MIETINTÖ parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta

14.5.2018 - (2016/2018(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta
Esittelijät:Pavel Svoboda, Richard Corbett
(Valiokuntien yhteiskokousmenettely – työjärjestyksen 55 artikla)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta

(2016/2018(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 295 artiklan,

–  ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen[1] (jäljempänä ”uusi sopimus”),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen[2] (jäljempänä ”vuoden 2010 puitesopimus”),

–  ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen[3] (jäljempänä ”vuoden 2003 sopimus”),

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen[4],

–  ottaa huomioon yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista 22. joulukuuta 1998 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen[5],

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen[6],

–  ottaa huomioon yhteispäätösmenettelyyn sovellettavista käytännön menettelytavoista 13. kesäkuuta 2007 annetun yhteisen julistuksen[7],

–  ottaa huomioon selittävistä asiakirjoista 27. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen poliittisen lausuman[8],

–  ottaa huomioon yhteisen julistuksen EU:n lainsäädännöllisistä prioriteeteista 2017[9],

–  ottaa huomioon yhteisen julistuksen EU:n lainsäädäntöprioriteeteista 2018–2019[10],

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 18. maaliskuuta 2014 (biosidivalmisteita koskeva asia), 16. heinäkuuta 2015 (viisumien vastavuoroisuutta koskeva asia), 17. maaliskuuta 2016 (Verkkojen Eurooppa -välineestä annettua delegoitua säädöstä koskeva asia), 14. kesäkuuta 2016 (Tansaniaa koskeva asia) ja 24. kesäkuuta 2016 (Mauritiusta koskeva asia) antamat tuomiot[11],

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin työjärjestyksen yleisestä tarkistamisesta[12],

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): tilanne ja näkymät”[13],

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2017 työohjelmaa koskevista strategisista painopisteistä[14],

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä[15],

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista[16],

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa[17],

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”EU:n sääntelyn tila ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet – 19. kertomus, Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011”[18],

–   ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)[19],

–   ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä[20],

–   ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta[21],

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Paremman sääntelyn agendan toteuttaminen: Parempia ratkaisuja ja parempia tuloksia” (COM(2017)0651),

–  ottaa huomioon SEUT:n 294 artiklan, joka koskee yhteispäätösmenettelyä,

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan unionin toimista sääntelytaakan yksinkertaistamiseksi ja keventämiseksi ”Overview of the Union’s Efforts to Simplify and to Reduce Regulatory Burdens” (SWD(2017)0675),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” (C(2016)8600),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Parempi sääntely: paremmilla tuloksilla saadaan aikaan vahvempi unioni” (COM(2016)0615),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan paremman sääntelyn suuntaviivoista (SWD(2017)0350),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisestijärjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0170/2018),

A.  ottaa huomioon, että uusi sopimus tuli voimaan sen allekirjoittamispäivänä 13. huhtikuuta 2016;

B.  ottaa huomioon, että parlamentti ja komissio antoivat uuden sopimuksen hyväksymisen yhteydessä lausuman, jossa todettiin, että uudessa sopimuksessa ”otetaan huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission keskinäinen tasapaino ja toimivaltuudet perussopimusten mukaisesti” ja että ”sopimus ei rajoita Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20 päivänä lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen soveltamista”[22];

C.  ottaa huomioon, että parlamentti tarkisti uuteen sopimukseen sisältyvien toimielinten välistä ohjelmasuunnittelua koskevien määräysten täytäntöönpanemiseksi työjärjestystään muun muassa vahvistaakseen sisäiset menettelyt, joita sovelletaan neuvoteltaessa ja hyväksyttäessä yhteisiä päätelmiä monivuotisesta ohjelmasuunnittelusta ja yhteisiä julistuksia toimielinten välisestä vuotuisesta ohjelmasuunnittelusta;

D.  ottaa huomioon, että kolme toimielintä sopivat toimielinten välisen vuotuisen ohjelmasuunnittelun yhteydessä kahdesta EU:n lainsäädäntöprioriteetteja koskevasta yhteisestä julistuksesta, joista toinen koski vuotta 2017 ja toinen vuosia 2018–2019;

E.  ottaa huomioon, että toisin kuin vuoden 2003 sopimukseen uuteen sopimukseen ei enää sisälly vaihtoehtoisten sääntelymuotojen, kuten yhteissääntelyn ja itsesääntelyn, käyttöä koskevaa oikeudellista kehystä, joten siihen ei sisälly minkäänlaisia viittauksia tällaisiin sääntelymuotoihin;

F.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 13 kohdassa edellytetään, että komissio suorittaa omassa vaikutustenarviointiprosessissaan mahdollisimman laajan kuulemisen; ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 19 kohdassa vastaavasti edellytetään, että komissio järjestää ennen ehdotuksensa hyväksymistä eikä sen jälkeen avoimia ja läpinäkyviä julkisia kuulemisia ja varmistaa, että näitä kuulemisia koskevat menettelysäännöt ja määräajat sallivat mahdollisimman laajan osallistumisen, joka ei rajoitu yksittäisiin intresseihin ja niitä ajaviin edunvalvojiin;

G.  ottaa huomioon, että komissio tarkisti heinäkuussa 2017 paremman sääntelyn suuntaviivojaan tarkoituksenaan selittää ja hyödyntää paremmin politiikan suunnittelun eri vaiheiden välisiä kytköksiä komissiossa ja korvasi aiemmat itsenäiset suuntaviivat, joissa käsiteltiin erikseen vaikutustenarviointia, arviointia ja täytäntöönpanoa, sekä sisällytti suuntaviivoihin uusia ohjeita suunnittelusta ja sidosryhmien kuulemisesta;

H.  toteaa, että uuden sopimuksen 16 kohdan mukaisesti komissio voi omasta aloitteestaan tai parlamentin tai neuvoston pyynnöstä täydentää omaa vaikutustenarviointiaan tai tehdä muuta tarpeelliseksi katsomaansa analysointityötä;

I.  ottaa huomioon, että uudessa sopimuksessa otetaan huomioon aiemman vaikutustenarviointilautakunnan korvaaminen komission sääntelyntarkastelulautakunnalla; toteaa, että jälkimmäisen tehtävänä on muun muassa objektiivisen laaduntarkastuksen tekeminen komission vaikutustenarvioinneille; toteaa, että sääntelyntarkastelulautakunnalta on saatava myönteinen lausunto ennen kuin komissio voi esittää hyväksyttäväksi aloitteen ja sitä koskevan vaikutustenarvioinnin; toteaa, että jos lautakunta antaa kielteisen lausunnon, kertomusluonnosta on tarkasteltava uudelleen ja se on toimitettava uudelleen lautakunnalle, ja jos toinen lausuntokin on kielteinen, tarvitaan poliittinen päätös, jotta aloite voisi vielä edetä; toteaa, että lautakunnan lausunto julkaistaan komission verkkosivustolla samaan aikaan kuin kyseistä aloitetta koskeva kertomus ja vaikutustenarviointi puolestaan sitten, kun komissio on hyväksynyt asiaa koskevan toimintapoliittisen aloitteen^[23]1;

J.  ottaa huomioon, että sääntelyntarkastelulautakunta saattoi vuoden 2017 alussa päätökseen henkilöstönsä palvelukseenottomenettelyt ja otti muun muassa palvelukseen kolme jäsentä unionin toimielinten ulkopuolelta; ottaa huomioon, että vuonna 2016 lautakunta arvioi 60 erillistä vaikutustenarviointia, joista 25 (42 prosenttia) sai ensin kielteisen arvion, minkä seurauksena niitä oli tarkistettava ja ne oli jätettävä uudelleen lautakunnan käsiteltäviksi; toteaa, että lautakunta on sen jälkeen antanut yhtä lukuun ottamatta kaikista sen saamista tarkistetuista vaikutustenarvioinneista myönteisen yleisarvion; ottaa huomioon, että lautakunta on vaihtanut parlamentin yksiköiden kanssa tietoa vaikutustenarviointeja koskevista parhaista käytännöistä ja menetelmistä;

K.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 25 kohdassa määrätään, että jos oikeusperustaa aiotaan muuttaa siten, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen sijasta on noudatettava erityistä lainsäätämisjärjestystä tai muuta kuin lainsäätämisjärjestystä, toimielimet vaihtavat asiasta näkemyksiä; toteaa, että parlamentti on tarkistanut työjärjestystään tämän määräyksen täytäntöönpanemiseksi; toteaa, että tätä määräystä ei ole vielä jouduttu soveltamaan;

L.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 27 kohdassa toimielimet toteavat, että koko voimassa oleva lainsäädäntö on tarpeen mukauttaa Lissabonin sopimuksella käyttöön otettuun lainsäädäntökehykseen ja että erityisesti on tarpeen mukauttaa pikaisesti kaikki perussäädökset, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn; ottaa huomioon, että komissio ehdotti jälkimmäistä mukauttamista joulukuussa 2016[24]; toteaa, että parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä ehdotusta parhaillaan hyvin yksityiskohtaisesti;

M.  ottaa huomioon, että uuteen sopimukseen on liitetty uusi versio delegoituja säädöksiä koskevasta yhteisymmärrysasiakirjasta ja niihin liittyvistä vakiolausekkeista; ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 28 kohdan mukaisesti toimielimet aloittavat ilman aiheetonta viivytystä sopimuksen voimaantulon jälkeen neuvottelut täydentääkseen tätä yhteisymmärrysasiakirjaa vahvistamalla ei-sitovia perusteita, jotka koskevat SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista; toteaa, että nämä neuvottelut aloitettiin pitkällisen valmistelun jälkeen lopulta syyskuussa 2017;

N.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 29 kohdassa toimielimet sitoutuivat perustamaan viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä yhteisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin, josta saa tietoa jäsennellysti ja käyttäjäystävällisessä muodossa, jotta lisätään avoimuutta, helpotetaan suunnittelua ja mahdollistetaan delegoidun säädöksen kaikkien eri vaiheiden seuranta; ottaa huomioon, että rekisteri on nyt perustettu ja se otettiin käyttöön joulukuussa 2017;

O.  ottaa huomioon, että toimielinten välisen sopimuksen 32 kohdassa määrätään, että ”komissio toteuttaa välittäjän tehtäväänsä kohtelemalla lainsäädäntövallan käyttäjiä tasa-arvoisesti kunnioittaen täysimääräisesti toimielimille perussopimuksilla annettuja tehtäviä”;

P.  muistuttaa, että uuden sopimuksen 34 kohdassa parlamentti ja neuvosto lainsäädäntövallan käyttäjinä korostivat, että jo ennen toimielinten välisiä neuvotteluja on tärkeää ylläpitää tiiviitä yhteyksiä paremman keskinäisen ymmärtämyksen aikaansaamiseksi kunkin lainsäädäntövallan käyttäjän kannoista, ja sopivat tätä tarkoitusta varten myös siitä, että ne helpottavat keskinäistä näkemysten vaihtoa ja tiedottamista myös kutsumalla säännöllisesti muiden toimielinten edustajia epävirallisiin näkemysten vaihtoihin; toteaa, että nämä määräykset eivät ole johtaneet minkään erityisten uusien menettelyjen tai rakenteiden käyttöönottoon; toteaa, että vaikka toimielinten välinen yhteydenpito on lisääntynyt lainsäädäntöprioriteeteista annetun yhteisen julistuksen puitteissa, valiokuntien kokemusten perusteella ei ole minkäänlaista järjestelmällistä toimintamallia, jolla pyrittäisiin helpottamaan tällaista keskinäistä näkemystenvaihtoa, ja että neuvostolta on edelleen vaikea saada tietoa ja palautetta asioista, joita jäsenvaltiot ovat neuvostossa ottaneet esille; toteaa, että tilanne on parlamentin mielestä erittäin epätyydyttävä;

Q.  toteaa, että parlamentti halusi edelleen vahvistaa lainsäädäntöprosessin avoimuutta ja tarkisti tätä tarkoitusta varten työjärjestystään mukauttaakseen tavallisen lainsäätämisjärjestyksen yhteydessä käytäviä toimielinten välisiä neuvotteluja koskevia sääntöjä vuonna 2012 käyttöön otettujen määräysten pohjalta; toteaa, että vaikka kaikki parlamentin neuvotteluvaltuutukset ovat julkisia, sama ei päde neuvoston valtuutuksiin; toteaa, että tilanne on parlamentin mielestä erittäin epätyydyttävä;

R.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 39 artiklassa määrätään, että lainsäädäntöprosessin eri vaiheiden seurannan helpottamiseksi toimielimet kartoittavat 31. joulukuuta 2016 mennessä siihen tarkoitettujen foorumien ja välineiden jatkokehittämistapoja, tarkoituksena perustaa tätä varten erityinen yhteinen tietokanta lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten; toteaa, että tällaista yhteistä tietokantaa ei ole vielä perustettu;

S.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 40 kohdassa määrätään kansainvälisten sopimusten neuvottelemiseen ja tekemiseen liittyen, että toimielimet sitoutuvat kokoontumaan kuuden kuukauden kuluessa uuden sopimuksen voimaantulosta neuvotellakseen käytännön yhteistyöjärjestelyjen ja tietojenvaihdon parantamisesta perussopimusten puitteissa, sellaisina kuin Euroopan unionin tuomioistuin niitä tulkitsee; toteaa, että tällaiset neuvottelut aloitettiin marraskuussa 2016 ja ne jatkuvat edelleen;

T.  toteaa, että sääntely-yhteistyöstä on tullut keskeinen väline kansainvälisissä kauppasopimuksissa pyrittäessä kauppakumppanien väliseen sääntelyä koskevaan vuoropuheluun ja johdonmukaisuuteen; katsoo, että komission olisi edelleen sitouduttava tähän prosessiin, joka koskee kaikkien sidosryhmien oikeudenmukaisia ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ja takaamaan päätöksenteon parhaan mahdollisen avoimuuden;

U.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 46 kohdassa toimielimet vahvistavat sitoutumisensa siihen, että voimassa olevaa lainsäädäntöä muutettaessa lainsäädäntötekniikkana käytetään useammin uudelleenlaadintaa ja noudatetaan kaikilta osin säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehtyä toimielinten välistä sopimusta[25];

V.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 48 kohdan mukaisesti komissio esittää sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelmansa (REFIT) osana vuosittain yleiskatsauksen tuloksista, joita unionin toimilla lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja ylisääntelyn välttämiseksi sekä hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi on saavutettu, ja että siihen sisältyy vuotuinen selvitys rasituksesta; toteaa, että ensimmäisen rasituksesta tehdyn vuotuisen selvityksen tulokset esitettiin 24. lokakuuta 2017 osana komission vuoden 2018 työohjelmaa;

W.  pitää rasitusta koskevaa vuotuista selvitystä ainutlaatuisena tilaisuutena kartoittaa ja seurata, millaisia tuloksia on saatu EU:n toimista ylisääntelyn välttämiseksi ja hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi; katsoo, että selvitys tarjoaa erinomaisen tilaisuuden osoittaa EU:n lainsäädännön tuoma lisäarvo ja lisätä avoimuutta unionin kansalaisille;

X.  toteaa, että uudessa sopimuksessa kehotetaan toimielimiä tekemään yhteistyötä unionin lainsäädännön yksinkertaistamiseksi sekä ylisääntelyn ja kansalaisille, viranomaisille ja yrityksille aiheutuvan hallinnollisen taakan välttämiseksi; toteaa parlamentin korostavan, että kansainvälisissä kauppasopimuksissa nämä tavoitteet eivät saisi johtaa ympäristönsuojelua, kansanterveyttä, työntekijöiden terveyttä, turvallisuutta, Kansainvälisen työjärjestön työelämän normeja tai kuluttajan oikeuksia koskeviin alhaisempiin vaatimuksiin;

Y.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 50 kohdan mukaisesti toimielimet seuraavat uuden sopimuksen täytäntöönpanoa yhdessä ja säännöllisesti sekä poliittisella tasolla vuosittaisin keskusteluin että teknisellä tasolla toimielinten välisestä koordinoinnista vastaavassa työryhmässä; ottaa huomioon, että poliittisella tasolla tapahtuva seuranta käsittää valiokuntien puheenjohtajakokouksessa käytävät säännölliset keskustelut ja tilannetta kartoittavan vuotuisen korkean tason kokouksen; ottaa lisäksi huomioon, että seurantaa koskevat erityisjärjestelyt vahvistettiin EU:n lainsäädäntöprioriteetteja koskevissa yhteisissä julistuksissa, joista toinen koski vuotta 2017 ja toinen vuosia 2018–2019; toteaa myös, että valiokuntien tähän mennessä keräämä kokemus on arvokasta, kun arvioidaan uuden sopimuksen täytäntöönpanoa; toteaa, että oikeudellisten asioiden valiokunnalla on lainsäädännön parantamista ja unionin oikeuden yksinkertaistamista koskevaa erityistä toimivaltaa;

Yhteinen sitoutuminen ja yhteiset tavoitteet

1.  toteaa, että uusi sopimus on toimielinten välinen hanke, jolla pyritään parantamaan unionin lainsäädännön laatua; muistuttaa, että monissa tapauksissa unionin lainsäädännöllä yhdenmukaistetaan tai korvataan 28 jäsenvaltion erilaisia sääntöjä, millä mahdollistetaan vastavuoroinen ja tasa-arvoinen pääsy kansallisille markkinoille ja vähennetään yleisiä hallinnollisia kustannuksia täysin toimivien sisämarkkinoiden toteuttamiseksi;

2.  on tyytyväinen uuden sopimuksen ensimmäisen puolentoista soveltamisvuoden aikana saavutettuun edistykseen ja saatuihin kokemuksiin ja kannustaa toimielimiä toteuttamaan edelleen uusia toimia, joiden avulla sopimus voidaan panna täytäntöön kaikilta osin ja etenkin niiltä osin kuin kyseessä ovat toimielintenväliset neuvottelut, joissa käsitellään ei-sitovia perusteita SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamiseksi, kaikkien niiden perussäädösten mukauttaminen, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn, toimielintenvälisiä neuvottelut, joissa käsitellään käytännön yhteistyöjärjestelyjä ja tietojenvaihtoa kansainvälisistä sopimuksista neuvoteltaessa ja niitä tehtäessä, sekä yhteisen tietokannan perustaminen lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten;

3.  muistuttaa, että uuden sopimuksen tarkoituksena on luoda kolmen toimielimen välille entistä avoimempi ja läpinäkyvämpi suhde, kun tavoitteena on tehdä EU:n kansalaisten etuja palvelevaa laadukasta lainsäädäntötyötä; katsoo, että vaikka toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaate mainitaan uuden sopimuksen kattamiin aloihin liittyen ainoastaan sopimuksen 9 ja 32 kohdassa, sitä olisi noudatettava lainsäädäntösyklin kaikissa vaiheissa yhtenä SEU:n 13 artiklassa vahvistetuista periaatteista;

