Menettely : 2017/2009(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0239/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0239/2017

Keskustelut :

PV 05/07/2017 - 14
CRE 05/07/2017 - 14

Äänestykset :

PV 06/07/2017 - 11.10
CRE 06/07/2017 - 11.10

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0315

MIETINTÖ     
PDF 504kWORD 115k
27. kesäkuuta 2017
PE 601.046v02-00 A8-0239/2017

kestävyyttä edistävistä EU:n toimista

(2017/2009(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Esittelijä: Seb Dance

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kestävyyttä edistävistä EU:n toimista

(2017/2009(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn kestävää kehitystä koskevan päätöslauselman ”Transforming Our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development”(1),

–  ottaa huomioon sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 ja 5 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”, sekä SEUT:n 11 artiklan,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739),

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”(2),

  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin nro 30/2016 ”Environmental indicator report 2016”,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista(3),

  ottaa huomioon komission EU:n poliittisen strategian keskuksen 20. heinäkuuta 2016 julkaiseman strategia-asiakirjan ”Sustainability Now! A European Voice for Sustainability”(4),

–  ottaa huomioon luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian vuoteen 2020(5) ja sen väliarvioinnin(6) sekä 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista(7),

  ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin raportit ”Policy Coherence of the Sustainable Development Goals” (2015), ”Global Material Flows and Resource Productivity” (2016) ja ”Resource Efficiency: Potential and Economic Implications” (2017),

  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2016 annetun komission yhteisen tiedonannon ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049),

  ottaa huomioon asumista ja kaupunkien kestävää kehitystä käsittelevässä YK:n konferenssissa (Habitat III) Quitossa 20. lokakuuta 2016 tehdyn uutta kaupunkikehitysohjelmaa koskevan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0239/2017),

A.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n (jäljempänä ’Agenda 2030’) sekä kestävän kehityksen tavoitteet;

B.  toteaa, että talouskasvu on tulevaisuudessa mahdollista vain ottaen täysimääräisesti huomioon planeettamme rajat, jotta voidaan taata ihmisarvoinen elämä kaikille;

C.  katsoo, että Agenda 2030:llä voidaan saada aikaan muutoksia ja se sisältää köyhyyden poistamista, syrjinnän torjuntaa, vaurauden edistämistä, ympäristövastuullisuutta, sosiaalista osallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä rauhan ja turvallisuuden vahvistamista koskevia yleisiä, kunnianhimoisia, kokonaisvaltaisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä tavoitteita; katsoo näiden tavoitteiden edellyttävän välittömiä toimia, jotta toimintaohjelma voidaan panna tehokkaasti täytäntöön kokonaisuudessaan;

D.  toteaa, että 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja 169 osatavoitetta liittyvät kaikkeen unionin politiikkaan;

E.  toteaa, että komissio ei ole vielä laatinut Agenda 2030:n täytäntöön panemiseksi kattavaa strategiaa, joka kattaisi kaikki asiaankuuluvat sisä- ja ulkopolitiikan alat ja yksityiskohtaisen aikataulun vuoteen 2030 asti, kuten parlamentti on pyytänyt Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista antamassaan päätöslauselmassa(8); toteaa, että komissio ei ole myöskään huolehtinut täysipainoisesti kansallisen tason toimien yleisestä koordinoinnista; katsoo, että tehokas täytäntöönpanostrategia sekä seuranta- ja arviointimekanismi ovat välttämättömiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

F.  toteaa, että monet kestävän kehityksen tavoitteista liittyvät kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten lisäksi suoraan EU:n toimivaltaan, joten niiden täytäntöönpano edellyttää aitoa monitasoiseen hallintoon perustuvaa lähestymistapaa, joka käsittää myös kansalaisyhteiskunnan aktiivisen ja laaja-alaisen osallistumisen;

G.  toteaa, että ilmastonmuutos ei ole yksittäinen ympäristöasia, vaan YK:n mukaan(9) se on yksi aikamme suurimmista haasteista ja uhkaa vakavasti kestävää kehitystä, ja että sen laaja-alaiset ennennäkemättömät vaikutukset rasittavat kohtuuttomasti köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia ja että se lisää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä; katsoo, että välittömät ilmastonmuutoksen torjuntatoimet ovat olennainen osa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

H.  toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian ilmastonmuutosta ja kestävää energiaa koskevien tavoitteiden mukaisesti kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia, 20 prosenttia EU:n energiantarpeesta täytetään uusiutuvilla energialähteillä ja energiatehokkuutta parannetaan 20 prosenttia; toteaa, että EU on sitoutunut vähentämään sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 2005 tasoon nähden Pariisin sopimuksen korotusmekanismin mukaisesti; toteaa vaatineensa 40 prosentin sitovaa energiatehokkuustavoitetta vuoteen 2030 mennessä ja vähintään 30 prosentin sitovaa uusiutuvaa energiaa koskevaa tavoitetta ja painottaa, että nämä tavoitteet olisi pantava täytäntöön yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla;

I.  toteaa, että EU ja kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja ovat näin sitoutuneet rajoittamaan maapallon lämpenemisen alle kahden celsiusasteen ja jatkaa pyrkimyksiä rajoittaa lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen, millä pyritään rajoittamaan ilmastonmuutoksen pahimpia riskejä; toteaa, että ilmastonmuutos haittaa mahdollisuutta saada aikaan kestävää kehitystä;

J.  toteaa, että terveet meret ja valtameret ovat elintärkeitä laajan biologisen monimuotoisuuden tukemisessa, ruokaturvan varmistamisessa ja kestävien elinkeinojen turvaamisessa;

K.  toteaa, että komission on seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaan arvioitava elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden kulutuksesta unionissa aiheutuvia ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti;

L.  toteaa, että arvioitaessa kestävän kehityksen tavoitteiden nykyistä ja tulevaa tehokkuutta unionissa olisi otettava huomioon tämänhetkiset onnistumiset mutta myös tarkasteltava tulevia toimia ja malleja; katsoo, että arvioinnissa olisi tarkasteltava huolellisesti myös EU:n politiikkojen puutteita kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta, myös aloilla, joilla EU ei ole saavuttanut kestävän kehityksen tavoitteita, sekä tarkasteltava nykyisten politiikkojen täytäntöönpanon heikkouksia ja mahdollisia ristiriitoja eri politiikanalojen välillä;

M.  toteaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan on hyvin todennäköistä, ettei 11:tä ympäristöä koskevan toimintaohjelman 30 ensisijaisesta tavoitteesta saavuteta ennen ohjelman päättymistä vuonna 2020;

N.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittaminen on valtava haaste, joka edellyttää vahvaa maailmanlaajuista kumppanuutta sekä kaikkien rahoitusmuotojen (kotimaisten, kansainvälisten, julkisten, yksityisten sekä innovatiivisten lähteiden) ja muiden kuin rahoitusvälineiden käyttöä; katsoo, että yksityinen rahoitus voi täydentää julkista rahoitusta muttei korvata sitä;

O.  katsoo, että kotimaisten resurssien käyttöönotto on välttämätön tekijä Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta; toteaa, että yritysten verovilppi ja veronkierto vaikuttavat erityisesti kehitysmaihin;

P.  katsoo, että kestävän kehityksen edistäminen edellyttää selviytymiskykyä, jota olisi vaalittava noudattamalla unionin ulkoisessa toiminnassa monitahoista lähestymistapaa ja soveltamalla kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta; toteaa, että jäsenvaltioiden ja unionin politiikoilla on sekä tavoiteltuja että tahattomia vaikutuksia kehitysmaihin, ja katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden parantaa kehitysmaita koskevaa johdonmukaisuutta ja niitä koskevien politiikkojen oikeudenmukaisuutta;

Q.  toteaa, että kansainvälinen kauppa voi edistää tehokkaasti kehitystä ja talouskasvua ja että suuri osa EU:n tuonnista on peräisin kehitysmaista; ottaa huomioon, että Agenda 2030:ssä kauppa tunnustetaan yhdeksi keinoksi saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet;

R.  katsoo, että muuttoliikkeen haasteiden ja maailman kasvavan väestön tarpeiden käsitteleminen on välttämätöntä kestävän kehityksen saavuttamisen kannalta; ottaa huomioon, että Agenda 2030:ssä korostetaan muuttoliikkeen roolia mahdollisena kehitystä edistävänä tekijänä; ottaa huomioon, että SEUT:n 208 artiklassa vahvistetaan, että unionin kehityspolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen;

1.  panee merkille komission tiedonannon kestävyyttä edistävistä EU:n toimista, jossa kartoitetaan nykyisiä poliittisia aloitteita ja välineitä unionin tasolla ja joka on vastaus Agenda 2030:een; painottaa kuitenkin, että on arvioitava kattavasti kaikkia unionin nykyisiä politiikkoja ja voimassa olevaa lainsäädäntöä kaikilla aloilla, myös politiikan puutteita ja trendejä, epäjohdonmukaisuuksia ja täytäntöönpanon puutteita sekä mahdollisia oheishyötyjä ja synergioita; korostaa, että arviointi on suoritettava koordinoiduilla toimilla sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa tämän vuoksi komissiota, neuvostoa kaikissa kokoonpanoissaan sekä unionin virastoja ja elimiä aloittamaan tämän työn viipymättä;

2.  painottaa, että Agenda 2030:n tavoitteena on kaikkien parempi hyvinvointi ja että kestävän kehityksen kolme samanveroista pilaria eli sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöön liittyvä kehitys ovat välttämättömiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta; painottaa, että kestävä kehitys on SEU:n 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettu perustavoite ja sen on oltava keskeisessä asemassa Euroopan tulevaisuutta koskevassa keskustelussa;

3.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut valtavirtaistamaan kestävän kehityksen tavoitteet kaikkiin EU:n politiikkoihin ja aloitteisiin yleismaailmallisuuden ja yhdentymisen periaatteiden perusteella; kehottaa komissiota laatimaan viipymättä johdonmukaisen, koordinoidun, kattavan ja kaikkia koskevan puitestrategian 17 kestävän kehityksen tavoitteen ja 169 osatavoitteen täytäntöön panemiseksi unionissa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja ottamaan siinä huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden keskinäiset kytkökset ja yhdenvertaisuuden soveltamalla monitasoiseen hallintoon perustuvaa monialaista lähestymistapaa; painottaa lisäksi tarvetta sisällyttää kaikki Agenda 2030:n näkökohdat eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja varmistaa parlamentin täysipainoinen osallistuminen prosessiin; kehottaa komission ensimmäistä varapuheenjohtajaa, jolla on monialainen vastuu kestävästä kehityksestä, johtamaan tätä työtä; painottaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteiden ja osatavoitteiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon, niin käytännössä kuin periaatteessa;

4.  korostaa Agenda 2030:n perustana olevan ”ketään ei jätetä” -periaatteen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisiin toimiin, jotta voidaan käsitellä eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä, koska eriarvoisuus voimistaa muiden maailmanlaajuisten haasteiden vaikutuksia ja haittaa kestävän kehityksen edistymistä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään politiikoissaan tutkimusta ja tietojen jaottelua, jotta varmistetaan heikoimmassa asemassa olevien ja kaikkein syrjäytyneimpien osallisuus ja etusijalle asettaminen;

5.  pitää myönteisenä komission sitoutumista kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamiseen sen paremman sääntelyn agendaan ja painottaa, että paremman sääntelyn välineitä voidaan käyttää strategisesti EU:n politiikan johdonmukaisuuden arvioimiseen Agenda 2030:n osalta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kestävän kehityksen tavoitteita koskevan tarkistuksen kaikessa uudessa politiikassa ja lainsäädännössä ja varmistamaan politiikan täyden johdonmukaisuuden kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, jotta voidaan edistää synergioita, saada oheishyötyjä ja välttää kompromisseja sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla; painottaa tarvetta sisällyttää kestävä kehitys kiinteäksi osaksi vaikutustenarviointien yleiskehystä, eikä tarkastella sitä erillisenä vaikutustenarviointina kuten komission nykyisissä parempaa sääntelyä koskevissa välineissä; kehottaa parantamaan välineitä, joilla mitataan ja kvantifioidaan keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia ympäristöön vaikutustenarvioinneissa; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT) arvioinneissa ja toimivuustarkastuksissa arvioidaan, auttaako tietty politiikka tai lainsäädäntö panemaan kestävän kehityksen tavoitteet kunnianhimoisesti täytäntöön vai haittaako se tosiasiassa täytäntöönpanoa; kehottaa määrittelemään selkeästi ja eriyttämään sen hallinnon tason, jolla tavoitteet olisi pantava täytäntöön, ja painottaa, että on kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta; kehottaa laatimaan selkeitä ja johdonmukaisia kestävää kehitystä koskevia suunnitelmia kansallisella ja tarvittaessa alueellisella tai paikallisella tasolla niissä jäsenvaltioissa, joissa tätä ei vielä ole tehty; painottaa, että komission olisi ohjattava tätä prosessia sen yhdenmukaisen muodon varmistamiseksi;

6.  kehottaa komissiota noudattamaan Rion julistuksessa ja Agenda 2030:ssä sovittua hallintosuunnitelmaa sekä Johannesburgin täytäntöönpanosuunnitelmaa vuodelta 2002 ja YK:n kestävää kehitystä käsittelevän Rio+20-konferenssin päätösasiakirjaa vuodelta 2012;

7.  katsoo, että komission olisi kannustettava jäsenvaltioita edistämään kestävän kehityksen neuvostojen perustamista tai niiden vahvistamista kansallisella tasolla, myös paikallisella tasolla; katsoo, että olisi myös edistettävä kansalaisyhteiskunnan ja muiden asianomaisten sidosryhmien osallistumista ja tosiasiallista sitoutumista kansainvälisiin foorumeihin ja edistettävä tämän osalta avoimuutta ja kansalaisten ja kumppanien laajaa osallistumista kestävän kehityksen toteuttamiseen;

8.  muistuttaa, että EU ja jäsenvaltiot ovat kaikki allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja ovat näin sitoutuneet sen tavoitteisiin, jotka edellyttävät maailmanlaajuisia toimia; korostaa, että näihin tavoitteisiin on yhdistettävä hiilestä irtautumista koskeva pitkän aikavälin tavoite, jotta voidaan rajoittaa maapallon lämpeneminen alle kahden celsiusasteen ja jatkaa pyrkimyksiä rajoittaa lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen;

9.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää useiden sidosryhmien osallistumista EU:lta, jäsenvaltioiden paikallis- ja alueviranomaisilta, kansalaisyhteiskunnalta, kansalaisilta, yrityksiltä sekä kolmansilta osapuolilta; kehottaa komissiota varmistamaan, että tiedonannossa esitetystä usean sidosryhmän foorumista tehdään malli parhaasta käytännöstä Agenda 2030:n suunnittelun, täytäntöönpanon, seurannan ja tarkistuksen helpottamista varten; painottaa, että foorumissa olisi hyödynnettävä keskeisten alojen asiantuntemusta, edistettävä innovointia ja sen varmistamista, että luodaan tehokkaat yhteydet sidosryhmien kanssa, sekä kannustettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa kestävän kehityksen edistämistä; painottaa myös, että foorumin toiminnan olisi oltava vertaisoppimisfoorumia laajempaa ja sen olisi mahdollistettava sidosryhmien tosiasiallinen sitoutuminen kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon suunnitteluun ja seurantaan; kehottaa komissiota edistämään synergioita muiden asianomaisten foorumien kanssa, joita ovat muun muassa REFIT-foorumi, kiertotalousfoorumi, kilpailukykyä ja kasvua tarkasteleva korkean tason työryhmä sekä kestävää taloutta käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä, ja raportoimaan parlamentille ja neuvostolle, millaisiin jatkotoimiin foorumin suositusten johdosta ryhdytään;

10.  kehottaa tämän vuoksi komissiota vauhdittamaan kestävän kehityksen tavoitteiden hallinnon helpottamista ja varmistamaan, että i)

  se on monialainen perustamalla kansallinen koordinointirakenne, joka vastaa Agenda 21:n jatkotoimista ja hyödyntää kansalaisjärjestöjen asiantuntemustaii)

  se on monitasoinen luomalla tehokas kaikkien tasojen kestävää kehitystä koskeva institutionaalinen kehysiii)

  siihen osallistuu useita toimijoita lisäämällä kansalaisten tietoisuutta ja rohkaisemalla osallistumaan asettamalla tietoa laajalti saataville iv)

  siinä keskitytään parantamaan tieteen ja politiikan rajapintaav)

  siinä asetetaan selkeä aikataulu, joka kattaa sekä lyhyen että pitkän aikavälin näkökohdat;

kehottaa komissiota siksi varmistamaan, että usean sidosryhmän foorumin tulokset johtavat voimavarojen yhteiskäytön lisäksi myös kestävän kehityksen tavoitteita koskevien käytännön tietojen jakamiseen ja että foorumi vaikuttaa poliittiseen toimintasuunnitelmaan; pyytää tämän vuoksi, että komissio perustaa parlamentin ja neuvoston avustuksella sidosryhmäfoorumin, johon otetaan mukaan toimijoita eri aloilta; katsoo, että foorumissa olisi oltava vähintään 30 sidosryhmää, joiden olisi edustettava yrityksiä ja teollisuutta, kuluttajaryhmiä, ammattiliittoja, sosiaalialan kansalaisjärjestöjä, ympäristö- ja ilmastoalan kansalaisjärjestöjä, kehitysyhteistyöalan kansalaisjärjestöjä sekä paikallishallintoa ja kaupunkeja; katsoo, että kokousten olisi oltava avoimia mahdollisimman monille toimijoille ja että niitä olisi voitava laajentaa, jos mielenkiinto foorumiin kasvaa ajan myötä; katsoo, että foorumin olisi neljännesvuosittaisissa kokouksissaan määritettävä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista kulloinkin haittaavat seikat; katsoo, että parlamentin olisi harkittava kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän työryhmän perustamista, jotta varmistetaan aihetta koskeva horisontaalinen yhteistyö parlamentissa; katsoo, että työryhmään olisi kuuluttava parlamentin jäseniä mahdollisimman monesta valiokunnasta; katsoo, että komission ja parlamentin olisi osallistuttava aktiivisesti sidosryhmäfoorumin kokouksiin; katsoo, että komission olisi esitettävä foorumille vuosittain uusimmat tiedot tulevista suunnitelmistaan kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi sekä asiakirja, joka olisi kaikissa jäsenvaltioissa kaikkien tahojen saatavilla, parhaista käytännöistä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa ennen kesä-/heinäkuussa pidettävää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita koskevaa korkean tason kokousta; katsoo, että alueiden komitean olisi toimittava paikallisten ja kansallisten toimijoiden välisenä yhdyslinkkinä;

11.  on tyytyväinen, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoitukseen osoitettu institutionaalinen ja yksityinen pääoma on kasvanut, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kestävän kehityksen kriteerit EU:n institutionaalisille menoille, määrittämään mahdolliset sääntelyesteet ja kannustimet kestävän kehityksen tavoitteita koskeville investoinneille sekä tarkastelemaan julkisten ja yksityisten investointien lähentymisen ja yhteistyön mahdollisuuksia;

12.  pitää myönteisenä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin mahdollista panosta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa sitä kautta, että jäsenvaltiot parantavat unionin säännöstön täytäntöönpanoa; varoittaa kuitenkin, että tämän arvioinnin ei pidä katsoa korvaavan muita välineitä, kuten rikkomismenettelyjä;

13.  kehottaa komissiota kehittämään tehokkaita seuranta-, jäljitys- ja tarkistusmekanismeja kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030:n täytäntöönpanoa ja valtavirtaistamista varten; kehottaa komissiota yhteistyössä Eurostatin kanssa ottamaan käyttöön erityisiä edistymisindikaattoreita kestävän kehityksen tavoitteiden EU:n tason täytäntöönpanoa varten; kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain EU:n edistymisestä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa; painottaa, että komission olisi tuettava jäsenvaltioita niiden johdonmukaisessa raportoinnissa; kehottaa parlamenttia ryhtymään kumppaniksi tässä prosessissa ja erityisesti vuoden 2020 jälkeisessä työn toisessa toimintalinjassa ja kehottaa parlamentin, neuvoston ja komission väliseen vuoropuheluun ja raportointiin, joka johtaa kertomuksen laatimiseen; vaatii, että tulosten on oltava sekä avoimia että helposti ymmärrettävissä ja välitettävissä erilaisille vastaanottajille; painottaa avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden merkitystä Agenda 2030:n seurannassa EU:ssa ja painottaa tämän vuoksi lainsäätäjien roolia tässä prosessissa; katsoo, että SEUT:n 295 artiklan mukaisen sitovan toimielinten välisen sopimuksen tekeminen mahdollistaisi asianmukaiset yhteistyöjärjestelyt tässä asiassa;

14.  painottaa, että EU:ssa vallalla oleva teollinen maatalous tekee mahdottomaksi saavuttaa EU:n tasolla kestävää maataloutta koskeva kestävän kehityksen tavoite 2 sekä saastumisen ja veden liikakäytön estämistä (6.3 ja 6.4), maaperän laadun parantamista (2.4 ja 15.3) ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä (15) koskevat tavoitteet;

15.  katsoo, että EU:n olisi oltava maailman edelläkävijä siirtymisessä vähähiiliseen talouteen ja kestävään tuotanto-kulutusjärjestelmään; kehottaa komissiota suuntaamaan tiedettä, teknologiaa ja innovointia koskevan politiikkansa kohti kestävän kehityksen tavoitteita ja laatimaan tiedonannon tieteestä, teknologiasta ja innovoinnista kestävän kehityksen kannalta, kuten Rio+20-konferenssin ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteiden seurantaa käsittelevä komission asiantuntijaryhmä suositteli, jotta voidaan hahmotella ja tukea politiikan koordinointia ja johdonmukaisuutta pitkällä aikavälillä;

16.  painottaa, että tiede, tekniikka ja innovointi ovat erityisen tärkeitä välineitä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon kannalta; korostaa, että kestävän kehityksen käsite ja yhteiskunnalliset haasteet on integroitava paremmin Horisontti 2020 -ohjelmaan ja tuleviin tutkimusta koskeviin puiteohjelmiin;

17.  palauttaa mieliin 12. toukokuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan, että parlamentilla olisi oltava selkeä rooli Agenda 2030:n täytäntöönpanossa EU:ssa;

18.  pitää myönteisinä viimeaikaisia aloitteita resurssitehokkuuden edistämiseksi esimerkiksi edistämällä jätteen syntymisen ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä, rajoittamalla energian talteenottoa kierrätykseen kelpaamattomiin materiaaleihin ja lopettamalla asteittain kierrätettävän ja hyödynnettävissä olevan jätteen kaatopaikalle sijoittamisen, kuten esitetään kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa ja ehdotuksessa EU:n entistä kunnianhimoisemmiksi jätealan tavoitteiksi, jotka muun muassa edistävät kestävän kehityksen tavoitetta 12 ja merten roskaantumisen vähentämistä; painottaa, että resurssitehokkuuden lisääminen on välttämätöntä kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kustannustehokkaalla tavalla ja että pelkästään paremmalla resurssitehokkuudella voidaan vuoteen 2050 mennessä vähentää vuotuisia maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä 19 prosenttia ja G7-maiden kasvihuonekaasupäästöjä jopa 25 prosenttia; toteaa, että 17:stä kestävän kehityksen tavoitteesta 12 perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön; painottaa, että on tärkeää edistää kestävää kulutusta ja tuotantoa lisäämällä tehokkuutta sekä vähentämällä saastumista, resurssien kysyntää ja jätettä; painottaa, että on erotettava toisistaan talouskasvu, resurssien käyttö ja ympäristövaikutukset; kehottaa komissiota laatimaan säännöllisesti kiertotaloutta koskevia kertomuksia, joissa esitetään yksityiskohtaisesti sen tila ja suuntaukset ja jonka avulla voidaan mukauttaa nykyisiä politiikkoja objektiivisen, luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon pohjalta; kehottaa komissiota varmistamaan, että kiertotalouden avulla saadaan aikaan merkittävä vähennys ensiömateriaalien käytössä ja materiaalijätteessä ja voidaan pidentää tuotteiden käyttöikää ja hyödyntää aiemmin jätevirraksi katsottuja valmistusteollisuuden sivutuotteita ja ylimääräisiä materiaaleja; kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisen ja kattavan muoveja koskevan strategian ja noudattamaan samalla kemikaalien ympäristöystävällistä käsittelyä koskevaa vuoden 2020 tavoitetta sekä ottamaan huomioon seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa asetetun myrkyttömien materiaalien kiertoa koskevan tavoitteen; katsoo, että ruoan haaskauksen koordinoitu torjunta unionissa on keskeistä kestävän kehityksen tavoitteen 2 kannalta; korostaa EU:n tavoitetta vähentää elintarvikejätettä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä;

19.  korostaa, että päätöksessä N:o 1386/2013/EU todetaan, että maailmantalouden nykyiset tuotanto- ja kulutusjärjestelmät tuottavat suuria määriä jätettä ja lisäksi tavaroiden ja palvelujen kysyntä lisääntyy ja luonnonvarat ovat vähällä loppua, minkä johdosta keskeisten raaka-aineiden, mineraalien ja energian hinnat nousevat, epäpuhtauksia ja jätettä syntyy yhä enemmän, kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt lisääntyvät sekä maaperän huonontuminen ja metsäkato nopeutuvat; toteaa, että tämän vuoksi EU:n ja jäsenvaltioiden on toteutettava toimia tuotteiden ja palvelujen elinkaarianalyysin takaamiseksi, jotta voidaan arvioida niiden todellisia vaikutuksia kestävyydelle;

20.  muistuttaa, että talouskasvun erottaminen resurssien kulutuksesta on olennaista, jotta voidaan rajoittaa ympäristövaikutuksia sekä parantaa EU:n kilpailukykyä ja vähentää sen riippuvuutta luonnonvaroista;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan merkittäviin viivästyksiin vesipuitedirektiivissä säädetyn asianmukaisen veden laadun saavuttamisessa takaamaan kestävän kehityksen tavoitteen 6 saavuttamisen; huomauttaa, että Euroopan ympäristökeskuksen arvion mukaan yli puolet Euroopan jokien ja järvien pintavesistä ei ole ekologiselta tilaltaan hyviä ja että vesiekosysteemien heikkeneminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen on edelleen merkittävää; kehottaa komissiota tukemaan kestävää vesihuoltoa koskevia innovatiivisia lähestymistapoja, kuten jäteveden potentiaalin hyödyntäminen, ja soveltamaan vesihuoltoon kiertotalouden periaatteita toteuttamalla toimenpiteitä jäteveden turvallisen uudelleenkäytön edistämiseksi maataloudessa sekä teollisuudessa ja kunta-alalla; painottaa, että noin 70 miljoonaa eurooppalaista kärsii vesistressistä kesäkuukausien aikana; huomauttaa lisäksi, että noin kahdelta prosentilta EU:n kokonaisväestöstä puuttuu juomaveden täysimääräinen saatavuus, mistä suhteettoman suuri osuus on heikoimmassa asemassa olevia ja syrjäytyneitä ryhmiä; muistuttaa, että epäpuhtaan veden ja heikon jätevesihuollon ja hygienian vuoksi kuolee Euroopassa päivittäin kymmenen ihmistä;

22.  on tyytyväinen komission vastuullisesta valtamerten hoidosta antamaan yhteiseen tiedonantoon, jossa ehdotetaan 50:tä toimea sen varmistamiseksi, että valtameret ovat turvallisia, puhtaita ja kestävästi hoidettuja Euroopassa ja kaikkialla maailmassa ja että saavutetaan kestävän kehityksen tavoite 14; katsoo, että tämä tavoite on saavutettava viipymättä, jotta varmistetaan sekä Euroopan merien että maailmanlaajuisten valtamerien nopea elpyminen;

23.  korostaa biologisen monimuotoisuuden merkittävää vaikutusta ympäristölle ja sen sosioekonomisia hyötyjä; panee merkille, että uusimman planeettamme sietokykyä koskevan kertomuksen mukaan biologisen monimuotoisuuden nykytasoinen väheneminen on ylittänyt planetaarisen rajan ja että biosfäärin eheys katsotaan keskeiseksi rajaksi, jonka ylittyminen muuttaa maapallon tilaa; panee huolestuneena merkille, että vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman merkittäviä lisätoimia; muistuttaa, että lähes 60 prosenttia eläinlajeista ja 77 prosenttia suojelluista luontotyypeistä eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa(10); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään näiden tavoitteiden saavuttamiseksi muun muassa panemalla luontodirektiivit täysimääräisesti täytäntöön ja tunnustamalla ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden tuoman lisäarvon Euroopan ympäristölle sekä kohdistamalla riittävät resurssit, myös biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevassa talousarviossa, erityisesti Natura 2000 -verkostolle ja LIFE-ohjelmalle; toteaa jälleen, että on otettava käyttöön yhteinen seurantamenetelmä, jossa otetaan huomioon kaikki biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät suorat ja epäsuorat menot ja näiden menojen tehokkuus, ja painottaa, että EU:n kokonaismenoilla ei saa olla kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen vaan niillä on tuettava biologista monimuotoisuutta koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista;

24.  korostaa, että luontodirektiivien täysimääräinen täytäntöönpano, soveltaminen ja riittävä rahoittaminen on ratkaisevan tärkeä ennakkoedellytys biologista monimuotoisuutta koskevan strategian menestykselle ja sen päätavoitteen saavuttamiselle; pitää myönteisenä komission päätöstä olla tarkistamatta luontodirektiivejä;

25.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita pikaisesti täydentämään ja vahvistamaan ekologista Natura 2000 -verkostoa tehostamalla toimia ja pyrkimään entistä tehokkaammin varmistamaan, että verkostoa varten osoitetaan riittävä määrä erityisiä suojelutoimialueita luontotyyppidirektiivin mukaisesti ja että kyseisten alueiden osoittamisen lisäksi toteutetaan tehokkaita toimia Euroopan biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi;

26.  toteaa, että tutkimusten mukaan tehomaatalous on keskeinen maaperän orgaanisen hiilen ja maaperän biologisen monimuotoisuuden katoamisen aiheuttaja; kehottaa EU:ta edistämään menetelmiä, joilla parannetaan maaperän laatua, kuten kierrot myös palkokasvien ja karjankasvatuksessa, jotta mahdollistetaan se, että EU saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet 2.4 ja 15.3;

27.  katsoo, että unionin on tehtävä paljon enemmän kestävän kehityksen tavoitteen 15 saavuttamiseksi; kehottaa erityisesti komissiota puuttumaan ensisijaisesti ympäristön puhdistamiseen ehdottamalla yhdenmukaistettuja vaatimuksia maankäytön ja maaperän huonontumisen torjumiseksi ja esittämällä mahdollisimman pian metsäkadon ja metsien tilan huonontumisen torjumista koskevan, useaan otteeseen mainitun toimintasuunnitelman sekä sen täytäntöönpanoon liittyvän aikataulun;

28.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan globaalina toimijana arktisen alueen merkittävän ekologian ja ympäristön suojelussa; kehottaa voimakkaasti komissiota torjumaan politiikkaa, jolla tehostetaan arktisen alueen hyödyntämistä fossiilisten polttoaineiden tuottamisessa;

29.  toteaa, että maaperän biologisen monimuotoisuuden ja maaperän orgaanisen hiilen muutokset ovat pääasiassa seurausta hoitokäytäntöjen ja maankäytön muutoksista sekä ilmastonmuutoksesta, jolla on vakavia kielteisiä vaikutuksia koko ekosysteemeihin ja yhteiskuntaan; kehottaa tämän vuoksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota maaperään liittyviin kysymyksiin tulevassa kahdeksannessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa;

30.  painottaa, että eläinten soijarehun tuonti EU:hun edistää osaltaan metsäkatoa Etelä-Amerikassa ja vaarantaa näin metsäkatoa, ilmastonmuutosta ja biologista monimuotoisuutta koskevat kestävän kehityksen tavoitteet;

31.  korostaa, että seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma on jo itsessään tärkeä väline kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, vaikka joillakin aloilla tähän mennessä toteutetut toimet eivät vielä riitä varmistamaan tavoitteiden saavuttamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön ja sisällyttämään seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman arviointiin myös sen tarkastelemisen, missä määrin sen tavoitteet vastaavat kestävän kehityksen tavoitteita, ja ottamaan tulokset huomioon, kun laaditaan suositusta ohjelman seuraajasta; kehottaa komissiota ehdottamaan oikea-aikaisesti unionin ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa vuoden 2020 jälkeiselle ajanjaksolle, kuten SEUT:n 192 artiklan 3 kohdassa edellytetään, koska tällä on vaikutusta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen Euroopassa;

32.  pitää myönteisenä keskittymistä biologiseen monimuotoisuuteen, luonnonvaroihin ja ekosysteemeihin sekä tunnustettua yhteyttä näiden tekijöiden ja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin välillä; korostaa sekä ihmisten, eläinten että ympäristön terveyden kattavan ”One Health” -lähestymistavan merkitystä ja muistuttaa, että on olennaisen tärkeää investoida tutkimukseen ja innovointiin, joilla kehitetään uutta terveysteknologiaa, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa komissiota toteuttamaan kiireesti analyysin voidakseen vastata OECD:n ”EU Health at a glance” -julkaisuun, jonka mukaan elinajanodote ei ole pidentynyt useassa EU:n jäsenvaltiossa; toteaa, että yhdenvertainen pääsy laadukkaaseen terveydenhuoltoon on keskeisessä asemassa kestävissä terveydenhuoltojärjestelmissä, koska sillä voidaan vähentää eriarvoisuutta; painottaa, että tarvitaan lisätoimia terveydenhuoltoon pääsyn moniulotteisten esteiden poistamiseksi yksilön, palveluntarjoajan ja terveydenhuoltojärjestelmän tasoilla; painottaa tarvetta jatkaa investointeja lääketieteen tutkimukseen ja innovointiin sekä Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskukseen, jotta kehitetään saatavilla olevia ja kestäviä terveysratkaisuja, joilla voidaan torjua maailmanlaajuisia vitsauksia, kuten HIV:tä/aidsia, tuberkuloosia, hepatiitti C:tä ja muita infektiotauteja, jotka ovat jääneet vaille huomiota ja jotka liittyvät usein köyhyyteen; muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää investoida maailmanlaajuiseen lääketieteen alan tutkimukseen ja kehitykseen, jotta voidaan käsitellä uusia terveydenhuollon haasteita, kuten epidemioita ja antibioottiresistenssiä;

33.  korostaa, että valtameritalous eli niin sanottu sininen talous tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia merten tarjoamien luonnonvarojen kestävään käyttöön ja suojeluun, ja toteaa, että asianmukainen valmiuksien kehittämistä koskeva tuki suunnitteluvälineiden ja hallintojärjestelmien kehittämiseksi ja täytäntöön panemiseksi voi antaa kehitysmaille mahdollisuuden hyödyntää näitä mahdollisuuksia; korostaa, että EU:lla on oltava tässä yhteydessä keskeinen rooli;

34.  muistuttaa, että komission ehdotuksessa vuoden 2030 ilmasto- ja energiakehyksestä esitetään kolme päätavoitetta vuodeksi 2030, jotka ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vähintään 40 prosentilla, EU:n energiantarpeesta vähintään 27 prosentin kattaminen uusiutuvalla energialla ja energiatehokkuuden parantaminen vähintään 30 prosentilla; palauttaa mieliin parlamentin kannat näihin tavoitteisiin; painottaa, että näitä tavoitteita on tarkasteltava ja on laadittava EU:lle vuosisadan puoliväliin ulottuvan päästöttömyysstrategia, jossa esitetään kustannustehokas suunnitelma Pariisin sopimuksessa esitetyn nollapäästötavoitteen saavuttamiseksi ottamalla huomioon alueelliset ja kansalliset erityispiirteet unionissa;

35.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehokkaasti valtavirtaistamaan kehityspolitiikkaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen; korostaa, että on tarpeen edistää teknologiansiirtoja energiatehokkaisiin ja puhtaisiin teknologioihin ja tukea investointeja pienimuotoisiin, verkon ulkopuolisiin hajautettuihin uusiutuvan energian hankkeisiin; kehottaa unionia lisäämään tukeaan kestävälle maataloudelle, jotta selviydytään ilmastonmuutoksesta, ja suuntamaan tukensa pienviljelijöille, viljelyn monipuolistamiseen, peltometsätalouteen ja agroekologisiin maatalouskäytäntöihin;

36.  toteaa myös, että EU:n lihantuotannon ja -kulutuksen vähentäminen edistäisi osaltaan tarttumattomien tautien vähentämistä (3.4), veden saastumisen ja veden liikakäytön vähentämistä (erityisesti punaisen lihan osalta) (6.3 ja 6.4), maaperän laadun parantamista (2.4 ja 15.3), metsäkadon pysäyttämistä (15.2) ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä (15) koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

37.  toteaa, että kalavarojen hyödyntämisen ja suojelemisen sekä kaupan välillä on kiistaton yhteys; toteaa, että tämän vuoksi haitallisiin kalastustukiin puuttumatta jättämisen kustannukset voivat olla hyvin suuria ja että ilman lisätoimia köyhdytetään kalavarat, luodaan puutteita ruokaturvaan ja tuhotaan juuri ne työpaikat, jotka pyritään säilyttämään;

38.  korostaa, että energiaköyhyys, joka usein määritellään tilanteeksi, jossa henkilöillä tai kotitalouksilla ei ole mahdollisuutta lämmitykseen tai saada muita tarvittavia energiapalveluja koteihinsa kohtuulliseen hintaan, on ongelma useissa jäsenvaltioissa; toteaa, että energiaköyhyys johtuu energian hintojen noususta, taantuman vaikutuksesta kansallisiin ja alueellisiin talouksiin sekä asuntojen heikosta energiatehokkuudesta; toteaa, että EU:n tulo- ja elinolotilastojen mukaan 54 miljoonan unionin kansalaisen (10,8 prosenttia EU:n väestöstä) olleen vuonna 2012 kykenemättömiä pitämään kotinsa riittävän lämpimänä ja että vastaavia lukuja raportoitiin kaasu-, sähkö- ja vesilaskuja koskevien maksujen viivästymisen tai huonojen asuinolojen osalta; katsoo, että jäsenvaltioiden on tärkeää myöntää ongelma ja puuttua siihen, koska energiaa koskevien peruspalvelujen tarjonta on ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että yhteisöihin ei kohdistu kielteisiä terveysvaikutuksia, että niiden köyhyys ei vakiinnu ja että ne voivat säilyttää hyvän elämänlaadun, ja koska on varmistettava, että tukea tarvitsevien kotitalouksien menot eivät muodostu liian raskaiksi; painottaa, että nykyaikaiset energiapalvelut ovat keskeisiä ihmisten hyvinvoinnin ja valtion talouskehityksen kannalta; muistuttaa kuitenkin, että maailmassa on 1,2 miljardia ihmistä ilman sähköä ja yli 2,7 miljardia ihmistä ilman puhtaita ruuanlaittomahdollisuuksia; toteaa lisäksi, että yli 95 prosenttia näistä ihmisistä elää joko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tai Aasian kehitysmaissa ja 80 prosenttia maaseudulla; toteaa, että energia on keskeisessä asemassa lähes kaikissa maailmassa nykyisin kohdattavissa haasteissa ja mahdollisuuksissa; korostaa, että olipa kyse sitten työpaikoista, turvallisuudesta, ilmastonmuutoksesta, elintarvikkeiden tuotannosta tai tulojen lisäämisestä, kaikissa näissä energian saanti on olennaista, ja että kestävä energia muodostaa mahdollisuuden, koska se muuttaa elämää, taloutta ja planeettaamme;

39.  suosittaa, että ilmastotoimet sisällytetään kokonaisuudessaan EU:n talousarvioon eli valtavirtaistetaan siihen sen varmistamiseksi, että toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sisällytetään kaikkiin investointipäätöksiin Euroopassa;

40.  kehottaa komissiota esittämään joka viides vuosi, alkaen kuuden kuukauden kuluttua vuoden 2018 YK:n puitesopimuksen mukaisesta taustoittavasta vuoropuhelusta, kertomuksen EU:n ilmastolainsäädännöstä, myös taakanjakoa koskevasta asetuksesta ja EU:n päästökauppadirektiivistä, sen selvittämiseksi, onko tämä lainsäädäntö riittävää EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi ja onko nykyinen päästövähennyspolku riittävä, jotta voidaan saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet sekä Pariisin sopimuksen tavoitteet; pyytää komissiota myös tarkistamaan ja laajentamaan vuoden 2030 ilmasto- ja energiakehystä sekä EU:n kansallisesti määriteltyä panosta viimeistään vuonna 2020, jotta ne ovat riittävän yhdenmukaisia Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; kehottaa komissiota hyödyntämään kasvihuonekaasupäästöjen mahdollisia poistumia kannustamalla kehittämään politiikkatoimia, jotka tukevat uudelleenmetsitystä ja asianmukaisia metsänhoidon käytäntöjä ottaen huomioon, että EU on Agenda 2030:n mukaisesti sitoutunut edistämään metsien kestävää hoitoa, pysäyttämään metsäkadon, ennallistamaan huonokuntoisia metsiä ja lisäämään metsitystä ja uudelleenmetsitystä koko maailmassa vuoteen 2020 mennessä;

41.  painottaa, että toimet ilmaston lämpenemisen lieventämiseksi eivät estä talouskasvua ja työpaikkojen luomista, vaan vähähiiliseen talouteen siirtyminen olisi pikemminkin nähtävä uuden ja kestävän talouskasvun ja uusien työpaikkojen keskeisenä lähteenä; panee kuitenkin merkille, että samalla, kun siirrytään kohti uutta taloudellista ja yhteiskunnallista mallia, perinteiseen teollisuuteen keskittyvissä yhteisöissä kohdataan todennäköisesti haasteita; painottaa tuen merkitystä tässä siirtymässä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan rahoitusta esimerkiksi EU:n päästökauppajärjestelmästä nykyaikaistamisen ja oikeudenmukaisen siirtymän rahoittamiseksi, jotta voidaan auttaa tällaisia yhteisöjä ja edistää sellaisten parhaiden tuotantotekniikoiden ja -käytäntöjen käyttöönottoa, joilla taataan parhaat ympäristöstandardit sekä turvalliset, vakaat ja kestävät työpaikat;

42.  painottaa, että jotta EU saavuttaisi Agenda 2030:n tavoitteet, on tärkeää, että tavoitteet otetaan kattavasti huomioon eurooppalaisessa ohjausjaksossa myös siten, että tarkastellaan vihreitä työpaikkoja, resurssitehokkuutta sekä kestäviä investointeja ja innovointia; panee merkille, että resurssitehokkaalla taloudella on suuret mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja ja talouskasvua, sillä se lisäisi maailmantalouteen vielä kaksi biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2050 mennessä ja tuottaa G7-maiden BKT:hen 600 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2050 mennessä;

43.  toteaa, että jatkuva biologisen monimuotoisuuden häviäminen sekä metsäkadon ja ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset voivat johtaa kasvavaan kilpailuun elintarvikkeiden ja energian kaltaisista resursseista, lisääntyvään köyhyyteen ja maailmanlaajuiseen poliittiseen epävakauteen sekä väestöjen siirtymiseen asuinsijoiltaan ja uusiin maailmanlaajuisiin muuttoliikkeisiin; vaatii komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon nämä seuraukset kaikissa ulkosuhteiden ja kansainvälisen diplomatian näkökohdissa ja lisäämään huomattavasti julkista kehitysapua; kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita pyrkimään kaikessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa kolmansien maiden kanssa vähentämään päästöjä edistämällä uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkuutta, biologista monimuotoisuutta ja metsien suojelua sekä ilmanmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista;

44.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n ulkopolitiikka on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista, ja yksilöimään alat, joilla tarvitaan lisätoimia tai täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että politiikka tukee kestävän kehityksen tavoitteiden tosiasiallista täytäntöönpanoa ja että se ei ole ristiriidassa tavoitteiden ja täytäntöönpanon kanssa muilla alueilla, erityisesti kehitysmaissa; kehottaa komissiota perustamaan tätä varten luotettavan menettelyn, joka käynnistyy uusien aloitteiden ja ehdotusten osalta ennuste-/varhaisvaroitusmenetelmällä ja käsittää myös nykyisen lainsäädännön tarkistamisen, ja tekemään ehdotuksen ulkoisesta kestävän kehityksen yleisstrategiasta; korostaa käytettävissä olevia välineitä ja foorumeita, kuten Euroopan kestävän kehityksen rahastoa, UNECE:n kestävän kehityksen alueellista foorumia, kestävän kehityksen korkean tason poliittista foorumia ja YK:n keskitettyä foorumia; kehottaa toteuttamaan korkean tason poliittisessa foorumissa vapaaehtoisen tarkistuksen Agenda 2030:n mukaisesti, jossa jäsenvaltioita kannustetaan tarkastelemaan edistymistä säännöllisesti ja kattavasti; painottaa tässä yhteydessä säännöllisten ja asianmukaisten ennakkoon tehtävien vaikutustenarviointien merkitystä; palauttaa mieliin perussopimukseen perustuvan velvoitteen ottaa huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet kaikkien sellaisten politiikkojen täytäntöönpanossa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

45.  muistuttaa kulttuurin erityisestä merkityksestä ulkosuhteissa ja kehityspolitiikassa, erityisesti konfliktinratkaisussa ja -estossa, rauhantekemisessä ja paikallisväestöjen voimaannuttamisessa; katsoo näin ollen, että tarvitaan kunnianhimoista ja vankkaa kulttuuristrategiaa, johon sisältyy kulttuuridiplomatia, jotta voidaan aikaansaada kehityspolitiikkaa koskeva uusi konsensus;

46.  korostaa julkisen kehitysavun tärkeyttä ja muistuttaa, että se on keskeinen väline pyrkimyksissä saavuttaa Agenda 2030:n tavoitteet, kitkeä köyhyys sen kaikissa ilmenemismuodoissa ja torjua eriarvoisuutta; toteaa kuitenkin, että kehitysapu ei sinällään riitä auttamaan kehitysmaita pois köyhyydestä; painottaa, että on tarpeen edistää sellaisia välineitä, kuten budjettitukea, joilla voidaan lisätä vastuuvelvollisuutta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan viipymättä uudelleen sitoumuksensa tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kohdennetaan julkiseen kehitysapuun, ja esittämään aikataulun siitä, miten lisätä asteittain julkista kehitysapua, jotta kyseinen taso voidaan saavuttaa; muistuttaa EU:n sitoutuneen osoittamaan vähintään 20 prosenttia julkisesta kehitysavusta inhimilliseen kehitykseen ja sosiaaliseen osallisuuteen ja pyytää uusimaan tämän sitoumuksen; vaatii komissiota noudattamaan OECD:n kehitysapukomitean suositusta, jonka mukaan avustusten on oltava keskimäärin 86 prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta; kehottaa suojelemaan julkista kehitysapua vinoutumiselta ja noudattamaan kansainvälisesti sovittuja kehitysyhteistyön vaikuttavuutta koskevia periaatteita, siten että pitäydytään julkisen kehitysavun perimmäisessä tavoitteessa eli köyhyyden poistamisessa ja keskitytään erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin ja hauraisiin yhteyksiin; katsoo, että on mentävä avunantaja/-saajasuhdetta pidemmälle laajemmassa kehitystä koskevassa toimintaohjelmassa;

47.  korostaa kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin tärkeää roolia kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja arvioinnissa ja kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan sitä, että EU:lla on johtava asema Agenda 2030:n suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, ja sopimaan EU:n yhteisistä kannoista ja EU:n yhteisestä raportoinnista, joka perustuu jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten koordinoituun raportointiin, ennen YK:n yleiskokouksen alaisuudessa toimivaa kestävän kehityksen foorumia; kehottaa komissiota arvioimaan nykyisiä toimia tulevassa korkean tason poliittisessa foorumissa ja myös tiettyjä tarkasteltavia kestävän kehityksen tavoitteita;

48.  painottaa, että Agenda 2030:n rahoituksen kannalta on keskeistä taata verotuksen oikeudenmukaisuus ja avoimuus, torjua veronkiertoa, poistaa laittomat rahoitusvirrat ja veroparatiisit ja parantaa julkisten varojen hallinnointia ja lisätä kestävää talouskasvua ja kotimaisten resurssien käyttöönottoa; kehottaa EU:ta luomaan rahoitusohjelman (DEVETAX 2030), jolla autetaan erityisesti verotusrakenteiden perustamista nouseviin markkinatalouksiin ja autetaan kehitysmaita luomaan uusia alueellisia verovirastoja; kehottaa jälleen kerran ottamaan köyhyyttä koskevien maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemiseksi käyttöön maailmanlaajuisen rahoitustoimiveron, tutkimaan kaikkien kansallisten ja unionin veropolitiikkojen heijastusvaikutuksia kehitysmaihin ja varmistamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan periaatteen noudattamisen annettaessa lainsäädäntöä tällä alalla;

49.  panee merkille miljoonakaupunkien räjähdysmäisen kasvun aiheuttamat ongelmat sekä haasteet, joita tämä ilmiö asettaa sosiaaliselle ja ympäristön kestävyydelle; vaatii tasapainottamaan alueellista kehitystä ja muistuttaa, että tehostamalla maaseudun ja pienten kaupunkien taloudellista toimintaa vähennetään paineita muuttaa miljoonakaupunkeihin ja lievennetään siten hallitsemattoman kaupungistumisen ja muuttoliikkeen ongelmia; painottaa, että hajauttamalla alueellisia rakenteita edistetään niukkojen ravintoaineiden, kuten fosforin, kiertoa kaupungeista takaisin maataloustuotantoon;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita muuttamaan suhtautumistaan muuttoliikkeeseen, jotta voidaan luoda kestävän kehityksen tavoitteen 10 mukaista muuttoliikepolitiikkaa ja saada tosiseikkoihin perustuva käsitys muuttajista ja turvapaikanhakijoista ja torjua muukalaisvihaa ja muuttajiin kohdistuvaa syrjintää, samalla kun pyritään investoimaan inhimillistä kehitystä edistäviin tekijöihin; ilmaisee jälleen huolensa siitä, että uusia toimia ja rahoitusvälineitä, joilla käsitellään laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisiä syitä, voidaan panna täytäntöön kehitystavoitteiden kustannuksella, ja pyytää tässä yhteydessä itselleen vahvempaa valvontaroolia sen varmistamiseksi, että uudet rahoitusvälineet ovat yhdenmukaisia EU:n oikeusperustan, periaatteiden ja sitoumusten, erityisesti Agenda 2030:n, kanssa; torjuu ajatuksen, jonka mukaan kolmansia maita koskevien kumppanuuksien ja kehitysyhteistyön perustan muodostaisi se, että avun ehdoksi asetetaan rajavalvonta, muuttovirtojen hallinta tai takaisinottosopimukset;

51.  pitää myönteisenä nuoriin panostamista, koska he ovat kestävän kehityksen tavoitteiden tärkeimpiä täytäntöönpanijoita; korostaa, että väestöosinkoa on hyödynnettävä kehitysmaissa asianmukaisilla nuorten koulutusta ja terveyttä, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, koskevilla julkisilla toimilla ja investoinneilla; korostaa, että nyt on tilaisuus viimeinkin edistää sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden olennaisena osatekijänä; kehottaa EU:ta valtavirtaistamaan nämä kysymykset kaikilla ulkoisen toiminnan aloilla; katsoo, että nämä inhimillisen kehityksen ja inhimillisen pääoman kannalta keskeiset tekijät on asetettava etusijalle, jotta turvataan kestävä kehitys;

52.  toteaa, että sekä edellinen että nykyinen oikeutta ruokaan käsittelevä YK:n erityisraportoija tuomitsivat teollisen maatalouden maaperän terveydelle ja pienviljelijöille haitallisena ja painottivat sen sijaan agroekologian hyötyjä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pidättymään edistämästä tai rahoittamasta teollista kasvin- ja kotieläintuotantoa kehitysmaissa ja EU:ssa ja tukemaan teollisesta maataloudesta poikkeavien menestyksekkäiden toimenpiteiden kehittämistä ja edistämistä;

53.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että julkiset talousarviot eivät ole ristiriidassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; katsoo, että EU:ssa tarvitaan vihreiden investointien, innovoinnin ja kasvun merkittävää vauhdittamista, jotta Agenda 2030:n täytäntöönpano voi tapahtua oikea-aikaisesti ja menestyksekkäästi, ja että uudet rahoitusvälineet ja erilaiset lähestymistavat nykyiseen investointipolitiikkaan, kuten ympäristölle haitallisista tuista ja suuripäästöisistä hankkeista luopuminen, ovat välttämättömiä; vaatii strategiaa, jossa yhdistyvät monikansallisten yhtiöiden ja yritysten ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät niiden liiketoimintamalleissa ja institutionaalisten sijoittajien investointistrategiat, jotta voidaan siirtää varoja kestävään talouteen ja irrottautua fossiilisista polttoaineista;

54.  toivoo, että vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä unionin talousarviota suunnattaisiin kohti Agenda 2030:n täytäntöönpanoa takaamalla asianmukainen rahoitus kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa varmistamaan kestävän kehityksen kattavamman valtavirtaistamisen kaikkiin rahoitusmekanismeihin ja budjettikohtiin, ja painottaa jälleen, että politiikan pitkän aikavälin johdonmukaisuudella on suuri merkitys kustannusten minimoimisessa; painottaa koheesiopolitiikan merkitystä EU:n pääasiallisena investointipolitiikkana ja muistuttaa, että kestävyyskriteerien ja suoritustasoon perustuvien tavoitteiden laaja-alainen soveltaminen kaikissa EU:n rakenne- ja investointirahastoissa, myös Euroopan strategisten investointien rahastossa, on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa laaja-alainen siirtyminen kestävään ja osallistavaan talouskasvuun;

55.  kehottaa Euroopan investointipankkia (EIP) varmistamaan, että se noudattaa eurooppalaisia arvoja panemalla täytäntöön vahvoja kestävyyskriteerejä lainanannossaan ja että energia- ja liikennealoille annetut lainat kohdennetaan vähähiilisiin ja kestäviin hankkeisiin;

56.  kehottaa EIP:tä sitomaan 40 prosenttia lainasalkustaan vähähiilistä ja ilmaston kannalta kestävää kasvua koskeviin hankkeisiin vuoteen 2030 mennessä;

57.  kehottaa EIP:tä osoittamaan lisää varoja ELENA-aloitteelle avustusten myöntämiseksi tekniseen tukeen, jossa keskitytään energiatehokkuutta, hajautettua uusiutuvaa energiaa ja kaupunkiliikennettä koskevien hankkeiden ja ohjelmien toteutukseen;

58.  toteaa, että vahva ja kestävä infrastruktuuri on keskeinen tekijä vähähiilisen kestävän tulevaisuuden toteuttamisessa ja se tuo mukanaan monia oheishyötyjä, kuten kestävyyttä ja parempaa suojaa paloilta ja tulvilta; katsoo, että siirtyminen kestävään yhteiskuntaan voidaan saavuttaa noudattamalla periaatetta ”energiatehokkuus etusijalle” ja jatkamalla laitteiden, sähköverkkojen ja rakennusten energiatehokkuuden parantamista; toteaa, että suurin energiatehokkuuspotentiaali on rakennuksissa, ja kehottaa unionia sitoutumaan sellaisen täysin kestävän, hiilestä vapaan ja energiatehokkaan rakennuskannan aikaansaamiseen vuoteen 2050 mennessä, jonka energiantarve on lähes nolla ja jonka jäännöskysyntä katetaan useista erilaisista uusiutuvista lähteistä; kehottaa nopeuttamaan uusiutuvan energian osuuden lisäämistä unionin energiayhdistelmässä; varoittaa lukkiutumisesta kestämättömään infrastruktuuriin ja kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, jotta voidaan siirtyä sujuvasti kestävään vähähiiliseen talouteen ja toteuttaa perusteellinen muutos infrastruktuurin kehittämisessä runsaasti hiiltä sisältäviin investointeihin liittyvien systeemisten taloudellisten riskien lieventämiseksi;

59.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle kestävän liikkuvuuden parantamalla paikallisia julkisen liikenteen järjestelmiä maiden erityispiirteitä kunnioittaen ja kansalaisten todellisten tarpeiden pohjalta; katsoo, että EU:n liikenteen ja infrastruktuurin kehitykseen osoittaman rahoitustuen avulla on pyrittävä tavoitteisiin, jotka tuovat todellista lisäarvoa jäsenvaltioille;

60.  toteaa, että ympäristön tilan heikkeneminen ja ilmastonmuutos muodostavat merkittäviä riskejä rauhan ja oikeuden saavuttamiselle ja ylläpitämiselle; toteaa, että on lisättävä tietoisuutta siitä, että ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikentyminen edistävät globaalia muuttoliikettä sekä köyhyyttä ja nälänhätää; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltiota säilyttämään ilmastonmuutoksen strategisena prioriteettina globaalissa diplomaattisessa vuoropuhelussa, korkean tason kahdenvälisissä ja alueiden välisissä vuoropuheluissa G7- ja G20-maiden kanssa, YK:ssa ja Kiinan kaltaisten kumppanimaiden kanssa jatkaakseen myönteistä ja aktiivista vuoropuhelua, jolla nopeutetaan puhtaan energian käyttöön siirtymistä ja vältetään vaarallinen ilmastonmuutos;

61.  korostaa, että korruptio vaikuttaa vakavasti ympäristöön ja myös uhanalaisten eläinlajien, mineraalien ja jalokivien sekä metsätaloustuotteiden, kuten puutavaran, laiton kauppa liittyy erottamattomasti korruptioon; korostaa myös, että eläinten laiton kauppa voi vaarantaa uhanalaisia lajeja, ja laittomat hakkuut voivat johtaa biologisen monimuotoisuuden häviämiseen ja lisätä hiilipäästöjä, jotka puolestaan edistävät ilmastonmuutosta; painottaa, että järjestäytyneille rikollisryhmille tuotot ovat hyviä ja riskit vähäisiä, koska hakkuurikoksista ei usein joudu syytteeseen eivätkä rangaistukset usein vastaa rikosten vakavuutta; toteaa, että korruption vastainen YK:n yleissopimus, jossa paneudutaan laaja-alaisesti korruption ehkäisyyn, tehokkaaseen lainvalvontaan, kansainväliseen yhteistyöhön ja varojen takaisinperintään, voi olla tehokas väline korruption torjuntaan ympäristöalalla; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ympäristölainsäädäntöönsä ja -politiikkaansa avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden kaltaisia korruption vastaisia strategioita ja vahvistamaan demokratiaa ja hyvää hallintotapaa; painottaa, että korruptioon puuttuminen ympäristöalalla auttaa varmistamaan keskeisten resurssien, kuten veden ja puhtaan ympäristön, yhdenvertaisen saatavuuden, ja on olennaista ympäristömme suojelemiseksi ja kestävän kehityksen varmistamiseksi;

62.  panee merkille Yhdysvalloissa toimivan ilmasto- ja turvallisuuskeskuksen työn arvon ilmastonmuutoksen ja kansainvälisen turvallisuuden välisten yhteyksien määrittämisessä, jossa ilmastonmuutos katsotaan ”uhkakertoimeksi”, joka voi edellyttää enemmän humanitaarisia tai sotilaallisia toimenpiteitä ja johtaa yhä vakavampiin myrskyihin, jotka uhkaavat kaupunkeja ja sotilastukikohtia;

63.  kehottaa komissiota korostamaan kaikille sidosryhmille, myös sijoittajille, ammattiliitoille ja kansalaisille, etuja, joita saadaan muuttamalla ei-kestävää tuotantoa toiminnaksi, joka mahdollistaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon, ja kouluttamalla työvoimaa pysyvästi uudelleen vihreisiin, puhtaisiin ja korkealaatuisiin työpaikkoihin;

64.  painottaa, että koulutus on avaintekijä yhteiskunnan saattamisessa kestävän kehityksen tielle; korostaa, että kestävyyttä koskevassa koulutuksessa kehitetään taitoja, tietämystä ja arvoja, jotka edistävät kestävää tulevaisuutta tukevaa käyttäytymistä; kannustaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan kestävyyttä koskevan koulutuksen täytäntöönpanemiseksi kaikilla koulutustasoilla ja kaikentyyppisessä koulutuksessa;

65.  on erittäin huolestunut jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien tulosten eroista sellaisina kuin ne ilmenevät tuoreimmista PISA-raporteista, ja siitä, että vuosien 2010 ja 2014 välillä kokonaisinvestoinnit koulutukseen vähenivät 2,5 prosenttia EU:ssa; painottaa, että kaikkien saatavilla olevat julkiset koulutusjärjestelmät, joiden resurssit ovat riittävät, ovat olennaisen tärkeitä tasa-arvon ja sosiaalisen osallisuuden samoin kuin kestävän kehityksen tavoitteeseen 4 sisältyvien päämäärien saavuttamisen kannalta; painottaa kuitenkin, että koulutus on edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva ala;

66.  tähdentää, että omavaraisten yhteiskuntien kehittäminen edellyttää koulutusta; kehottaa EU:ta yhdistämään laadukkaan yleissivistävän, teknisen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa olennaisena edellytyksenä nuorten työllistettävyydelle ja pääsylle ammattitaitoa edellyttäviin työpaikkoihin; katsoo, että koulutusmahdollisuuksien luomisella hätä- ja kriisitilanteissa on ratkaiseva merkitys sekä lasten kehitykselle että heidän suojelulleen;

67.  pitää hellittämättömän korkean nuorisotyöttömyyden ongelmaa valitettavana; muistuttaa, että nuorisotakuujärjestelmät ja nuorisotyöllisyysaloite ovat tärkeitä tämän ongelman hoitamisessa; kehottaa jatkuvasti parantamaan niitä ja antamaan niille asianmukaista rahoitustukea, jotta edistetään uusien laadukkaiden työpaikkojen luomista ja asianmukaisen sosiaalisen suojelun tarjoamista nuorille, selviydytään nykyisistä vaikeuksista, joita esiintyy haavoittuvien väestöryhmien kanssa toimimisessa, ja tavoitetaan rekisteröitymättömät NEET-nuoret ja vähän koulutetut nuoret tehokkaammin;

68.  korostaa sekä virallisen koulutuksen että arkioppimisen, elinikäisen oppimisen, urheilun, taiteen ja vapaaehtoistyön roolia kestävyyteen perehtymisessä ja ekologisen kansalaisuuden edistämisessä osana laajempaa pyrkimystä varustaa nuoret asianmukaisilla taidoilla, osaamisella ja asenteilla, joita he tarvitsevat tullakseen avoimiksi ja vastuullisiksi kansalaisiksi;

69.  kehottaa komissiota lisäämään nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tukemista, kun EU:n vuoden 2018 nuorisostrategiaa tarkistetaan, ja painottamaan erityisesti lasten lihavuutta koskevan toimintasuunnitelman ja nuorten juomista ja kausittaista runsasta alkoholinkäyttöä koskevan toimintasuunnitelman oikea-aikaista toteutusta;

70.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita suojelemaan alueellisia kieliä, vähemmistökieliä ja vähemmän käytettyjä kieliä sekä kielellistä monimuotoisuutta ja varmistamaan, ettei kielellistä syrjintää suvaita, kun kestävän kehityksen tavoitteet integroidaan EU:n poliittiseen toimintakehykseen ja komission nykyisiin ja tuleviin painopisteisiin;

71.  on tyytyväinen oppimisympäristöjen, kuten Eco Schools -ohjelman koulujen, kehitysyhteistyökasvatuksen keskusten ja ulkoilmakoulujen, moninaisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin;

72.  muistuttaa, että on tuettava kouluttajien koulutusta ja edistettävä vertaisoppimista sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti;

73.  katsoo, että kulttuurista moninaisuutta ja luonnonperinnön suojelua olisi edistettävä EU:n poliittisessa toimintakehyksessä, muun muassa koulutuksen avulla;

74.  muistuttaa, että korkealaatuisella koulutuksella pystytään voimaannuttamaan haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, vähemmistöjä, henkilöitä, joilla on erikoistarpeita, sekä naisia ja tyttöjä, koulutusta koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 4 ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan tavoitteen 5 osalta sekä osallistavien yhteiskuntien edistämistä koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 16 osalta;

75.  ottaa huomioon tarpeen lisätä innovoinnin ja luovuuden välistä synergiaa tieteessä ja kehottaa ottamaan taidekasvatuksen käyttöön STEM-aineissa (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) STEM-koulutuksen edistämiseksi erityisesti tyttöjen keskuudessa, jotta voidaan vastata kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskeviin yhteiskunnallisiin haasteisiin;

76.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle teollisuusalueiden ympäristön ja talouden uudistamisen, sillä kyseiset alueet aiheuttavat ympäristön osille monilla Euroopan alueilla suuria saastemääriä ja altistavat paikallisväestöt huomattaville terveysriskeille;

77.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden on oltava keskeisenä periaatteena kaikissa unionin tulevaisuutta koskevissa visioissa ja että näin jäsenvaltioiden on siirryttävä kohti kestäviä talouden malleja ja että EU:n roolin kestävän kehityksen saavuttamisessa olisi siten oltava keskiössä keskusteluissa, jotka käynnistettiin komission valkoisella kirjalla Euroopan tulevaisuudesta (COM(2017)2025), kun tarvitaan vahvempi kestävyyttä koskeva ulottuvuus talouskasvun yhteydessä; katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030:n saavuttaminen on elintärkeää EU:lle ja tavoitteiden saavuttamisen olisi oltava unionin perintö seuraaville sukupolville; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteet ovat unionin periaatteiden ja arvojen mukaisia, joten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on luonnollinen seuraus unionin suunnitelmista luoda Euroopalle parempi, terveempi ja kestävämpi tulevaisuus;

78.  toteaa, että suurin osa Euroopan valtioista, niin unionin jäsenvaltioista kuin muista maista, on allekirjoittanut kestävän kehityksen tavoitteita koskevan sopimuksen; katsoo, että Euroopan tulevaisuudesta käytävien keskustelujen yhteydessä olisi otettava huomioon yleiseurooppalaisen kehyksen kehittäminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle EU:n jäsenvaltioiden, ETA-maiden, EU:n assosiaatiosopimusten osapuolten, ehdokasmaiden ja unionista eroamisen jälkeen myös Yhdistyneen kuningaskunnan kesken;

79.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhdennetyn arvioinnin, teknologisen ja institutionaalisen innovoinnin ja varojen käyttöönoton valmiuksia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

80.  korostaa EU:n kaupunkikehitysohjelman merkitystä globaalin uuden kaupunkikehitysohjelman toteuttamisessa ja on tyytyväinen toimintapoliittisiin kehityssuuntauksiin, joilla valtuutetaan kaupungit ja alueet tekemään synergisiä vihreitä investointeja; pitää myönteisinä myös aloitteita, kuten Green Leaf -palkinto ja maailmanlaajuinen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus, ja korostaa edelleen kaupunkien ja alueiden keskeistä merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, koska kestävä kehitys edellyttää yhteistyöhön perustuvia ja pitkäaikaisia lähestymistapoja kaikilta hallinnon tasoilta ja kaikilta aloilta;

81.  toteaa, että Agenda 2030:n mukaan ruokaa, toimeentuloa ja luonnonvarojen hallintaa ei enää voida tarkastella erikseen; katsoo, että keskittyminen maaseudun kehittämiseen ja maatalouden investointeihin – viljelykasveihin, karjaan, metsätalouteen, kalastukseen ja vesiviljelyyn – ovat voimakkaita keinoja lopettaa köyhyys ja nälänhätä sekä saada aikaan kestävää kehitystä; toteaa, että maataloudella on merkittävä asema ilmastonmuutoksen torjunnassa; painottaa, että kestävän kehityksen kunnianhimoiset tavoitteet ovat saavutettavissa ainoastaan yhteistyöllä – pohjoinen–etelä-, etelä–etelä- ja kolmikantayhteistyöllä – sekä globaaleilla kumppanuuksilla, joihin osallistuu useita toimijoita useilta aloilta;

82.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia raportoimaan YK:lle edistymisestään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; painottaa, että nämä jäsenvaltioiden raportit olisi laadittava yhteistyössä toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten kanssa; painottaa, että jäsenvaltioissa, joissa on liittovaltion tason tai hajautettu hallinto, on määritettävä yksityiskohtaisesti näiden hallinnon tasojen erityiset haasteet ja velvoitteet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;

83.  pitää myönteisenä aietta valtavirtaistaa kauppa- ja investointipolitiikka, johon on integroitu kestävä kehitys, ja kehottaa ottamaan paremmin huomioon lähdehyödykkeiden ja luonnonvarojen hankinnan EU:sta tai sen ulkopuolelta vaikutukset EU:n poliittisessa päätöksenteossa EU:n sisällä ja sen ulkopuolella; kehottaa tarkastelemaan uudelleen investointipolitiikkaa ja käyttämään laajasti innovatiivisia rahoitusvälineitä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan avoimen kestävän kehityksen tarkistuksen kaikkien tulevien kauppasopimusten osalta;

84.  kehottaa komissiota suunnittelemaan asianomaisten sidosryhmien kanssa ja tarjoamaan erityistä räätälöityä tukea syrjäytyneille pienituloisille kotitalouksille ja ryhmille, esimerkiksi romaneille, jotta varmistetaan terve elämä ja peruspalvelujen saatavuus sekä turvalliset ja puhtaat luonnonvarat, kuten ilma, vesi, kohtuuhintainen ja nykyaikainen energiansaanti ja terveellinen ravinto, mikä myös edistäisi osaltaan köyhyyden poistamista, eriarvoisuuden vähentämistä sekä rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien tukemista koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden 1, 10 ja 15 saavuttamista;

85.  katsoo, että EU:n aloitteissa kestävän tulevaisuuden luomiseksi on otettava huomioon myös laajempi keskustelu eläinten asemasta tuntevina olentoina ja niiden hyvinvoinnista, jota usein laiminlyödään hallitsevissa tuotannon ja kulutuksen järjestelmissä; painottaa, että unionin on korjattava eläinten hyvinvointia koskevat nykyiset poliittiset ja lainsäädännölliset puutteet, mitä vaativat myös yhä useammat unionin kansalaiset;

86.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan ja lisäämään rahoitusta tietoisuuden lisäämiseksi sekä kohdennettujen koulutuskampanjoiden ja kansalaisten kestävää kehitystä koskevien sitoumusten ja toimien tukemiseksi;

87.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan vuoteen 2020 mennessä kannustimet rapsista, palmuöljystä ja soijasta tuotetuille biopolttoaineille, koska ne johtavat metsäkatoon ja turvesoiden vahingoittumiseen; kehottaa lisäksi ottamaan käyttöön sellaisen yhdennetyn sertifiointijärjestelmän EU:n markkinoille tulevalle palmuöljylle, jolla voidaan todistaa tuotteen sosiaalisesti vastuullinen alkuperä;

88.  kehottaa komissiota edistämään kestäviä globaaleja arvoketjuja perustamalla yritysten koko toimitusketjuun keskittyviä due diligence -järjestelmiä, joilla kannustetaan yrityksiä investoimaan vastuullisemmin ja edistetään vapaakauppasopimusten kestävyyttä koskevien lukujen tehokkaampaa täytäntöönpanoa, myös korruption torjunnan, avoimuuden, veronkierron torjunnan ja vastuullisen yritystoiminnan kaltaisilla aloilla;

89.  vaatii komissiota edelleen tehostamaan toimiaan, jotta löydetään tehokkaita keinoja puuttua huonoon ilmanlaatuun, joka aiheuttaa EU:ssa vuosittain yli 430 000 ennenaikaista kuolemaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että uutta ja nykyistä lainsäädäntöä valvotaan, jotta voidaan nopeuttaa oikeudellisia toimia niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät noudata ilmansaasteita koskevaa lainsäädäntöä, ja ehdottamaan uutta tehokasta lainsäädäntöä, myös alakohtaista lainsäädäntöä, jolla ehkäistään huonoa ilmanlaatua ja torjutaan eri lähteistä aiheutuvaa saastumista ja myös puututaan metaanipäästöihin; painottaa, että EU on edelleen kaukana sille asetettujen ilmanlaatua koskevien tasojen saavuttamisesta, ja huomauttaa, että nämä tasot ovat huomattavasti alhaisempia kuin WHO:n suosittelemat tasot; kehottaa lisäksi ryhtymään toimiin melusaasteeseen puuttumiseksi;

90.  toteaa, että komissio on puuttunut huonon ilmanlaadun ongelmaan käynnistämällä joitakin rikkomismenettelyjä erityisesti direktiivissä 2008/50/EY asetettujen typpidioksidia koskevien raja-arvojen jatkuvien ylitysten vuoksi;

91.  muistuttaa, että melusaasteen vähentäminen on yksi niistä laatuvaatimuksista, joita ei saavuteta vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että unionissa kuolee vuosittain ennenaikaisesti vähintään 10 000 ihmistä melulle altistumisen aiheuttamiin sydän- ja verisuonitauteihin ja aivohalvauksiin ja että vuonna 2012 lähes neljäsosa unionin väestöstä altistui enimmäisrajat ylittäville melutasoille; pyytää jäsenvaltioita asettamaan melutasojen seurannan etusijalle ulko- ja sisäympäristöjen raja-arvojen noudattamisen varmistamiseksi;

92.  painottaa, että komission tietojen mukaan yli 50 prosenttia EU:n viljantuotannosta käytetään eläinten ruokkimiseen; toteaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö on varoittanut, että viljan käytön jatkaminen eläinten ruokintaan voi vaarantaa elintarviketurvan vähentämällä ihmisten kulutukseen saatavilla olevan viljan määrää; toteaa tutkimusten osoittaneen, että eläimille syötetyn viljan sadasta kalorista vain 17–30 kaloria siirtyy ihmisten elintarvikeketjuun lihan tai maidon muodossa; toteaa, että elintarvike- ja maatalousjärjestön tutkimusten mukaan karjaa olisi ruokittava ihmisravinnoksi kelpaamattomalla materiaalilla, kuten laidunrehulla, satojätteellä ja väistämättä syntyvällä elintarvikejätteellä;

93.  korostaa karjankasvatuksen merkitystä unionin talouden ja kestävän maatalouden kannalta etenkin, kun se integroidaan viljelytuotantojärjestelmiin; kiinnittää huomion aktiiviseen ravinnekierron hallintaan liittyvään potentiaaliin karjankasvatusalalla hiilidioksidi-, ammoniakki- ja nitraattipäästöjen ympäristövaikutusten vähentämisessä; kiinnittää myös huomiota integroidun maatalouden mahdollisuuksiin edistää paremmin toimivaa maatalouden ekosysteemiä ja ilmastoa säästävää maataloutta;

94.  toteaa, että kehitysmaissa viljelyalalla toimivat naiset voisivat kasvattaa tilakohtaisia satoja 20–30 prosenttia, jos heillä olisi käytettävissään samat resurssit kuin miehillä; korostaa, että tällaiset sadot voisivat vähentää maailman nälkäänäkevien määrää 12–17 prosentilla;

95.  korostaa erityisesti, että naiset ovat erittäin tärkeässä asemassa perhetiloilla, jotka ovat maaseutualueiden ensisijaisia sosioekonomisia soluja, ja pitävät huolta elintarvikkeiden tuotannosta, perinteisten taitojen ja osaamisen ylläpitämisestä, kulttuuri-identiteetistä ja ympäristönsuojelusta; ottaa huomioon, että maaseutualueiden naiset kärsivät myös palkka- ja eläke-eroista;

96.  painottaa, että tutkimusten mukaan tarjontapuolen karjankasvatuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen on yhdistettävä lihan ja maitotuotteiden kulutuksen vähentäminen, mikäli halutaan saavuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet;

97.  toteaa, että vaikka maatalousalan lieventävillä teknisillä toimenpiteillä voidaan osaltaan edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, siihen on yhdistettävä eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen, jotta EU:n maatalous- ja elintarvikealat voivat tehdä osansa kestävän kehityksen tavoitteen 13 ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa tässä yhteydessä korvaamaan teolliset karjankasvatusjärjestelmät laajaperäisellä karjankasvatuksella, esimerkiksi metsälaitumien maa- ja metsätalousjärjestelmällä, jonka luonnonvaroihin kohdistuvat paineet ovat vähäisemmät ja johon usein liittyy luonnonarvoltaan merkittävien alueiden säilyminen;

98.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoite 12.8 velvoittaa hallitukset varmistamaan, että ihmiset saavat kaikkialla tietoa ja ovat tietoisia kestävästä kehityksestä ja luonnon kanssa sopusoinnussa olevasta elintavasta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia yleisen tietämyksen lisäämiseksi eri karjankasvatusmenetelmien ja kulutustasojen vaikutuksista ihmisten terveyteen, ympäristöön, elintarviketurvaan ja ilmastonmuutokseen;

99.  kehottaa valtavirtaistamaan kestävyyttä ja ekologista kansalaisuutta koskevan koulutuksen kaikkiin opinaloihin, erityisesti yrittäjyyskoulutukseen, yhteiskunnallinen yrittäjyys mukaan luettuna, sekä digitaaliseen lukutaitoon ja osaamiseen;

100.  muistuttaa, että tavoitetta ruoan tuotannon vaikutusten vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä ei hyvin todennäköisesti pystytä saavuttamaan; korostaa, että punaisen lihan ja tyydyttyneiden rasvahappojen kulutus EU:ssa ylittää edelleen terveellisen ruokavalion raja-arvot ja että eläintuotteiden alhaisempi kulutus johtaa vähäisempiin kasvihuonekaasu- ja typpipäästöihin;

101.  panee merkille nykyiset haasteet, jotka liittyvät kunnollisen ravinnon tarjoamiseen kasvavalle väestölle, mutta toteaa, että maatalouden, metsätalouden ja kalastuksen kasvihuonekaasupäästöt ovat lähes kaksinkertaistuneet viimeisten 50 vuoden aikana ja voivat vielä lisääntyä 30 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos välittömiä toimenpiteitä ei toteuteta; edellyttää tämän vuoksi kaikilta eurooppalaisilta toimijoilta koordinoituja toimia, jotta elintarviketuotanto saatetaan kestäväksi ilmastoshokkeja vastaan ja vähennetään maatalousalan vaikutuksia maahan, veteen ja ilmastoon; kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta viljelytekniikoista, joiden on osoitettu rajoittavan joitakin kestävyyteen liittyviä nykyaikaisten viljelykäytäntöjen ongelmia, sekä lisäämään kannustimia niiden käyttöön; kehottaa EU:ta kaksinkertaistamaan vuoteen 2030 mennessä maatalouden tuottavuuden ja elintarvikkeiden pientuottajien tulot, erityisesti naisten, alkuperäiskansojen, perheviljelijöiden, paimentolaisten ja kalastajien tulot, myös turvaamalla yhtäläiset maan ja muiden tuotantoresurssien ja -panosten käyttömahdollisuudet, tiedon ja rahoituspalvelujen saatavuuden, yhtäläisen pääsyn markkinoille sekä arvonlisäystä koskevat mahdollisuudet ja työllistymisen muualla kuin maataloudessa;

102.  muistuttaa, että kulttuurinen osallistuminen parantaa fyysistä ja henkistä terveyttä ja hyvinvointia, vaikuttaa myönteisesti suoriutumiseen koulussa ja työssä, auttaa sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevia ihmisiä pääsemään työmarkkinoille ja edistää näin osaltaan suuresti monien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

103.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kattavan EU:n poliittisen toimintakehyksen HIV:n/aidsin, tuberkuloosin, hepatiitti C:n ja mikrobilääkeresistenssin kaltaisiin maailmanlaajuisiin terveyshaasteisiin puuttumiseksi ottaen huomioon niiden EU:n jäsenvaltioiden ja näiden naapurimaiden erilaiset tilanteet ja erityiset haasteet, joissa HIV:n ja monilääkeresistentin tuberkuloosin taakka on suurin; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan voimakkaan poliittisen roolin vuoropuhelussa suuren tautirasitteen maiden, myös Afrikassa, Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa sijaitsevien naapurimaiden, kanssa ja varmistamaan, että otetaan käyttöön kestävää siirtymistä kansalliseen rahoitukseen koskevia suunnitelmia, jotta HIV- ja tuberkuloosiohjelmat toimivat tehokkaasti, jatkuvasti ja aiempaa laaja-alaisemmin sen jälkeen, kun kansainvälisten avunantajien tuki on loppunut, ja kehottaa jatkamaan tiivistä yhteistyötä näiden maiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne ottavat vastuun HIV:tä ja tuberkuloosia koskevista vastatoimista ja sitoutuvat niihin;

104.  toteaa PrEP-lääkkeiden saatavuuden merkityksen HIV:n/aidsin ennaltaehkäisyssä; kehottaa lisäksi komissiota ja Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskusta tunnustamaan, että HIV:n/aidsin hoitoon kuuluu myös ennaltaehkäisy;

105.  katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat keskeinen tekijä, jolla on potentiaalia vaikuttaa moniulotteisen köyhyyden poistamiseen ja että ne olisi aina tunnustettava sekä terveen elämän että sukupuolten tasa-arvon ennakkoedellytykseksi; katsoo, että tässä suhteessa on kiinnitettävä enemmän huomiota seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, joita edelleen valitettavasti tarkastellaan merkityksettömänä erillisenä seikkana, vaikka niillä on valtava merkitys sukupuolten tasa-arvolle, nuorten voimaannuttamiselle ja inhimilliselle kehitykselle sekä viime kädessä köyhyyden poistamiselle; katsoo, että EU:n lähestymistavassa ei ole juurikaan edistytty eikä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia keskeisenä kestävän kehityksen osatekijänä vieläkään tunnusteta; huomauttaa, että EU:n kanta ei ole ollut johdonmukainen tällä alalla; katsoo, että epäjohdonmukaisuus tulee ilmi siitä, että komissio mainitsee Agenda 2030:tä koskevassa tiedonannossa tämän alan EU:n toimet vain terveyteen liittyvinä, mutta tiedonannossa kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta vain sukupuolten tasa-arvoon liittyvinä; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita edelleen vaatimaan, että Yhdysvallat harkitsee uudelleen kantaansa niin kutsuttuun global gag rule -sääntöön;

106.  painottaa tarvetta edistää lääketieteellistä tutkimusta uusien ja parempien, esteettömien, kohtuuhintaisten ja soveltuvien lääketieteellisten ratkaisujen kehittämiseksi HIV:hen/aidsiin, tuberkuloosiin ja muihin köyhyyteen liittyviin ja laiminlyötyihin sairauksiin, uusiin epidemioihin ja mikrobilääkeresistenssiin;

107.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osoittamaan tarvittavat resurssit ja poliittista huomiota sen varmistamiseen, että sukupuolten tasa-arvon periaate sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen on keskeisessä asemassa Agenda 2030:n täytäntöönpanossa;

108.  huomauttaa, että unionin maatalous edistää jo nyt kestävää kehitystä; toteaa kuitenkin, että nykymuodossaan yhteinen maatalouspolitiikka ei kykene vastaamaan nykyisiin haasteisiin; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia siirtymisestä nykyisestä pinta-alatukien järjestelmästä kohti tulosperusteista järjestelmää, jolla tuetaan viljelijöitä siirtymisessä kestävään maatalousjärjestelmään, millä varmistetaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen; kehottaa komissiota kehittämään kestävää elintarvike- ja maatalouspolitiikkaa, joka on suunniteltu varmistamaan elintarviketurvaa, ravintoa, terveyttä, luonnonvaroja ja ilmastonmuutosta koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen; kehottaa komissiota esittämään yhteisen maatalouspolitiikan tulevan arvioinnin yhteydessä ehdotuksia viherryttämistoimien vahvistamiseksi entisestään ja esittämään ehdotuksen vuoden 2020 jälkeisestä kestävästä elintarvike- ja maatalouspolitiikasta, jotta varmistetaan kestävän kehityksen tavoitteiden 2, 3, 6, 12, 13, 14 ja 15 saavuttaminen; kehottaa komissiota myös kehittämään kestävää elintarvikepolitiikkaa ja kannustamaan aktiivisesti siirtymistä kohti paikallisesti ja ekologisesti tuotettuja elintarvikkeita, joiden hiili-, maa- ja vesijalanjälki on pieni; ehdottaa, että puiden merkitys maatalouden ekosysteemeissä ja erityisesti peltometsäviljelyjärjestelmissä asetetaan etusijalle tulevaa politiikkaa koskevassa keskustelussa ja että lisätään kannustimia käytöstä poistettujen viljelyalojen kestävälle ennallistamiselle; painottaa tarvetta varmistaa, että yhteisen maatalouspolitiikan menoilla tosiasiallisesti saavutetaan asetetut tavoitteet noudattamalla tiukasti sääntöjä ja politiikanalojen laajemman johdonmukaisuuden avulla, koska tämä on erityisen merkittävää luonnonvarojen kestävän hallinnan ja tätä koskevien yhteisen maatalouspolitiikan välineiden osalta;

109.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maatalousekologista siirtymävaihetta sekä minimoimaan terveydelle ja ympäristölle vaarallisten torjunta-aineiden käytön ja toteuttamaan yhteisessä maatalouspolitiikassa luonnonmukaista ja biodynaamista maataloutta suojelevia ja tukevia toimenpiteitä;

110.  painottaa, että kulttuuri on monialainen ja kokonaisvaltainen huolenaihe ja muodostaa olennaisen kehitystä koskevan resurssin, että kulttuuristen resurssien hyödyntäminen on perustavaa laatua oleva keino saavuttaa muita tulevia kehitystä koskevia tavoitteita ja että kulttuuristen tekijöiden integrointi kestävää kehitystä koskeviin politiikkoihin ja strategioihin olisi tehtävä täysin muiden kansainvälisten sitoumusten mukaisesti ja siinä olisi otettava huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus ja keskinäinen riippuvuus;

111.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita uudistamaan mahdollisimman pian torjunta-aineiden hyväksyntää koskevia unionin sääntöjä ja määrittämään torjunta-aineiden käytön vähentämistä koskevat sitovat tavoitteet;

112.  toteaa, että unionin maatalousala luo maaseudulla miljoonia työpaikkoja maataloudessa ja muilla aloilla ja turvaa elintarvikkeiden saannin ja elintarviketurvan sekä maaseudun houkuttelevuuden elinympäristönä samoin kuin työntekoon ja virkistäytymiseen käytettävänä ympäristönä; toteaa lisäksi, että suuri biologinen monimuotoisuus ja luonnonarvoltaan merkittävät maisemat houkuttelevat ihmisiä maaseudulle ja tuovat lisäarvoa maaseutualueille; panee merkille maaseudun kehityspolitiikan suuren merkityksen elinkelpoisten, vakaiden ja elävien maaseutuyhteisöjen ja -talouksien rakentamisessa; toteaa, että viljelijöiden resurssien saatavuuden parantaminen on keskeisellä sijalla tämän saavuttamisessa;

113.  vaatii maatalouden kehittämistä niin, että keskiöön asetetaan perhetilat ja parannetaan unionin rahastojen, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), käyttöä ja kiinnitetään erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin tiloihin, jaetaan ja siirretään asiantuntemusta ja hyödynnetään paikallisten ja alueellisten arvo- ja tuotantoketjujen etuja ja alueellista työllistämistä painottaen entistä enemmän yhteyksiä kasvukeskuksien ulkopuolisiin alueisiin samoin kuin suoramyyntiä, jotka ovat olleet menestyksellinen malli monissa unionin osissa; katsoo, että viljelijöiden mahdollisuus saada työstään oikeudenmukainen korvaus on unionin maatalouden kestävyyden ehto ja viljelijöiden hyvinvoinnin tae;

114.  muistuttaa, että on tärkeää taata asianmukaiset julkiset palvelut ja erityisesti lasten ja vanhusten hoitopalvelut, sillä ne ovat erityisen tärkeitä naisten kannalta, koska naiset ovat perinteisesti etupäässä vastanneet nuorten ja ikääntyneiden perheenjäsenten hoitamisesta;

115.  panee merkille perinteisen tietämyksen ja perinteisten elintarvikkeiden merkityksen etenkin unionin kaikkein syrjäisimmillä alueilla, vuoristoalueilla sekä muita huonommassa asemassa olevilla alueilla; panee myös merkille eurooppalaisten laatujärjestelmien, kuten suojatun alkuperämerkinnän, paikallisille alueille antaman taloudellisen panoksen; muistuttaa kannattavansa yksimielisesti tällaisen suojan laajentamista kattamaan laajempi alueellisesti tuotettujen hyödykkeiden valikoima; korostaa tässä yhteydessä myös EU:n laatujärjestelmien (SAN, SMM, APT) merkitystä toimeentulon tarjoamisessa ja elinkeinojen säilyttämisessä näillä alueilla; panee merkille, että nämä järjestelmät ovat laajemmin tunnettuja vain joissakin jäsenvaltioissa, ja kehottaa lisäämään tietämystä niiden eduista koko unionissa;

116.  korostaa, että Välimeren metsät ja dehesaksi kutsuttu peltometsätalousjärjestelmä, jossa kestävä ja laajamittainen karjanhoito yhdistetään saumattomasti viljelyyn ja metsänhoitoon, antavat merkittävän panoksen biologisen monimuotoisuuden kestävyyden säilyttämisen ja turvaamisen tavoitteisiin, ja vaatii siksi antamaan niille asianmukaisen tunnustuksen ja tuen yhteisessä maatalouspolitiikassa;

117.  toteaa, että kuljetuksia ja logistiikkaa on parannettava metsänhoidon ja puutavaran ajon yhteydessä; kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään kestäviä logistiikka- ja metsätalousjärjestelmiä, joiden ilmastovaikutus on pieni;

118.  korostaa bioenergian merkitystä tiloille ja biotaloudelle sekä bioenergialaitteiston merkitystä uusiutuvan energian tuottamisessa, varastoinnissa, jakelussa ja käytössä tiloilla, koska nämä tekijät auttavat viljelijöitä varmistamaan tulonsa tarjoamalla heille lisätuotteen, jota he voivat myydä; katsoo, että tämä auttaa luomaan ja säilyttämään korkealaatuisia työpaikkoja maaseudulla; korostaa kuitenkin, että bioenergiaa on kehitettävä kestävällä tavalla eikä se saa haitata elintarvikkeiden eikä rehun tuotantoa; korostaa, että energiatarpeet on täytettävä sen sijaan edistämällä sellaisten jätteiden ja sivutuotteiden käyttöä, joita ei voida hyödyntää missään muussa prosessissa;

119.  painottaa biopolttoaineen tuotannon sivutuotteiden merkitystä proteiinirehun alueellisena lähteenä ja toteaa, että vuosina 2012–2013 noin 70 prosenttia proteiinirehusta oli tuotava EU:n ulkopuolelta(11);

120.  ottaa huomioon, että viljelemällä palkokasveja viljelykiertomenetelmää noudattaen hyödytetään viljelijöitä, eläimiä, biologista monimuotoisuutta sekä ilmastoa; kehottaa komissiota esittämään proteiinisuunnitelman, joka kattaa palkokasvien viljelyn viljelykiertomenetelmää noudattaen;

121.  pitää täsmäviljelyn, digitalisoinnin, energian järkevän käytön, kasvien ja eläinten jalostuksen sekä integroidun kasvinsuojelun valtavirtaistamisen jatkuvaa kehitystä tarpeellisena, koska kestävän kehityksen tavoitteisiin ja toiminnalliseen biologiseen monimuotoisuuteen perustuva tehokkuuden parantaminen auttaa vähentämään sekä maantarvetta että viljelyn ympäristövaikutuksia; katsoo, että jos biologinen monimuotoisuus saataisiin hyödyttämään viljelijöitä, se voisi parantaa heidän tulojaan, maaperän terveyttä ja tuottavuutta ja auttaa tuholaisten torjunnassa sekä pölytyksessä; pitää siksi tärkeänä entistä parempaa sääntelykehystä, jotta voidaan taata oikea-aikaiset, tehokkaat ja tulokselliset päätöksentekomenettelyt; katsoo, että tällaisten ”älykkäiden” ratkaisujen avulla olisi kannustettava ja tuettava sellaisten pienten tilojen tarpeisiin räätälöityjä aloitteita, jotka eivät voi hyödyntää mittakaavaetuja, jotta ne voisivat hyödyntää uutta tekniikkaa;

122.  pitää olennaisen tärkeänä, että paikallisten rotujen tuottavuus säilytetään ja sitä kehitetään, koska niillä on kyky sopeutua alkuperäisen ympäristönsä ominaispiirteisiin, ja että kunnioitetaan viljelijöiden oikeuksia jalostaa kasveja itsenäisesti sekä varastoida ja vaihtaa eri lajien ja lajikkeiden siemeniä, jotta voidaan varmistaa maatalouden geneettinen monimuotoisuus; torjuu kaikki pyrkimykset elämän, kasvien ja eläinten, geneettisen materiaalin ja olennaisten biologisten prosessien patentoimiseksi erityisesti silloin, kun on kyse alkuperäisistä kannoista, lajikkeista ja ominaisuuksista;

123.  kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman ja perustamaan asiantuntijaryhmän, jotta voidaan kehittää entistä kestävämpi integroitu kasvinsuojelujärjestelmä; korostaa sellaisen kasvinsuojelujärjestelmän tarvetta, jonka avulla parannetaan kasvinjalostustoimien, luonnollisten torjuntamenetelmien ja torjunta-aineiden käytön välistä vuorovaikutusta;

124.  pitää tarpeellisena edistää laajakaistayhteyksien saatavuutta ja liikenneyhteyksien parantamista maaseutualueilla, jotta voidaan edistää ympäristön kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamista ja myös auttaa edistämään ympäristön kannalta, taloudellisesti ja sosiaalisesti kaikin puolin kestävää kasvua maaseutualueilla;

125.  painottaa, että on tehtävä kulttuurista olennainen osa kestävyyttä koskevia komission toimia ja painotettava selkeästi sen asemaa talouskehityksessä, työpaikkojen luomisessa, demokratian edistämisessä, sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa ja solidaarisuudessa, koheesion edistämisessä, sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden sekä sukupolvierojen ja väestörakenteellisten erojen torjumisessa; kehottaa komissiota valtavirtaistamaan kulttuurin kestävän kehityksen tavoitteita koskevan strategiansa tavoitteisiin, määritelmiin, välineisiin ja arviointikriteereihin;

126.  katsoo, että kulttuurilaitosten ja kulttuurialan organisaatioiden olisi toimittava innovoijina ja malleina kestävyyden ja ”vihreiden” prosessien alalla, erityisesti kulttuuriperintöä, digitointia, matkailua ja kiertueartisteja koskevien asioiden alalla; kehottaa ottamaan tässä tarkoituksessa käyttöön ”vihreän” EU:n rahoituskannustimen;

127.  kehottaa komissiota tunnustamaan ja painottamaan selkeästi, että kulttuuri on yksi käyttäytymisen muutoksen sekä ympäristöstä vastuullisten asenteiden, kulutustottumusten ja kestävyyteen perustuvien arvojen pääasiallisista edistäjistä;

128.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

A/RES/70/1.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, 20. marraskuuta 2013. EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0224.

(4)

https://ec.europa.eu/epsc/sites/epsc/files/strategic_note_issue_18.pdf

(5)

Komission 3. toukokuuta 2011 antama tiedonanto ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244).

(6)

Komission 2. lokakuuta 2015 antama kertomus ”Väliarviointi luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU:n strategiasta vuoteen 2020” (COM(2015)0478).

(7)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0034.

(8)

Euroopan parlamentin 12. toukokuuta 2016 antama päätöslauselma. Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0224.

(9)

https://unstats.un.org/sdgs/report/2016/goal-13/

(10)

Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 30/2016 ”Environmental indicator report 2016 – In support to the monitoring of the 7th Environment Action Programme”, https://www.eea.europa.eu/publications/environmental-indicator-report-2016

(11)

https://polcms.secure.europarl.europa.eu/cmsdata/103924/Schaefer_BCEPHearing.pdf


PERUSTELUT

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vaikuttavat käytännössä EU:n työn kaikkiin osa-alueisiin. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat paitsi entistä parempaa yhteiskuntaa ja maailmaa koskeva suunnitelma, myös keskeisiä tekijöitä, jotka toteutetaan käytännöllisten ja mitattavissa olevien toimien avulla ja joiden ansiosta saavutetaan entistä parempia ja tasa-arvoisempia terveyteen liittyviä tuloksia, parannetaan kansalaisten hyvinvointia, toteutetaan entistä parempi yleinen hyvinvointi, torjutaan ilmastonmuutosta ja autetaan säilyttämään ympäristöä tuleville sukupolville.

Parlamentti pitää erittäin myönteisenä komission työtä, kun se on arvioinut, miten sen työohjelmat vaikuttavat kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. On tärkeää, että unionilla on selkeä joukko mitattavia tavoitteita, jotta YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen voidaan varmistaa.

On tärkeää, että tässä mietinnössä otetaan huomioon unionin toimielinten jo toteuttamat aloitteet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla siinä pyritään myös tarjoamaan laajempi kehys Euroopan tulevaisuutta koskevalle tulevalle etenemissuunnitelmalle. Näin voidaan varmistaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden noudattaminen on keskeisellä sijalla ehdotetuissa aloitteissa unionin työohjelmien kaikilla aloilla.

Kun määritetään unionin menettelyä, erittäin tärkeässä asemassa on ehdotettu useiden sidosryhmien muodostama foorumi. Kestävän kehityksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman, että kuullaan hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan eri osia ja otetaan ne mukaan toimiin. Vaikka unionin lainsäädäntö voikin auttaa yhteiskuntia monien tavoitteiden saavuttamisessa, tavoitteiden toteuttaminen tapahtuu suurelta osin paikallisella tasolla. Siksi useita sidosryhmiä käsittävään foorumiin tulee sisältyä monenlaisia valtion tason sekä alueellisia ja paikallisia toimijoita, mukaan lukien paikallis- ja aluevaltuustojen jäseniä sekä kaupunginjohtajia ja parlamentin jäseniä. Foorumin avulla on otettava mukaan myös erilaisia kansalaisyhteiskunnan toimijoita, kuten yksityiset yritykset (pienet ja suuret), vapaaehtoissektori ja yksittäiset kansalaiset.

Foorumia olisi käytettävä myös parhaiden käytäntöjen ja onnistumisten mutta myös epäonnistuneiden ideoiden jakamiseen. Foorumin avulla on varmistettava, etteivät ehdotukset kulje vain yhteen suuntaan – unionin toimielimistä alaspäin – vaan unionin tason ehdotuksia ja aloitteita laaditaan ja parannetaan paikallisella tasolla saatujen kokemusten avulla.

Jotta kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista voitaisiin tukea unionin koko työohjelmassa, esittelijä katsoo, että nyt on oikea aika, jolloin komissio suorittaa joukon tärkeitä tutkimuksia siitä, ovatko tämänhetkiset tavoitteet riittäviä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. On myös tärkeää, että kestävän kehityksen tavoitteiden edistymistä koskeva raportointi sisältyy hallituksen työjärjestelyihin – kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla – ja että komissio tukee yksityisiä yrityksiä ja kansalaisyhteiskuntaa usean sidosryhmän foorumin avulla ja sisällyttää kestävän kehityksen tavoitteet työjärjestelyihin.

Esittelijä haluaa korostaa alueiden komitean tekemää työtä, jolla on korostettu kaupunkien ja alueiden merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. On pantava erityisesti merkille, että kaupungit toteuttavat konkreettisia toimia yhteenliitettävyyden, energiankäytön, liikenteen ja jätehuollon parantamiseksi. Parhaat näistä aloitteista, joista monet ovat sisältyneet kaupunginjohtajien sopimusta koskeneeseen työhön, auttavat saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet 3, 6, 8, 9, 10 ja 11.

Euroopalla on tässä kriittisessä vaiheessa mahdollisuus arvioita, voidaanko sen nykyisellä ilmastopolitiikalla todennäköisesti saavuttaa halutut kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät tulokset. Tässä mietinnössä pyritään arvioimaan, saadaanko hiilen vähentämiseen liittyvillä EU:n lippulaivavälineillä – päästökauppajärjestelmällä ja taakanjakopäätöksellä – aikaan tarvittava hiilipäästöjen vähentäminen ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten rajoittamiseksi. Nämä mallit kuuluvat erilaisiin välineisiin, joiden toimivuutta arvioidaan kestävän kehityksen tavoitteiden 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 15 ja 17 saavuttamisessa.

Lisäksi tässä mietinnössä pyritään käsittelemään sitä, ovatko energiaa, jätteitä ja ympäristöä koskevat unionin muut politiikkatoimet riittäviä, jotta pysymme planeettamme kannalta turvallisten rajojen sisällä ja jotta voidaan saavuttaa kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet 2, 3, 6, 11, 12, 14 ja 15.

Parlamentti pitää myönteisenä komission sitoutumista kestävään talouskasvuun ja sen tunnustamista, että on siirryttävä kohti korkealaatuista ja kestävää työllisyyttä. Panemalla unionissa asianmukaisesti täytäntöön jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskeva nykyinen lainsäädäntö voidaan luoda yli 400 000 vihreää työpaikkaa; lisäksi 180 000 vihreää työpaikkaa voidaan luoda tarkistamalla jätedirektiivejä. Kun tämän ohella toteutetaan muita energiatehokkuuteen ja energiansäästöön liittyvä toimia, voidaan luoda jopa 2 miljoonaa vihreää työpaikkaa ja 3 miljoonaa työpaikkaa lisää uusiutuvan energian alalla. Tämä auttaa saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet 1, 2, 3,4, 7, 9, 10 ja erityisesti ihmisarvoisten työpaikkojen luomista koskevan tavoitteen 8.

On myös otettava huomioon planeettamme sietokykyä koskeva uusin kertomus, joka osoittaa, että biologisen monimuotoisuuden väheneminen on planeettamme suurin ongelma. Unionin ja jäsenvaltioiden on siksi tehostettava toimiaan, jotta voidaan saavuttaa EU:n tavoite ja pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2020 mennessä ja palauttaa ennalleen ainakin 15 prosenttia ekosysteemeistä, mikäli haluamme saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet 14 ja 15.

Myös kulutuksesta ja tuotannosta on tehtävä entistä kestävämpää kestävän kehityksen tavoitteen 12 saavuttamiseksi. Monia kulutukseen liittyviä näkökohtia voidaan käsitellä jätedirektiiveillä, mikä koskee erityisesti pakkausten suunnittelua, ruokajätettä ja sähköistä suunnittelua. Kuitenkin tuotanto on kysymys, joka liittyy monikerroksisesti Euroopan unionin talouteen, teollisuuteen ja infrastruktuuriin. Tämä elementti korostaa, että on tärkeää tehdä unionin toiminnan kaikki alueet kattavaa työtä kestävän kehityksen tavoitteiden huomioonottamiseksi, eikä tähän voida päästä ilman koko yhteiskunnan osallistumista.

Esittelijä katsoo, että kansanterveyttä koskeva kestävän kehityksen tavoite on yhteinen kestävän kehityksen kaikkien muiden tavoitteiden kanssa ja sovellettavissa niihin. Lääkkeiden saanti ja uusien sairauksien ja lääkkeiden tutkiminen on hyvin tärkeää, mutta esittelijä katsoo, että jos terveellistä ilmastoa ja ympäristöä koskevia sitoumuksia ei täytetä, on mahdotonta lisätä eliniän pituutta ja vähentää ympäristöön liittyvää kuolleisuutta tavoitteiden 12, 13, 14 ja 15 edellyttämällä tavalla.

Jäsenvaltiot ovat osapuolina YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ohjelmassa sekä yksittäisinä maina että yhdessä Euroopan unionin jäseninä. Lisäksi jäsenvaltiot ja EU ovat myös osapuolina Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ohjelmassa, niin kutsutussa Pariisin ilmastosopimuksessa. Pariisin sopimuksen täyttäminen merkitsee, että toteutetaan merkittäviä toimia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, rajoitetaan voimakkaasti metsäkatoa ja käytetään resursseja entistä tehokkaammin, jotta maapallon lämpeneminen voitaisiin rajoittaa vain 1,5 celsiusasteeseen teollistumista edeltävään tasoon verrattuna. Parisiin sopimus ja kestävän kehityksen tavoitteet ovat monelta osin päällekkäisiä. Siksi komission, parlamentin ja jäsenvaltioiden olisi pidettävä tervetulleena mahdollisuutta täyttää monilla aloilla kaksi kansainvälistä sitoumusta yhdellä kertaa.

Kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistaminen entistä paremman sääntelyn strategiaan tehostaa unionin lainsäädännön toimintaa. Lainsäädännön olisi osoitettava selvästi, täyttääkö se kestävän kehityksen tavoitteet. Tässä mietinnössä tuodaan esiin aloja, joilla politiikka on ajanut unionia kauemmaksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta. Yksi tällainen tekijä on ollut kannustaminen elintarvikkeisiin perustuvan biopolttoaineen käyttöön. Pidämme kuitenkin myönteisinä toimia, joilla kestävyyttä koskevat vaatimukset ja toimitusketjun due diligence -raportointi sisällytetään ilmastoon ja ympäristöön vaikuttaviin politiikkatoimiin. Myönteisiä ovat samoin toimet, joilla alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva ILO:n yleissopimus 169 sisällytetään poliittiseen päätöksentekoon, jolloin se vaikuttaa muihin maihin.

Tärkeän käsiteltävän pilarin muodostaa myös rahoituksellinen kestävyys. EU:n rahoitusmarkkinat kanavoivat investointeja edelleen fossiilisiin polttoaineisiin perustuville teollisuudenaloille ja muille ei-kestäville aloille. Viime kädessä tämä uhkaa sijoittajien saamaa mahdollista tuottoa, kun pitkän aikavälin tuotosta tulee epätodennäköisempää uusiutuviin energialähteisiin siirtymisen kiihtyessä (nk. ”hiilikupla”). Jos omistusten siirtämistä kestäviin vaihtoehtoihin ei kannusteta, rahoitusmarkkinat voivat heikentää muiden alojen toimia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mallit, joilla luodaan pitkäaikaisia, ihmisarvoisia ja vihreitä työpaikkoja, ovat erittäin tärkeitä. Tässä mietinnössä haluaisimme myös korostaa, että unionin talouden siirtäminen pois raskaasta teollisuudesta, johon se on tähän asti tukeutunut, johtaa väistämättä työmahdollisuuksien menettämiseen joillakin aloilla. Siksi ”oikeudenmukaisen siirtymän” periaate on niin tärkeä. Kun oikeudenmukainen siirtymä valtavirtaistetaan unionin politiikassa ja luodaan ”oikeudenmukaisen siirtymän rahasto”, on varmistettava, että muutosten etulinjassa olevat yhteisöt eivät kärsi, kun yhteisöjä tuetaan monilla tasoilla ja kun vaikutusten kohteina olevat yhteisöt ovat etusijalla tukea – rahallista ja muuta – jaettaessa osana prosessia, jolla siirrytään kohti kattavampaa ja kestävämpää teollisuuden mallia.

Tässä mietinnössä halutaan korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää mukautumista innovoiviin ja ajan mittaan kehittyviin menettelyihin, ja prosessia on sen vuoksi tarkistettava vuosittain. Parlamenttia olisi pidettävä täytenä kumppanina tarkistusmenettelyssä. Esittelijä ehdottaa komission johtamaa vuotuista pyöreän pöydän kokousta parlamentin ja komission välillä, jotta voidaan saada tilannekuva kehityksestä ja sopia jatkotoimien aikataulusta.

Komissio on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa aloittamassa huomattavan uudistusprosessin tarkastelemalla Euroopan sekä Euroopan unionin tulevaisuutta pitkällä aikavälillä. Kun tämä tehdään, on tärkeää käyttää mahdollisuus paitsi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi jo tehdyn työn arvioimiseen ja pohtimiseen, myös tavoitteiden integroimiseen entistä paremmin sellaisille aloille, joilla ei vielä toteuteta toimia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteinen unionin menettely kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi unionin työn kaikissa osissa varmistaa, että pyrimme paitsi mukauttamaan nykyistä elämäntapaamme ja työllisyysmalleja ympäristön pelastamiseen, myös antamaan tuleville sukupolville välineet, joiden avulla ne voivat voittaa haasteet ja hyödyntää maailmantalouden tarjoamat mahdollisuudet entistä tietoisempina kestävän kehityksen tarpeesta.


KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (19.6.2017)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

kestävyyttä edistävistä EU:n toimista

(2017/2009(INI))

Valmistelija: Elly Schlein

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  katsoo, että kestävän kehityksen toimintaohjelmalla Agenda 2030:llä voidaan saada aikaan muutoksia ja se sisältää köyhyyden poistamista, syrjinnän torjuntaa, vaurauden edistämistä, ympäristövastuullisuutta, sosiaalista osallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä rauhan ja turvallisuuden vahvistamista koskevia yleisiä, kunnianhimoisia, kokonaisvaltaisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä tavoitteita; katsoo näiden tavoitteiden edellyttävän välittömiä toimia, jotta toimintaohjelma voidaan panna tehokkaasti täytäntöön kokonaisuudessaan;

B.  toteaa, että komissio ei ole vielä laatinut toimintaohjelman täytäntöön panemiseksi kattavaa strategiaa, joka kattaisi kaikki asiaankuuluvat sisä- ja ulkopolitiikan alat ja yksityiskohtaisen aikataulun vuoteen 2030 asti, kuten parlamentti on pyytänyt Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista antamassaan päätöslauselmassa(1); toteaa, että komissio ei ole myöskään huolehtinut täysipainoisesti kansallisen tason toimien yleisestä koordinoinnista; katsoo, että tehokas täytäntöönpanostrategia sekä seuranta- ja arviointimekanismi ovat välttämättömiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

C.  toteaa, että ilmastonmuutos ei ole yksittäinen ympäristöasia, vaan YK:n mukaan(2) se on yksi aikojemme suurimmista haasteista ja uhkaa vakavasti kestävää kehitystä ja että sen laaja-alaiset ennennäkemättömät vaikutukset rasittavat kohtuuttomasti köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia ja että se lisää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä; katsoo, että välittömät ilmastonmuutoksen torjuntatoimet ovat olennainen osa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

D.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittaminen on valtava haaste, joka edellyttää vahvaa maailmanlaajuista kumppanuutta sekä kaikkien rahoitusmuotojen (kotimaisten, kansainvälisten, julkisten, yksityisten sekä innovatiivisten lähteiden) ja muiden kuin rahoitusvälineiden käyttöä; katsoo, että yksityinen rahoitus voi täydentää julkista rahoitusta muttei korvata sitä;

E.  katsoo, että kotimaisten resurssien käyttöönotto on välttämätön tekijä toimintaohjelma Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta; toteaa, että yritysten verovilppi ja veronkierto vaikuttavat erityisesti kehitysmaihin;

F.  katsoo, että kestävän kehityksen edistäminen edellyttää selviytymiskykyä, jota olisi vaalittava noudattamalla unionin ulkoisessa toiminnassa monitahoista lähestymistapaa ja soveltamalla kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta; toteaa, että jäsenvaltioiden ja unionin politiikoilla on sekä tavoiteltuja että tahattomia vaikutuksia kehitysmaihin, ja katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden parantaa kehitysmaita koskevaa johdonmukaisuutta ja niitä koskevien politiikkojen oikeudenmukaisuutta;

G.  toteaa, että kansainvälinen kauppa voi edistää tehokkaasti kehitystä ja talouskasvua ja että suuri osa EU:n tuonnista on peräisin kehitysmaista; ottaa huomioon, että Agenda 2030:ssä kauppa tunnustetaan yhdeksi keinoksi saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet;

H.  katsoo, että muuttoliikkeen haasteiden ja maailman kasvavan väestön tarpeiden käsitteleminen on välttämätöntä kestävän kehityksen saavuttamisen kannalta; ottaa huomioon, että Agenda 2030:ssä korostetaan muuttoliikkeen roolia mahdollisena kehitystä edistävänä tekijänä; ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklassa vahvistetaan, että unionin kehityspolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen;

1.  kehottaa komissiota laatimaan kunnianhimoisen yleisstrategian, jossa yhdistetään nykyiset aloitteet, asetetaan uusia painopisteitä voimassa olevien politiikkojen ja niiden täytäntöönpanon välisten puutteiden ja niiden välisten synergioiden ja epäjohdonmukaisuuksien laajan analyysin perusteella sekä ohjataan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita Agenda 2030:n täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa; toteaa, että tästä huolehdittaessa olisi myös varmistettava, että unionin sisä- ja ulkopolitiikat ovat yhdenmukaisia toimintaohjelman kanssa ja että prosessi käynnistetään jo ennen Eurooppa 2020 -strategian päättymistä;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään Agenda 2030:lle koko EU:ssa sovellettavan selkeän, konkreettisen, kunnianhimoisen ja yksityiskohtaisen täytäntöönpanosuunnitelman, jossa on erityistavoitteita, määräaikoja ja välineitä unionin ja jäsenvaltioiden koordinointia varten; korostaa, että täytäntöönpanosuunnitelmaa olisi tuettava avoimella ja vankalla seuranta-, vastuuvelvollisuus- ja arviointikehyksellä, jossa parlamentti ja kansalaisyhteiskunta ovat tiiviisti mukana; korostaa, että tämän olisi perustuttava myös laajaan arvioitavissa olevaan määrällisten ja laadullisten indikaattoreiden joukkoon, joka kattaa ihmisoikeuksia sekä sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristötekijöitä, sen sijaan että tukeuduttaisiin perinteisiin indikaattoreihin, kuten BKT:hen, jossa ei oteta huomioon eriarvoisuutta tai ympäristön pilaantumista;

3.  korostaa Agenda 2030:n perustana olevan ”ketään ei jätetä” -periaatteen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisiin toimiin, jotta voidaan käsitellä eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä, koska eriarvoisuus voimistaa muiden maailmanlaajuisten haasteiden vaikutuksia ja haittaa kestävän kehityksen edistymistä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään politiikoissaan tutkimusta ja tietojen jaottelua, jotta varmistetaan heikoimmassa asemassa olevien ja kaikkein syrjäytyneimpien osallisuus ja etusijalle asettaminen;

4.  painottaa, että seuraavat monivuotiset rahoituskehykset olisi suunniteltava niin, että ne mahdollistavat unionin strategian ja Agenda 2030:n täytäntöönpanosuunnitelman toteuttamisen ja takaavat sen, että EU edistää merkittävästi Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamista maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä valtavirtaistetaan kestävän kehityksen painopisteet koko unionin talousarviossa ja että kaikista rahoitusvälineistä osoitetaan riittävät määrärahat unionille, jotta se voi saavuttaa vuotta 2030 koskevat sitoumuksensa;

5.  suhtautuu myönteisesti lääkkeiden saatavuutta käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin korkean tason paneelin raporttiin, jonka tavoitteena on tukea kaikkien terveyden ja hyvinvoinnin varmistamista koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 3 saavuttamista, ja pyytää komissiota ehdottamaan raportin ehdotusten panemista täytäntöön asiaankuuluvilla politiikanaloilla;

6.  korostaa julkisen kehitysavun tärkeyttä ja muistuttaa, että se on keskeinen väline pyrkimyksissä saavuttaa Agenda 2030:n tavoitteet, kitkeä köyhyys sen kaikissa ilmenemismuodoissa ja torjua eriarvoisuutta; toteaa kuitenkin, että kehitysapu ei sinällään riitä auttamaan kehitysmaita pois köyhyydestä; painottaa, että on tarpeen edistää sellaisia välineitä, kuten budjettitukea, joilla voidaan lisätä vastuuvelvollisuutta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan viipymättä uudelleen sitoumuksensa tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kohdennetaan julkiseen kehitysapuun, ja esittämään aikataulun siitä, miten lisätä asteittain julkista kehitysapua, jotta kyseinen taso voidaan saavuttaa; muistuttaa EU:n sitoutuneen osoittamaan vähintään 20 prosenttia julkisesta kehitysavusta inhimilliseen kehitykseen ja sosiaaliseen osallisuuteen ja pyytää uusimaan tämän sitoumuksen; vaatii komissiota noudattamaan OECD:n kehitysapukomitean suositusta, jonka mukaan avustusten on oltava keskimäärin 86 prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta; kehottaa suojelemaan julkista kehitysapua vinoutumiselta ja noudattamaan kansainvälisesti sovittuja kehitysyhteistyön vaikuttavuutta koskevia periaatteita, siten että pitäydytään julkisen kehitysavun perimmäisessä tavoitteessa eli köyhyyden poistamisessa ja keskitytään erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin ja hauraisiin yhteyksiin; katsoo, että on mentävä avunantaja/-saajasuhdetta pidemmälle laajemmassa kehitystä koskevassa toimintaohjelmassa;

7.  korostaa, että tiede, teknologia ja innovointi ovat keskeisiä keinoja saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, sillä ne edistävät sosiaalista ja taloudellista kehitystä ja niiden avulla voidaan löytää henkiä pelastavia ratkaisuja köyhyyteen liittyvistä ja laiminlyödyistä sairauksista aiheutuvan maailmanlaajuisen taakan käsittelemiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan taloudellisia ja poliittisia edellytyksiä, jotta voidaan edistää tiedettä, teknologiaa ja innovointia kehitysyhteistyön kautta;

8.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan uudelleen sitoumuksensa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen, joka on tärkeä askel tavoiteltaessa laajempaa kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta, koska ne ovat elintärkeitä kestävän kehityksen tavoitteiden menestyksekkäälle saavuttamiselle; korostaa erityisesti, että unionin kaiken politiikan ja etenkin kauppa-, finanssi-, muuttoliike-, maatalous- ja energiapolitiikan on oltava SEUT:n 208 artiklan mukaista eikä politiikan eri aloilla saa heikentää ihmisoikeuksia eikä kolmansien maiden valmiutta saada aikaan kestävää kehitystä; korostaa, että kehitykseen ja kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevia mekanismeja on kehitettävä kaikissa unionin toimielimissä ja kaikessa päätöksenteossa ja on varmistettava, että politiikan johdonmukaisuuden periaatetta noudatetaan asianmukaisesti säännöllisillä vaikutustenarvioinneilla ja ottamalla käyttöön asianmukaisia rajoitus-, vastuuvelvollisuus- ja muutoksenhakumekanismeja;

9.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehokkaasti valtavirtaistamaan kehityspolitiikassa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen; korostaa, että on tarpeen edistää teknologiansiirtoja energiatehokkaisiin ja puhtaisiin teknologioihin ja tukea investointeja pienimuotoisiin, verkon ulkopuolisiin hajautettuihin uusiutuvan energian hankkeisiin; kehottaa unionia lisäämään tukeaan kestävälle maataloudelle, jotta selviydytään ilmastonmuutoksesta, ja suuntamaan tukensa pienviljelijöille, viljelyn monipuolistamiseen, peltometsätalouteen ja agroekologisiin maatalouskäytäntöihin;

10.  korostaa kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin tärkeää roolia kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja arvioinnissa ja kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan sitä, että EU:lla on johtava asema Agenda 2030:n suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, ja sopimaan EU:n yhteisistä kannoista ja EU:n yhteisestä raportoinnista, joka perustuu jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten koordinoituun raportointiin, ennen YK:n yleiskokouksen alaisuudessa toimivaa kestävän kehityksen foorumia; kehottaa komissiota arvioimaan nykyisiä toimia tulevassa korkean tason poliittisessa foorumissa ja myös tiettyjä tarkasteltavia kestävän kehityksen tavoitteita;

11.  vaatii perustamaan parlamenttiin valiokuntien välisen koordinointimekanismin, jonka tehtävänä on seurata ja valvoa unionin Agenda 2030:ssä vahvistettujen sitoumusten täytäntöönpanoa; katsoo, että parlamentin on sitouduttava perustamaan koordinointirakenteita, kuten vuotuinen tilannearvio parlamentin täysistunnossa edistymiskertomusten pohjalta, kaikkien valiokuntien yhteinen koordinaatiokeskusten ryhmä tai asiaa käsittelevä laajennettu työryhmä, ja nimitettävä mahdollisimman korkealla tasolla yksi tai useampi henkilö vastaamaan näiden koordinointitoimien ohjaamisesta;

12.  korostaa, että kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta eli ympäristö-, talous- ja sosiaalinen ulottuvuus ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa, ja tähdentää, että taloudellinen kestävyys on välttämätöntä ympäristön kannalta; korostaa, että hyvän hallinnon, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien edistäminen on välttämätöntä sosiaalisen kestävyyden kannalta mutta myös luonnonvarojen vastuullisen käytön ja ympäristönsuojelun kannalta; kehottaa komissiota johtamaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja tekemään yhteistyötä kolmansien kumppaneiden kanssa selviytymiskyvyn ja kyvyn sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin kehittämisessä, kestävien ja vähähiilisten tulevaisuudensuunnitelmien laatimisessa ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tehostamisessa maailmanlaajuisesti kestävän kehityksen tavoitteen 13 ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen mukaisesti;

13.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää tukea rauhaa, turvallisuutta ja oikeutta kehitysmaissa; korostaa, että turvallisuuteen liittyvien menojen rahoitus, joka ei ole osa julkista kehitysapua, on hankittava muista välineistä kuin kehitysyhteistyövälineestä (DCI) tai Euroopan kehitysrahastosta (EKR) tai muista näistä välineistä hyötyvistä mekanismeista;

14.  panee merkille yksityissektorin ja erityisesti paikallisten mikroyritysten ja pk-yritysten roolin Agenda 2030:n täytäntöönpanossa ja erityisesti niiden vastuun siirtymisessä kohti kestäviä tuotanto- ja kulutustapoja Euroopassa ja maailmanlaajuisesti; katsoo, että yksityinen rahoitus voi täydentää julkista rahoitusta muttei korvata sitä; kehottaa komissiota edistämään yritysvastuuta ja avoimuutta koskevia sitovia velvoitteita, jotta voidaan varmistaa, että yksityisen sektorin osallistuminen on täysin Agenda 2030:n mukaista edellyttämällä selkeitä ympäristöä koskevia, sosiaalisia ja ihmisoikeuksia koskevia normeja ja noudattamalla vastuullisen rahoituksen periaatteita ja yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja; muistuttaa tässä yhteydessä, että on myös tarpeen arvioida ennakkoon ja jälkikäteen yksityisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön kehitystuloksia;

15.  painottaa, että Agenda 2030:n rahoituksen kannalta on keskeistä taata verotuksen oikeudenmukaisuus ja avoimuus, torjua veronkiertoa, poistaa laittomat rahoitusvirrat ja veroparatiisit ja parantaa julkisten varojen hallinnointia ja lisätä kestävää talouskasvua ja kotimaisten resurssien käyttöönottoa; kehottaa EU:ta luomaan rahoitusohjelman (DEVETAX 2030), jolla autetaan erityisesti verotusrakenteiden perustamista nouseviin markkinatalouksiin ja autetaan kehitysmaita luomaan uusia alueellisia verovirastoja; kehottaa jälleen kerran ottamaan köyhyyttä koskevien maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemiseksi käyttöön maailmanlaajuisen rahoitustoimiveron, tutkimaan kaikkien kansallisten ja unionin veropolitiikkojen heijastusvaikutuksia kehitysmaihin ja varmistamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan periaatteen noudattamisen annettaessa lainsäädäntöä tällä alalla;

16.  korostaa oikeudenmukaisten ja eettisten vapaakauppasopimusten merkitystä ja kehottaa EU:ta laatimaan kauppapolitiikkastrategiansa Agenda 2030:n mukaisesti ja kolmansien maiden sääntelyä koskevaa liikkumavaraa kunnioittaen, jotta edistetään kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia, tiukkoja sosiaalisia normeja ja ympäristönormeja, kestävää kulutusta ja alueellista yhdentymistä ja torjutaan köyhyyttä, korruptiota ja eriarvoisuutta;

17.  panee merkille miljoonakaupunkien räjähdysmäisen kasvun aiheuttamat ongelmat sekä haasteet, joita tämä ilmiö asettaa sosiaaliselle ja ympäristön kestävyydelle; vaatii tasapainottamaan alueellista kehitystä ja muistuttaa, että tehostamalla maaseudun ja pienten kaupunkien taloudellista toimintaa vähennetään paineita muuttaa miljoonakaupunkeihin ja lievennetään siten hallitsemattoman kaupungistumisen ja muuttoliikkeen ongelmia; painottaa, että hajauttamalla alueellisia rakenteita edistetään niukkojen ravintoaineiden, kuten fosforin, kiertoa kaupungeista takaisin maataloustuotantoon;

18.  kehottaa komissiota edistämään kestäviä globaaleja arvoketjuja perustamalla yritysten koko toimitusketjuun keskittyviä due diligence -järjestelmiä, joilla kannustetaan yrityksiä investoimaan vastuullisemmin ja edistetään vapaakauppasopimusten kestävyyttä koskevien lukujen tehokkaampaa täytäntöönpanoa, johon kuuluvat korruption torjunta, avoimuus, veronkierron torjunta ja vastuullinen yritystoiminta;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita muuttamaan suhtautumistaan muuttoliikkeeseen, jotta voidaan luoda kestävän kehityksen tavoitteen 10 mukaista muuttoliikepolitiikkaa ja saada tosiseikkoihin perustuva käsitys muuttajista ja turvapaikanhakijoista ja torjua muukalaisvihaa ja muuttajiin kohdistuvaa syrjintää, samalla kun pyritään investoimaan inhimillistä kehitystä edistäviin tekijöihin; ilmaisee jälleen huolensa siitä, että uusia toimia ja rahoitusvälineitä, joilla käsitellään laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisiä syitä, voidaan panna täytäntöön kehitystavoitteiden kustannuksella, ja pyytää tässä yhteydessä itselleen vahvempaa valvontaroolia sen varmistamiseksi, että uudet rahoitusvälineet ovat yhdenmukaisia EU:n oikeusperustan, periaatteiden ja sitoumusten, erityisesti Agenda 2030:n, kanssa; torjuu ajatuksen, jonka mukaan kolmansia maita koskevien kumppanuuksien ja kehitysyhteistyön perustan muodostaisi se, että avun ehdoksi asetetaan rajavalvonta, muuttovirtojen hallinta tai takaisinottosopimukset;

20.  pitää myönteisenä nuoriin panostamista, koska he ovat kestävän kehityksen tavoitteiden tärkeimpiä täytäntöönpanijoita; korostaa, että väestöosinkoa on hyödynnettävä kehitysmaissa asianmukaisilla nuorten koulutusta ja terveyttä, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, koskevilla julkisilla toimilla ja investoinneilla; korostaa, että nyt on viimeinkin tilaisuus edistää sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden olennaisena osatekijänä; kehottaa EU:ta valtavirtaistamaan nämä kysymykset kaikilla ulkoisen toiminnan aloilla; katsoo, että nämä inhimillisen kehityksen ja inhimillisen pääoman kannalta keskeiset tekijät on asetettava etusijalle, jotta turvataan kestävä kehitys;

21.  pitää myönteisenä komission ehdotusta sellaisen useita sidosryhmiä käsittävän foorumin perustamisesta, jonka tehtävänä on seurata kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista eri aloilla ja vaihtaa sitä koskevia parhaita käytäntöjä; tähdentää, että tarvitaan osallistavaa prosessia, jossa kuullaan kaikkia sidosryhmiä ja erityisesti kansalaisyhteiskuntaa aktiivisina partnereina koko Agenda 2030:n suunnittelu-, täytäntöönpano-, seuranta- ja arviointiprosessissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan kohdennettuihin valistusohjelmiin ja -kampanjoihin, jotta lisätään kansalaisten tietämystä Agenda 2030:stä.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

30.5.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

0

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Stelios Kouloglou, Arne Lietz, Linda McAvan, Vincent Peillon, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, Eleni Theocharous, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Ádám Kósa, Cécile Kashetu Kyenge, Paul Rübig, Judith Sargentini

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

19

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea, Paavo Väyrynen

ECR

Eleni Theocharous

EFDD

Ignazio Corrao

PPE

Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Ádám Kósa, Paul Rübig, Bogdan Brunon Wenta

S&D

Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Cécile Kashetu Kyenge, Arne Lietz, Linda McAvan, Vincent Peillon, Elly Schlein

VERTS/ALE

Maria Heubuch, Judith Sargentini

0

-

 

 

3

0

GUE/NGL

Stelios Kouloglou, Lola Sánchez Caldentey

PPE

Anna Záborská

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Euroopan parlamentin 12. toukokuuta 2016 antama päätöslauselma. Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0224.

(2)

https://unstats.un.org/sdgs/report/2016/goal-13/


MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (31.5.2017)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

kestävyyttä edistävistä EU:n toimista

(2017/2009(INI))

Valmistelija: Ulrike Müller

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että EU ja jäsenvaltiot ovat kaikki allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja ovat näin sitoutuneet rajoittamaan maapallon lämpenemisen huomattavasti alle kahden celsiusasteen esiteolliseen aikaan verrattuna sekä toteuttamaan toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi alle 1,5 celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna;

1.  pitää myönteisenä kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa ja sen kestävyyteen liittyviä tavoitteita; kehottaa ottamaan kaikki kolme kestävän kehityksen pilaria (sosiaalinen, ympäristöön liittyvä ja taloudellinen pilari) yhtäläisesti huomioon; korostaa, että samalla kun unionin maatalous antaa jo merkittävän panoksen kestävyyteen yhteisen maatalouspolitiikan, ympäristövaatimusten ja täydentävien ehtojen avulla, sitä on edelleen mukautettava entistä paremmin globaalisti, unionin tasolla ja kansallisella tasolla maailman tämänhetkiset entistä monitahoisemmat ja toisiinsa yhteydessä olevat suuntaukset ja haasteet huomioon ottaen; katsoo, että samalla on kiinnitettävä erityistä huomiota kestävän kehityksen tavoitteisiin;

2.  korostaa EU:n maatalousalan ratkaisevaa panosta YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja etenkin tavoitteen 2 saavuttamisessa niin, että voidaan poistaa nälkä, taata elintarviketurva ja entistä parempi ravinto ja edistää kestävää maataloutta; ottaa huomioon sen merkityksen myös muiden kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta, joita ovat esimerkiksi kestävä veden käyttö (tavoite 6), kohtuuhintaisen, luotettavan, kestävän ja nykyaikaisen energian saatavuuden varmistaminen kaikille (tavoite 7), jatkuva, osallistava ja kestävä talouskasvu (tavoite 8), kestävät tuotantomallit (tavoite12), ilmastonmuutoksen torjunta (tavoite 13) ja kestävä metsätalous, maaperän huonontumisen pysäyttäminen ja kääntäminen sekä biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen (tavoite 15);

3.  painottaa maatalouden, ympäristön ja elintarviketurvan välistä ainutlaatuista ja täydentävää suhdetta; korostaa tältä osin paikallisjohtoisten maatalous- ja ympäristöjärjestelmien roolia edistää ja voimistaa tätä suhdetta jäsenvaltioissa;

4.  kehottaa komissiota tukemaan entistä tehokkaampia maatalouden menetelmiä, kuten agroekologisia ja monipuolistamiseen perustuvia lähestymistapoja, ja entistä parempaa maatalouden resurssien kestävää hallintaa Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa, jotta voidaan vähentää maataloustuotannon tuotantopanoskustannuksia ja ravintoaineiden haaskausta, parantaa tietämyksen ja innovoinnin siirtämistä, tukea resurssitehokkuutta ja lisätä viljelykasvien moninaisuutta sekä kestävyyttä maatalouden järjestelmissä;

5.  toteaa, että kehitysmaissa viljelyalalla toimivat naiset voisivat kasvattaa tilakohtaisia satoja 20–30 prosenttia, jos heillä olisi käytettävissään samat resurssit kuin miehillä; korostaa, että tällaiset sadot voisivat vähentää maailman nälkäänäkevien määrää 12–17 prosentilla;

6.  toteaa, että unionin maatalousala luo maaseudulla miljoonia työpaikkoja maataloudessa ja muilla aloilla ja turvaa elintarvikkeiden saannin ja elintarviketurvan sekä maaseudun houkuttelevuuden elinympäristönä samoin kuin työntekoon ja virkistäytymiseen käytettävänä ympäristönä; toteaa lisäksi, että suuri biologinen monimuotoisuus ja luonnonarvoltaan merkittävät maisemat houkuttelevat ihmisiä maaseudulle ja tuovat lisäarvoa maaseutualueille; panee merkille maaseudun kehityspolitiikan suuren merkityksen elinkelpoisten, vakaiden ja elävien maaseutuyhteisöjen ja -talouksien rakentamisessa; toteaa, että viljelijöiden resurssien saannin parantaminen on keskeisellä sijalla tämän saavuttamisessa;

7.  vaatii maatalouden kehittämistä niin, että keskiöön asetetaan perhetilat ja parannetaan unionin rahastojen, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), käyttöä ja kiinnitetään erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin tiloihin, jaetaan ja siirretään asiantuntemusta ja hyödynnetään paikallisten ja alueellisten arvo- ja tuotantoketjujen etuja ja alueellista työllistämistä painottaen entistä enemmän yhteyksiä kasvukeskuksien ulkopuolisiin alueisiin samoin kuin suoramyyntiä, jotka ovat olleet menestyksellinen malli monissa unionin osissa; katsoo, että viljelijöiden mahdollisuus saada työstään oikeudenmukainen korvaus on unionin maatalouden kestävyyden ehto ja viljelijöiden hyvinvoinnin tae;

8.  katsoo, että on varmistettava riittävä julkisten investointien taso pitkäaikaisten, kestävien ja osallistavien ratkaisujen takaamiseksi;

9.  korostaa erityisesti, että naiset ovat erittäin tärkeässä asemassa perhetiloilla, jotka ovat maaseutualueiden ensisijaisia sosioekonomisia soluja, ja pitävät huolta elintarvikkeiden tuotannosta, perinteisten taitojen ja osaamisen ylläpitämisestä, kulttuuri-identiteetistä ja ympäristönsuojelusta; ottaa huomioon, että naiset kärsivät myös maaseutualueilla palkka- ja eläke-eroista;

10.  muistuttaa, että on tärkeää taata asianmukaiset julkiset palvelut ja erityisesti lasten ja vanhusten hoitopalvelut, sillä ne ovat erityisen tärkeitä naisten kannalta, koska naiset ovat perinteisesti etupäässä vastanneet nuorten ja ikääntyneiden perheenjäsenten hoitamisesta;

11.  pitää myönteisenä komission sitoutumista yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisen edistämiseen ja pyytää komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon kaikki asianmukaiset ehdotukset, jotka koskevat yksinkertaistamisen jatkamista ja tavoitesuuntautunutta lähestymistapaa;

12.  panee merkille perinteisen tietämyksen ja perinteisten elintarvikkeiden merkityksen etenkin unionin kaikkein syrjäisimmillä alueilla, vuoristoalueilla sekä muita huonommassa asemassa olevilla alueilla; panee myös merkille eurooppalaisten laatujärjestelmien, kuten suojatun alkuperämerkinnän, paikallisille alueille antaman taloudellisen panoksen; muistuttaa, että parlamentti kannattaa yksimielisesti tällaisen suojan laajentamista kattamaan laajempi alueellisesti tuotettujen hyödykkeiden valikoima; korostaa tässä yhteydessä myös EU:n laatujärjestelmien (SAN, SMM, APT) merkitystä toimeentulon tarjoamisessa ja elinkeinojen säilyttämisessä näillä alueilla; panee merkille, että nämä järjestelmät ovat laajemmin tunnettuja vain joissakin jäsenvaltioissa, ja kehottaa lisäämään tietämystä niiden eduista koko unionissa;

13.  korostaa sellaisen kestävän metsätalouden merkitystä ja potentiaalia unionissa, joka kattaa myös muut kuin puutuotteet ja auttaa turvaamaan työpaikat ja luomaan lisäarvoa ja joka antaa merkittävän panoksen biologista monimuotoisuutta sekä ilmastoa ja ympäristönsuojelua koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; korostaa, että puun monet käyttötavat on otettava huomioon, jotta näitä resursseja kehitetään kokonaisuudessaan kestävällä tavalla; panee merkille, ettei unionilla ole yhteistä metsäpolitiikkaa, ja toteaa samalla, että metsätalouden olisi täytettävä Forest Europen (Euroopan metsien suojelua käsittelevä ministerikonferenssi) yhteydessä asetetut vaatimukset;

14.  korostaa, että puutavaran ja muiden metsiin perustuvien materiaalien, esimerkiksi korkin ja puujohdannaisten, muun muassa tekstiilikuitujen, kestävä tuotanto ja käyttäminen ovat merkittävässä asemassa kestävien talousmallien kehittämisen ja vihreiden työpaikkojen luomisen kannalta;

15.  korostaa, että Välimeren metsät ja dehesaksi kutsuttu peltometsätalousjärjestelmä, jossa kestävä ja laajamittainen karjanhoito yhdistetään saumattomasti viljelyyn ja metsänhoitoon, antavat merkittävän panoksen biologisen monimuotoisuuden kestävyyden säilyttämisen ja turvaamisen tavoitteisiin, ja vaatii siksi antamaan niille asianmukaisen tunnustuksen ja tuen yhteisessä maatalouspolitiikassa;

16.  toteaa, että kuljetuksia ja logistiikkaa on parannettava metsänhoidon ja puutavaran ajon yhteydessä; kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään kestäviä logistiikka- ja metsätalousjärjestelmiä, joiden ilmastovaikutus on pieni;

17.  korostaa kaikkien jäsenvaltioiden yhteisen näkemyksen ja toimintakehyksen tärkeyttä ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota kestävän maatalouden kehityksen keskeisiin tekijöihin, kuten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ilmastoa koskevaan politiikkaan;

18.  korostaa bioenergian merkitystä tiloille ja biotaloudelle sekä bioenergialaitteiston merkitystä uusiutuvan energian tuottamisessa, varastoinnissa, jakelussa ja käytössä tiloilla, koska nämä tekijät auttavat viljelijöitä varmistamaan tulonsa tarjoamalla heille lisätuotteen, jota he voivat myydä; katsoo, että tämä auttaa luomaan ja säilyttämään korkealaatuisia työpaikkoja maaseudulla; korostaa kuitenkin, että bioenergiaa on kehitettävä kestävällä tavalla eikä se saa haitata elintarvikkeiden eikä rehun tuotantoa; korostaa, että energiatarpeet on täytettävä sen sijaan edistämällä sellaisten jätteiden ja sivutuotteiden käyttöä, joita ei voida hyödyntää missään muussa prosessissa;

19.  toteaa, että ruokajätteen ja tuotanto- ja toimitusketjussa tapahtuvan ruokahävikin torjunta on kestävän kehityksen tärkeä osa, johon maatalouden on annettava panoksensa; korostaa, että kun maatalous- ja ruokajätettä (jos niitä ei voida käyttää missään muualla) sekä lantaa hyödynnetään esimerkiksi biokaasulaitoksissa, biojalostamoissa ja lannoitteiden tuotannossa, biotalous on yksi kiertotalouden välineistä, jonka avulla voidaan vähentää viljelyn ympäristövaikutuksia vähentämällä kasvihuonekaasujen ja epäpuhtauksien päästöjä ilmaan, maaperään ja vesiin; katsoo että näin voidaan myös edistää resurssien entistä tehokkaampaa ja kestävämpää käyttöä; korostaa, kuinka tärkeää on toisen pilarin tuki tekniikan käyttöönotolle niin, että maatalousjätettä voidaan hyödyntää ja maatalousalaa näin tehostaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan tarvittaessa tällaiseen teknologiaan;

20.  painottaa biopolttoaineen tuotannon sivutuotteiden merkitystä proteiinirehun alueellisena lähteenä ja toteaa, että vuosina 2012–2013 noin 70 prosenttia proteiinirehusta oli tuotava EU:n ulkopuolelta(1);

21.  korostaa karjankasvatuksen merkitystä unionin talouden ja kestävän maatalouden kannalta etenkin, kun se integroidaan viljelytuotantojärjestelmiin; kiinnittää huomion aktiiviseen ravinnekierron hallintaan liittyvään potentiaaliin karjankasvatusalalla hiilidioksidi-, ammoniakki- ja nitraattipäästöjen ympäristövaikutusten vähentämisessä; kiinnittää myös huomiota integroidun maatalouden mahdollisuuksiin edistää paremmin toimivaa maatalouden ekosysteemiä ja ilmastoa säästävää maataloutta;

22.  ottaa huomioon, että viljelemällä palkokasveja viljelykiertomenetelmää noudattaen hyödytetään viljelijöitä, eläimiä, biologista monimuotoisuutta sekä ilmastoa; kehottaa komissiota esittämään proteiinisuunnitelman, joka kattaa palkokasvien viljelyn viljelykiertomenetelmää noudattaen;

23.  pitää täsmäviljelyn, digitalisoinnin, energian järkevän käytön, kasvien ja eläinten jalostuksen sekä integroidun kasvinsuojelun valtavirtaistamisen jatkuvaa kehitystä tarpeellisena, koska kestävän kehityksen tavoitteisiin ja toiminnalliseen biologiseen monimuotoisuuteen perustuva tehokkuuden parantaminen auttaa vähentämään sekä maantarvetta että viljelyn ympäristövaikutuksia; katsoo, että jos biologinen monimuotoisuus saataisiin hyödyttämään viljelijöitä, se voisi parantaa heidän tulojaan, maaperän terveyttä ja tuottavuutta ja auttaa tuholaisten torjunnassa sekä pölytyksessä; pitää siksi tärkeänä entistä parempaa sääntelykehystä, jotta voidaan taata oikea-aikaiset, tehokkaat ja tulokselliset päätöksentekomenettelyt; katsoo, että tällaisten ”älykkäiden” ratkaisujen avulla olisi kannustettava ja tuettava sellaisten pienten tilojen tarpeisiin räätälöityjä aloitteita, jotka eivät voi hyödyntää mittakaavaetuja, jotta ne voisivat hyödyntää uutta tekniikkaa;

24.  pitää olennaisen tärkeänä, että paikallisten rotujen tuottavuus säilytetään ja sitä kehitetään, koska niillä on kyky sopeutua alkuperäisen ympäristönsä ominaispiirteisiin, ja että kunnioitetaan viljelijöiden oikeuksia jalostaa kasveja itsenäisesti sekä varastoida ja vaihtaa eri lajien ja lajikkeiden siemeniä, jotta voidaan varmistaa maatalouden geneettinen monimuotoisuus; torjuu kaikki pyrkimykset elämän, kasvien ja eläinten, geneettisen materiaalin ja olennaisten biologisten prosessien patentoimiseksi erityisesti silloin, kun on kyse alkuperäisistä kannoista, lajikkeista ja ominaisuuksista;

25.  katsoo, että erinomaisen ja laadukkaan maatalouden edistämisen jatkamiseksi Euroopassa ja unionin maatalouden saamiseksi Agenda 2030 -toimintaohjelmaa vastaavalle tasolle on jatkettava keskittymistä tutkimukseen, innovointiin ja koulutukseen sekä maatalouden neuvontapalveluihin investoimiseen; korostaa jatkuvan ammatillisen kehittymisen merkitystä uuden tekniikan alalla, jotta voidaan edistää tehokkuutta ja parantaa kestävyyttä ympäristön kannalta; kehottaa siksi jatkamaan tutkimusta ja kehittämistä, joka koskee korkean ja matalan teknologian sovelluksia ja kasvinsuojelua, mukaan lukien biologisesti vähäriskiset torjunta-aineet ja biologiset torjuntamenetelmät, sekä mahdollisuutta vähentää vedenkäyttöä ja parantaa maaperän laatua;

26.  kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman ja perustamaan asiantuntijaryhmän, jotta voidaan kehittää entistä kestävämpi integroitu kasvinsuojelujärjestelmä; korostaa sellaisen kasvinsuojelujärjestelmän tarvetta, jonka avulla parannetaan kasvinjalostustoimien, luonnollisten torjuntamenetelmien ja torjunta-aineiden käytön välistä vuorovaikutusta;

27.  toteaa, että kestävään maatalouteen liittyy pitkän aikavälin haasteita, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan pitkän aikavälin investointisuunnitelman ja jatkamaan sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen rahoitusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös investoimaan kestävän maatalouden asiantuntijoiden koulutukseen ja varmistamaan, että asiantuntijoiden kuuleminen on mahdollista;

28.  pitää tarpeellisena edistää laajakaistayhteyksien saatavuutta ja liikenneyhteyksien parantamista maaseutualueilla, jotta voidaan edistää ympäristön kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamista ja myös auttaa edistämään ympäristön kannalta, taloudellisesti ja sosiaalisesti kaikin puolin kestävää kasvua maaseutualueilla.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

30.5.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

29

4

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Daniel Buda, Matt Carthy, Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Edouard Ferrand, Luke Ming Flanagan, Beata Gosiewska, Martin Häusling, Esther Herranz García, Jan Huitema, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Ulrike Müller, Maria Noichl, Marijana Petir, Bronis Ropė, Maria Lidia Senra Rodríguez, Ricardo Serrão Santos, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Bas Belder, Franc Bogovič, Hannu Takkula

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Christofer Fjellner

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

29

+

PPE

Franc Bogovič, Daniel Buda, Michel Dantin, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Christofer Fjellner, Esther Herranz García, Peter Jahr, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Marijana Petir

S&D

Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Paolo De Castro, Viorica Dăncilă, Maria Noichl, Ricardo Serrão Santos, Tibor Szanyi, Marc Tarabella

ECR

Bas Belder, Beata Gosiewska, Zbigniew Kuźmiuk

ALDE

Jan Huitema, Ivan Jakovčić, Ulrike Müller, Hannu Takkula

ENF

Edouard Ferrand, Philippe Loiseau

4

-

GUE/NGL

Matt Carthy, Luke Ming Flanagan, Maria Lidia Senra Rodríguez

EFDD

John Stuart Agnew

3

0

Verts/ALE

Martin Häusling, Bronis Ropė

EFDD

Marco Zullo

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

https://polcms.secure.europarl.europa.eu/cmsdata/103924/Schaefer_BCEPHearing.pdf


KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (15.5.2017)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

kestävyyttä edistävistä EU:n toimista

(2017/2009(INI))

Valmistelija: Liadh Ní Riada

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että paremman tulevaisuuden turvaaminen kaikille edellyttää kulttuurin ottamista kestävyyden neljänneksi pilariksi EU:ssa ja laajemminkin, koska kulttuuri toimii innovoinnin ja käyttäytymisen muutoksen edistäjänä, sillä se luo uusia elämäntyylejä ja kestävän kehityksen paradigmoja sekä mahdollistaa yhteisö- ja paikallislähtöiset lähestymistavat, jotka ovat välttämättömiä kestävän kehityksen paikallisen ymmärtämisen kannalta;

2.  katsoo, että innovointia ja luovuutta tarvitaan kaupunkien, alueiden ja kokonaisten yhteiskuntien kestävämmän kehityksen varmistamiseksi ja jotta voidaan vastata nykyisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin;

3.  toteaa, että aktiivinen kulttuurinen osallistuminen kannustaa ympäristön kannalta vastuulliseen käyttäytymiseen, parantaa fyysistä terveyttä ja mielenterveyttä sekä hyvinvointia, helpottaa kulttuurien välistä vuoropuhelua, kannustaa kunnioittamaan vähemmistöjä sekä helpottaa niiden sosiaalista integroitumista, lisää nuorten läsnäoloa oppitunneilla ja parantaa heidän koulumenestystään sekä siten myötävaikuttaa ja helpottaa monien nykyisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

4.  kehottaa sisällyttämään kestävän kehityksen tavoitteisiin erillisen kulttuurin saatavuutta ja aktiivista kulttuurista osallistumista koskevan tavoitteen, kun otetaan huomioon kulttuurin poikittainen ja erittäin kallisarvoinen panos yksittäisten ihmisten hyvinvointiin ja kollektiiviseen hyvinvointiin sekä kaupunkien, maaseudun ja alueiden kestävään kehitykseen;

5.  muistuttaa kulttuurin erityisestä merkityksestä ulkosuhteissa ja kehityspolitiikassa, erityisesti konfliktinratkaisussa ja -estossa, rauhantekemisessä ja paikallisväestöjen voimaannuttamisessa; katsoo näin ollen, että tarvitaan kunnianhimoista ja vankkaa kulttuuristrategiaa, johon sisältyy kulttuuridiplomatia, jotta voidaan aikaansaada kehityspolitiikkaa koskeva uusi konsensus;

6.  korostaa kulttuurin ja luovuuden merkitystä innovoinnin, laadukkaiden työpaikkojen luomisen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän talouden kehittämisen kannalta, joka ilmenee muun muassa kaupunkien elpymisen ja maaseutualueiden elinvoimaisuuden palautumisen muodossa; kehottaa näin ollen lisäämään ERI-rahastojen, ESIR-rahaston ja muiden EU:n ohjelmien välistä synergiaa kulttuuripohjaisten hankkeiden ja aloitteiden rahoittamiseksi;

7.  katsoo, että kulttuurilaitosten ja kulttuurialan organisaatioiden olisi toimittava innovoijina ja malleina kestävyyden ja ”vihreiden” prosessien alalla, erityisesti kulttuuriperintöä, digitointia, matkailua ja kiertueartisteja koskevien asioiden alalla; kehottaa ottamaan tässä tarkoituksessa käyttöön ”vihreän” EU:n rahoituskannustimen;

8.  katsoo, että yhtenäinen, kestävä toimintasuunnitelma edellyttää talousstrategioiden ja -politiikan suunnan muuttamista kohti laadukkaiden työpaikkojen luomista, kiertotalouden edistämistä, yhteiskunnallisen eriarvioisuuden vähentämistä ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin hyväksymistä; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan köyhyyteen, erityisesti lapsiköyhyyteen, investoimaan laadukkaaseen viralliseen koulutukseen ja epäviralliseen oppimiseen sekä arkioppimiseen, ottamaan käyttöön taitotakuun sekä omaksumaan johdonmukaisen ja rohkean kulttuuristrategian kaikilla hallintotasoilla;

9.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteen 16 täyttäminen edellyttää kansalaisten aktiivista osallistumista päätöksentekoon kaikilla tasoilla; korostaa tässä yhteydessä tarvetta edistää lasten ja nuorten aktiivista kansalaisvaikuttamista;

10.  painottaa osallistavan, tasapuolisen ja korkeatasoisen koulutuksen, tutkimuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien merkitystä puututtaessa taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin haasteisiin ja valmisteltaessa kestävää tulevaisuutta; panee tässä yhteydessä merkille EU:n aikomuksen integroida kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti vuoden 2030 kehitysohjelman kestävän kehityksen tavoite 4 EU:n poliittiseen toimintakehykseen;

11.  painottaa, että koulutus on avaintekijä yhteiskunnan saattamisessa kestävän kehityksen uralle; korostaa, että kestävyyttä koskevassa koulutuksessa kehitetään taitoja, tietämystä ja arvoja, jotka edistävät kestävää tulevaisuutta tukevaa käyttäytymistä; kannustaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan kestävyyttä koskevan koulutuksen täytäntöönpanemiseksi kaikilla koulutustasoilla ja kaikentyyppisessä koulutuksessa;

12.  tunnustaa kansalaisyhteiskunnan merkityksen, kun pyritään lisäämään kansalaisten tietoisuutta kestävän kehityksen tavoitteista ja toteuttamaan näitä tavoitteita kansallisella ja kansainvälisellä tasolla maailmankansalaisuutta korostavissa valistus- ja tiedotuskampanjoissa;

13.  on erittäin huolestunut jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien tulosten eroista sellaisina kuin ne ilmenevät tuoreimmista PISA-raporteista, ja siitä, että vuosien 2010 ja 2014 välillä kokonaisinvestoinnit koulutukseen vähenivät 2,5 prosenttia EU:ssa; painottaa, että kaikkien saatavilla olevat julkiset koulutusjärjestelmät, joiden resurssit ovat riittävät, ovat olennaisen tärkeitä tasa-arvon ja sosiaalisen osallisuuden samoin kuin kestävän kehityksen tavoitteeseen 4 sisältyvien päämäärien saavuttamisen kannalta; painottaa kuitenkin, että koulutus on edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva ala;

14.  korostaa tarvetta omaksua koulutuspolitiikan rahoituksessa osallistavampi lähestymistapa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja hyödyntämään kaikkia saatavilla olevia välineitä, jotta varmistetaan älykkäät investoinnit innovatiiviseen opetukseen, koulutukseen ja oppimiseen, joiden tarkoituksena on parantaa taitojen laatua ja relevanssia sekä parantaa koulutusjärjestelmien tuottamia tuloksia;

15.   suosittelee, että osallistavan ja kestävyyttä edistävän koulutuksen ja elinikäisen oppimisen yhteydessä jäsenvaltioiden olisi harkittava koulutuspolitiikkaa koskevia parannuksia yhteistyössä EU:n kanssa, jotta lisätään tietoisuutta kestävästä kehityksestä ja varmistetaan, että oppiminen antaa ihmisille mahdollisuuden tehdä vastuullisia päätöksiä ja kehittää kykyä ajatella tulevaisuuteen suuntautuvasti; korostaa, että koulutusta ja osaamista koskevat toimintatavat olisi mukautettava työmarkkinoiden vaatimuksiin ja lisäksi niillä olisi edistettävä henkilökohtaista ja yhteiskunnallista kehitystä kokonaisvaltaisesti;

16.  korostaa tarvetta tehostaa koordinointia ja mahdollistaa ja optimoida ERI-rahastojen, ESIR-rahaston ja muiden EU:n ohjelmien välisiä synergioita, jotta parannetaan ja nykyaikaistetaan koulutusjärjestelmien laatua jäsenvaltioissa; painottaa, että tasapuolisen ja laadukkaan koulutuksen sekä kulttuuristen mahdollisuuksien ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien on oltava yhtäläisesti maaseudun ja syrjäisten alueiden väestön saatavilla;

17.  tähdentää, että omavaraisten yhteiskuntien kehittäminen edellyttää koulutusta; kehottaa EU:ta yhdistämään laadukkaan yleissivistävän, teknisen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa olennaisena edellytyksenä nuorten työllistettävyydelle ja pääsylle ammattitaitoa edellyttäviin työpaikkoihin; katsoo, että koulutusmahdollisuuksien luomisella hätä- ja kriisitilanteissa on ratkaiseva merkitys sekä lasten kehitykselle että heidän suojelulleen;

18.  pitää hellittämättömän korkean nuorisotyöttömyyden ongelmaa valitettavana; muistuttaa, että nuorisotakuujärjestelmät ja nuorisotyöllisyysaloite ovat tärkeitä tämän ongelman hoitamisessa; kehottaa jatkuvasti parantamaan niitä ja antamaan niille asianmukaista rahoitustukea, jotta edistetään uusien laadukkaiden työpaikkojen luomista ja asianmukaisen sosiaalisen suojelun tarjoamista nuorille, selviydytään nykyisistä vaikeuksista, joita esiintyy haavoittuvien väestöryhmien kanssa toimimisessa, ja tavoitetaan rekisteröitymättömät NEET-nuoret ja vähän koulutetut nuoret tehokkaammin;

19.  korostaa sekä virallisen koulutuksen että arkioppimisen, elinikäisen oppimisen, urheilun, taiteen ja vapaaehtoistyön roolia kestävyyteen perehtymisessä ja ekologisen kansalaisuuden edistämisessä osana laajempaa pyrkimystä varustaa nuoret asianmukaisilla taidoilla, osaamisella ja asenteilla, joita he tarvitsevat tullakseen avoimiksi ja vastuullisiksi kansalaisiksi;

20.  kehottaa komissiota lisäämään nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tukemista, kun EU:n vuoden 2018 nuorisostrategiaa tarkistetaan, ja painottamaan erityisesti lasten lihavuutta koskevan toimintasuunnitelman ja nuorten juomista ja kausittaista runsasta alkoholinkäyttöä koskevan toimintasuunnitelman oikea-aikaista toteutusta;

21.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita suojelemaan alueellisia kieliä, vähemmistökieliä ja vähemmän käytettyjä kieliä sekä kielellistä monimuotoisuutta ja varmistamaan, ettei kielellistä syrjintää suvaita, kun kestävän kehityksen tavoitteet integroidaan EU:n poliittiseen toimintakehykseen ja komission nykyisiin ja tuleviin painopisteisiin;

22.  on tyytyväinen oppimisympäristöjen, kuten Eco Schools -ohjelman koulut, kehitysyhteistyökasvatuksen keskukset ja ulkoilmakoulut, moninaisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin;

23.  kehottaa valtavirtaistamaan kestävyyttä ja ekologista kansalaisuutta koskevan koulutuksen kaikkiin opinaloihin, erityisesti yrittäjyyskoulutukseen, yhteiskunnallinen yrittäjyys mukaan luettuna, sekä digitaaliseen lukutaitoon ja osaamiseen;

24.  katsoo, että kulttuurista moninaisuutta ja luonnonperinnön suojelua olisi edistettävä EU:n poliittisessa toimintakehyksessä, muun muassa koulutuksen avulla;

25.  katsoo, että nopeasti muuttuvassa taloudessa, jolle on ominaista yhteiskuntien laajeneva digitointi ja työpaikkojen lisääntyvä robotisointi ja automatisointi, tulevaisuuteen soveltuva kestävä toimintasuunnitelma olisi liitettävä osaksi osaamisen kehittämistä koskevaa laajempaa pohdintaa;

26.  muistuttaa, että korkealaatuisella koulutuksella pystytään voimaannuttamaan haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, vähemmistöjä, henkilöitä, joilla on erikoistarpeita, sekä naisia ja tyttöjä, sukupuolten tasa-arvoa koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden 4 ja 5 osalta sekä osallistavien yhteiskuntien edistämistä koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 16 osalta;

27.  kehottaa kestävän kehityksen tavoitteeseen 3 liittyen edistämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kulttuurien välistä vuoropuhelua sekä yksittäisten ihmisten hyvinvointiin ja kollektiiviseen hyvinvointiin liittyvää lisäkoulutusta, muun muassa keinona edistää terveystietämystä; korostaa, että arkioppiminen ja epävirallinen oppiminen tarjoavat erityisiä mahdollisuuksia tällä alalla;

28.  ottaa huomioon tarpeen lisätä innovoinnin ja luovuuden välistä synergiaa tieteessä ja kehottaa ottamaan taidekasvatuksen käyttöön STEM-aineissa STEM-koulutuksen edistämiseksi erityisesti tyttöjen keskuudessa, jotta voidaan vastata kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskeviin yhteiskunnallisiin haasteisiin;

29.  muistuttaa, että lisäksi on tuettava kouluttajien koulutusta ja edistettävä vertaisoppimista sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti;

30.  kehottaa antamaan taloudellista tukea tutkimuksen alalle, muun muassa nykyisten EU:n ohjelmien kuten Horisontti 2020 -ohjelman kautta, jotta voidaan tutkia enemmän taiteiden, innovoinnin ja tieteen yhteyksiä sekä koulutuksen ja kulttuurin myötävaikutusta kestävyyteen;

31.  kehottaa laatimaan indikaattoreita, joilla mitataan kulttuurin panosta nykyisten kestävän kehitysten tavoitteiden saavuttamisessa ja seuraamaan edistymistä uusien kulttuurin saatavuutta ja aktiivista osallistumista kulttuuriin koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa, jos sellaisia otetaan käyttöön;

32.  pitää myönteisenä ehdotusta useista sidosryhmistä koostuvan ryhmän perustamisesta; vahvistaa, että on tarpeen varmistaa, että ryhmään aktiivisesti osallistuvat sidosryhmät edustavat monia erilaisia tahoja, muun muassa kansalaisyhteiskuntaa, kansalaisjärjestöjä, ruohonjuuritason järjestöjä, nuorisotyöntekijöitä, kouluttajia ja kulttuurilaitoksia;

33.  korostaa, että on tarpeen tarjota asianmukaista tukea paikallisille aloitteille ja ihmisten välisiä yhteyksiä koskeville aloitteille, koska kestävää kehitystä on toteutettava myös paikallistasolla.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

4.5.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

0

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Andrea Bocskor, Silvia Costa, María Teresa Giménez Barbat, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Svetoslav Hristov Malinov, Curzio Maltese, Luigi Morgano, John Procter, Michaela Šojdrová, Yana Toom, Helga Trüpel, Sabine Verheyen, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Norbert Erdős, Eider Gardiazabal Rubial, Sylvie Guillaume, Emma McClarkin, Marlene Mizzi, Liadh Ní Riada, Algirdas Saudargas, Remo Sernagiotto

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Florent Marcellesi

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

24

+

GUE/NGL

Curzio Maltese, Liadh Ní Riada

PPE

Andrea Bocskor, Norbert Erdős, Svetoslav Hristov Malinov, Algirdas Saudargas, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Michaela Šojdrová

S&D

Silvia Costa, Eider Gardiazabal Rubial, Giorgos Grammatikakis, Sylvie Guillaume, Petra Kammerevert, Marlene Mizzi, Luigi Morgano, Julie Ward

Verts/ALE

Florent Marcellesi, Helga Trüpel

ALDE

María Teresa Giménez Barbat, Yana Toom

EFDD

Isabella Adinolfi

0

-

-

-

3

0

ECR

Emma McClarkin, John Procter, Remo Sernagiotto

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

22.6.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

3

25

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Ivo Belet, Biljana Borzan, Lynn Boylan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Alberto Cirio, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Miriam Dalli, Seb Dance, Mark Demesmaeker, Stefan Eck, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Jytte Guteland, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Peter Liese, Norbert Lins, Gilles Pargneaux, Bolesław G. Piecha, Julia Reid, Frédérique Ries, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Nicola Caputo, Albert Deß, Eleonora Evi, Elena Gentile, Anja Hazekamp, Mairead McGuinness, Ulrike Müller, James Nicholson, Sirpa Pietikäinen, Stanislav Polčák, Bart Staes, Tibor Szanyi, Keith Taylor, Tiemo Wölken

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Richard Corbett, Jan Keller, Constanze Krehl, Lieve Wierinck


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

34

+

ALDE

Anneli Jäätteenmäki, Ulrike Müller, Frédérique Ries, Lieve Wierinck

EFDD

Eleonora Evi

GUE/NGL

Lynn Boylan, Stefan Eck, Anja Hazekamp, Kateřina Konečná

NI

Zoltán Balczó

PPE

Sirpa Pietikäinen

S&D

Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nicola Caputo, Nessa Childers, Richard Corbett, Miriam Dalli, Seb Dance, Elena Gentile, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Jan Keller, Constanze Krehl, Gilles Pargneaux, Tibor Szanyi, Tiemo Wölken, Damiano Zoffoli

VERTS/ALE

Marco Affronte, Margrete Auken, Benedek Jávor, Davor Škrlec, Bart Staes, Keith Taylor

3

-

EFDD

Julia Reid

PPE

Pilar Ayuso, Elisabetta Gardini

25

0

ECR

Mark Demesmaeker, Julie Girling, Urszula Krupa, James Nicholson, Bolesław G. Piecha, Jadwiga Wiśniewska

ENF

Mireille D’Ornano, Jean-François Jalkh

PPE

Ivo Belet, Alberto Cirio, Birgit Collin-Langen, Albert Deß, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Peter Liese, Norbert Lins, Mairead McGuinness, Stanislav Polčák, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 30. kesäkuuta 2017Oikeudellinen huomautus