MIETINTÖ eurooppalaisesta yhteinen terveys -toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi
10.7.2018 - (2017/2254(INI))
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Karin Kadenbach
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
eurooppalaisesta yhteinen terveys -toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan,
– ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) vuoden 2017 suuntaviivat lääketieteellisesti merkittävien mikrobilääkkeiden käytöstä elintarviketuotantoeläimissä,
– ottaa huomioon Euroopan eläinlääkäriliiton 29. helmikuuta 2016 päivätyn raportin vastauksista Euroopan lääkeviraston (EMA) ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) kysymyksiin mikrobilääkkeiden käytöstä elintarviketuotantoeläimissä[1],
– ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät "yhteinen terveys" -lähestymistavan (One Health) mukaisista seuraavista toimista mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi,
– ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät lääkealan järjestelmien tasapainon vahvistamisesta Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa,
– ottaa huomioon neuvoston 6. kesäkuuta 2011 antamat päätelmät aiheesta ”lapsuusiän immunisaatio – lapsuusiän immunisaation saavutukset ja haasteet Euroopassa sekä jatkotoimet”, jotka EU:n jäsenvaltioiden terveysministerit hyväksyivät,
– ottaa huomioon neuvoston 6. joulukuuta 2014 antamat päätelmät rokotuksista tehokkaana kansanterveyden edistäjänä,
– ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Turvallisempi terveydenhuolto Euroopassa: potilasturvallisuuden parantaminen ja mikrobilääkeresistenssin torjunta”[2],
– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”mikrobihaaste – mikrobilääkeresistenssin aiheuttamat kasvavat uhat”[3],
– ottaa huomioon valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU[4],
– ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2017 annetun komission tiedonannon aiheesta ”eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi”(COM(2017)0339),
– ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman uudesta eläinten hyvinvointia koskevasta strategiasta 2016–2020[5],
– ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön maailmanlaajuisen rokotussuunnitelman (GVAP), jonka 194 jäsenvaltiota hyväksyivät Maailman terveyskokouksessa toukokuussa 2012,
– ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön Euroopan rokotussuunnitelman vuosiksi 2015–2020,
– ottaa huomioon Food Protection Trends -lehdessä vuonna 2018 julkaistun yleisen tutkimuksen aiheesta ”Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen rooli mikrobilääkkeiden käytön torjunnassa elintarviketuotantoeläimissä”,
– ottaa huomioon komission etenemissuunnitelman strategisesta lähestymistavasta ympäristössä oleviin lääkeaineisiin ja ajankohtaisen luonnoksen strategisesta lähestymistavasta[6],
– ottaa huomioon 21. syyskuuta 2016 järjestetyssä YK:n yleiskokouksen korkean tason tapaamisessa annetun poliittisen julistuksen mikrobilääkeresistenssistä,
– ottaa huomioon Maailmanpankin maaliskuussa 2017 julkaiseman raportin resistenttien infektioiden torjunnasta ”Drug-Resistant Infections: A Threat to Our Economic Future”,
– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eläinlääkkeistä (COM(2014)0558),
– ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) syyskuussa 2015 julkaiseman raportin mikrobilääkeresistenssistä ”Antimicrobial Resistance in G7 Countries and Beyond: Economic Issues, Policies and Options for Action”,
– ottaa huomioon EMAn ja EFSAn yhteisen tieteellisen lausunnon toimenpiteistä mikrobilääkkeiden käyttötarpeen vähentämiseksi unionissa harjoitettavassa kotieläintaloudessa ja niiden vaikutuksista elintarviketurvallisuuteen (RONAFAn lausunto),
– ottaa huomioon 70. maailman terveyskokouksen 29. toukokuuta 2017 antaman päätöslauselman verenmyrkytyksen ennaltaehkäisyn, diagnosoinnin ja kliinisen hallinnan parantamisesta,
– ottaa huomioon Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) ensimmäisen yhteisen raportin (JIACRA I), joka julkaistiin vuonna 2015 ja toisen yhteisen raportin (JIACRA II), joka julkaistiin vuonna 2017, yhdennetystä analyysista, joka sisältää kokonaisvaltaisen analyysin mikrobilääkkeiden käytöstä sekä ihmisissä ja elintarviketuotantoon käytettävissä eläimissä esiintyvien bakteerien mikrobilääkeresistenssistä,
– ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman lääkkeiden saatavuudesta[7],
– ottaa huomioon ECDC:n vuoden 2016 raportin mikrobilääkeresistenssin seurannasta Euroopassa,
– ottaa huomioon Euroopan unionin yhteenvetoraportin nimeltä ”The European Union summary report on antimicrobial resistance in zoonotic and indicator bacteria from humans, animals and food in 2016”, jonka ovat laatineet ECDC ja EFSA[8],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0257/2018),
A. ottaa huomioon, että antibioottien liiallinen ja epäasianmukainen käyttö erityisesti karjataloudessa (profylaktisesti ja kasvun edistämiseen käytetyt antibiootit) ja puutteelliset infektioiden torjuntatavat sekä ihmis- että eläinlääkinnässä ovat vähitellen tehneet mikrobilääkeresistenssistä valtavan uhan ihmisten ja eläinten terveydelle;
B. toteaa, että arviolta vähintään 20 prosenttia hoitoon liittyvistä infektioista voidaan ehkäistä jatkuvilla ja monitahoisilla infektioiden ehkäisemistä ja valvontaa koskevilla ohjelmilla[9];
C. toteaa, että antibioottien maltillinen käyttö ja infektioiden ehkäiseminen ja valvonta kaikilla terveydenhuollon aloilla, myös eläinten terveyden alalla, ovat antibioottiresistenttien bakteerien kehittymisen ja leviämisen tehokkaan ehkäisyn kulmakiviä;
D. toteaa, että 50 prosenttia ihmisten antibioottiresepteistä on tehottomia ja 25 prosenttia ihmisten lääkkeiden käytöstä on huonosti hallittua; toteaa, että 30 prosenttia sairaalassa olevista potilaista käyttää antibiootteja ja multiresistentit bakteerit aiheuttavat erityisen uhan sairaaloissa ja hoitokodeissa ja sellaisille potilaille, joiden hoito edellyttää hengityskoneiden ja verisuonikatetrien kaltaisia laitteita;
E. toteaa, että antibiootteja käytetään edelleen kotieläintaloudessa tautien ehkäisyssä ja kompensoimaan heikkoa hygieniaa eikä tarpeen mukaan lääkemääräyksen kautta, mikä edistää mikrobilääkeresistenttien bakteerien, jotka voivat siirtyä ihmisiin, esiintymistä eläimissä;
F. toteaa, että myös EU:n virastot ovat vahvistaneet, että elintarviketuotantoeläimissä (esimerkiksi broilerikananpojissa) havaitun antibioottiresistenssin ja näiden eläinten lihan käsittelystä, valmistuksesta ja kulutuksesta johtuvien ihmisten bakteeri-infektioiden suuren osuuden välillä on yhteys[10];
G. ottaa huomioon, että antibioottien väärinkäyttö heikentää niiden tehokkuutta ja levittää osaltaan erittäin resistenttejä mikrobeja, jotka ovat erityisen resistenttejä viimeisenä hoitovaihtoehtona käytettäville antibiooteille; ottaa huomioon, että OECD:n toimittamien tietojen mukaan mikrobilääkeresistenssi voi johtaa arviolta 700 000 kuolemaan maailmanlaajuisesti joka vuosi; ottaa huomioon, että 25 000 näistä kuolemista tapahtuu Euroopan unionissa ja loput EU:n ulkopuolella ja että yhteistyö kehityspolitiikassa sekä mikrobilääkeresistenssin koordinointi ja seuranta kansainvälisesti ovat siksi ratkaisevan tärkeitä;
H. ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi voisi aiheuttaa vuonna 2050 jopa 10 miljoonaa kuolemaa vuodessa, jos mihinkään toimiin ei ryhdytä; toteaa, että yhdeksän miljoonaa näistä arvioiduista kuolemista tapahtuisi EU:n ulkopuolella kehitysmaissa ja erityisesti Aasiassa ja Afrikassa; toteaa, että koska infektiot ja mikrobilääkeresistentit bakteerit ovat tarttuvia ja leviävät helposti, tarvitaan pikaisesti maailmanlaajuisia toimia;
I. toteaa, että rokotuksilla ja nopean diagnosoinnin välineillä voidaan rajoittaa antibioottien väärinkäyttöä; toteaa, että nopean diagnosoinnin välineiden avulla terveydenhoidon ammattilaiset voivat nopeasti diagnosoida bakteeri- tai virusinfektion, ja vastaavasti vähentää antibioottien väärinkäyttöä ja resistenssin kehittymisen riskiä[11];
J. toteaa, että erittäin resistenttien bakteerien jatkuva leviäminen voi tulevaisuudessa tehdä hyvästä terveydenhoidosta huolehtimisesta mahdotonta invasiivisten leikkausten tai vakiintuneiden hoitomuotojen osalta joidenkin sädehoitoa, kemoterapiaa tai elinsiirtoja tarvitsevien potilasryhmien kohdalla;
K. toteaa, että bakteerit kehittyvät jatkuvasti, tutkimus ja kehittäminen sekä sääntely-ympäristö ovat monimutkaisia, tietyt infektiot voivat olla harvinaisia ja uusia mikrobilääkkeitä koskevat odotetut tulokset ovat edelleen rajallisia;
L. toteaa, että hoitoon liittyviä infektioita aiheuttavat puuttuvat ehkäisytoimenpiteet, jotka johtavat mikrobilääkeresistentteihin bakteereihin, sekä heikot hygieniakäytännöt etenkin sairaaloissa; ottaa huomioon, että ECDC arvioi, että noin neljä miljoonaa potilasta saa EU:ssa joka vuosi hoitoon liittyvän infektion ja että näistä infektioista aiheutuu suoraan noin 37 000 kuolemaa; ottaa huomioon, että kuolemantapausten määrä voi olla jopa suurempi; ottaa huomioon, että aiemmin esitetty luku 25 000 kuolemantapausta vuodessa on osoittautunut unionin tilanteen huomattavaksi aliarvioinniksi;
M. toteaa, että tehokkaiden antibioottien puutteellinen saatavuus kehitysmaissa aiheuttaa edelleen enemmän kuolemia kuin mikrobilääkeresistenssi; toteaa, että mikrobilääkeresistenssiin puuttuvat toimet, joissa keskitytään liiallisesti antibioottien saatavuuden rajoittamiseen, saattavat pahentaa jo nyt merkittävää lääkkeiden saatavuuteen liittyvää kriisiä, joka nykyään aiheuttaa yli miljoona alle viisivuotiaiden lasten kuolemaa vuodessa; katsoo, että toimilla mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi on pyrittävä takaamaan kaikille lääkkeiden jatkuva saatavuus, mikä tarkoittaa saatavuutta tarvitseville mutta ei kohtuuttomuutta kenellekään;
N. ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa lisääntyvät nopeasti multiresistentit sienet, jotka aiheuttavat infektion saaneille potilaille selvästi pidentyneitä sairaalahoitoja ja korkeampia kuolleisuuslukuja; ottaa huomioon, että Yhdysvaltain tautienvalvonta- ja -ehkäisykeskus on tiedottanut asiasta; toteaa, että tämä kysymys loistaa poissaolollaan "eurooppalainen yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmassa mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi;
O. toteaa, että aktiivisten seulontaohjelmien, joissa käytetään nopean diagnosoinnin välineitä, on osoitettu edistävän merkittävästi hoitoon liittyvien infektioiden hallintaa ja leviämisen vähentämistä sairaaloiden sisällä ja potilaiden välillä[12];
P. ottaa huomioon, että antibioottiyhdistelmien käytön muissa kuin kliinisissä kuluttajatuotteissa on osoitettu lisäävän lääkeresistenttien bakteerikantojen kehittymisen riskiä[13];
Q. toteaa, että hyvä käsihygienia tehokkaan käsienpesun ja käsien kuivaamisen muodossa voi osaltaan ehkäistä mikrobilääkeresistenssin ja infektiotautien leviämistä;
R. toteaa, että lääkinnällisten laitteiden käytöllä voidaan ehkäistä leikkausalueen infektioita ja siten ehkäistä ja hallita mikrobilääkeresistenssin kehittymistä[14];
S. ottaa huomioon, että ohjelmista, joilla on parannettu hiv-, tuberkuloosi- ja malarialääkkeiden saantia globaalisti, on olemassa myönteisiä esimerkkejä;
T. toteaa, että sairaalainfektiot ovat merkittävä uhka perusterveydenhoidon säilyttämiselle ja takaamiselle koko maailmassa;
U. ottaa huomioon, että nykysuuntauksen jatkuessa mikrobilääkeresistenssi saattaa aiheuttaa vuoteen 2050 mennessä enemmän kuolemantapauksia kuin syöpä[15];
V. ottaa huomioon, että ECDC ja EFSA ovat toistamiseen vahvistaneet, että mikrobilääkeresistenssi on yksi suurimmista kansanterveyteen kohdistuvista uhista[16];
W. toteaa, että lääkeresistentti tuberkuloosi on yleisin mikrobilääkeresistenssin aiheuttama kuolinsyy;
X. ottaa huomioon, että Maailmanpankki varoitti maaliskuussa 2017 julkaisemassaan kertomuksessa, että vuoteen 2050 mennessä lääkkeille vastustuskykyiset infektiot voivat aiheuttaa vuoden 2008 finanssikriisiin rinnastettavaa maailmanlaajuista taloudellista vahinkoa;
Y. katsoo, että mikrobilääkeresistenssi on nähtävä ja ymmärrettävä uhkana sekä ihmisten, eläinten että planeetan terveydelle ja välittömänä uhkana useiden yleismaailmallista kestävää kehitystä koskevassa Agenda 2030 -toimintaohjelmassa määritettyjen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle, muun muassa tavoitteiden 1, 2, 3 ja 6;
Z. ottaa huomioon, että "yhteinen terveys" -lähestymistavan tavoitteena on varmistaa ihmisten ja eläinten infektioiden hoitojen tehokkuuden säilyminen, vähentää mikrobilääkeresistenssin syntymistä ja leviämistä ja lisätä uusien tehokkaiden mikrobilääkkeiden kehittämistä ja saatavuutta EU:ssa ja sen ulkopuolella;
AA. toteaa, että neuvoston päätelmissä seuraavista vaiheista mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi "yhteinen terveys" -lähestymistavan[17] mukaisesti komissiota ja jäsenvaltioita pyydetään mukauttamaan keskenään uusia antibiootteja, vaihtoehtoja ja diagnoosimenetelmiä koskevien EU:n tämänhetkisten tutkimus- ja kehittämisaloitteiden strategiset tutkimusohjelmat mikrobilääkeresistenssiä käsittelevässä "yhteinen terveys" -verkostossa;
AB. ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetaan kansalaisten perusoikeus terveyteen ja sairaanhoitoon; toteaa, että oikeus terveyteen on taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurillinen oikeus yleiseen vähimmäisvaatimusten mukaiseen terveydenhoitoon, johon kaikilla luonnollisilla henkilöillä on oikeus;
AC. katsoo, että kaikissa mikrobilääkeresistenssiä koskevissa EU:n laajuisissa strategioissa keskeistä on oltava terveydenhoidon ammattilaisten kouluttaminen tutkimuksen viimeisimpien kehityssuuntien sekä mikrobilääkeresistenssin ehkäisemiseen ja leviämiseen liittyvien parhaiden käytäntöjen osalta;
AD. ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö arvioi verenmyrkytyksen – joka on syndroominen reaktio infektiotauteihin – aiheuttavan maailmassa joka vuosi noin kuusi miljoonaa kuolemaa, joista suurin osa on ehkäistävissä;
AE. toteaa, että ECDC, EFSA ja EMA toteuttavat parhaillaan yhteistä toimeksiantoa tuottaakseen tuotosindikaattoreita mikrobilääkeresistenssiä ja mikrobilääkkeiden kulutusta varten sekä elintarviketuotantoeläimissä ja ihmisissä;
AF. toteaa, että luonto tarjoaa meille valtavan määrän tehokkaita antibiootteja, joita voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä enemmän;
AG. toteaa, että EMA:n viimeisimmät tiedot osoittavat, että toimet eläinlääketieteellisen mikrobilääkkeiden käytön vähentämiseksi ovat olleet epätasaisia EU-maissa[18]; toteaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat saaneet lyhyessä ajassa aikaan merkittäviä vähennyksiä eläinlääketieteellisten mikrobilääkkeiden käytössä kunnianhimoisten kansallisten politiikkojen ansiosta, mistä kertovat Euroopan komission terveys- ja elintarviketarkastusten ja analysoinnin osaston toteuttamat tiedonhankintamatkat[19];
AH. ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi on rajat ylittävä uhka terveydelle, mutta että mikrobilääkeresistenssiin liittyvä tilanne vaihtelee merkittävästi eri jäsenvaltioiden välillä; ottaa huomioon, että näin ollen Euroopan komission on tunnistettava alueet, jotka tuovat suurta lisäarvoa Euroopalle, ja toimittava niillä kunnioittaen jäsenvaltioiden toimivaltaa, joka niillä on omien terveyspolitiikkojensa määrittämisessä;
AI. toteaa, että mikrobilääkeresistenssin tehokkaan torjunnan on oltava osa laajempaa kansainvälistä aloitetta, johon osallistuu mahdollisimman paljon kansainvälisiä laitoksia, virastoja ja asiantuntijoita sekä yksityinen sektori;
AJ. toteaa, että mikrobilääkeresistenssin merkittävimpiä syitä ovat muun muassa mikrobilääkkeiden epäasianmukainen käyttö ja väärinkäyttö, lääkkeiden laadunvarmistusjärjestelmien heikkous, mikrobilääkkeiden käyttö karjankasvatuksessa kasvun edistämiseksi ja tautien ehkäisemiseksi, puutteet infektioiden ehkäisyssä ja hallinnassa sekä seurantajärjestelmien heikkoudet;
AK. toteaa, että potilaiden tulisi saada terveydenhoitoa ja heillä tulisi olla oman valintansa ja mieltymystensä mukaisesti mahdollisuus sairaanhoitoon, mukaan lukien täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot ja lääkkeet;
AL. toteaa, että mikrobilääkeresistenssiä koskevat globaalit toimet maksavat arviolta 40 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana;
AM. ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssiin liittyvät haasteet lisääntyvät tulevina vuosina ja että toimien tehokkuus edellyttää jatkuvia monialaisia investointeja yksityiseen ja julkiseen tutkimukseen ja innovointiin, jotta voidaan kehittää parempia välineitä, tuotteita ja laitteita, uusia hoitomuotoja ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja "yhteinen terveys" -lähestymistavan pohjalta;