Ohjelmasuunnittelu

4.  pitää myönteisenä, että toimielimet ovat sopineet tehostavansa unionin vuotuista ja monivuotista ohjelmasuunnittelua noudattaen SEUT:n 17 artiklan 1 kohtaa ja pyrkivänsä siihen sellaisen paremmin jäsennellyn menettelyn avulla, jolla on täsmällinen aikataulu; panee tyytyväisenä merkille, että toimielimet osallistuivat aktiivisesti ensimmäiseen uuden sopimuksen alaiseen toimielinten väliseen vuotuiseen ohjelmasuunnitteluun, ja toteaa, että sen jälkeen annettiin EU:n lainsäädäntöprioriteetteja 2017 koskeva yhteinen julistus, jonka yhteydessä määriteltiin 59 keskeistä lainsäädäntöehdotusta vuoden 2017 prioriteeteiksi, sekä myöhemmin lainsäädäntöprioriteetteja 2018–2019 koskeva yhteinen julistus, jonka yhteydessä määriteltiin 31 keskeistä lainsäädäntöehdotusta prioriteeteiksi nykyisen kauden loppuun asti; pitää tässä yhteydessä erityisen myönteisenä neuvoston aktiivista osallistumista ja uskoo, että se jatkuu myös tulevaisuudessa esimerkiksi uutta kautta koskevan monivuotisen ohjelmasuunnittelun yhteydessä; katsoo kuitenkin, että vaikka yhteisissä julistuksissa sovittiin tiettyjen lainsäädäntömenettelyjen pitämisestä ensisijaisina, asialla ei saisi tarpeettomasti painostaa lainsäädäntövallan käyttäjiä eikä näiden menettelyjen nopeaa etenemistä saisi korostaa lainsäädännön laadun kustannuksella; pitää tärkeänä arvioida, miten yhteisten julistusten hyväksymistä koskevia käytäntöjä ja sääntöjä sovelletaan, ja voidaanko parlamentin työjärjestykseen tehdä tiettyjä muutoksia ohjelmasuunnittelua koskevia toimielinten välisiä neuvotteluja varten, esimerkiksi siten, että vahvistetaan poliittisten ryhmien puhemiehelle antamia valtuuksia;

5.  pitää äärimmäisen tärkeänä, että parlamentin valiokuntia kuullaan kattavasti yhteisen julistuksen valmistelu- ja täytäntöönpanoprosessin aikana;

6.  huomauttaa, että uudella sopimuksella ei rajoiteta parlamentin ja komission keskinäisiä toimia, joista ne sopivat vuoden 2010 puitesopimuksessa; muistuttaa erityisesti, että vuoden 2010 puitesopimuksen liitteessä IV vahvistettuja komission työohjelman aikataulua koskevia järjestelyjä on noudatettava uuden sopimuksen 6–11 kohtaa täytäntöönpantaessa;

7.  katsoo, että komission olisi työohjelmaansa esittäessään mainittava uuden sopimuksen 8 kohdassa tarkoitettujen seikkojen lisäksi, miten suunniteltu lainsäädäntö on perusteltavissa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen kannalta, ja täsmennettävä siitä saatava eurooppalainen lisäarvo;

8.  on tyytyväinen siihen, että on perustettu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä ”tehdään vähemmän mutta tehokkaammin” -periaatteen toteutumista tarkasteleva komission työryhmä, jonka on toimielinten välisen sopimuksen ohella pyrittävä lisäämään niiden kansalaisten luottamusta, jotka pitävät toissijaisuusperiaatetta demokraattisen prosessin kulmakivenä;

9.  kehottaa komissiota esittämään osallistavampia, yksityiskohtaisempia ja luotettavampia työohjelmia; vaatii erityisesti sitä, että komission työohjelmissa osoitetaan selvästi kunkin ehdotuksen oikeudellinen luonne ja esitetään tarkat ja realistiset aikataulut; kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevat lainsäädäntöehdotukset – erityisesti keskeiset lainsäädäntöpaketit – esitetään hyvissä ajoin ennen tämän lainsäädäntökauden loppua, jotta lainsäädäntövallan käyttäjillä on riittävästi aikaa käyttää oikeuksiaan täysimääräisesti;

10.  kannustaa kehittämään tehokasta lainsäädäntöä, jolla pyritään kehittämään työsuhdeturvaa ja Euroopan kilpailukykyä siten, että painopiste on erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä talouden kaikilla aloilla;

11.  pitää myönteisenä, että komissio vastasi SEUT:n 225 artiklan mukaisia ehdotuksia unionin säädöksiksi koskeviin parlamentin pyyntöihin enimmäkseen uuden sopimuksen 10 kohdassa tarkoitetussa kolmen kuukauden määräajassa; huomauttaa kuitenkin, että komissio ei antanut kyseisessä kohdassa määrättyä erityistä tiedonantoa; kehottaa komissiota antamaan tällaiset tiedonannot, jotta varmistetaan täysi avoimuus ja saadaan poliittinen vastaus parlamentin päätöslauselmissaan esittämiin pyyntöihin, ja ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin tekemät asiaa koskevat analyysit eurooppalaisesta lisäarvosta ja Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksista;

12.  pitää tärkeänä parlamentin, neuvoston ja komission välistä avointa ja vilpitöntä yhteistyötä, jonka pitäisi näkyä käytännössä niin, että komissio sitoutuu ottamaan parlamentin ja neuvoston todella samantasoisesti mukaan ohjelmasuunnittelujärjestelyjensä toteuttamiseen; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata välittömästi lainsäädäntömietintöihin ja muihin kuin lainsäädäntöä koskeviin valiokunta-aloitteisiin mietintöihin; pitää valitettavana, että moniin valiokunta-aloitteisiin mietintöihin ei ole vastattu, ja kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntövallan käyttäjille tekstin peruuttamisen perustelut sekä perustellun vastauksen lainsäädäntömietintöjä tai muita kuin lainsäädäntömietintöjä koskeviin pyyntöihin kolmen kuukauden kuluessa;

13.  toteaa, että kaikkien vaihtoehtoisten sääntelymuotojen käyttöä koskevien viittausten poistaminen uudesta sopimuksesta ei vaikuta parlamentin kantaan, että ei-sitovia säädöksiä olisi sovellettava vain hyvin varovasti ja perustellusti oikeusvarmuutta ja voimassa olevan lainsäädännön selkeyttä vahingoittamatta sekä parlamentin kuulemisen jälkeen[26]; on lisäksi huolissaan, että jos ei-sitovien säädösten käyttöä ei ole selkeästi rajattu, tämä voi jopa kannustaa käyttämään niitä ja että tällöin ei ole mitään takeita siitä, että parlamentti voisi harjoittaa valvontaa;

14.  kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan, että vaihtoehtoiset sääntelymuodot olisi siinä tapauksessa, että ne ovat ehdottoman välttämättömiä, sisällytettävä monivuotista ja vuotuista ohjelmasuunnittelua koskeviin asiakirjoihin, jotta lainsäätäjät voivat panna ne asianmukaisesti merkille ja harjoittaa valvontaa;

Paremman lainsäädännön välineet

15.   korostaa, että vaikutustenarvioinnit voivat antaa tietoa poliittisten päätösten tekemiseksi mutta eivät missään tapauksessa korvata niitä taikka johtaa aiheettomiin viivästyksiin lainsäädäntöprosessissa; korostaa, että lainsäädäntömenettelyn kaikissa vaiheissa ja kaikissa ehdotetun lainsäädännön vaikutustenarvioinneissa on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisiin vaikutuksiin, joita kohdistuu sidosryhmiin, joilla on vähiten mahdollisuuksia esittää huolenaiheitaan päätöksentekijöille, mukaan lukien pk-yritykset, kansalaisyhteiskunta, ammattiliitot ja muut, joilla ei ole puolellaan sitä etua, että ne pystyisivät helposti lähestymään toimielimiä; katsoo, että vaikutustenarvioinneissa on otettava huomioon erityisesti myös sosiaaliset sekä terveyteen ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja että on tarkasteltava vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin ja naisten ja miesten tasa-arvoon;

16.   muistuttaa, että 99 prosenttia EU:n kaikista yrityksistä on pk-yrityksiä, jotka tuottavat 58 prosenttia EU:ssa tuotetusta liikevaihdosta ja työllistävät kaksi kolmasosaa kaikista yksityisen sektorin työntekijöistä; palauttaa mieliin, että komissio sitoutui eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa panemaan täytäntöön ”pienet ensin” -periaatteen politiikan suunnittelussa ja että tähän sisältyy pk-yritystesti, jolla arvioidaan tulevan lainsäädännön ja hallinnollisten aloitteiden vaikutusta pk-yrityksiin[27]; palauttaa mieliin, että parlamentti totesi uudesta sopimuksesta 9. maaliskuuta 2016 tekemässään päätöksessä, että vaikutustenarviointeja koskeva uuden sopimuksen sanamuoto ei sitouta kolmea toimielintä riittävästi siihen, että niiden vaikutustenarvioinnit käsittävät myös pk-yritykset ja kilpailukykytestit[28]; korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon vaikutukset kilpailukykyyn ja innovointiin ja pk-yritysten tarpeet ja kiinnittää niihin huomiota kaikissa lainsäädäntösyklin vaiheissa, ja on tyytyväinen, että komission paremman sääntelyn suuntaviivoissa määrätään, että kaikissa vaikutustenarvioinneissa on käsiteltävä järjestelmällisesti mahdollisia vaikutuksia pk-yrityksiin ja kilpailukykyyn ja raportoitava niistä; muistuttaa, että pk-yritystestien laadussa ja johdonmukaisessa soveltamisessa ilmenee usein puutteellisuuksia; kehottaa komissiota miettimään, miten vaikutus pk-yrityksiin voitaisiin ottaa paremmin huomioon, ja aikoo seurata tätä asiaa tarkasti tulevina vuosina;

17.  kehottaa komissiota arvioimaan paremman lainsäädännön yhteydessä paremmin politiikkansa sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia seurauksia sekä vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin pitäen mielessä myös sääntelemättä jättämisen kustannukset unionin tasolla sekä sen, että kustannus-hyötyanalyysit ovat vain yksi kriteeri muiden joukossa;

18.  toistaa kehotuksensa keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisia, sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristö- ja terveysvaikutuksia koskevan tasapainoisen analyysin pakollisesta sisällyttämisestä kaikkiin vaikutustenarviointeihin;

19.  kehottaa komissiota tarkastelemaan vaikutustenarviointien ja jälkiarviointien avulla, ovatko aloitteet, ehdotukset tai voimassa olevat säädökset yhteensopivia kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja miten ne vaikuttavat näiden tavoitteiden etenemiseen ja täytäntöönpanoon;

20.  palauttaa mieliin, että uudesta sopimuksesta tehtyyn komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältynyttä ajatusta erityisestä ylimääräisestä riippumattomasta teknisestä asiantuntijaryhmästä ei viety enää eteenpäin neuvotteluissa; huomauttaa, että tällaisen asiantuntijaryhmän perustamisen tarkoituksena oli edistää vaikutustenarviointien riippumattomuutta, avoimuutta ja objektiivisuutta; muistuttaa, että uuden sopimuksen 15 kohdassa sovittiin, että parlamentti ja neuvosto tekevät vaikutustenarviointeja komission ehdotukseen esittämistään olennaisista muutoksista, jos ne katsovat sen asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi tietoon perustuvien ja perusteltujen päätösten tekemiseksi; muistuttaa valiokuntiaan siitä, että niiden on tärkeää käyttää tätä välinettä tarvittaessa;

21.  pitää myönteisenä, että uudessa toimielinten välisessä sopimuksessa on viitattu siihen, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet sisällytetään vaikutustenarviointien soveltamisalaan; korostaa tässä yhteydessä, että vaikutustenarviointeihin olisi aina sisällyttävä perusteellinen ja tarkka analyysi siitä, onko ehdotus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, ja niissä olisi aina täsmennettävä ehdotuksesta saatava eurooppalainen lisäarvo;

22.  toteaa, että huomattava määrä komission ehdotuksia ei sisältänyt minkäänlaista vaikutustenarviointia ja että valiokunnat ovat huolissaan siitä, että vaikutustenarviointien laatu ja yksityiskohtaisuus vaihtelee kattavasta melko ylimalkaiseen; huomauttaa, että uuden sopimuksen ensimmäisessä soveltamisvaiheessa niistä kaikkiaan 59:stä komission ehdotuksesta, jotka oli sisällytetty vuotta 2017 koskevaan yhteiseen julistukseen, 20:een ei ollut liitetty vaikutustenarviointia; muistuttaa tässä yhteydessä, että vaikka on joka tapauksessa olemassa määräykset siitä, että aloitteisiin, joilla odotetaan olevan merkittäviä sosiaalisia, taloudellisia tai ympäristövaikutuksia, olisi liitettävä vaikutustenarviointi, toimielinten välisen sopimuksen 13 kohdassa todetaan, että myös komission työohjelmaan tai yhteiseen julistukseen sisällytettyihin aloitteisiin olisi yleensä liitettävä vaikutustenarviointi;

23.  suhtautuu myönteisesti siihen, että toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, että lainsäädäntöohjelmaa laadittaessa olisi otettava huomioon jokaisen ehdotetun unionin toimen mahdollinen ”eurooppalainen lisäarvo” ja ”Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvat kustannukset” tapauksissa, joissa unionin tason toimia ei toteuteta; korostaa, että Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvien kustannusten arvioidaan olevan 1,75 biljoonaa euroa vuodessa, mikä on 12 prosenttia EU:n BKT:stä (2016); antaa tunnustuksen Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) vaikutustenarvioinnin ja Euroopan tason lisäarvon osaston tähän liittyen tekemälle työlle;

24.  kehottaa komissiota kertomaan vielä tarkemmin, miten se aikoo arvioida (uuden sopimuksen 10 ja 12 kohdassa tarkoitettuja) Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvia kustannuksia – muun muassa tuottajille, kuluttajille, työntekijöille, hallinnoille ja ympäristölle aiheutuvia kustannuksia siitä, ettei ole olemassa EU-tasolla yhdenmukaistettua lainsäädäntöä, jolloin toisistaan eroavat kansalliset säännöt aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia ja vaikuttavat niin, että toimintapolitiikka on tehottomampaa; huomauttaa, että tällaista arviointia ei pitäisi tehdä vain raukeamislausekkeiden tapauksessa ohjelman loppupuolella tai kun suunnitteilla on kumoaminen, vaan sitä olisi harkittava myös tapauksissa, joissa EU-tason toimea tai lainsäädäntöä ei vielä ole toteutettu tai sitä vasta tarkastellaan;

25.  muistuttaa, että aiempi vaikutustenarviointilautakunta on korvattu uudella sääntelyntarkastelulautakunnalla, mikä lujittaa lautakunnan riippumattomuutta; muistuttaa, että sääntelyntarkastelulautakunnan ja sen työn riippumattomuus, avoimuus ja objektiivisuus on varmistettava ja että sen jäseniä ei saisi alistaa minkäänlaisen poliittisen valvonnan alaisuuteen[29]; korostaa, että komission olisi varmistettava, että kaikki lautakunnan lausunnot, myös kielteiset, julkistetaan ja asetetaan saataville samaan aikaan kuin asiaa koskevat vaikutustenarvioinnit julkaistaan; kehottaa arvioimaan sääntelyntarkastelulautakuntaa sen hoitaessa tehtäväänsä, joka koskee vaikutustenarviointien valvontaa ja niitä koskevien puolueettomien neuvojen antamista;

26.  huomauttaa, että parlamentin hallintoon perustettu vaikutustenarvioinnin ja Euroopan tason lisäarvon osasto avustaa parlamentin valiokuntia ja tarjoaa niille erinäisiä palveluita, joita varten on oltava käytettävissä riittävästi resursseja, jotta varmistetaan, että jäsenet ja valiokunnat saavat parasta mahdollista saatavilla olevaa tukea; panee tyytyväisenä merkille, että valiokuntien puheenjohtajakokous hyväksyi 12. syyskuuta 2017 päivitetyn version ohjeita valiokunnille sisältävästä vaikutustenarvioinnin käsikirjasta ”Impact Assessment Handbook – Guidelines for Committees”;

27.  kehottaa kaikkia valiokuntiaan arvioimaan järjestelmällisesti komission vaikutustenarviointeja ja tarkastelemaan parlamentin tekemiä vaikutusten ennakkoarviointeja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lainsäädäntömenettelyä;

28.   muistuttaa, että uuden sopimuksen 14 kohdan mukaisesti parlamentti ottaa komission vaikutustenarvioinnit täysimääräisesti huomioon, kun se käsittelee komission säädösehdotuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentin valiokunnat voivat kutsua komission esittelemään vaikutustenarviointinsa ja valitun politiikkavaihtoehtonsa kokoukseen, jossa koko valiokunta on koolla, ja kehottaa valiokuntia käyttämään tätä mahdollisuutta säännöllisemmin samoin kuin mahdollisuutta tutustua parlamentin omien yksiköiden tekemään alustavaan arvioon komission vaikutustenarvioinnista; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa johtaa lainsäädäntövallan käyttäjien toimintavapauden rajoittamiseen;

29.  panee tyytyväisenä merkille komission mahdollisuuden täydentää omia vaikutustenarviointejaan lainsäädäntöprosessin aikana; katsoo, että uuden sopimuksen 16 kohtaa olisi tulkittava siten, että komission olisi parlamentin tai neuvoston sitä pyytäessä pääsääntöisesti esitettävä pikaisesti tällaisia täydentäviä vaikutustenarviointeja;

30.  korostaa sen merkitystä, että sidosryhmiä osallistetaan oikea-aikaisesti, julkisesti ja avoimesti ja että sidosryhmiä kuullaan siten, että niillä on tarpeeksi aikaa antaa hyödyllisiä vastauksia; pitää tärkeänä, että komissio järjestää julkisia kuulemisia kaikilla virallisilla kielillä valmisteluvaiheen aikana;

31.  toteaa, että uuden sopimuksen 17 kohdan perusteella kukin toimielin vastaa oman vaikutustenarviointityönsä järjestämisestä sekä siihen tarvittavista sisäisistä resursseista ja laadunvarmistuksesta;

32.  pitää myönteisenä, että toimielimet sitoutuivat uuden sopimuksen 17 kohdassa vaihtamaan tietoja vaikutustenarviointeihin liittyvistä parhaista käytännöistä ja menetelmistä; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä myös komission vaikutustenarvioinnin perustana olevat käsittelemättömät tiedot aina, kun se on mahdollista, ja etenkin aina, kun parlamentti päättää täydentää komission vaikutustenarviointia omilla lisäselvityksillä; kannustaa toimielinten yksiköitä tätä tarkoitusta varten tekemään mahdollisimman paljon yhteistyötä, myös asioissa, jotka koskevat yhteisten koulutustilaisuuksien järjestämistä vaikutustenarviointimenetelmistä, jotta tulevaisuudessa saataisiin aikaan toimielinten yhteiset menetelmät;

33.  korostaa uuden sopimuksen 18 kohdan mukaisesti, että komission ensimmäinen vaikutustenarviointi ja toimielinten lainsäädäntöprosessin aikana tekemä mahdollinen muu vaikutustenarviointityö on julkistettava viimeistään lainsäädäntöprosessin loppuun mennessä, jotta varmistetaan avoimuus kansalaisiin ja sidosryhmiin nähden;

34.  toistaa kantansa, että sidosryhmien, kuten ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan, olisi voitava tarjota oma vaikuttava panoksensa vaikutustenarviointiprosessiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kuulemista, ja kannustaa komissiota tätä varten käyttämään järjestelmällisemmin etenemissuunnitelmia ja alustavia vaikutustenarviointeja sekä julkaisemaan ne hyvissä ajoin vaikutustenarviointiprosessin alussa;

35.  pitää myönteisenä, että komissio sitoutui suorittamaan laajan kuulemisen ennen ehdotuksen antamista ja kannustamaan erityisesti pk-yrityksiä, kansalaisyhteiskuntaa ja muita loppukäyttäjiä osallistumaan kuulemisiin suoraan; panee tyytyväisenä merkille, että komission tarkistetuissa paremman sääntelyn suuntaviivoissa on menty tähän suuntaan;

36.  korostaa julkisia kuulemisia ja sidosryhmien kuulemisia koskevia uusia määräyksiä, jotka ovat tärkeitä välineitä, joita olisi käytettävä sekä säädösten valmisteluvaiheessa että koko lainsäädäntöprosessin ajan;

37.  kehottaa komissiota noudattamaan direktiivien ja asetusten täytäntöönpanokertomuksia ja uudelleentarkastelua varten asetettuja pakollisia määräaikoja;

38.  korostaa, että voimassa olevasta lainsäädännöstä on tärkeää tehdä jälkiarviointi ”arvioi ensin” -periaatteen mukaisesti, ja suosittelee, että tämä tehdään mahdollisuuksien mukaan vaikutusten jälkiarviointien muodossa käyttäen samoja menetelmiä kuin samaan lainsäädäntöön liittyvissä vaikutusten ennakkoarvioinneissa, jotta viimeksi mainitun toimivuutta voidaan arvioida paremmin;

39.  panee tyytyväisenä merkille uuden sopimuksen 22 kohdan, jossa toimielimet sopivat voimassa olevan lainsäädännön arviointiprosessin tukemiseksi säätävänsä tarvittaessa raportointi-, seuranta- ja arviointivaatimuksista välttäen kuitenkin ylisääntelyä ja varsinkin jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta; panee merkille haasteet, joita liittyy lainsäädännön toimivuutta koskevien tietojen keruuseen jäsenvaltioissa, ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tätä koskevia toimiaan;

40.  panee tyytyväisenä merkille uuden sopimuksen 23 kohdan, jossa toimielimet sopivat harkitsevansa järjestelmällisesti uudelleentarkastelulausekkeen käyttöä lainsäädännössä; kehottaa komissiota sisällyttämään uudelleentarkastelulausekkeen ehdotuksiinsa aina tarvittaessa ja esittämään tästä pääsäännöstä poikkeamisen syyt, jos se ei niin tee;

Lainsäädäntöinstrumentit

41.   panee tyytyväisenä merkille sitoumukset, joita komissio on antanut sen kuhunkin ehdotukseen liitettävien perustelujen sisällöstä; on erityisen tyytyväinen siihen, että komissio selittää perusteluissaan myös, miksi ehdotetut toimenpiteet ovat perusteltuja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kannalta; korostaa tässä yhteydessä, että kyseisten periaatteiden noudattamisesta ja ehdotetun toimenpiteen tuottamasta eurooppalaisesta lisäarvosta on tärkeää tehdä tarkempi ja kattava arvio ja esittää sitä koskevat perustelut;

42.  katsoo, että perustelujen ja samaan ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin on oltava johdonmukaisia keskenään; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan tämän johdonmukaisuuden ja perustelemaan valintansa, jos se poikkeaa vaikutustenarvioinnin päätelmistä;

43.  kiinnittää huomiota siihen, että uuden sopimuksen 25 kohdassa komissio sitoutui vain ottamaan ”asianmukaisesti huomioon asetusten ja direktiivien luonteen ja vaikutusten erot”; toistaa pyyntönsä, että Montin mietinnössä esitetyn toimintamallin mukaisesti lainsäädännössä olisi käytettävä entistä enemmän asetuksia[30] niiden oikeudellisten vaatimusten mukaisesti, jotka perussopimuksissa on niiden käytöstä vahvistettu, jotta varmistetaan johdonmukaisuus, yksinkertaisuus ja oikeusvarmuus kaikkialla unionissa;

44.  pitää myönteisenä, että toimielimet ovat uuden sopimuksen 25 kohdassa sitoutuneet vaihtamaan näkemyksiä oikeusperustaan tehtävistä muutoksista; korostaa oikeudellisten asioiden valiokunnan roolia ja asiantuntemusta oikeusperustojen tarkistamisessa[31]; palauttaa mieliin parlamentin kannan, että se vastustaa kaikkia yrityksiä kaventaa parlamentin lainsäädäntövaltaa muuttamalla oikeusperustaa perusteettomasti; kehottaa neuvostoa noudattamaan kaikilta osin sitoumustaan, jonka mukaan parlamentin kanssa käynnistetään vuoropuhelu, kun ehdotetusta oikeusperustasta ollaan eri mieltä, etenkin poliittisesti arkaluontoisten kokonaisuuksien kohdalla;

45.  korostaa, että komission ehdotuksen oikeusperusta olisi valittava objektiivisin perustein, joihin voidaan soveltaa tuomioistuinvalvontaa; korostaa kuitenkin, että parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjänä oikeus ehdottaa oikeusperustan muutoksia perussopimusten tulkintansa pohjalta;

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset

46.  korostaa uuden sopimuksen 26 kohdassa vahvistetun periaatteen merkitystä ja toteaa jälleen kerran, että lainsäätäjällä on toimivalta päättää perussopimusten puitteissa ja tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, käytetäänkö delegoitua säädöstä ja missä laajuudessa vai käytetäänkö täytäntöönpanosäädöstä ja missä laajuudessa[32];

47.  toteaa, että säädösvallan siirtäminen komissiolle ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan siihen voi liittyä poliittisesti arkaluonteisia kysymyksiä, jotka ovat erittäin tärkeitä EU:n kansalaisille, kuluttajille ja yrityksille;

48.  panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset noudattaa uuden sopimuksen 27 kohdassa mainittua määräaikaa kaikkien niiden perussäädösten mukauttamiselle, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn; katsoo lisäksi, että pääsääntöisesti kaikki tapaukset, joihin aiemmin sovellettiin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, olisi nyt saatettava vastaamaan SEUT:n 290 artiklaa ja muunnettava siten delegoiduiksi säädöksiksi[33];

49.  varoittaa, että kun komissio on velvoitettu käyttämään järjestelmällisesti jäsenvaltioiden asiantuntijoita delegoitujen säädösten valmistelun yhteydessä, se ei saisi johtaa siihen, että asianomainen menettely muuttuu hyvin samanlaiseksi kuin täytäntöönpanosäädösten valmistelua varten vahvistettu menettely ellei peräti identtiseksi sen kanssa, erityisesti asiantuntijoille myönnettävien menettelyä koskevien oikeuksien osalta; katsoo, että tämä voi myös hämärtää näiden kahden säädöstyypin välisiä eroja siinä määrin, että se saattaisi käytännössä merkitä ennen Lissabonin sopimusta sovelletun komiteamenettelyn paluuta;

50.  on tyytymätön siihen, että parlamentin tekemistä myönnytyksistä huolimatta neuvosto on edelleen erittäin haluton hyväksymään delegoituja säädöksiä, kun SEUT:n 290 artiklan mukaiset perusteet täyttyvät; muistuttaa, että uudella sopimuksella on määrä helpottaa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudatettaessa käytäviä neuvotteluja sekä SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista, kuten uuden sopimuksen johdanto-osan 7 kappaleessa todetaan; huomauttaa, että neuvosto on useiden lainsäädäntömenettelyjen yhteydessä kuitenkin vaatinut joko SEUT:n 291 artiklan mukaista täytäntöönpanovallan siirtoa tai sitä, että itse perussäädökseen sisällytetään kaikki seikat, joiden perusteella säädösvallan siirto tai täytäntöönpanovallan siirto on yleisesti ottaen mahdollinen; on pettynyt siihen, että komissio ei näissä tapauksissa ole puolustanut omia alkuperäisiä ehdotuksiaan;

51.  on erittäin huolissaan siitä, että neuvosto yrittää miltei järjestelmällisesti korvata delegoidut säädökset täytäntöönpanosäädöksillä; pitää erityisen mahdottomana hyväksyä sitä, että neuvosto pyrkii käyttämään Lissabonin sopimuksen jälkeistä mukautusta siihen, että valvonnan käsittävä sääntelymenettely korvataan täytäntöönpanosäädöksillä eikä delegoiduilla säädöksillä;

52.  pitää myönteisenä uuden sopimuksen 28 kohdassa tarkoitettujen toimielinten välisten neuvottelujen aloittamista; toteaa pysyvänsä edelleen 25. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa esittämässään kannassa ei-sitovista perusteista, jotka koskevat SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista[34]; katsoo, että sitä olisi pidettävä kyseisten neuvottelujen perustana;

53.  muistuttaa, että poliittisesti tärkeät osatekijät, kuten tuotteita tai aineita koskevat unionin luettelot tai rekisterit, olisi liitettävä edelleen kiinteästi perussäädökseen – tarpeen vaatiessa liitteiden muodossa – ja niitä olisi siksi muutettava vain delegoiduilla säädöksillä; korostaa, että erillisten luetteloiden laatimista olisi oikeusvarmuuden nimissä vältettävä;

54.  katsoo, että SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamisperusteissa on otettava huomioon tuomioistuimen ratkaisut, kuten biosidivalmisteita koskevassa asiassa, Verkkojen Eurooppa -välineestä annettua delegoitua säädöstä koskevassa asiassa ja viisumien vastavuoroisuutta koskevassa asiassa annetut ratkaisut[35],

55.  pitää myönteisenä komission antamaa sitoumusta, että jos täytäntöönpanosäädösten valmistelutyön varhaisessa vaiheessa tarvitaan laajempaa asiantuntemusta, komissio hyödyntää asiantuntijaryhmiä, kuulee sidosryhmiä kohdennetusti ja järjestää julkisia kuulemisia tarvittaessa; katsoo, että parlamentille olisi tiedotettava asianmukaisesti aina, kun tällainen kuulemisprosessi käynnistetään;

56.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio lupautui uuden sopimuksen 28 kohdassa varmistamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhdenvertaisuuden kaikkien delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien tietojen saannissa ja että niille näin ollen toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille; on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joihin kutsutaan jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja jotka koskevat delegoitujen säädösten valmistelua; kehottaa komissiota noudattamaan tätä sitoumusta aidosti ja johdonmukaisesti; toteaa, että tässä asiassa on jo saatu parannusta aikaan;

57.  korostaa tarvetta parantaa epävirallista yhteistyötä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmisteluvaiheessa; varoittaa vaarasta unohtaa lainsäätäjien tarkoitus, sellaisena kuin se on ilmaistu säädöksessä ja osana sen päämäärää, delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmistelussa; painottaa delegoitujen säädösten rekisterin tärkeyttä ja toteaa sen olevan toiminnassa;

58.  pitää valitettavana, että usein komissio katsoo kolmen rahoituspalveluviranomaisen (ESMA, EPV ja EIOPA) ehdottamat tason 2 toimet hyväksytyiksi ilman muutoksia, mikä vähentää parlamentin valvonta-aikaa, kun tehdään tärkeitä tai merkittävä määrä muutoksia;

59.  antaa kiitosta siitä, että toimielinten välisellä tasolla on edetty nopeasti yhteisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin perustamisessa, ja pitää myönteisenä, että se otettiin virallisesti käyttöön 12. joulukuuta 2017;

60.  odottaa mielenkiinnolla parlamentin pyytämän 12. joulukuuta 2017 julkaistun selkeästi jäsennellyn ja helppokäyttöisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin käyttöä;

61.  toteaa, että toimielinten välisen oikea-aikaisen ja syvemmän yhteistyön avulla toteutettava lainsäädäntömenettelyjen parantaminen EU:n tasolla voi johtaa EU:n oikeuden johdonmukaisempaan ja yhdenmukaisempaan soveltamiseen;

Lainsäädäntöprosessin avoimuus ja koordinointi

62.  pitää myönteisenä, että uuden sopimuksen 32 kohdan mukaisesti lainsäädäntövallan käyttäjinä parlamentti ja neuvosto käyttävät toimivaltaansa tasavertaisesti ja että komission on toteutettava välittäjän tehtäväänsä kohtelemalla lainsäädäntövallan käyttäjiä tasa-arvoisesti; muistuttaa, että tämä periaate on vahvistettu jo Lissabonin sopimuksessa; pyytää tämän vuoksi, että komissio asettaa saataville ja, siltä osin kuin se on toteutettavissa, julkistaa samanaikaisesti kummallekin lainsäätäjälle kaikki asiaankuuluvat asiakirjat, jotka liittyvät lainsäädäntöehdotuksiin, mukaan luettuina epäviralliset asiakirjat;

63.  pitää valitettavana, että uuden sopimuksen 33 ja 34 kohdasta huolimatta tiedonkulku neuvostosta ei ole parantunut, erityisesti siksi, että jäsenvaltioiden neuvostossa esille ottamista asioista ei yleisesti ottaen näytä olevan tietoa eikä myöskään ole minkäänlaista järjestelmällistä toimintamallia, jolla pyrittäisiin helpottamaan keskinäistä näkemystenvaihtoa; panee huolestuneena merkille, että tiedonkulku yleensä vaihtelee suuresti puheenjohtajavaltion mukaan ja myös sen mukaan, mistä neuvoston pääsihteeristön yksiköstä on kyse; korostaa lainsäädäntövallan käyttäjien tiedonsaannin epäsymmetriaa, sillä neuvosto voi osallistua parlamentin valiokuntien kokouksiin, kun taas parlamentin edustajia ei kutsuta neuvoston työryhmien kokouksiin; pitää siksi johdonmukaisen avointa lähestymistapaa suotavana; ehdottaa, että neuvoston olisi parlamentin tapaan pidettävä kaikki kokouksensa lähtökohtaisesti julkisina;

64.  vaatii, että uuden sopimuksen 33 ja 34 kohta pannaan täysimääräisesti täytäntöön; pyytää neuvostolta erityisesti, että työryhmien ja jäsenvaltioiden hallitusten pysyvien edustajien komitean (Coreper) esityslistat, työasiakirjat ja puheenjohtajavaltion ehdotukset välitetään parlamentille säännöllisesti ja jäsennellysti, jotta lainsäädäntövallan käyttäjien tiedot ovat samalla tasolla; katsoo, että uuden sopimuksen 33 ja 34 kohtaa olisi tulkittava niin, että parlamenttia voidaan pyytää lähettämään edustaja neuvoston työryhmien ja Coreperin kokouksiin sen lisäksi, että sen kanssa käydään epävirallista näkemystenvaihtoa;

65.  korostaa, että uuden sopimuksen 35 ja 36 kohdan sisällön mukaan lainsäädäntöprosessia voidaan yhteensovittaa ja vauhdittaa vain, jos samalla huolehditaan siitä, että kunkin toimielimen oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti; katsoo näin ollen, että yhteensovittaminen tai vauhdittaminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että toiset toimielimet määräisivät parlamentille tietyn aikataulun;

66.  kehottaa vauhdittamaan toimia, joiden tarkoituksena on perustaa uuden sopimuksen 39 kohdassa tarkoitettu yhteinen tietokanta lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten; muistuttaa, että tietokantaan olisi sisällytettävä tietoja lainsäädäntömenettelyn kaikista vaiheista menettelyn seurattavuuden helpottamiseksi; ehdottaa, että siihen sisällytettäisiin myös tietoja vaikutustenarviointiprosessista;

67.  muistuttaa EU:n kolmelle toimielimelle, että lainsäädäntöasioiden käsittelytilannetta koskevan yhteisen tietokannan perustamisessa on saatava aikaan edistystä;

68.  ehdottaa, että neuvosto kokoontuisi vähintään kerran parlamentin kanssa kuulemismenettelyn puitteissa, jotta parlamentti voisi esittää ja perustella hyväksytyt tarkistukset ja jotta neuvosto voisi esittää kantansa kuhunkin tarkistukseen; ehdottaa, että neuvosto toimittaisi joka tapauksessa vastauksen kirjallisesti;

69.  ehdottaa, että parlamentti laatisi määrällisen tutkimuksen kuulemismenettelyn tehokkuusasteesta;

70.  kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan valvontaviranomaisia koskevassa asetuksessa asetettua aikataulua tehdessään päätöksiä teknisten standardien luonnosten hyväksymisestä, muuttamisesta tai hyväksymättä jättämisestä ja vähintäänkin ilmoittamaan virallisesti lainsäätäjille hyvissä ajoin, jos se poikkeuksellisesti ei voi noudattaa aikataulua, sekä esittämään syyt siihen; painottaa, että komissio on viime aikoina useaan otteeseen jättänyt noudattamatta määräaikoja; muistuttaa komissiota siitä, että menettelyjä, joilla parlamentti ilmoittaa, ettei se vastusta säädöstä, ei ole tarkoitettu komission puolelta aiheutuvien viiveiden kompensointia varten ja että nämä menettelyt vaikuttavat merkittävästi siihen aikaan, joka parlamentilla on käytössään valvontaoikeuksiensa toteuttamista varten;

71.  pitää myönteisenä, että uuden sopimuksen 40 kohdassa tarkoitetut toimielinten väliset neuvottelut aloitettiin marraskuussa 2016; pitää valitettavana, että vaikka keskusteluja on käyty jo yli vuoden ajan, poliittisella tasolla on käyty kaksi neuvottelukierrosta ja teknisellä tasolla on järjestetty joitakin kokouksia, minkäänlaiseen sopimukseen ei ole vielä päästy huolimatta selvästä ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä;

72.  panee tyytyväisenä merkille komission ennen kansainvälisiä konferensseja toimittamat kirjalliset katsaukset sekä neuvoston puheenjohtajavaltion ja komission kyseisten konferenssien aikana antamat päivittäiset suulliset katsaukset;

73.  pitää valitettavana, ettei parlamentti saa osallistua tarkkailijana EU:n koordinointikokouksiin kansainvälisten konferenssien aikana;

74.  kehottaa EU:n kolmea toimielintä saattamaan ajoissa päätökseen käytännön yhteistyöjärjestelyjen ja tietojenvaihdon parantamisesta käytävät neuvottelut, jotka aloitettiin marraskuussa 2016 parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen 40 kohdan mukaisesti;

75.  muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että kansainvälisiä sopimuksia koskevissa käytännön järjestelyissä on noudatettava perussopimusten määräyksiä, etenkin SEUT:n 218 artiklan 10 kohtaa, ja otettava huomioon tuomioistuimen ratkaisut, kuten Tansaniaa ja Mauritiusta koskevissa asioissa annetut ratkaisut[36];

76.  kehottaa muita toimielimiä noudattamaan perussopimuksia ja säädöksiä sekä asiaankuuluvaa oikeuskäytäntöä sen varmistamiseksi, että parlamentille

a.  annetaan välittömästi, täysimääräisesti ja asianmukaisesti tietoa kansainvälisten sopimusten koko elinkaaren aikana ennakoivalla, jäsennellyllä ja selkeällä tavalla unionin neuvotteluasemaa heikentämättä ja sille annetaan riittävästi aikaa ilmaista näkemyksensä kaikissa vaiheissa ja ne otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon;

b.  annetaan asianmukaisesti tietoa ja se otetaan mukaan sopimusten täytäntöönpanovaiheeseen etenkin sopimuksella perustettujen elinten tekemien päätösten osalta ja sille annetaan mahdollisuus käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan lainsäätäjänä, kun sopimukset vaikuttavat EU:n lainsäädäntöön;

c.  annetaan ennakoivasti tietoa komission kannasta kansainvälisillä foorumeilla, joita ovat esimerkiksi WTO, UNCTAD, OECD, UNDP, FAO ja UNHRC;

77.  katsoo, että on välttämätöntä noudattaa yleisesti pitkäaikaista käytäntöä, jonka mukaan poliittisesti merkittävien sopimusten kauppaa ja investointeja koskevia määräyksiä ei sovelleta väliaikaisesti ennen kuin parlamentti on antanut hyväksyntänsä, mihin myös komission jäsen Malmström sitoutui kuulemisessaan 29. syyskuuta 2014; kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laajentamaan tämän käytännön koskemaan kaikkia kansainvälisiä sopimuksia;

78.  toteaa, että parlamentti on valmis viemään asian uudelleen Euroopan unionin tuomioistuimeen, jotta varmistetaan, että parlamentin oikeuksia kunnioitetaan, jos lähitulevaisuudessa ei saavuteta ratkaisevaa edistystä uuden sopimuksen 40 kohtaa koskevissa neuvotteluissa;

79.  toteaa, että kaikkien toimielinten olisi otettava huomioon, että niiden vastuu lainsäätäjinä ei pääty kansainvälisten sopimusten tekemiseen; korostaa, että täytäntöönpanoa on seurattava tiiviisti ja on jatkuvasti pyrittävä varmistamaan, että sopimuksilla saavutetaan niiden tavoitteet; kehottaa toimielimiä laajentamaan parhaita käytäntöjä ja yhteistoimintaan perustuvan menettelytavan koskemaan kansainvälisten sopimusten täytäntöönpano- ja arviointivaiheita;

80.  toteaa, että vaikutustenarvioinnit, joihin sisältyy analyysi ihmisoikeustilanteesta, voivat olla tärkeä väline neuvoteltaessa kauppa- ja investointisopimuksia ja auttaa osapuolia noudattamaan ihmisoikeusvelvoitteitaan; muistuttaa, että sopimukset, kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, ovat luonteeltaan sitovia;

81.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan kaikilta osin EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimivallan jakoa, kuten voidaan päätellä unionin tuomioistuimen 16. toukokuuta 2017 annetusta lausunnosta 2/15, neuvotteluohjeiden hyväksymisen, neuvottelujen sekä allekirjoittamista ja tekemistä koskevien ehdotusten oikeusperustan osalta ja erityisesti kansainvälisten kauppasopimusten allekirjoittamista ja tekemistä koskevan neuvoston toimivallan osalta;

82.  kehottaa eurooppalaisia edustajia kiinnittämään erityistä huomiota kansainvälisten normien/vaatimusten ja hyväksytyn sitovan EU:n lainsäädännön väliseen johdonmukaisuuteen;

83.  kehottaa komissiota toimittamaan asiakirjoja, joissa hahmotellaan sen kanta kansainvälisissä organisaatioissa, joissa määritetään finanssi- ja sääntelynormit sekä rahapoliittiset normit, kuten erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa; pyytää, että parlamentille tiedotetaan kattavasti sellaisten kansainvälisten normien kehityksen kaikissa vaiheissa, joilla voi olla vaikutusta EU:n lainsäädäntöön;

84.  kehottaa perustamaan ja virallistamaan rahoituskeskustelun unionin kannoista päättämiseksi ja niiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi ennen suuria kansainvälisiä neuvotteluja, kuten pyydetään parlamentin päätöslauselmassa EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä; korostaa, että kannoista on keskusteltava yksityiskohtaisten suuntaviivojen perusteella ja suuntaviivoja voitaisiin täydentää proaktiivisilla ”ohjaavilla” päätöslauselmilla, että kannat olisi tiedettävä ja niistä olisi keskusteltava ennen neuvotteluja ja että niiden seuranta olisi taattava; korostaa myös, että komission on tehtävä säännöllisesti selkoa näiden suuntaviivojen soveltamisesta;

85.   muistuttaa 15. maaliskuuta 2018 hyväksymästään lausumasta, joka koskee Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijaintia ja jossa Euroopan parlamentti pitää valitettavana, ettei sen asemaa lainsäädäntövallan käyttäjänä ole otettu asianmukaisesti huomioon;

86.   ottaa huomioon Coreperin 6. joulukuuta 2017 hyväksymän neuvoston neuvottelukannan komission ehdotukseen pakollisesta avoimuusrekisteristä; kehottaa kaikkia osapuolia saattamaan neuvottelut päätökseen hyvän yhteistyön hengessä, jotta voidaan parantaa lainsäädäntöprosessin avoimuutta;

Unionin lainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen

87.  korostaa pitävänsä tärkeänä uuden sopimuksen 43 kohdassa esitettyä periaatetta, että jos jäsenvaltiot saattaessaan direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä päättävät lisätä elementtejä, jotka eivät millään tavoin liity kyseiseen unionin lainsäädäntöön, tällaiset lisäykset olisi tehtävä tunnistettaviksi joko täytäntöönpanosäädöksessä tai -säädöksissä taikka niihin liittyvissä asiakirjoissa; toteaa, että nämä tiedot usein edelleen puuttuvat; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan johdonmukaisesti yhdessä avoimuuden puutteen ja muiden ylisääntelyyn (”gold plating”) liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi[37];

88.  katsoo, että EU:n säädösten täytäntöönpanossa ja osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisessa on erotettava selvästi toisistaan ylisääntelytapaukset, joissa jäsenvaltiot ottavat käyttöön EU:n säädöksiin kuulumattomia hallinnollisia lisävaatimuksia, ja tapaukset, joissa asetetaan EU:n laajuisia vähimmäisvaatimuksia tiukempia normeja ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan sekä terveydenhuollon ja elintarviketurvallisuuden aloilla;

89.   katsoo, että toimielinten olisi ylisääntelyyn liittyvien ongelmien vähentämiseksi sitouduttava antamaan selkeää ja helposti osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettavissa olevaa EU:n lainsäädäntöä, jolla on erityistä eurooppalaista lisäarvoa; muistuttaa, että vaikka olisi vältettävä tarpeetonta hallinnollista rasitusta, se ei saisi estää jäsenvaltioita jatkamasta tai käynnistämästä kunnianhimoisempia toimia eikä hyväksymästä tiukempia sosiaalisia normeja sekä ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevia normeja silloin, kun unionin lainsäädännössä määritellään vain vähimmäisvaatimukset;

90.  kehottaa jäsenvaltioita olemaan mahdollisuuksien mukaan luomatta hallinnollisia lisävaatimuksia saattaessaan EU:n säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja tekemään nämä lisäykset tunnistettaviksi täytäntöönpanosäädöksessä tai siihen liittyvissä asiakirjoissa toimielinten välisen sopimuksen 43 kohdan mukaisesti;

91.  muistuttaa, että uuden sopimuksen 44 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kehotetaan tekemään yhteistyötä komission kanssa sellaisten tietojen hankkimisessa, joita tarvitaan unionin oikeuden täytäntöönpanon seuraamiseksi ja arvioimiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sitoumustensa noudattamiseksi ja muun muassa esittämään vastaavuustaulukot, jotka sisältävät selkeät ja täsmälliset tiedot kansallisista toimenpiteistä, joilla direktiivit saatetaan osaksi niiden kansallista oikeusjärjestystä, kuten on sovittu 28. syyskuuta 2011 annetussa jäsenvaltioiden ja komission yhteisessä poliittisessa lausumassa selittävistä asiakirjoista sekä 27. lokakuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisessä poliittisessa lausumassa selittävistä asiakirjoista;

92.  katsoo, että komission uuden sopimuksen 45 kohdassa antama sitoumus olisi tulkittava siten, että parlamentin oikeus saada rikkomusmenettelyä edeltävään vaiheeseen ja rikkomusmenettelyyn liittyviä tietoja paranee huomattavasti, ja toteaa, että samalla huolehditaan luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen asianmukaisesta noudattamisesta; muistuttaa tästä syystä komissiolle jo pitkään esittämistään pyynnöistä, jotka koskevat tietoja, joita parlamentilla on oikeus saada[38];

93.  toistaa pitävänsä hyödyllisenä EU Pilot -ongelmanratkaisumekanismia, koska se on epävirallisempi mutta kuitenkin vaikuttava tapa varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat unionin lainsäädäntöä[39]; pitää valitettavana komission ilmoitusta, että se aloittaa tästä lähin rikkomusmenettelyt pääsääntöisesti käyttämättä kyseistä mekanismia[40];

94.  muistuttaa, että komission jäsenet ovat velvollisia kunnioittamaan Euroopan parlamentin lainsäädäntöoikeuksia; katsoo, että komission on annettava parlamentille kaikki riippumattomat tutkimukset, joiden perusteella komissio on tehnyt päätöksensä, ja että sen on julkistettava myös ne tutkimukset, jotka ovat ristiriidassa sen omien päätelmien kanssa;

95.  pitää valitettavana, että kaikkia lainsäädäntöehdotusten käännöksiä ei saada samanaikaisesti, mikä viivästyttää lainsäädäntäprosessia;

96.  korostaa, että tehokkaan EU:n lainsäädännön soveltamisessa on pyrittävä varmistamaan, että säädöksiin sisältyvät menettelyt vastaavat kulloisenkin säädöksen tarkoitusta ja erityisesti ympäristönsuojelua koskevaa päätavoitetta, kun on kyse korkeatasoisen ympäristönsuojelun varmistamisesta;

97.  kiinnittää huomiota vetoomusvaliokunnan tekemään tärkeään työhön EU:n lainlaadinnan laadun arvioimiseksi sen varsinaisen täytäntöönpanon kannalta sekä säädösten ja menettelyjen parantamiseksi; panee tässä suhteessa merkille toimielinten ja komission välisen todellisen yhteistyön merkityksen, kun pyritään varmistamaan vetoomusten asianmukainen käsittely;

Yksinkertaistaminen

98.  pitää myönteisenä uuden sopimuksen 46 kohdassa annettua sitoumusta, että lainsäädäntötekniikkana käytetään useammin uudelleenlaadintaa; muistuttaa, että tätä tekniikkaa olisi pidettävä tavallisena lainsäädäntötekniikkana, koska se on yksinkertaistamisen kannalta korvaamaton väline[41]; katsoo kuitenkin, että jos toimintapolitiikkaa halutaan uudistaa perusteellisesti, komission olisi uudelleenlaadinnan sijasta tehtävä ehdotus kokonaan uudesta säädöksestä, jolla kumotaan voimassa oleva lainsäädäntö, jotta lainsäädäntövallan käyttäjät voivat käydä laajoja ja vaikuttavia poliittisia keskusteluja ja käyttää täysimääräisesti perussopimuksissa vahvistettuja oikeuksiaan;

99.  muistuttaa, että kun arvioidaan tarpeetonta sääntelyä ja hallinnollista rasitusta uuden sopimuksen 47 ja 48 kohdan mukaisesti ja arvioidaan yritysten, myös pk-yritysten, hallintokulujen pienentämiseksi mahdollisia rasituksen vähentämistä koskevia tavoitteita, parempi lainsäädäntö voi asianmukaisissa tapauksissa tarkoittaa myös EU-lainsäädännön lisäämistä, mukaan lukien kansallisten lainsäädäntöjen erojen tasaaminen, kun otetaan huomioon lainsäädäntötoimenpiteiden edut ja EU:n tason toimimattomuudesta koituvat seuraukset sosiaalisille normeille, ympäristönormeille ja kuluttajansuojaa koskeville normeille ja muistetaan, että jäsenvaltiot voivat vapaasti soveltaa tiukempia vaatimuksia, jos unionin oikeudessa määritellään pelkästään vähimmäisvaatimukset; muistuttaa lisäksi, että SEUT:n 9 artiklaan kirjattu horisontaalinen sosiaalinen lauseke edellyttää, että EU harkitsee huolellisesti EU-lainsäädännön vaikutuksia sosiaaliturvaan ja työllisyyteen ja kuulee asianmukaisesti sidosryhmiä ja kuluttajia, etenkin ammattiliittoja, kuluttajia ja haavoittuvassa asemassa olevien etuja ajavia edustajia, kunnioittaen samalla työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeutta ja sopimuksia, joita ne ovat saattaneet tehdä SEUT:n 155 artiklan mukaisesti; korostaa siksi, että hallinnollisen rasituksen vähentäminen ei välttämättä tarkoita sääntelyn purkamista, ja että se ei saa missään tapauksessa vaarantaa perusoikeuksia eikä normeja, jotka koskevat ympäristöä, sosiaalialaa, työelämää, terveyttä ja turvallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa tai eläinten hyvinvointia, mihin sisältyvät myös näitä seikkoja koskevat tiedottamisvaatimukset; toteaa siten, että se ei saa, yrityksen koosta riippumatta, kaventaa työntekijöiden oikeuksia tai johtaa epävarmoja työsuhteita koskevien sopimusten yleistymiseen;

100.   panee tyytyväisenä merkille EU:n lainsäädännön yksinkertaistamiseen liittyvän ensimmäisen komission vuotuisen selvityksen rasituksesta ja toteaa, että komissio teetti sitä varten Flash-eurobarometritutkimuksen sääntelyä koskevista liike-elämän käsityksistä ja teki 28 jäsenvaltiossa haastatteluja yli 10 000 yrityksessä, pääasiassa pk-yrityksissä, jotka edustivat liike-elämän koko kirjoa EU:ssa; kiinnittää huomiota tutkimuksessa havaittuihin seikkoihin, jotka vahvistavat sen, että keskittyminen tarpeettomien kustannusten leikkaamiseen on edelleen aiheellista, ja joiden perusteella näyttää siltä, että yritysten käsityksiin vaikuttaa monien eri tekijöiden monitahoinen keskinäinen vuorovaikutus ja että myös lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevien kansallisten hallinnollisten ja oikeudellisten rakenteiden erot voivat vaikuttaa niihin; huomauttaa, että ylisääntely ja jopa tiedotusvälineissä esitetyt virheelliset tiedot voivat vaikuttaa näihin käsityksiin; katsoo, että rasitusta koskeva vuotuinen selvitys on tärkeä väline EU-lainsäädännön täytäntöönpanossa ja soveltamisessa ilmenevien ongelmien havaitsemiseen, mutta sen perusteella ei ole syytä olettaa, että sääntely johtaa luonnostaan liialliseen hallinnolliseen rasitukseen; on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ainoa tapa selvittää konkreettisesti, mitä voidaan tosiasiassa yksinkertaistaa, järkeistää tai poistaa, on hankkia kaikilta sidosryhmiltä, myös niiltä sidosryhmiltä, jotka eivät ole niin hyvin edustettuina, näkemyksiä yksittäisistä säädöksistä tai tiettyyn alaan sovellettavista eri säädöksistä; kehottaa komissiota hiomaan rasituksesta tehtävää vuotuista selvitystä ensimmäisestä selvityksestä saatujen kokemusten perusteella, soveltamaan avoimia ja todennettavissa olevia tiedonkeruumenetelmiä, kiinnittämään erityistä huomiota pk-yritysten tarpeisiin ja sisällyttämään selvitykseen todellisen ja mielletyn rasituksen;

101.  panee lisäksi merkille tulokset, joita komissio sai arvioidessaan mahdollisuutta vahvistaa tavoitteet rasituksen vähentämiselle tietyillä aloilla ilman, että lainsäädännön tarkoitus kärsii; kannustaa komissiota asettamaan rasituksen vähentämistä koskevat tavoitteet kullekin aloitteelle joustavalla mutta näyttöön perustuvalla ja luotettavalla tavalla ja kuulemaan samalla kattavasti sidosryhmiä, kuten se jo tekee REFIT-ohjelmassa;

102.  korostaa, että EU:n normilla korvataan yleensä 28 kansallista normia, mikä vahvistaa sisämarkkinoita ja vähentää byrokratiaa;

103.  korostaa, että on tärkeää välttää tarpeetonta byrokratiaa ja ottaa huomioon yrityksen koon ja vaadittujen velvoitteiden täytäntöönpanoon tarvittavien resurssien välinen korrelaatio;

Uuden sopimuksen täytäntöönpano ja seuranta

104.  panee merkille, että puheenjohtajakokous saa säännöllisesti puhemiehen laatiman selvityksen täytäntöönpanotilanteesta sekä parlamentin sisällä että toimielinten välillä; katsoo, että selvityksessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon arvio, jonka valiokuntien puheenjohtajakokous tekee eri valiokuntien kokemusten ja etenkin lainsäädännön parantamista ja unionin oikeuden yksinkertaistamista koskevista asioista vastaavan oikeudellisten asioiden valiokunnan kokemusten perusteella[42];

105.  panee tyytyväisenä merkille toimielinten välisen sopimuksen täytäntöönpanotilannetta kartoittavan ensimmäisen vuotuisen korkean tason kokouksen, joka pidettiin 12. joulukuuta 2017; kannustaa valiokuntien puheenjohtajakokousta esittämään puheenjohtajakokoukselle aiheellisiksi katsomiaan suosituksia uuden sopimuksen täytäntöönpanosta;

o

o    o

106.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
• [2]  EUVL L 304, 20.12.2013, s. 47.
• [3]  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
• [4]  EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.
• [5]  EYVL C 73, 17.3.1999, s. 1.
• [6]  EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.
• [7]  EUVL C 145, 30.6.2007, s. 5.
• [8]  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 15.
• [9]  EUVL C 484, 24.12.2016, s. 7.
• [10]  EUVL C 446, 29.12.2017, s. 1.
• [11]  Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.3.2014 asiassa C-427/12, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, EU:C:2014:170; unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.7.2015 asiassa C-88/14, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, ECLI:EU:C:2015:499; unionin tuomioistuimen tuomio 17.3.2016 asiassa C-286/14, Euroopan parlamentti v. Euroopan komissio, EU:C:2016:183; unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016 asiassa C-263/14, parlamentti v. neuvosto, ECLI:EU:C:2016:435; unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24. kesäkuuta 2016 asiassa C-658/11, parlamentti v. neuvosto, ECLI:EU:C:2014:2025;
• [12]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0484.
• [13]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0104.
• [14]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0312.
• [15]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0081.
• [16]  EUVL C 289, 9.8.2016, s. 53.
• [17]  EUVL C 285, 29.8.2017, s. 11.
• [18]  EUVL C 93, 24.3.2017, s. 14.
• [19]  EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 117.
• [20]  EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 87.
• [21]  EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 31.
• [22]  Euroopan parlamentin päätös 9. maaliskuuta 2016 parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä (hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0081), liite II.
• [23] ¹ Riippumattoman sääntelyntarkastelulautakunnan perustamisesta 19. toukokuuta 2015 tehdyn Euroopan komission puheenjohtajan päätöksen (C(2015)3263) 6 artiklan 2 kohta.
• [24]  COM(2016)0798 ja COM(2016)0799.
• [25]  EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.
• [26]  Parlamentin 9. syyskuuta 2010 antama päätöslauselma paremmasta säädöskäytännöstä – Euroopan komission 15. vuosikertomus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan 9 kohdan mukaisesti (EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 66), 47 kohta.
• [27]  Parlamentin 27. marraskuuta 2014 antama päätöslauselma komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista (EUVL C 289, 9.8.2016, s. 53), 16 kohta.
• [28]  Parlamentin 9. maaliskuuta 2016 antama päätöslauselma parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä (hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0081), 4 kohta.
• [29]  Edellä mainittu parlamentin 27. marraskuuta 2014 antama päätöslauselma, 12 kohta; edellä mainittu parlamentin 9. maaliskuuta 2016 antama päätöslauselma, 6 kohta.
• [30]  Parlamentin 14. syyskuuta 2011 antama päätöslauselma paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä, 5 kohta.
• [31]  Euroopan parlamentin työjärjestys, liite V, XVI kohdan 1 kohta.
• [32]  Edellä mainittu parlamentin 25. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa, johdanto-osan D kappale.
• [33]  Edellä mainittu parlamentin 25. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa, 6 kohta.
• [34]  Kuten edellä, 1 kohta.
• [35]  Edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.3.2014, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio 17.3.2016, Euroopan parlamentti v. Euroopan komissio; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016, parlamentti v. neuvosto.
• [36]  Edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016, parlamentti v. neuvosto; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.6. 2016, parlamentti v. neuvosto.
• [37]  Parlamentin 21. marraskuuta 2012 antama päätöslauselma 28. vuosikertomuksesta EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010) (EUVL C 419, 16.12.2015, s. 73), 7 kohta.
• [38]  Parlamentin 4. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma 29. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2011) (hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0051), 21 ja 22 kohta.
• [39]  Parlamentin 6. lokakuuta 2016 antama päätöslauselma aiheesta ”Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta: vuosikertomus 2014” (hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0385), 16 kohta.
• [40]  Komission tiedonanto ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla”, sivu 5.
• [41]  Edellä mainittu parlamentin 14. syyskuuta 2011 antama päätöslauselma, 41 kohta.
• [42]  Euroopan parlamentin työjärjestys, liite V, XVI kohdan 3 kohta.

PERUSTELUT

I. Tausta

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio hyväksyivät 13. huhtikuuta 2016 uuden toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä (”uusi sopimus”). Sillä pyritään parantamaan unionin lainsäädäntötyötä, jotta voidaan varmistaa, että unionin lainsäädäntö palvelee paremmin kansalaisia ja yrityksiä ja että unionin säädöksillä ja politiikoilla kyetään saavuttamaan tavoitteet tehokkaasti samalla kun hallinnollinen rasitus pidetään mahdollisimman vähäisenä.

Uudessa sopimuksessa asetetaan yhteinen sitoumus ja yhteisiä tavoitteita, ja siinä on määräyksiä toimielinten yhteistyöstä monivuotisen ja vuotuisen ohjelmasuunnittelun osalta, paremman lainsäädännön välineistä, lainsäädäntöinstrumenteista, delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä, lainsäädäntöprosessin avoimuudesta ja koordinoinnista, unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta ja soveltamisesta sekä yksinkertaistamisesta. Siinä vahvistetaan myös yleinen järjestelmä, jonka avulla nämä kolme toimielintä panevat uuden sopimuksen täytäntöön ja valvovat sitä. Uusi sopimus myös velvoittaa kolme toimielintä jatkamaan neuvotteluja asianmukaisista perusteista delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten erottamiseksi toisistaan ja paremmista käytännön järjestelyistä yhteistyön ja tietojen jakamisen alalla kansainvälisistä sopimuksista käytävien neuvottelujen ja niiden tekemisen yhteydessä. Uusi sopimus velvoittaa myös mukauttamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä Lissabonin sopimuksella käyttöön otettuun lainsäädäntökehykseen, etenkin kun on kyse toimenpiteistä, jotka hyväksytään valvonnan käsittävässä sääntelymenettelyssä. Siinä määrätään lopuksi erityisen yhteisen tietokannan perustamisesta lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten sekä delegoituja säädöksiä koskevan rekisterin perustamisesta.

II. Parlamentin päätös uuden sopimuksen tekemisestä ja työryhmän perustamisesta sen tulkintaa ja täytäntöönpanoa varten.

Parlamentti päätti perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan suosituksesta 9. maaliskuuta 2016 hyväksyä uuden sopimuksen äänin 516 puolesta, 92 vastaan ja 95 tyhjää[1]. Parlamentin päätöksessä otettiin myös esille erinäisiä kysymyksiä, jotka edellyttävät poliittisen ja/tai teknisen tason jatkotoimia[2].

Puheenjohtajakokous pyysi oikeudellisten asioiden valiokuntaa ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa tarkastelemaan uutta sopimusta työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti. Valiokunnat perustivat tätä varten työryhmän, jonka tärkeimmät havainnot olivat tämän mietintöluonnoksen kahden esittelijän lähtökohtana.

Työryhmä kokoontui yhdeksän kertaa 10. toukokuuta 2016–20. marraskuuta 2017. Työryhmä hyväksyi lopuksi yhteenvedon toiminnasta, ja sen tärkeimmät havainnot esiteltiin 28. marraskuuta 2017 pidetyssä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan yhteisessä kokouksessa.

III. Esittelijöiden arvio uuden sopimuksen täytäntöönpanosta: Tärkeimmät näkökohdat

Yhteinen sitoutuminen ja yhteiset tavoitteet

Uuden sopimuksen täytäntöönpanon edistyminen ja sen soveltamisesta ensimmäisen puolentoista vuoden aikana saadut kokemukset ovat olleet yleisesti ottaen myönteisiä, ja tämän olisi kannustettava kolmea toimielintä jatkamaan uusia toimia sen täytäntöön panemiseksi kaikilta osin ja erityisesti seuraavien keskeneräisten seikkojen osalta: a) ei-sitovat perusteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklan soveltamiseksi sekä kaikkien niiden perussäädösten mukauttaminen, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn, b) käytännön yhteistyöjärjestelyt ja tietojenvaihto kansainvälisistä sopimuksista neuvoteltaessa ja niitä tehtäessä sekä c) yhteisen tietokannan perustaminen lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten.

Uuden sopimuksen perimmäisenä tavoitteena on tehdä unionin kansalaisten etuja palvelevaa laadukasta lainsäädäntötyötä. Siksi olisi noudatettava toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatetta lainsäädäntösyklin kaikissa vaiheissa yhtenä SEUT:n 13 artiklassa vahvistetuista periaatteista.

Ohjelmasuunnittelu

Ensimmäinen uuden sopimuksen alainen toimielinten välinen vuotuinen ohjelmasuunnittelu johti EU:n lainsäädäntöprioriteetteja 2017 koskevaan yhteiseen julistukseen ja muihin yhteisiin julistuksiin, jotka koskevat vuosia 2018 ja 2019. Tämä osoittaa kolmen toimielimen sitoutuneisuuden, mitä on pidettävä myönteisenä, edellyttäen että nopeampaa etenemistä ei korosteta lainsäädännön laadun kustannuksella.

Komission olisi työohjelmaa esitellessään osoitettava selvästi kunkin ehdotuksen oikeudellinen luonne ja esitettävä tarkat ja realistiset aikataulut.

Kun komissio vastasi SEUT:n 225 artiklan mukaisia ehdotuksia unionin säädöksiksi koskeviin parlamentin pyyntöihin, se ei hyväksynyt erityisiä tiedonantoja, joita edellytetään uuden sopimuksen 10 kohdassa. Parlamentti arvostaa tällaisten erityisten tiedonantojen hyväksymistä, koska niiden tarkoituksena on varmistaa täysi avoimuus ja poliittisen vastauksen saaminen parlamentin esittämiin pyyntöihin.

Paremman lainsäädännön välineet

Uudessa sopimuksessa tehdään oikeutetusti selväksi, että poliittiset päätökset eivät ole koskaan korvattavissa vaikutustenarvioinneilla, jotka eivät myöskään saa viivyttää tarpeettomasti lainsäädäntöprosessia. Vaikutustenarviointi on tärkeä väline, jonka olisi katettava tasapainoisesti uudessa sopimuksessa määrätyt eri näkökohdat, mukaan lukien parlamentin edellyttämät pk-yritystestit. Komissio tarkisti heinäkuussa 2017 paremman sääntelyn suuntaviivojaan.

Moniin komission ehdotuksiin, joista osa on myös poliittisesti arkaluonteisia, ei ole tästä tarkistamisesta ja uuden sopimuksen 13 kohdassa tehdyistä sitoumuksista huolimatta sisällytetty vaikutustenarviointeja. Erityisesti on syytä todeta, että niistä kaikkiaan 59:stä komission ehdotuksesta, jotka oli sisällytetty vuotta 2017 koskevaan yhteiseen julistukseen, 20:een ei ollut liitetty vaikutustenarviointia. Vaikuttaa myös siltä, että vaikutustenarviointien laatu ja yksityiskohtaisuuden taso saattavat vaihdella tuntuvasti.

Uuden sopimuksen 39 kohdassa tarkoitettu erityisen yhteisen tietokannan perustaminen lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten, mukaan lukien tiedot lainsäädäntömenettelyn kaikista vaiheista sen seurannan helpottamiseksi, on olennainen tavoite, johon on pyrittävä ilman aiheettomia viivytyksiä.

Lainsäädäntöinstrumentit

Kunkin komission ehdotuksen perusteluissa olisi nyt myös selitettävä, miksi ehdotetut toimenpiteet ovat perusteltuja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kannalta. On myös suositeltavaa varmistaa, että perustelut ja samaan ehdotukseen liittyvä vaikutustenarviointi ovat johdonmukaisia keskenään.

Kolme toimielintä ovat uuden sopimuksen 25 kohdassa sitoutuneet vaihtamaan näkemyksiä oikeusperustaan tehtävistä muutoksista. Tässä yhteydessä on syytä korostaa oikeudellisten asioiden valiokunnan roolia ja asiantuntemusta oikeusperustojen tarkistamisessa. On myös syytä korostaa parlamentin kantaa, jonka mukaan se vastustaa kaikkia yrityksiä kaventaa parlamentin lainsäädäntövaltaa oikeusperustaa aiheettomasti muuttamalla.

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset

Komissio noudatti uudessa sopimuksessa asetettua määräaikaa ja ehdotti joulukuussa 2016 eräiden sellaisten perussäädösten mukauttamista, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn. Nämä ehdotukset ovat nyt lainsäädäntövallan käyttäjien tarkasteltavina.

Komissio käyttää järjestelmällisesti jäsenvaltioiden asiantuntijoita delegoitujen säädösten valmistelun yhteydessä, mikä on yksi tärkeimmistä parlamentin tekemistä myönnytyksistä. Huolena on, että tämä voi myös hämärtää delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välisiä eroja siinä määrin, että se saattaisi käytännössä merkitä ennen Lissabonin sopimusta sovelletun komiteamenettelyn paluuta. Neuvotteluissa tehdyllä asiaa koskevalla myönnytyksellä pyrittiin kuitenkin kannustamaan neuvostoa delegoitujen säädösten hyväksymiseen, kun SEUT:n 290 artiklan mukaiset edellytykset täyttyvät. Neuvosto vaati kuitenkin yllättäen joko SEUT:n 291 artiklan mukaista täytäntöönpanovallan siirtoa tai sitä, että itse perussäädökseen sisällytetään kaikki seikat, joiden perusteella säädösvallan siirto tai täytäntöönpanovallan siirto on yleisesti ottaen mahdollinen. Vielä yllättävämpää oli, että komissio ei näissä tapauksissa ollut valmis puolustamaan omia ehdotuksiaan.

Syyskuussa 2017 käynnistettiin toimielinten neuvottelut uuden sopimuksen 28 kohdassa tarkoitetuista ei-sitovista perusteista, jotka koskevat SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista (erotteluperusteet). Parlamentin neuvotteluvaltuudet vahvistettiin 25. helmikuuta 2014 annetussa parlamentin päätöslauselmassa[3]. Sovittiinpa siiten millaisista perusteista tahansa, niissä on otettava huomioon asiaa koskevat tuomioistuimen ratkaisut[4].

Komissio sopi varmistavansa Euroopan parlamentin ja neuvoston yhdenvertaisuuden kaikkien delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien tietojen saannissa, ja näin ollen niille toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille. Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joihin kutsutaan jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja jotka koskevat delegoitujen säädösten valmistelua. Tähänastinen näyttö osoittaa, että tällainen tietojen saanti on kohentunut merkittävästi.

Toimielinten välisellä tasolla on edetty nopeasti yhteisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin perustamisessa. Rekisteri otettiin virallisesti käyttöön 12. joulukuuta 2017. Tämä on merkittävä saavutus.

Lainsäädäntöprosessin avoimuus ja koordinointi

Periaate, jonka mukaan lainsäädäntövallan käyttäjinä Euroopan parlamentti ja neuvosto käyttävät toimivaltaansa tasavertaisesti, on erittäin tärkeä, mutta sitä tuntuu vesittävän se seikka, että neuvostolta saatavat tiedot ovat yleensä puutteellisia. Parlamentin valiokuntien kokoukset ovat julkisia, kun taas neuvoston työryhmien kokoukset eivät ole. Siksi on perusteltua pyytää, että työryhmien ja Coreperin esityslistat, työasiakirjat ja puheenjohtajavaltion ehdotukset välitetään parlamentille säännöllisesti ja jäsennellysti. Epävirallisten näkemystenvaihtojen lisäksi olisi kutsuttava parlamentin edustajia neuvoston työryhmien ja Coreperin kokouksiin.

Marraskuussa 2016 käynnistettiin toimielinten neuvottelut käytännön yhteistyöjärjestelyistä ja tietojenvaihdosta, kun neuvotellaan kansainvälisistä sopimuksista ja tehdään niitä. Keskusteluja on käyty jo yli vuoden ajan, mutta mitään sopimusta ei ole toistaiseksi saatu aikaan, vaikka oikeuskäytäntö on vakiintunutta ja selkeää[5].

Unionin lainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen

Lainsäädännön parantamisen kannalta on olennaista, että unionin lainsäädäntö on selkeää ja siirrettävissä helposti osaksi kansallista lainsäädäntöä, että se tuottaa eurooppalaista lisäarvoa ja että se siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä täsmällisesti ja ajoissa. Jos jäsenvaltiot saattaessaan uuden sopimuksen mukaisesti direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä päättävät lisätä elementtejä, jotka eivät millään tavoin liity kyseiseen unionin lainsäädäntöön, tällaiset lisäykset olisi tehtävä tunnistettaviksi joko täytäntöönpanosäädöksessä tai -säädöksissä taikka niihin liittyvissä asiakirjoissa. Kansallisen ylisääntelyn havaitsemisessa on vielä kosolti edistymisen varaa.

Parlamentti on todennut useaan otteeseen, että sen olisi saatava tietoja rikkomusmenettelyjä edeltävästä vaiheesta ja rikkomusmenettelyistä. Tehokkaista ongelmanratkaisumekanismeista, kuten EU Pilot -hankkeesta, ei pitäisi luopua liian hätäisesti.

Yksinkertaistaminen

Yksinkertaistaminen kuuluu paremman lainsäädännön ytimeen. Siihen voidaan pyrkiä esimerkiksi turvautumalla järjestelmällisesti uudelleen laatimiseen, jonka olisi siten oltava tavallinen lainsäätämisen menetelmä. Kun taas toimintapolitiikkaa halutaan uudistaa perusteellisesti, komission olisi pikemminkin annettava ehdotus kokonaan uudesta säädöksestä, jolla kumotaan voimassa oleva lainsäädäntö, jotta lainsäädäntövallan käyttäjät voivat käydä laajoja ja vaikuttavia poliittisia keskusteluja ja käyttää täysimääräisesti perussopimuksissa vahvistettuja oikeuksiaan.

Komissio toteutti ensimmäisen vuotuisen selvityksen rasituksesta ja arvioi mahdollisuutta vahvistaa tavoitteita rasituksen vähentämiselle tietyillä aloilla, kuten uudessa sopimuksessa määrätään. Havainnot esiteltiin 24. lokakuuta 2017 osana komission työohjelmaa vuodelle 2018, ja niiden nojalla vahvistui, että tarpeettomien kustannusten leikkaaminen on edelleen asianmukaista, ja näyttää siltä, että yritysten käsityksiin vaikuttaa monien eri tekijöiden monitahoinen keskinäinen vuorovaikutus. Ainoa tapa selvittää, mitä voidaan käytännössä yksinkertaistaa, on hankkia näkemyksiä yksittäisistä tai alakohtaisista säädöksistä. Komission olisi kehitettävä vuotuista selvitystä rasituksesta käyttäen perustana ensimmäisestä kartoituksesta saatuja kokemuksia ja sovellettava avoimia ja todennettavissa olevia tiedonkeruumenetelmiä, joissa otetaan erityisesti huomioon pk-yritysten tarpeet sekä todellinen ja mielletty rasitus pitäen huolta siitä, että lainsäädännöllä kyetään saavuttamaan asetetut tavoitteet. Komission olisi asetettava rasituksen vähentämistä koskevia tavoitteita kullekin aloitteelle joustavalla mutta näyttöön perustuvalla ja luotettavalla tavalla ja kuulemaan samalla kattavasti sidosryhmiä, kuten se jo tekee REFIT-ohjelmassa.

Uuden sopimuksen täytäntöönpano ja seuranta

Valiokuntien puheenjohtajakokouksella on tärkeä rooli uuden sopimuksen täytäntöönpanossa ja seurannassa, ja sen olisi annettava puheenjohtajakokoukselle aiheellisiksi katsomiaan suosituksia. Oikeudellisten asioiden valiokunnan olisi edistettävä merkittävästi tämän toteuttamista, koska se on lainsäädännön parantamisesta ja unionin oikeuden yksinkertaistamisesta vastaava valiokunta[6].

• [1]  Parlamentin 9. maaliskuuta 2016 antama päätöslauselma parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä, P8_TA(2016)0081.
• [2]  Katso edellä mainitun 9. maaliskuuta 2016 annetun parlamentin päätöksen 16 kohta.
• [3]  EUVL C 285, 29.8.2017, s. 11.
• [4]  Katso esimerkiksi edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.3.2014, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio 17.3.2016, Euroopan parlamentti v Euroopan komissio; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016, parlamentti v neuvosto.
• [5]  Edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016, parlamentti v. neuvosto; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.6. 2016, parlamentti v. neuvosto.
• [6]  Euroopan parlamentin työjärjestys, liite V, XVI kohdan 3 kohta.

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (12.2.2018)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta
(2016/2018(INI))

Valmistelija: Bendt Bendtsen

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavia oikeudellisten asioiden valiokuntaa ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka ne myöhemmin hyväksyvät:

A.  toteaa, että parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa kehotetaan toimielimiä tekemään yhteistyötä unionin lainsäädännön yksinkertaistamiseksi sekä ylisääntelyn ja kansalaisille, viranomaisille ja yrityksille aiheutuvan hallinnollisen taakan välttämiseksi; toteaa parlamentin korostavan, että kansainvälisissä kauppasopimuksissa nämä tavoitteet eivät saisi johtaa ympäristönsuojelua, kansanterveyttä, työntekijöiden terveyttä, turvallisuutta, Kansainvälisen työjärjestön työelämän normeja tai kuluttajan oikeuksia koskeviin alhaisempiin vaatimuksiin;

B.  toteaa, että sääntely-yhteistyöstä on tullut keskeinen väline kansainvälisissä kauppasopimuksissa pyrittäessä kauppakumppanien väliseen sääntelyä koskevaan vuoropuheluun ja johdonmukaisuuteen; katsoo, että komission olisi edelleen sitouduttava tähän prosessiin, joka koskee kaikkien sidosryhmien oikeudenmukaisia ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ja takaamaan päätöksenteon parhaan mahdollisen avoimuuden;

C.  ottaa huomioon, että toimielinten välisellä sopimuksella paremmasta lainsäädännöstä on vähitellen saatu aikaan konkreettisia parannuksia joillakin painopistealoilla ja että sen 40 kohdassa sitoudutaan neuvottelemaan kansainvälisiä sopimuksia koskevien käytännön yhteistyöjärjestelyjen ja tietojenvaihdon parantamisesta;

1.  katsoo, että on välttämätöntä noudattaa yleisesti pitkäaikaista käytäntöä, jonka mukaan poliittisesti merkittävien sopimusten kauppaa ja investointeja koskevia määräyksiä ei sovelleta väliaikaisesti ennen kuin parlamentti on antanut hyväksyntänsä, mihin myös komission jäsen Malmström sitoutui kuulemisessaan 29. syyskuuta 2014; kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laajentamaan tämän käytännön koskemaan kaikkia kansainvälisiä sopimuksia;

2.  kehottaa muita toimielimiä noudattamaan perussopimuksia ja säädöksiä sekä asiaankuuluvaa oikeuskäytäntöä sen varmistamiseksi, että parlamentille

a.  annetaan välittömästi, täysimääräisesti ja asianmukaisesti tietoa kansainvälisten sopimusten koko elinkaaren aikana ennakoivalla, jäsennellyllä ja selkeällä tavalla unionin neuvotteluasemaa heikentämättä ja sille annetaan riittävästi aikaa ilmaista näkemyksensä kaikissa vaiheissa ja ne otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon;

b.  annetaan asianmukaisesti tietoa ja se otetaan mukaan sopimusten täytäntöönpanovaiheeseen etenkin sopimuksella perustettujen elinten tekemien päätösten osalta ja sille annetaan mahdollisuus käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan lainsäätäjänä, kun sopimukset vaikuttavat EU:n lainsäädäntöön;

c.  annetaan ennakoivasti tietoa komission kannasta kansainvälisillä foorumeilla, joita ovat esimerkiksi WTO, UNCTAD, OECD, UNDP, FAO ja UNHRC;

3.  toteaa, että parlamentti on valmis viemään asian uudelleen Euroopan unionin tuomioistuimeen, jotta varmistetaan, että parlamentin oikeuksia kunnioitetaan, jos lähitulevaisuudessa ei saavuteta ratkaisevaa edistystä parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen 40 kohtaa koskevissa neuvotteluissa;

4.  toteaa, että kaikkien toimielinten olisi otettava huomioon, että niiden vastuu lainsäätäjinä ei pääty kansainvälisten sopimusten tekemiseen; korostaa, että täytäntöönpanoa on seurattava tiiviisti ja on jatkuvasti pyrittävä varmistamaan, että sopimuksilla saavutetaan niiden tavoitteet; kehottaa toimielimiä laajentamaan parhaita käytäntöjä ja yhteistoimintaan perustuvan menettelytavan koskemaan kansainvälisten sopimusten täytäntöönpano- ja arviointivaiheita;

5.  suhtautuu myönteisesti kaupan painopisteitä koskevaan komission työohjelmaan, vaikka siinä voitaisiin antaa enemmän tietoa kansainvälisten kauppaneuvottelujen aikataulusta; vaatii lisäämään lainsäädäntömenettelyn avoimuutta esimerkiksi käyttämällä yhteistä tietokantaa;

6.  toteaa, että vaikutustenarvioinnit, joihin sisältyy analyysi ihmisoikeustilanteesta, voivat olla tärkeä väline neuvoteltaessa kauppa- ja investointisopimuksia ja auttaa osapuolia noudattamaan ihmisoikeusvelvoitteitaan; muistuttaa, että sopimukset, kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, ovat luonteeltaan sitovia;

7.  suhtautuu myönteisesti vaikutustenarviointeihin sovellettavaan järjestelmällisempään menettelytapaan, vaikka käytetyt menetelmät eivät aina ole parhaita mahdollisia; kehottaa komissiota jatkamaan tuloksiin perustuvaa kauppapolitiikkaa, jolla vähennetään yritysten hallinnollista ja sääntelytaakkaa, ja noudattamaan samalla ihmisoikeusvelvoitteita ja -sitoumuksia YK:n suuntaviivojen ja komission ohjeiden mukaisesti;

8.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan kaikilta osin EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimivallan jakoa, kuten voidaan päätellä unionin tuomioistuimen 16. toukokuuta 2017 annetusta lausunnosta 2/15, neuvotteluohjeiden hyväksymisen, neuvottelujen sekä allekirjoittamista ja tekemistä koskevien ehdotusten oikeusperustan osalta ja erityisesti kansainvälisten kauppasopimusten allekirjoittamista ja tekemistä koskevan neuvoston toimivallan osalta;

9.  suhtautuu myönteisesti delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käyttöä koskeviin parannuksiin, mutta katsoo, että parlamentin näkemysten mukainen lähentyminen on edelleen tarpeen; kannattaa toimielinten yhteistä rekisteriä delegoiduista säädöksistä ja osallistumista asiantuntijoiden kokouksiin.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	20.2.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	35 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	William (The Earl of) Dartmouth, Laima Liucija Andrikienė, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Salvatore Cicu, Santiago Fisas Ayxelà, Christofer Fjellner, Karoline Graswander-Hainz, Heidi Hautala, Nadja Hirsch, Patricia Lalonde, Bernd Lange, David Martin, Anne-Marie Mineur, Sorin Moisă, Alessia Maria Mosca, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Viviane Reding, Tokia Saïfi, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Joachim Schuster, Joachim Starbatty, Adam Szejnfeld, Hannu Takkula, Iuliu Winkler, Jan Zahradil
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Bendt Bendtsen, Klaus Buchner, Nicola Danti, Agnes Jongerius, Sajjad Karim, Jarosław Wałęsa
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Mario Borghezio, Jacques Colombier

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

35	+
ALDE	Nadja Hirsch, Patricia Lalonde, Marietje Schaake, Hannu Takkula
ECR	David Campbell Bannerman, Sajjad Karim, Joachim Starbatty, Jan Zahradil
EFDD	William (The Earl of) Dartmouth
ENF	Mario Borghezio, Jacques Colombier
GUE/NGL	Anne-Marie Mineur, Helmut Scholz
PPE	Laima Liucija Andrikienė, Bendt Bendtsen, Daniel Caspary, Salvatore Cicu, Santiago Fisas Ayxelà, Christofer Fjellner, Sorin Moisă, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Viviane Reding, Tokia Saïfi, Adam Szejnfeld, Jarosław Wałęsa, Iuliu Winkler
S&D	Nicola Danti, Karoline Graswander-Hainz, Agnes Jongerius, Bernd Lange, David Martin, Alessia Maria Mosca, Joachim Schuster
VERTS/ALE	Klaus Buchner, Heidi Hautala

0	-

0	0

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.11.2017)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta
(2016/2018(INI))

Valmistelija: Roberto Gualtieri

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavia oikeudellisten asioiden valiokuntaa ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka ne myöhemmin hyväksyvät:

1.  pitää valitettavana, että kaikkia lainsäädäntöehdotusten käännöksiä ei saada samanaikaisesti, mikä viivästyttää lainsäädäntäprosessia;

2.  katsoo, että neuvoston puheenjohtajavaltioiden olisi annettava yksityiskohtaisempaa tietoa parlamentille neuvostossa käytävistä keskusteluista, jotta parlamentti ymmärtäisi paremmin jäsenvaltioiden kantoja ja niiden ongelmien luonnetta ja jotta voidaan helpottaa kolmikantaneuvottelujen saamista päätökseen menestyksekkäästi ja oikea-aikaisesti; muistuttaa, että parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdassa lainsäädäntövallan käyttäjät ovat yhtä mieltä ”siitä, että jo ennen toimielinten välisiä neuvotteluja on tärkeää ylläpitää tiiviitä yhteyksiä paremman keskinäisen ymmärtämyksen aikaansaamiseksi kunkin lainsäädäntövallan käyttäjän kannoista” ja että ne sopivat tätä tarkoitusta varten myös siitä, että ”ne helpottavat keskinäistä näkemysten vaihtoa ja tiedottamista lainsäädäntöprosessin yhteydessä, myös kutsumalla säännöllisesti muiden toimielinten edustajia epävirallisiin näkemysten vaihtoihin”; toteaa, että tätä toimielinten välisen sopimuksen kohtaa ei ole tähän mennessä pantu riittävällä tavalla täytäntöön ja että tieto liikkuu edelleen epäsymmetrisesti, sillä parlamentin valiokuntien kokoukset ovat julkisia kun taas neuvoston työryhmien kokoukset eivät ole; pitää valitettavana euroryhmän kokousten jatkuvaa läpinäkymättömyyttä ja painottaa tarvetta sille, että parlamentilla ja sen jäsenillä olisi ennen päätöksentekoa käytettävissään ohjelma- ja maakohtaiset asiakirjat sekä euroryhmälle kokousten jälkeen esitetyt muistiot, mukaan luettuna kokouspöytäkirja; arvelee, että parlamentin edustajien osallistuminen neuvoston työryhmien kokouksiin helpottaisi keskinäistä ymmärrystä samalla tavalla kuin osallistuminen asiantuntijaryhmien kokouksiin;

3.  muistuttaa, että toimielinten välisen sopimuksen 32 kohdassa määrätään, että ”komissio toteuttaa välittäjän tehtäväänsä kohtelemalla lainsäädäntövallan käyttäjiä tasa-arvoisesti kunnioittaen täysimääräisesti toimielimille perussopimuksilla annettuja tehtäviä”; pyytää tämän vuoksi, että komissio asettaa saataville ja, siltä osin kuin se on toteutettavissa, julkistaa samanaikaisesti kummallekin lainsäätäjälle kaikki asiaankuuluvat asiakirjat, jotka liittyvät lainsäädäntöehdotuksiin, mukaan luettuina epäviralliset asiakirjat;

4.  painottaa, että uusien lainsäädäntöehdotusten vaikutustenarvioinnissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansalaisten perusoikeudet, sosiaalisen osallisuuden korkea taso, EU:n toimien puuttumisesta aiheutuvat kustannukset ja parempi ympäristönsuojelun taso ja että niillä olisi pyrittävä osallistamaan yleisö ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot täysimääräisesti, jotta voidaan varmistaa päätöksentekoprosessin täysi avoimuus ja mahdollisimman korkea sosiaalisen oikeudenmukaisuuden taso;

5.  korostaa tarvetta parantaa epävirallista yhteistyötä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmisteluvaiheessa; varoittaa vaarasta unohtaa lainsäätäjien tarkoitus, sellaisena kuin se on ilmaistu säädöksessä ja osana sen päämäärää, delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmistelussa; painottaa delegoitujen säädösten rekisterin tärkeyttä ja toteaa, että se saadaan piakkoin toimintaan; pyytää, että komissio ilmoittaa samanaikaisesti kummallekin lainsäätäjälle kaikista hyväksytyistä ehdotuksista täytäntöönpanotoimenpiteiksi, mukaan luettuina täytäntöönpanosäädökset ja tekniset täytäntöönpanostandardit;

6.  pitää valitettavana, että usein komissio katsoo kolmen rahoituspalveluviranomaisen (ESMA, EPV ja EIOPA) ehdottamat tason 2 toimet hyväksytyiksi ilman muutoksia, mikä vähentää parlamentin valvonta-aikaa, kun tehdään tärkeitä tai merkittävä määrä muutoksia;

7.  ehdottaa, että neuvosto kokoontuisi vähintään kerran parlamentin kanssa kuulemismenettelyn puitteissa, jotta parlamentti voisi esittää ja perustella hyväksytyt tarkistukset ja jotta neuvosto voisi esittää kantansa kuhunkin tarkistukseen; ehdottaa, että neuvosto toimittaisi joka tapauksessa vastauksen kirjallisesti;

8.  ehdottaa, että parlamentti laatisi määrällisen tutkimuksen kuulemismenettelyn tehokkuusasteesta;

9.  kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan valvontaviranomaisia koskevassa asetuksessa asetettua aikataulua tehdessään päätöksiä teknisten standardien luonnosten hyväksymisestä, muuttamisesta tai hyväksymättä jättämisestä ja vähintäänkin ilmoittamaan virallisesti lainsäätäjille hyvissä ajoin, jos se poikkeuksellisesti ei voi noudattaa aikataulua, sekä esittämään syyt siihen; painottaa, että komissio on viime aikoina useaan otteeseen jättänyt noudattamatta määräaikoja; muistuttaa komissiota siitä, että menettelyjä, joilla parlamentti ilmoittaa, ettei se vastusta säädöstä, ei ole tarkoitettu komission puolelta aiheutuvien viiveiden kompensointia varten ja että nämä menettelyt vaikuttavat merkittävästi siihen aikaan, joka parlamentilla on käytössään valvontaoikeuksiensa toteuttamista varten;

10.  kehottaa komissiota noudattamaan direktiivien ja asetusten täytäntöönpanokertomuksia ja uudelleentarkastelua varten asetettuja pakollisia määräaikoja;

11.  vaatii, että parlamentin roolia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä on vahvistettava toimielinten välisellä sopimuksella;

12.  kehottaa eurooppalaisia edustajia kiinnittämään erityistä huomiota kansainvälisten normien/vaatimusten ja hyväksytyn sitovan EU:n lainsäädännön väliseen johdonmukaisuuteen;

13.  kehottaa komissiota toimittamaan asiakirjoja, joissa hahmotellaan sen kanta kansainvälisissä organisaatioissa, joissa määritetään finanssi- ja sääntelynormit sekä rahapoliittiset normit, kuten erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa; pyytää, että parlamentille tiedotetaan kattavasti sellaisten kansainvälisten normien kehityksen kaikissa vaiheissa, joilla voi olla vaikutusta EU:n lainsäädäntöön;

14.  kehottaa perustamaan ja virallistamaan rahoituskeskustelun unionin kannoista päättämiseksi ja niiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi ennen suuria kansainvälisiä neuvotteluja, kuten pyydetään parlamentin päätöslauselmassa EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä[1]; korostaa, että kannoista on keskusteltava yksityiskohtaisten suuntaviivojen perusteella ja suuntaviivoja voitaisiin täydentää proaktiivisilla ”ohjaavilla” päätöslauselmilla, että kannat olisi tiedettävä ja niistä olisi keskusteltava ennen neuvotteluja ja että niiden seuranta olisi taattava; korostaa myös, että komission on tehtävä säännöllisesti selkoa näiden suuntaviivojen soveltamisesta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	21.11.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	47 0 6
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gerolf Annemans, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Thierry Cornillet, Markus Ferber, Jonás Fernández, Sven Giegold, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Cătălin Sorin Ivan, Barbara Kappel, Wajid Khan, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Sander Loones, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Gabriel Mato, Costas Mavrides, Bernard Monot, Caroline Nagtegaal, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Pirkko Ruohonen-Lerner, Anne Sander, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Miguel Viegas, Jakob von Weizsäcker, Marco Zanni, Sotirios Zarianopoulos
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Andrea Cozzolino, Herbert Dorfmann, Frank Engel, Ashley Fox, Paloma López Bermejo, Thomas Mann, Siegfried Mureşan
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Bogdan Brunon Wenta, Wim van de Camp

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

47	+
ALDE	Thierry Cornillet
ECR	Ashley Fox, Sander Loones, Stanisław Ożóg, Pirkko Ruohonen-Lerner, Kay Swinburne
EFDD	Marco Valli
ENF	Gerolf Annemans, Barbara Kappel, Bernard Monot
GUE/NGL	Dimitrios Papadimoulis
PPE	Herbert Dorfmann, Frank Engel, Markus Ferber, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Georgios Kyrtsos, Ivana Maletić, Thomas Mann, Gabriel Mato, Siegfried Mureşan, Luděk Niedermayer, Anne Sander, Theodor Dumitru Stolojan, Tom Vandenkendelaere, Bogdan Brunon Wenta, Wim van de Camp
S&D	Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Andrea Cozzolino, Jonás Fernández, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Cătălin Sorin Ivan, Ramón Jáuregui Atondo, Wajid Khan, Olle Ludvigsson, Costas Mavrides, Alfred Sant, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Jakob von Weizsäcker
Verts/ALE	Sven Giegold, Philippe Lamberts, Molly Scott Cato, Ernest Urtasun

0	-

6	0
ALDE	Caroline Nagtegaal, Ramon Tremosa i Balcells
ENF	Marco Zanni
GUE/NGL	Paloma López Bermejo, Miguel Viegas
NI	Sotirios Zarianopoulos

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0108.

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (28.3.2018)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta
(2016/2018(INI))

Valmistelija: Anthea McIntyre

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavia oikeudellisten asioiden valiokuntaa ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka ne myöhemmin hyväksyvät:

1.  panee merkille paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välistä sopimuksen sekä sääntelyn laadun parantamista koskevien uusien ja innovatiivisten osien sisällyttämisen siihen, mikä voi auttaa saamaan kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen liittyvää todellista lisäarvoa erityisesti sen avulla, että otetaan käyttöön rasitusta koskeva vuotuinen selvitys, rasituksen vähentämistä koskevat tavoitteet, pk-yrityksiä ja kilpailukykyä koskevat testit, joiden on oltava kaikkien vaikutustenarvioiden keskeinen teema, ja että sääntelyntarkastelulautakunta osallistuu vaikutustenarvioiden laadunvalvontaan, mutta myös siten, että parannetaan lainsäädäntömenettelyjä, edellytetään unionin toimielimiltä vilpitöntä yhteistyötä ja tehostetaan lainsäädäntöprosessin avoimuutta noudattaen unionin oikeuden perusperiaatteita eli demokraattista legitimiteettiä sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

2.  toteaa, että parempaa lainsäädäntöä koskeva sopimus on toimielinten välinen hanke, jolla pyritään parantamaan unionin lainsäädännön laatua; muistuttaa, että monissa tapauksissa unionin lainsäädännöllä yhdenmukaistetaan tai korvataan 28 jäsenvaltion erilaisia sääntöjä, millä mahdollistetaan vastavuoroinen ja tasa-arvoinen pääsy kansallisille markkinoille ja vähennetään yleisiä hallinnollisia kustannuksia täysin toimivien sisämarkkinoiden toteuttamiseksi;

3.  pitää tärkeänä parlamentin, neuvoston ja komission välistä avointa ja vilpitöntä yhteistyötä, jonka pitäisi näkyä käytännössä niin, että komissio sitoutuu ottamaan parlamentin ja neuvoston todella samantasoisesti mukaan ohjelmasuunnittelujärjestelyjensä toteuttamiseen; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata välittömästi lainsäädäntömietintöihin ja muihin kuin lainsäädäntöä koskeviin valiokunta-aloitteisiin mietintöihin; pitää valitettavana, että moniin valiokunta-aloitteisiin mietintöihin ei ole vastattu, ja kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntövallan käyttäjille tekstin peruuttamisen perustelut sekä perustellun vastauksen lainsäädäntömietintöjä tai muita kuin lainsäädäntömietintöjä koskeviin pyyntöihin kolmen kuukauden kuluessa;

4.  korostaa, että parlamentin ja neuvoston välinen tiedonkulku on tällä hetkellä epätasapainoista, koska parlamentin valiokuntien kokoukset ovat julkisia, mutta neuvoston eivät; korostaa siksi, että on tärkeää soveltaa viipymättä sopimuksen 34 kohtaa, jonka mukaan parlamentin ja neuvoston on lainsäädäntövallan käyttäjinä pidettävä tiiviitä yhteyksiä toimielinten välisten neuvottelujen kaikissa vaiheissa muun muassa näkemyksiä ja tietoja vaihtamalla;

5.  panee komission seurannasta vastaavana lainsäädäntövallan käyttäjänä merkille komission perustaman toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä ”tehdään vähemmän mutta tehokkaammin” -periaatteen toteutumista tarkastelevan työryhmän, jonka on toimielinten välisen sopimuksen ohella pyrittävä lisäämään kansalaisten luottamusta, sillä nämä pitävät toissijaisuusperiaatetta demokraattisen prosessin kulmakivenä ja toivovat unionin toimivan aloilla, joilla se tuo todellista lisäarvoa; kehottaa ottamaan heidät tiiviimmin mukaan unionin päätöksentekoprosessiin;

6.  katsoo, että ”pienet ensin” -periaatteella olisi oltava suuri merkitys työpaikkojen luomisessa ja kasvussa, kun se vähentää pk-yrityksille lainsäädännöstä aiheutuvia perusteettomia kustannuksia; toteaa, että lainsäädännöllä voi olla erilainen vaikutus suuriin yrityksiin ja pk-yrityksiin ja että tämä olisi pidettävä mielessä koko lainsäädäntömenettelyssä; kannustaa komissiota pohtimaan, miten pk-yritysten tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon lainsäädäntöä laadittaessa, ja kehottaa suorittamaan pk-yrityksiä koskevan testin sen arvioimiseksi, miten sen ehdotukset voivat vaikuttaa pk-yrityksiin; kehottaa varmistamaan samalla jatkossakin kuluttajien, työntekijöiden, terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason yritysten koosta riippumatta; toteaa, että yhteistyö työmarkkinaosapuolten kanssa voi auttaa toimenpiteiden toteuttamisessa ilman tarpeetonta byrokratiaa myös pk-yrityksissä;

7.  kehottaa komissiota arvioimaan paremman lainsäädännön yhteydessä paremmin politiikkansa sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia seurauksia sekä vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin pitäen mielessä myös sääntelemättä jättämisen kustannukset unionin tasolla sekä sen, että kustannus-hyötyanalyysit ovat vain yksi kriteeri muiden joukossa;

8.  tuo esiin vaikutustenarviointeja koskevan käsikirjan ja erityisesti suuntaviivat, jotka koskevat sisällöllisiin tarkistuksiin liittyviä vaikutustenarviointeja; uskoo vahvasti siihen, että parlamentin tarkistusten vaikutustenarvioinnit auttavat vahvistamaan parlamentin asemaa; toteaa, että vaikutustenarvioinnit voivat auttaa parantamaan unionin lainsäädännön laatua, vaikka toimielinten välisen sopimuksen mukaan vaikutustenarvioinnit eivät saa johtaa perusteettomiin viivästyksiin lainsäädäntöprosessissa eivätkä rajoittaa lainsäädäntövallan käyttäjien mahdollisuuksia ehdottaa muutoksia tai korvata poliittista päätöksentekomenettelyä;

9.  toteaa, että parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen perusteella kukin toimielin vastaa oman vaikutustenarviointityönsä järjestämisestä sekä siihen tarvittavista sisäisistä resursseista ja laadunvarmistuksesta;

10.  korostaa sopimuksen mukaisesti, että komission ensimmäinen vaikutustenarviointi ja toimielinten lainsäädäntöprosessin aikana tekemä mahdollinen muu vaikutustenarviointityö on julkistettava viimeistään lainsäädäntöprosessin loppuun mennessä, jotta varmistetaan avoimuus kansalaisiin ja sidosryhmiin nähden;

11.  korostaa sen merkitystä, että sidosryhmiä osallistetaan oikea-aikaisesti, julkisesti ja avoimesti ja että sidosryhmiä kuullaan siten, että niillä on tarpeeksi aikaa antaa hyödyllisiä vastauksia; pitää tärkeänä, että komissio järjestää julkisia kuulemisia kaikilla virallisilla kielillä valmisteluvaiheen aikana;

12.  korostaa sovitun rasitusta koskevan vuotuisen selvityksen merkitystä välineenä, joka voi auttaa kartoittamaan ja seuraamaan, millaisia tuloksia unionin toimilla tarpeettoman rasituksen välttämiseksi on, ja parantamaan unionin lainsäädännön laatua, jonka on oltava kunnianhimoinen;

13.  kehottaa komissiota ottamaan viipymättä käyttöön kaikki toimielinten välisessä sopimuksessa ehdotetut toimenpiteet ja erityiset toimenpiteet, jotka liittyvät toimielinten väliseen vilpittömään yhteistyöhön ja varsinkin rasitusta koskevaan vuotuiseen selvitykseen, koska sillä voi olla keskeinen rooli unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa ja asianmukaisessa soveltamisessa ja erityisesti tarkasteltaessa, miten jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panneet ne täytäntöön, ja kaikkien unionin lainsäädäntöä pidemmälle menevien kansallisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa ja soveltamisessa (ylisääntely eli ”gold plating”), samalla kun pidetään mielessä, että jäsenvaltioilla on aina vapaus soveltaa tiukempia vaatimuksia, jos unionin lainsäädännössä on määritelty ainoastaan vähimmäisvaatimukset; uskoo tähän liittyen, että rasitusta koskeva vuotuinen selvitys tarjoaa lisämahdollisuuden osoittaa edelleen unionin lainsäädännön tuomaa lisäarvoa ja toteuttaa avoimuutta kansalaisiin nähden;

14.  panee merkille, että sääntelyntarkastelulautakunta on myönteinen ensimmäinen askel kohti riippumatonta tarkastelulautakuntaa; katsoo, että uuden sääntelyntarkastelulautakunnan on oltava toiminnassaan nykyistä kunnianhimoisempi; kehottaa arvioimaan ja seuraamaan sääntelyntarkastelulautakunnan työtä säännöllisesti sen hoitaessa valvontatehtäväänsä ja antaessa vaikutustenarviointien laatuun liittyvää puolueetonta neuvontaa; pitää hyödyllisenä, että sääntelytarkastelulautakunnan lausunnot julkistetaan mahdollisuuksien mukaan samanaikaisesti vaikutustenarvioinnin tulosten kanssa;

15.  suhtautuu myönteisesti siihen, että toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, että lainsäädäntöohjelmaa laadittaessa olisi otettava huomioon jokaisen ehdotetun unionin toimen mahdollinen ”eurooppalainen lisäarvo” ja ”Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvat kustannukset” tapauksissa, joissa unionin tason toimia ei toteuteta; korostaa, että Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvien kustannusten arvioidaan olevan 1,75 biljoonaa euroa vuodessa, mikä on 12 prosenttia EU:n BKT:stä (2016)[1]; antaa tunnustuksen Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) vaikutustenarvioinnin ja Euroopan tason lisäarvon osaston tähän liittyen tekemälle työlle;

16.  korostaa, että komission ehdotuksen oikeusperusta olisi valittava objektiivisin perustein, joihin voidaan soveltaa tuomioistuinvalvontaa; korostaa kuitenkin, että parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjänä oikeus ehdottaa oikeusperustan muutoksia perussopimusten tulkintansa pohjalta;

17.  korostaa, että lainsäädännön parantamisessa olisi keskityttävä vähemmän sääntelyn vähentämiseen ja enemmän laadukkaaseen lainsäädäntöön ja sen kykyyn suojata ja edistää EU:n kansalaisten etuja; korostaa, että on tärkeää antaa perusoikeuksille ja työllisyyttä, terveyttä ja turvallisuutta koskeville näkökohdille sama painoarvo kuin taloudellisille näkökohdille lainsäädännön toimivuustarkastuksia suoritettaessa; huomauttaa, että ristiriitatilanteissa perusoikeuksien olisi oltava aina etusijalla;

18.  muistuttaa, että toimielinten välisen sopimuksen mukaan komission on määrä arvioida myös mahdollisuutta vahvistaa sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevassa ohjelmassaan (REFIT) tavoitteet rasituksen vähentämiselle tietyillä aloilla, jotta voitaisiin vähentää sääntelyrasitusta ja hallinnollista rasitusta kokonaisuudessaan; kehottaa komissiota selventämään ja tarvittaessa asettamaan tavoitteita, jotka koskevat perusteettoman rasituksen vähentämistä keskeisillä aloilla ilman, että unionin kunnianhimoisten strategisten tavoitteiden saavuttamista vaikeutetaan;

19.  palauttaa mieliin, että parlamentti totesi uudesta toimielinten välisestä sopimuksesta 9. maaliskuuta 2016 tekemässään päätöksessä, että sopimuksen sanamuoto ei sitouta kolmea toimielintä riittävästi siihen, että niiden vaikutustenarvioinnit käsittävät myös pk-yritykset ja kilpailukykytestit; uskoo vahvasti, että on ryhdyttävä lisäponnisteluihin, jotta kaikki kolme toimielintä sitoutetaan sisällyttämään tällaiset testit vaikutustenarviointeihinsa;

20.  kehottaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa varaamaan säännöllisesti aikaa lainsäädännön täytäntöönpanon arviointia varten; katsoo, että valiokunnan olisi pyydettävä komissiota esittelemään säännöllisesti vaikutustenarviointejaan koko valiokunnan kokouksessa;

21.  kehottaa kaikkia valiokuntiaan arvioimaan järjestelmällisesti komission vaikutustenarviointeja ja tarkastelemaan Euroopan parlamentin vaikutusten ennakkoarviointeja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lainsäädäntömenettelyä.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	27.3.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	26 18 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Mara Bizzotto, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Michael Detjen, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Agnes Jongerius, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Thomas Mann, Dominique Martin, Miroslavs Mitrofanovs, Emilian Pavel, João Pimenta Lopes, Georgi Pirinski, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Robert Rochefort, Claude Rolin, Siôn Simon, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Renate Weber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Georges Bach, Amjad Bashir, Heinz K. Becker, Tania González Peñas, Ivari Padar, Anne Sander, Sven Schulze, Jasenko Selimovic, Csaba Sógor, Neoklis Sylikiotis, Ivo Vajgl
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Jude Kirton-Darling, Ana Miranda, James Nicholson, Massimo Paolucci

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

26	+
ALDE	Enrique Calvet Chambon, Marian Harkin, Robert Rochefort, Jasenko Selimovic, Ivo Vajgl, Renate Weber
ECR	Amjad Bashir, Arne Gericke, Czesław Hoc, James Nicholson, Ulrike Trebesius
ENF	Dominique Martin
PPE	Georges Bach, Heinz K. Becker, David Casa, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jeroen Lenaers, Thomas Mann, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Csaba Sógor, Romana Tomc

18	-
GUE/NGL	Tania González Peñas, Patrick Le Hyaric, João Pimenta Lopes, Neoklis Sylikiotis
S&D	Guillaume Balas, Brando Benifei, Michael Detjen, Elena Gentile, Agnes Jongerius, Jude Kirton-Darling, Ivari Padar, Massimo Paolucci, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Siôn Simon, Marita Ulvskog
VERTS/ALE	Ana Miranda, Miroslavs Mitrofanovs

3	0
EFDD	Tiziana Beghin
ENF	Mara Bizzotto
NI	Lampros Fountoulis

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

• [1]  http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/603239/EPRS_STU%282017%29603239_EN.pdf

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.3.2018)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta
(2016/2018(INI))

Valmistelija: Adina-Ioana Vălean

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavia oikeudellisten asioiden valiokuntaa sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka ne myöhemmin hyväksyvät:

Kansainväliset sopimukset

1.  pitää valitettavana sitä, ettei tiettyihin kansainvälisiä sopimuksia ja erityisesti neuvotteluvaltuuksia koskeviin neuvoston asiakirjoihin tutustuminen ole yleensä mahdollista;

2.  kehottaa noudattamaan yhtenäisempää ja jäsennellympää lähestymistapaa, jolla taataan, että parlamentin saatavilla ovat kaikki neuvottelutekstit ja niihin liittyvät asiakirjat, jopa luottamukselliset ja turvallisuusluokitellut asiakirjat, neuvotteluvaltuudet mukaan lukien, sekä kaikki muut asiaankuuluvat asiakirjat, joita käytetään valmisteluvaiheessa ja itse neuvotteluissa; katsoo lisäksi, että neuvoston ja komission olisi toimitettava parlamentille säännöllisesti päivitettyjä luetteloita niiden saatavilla olevista, neuvotteluita koskevista asiakirjoista;

3.  panee tyytyväisenä merkille komission ennen kansainvälisiä konferensseja toimittamat kirjalliset katsaukset sekä neuvoston puheenjohtajavaltion ja komission kyseisten konferenssien aikana antamat päivittäiset suulliset katsaukset;

4.  pitää valitettavana, ettei parlamentti saa osallistua tarkkailijana EU:n koordinointikokouksiin kansainvälisten konferenssien aikana;

5.  kehottaa EU:n kolmea toimielintä saattamaan ajoissa päätökseen käytännön yhteistyöjärjestelyjen ja tietojenvaihdon parantamisesta käytävät neuvottelut, jotka aloitettiin marraskuussa 2016 parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen 40 kohdan mukaisesti;

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset

6.  toteaa, että säädösvallan siirtäminen komissiolle ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan siihen voi liittyä poliittisesti arkaluonteisia kysymyksiä, jotka ovat erittäin tärkeitä EU:n kansalaisille, kuluttajille ja yrityksille;

7.  muistuttaa, että uudella toimielinten välisellä sopimuksella on tarkoitus helpottaa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudatettaessa käytäviä neuvotteluja sekä SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamista, kuten uuden sopimuksen johdanto-osan 7 kappaleessa määrätään, mutta pitää valitettavana, ettei tämä ole vielä toteutunut; on erittäin tyytymätön siihen, että neuvosto on edelleen hyvin haluton hyväksymään delegoituja säädöksiä, jos SEUT-sopimuksen 290 artiklassa tarkoitetut perusteet täyttyvät; korostaa, että tämä hankaloittaa neuvotteluja merkittävästi;

8.  on erittäin huolissaan siitä, että neuvosto yrittää miltei järjestelmällisesti korvata delegoidut säädökset täytäntöönpanosäädöksillä; pitää erityisen mahdottomana hyväksyä sitä, että neuvosto pyrkii käyttämään Lissabonin sopimuksen jälkeistä mukautusta siihen, että valvonnan käsittävä sääntelymenettely korvataan täytäntöönpanosäädöksillä eikä delegoiduilla säädöksillä;

9.  on pettynyt siihen, ettei komissio ole aina puolustanut omia alkuperäisiä ehdotuksiaan delegoitujen säädösten käyttämisestä;

10.  muistuttaa, että poliittisesti tärkeät osatekijät, kuten tuotteita tai aineita koskevat unionin luettelot tai rekisterit, olisi liitettävä edelleen kiinteästi perussäädökseen – tarpeen vaatiessa liitteiden muodossa – ja niitä olisi siksi muutettava vain delegoiduilla säädöksillä; korostaa, että erillisten luetteloiden laatimista olisi oikeusvarmuuden nimissä vältettävä;

11.  odottaa mielenkiinnolla parlamentin pyytämän 12. joulukuuta 2017 julkaistun selkeästi jäsennellyn ja helppokäyttöisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin käyttöä;

12.  muistuttaa EU:n kolmelle toimielimelle, että lainsäädäntöasioiden käsittelytilannetta koskevan yhteisen tietokannan perustamisessa on saatava aikaan edistystä;

Vaikutustenarvioinnit

13.  toistaa kehotuksensa keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisia, sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristö- ja terveysvaikutuksia koskevan tasapainoisen analyysin pakollisesta sisällyttämisestä kaikkiin vaikutustenarviointeihin;

14.  korostaa, että vaikutustenarviointien olisi oltava vain lainsäädännön parantamista koskevia ohjeita ja poliittisen päätöksenteon apuvälineitä eivätkä ne saisi missään tapauksessa korvata poliittisia päätöksiä demokraattisessa päätöksentekoprosessissa tai vaikeuttaa poliittisesti vastuussa olevien päätöksentekijöiden roolia;

15.  katsoo, että vaikutustenarvioinnit eivät saisi aiheuttaa aiheettomia viivästyksiä lainsäädäntömenettelyihin eikä niitä tulisi käyttää menettelyllisinä esteinä, joilla yritetään viivästyttää epätoivottuja säädöksiä;

16.  kehottaa komissiota tarkastelemaan vaikutustenarviointien ja jälkiarviointien avulla, ovatko aloitteet, ehdotukset tai voimassa olevat säädökset yhteensopivia kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja miten ne vaikuttavat näiden tavoitteiden etenemiseen ja täytäntöönpanoon;

Yksinkertaistaminen

17.  katsoo, että tietyt hallinnolliset rasitukset ovat tarpeen, jotta varmistetaan, että lainsäädännön tavoitteita ja säädettyä suojelun tasoa noudatetaan asianmukaisesti erityisesti ympäristön ja kansanterveyden suojelun aloilla, joilla on pidettävä kiinni tiedottamisvelvollisuuksista;

18.  korostaa, että on tärkeää välttää tarpeetonta byrokratiaa ja ottaa huomioon yrityksen koon ja vaadittujen velvoitteiden täytäntöönpanoon tarvittavien resurssien välinen korrelaatio;

19.  katsoo, että koska laatu on äärimmäisen tärkeää, sääntelyn yksinkertaistamista ei saa käyttää tekosyynä vaatimustason alentamiseen kysymyksissä, jotka ovat olennaisen tärkeitä ympäristönsuojelun, kansanterveyden tai elintarviketurvallisuuden kannalta;

20.  korostaa tarvetta pohtia ja tehostaa nykyisiä toimenpiteitä vähentämällä tarpeettomia sääntelykustannuksia mutta katsoo, ettei ole tarkoituksenmukaista asettaa sääntelykustannusten vähentämiselle nettotavoitteita, koska siten kavennetaan tarpeettomasti käytettävissä olevien välineiden valikoimaa uusien tai vielä ratkaisematta olevien ongelmien käsittelemiseksi sekä sivuutetaan sääntelyyn liittyvät hyödyt;

21.  on tyytyväinen komission ilmoitukseen, jonka mukaan voimassa olevien ja suunniteltujen säädösten tarkastelun yhteydessä otetaan huomioon mikro- ja pk-yritysten erityiset edut ja vähennetään tällaisten yritysten rasitusta poikkeuksilla ja yksinkertaistamisilla; kannustaa komissiota tutkimaan, miten pk- ja mikroyritysten tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon lainsäädäntöä laadittaessa samalla kun varmistetaan jatkossakin kuluttajien, työntekijöiden, kansanterveyden ja ympäristön suojelun korkea taso;

22.  on tyytyväinen siihen, että on perustettu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen toteutumista tarkasteleva komission työryhmä, jonka on toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti pyrittävä lisäämään niiden kansalaisten luottamusta, jotka pitävät toissijaisuusperiaatetta demokraattisen prosessin kulmakivenä;

23.  korostaa julkisia kuulemisia ja sidosryhmien kuulemisia koskevia uusia määräyksiä, jotka ovat tärkeitä välineitä, joita olisi käytettävä sekä säädösten valmisteluvaiheessa että koko lainsäädäntöprosessin ajan;

EU:n lainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen

24.  katsoo, että EU:n säädösten täytäntöönpanossa ja osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisessa on erotettava selvästi toisistaan ylisääntelytapaukset, joissa jäsenvaltiot ottavat käyttöön EU:n säädöksiin kuulumattomia hallinnollisia lisävaatimuksia, ja tapaukset, joissa asetetaan EU:n laajuisia vähimmäisvaatimuksia tiukempia normeja ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan sekä terveydenhuollon ja elintarviketurvallisuuden aloilla;

25.  kehottaa jäsenvaltioita olemaan mahdollisuuksien mukaan luomatta hallinnollisia lisävaatimuksia saattaessaan EU:n säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja tekemään nämä lisäykset tunnistettaviksi täytäntöönpanosäädöksessä tai siihen liittyvissä asiakirjoissa toimielinten välisen sopimuksen 43 kohdan mukaisesti;

°

°  °

26.  korostaa, että EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa ja silloin, kun EU:n säädöksissä asetetaan vain vähimmäisvaatimukset, jäsenvaltiot voivat vapaasti asettaa tiukempia normeja ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan sekä terveydenhuollon ja elintarviketurvallisuuden aloilla.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	20.3.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	54 5 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Ivo Belet, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Mark Demesmaeker, Stefan Eck, Bas Eickhout, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, Anneli Jäätteenmäki, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Giovanni La Via, Jo Leinen, Peter Liese, Lukas Mandl, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Rory Palmer, Massimo Paolucci, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Julia Reid, Frédérique Ries, Michèle Rivasi, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean, Damiano Zoffoli
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Christofer Fjellner, Elena Gentile, Merja Kyllönen, Norbert Lins, Gesine Meissner, Ulrike Müller, Mihai Ţurcanu
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Fernando Ruas, Ruža Tomašić, Jadwiga Wiśniewska

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

54	+
ALDE	Gerben-Jan Gerbrandy, Anneli Jäätteenmäki, Valentinas Mazuronis, Gesine Meissner, Ulrike Müller, Frédérique Ries
EFDD:	Piernicola Pedicini
GUE/NGL:	Stefan Eck, Kateřina Konečná, Merja Kyllönen
PPE:	Pilar Ayuso, Ivo Belet, Birgit Collin-Langen, Angélique Delahaye, Christofer Fjellner, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Lukas Mandl, Fernando Ruas, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Ivica Tolić, Mihai Ţurcanu, Adina-Ioana Vălean
S&D:	Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Miriam Dalli, Seb Dance, Elena Gentile, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Jo Leinen, Susanne Melior, Rory Palmer, Massimo Paolucci, Pavel Poc, Daciana Octavia Sârbu, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Damiano Zoffoli
VERTS/ALE:	Marco Affronte, Margrete Auken, Bas Eickhout, Michèle Rivasi, Davor Škrlec

5	-
ECR	Arne Gericke, Urszula Krupa, Bolesław G. Piecha, Ruža Tomašić, Jadwiga Wiśniewska

3	0
ECR:	Mark Demesmaeker
EFDD:	Julia Reid
ENF:	Sylvie Goddyn

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.1.2017)

ulkoasiainvaliokunnalle ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta
(2016/2018(INI))

Valmistelija: Notis Marias

EHDOTUKSET

Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavia oikeudellisten asioiden valiokuntaa ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka ne myöhemmin hyväksyvät:

1.  toteaa, että komission tämän kauden painopisteenä on parempaa lainsäädäntöä koskeva tavoite, ja korostaa, että EU:n lainsäädännön on oltava selkeää, yksinkertaista, tehokasta ja tasapainoista sekä sellaista, että sillä pyritään varmistamaan korkea sosiaalisen suojelun sekä ympäristön- ja työsuojelun taso, jolloin sen saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja täytäntöönpaneminen käy helposti;

2.  toteaa, että toimielinten välisen oikea-aikaisen ja syvemmän yhteistyön avulla toteutettava lainsäädäntömenettelyjen parantaminen EU:n tasolla voi johtaa EU:n oikeuden johdonmukaisempaan ja yhdenmukaisempaan soveltamiseen;

3.  katsoo, että neuvotteluprosessin avoimuuden kehittämisen erityisesti transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) ja laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) suhteen sekä lainsäädäntöprosessin ja nykyisen lainsäädännön tehostetun valvonnan on oltava ohjaavina periaatteina, kun parempaa lainsäädäntöä koskevaa toimielinten välistä sopimusta pannaan täytäntöön;

4.  korostaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan mukaiset neuvottelut unionista eroamiseksi käydään toimielinten välisinä; muistuttaa, että 50 artiklassa mainitaan ainoastaan Eurooppa-neuvoston tai neuvoston jäsenten osallistumisesta; korostaa, että eroavasta jäsenvaltiosta olevia Euroopan parlamentin jäseniä ei estetä osallistumasta parlamentin ja valiokuntien keskusteluihin ja äänestyksiin; kehottaa tehostamaan eroamisneuvottelujen avoimuutta parlamentin sekä toimielinten välisten neuvottelujen osalta;

5.  pitää tärkeänä kehittää ja edistää parlamentin roolia lainsäätäjänä sekä varmistaa yhtäläiset oikeudet neuvoston kanssa ja vahvistaa sen roolia kaikkien EU:n toimielinten valvontaelimenä;

6.  korostaa, että tehokkaan EU:n lainsäädännön soveltamisessa on pyrittävä varmistamaan, että säädöksiin sisältyvät menettelyt vastaavat kulloisenkin säädöksen tarkoitusta ja erityisesti ympäristönsuojelua koskevaa päätavoitetta, kun on kyse korkeatasoisen ympäristönsuojelun varmistamisesta;

7.  palauttaa mieliin Euroopan unionin talous- ja sosiaalikriisistä vastaanotetut lukuisat vetoomukset ja katsoo, että painopisteeksi olisi otettava lainsäädäntöaloitteet talouden elvyttämiseksi, työttömyyden ja epävarmojen työsuhteiden torjumiseksi ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja köyhyyden lievittämiseksi;

8.  kiinnittää huomiota vetoomusvaliokunnan tekemään tärkeään työhön EU:n lainlaadinnan laadun arvioimiseksi verrattuna sen varsinaiseen täytäntöönpanoon sekä säädösten ja menettelyjen parantamiseksi; panee tässä suhteessa merkille toimielinten ja komission välisen todellisen yhteistyön merkityksen, kun pyritään varmistamaan vetoomusten asianmukainen käsittely;

9.  kannustaa kehittämään tehokasta lainsäädäntöä, jolla pyritään kehittämään työsuhdeturvaa ja Euroopan kilpailukykyä siten, että painopiste on erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä talouden kaikilla aloilla;

10.  vastustaa kaikkia EU:n toimielinten osallisuudella aikaansaatuja lainsäädäntöaloitteita tai oikeudellisia kehyksiä, jotka voivat johtaa todelliseen työmarkkinoiden epävarmuuteen, uhkaavat johtaa tilanteeseen, jossa yhä suurempi määrä ihmisiä päätyy köyhyysrajan alapuolelle, tai heikentävät EU:n perusoikeuskirjaan kirjattuja perusoikeuksia;

11.  toteaa, että uusien säädösehdotusten vaikutustenarvioinnissa olisi järjestelmällisesti otettava huomion todelliset (myös lyhyen aikavälin) vaikutukset erilaisiin tavoitteisiin, kuten kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseen, sosiaalisen osallisuuden lisäämiseen, Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksiin ja sellaisiin työllisyyden muotoihin, joilla turvataan täysimääräisesti yleiset sosiaali- ja palkkaetuudet, sekä asianmukaiseen ympäristönsuojeluun; katsoo, että myös pk-yrityksiä koskeva kokeilutapaus olisi otettava mukaan; on vakaasti sitä mieltä, että EU:n hyväksymän lainsäädännön on oltava sellaista, jolla pyritään varmistamaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korkein mahdollinen taso; pitää siksi oleellisen tärkeänä, että kaikki EU:n tasolla toteutettavat toimet ja välineet on suunniteltava ja pantava täytäntöön siten, että eriarvoisuutta, epävarmoja työsuhteita ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan toimitaan johdonmukaisesti ja tuloksekkaasti;

12.  kehottaa lisäämään työmarkkinaosapuolten varhaista kuulemista ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean osallisuutta sekä ottamaan niiden näkemykset asianmukaisesti huomioon;

13.  toteaa, että järjestelmällisten vaikutustenarviointien käyttöönotto ei ensinnäkään saa johtaa lainsäädäntömenettelyn epäpolitisoitumiseen, joka unionin demokraattisessa toiminnassa vaikuttaisi parlamentin perustehtävään olla EU:n kansalaisten tahdon ja moniarvoisuuden todellinen edustaja, eikä myöskään heikentää sen lainsäädäntövaltaa vesittämällä parlamentin keskusteluja, tekemällä ne merkityksettömiksi ja korvaamalla niissä tehtyjä poliittisia päätöksiä;

14.  korostaa, että koska tavoitteena on päätöksentekomenettelyn täydellinen avoimuus ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korkeimman mahdollisen tason saavuttaminen, kuulemisten ja vaikutustenarviointien päämääränä olisi oltava ensisijaisesti huolehtia julkisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden täysimääräisestä osallistumisesta keskeisinä toimijoina ja edistää sellaisen lainsäädännön hyväksymistä, jolla taataan kansalaisten perusoikeuksien ja ympäristön kokonaisvaltainen suojelu; korostaa, että kuulemisten ja vaikutustenarviointien on oltava osa laajempaa demokratisoimisprosessia, joka johtaa kansalaisten suoraan osallistumiseen EU:n päätöksentekomenettelyn kaikissa vaiheissa;

15.  katsoo, että komission sääntelyntarkastelulautakunnan riippumattomuutta olisi vahvistettava ja että sen aseman olisi oltava selkeämmin määritelty; ehdottaa kolmelle toimielimelle yhteisen, esimerkiksi parempaa lainsäädäntöä käsittelevän neuvoa-antavan elimen perustamista;

16.  pitää myönteisenä Euroopan parlamentin asiantuntijoiden osallistumista komission sääntelyntarkastelulautakunnan kokouksiin ja delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevien ehdotusten järjestelmällistä julkaisemista sekä delegoitujen säädösten rekisterin perustamista;

17.  pyytää, että parlamentti kutsutaan mukaan neuvoston työryhmän ja Coreperin kokouksiin ja vaatii, että niiden esityslistat toimitetaan parlamentille säännönmukaisesti.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	24.1.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	15 1 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marina Albiol Guzmán, Margrete Auken, Beatriz Becerra Basterrechea, Pál Csáky, Rosa Estaràs Ferragut, Eleonora Evi, Peter Jahr, Notis Marias, Roberta Metsola, Julia Pitera, Virginie Rozière, Josep-Maria Terricabras, Jarosław Wałęsa, Cecilia Wikström, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Kostadinka Kuneva, Ángela Vallina, Rainer Wieland
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Edouard Martin

LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN KIRJE

TRAN/D/2018/LR/sf - 5251

Pavel Svoboda

Oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtaja

Euroopan parlamentti

ASP 06F365

Danuta Maria Hübner

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja

Euroopan parlamentti

ASP 12E157

Asia:   Parempi sääntely ja parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinta ja täytäntöönpano

Arvoisa puheenjohtaja,

Arvoisa puheenjohtaja,

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavia oikeudellisten asioiden valiokuntaa ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka ne myöhemmin hyväksyvät:

1.  kannattaa toimielinten välisen sopimuksen tärkeintä tavoitetta, eli korkealaatuisen unionin lainsäädännön tuottamista ja keskittymistä lainsäädännössä aloihin, joilla siitä saadaan eniten lisäarvoa Euroopan kansalaisille; katsoo, että unionin lainsäädäntöä olisi hyväksyttävä siten, että tavoitteet saavutetaan mahdollisimman vähäisiin kustannuksin ja hallinnollinen rasitus jää mahdollisimman vähäiseksi, samalla kun otetaan huomioon demokraattinen oikeutus, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate sekä oikeudellinen varmuus;

2.  korostaa, että toimielinten on käytävä vuoropuhelua monivuotisesta ohjelmasuunnittelusta sekä komission vuotuisesta työohjelmasta, jotta voidaan yhdessä määrittää, mitkä kysymykset ovat unionille erittäin tärkeitä; pyytää komissiota ottamaan prioriteettejaan määrittäessään paremmin huomioon Euroopan parlamentin vaaleihin kytkeytyvät poliittiset syklit; kehottaa komissiota toimittamaan merkittävät asiakokonaisuudet viimeistään vaalikauden puoleenväliin mennessä;

3.  pyytää komissiota toimittamaan realistisen aikataulun mukaisesti vuotuisia työohjelmia, jotka sisältävät kaikki lainsäädäntöaloitteet, mukaan lukien ehdotukset voimassa olevan lainsäädännön muuttamiseksi tai kumoamiseksi;

4.  korostaa, että vaikutustenarviointi on tehtävä paitsi lainsäädäntökokonaisuuksista myös sellaisista delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä, joilla odotetaan olevan merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia;

5.  pitää myönteisenä, että komissiolla on tapan asettaa merkittäviä aloitteita koskevat julkiset kuulemiset saataville kaikilla unionin virallisilla kielillä parlamentin esittämien huolenaiheiden mukaisesti, koska näin saavutetaan mahdollisimman laaja yleisö ja helpotetaan palautteen antamista;

6.  pitää avoimuutta demokraattisten prosessien, mukaan lukien lainsäädäntötyö, kulmakivenä; korostaa siksi, että avoimuuden olisi oltava keskeinen periaate pantaessa täytäntöön parempaa lainsäädäntöä koskevaa toimielinten välistä sopimusta; kehottaa komissiota huolehtimaan velvollisuudestaan tiedottaa parlamentille täysimäärisesti kaikista vaiheista, kun kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa neuvotellaan sopimuksista;

7.  pitää myönteisenä, että Euroopan parlamentin asiantuntijat pääsevät komission asiantuntijaryhmän kokouksiin, että delegoituja säädöksiä koskevista ehdotuksista ilmoitetaan ripeästi ja että on luotu delegoitujen säädösten rekisteri; korostaa, että on parannettava asiakirjojen saatavuutta delegoitujen säädösten valmisteluvaiheessa, kun tähän vaiheeseen kuuluvat asiantuntijaryhmien kokoukset muualla kuin komission järjestelmässä, etenkin laadittaessa standardeja;

8.  pitää valitettavana, että komissiolla on tapana sivuuttaa parlamentin asiantuntijat, kun täytäntöönpanosäädöksiä valmistellaan komiteoissa; pitää valitettavana, että tämä käytäntö ulottuu myös unionin lainsäädännön valmisteluun ja täytäntöönpanoon; ehdottaa, että komissio laatii selkeämmän ohjelman komiteoiden kokouksia varten ja tekee eron äänestyksiä järjestävien kokousten sekä SEUT:n 291 artiklassa tarkoitettuihin täytäntöönpanosäädöksiin liittyvien asioiden ja unionin lainsäädännön valmisteluun ja täytäntöönpanoon liittyvien asioiden välillä, sillä jälkimmäisessä tapauksessa parlamentin asiantuntijat olisi pyydettävä mukaan;

9.  pyytää, että komissio varaa parlamentille riittävästi aikaa komiteoissa järjestettävien äänestysten ja täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen välillä, jotta parlamentti voi valvoa täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti, etenkin kun muutoksia ehdotetaan huomattavassa määrin.

Kunnioittavasti

Karima Delli

Tiedoksi:   puhemies Antonio Tajani

  puheenjohtajakokouksen puheenjohtaja Cecilia Wikström

  AFCO-valiokunnan esittelijä Richard Corbett

  Lainsäädäntötyön koordinointiyksikkö

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	25.4.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	32 3 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gerolf Annemans, Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Elmar Brok, Jean-Marie Cavada, Richard Corbett, Mady Delvaux, Pascal Durand, Enrico Gasbarra, Esteban González Pons, Heidi Hautala, Ramón Jáuregui Atondo, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Alain Lamassoure, Gilles Lebreton, Jo Leinen, Morten Messerschmidt, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Markus Pieper, Paulo Rangel, Evelyn Regner, Helmut Scholz, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Pavel Svoboda, Josep-Maria Terricabras, Kazimierz Michał Ujazdowski, Axel Voss, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Max Andersson, Charles Goerens, Jérôme Lavrilleux, Cristian Dan Preda, Virginie Rozière, Rainer Wieland, Tiemo Wölken, Kosma Złotowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Manolis Kefalogiannis, Flavio Zanonato

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

32	+
ALDE	Jean-Marie Cavada, Maite Pagazaurtundúa Ruiz
EFDD	Joëlle Bergeron
PPE	Elmar Brok, Esteban González Pons, Manolis Kefalogiannis, Alain Lamassoure, Jérôme Lavrilleux, Markus Pieper, Cristian Dan Preda, Paulo Rangel, György Schöpflin, Pavel Svoboda, Axel Voss, Rainer Wieland, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka
S&D	Richard Corbett, Mady Delvaux, Enrico Gasbarra, Ramón Jáuregui Atondo, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Jo Leinen, Evelyn Regner, Virginie Rozière, Pedro Silva Pereira, Tiemo Wölken, Flavio Zanonato
VERTS/ALE	Max Andersson, Pascal Durand, Heidi Hautala, Josep-Maria Terricabras

3	-
ENF	Gerolf Annemans, Marie-Christine Boutonnet, Gilles Lebreton

4	0
ECR	Morten Messerschmidt, Kosma Złotowski
GUE/NGL	Helmut Scholz
NI	Kazimierz Michał Ujazdowski

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää