- ja turvallisuustarkastusten ja yhdistymisvapauden sisällyttämistä suosituimmuuteen perustuvan kaupan jatkamista koskeviin neuvotteluihin niiden maiden kanssa, jotka kuuluvat vaatetusalan maailmanlaajuiseen toimitusketjuun, ja vahvistamaan ihmisoikeuksia, työtä ja ympäristöä koskevia yleissopimuksia yleisessä tullietuusjärjestelmässä; katsoo, että EU:n olisi lisättävä kauppasopimuksiinsa määräyksiä ihmisten elämän parantamisesta ja korostaa, että ILO:n yleissopimusten sekä ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman ratifiointia ja täytäntöönpanoa edistävä lauseke on sisällytettävä sekä kahdenvälisiin että monenvälisiin kauppasopimuksiin;

19.  korostaa riippumattomien työsuojelutarkastusten merkitystä varhaisvaroituksen ja ennaltaehkäisyn sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien kansallisten sääntöjen ja säädösten täytäntöönpanon kannalta; toteaa kuitenkin, että tarkastuksiin kyllästymisen kaltaiset tekijät voivat heikentää niiden tehokkuutta ja että tarkastukset kuvastavat vain senhetkistä tilannetta; katsoo, että ILO:n yleissopimuksen nro 81 ratifiointi ja täytäntöönpano ovat tärkeitä väärinkäytösten havaitsemiseksi; suosittaa tutkimaan enemmän sitä, kuinka auditointeja ja työsuojelutarkastuksia voitaisiin parantaa esimerkiksi lähentämällä auditointistandardeja ja -menetelmiä ja lähettämällä joka kerta eri työsuojelutarkastaja, mikä voi johtaa tiukempiin vaatimuksiin erityisesti korruptiosta kärsivissä maissa; pitää tärkeänä työsuojelutarkastajien riittävää rekrytointia sekä uusien ja nykyisten tarkastajien jatkuvaa kouluttamista kansainvälisten yleissopimusten ja normien, paikallisen työlainsäädännön ja asianmukaisten tarkastustekniikoiden alalla; kehottaa EU:ta tukemaan edelleen sekä taloudellisesti että teknisesti työsuojeluviranomaisten kehittämistä kehitysmaissa asiaankuuluvien ILO:n normien mukaisesti, erityisesti sen kehitysrahastojen yhteydessä;

20.  toteaa, että sosiaalisen auditoinnin yleistyttyä yli kaksikymmentä vuotta sitten vaatteiden ja jalkineiden toimitusketjussa, sosiaalisten auditointistandardien ja -menetelmien määrä on kasvanut merkittävästi ja joissakin on vain pieniä eroja; toteaa, että koska eri merkit ja jälleenmyyjät soveltavat kukin omia, hieman erilaisia standardejaan, valmistajat käyttävät arvokkaita resursseja tasaisen tarkastusvirran hallinnoimiseen; pyytää siksi vauhdittamaan ja tukemaan teollisuuden nykyisiä toimia auditointistandardien ja -menetelmien lähentämiseksi sidosryhmiä kuullen;

21.  katsoo, että vastuun olisi ulotuttava koko toimitusketjuun, alihankkijat mukaan lukien, ja pitää myönteisinä käynnissä olevia toimia tämän toteuttamiseksi; katsoo kuitenkin, että EU:lla on parhaat mahdollisuudet kehittää yhteinen kehys, jolla tuotantoa kolmansiin maihin ulkoistavat unionin vaatetusyritykset velvoitetaan oikeudellisesti noudattamaan ihmisoikeuksia koskevaa due diligence -menettelyä, mukaan lukien sitovat toimenpiteet, joilla varmistetaan jäljitettävyys ja avoimuus ja jotka velvoittaisivat unionin markkinoille pyrkiviä yrityksiä antamaan tietoja tuotteidensa koko toimitusketjusta; suosittaa, että asetus, jonka laatimiseen osallistuvat paikalliset ja maailmanlaajuiset liitot, olisi vapaaehtoisten aloitteiden lisänä ja tukena kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla;

22.  muistuttaa, että toimitusketjun jäljitettävyys ja avoimuus ovat erittäin tärkeitä kestävän muutoksen aikaansaamiseksi; katsoo, että kolmansien maiden vaatetusalan tuottajia koskevien tietojen heikko saatavuus on usein suurin este, kun pyritään torjumaan maailmanlaajuisen toimitusketjun ihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja työntekijöiden oikeuksien rikkomuksia, ja että tarvitaan raportointijärjestelmä, joka antaa tietoa, joka yhdistää yksittäisen tuotteen globaalin ketjun kaikki toimijat tuotantopaikasta jälleenmyyjiin; kehottaa EU:ta tukemaan sellaisen yhteisen kehyksen kehittämistä, jolla kerätään tietoa sosiaalisesta tuloskunnosta, ympäristönsuojelun tasosta ja työmarkkinakehityksestä;

23.  katsoo, että kuluttajille tiedottaminen on keskeisessä asemassa kunnollisten työolojen varmistamisessa, minkä Rana Plazan romahdus osoitti tarpeelliseksi; kehottaa antamaan kuluttajille selkeää ja luotettavaa tietoa vaatetusalan kestävyydestä, tuotteiden alkuperästä ja siitä, miten laajasti työntekijöiden oikeuksia on kunnioitettu; suosittaa, että unionin toiminnan tuloksena kerätty tieto olisi julkisesti saatavilla, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, onko mahdollista perustaa verkkoon julkinen tietokanta, joka sisältää kaiken merkityksellisen tiedon kaikista toimitusketjun toimijoista;

24.  tuo esiin tarpeen luoda vaatetusalalle käsitys yritysten yhteiskuntavastuusta, johon kuuluu eri osa-alueita, kuten työn laatu, työn järjestäminen, yhtäläiset mahdollisuudet, samapalkkaisuus, sosiaalinen osallisuus, syrjinnänvastaiset toimenpiteet sekä elinikäisen oppimisen ja koulutuksen kehittäminen; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevien vaatimusten yhdenmukaistamisesta, mukaan luettuina puitteet yhteiskuntavastuun raportoinnille ja sille, että yhtiöiden ja johtajien on oltava vastuussa väärinkäytösten tai rikkomusten seurauksista, sekä laatimaan puitteet yrityksen yhteiskuntavastuuta koskeville eurooppalaisille sopimuksille; korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuulla olisi edistettävä hankkeita, jotka tukevat siirtymistä kestävään talouteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan kannustimia, joilla yrityksiä innostetaan tekemään yhteiskuntavastuuta sekä yrityksen due diligence -prosessia koskevia sitoumuksia; huomauttaa, että tällaiseen due diligence -prosessiin kuuluu ryhtyminen ennakoiviin toimiin, joiden avulla voidaan tunnistaa kaikki ihmis-, työ- ja ympäristöoikeuksien loukkaukset koko toimitusketjussa;

25.  kehottaa lisäämään eurooppalaisten kuluttajien tietoisuutta tekstiilituotteiden valmistuksesta; ehdottaa siksi, että kehitetään unionin laajuiset, sekä monikansallisten yhtiöiden että pk-yritysten saatavilla olevat ”reilua vaatetusta” koskevat merkintästandardit, jotka kertovat reilujen työolojen kunnioittamisesta ja auttavat kuluttajia ostopäätösten tekemisessä paremman tiedon avulla;

26.  painottaa, että vaatetusalan työolojen on joissakin unionin jäsenvaltioissa toistuvasti havaittu olevan puutteellisia työterveyden ja -turvallisuuden, palkkojen, sosiaaliturvan ja työajan kaltaisten kysymysten tapauksessa; kehottaa siksi tekemään tehokkaita ja hyvin kohdennettuja EU:n sisäisiä aloitteita, joilla parannetaan vaatetusalan tilannetta sekä työllisyyttä jäsenvaltioissa;

27.  katsoo, että kansainvälisten sosiaalinormien noudattamatta jättäminen vaatetusalalla merkitsee eräänlaista sosiaalista ja ekologista polkumyyntiä, joka vahingoittaa sekä yrityksiä että työntekijöitä; toteaa, että tilannetta, jossa eurooppalaiset yritykset eivät noudata tiukkoja ympäristönormeja kolmansissa maissa, on käsiteltävä samalla tavoin kuin työntekijöiden oikeuksien noudattamista, koska tällainen laiminlyönti vaarantaa työntekijöiden terveyden ja tuhoaa maaseutua ja kalastusalueita ja riistää paikalliselta väestöltä kaikki mahdollisuudet kehitykseen;

28.  pitää tervetulleena komission osallistumista Zero Vision Fund -aloitteeseen ja kannustaa jatkamaan investoimista työntekijöiden turvallisuuden parantamiseen; toteaa kuitenkin, että tässä aloitteessa ja suurimmassa osassa nykyisiä aloitteita ei riittävästi puututa oikeudenmukaisten palkkojen, järjestäytymisoikeuden ja työpaikoilla tapahtuvan syrjinnän kaltaisiin kysymyksiin;

29.  kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia aloitteita kannustamaan kuluttajia ostamaan paikallisesti valmistettuja tuotteita;

30.  katsoo, että vaatetusalan maailmanlaajuisen toimitusketjun vastuullinen hallinnointi voi edistää talouskasvua, ihmisarvoisten työpaikkojen luomista, köyhyyden vähentämistä, ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien lujittamista sekä siirtymistä epävirallisen talouden piiristä virallisen talouden piiriin; panee kuitenkin merkille erityistilanteen vientiteollisuuden vapaa-alueilla, jotka joissakin maissa on vapautettu paikallisen työlainsäädännön noudattamisesta, kieltävät ammattiyhdistystoiminnan eivätkä takaa työntekijöille oikeussuojaa, mikä ei ole ILO:n normien mukaista; vaatii lisäämään vientiteollisuuden vapaa-alueiden avoimuutta valvonnalla ja raportoinnilla;

31.  pitää erityisen tärkeänä innovoinnille ja paremmalle lisäarvolle perustuvaa vaatetusteollisuutta jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota antamaan taloudellista tukea sekä yksinkertaistamaan EU:n ohjelmista vaatetusteollisuuden pk-yrityksille annettavaa rahoitusta ja tukemaan materiaalitutkimusta;

32.  tukee sellaisia jäsenvaltioiden pk-yrityksiä, jotka edistävät merkittävällä tavalla eurooppalaisen vaatetusteollisuuden kulttuuriperinnön säilymistä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

6.2.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

42

4

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Brando Benifei, Enrique Calvet Chambon, Lampros Fountoulis, Marian Harkin, Rina Ronja Kari, Ádám Kósa, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Anthea McIntyre, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Robert Rochefort, Maria João Rodrigues, Anne Sander, Sven Schulze, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Renate Weber, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Maria Arena, Georges Bach, Mircea Diaconu, Sergio Gutiérrez Prieto, Krzysztof Hetman, Dieter-Lebrecht Koch, Paloma López Bermejo, Edouard Martin, Alex Mayer, Csaba Sógor, Helga Stevens, Neoklis Sylikiotis, Flavio Zanonato

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Clara Eugenia Aguilera García, Jakop Dalunde, Ulrike Rodust, Marc Tarabella, Miguel Viegas, Daniele Viotti


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.3.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

14

2

8

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Raymond Finch, Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Maria Heubuch, György Hölvényi, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Maurice Ponga, Lola Sánchez Caldentey, Eleni Theocharous, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Anna Záborská, Željana Zovko

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Cécile Kashetu Kyenge, Florent Marcellesi, Louis Michel, Jan Zahradil

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Tania González Peñas, Martina Werner


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

14

+

ALDE

Louis Michel, Paavo Väyrynen

ECR

Eleni Theocharous

GUE/NGL

Tania González Peñas, Lola Sánchez Caldentey

S&D

Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Cécile Kashetu Kyenge, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Martina Werner

Verts/ALE

Maria Heubuch, Florent Marcellesi

2

-

ECR

Jan Zahradil

EFDD

Raymond Finch

8

0

PPE

Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, György Hölvényi, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Maurice Ponga, Bogdan Brunon Wenta, Željana Zovko, Anna Záborská

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 11. huhtikuuta 2017Oikeudellinen huomautus