AN. toteaa, että viidennen, kuudennen ja seitsemännen puiteohjelman (FP5-FP7) aikana on investoitu yli miljardi euroa mikrobilääkeresistenssin tutkimukseen ja että Horisontti 2020 -ohjelmassa määrärahoja on jo otettu käyttöön yhteensä 650 miljoonaa euroa; toteaa, että komissio on sitoutunut investoimaan mikrobilääkeresistenssin käsittelyyn yli 200 miljoonaa euroa Horisontti 2020 -ohjelman kolmena viimeisenä vuotena;
AO. ottaa huomioon, että erityisesti seuraavat Horisontti 2020 -ohjelman rahoitusvälineet tuottavat mikrobilääkeresistenssiä koskevia tutkimustuloksia:
– innovatiivisia lääkkeitä koskeva yhteinen teknologia-aloite (IMI), jossa keskitytään antibioottien kehittämisen kaikkiin näkökohtiin, myös mikrobilääkeresistenssin mekanismien tutkimukseen, lääkkeiden kehittämiseen, taloudellisiin näkökohtiin ja lääkkeiden käytön hallintaan, ja johon sisältyy seitsemän meneillään olevaa mikrobilääkeresistenssiin liittyvää hanketta ND4BB-ohjelman alaisuudessa; kyseisten hankkeiden kokonaisbudjetti on yli 600 miljoonaa euroa, josta osa on komission rahoitusta ja osa lääkeyhtiöiden luontaissuorituksia;
– Euroopan maiden ja kehitysmaiden kliinisten kokeiden yhteistyökumppanuus (EDCTP), jossa keskitytään kehittämään uusia ja parempia lääkkeitä, rokotteita, mikrobisidejä ja diagnostiikkaa HI-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumiseksi ja jossa on meneillään 32 hanketta, joiden arvo on yli 79 miljoonaa euroa;
– mikrobilääkeresistenssiä koskeva yhteinen ohjelma-aloite (JPIAMR), jossa keskitytään hajanaisten kansallisten tutkimustoimien yhteensovittamiseen ja joihin liittyvien, meneillään olevien hankkeiden arvo on 55 miljoonaa euroa;
– Euroopan tutkimusneuvosto (ERC), jolla on tutkijalähtöisiä tai ”alhaalta ylös” -tutkimushankkeita;
– InnovFin Infectious Diseases Financial Facility -rahoitusväline (IDFF) markkinaläheisissä hankkeissa; välineestä on toistaiseksi myönnetty seitsemän lainaa, joiden kokonaisarvo on 125 miljoonaa euroa;
– pk-yrityksille kohdennettu väline ja nopeutetun innovoinnin väline (FTI), jotka auttavat pk-yrityksiä kehittämään uusia ratkaisuja ja välineitä, joilla voidaan ehkäistä, diagnosoida ja hoitaa tartuntatauteja ja parantaa infektioiden hallintaa; rahoitusvälineistä rahoitetaan 36:ta mikrobilääkeresistenssiin liittyvää hanketta ja niiden budjetti on 33 miljoonaa euroa;
AP. toteaa, että 1960-lukuun mennessä oli kehitetty yli 20 uutta antibioottien luokkaa mutta sen jälkeen on kehitetty vain yksi uusi luokka huolimatta uusien resistenttien bakteerien leviämisestä ja kehittymisestä; toteaa, että lisäksi on selviä todisteita resistenssistä nykyisten antibioottiluokkien uusille vaikuttaville aineille;
AQ. toteaa, että uusilla mikrobilääkkeillä on myönteisiä heijastusvaikutuksia kansanterveyteen ja tieteeseen;
AR. ottaa huomioon, että antibioottien käyttö jalostustarkoituksissa kasvun edistämiseen on näiden terveystuotteiden väärinkäyttöä ja kaikki kansainväliset terveysjärjestöt ovat tuominneet sen ja suosittaneet sen kieltämistä mikrobiresistenssin torjunnassa; ottaa huomioon, että antibioottien käyttö elintarviketuotantoeläinten kasvun edistämiseen on ollut kiellettyä EU:ssa vuodesta 2006 lähtien;
AS. toteaa, että lukuisia mikrobien aiheuttamia sairauksia voidaan lääkeresistenssiä aiheuttavien antibioottien asemesta tehokkaasti torjua varhaisen diagnoosin sekä uusien ja olemassa olevien lääkkeiden ja muiden EU:ssa sallittujen menetelmien ja hoitojen avulla, ja pelastaa samalla miljoonien ihmisten ja eläinten henki koko EU:ssa;
AT. toteaa, että kuilu kasvavan mikrobilääkeresistenssin ja uusien mikrobilääkkeiden kehityksen välillä suurenee; toteaa, että lääkeresistenssit sairaudet voivat vuoteen 2050 mennessä aiheuttaa maailmanlaajuisesti noin 10 miljoonaa kuolemaa vuosittain; toteaa, että arvion mukaan EU:ssa kuolee joka vuosi vähintään 25 000 ihmistä lääkeresistenssien mikrobien aiheuttamien infektioiden vuoksi, mikä tarkoittaa 1,5 miljardin euron vuotuisia kustannuksia, kun taas viimeisten 40 vuoden aikana on kehitetty vain yksi uusi antibioottiluokka;
AU. toteaa, että jotta voidaan säilyttää yksinomaan ihmisten käyttöön tarkoitettujen antibioottien tehokkuus ja rajoittaa näitä ratkaisevan tärkeitä antibiootteja vastaan ilmaantuvan antibioottiresistenssin vaaraa, on välttämätöntä kieltää tiettyjen antibioottiluokkien käyttö eläinlääkinnässä; katsoo, että komission olisi määritettävä ne antibiootit tai antibioottiluokat, jotka on varattu ihmisen tiettyjen infektioiden hoitoon;
AV. toteaa, että valtionpäämiesten syyskuussa 2016 pidetyssä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa esittämä poliittinen julistus sekä vuonna 2015 hyväksytty maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma osoittivat maailmanlaajuista sitoutumista useita aloja kattaviin laajoihin ja koordinoituihin toimiin mikrobiresistenssin perimmäisten syiden käsittelemiseksi;
AW. toteaa, että usein mainittu luku ”25 000 mikrobilääkeresistenssiin liittyvää kuolemaa Euroopassa” ja niihin liittyvät yli 1,5 miljardin euron kustannukset ovat peräisin vuodelta 2007 ja että tarvitaan jatkuvasti päivitettävää tietoa mikrobilääkeresistenssin todellisista haitoista; painottaa, että ongelman laajuus ilmentää myös selkeää tarvetta "eurooppalainen yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmalle mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi;
EU parhaiden käytäntöjen alueena
1. katsoo, että mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi riittävin tavoin ”yhteinen terveys” -periaatteen on oltava keskeisellä sijalla ja siinä on otettava huomioon, että ihmisten ja eläinten ja ympäristön terveys liittyvät toisiinsa ja että taudit tarttuvat ihmisistä eläimiin ja päinvastoin; korostaa tästä syystä, että on puututtava niin ihmisten kuin eläintenkin tauteihin ja otettava lisäksi erityisesti huomioon elintarvikeketju ja ympäristö, joka voi myös olla vastustuskykyisten mikro-organismien lähde; painottaa komission tärkeää tehtävää jäsenvaltioiden täytäntöönpanemien kansallisten toimintasuunnitelmien koordinoinnissa ja seurannassa ja poikkihallinnollisen yhteistyön tärkeyttä;
2. korostaa, että "eurooppalainen yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmalle tarvitaan aikataulu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään "eurooppalainen yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmaan ja kansallisiin toimintasuunnitelmiin mitattavissa olevia ja sitovia tavoitteita ja kunnianhimoisia päämääriä vertailun mahdollistamiseksi;
3. korostaa, että mikrobilääkkeiden moitteeton ja maltillinen käyttö on erittäin tärkeää, jotta rajoitetaan mikrobilääkeresistenssin syntymistä ihmisten terveydenhoidossa sekä kotieläintaloudessa ja vesiviljelyssä; korostaa, että jäsenvaltioiden tavoissa käsitellä mikrobilääkeresistenssiä ja puuttua siihen on huomattavia eroja, joten kansallisten suunnitelmien koordinoinnista erityisiin tavoitteisiin pyrkien tulee ratkaisevan tärkeää; painottaa, että komissiolla on keskeinen rooli kansallisten strategioiden koordinoinnissa ja seurannassa; painottaa tässä yhteydessä sitä, että "yhteinen terveys" -käsitteen täytäntöönpanon on katettava monta alaa ja elementtiä (erityisesti seuraavassa tutkimuksen ja innovoinnin yhdeksännessä puiteohjelmassa), mikä ei ole vielä toteutunut riittävästi komission toimintasuunnitelmassa; painottaa, että antibioottien ennaltaehkäisevää käyttöä eläinlääkinnässä olisi tiukasti säänneltävä tulevan eläinlääkkeistä annettavan asetuksen säännösten mukaisesti;
4. suosittelee, että vasta perustettuun "yhteinen terveys" -verkostoon ja mikrobilääkeresistenssiä ja terveydenhoitoon liittyviä infektioita koskevaan EU:n yhteiseen toimeen (EU-JAMRAI) otetaan mukaan myös muita keskeisiä asianosaisia sidosryhmiä jäsenvaltioiden lisäksi;
5. kehottaa komissiota tekemään ja julkaisemaan väliarvioinnin ja jälkiarvioinnin "yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmasta ja ottamaan kaikki olennaiset sidosryhmät mukaan arviointimenettelyyn;
6. korostaa, että yhteiset unioninlaajuiset toimet antibioottiresistenttien bakteerien ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamaa kasvavaa uhkaa vastaan voivat onnistua vain standardoitujen tietojen perusteella; kehottaa tästä syystä komissiota laatimaan ja kehittämään asianmukaisia menettelyjä ja indikaattoreita mikrobilääkeresistenssin torjumisessa tapahtuvan edistyksen mittaamiseksi ja vertailemiseksi ja varmistamaan standardoitujen tietojen toimittamisen ja arvioinnin;
7. toteaa, että hiljattain hyväksytyt EU:n indikaattorit, jotka auttavat jäsenvaltioita seuraamaan edistymistään mikrobilääkeresistenssin torjumisessa, keskittyvät ainoastaan antibioottien kulutukseen eivätkä kerro käytön asianmukaisuudesta; kehottaa ECDC:tä muuttamaan indikaattoreita vastaavasti;
8. kehottaa komissiota keräämään tietoa valmistajien tuottamien antibioottien määrästä ja raportoimaan siitä;
9. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhtenäistämään mikrobilääkeresistenssin tyyppejä ja aiheuttajia koskevaa valvontaa, seurantaa ja raportointia ja syöttämään nämä tiedot maailmanlaajuiseen mikrobilääkeresistenssin seurantajärjestelmään (GLASS); painottaa lisäksi, että on äärimmäisen tärkeää kerätä järjestelmällisesti kaikkea merkityksellistä ja vertailukelpoista tietoa myyntimääristä; kehottaa komissiota laatimaan – EMA:a, EFSA:a ja ECDC:tä kuullen – patogeenejä koskevan EU:n prioriteettiluettelon ottaen huomioon WHO:n maailmanlaajuisen prioriteettiluettelon sekä ihmisten että eläinten osalta ja asettamaan samalla selkeästi tulevat tutkimuksen ja kehittämisen painopisteet; kehottaa komissiota lisäksi kannustamaan ja tukemaan jäsenvaltioita mikrobilääkeresistenssin / hoitoon liittyvien infektioiden valvontaa ja vähentämistä koskevien kansallisten tavoitteiden käyttöönotossa ja seuraamisessa;
10. kehottaa komissiota laatimaan vakiomuotoisia kyselytutkimuksia tietojen keräämiseksi hoitoon liittyvistä infektioista sekä tutkimaan suurille ihmis- ja eläinpopulaatioille epidemioiden ja pandemioiden aikana aiheutuvia uhkia;
11. korostaa, että ihmisten ja eläinten terveydessä ilmeneviä uusia ongelmia koskevien paikallisten, alueellisten ja kansallisten tietojen parempi jakaminen yhdessä varhaisvaroitusjärjestelmien käytön kanssa voivat auttaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaisia torjuntatoimenpiteitä resistenttien organismien leviämisen rajoittamiseksi;
12. kehottaa laajentamaan EU:n kaikkien asiaankuuluvien virastojen roolia, henkilöresursseja ja rahoitusta mikrobilääkeresistenssin ja hoitoon liittyvien infektioiden torjunnassa; pitää EU:n virastojen ja unionin rahoittamien hankkeiden välistä tiivistä yhteistyötä äärimmäisen tärkeänä;
13. kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita toimittamaan säännölliset ja tarkat raportit ihmisillä kehittynyttä mikrobilääkeresistenssiä koskevien tapausten määrästä sekä oikeat ja päivitetyt tilastot mikrobilääkeresistenssistä johtuvista kuolemantapauksista;
14. korostaa, että maatalouden ja elintarviketuotannon tarpeisiin harjoitettavan karjanhoidon valvonta, infektioiden ehkäisy, terveyskasvatus, bioturvallisuustoimenpiteet, aktiiviset seulontaohjelmat ja valvontakäytännöt ovat ratkaisevan tärkeitä kaikkien infektioita aiheuttavien mikrobien torjunnassa, sillä ne vähentävät mikrobilääkkeiden tarvetta ja siten mikro-organismien mahdollisuuksia kehittää ja levittää resistenssiä; painottaa, että tarvitaan pakollinen ilmoitus julkisille terveysviranomaisille kaikista potilaista, joiden on todettu saaneen infektion tai jotka on tunnistettu erittäin resistenttien bakteerien kantajiksi; painottaa, että tarvitaan ohjeita sairaaloissa olevien kantajien pakollisesta eristyksestä sekä useiden alojen ammattilaisista koostuvan ja suoraan kansallisille terveysministeriöille raportoivan työryhmän perustamista;
15. korostaa, että EU:ssa tarvitaan kaikkien antibioottien asianmukaista käyttöä koskeva tiedonkeruujärjestelmä; pyytää kehittämään antibioottien määräämistä ja käyttöä koskevia EU:n tason ohjeita, joissa otetaan huomioon muun muassa eläinlääkäreiden ja yleislääkäreiden vastuu tässä asiassa; kehottaa lisäksi soveltamaan kansallisella tasolla kaikkien antibioottireseptien pakollista keräämistä ja niiden rekisteröintiä tartuntatautien asiantuntijoiden valvomaan ja koordinoimaan tietokantaan, jotta voidaan levittää antibioottien parasta käyttöä koskevaa tietämystä;
16. pitää valitettavana tässä yhteydessä, että komissio ei ehdottanut aiemmin strategista lähestymistapaa lääkkeistä aiheutuvaa veden pilaantumista varten, kuten vesipuitedirektiivissä vaadittiin[20]; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan viipymättä veden ja ympäristön lääkejäämien torjumista koskevan EU:n strategian ja kiinnittämään asianmukaisesti huomiota mikrobilääkeresistenssin vesivaroihin ja vesiympäristöön aiheuttamien vaikutusten seurantaan, tiedonkeruuseen ja parempaan analysointiin; pitää hyödyllisenä lääkejäämiä ja mikrobilääkeresistenssiä ympäristössä koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa[21];
17. korostaa, että vesistöjen ja maaperän saastuminen ihmisten tai eläinten antibioottijäämillä on kasvava ongelma ja että ympäristö on itsekin uusien vastustuskykyisten mikro-organismien mahdollinen lähde; kehottaa siksi komissiota kiinnittämään paljon enemmän huomiota ympäristönäkökohtaan "yhteinen terveys" -käsitteen puitteissa;
18. muistuttaa, että usein mainittu luku ”25 000 mikrobilääkeresistenssiin liittyvää kuolemaa Euroopassa” ja niihin liittyvät yli 1,5 miljardin euron kustannukset ovat peräisin vuodelta 2007 ja että tarvitaan jatkuvasti päivitettävää tietoa mikrobilääkeresistenssin todellisista haitoista;
19. muistuttaa, että terveys on tuottavuuteen ja kilpailukykyyn vaikuttava tekijä ja myös yksi kansalaisille eniten huolta aiheuttavista kysymyksistä;
20. kehottaa komissiota laajentamaan rahoitustaan mikrobilääkeherkkyyttä käsittelevälle eurooppalaiselle komitealle, joka käsittelee fenotyyppisen in vitro -mikrobilääkeherkkyystestauksen teknisiä näkökohtia ja toimii EMA:n ja ECDC:n herkkyysrajakomiteana;
21. kehottaa komissiota osoittamaan vuosia 2021–2027 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä lisärahoitusta erityisesti tutkimukseen, joka koskee muussa kuin hoitotarkoituksessa käytettäviä rehuvaihtoehtoja, joita sovelletaan kotieläintaloudessa;
22. tukee vähimmäisvaatimuksena neuvoston vastausta Codex Alimentarius -kokoelmaan sisältyviin käytännesääntöihin mikrobiresistenssin minimoimisesta ja hillitsemisestä (”Codex Alimentarius Code of Practice to Minimize and Contain Antimicrobial Resistance”) ja sen periaatteisiin 18 ja 19, jotka koskevat mikrobilääkkeiden vastuullista ja maltillista käyttöä;
23. kehottaa painottamaan infektioiden hallintaohjeiden noudattamista, infektioiden määrän vähentämistä koskevien tavoitteiden huomioon ottamista ja hyvien käytäntöjen tukemista, jotta voidaan edistää potilaiden turvallisuutta sairaalaympäristössä;
24. kehottaa komissiota, ECDC:tä ja jäsenvaltioita edistämään kertakäyttöisten käsipyyhkeiden käyttöä paikoissa, joissa hygienia on erityisen tärkeää, kuten terveydenhuollon laitoksissa, elintarvikkeiden käsittelylaitoksissa ja päiväkodeissa;
25. muistuttaa, että ruoka on yksi mahdollisista reiteistä, joiden kautta resistentit bakteerit siirtyvät eläimistä ihmisiin, ja että lääkkeille vastustuskykyiset bakteerit voivat kiertää ihmis- ja eläinpopulaatioissa veden ja ympäristön kautta; panee merkille, että resistentit organismit voivat aiheuttaa infektion mikrobilääkkeillä käsitellyn saastuneen viljan tai lannan sekä maatiloilta pohjaveteen päätyneiden valumavesien välityksellä; toteaa tässä yhteydessä, että kauppa, matkailu sekä ihmisten ja eläinten muuttoliikkeet edistävät tällaisten bakteerien leviämistä;
26. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kansanterveysvalistusviestejä, jotta lisätään suuren yleisön tietoisuutta, ja tällä tavoin edistämään antibioottien vastuullista käyttöä ja käsittelyä koskevaa käyttäytymismuutosta, erityisesti ennaltaehkäisevää käyttöä; korostaa, että on tärkeää edistää ”terveysosaamista”, sillä on erittäin tärkeää, että potilaat ymmärtävät terveydenhoitoa koskevaa tietoa ja kykenevät noudattamaan tarkasti hoito-ohjeita; painottaa, että ehkäisytoimenpiteitä, kuten hyvää hygieniaa, olisi tehostettava ihmisten antibioottien kysynnän vähentämiseksi; painottaa, että tietoisuuden itselääkityksen ja liiallisten lääkemääräysten vaaroista olisi oltava ennaltaehkäisevän strategian keskeinen osatekijä;
27. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansanterveysvalistusviestejä, jotta lisätään suuren yleisön tietoisuutta infektioiden ja henkilökohtaisen hygienian välisestä yhteydestä; painottaa, että mikrobilääkkeiden käyttöä voidaan vähentää tehokkaasti pysäyttämällä infektioiden leviäminen alkuunsa; kehottaa tässä yhteydessä edistämään itsehoitoaloitteita;
28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategioita sen tukemiseksi, että potilaat noudattavat antibioottien ja muiden asianmukaisten hoitojen käytössä hoitoalan ammattilaisten antamia ohjeita;
29. kehottaa komissiota ehdottamaan "yhteinen terveys" -lähestymistavan mukaisesti suuntaviivoja, joissa asetetaan parhaat käytännöt yhdenmukaisten laatustandardien toteuttamiseksi unioninlaajuisessa opetussuunnitelmassa, jotta voidaan edistää monialaista koulutusta, infektioiden ehkäisyä ja koulutusohjelmia terveydenhuollon ammattilaisille ja kansalaisille, varmistaa terveydenhuollon ammattilaisten asianmukainen toiminta mikrobilääkkeiden ja AMR-saastuneiden materiaalien[22] määräämisessä, annostelussa, käytössä ja hävittämisessä ja taata antibioottien käytön hallintaa käsittelevien monialaisten työryhmien perustaminen ja hyödyntäminen sairaalaolosuhteissa;
30. painottaa, että kolmasosa lääkemääräyksistä annetaan perusterveydenhuollon sektorilla, joten tämä sektori olisi katsottava prioriteetiksi käyttöohjeissa; korostaa tartuntatautien asiantuntijoiden tarvetta näiden ohjeiden laatimisessa, valvonnassa ja jatkotoimissa; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat näiden ohjeiden käytöstä ihmisten terveyden alalla; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan kaikki nykyiset ohjeet ja erityisesti ennaltaehkäisevää käyttöä leikkausten aikana koskevat ohjeet; suhtautuu myönteisesti tämänhetkisiin kansallisen tason hankkeisiin, kuten Pirasoa-ohjelmaan, esimerkkeinä järkevän käytön hyvistä käytännöistä perusterveydenhuollossa ja sairaaloissa; kannustaa kehittämään mekanismeja, joiden välityksellä voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja ohjeita;
31. tietää, että terveydenhuollon ammattilaisten on usein tehtävä nopeita päätöksiä antibioottihoidon käytöstä; toteaa, että nopeat diagnostiset testit voivat toimia tehokkaan ja täsmällisen päätöksenteon tukena;
32. kehottaa jäsenvaltioita ehkäisemään resistenttien bakteerien aiheuttamien infektioiden leviämistä panemalla täytäntöön aktiivisia seulontaohjelmia ja nopean diagnosoinnin teknologioita, jotta voidaan nopeasti tunnistaa potilaat, jotka ovat saaneet multiresistentin bakteerin aiheuttaman infektion, ja toteuttaa asianmukaisia infektioiden hallintatoimenpiteitä (esimerkiksi potilaan eristäminen, kohortointi ja hygieniatoimenpiteiden tehostaminen);
33. on tietoinen, että nopean diagnosoinnin välineiden kustannukset voivat ylittää antibioottien hinnan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan alalle kannustimia, jotta voidaan kehittää tehokkaita, edullisia ja vaikuttavia testimenetelmiä, ja kehittämään nopean diagnosoinnin käyttöä; painottaa, että nopeat diagnostiset testit ovat käytettävissä koko maassa ainoastaan 40 prosentissa OECD-maista; kehottaa sairausvakuutusten tarjoajia kattamaan nopean diagnosoinnin välineiden käytöstä aiheutuvat ylimääräiset kustannukset, kun otetaan huomioon mikrobilääkkeiden tarpeettoman käytön ennaltaehkäisyn pitkän aikavälin hyödyt;
34. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rajoittamaan sitä, että antibiootteja määräävät ihmisten ja eläinten terveyden ammattilaiset myyvät antibiootteja itse, ja poistamaan kaikki antibioottien määräämiseen liittyvät rahalliset tai muut kannustimet ja varmistamaan samalla akuuttieläinlääkkeiden riittävän nopean saannin; korostaa, että monia mikrobilääkkeitä käytetään sekä ihmisiin että eläimiin, monilla näistä mikrobilääkkeistä on ratkaiseva merkitys ihmisillä esiintyvien hengenvaarallisten infektioiden ehkäisemisessä tai hoitamisessa ja niiden käyttö eläinlääkinnässä olisi sen vuoksi kiellettävä; korostaa, että kyseiset mikrobilääkeaineet olisi varattava käytettäviksi pelkästään ihmisille, jotta säilytetään niiden teho ihmisillä esiintyvien infektioiden hoidossa mahdollisimman pitkään; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi voitava panna täytäntöön tai pitää voimassa tiukempia toimenpiteitä antibioottien myynnin rajoittamiseksi;
35. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan päättäväisesti mikrobilääketuotteiden laitonta myyntiä tai myyntiä ilman lääkärin tai eläinlääkärin määräystä EU:ssa;
36. korostaa rokotteiden ja diagnosointivälineiden suurta merkitystä mikrobilääkeresistenssin ja hoitoon liittyvien infektioiden torjumisessa; suosittelee, että väestön ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien elinikäisten rokotteiden ja infektioiden hallinnan tavoitteet sisällytetään keskeiseksi osaksi mikrobilääkeresistenssiä koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia; korostaa lisäksi helposti saatavilla olevien tietojen ja suurelle yleisölle tarkoitettujen tiedotus- ja valistuskampanjoiden merkitystä, jotta rokotuskattavuutta lisätään ihmisten ja eläinten terveydenhuollon alalla ja jotta tauteja ja antibioottiresistenssiä torjutaan siten kustannustehokkaalla tavalla;
37. korostaa, että "eurooppalaisessa yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmassa mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi todetaan, että rokotteet ovat osoittautuneet kustannustehokkaiksi mikrobilääkeresistenssin torjunnassa[23] ja että komissio ilmoittaa toimintasuunnitelmassa kannustimista diagnoosien, mikrobilääkkeille vaihtoehtoisten lääkkeiden ja rokotteiden käytön edistämiseksi[24], mutta että diagnoosien, mikrobilääkkeille vaihtoehtoisten lääkkeiden ja rokotusten suhteellisesti korkeammat kustannukset usein käytettyihin antibiootteihin nähden ovat este toimintasuunnitelmassa edellytetylle rokotteen käytön ja rokotuskattavuuden laajentamiselle[25]; korostaa, että useat jäsenvaltiot pitävät rokottamista tärkeänä toimenpiteenä, jolla estetään rajatylittävien eläintautien puhkeaminen ja jolla rajoitetaan tartuntariskiä EU:n maatalousmarkkinoilla, ja että ne ovat käyttäneet niitä;
38. kehottaa jäsenvaltioita ennaltaehkäisemään ja valvomaan tehokkaammin infektioita, jotka voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisiin mikrobilääkeresistenssiä koskeviin toimintasuunnitelmiin kohdennettuja toimenpiteitä, joilla parannetaan verenmyrkytyksen ennaltaehkäisyä, varhaisessa vaiheessa tunnistamista, diagnosointia ja kliinistä hallintaa;
39. kehottaa komissiota tutkimaan, miten voidaan parhaiten hyödyntää harvinaisten sairauksien eurooppalaisten osaamisverkostojen mahdollisuuksia, ja arvioimaan niiden mahdollista roolia mikrobilääkeresistenssiä koskevassa tutkimuksessa;
40. korostaa, että ympäristön saastuminen ihmisten tai eläinten antibioottijäämillä erityisesti karjataloudessa, sairaaloissa ja kotitalouksissa on kasvava ongelma, ja toteaa, että tarvitaan johdonmukaisia poliittisia toimenpiteitä, jotta vältetään mikrobilääkeresistenssin leviäminen ekosysteemien, eläinten ja ihmisten välillä; kehottaa tutkimaan enemmän tämän saastumisen leviämisdynamiikkaa ja suhteellista vaikutusta mikrobilääkeresistenssiin; kehottaa luomaan tarvittavaa synergiaa ”yhteinen terveys” -periaatteen ja erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesta tarkkailtavien aineiden luettelon seurannasta saatujen olemassa olevien ympäristöseurantatietojen välille, jotta voidaan parantaa tietämystä mikrobilääkkeiden ilmenemisestä ja leviämisestä ympäristöön;
41. toteaa, että torjunta-aineille altistuneet bakteerit reagoivat eri tavalla kliinisesti merkittäviin antibiootteihin; panee merkille torjunta-aineiden ja antibioottien hyväksytyssä käytössä antibioottivasteeseen aiheutuneiden muutosten tiheyden ja sen, että viranomaisvalvonta ei kata näiden muutosten vaikutuksia;
42. kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin lääkeaineiden, myös mikrobilääkkeiden, jäteveden ja jätevedenpuhdistamoiden kautta ympäristöön pääsyyn puuttumiseksi, sillä ne ovat merkittävin tekijä mikrobilääkeresistenssin syntymisessä;
43. kehottaa arvioimaan ympäristöriskit osana mikrobilääkkeiden sekä vanhempien, jo markkinoilla olevien tuotteiden myyntilupaprosessia; kehottaa noudattamaan tiukasti EU:n hyviä tuotantotapoja ja ympäristöä säästäviä hankintasääntöjä lääkeaineiden tuotannossa ja jakelussa EU:ssa sekä antibioottien ympäristöön pääsyssä;
44. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan monilääkeresistenttien sienten nopeasti kasvaviin tasoihin tarkastelemalla uudelleen sienimyrkkyjen käyttöä maatalouden ja teollisuuden alalla;
45. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan vaiheittain mikrobilääkeaineyhdisteiden tai mikrobilääkeaineita sisältävien kemikaalien käytön muissa kuin kliinisissä ympäristöissä, kuten arkikäyttöön tarkoitetuissa siivoustuotteissa ja muissa kulutushyödykkeissä;
46. korostaa, että tarvitaan pikaisesti perinpohjaista tutkimusta sitä, millaisia vaikutuksia mikrobeja tuhoavilla aineilla on viljakasveihin ja eläinten rehuun ja näin mikrobilääkeresistenssin syntymiseen sekä maaperän mikrobeihin;
47. huomauttaa tässä yhteydessä, että ”piipunpää”-lähestymistavan yhteiskunnallisten kustannusten huolellinen ennakkoarviointi on tarpeen;
48. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan hyvää maatalouskäytäntöä koskevia sääntöjään ja teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin[26] mukaista parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa siten, että niihin sisällytetään säännöksiä mikrobilääkeresistenttejä antibiootteja tai mikro-organismeja sisältävän lannan käsittelystä;
49. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sellaisten kestävien lääkkeiden kehittämistä, joilla on vähäinen vaikutus ympäristöön ja vedenlaatuun, sekä lisäämään lääkealan innovointia tällä alalla;
50. korostaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole riittäviä resursseja kattavien kansallisten mikrobilääkeresistenssiä koskevien strategioiden laatimiseen ja täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille selkeää tietoa mikrobilääkeresistenssin käsittelyyn käytettävissä olevista EU-lähteistä ja osoittamaan tätä tarkoitusta varten kohdennettua rahoitusta;
51. kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen ja tarkistamaan teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin mukaisia parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja (BREF-asiakirjoja), jotka liittyvät antibioottitehtaiden päästöihin;
52. kehottaa komissiota hyödyntämään tehokkaasti käytettävissä olevaa lainsäädäntöä kaikilla mikrobilääkeresistenssiin liittyvillä aloilla, jotta varmistetaan, että uhkaan puututaan kaikissa toimintapolitiikoissa;
53. pitää tärkeänä elinkaariarviointia korostavaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon vaiheet aina tuotannosta ja määräämisestä lääkeainejätteen hallintaan; kehottaa komissiota puuttumaan antibioottien hävittämistä koskevaan ongelmaan ja katsoo, että olisi tutkittava polttamisen vaihtoehtoja, kuten kaasutusta;
54. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ympäristökysymykset sisällytetään ihmisten lääkeaineita koskeviin lääkevalvontajärjestelmiin, ja vahvistamaan niitä eläinlääkinnässä käytettyjen lääkeaineiden käytössä varsinkin mikrobilääkeresistenssin yhteydessä;
55. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään laatustandardit (kynnysarvot) tai riskinarviointivaatimukset, joilla varmistetaan, että asianomaisten antibioottien ja mikrobilääkkeiden mikro-organismien turvalliset pitoisuudet lannassa, puhdistamolietteessä ja kasteluvedessä ovat turvallisia, ennen kuin ne voidaan levittää maatalouskäytössä oleville pelloille;
56. kehottaa komissiota käynnistämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kuluttajille ja yrityksille suunnatun unionin laajuisen tiedotuskampanjan, jossa esitellään vesiviljelyä yleisesti ja kiinnitetään erityistä huomiota yhtäältä unionin markkinoilla noudatettujen korkeiden ja kattavien vaatimusten ja toisaalta tuontituotteilta edellytettyjen vaatimusten välisiin eroihin kolmansissa maissa, ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota ongelmiin, jotka erityisen vastustuskykyisten mikro-organismien kulkeutuminen ja mikrobilääkeresistenssi unionissa aiheuttavat elintarviketurvallisuudelle ja kansanterveydelle;
57. kehottaa lopettamaan vähitellen mikrobilääkkeiden rutiininomaisen profylaktisen ja metafylaktisen käytön kotieläinryhmissä ja vaatii viimeisenä hoitovaihtoehtona käytettävien antibioottien käytön kieltämistä kokonaan elintarviketuotantoeläimissä; korostaa, että toimiva kotieläintalous, hyvät hygieniakäytännöt, hyvä tilanhoito ja hyvät investoinnit näillä aloilla auttavat osaltaan ehkäisemään infektioita ja siten vähentävät antibioottien käyttöä; kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentin kannattaman uuden eläinten hyvinvointia koskevan EU:n strategian siten, että pitkän aikavälin tavoitteena on eläinten hyvinvointia koskevan säädöksen laatiminen; kehottaa komissiota panemaan viipymättä täytäntöön ne kohdat eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta EU:n strategiasta vuosille 2012–2015, joita ei vielä ole toteutettu;
58. korostaa, että hyvät tilanhoito-, bioturvallisuus- ja karjanhoitojärjestelmät ovat elintarviketuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin perusta, ja katsoo, että kun niitä sovelletaan asianmukaisesti, ne vähentävät altistumista bakteeritaudeille ja tarvetta antibioottien käyttöön eläinlääkinnässä;
59. katsoo, että riittävää rahoitusta maatiloilla tehtäviin investointeihin, kuten investoinnit laadukkaisiin eläinsuojiin, tuuletukseen, puhdistamiseen, desinfiointiin, rokotuksiin ja bioturvallisuuteen, on edistettävä eikä niitä saisi heikentää tulevassa yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP); toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että maatalousyhteisön jäsenet ovat tietoisia eläinten hyvinvointiin, eläinten terveyteen ja elintarviketurvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä; toteaa, että on tärkeää edistää ja soveltaa hyviä käytäntöjä kaikilla elintarvikkeiden tuotannon ja jalostuksen tasoilla sekä varmistaa ravitsemuksellisesti tasapainoiset rehut ja turvata erityiset ruokintastrategiat, rehun koostumus, rehun valmistuskaavat ja rehun jalostusmenetelmät;
60. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös YMP:n uudelleentarkastelun yhteydessä lisäämään toimintalinjojen yhteisvaikutusta ja ottamaan mikrobilääkeresistenssin torjumista koskevan eurooppalaisen "yhteinen terveys" -toimintasuunnitelman päätelmien mukaisesti käyttöön tehokkaita taloudellisia kannustimia ja tukea eläintenpitäjille, jotka voivat osoittaa, että heidän eläimilleen tai karjalleen annettavien antibioottien käyttöä on vähennetty huomattavasti ja rokotuskattavuutta on laajennettu;
61. korostaa, että maatilojen hyvä puhtaanapito ja hygienia ovat olennaisen tärkeitä; pyytää komissiota laatimaan ohjeita antibioottien käytöstä eläinlääkinnässä ja maatilojen hygieniaoloista; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan erityisiä suunnitelmia ja vahvistamaan hygienian valvontaa;
62. palauttaa mieliin ennaltaehkäisevät toimenpiteet, jotka on toteutettava ennen turvautumista koko elintarviketuotantoeläinryhmälle annettavaan mikrobilääkehoitoon (metafylaksia):
– käytössä on hyvä ja terve, luonnollisella tavalla kasvava ja geneettiseltä monimuotoisuudeltaan asianmukainen jalostuseläinkanta,
– lajin käyttäytymistarpeiden, mukaan luettuina sosiaalinen vuorovaikutus ja hierarkiat, mukaiset elinolot,
– eläintiheys ei lisää tautien leviämisen riskiä,
– sairaat eläimet eristetään muusta ryhmästä,
– (kananpoikien ja pienempien eläinten) isot ryhmät jaetaan pienempiin ja fyysisesti toisistaan eristettyihin ryhmiin,
– pannaan täytäntöön eläinten hyvinvointia koskevat täydentävät ehdot sellaisina kuin ne vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II olevissa lakisääteisissä hoitovaatimuksissa 11, 12 ja 13[27];
63. katsoo, että vaatimus varmistaa antibioottien käytön mainitseminen merkinnöissä lisäisi kuluttajien tietämystä ja auttaisi heitä tekemään paremmin tietoon pohjautuvia valintoja; kehottaa komissiota luomaan yhdenmukaistetun merkintäjärjestelmän, joka perustuu eläinten hyvinvointivaatimuksiin ja kotieläintalouden hyviin käytäntöihin ja jota suunniteltiin jo vuonna 2009[28];
64. viittaa myös hiljattain esitettyihin tutkimustuloksiin (helmikuu 2018), jotka osoittavat, että laajakirjoiset beetalaktamaasit (ESBL) siirtyvät karjankasvatuksen ja lihan kulutuksen vaikutuksesta vain rajoitetusti ihmisiin ja että ESBL siirtyy pääasiassa ihmisestä toiseen[29];
65. korostaa, että karjankasvatukseen, jossa eläintiheys on korkea, saattaa liittyä epätarkoituksenmukaista ja rutiininomaista antibioottien lisäämistä maatiloilla karjan ja siipikarjan rehuun nopeamman kasvun saavuttamiseksi sekä antibioottien yleistä käyttöä profylaktisessa tarkoituksessa, jotta ehkäistään sairauksien leviämistä tukalien, ahtaiden ja stressaavien eläintenpito-olosuhteiden viedessä eläinten vastustuskyvyn ja kompensoidaan epähygieenisiä hoito-olosuhteita;
66. katsoo, että tietomme mikrobilääkeresistenssin leviämisestä tuotantoeläimistä ihmisiin ovat jo melko vankat, eikä tätä tunnusteta asianmukaisesti toimintasuunnitelmassa; toteaa, että toimintasuunnitelmassa kehotetaan vain tutkimaan asiaa lisää ja täyttämään sitä koskevia tietoaukkoja, mikä saattaa mahdollisesti lykätä tarvittavien toimien toteuttamista;
67. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään eron kotieläinten ja lemmikkieläinten välillä etenkin kehitettäessä mikrobilääkkeiden käytön seurantaa ja arviointia koskevia menetelmiä sekä niiden käyttöä koskevia toimenpiteitä;
68. korostaa, että maataloudessa on kehitetty yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa kattava antibioottien käytön seurantajärjestelmä, jossa dokumentoidaan perusteellisesti ja parannetaan antibioottien käyttöä; pitää valitettavana, että ihmislääketieteessä ei vielä ole käytössä vastaavaa järjestelmää;
69. panee merkille, että myös EU:n virastot ovat vahvistaneet, että elintarviketuotantoeläimissä (esimerkiksi broilerikananpojissa) havaitun antibioottiresistenssin ja näiden eläinten lihan käsittelystä, valmistuksesta ja kulutuksesta johtuvien ihmisten bakteeri-infektioiden suuren osuuden välillä on yhteys[30];
70. korostaa, että tutkimusten mukaan toimenpiteet, joilla rajoitetaan antibioottien käyttöä elintarviketuotantoeläimillä, ovat yhteydessä antibioottiresistenttien bakteerien vähenemiseen näissä eläimissä[31];
71. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tämän viimeaikaisen tutkimuksen[32] vuoksi toteuttamaan toimet huolellisesti ja suhteellisuudentajuisesti sekä arvioimaan tarkasti antibiootit ja mikrobilääkeresistenssin kaikessa asiaankuuluvassa lainsäädännössä ja luokittelemaan ne, jotta ei rajoiteta tarpeettomasti tiettyjä alkueläimiä, kuten kokkideja, torjuvien välineiden saatavuutta Euroopan kotieläintaloudessa eikä siten tahattomasti lisätä riskiä siitä, että ihmiseen tarttuu vaarallisia bakteereja, kuten salmonella, ja elintarvikkeista peräisin olevia mikrobeja;
72. pitää valitettavana, että "eurooppalainen yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi puuttuu kokonaan resurssien kohdentaminen ja lainsäädäntövälineiden kunnianhimoisempi käyttö; kehottaa komissiota olemaan kunnianhimoisempi mahdollisten tulevaisuudessa laatimiensa toimintasuunnitelmien kohdalla ja pyrkimään määrätietoisemmin panemaan ne kokonaisuudessaan täytäntöön;
73. pitää valitettavana, että komission periaatteessa oikea strateginen lähestymistapa rajoittuu aiesopimuksiin, ja kehottaa komissiota konkretisoimaan lähestymistapansa;
74. kehottaa komissiota koordinoimaan ja seuraamaan kansallisia strategioita parhaiden käytäntöjen vaihdon mahdollistamiseksi jäsenvaltioiden välillä;
75. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kunnianhimoisia kansallisia strategioita mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi eläintuotantosektorilla, mukaan luettuna eläinlääketieteellisten mikrobilääkkeiden käytön määrälliset vähentämistavoitteet, ottaen samalla huomioon paikalliset olosuhteet; korostaa, että kaikkien elintarvikeketjuun kuuluvien sektorien pitäisi osallistua niiden täytäntöönpanoon;
76. panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot ovat määritelleet lain nojalla ammatillisesti pätevät eläinlääkintäalan neuvonantajat, joille asianmukaiset viranomaiset ovat antaneet luvan määrätä tiettyjä eläinlääkkeitä; korostaa, että kansallisissa mikrobilääkeresistenssiä koskevissa toimintasuunnitelmissa ei pitäisi kieltää näitä henkilöitä tarvittaessa määräämästä ja toimittamasta tiettyjä eläinlääkkeitä, koska näillä henkilöillä voi olla keskeinen asema eristyneissä maaseutuyhteisöissä;
77. korostaa, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä ja että komissio koordinoi tätä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että antibioottien käyttöä on vähennetty Alankomaissa 64,4 prosenttia kotieläintuotannossa ajanjaksolla 2009–2016 ja että on ilmoitettu, että kansallisena tavoitteena on vähentää sitä edelleen vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään tätä esimerkkiä viranomaisten, toimialojen, tutkijoiden ja eläinlääkärien välisestä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä myös muualla unionissa;
78. kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan myönteisten (verovapautukset viljelijöille) ja kielteisten (antibioottien myyntiin kohdistuvat verot, joita käytetään nyt onnistuneesti Belgiassa ja Tanskassa) verokannustimien käyttöönottoa kotieläintuotannossa muihin kuin hoitotarkoituksiin käytettävien antibioottien kohdalla;
Mikrobilääkeresistenssiä koskevan tutkimuksen, kehittämistoiminnan ja innovoinnin tehostaminen
79. huomauttaa, että 1,3 miljardin euron investoinnilla mikrobilääkeresistenssiä koskevaan tutkimukseen EU on johtava toimija alalla ja että EU: n saavutuksiin sisältyvät myös New Drugs for Bad Bugs (ND4BB) -ohjelma[33] ja mikrobilääkeresistenssiä koskeva yhteinen ohjelma-aloite[34]; korostaa, että tutkimustoiminnan on oltava tehokasta ja koordinoitua; pitää siksi myönteisinä ERA-NETin kaltaisia aloitteita, joiden avulla saadaan aikaan synergiavaikutuksia mikrobilääkeresistenssiä koskevan yhteisen ohjelma-aloitteen ja Horisontti 2020 -ohjelman välillä; korostaa, että 1960-lukuun mennessä oli kehitetty yli 20 uutta antibioottien luokkaa, ja panee huolestuneena merkille, että viime vuosina ei ole otettu käyttöön todella uusia mikrobilääkkeiden luokkia;
80. kehottaa komissiota harkitsemaan uutta lainsäädäntökehystä, jolla kannustetaan kehittämään uusia ihmiskäyttöön varattuja mikrobilääkkeitä, kuten parlamentti on jo pyytänyt 10. maaliskuuta 2016 annetussa ehdotuksessa asetukseksi eläinlääkkeistä sekä 19. toukokuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa; panee merkille, että komission eurooppalainen "yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmassa mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi komissio sitoutuu analysoimaan ”EU:n sääntelyvälineitä ja kannustimia – erityisesti harvinaislääkkeitä ja pediatriaa koskevaa lainsäädäntöä – soveltaakseen niitä uusiin mikrobilääkkeisiin ja innovatiivisiin vaihtoehtoisiin lääkkeisiin”;
81. panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan kemikaaliviranomainen (ECHA) ja Euroopan lääkevirasto (EMA) ovat hiljattain tutkineet mikrobilääkkeiden elintarviketuotantoeläimillä käytön vaihtoehtoja ja keskustelleet niistä, ja toteaa, että joidenkin vaihtoehtojen tulokset eläinten terveyttä koskevien parametrien parantamisessa ovat olleet lupaavia kokeellisten tutkimusten aikana; kehottaa siksi vauhdittamaan vaihtoehtoja koskevaa tieteellistä tutkimusta ja laatimaan EU:n EU:n lainsäädäntökehyksen, joka edistäisi niiden kehittämistä ja selventäisi niiden hyväksyntämenettelyä;
82. muistuttaa, että antibioottien perinteinen valmistus, joka perustuu joukkoon luonnosta saatuja antibioottien muuntamismenetelmiä, on saavuttanut päätepisteensä ja että antibioottien perinteinen paradigma olisi murrettava tutkimus- ja kehittämisinvestoinneilla antibioottien uuden sukupolven kehittämiseksi; pitää myönteisinä uusia jo kehitettyjä menetelmiä, kuten monoklonaalisia vasta-aineita, jotka vähentävät bakteerien virulenssia tappamatta niitä mutta tehden niistä vaarattomia;
83. toteaa, että tiede ja tutkimus ovat keskeisessä asemassa kehitettäessä mikrobilääkeresistenssin torjumiseen liittyviä standardeja;
84. panee tyytyväisenä merkille äskettäiset vaihtoehtoisia antibiootteihin perustuvia hoitomuotoja, kuten bakteriofagihoitoa, koskevat tutkimushankkeet, esimerkiksi EU:n rahoittama Phagoburn-hanke; panee merkille, että bakteriofagihoitoja ei toistaiseksi ole sallittu EU:n tasolla; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntökehystä viimeisimpään tieteelliseen kehitykseen perustuvaa bakteriofagihoitoa varten;
85. panee merkille uuden tutkimuksen, joka koskee seuraavan sukupolven probioottien kehittämistä antibioottihoidon kanssa rinnakkaiseen käyttöön kliinisessä ympäristössä, ja toteaa, että tällaisen käytön on osoitettu vähentävän erityisen antibioottiresistenttien bakteerien aiheuttamia hoitoon liittyviä infektioita[35];
86. toteaa, että infektioiden hoitoa ja ennaltaehkäisyä koskevien uusien lähestymistapojen tutkiminen ja kehittäminen on aivan yhtä tärkeää ja että näihin lähestymistapoihin voi sisältyä aineiden käyttö tehostamaan immuunivastetta bakteeri-infektioihin, esimerkkeinä prebiootit ja probiootit;
87. kannustaa EMAa tarkastelemaan yhteistyössä EFSAn ja ECDC:n kanssa uudelleen kaikkia saatavilla olevia tietoja vanhempien mikrobilääkkeiden, mukaan luettuina eri antibioottien yhdistelmät, hyödyistä ja riskeistä ja pohtimaan, onko niiden hyväksyttyihin käyttötarkoituksiin tarpeen tehdä muutoksia; korostaa, että innovoijien ja sääntelyviranomaisten välistä varhaista vuoropuhelua olisi edistettävä, jotta sääntelykehystä voidaan muokata tarvittaessa siten, että painotetaan ja nopeutetaan mikrobilääkkeiden kehittämistä ja mahdollistetaan niiden nopeampi saatavuus;
88. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön nopeutetun menettelyn, jossa sellaiset teollisuus- tai maataloustarkoituksiin hyväksytyt mikrobilääkkeet, joilla epäillään olevan vakava kielteinen vaikutus mikrobilääkeresistenssiin, voidaan kieltää tilapäisesti, kunnes kyseisen mikrobilääkkeen vaikutusta on tutkittu enemmän;
89. muistuttaa, että huonolaatuiset ihmis- ja eläinlääkkeet, joissa aktiivisten aineiden pitoisuudet ovat vähäisiä, ja/tai niiden pitkäaikainen käyttö, edistävät vastustuskykyisten mikrobien ilmaantumista; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja laatimaan lakeja, joilla varmistetaan, että lääkkeiden laatu taataan, että ne ovat turvallisia ja tehokkaita ja että niiden käytössä noudatetaan tiukkoja periaatteita;
90. kehottaa komissiota lisäämään rahoitusta varhaisiin monialaisiin ja tieteidenvälisiin tutkimustoimiin mikrobilääkeresistenttien taudinaiheuttajien epidemiologian ja immunologian alalla etenkin eläinten ja ihmisten sekä ympäristön välisistä tartuntateistä ja hoitoon liittyvistä infektioista; kehottaa komissiota tukemaan tutkimusta, jossa tutkitaan käsihygieniaa ja erilaisten käsienpesu- ja käsienkuivausmenetelmien vaikutusta mahdollisten patogeenien leviämiseen;
91. kehottaa komissiota investoimaan myös antibioottien vaihtoehtojen kehittämiseen eläinlääkintää, myös kasvun edistämistä, ja uusien molekyylien kehittämiseen uusien antibioottien kehittämistä varten; korostaa, että uusia antibiootteja ei saa käyttää eläinten terveyden edistämiseen tai kasvun edistämiseen ja että julkista rahoitusta uusien antibioottien kehittämiseen saavien toimialojen on lopetettava antibioottien jakelu ja/tai käyttö eläinten terveyden edistämiseen ja kasvun edistämiseen;
92. panee tyytyväisenä merkillä uudet rajatylittävät tutkimushankkeet, joissa käsitellään mikrobilääkkeiden käytön hallintaa ja infektioiden ehkäisyä, kuten EU:n rahoittaman i-4-1-Health Interreg -hankkeen; kehottaa komissiota tarjoamaan lisää tutkimusrahoitusta toimenpiteille, joilla ennaltaehkäistään hoitoon liittyviä infektioita;
93. kehottaa komissiota lisäämään tukea tutkimus- ja kehitystoimiin, jotka koskevat mikrobilääkeresistenssiä, mukaan lukien kestävän kehityksen tavoitteissa määritetyt maailmanlaajuiset infektiot, erityisesti lääkeresistentti tuberkuloosi sekä malaria, HIV ja laiminlyödyt trooppiset sairaudet, osana EU:n seuraavaa tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa, muun muassa antamalla ohjelmassa erityiseksi tehtäväksi mikrobilääkeresistenssin maailmanlaajuisen torjunnan;
94. kehottaa komissiota asettamaan rajoituksia elävien eläinten kuljetukselle alueilta, joilla on havaittu mikrobilääkeresistenttejä bakteerikantoja nykyisessä seurantajärjestelmässä;
95. panee merkille, että myös tietyillä kasvinsuojeluaineilla saattaa olla mikrobeja tuhoavia ominaisuuksia, mikä vaikuttaisi mikrobilääkeresistenssin leviämiseen; kehottaa tutkimaan enemmän kaupallisille torjunta-ainevalmisteille ja kasvinsuojeluaineille altistumisen ja kehittyneen mikrobilääkeresistenssin välistä mahdollista yhteyttä; toteaa, että rikkakasvien torjunta-aineiden toksisuutta testataan säännöllisesti mutta ei niiden subletaaleja vaikutuksia mikrobeihin, ja korostaa edellä mainituista syistä, että näiden testien säännöllistä tekemistä olisi harkittava;
96. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään varhaista ja jatkuvaa vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan laatia asianmukaisia kannustimia mikrobilääkeresistenssin tutkimukseen ja kehitykseen; toteaa, että ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa lähestymistapaa; kehottaa komissiota ottamaan kansalaisyhteiskunnan virallisesti mukaan "yhteinen terveys" -keskusteluihin esimerkiksi perustamalla asiaa koskevan sidosryhmäverkoston ja rahoittamalla sitä;
97. korostaa, että tarvitaan erilaisia yhteistyömalleja, joiden vetäjänä toimii julkinen sektori ja joihin lääkeala otetaan mukaan; toteaa, että lääkealan kapasiteetilla on keskeinen asema mikrobilääkeresistenssiin liittyvässä tutkimuksessa ja kehittämisessä; korostaa siitä huolimatta, että tätä polttavaa aihetta koskeva tutkimus ja kehittäminen edellyttävät entistä enemmän julkista priorisointia ja koordinointia; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön julkisen alustan julkisesti rahoitettuja mikrobilääkeresistenssiä koskevia tutkimus- ja kehityshankkeita ja kaikkien tutkimus- ja kehitystoimien koordinointia varten;
98. korostaa näin ollen, etteivät nykyiset innovointipuitteet kannusta tehokkaasti mikrobilääkeresistenssiä koskevan tutkimus- ja kehitystyön tekemiseen, ja kehottaa mukauttamaan ja yhdenmukaistamaan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa järjestelmää EU:n tasolla, jotta suojauksen kesto voidaan sovittaa paremmin yhteen kyseiselle innovatiiviselle lääkkeelle haetun suojakauden kanssa;
99. katsoo, että mikrobilääkeresistenssin torjuntaan liittyviä kysymyksiä tutkitaan jo useissa eri laitoksissa Euroopan unionissa, mutta tutkimuksen tilasta koko EU:ssa ei ole vielä tehty asianmukaista yleiskatsausta; kehottaa tämän vuoksi perustamaan EU:hun erityisen foorumin, jotta tutkimusresursseja voidaan käyttää tulevaisuudessa entistä tehokkaammin;
100. muistuttaa, että on tärkeää kehittää tiedeyhteisön ja biolääkeyhtiöiden välisiä koalitioita uusien antibioottien, nopean diagnostiikan ja uusien hoitomuotojen kehittämiseksi;
101. pitää myönteisinä WHO:n, WIPO:n ja WTO:n mikrobilääkeresistenssiä käsittelevän yhteisen teknisen symposiumin ”WHO, WIPO, WTO Joint Technical Symposium on Antimicrobial Resistance: how to foster innovation, access and appropriate use of antibiotics” päätelmiä[36], joissa käsiteltiin uusia tutkimus- ja kehittämismalleja tutkimuksen ja kehittämisen kannustamiseksi niin, että antibiootin tuotto erotetaan myyntimääristä;
102. muistuttaa, että kliinisistä lääketutkimuksista annettu asetus[37] auttaa lisäämään uusien mikrobilääkkeiden tutkimusta EU:ssa; kehottaa komissiota ja EMAa panemaan kliinisistä lääketutkimuksista annetun asetuksen välittömästi täytäntöön;
103. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan uusien taloudellisten mallien, pilottihankkeiden ja kaksitoimisten kannustimien täytäntöönpanoa, jotta tehostetaan uusien hoitojen, uuden diagnostiikan sekä uusien antibioottien, lääkinnällisten laitteiden, rokotteiden ja vaihtoehtojen kehittämistä mikrobilääkkeille; katsoo, että ne ovat mielekkäitä, kun ne ovat kestäviä, tarpeisiin ja näyttöön perustuvia pitkällä aikavälillä, kohdistuvat keskeisiin kansanterveyden painopisteisiin ja tukevat asianmukaista lääkinnällistä käyttöä;
104. kehottaa komissiota arvioimaan nykyisten hygieniakäytäntöjen ja -menettelyjen tehokkuutta sairaaloissa ja terveydenhuoltoympäristöissä; kehottaa komissiota tutkimaan probioottien ja muun kestävän hygieniateknologian käyttöä tehokkaina hygieniaan perustuvina lähestymistapoina, joilla ehkäistään ja vähennetään mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien hoitoon liittyvien infektioiden määrää;
105. kannustaa ottamaan käyttöön kustannustehokasta teknologiaa, jolla voidaan vähentää hoitoon liittyvien infektioiden vaikutusta sairaaloissa ja auttaa ennaltaehkäisemään moniresistenttien mikro-organismien leviämistä;
106. kannustaa jäsenvaltioita tukemaan vaihtoehtoisia korvausjärjestelmiä, jotta voidaan edistää innovatiivisten teknologioiden käyttöönottoa kansallisissa terveydenhuoltojärjestelmissä;
107. panee merkille, että lääkkeiden kehittämistä koskeva tavanomainen liiketoimintamalli ei sovellu antibioottien kehittämiseen, sillä resistenssi voi kehittyä ajan mittaan ja koska niitä on tarkoitus käyttää tilapäisesti ja viimeisenä keinona; muistuttaa lääkealaa sen yritys- ja yhteiskuntavastuusta, johon kuuluu mikrobilääkeresistenssin käsittelyn edistäminen tutkimalla tapoja pidentää antibioottien ikää, minkä ansiosta tehokkaiden antibioottien tarjonta olisi kestävää, ja vaatii kannustimia tällaiseen tutkimukseen ja kehottaa määrittelemään sääntelymenettelyn;
108. muistuttaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat kummatkin pyytäneet tarkastelemaan tämänhetkisiä kannustimia (esim. harvinaislääkkeitä koskevassa asetuksessa asetetut kannustimet[38]) niiden vääränlaisen käytön ja korkean lopullisen hinnan vuoksi; kehottaa siksi komissiota arvioimaan tämänhetkisiä tutkimuksen ja kehityksen kannustinmalleja, siirrettäviin markkinoita koskeviin yksinoikeuksiin liittyvä malli mukaan luettuna, uusien mallien kehittämiseksi ja sääntelymenettelyn määrittelemiseksi;
109. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä tutkijoiden ja teollisuuden kanssa uusia kannustinmalleja, jotka erottavat toisistaan maksun ja määrättyjen lääkkeiden määrät ja jotka edistävät investointeja koko tuotteen kehityksen ja tuotannon ajan; korostaa, että laadukkaiden antibioottien kohtuullisen hinnan ja niiden saannin takaamisen on oltava tutkimuksen ja kehittämisen kannustimien päätarkoituksena;
110. panee merkille farmaseuttien merkittävän roolin mikrobilääkkeiden asianmukaista käyttöä koskevan tietoisuuden lisäämisessä ja mikrobilääkeresistenssin torjunnassa; kannustaa jäsenvaltioita laajentamaan heidän vastuutaan sallimalla tarkan määrän toimittamisen ja mahdollistamalla tiettyjen rokotteiden antamisen ja nopeiden diagnostisten testien toteuttamisen apteekeissa;
111. kehottaa pitämään siirrettäviä markkinoita koskevia yksinoikeuksia tai markkinoilletulopalkkioita kestäviä kannustimia koskevina vaihtoehtoina;
112. vaatii, että komissio ottaa kansainvälisesti johtavan roolin edistämällä diagnoosien tekemistä varhaisessa vaiheessa koskevien näyttöön perustuvien parhaiden käytäntöjen malleja, jotta voidaan torjua mikrobilääkeresistenssiä;
Globaalin toiminnan muokkaaminen
113. korostaa, että ilman yhdenmukaisia ja välittömiä maailmanlaajuisia toimia maailma etenee kohti antibioottien jälkeistä aikakautta, jolla tavalliset infektiot voivat jälleen johtaa kuolemaan;
114. muistuttaa, että mikrobilääkeresistenssi edellyttää ongelman monimutkaisuuden, sen rajat ylittävän luonteen, ympäristölle ja ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien vakavien seurausten ja suuren taloudellisen rasitteen vuoksi kiireisiä ja koordinoituja EU:n toimia sekä globaaleja ja alojen välisiä toimia; pyytää siksi, että unioni ja jäsenvaltiot sitoutuvat selkeästi luomaan eurooppalaisia ja kansainvälisiä kumppanuuksia ja käynnistämään mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevan monialaisen globaalistrategian, joka kattaa muun muassa kansainvälisen kaupan, kehitysyhteistyön ja maatalouden;
115. pitää myönteisenä WHO:n luetteloa 20:stä pahimmasta antibioottiresistentistä patogeenistä[39]; kehottaa toteuttamaan kiireellisesti tätä tärkeimpien antibioottiresistenttien bakteereiden luetteloa koskevia tutkimus- ja kehittämishankkeita sellaisten lääkkeiden kehittämiseksi, joiden avulla niitä voidaan torjua; korostaa kuitenkin, ettei uusia lääkkeitä koskeva tutkimus ole ainoa tarvittava toimi ja että vääränlaista käyttöä ja liikakäyttöä sekä ihmisillä että eläimillä on käsiteltävä;
116. panee merkille, että mikrobilääkeresistenssi on rajat ylittävä ongelma ja että Eurooppaan tulee tuotteita kaikkialta maailmasta; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kolmansien osapuolten kanssa, jotta voidaan vähentää antibioottien käyttöä kotieläintaloudessa sekä vähentää ympäristön saastumista; kehottaa komissiota lisäksi toteuttamaan yhteistyössä tehtäviä tutkimusohjelmia kolmansien maiden kanssa, jotta antibioottien liikakäyttöä voidaan vähentää; kehottaa komissiota kieltämään vapaakauppasopimusten yhteydessä elintarviketuotantoeläintuotteiden tuonnin, jos eläimiä ei ole kasvatettu EU:n standardien mukaisesti ja varsinkin jos on rikottu antibioottien käyttöä kasvun edistämisessä koskevaa kieltoa;
117. panee merkille raportin resistenttien infektioiden torjumisesta globaalisti (”Tackling drug-resistant infections globally: final report and recommendations”[40]), jossa arvioidaan että mikrobilääkeresistenssiä koskevat globaalit toimet maksavat arviolta 40 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana, mikä on pieni summa verrattuna infektioiden aiheuttamiin kustannuksiin ja vain pieni osa siitä, mitä G20-maat käyttävät tällä hetkellä terveydenhoitoon (noin 0,05 prosenttia): kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta määrätä lääketeollisuudelle kansanterveyteen ohjattava vero osana teollisuuden yhteiskuntavastuuta;
118. toteaa, että brexitin jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävissä tulevissa kauppasopimuksissa on käsiteltävä tätä kysymystä ja asetettava sopimusten ehdoksi, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa EU:n mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevien toimien kehitystä, jotta voidaan suojella kuluttajia ja työntekijöitä sekä EU:ssa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa;
119. pitää myönteisenä WHO:n mikrobilääkeresistenssiä koskevaa maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa, jonka 68. Maailman terveyskokous yksimielisesti hyväksyi toukokuussa 2015; korostaa, että maailmanlaajuisen, EU:n ja kansallisen tason toimintasuunnitelmien on sovitettava yhteen WHO:n mikrobilääkeresistenssiä koskevan maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman kanssa;
120. panee tyytyväisenä merkille uudet WHO:n ohjeet lääketieteessä tärkeiden mikrobilääkkeiden käytöstä elintarviketuotantoeläimillä[41]; korostaa, että joissakin maissa eläimet käyttävät noin 50–70 prosenttia lääketieteellisesti tärkeistä antibiooteista ja sen tarkoituksena on pääosin terveiden eläinten kasvun edistäminen; pyytää "yhteinen terveys" -lähestymistavan yhteydessä sisällyttämään tämän aiheen EU:n kauppapolitiikkaan ja WTO:n kaltaisissa kansainvälissä organisaatioissa sekä assosioituneiden ja kolmansien maiden kanssa käytäviin neuvotteluihin ja kehottaa ottamaan sen huomioon määritettäessä globaalia politiikkaa antibioottien käytön kieltämiseksi terveiden eläinten lihottamista varten;
121. toteaa, että mikrobilääkeresistenssi on erittäin huolestuttava monissa köyhyyteen liittyvissä ja laiminlyödyissä sairauksissa, kuten HIV/aids, malaria ja tuberkuloosi sekä epidemioihin ja pandemioihin liittyvät sairaudet; korostaa, että noin 29 prosenttia mikrobilääkeresistenssin aiheuttamista kuolemantapauksista johtuu lääkeresistentistä tuberkuloosista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kiireellisesti tukeaan terveysalan välineiden tutkimukseen ja käyttöön, jotta voidaan puuttua köyhyyteen liittyviin ja laiminlyötyihin sairauksiin, joihin mikrobilääkeresistenssi vaikuttaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan terveyttä koskevia kansainvälisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita varten Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuden (PRIMA) ja Euroopan maiden ja kehitysmaiden kliinisten kokeiden yhteistyökumppanuuden (EDCTP) mallin mukaan kumppanuuksia, jotka käsittävät eri maantieteellisiä alueita ja joissa käsitellään tärkeimpiä terveyteen liittyviä kysymyksiä, kuten mikrobilääkeresistenssiä, rokotteita, syöpää ja lääkkeiden saatavuutta;
122. pitää tärkeinä EU:n aloitteita, kuten ECDC:n ohjelmia tartuntatautien, kuten aidsin, tuberkuloosin ja malarian, torjumiseksi; toteaa, että tällaiset aloitteet ovat esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja osoittavat EU:n toimintavalmiuden ja hyvän toiminnan uusien antibioottien tarpeen yhteydessä, ja katsoo, että ECDC:llä olisi oltava keskeinen rooli tutkimus- ja kehittämistarpeiden priorisoinnissa, toimien koordinoinnissa ja kaikkien toimijoiden saamisessa mukaan, monialaisen työn lisäämisessä ja valmiuksien kehittämisessä tutkimus- ja kehittämisverkostojen avulla;
123. pitää erityisen ongelmallisena, että ilmaantuu moniresistenttejä bakteereja, jotka ovat samanaikaisesti vastustuskykyisiä useille antibiooteille ja joista voi lopulta tulla superbakteereja, jotka ovat vastustuskykyisiä kaikille käytettävissä oleville antibiooteille, myös viimeisenä hoitovaihtoehtona käytettäville antibiooteille; korostaa, että tarvitaan tietokanta näille moniresistenteille AIDS-, tuberkuloosi-, malaria-, tippuri- ja Escherichia coli -bakteereille sekä muille lääkeresistenteille bakteereille;
124. panee merkille, että elintarviketuotantoeläimille annetaan Yhdysvalloissa viisinkertainen määrä antibiootteja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kasvatettaviin eläimiin verrattuna, ja korostaa sen vuoksi EU:hun tuotavan lihan valvonnan merkitystä;
125. kehottaa komissiota edistämään EU:n normeja ja toimenpiteitä mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi ja antibioottien asianmukaisen käytön sisällyttämiseksi kauppasopimuksiin ja käsittelemään mikrobilääkeresistenssiin liittyvää ongelmaa WTO:ssa; panee merkille, että antibioottien käyttö kasvun edistämiseen elintarviketuotantoeläimissä on ollut kiellettyä EU:ssa vuodesta 2006, mutta EU:n ulkopuolisissa maissa antibiootteja voidaan edelleen käyttää eläinten rehussa myös edistämään eläinten kasvua; kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin vapaakauppasopimuksiin lausekkeen, jonka mukaan kolmansista maista tuodut elintarvikkeet eivät saa olla tuotettuja kasvunedistäjinä käytettyjen antibioottien avulla, jotta varmistetaan EU:n karjankasvatuksen ja vesiviljelyn tasapuoliset toimintaedellytykset ja hillitään mikrobilääkeresistenssiä; kehottaa komissiota kieltämään kaiken elintarviketuonnin kolmansista maista, joissa nämä tuotteet ovat peräisin eläimistä, joille on annettu antibiootteja tai antibioottiryhmiä, jotka on varattu EU:ssa tiettyjen ihmisten infektioiden hoitoon;
126. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan mikrobilääkkeiden tuotantoon, kauppaan, käyttöön ja hävittämiseen liittyvien laittomien käytäntöjen torjumiseksi; korostaa, että mikrobilääkkeiden elinkaareen osallistuvien toimijoiden on otettava vastuu teoistaan;
127. panee merkille tämänhetkisten antibioottien yleisen ja laajan saatavuuden sekä kohtuuhintaisuuden vaikutuksen; katsoo, että kohdennetun hoidon tietyillä antibiooteilla olisi oltava kaikkien käytettävissä, jotta vältetään soveltumattomien antibioottien väärinkäyttö ja laaja-alaisten antibioottien liikakäyttö; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan ponnekkaammin sitä, että mikrobilääkkeitä, erityisesti ihmisille tarkoitettuja tärkeitä antibiootteja, myydään suuria eriä polkumyyntihintaan;
128. pyytää toteuttamaan antibioottien valmistajiin kohdistuvia kattavia tarkastuksia, jotta varoajat mukautetaan todelliseen tilanteeseen sen varmistamiseksi, että elintarvikkeissa ei esiinny antibiootteja;
129. kehottaa komissiota kiinnittämään edelleen korkealla tasolla poliittista huomiota asiaan ja saamaan aikaan sitoumuksia mikrobilääkeresistenssiä koskeviin toimiin muun muassa YK:n foorumeilla ja G7- ja G20-ryhmissä; korostaa, että EU:n tieteelliset elimet, kuten ECDC, voisivat ottaa globaalin roolin käytön hallinnassa; kehottaa komissiota edistämään EU:n ja kansainvälisten järjestöjen, kuten WHO:n, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman eläintautijärjestön (OIE) yhteistyötä; pitää myönteisenä Maailman talousfoorumissa Davosissa tammikuussa 2016 laadittua Davosin julistusta, jossa lääke-, bioteknologia- ja diagnostiikka-ala vaativat yhteisiä toimia kestävien ja ennustettavien markkinoiden luomiseksi antibiooteille, rokotteille ja diagnoosimenetelmille niin, että parannetaan uusien ja olemassa olevien hoitokeinojen säilymistä;
130. pyytää edistämään ja tehostamaan agroekologiaan perustuvaa tuotantomallia ja siirtymään siihen;
º
º º
131. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskukselle, Euroopan lääkevirastolle, Euroopan kemikaalivirastolle, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, Euroopan ympäristökeskukselle, Maailman terveysjärjestölle ja Maailman eläintautijärjestölle.
- [1] Euroopan eläinlääkäriliitto, ”Mikrobilääkkeiden käyttö elintarviketuotantoeläimissä: vastaukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja Euroopan lääkeviraston kysymyksiin mikrobilääkkeiden käytöstä elintarviketuotantoeläimissä”, 2016.
- [2] EUVL C 353, 27.9.2016, s. 12.
- [3] EUVL C 434, 23.12.2015, s. 49.
- [4] EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1.
- [5] EUVL C 366, 27.10.2017, s. 149.
- [6] https://ec.europa.eu/info/consultations/public-consultation-pharmaceuticals-environment_fi#add-info
- [7] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0061.
- [8] http://www.efsa.europa.eu/en/press/news/180227
- [9] https://ecdc.europa.eu/sites/portal/files/media/en/publications/Publications/healthcare-associated-infections-antimicrobial-use-PPS.pdf
- [10] EFSA, ECDC, ‘The European Union Summary report on antimicrobial resistance in zoonotic and indicator bacteria from human, animal and food in 2014’, 2016.
- [11] Maailman terveysjärjestön globaalit ohjeet leikkausalueen infektioiden ehkäisemisestä (2016), saatavilla verkkosivulla http://www.who.int/gpsc/ssi-guidelines/en/
- [12] Celsus Academie voor Betaalbare Zorg, ‘Cost-effectiveness of policies to limit antimicrobial resistance in Dutch healthcare organisations’, tammikuu 2016. Saatavilla seuraavasta verkko-osoitteesta: https://goo.gl/wAeN3L
- [13] http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_scenihr/docs/scenihr_o_021.pdf
- [14] Maailman terveysjärjestön globaalit ohjeet leikkausalueen infektioiden ehkäisemisestä (2016), saatavilla verkkosivulla http://www.who.int/gpsc/ssi-guidelines/en/
- [15] https://amr-review.org/sites/default/files/160525_Final%20paper_with%20cover.pdf
- [16] http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2018.5182/epdf
- [17] http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/06/17/epsco-conclusions-antimicrobial-resistance/
- [18] http://www.ema.europa.eu/ema/index.jsp?curl=pages/news_and_events/news/2017/10/news_detail_002827.jsp&mid=WC0b01ac058004d5c1
- [19] http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/audit_reports/index.cfm
- [20] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/39/EU 8 artiklan c kohta, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta (EUVL L 226, 24.8.2013, s. 1).
- [21] Kuten se, jonka infrastruktuuri- ja julkisten töiden ministeriö, kansanterveys- ja ympäristölaitos (RIVM), vesiteollisuus ja vesilaitokset ovat kehittäneet Alankomaissa.
- [22] Eläinlääkkeistä annettavan tulevan asetuksen 78 artikla.
- [23] Euroopan komissio, ”eurooppalainen yhteinen terveys” – toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi”, kesäkuu 2017, s.10.
- [24] Edellinen lähde, s. 12.
- [25] Edellinen lähde, s. 15.
- [26] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
- [27] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549), jossa sovelletaan tuotantoeläinten suojelusta 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/58/EY (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23) säädettyjä sääntöjä; neuvoston direktiivi 91/630/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 33); neuvoston direktiivi 91/629/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 28).
- [28] https://ec.europa.eu/food/sites/food/files/animals/docs/aw_other_aspects_labelling_ip-09-1610_en.pdf
- [29] Mevius, D. et al., ”ESBL-Attribution-Analysis (ESBLAT). Searching for the sources of antimicrobial resistance in humans”, 2018. Saatavissa osoitteessa: http://www.1health4food.nl/esblat
- [30] Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen: https://ecdc.europa.eu/sites/portal/files/media/en/publications/Publications/antimicrobial-resistance-zoonotic-bacteria-humans-animals-food-EU-summary-report-2014.pdf
- [31] http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lanplh/PIIS2542-5196(17)30141-9.pdf
- [32] Mevius, D. et al., ”ESBL-Attribution-Analysis (ESBLAT). Searching for the sources of antimicrobial resistance in humans”, 2018. Saatavissa osoitteessa: http://www.1health4food.nl/esblat
- [33] http://www.imi.europa.eu/content/nd4bb
- [34] http://www.jpiamr.eu
- [35] Pamer, Eric G. ”Resurrecting the Intestinal Microbiota to Combat Antibiotic-Resistant Pathogens.” Science, vol. 352, nro 6285, 2016, s. 535–538.
- [36] http://www.wipo.int/publications/en/details.jsp?id=4197
- [37] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 536/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista ja direktiivin 2001/20/EY kumoamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 1).
- [38] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 141/2000, annettu 16 päivänä joulukuuta 1999, harvinaislääkkeistä (EYVL L 18, 22.1.2000, s. 1).
- [39] http://www.who.int/mediacentre/news/releases/2017/bacteria-antibiotics-needed/en/
- [40] https://amr-review.org/sites/default/files/160518_Final%20paper_with%20cover.pdf
- [41] http://www.who.int/foodsafety/areas_work/antimicrobial-resistance/cia_guidelines/en/
PERUSTELUT
Määritelmä: käsite ”mikrobilääkeresistenssi” kattaa vastustuskyvyn sellaisia lääkkeitä vastaan, joilla hoidetaan infektiotauteja, joiden aiheuttajina ovat bakteerit tai muut mikrobit, kuten loiset, virukset ja sienet.
Antibiooteista on tullut erityisesti 1940-luvulla käyttöönotetun penisilliinin myötä yksi modernin lääketieteen peruspilareista. Ne toimivat ihmisten ja eläinten bakteeri-infektioiden hoidon perustana. Bakteeri-infektioiden onnistunut hoito on kuitenkin tullut vastustuskyvyn vuoksi yhä vaikeammaksi. Ellemme pian ryhdy määrätietoisiin toimiin, meitä uhkaa paluu aikaan ennen antibiootteja ja penisilliiniä. Silloin saattaa esimerkiksi keuhkokuume johtaa entistä useammin potilaan kuolemaan, rutiinileikkausten riskit kasvavat ja immuunijärjestelmään vaikuttavat hoidot, kuten kemoterapia, voivat olla vaaraksi potilaille. Tarvittaisiin pitkiä ja kalliita hoitoja, jotka merkitsisivät valtavia kustannuksia terveydenhoitojärjestelmälle.
Mikrobilääkeresistenssin torjumisessa on oltava keskeisellä sijalla kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka perustuu "yhteinen terveys" -aloitteeseen, jotta voidaan koordinoida paremmin terveys- ja eläinlääkintäasioita.
Vaikka mikrobilääkeresistenssi on ilmiö, jonka syntyminen ajan kuluessa on luonnollista, seuraavat tekijät ovat kuitenkin nopeuttaneet sen kehittymistä:
• antibioottien epäasianmukainen käyttö (väärin- ja liikakäyttö) sekä ihmisiin sovellettavassa lääketieteessä (esim. virusinfektioiden hoidossa, jossa ne ovat tehottomia), että karjanhoidossa (ennaltaehkäisevä hoito ja kasvu)
• vastustuskykyisten bakteerien siirtyminen eläimiltä ihmisille suorassa kosketuksessa tai ravintoketjun kautta ja siten, että mikrobilääkeaineet pääsevät suoraan ympäristöön
• käyttämättä jääneiden lääkkeiden epäasianmukainen hävittäminen ja joutuminen pohjaveteen
• uusien antibioottien puutteellinen kehittäminen.
Lisäksi olisi tärkeää, että lääkäreiden diagnooseissa tukeuduttaisiin niin sanottuihin pikatesteihin, joiden avulla selviää nopeasti, onko tulehdus virus- vai bakteeriperäinen ja tarvitaanko antibiootteja ylipäänsä. Toistaiseksi näitä pikatestejä ei kuitenkaan ole vielä kehitetty riittävästi ja ne ovat usein kalliimpia kuin monet antibiootit. Ne merkitsevät näin ollen lisärasitetta sairauskassoille, vaikkakin mikrobilääkeresistenssi tulee pitkällä aikavälillä paljon kalliimmaksi terveydenhuoltojärjestelmälle.
Antibioottihoitoa parempi olisi tietysti ennaltaehkäistä tartuntoja. Monia mikrobitaudinaiheuttajia vastaan on saatavilla tehokkaita rokotteita, jotka suojaavat jokaista rokotettua henkilöä. Koska rokotetut henkilöt eivät enää ole taudinlevittäjiä, suojan saa samanaikaisesti koko yhteisö.
Antibioottien asianmukainen käyttö on varmistettava koulutuksen ja tiedotuksen avulla. On kiireesti kehitettävä terveydenhuoltohenkilökunnan koulutusta, jossa korostetaan antibioottien huolellisen käytön merkitystä. Lisäksi väestölle on annettava enemmän tietoa monien infektiotautien virusperäisyydestä ja siitä, että antibioottien käytössä on noudatettava varovaisuutta.
Samalla tavoin tarvitaan liiketoimintamalleja, joiden avulla luodaan kannustimia tuotekehittelyyn ja varmistetaan, että tällainen toiminta on kustannustehokasta.
On ilahduttavaa, että EU on tähän asti osoittanut jo yli miljardi euroa mikrobilääkeresistenssin tutkimiseen. ”Horisontti 2020” -tutkimusohjelmasta rahoitetaan esimerkiksi sellaisia toimia, kuten uusia antibiootteja koskeva ATx201-hanke. Tulevaisuudessa tarvitaan lisäinvestointeja, jos mikrobilääkeresistenssiä halutaan todella torjua, sillä EU:ssa kuolee vuosittain 25 000 ihmistä infektioihin, joiden aiheuttajina ovat useille lääkkeille resistentit mikrobit. Maailmanlaajuisesti vastaava määrä on noin 700 000 ihmistä vuodessa (Review on antimicrobial resistance. Tackling drug-resistant infections globally [Internet]. Lontoo Wellcome Trust; 2014. http://www.who.int/bulletin/volumes/93/2/15-152710.pdf).
TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.2.2018)
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle
eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi
(2017/2254(INI))
Valmistelija: Lieve Wierinck
EHDOTUKSET
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
A. ottaa huomioon, että arvioiden mukaan mikrobilääkeresistenssi voi vuoteen 2050 mennessä aiheuttaa jopa 10 miljoonaa kuolemantapausta vuodessa ja että yli 9 miljoonaa arvioiduista kuolemista tapahtuisi EU:n ulkopuolella ja erityisesti Aasiassa ja Afrikassa;
B. toteaa, että mikrobilääkeresistenssiä koskevat globaalit toimet maksavat arviolta 40 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana;
C. ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssiin liittyvät haasteet lisääntyvät tulevina vuosina ja että toimien tehokkuus edellyttää jatkuvia monialaisia investointeja yksityiseen ja julkiseen tutkimukseen ja innovointiin, jotta voidaan kehittää parempia välineitä, tuotteita ja laitteita, uusia hoitomuotoja ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja yhteinen terveys -lähestymistavan pohjalta;
D. toteaa, että viidennen, kuudennen ja seitsemännen puiteohjelman (FP5-FP7) aikana on investoitu yli miljardi euroa mikrobilääkeresistenssin tutkimukseen ja että Horisontti 2020 -ohjelmassa määrärahoja on jo otettu käyttöön yhteensä 650 miljoonaa euroa; toteaa, että komissio on sitoutunut investoimaan mikrobilääkeresistenssin käsittelyyn yli 200 miljoonaa euroa Horisontti 2020 -ohjelman kolmena viimeisenä vuotena;
E. ottaa huomioon, että erityisesti seuraavat Horisontti 2020 -ohjelman rahoitusvälineet tuottavat mikrobilääkeresistenssiä koskevia tutkimustuloksia:– innovatiivisia lääkkeitä koskeva yhteinen teknologia-aloite (IMI), jossa keskitytään antibioottien kehittämisen kaikkiin näkökohtiin, myös mikrobilääkeresistenssin mekanismien tutkimukseen, lääkkeiden kehittämiseen, taloudellisiin näkökohtiin ja lääkkeiden käytön hallintaan, ja johon sisältyy seitsemän meneillään olevaa mikrobilääkeresistenssiin liittyvää hanketta ND4BB-ohjelman alaisuudessa; kyseisten hankkeiden kokonaisbudjetti on yli 600 miljoonaa euroa, josta osa on komission rahoitusta ja osa lääkeyhtiöiden luontaissuorituksia;
– Euroopan maiden ja kehitysmaiden kliinisten kokeiden yhteistyökumppanuus (EDCTP), jossa keskitytään kehittämään uusia ja parempia lääkkeitä, rokotteita, mikrobisidejä ja diagnostiikkaa HI-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumiseksi ja jossa on meneillään 32 hanketta, joiden arvo on yli 79 miljoonaa euroa;
– mikrobilääkeresistenssiä koskeva yhteinen ohjelma-aloite (JPIAMR), jossa keskitytään hajanaisten kansallisten tutkimustoimien yhteensovittamiseen ja joihin liittyvien, meneillään olevien hankkeiden arvo on 55 miljoonaa euroa;
– Euroopan tutkimusneuvosto (ERC), jolla on tutkijalähtöisiä tai ”alhaalta ylös” -tutkimushankkeita;
– InnovFin Infectious Diseases Financial Facility -rahoitusväline (IDFF) markkinaläheisissä hankkeissa; välineestä on toistaiseksi myönnetty seitsemän lainaa, joiden kokonaisarvo on 125 miljoonaa euroa;
– pk-yrityksille kohdennettu väline ja nopeutetun innovoinnin väline (FTI), jotka auttavat pk-yrityksiä kehittämään uusia ratkaisuja ja välineitä, joilla voidaan ehkäistä, diagnosoida ja hoitaa tartuntatauteja ja parantaa infektioiden hallintaa; rahoitusvälineistä rahoitetaan 36:ta mikrobilääkeresistenssiin liittyvää hanketta ja niiden budjetti on 33 miljoonaa euroa;
F. toteaa, että jotta mikrobilääkeresistenssiä voidaan torjua tehokkaasti on antibioottien liiallista ja väärää käyttöä ihmisten, eläinten ja ympäristön hoitamisessa vähennettävä, minkä vuoksi vähentämiseen tähtäävät toimet ovat ensisijaisia tällä alalla;
G. toteaa, että mikrobilääkeresistenssin tehokkaan torjunnan on oltava osa laajempaa kansainvälistä aloitetta, johon osallistuu mahdollisimman paljon kansainvälisiä laitoksia, virastoja ja asiantuntijoita sekä yksityinen sektori;
H. ottaa huomioon, että vaikuttava toiminta edellyttää ensisijaisesti entistä parempaa tietämystä sekä olemassa olevien mikrobilääkkeiden järkevää käyttöä; toteaa, että rokottaminen on tehokas keino ennaltaehkäistä infektioita, jotka edellyttäisivät hoitoa mikrobilääkkeillä, ja se vähentää näin resistenssin kehittymistä;
I. toteaa, että 1960-lukuun mennessä oli kehitetty yli 20 uutta antibioottien luokkaa mutta sen jälkeen on kehitetty vain yksi uusi luokka huolimatta uusien resistenttien bakteerien leviämisestä ja kehittymisestä; toteaa, että lisäksi on selviä todisteita resistenssistä nykyisten antibioottiluokkien uusille vaikuttaville aineille;
J. toteaa, että neuvoston päätelmissä seuraavista vaiheista mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi ”One Health” -lähestymistavan mukaisesti[1] komissiota ja jäsenvaltioita pyydetään mukauttamaan keskenään uusia antibiootteja, vaihtoehtoja ja diagnoosimenetelmiä koskevien EU:n tämänhetkisten tutkimus- ja kehittämisaloitteiden strategiset tutkimusohjelmat mikrobilääkeresistenssiä käsittelevässä yhteinen terveys -verkostossa;
K. toteaa, että valtionpäämiesten syyskuussa 2016 pidetyssä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa esittämä poliittinen julistus sekä vuonna 2015 hyväksytty maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma osoittivat maailmanlaajuista sitoutumista useita aloja kattaviin laajoihin ja koordinoituihin toimiin mikrobiresistenssin perimmäisten syiden käsittelemiseksi;
L. toteaa, että yli 100 yritystä allekirjoitti tammikuussa 2016 Davosin julistuksen, jossa kehotettiin yhteisiin toimiin kestävien ja ennustettavien markkinoiden luomiseksi antibiooteille, rokotteille ja diagnoosimenetelmille niin, että parannetaan uusien ja olemassa olevien hoitokeinojen säilymistä;
M. toteaa, että uusilla mikrobilääkkeillä on myönteisiä heijastusvaikutuksia kansanterveyteen ja tieteeseen;
N. ottaa huomioon, että ohjelmista, joilla on parannettu hiv-, tuberkuloosi- ja malarialääkkeiden saantia globaalisti, on olemassa myönteisiä esimerkkejä;
O. toteaa, että sairaalainfektiot ovat merkittävä uhka perusterveydenhoidon säilyttämiselle ja takaamiselle koko maailmassa;
1. korostaa tarvetta lisätä rahoitusta monialaista ja tieteidenvälistä lähestymistapaa soveltavaan tutkimukseen ja innovointiin epidemiologian ja immunologian alalla, jossa keskitytään mikrobilääkeresistenttien taudinaiheuttajiin ja hoitoon liittyviin infektioihin, mikrobilääkeresistenssin uusiin mekanismeihin, uusien nopeiden diagnoosi- ja ennaltaehkäisytoimien kehittämiseen, rokotteet mukaan luettuina, sekä lääkkeiden antamiseen liittyvien tekniikoihin ja menetelmiin; korostaa, että on toteutettava mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimia, jotta lääkkeiden määrääminen perustuisi entistä enemmän näyttöön; kehottaa hankkimaan lisää tieteellistä näyttöä mahdollisuuksista käyttää lääkkeitä alkuperäistarkoituksesta poikkeavasti vaihtoehtoisena hoitona ja lisähoitona, kuten bakteriofagihoitoa, mikrobilääkeresistenssin yhteydessä ja tutkimaan mahdollisuuksia huolellisesti;
2. korostaa, että tarvitaan pikaisesti perinpohjaista tutkimusta sitä, millaisia vaikutuksia mikrobeja tuhoavilla aineilla on viljakasveihin ja eläinten rehuun ja näin mikrobilääkeresistenssin syntymiseen sekä maaperän mikrobeihin;
3. panee merkille teollisuuden yleisesti uusien antibioottien kehittämiseen käyttämien taloudellisten mallien puutteet ja niiden tuottamat vähäiset tuotot; kehottaa kehittämään erilaisia kaksitoimisia kannustimia uusien lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden luomiseksi sekä etsimään ja ottamaan käyttöön uusia hoitomuotoja; katsoo, että teollisuuden kannustimet ovat mielekkäitä, kun ne ovat kestäviä pitkällä aikavälillä, perustuvat tarpeisiin, edistävät investointeja koko tuotteen kehitys- ja elinkaaren ajan, kohdistuvat keskeisiin kansanterveyden painopisteisiin, tukevat asianmukaista lääkinnällistä käyttöä sekä toimivat kohtuuhintaisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden ohjaamina; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian tämän alan tutkimus- ja innovointitoiminnan kannustinmalleja koskevan analyysinsa ja tarkistusehdotuksensa; toteaa, että teollisuuden kannustamista voitaisiin tehostaa siirrettävien markkinoita koskevien yksinoikeuksien mallilla, ja kehottaa komissiota suorittamaan mallia koskevan vaikutustenarvioinnin; pitää myönteisinä aloitteita, joilla tutkitaan vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseksi ja niihin kannustamiseksi;
4. toteaa, että on kiireellisesti edistettävä kumppanuuksia kaikkialla unionissa ja sen ulkopuolella, jotta voidaan tehostaa antibioottien liiallisen ja väärän käytön vähentämiseen liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja lisätä tietämystä mikrobilääkeresistenssistä; korostaa komission roolia mikrobilääkeresistenssin torjumista koskevien kansallisten suunnitelmien ja strategioiden koordinoinnissa ja seurannassa;
5. kehottaa komissiota kehittämään tulevassa yhdeksännessä puiteohjelmassa mikrobilääkeresistenssiä koskevan tehtävän, jossa sovelletaan monialaista ja tieteidenvälistä lähestymistapaa;
6. panee merkille jäsenvaltioiden erot mikrobilääkkeiden käyttötavoissa ja käytön yleisyydessä; korostaa, että kolmannes resepteistä kirjoitetaan perusterveydenhuollossa; korostaakin tarvetta ottaa käyttöön EU:n tiedonkeruujärjestelmä kaikkien antibioottien asianmukaisen käytön tukemiseksi, jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja parhaiden käytänteiden vaihtamisen tehostamiseksi, mikrobilääkkeiden käyttöä ja määräämistä koskevien, näyttöön perustuvien ohjeiden kehittämiseksi erityisesti eläinlääkäreille ja yleislääkäreille, mikrobilääkkeiden liiallisen käytön torjumiseksi sekä mikrobilääkeresistenssin tutkimuksen edistämiseksi;
7. korostaa mikrobilääkeresistenssiä koskevien tietojen vähyyttä, sen vaikutuksia terveyteen ja sen aiheuttamaa sosioekonomista rasitetta; korostaa tarvetta parantaa tietojen keräämistä järjestelmätasolla koko EU:ssa, ympäristöön ja lääkkeiden määräämiseen liittyvät tiedot mukaan luettuina, sekä seurata mikrobilääkeresistenssisuuntauksia ja -kehitystä ja toimia nopeasti niiden suhteen; korostaa sähköisen terveydenhuollon, yksilöllisen hoivan kehityksen, digitalisaation ja massadatan lisäarvoa, koska ne tarjoavat tilaisuuden kehittää standardeja, koota ja kerätä tietoja mikrobilääkeresistenssistä sekä edistää kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltamista mikrobilääkeresistenssin torjumiseen; kehottaa vahvistamaan mikrobilääkeresistenssin seurantaa kehitysmaissa;
8. korostaa mikrobilääkeresistenssin systeemistä luonnetta; tukee komission uudistettua sitoutumista edistettäessä EU:n toimia mikrobilääkeresistenssin torjunnassa ja EU:n johtajuutta alalla myös kansainvälisesti; korostaa tarvetta huolehtia mikrobilääkkeiden maailmanlaajuisesta seurannasta maailman terveyskokouksen vuonna 2015 hyväksymän maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman mukaisesti; korostaa myös tarvetta tehostaa yhteistyötä esimerkiksi G7-, G20- ja BRICS-maiden keskuudessa, myös tutkimuksen ja innovoinnin alalla, ja painottaa tiedediplomatian merkitystä synergioiden edistämisessä ja voimavarojen kohdentamisen optimoinnissa; kehottaa ryhtymään vastaaviin yhteistyötoimiin antibioottien saantia koskevien kysymysten käsittelemiseksi kuin ne, jotka toteutettiin hiv-, tuberkuloosi- ja malarialääkkeiden osalta;
9. katsoo, että tarvitaan erilaisia, julkisen sektorin vaatimuksiin perustuvia yhteistyömalleja, joihin otetaan mukaan teollisuus; korostaa julkisen ja yksityisen sektorin välisten tasapainoisten kumppanuuksien merkitystä ja että on tärkeää tiivistää julkisen sektorin, teollisuuden, pk-yritysten ja julkisen sektorin tutkijoiden välistä yhteistyötä esimerkiksi perustamalla mikrobilääkeresistenssin torjumiseen omistautuneita rakenteita yliopistoihin ja tiedekeskuksiin, jotta voidaan edistää innovointia ja ratkaista uusien antibioottien, rokotteiden ja diagnoosimenetelmien kehittämiseen liittyvät tieteelliset haasteet; kannustaa jatkamaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä soveltaen mallia, josta esimerkin tarjoavat IMI-aloitteen ohjelmat, ERA-NET, eurooppalainen mikrobilääkeresistenssin seurantaverkosto (EARS-Net), eurooppalainen antibioottien käytön seurantaverkosto (ESAC-Net), mikrobilääkeresistenssiä Keski-Aasiassa ja Itä-Euroopassa valvova elin (CAESAR), virastojen yhteinen analyysi mikrobilääkkeiden käytöstä ja mikrobilääkeresistenssistä (JIACRA), terveydenhuoltoon liittyvien infektioiden ennaltaehkäisyä ja valvontaa sekä mikrobilääkkeiden asianmukaista käyttöä koskeva institutionaalinen ohjelma (PIRASAO), mikrobilääkkeiden käyttöä käsittelevä WHO:n verkko (AMC), köyhyyteen liittyviä ja vähälle huomiolle jääneitä sairauksia käsittelevä elin (PRND) sekä Euroopan maiden ja kehitysmaiden kliinisten kokeiden yhteistyökumppanuus (EDCTP);
10. pitää tärkeänä, että parannetaan mikrobilääkeresistenssiä koskevaa tietämystä ja ymmärrystä huolehtimalla tehokkaasta jätevesihuollosta, toteuttamalla ennaltaehkäiseviä toimia ja järjestämällä opetusta ja koulutusta, myös EU:n tiedotuskampanjoita ja kohdennettua koulutusta terveydenhuoltoalan ammattilaisille, apteekkareille, eläinlääkäreille ja karjankasvattajille.
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
Hyväksytty (pvä) |
21.2.2018 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
52 1 4 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Zigmantas Balčytis, Bendt Bendtsen, Xabier Benito Ziluaga, José Blanco López, Jonathan Bullock, Cristian-Silviu Buşoi, Jerzy Buzek, Angelo Ciocca, Edward Czesak, Jakop Dalunde, Christian Ehler, Fredrick Federley, Ashley Fox, Adam Gierek, Theresa Griffin, Rebecca Harms, Hans-Olaf Henkel, Eva Kaili, Kaja Kallas, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Jeppe Kofod, Peter Kouroumbashev, Zdzisław Krasnodębski, Miapetra Kumpula-Natri, Christelle Lechevalier, Paloma López Bermejo, Edouard Martin, Nadine Morano, Dan Nica, Angelika Niebler, Morten Helveg Petersen, Miroslav Poche, Paul Rübig, Massimiliano Salini, Algirdas Saudargas, Sven Schulze, Neoklis Sylikiotis, Dario Tamburrano, Evžen Tošenovský, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Lieve Wierinck, Hermann Winkler, Anna Záborská, Flavio Zanonato |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Cornelia Ernst, Gerben-Jan Gerbrandy, Françoise Grossetête, Werner Langen, Luděk Niedermayer, Dominique Riquet, Davor Škrlec |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) |
Jan Keller |
||||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
52 |
+ |
|
|
ALDE |
Fredrick Federley, Gerben-Jan Gerbrandy, Kaja Kallas, Morten Helveg Petersen, Dominique Riquet, Lieve Wierinck |
|
|
ECR |
Edward Czesak, Ashley Fox, Hans-Olaf Henkel, Zdzisław Krasnodębski, Evžen Tošenovský |
|
|
EFDD |
Dario Tamburrano |
|
|
ENF |
Angelo Ciocca, Barbara Kappel, Christelle Lechevalier |
|
|
PPE |
Bendt Bendtsen, Cristian-Silviu Buşoi, Jerzy Buzek, Christian Ehler, Françoise Grossetête, Krišjānis Kariņš, Werner Langen, Nadine Morano, Angelika Niebler, Luděk Niedermayer, Paul Rübig, Massimiliano Salini, Algirdas Saudargas, Sven Schulze, Vladimir Urutchev, Henna Virkkunen, Hermann Winkler, Anna Záborská |
|
|
S&D |
Zigmantas Balčytis, José Blanco López, Adam Gierek, Theresa Griffin, Eva Kaili, Jan Keller, Jeppe Kofod, Peter Kouroumbashev, Miapetra Kumpula-Natri, Edouard Martin, Dan Nica, Miroslav Poche, Kathleen Van Brempt, Martina Werner, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho |
|
|
VERTS/ALE |
Jakop Dalunde, Rebecca Harms, Davor Škrlec |
|
|
1 |
- |
|
|
EFDD |
Jonathan Bullock |
|
|
4 |
0 |
|
|
GUE/NGL |
Xabier Benito Ziluaga, Cornelia Ernst, Paloma López Bermejo, Neoklis Sylikiotis |
|
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää
- [1] EUVL C 269, 23.7.2016, s. 26.
MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.4.2018)
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle
Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi
(2017/2254(INI))
Valmistelija: Matt Carthy
EHDOTUKSET
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
A. ottaa huomioon, että ”yhteinen terveys” -lähestymistavan tavoitteena on säilyttää ihmisten ja eläinten infektioiden hoitojen tehokkuus, vähentää mikrobilääkeresistenssin syntymistä ja leviämistä ja lisätä uusien tehokkaiden mikrobilääkkeiden kehittämistä ja saatavuutta EU:ssa ja sen ulkopuolella;
B. ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi on rajat ylittävä uhka terveydelle mutta mikrobilääkeresistenssiin liittyvä tilanne vaihtelee merkittävästi eri jäsenvaltioiden välillä; ottaa huomioon, että näin ollen Euroopan komission on tunnistettava alueet, jotka tuovat suurta eurooppalaista lisäarvoa, ja toimittava niillä kunnioittaen jäsenvaltioiden toimivaltaa, joka niillä on omien terveyspolitiikkojensa määrittämisessä;
C. ottaa huomioon, että ympäristö voi edistää mikrobilääkeresistenssin kehittymistä ja leviämistä eläimissä etenkin ihmisten, eläinten ja teollisuuden tuottamien jätevirtojen seurauksena;
1. korostaa, että mikrobilääkeresistenssi on vakava maailmanlaajuinen terveysongelma, joka edellyttää EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla yhteistyötä tekeviltä jäsenvaltioilta sitoutumista ja innokkuutta sekä ennakoivia ja koordinoituja toimia; painottaa, että on tärkeää omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa mikrobilääkeresistenssin käsittelemiseksi yhteinen terveys -lähestymistavan avulla ja varmistaa, että toimitaan maailmanlaajuisella tasolla samanaikaisesti ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suhteen; korostaa näin ollen sen tärkeyttä, että käytettävissä on yhdenmukaisia tietoja mikrobilääkkeiden käytöstä karjanhoidossa; vahvistaa, että tarvitaan laajaa tosiasioihin ja tieteelliseen tietoon perustuvaa keskustelua aiheesta;
2. muistuttaa äskettäin julkaistuista WHO:n ohjeista[1], jotka koskevat lääketieteessä tärkeiden mikrobilääkkeiden käyttöä elintarviketuotantoeläimillä ja joissa suositellaan, että maataloustuottajat ja elintarviketeollisuus lopettavat antibioottien rutiininomaisen käytön terveillä eläimillä kasvun edistämiseksi ja tautien ehkäisemiseksi, jotta vältetään mikrobilääkeresistenssin leviämistä, sekä ehdotetaan, että viimeisenä hoitokeinona käytettävien antibioottien käyttö eläimillä kielletään kokonaan;
3. korostaa, että joissakin kehitysmaissa tiettyjen vahvimpien antibioottien rutiinikäyttö on nykyisin yleinen käytäntö maatalousalalla;
4. katsoo, että tietomme mikrobilääkeresistenssin leviämisestä tuotantoeläimistä ihmisiin ovat jo melko vankat, eikä tätä tunnusteta asianmukaisesti toimintasuunnitelmassa; toteaa, että toimintasuunnitelmassa kehotetaan vain tutkimaan asiaa lisää ja täyttämään sitä koskevia tietoaukkoja, mikä saattaa mahdollisesti lykätä -tarvittavien toimien toteuttamista;
5. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita omaksumaan kunnianhimoisen ja ennakoivan lähestymistavan ja varmistamaan, että niiden toimintasuunnitelmissa esitetyt tavoitteet saavutetaan kaikilta osin ja tehokkaasti ja että tuloksia seurataan tarkasti; kehottaa lisäksi toimintasuunnitelmia laadittaessa asettamaan mitattavissa olevia (selkeästi määriteltyjä määrällisiä tai laadullisia) tavoitteita sekä määrittelemään viitearvoja ja tehokkaita toimenpiteitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; pyytää komissiota tukemaan jäsenvaltioita mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien kehittämisessä, arvioimisessa ja täytäntöönpanossa, erityisesti seuranta- ja valvontajärjestelmien osalta ja myös tarjoamalla riittävää tukea ja kannustimia;
6. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään eron tuotanto- ja lemmikkieläinten välillä etenkin suunniteltaessa mikrobilääkkeiden käytön seurantaa ja arviointia koskevia järjestelyjä sekä niiden käyttöä koskevia toimenpiteitä;
7. korostaa, että maataloudessa on kehitetty yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa kattava antibioottien käytön seurantajärjestelmä, jossa dokumentoidaan perusteellisesti ja parannetaan antibioottien käyttöä; pitää valitettavana, että ihmislääketieteessä ei vielä ole käytössä vastaavaa järjestelmää;
8. kehottaa ehdottamaan uusia sääntelyratkaisuja (perussäädöksiä, sekundaarilainsäädäntöä tai unionin ohjeita), joilla autetaan maataloustuottajia vähentämään antibioottien käyttöä kotieläintaloudessa ja pyrkimään siten mikrobilääkkeiden maltilliseen ja vastuulliseen käyttöön; korostaa, että tällaisissa lainsäädännöllisissä ratkaisuissa, kuten ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lääkerehun valmistuksesta, markkinoille saattamisesta ja käytöstä sekä neuvoston direktiivin 90/167/ETY kumoamisesta (COM(2014)0556) liittyvässä parhaillaan tehtävässä työssä ja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eläinlääkkeistä (COM(2014)0558) liittyvässä parhaillaan tehtävässä työssä, jotka liittyvät toisiinsa, on käsiteltävä mikrobilääkkeiden profylaktista käyttöä ja varmistettava, että mikrobilääkkeiden metafylaktinen käyttö sallitaan vain erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa; korostaa, että maataloustuottajiin kohdistuva hallinnollinen rasitus on pidettävä mahdollisimman vähäisenä;
9. vaatii, että antibioottien käytön vähentämisen on oltava tavoitteena paitsi kotieläintaloudessa myös yleisesti koko eläin- ja ihmislääketieteessä; korostaa, että kun otetaan huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) ja muiden asiaankuuluvien unionin virastojen tieteelliset lausunnot, olisi kaikkien jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien yhtenä tavoitteena oltava WHO:n määrittämien kriittisen tärkeiden mikrobilääkkeiden varaaminen yksinomaan ihmisten käyttöön; katsoo näin ollen, että EU:n olisi kiellettävä ihmislääketieteen kannalta kriittisen tärkeiden antibioottien käyttö eläinlääkinnässä; suhtautuu myönteisesti useiden jäsenvaltioiden aloitteeseen kieltää tavallisesti ihmisten hoitamiseen viimeisenä hoitokeinona käytettävien antibioottien käyttö kotieläimillä;
10. muistuttaa, että ruoka on yksi mahdollisista reiteistä, joiden kautta resistentit bakteerit siirtyvät eläimistä ihmisiin, ja että lääkkeille vastustuskykyiset bakteerit voivat kiertää ihmis- ja eläinpopulaatioissa veden ja ympäristön kautta; panee merkille riskit resistenttien organismien aiheuttaman infektion saamisesta mikrobilääkkeillä käsitellyn saastuneen viljan tai lannan sekä maatiloilta pohjaveteen päätyneiden valumavesien välityksellä; toteaa tässä yhteydessä, että kauppa, matkailu sekä ihmisten ja eläinten muuttoliikkeet edistävät tällaisten bakteerien leviämistä;
11. katsoo, että mikrobilääkkeiden vastuullisen käytön helpottamiseksi tarvitaan välttämättä nopeaa, luotettavaa ja tehokasta eläinlääketieteellistä diagnostiikkaa sekä taudin syyn määrittämiseksi että antibioottiherkkyyden testaamiseksi; katsoo, että tämä edistäisi oikeaa diagnosointia, mahdollistaisi mikrobilääkkeiden kohdennetun käytön, tukisi kriittisen tärkeiden mikrobilääkkeiden mahdollisimman vähäistä käyttöä ja siten estäisi antibioottiresistenssin kehittymistä;
12. tukee vähimmäisvaatimuksena neuvoston vastausta Codex Alimentarius -kokoelmaan sisältyviin käytännesääntöihin mikrobiresistenssin minimoimisesta ja hillitsemisestä (”Codex Alimentarius Code of Practice to Minimize and Contain Antimicrobial Resistance”) ja sen periaatteisiin 18 ja 19, jotka koskevat mikrobilääkkeiden vastuullista ja maltillista käyttöä;
13. muistuttaa, että huonolaatuiset ihmis- ja eläinlääkkeet, joissa aktiivisten aineiden pitoisuudet ovat vähäisiä, ja/tai niiden pitkäaikainen käyttö, edistävät vastustuskykyisten mikrobien ilmaantumista; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja laatimaan lakeja, joilla varmistetaan, että lääkkeiden laatu taataan, että ne ovat turvallisia ja tehokkaita ja että niiden käytössä noudatetaan tiukkoja periaatteita;
14. kehottaa jatkamaan uusien mikrobilääkkeiden tai uusien vaihtoehtojen tutkimusta ja kehittämistä luonnollisen puolustuskyvyn vahvistamiseksi varhaisessa vaiheessa ja karjanhoidon kriittisissä vaiheissa; korostaa, että on tärkeää tehdä maailmanlaajuista koordinointia ja yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa, jotta edistetään uusien antibioottien ja vastaavien vaihtoehtojen tutkimusta; kehottaa lisäksi tutkimaan muita, myös kustannustehokkaita, vaihtoehtoja, jotka perustuvat kestävämmän ja eläinystävällisemmän maatalouden kehittämiseen; toteaa, että merkittäviä määriä antibiootteja käytetään, kun eläimiä pidetään ahtaissa ja kehnoissa olosuhteissa; huomauttaa, että tutkimusten mukaan vähemmän intensiivisissä maatalousmalleissa eläimet kokevat vähemmän stressiä, minkä vuoksi niiden immuunijärjestelmät ovat pienemmässä vaarassa;
15. toteaa, että mikrobilääkkeiden leviäminen ja siitä johtuva mikrobilääkeresistenssi ympäristössä on myös kasvava ongelma, joka edellyttää lisätutkimusta; korostaa erityisesti, että tarvitaan pikaisesti perinpohjaista tutkimusta siitä, miten viljakasveissa ja eläinten rehussa olevat mikrobilääkkeet vaikuttavat maaperän ja vesiekosysteemien mikrobiyhteisöihin, sekä lietteen ja jäteveden poistosta;
16. katsoo, että uusia mikrobilääkkeitä koskevan tutkimuksen edistämiseen tarvitaan kannustimia, kuten uusia lääkkeitä koskevien teknisten asiakirjojen suoja-ajan pidentäminen, innovatiivisten aktiivisten aineiden kaupallinen suojelu sekä sellaisiin tietoihin tehtyjen merkittävien investointien suojelu, jotka on tuotettu olemassa olevien mikrobilääkkeiden parantamista tai niiden markkinoilla säilyttämistä varten;
17. korostaa näin ollen, etteivät nykyiset innovointipuitteet kannusta tehokkaasti mikrobilääkeresistenssiä koskevan tutkimus- ja kehitystyön tekemiseen, ja kehottaa mukauttamaan ja yhdenmukaistamaan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa järjestelmää EU:n tasolla, jotta suojauksen kesto voidaan sovittaa paremmin yhteen kyseiselle innovatiiviselle lääkkeelle haetun suojakauden kanssa;
18. korostaa maatilojen neuvontapalvelujen merkitystä kestävien tilanhoitokäytäntöjen edistämisessä;
19. korostaa, että uusien ja jo olemassa olevien eläinlääkintään tarkoitettujen mikrobilääkkeiden hyväksymisprosessissa on toteutettava tehokkaita ympäristöriskien arviointeja, joissa otetaan erityisesti huomioon mikrobilääkkeiden päätepisteet laajemmassa ympäristössä;
20. korostaa ennaltaehkäisevien ratkaisujen, kuten rokotteiden, merkitystä mikrobilääkeresistenssin torjumisessa; toteaa, että ”Eurooppalainen yhteinen terveys” -toimintasuunnitelmassa mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi todetaan, että rokotuksilla aikaansaatava immunisaatio on osoittautunut kustannustehokkaaksi terveyttä edistäväksi toimeksi mikrobilääkeresistenssin torjunnassa; suosittelee sisällyttämään elinikäisten rokotteiden tavoitteet osaksi mikrobilääkeresistenssiä koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia eläinlääkinnän alalla;
21. toteaa, että koska tiettyjen antibioottien teho on heikentynyt, voidaan nopeilla diagnostisilla testeillä auttaa terveydenhuollon ammattilaisia tarjoamaan kohdennettuja ja tehokkaita hoitovaihtoehtoja toteutuskelpoisena vaihtoehtona antibioottien käytölle ihmisillä;
22. katsoo, että vaatimus varmistaa antibioottien käytön mainitseminen merkinnöissä lisäisi kuluttajien tietämystä ja auttaisi heitä tekemään paremmin tietoon pohjautuvia valintoja; toteaa, että ”antibioottivapaa”-merkinnän käyttö tuotteissa voisi myös kannustaa tuottajia olemaan käyttämättä antibioottihoitoa, vaikka eläin sitä tarvitsisi, koska he pelkäisivät lihan myymättä jäämisestä aiheutuvia taloudellisia kustannuksia;
23. korostaa, että tautien ehkäisyn on oltava ensimmäinen askel lainsäädännölle ja muille ehdotuksille, jolla torjutaan mikrobilääkeresistenssiä maataloudessa, jotta voidaan varmistaa eläinten hyvinvoinnin korkea taso ja vähentää tarvetta antibioottien käyttöön; korostaa, että kotieläintalousalan olisi edelleen keskityttävä tautien ehkäisemiseen ja eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen hyvän hygienian, eläinsuojien, karjanhoidon ja tiukkojen bioturvallisuustoimenpiteiden avulla; vaatii, että antibiootteja ei koskaan saisi käyttää kompensoimaan heikkoa hygieniaa tai kehnoa kotieläinhoitoa; korostaa, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä ja että komissio koordinoi tätä;
24. palauttaa mieliin ennaltaehkäisevät toimenpiteet, jotka on toteutettava ennen turvautumista koko elintarviketuotantoeläinryhmälle annettavaan mikrobilääkehoitoon (metafylaksia):
– käytössä on hyvä ja terve, luonnollisella tavalla kasvava ja geneettiseltä monimuotoisuudeltaan asianmukainen jalostuseläinkanta,
– lajin käyttäytymistarpeiden, mukaan luettuina sosiaalinen vuorovaikutus ja hierarkiat, mukaiset elinolot,
– eläintiheys ei lisää tautien leviämisen riskiä,
– sairaat eläimet eristetään muusta ryhmästä,
– (kananpoikien ja pienempien eläinten) isot ryhmät jaetaan pienempiin ja fyysisesti toisistaan eristettyihin ryhmiin,
– pannaan täytäntöön eläinten hyvinvointia koskevat täydentävät ehdot sellaisina kuin ne vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013[2] liitteessä II olevissa lakisääteisissä hoitovaatimuksissa 11, 12 ja 13;
25. katsoo, että riittävää rahoitusta maatiloilla tehtäviin investointeihin, kuten investoinnit laadukkaisiin eläinsuojiin, tuuletukseen, puhdistamiseen, desinfiointiin, rokotuksiin ja bioturvallisuuteen, on edistettävä eikä niitä saisi heikentää tulevassa YMP:ssä; korostaa, että tehokkaalla puhtaanapidolla, hygienialla ja infektioiden torjuntatoimenpiteillä autetaan vähentämään infektioiden esiintymistä; toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että maatalousyhteisön jäsenet ovat tietoisia eläinten hyvinvointiin, eläinten terveyteen ja elintarviketurvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä; toteaa, että on tärkeää edistää ja soveltaa hyviä käytäntöjä elintarvikkeiden tuotannon ja jalostuksen kaikissa vaiheissa;
26. panee merkille, että myös tietyillä kasvinsuojeluaineilla saattaa olla mikrobeja tuhoavia ominaisuuksia, mikä vaikuttaisi mikrobilääkeresistenssin leviämiseen; kehottaa tutkimaan enemmän kaupallisille torjunta-ainevalmisteille altistumisen ja kehittyneen mikrobilääkeresistenssin välistä mahdollista yhteyttä;
27. korostaa, että tutkimusten[3] mukaan altistuminen rikkakasvien torjunta-aineille ja niistä tehdyille kaupallisille valmisteille sellaisina pitoisuuksina, joita voidaan verrata viljelypelloilla tyypillisesti käytettäviin määriin, voi kehittää haitallisissa bakteereissa antibioottitoleranssia;
28. toteaa, että rikkakasvien torjunta-aineiden toksisuutta testataan säännöllisesti mutta ei niiden subletaaleja vaikutuksia mikrobeihin, ja korostaa edellä mainituista syistä, että näiden testien säännöllistä tekemistä olisi harkittava;
29. ehdottaa, että aina hyväksyttäessä rikkakasvien torjunta-aineita sietäviä muuntogeenisiä viljelykasveja (joita on oletettavasti käsitelty torjunta-aineella, jota ne kestävät) otetaan täysimääräisesti huomioon ennalta varautumisen periaate torjunta-aineiden käytön ja mikrobilääkeresistenssin välisestä yhteydestä kertovien merkkien osalta ja että jokaisen luvan kohdalla on esitettävä vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että kyseinen riski voidaan sulkea pois;
30. kehottaa komissiota asettamaan rajoituksia elävien eläinten kuljetukselle alueilta, joilla on havaittu mikrobilääkeresistenttejä bakteerikantoja nykyisessä seurantajärjestelmässä;
31. painottaa, että mikrobilääkeresistenssi on monitekijäinen ongelma, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yhteistyötä eläinlääkäreiden, maatalousalan sidosryhmien ja muiden terveysalan ammattilaisten välillä mikrobilääkeresistenssin torjumisessa; korostaa keskeistä merkitystä, joka viimeisimpään tieteelliseen kehitykseen perustuvalla koulutuksella, koulutusohjelmilla ja tiedotuskampanjoilla on maataloustuottajien, eläinlääkärien, alan ammattilaisten, lemmikkieläinten pitäjien ja kaikkien kotieläintaloudessa toimivien osapuolten varoittamisessa mikrobilääkeresistenssin aiheuttamista vaaroista; kehottaa tarjoamaan rahoitusta tietoisuuden lisäämiseksi mikrobilääkeresistenssistä ja mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä eläinten lääkinnässä maataloustuottajien ja muiden kotieläintalouteen osallistuvien sidosryhmien keskuudessa, jotta he kykenevät käyttämään mikrobilääkkeitä vain tarvittaessa eikä järjestelmällisesti ennaltaehkäisyyn; korostaa eläinlääkärien merkittävää asiantuntemusta, joka tukee mikrobilääkeresistenssiä koskevan tiedon levittämistä;
32. panee merkille, että myös EU:n virastot ovat vahvistaneet[4], että elintarviketuotantoeläimissä (esimerkiksi broilerikananpojissa) havaitun antibioottiresistenssin ja näiden eläinten lihan käsittelystä, valmistuksesta ja kulutuksesta johtuvien ihmisten bakteeri-infektioiden suuren osuuden välillä on yhteys;
33. korostaa, että tutkimusten mukaan toimenpiteet, joilla rajoitetaan antibioottien käyttöä elintarviketuotantoeläimillä, ovat yhteydessä antibioottiresistenttien bakteerien vähenemiseen näissä eläimissä[5];
34. painottaa, että joidenkin eläinlääkkeiden valmistajien liiketoimintakulttuuria olisi muutettava ja olisi otettava kaikki sidosryhmät, myös eläinlääkkeiden valmistajat, täysimääräisesti osallisiksi siihen, että tarjotaan kannustusta ja edistetään vastuullista antibioottien käyttöä tai mikrobilääkkeiden vaihtoehtojen (kuten probiootit tai rokotteet) käyttöä kotieläintaloudessa; korostaa myös, että eläinlääkäreiden ei pitäisi saada kannustimia tietyn lääkkeen määräämiseen, esittelemiseen ja toimittamiseen; korostaa, että onnistumisen kannalta on keskeistä, että antibiootteja saa vain lääkärin määräyksellä, että eri alojen ammattilaiset ovat vastuuvelvollisia ja että eläinlääkärit ja kotieläintuottajat tekevät yhteistyötä;
35. kehottaa erityisesti komissiota laatimaan sääntöjä, jotka koskevat eläinlääkinnässä käytettävien mikrobilääkkeiden myynnin ja kaikkien kotieläinten osalta niiden käytön yhdenmukaista valvontaa, ja velvoittamaan jäsenvaltiot ilmoittamaan Euroopan lääkevirastolle (EMA) asiaankuuluvia ja vertailukelpoisia tietoja eläinlääkinnässä käytettävien mikrobilääkkeiden myynnistä ja käytöstä, jotta tietoja voidaan vertailla maiden välillä ja tunnistaa parhaita käytäntöjä kansallisella tasolla; katsoo, että tehokkuuden tarkastuksia olisi toteuttava säännöllisesti; korostaa, että on harkittava mikrobilääkkeiden laittomaan myyntiin puuttumista ja levitettävä tietoa tämän ongelman vaikutuksista kansanterveyteen;
36. korostaa, että tarvitaan synergiaa ”yhteinen terveys” -lähestymistavan ja erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesta tarkkailtavien aineiden luettelon seurannasta saatujen olemassa olevien ympäristöseurantatietojen välillä, jotta voidaan parantaa tietämystä mikrobilääkkeiden esiintyvyydestä ja leviämisestä ympäristössä;
37. korostaa, että antibioottien käyttö kasvun edistämiseen elintarviketuotantoeläimissä on ollut kiellettyä EU:ssa vuodesta 2006; kehottaa komissiota valvomaan, että tätä kieltoa noudatetaan ehtona kaikelle vapaakauppasopimuksiin perustuvalle elintarviketuonnille kolmansista maista, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset; kehottaa laajentamaan tämän kiellon soveltamista ja saattamaan sen osaksi kansainvälisen oikeuden sääntöjä (kuten Codex Alimentarius -elintarvikestandardikokoelma sekä WHO:n, Maailman eläintautijärjestön (OIE) ja Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) jne. säännöt), jotka saattavat koskea antibioottien käyttöä eläimillä; pyytää myös komissiota kehottamaan kumppaneitaan linjaamaan mikrobilääkeresistenssiä koskevat tavoitteensa ja soveltamaan alueillaan EU:ssa käytettäviä parhaita käytäntöjä, mukaan luettuna vastavuoroisuuslausekkeiden käyttö kauppasopimuksissa;
38. vaatii terveysviranomaisia toteuttamaan perusteellisia valvontatoimia, jotta vältytään antibioottien laittomalta käytöltä EU:ssa;
39. toteaa, että brexitin jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävissä tulevissa kauppasopimuksissa on käsiteltävä tätä kysymystä ja asetettava sopimusten ehdoksi, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa EU:n mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevien toimien kehitystä, jotta voidaan suojella kuluttajia ja työntekijöitä sekä EU:ssa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa;
40. panee merkille, että elintarviketuotantoeläimille annetaan Yhdysvalloissa viisinkertainen määrä antibiootteja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kasvatettaviin eläimiin verrattuna, ja korostaa sen vuoksi EU:hun tuotavan lihan valvonnan merkitystä;
41. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tuomaan mikrobilääkeresistenssiin liittyviä kysymyksiä esiin korkeimmalla poliittisella tasolla, myös kaikilla asiaankuuluvilla YK:n ja muilla kansainvälisillä foorumeilla, ja pyrkimään kunnianhimoisiin tuloksiin; korostaa, että kansainvälinen yhteistyö, johon sisältyy tietojen, osaamisen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa mikrobilääkeresistenssin ehkäisemiseksi, on erittäin tärkeää yhteinen terveys -lähestymistavassa ihmisten ja eläinten terveyden kannalta kaikkialla maailmassa, ja että määrätietoisella toiminnalla ja kattavalla lainsäädännöllä on taattava ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön välinen tasapaino; on tyytyväinen mikrobilääkeresistenssiä käsittelevän EU:n yhteinen terveys-verkoston perustamiseen, sillä verkoston avulla pyritään helpottamaan rajat ylittävää hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ihmis- ja eläinlääkintäalojen välillä, mikä mahdollistaa innovatiivisten ideoiden jakamisen ja kansallisten toimenpiteiden tehostamisen mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi;
42. viittaa mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevaan maailmanlaajuiseen toimintasuunnitelmaan, jota Maailman terveyskokous kannatti toukokuussa 2015 järjestetyssä 68:nnessa maailman terveyskokouksessa, jossa käsiteltiin mikrobilääkeresistenssiä, myös antibioottiresistenssiä (WHA68/2015/REC/1, liite 3);
43. pyytää toteuttamaan antibioottien valmistajiin kohdistuvia kattavia tarkastuksia, jotta varoajat mukautetaan todelliseen tilanteeseen sen varmistamiseksi, että elintarvikkeissa ei esiinny antibiootteja;
44. panee merkille, että antibioottiresistenttejä geenejä löydetään ympäristöstä (maaperästä, vedestä ja sedimenteistä) kaikkialla maailmassa; korostaa, että jätevedenpuhdistamot, joihin kotitalouksista, sairaaloista ja teollisuudesta peräisin olevat antibiootit kulkeutuvat jäteveden mukana, ovat ympäristöstä löytyvien antibioottiresistenttien geenien suurin lähde; kehottaa seuraamaan järjestelmällisesti antibioottien ja antibiooteille resistenttien geenien esiintymistä jätevedenpuhdistamoissa ja investoimaan enemmän niiden suodatusjärjestelmiin;
45. toteaa, että karjankasvatukseen, jossa eläintiheys on korkea, saattaa liittyä epätarkoituksenmukaista ja rutiininomaista antibioottien lisäämistä maatiloilla karjan ja siipikarjan rehuun nopeamman kasvun saavuttamiseksi sekä antibioottien yleistä käyttöä profylaktisessa tarkoituksessa, jotta ehkäistään sairauksien leviämistä tukalien, ahtaiden ja stressaavien eläintenpito-olosuhteiden viedessä eläinten vastustuskyvyn ja kompensoidaan epähygieenisiä hoito-olosuhteita;
46. korostaa, että Euroopan lääkeviraston (EMA) ja EFSAn antaman yhteisen tieteellisen lausunnon mukaan, joka koskee toimenpiteitä mikrobilääkkeiden käyttötarpeen vähentämiseksi unionissa harjoitettavassa kotieläintaloudessa ja niiden vaikutuksia elintarviketurvallisuuteen (RONAFA)[6], turvalliset ja ravitsemuksellisesti tasapainoiset rehut ovat tehokas ennalta ehkäisevä keino, jolla eläimiä autetaan taistelemaan patogeenejä vastaan parantamalla eläinten yleistä terveydentilaa ja hyvinvointia erityisten ruokintastrategioiden, rehun koostumusten, rehun valmistuskaavojen tai rehun jalostusmenetelmien avulla;
47. pyytää edistämään ja tehostamaan agroekologiaan perustuvaa tuotantomallia ja siirtymään siihen;
48. korostaa, että ilman yhdenmukaisia ja välittömiä maailmanlaajuisia toimia maailma etenee kohti antibioottien jälkeistä aikakautta, jolla tavalliset infektiot voivat jälleen johtaa kuolemaan.
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
Hyväksytty (pvä) |
24.4.2018 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
40 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Eric Andrieu, Daniel Buda, Nicola Caputo, Matt Carthy, Jacques Colombier, Michel Dantin, Paolo De Castro, Jean-Paul Denanot, Albert Deß, Jørn Dohrmann, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Luke Ming Flanagan, Martin Häusling, Esther Herranz García, Ivan Jakovčić, Jarosław Kalinowski, Zbigniew Kuźmiuk, Norbert Lins, Philippe Loiseau, Mairead McGuinness, Giulia Moi, Ulrike Müller, Maria Noichl, Stanisław Ożóg, Laurenţiu Rebega, Bronis Ropė, Maria Lidia Senra Rodríguez, Czesław Adam Siekierski, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Maria Gabriela Zoană, Marco Zullo |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Bas Belder, Franc Bogovič, Jens Gieseke, Karin Kadenbach, Elsi Katainen, Momchil Nekov, Ivari Padar, Tom Vandenkendelaere, Thomas Waitz |
||||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
40 |
+ |
|
|
ALDE |
Ivan Jakovčić, Elsi Katainen, Ulrike Müller |
|
|
ECR |
Jørn Dohrmann, Zbigniew Kuźmiuk, Stanisław Ożóg, Laurenţiu Rebega |
|
|
EFDD |
Giulia Moi, Marco Zullo |
|
|
ENF |
Jacques Colombier, Philippe Loiseau |
|
|
GUE/NGL |
Matt Carthy, Luke Ming Flanagan, Maria Lidia Senra Rodríguez |
|
|
PPE |
Franc Bogovič, Daniel Buda, Michel Dantin, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Jens Gieseke, Esther Herranz García, Jarosław Kalinowski, Norbert Lins, Mairead McGuinness, Czesław Adam Siekierski, Tom Vandenkendelaere |
|
|
S&D |
Eric Andrieu, Nicola Caputo, Paolo De Castro, Karin Kadenbach, Momchil Nekov, Maria Noichl, Ivari Padar, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Maria Gabriela Zoană |
|
|
VERTS/ALE |
Martin Häusling, Bronis Ropė, Thomas Waitz |
|
|
0 |
- |
|
|
0 |
0 |
|
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää
- [1] WHO guidelines on use of medically important antimicrobials in food-producing animals (WHO:n ohjeet lääketieteessä tärkeiden mikrobilääkkeiden käytöstä elintarviketuotantoeläimillä), ISBN 978-92-4-155013-0.
- [2] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549), jossa sovelletaan tuotantoeläinten suojelusta 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/58/EY (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23) säädettyjä sääntöjä; neuvoston direktiivi 91/630/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 33); neuvoston direktiivi 91/629/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 28).
- [3] Kurenbach, B. at al., mBio, Vol. 6, No 2, 2015: Sublethal Exposure to Commercial Formulations of the Herbicides Dicamba, 2,4-Dichlorophenoxyacetic Acid, and Glyphosate Cause Changes in Antibiotic Susceptibility in Escherichia coli and Salmonella enterica serovar Typhimurium.
- [4] Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen: https://ecdc.europa.eu/sites/portal/files/media/en/publications/Publications/antimicrobial-resistance-zoonotic-bacteria-humans-animals-food-EU-summary-report-2014.pdf
- [5] http://www.thelancet.com/pdf/journals/lanplh/PIIS2542-5196(17)30141-9pdf
- [6] http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/4666
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
|
Hyväksytty (pvä) |
20.6.2018 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
62 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Mark Demesmaeker, Stefan Eck, Bas Eickhout, José Inácio Faria, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Giovanni La Via, Peter Liese, Lukas Mandl, Valentinas Mazuronis, Joëlle Mélin, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Massimo Paolucci, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, John Procter, Frédérique Ries, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivica Tolić, Estefanía Torres Martínez, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Herbert Dorfmann, Eleonora Evi, Eleonora Forenza, Jan Huitema, Peter Jahr, Norbert Lins, Christel Schaldemose, Bart Staes |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) |
Clare Moody, Thomas Waitz |
||||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASSA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
|
62 |
+ |
|
|
ALDE |
Gerben-Jan Gerbrandy, Jan Huitema, Anneli Jäätteenmäki, Valentinas Mazuronis, Frédérique Ries |
|
|
ECR |
Mark Demesmaeker, Arne Gericke, Urszula Krupa, Bolesław G. Piecha, John Procter, Jadwiga Wiśniewska |
|
|
EFDD |
Eleonora Evi |
|
|
ENF : |
Sylvie Goddyn, Jean-François Jalkh, Joëlle Mélin |
|
|
GUE/NGL |
Stefan Eck, Eleonora Forenza, Kateřina Konečná, Estefanía Torres Martínez |
|
|
NI |
Zoltán Balczó |
|
|
PPE |
Pilar Ayuso, Birgit Collin-Langen, Herbert Dorfmann, José Inácio Faria, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, György Hölvényi, Peter Jahr, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Lukas Mandl, Miroslav Mikolášik, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean |
|
|
S&D |
Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Miriam Dalli, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Susanne Melior, Clare Moody, Massimo Paolucci, Pavel Poc, Christel Schaldemose, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Damiano Zoffoli |
|
|
VERTS/ALE |
Marco Affronte, Margrete Auken, Bas Eickhout, Benedek Jávor, Bart Staes, Thomas Waitz |
|
|
0 |
- |
|
|
|
|
|
|
0 |
0 |
|
|
|
|
|
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää