Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 29. maaliskuuta 2007 - BrysselLopullinen painos
Sovittelu siviili- ja kauppaoikeuden alalla ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Euroopan investointirahaston pääoman korottaminen *
 Giuseppe Garganin parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö
 Lääkinnällisistä laitteista annettujen direktiivien tarkistaminen ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Yritysten rakennetilastot ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Lippuvaltion vaatimusten noudattaminen ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Alusten omistajien siviilioikeudellinen vastuu ja rahavakuudet ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Luonnonmukainen tuotanto ja luonnonmukaisten tuotteiden merkinnät *
 Turvallisuus jalkapallo-otteluissa *
 Kosovon tulevaisuus ja EU:n rooli
 Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuus
  Päätöslauselma
  Liite
 Vuoden 2008 talousarvion suuntaviivat - pääluokat I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX
 Ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuus Euroopassa
 Uusien jäsenvaltioiden yhdentyminen YMP:hen
 Hepatiitti C -tartunnat

Sovittelu siviili- ja kauppaoikeuden alalla ***I
DOC 94k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla (KOM(2004)0718 – C6-0154/2004 – 2004/0251(COD) )
P6_TA(2007)0088 A6-0074/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0718 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan sekä 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan 5 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0154/2004 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0074/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. maaliskuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/.../EY antamiseksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla

P6_TC1-COD(2004)0251


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1) ,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(2) ,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)   Yhteisö on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää yhteisöä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tätä varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi.

(2)   Oikeussuojan saatavuuden periaate on perustavan tärkeä, ja oikeussuojan saatavuuden parantamiseksi Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vaadittiin jäsenvaltioita luomaan vaihtoehtoisia, tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä.

(3)   Neuvosto antoi vuonna 2000 päätelmät vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili- ja kauppaoikeuden alalla ja totesi, että alalle on laadittava perusperiaatteet, jotta voidaan kehittää asianmukaiset ja toimivat tuomioistuinten ulkopuoliset menettelyt riitojen ratkaisemiseksi siviili- ja kauppaoikeuden alalla ja näin yksinkertaistaa ja parantaa oikeussuojan saatavuutta.

(4)   Euroopan komissio julkisti vuonna 2002 vihreän kirjan Euroopassa käytössä olevista vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä ja käynnisti laajamittaisen jäsenvaltioiden ja asianomaisten osapuolten kuulemisen sellaisten toimenpiteiden kehittämiseksi, joilla voidaan lisätä sovittelun käyttöä.

(5)   Oikeussuojan saatavuuden parantaminen on eräs vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiseen liittyvistä Euroopan unionin tavoitteista, joka koskee niin oikeudellisia kuin tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisukeinoja. Tällä direktiivillä on tarkoitus edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja erityisesti sovittelupalvelujen tarjontaa ja vastaanottamista.

(6)    Tätä direktiiviä sovelletaan myös kuluttajariitojen sovitteluun. Siinä olisi siksi otettava huomioon kuluttajariitojen sovittelun erityispiirteet. Direktiiviin olisi erityisesti sisällytettävä kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista 4 päivänä huhtikuuta 2001 annetussa komission suosituksessa 2001/310/EY (3) esitetyt periaatteet.

(7)    Sovittelua voidaan hyödyntää edullisena ja nopeana tuomioistuinten ulkopuolisena riidanratkaisukeinona siviili- ja kauppaoikeuden alalla mukauttamalla sovittelumenettelyt osapuolten tarpeisiin. On todennäköisestä, että sovittelun avulla aikaansaatuja sopimuksia noudatetaan vapaaehtoisesti, ja lisäksi sovittelussa osapuolten välit säilyvät todennäköisemmin sopuisina. Kyseiset sovittelut edut korostuvat entisestään tilanteissa, joihin liittyy rajatylittäviä seikkoja.

(8)    Tarvitaan siis puitelainsäädäntöä erityisesti siviiliprosessin keskeisistä kysymyksistä, jotta voidaan lisätä sovittelun käyttöä ja taata sovitteluun turvautuville osapuolille ennustettava lainsäädäntöympäristö.

(9)    Jäsenvaltioita kannustetaan soveltamaan tämän direktiivin säännöksiä myös valtion sisäisiin tapauksiin erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan helpottamiseksi. Lisäksi sen, että direktiivin säännökset sanamuotonsa mukaan koskevat vain tapauksia, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, ei pitäisi rajoittaa kansallisen lainsäädännön sääntöjä, joilla nykyään säädetään sovittelun avulla aikaansaatujen sopimusten täytäntöönpanosta, sovittelun luottamuksellisuudesta tai sovittelun vaikutuksesta määrä- ja vanhentumisaikoihin myös muissa kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa.

(10)    Tämän direktiivin olisi katettava menettelyt, joissa sovittelija auttaa rajat ylittävän kiistan kahta tai useampaa osapuolta pääsemään sopuun riidan ratkaisemiseksi. Sen sijaan direktiivi ei kattaisi sellaisia menettelyjä kuin sopimusta edeltävät neuvottelut tai lakiin perustuvia menettelyjä, kuten välimiesmenettelyä, tuomioistuimen sovittelumenettelyjä, erilaisia asiamiesjärjestelyjä, kuluttajavalitusmenettelyjä, asiantuntijapäätöksiä tai menettelyjä, joissa jokin taho antaa virallisen suosituksen kiistan ratkaisemisesta riippumatta siitä, onko suositus oikeudellisesti sitova. Lisäksi sen olisi katettava tapaukset, joissa tuomioistuin ohjaa riidan osapuolet sovitteluun tai kansallisessa lainsäädännössä säädetään sovittelusta, vaikka periaatteena onkin, että sovittelu on vapaaehtoinen menettely eikä kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella sovittelun käyttö on pakollista tai sovitteluun liittyy erilaisia kannustimia tai seuraamuksia, saisi estää riidan osapuolia käyttämästä oikeuttaan turvautua tuomioistuinjärjestelmään. Myös sovittelun, jota johtaa tuomari, joka ei ole vastuussa riidan kohdetta koskevasta oikeuskäsittelystä, olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan. Tätä direktiiviä ei kuitenkaan olisi sovellettava tuomioistuimen tai tuomarin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, yrityksiin sovitella riitaa sitä koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä tai tapauksiin, joissa tuomioistuin tai tuomari, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, pyytää apua tai neuvoja pätevältä henkilöltä.

(11)    Koska luottamuksellisuus on tärkeää sovittelumenettelyssä, siviiliprosessin sääntöjen on oltava yhteensopivat ainakin siltä osin, kuinka sovittelun luottamuksellisuus turvataan mahdollisesti myöhemmin seuraavassa siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä , oikeuskäsittelyssä tai välimiesmenettelyssä . Lisäksi olisi säädettävä tuomioistuimen mahdollisuudesta kiinnittää riidan osapuolten huomiota sovitteluun, samalla kun sovittelun vapaaehtoisuuden periaate säilytetään. Siviiliprosessin sääntöjen on myös oltava yhteensopivat ainakin siltä osin, miten sovittelu vaikuttaa määrä- ja vanhentumisaikoihin.

(12)    Sovittelua ei saisi pitää jonkinlaisena oikeuskäsittelyn huonona vaihtoehtona vain siksi, että sovittelulla aikaansaatujen sopimusten täytäntöönpano on riippuvainen osapuolten suostumuksesta. Sen takia on varmistettava, että sovittelulla aikaansaadun kirjallisen sopimuksen osapuolet voivat pyytää, että sen sisällöstä tehdään täytäntöönpanokelpoinen, siinä määrin kuin täytäntöönpanokelpoisuus on mahdollista sen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jossa täytäntöönpanoa koskeva pyyntö on tehty. Tällaisen sopimuksen sisällöstä voidaan tehdä täytäntöönpanokelpoinen tuomiolla tai päätöksellä tai tuomioistuimen tai jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen antamalla virallisella asiakirjalla sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa pyyntö on tehty .

(13)    Jossakin jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoiseksi tehdyn, sovittelulla aikaansaadun sopimuksen sisältö tunnustetaan ja todetaan täytäntöönpanokelpoiseksi muissa jäsenvaltioissa asiassa sovellettavan yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti, esimerkiksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (4) tai tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (5) nojalla.

(14)    Vaikka tätä direktiiviä sovelletaankin sovitteluun perheoikeudellisissa asioissa, se kattaa ainoastaan oikeudet, jotka ovat osapuolien käytettävissä sen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jossa sovittelu tapahtuu. Jos perheoikeudellista asiaa koskevan, sovittelulla aikaansaadun sopimuksen sisältö ei ole täytäntöönpanokelpoinen jäsenvaltiossa, jossa se on tehty ja jossa sen täytäntöönpanoa haetaan, tämä direktiivi ei myöskään anna riidan osapuolille mahdollisuutta kiertää kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä tekemällä sopimuksesta täytäntöönpanokelpoisen toisessa jäsenvaltiossa, sillä asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 edellytetään nimenomaisesti, että sopimuksen on oltava täytäntöönpanokelpoinen siinä jäsenvaltiossa, jossa se on tehty.

(15)    Jotta jäsenvaltioiden välillä vallitsisi luottamus salassapitovelvollisuuteen, vanhentumisaikojen lykkäämiseen sekä sovittelulla aikaansaatujen sopimusten tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä, on otettava käyttöön tehokkaat keinot sovittelupalvelujen tarjonnan ja sovittelijoiden koulutuksen laadun valvomiseksi.

(16)    Jäsenvaltioiden olisi määritettävä itse kyseiset keinot ja toimenpiteet, joihin voi kuulua turvautuminen markkinalähtöisiin ratkaisuihin ja joiden tarkoituksena on pitää sovittelumenettely joustavana ja säilyttää osapuolten itsemääräämisoikeus. Komission olisi tuettava yhteisön tason itsesääntelytoimia. Jäsenvaltioiden olisi tuettava ja edistettävä sovittelijoita koskevien eurooppalaisten menettelysääntöjen, jotka komission tulisi julkaista Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa, soveltamista varmistamalla samalla, että sovittelun laatu taataan tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetussa komission suosituksessa 98/257/EY (6) ja suosituksessa 2001/310/EY luetelluilla ja määritellyillä kriteereillä: puolueettomuus, avoimuus, tehokkuus, oikeudenmukaisuus, edustaminen, riippumattomuus, vastavuoroisuus, laillisuus ja vapaus. Jäsenvaltioiden olisi sovellettava vastaavasti elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliseen sovitteluun periaatteita, jotka on esitetty suosituksessa 2001/310/EY. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi edistettävä sovittelun alalla koulutusta tarjoavien kansallisten elinten sertifiointijärjestelmän kehittämistä.

(17)    Kaikkia sovittelijoita ja organisaatioita, joita suositus 2001/310/EY koskee, kehotetaan noudattamaan sen periaatteita. Varmistaakseen kyseisiä tahoja koskevan tiedon leviämisen komissio perustaa tietokannan niistä tuomioistuinten ulkopuolisista järjestelmistä, jotka jäsenvaltioiden mukaan täyttävät suosituksen periaatteet.

(18)    Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Direktiivissä pyritään erityisesti takaamaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa tunnustetun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kunnioittaminen kaikilta osin.

(19)    Koska tämän direktiivin tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(20)    Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen.

(21)    Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, eikä direktiivi siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tavoite

1.   Tämän direktiivin tavoitteena on parantaa riidanratkaisumenettelyjen saatavuutta ja lisätä sovintoratkaisuja edistämällä sovittelun käyttöä ja varmistamalla tasapainoinen suhde sovittelun ja oikeudenkäyntimenettelyn välille .

2.   Direktiiviä sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Erityisesti direktiiviä ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä ("acta iure imperii").

3.   Tässä direktiivissä 'jäsenvaltiolla' tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta .

2 artikla

Soveltamisala

1.    Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan, jos päivänä, jolloin osapuolet sopivat sovittelun käyttämisestä, ainakin toisella osapuolista on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa jäsenvaltioissa kuin toisen osapuolen jäsenvaltiossa.

2.    Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, 6 ja 7 artiklaa sovelletaan sovittelun jälkeiseen oikeudenkäyntimenettelyyn, jos päivänä, jolloin osapuolet sopivat sovittelun käyttämisestä, se tuomioistuin, jossa asiassa mahdollisesti seuraava oikeudenkäynti olisi pantava vireille, sijaitsee muussa kuin sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa vähintään yhdellä osapuolista on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

3.    Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltio, jossa osapuolella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka, määritetään asetuksen (EY) N:o 44/2001 tai asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

(a)   "Sovittelulla' tarkoitetaan eri tavoin nimettyä, vapaaehtoista ohjattua menettelyä , jossa riidan molemmat tai useammat osapuolet yrittävät itse päästä sopuun riitansa ratkaisemisesta sovittelijan avustuksella . Sovittelu voidaan käynnistää osapuolten aloitteesta tai tuomioistuin voi suositella sovittelua tai määrätä osapuolet sovitteluun tai sovittelusta voidaan säätää jäsenvaltion lainsäädännössä sillä edellytyksellä, että sovittelun vapaaehtoisuutta noudatetaan .

Siihen kuuluu sovittelu, jota johtaa tuomari, joka ei ole vastuussa riidan kohdetta koskevasta oikeuskäsittelystä. Sovitteluun eivät kuulu tuomioistuimen tai tuomarin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, yritykset sovitella riitaa sitä koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä.

(b)   "Sovittelijalla' tarkoitetaan kolmatta henkilöä, joka on nimetty olosuhteissa, joiden perusteella voidaan kohtuudella odottaa, että sovittelu hoidetaan ammattimaisesti, puolueettomasti ja pätevästi, riippumatta siitä, miksi tätä kyseisessä jäsenvaltiossa kutsutaan, mikä on kolmannen henkilön ammatti tai miten tämä on tehtävään nimetty tai pyydetty.

4 artikla

Sovittelun laatu

1.    Jäsenvaltiot kannustavat sopiviksi katsomillaan keinoilla sovittelijoita ja sovittelupalveluja tarjoavia organisaatioita laatimaan vapaaehtoiset menettelysäännöt ja noudattamaan niitä sekä tukevat sovittelupalvelujen tarjontaan sovellettavia muita tehokkaita laadunvalvontakeinoja.

2.    Jäsenvaltiot edistävät sovittelijoiden perus- ja jatkokoulutusta sen varmistamiseksi, että sovittelu hoidetaan riidan osapuolten kannalta oikeudenmukaisesti, tehokkaasti, puolueettomasti ja pätevästi ja että menettelyt soveltuvat riitaan liittyviin olosuhteisiin.

3.    Jäsenvaltiot edistävät sovittelun alalla koulutusta tarjoavien kansallisten elinten sertifiointijärjestelmän kehittämistä.

5 artikla

Asian siirtäminen sovitteluun

1.   Tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, voi sopivassa tapauksessa ja otettuaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat kehottaa osapuolia käyttämään sovittelua riidan ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi myös kehottaa osapuolia osallistumaan sovittelun käyttöä koskevaan tiedotustilaisuuteen, jos tällaisia tilaisuuksia järjestetään ja niihin osallistuminen on vaivatonta .

2.   Tämä direktiivi ei vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön, jonka perusteella sovittelun käyttö on pakollista tai sovitteluun liittyy erilaisia kannustimia tai seuraamuksia joko ennen oikeuskäsittelyä tai sen aikana, ellei kyseinen lainsäädäntö estä riidan osapuolia käyttämästä oikeuttaan turvautua tuomioistuinjärjestelmään.

3.    Sovittelun on oltava vapaaehtoinen menettely.

6 artikla

Sovittelulla aikaansaatujen sopimusten täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltiot huolehtivat siitä , että osapuolet voivat tai yksi osapuolista voi toisten nimenomaisella suostumuksella pyytää, että sovittelulla aikaansaadun kirjallisen sopimuksen sisällöstä tehdään täytäntöönpanokelpoinen siinä määrin kuin sopimuksen sisältö on mahdollista panna täytäntöön sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti , jossa täytäntöönpanopyyntö on tehty, eikä täytäntöönpano ole vastoin kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä .

2.    Sopimuksen sisällöstä voidaan tehdä täytäntöönpanokelpoinen tuomiolla tai päätöksellä tai tuomioistuimen tai jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen antamalla virallisella asiakirjalla sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa pyyntö on tehty.

3.    Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle ne tuomioistuimet tai muut viranomaiset, joilla on toimivalta vastaanottaa 1 ja 2 kohdan mukaisia pyyntöjä.

4.    Tämä artikla ei vaikuta millään tavalla sääntöihin, joita sovelletaan 1 ja 2 kohdan mukaisesti täytäntöönpanokelpoisiksi tehtyjen sovittelulla aikaansaatujen sopimusten tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon toisessa jäsenvaltiossa.

7 artikla

Sovittelun luottamuksellisuus

1.   Sovittelun luottamuksellisuuden noudattamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät sovittelijat, riidan osapuolet eivätkä sovittelumenettelyn hallinnointiin osallistuvat tahot ole oikeutettuja tai velvollisia paljastamaan sovittelusta peräisin olevia tai sen yhteydessä esitettyjä tietoja kolmansille osapuolille tai todistamaan niistä siviili- tai kauppaoikeudellista asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä tai välimiesmenettelyssä, elleivät riidan osapuolet sovi toisin, paitsi

   a) yleiseen järjestykseen liittyvistä pakottavista syistä tai muista perustelluista syistä erityisesti, kun se on tarpeen, jotta voidaan varmistaa lasten etujen suojelu tai estää henkilöiden ruumiillisen tai henkisen koskemattomuuden loukkaaminen, tai
   b) jos tietojen paljastaminen on tarpeen sovittelussa syntyneen sopimuksen täytäntöön- tai toimeenpanemiseksi.

2.    Edellä 1 kohta ei millään tavoin estä jäsenvaltioita säätämästä tiukempia toimenpiteitä sovittelun luottamuksellisuuden suojaamiseksi.

8 artikla

Määrä- tai vanhentumisajan keskeyttäminen

1.   Sen varmistamiseksi, että määrä- tai vanhentumisaikojen päättyminen ei estä osapuolia, jotka valitsevat sovittelun yrittääkseen ratkaista riidan, aloittamasta myöhemmin riitaan liittyvää oikeudenkäyntiä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrä- tai vanhentumisaika ei pääty ajanjaksona, joka

   a) alkaa päivästä, jolloin osapuolet sopivat riidan alkamisen jälkeen kirjallisesti sovittelun käyttämisestä, tai jos kirjallista sopimusta ei ole tehty, päivästä, jolloin he osallistuvat ensimmäiseen sovittelukokoukseen, tai päivästä, jolloin kansallinen lainsäädäntö velvoittaa käyttämään sovittelua, ja
   b) päättyy päivään, jolloin sopimus saadaan aikaan sovittelulla, päivään, jolloin vähintään yksi osapuolista ilmoittaa toisille kirjallisesti sovittelun päättyneen, tai, jos kirjallista ilmoitusta ei ole tehty, päivään, jolloin sovittelija ilmoittaa omasta aloitteestaan tai vähintään yhden osapuolen pyynnöstä sovittelun päättyvän.

2.   Edellä 1 kohta ei rajoita sellaisiin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien määrä- tai vanhentumisaikaa koskevien määräysten soveltamista, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat ja jotka eivät ole tämän artiklan mukaisia .

9 artikla

Kansalaisille tiedottaminen

1.    Jäsenvaltiot varmistavat, että kansalaisten saatavilla on erityisesti Internet-sivustoilla tietoa siitä, miten sovittelupalvelujen tarjoajiin ja sovittelijoihin voidaan ottaa yhteyttä.

2.    Jäsenvaltiot kannustavat oikeusalalla toimivia tiedottamaan asiakkailleen sovittelumahdollisuudesta.

10 artikla

Sovittelijoita koskevat eurooppalaiset menettelysäännöt

Komissio julkaisee sovittelijoita koskevat eurooppalaiset menettelysäännöt Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ilmoituksena, jolla ei ole oikeudellisia vaikutuksia.

11 artikla

Täytäntöönpanosäännökset

Komissio julkaisee 1 päivään syyskuuta 2009 mennessä jäsenvaltioiden sille 6 artiklan 3 kohdan nojalla toimittamat tiedot toimivaltaisista tuomioistuimista ja viranomaisista.

12 artikla

Kertomus

Komissio esittää viimeistään ... (7) Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarpeen vaatiessa ehdotukset tämän direktiivin muuttamiseksi. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti tämän direktiivin vaikutusta sovittelun kehittämiseen sekä rajat ylittävissä että valtion sisäisissä tapauksissa. Siinä tarkastellaan myös sitä, tarvitaanko ehdotusta säädökseksi, jolla yhdenmukaistettaisiin edelleen määrä- ja vanhentumisaikoja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan helpottamiseksi.

13 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2008 saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset toimenpiteet, tai varmistettava, että sovittelun osapuolet ottavat vapaaehtoisin sopimuksin käyttöön vaadittavat toimenpiteet, jolloin jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että direktiivissä säädetyt tulokset saavutetaan kaikissa olosuhteissa . Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä näistä määräyksistä ja toimenpiteistä .

2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

15 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 286, 17.11.2005, s. 1 .
(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 29. maaliskuuta 2007 .
(3) EYVL L 109, 19.4.2001, s. 56.
(4) EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).
(5) EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2116/2004 (EUVL L 367, 14.12.2004, s. 1).
(6) EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.
(7)*


Euroopan investointirahaston pääoman korottaminen *
DOC 32k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi yhteisön osuudesta Euroopan investointirahaston pääoman korottamisessa (KOM(2006)0621 – C6-0426/2006 – 2006/0203(CNS) )
P6_TA(2007)0089 A6-0065/2007

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2006)0621 )(1) ,

–   ottaa huomioon yhteisön jäsenyydestä Euroopan investointirahastossa 6 päivänä kesäkuuta 1994 tehdyn neuvoston päätöksen 94/375/EY(2) 3 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0426/2006 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0065/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2) EYVL L 173, 7.7.1994, s. 12.


Giuseppe Garganin parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö
DOC 31k
Euroopan parlamentin päätös 29. maaliskuuta 2007 Giuseppe Garganin parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2006/2300(IMM) )
P6_TA(2007)0090 A6-0071/2007

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Giuseppe Garganin esittämän, 30. marraskuuta 2006 päivätyn pyynnön parlamentaarisen koskemattomuutensa puolustamiseksi italialaisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, josta ilmoitettiin täysistunnossa 11. joulukuuta 2006,

–   kuultuaan Giuseppe Gargania työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot(1) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0071/2007 ),

1.   päättää puolustaa Giuseppe Garganin parlamentaarista koskemattomuutta ja erioikeuksia;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan kyseessä oleville viranomaisille.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964 suomenkielinen erityispainos I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986 suomenkielinen erityispainos VIII, s. 729.


Lääkinnällisistä laitteista annettujen direktiivien tarkistaminen ***I
DOC 48k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivien 90/385/ETY ja 93/42/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY muuttamisesta lääkinnällisistä laitteista annettujen direktiivien tarkistamisen osalta (KOM(2005)0681 – C6-0006/2006 – 2005/0263(COD) )
P6_TA(2007)0091 A6-0332/2006

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0681 )(1) ,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0006/2006 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A6-0332/2006 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. maaliskuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/.../EY antamiseksi aktiivisia implantoitavia lääkinnällisiä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 90/385/ETY, lääkinnällisistä laitteista annetun neuvoston direktiivin 93/42/ETY sekä biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 98/8/EY muuttamisesta

P6_TC1-COD(2005)0263


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä - direktiivi 2007/47/EY.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Yritysten rakennetilastot ***I
DOC 60k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yritystoiminnan rakennetilastoista (KOM(2006)0066 – C6-0063/2006 – 2006/0020(COD) )
P6_TA(2007)0092 A6-0062/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0066 )(1) ,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0063/2006 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0062/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. maaliskuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2007 antamiseksi yritystoiminnan rakennetilastoista (uudelleenlaadittu)

P6_TC1-COD(2006)0020


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä - asetus (EY) N:o .../2007.)

P6_TC1-COD(2006)0020


(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Lippuvaltion vaatimusten noudattaminen ***I
DOC 243k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta (KOM(2005)0586 – C6-0062/2006 – 2005/0236(COD) )
P6_TA(2007)0093 A6-0058/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0586 )(1) ,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0062/2006 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0058/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. maaliskuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/.../EY antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta

P6_TC1-COD(2005)0236


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2) ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3) ,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(4) ,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)   Yhteisön merenkulun ja aluksia käyttävien matkustajien ja merenkulkua harjoittavien toimijoiden turvallisuus sekä ympäristön suojelu olisi taattava kaikkina aikoina.

(2)   Kansainvälistä merenkulkua varten on luotu kattava kehys, jonka tarkoituksena on parantaa meriturvallisuutta sekä ympäristön suojelemista alusten aiheuttamalta pilaantumiselta. Tämä on toteutettu tekemällä useita yleissopimuksia, joiden tallettajana toimii Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO).

(3)   Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) sekä IMO:n huostaan talletettujen yleissopimusten määräysten nojalla kyseisten asiakirjojen sopimuspuolina olevien valtioiden tehtävänä on saattaa voimaan lait ja asetukset ja toteuttaa muut tarpeelliset toimenpiteet kyseisten oikeudellisten asiakirjojen panemiseksi täytäntöön kaikilta osin, jotta voidaan varmistaa, että yksittäiset alukset ovat ihmishengen turvallisuuden ja meriympäristön suojelun kannalta sopivia käyttötarkoitukseensa ja että niillä käytetään pätevää merenkulkuhenkilöstöä.

(4)   Kaikki unionin jäsenvaltioiden edustajat Kansainvälisessä työjärjestössä (ILO) ovat tukeneet ILO:n merityötä koskevaa vuoden 2006 yleissopimusta, jolla konsolidoidaan voimassa olevia merenkulkualan työnormeja koskevat oikeudelliset asiakirjat yhdeksi asiakirjaksi. Yleissopimus koskee myös lippuvaltioon liittyviä velvollisuuksia, jotka olisi heti sen tullessa voimaan sisällytettävä tähän direktiiviin.

(5)   Ottaen huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden on oltava IMO:n yleissopimusten sopimuspuolia ja täytettävä lippunsa alla purjehtivien alusten osalta näissä yleissopimuksissa vahvistetut velvollisuudet, kyseisten yleissopimusten pakolliset määräykset olisi saatettava osaksi yhteisön lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että IMO:n yleissopimukset toimivat tehokkaasti yhteisössä.

(6)   Kyseiset pakolliset määräykset on pantava täytäntöön yhdessä alusten, niiden laivaväen ja niiden matkustajien ja lastin turvallisuutta, alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemistä sekä merenkulkijoiden työaikaa koskevan yhteisön lainsäädännön kanssa.

(7)   Jotkin jäsenvaltiot eivät vielä ole lopullisesti sopimuspuolina joissakin IMO:n yleissopimuksissa, kuten vuonna 1988 tehdyissä SOLAS-yleissopimuksen ja lastiviivayleissopimuksen pöytäkirjoissa, MARPOL-yleissopimuksen liitteissä IV ja VI, taikka sellaisissa IMO:n erityisissä yleissopimuksissa, joihin viitataan nimenomaisesti yhteisön lainsäädännössä. Kyseisiä jäsenvaltioita olisi kannustettava saattamaan sopimuspuoleksi tulemisen edellyttämä prosessi päätökseen.

(8)   Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007 /…/EY (5) mukaan jäsenvaltioiden on toimittava IMO:n päätöslauselman A.847(20) (ohjeet lippuvaltioiden avustamiseksi IMO:n oikeudellisten välineiden täytäntöönpanossa) liitteen ja lisäyksen asianmukaisten määräysten mukaisesti, jotta niiden toimivaltaiset hallinnot voivat varmistaa, että kansainvälisten yleissopimusten määräyksiä sovelletaan asianmukaisesti erityisesti alusten tarkastuksen ja katsastusten sekä todistuskirjojen ja vapautuskirjojen antamisen osalta.

(9)   IMO:n päätöslauselma A.847(20) on kumottu IMO:n päätöslauselmalla A.973(24) IMO:n velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevasta säännöstöstä. Kyseinen päätöslauselma sisältää pakolliset määräykset, jotka lippuvaltioiden on pantava täytäntöön.

(10)   Jäsenvaltioiden on täytettävä tosiasiallisesti ja yhdenmukaisesti velvollisuudet, jotka niille lippuvaltioina kuuluvat, noudattaen IMO:n yleissopimuksia sekä ottaen huomioon IMO:n päätöslauselman A.973(24) .

(11)   IMO:n yleissopimuksissa annetaan lippuvaltioille oikeus vapauttaa aluksia IMO:n yleissopimuksissa vahvistettujen lippuvaltion perussääntöjen soveltamisesta sekä soveltaa vastaavia säännöksiä. Lisäksi yleissopimuksissa jätetään huomattava määrä vaatimuksia lippuvaltioiden hallintojen harkintavaltaan. Siitä huolimatta, että joidenkin toimenpiteiden toteuttamisessa on tarpeen säilyttää jonkinasteinen joustavuus, jos tämä mahdollisuus jätettäisiin kokonaisuudessaan kunkin lippuvaltion hallinnon yksinomaiseen harkintavaltaan, voitaisiin päätyä tilanteeseen, jossa saavutettu turvallisuuden taso olisi eri jäsenvaltioissa erilainen ja jossa eri lippuvaltioiden välinen kilpailu saattaisi vääristyä.

(12)   Yhteisö on matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä 17 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/18/EY(6) 12 artiklassa sitoutunut yhtenäistämään kansainvälisillä reiteillä liikennöiviä matkustaja-aluksia koskevien teknisten turvallisuusmääräysten tulkintaa. Samaa toimintamallia olisi tarvittaessa sovellettava tehden tapauskohtaisesti sopivan ratkaisun ja toimien asianosaisten osapuolten pyynnöstä – rajoittamatta IMO:n suorittamaa tulkintojen yhtenäistämistä – samankaltaisiin määräyksiin, jotka liittyvät muihin IMO:n yleissopimusten soveltamisalaan kuuluviin alustyyppeihin.

(13)   Jäsenvaltioiden merenkulkuhallintojen käytettävissä olisi oltava lippuvaltion velvollisuuksien täytäntöönpanoa varten riittävät voimavarat, jotka vastaavat kunkin jäsenvaltion aluskannan kokoa ja tyyppiä sekä asiaa koskevia IMO:n vaatimuksia.

(14)   Olisi määritettävä kyseisiä voimavaroja koskevat vähimmäisvaatimukset jäsenvaltioiden käytännön kokemusten perusteella.

(15)   IMO:n 20 päivänä joulukuuta 2004 hyväksytyissä kiertokirjeissä MSC/Circ.1140/ MEPC/Circ.424 suositeltujen menettelyjen pakollinen täytäntöönpano antaisi lisäpontta IMO:n yleissopimuksiin sekä meriturvallisuutta koskevaan yhteisön lainsäädäntöön sisältyville määräyksille ja säännöksille, jotka koskevat aluksen lipun vaihtoa. Niin ikään se lisäisi lippuvaltioiden välisten suhteiden avoimuutta, mikä puolestaan edistäisi meriturvallisuutta.

(16)   Jäsenvaltioiden olisi sovellettava lippuvaltion suorittaman todistuskirjojen antamisen ja alusten katsastuksen yhteydessä yhdenmukaisia vaatimuksia lippunsa alla purjehtiviin aluksiin siten kuin IMO:n yleiskokouksen päätöslauselman A.948(23) (katsastusta koskevat ohjeet yhdenmukaistetussa katsastusta ja todistuskirjojen antamista koskevassa järjestelmässä) liitteenä olevissa menettelyohjeissa ja suuntaviivoissa määrätään.

(17)   Tiukka ja perusteellinen seuranta, joka koskisi lippuvaltion velvollisuuksia jäsenvaltioiden puolesta hoitavia hyväksyttyjä laitoksia ja joka toteutettaisiin oikeassa suhteessa jäsenvaltioiden aluskannan kokoon ja tyyppiin, parantaisi jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien alusten toiminnan kokonaislaatua.

(18)   Huolehtimalla siitä, että lippuvaltioiden katsastajat täyttävät vähimmäisvaatimukset, varmistettaisiin merenkulkuhallintojen tasavertaiset toimintaedellytykset ja parannettaisiin jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien alusten toiminnan laatua.

(19)   Jäsenvaltiot ovat lippuvaltioina velvollisia tutkimaan onnettomuudet ja vaaratilanteet, joissa niiden lipun alla purjehtivat alukset ovat olleet osallisina.

(20)   Meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan säännöistä, joita jäsenvaltioiden on noudatettava, säädetään meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/…/EY (7) .

(21)   Turvallista miehitystä koskevien IMO:n periaatteiden pakollinen täytäntöönpano parantaisi jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien alusten toiminnan laatua.

(22)   Sellaisen tietopankin kehittäminen, joka sisältäisi olennaiset tiedot kunkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivista aluksista sekä jäsenvaltion rekisteristä pois siirtyneistä aluksista, edistäisi korkeatasoisen aluskannan syntymistä, lisäisi avoimuutta toiminnan laadun osalta sekä parantaisi seurantaa, joka koskee lippuvaltion velvollisuuksien noudattamista. Lisäksi sen avulla voitaisiin varmistaa, että merenkulkuhallinnoilla on tasavertaiset toimintaedellytykset.

(23)   Lippuvaltioiden toiminnan arvioinnin ja tarkastelun sekä tarvittaessa korjaavien toimenpiteiden avulla olisi varmistettava, että kaikki jäsenvaltiot ovat satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan (MOU) "valkoisella listalla".

(24)   Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet osoittamaan, että ne noudattavat IMO:n velvoittavien asiakirjojen määräyksiä, kuten 1 päivänä joulukuuta 2005 pidetyn IMO:n yleiskokouksen antamassa päätöslauselmassa A.974(24) (IMO:n jäsenvaltioiden vapaaehtoisen auditointijärjestelmän puitteista ja menettelyistä) kehotetaan.

(25)   IMO:n jäsenvaltioiden vapaaehtoisessa auditointijärjestelmässä noudatetaan laadunhallinnan vakiolähestymistapaa. Se käsittää ne periaatteet, perusteet, auditoinnin osa-alueet, auditointiprosessit ja auditointimenettelyt, jotka soveltuvat käytettäviksi selvitettäessä, missä määrin jäsenvaltiot panevat täytäntöön lippuvaltion velvollisuudet, joista määrätään niissä velvoittavissa IMO:n yleissopimuksissa, joiden sopimuspuolia kyseiset jäsenvaltiot ovat, sekä valvovat täytäntöönpanoa. Tämä auditointiprosessi voitaisiin sen vuoksi jo sisällyttää meriturvallisuutta koskevaan yhteisön lainsäädäntöön.

(26)   Hallinnollisten menettelyjen laadun sertifiointi ISO- tai muiden vastaavien standardien mukaisesti antaisi entistä paremmat takeet siitä, että merenkulkuhallinnot ja että niillä on tasavertaiset toimintaedellytykset.

(27)   Jotta voitaisiin varmistaa, että niillä varustamoilla, jotka harjoittavat alusliikennettä jonkin jäsenvaltion lipun alla, ja niillä, joiden alukset purjehtivat muiden lippujen alla, olisi tasavertaiset toimintaedellytykset, olisi pyrittävä saamaan aikaan synergiaa niiden lippuvaltioiden välillä, jotka sitoutuvat panemaan velvoittavasti täytäntöön IMO:n 1 päivänä joulukuuta 2005 pidetyssä yleiskokouksessa annetulla päätöslauselmalla A.973(24) hyväksytyn IMO:n velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevan säännöstön ja jotka suostuvat siihen, että ne auditoidaan IMO:n päätöslauselman A.974(24) määräysten mukaisesti.

(28)   Komission olisi IMO:n päätöslauselmien A.973(24) ja A.974(24) ehtojen mukaisesti edistettävä lippuvaltioiden väliseen synergiaan tähtäävän lippuvaltioiden yhteisymmärryspöytäkirjan tekemistä ja sen olisi tarjottava kannustimia alusten rekisteröimiseen jäsenvaltioiden rekistereihin . Jos kolmansille maille, jotka takaavat asianmukaisen laatu- ja valvontajärjestelmän, suotaisiin mahdollisuus tehdä Euroopan yhteisön kanssa sopimuksia, jotta ne voisivat hyötyä yhteisön standardien hyvästä maineesta ja yksinkertaisemmista hallinnollisista muodollisuuksista, tämä voi johtaa maailmanlaajuisen kilpailun ilmapiirin vallitessa kansallisten rekisterien ja merenkulkuviranomaisten välillä IMO:n yleissopimusten noudattamisen yleiseen kohenemiseen sekä kansainvälisen polkumyynnin vähenemiseen.

(29)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002(8) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) olisi annettava tämän direktiivin täytäntöönpanossa tarvittavaa tukea.

(30)   Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(9) mukaisesti.

(31)   Koska toteutettavan toimenpiteen tavoitteita eli aiheellisten toimenpiteiden käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa meriliikennepolitiikan alalla ei voida saavuttaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toimenpiteen laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

1.  Tämän direktiivin tarkoituksena on:

   a) varmistaa, että jäsenvaltiot täyttävät tosiasiallisesti ja yhdenmukaisesti velvollisuutensa lippuvaltioina Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleissopimusten ja ILO:n asiaa koskevien oikeudellisten asiakirjojen mukaisesti;
   b) parantaa turvallisuutta ja ehkäistä jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten aiheuttamaa meren pilaantumista;
   c) tarjota mekanismi, jonka avulla voidaan yhtenäistää IMO:n yleissopimuksissa vahvistettujen ja kyseisten yleissopimusten sopimuspuolten harkintavaltaan jätettyjen toimenpiteiden tulkintoja.

2.   Tällä direktiivillä ei rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002(10) 2 artiklan 2 kohdassa luetellun yhteisön merilainsäädännön eikä neuvoston direktiivin 1999/63/EY(11) soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

1.  Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

  a) "IMO:n yleissopimuksilla' seuraavia yleissopimuksia pöytäkirjoineen ja muutoksineen sekä niihin liittyviä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa vahvistettuja velvoittavia, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa:
   i) ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehty kansainvälinen yleissopimus (SOLAS 74);
   ii) vuonna 1966 tehty kansainvälinen lastiviivayleissopimus (LL 66);
   iii) vuonna 1969 tehty kansainvälistä aluksenmittausyleissopimusta (Tonnage 69);
   iv) alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehty kansainvälinen yleissopimus (MARPOL) ;
   v) merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta tehtyä kansainvälistä yleissopimusta (STCW 78);
   vi) kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen estämiseksi merellä vuonna 1972 tehty yleissopimus (COLREG 72);
   vii) puutavaraa sisältävien kansilastien turvallisia kuljetuskäytäntöjä koskeva säännöstö vuodelta 1991;
   viii) kuivien irtolastien turvallisia kuljetuskäytäntöjä koskeva säännöstö vuodelta 1965;
   b) "IMO:n erityisillä yleissopimuksilla' vuonna 1993 tehtyä Torremolinoksen pöytäkirjaa, joka liittyy Torremolinoksessa 1977 tehtyyn kalastusalusten turvallisuutta koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen, sekä vuonna 2001 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamisesta;

c)   "lippuvaltioita koskevalla säännöstöllä (FSC-säännöstö)' IMO:n päätöslauselmalla A.973(24) vahvistaman IMO:n velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevan säännöstön ("Code for the implementation of mandatory IMO instruments") osia 1 ja 2;

   d) "aluksilla' laivoja ja aluksia, joihin sovelletaan yhtä tai useampaa IMO:n yleissopimusta;
   e) "hallinnolla' sen jäsenvaltion toimivaltaisia merenkulkuviranomaisia, jonka lipun alla alus on oikeutettu purjehtimaan;
   f) "pätevällä lippuvaltion katsastajalla' julkisen sektorin työntekijää tai muuta henkilöä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on asianmukaisesti valtuuttanut suorittamaan todistuskirjoihin liittyviä katsastuksia ja tarkastuksia ja joka täyttää liitteessä II yksilöidyt pätevyyttä ja riippumattomuutta koskevat vaatimukset;
   g) "hyväksytyllä laitoksella' [ alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] annetun direktiivin 2007 /…/EY mukaisesti hyväksyttyä laitosta ;
   h) "todistuskirjoilla' IMO:n yleissopimuksiin liittyviä lakisääteisiä todistuskirjoja.

2.   Toimenpiteitä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa esitettyjen määritelmien muuttamiseksi voidaan toteuttaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, jos uudet yleissopimukset tai määräykset antavat siihen aihetta.

3 artikla

Kansainvälisen järjestelmän täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on liityttävä sopimuspuoliksi IMO:n yleissopimuksiin sekä IMO:n erityisiin yleissopimuksiin. Tämä velvoite koskee kuitenkin ainoastaan yleissopimuksia siinä muodossa kuin ne olivat tämän direktiivin voimaantulopäivänä.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka tämän direktiivin voimaantulopäivänä eivät vielä ole kaikkien IMO:n yleissopimusten ja ILO:n erityisten yleissopimusten sopimuspuolia, on käynnistettävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset menettelyt kyseisten yleissopimusten ratifioimiseksi tai niihin liittymiseksi. Niiden on ilmoitettava yhdeksänkymmenen päivän kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta komissiolle päivämäärä, jona niiden on määrä tallettaa kyseisiin yleissopimuksiin liittymistä koskeva ratifiointi- tai liittymiskirjansa IMO:n pääsihteerin huostaan.

3.   Kunkin jäsenvaltion on hallintonsa sisällä annettava selkeästi toimeksi tehtävät, jotka liittyvät IMO:n yleissopimuksissa määritettyjen lippuvaltion velvollisuuksien täyttämiseksi toteutettavien toimien käyttöönottoon ja kehittämiseen, sekä huolehdittava siitä, että sen hallinto pystyy osallistumaan asianmukaisesti kansallisen lainsäädännön antamiseen sekä antamaan täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa koskevia ohjeita.

4.   Jäsenvaltioiden on erityisesti kansainvälisessä alusliikenteessä sovellettava kaikilta osin IMO:n yleissopimuksissa vahvistettuja lippuvaltioon liittyviä pakollisia määräyksiä näiden yleissopimusten ehtojen mukaisesti ja niissä tarkoitettujen alusten osalta ja otettava huomioon tämän direktiivin liitteessä I oleva lippuvaltioita koskeva säännöstö (FSC-säännöstö).

5.   Jäsenvaltioiden on jatkuvasti parannettava niiden toimenpiteiden toimivuutta, jotka toteutetaan IMO:n yleissopimusten panemiseksi täytäntöön. Parannuksia on toteutettava soveltamalla ja panemalla täytäntöön kansallista lainsäädäntöä tiukasti ja tehokkaasti sen mukaan kuin se on tarpeen sekä seuraamalla jatkuvasti sen noudattamista.

6.  Jäljempänä 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen joko komission aloitteesta tai yhden tai useamman asianomaisen viranomaisen tai toimijan pyynnöstä voidaan toteuttaa toimenpiteitä:

   a) yhdenmukaisten menettelyjen kehittämiseksi IMO:n yleissopimusten mukaisesti sovellettavia vapautuksia ja vastaavuuksia varten;
   b) tulkintojen yhtenäistämiseksi sellaisissa kysymyksissä, jotka on IMO:n yleissopimuksissa jätetty hallintojen harkintavaltaan;
   c) yleissopimusten määräyksiä koskevien tulkintojen ja soveltamisen yhdenmukaistamiseksi .

4 artikla

Turvallisuutta ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevien vaatimusten edellyttämää hallinnointia varten tarvittavat voimavarat ja prosessit

1.  Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että sen hallinnolla on käytettävissään riittävät voimavarat, jotka vastaavat sen aluskannan kokoa ja tyyppiä. Näiden voimavarojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

   a) niillä on voitava varmistaa IMO:n yleissopimusten vaatimusten ja erityisten yleissopimusten, lippuvaltiota koskevan säännöstön sekä asianmukaisten ILO:n välineiden noudattaminen;
   b) niiden avulla on voitava huolehtia kaikkien niiden lipun alla purjehtivien alusten onnettomuuksien tutkinnan suorittamisesta sekä havaittavien puutteiden korjaamisesta asianmukaisesti ja ripeästi;
   c) niiden avulla on voitava huolehtia asianomaisiin IMO:n yleissopimuksiin sisältyviä vaatimuksia koskevien ohjeiden laatimisesta, dokumentoinnista ja antamisesta sopimuspuolina olevia valtioita tyydyttävällä tavalla;
   d) niihin on sisällyttävä asianmukainen määrä pätevää henkilöstöä IMO:n yleissopimusten täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa varten, mukaan lukien tutkintaa, auditointia ja katsastuksia tekevät pätevät lippuvaltion katsastajat ;
   e) niihin on sisällyttävä riittävä määrä pätevää lippuvaltion henkilöstöä tutkimaan tapauksia, joissa jokin satamavaltio on pysäyttänyt asianomaisen jäsenvaltion lipun käyttöön oikeutetun aluksen; ja
   f) niihin on sisällyttävä riittävä määrä pätevää lippuvaltion henkilöstöä tutkimaan tapauksia, joissa jokin satamavaltio kiistää kyseisen asianomaisen jäsenvaltion toimivallan alaisuudessa myönnetyn todistuskirjan tai kelpoisuustodistuksen pätevyyden taikka todistuskirjan tai kelpoisuustodistuksen haltijan pätevyyden.

2.   Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava lippuvaltion ja onnettomuustilanteissa tai, kun on havaittu puutteita, rannikkovaltion katsastajien ja tutkijoiden koulutuksesta ja valvonnasta sekä hyväksyttyjen laitosten toiminnan valvonnasta, jos ne siirtävät toimivaltaansa tällaisille laitoksille 7 artiklan mukaisesti .

3.   Kunkin jäsenvaltion on luotava aluskantansa kokoa ja tyyppiä vastaavat valmiudet alusten rakentamista ja varustamista koskevien suunnitelmien katselmuksia, hyväksyntää, valtuutusta ja teknistä päätöksentekoa varten ja ylläpidettävä tällaisia valmiuksia.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen velvollisuuksien täyttämistä koskevat vähimmäisvaatimukset vahvistetaan 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

5 artikla

Aluksen rekisteröinti jäsenvaltion lipun alle

1.   Asianomaisen jäsenvaltion on ennen yksittäisen aluksen rekisteröintiä tarkistettava aluksen tunnistetiedot, mukaan luettuna tarvittaessa aluksen IMO-tunnistenumero, sekä aluksen muut asiakirjat sen varmistamiseksi, ettei alus ole samanaikaisesti kahden tai useamman valtion lipun alla. Jos alus on aiemmin ollut rekisteröitynä jonkin muun valtion lipun alle, on saatava todisteet siitä, että se on poistettu kyseisen valtion rekisteristä tai että kyseisen valtion rekisteriltä on saatu suostumus aluksen siirtämiseen toiseen rekisteriin.

2.   Edellytyksenä aluksen rekisteröinnille ensimmäisen kerran jäsenvaltion rekisteriin asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava , että kyseinen alus on sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja määräysten mukainen ja että sillä on tarvittavat asiakirjat tämän todistamiseksi. Tarpeen vaatiessa ja joka tapauksessa silloin, kun alus ei ole uusi, jäsenvaltion on oltava yhteydessä aiempaan lippuvaltioon ja pyydettävä sitä toimittamaan tarvittavat asiakirjat ja tiedot .

3.    Jos jokin jäsenvaltio esittää pyynnön toiselle jäsenvaltiolle, aiempi lippuvaltio on velvollinen toimittamaan kyseiset asiakirjat ja tiedot lasti- ja matkustaja-alusten siirtämisestä yhteisössä rekistereiden välillä 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 789/2004 (12) mukaisesti.

4.    Jos jokin toinen lippuvaltio pyytää tietoja aluksesta, joka on siirtynyt pois jäsenvaltion rekisteristä, kyseisen jäsenvaltion on annettava viipymättä tälle toiselle lippuvaltiolle tiedot puutteista, vaatimustenvastaisuuksista ja niiden osalta sovellettavista määräajoista sekä muista turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

5.    Edellä 1, 2 ja 4 kohdan soveltaminen ei rajoita asetuksen (EY) N:o 789/2004 4 artiklan soveltamista.

6 artikla

Jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten turvallisuuden varmistaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että alukset, jotka ovat oikeutettuja purjehtimaan niiden lipun alla, noudattavat kansainvälisiä sääntöjä ja normeja. Erityisesti on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

   a) estettävä alusten merelle lähtö, kunnes alukset ovat merikelpoisia kansainvälisten sääntöjen ja normien mukaisesti;
   b) huolehdittava siitä, että aluksille tehdään määräaikaistarkastukset, joissa varmennetaan, että alus on todellisuudessa kunnoltaan ja miehitykseltään sille myönnettyjen todistuskirjojen mukainen;
   c) huolehdittava siitä, että b alakohdassa tarkoitettujen määräaikaistarkastusten yhteydessä katsastaja varmistaa tarkoituksenmukaisin menetelmin ja tarvittavin välinein aluksella työskentelevien merenkulkijoiden tuntevan omat tehtävänsä sekä aluksen järjestelyt, laitteet, varusteet ja menettelyt;
   d) varmistettava, että laivaväellä kokonaisuudessaan on tarvittava pätevyys ja tarvittavat välineet, jotta he voivat tosiasiallisesti koordinoida toimintansa hätätilanteessa sekä suorittaessaan toimia, jotka ovat olennaisen tärkeitä turvallisuuden kannalta tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi;
   e) säädettävä kansallisissa laeissa ja asetuksissa seuraamuksista, jotka ehkäisevät riittävän tehokkaasti alusten suorittamia kansainvälisten sääntöjen ja normien rikkomisia;
   f) ryhdyttävä, tutkinnan suorittamisen jälkeen, oikeustoimiin aluksia vastaan, jotka ovat rikkoneet kansainvälisiä sääntöjä ja normeja, riippumatta siitä, missä rikkominen on tapahtunut;
   g) säädettävä kansallisissa laeissa ja asetuksissa seuraamuksista, jotka ehkäisevät riittävän tehokkaasti jäsenvaltion toimivallan alaisuudessa annetun todistuskirjan tai kelpoisuustodistuksen saaneiden henkilöiden suorittamia kansainvälisten sääntöjen ja normien rikkomisia; ja
   h) ryhdyttävä tutkinnan suorittamisen jälkeen oikeustoimiin sellaisia todistuskirjan tai kelpoisuustodistuksen haltijoita vastaan, jotka ovat rikkoneet kansainvälisiä sääntöjä ja normeja, riippumatta siitä, missä rikkominen on tapahtunut.

2.   Alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (13) mukaisesti jäsenvaltioiden on laadittava ja otettava käyttöön niiden lipun alla purjehtivia aluksia koskeva asianmukainen valvonta- ja seurantaohjelma, jotta ne pystyisivät reagoimaan nopeasti ja kattavasti,, myös yhteisön SafeSeaNet-tietojenvaihto-ohjelmaa hyödyntämällä, satama- tai rannikkovaltioiden tekemiin tiedusteluihin ja selvityspyyntöihin, kun on kyse onnettomuudesta tai havaituista puutteista.

3.   Jäsenvaltiot tai niiden puolesta toimivat hyväksytyt laitokset saavat myöntää tai vahvistaa alusta koskevia todistuskirjoja vasta todettuaan, että alus täyttää kaikki sovellettavat vaatimukset.

4.   Jäsenvaltiot saavat myöntää kansainvälisen pätevyyskirjan tai kelpoisuustodistuksen henkilölle vasta todettuaan, että henkilö täyttää kaikki sovellettavat vaatimukset.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset on katsastettu niitä asianmukaisia menettelyjä ja ohjeita noudattaen, jotka kuuluvat yhdenmukaistettuun katsastusta ja todistuskirjojen antamista koskevaan järjestelmään ja jotka ovat liitteenä IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmassa A.948(23) , sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa.

6.   Jos jokin satamavaltio pysäyttää jäsenvaltion lipun alla purjehtivan aluksen, lippuvaltion on toteutettava liitteen III ohjeiden mukaiset toimet.

7.   Liitettä III voidaan muuttaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen ohjeiden parantamiseksi niiden kokemusten perusteella, joita on saatu toteutettaessa voimassa olevia järjestelyjä.

7 artikla

Lakisääteisiä tehtäviä koskevan toimivallan siirtäminen

1.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat antaneet lippunsa alla purjehtivien alusten tarkastamisen ja todistuskirjojen antamisen hyväksyttyjen laitosten tehtäväksi, on luotava aluskantansa kokoa ja tyyppiä vastaavat valmiudet seurata ja valvoa jatkuvasti niiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten suorittamaa katsastus- ja todistuskirjojen antamista ja pidettävä yllä tällaisia valmiuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin  94/57/EY tai [ alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista] annetun direktiivin 2007/…/EY soveltamista.

Niiden on huolehdittava siitä, että hallinnon ja hyväksyttyjen laitosten välille luodaan suora Internet-yhteys ja että hyväksyttyjä laitoksia valvovalla henkilöstöllä on hyvät tiedot näiden laitosten sekä lippuvaltion säännöistä ja tällaista henkilöstöä on käytettävissä hyväksyttyjen laitosten käytännön kenttävalvontaa varten.

2.   Jäsenvaltiot , joihin sovelletaan 1 kohtaa, voivat tehdä niiden lipun alla purjehtiville aluksille täydentävän tutkinnan, jossa varmistetaan, että alus noudattaa IMO:n yleissopimuksia ja kansallisia vaatimuksia.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettua täydentävää tutkintaa edellytetään enintään 12 kuukauden välein aluksilta:

   a) jotka ovat olleet kyseisen jäsenvaltion rekisterissä alle kaksi vuotta; ja
   b) jotka on pysäytetty alusturvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevien kansainvälisten standardien soveltamisesta yhteisön satamia käyttäviin ja jäsenmaiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtiviin aluksiin 19 päivänä kesäkuuta 1995 annetun neuvoston direktiivin 95/21/EY(14) tai [ satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007 /…/EY (15) mukaisesti jossakin vaiheessa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana.

4.   Kun [satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta] annetun direktiivin 2007 /…/EY 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tarkastusten yksityiskohtaiset säännöt ovat tulleet voimaan, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu täydentävä tutkinta ei kuitenkaan ole välttämätöntä niiden alusten osalta, joiden turvallisuusriski on viimeisimmässä tarkastuksessa määritelty kyseisen direktiivin mukaisesti pieneksi.

5.  Jäsenvaltioiden, joihin sovelletaan 1 kohtaa, on lisäksi:

   a) annettava hyväksytyille laitoksilleen yksityiskohtaiset ohjeet toimista, jotka toteutetaan siinä tapauksessa, että alus todetaan siinä määrin merikelvottomaksi, että sen lähtö merelle aiheuttaisi vaaraa alukselle tai aluksella oleville henkilöille, tai siinä tapauksessa, että aluksen todetaan aiheuttavan kohtuuttoman suuren vaaran meriympäristön vahingoittumisen kannalta; ja
   b) annettava hyväksyttyjen laitostensa käyttöön tulkintoineen kaikki tarvittavat kansallisen oikeuden säännökset, joilla IMO:n yleissopimusten määräykset pannaan täytäntöön, ja yksilöitävä, ylittävätkö hallinnon normit joiltakin osin yleissopimusten vaatimukset.

6.   Tarvittavat ohjeet täydentävää tutkintaa koskevien katsastusmenettelyjen ja valvontajärjestelmien vahvistamiseksi sekä täydentävää tutkintaa suorittavia katsastajia ja tarkastajia koskevat vähimmäisvaatimukset vahvistetaan 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

8 artikla

Lippuvaltion katsastajat

1.   Jäsenvaltioiden on määritettävä ja dokumentoitava kaikkien niiden lippuvaltion työntekijöiden vastuut, valtuudet ja keskinäiset suhteet, jotka johtavat, suorittavat tai tarkastavat turvallisuuteen ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen liittyvää tai vaikuttavaa työtä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katsastuksista, tarkastuksista sekä alusten ja yhtiöiden auditoinneista vastaava tai niitä suorittava henkilöstö täyttää liitteessä II esitetyt vähimmäisvaatimukset.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muulla kuin 2 kohdassa tarkoitetulla henkilöstöllä, joka avustaa lippuvaltion velvollisuuksien suorittamisessa, on riittävä koulutus niitä tehtäviä varten, joita se valtuutetaan suorittamaan ja että sitä ohjataan ja valvotaan tehtävissään asianmukaisesti.

4.   Jäsenvaltioilla on oltava tarkoituksenmukaisten menetelmien ja tarvittavien välineiden avulla käytössä dokumentoitu järjestelmä, jonka avulla voidaan antaa henkilöstölle sen tehtävien edellyttämä, 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu jatkuva pätevyys ja pitää henkilöstön tietämys jatkuvasti ajan tasalla.

5.   Lippuvaltion on annettava kaikille katsastajille ja tarvittaessa muullekin 3 kohdassa tarkoitetulle henkilöstölle , jotka suorittavat lippuvaltion puolesta tehtäviä aluksilla tai katsastavat alusten runkoja, henkilöllisyysasiakirjat, joissa esitetään heille annetut valtuudet .

6.    Liitettä II voidaan muuttaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen ohjeiden parantamiseksi voimassa olevien säännösten soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella.

7.    Edellä 3 artiklassa tarkoitettua henkilöstöä koskevia vähimmäispätevyysvaatimuksia voidaan vahvistaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

9 artikla

Lippuvaltion tutkinnat

Jäsenvaltioiden on tutkittava merionnettomuudet tai ympäristön pilaantumista aiheuttaneet tapahtumat, joissa niiden lipun alla purjehtiva alus on ollut osallisena, noudattaen niitä vastuita ja velvollisuuksia, jotka jäsenvaltioille asetetaan IMO:n yleiskokouksen päätöslauselman A.884(21) liitteenä olevassa IMO:n päätöslauselmalla A.849(20) hyväksytyssä merionnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaa koskevassa IMO:n säännöstössä, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa. Tällaiset onnettomuustutkinnat on teetettävä asianmukaisen pätevyyden omaavilla tutkijoilla, joilla on onnettomuuteen liittyviä seikkoja koskeva asiantuntemus ja jotka jäsenvaltiot ovat asettaneet tätä tarkoitusta varten käyttöön riippumatta siitä, missä onnettomuus tai tapahtuma on sattunut.

10 artikla

Turvallinen miehitys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivilla aluksilla on ihmishengen turvallisuuden kannalta asianmukainen miehitys, ja noudatettava turvallisen miehityksen periaatteita, jotka on vahvistettu IMO:n päätöslauselmassa A.890(21) (turvallisen miehityksen periaatteet) sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa, ottaen huomioon kyseisen päätöslauselman liitteenä olevat asiaa koskevat ohjeet.

11 artikla

Liitännäistoimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on luotava lippunsa alla purjehtivia aluksia koskeva alustietokanta, jossa on tärkeimmät tekniset tiedot kustakin aluksesta sekä 2 kohdassa luetellut tiedot, ja ylläpidettävä tällaista tietokantaa taikka huolehdittava siitä, että niillä on suora pääsy tietokantaan, joka tarjoaa samankaltaiset tiedot. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tapauksesta riippuen oikeus päästä tai jakaa pääsyoikeus alustensa tietokantoihin, ja se voi hankkia ja vaihtaa tietoja niiden kanssa.

2.  Kunkin jäsenvaltion tietokannassa on oltava seuraavat tiedot:

   a) eriteltynä kustakin rekisteröidystä aluksesta:
   i) aluksen tiedot (nimi, IMO-numero jne.) rekisteröintipäivämäärä ja tarvittaessa rekisteristä poistamisen päivämäärä ;
   ii) tiedot aluksen todistuskirjojen antamiseen ja luokitukseen osallistuneista hyväksytyistä laitoksista lippuvaltion puolesta ;
   iii) katsastusten, mukaan luettuina lisäkatsastukset ja täydentävät katsastukset, jos niitä on tehty, päivämäärät ja tulokset (puutteita: kyllä tai ei, niiden kuvaus ja onko ne korjattu tai onko korjaus kesken; pysäyttämisiä: kyllä tai ei, niiden kesto) sekä lippuvaltioiden itsensä että kyseisten valtioiden siihen valtuuttamien hyväksyttyjen laitosten suorittamien auditointien päivämäärät;
   iv) tiedot laitoksista, jotka ovat tarkastaneet aluksen satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevien määräysten nojalla, sekä tarkastuspäivämäärät;
   v) tiedot satamavaltioiden suorittamaan valvontaan liittyvien tarkastusten tuloksista (puutteita: kyllä tai ei, niiden kuvaus ja onko ne korjattu tai onko korjaus kesken; pysäyttämisiä: kyllä tai ei, niiden kesto );
   vi) tiedot onnettomuuksista;
   vii) tiedot IMO:n yleissopimusten ja erityisesti MARPOL-yleissopimuksen ja alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35/EY(16) rikkomisista;
  b) yleisesti kaikista sen rekisterissä olevista aluksista:
   i) luettelot ja tiedot aluksista, jotka ovat siirtyneet pois rekisteristä edellisten 12 kuukauden aikana, ja kaikkia alusten rekisterissä olon aikana tietokantaan koottuja tietoja on säilytettävä 12 kuukauden ajan;
   ii) lippuvaltion tekemien tai sen tehtyjen erityyppisten vuosittaisten tarkastusten määrä eriteltynä menettelytavan mukaan.

3.   Edellä 2 kohdassa olevaa tietojen luetteloa voidaan muuttaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, jos uusien tietokantojen kehitys antaa siihen aihetta.

Tietojen esittämistä varten voidaan vahvistaa yhdenmukaistettuja esitysmuotoja 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

4.    Edellä 2 kohdassa luetellut tiedot toimitetaan välittömästi ja kokonaisuudessaan uudelle lippuvaltiolle, jos alus poistetaan rekisteristä ja siirretään toiseen rekisteriin.

12 artikla

Lippuvaltioiden toiminnan arviointi ja tarkastelu

1.   Jäsenvaltioiden on vuosittain arvioitava toimintaansa tämän direktiivin säännösten suhteen.

2.   Lippuvaltioiden toiminnan arvioinnissa on käytettävä mittareina muun muassa satamavaltioiden suorittaman valvonnan yhteydessä suoritettujen pysäytysten määrää, lippuvaltioiden suorittamien tarkastusten tuloksia, onnettomuustilastoja, viestintä- ja tiedonvälitysprosesseja, vuotuisia vahinkotilastoja (joissa ei oteta huomioon nk. alus täysin menetetty -tapauksia), ja lisäksi tarpeen mukaan muita suoritusindikaattoreita, joilla voidaan määrittää, ovatko henkilöstö, voimavarat ja hallinnolliset menettelyt riittäviä lippuvaltion velvollisuuksien täyttämiseksi.

3.   Yhteiset menetelmät lippuvaltion toiminnan arviointia varten vahvistetaan 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat jonakin kalenterivuonna 1 päivänä heinäkuuta mustalla tai harmaalla listalla vuotuisessa raportissa, joka annetaan satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjaan liittyen, on annettava ennen saman vuoden 1 päivää syyskuuta komissiolle seikkaperäinen selvitys puutteellisesta toiminnastaan lippuvaltiona. Kyseisessä selvityksessä on määritettävä ja analysoitava keskeiset syyt puutteelliselle toiminnalle ja yksilöitävä alusluokat, jotka ovat aiheuttaneet tämän tilanteen. Selvityksessä on myös esitettävä suunnitelma korjaavista toimista, mukaan luettuina tarvittaessa suoritettavat täydentävät katsastukset, jotka toteutetaan mahdollisimman pikaisesti.

13 artikla

Lippuvaltion auditointiprosessi

1.   Kunkin äsenvaltion on huolehdittava siitä, että kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin tehdään riippumaton auditointi, jossa selvitetään, miten se on noudattanut direktiiviä.

2.   Puitteet ja menettelyt 1 kohdassa tarkoitettua auditointia varten vahvistetaan 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

Auditointi, joka on tehty IMO:n päätöslauselman A.974(24) määräysten mukaisesti, hyväksytään kuitenkin 1 kohdassa tarkoitetuksi auditoinniksi, jos 3 kohdassa määritetyt ehdot täyttyvät. Tällä hyväksymisellä ei kuitenkaan rajoiteta komission suorittamia tai sen pyynnöstä suoritettavia lisätarkastuksia, joilla valvotaan yhteisön merilainsäädännön noudattamista.

3.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:

   a) myös tämän direktiivin säännösten noudattaminen auditoidaan;
   b) komissiolle annetaan mahdollisuus osallistua tarkkailijana IMO:n auditointiprosessiin;
   c) auditointiraportti ja tiedot jatkotoimista toimitetaan viipymättä komissiolle.

4.  Jäljempänä 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen:

   a) laaditaan aikataulu 1 kohdassa tarkoitettujen auditointien suorittamista varten;
   b) määritetään auditoinnin tulosten julkistamista koskevat ehdot.

5.   Komissio laatii tarvittaessa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suosituksia ja tekee ehdotuksia 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa IMO:n auditointijärjestelmän menettelyiden ja tulosten parantamiseksi .

14 artikla

Laadun sertifiointi

1.   Kunkin jäsenvaltioen on kehitettävä ja toteutettava hallintoaan varten laadunhallintajärjestelmä ja ylläpidettävä sitä. Tällainen laadunhallintajärjestelmä on sertifioitava ISO 9001:2000 -standardin tai sitä vastaavan, vähintään kaikki ISO 9001:2000 -standardin osatekijät kattavan standardin mukaisesti sekä auditoitava ISO 19011:2002-standardin tai sitä vastaavan, kaikki ISO 19011:2002-standardin osa-alueet kattavan standardin suuntaviivojen mukaisesti. Mainittujen vastaavien standardien osalta on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY(17) säännöksiä.

2.   Laadunhallintajärjestelmä on perustettava kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

3.   Laadunhallintajärjestelmä on sertifioitava neljän vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

4.   Edellä 1 kohdassa olevat viittaukset ISO-standardeihin voidaan saattaa ajan tasalle 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

15 artikla

Yhteistyösopimukset

Komissio antaa vuoden [2007] loppuun mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se tarkastelee, olisiko saatavissa aikaan Euroopan yhteisön, jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä lippuvaltioiden valvontavelvollisuuksia koskeva yhteisymmärryspöytäkirja, jonka tavoitteena olisi taata jäsenvaltioiden kanssa tasapuoliset kilpailuolosuhteet niille kolmansille maille , jotka ovat sitoutuneet panemaan velvoittavasti täytäntöön IMO:n päätöslauselmalla A.973(24) hyväksytyn IMO:n velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevan säännöstön ja jotka ovat suostuneet siihen, että ne auditoidaan IMO:n päätöslauselman A.974(24) määräysten mukaisesti.

16 artikla

Tietojen antaminen ja ilmoitukset

1.   Jokaisen jäsenvaltion on toimitettava IMO:n yleissopimusten määräysten edellyttämät tiedot IMO:lle ja komissiolle .

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain komissiolle tiedot:

   a) niiden lippuvaltioina suorittamien tarkastusten ja auditointien määrästä;
   b) voimavaroista, jotka on osoitettu 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamista varten;
   c) toimenpiteistä, jotka on toteutettu 6–11 artiklan, 12 artiklan 1 kohdan sekä 15 artiklan säännösten noudattamiseksi.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista varten voidaan laatia yhdenmukaistettu mallilomake 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Jäsenvaltioiden tiedot saatuaan komissio laatii yhteenvetokertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta. Tämä kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

17 artikla

Muutokset

Edellä 2 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 7 kohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa säädettyjen muutosten lisäksi tätä direktiiviä voidaan muuttaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen sellaisten uusien lippuvaltioihin liittyvien määräysten ja sitoumusten huomioon ottamiseksi, jotka on laadittu kansainvälisellä tasolla, erityisesti IMO:ssa ja ILO:ssa.

IMO:n yleissopimuksiin ja IMO:n velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevaan säännöstöön tehdyt muutokset voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

18 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 2099/2002 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kaksi kuukautta .

19 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään […]. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko .

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

LIPPUVALTIOITA KOSKEVA SÄÄNNÖSTÖ (FSC-SÄÄNNÖSTÖ)

IMO:n VELVOITTAVIEN ASIAKIRJOJEN TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVAN SÄÄNNÖSTÖN 1 JA 2 OSAT

1 OSA – YHTEISET OSA-ALUEET

Tavoite

1.   Tämän säännöstön tavoitteena on parantaa maailman meriturvallisuutta sekä meriympäristön suojelua.

2.   Eri hallintojen on otettava tämä säännöstö huomioon niiden oman tilanteen mukaan, ja ne ovat velvollisia panemaan täytäntöön ainoastaan ne 6 kappaleessa tarkoitetut asiakirjat, joiden osalta ne ovat sopimushallituksia tai sopimuspuolia. Maantieteellisten seikkojen ja muiden olosuhteiden johdosta joidenkin hallintojen osalta lippuvaltion rooli voi painottua enemmän kuin satama- tai rannikkovaltion rooli, kun taas toisilla rannikko- tai satamavaltion rooli voi olla lippuvaltion roolia hallitsevampi. Tällaiset erot eivät kuitenkaan millään tavalla vähennä niiden velvollisuuksia lippu-, satama- tai rannikkovaltiona.

Strategia

3.  Jotta valtio voisi saavuttaa tämän säännöstön tavoitteet, sen olisi laadittava strategia, joka käsittää seuraavat seikat:

   1) asiaa koskevien velvoittavien kansainvälisten asiakirjojen täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan;
   2) kansainvälisten suositusten noudattamisen tarvittavilta osin;
   3) jatkuvan arvioinnin ja todentamisen, jossa selvitetään, kuinka tehokkaasti valtio täyttää kansainväliset velvollisuutensa; ja
   4) kokonaisorganisaation suorituskyvyn ja valmiuksien aikaansaamisen, ylläpidon ja parantamisen.

Edellä mainittua strategiaa toteutettaessa olisi noudatettava tämän säännöstön ohjeita.

Yleistä

4.   Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) sekä IMO:n yleissopimusten määräysten nojalla hallintojen tehtävänä on saattaa voimaan lait ja asetukset ja toteuttaa muut tarpeelliset toimenpiteet näiden asiakirjojen panemiseksi täytäntöön kaikilta osin, jotta voidaan varmistaa, että yksittäiset alukset ovat ihmishengen turvallisuuden ja meriympäristön suojelun kannalta sopivia käyttötarkoitukseensa ja että niillä käytetään pätevää merenkulkuhenkilöstöä.

5.   Toimiessaan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi valtiot pidättyvät siirtämästä pilaantumisvahinkoja tai -vaaraa suoraan tai epäsuorasti alueelta toiselle tai muuntamasta pilaantumista toisenlaiseksi (UNCLOS, 195 artikla).

Soveltamisala

6.   Tässä säännöstössä tarkoitettuja IMO:n velvoittavia asiakirjoja ovat:

1)   vuonna 1974 tehty kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä, sellaisena kuin se on muutettuna (SOLAS 74);

2)   vuonna 1974 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä, sellaisena kuin se on muutettuna, koskeva vuoden 1978 pöytäkirja (SOLAS PROT 1978);

3)   vuonna 1974 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä, sellaisena kuin se on muutettuna, koskeva vuoden 1988 pöytäkirja (SOLAS PROT 1988);

4)   vuonna 1973 tehty kansainvälinen yleissopimus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1978 pöytäkirjalla (MARPOL 73/78);

5)   vuoden 1997 pöytäkirja, jolla muutetaan alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyä yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna sitä koskevalla vuoden 1978 pöytäkirjalla (MARPOL PROT 1997);

6)   vuonna 1978 tehty kansainvälinen yleissopimus merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta, sellaisena kuin se on muutettuna (STCW);

7)   vuonna 1966 tehty kansainvälinen lastiviivayleissopimus (LL 66);

8)   kansainvälistä lastiviivayleissopimusta, koskeva vuoden 1988 pöytäkirja (LL PROT 1988);

9)   vuonna 1969 tehty kansainvälinen aluksenmittausyleissopimus (Tonnage 69); ja

10)   vuonna 1972 tehty yleissopimus kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen estämiseksi merellä, sellaisena kuin se on muutettuna (COLREG 72);

sekä kaikki asiakirjat, jotka on tehty velvoittaviksi näillä yleissopimuksilla ja pöytäkirjoilla. Liitteissä 1–4 on ei-tyhjentäviä luetteloita edellä mainittujen velvoittavien asiakirjojen mukaisista velvollisuuksista. Luettelo olennaisista asiakirjoista on liitteessä 5 ja yhteenveto säännöstöön vaikuttavista velvoittavien asiakirjojen muutoksista on liitteessä 6(18) .

Ensi vaiheen toimet

7.  Kun uusi tai muutettu IMO:n velvoittava asiakirja tulee jonkin valtion osalta voimaan, kyseisen valtion hallituksen on kyettävä panemaan sen määräykset täytäntöön ja valvomaan niiden täytäntöönpanoa tarvittavan kansallisen lainsäädännön avulla, ja lisäksi sillä on oltava täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa varten tarvittava infrastruktuuri. Tämä merkitsee sitä, että kyseisen valtion hallituksella on oltava:

   1) kyky saattaa voimaan lait, jotka mahdollistavat tosiasiallisen lainkäyttö- ja valvontavallan valtion lipun alla purjehtiviin aluksiin liittyvissä hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä ja jotka erityisesti muodostavat oikeusperustan rekistereille, alusten tarkastuksille, aluksiin sovellettaville turvallisuutta ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskeville laeille sekä niihin liittyvien määräysten antamiselle;
   2) kansallisten lakien ja asetusten täytäntöönpanon valvonnan edellyttämä oikeusperusta, joka käsittää myös tähän liittyvät tutkinta- ja seuraamusprosessit; ja
   3) riittävästi merenkulun alan asiantuntevaa henkilöstöä avustamaan tarvittavien kansallisten lakien voimaan saattamisessa sekä hoitamaan kaikkia asiaan liittyviä valtion tehtäviä, mukaan luettuna kunkin yleissopimuksen edellyttämä raportointi.

8.   Osviittana kansalliselle lainsäädännölle, jolla pannaan täytäntöön asianomaisten IMO:n asiakirjojen määräykset, voidaan käyttää Yhdistyneiden Kansakuntien julkaisua "Guidelines for Maritime Legislation(19) ".

Tietojen antaminen

9.   Valtion olisi annettava 3 kappaleessa tarkoitettua strategiaansa sekä kansallista lainsäädäntöään koskevat tiedot kaikille niille, joita asia koskee.

Tietojen kirjaaminen

10.   Olisi kirjattava tarpeen mukaan talteen ja säilytettävä tiedot, joita voidaan käyttää todisteena siitä, että valtio noudattaa vaatimuksia ja toimii tehokkaasti. Talteen kirjattujen tietojen olisi oltava helposti luettavissa, tunnistettavissa sekä käyttöön saatavissa. Olisi otettava käyttöön dokumentoitu menettely, joka avulla voidaan määritellä talteen kirjattujen tietojen yksilöintiä, varastointia, suojaamista, käyttöön saamista sekä säilytysaikaa varten tarvittava ohjeistus.

Parannukset

11.   Valtioiden olisi jatkuvasti parannettava niiden toimenpiteiden toimivuutta, jotka toteutetaan valtioiden hyväksymien yleissopimusten ja pöytäkirjojen panemiseksi täytäntöön. Parannuksia olisi toteutettava soveltamalla ja panemalla täytäntöön kansallista lainsäädäntöä tiukasti ja tehokkaasti sen mukaan kuin se on tarpeen sekä seuraamalla jatkuvasti sen noudattamista.

12.   Valtion olisi edistettävä sellaisen kulttuurin syntymistä, joka tarjoaa ihmisille mahdollisuuksia parantaa toiminnan laatua meriturvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvissä toimissa.

13.  Lisäksi valtion olisi toteutettava toimenpiteitä vaatimustenvastaisuuksien syiden määrittämiseksi ja poistamiseksi, jotta voidaan estää vaatimustenvastaisuuksien toistuminen; tällaisia toimia ovat:

   1) vaatimustenvastaisuuksien arviointi ja analysointi;
   2) tarvittavien korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen; ja
   3) toteutettujen korjaavien toimenpiteiden arviointi.

14.   Valtion olisi määritettävä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan poistaa potentiaalisten vaatimustenvastaisuuksien syyt, jotta voidaan estää tällaisten vaatimustenvastaisuuksien esiintyminen.

2 OSA – LIPPUVALTIOT

Täytäntöönpano

15.  Huolehtiakseen tehokkaasti velvollisuuksistaan lippuvaltioiden olisi:

   1) annettava toimintaperiaatteiden käytännön toteutusta varten kansallista lainsäädäntöä ja ohjeistusta, joka on avuksi kaikkien niiden turvallisuutta ja ympäristön pilaantumisen estämistä koskevien yleissopimusten ja pöytäkirjojen vaatimusten täytäntöönpanossa ja täytäntöönpanon valvonnassa, joissa valtiot ovat sopimuspuolina; ja
   2) määrättävä hallintonsa sisällä tehtävistä, jotka koskevat omaksuttujen toimintaperiaatteiden päivittämistä ja tarkistamista tarpeen mukaan.

16.  Lippuvaltioiden olisi luotava voimavarat ja menettelyt, joiden avulla voidaan hallinnoida turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskevaa ohjelmaa; näiden tulisi käsittää vähintään:

   1) hallinnolliset ohjeet, jotka koskevat sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja määräysten täytäntöönpanoa sekä mahdollisesti tarvittavien kansallisten tulkintamääräysten laatimista ja levittämistä;
   2) voimavarat, joiden avulla varmistetaan 6 kappaleessa lueteltujen IMO:n velvoittavien asiakirjojen vaatimusten noudattaminen käyttäen auditointi- ja tarkastusohjelmaa, joka on riippumaton kaikista vaadittavia todistuskirjoja ja tarvittavia asiakirjoja myöntävistä hallintoelimistä ja/tai muista yksiköistä, jotka lippuvaltio on valtuuttanut myöntämään vaadittavia todistuskirjoja ja tarvittavia asiakirjoja;
  3) voimavarat, joiden avulla varmistetaan merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta vuonna 1978 tehdyn yleissopimuksen (SCTW), sellaisena kuin se muutettuna, vaatimusten noudattaminen. Näihin kuuluvat muun muassa voimavarat, joiden avulla huolehditaan siitä, että:
   3. 1 merenkulkijoiden koulutus, pätevyyden arviointi ja todistuskirjojen antaminen ovat edellä mainitun yleissopimuksen määräysten mukaisia;
   3.2 STCW-pätevyyskirjoissa ja -kelpoisuustodistuksissa kuvataan täsmällisesti merenkulkijoiden pätevyys, ja niissä käytetään asianmukaista STWC-yleissopimuksen termistöä sekä termejä, jotka ovat samoja kuin alukselle myönnetyssä miehitystodistuksessa;
   3. 3 kaikista teosta tai tekemättä jättämisestä aiheutuneista virheistä, jotka ovat kyseisen sopimuspuolen myöntämien todistuskirjojen tai kelpoisuustodistusten haltijoiden aiheuttamia ja jotka voivat saada aikaan välittömän uhan meriympäristölle tai ihmishengen tai omaisuuden turvallisuudelle merellä, voidaan tehdä puolueeton tutkinta;
   3. 4 lippuvaltion myöntämät todistuskirjat tai kelpoisuustodistukset voidaan tosiasiallisesti evätä taikka peruuttaa toistaiseksi tai kokonaan silloin kun se on perusteltua sekä silloin kun se on välttämätöntä petoksen estämiseksi; ja
   3. 5 hallinnolliset järjestelyt, mukaan luettuina järjestelyt, jotka liittyvät toisen valtion toimivallassa toteutettuihin koulutus-, arviointi- ja todistuksenantotoimiin, ovat sellaisia, että lippuvaltio noudattaa velvollisuuttaan varmistaa sen lipun käyttöön oikeutettujen alusten päälliköiden, päällystön ja muiden merenkulkijoiden pätevyys(20) ;
   4) voimavarat, joiden avulla voidaan suorittaa onnettomuustutkinnat sekä käsitellä asianmukaisesti ja ripeästi tapaukset, joissa aluksissa havaitaan puutteita; ja
   5) IMO:n asianomaisiin velvoittaviin asiakirjoihin sisältyviä vaatimuksia koskevien ohjeiden laatiminen, dokumentointi ja antaminen hallintoa tyydyttävällä tavalla.

17.   Lippuvaltioiden on varmistettava, että aluksilla, jotka ovat oikeutettuja purjehtimaan niiden lipun alla, on riittävä ja tehokkaasti toimiva miehitys; tässä yhteydessä on otettava huomioon IMO:n vahvistamat turvallisen miehityksen periaatteet.

Valtuuttaminen

18.  Lippuvaltioiden, jotka valtuuttavat hyväksyttyjä laitoksia toimimaan niiden puolesta ja suorittamaan katsastuksia ja tarkastuksia, myöntämään todistuskirjoja ja asiakirjoja, merkitsemään aluksia sekä suorittamaan muita IMO:n yleissopimusten nojalla edellytettäviä lakisääteisiä tehtäviä, on säädeltävä tällaisia valtuutuksia SOLAS-yleissopimuksen XI-1 luvun 1 säännön mukaisesti siten, että:

   1) varmistetaan, että hyväksytyllä laitoksella on riittävät tekniset, johtamis- ja tutkimusvalmiudet sille osoitettujen tehtävien suorittamista varten niiden vähimmäisvaatimusten mukaisesti, jotka koskevat hallinnon puolesta toimivia laitoksia ja jotka on määritetty asiaa koskevassa IMO:n päätöslauselmassa(21) ;
   2) valtuutuksen perustana on hallinnon ja hyväksytyn laitoksen välillä tehtävä virallinen kirjallinen sopimus, joka sisältää vähintään asiaa koskevassa IMO:n päätöslauselmassa(22) määritetyt osatekijät tai vastaavat oikeudelliset järjestelyt ja joka voi perustua vakiosopimukseen, jolla hyväksytyt laitokset valtuutetaan toimimaan hallinnon puolesta(23) ;
   3) annetaan yksityiskohtaiset ohjeet toimista, jotka toteutetaan siinä tapauksessa, että alus todetaan siinä määrin merikelvottomaksi, että sen lähtö merelle aiheuttaisi vaaraa alukselle tai aluksella oleville henkilöille, tai että aluksen todetaan aiheuttavan kohtuuttoman suuren vaaran meriympäristön vahingoittumisen kannalta;
   4) annetaan hyväksytyn laitoksen käyttöön tulkintoineen kaikki tarvittavat kansallisen oikeuden säännökset, joilla yleissopimusten määräykset pannaan täytäntöön, ja yksilöidään ylittävätkö hallinnon normit joiltakin osin yleissopimusten vaatimukset; ja
   5) edellytetään, että hyväksytyn laitoksen on pidettävä tietorekisteriä, josta hallinto saa tietoja, joita se voi käyttää apuna yleissopimusten sääntöjen tulkinnassa.

19.   Lippuvaltioiden, jotka nimeävät katsastajia suorittamaan puolestaan katsastuksia ja tarkastuksia, olisi tarpeen mukaan säädeltävä tällaisia nimityksiä 18 kappaleen ja erityisesti sen 3 ja 4 kohdan ohjeiden mukaisesti.

20.  Lippuvaltion olisi perustettava valvontaohjelma – tai osallistuttava valvontaohjelmaan – jossa on käytettävissä riittävästi voimavaroja lippuvaltion hyväksyttyjen laitosten seurantaa ja näiden laitosten kanssa harjoitettavaa yhteydenpitoa varten; tarkoituksena on, että lippuvaltio varmistaa kansainvälisten velvollisuuksiensa täyttämisen kaikilta osin:

   1) käyttämällä oikeuttaan toimittaa täydentäviä katsastuksia, joilla varmistetaan, että alukset, jotka ovat oikeutettuja purjehtimaan sen lipun alla, noudattavat tosiasiallisesti IMO:n velvoittavia asiakirjoja;
   2) toimittamalla täydentäviä katsastuksia sen mukaan kuin se katsoo tarpeelliseksi varmistaakseen, että alukset, jotka ovat oikeutettuja purjehtimaan sen lipun alla, noudattavat IMO:n yleissopimuksen vaatimuksia täydentäviä kansallisia vaatimuksia; ja
   3) huolehtimalla siitä, että saatavilla on henkilöstöä, joka tuntee hyvin lippuvaltion ja hyväksyttyjen laitosten säännöt ja määräykset ja joka on käytettävissä hyväksyttyjä laitoksia koskevaa käytännön kenttävalvontaa varten.

Täytäntöönpanon valvonta

21.  Lippuvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että niiden lipun käyttöön oikeutetut alukset sekä niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat yksiköt ja henkilöt noudattavat kansainvälisiä sääntöjä ja normeja ja että lippuvaltiot näin noudattavat kansainvälisiä velvollisuuksiaan. Muun muassa olisi toteutettava seuraavat toimenpiteet:

   1) estettävä lippuvaltion lipun käyttöön oikeutettujen alusten merelle lähtö, kunnes alukset voivat liikennöidä kansainvälisissä säännöissä ja normeissa asetettujen vaatimusten mukaisesti;
   2) suoritettava lippuvaltion lipun käyttöön oikeutetuille aluksille määräaikaistarkastukset, joissa varmennetaan, että alus on todellisuudessa kunnoltaan ja laivaväeltään sille myönnettyjen todistuskirjojen mukainen;
  3) huolehdittava siitä, että katsastaja varmistaa 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaistarkastusta tehdessään, että aluksella työskentelevät merenkulkijat tuntevat:
   3. 1 omat tehtävänsä; ja
   3. 2 aluksen järjestelyt, laitteet, varusteet ja menettelyt;
   4) varmistettava, että laivaväki kokonaisuudessaan kykenee tosiasiallisesti koordinoimaan toimintansa hätätilanteessa sekä suorittaessaan toimia, jotka ovat olennaisen tärkeitä turvallisuuden kannalta tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi;
   5) säädettävä kansallisissa laeissa ja asetuksissa seuraamuksista, jotka ehkäisevät riittävän tehokkaasti lippuvaltion lipun käyttöön oikeutettujen alusten suorittamia kansainvälisten sääntöjen ja normien rikkomisia;
   6) ryhdyttävä – tutkinnan suorittamisen jälkeen – oikeustoimiin sellaisia lippuvaltion lipun käyttöön oikeutettuja aluksia vastaan, jotka ovat rikkoneet kansainvälisiä sääntöjä ja normeja, riippumatta siitä, missä rikkominen on tapahtunut;
   7) säädettävä kansallisissa laeissa ja asetuksissa seuraamuksista, jotka ehkäisevät riittävän tehokkaasti lippuvaltion toimivallan alaisuudessa annetun todistuskirjan tai kelpoisuustodistuksen saaneiden henkilöiden suorittamia kansainvälisten sääntöjen ja normien rikkomisia; ja
   8) ryhdyttävä – tutkinnan suorittamisen jälkeen – oikeustoimiin sellaisia todistuskirjan tai kelpoisuustodistuksen haltijoita vastaan, jotka ovat rikkoneet kansainvälisiä sääntöjä ja normeja, riippumatta siitä, missä rikkominen on tapahtunut.

22.  Lippuvaltion olisi harkittava tarpeen mukaan sellaisen valvonta- ja seurantaohjelman laatimista ja toteuttamista, jonka avulla:

   1) onnettomuudet voitaisiin tutkia nopeasti ja perusteellisesti ja niistä voitaisiin raportoida asianmukaisesti IMO:lle;
   2) voitaisiin kerätä tilastotietoja, joiden avulla voidaan analysoida kehitystä ja määrittää ongelma-alueita; ja
   3) voitaisiin reagoida nopeasti satama- tai rannikkovaltioiden ilmoittamiin alusten puutteisiin ja väitettyihin ympäristön pilaantumista aiheuttaviin tapahtumiin.

23.  Lisäksi lippuvaltion olisi:

   1) huolehdittava kansallisen lainsäädännön avulla siitä, että sovellettavia IMO:n asiakirjoja noudatetaan;
   2) huolehdittava siitä, että käytettävissä on asianmukainen määrä pätevää henkilöstöä 15 kappaleen 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa varten; tähän sisältyy myös tutkintoja ja katsastuksia tekevä henkilöstö;
   3) huolehdittava siitä, että käytettävissä on riittävä määrä pätevää lippuvaltion henkilöstöä tutkimaan tapauksia, joissa jokin satamavaltio on pysäyttänyt lippuvaltion lipun käyttöön oikeutetun aluksen;
   4) huolehdittava siitä, että käytettävissä on riittävä määrä pätevää lippuvaltion henkilöstöä tutkimaan tapauksia, joissa jokin satamavaltio kiistää kyseisen lippuvaltion toimivallan alaisuudessa myönnetyn todistuskirjan tai kelpoisuustodistuksen pätevyyden taikka todistuskirjan tai kelpoisuustodistuksen haltijan pätevyyden; ja
   5) huolehdittava lippuvaltion katsastajien ja tutkijoiden koulutuksesta sekä näiden toiminnan valvonnasta.

24.   Kun valtiolle ilmoitetaan, että jokin satamavaltio on pysäyttänyt sen lipun käyttöön oikeutetun aluksen, lippuvaltion olisi huolehdittava siitä, että aluksen saattamiseksi välittömästi sovellettavien kansainvälisten yleissopimusten vaatimusten mukaiseksi toteutetaan aiheelliset korjaavat toimenpiteet.

25.   Lippuvaltion tai sen puolesta toimivan hyväksytyn laitoksen olisi myönnettävä tai vahvistettava alusta koskeva kansainvälinen todistuskirja vasta kun se on todennut, että alus täyttää kaikki sovellettavat vaatimukset.

26.   Lippuvaltion olisi myönnettävä kansainvälinen pätevyyskirja tai kelpoisuustodistus henkilölle vasta kun se on todennut, että henkilö täyttää kaikki sovellettavat vaatimukset.

Lippuvaltion katsastajat

27.   Lippuvaltion olisi määritettävä ja dokumentoitava kaikkien niiden työntekijöiden vastuut, valtuudet ja keskinäiset suhteet, jotka johtavat, suorittavat tai tarkastavat turvallisuuteen ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen liittyvää tai vaikuttavaa työtä.

28.  Henkilöstöllä, joka vastaa IMO:n velvoittavien asiakirjojen soveltamisalaan kuuluvien alusten ja yhtiöiden katsastuksista, tarkastuksista ja auditoinneista tai suorittaa niitä, olisi oltava vähintään:

   1) asianmukainen merenkulkualan oppilaitoksessa hankittu pätevyys sekä asianmukainen merenkulkukokemus pätevänä päällystön jäsenenä, jolla on ollut tai jolla on voimassa oleva SCTW II/2 tai III/2 -pätevyyskirja; lisäksi henkilöstön olisi pitänyt ylläpitää aluksia ja niiden toimintaa koskevia teknisiä tietojaan pätevyyskirjan saamisen jälkeen; tai
   2) valtion tunnustama korkea-asteen oppilaitoksessa suoritettu tutkinto tai muu vastaava asianmukaisella tekniikan tai tieteen alalla.

29.   Henkilöstöllä, jolla on 28 kappaleen 1 kohdan mukainen pätevyys, olisi oltava vähintään kolme vuotta meripalvelusta kansi- tai konepäällystön jäsenenä.

30.   Henkilöstöllä, jolla on 28 kappaleen 2 kohdan mukainen pätevyys, olisi oltava vähintään kolmen vuoden asianmukainen työkokemus.

31.   Lisäksi tällaisella henkilöstöllä olisi oltava lippuvaltion katsastajan tehtävien edellyttämät ja dokumentoiduissa koulutusohjelmissa hankitut riittävät käytännölliset ja teoreettiset tiedot aluksista ja niiden toiminnasta sekä asiaa koskevien kansallisten ja kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen määräyksistä.

32.   Katsastustyössä avustavan muun henkilöstön koulutuksen ja työnohjauksen olisi vastattava niitä tehtäviä, jotka tällä henkilöstöllä on valtuudet suorittaa.

33.   Asianmukainen aiempi kokemus erikoisalalla olisi katsottava eduksi; jos aiempaa kokemusta ei ole, hallinnon olisi tarjottava sopivaa käytännön koulutusta.

34.   Lippuvaltiot voivat akkreditoida katsastajia toteuttamalla virallisen seikkaperäisen koulutusohjelman, jossa annetaan samantasoiset tiedot ja taidot kuin 29–32  kappaleessa edellytetään.

35.   Lippuvaltiolla olisi oltava käytössään dokumentoitu järjestelmä, jonka avulla henkilöstöä pätevöitetään ja sen osaaminen pidetään jatkuvasti ajan tasalla henkilöstölle annettujen tehtävien edellyttämällä tavalla.

36.  Pätevyyden olisi suoritettavan tehtävän (suoritettavien tehtävien) mukaan käsitettävä:

   1) sovellettavien aluksia, yhtiöitä, laivaväkeä, lastia ja alusten toimintaa koskevien kansainvälisten ja kansallisten sääntöjen ja määräysten tuntemus;
   2) katsastuksissa, todistuskirjojen antamisessa, valvonnassa ja tutkinnassa sovellettavien menettelyjen tuntemus;
   3) meriturvallisuutta ja meriympäristön suojelua koskevien kansainvälisten ja kansallisten oikeudellisten välineiden sekä niihin liittyvien ohjelmien tavoitteita koskeva tietämys;
   4) aluksella ja maissa tapahtuvia sisäisiä ja ulkoisia prosesseja koskeva tietämys;
   5) ammatillinen pätevyys, joka on tarpeen annettujen tehtävien suorittamiseksi tuloksellisesti ja tehokkaasti;
   6) kattava turvallisuustietoisuus kaikissa olosuhteissa, mukaan luettuna tietoisuus omasta turvallisuudesta; ja
   7) suoritettavia tehtäviä ja mielellään myös arvioitavia toimintoja koskeva koulutus tai kokemus.

37.   Lippuvaltion olisi annettava katsastajalle henkilöllisyysasiakirja pidettäväksi mukana tehtäviä suoritettaessa.

Lippuvaltion suorittamat tutkinnat

38.   Merionnettomuuden tai ympäristön pilaantumista aiheuttaneen tapahtuman johdosta olisi suoritettava tutkinta. Onnettomuustutkinnat olisi teetettävä asianmukaisen pätevyyden omaavilla tutkijoilla, joilla on onnettomuuteen liittyviä seikkoja koskeva asiantuntemus. Lippuvaltion olisi oltava valmis asettamaan tätä tarkoitusta varten käyttöön päteviä tutkijoita riippumatta siitä, missä onnettomuus tai tapahtuma on sattunut.

39.   Lippuvaltion olisi varmistettava, että yksittäisillä tutkijoilla on käytännön tietämys ja kokemus niiltä osa-alueilta, jotka liittyvät heidän tavanomaisiin tehtäviinsä. Lisäksi lippuvaltion olisi – avustaakseen yksittäisiä tutkijoita, jotka suorittavat tavanomaisiin työtehtäviinsä kuulumattomia tehtäviä – huolehdittava siitä, että seuraavien alojen asiantuntemusta on tarpeen mukaan helposti käytettävissä:

   1) navigointi ja yhteentörmäysten estämistä koskevat säännöt;
   2) pätevyyskirjoja koskevat lippuvaltioiden säännöt;
   3) meren pilaantumista aiheuttavat tekijät;
   4) haastattelutekniikat;
   5) todisteiden kerääminen; ja
   6) inhimillisten tekijöiden vaikutusten arviointi.

40.   Kaikki tapaturmat, joista aiheutuu vähintään kolmen päivän työpoissaoloa edellyttäviä henkilövahinkoja, ja kaikki kuolemantapaukset, jotka aiheutuvat työtapaturmista tai lippuvaltion aluksille sattuneista onnettomuuksista, olisi tutkittava, ja tutkinnan tulokset olisi julkistettava.

41.   Alusonnettomuudet olisi tutkittava ja niistä olisi raportoitava asiaa koskevien IMO:n yleissopimusten sekä IMO:n laatimien ohjeiden mukaisesti(24) . Tutkintaraportti sekä sitä koskevat lippuvaltion huomautukset olisi toimitettava IMO:lle edellä tarkoitettujen ohjeiden mukaisesti.

Arviointi ja tarkastelu

42.   Lippuvaltioiden olisi määräajoin arvioitava, miten hyvin ne ovat suoriutuneet niistä hallinnollisista prosesseista ja menettelyistä sekä voimavaroja koskevista vaatimuksista, joista niiden on huolehdittava täyttääkseen velvollisuudet, jotka niillä on yleissopimusten sopimuspuolina.

43.   Lippuvaltioiden toiminnan arvioinnissa voidaan käyttää mittareina muun muassa satamavaltioiden suorittaman valvonnan yhteydessä suoritettujen pysäytysten määrää, lippuvaltioiden suorittamien tarkastusten tuloksia, onnettomuustilastoja, viestintä- ja tiedonvälitysprosesseja, vuotuisia vahinkotilastoja (joissa ei oteta huomioon nk. alus täysin menetetty -tapauksia (CTL)), ja lisäksi tarpeen mukaan muita suoritusindikaattoreita, joilla voidaan määrittää, ovatko henkilöstö, voimavarat ja hallinnolliset menettelyt riittäviä lippuvaltion velvollisuuksien täyttämiseksi.

44.  Osana toimenpiteitä voidaan tarkastella säännöllisesti:

   1) alusten menetysten ja onnettomuuksien suhteellista määrää kehityssuuntauksien määrittämiseksi valikoituina ajanjaksoina;
   2) todennettujen alusten pysäytysten määrää suhteessa aluskannan kokoon;
   3) lippuvaltion toimivallan alaisuudessa myönnetyn todistuskirjan tai kelpoisuustodistuksen haltijoiden todennettujen epäpätevyys- tai väärinkäytöstapausten määrää;
   4) toimia, jotka on toteutettu satamavaltion antaman aluksen puutteita koskevan raportin tai satamavaltion väliintulon johdosta;
   5) vakavien onnettomuuksien tutkintoja ja niistä saatujen opetusten hyödyntämistä;
   6) käyttöön varattuja taloudellisia, teknisiä ja muita voimavaroja;
   7) aluskantaan kuuluvien alusten tarkastusten, katsastusten ja valvontatoimenpiteiden tuloksia;
   8) työtapaturmien tutkintaa;
   9) sellaisten vaaratilanteiden sekä rikkomisten määrää, jotka liittyvät MARPOL 73/78 -yleissopimukseen, sellaisena kuin se on muutettuna; ja
   10) todistuskirjojen, kelpoisuustodistusten, hyväksyntien jne. tilapäisten tai lopullisten peruuttamisten määrää.

LIITE II

Lippuvaltioiden katsastajia koskevat vähimmäisvaatimukset

(8 artiklassa tarkoitetut vähimmäisvaatimukset)

1.   Katsastajilla on oltava jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama valtuutus suorittaa tässä direktiivissä tarkoitettuja katsastuksia.

2.   Katsastajilla on oltava asianmukaiset teoreettiset tiedot ja käytännön kokemus aluksista ja niiden toiminnasta sekä asiaa koskevien kansallisten ja kansainvälisten vaatimusten määräyksistä. Nämä tiedot ja kokemus on hankittava dokumentoitujen koulutusohjelmien kautta.

3.  Katsastajilla on oltava vähintään joko:

   1) kansi- tai konepäällystön jäsenenä toimimiseen lain mukaan vaadittava tutkinto, joka on hankittu merenkulkualan oppilaitoksessa, ja vähintään kolme vuotta meripalvelusta päällystön jäsenenä tai vaihtoehtoisesti vähintään vuoden meripalvelus sekä kahden vuoden työkokemus jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa lippuvaltion tarkastajana tai jolla on ollut tai jolla on voimassa oleva SCTW II/2 tai III/2 -pätevyyskirja;
   2) toimivaltaisen hallinnon tunnustama laivanrakennusinsinöörin tai koneinsinöörin tutkinto taikka muu merenkulkuun liittyvä insinööritutkinto sekä vähintään kolmen vuoden työkokemus tutkintoa vastaavasta tehtävästä; tai yhden vuoden työkokemus sekä vähintään kahden vuoden työkokemus jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa lippuvaltion katsastajaharjoittelijana; tai
   3) tehtävään liittyvä korkeakoulututkinto tai vastaava ja katsastajia kouluttavassa laitoksessa hankittu koulutus ja pätevyys sekä vähintään kahden vuoden työkokemus jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa lippuvaltion katsastajaharjoittelijana .

4.    Katsastajien , joilla on 3.1 tai 3.2 kohdan mukainen pätevyys, on täytynyt ylläpitää aluksia ja niiden toimintaa koskevaa teknistä tietämystään pätevyyskirjan tai muun pätevyyden saamisen jälkeen.

5.    Katsastajilla, joilla on 3.3 kohdan mukainen pätevyys, on oltava samantasoiset tiedot ja taidot kuin 3.1 ja 3.2 kohdassa tarkoitetuilta katsastajilta edellytetään.

6.    Katsastajien on kyettävä viestimään sekä suullisesti että kirjallisesti merenkulkijoiden kanssa sillä kielellä, jota merellä yleisimmin käytetään.

7.    Katsastajilla ei saa olla minkäänlaisia katsastettavaan alukseen, sen miehistöön, laiva-asiamieheen, yhtiöön, varustamoon tai rahdinantajaan eikä minkäänlaisiin valtiosta riippumattomiin järjestöihin, jotka suorittavat lakisääteisiä tai luokitusta varten tehtäviä katsastuksia taikka myöntävät todistuskirjoja aluksille, liittyviä taloudellisia, henkilökohtaisia tai perheeseen liittyviä intressejä.

8.    Myös katsastajat, jotka eivät täytä edellä esitettyjä vaatimuksia, voidaan hyväksyä, jos he ovat tämän direktiivin antamisajankohtana työskennelleet toimivaltaisen viranomaisen palveluksessa tehtävänään lakisääteisten katsastusten tai satamavaltioiden suorittamaan valvontaan kuuluvien tarkastusten suorittaminen ja kyseinen valtio on satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan jäsen.

LIITE III

Ohjeet satamavaltion pysäyttämiä aluksia koskevia jatkotoimia varten

(6 artiklassa tarkoitetut ohjeet)

1.   SATAMAVALTION SUORITTAMA ALUKSEN PYSÄYTTÄMINEN

1.   Kun jäsenvaltion, jäljempänä 'lippuvaltio', toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan, että jokin toinen satamavaltio on pysäyttänyt sen lipun alla purjehtivan aluksen, sen olisi huolehdittava siitä, että aluksen saattamiseksi sovellettavien määräysten ja kansainvälisten yleissopimusten vaatimusten mukaiseksi toteutetaan tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Sopiviksi katsotaan jäljempänä luetellut toimenpiteet. Tämä luettelo ei estä hyväksymästä vaikutukseltaan vastaavia tai täydentäviä toimenpiteitä, edellyttäen että ne ovat yhdenmukaisia tämän direktiivin tavoitteiden ja sen tarjoamien toimintatapojen kanssa.

2.   VÄLITTÖMÄT TOIMET

1.   Heti kun lippuvaltiolle on ilmoitettu pysäyttämisestä, sen olisi otettava yhteyttä yhtiöön (kansainvälisessä turvallisuusjohtamissäännöstössä tarkoitettuun yhtiöön) sekä satamavaltioon ja selvitettävä mahdollisimman tarkasti kaikki pysäyttämisen liittyvät seikat.

2.   Saamiensa tietojen perusteella lippuvaltion olisi määritettävä, mitkä välittömät toimet ovat tarpeen aluksen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi. Se voi katsoa, että jotkin puutteet voidaan helposti korjata ja vahvistaa korjatuiksi satamavaltion toimesta (esimerkiksi kun kysymys on huollon tarpeessa olevasta pelastuslautasta). Tällaisissa tapauksissa lippuvaltion olisi pyydettävä satamavaltiolta vahvistus siitä, että puutteet on korjattu.

3.   Jos puutteet ovat vakavampia ja liittyvät erityisesti aluksen rakenteeseen tai muihin sellaisiin seikkoihin, jotka kuuluvat hyväksytyn laitoksen tai lippuvaltion itsensä myöntämien todistuskirjojen piiriin, lippuvaltion olisi vaadittava oman katsastajansa suorittamaa täydentävää erityistarkastusta tai nimettävä joku hyväksytyn laitoksen katsastajista suorittamaan tarkastus puolestaan. Tällaisessa tarkastuksessa olisi aluksi keskityttävä niihin osa-alueisiin, joilla satamavaltio on kirjannut puutteita. Jos lippuvaltion tai hyväksytyn laitoksen katsastaja katsoo sen tarpeelliseksi, tarkastus voidaan tämän jälkeen laajentaa täydelliseksi uusintakatsastukseksi, jossa käydään läpi asianmukaisten lakisääteisten todistuskirjojen kattamat osa-alueet.

4.   Niissä tapauksissa, joissa hyväksytty laitos on suorittanut 3 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen, sen katsastajan olisi ilmoitettava lippuvaltiolle toteutetuista toimista sekä aluksen kunnosta tarkastuksen jälkeen, jotta lippuvaltio voi päättää mahdollisesti tarvittavista lisätoimista.

5.   Jos satamavaltion tarkastusta on siirretty direktiivin 95/21/EY 9 artiklan 4 kohdan tai [satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta] annetun direktiivin 2007/…/EY 13 artiklan 5 kohdan mukaisesti, lippuvaltion olisi järjestettävä aluksen uusintakatsastus, jossa tarkastetaan ne todistuskirjojen kattamat osa-alueet, joilla satamavaltio on kirjannut puutteita sekä mahdolliset muut osa-alueet, joilla on myöhemmin havaittu puutteita. Lippuvaltion olisi joko suoritettava tämä katsastus itse tai edellytettävä, että hyväksytyn laitoksen katsastaja antaa niille täydellisen raportin ja tarvittaessa vahvistaa, että katsastus on suoritettu tyydyttävällä tavalla ja että kaikki puutteet on korjattu. Kun tulos tyydyttää lippuvaltiota, sen olisi vahvistettava satamavaltiolle, että alus on asiaa koskevien määräysten ja kansainvälisten yleissopimusten mukainen.

6.   Tapauksissa, joissa on kysymys määräysten ja kansainvälisten yleissopimusten erityisen vakavasta noudattamatta jättämisestä, lippuvaltion olisi aina lähetettävä hyväksytyn laitoksen katsastajan sijasta paikalle oma katsastajansa suorittamaan tai valvomaan 3–5 kohdassa tarkoitettuja tarkastuksia ja katsastuksia.

7.   Ellei sovelleta 10 kohtaa, lippuvaltion on edellytettävä, että yhtiö toteuttaa korjaavia toimenpiteitä aluksen saattamiseksi sovellettavien määräysten ja kansainvälisten yleissopimusten mukaiseksi ennen kuin aluksen sallitaan lähteä pysäyttämissatamasta (niiden korjaavien toimenpiteiden lisäksi, joita satamavaltio edellyttää). Jos tällaisia korjaavia toimenpiteitä ei toteuteta, asianomaiset todistuskirjat olisi peruutettava.

8.   Lippuvaltion olisi tarkasteltava, missä määrin satamavaltion kirjaamat tai lippuvaltion tarkastuksessa tai katsastuksessa havaitut puutteet ovat seurausta aluksen ja yhtiön turvallisuusjohtamisjärjestelmän toimimattomuudesta. Lippuvaltion olisi tarvittaessa toimitettava aluksen ja/tai yhtiön uudelleenauditointi sekä päätettävä yhdessä satamavaltion kanssa, olisiko tämä uudelleenauditointi suoritettava ennen kuin aluksen sallitaan lähtevän pysäyttämissatamasta.

9.   Lippuvaltion olisi kaikissa vaiheissa tehtävä yhteistyötä satamavaltion kanssa sen varmistamiseksi, että havaitut puutteet korjataan; lisäksi sen olisi vastattava mahdollisimman nopeasti satamavaltion mahdollisesti esittämiin selvityspyyntöihin.

10.   Jos puutteita ei voida korjata pysäyttämissatamassa, ja satamavaltio antaa direktiivin 95/21/EY 11 artiklan 1 kohdan tai [satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta] annetun direktiivin 2007/…/EY 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti alukselle luvan jatkaa matkaansa korjaustelakalle, lippuvaltion olisi yhdessä satamavaltion kanssa määritettävä ne ehdot, joilla tämä matka voi tapahtua sekä vahvistettava nämä ehdot kirjallisesti.

11.   Jos alus ei noudata 10 kohdassa tarkoitettuja ehtoja tai ei käy sovitulla korjaustelakalla, lippuvaltion olisi välittömästi pyydettävä selitystä yhtiöltä ja harkittava aluksen todistuskirjojen peruuttamista. Lisäksi lippuvaltion olisi suoritettava ensimmäisen tilaisuuden tullen lisäkatsastus.

12.   Jos lippuvaltio käytössään olevien tietojen perusteella katsoo, että pysäyttämiselle ei ole perusteita, sen olisi ilmoitettava tästä kannastaan satamavaltiolle ja harkittava yhdessä yhtiön kanssa turvautumista satamavaltiossa käytössä olevaan muutoksenhakumenettelyyn.

3.   JATKOTOIMET

1.   Sen mukaan, kuinka vakavia havaitut puutteet ovat ja mitä välittömiä toimia on toteutettu, lippuvaltion olisi lisäksi harkittava lisäkatsastuksen suorittamista alukselle sen jälkeen kun pysäytetty alus on päästetty jatkamaan matkaansa. Tähän lisäkatsastukseen olisi sisällyttävä turvallisuusjohtamisjärjestelmän toimivuuden arviointi. Ohjeellisena periaatteena on, että lippuvaltion olisi suoritettava aluksen lisäkatsastus [kuuden] viikon kuluessa siitä, kun sille on ilmoitettu pysäyttämisestä. Lisäkatsastus olisi suoritettava yhtiön kustannuksella. Jos lippuvaltion on määrä suorittaa lakisääteinen katsastus kyseiselle alukselle [kolmen] kuukauden kuluessa, se voi harkita lisäkatsastuksen lykkäämistä siihen saakka.

2.   Lippuvaltion olisi myös harkittava kyseisen yhtiön uudelleenauditointia. Niin ikään lippuvaltion olisi tarkasteltava muiden saman yhtiön alaisuudessa toimivien alusten tarkastushistoriaa sen selvittämiseksi, onko kyseisen yhtiön koko aluskannassa todettu samoja puutteita.

3.   Jos alus on pysäytetty perustellusti useammin kuin kerran edellisten kahden vuoden aikana, jatkotoimet olisi toteutettava tavanomaista kiireellisemmin, ja joka tapauksessa olisi suoritettava lippuvaltion lisäkatsastus [neljän] viikon kuluessa siitä kun lippuvaltiolle on ilmoitettu pysäyttämisestä.

4.   Jos pysäyttäminen johtaa myös aluksen pääsyn epäämiseen direktiivin 95/21/EY 7 b tai [satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta] annetun direktiivin 2007/…/EY 10 artiklan mukaisesti, lippuvaltion on suoritettava lisäkatsastus ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhtiö saattaa aluksen kaikilta osin kaikkien asianomaisten yleissopimusten ja määräysten mukaiseksi. Kun tulos tyydyttää lippuvaltiota, sen olisi ilmoitettava tästä yhtiölle asiakirjalla.

5.   Lippuvaltion olisi kaikissa tapauksissa harkittava mahdollisia oikeudellisia seuraamuksia, kuten sakkoja, joiden olisi oltava riittävän ankaria estääkseen yhteisön normien ja kansainvälisten sääntöjen rikkomisen, yhtiötä vastaan. Jos alus jatkuvasti laiminlyö sovellettavien yhteisön määräysten ja kansainvälisten yleissopimusten vaatimusten noudattamisen, lippuvaltion olisi harkittava mahdollisesti tarpeen olevia lisäseuraamuksia, kuten aluksen poistamista lippuvaltion rekisteristä.

6.   Kun kaikki korjaavat toimet aluksen saattamiseksi kansainvälisten yleissopimusten ja yhteisön määräysten mukaiseksi on toteutettu, lippuvaltion olisi lähetettävä asiasta IMO:lle ja komissiolle raportti, joka on laadittu SOLAS 74 -yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, I luvun 19 säännön d kohdan sekä IMO:n päätöslauselman A.787(19), sellaisena kuin se on muutettuna, 5.2 kappaleen mukaisesti IMO:n ollessa kyseessä, ja sisältäen asiaa koskeviin yhteisön säännöksiin liittyviä lisätietoja komission ollessa kyseessä.

4.   LISÄKATSASTUS

1.   Edellä tarkoitetussa lisäkatsastuksessa olisi tarkastettava seuraavat osa-alueet sellaisella tarkkuudella, joka riittää vakuuttamaan lippuvaltion katsastajan siitä, että alus, sen varusteet ja sen laivaväki ovat kaikkien niihin sovellettavien määräysten ja kansainvälisten yleissopimusten mukaisia:

– todistus- ja asiakirjat;

– runkorakenne ja -varusteet;

– lastiviivojen määräämisen ehdot;

– pääkoneisto ja -järjestelmät;

– konetilojen puhtaus;

– hengenpelastuslaitteet;

– paloturvallisuus;

– navigointilaitteet;

– lastinkäsittelylaitteet;

– radiolaitteet;

– sähkölaitteet;

– ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen;

– asumis- ja työskentelyolosuhteet;

– miehitys;

– laivaväen pätevyyskirjat;

– matkustajien turvallisuus;

– toiminnalliset vaatimukset, jotka käsittävät laivaväen viestinnän, harjoitukset, koulutuksen, komentosillan ja konehuoneen toiminnot sekä turvallisuuden.

2.   Lisäkatsastuksen tulisi lisäksi kattaa direktiivin 95/21/EY liitteessä V tai [satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta] annetun direktiivin 2007/…/EY liitteessä VIII olevassa C osassa yksilöidyt olennaiset laajennettuun tarkastukseen sisältyvät kohteet mutta ei rajoittua näihin. Lippuvaltioiden katsastajien olisi myös, jos he katsovat sen tarpeelliseksi, sisällytettävä katsastukseen sellaisten kohteiden kuten pelastusveneiden ja -lauttojen ja niiden laskulaitteistojen, pää- ja apukoneiston, kansiluukkujen sekä pääsähköjärjestelmien ja pilssivesijärjestelmien toiminnan testaus.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195 .
(3) EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.
(4) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 29. maaliskuuta 2007 .
(5) EUVL L ...
(6) EYVL L 144, 15.5.1998, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/75/EY (EUVL L 190, 30.7.2003, s. 6).
(7) EUVL L ...
(8) EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1891/2006 (EUVL L 394, 30.12.2006, s. 1) .
(9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).
(10) EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 93/2007 (EUVL L 22, 31.1.2007, s. 12) .
(11) EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33 .
(12) EYVL L 138, 30.4.2004, s. 19.
(13) EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10.
(14) EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/84/EY (EYVL L 324, 29.11.2002, s. 53) .
(15)* Huomautus viralliselle lehdelle: lisätään direktiivin numero.
(16) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 11.
(17) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
(18) Näitä liitteitä täydennetään meriturvallisuuskomitean (MSC) 80. istunnossa (toukokuu 2005). Ainoastaan liitteet 1, 2 ja 5 ovat merkityksellisiä lippuvaltioiden velvollisuuksien kannalta.
(19) ST/ESCAP/1076.
(20) Vuoden 1978 STCW-yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, säännöt I/2, I/9, I/10 ja I/11.
(21) Päätöslauselman A.739(18) "Guidelines for the authorization of organizations acting on behalf of the Administration" lisäys 1.
(22) Päätöslauselman A.739(18) "Guidelines for the authorization of organizations acting on behalf of the Administration" lisäys 2.
(23) MSC/Circ.710 – MEPC/Circ.307
(24) Tällä tarkoitetaan IMO:n päätöslauselmalla A.849(20) hyväksyttyä merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevaa säännöstöä (Code for the Investigation of Marine Casualties and Incidents), sellaisena kuin se on muutettuna päätöslauselmalla A.884(21) .


Alusten omistajien siviilioikeudellinen vastuu ja rahavakuudet ***I
DOC 116k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista (KOM(2005)0593 – C6-0039/2006 – 2005/0242(COD) )
P6_TA(2007)0094 A6-0055/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0593 )(1) ,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0039/2006 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0055/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. maaliskuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/.../EY antamiseksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista

P6_TC1-COD(2005)0242


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2) ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3) ,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(4) ,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)   Yksi yhteisön meriliikennepolitiikan tavoitteista on kauppalaivaston laadun parantaminen lisäämällä kaikkien taloudellisten toimijoiden vastuuta.

(2)    Euroopan rannikoiden ja Euroopan kansalaisten suojelu kaikilta alusten onnettomuuksien aiheuttamilta ympäristövahingoilta on ehdottomasti Euroopan unionin ensisijainen tehtävä.

(3)    Euroopan rannikoiden suojeluun liittyy kaksi näkökohtaa: onnettomuuksien ehkäiseminen varmistamalla, että ainoastaan turvalliset alukset liikennöivät, ja sellaisten asianmukaisten mekanismien käyttöönotto, joiden avulla onnettomuuksien uhrit voivat saada mahdollisimman nopeasti korvaukset, jotka kattavat täysin onnettomuuksien aiheuttamat vahingot.

(4)    Luonteeltaan varoittavia toimenpiteitä on jo hyväksytty alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista 7 päivänä syyskuuta 2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/35/EY(5) , jota on täydennetty alusten aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan rikosoikeudellisen kehyksen vahvistamisesta 12 päivänä heinäkuuta 2005 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2005/667/YOS(6) .

(5)    Siviilioikeudellista vastuuta ja merikuljetuksiin liittyvien vahinkojen korvaamista kolmansille osapuolille koskevat kansainväliset järjestelmät on pantava täytäntöön ja niitä on parannettava , jotta voitaisiin varmistaa, että merikuljetusketjun toimijat huolehtivat siitä, että tavaroita kuljetetaan ainoastaan moitteettomassa kunnossa olevilla aluksilla, ja varmistaa niiden uhrien oikeudenmukaiset korvaukset, jotka eivät ole merikuljetusketjun osapuolia, sekä kannustaa toimijoita ja niiden palveluksessa olevia suurempaan valppauteen ja ammattimaisuuteen.

(6)    Kaikkien jäsenvaltioiden ja mahdollisimman monien kolmansien maiden olisi ratifioitava merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta vuonna 1976 tehtyyn yleissopimukseen liittyvä vuoden 1996 pöytäkirja (jäljempänä 'vuoden 1996 yleissopimus').

(7)    Kaikkien jäsenvaltioiden ja mahdollisimman monien kolmansien maiden olisi myös ratifioitava vuoden 1996 kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (HNS-yleissopimus), vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (bunkkeriöljy-yleissopimus) sekä vuoden 2007 hylkyjen siirtämistä koskeva yleissopimus.

(8)    Jotta voitaisiin varmistaa vuoden 1996 yleissopimuksen tehokas ja yhdenmukainen täytäntöönpano koko Euroopan unionissa, yleissopimus olisi saatettava osaksi yhteisön oikeutta. Siviilioikeudellista vastuuta koskevan yhteisön järjestelmän olisi mahdollistettava se, että alusten omistajat voivat rajoittaa vastuunsa yleissopimuksessa vahvistettuihin enimmäismääriin yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

(9)    Vuoden 1996 yleissopimukseen sisältyvää vastuun rajoittamista ei pitäisi voida soveltaa uhreihin, jotka eivät ole osallisina merikuljetustoimessa, jos vahingon aiheuttaneen aluksen omistaja ei ole toiminut ammattimaisesti ja jos tämän olisi pitänyt olla tietoinen toimintansa tai laiminlyöntinsä haittavaikutuksista.

(10)    Rahavakuutta koskevan velvoitteen avulla voidaan parantaa uhrien suojelua. Se edistää myös alikuntoisten alusten poistamista liikenteestä ja elvyttää liikenteenharjoittajien välistä kilpailua. Tällaisella velvoitteella täydennetään olennaisella tavalla vuoden 1996 yleissopimusta. Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) suosittelee päätöslauselmassaan A.898(21), että valtiot ottavat käyttöön tällaisen rahavakuutta koskevan velvoitteen. Vakuutusturvan tason on oltava sellainen, että sen avulla voidaan vastata tilanteisiin, joissa vuoden 1996 yleissopimuksessa vahvistetut enimmäismäärät eivät riitä, mutta se ei kuitenkaan saa aiheuttaa kohtuutonta rasitetta toimialalle.

(11)    Erityisiä toimenpiteitä olisi toteutettava merenkulkijoiden suojelemiseksi IMO:n päätöslauselman A.930(22) mukaisesti, jos alus joudutaan hylkäämään.

(12)    Rahavakuuden olemassaolon osoittavien todistuskirjojen käyttöönotto on tämän direktiivin keskeinen osa, kuten myös näistä todistuksista ilmoittaminen, niiden vastavuoroinen tunnustaminen jäsenvaltioissa sekä mahdollisuus käyttää rahavakuutta korvausten maksuun uhreille.

(13)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002(7) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston olisi avustettava tämän direktiivin täytäntöönpanossa erityisesti sen välttämiseksi, että jäsenvaltiot antavat keskenään ristiriitaisia säädöksiä.

(14)    Olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(8) mukaisesti.

(15)    Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on alusten omistajien vastuuta ja rahavakuuksia koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen käyttöönotto merenkulun korkean laadun saavuttamiseksi, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan merikuljetusketjun toimijoiden siviilioikeudelliseen vastuuseen liittyvien velvollisuuksien eräisiin näkökohtiin, sekä säädetään merenkulkijoiden asianmukaisesta taloudellisesta turvasta, jos alus joudutaan hylkäämään.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

   1. "aluksella' minkälaista tahansa meriympäristössä toimivaa merialusta sen lippuvaltiosta riippumatta, mukaan luettuina kantosiipialukset, ilmatyynyalukset, veden alla käytettävät alukset ja kelluvat alukset;
   2. "aluksen omistajalla' aluksen omistajaa tai mitä tahansa muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten hoitoyhtiötä, asiamiestä tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, jolle aluksen omistaja on antanut vastuun aluksen toiminnasta ja joka tämän vastuun ottaessaan on sitoutunut vastaamaan kaikista tähän liittyvistä tehtävistä ja velvollisuuksista;
   3. "siviilioikeudellisella vastuulla' vuoden 1996 yleissopimusta sovellettaessa vastuuta, jonka nojalla vahinkoon johtaneen merikuljetustoimen kolmas osapuoli on oikeutettu mainitun yleissopimuksen 2 artiklan mukaisesti rajoitettavissa olevaan vaatimukseen, lukuun ottamatta vaatimuksia, jotka kuuluvat [merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa annetun] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2007 (9) soveltamisalaan ;
   4. "vakavalla laiminlyönnillä' epätavallisen huolimatonta toimintaa ja siten piittaamattomuutta tekijöistä, joiden olisi pitänyt olla selviä jokaiselle kyseisessä tilanteessa;
   5) 5 . "rahavakuudella' mitä tahansa rahavakuutta, kuten vakuutusta tai pankin tai vastaavan rahoituslaitoksen takausta;
   6) 6 . "vuoden 1996 yleissopimuksella' Kansainvälisen merenkulkujärjestön yhteydessä vuonna 1976 tehtyä yleissopimusta merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1996 tehdyllä pöytäkirjalla ja sisällytettynä liitteeseen I ;
   7. "bunkkeriöljy-yleissopimuksella' vuoden 2001 kansainvälistä yleissopimusta aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta;
   8. "HNS-yleissopimuksella' vuoden 1996 kansainvälistä yleissopimusta vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä;
   9 . "IMO:n päätöslauselmalla A.930(22)' Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleiskokouksen ja Kansainvälisen työjärjestön hallintoneuvoston päätöslauselmaa, jossa annetaan ohjeet rahavakuudesta, jolla suojellaan merenkulkijoita, jos alus joudutaan hylkäämään (Guidelines on provision of financial security in case of abandonment of seafarers), ja joka on sisällytetty liitteeseen II .

3 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan, 4 ja 5 artiklaa lukuun ottamatta,

   a) jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla kansainvälisen oikeuden mukaisesti;
   b) aluksiin, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300 tonnia , lukuun ottamatta 6 artiklassa säädettyä vastuujärjestelmää, jota sovelletaan kaikkiin aluksiin.

2.    Tätä direktiiviä ei sovelleta sota-aluksiin, sotalaivaston apualuksiin tai muihin aluksiin, jotka ovat jonkin jäsenvaltion omistuksessa tai käytössä ja joita käytetään ei-kaupallisiin julkisiin palveluihin.

3.    Tämä direktiivi ei rajoita bunkkeriöljy-yleissopimuksen, HNS-yleissopimuksen ja öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta vuonna 1992 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

4 artikla

Aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuva siviilioikeudellinen vastuu

Jäsenvaltioiden on liityttävä bunkkeriöljy-yleissopimuksen sopimuspuoliksi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen tämän direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ajankohtaa.

5 artikla

Vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten aiheuttamat vahingot

Jäsenvaltioiden on liityttävä HNS- yleissopimuksen sopimuspuoliksi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen tämän direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ajankohtaa.

6 artikla

Vastuujärjestelmä

1.   Jäsenvaltioiden on liityttävä vuoden 1996 yleissopimuksen sopimuspuoliksi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen tämän direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ajankohtaa. Jäsenvaltioiden, jotka ovat edelleen merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta vuonna 1976 tehdyn yleissopimuksen osapuolia, on sanouduttava siitä irti.

2.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä alusten omistajien siviilioikeudellista vastuuta koskeva järjestelmä ja huolehdittava siitä, että alusten omistajien oikeuteen rajoittaa vastuutaan sovelletaan kaikkia vuoden 1996 yleissopimuksen määräyksiä.

3.    Vuoden 1996 yleissopimuksen 4 artiklan soveltamiseksi vastuussa olevan henkilön tietoisuus todennäköisestä vahingosta voidaan kaikissa tapauksissa määrittää hänen varomattoman henkilökohtaisen tekonsa tai laiminlyöntinsä luonteen ja olosuhteiden perusteella.

4 .   Jäsenvaltioiden on vuoden 1996 yleissopimuksen 15 artiklan mukaisesti varmistettava, että kyseisen yleissopimuksen 4 artiklaa, joka koskee vastuun rajoittamisen estämistä, ei sovelleta sellaisen valtion lipun alla purjehtiviin aluksiin, joka ei ole mainitun yleissopimuksen sopimuspuoli. Tällaisia tapauksia varten jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti perustamiin siviilioikeudellisiin vastuujärjestelmiin on sisällyttävä säännös, jonka mukaan aluksen omistaja menettää oikeutensa rajoittaa vastuutaan, jos näytetään toteen, että vahinko on aiheutunut hänen tahallisesta teostaan tai laiminlyönnistään tai edesvastuuttomuudesta, jonka hän tiesi todennäköisesti aiheuttavan kyseistä vahinkoa.

7 artikla

Siviilioikeudellista vastuuta koskeva rahavakuus

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikilla sen lipun alla purjehtivien alusten omistajilla on siviilioikeudellista vastuuta koskeva rahavakuus. Tämän vakuuden on vastattava vähintään vuoden 1996 yleissopimuksen mukaisesti vahvistettua enimmäismäärää kaksinkertaisena.

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikilla jonkin kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten omistajilla on ensimmäisen kohdan mukainen rahavakuus, kun alus saapuu jäsenvaltion talousvyöhykkeelle tai muulle vastaavalle vyöhykkeelle. Vakuuden on oltava voimassa vähintään kolmen kuukauden ajan siitä ajankohdasta, jolloin sitä vaaditaan.

8 artikla

Rahavakuus merenkulkijoiden suojelemiseksi, jos alus joudutaan hylkäämään

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikilla sen lipun alla purjehtivien alusten omistajilla on rahavakuus, jonka tarkoituksena on IMO:n päätöslauselman A.930(22) mukaisesti suojella alukseen toimeen otettuja tai siinä aluksen lukuun työskenteleviä merenkulkijoita, jos alus joudutaan hylkäämään, ja sillä on katettava majoituskustannukset, lääkärinhoito ja kotiuttaminen.

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikilla jonkin kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten omistajilla on ensimmäisen kohdan mukainen rahavakuus, kun alus saapuu jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai ulkosatamaan tai ankkuroituu sen lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahavakuusjärjestelmästä voidaan maksaa korvauksia IMO:n päätöslauselman A.930(22) mukaisesti, jos alus joudutaan hylkäämään.

9 artikla

Todistus rahavakuudesta

1.   Edellä 7 ja 8 artiklassa tarkoitettujen rahavakuuksien olemassa- ja voimassaolo on todistettava yhdellä tai useammalla todistuksella tämän direktiivin säännösten mukaisesti ja liitteessä III esitettyä mallia noudattaen.

2.   Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset myöntävät todistukset todettuaan, että aluksen omistaja täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Toimivaltaisten viranomaisten on todistuksia myöntäessään otettava myös huomioon se, onko vakuuden antaja edustettuna Euroopan unionissa.

Jossakin jäsenvaltiossa rekisteröidyille aluksille todistuksen myöntää tai vahvistaa aluksen rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen.

Jossakin kolmannessa maassa rekisteröidyille aluksille todistuksen voi myöntää tai vahvistaa minkä tahansa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen.

3.   Todistusten myöntämisehdot ja voimassaolo, erityisesti niiden myöntämisperusteet ja myöntämiseen sovellettavat säännöt, sekä rahavakuuden antajia koskevat toimenpiteet määritellään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen .

4.  Todistusten on oltava liitteessä III esitetyn mallin mukaiset, ja niissä on oltava seuraavat tiedot:

   a) aluksen ja rekisteröintisataman nimi;
   b) omistajan nimi ja päätoimipaikka;
   c) vakuuden tyyppi;
   d) vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antajan nimi ja päätoimipaikka sekä tarvittaessa se toimipaikka, jossa vakuutus tai muu rahavakuus on annettu;
   e) todistuksen voimassaoloaika, joka ei saa ylittää vakuutuksen tai muun rahavakuuden voimassaoloaikaa.

5.   Todistus on kirjoitettava sen myöntävän valtion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä. Jos käytettävä kieli ei ole englanti eikä ranska, tekstiin on liitettävä käännös jommallekummalle näistä kielistä.

10 artikla

Rahavakuustodistuksesta ilmoittaminen

1.   Todistusta on säilytettävä aluksella, ja sen jäljennös on tallennettava aluksen rekisteröineen viranomaisen huostaan tai, jos alusta ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa, sen valtion viranomaisen huostaan, joka on myöntänyt tai vahvistanut todistuksen. Kyseisen viranomaisen on toimitettava jäljennös todistusasiakirjasta 15 artiklassa tarkoitetulle yhteisön virastolle, jotta tämä liittää sen rekisteriin.

2.   Sellaisen aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön, joka saapuu jonkin jäsenvaltion talousvyöhykkeelle tai muulle vastaavalle vyöhykkeelle 7 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa, on ilmoitettava liitteen IV vaatimusten mukaisesti kyseisen jäsenvaltion viranomaisille, että aluksella on rahavakuustodistus.

3.   Sellaisen aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön, joka pyrkii saapumaan jonkin jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai ulkosatamaan tai ankkuroitumaan jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle 8 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, on ilmoitettava liitteen IV vaatimusten mukaisesti kyseisen jäsenvaltion viranomaisille, että aluksella on rahavakuustodistus.

4.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on voitava vaihtaa 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja yhteisön merenkulun tiedonvaihtojärjestelmän SafeSeaNetin kautta.

11 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on valvottava tässä direktiivissä säädettyjen sääntöjen noudattamista ja asetettava kyseisten sääntöjen rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.

12 artikla

Rahavakuustodistusten vastavuoroinen tunnustaminen jäsenvaltioissa

Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava todistukset, jotka jonkin toisen jäsenvaltion viranomaiset ovat myöntäneet 9 artiklan mukaisesti tämän direktiivin soveltamiseksi, sekä pidettävä tällaisia todistuksia yhtä pätevinä kuin niiden itsensä myöntämiä tai vahvistamia todistuksia , vaikka ne olisi myönnetty tai vahvistettu aluksille, joita ei ole rekisteröity jossain jäsenvaltiossa.

Jäsenvaltio voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja todistuksen myöntäneen tai vahvistaneen valtion kanssa, jos se katsoo, että todistuksessa mainittu vakuutuksen tai vakuuden antaja ei pysty taloudellisesti täyttämään tämän direktiivin velvoitteita.

13 artikla

Suorat toimet siviilioikeudellista vastuuta koskevan rahavakuuden antajaa vastaan

Aluksen aiheuttamia vahinkoja koskevat korvausvaatimukset voidaan esittää suoraan aluksen omistajan siviilioikeudellisen vastuun kattavan rahavakuuden antajalle.

Rahavakuuden antaja voi vedota niihin seikkoihin, joihin aluksen omistaja itse olisi voinut vedota, ei kuitenkaan omistajan vararikkoon tai toiminnan lopettamiseen.

Rahavakuuden antaja voi myös vedota siihen, että vahinko on johtunut aluksen omistajan tahallisesta teosta. Se ei voi kuitenkaan vedota muihin sellaisiin seikkoihin, joihin se olisi voinut vedota aluksen omistajan sitä vastaan aloittamassa oikeudenkäynnissä.

Rahavakuuden antaja voi kaikissa tapauksissa vaatia aluksen omistajaa osallistumaan oikeudenkäyntiin.

14 artikla

Solidaarisuusrahasto sellaisten alusten aiheuttamien vahinkojen kattamiseksi, joilla ei ole rahavakuutta

Perustetaan solidaarisuusrahasto korvausten maksamiseksi kolmansille osapuolille, joko luonnollisille tai oikeushenkilöille, jotka ovat kärsineet sellaisten alusten aiheuttamista vahingoista, jotka tämän direktiivin asettamista velvoitteista huolimatta ovat purjehtineet Euroopan unionin aluevesillä ilman rahavakuustodistusta.

Rahaston määrärahoista ja sen toimintasäännöistä säädetään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

15 artikla

Yhteisön virasto

Perustetaan yhteisön virasto, joka vastaa annettuja todistuksia koskevan täydellisen rekisterin ylläpidosta, todistusten seurannasta ja niiden voimassaolon päivittämisestä sekä kolmansien maiden rekisteröimien rahavakuuksien olemassaolon tarkistamisesta.

16 artikla

Kertomukset

Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle tämän direktiivin soveltamisesta saaduista kokemuksista viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Näissä raporteissa on arvioitava erityisesti todistusten vahvistamis- ja myöntämismenettelyjä jäsenvaltioissa sekä mahdollisuutta delegoida ne täysin tai osittain 15 artiklassa tarkoitetulle yhteisön virastolle. Komissio esittää näiden raporttien pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liittyy tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi.

17 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002(10) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon kyseisen päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

18 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.    Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ...(11) . Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.    Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan […] päivänä sen jälkeen , kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

20 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Vuoden 1976 yleissopimus merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1996 pöytäkirjalla

(Yleissopimuksen teksti lisätään tähän sitten, kun sen käännökset ovat saatavilla kaikilla virallisilla kielillä)

LIITE II

Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Kansainvälisen työjärjestön hallintoneuvoston päätöslauselma, jossa annetaan ohjeet rahavakuudesta, jolla suojellaan merenkulkijoita, jos alus joudutaan hylkäämään (IMO:n päätöslauselma A.930(22))

(Päätöslauselman teksti lisätään tähän sitten, kun sen käännökset ovat saatavilla kaikilla virallisilla kielillä)

LIITE III

9 artiklassa tarkoitetun rahavakuutta koskevan todistuksen malli

Aluksen nimi

Rekisterinumero tai tunnuskirjaimet

Rekisteröintisatama

Omistajan nimi ja osoite

Allekirjoittanut todistaa, että edellä mainitulla aluksella on voimassa oleva vakuutus tai muu rahavakuus, joka täyttää alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007 /.../EY vaatimukset.

Vakuuden tyyppi: ………………………………………………………………

Vakuuden kesto: ….……………………………………………………………

Vakuutuksen ja/tai vakuuden antajan (antajien) nimi ja osoite:

Nimi: …………………………………….................…………………………..

Osoite: …………………………………………………………………………

Tämän todistuksen voimassaolo päättyy …………………………………..….....

Tämän todistuksen myöntävä tai vahvistava valtio: ………………..……….........

Tehty ................................ (paikka) ................................ (päivämäärä)

Todistuksen myöntävän tai vahvistavan virkamiehen allekirjoitus ja virka-asema

LIITE IV

Luettelo 10 artiklan mukaisesti ilmoitettavista tiedoista

1)   Aluksen tunnistetiedot (nimi, radiokutsutunnus, IMO-tunnistenumero, MMSI-numero)

2)   Päivämäärä ja kellonaika

3)   Sijainti leveys- ja pituusasteina tai tarkka suuntima ja etäisyys meripeninkulmina selvästi tunnistettavasta maamerkistä

4)   Määräsatama

5)   Arvioitu saapumisaika määräsatamaan tai luotsiasemalle toimivaltaisen viranomaisen vaatimusten mukaisesti sekä arvioitu lähtöaika kyseisestä satamasta

6)   Tieto siitä, onko aluksella rahavakuutta koskeva todistus

7)   Osoite, josta saa yksityiskohtaisia tietoja rahavakuutta koskevasta todistuksesta

Edellä 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut tiedot voidaan mahdollisuuksien mukaan liittää muihin ilmoitusviesteihin, kunhan 10 artiklan 2 kohdan vaatimuksia noudatetaan.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.
(3) EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.
(4) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 29. maaliskuuta 2007 .
(5) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 11.
(6) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 164.
(7) EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1891/2006 (EUVL L 394 , 30.12.2006 , s. 1).
(8) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11) .
(9)+ Virallinen lehti: pyydetään lisäämään asetuksen numero.
(10) EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 93/2007 (EUVL L 22, 31.1.2007, s. 12) .
(11)* 18 kuukautta direktiivin voimaantulosta.


Luonnonmukainen tuotanto ja luonnonmukaisten tuotteiden merkinnät *
DOC 331k
Ehdotus neuvoston asetukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä (KOM(2005)0671 – C6-0032/2006 –2005/0278(CNS) )
P6_TA(2007)0095 A6-0061/2007

(Kuulemismenettely)

Ehdotusta muutettiin 29. maaliskuuta 2007 seuraavasti (1) :

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1
Johdanto-osan 1 viite
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 ja 95 artiklan,
Tarkistus 2
Johdanto-osan 1 kappale
(1)   Luonnonmukainen tuotanto on kokonaisvaltainen tilanhoitojärjestelmä ja elintarvikkeiden tuotantojärjestelmä, jossa yhdistyvät ympäristön kannalta parhaat käytännöt, pitkälle kehittynyt biologinen monimuotoisuus, luonnonvarojen säästäminen, eläinten hyvinvointia koskevien tiukkojen standardien soveltaminen ja tuotanto, jossa otetaan huomioon kuluttajien mieltymys luonnonaineksia ja -menetelmiä käyttäen tuotettuihin tuotteisiin. Luonnonmukaisella tuotantotavalla on siis yhteiskunnassa kahtalainen rooli : yhtäältä se tuottaa erityisillä markkinoilla tuotteita luonnonmukaisia tuotteita haluaville kuluttajille ja toisaalta tarjoaa julkishyödykkeitä, jotka edistävät ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia ja maaseudun kehittämistä.
(1)   Luonnonmukainen tuotanto on kokonaisvaltainen tilanhoitojärjestelmä ja elintarvikkeiden tuotantojärjestelmä, jossa kaikilla kestävän tuotannon näkökohdilla on keskeinen sija ja tavoitteena on löytää tasapaino ja jossa yhdistyvät ympäristön kannalta parhaat käytännöt, pitkälle kehittynyt biologinen monimuotoisuus, luonnonvarojen säästäminen sekä eläinten hyvinvointia koskevien tiukkojen standardien soveltaminen ja jossa pyritään parantamaan maaperän viljavuutta luonnollisin menetelmin sekä tuotantoon , jossa otetaan huomioon kuluttajien mieltymys luonnonaineksia ja -menetelmiä käyttäen tuotettuihin tuotteisiin. Luonnonmukaisella tuotantotavalla on siis useita myönteisiä rooleja : sen lisäksi että se tuottaa erityisillä markkinoilla tuotteita luonnonmukaisia tuotteita haluaville kuluttajille ja tarjoaa julkishyödykkeitä, jotka eivät rajoitu elintarvikkeisiin , se myös ja ennen kaikkea edistää ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia ja maaseudun sosiaalista kehittämistä.
Tarkistus 3
Johdanto-osan 2 kappale
(2)   Luonnonmukaisen maatalouden ala on kasvussa useimmissa jäsenvaltioissa. Kuluttajien kysyntä on viime vuosina kasvanut erityisen huomattavasti. Yhteisen maatalouspolitiikan hiljattaisten uudistusten tarkoituksena on markkinointisuuntautuneisuuden korostaminen ja kuluttajien kysyntään vastaavien laadukkaiden tuotteiden tuotannon edistäminen, minkä pitäisi vauhdittaa entisestään luonnonmukaisten tuotteiden markkinoita. Sen vuoksi luonnonmukaista tuotantoa koskevan lainsäädännön vaikutus maatalouspolitiikkaan on yhä suurempi ja läheisesti kytköksissä maatalousmarkkinoiden kehitykseen.
(2)   Luonnonmukainen tuotanto vastaa täysin Euroopan unionin Göteborgin toimintasuunnitelmassa asettamia kestävän kehityksen tavoitteita, sillä se edistää kestävää kehitystä, siinä valmistetaan terveellisiä ja korkealaatuisia tuotteita ja siinä käytetään ympäristöllisesti kestäviä tuotantomenetelmiä. Luonnonmukainen maatalousala on kasvussa useimmissa jäsenvaltioissa. Kuluttajien kysyntä on viime vuosina kasvanut erityisen huomattavasti. Yhteisen maatalouspolitiikan hiljattaisten uudistusten tarkoituksena on markkinointisuuntautuneisuuden korostaminen ja kuluttajien kysyntään vastaavien laadukkaiden tuotteiden tuotannon edistäminen, minkä pitäisi vauhdittaa entisestään luonnonmukaisten tuotteiden markkinoita. Sen vuoksi on tarpeen, että luonnonmukaisen tuotannon vaikutus maatalouspolitiikkaan on yhä suurempi ja luonnonmukainen tuotanto on läheisesti kytköksissä maatalousmarkkinoiden kehitykseen sekä sidoksissa maatalouskäyttöön osoitettujen maiden suojeluun ja säilyttämiseen .
Tarkistus 4
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)    Kaiken kyseisellä alalla hyväksyttävän yhteisön lainsäädännön ja politiikan olisi myötävaikutettava tässä asetuksessa määritellyn luonnonmukaisen maatalouden ja luonnonmukaisen tuotannon kehittämiseen. Luonnonmukaisella maataloudella on merkittävä rooli yhteisön kestävän kehityksen politiikan täytäntöönpanossa.
Tarkistus 5
Johdanto-osan 3 kappale
(3)   Luonnonmukaista tuotantoa koskevan yhteisön sääntelykehyksen tavoitteena olisi oltava luonnonmukaisten tuotteiden rehellisen kilpailun ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen sekä kuluttajien luonnonmukaisiksi merkittyjä tuotteita kohtaan osoittaman luottamuksen säilyttäminen ja osoittaminen perustelluksi. Lisäksi olisi pyrittävä luomaan edellytykset, joilla ala voi edistyä ottaen huomioon tuotannon ja markkinoiden kehittymisen.
(3)   Luonnonmukaista tuotantoa koskevan yhteisön sääntelykehyksen tavoitteena olisi oltava luonnonmukaisten tuotteiden rehellisen kilpailun ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen sekä kuluttajien luonnonmukaisiksi merkittyjä tuotteita kohtaan osoittaman luottamuksen säilyttäminen ja osoittaminen perustelluksi. Lisäksi olisi pyrittävä luomaan edellytykset, joilla ala voi edistyä tuotannon ja markkinoiden kehittymisen mukaisella ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla .
Tarkistukset 6 ja 157
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Olisi vahvistettava luonnonmukaisia tuotantosääntöjä koskevat yhteisön puitteet kasvi- ja eläintuotannon, luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskevat säännöt mukaan luettuina, sekä jalostettujen elintarvikkeiden ja rehujen tuotannon osalta. Komissiolle olisi siirrettävä toimivalta vahvistaa kyseisten yleisten sääntöjen yksityiskohdat ja antaa vesiviljelyä koskevat yhteisön tuotantosäännöt .
(7)   Olisi vahvistettava luonnonmukaisia tuotantosääntöjä koskevat yhteisön puitteet kasvi- ja eläintuotannon, luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskevat säännöt mukaan luettuina, sekä jalostettujen elintarvikkeiden ja rehujen tuotannon osalta. Komissiolle olisi siirrettävä toimivalta vahvistaa kyseisten yleisten sääntöjen yksityiskohdat ja liitteet, ja sen olisi kuultava parlamenttia ja neuvostoa .
Tarkistus 7
Johdanto-osan 8 kappale
(8)   Luonnonmukaisen tuotannon kehitystä olisi helpotettava myös erityisesti edistämällä luonnonmukaiseen tuotantoon paremmin sopivien tekniikoiden ja aineiden käyttöä.
(8)   Luonnonmukaisen tuotannon kehitystä olisi helpotettava vakiintuneisiin parhaisiin käytäntöihin tukeutuen myös erityisesti edistämällä maaperän viljavuutta, viljelykiertoa, paikallisten siementen suojelua, vettä ja energiaa säästäviä käytäntöjä sekä luonnonmukaiseen tuotantoon paremmin sopivien tekniikoiden ja aineiden käyttöä.
Tarkistus 8
Johdanto-osan 9 kappale
(9)   Muuntogeeniset organismit sekä tuotteet, jotka on tuotettu muuntogeenisistä organismeista tai joiden tuotannossa on käytetty muuntogeenisiä organismeja, ovat luonnonmukaisen tuotannon ja kuluttajilla luonnonmukaisista tuotteista olevan kuvan vastaisia. Sen vuoksi niitä ei pitäisi tarkoituksellisesti käyttää luonnonmukaisessa maataloudessa ja luonnonmukaisten tuotteiden jalostuksessa.
(9)   Muuntogeeniset organismit sekä tuotteet, jotka on tuotettu muuntogeenisistä organismeista tai joiden tuotannossa on käytetty muuntogeenisiä organismeja, ovat luonnonmukaisen tuotannon ja kuluttajilla luonnonmukaisista tuotteista olevan kuvan vastaisia. Sen vuoksi niitä ei pitäisi käyttää luonnonmukaisessa maataloudessa ja luonnonmukaisten tuotteiden jalostuksessa. Muuntogeenisten organismien esiintyminen luonnonmukaisissa siemenissä, tuotantopanoksissa, rehuissa ja elintarvikkeissa olisi estettävä riittävällä kansallisella ja yhteisön lainsäädännöllä, joka perustuu varovaisuusperiaatteeseen.
Tarkistus 187
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a)    Koska riski muuntogeenisten organismien esiintymisestä luonnonmukaisissa siemenissä, rehuissa ja elintarvikkeissa on yhä suurempi ja koska monilta jäsenvaltioilta puuttuu varotoimenpiteitä ja vastuuta koskeva kansallinen lainsäädäntö, komission pitäisi julkaista 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä ehdotus varotoimenpiteitä koskevia sääntöjä koskevaksi puitedirektiiviksi muuntogeenisten organismien esiintymisen estämiseksi kautta koko elintarvikeketjun mukaan lukien vastuuta kaikkinaiseen muuntogeenisten organismien esiintymiseen liittyvissä asioissa koskevat lainsäädäntöpuitteet, jotka pohjautuisivat aiheuttamisperiaatteeseen.
Tarkistus 9
Johdanto-osan 9 b kappale (uusi)
(9 b)    Synteettisten kasvinsuojeluaineiden käyttö on ristiriidassa luonnonmukaisen tuotannon kanssa.
Tarkistus 10
Johdanto-osan 14 kappale
(14)   Erityisesti maaperän ja veden kaltaisten luonnonvarojen saastumisen estämiseksi luonnonmukaista kotieläintaloutta harjoitettaessa olisi periaatteessa luotava läheinen suhde sen ja maan välille, sovellettava monivuotisia viljelykiertoja sekä ruokittava kotieläimiä luonnonmukaisilla viljelytuotteilla, jotka ovat peräisin asianomaiselta tilalta tai sen läheisyydessä sijaitsevilta luonnonmukaisilta tiloilta.
(14)   Maaperän ja veden kaltaisten luonnonvarojen saastumisen sekä niiden laadun ja saatavuuden peruuttamattoman heikkenemisen estämiseksi luonnonmukaista kotieläintaloutta harjoitettaessa olisi periaatteessa luotava läheinen suhde sen ja maan välille, sovellettava monivuotisia viljelykiertoja sekä ruokittava kotieläimiä luonnonmukaisilla viljelytuotteilla, jotka ovat peräisin asianomaiselta tilalta tai sen läheisyydessä sijaitsevilta luonnonmukaisilta tiloilta.
Tarkistus 11
Johdanto-osan 15 kappale
(15)   Koska luonnonmukaisella kotieläintuotannolla on oltava yhteys maahan, eläimillä olisi mahdollisuuksien mukaan oltava pääsy ulkoilmaan tai laitumille.
(15)   Koska luonnonmukaisella kotieläintuotannolla on oltava yhteys maahan, eläimillä olisi oltava sääolojen ja maanpinnan tilan salliessa pääsy ulkoilmaan tai laitumille.
Tarkistukset 12 ja 158
Johdanto-osan 16 kappale
(16)   Luonnonmukaista kotieläintuotantoa harjoitettaessa olisi noudatettava eläinten hyvinvointia koskevia tiukkoja standardeja, kunnioitettava eläinten lajikohtaisia käyttäytymistarpeita ja otettava eläinten terveydenhoidon perustaksi tautien ennaltaehkäisy. Tässä suhteessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota eläinsuojiin, kotieläintuotannon käytäntöihin ja eläintiheyteen. Rotuja valittaessa olisi asetettava etusijalle hitaasti kasvavat kannat ja niiden kyky mukautua paikallisiin olosuhteisiin. Kotieläin- ja vesiviljelytuotantoa koskevissa täytäntöönpanosäännöissä olisi varmistettava, että ainakin tuotantotilojen eläinten suojelua koskevaa eurooppalaista yleissopimusta ja siihen liittyviä suosituksia noudatetaan.
(16)   Luonnonmukaista kotieläintuotantoa harjoitettaessa olisi noudatettava eläinten hyvinvointia koskevia tiukkoja standardeja, kunnioitettava eläinten lajikohtaisia käyttäytymistarpeita ja otettava eläinten terveydenhoidon perustaksi tautien ennaltaehkäisy. Tässä suhteessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota eläinsuojiin, kotieläintuotannon käytäntöihin ja eläintiheyteen. Rotuja valittaessa olisi asetettava etusijalle pitkäikäiset, taudeille vastustuskykyiset ja hitaasti kasvavat kannat ja paikalliset alkuperäisrodut sekä niiden kyky mukautua paikallisiin olosuhteisiin. Kotieläin- ja vesiviljelytuotantoa koskevissa täytäntöönpanosäännöissä olisi varmistettava, että ainakin tuotantotilojen eläinten suojelua koskevaa eurooppalaista yleissopimusta ja siihen liittyviä suosituksia noudatetaan.
Tarkistus 13
Johdanto-osan 17 kappale
(17)   Luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa eri eläinlajien tuotantosyklejä olisi pyrittävä täydentämään luonnonmukaisesti kasvatetuilla eläimillä. Alan kehittymiseksi olisi sen vuoksi edistettävä luonnonmukaisten eläinten geenipoolin kasvattamista ja lisättävä omavaraisuutta.
(17)   Luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa eri eläinlajien tuotantosyklejä olisi pyrittävä täydentämään luonnonmukaisesti kasvatetuilla eläimillä. Alan kehittymiseksi ja sen kehittämisen kannustamiseksi olisi sen vuoksi edistettävä luonnonmukaisten eläinten geenipoolin kasvattamista ja lisättävä omavaraisuutta.
Tarkistus 159
Johdanto-osan 18 kappale
(18)    Siihen asti kun vesiviljelyä koskevat yhteisön tuotantosäännöt annetaan, jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus soveltaa kansallisia standardeja, tai jollei niitä ole, jäsenvaltioiden hyväksymiä tai tunnustamia yksityisiä standardeja. Sisämarkkinoiden häiriöiden torjumiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin tunnustettava toistensa tuotantostandardit tällä alalla.
Poistetaan.
Tarkistus 14
Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)
(22 a)    Luonnonmukaisen tuotannon viljely- ja kasvatuskäytäntöjen nykyisen monimuotoisuuden vuoksi olisi tarpeen antaa jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa luonnonmukaiseen tuotantoon alueellaan tiukempia lisäsääntöjä.
Tarkistus 15
Johdanto-osan 25 kappale
(25)   Yhteisön markkinoiden selkiinnyttämiseksi kaikissa yhteisössä tuotetuissa luonnonmukaisissa tuotteissa olisi käytettävä yksinkertaista vakioviittausta , ainakin jos tuotteella ei ole yhteisön luonnonmukaisen tuotannon tunnusta . Tällaisen viittauksen vapaaehtoinen käyttömahdollisuus olisi ulotettava myös kolmansista maista tuotaviin luonnonmukaisiin tuotteisiin.
(25)   Yhteisön markkinoiden selkiinnyttämiseksi kaikissa yhteisössä tuotetuissa luonnonmukaisissa tuotteissa olisi käytettävä yksinkertaista vakioviittauskoodia , silloinkin kun tuotteella on yhteisön luonnonmukaisen tuotannon tunnus . Tällainen vakioviittauskoodi olisi ulotettava myös kolmansista maista tuotaviin luonnonmukaisiin tuotteisiin, ja siitä olisi käytävä selvästi ilmi tuotteiden alkuperä ja mahdolliset erot luonnonmukaista tuotantoa koskevien sääntöjen soveltamisessa .
Tarkistus 170
Johdanto-osan 27 a kappale (uusi)
(27 a)    Jäsenvaltioiden on tarjottava varovaisuusperiaatteen ja saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti lainsäädäntökehys, jolla luonnonmukaisten tuotteiden ja muuntogeenisten tuotteiden sekoittuminen saadaan mahdollisimman vähäiseksi. Toimijoiden on toteutettava kaikki tarvittavat varotoimenpiteet estääkseen muuntogeenisten organismien tahattoman tai teknisesti väistämättömän esiintymisen. Muuntogeenisiä organismeja saa esiintyä luonnonmukaisissa tuotteissa ainoastaan satunnaisina ja teknisesti väistämättöminä määrinä, joiden osuus on enintään 0,1 prosenttia.
Tarkistus 17
Johdanto-osan 32 kappale
(32)   Tuontituotteiden vastaavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon Codex Alimentariuksessa vahvistetut kansainväliset standardit .
(32)   Tuontituotteiden vastaavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon tuotantostandardit, jotka vastaavat luonnonmukaiseen tuotantoon yhteisössä sovellettavia standardeja .
Tarkistus 18
Johdanto-osan 32 a kappale (uusi)
(32 a)    Luonnonmukaisten tuotteiden tuontisääntöjä olisi pidettävä esikuvana asetettaessa pääsyvaatimuksia markkinoille siten, että kolmansien maiden tuottajille annetaan pääsy arvokkaille markkinoille, kunhan he noudattavat kyseisten markkinoiden standardeja.
Tarkistus 19
Johdanto-osan 36 kappale
(36)   Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti. Luonnonmukaista tuotantoa koskeva lainsäädäntö on tärkeä osa yhteistä maatalouspolitiikkaa, koska se liittyy läheisesti maatalousmarkkinoiden kehitykseen; sen vuoksi on aiheellista soveltaa kyseisen politiikan hoidossa käytettäviä lainsäädäntömenettelyjä. Tämän asetuksen mukaisesti komissiolle siirrettävää toimivaltaa olisi käytettävä päätöksen 1999/468/EY 4 artiklassa säädetyn hallintokomiteamenettelyn mukaisesti,
(36)   Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti. Luonnonmukaista tuotantoa koskeva lainsäädäntö on tärkeä osa yhteistä maatalouspolitiikkaa, koska se liittyy läheisesti maatalousmarkkinoiden kehitykseen; sen vuoksi on aiheellista soveltaa kyseisen politiikan hoidossa käytettäviä lainsäädäntömenettelyjä. Tämän asetuksen mukaisesti komissiolle siirrettävää toimivaltaa olisi käytettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädetyn valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti,
Tarkistus 20
1 artiklan 1 kohdan johdantokappale
1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan tavoitteet, periaatteet ja säännöt, jotka koskevat:
1.   Tässä asetuksessa säädetään perusta luonnonmukaisen tuotannon kestävälle kehittämiselle ja vahvistetaan tavoitteet, periaatteet ja säännöt, jotka koskevat:
Tarkistus 21
1 artiklan 1 kohdan a alakohta
a ) luonnonmukaisten tuotteiden tuotantoa , markkinoille saattamista, tuontia, vientiä ja valvontaa;
a) luonnonmukaisten tuotteiden kaikkia tuotantovaiheita , tuotantomenetelmiä, jalostamista, jakelua, markkinoille saattamista, tuontia, vientiä, tarkastusta ja sertifiointia ;
Tarkistus 160
1 artiklan 2 kohdan johdantokappale
2.   Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin maanviljelystä tai vesiviljelystä peräisin oleviin tuotteisiin, jos ne on tarkoitettu pidettäväksi kaupan luonnonmukaisina tuotteina:
2.   Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin maanviljelystä peräisin oleviin tuotteisiin, jos ne on tarkoitettu pidettäväksi kaupan luonnonmukaisina tuotteina:
Tarkistus 161
1 artiklan 2 kohdan c alakohta
c) elävät tai jalostamattomat vesiviljelytuotteet;
Poistetaan.
Tarkistus 162
1 artiklan 2 kohdan d alakohta
d) ihmisravinnoksi tarkoitetut jalostetut vesiviljelytuotteet;
Poistetaan.
Tarkistukset 153 ja 179
1 artiklan 2 kohdan e a alakohta (uusi)
e a) muut tuotteet, kuten suola, lemmikkieläinten ruoka, villa, tekstiilit, kalasäilykkeet, kosmetiikkatuotteet, ravintolisät ja eteeriset öljyt;
Tarkistus 24
1 artiklan 3 kohdan johdantokappale
3.   Tätä asetusta sovelletaan Euroopan yhteisön alueella toimijoihin, jotka osallistuvat seuraaviin toimiin :
3.   Tätä asetusta sovelletaan toimijoihin, jotka osallistuvat 1 artiklan 2 kohdassa lueteltujen tuotteiden tuotannon, valmistuksen tai jakelun johonkin vaiheeseen, mukaan luettuina:
Tarkistus 25
1 artiklan 3 kohdan b alakohta
b) elintarvikkeiden ja rehujen jalostus;
b) elintarvikkeiden ja rehujen pakkaaminen ja kauppakunnostus, jalostus ja valmistus ;
Tarkistus 26
1 artiklan 3 kohdan c alakohta
c) kauppakunnostus, merkitseminen ja mainonta;
c) luonnonmukaisten maataloustuotteiden pakkaaminen ja kauppakunnostus, varastointi, merkitseminen ja mainonta;
Tarkistus 27
1 artiklan 3 kohdan 2 alakohta
Sitä ei kuitenkaan sovelleta ateriapalvelutoimiin, tehdas- ja laitosruokaloihin, ravintoloihin eikä muihin vastaaviin samankaltaisiin elintarvikepalvelutoimiin .
f a) ateriapalvelutoimet, ruokalat, ravintolat tai muut samankaltaiset elintarvikepalvelutoimet.
Tarkistus 28
2 artiklan a alakohta
a) 'luonnonmukaisella tuotannolla' tarkoitetaan tässä asetuksessa vahvistettujen tavoitteiden, periaatteiden ja sääntöjen mukaista luonnonmukaisten tuotantomenetelmien käyttöä maatiloilla sekä mainittujen tavoitteiden, periaatteiden ja sääntöjen mukaisia toimia, jotka liittyvät tuotteen jatkojalostukseen, kauppakunnostukseen ja merkitsemiseen;
a) 'luonnonmukaisella tuotannolla' tarkoitetaan tässä asetuksessa vahvistettujen tavoitteiden, periaatteiden ja sääntöjen mukaista luonnonmukaisten tuotantomenetelmien käyttöä maatiloilla sekä mainittujen tavoitteiden, periaatteiden ja sääntöjen mukaisia toimia, jotka liittyvät tuotteen jatkojalostukseen, pakkaamiseen ja kauppakunnostukseen, varastointiin ja merkitsemiseen;
Tarkistus 29
2 artiklan b alakohta
b) 'luonnonmukaisella tuotteella' tarkoitetaan luonnonmukaisesta tuotannosta saatua maataloustuotetta ;
b) 'luonnonmukaisella tuotteella' tarkoitetaan luonnonmukaisesta tuotannosta saatua tuotetta ;
Tarkistus 30
2 artiklan b a alakohta (uusi)
b a) 'toimijalla' tarkoitetaan sitä, jonka omistama yritys harjoittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia toimintoja ja on luonnonmukaisen tuotannon valvontaa harjoittavien viranomaisten tai tarkastuslaitosten valvonnan alainen;
Tarkistus 163
2 artiklan e alakohta
e) 'vesiviljelyllä' tarkoitetaan vesieliöiden kasvatusta tai viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi; eliöt pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ja myös niiden korjuuvaiheen ajan luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuutena;
Poistetaan.
Tarkistus 31
2 artiklan f alakohta
f) 'siirtymisellä' tarkoitetaan siirtymistä ei-luonnonmukaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen tuotantoon;
´f) 'siirtymisellä' tarkoitetaan siirtymäkautta tavanomaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen tuotantoon;
Tarkistus 32
2 artiklan j alakohta
j) 'toimivaltaisella viranomaisella' tarkoitetaan jäsenvaltion keskusviranomaista , jolla on toimivalta järjestää luonnonmukaista tuotantoa koskevia virallisia tarkastuksia , tai muuta viranomaista, jolle on siirretty tällainen toimivalta, ja tapauksen mukaan kolmannen maan vastaavaa viranomaista ;
j) 'toimivaltaisella viranomaisella' tarkoitetaan jäsenvaltion viranomaista , jolla on toimivalta panna täytäntöön tämän asetuksen säännökset ja komission sen soveltamista varten vahvistamat yksityiskohtaiset säännöt , tai muuta viranomaista, jolle on siirretty tällainen toimivalta kokonaan tai osittain; tarvittaessa kyseiseksi viranomaiseksi katsotaan myös vastaava kolmannen maan viranomainen ;
Tarkistus 33
2 artiklan k alakohta
k) 'tarkastuslaitoksella' tarkoitetaan riippumatonta kolmatta osapuolta , jolle toimivaltainen viranomainen on siirtänyt tiettyjä tarkastustehtäviä ;
k) 'tarkastuslaitoksella' tarkoitetaan riippumatonta laitosta, joka suorittaa luonnonmukaisen tuotannon tarkastuksia, sertifiointia ja jäljittämistä tämän asetuksen säännösten ja komission sen soveltamista varten vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ja jota se valvoo tätä tarkoitusta varten; tarvittaessa kyseiseksi laitokseksi katsotaan myös vastaava kolmannen maan laitos, johon sovelletaan erityisiä hyväksymistä koskevia sääntöjä ;
Tarkistus 34
2 artiklan m alakohta
m) 'vaatimustenmukaisuusmerkinnällä' tarkoitetaan tiettyjen standardien tai muiden normien noudattamisen varmentavaa merkintää;
m) 'vaatimustenmukaisuusmerkinnällä' tarkoitetaan tietyistä standardeista tai muista normeista johdettujen vaatimusten noudattamisen varmentavaa merkintää;
Tarkistus 35
2 artiklan r alakohta
r) 'tuotteella, jonka tuotannossa on käytetty muuntogeenisiä organismeja' tarkoitetaan elintarvikkeiden ja rehujen lisäaineita, aromeja, vitamiineja, entsyymejä, teknisiä apuaineita, eräitä eläinten ruokinnassa käytettäviä (direktiivin 82/471/ETY mukaisia) tuotteita, kasvinsuojelutuotteita, lannoitteita ja maanparannusaineita, jotka on tuotettu antamalla organismille ravinnoksi aineksia, jotka ovat kokonaan tai osittain muuntogeenisiä organismeja;
r) 'tuotteella, jonka tuotannossa on käytetty muuntogeenisiä organismeja' tarkoitetaan tuotteita, jotka on johdettu käyttämällä tuotantoprosessin viimeisenä elävänä organismina muuntogeenistä organismia mutta jotka eivät kuitenkaan sisällä muuntogeenisiä organismeja eivätkä koostu niistä tai ole niistä tuotettuja ;
Tarkistus 36
2 artiklan v a alakohta (uusi)
v a) 'viherlannoitteella' tarkoitetaan maaperään sen kohentamiseksi työstettäviä viljelykasveja, joiden joukossa voi olla myös luonnonvaraisia kasveja ja rikkakasveja;
Tarkistus 37
2 artiklan v b alakohta (uusi)
v b) 'eläinlääkinnällisellä hoidolla' tarkoitetaan kaikkia niitä ehkäiseviä toimenpiteitä ja hoitotoimenpiteitä, joita toteutetaan eläinlääkärin määräyksestä rajoitetun ajan sairaan eläimen tai sairaiden eläinten ryhmän hoitamiseksi jonkin taudin vuoksi;
Tarkistus 38
2 artiklan v c alakohta (uusi)
v c) 'synteettisellä' tarkoitetaan tuotteita, jotka on valmistettu kemiallisilla ja teollisilla prosesseilla, mukaan luettuina kaikki tuotteet, joita ei esiinny luonnossa, sekä luonnollisista lähteistä saatujen tuotteiden jäljitelmät, lukuun ottamatta tuotteita, jotka on saatu luonnon raaka-aineista tai muunnettu yksinkertaisilla kemiallisilla prosesseilla.
Tarkistus 195
2 artiklan v d alakohta (uusi)
v d) 'yhteydellä maahan' tarkoitetaan kotieläintuotantoa, joka täyttää seuraavat kolme vaatimusta:
– tilan eläimillä on pääsy ulkoilmaan,
– niiden ulosteiden levittämisestä huolehditaan kokonaan tai osittain,
– niiden ruokinnasta huolehditaan kokonaan tai osittain;
Tarkistus 180
3 artiklan -1 kohta (uusi)
-1)    Tämän asetuksen tavoitteena on
a) edistää luonnonmukaisten tuotantojärjestelmien ja luonnonmukaisten elintarvikkeiden ja rehujen koko tuotantoketjun kestävää kehitystä;
b) varmistaa luonnonmukaisten tuotteiden sisämarkkinoiden toiminta ja kaikkien luonnonmukaisten tuotteiden tuottajien rehellinen kilpailu;
c) vahvistaa luotettavat säännöt luonnonmukaisia tuotantojärjestelmiä, muun muassa tarkastusta, sertifiointia ja merkintöjä, varten.
Tarkistus 39
3 artiklan johdantokappale
Luonnonmukaisen tuotantojärjestelmän tavoitteet ovat seuraavat:
1.    Luonnonmukaisen tuotantotavan tavoitteet ovat seuraavat:
Tarkistus 40
3 artiklan a alakohdan johdantokappale
a)   Se varmistaa käytännöllisessä ja taloudellisesti elinkelpoisessa maatalouden hallintojärjestelmässä laajan tuotekirjon tuotannon menetelmin,
a)   Se varmistaa ympäristöystävällisessä ja sosioekonomisesti kestävässä tuotantojärjestelmässä laajan tuotekirjon tuotannon menetelmin,
Tarkistus 41
3 artiklan a alakohdan i alakohta
i) joihin liittyvät haitalliset ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset;
i) joihin liittyvät haitalliset ympäristö- ja ilmastovaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset;
Tarkistus 42
3 artiklan a alakohdan i a alakohta (uusi)
i a) joilla saadaan aikaan kestävä tasapaino veden, maaperän, kasvien ja eläinten välillä;
Tarkistus 43
3 artiklan a alakohdan ii alakohta
ii) joilla säilytetään ja edistetään luonnon monimuotoisuutta tiloilla ja niiden ympäristössä;
ii) joilla säilytetään ja edistetään luonnon ja geenien monimuotoisuutta tiloilla ja tätä kautta niiden laajemmassa ympäristössä, kiinnittäen erityishuomiota paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneiden lajikkeiden ja alkuperäisrotujen säilyttämiseen ;
Tarkistus 44
3 artiklan a alakohdan iii alakohta
iii) joilla säästetään mahdollisimman paljon luonnonvaroja, kuten vettä, maaperää, orgaanista ainesta ja ilmaa;
iii) joilla hyödynnetään mahdollisimman järkiperäisesti luonnonvaroja ( vettä, maaperää ja ilmaa) ja maatalouden tuotantopanoksia (energiaa, kasvinsuojeluaineita ja ravinteita) ;
Tarkistus 45
3 artiklan a alakohdan iv alakohta
iv) jotka ovat eläinten hyvinvointia koskevien korkeiden vaatimusten mukaiset ja erityisesti vastaavat eläinten lajikohtaisia käyttäytymistarpeita.
iv) jotka ovat eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien korkeiden vaatimusten mukaiset ja erityisesti vastaavat eläinten lajikohtaisia käyttäytymistarpeita;
Tarkistus 46
3 artiklan a alakohdan iv a alakohta (uusi)
iv a) joilla edistetään laadukkaiden elintarvikkeiden perinteisten valmistusprosessien säilymistä ja parannetaan pientilojen ja perheyritysten mahdollisuuksia;
Tarkistus 47
3 artiklan b alakohta
b)   Se varmistaa elintarvikkeiden ja muiden maataloustuotteiden tuotannon, joka vastaa kuluttajien kysyntää, joka kohdistuu luonnonmukaisin prosessein tai luonnonmukaisiin verrattavissa olevin prosessein ja luonnossa esiintyviä aineita käyttäen tuotettuihin hyödykkeisiin.
b)   Se varmistaa elintarvikkeiden ja muiden maataloustuotteiden tuotannon, joka vastaa kuluttajien kysyntää, joka kohdistuu luonnonmukaisin prosessein tai luonnonmukaisiin verrattavissa olevin fysikaalisin prosessein ja luonnossa esiintyviä aineita käyttäen tuotettuihin hyödykkeisiin.
Tarkistus 48
4 artiklan a alakohta
a)   Suositaan elävien organismien ja mekaanisten tuotantomenetelmien käyttöä synteettisten ainesten sijasta ;
a)   Käytetään ainoastaan eläviä organismeja ja mekaanisia tuotantomenetelmiä, sillä synteettisten ainesten ja synteettisiä aineita käyttävien tuotantomenetelmien käyttö on sallittu ainoastaan 16 artiklan mukaisesti ;
Tarkistus 49
4 artiklan a a alakohta (uusi)
a a) suositaan biologisia ja mekaanisia tuotantomenetelmiä ulkopuolisten tuotantopanosten, kuten synteettisten ainesten, käytön sijasta;
Tarkistus 50
4 artiklan b alakohta
b) käytetään mieluummin luonnonaineksia kuin kemiallisesti syntetisoituja aineksia , joita voidaan käyttää vain jos luonnonaineksia ei ole kaupallisesti saatavilla;
b) käytetään luonnonaineksia, kivennäisaineita ja luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita, jos ulkopuoliset tuotantopanokset ovat välttämättömiä; kemiallisesti käsitellyt tai syntetisoidut ainekset on rajoitettava tiukasti poikkeustapauksiin , niitä voidaan käyttää vain, jos luonnonaineksia ei ole kaupallisesti saatavilla, ja niiden on oltava nimenomaisesti sallittuja 11 artiklan mukaisesti ;
Tarkistus 51
4 artiklan c alakohta
c) muuntogeenisiä organismeja ja tuotteita, jotka on tuotettu muuntogeenisistä organismeista tai joiden tuotannossa on käytetty muuntogeenisiä organismeja, ei saa käyttää eläinlääkintätuotteita lukuun ottamatta ;
c) muuntogeenisiä organismeja ja tuotteita, jotka on tuotettu muuntogeenisistä organismeista tai joiden tuotannossa on käytetty muuntogeenisiä organismeja, ei saa käyttää;
Tarkistus 52
4 artiklan c a alakohta (uusi)
c a) ionisoivan säteilyn käyttö on kiellettyä;
Tarkistus 172
4 artiklan c b alakohta (uusi)
c b)    Muuntogeenisten organismien tuotantoalueiden läheisyydestä johtuvaa muuntogeenisten organismien tahatonta esiintymistä on vältettävä.
Tarkistus 53
4 artiklan d alakohta
d) luonnonmukaista tuotantoa koskevat säännöt mukautetaan paikallisiin olosuhteisiin, kehitysasteisiin ja erityisiin kotieläintuotannon käytäntöihin ottaen huomioon luonnonmukaisen tuotannon yhtenäinen määritelmä.
d) luonnonmukaista tuotantoa koskevat säännöt mukautetaan paikallisiin olosuhteisiin, kehitysasteisiin ja erityisiin kotieläintuotannon käytäntöihin ottaen huomioon luonnonmukaisen tuotannon tavoitteet ja periaatteet;
Tarkistus 54
4 artiklan d a alakohta (uusi)
d a) luonnonmukaisessa tuotannossa varmistetaan tuotteen laatu, luotettavuus ja jäljitettävyys koko elintarvikeketjussa;
Tarkistus 55
4 artiklan d b alakohta (uusi)
d b) luonnonmukaisen tuotannon on oltava yhteiskunnan, ympäristön ja talouden kannalta kestävää toimintaa;
Tarkistus 56
4 artiklan d c alakohta (uusi)
d c) vesiviljely ja muut kasvi- tai eläintuotannon menetelmät, joissa ei käytetä maaperää, ovat kiellettyjä;
Tarkistus 182
4 artiklan d d alakohta (uusi)
d d) luonnonmukaisella tuotannolla säilytetään ja luodaan työpaikkoja, sen avulla viljelijöiden ja kuluttajien on mahdollista luoda yhteiskunnallinen sopimus kestäville käytännöille, laadukkaiden elintarvikkeiden tuotannolle ja kulutustottumuksille, mukaan luettuina yhdistetyt toimenpiteet luonnonsuojelulle, kestävälle tuotannolle ja lähimarkkinoinnille.
Tarkistus 57
5 artiklan a alakohta
a)   Maataloutta harjoitettaessa pidetään yllä ja parannetaan maaperän viljavuutta, estetään ja torjutaan maaperän eroosiota sekä tuotetaan mahdollisimman vähän saasteita;
a)   Maataloutta harjoitettaessa pidetään yllä ja parannetaan maaperän elämää ja viljavuutta, estetään ja torjutaan maaperän eroosiota sekä tuotetaan mahdollisimman vähän saasteita;
Tarkistus 58
5 artiklan a a alakohta (uusi)
a a) maataloutta harjoitettaessa säilytetään ja luodaan työpaikkoja ja edistetään näin maaseudun kestävää kehitystä;
Tarkistus 59
5 artiklan c alakohta
c) uusiutumattomia luonnonvaroja ja maatilojen ulkopuolisia tuotantopanoksia käytetään mahdollisimman vähän;
c) uusiutumattomia luonnonvaroja ja maatilojen ulkopuolisia tuotantopanoksia käytetään mahdollisimman vähän; uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistetään;
Tarkistus 60
5 artiklan f alakohta
f) kasveille annetaan ravintoa pääasiassa maaperän ekosysteemin kautta;
f) kasveille annetaan ravintoa pääasiassa maaperän ekosysteemin kautta; näin noudatetaan hyviä maanhoitokäytäntöjä;
Tarkistus 61
5 artiklan g alakohta
g) eläinten ja kasvien terveyden ylläpito perustuu ennaltaehkäiseviin tekniikoihin, joihin kuuluu myös sopivien rotujen ja lajikkeiden valinta;
g) kasvien terveyden ylläpito perustuu ennaltaehkäiseviin tekniikoihin, joihin kuuluu myös sopivien lajikkeiden valinta, kiertoviljely, seosviljely, tuhoeläinten luontaisten vihollisten tukeminen sekä luontaisen vastustuskyvyn kehittäminen tuhoeläimille ja taudeille ;
Tarkistus 62
5 artiklan g a alakohta (uusi)
g a) eläinten terveyden ylläpito perustuu eläinten luontaisen immuunijärjestelmän ja ruumiinrakenteen vahvistamiseen sekä sopivien rotujen valintaan ja kotieläintuotannon käytäntöihin;
Tarkistus 63
5 artiklan h alakohta
h) rehut tulevat pääasiassa samalta tilalta, joissa eläimiä pidetään, tai ne tuotetaan yhteistyössä saman alueen muiden luonnonmukaista tuotantoa harjoittavien tilojen kanssa;
h) rehut tulevat mieluiten samalta tilalta, joissa eläimiä pidetään, tai ne tuotetaan yhteistyössä muiden luonnonmukaista tuotantoa harjoittavien tilojen kanssa, ja eläintiheyttä rajoitetaan, jotta karjanhoito ja viljely voidaan integroida ;
Tarkistus 64
5 artiklan k alakohta
k) rodut valitaan suosien hitaasti kasvavia kantoja ja ottaen huomioon eläinten mukautumiskyky paikallisiin olosuhteisiin, elinvoimaisuus sekä vastustuskyky taudeille ja terveysongelmille;
k) rodut valitaan suosien hitaasti kasvavia kantoja, pitkäikäisiä kantoja ja paikallisia alkuperäisrotuja ja ottaen huomioon eläinten mukautumiskyky paikallisiin olosuhteisiin, elinvoimaisuus sekä vastustuskyky taudeille ja terveysongelmille;
Tarkistus 65
5 artiklan l alakohta
l) luonnonmukainen rehu muodostuu pääosin luonnonmukaisesti tuotetuista maatalousaineksista ja luonnollisista muista kuin maatalousaineksista;
l) luonnonmukainen rehu muodostuu luonnonmukaisesti tuotetuista maatalousaineksista ja luonnollisista muista kuin maatalousaineksista, ja se täyttää kotieläinten erityiset ravitsemukselliset tarpeet niiden eri kehitysvaiheissa ; poikkeukset on hyväksyttävä 11 artiklan mukaisesti;
Tarkistus 196
5 artiklan m alakohta
m) käytetään kotieläintuotannon käytäntöjä, jotka parantavat eläinten immuunijärjestelmää ja luonnollista vastustuskykyä;
m) käytetään kotieläintuotannon käytäntöjä, jotka parantavat eläinten immuunijärjestelmää ja luonnollista vastustuskykyä etenkin sen ansiosta, että eläimet pääsevät säännöllisesti jaloittelemaan ja ulos ja laitumelle sääolojen ja maanpinnan tilan salliessa ;
Tarkistus 66
5 artiklan n alakohta
n) vesiviljelyssä pidetään haitalliset ympäristövaikutukset mahdollisimman vähäisinä;
n) vesiviljelyssä pidetään yllä luonnollisen vesiekosysteemin biologista monimuotoisuutta ja laatua ja pidetään haitalliset vaikutukset vesi- ja maaekosysteemeihin mahdollisimman vähäisinä;
Tarkistus 67
6 artiklan otsikko
Jalostukseen sovellettava periaatteet
Jalostukseen ja valmistukseen sovellettavat periaatteet
Tarkistus 68
6 artiklan johdantokappale
Luonnonmukaisten jalostettujen rehujen ja elintarvikkeiden tuotantoon sovelletaan 4 artiklassa säädettyjen yleisten periaatteiden lisäksi seuraavia periaatteita.
Luonnonmukaisten jalostettujen rehujen ja elintarvikkeiden tuotantoon ja valmistukseen sekä liitteiden määrittelyyn ja niiden mahdollisiin muutoksiin sovelletaan 4 artiklassa säädettyjen tavoitteiden ja yleisten periaatteiden lisäksi seuraavia periaatteita:
Tarkistus 69
6 artiklan a alakohta
a) luonnonmukaiset elintarvikkeet ja rehut tuotetaan pääasiassa luonnonmukaisista maatalousaineksista, paitsi jos luonnonmukaisesti tuotettuja aineksia ei ole kaupallisesti saatavilla;
a) luonnonmukaiset elintarvikkeet ja rehut tuotetaan luonnonmukaisista maatalousaineksista, paitsi jos luonnonmukaisesti tuotettuja aineksia ei ole kaupallisesti saatavilla;
Tarkistus 70
6 artiklan b alakohta
b) lisäaineita ja teknisiä apuaineita käytetään mahdollisimman vähän ja vain silloin, kun niiden käyttäminen on teknisistä syistä olennaista;
b) lisäaineita ja teknisiä apuaineita käytetään mahdollisimman vähän ja vain silloin, kun niiden käyttäminen on teknisistä tai ravitsemuksellisista syistä olennaista ja jos ne on sallittu 15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ;
Tarkistus 71
6 artiklan c a alakohta (uusi)
c a) elintarvikkeet jalostetaan huolellisesti siten, että varmistetaan elintarvikkeiden luonnonmukaisuus;
Tarkistus 72
7 artiklan 1 kohdan 1 alakohta
Tilan koko kaupallista osaa on hoidettava niiden vaatimusten mukaisesti, joita sovelletaan luonnonmukaiseen tuotantoon tai siihen siirtymiseen .
Koko maatilaa on hoidettava luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavien vaatimusten mukaisesti .
Tarkistus 184
7 artiklan 2 kohdan 1 alakohta
2.   Viljelijä ei saa käyttää muuntogeenisiä organismeja tai niistä tuotettuja tuotteita, jos hän on tietoinen niiden esiintymisestä tuotteen mukana seuraavan päällysmerkinnän tai muun asiakirjan ansiosta .
2.   Viljelijä ei saa käyttää muuntogeenisiä organismeja tai niillä taikka niistä tuotettuja tuotteita.
Tarkistus 75
7 artiklan 2 kohdan 2 alakohta
Jos viljelijä käyttää kolmannelta osapuolelta ostamiansa tuotteita luonnonmukaisten elintarvikkeiden tai rehujen tuottamiseksi, hänen on pyydettävä myyjää todistamaan, ettei toimitettujen tuotteiden tuotannossa ole käytetty muuntogeenisiä organismeja.
Jos viljelijä tai joku muu luonnonmukaisten tuotteiden tarjoaja käyttää kolmannelta osapuolelta ostamiansa tuotteita luonnonmukaisten elintarvikkeiden tai rehujen tuottamiseksi, hänen on pyydettävä myyjää todistamaan, ettei toimitettujen tuotteiden tuotannossa ole käytetty muuntogeenisiä organismeja tai ettei niitä ole tuotettu muuntogeenisistä organismeista ja etteivät tuotteet myöskään sisällä niitä eivätkä koostu niistä .
Tarkistus 76
7 artiklan 2 kohdan 2 a alakohta (uusi)
Jos kyseessä on muuntogeenisten organismien satunnainen esiintyminen tai esiintyminen, jota on teknisesti mahdotonta välttää, toimijoiden on pystyttävä todistamaan toteuttaneensa kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisen esiintymisen estämiseksi.
Tarkistus 77
8 artiklan 1 kohdan b alakohta
b) maaperän hedelmällisyyttä ja biologista aktiivisuutta on pidettävä yllä ja parannettava monivuotisella viljelykierrolla, viherlannoite ja luonnonmukaisilta tiloilta peräisin olevan lannan ja orgaanisen aineksen käyttö mukaan luettuna;
b) maaperän hedelmällisyyttä ja biologista aktiivisuutta on pidettävä yllä ja parannettava monivuotisella viljelykierrolla, viherlannoite ja luonnonmukaisilta tiloilta peräisin olevan, mieluiten kompostoidun kotieläintuotannosta syntyvän jätevesilietteen ja orgaanisen aineksen käyttö mukaan luettuna;
Tarkistus 78
8 artiklan 1 kohdan h alakohta
h) hyväksyttyjä synteettisiä aineksia voidaan käyttää vain, jos noudatetaan edellytyksiä ja rajoituksia, jotka liittyvät tällaisten ainesten käyttökohteena oleviin viljelmiin, käyttömenetelmään, annostukseen, käytön aikarajoituksiin ja viljelmän kanssa kosketuksissa oloon;
h) hyväksyttyjä synteettisiä aineksia voidaan käyttää vain, jos noudatetaan tiukkoja edellytyksiä ja rajoituksia, jotka liittyvät tällaisten ainesten käyttökohteena oleviin viljelmiin, käyttömenetelmään, annostukseen, käytön aikarajoituksiin ja viljelmän kanssa kosketuksissa oloon;
Tarkistus 185
8 artiklan 1 kohdan i alakohta
i) ainoastaan luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä ja lisäysaineistoja voidaan käyttää. Emokasveja, joista siemenet ja kasvullinen lisäysaineisto saadaan, on pitänyt viljellä tämän asetuksen sääntöjen mukaisesti vähintään yhden sukupolven ajan tai kahden kasvukauden ajan, jos kyseessä ovat monivuotiset viljelmät.
i) ainoastaan luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä ja lisäysaineistoja, joissa ei todistetusti esiinny muuntogeenisiä organismeja, voidaan käyttää. Emokasveja, joista siemenet ja kasvullinen lisäysaineisto saadaan, on pitänyt viljellä tämän asetuksen sääntöjen mukaisesti vähintään yhden sukupolven ajan tai kahden kasvukauden ajan, jos kyseessä ovat monivuotiset viljelmät.
Jos luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä ei ole saatavilla, voidaan tehdä poikkeuksia 11 artiklassa ja liitteessä [XX] vahvistettujen sääntöjen mukaisesti (ks. asetus (EY) N:o 1452/2003) sillä edellytyksellä, ettei siemenissä esiinny lainkaan muuntogeenisiä organismeja.
Tarkistus 79
9 artiklan b alakohdan iii alakohta
iii) kotieläimillä on oltava sääolojen ja maanpinnan tilan salliessa jatkuvasti pääsy vapaalle liikkuma-alueelle , mieluiten laitumelle;
iii) kotieläimillä on oltava sääolojen ja maanpinnan tilan salliessa jatkuvasti pääsy ulkojaloittelualueelle, mieluiten laitumelle, paitsi jos yhteisön lainsäädännön perusteella määrätään ihmisten ja eläinten terveyden suojeluun liittyviä rajoituksia ja velvoitteita; komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, että tällaiset rajoitukset ja velvoitteet eivät aiheuta eläimille kärsimystä tai johda luonnonmukaisten tuotteiden markkinoiden menetyksiin ;
Tarkistus 80
9 artiklan b alakohdan iv alakohta
iv) kotieläinten lukumäärän on oltava rajattu ylilaiduntamisen, maaperän kulumisen ja eroosion sekä eläinten tai lannan levittämisen aiheuttaman saastumisen minimoimiseksi;
iv) kotieläinten lukumäärän on oltava rajattu ylilaiduntamisen, maaperän kulumisen ja eroosion sekä eläinten tai jätevesilietteen levittämisen aiheuttaman saastumisen minimoimiseksi;
Tarkistus 81
9 artiklan b alakohdan v alakohta
v) luonnonmukaisesti kasvatetut kotieläimet on pidettävä erillään tai helposti erotettavissa muista kotieläimistä;
v) luonnonmukaisesti kasvatetut kotieläimet on pidettävä erillään muista kotieläimistä;
Tarkistus 186
9 artiklan b alakohdan vi alakohta
vi) eläinten pitäminen lieassa tai eristyksissä on kiellettyä; yksittäistä eläintä voidaan kuitenkin pitää lieassa tai eristyksissä rajoitetun ajan turvallisuuteen, hyvinvointiin tai eläinlääkintään liittyvistä syistä;
vi) kotieläinten pitäminen lieassa tai eristyksissä on kiellettyä; yksittäistä eläintä voidaan kuitenkin pitää lieassa tai eristyksissä rajoitetun ajan turvallisuuteen, hyvinvointiin tai eläinlääkintään liittyvistä syistä; toimivaltaisen viranomaisen valtuuttama viranomainen tai elin voi kuitenkin myöntää poikkeuksia, jos karjaa pidetään lieassa rakennuksissa, jotka olivat olemassa jo ennen 24 päivää elokuuta 2000, tai pientiloilla, joilla eläimiä ei ole mahdollista pitää niiden käyttäytymiseen liittyvien vaatimusten mukaisissa ryhmissä edellyttäen, että ne pääsevät laitumelle vähintään kahdesti viikossa, että niillä on ulkoilu- tai jaloittelualueet ja että eläinten kasvatus tapahtuu niiden hyvinvointia koskevien vaatimusten mukaisesti siten, että niillä on mukavat pehkut ja että niistä jokaisesta huolehditaan yksilöllisesti;
Tarkistus 82
9 artiklan b alakohdan x alakohta
x) mehiläispesien ja mehiläisten pidossa käytettävien materiaalien on oltava luonnonmukaisista materiaaleista tehtyjä ;
x) mehiläispesien ja mehiläisten pidossa käytettävien materiaalien on oltava tehty materiaaleista, jotka todistetusti eivät vaikuta haitallisesti lähiympäristöön ;
Tarkistus 83
9 artiklan c alakohdan i alakohta
i) hormonihoidot tiineyden aikaansaamiseksi ovat kiellettyjä, paitsi jos hormoneja käytetään lisääntymishäiriöiden hoitamiseksi ;
i) lisääntymisen on periaatteessa perustuttava astutukseen. Keinosiemennys kuitenkin sallitaan. Muut keinohedelmöitysmuodot (esimerkiksi alkionsiirrot) ovat kuitenkin kiellettyjä ;
Tarkistus 84
9 artiklan c alakohdan ii alakohta
ii) kloonaus ja alkionsiirto ovat kiellettyjä;
ii) geenitekniikkaa soveltavat jalostustekniikat, kloonaus ja alkionsiirto ovat kiellettyjä;
Tarkistus 85
9 artiklan d alakohdan i alakohta
i) kotieläimiä on ruokittava eläimen ravitsemukselliset tarpeet sen eri kehitysvaiheissa täyttävällä luonnonmukaisella rehulla, joka voi sisältää luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymässä olevasta tilayksiköstä peräisin olevaa rehua ;
i) kotieläimiä on ruokittava luonnonmukaisella rehulla, jotta täytetään eläimen ravitsemukselliset tarpeet sen eri kehitysvaiheissa; poikkeuksia voidaan tehdä liitteen XX mukaisesti, jossa määritellään, kuinka suuri prosenttiosuus käytettävästä rehusta voi olla peräisin luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymässä olevilta tiloilta ;
Tarkistus 86
9 artiklan d alakohdan ii alakohta
ii) eläimillä on oltava jatkuva pääsy laitumelle tai niiden käytössä on jatkuvasti oltava karkearehua;
ii) eläimillä on oltava jatkuva pääsy laitumelle tai niiden käytössä on jatkuvasti oltava karkearehua, paitsi jos tälle on eläinlääketieteellisiä vasta-aiheita, minkä arviointi kuuluu toimivaltaisille viranomaisille tai hoitavalle eläinlääkärille ;
Tarkistus 87
9 artiklan e alakohdan ii alakohta
ii) taudin puhjetessa hoitoon on ryhdyttävä välittömästi eläinten kärsimyksen estämiseksi; lääkehoitoa (myös antibiootteja) voidaan käyttää tarvittaessa, jos fytoterapeuttisten, homeopaattisten ja muiden tuotteiden käyttö ei tule kyseeseen.
ii) taudin puhjetessa hoitoon on ryhdyttävä välittömästi eläinten kärsimyksen estämiseksi; kemiallisesti syntetisoituja eläinlääkkeitä (myös antibiootteja) voidaan käyttää tarvittaessa ja tiukoin edellytyksin (hoitojen enimmäismäärä eläintä kohden ja varoaika on määriteltävä) , jos fytoterapeuttisten, homeopaattisten ja muiden tuotteiden käyttö ei tule kyseeseen.
Tarkistus 165
10 artikla
10 artikla
Poistetaan.
Vesiviljelyä koskevat tuotantosäännöt
1.    Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä ja II osastossa säädettyjä tavoitteita ja periaatteita noudattaen luonnonmukaiseen vesiviljelyyn sovellettavat tuotantosäännöt, luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskevat säännöt mukaan luettuina.
2.    Siihen asti kun 1 kohdassa tarkoitetut säännöt annetaan, sovelletaan kansallisia sääntöjä, tai jos niitä ei ole, sovelletaan jäsenvaltioiden hyväksymiä tai tunnustamia yksityisiä standardeja sillä edellytyksellä, että niiden tavoitteet ja periaatteet ovat samat kuin II osastossa vahvistetut.
Tarkistus 89
11 artiklan 1 kohdan johdantokappale
1.   Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä ja II osastossa säädettyjä tavoitteita ja periaatteita noudattaen erityisperusteet sellaisten seuraavien tuotteiden ja aineiden hyväksymiselle, joita voidaan käyttää luonnonmukaisessa maataloudessa:
1.   Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sekä asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan ja II osastossa säädettyjä tavoitteita ja periaatteita noudattaen erityisperusteet sellaisten seuraavien tuotteiden ja aineiden hyväksymiselle, joita voidaan käyttää luonnonmukaisessa maataloudessa:
Tarkistus 90
11 artiklan 1 kohdan e alakohta
e) puhdistusaineet ;
e) puhdistus-, sanitointi- ja desinfiointiaineet:
Tarkistus 91
11 artiklan 1 kohdan f alakohta
f) muut aineet.
f) muut aineet, kuten vitamiinit, mikro-organismit ja kasvien kasvua edistävät aineet .
Tarkistus 92
11 artiklan 2 a kohta (uusi)
2 a.    Komissio varmistaa, että soveltamiseen, dokumentointiin, uudelleentarkasteluun, arviointiin ja tehokkaaseen päätöksentekoon liittyvät menettelyt ovat avoimia. Se antaa ohjausta hakijajäsenvaltioille ja hyödyntää luonnonmukaisen maatalous- ja elintarviketuotannon asiantuntemusta. Sidosryhmillä olisi oltava tilaisuus osallistua tiettyjen tuotteiden ja aineiden sallittujen tuotteiden ja aineiden luetteloihin sisällyttämistä koskevaan arviointiin. Muuttamista tai peruuttamista koskevat pyynnöt sekä niitä koskevat päätökset julkistetaan.
Tarkistus 93
11 artiklan 2 b kohta (uusi)
2 b.    Kasvinsuojeluaineisiin sovelletaan seuraavia sääntöjä:
i) niiden käytön on oltava olennaista sellaisen haitallisen organismin tai erityisen taudin torjumiseksi, jota varten ei ole vielä saatavissa muita biologisia, fysikaalisia tai jalostuksellisia vaihtoehtoja tai viljelykäytäntöjä tai muita tehokkaita hoitokäytäntöjä;
ii) tuotteet, jotka eivät ole kasvi-, eläin-, mikrobi- tai kivennäisperäisiä ja jotka eivät ole samanlaisia kuin niiden luonnollinen muoto, voidaan hyväksyä vain, jos niiden käyttöolosuhteet ovat sellaiset, että ne eivät joudu suoraan yhteyteen syötävän kasvinosan tai syötävien kasvinosien kanssa;
iii) niiden käytön on oltava tilapäistä, ja komissio määrittää päivämäärän, johon mennessä niiden käyttö on asteittain lopetettava tai se voidaan uudistaa.
Tarkistus 94
11 artiklan 2 c kohta (uusi)
2 c.    Lihaluujauhoa ei saa syöttää eläimille, joista tuotetaan elintarvikkeita.
Tarkistus 95
12 artiklan c alakohta
c) maitoa ja maitotuotteita, jotka on saatu lypsyeläimistä, jotka aiemmin olivat ei-luonnonmukaisia, saa myydä luonnonmukaisina 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritellyn ajanjakson kuluttua;
c) maitoa ja maitotuotteita, jotka on saatu lypsyeläimistä, jotka aiemmin olivat ei-luonnonmukaisia, ja muita tuotteita, kuten lihaa, munia ja hunajaa, saa myydä luonnonmukaisina 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritellyn ajanjakson kuluttua;
Tarkistus 96
13 artiklan 3 kohta
3.   Heksaanin ja muiden orgaanisten liuottimien käyttö on kielletty.
3.   Heksaanin ja kemiallisten liuottimien käyttö on kielletty.
Tarkistus 189
13 artiklan 4 kohdan 1 alakohta
4.   Rehunvalmistaja ei saa käyttää muuntogeenisiä organismeja tai niistä tuotettuja tuotteita, jos hän on tietoinen niiden esiintymisestä tuotteen mukana seuraavan päällysmerkinnän tai muun asiakirjan ansiosta .
4.   Rehunvalmistaja ei saa käyttää muuntogeenisiä organismeja tai niillä taikka niistä tuotettuja tuotteita; toimijoiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet muuntogeenisten organismien esiintymisen estämiseksi ja esitettävä todisteet siitä, ettei niitä ole esiintynyt .
Tarkistus 156
14 artiklan 1 kohdan a alakohta
a) tuotteen sisältämän maatalousperäisen aineksen painosta on oltava luonnonmukaista vähintään 95 prosenttia;
a) tuotteen sisältämän maatalousperäisen aineksen painosta on oltava luonnonmukaista vähintään 95 prosenttia aineksia lisättäessä ; on kuitenkin laadittava erityiset säännöt tuotteille, joiden sisällöstä on yli 5 prosenttia kalaa, levää, viiniä tai etikkaa;
Tarkistus 99
14 artiklan 1 kohdan b alakohta
b) muiden kuin maatalousperäisten ainesten ja teknisten apuaineiden käyttö on sallittua vain , jos ne on hyväksytty 15 artiklan mukaisesti;
b) lisäaineita, valmistuksen apuaineita, aromiaineita, vettä, suolaa, mikro-organismivalmisteita ja entsyymejä, kivennäisaineita, hivenaineita, vitamiineja, aminohappoja ja muita mikroravinteita saa käyttää erityisravinnoksi tarkoitetuissa elintarvikkeissa edellyttäen, että ne on hyväksytty 15 artiklan mukaisesti;
Tarkistus 100
14 artiklan 1 kohdan c alakohta
c) ei-luonnonmukaisten ainesten käyttö on sallittua vain, jos ne on hyväksytty 15 artiklan mukaisesti.
c) ei-luonnonmukaisten ainesten käyttö on sallittua vain, jos ne on sallittu 15 artiklan mukaisesti tai jos jäsenvaltio on tilapäisesti antanut siihen luvan ;
Tarkistus 101
14 artiklan 1 kohdan c a alakohta (uusi)
c a) elintarvikkeessa ei saa olla luonnonmukaisesti tuotettua ainesosaa yhdessä ei-luonnonmukaisen tai siirtymävaiheen tuotannosta peräisin olevan saman ainesosan kanssa;
Tarkistus 102
14 artiklan 1 kohdan c b alakohta (uusi)
c b) siirtymävaiheen tuotannosta peräisin olevista kasveista tuotetut elintarvikkeet saavat sisältää vain yhden maataloudesta peräisin olevan ainesosan.
Tarkistus 103
14 artiklan 2 kohta
2.   Luonnonmukaisten elintarvikkeiden keruu, jalostus ja varastointi on suoritettava varoen, jotta ainesten ominaisuudet eivät katoa. Sellaisten aineiden ja tekniikoiden käyttö, joilla nämä ominaisuudet palautetaan tai tuotteiden huolimattoman käsittelyn tulokset korjataan, ei ole sallittua.
2.   Luonnonmukaisten elintarvikkeiden keruu, pakkaaminen ja kauppakunnostus, kuljetus, jalostus, varastointi ja kaupan pitäminen on suoritettava varoen, jotta ainesten ja tuotteiden ominaisuudet eivät katoa. Sellaisten aineiden ja tekniikoiden käyttö, joilla nämä ominaisuudet palautetaan tai tuotteiden huolimattoman käsittelyn tulokset korjataan, ei ole sallittua.
Tarkistus 190
14 artiklan 3 kohdan 1 alakohta
3.   Jalostaja ei saa käyttää muuntogeenisiä organismeja tai niistä tuotettuja tuotteita, jos hän on tietoinen niiden esiintymisestä tuotteen mukana seuraavan päällysmerkinnän tai muun asiakirjan ansiosta .
3.   Jalostaja ei saa käyttää muuntogeenisiä organismeja tai niillä taikka niistä tuotettuja tuotteita; toimijoiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet muuntogeenisten organismien esiintymisen estämiseksi ja esitettävä todisteet siitä, ettei niitä ole esiintynyt .
Tarkistus 105
14 artiklan 3 a kohta (uusi)
3 a.    Luonnonmukaisten elintarvikkeiden keruu, jalostus ja varastointi on toteutettava siten, että varmistetaan niiden pitäminen ajan ja paikan suhteen erillään muita kuin luonnonmukaisia elintarvikkeita tuottavista muista tuotantolinjoista.
Tarkistus 106
14 artiklan 3 b kohta (uusi)
3 b.    Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön jalostettujen elintarvikkeiden tuotantoa koskevia tiukempia sääntöjä, jos säännöt ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia ja ne eivät estä tai rajoita tämän asetuksen mukaisten tuotteiden vapaata liikkuvuutta.
Tarkistus 107
15 artiklan 3 a kohta (uusi)
3 a.    Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön eräiden tuotteiden ja aineiden käyttöä jalostuksessa koskevia tiukempia sääntöjä, jos säännöt ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia ja ne eivät estä tai rajoita tämän lainsäädännön mukaisten tuotteiden vapaata liikkuvuutta.
Tarkistus 108
16 artiklan 2 kohdan b a alakohta (uusi)
b a) kyseessä ovat tapaukset, joissa yhteisön lainsäädännön perusteella määrätään ihmisten ja eläinten terveyden suojeluun liittyviä rajoituksia ja velvoitteita;
Tarkistus 109
16 artiklan 2 kohdan h alakohta
h) kyseessä ovat tapaukset, joissa yhteisön lainsäädännön perusteella määrätään ihmisten ja eläinten terveyden suojeluun liittyviä rajoituksia ja velvoitteita.
Poistetaan.
Tarkistus 110
16 artiklan 2 kohdan 1 a ja 1 b alakohta (uusi)
Poikkeuksia myönnetään tarvittaessa tietyksi ajaksi, ja ne perustuvat kyseisen alueen tai tilan kehityssuunnitelmaan, jossa pyritään ratkaisemaan sen ongelmat.
Tiedot tämän artiklan nojalla myönnetyistä poikkeuksista on asetettava yleisön saataville, ja niitä on tarkistettava vähintään kolmen vuoden välein.
Tarkistus 111
17 artiklan 1 kohdan 1 a alakohta (uusi)
Jalosteissa näitä ilmaisuja saa käyttää ainoastaan, jos:
a) tuotteen kuvauksessa ja merkinnöissä vähintään 95 prosenttia maatalousperäisten ainesosien painosta on luonnonmukaisesti tuotettua ja kaikki olennaiset ainesosat ovat peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta;
b) ainesosaluettelossa tiedot luonnonmukaisista ainesosista eivät esitystavaltaan, väriltään, kooltaan eivätkä kirjasintyypiltään eroa ainesosia koskevista muista tiedoista. Näissä tuotteissa ei saa käyttää luonnonmukaiseen tuotantoon viittaavaa tunnusta.
Tarkistus 112
17 artiklan 2 kohta
2.   Liitteessä I lueteltuja ilmaisuja sekä niiden johdoksia ja lyhenteitä ei saa käyttää yksin eikä yhdistelmänä missään yhteisössä millään yhteisön kielellä sellaisen tuotteen merkitsemiseksi ja mainostamiseksi, jota ei ole tuotettu ja tarkastettu tai tuotu tämän asetuksen mukaisesti, paitsi jos kyseisiä ilmaisuja ei selvästikään voi yhdistää maataloustuotantoon.
2.   Liitteessä I lueteltuja ilmaisuja sekä niiden johdoksia ja lyhenteitä ei saa käyttää yksin eikä yhdistelmänä eikä epäsuorasti missään yhteisössä millään yhteisön kielellä sellaisen tuotteen merkitsemiseksi ja mainostamiseksi, jota ei ole tuotettu tai tuotu, tarkastettu ja sertifioitu tämän asetuksen mukaisesti, paitsi jos kyseisiä ilmaisuja ei selvästikään voi yhdistää luonnonmukaiseen maataloustuotantoon.
Tarkistus 171
17 artiklan 3 kohta
3.   Liitteessä I lueteltuja ilmaisuja sekä niiden johdoksia ja lyhenteitä ei saa käyttää yksin eikä yhdistelmänä tuotteesta, jos sen on merkitty sisältävän muuntogeenisiä organismeja, koostuvan muuntogeenisistä organismeista tai olevan tuotettu muuntogeenisistä organismeista.
3.   Liitteessä I lueteltuja ilmaisuja sekä niiden johdoksia ja lyhenteitä ei saa käyttää yksin eikä yhdistelmänä tuotteesta, jos sen on merkitty sisältävän muuntogeenisiä organismeja, koostuvan muuntogeenisistä organismeista tai olevan tuotettu muuntogeenisistä organismeista tai niitä käyttäen taikka jos on todisteita siitä, että muuntogeenisiä organismeja esiintyy käytetyssä tuotteessa, aineksessa tai rehussa , jossa muuntogeenisten organismien tahaton esiintyminen ylittää 0,1 prosenttia.
Tarkistus 114
17 artiklan 4 kohta
4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että tämän artiklan säännöksiä noudatetaan.
4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että tämän artiklan säännöksiä noudatetaan, sekä estääkseen tässä artiklassa tarkoitettujen ilmaisujen väärinkäytön .
Tarkistus 115
18 artiklan 1 kohdan a alakohta
a) 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu sen tarkastuslaitoksen koodinumero, joka vastaa asianomaiselle toimijalle tehtävistä tarkastuksista;
a) 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu sen tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen koodinumero, joka vastaa asianomaiselle toimijalle tehtävistä tarkastuksista ja myönnettävistä sertifikaateista ;
Tarkistus 116
18 artiklan 1 kohdan b alakohta
b) vähintään jokin liitteessä II luetelluista maininnoista suuraakkosin, jos 19 artiklassa tarkoitettua tunnusta ei käytetä.
b) 19 artiklassa tarkoitettu tunnus ja vähintään jokin liitteessä II luetelluista maininnoista suuraakkosin;
Tarkistus 117
18 artiklan 1 kohdan b a alakohta (uusi)
b a) maininta tuotteen alkuperästä tai niiden maatalouden raaka-aineiden alkuperästä, joista tuote koostuu, eli siitä, onko tuote peräisin yhteisöstä, kolmannesta maasta vai molemmista. Alkuperämainintaa täydennetään maan nimellä, jos tuote tai raaka-aineet, joista tuote on valmistettu, ovat peräisin kyseisestä maasta.
Tarkistus 118
19 artiklan otsikko
Luonnonmukaista tuotantotapaa osoittava yhteisön tunnus
Luonnonmukaista tuotantotapaa osoittavat yhteisön ja kansalliset tunnukset
Tarkistus 119
19 artikla
Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yhteisön tunnuksen, jota voidaan käyttää tämän asetuksen mukaisesti tuotettujen ja tarkastettujen tai tuotujen tuotteiden merkinnöissä, esittelyssä ja mainonnassa.
Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yhteisön tunnuksen, jota on käytettävä tämän asetuksen mukaisesti tuotettujen ja tarkastettujen tai tuotujen tuotteiden merkinnöissä, esittelyssä ja mainonnassa ja joka on luonnonmukaisten tuotteiden pääasiallinen tunnus koko Euroopan unionin alueella .
Tarkistus 120
19 artiklan 1 a kohta (uusi)
Yhteisön tunnusta ei saa käyttää jalostetuissa elintarvikkeissa, jotka eivät ole 14 artiklan 1 kohdan mukaisia, eikä siirtymävaiheen tuotannosta peräisin olevissa tuotteissa.
Tarkistus 121
21 artikla
Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen merkintöjä koskevat erityisvaatimukset, joita sovelletaan luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymässä olevilta tiloilta peräisin oleviin luonnonmukaisiin rehuihin ja tuotteisiin .
Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen merkintöjä koskevat erityisvaatimukset, joita sovelletaan luonnonmukaisiin rehuihin.
Tarkistus 122
21 artiklan 1 a ja 1 b kohta (uusi)
Viljelykasvituotteiden merkinnöissä tai mainonnassa voidaan viitata luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymiseen edellyttäen, että tuotteet täyttävät 12 artiklan vaatimukset.
Viittauksissa on:
a) käytettävä ilmaisua "tuotettu luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymässä olevalla tilalla";
b) käytettävä väriä, kokoa ja kirjasintyyliä, jonka avulla kuluttajat voivat selvästi erottaa siirtymävaiheen tuotannosta peräisin olevan tuotteen.
Tarkistus 123
22 artiklan 4 kohdan 1 alakohta
Toimivaltainen viranomainen voi asetuksen (EY) N:o 882/2004 5 artiklan mukaisesti siirtää tietyt tarkastustehtävät yhdelle tai useammalle tarkastuslaitokselle.
Toimivaltainen viranomainen voi asetuksen (EY) N:o 882/2004 4 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti siirtää tietyt tarkastustehtävät yhdelle tai useammalle tarkastusviranomaiselle tai tarkastuslaitokselle.
Tarkistus 124
22 artiklan 4 kohdan 2 alakohta
Tarkastuslaitoksen on täytettävä eurooppalaisessa standardissa EN 45011 tai ISO Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) esitetyt vaatimukset , sellaisina kuin niiden viimeisin versio on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa julkaistuna.
Tarkastuslaitoksen on oltava eurooppalaisen standardin EN 45011 tai ISO Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) mukaisesti hyväksytty , sellaisina kuin standardien viimeisin versio on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa julkaistuna.
Tarkistus 125
22 artiklan 7 kohta
7.   Jäsenvaltioiden on annettava koodinumero jokaiselle tarkastuslaitokselle, jolla on toimivalta tehdä tämän asetuksen mukaisia tarkastuksia.
7.   Jäsenvaltioiden on annettava koodinumero jokaiselle tarkastuslaitokselle tai viranomaiselle , jolla on toimivalta tehdä tämän asetuksen mukaisia tarkastuksia ja sertifiointeja .
Tarkistus 126
22 artiklan 8 a kohta (uusi)
8 a.    Jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa varmistettava, että perustettu valvontajärjestelmä mahdollistaa tuotteiden jäljittämisen kaikissa tuotannon, valmistuksen ja jakelun vaiheissa, jotta kuluttajat saavat takeet siitä, että luonnonmukaiset tuotteet on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti.
Tarkistus 127
23 artiklan 1 kohdan a alakohta
a) ilmoitettava tästä toiminnasta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa toiminta tapahtuu;
a) ilmoitettava tämän toiminnan täydestä laajuudesta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa toiminta tapahtuu;
Tarkistus 128
23 artiklan 4 kohta
4.   Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä ajan tasalla olevaa luetteloa valvontajärjestelmään kuuluvien toimijoiden nimistä ja osoitteista.
4.   Toimivaltaisten viranomaisten ja tarkastuslaitosten on pidettävä ajan tasalla olevaa luetteloa valvontajärjestelmään kuuluvien toimijoiden nimistä ja osoitteista. Luettelo on annettava asianosaisten käyttöön.
Tarkistus 129
24 artiklan 3 a kohta (uusi)
3 a.    Sidosryhmiä on kuultava säännöllisesti, jotta luonnonmukaista maataloutta harjoittavien viljelijöiden merkitys päätöksenteko- ja sertifiointiprosessissa tunnustettaisiin ja korostuisi.
Tarkistus 130
25 artiklan 1 kohdan a alakohta
a) varmistettava, että 17, 18 ja 19 artiklassa säädettyjä merkintöjä ja tunnusta ei käytetä sääntöjenvastaisesta tuote-erästä tai tuotannosta, jos sääntöjenvastaisuuden todetaan liittyvän tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseen;
a) varmistettava, että 17, 18 ja 19 artiklassa säädettyjä merkintöjä ja tunnusta ei käytetä tai ne poistetaan sääntöjenvastaisesta tuote-erästä tai tuotannosta, jos sääntöjenvastaisuuden todetaan liittyvän tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseen;
Tarkistus 131
26 artikla
Jos on olemassa perusteltu tarve varmistaa, että tuote on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten ja tarkastuslaitosten on pyynnöstä vaihdettava muiden toimivaltaisten viranomaisten ja tarkastuslaitosten kanssa tietoja tarkastustensa tuloksista. Ne voivat vaihtaa näitä tietoja myös omasta aloitteestaan.
Jos on olemassa perusteltu tarve varmistaa, että tuote on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten, päätöksentekoon osallistuvien kansallisten ja yhteisön sidosryhmien edustajien ja tarkastuslaitosten on pyynnöstä vaihdettava muiden toimivaltaisten viranomaisten ja tarkastuslaitosten kanssa tietoja tarkastustensa tuloksista. Ne voivat vaihtaa näitä tietoja myös omasta aloitteestaan.
Tarkistus 132
27 artiklan 1 kohta
1.   Kolmannesta maasta tuotu tuote voidaan saattaa yhteisön markkinoille luonnonmukaiseksi merkittynä, jos se on tämän asetuksen II, III ja IV osastossa vahvistettujen säännösten mukainen.
1.   Kolmannesta maasta tuotu tuote voidaan saattaa yhteisön markkinoille luonnonmukaiseksi merkittynä, jos:
a) se on tämän asetuksen säännösten mukainen;
b) tuotannosta, tuonnista ja kaupan pitämisestä vastaavia yrityksiä valvotaan yhteisön tarkastuksia vastaavin tarkastuksin, jotka suorittaa yhteisön virallisesti tunnustama viranomainen tai laitos;
c) tuotannosta, tuonnista ja kaupan pitämisestä vastaavat yritykset voivat milloin tahansa esittää todisteet siitä, että tuote täyttää tämän asetuksen vaatimukset;
d) tuotteella on toimivaltaisen tarkastusviranomaisten myöntämä sertifikaatti, jossa vahvistetaan sen olevan tämän asetuksen mukainen.
Tarkistus 133
27 artiklan 2 kohta
2.   Kolmannen maan toimijan, joka haluaa saattaa tuotteensa yhteisön markkinoille luonnonmukaisiksi merkittyinä 1 kohdan edellytysten mukaisesti, on alistettava toimintansa V osastossa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen tai tarkastuslaitoksen valvontaan, jos asianomainen viranomainen tai laitos suorittaa kyseisessä kolmannessa maassa tarkastuksia, tai 5 kohdan mukaisesti hyväksytyn tarkastuslaitoksen valvontaan.
2.   Kolmannen maan toimijan, joka haluaa saattaa tuotteensa yhteisön markkinoille luonnonmukaisiksi merkittyinä 1 kohdan edellytysten mukaisesti, on kaikissa tuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja jakeluun liittyvissä vaiheissa alistettava toimintansa V osastossa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen tai tarkastuslaitoksen valvontaan, jos asianomainen viranomainen tai laitos suorittaa kyseisessä kolmannessa maassa tarkastuksia, tai 5 kohdan mukaisesti hyväksytyn tarkastuslaitoksen valvontaan.
Tuotteilla on oltava tarkastusviranomaisen tai tarkastuslaitoksen myöntämä sertifikaatti, jossa vahvistetaan, että tuote vastaa tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä.
Tarkistus 134
27 artiklan 2 a kohta (uusi)
2 a.    Kyseisen toimijan on milloin tahansa voitava esittää maahantuojille tai kansallisille viranomaisille V osastossa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen tai tarkastuslaitoksen antamat todistusasiakirjat, joiden avulla voidaan yksilöidä viimeisimmän toimenpiteen toteuttanut toimija ja varmistaa, että kyseinen toimija noudattaa tätä asetusta.
Tarkistus 135
27 artiklan 3 kohdan a alakohta
a) kyseinen tuote on tuotettu yhteisössä luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavia tuotantostandardeja vastaavien standardien mukaisesti tai Codex Alimentarius -ohjeissa vahvistettujen kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaisesti ;
a) kyseinen tuote on tuotettu yhteisössä luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavia tuotantostandardeja vastaavien standardien mukaisesti, joissa otetaan huomioon Codex Alimentarius -ohjeet CAC/GL 32 ;
Tarkistus 136
27 artiklan 3 kohdan b alakohta
b) tuottajaan on sovellettu valvontajärjestelmää, joka on yhteisön valvontajärjestelmää vastaava tai Codex Alimentarius -ohjeiden mukainen ;
b) toimijaan on sovellettu valvontajärjestelmää, joka on yhteisön valvontajärjestelmää vastaava ja jossa otetaan huomioon Codex Alimentarius -ohjeet CAC/GL 32 ;
Tarkistus 137
27 artiklan 3 kohdan c alakohta
c) kolmannen maan toimija, joka haluaa saattaa tuotteensa yhteisön markkinoille luonnonmukaisiksi merkittyinä tämän kohdan mukaisesti, on liittynyt 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyyn valvontajärjestelmään tai alistanut toimintansa 5 kohdan mukaisesti hyväksytyn tarkastuslaitoksen valvontaan.
c) kolmannen maan toimijat , jotka haluavat saattaa tuotteensa yhteisön markkinoille luonnonmukaisiksi merkittyinä tämän kohdan mukaisesti, ovat kaikissa kyseisen tuotteen tuotantoon, jalostukseen ja jakeluun liittyvissä vaiheissa liittyneet 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyyn valvontajärjestelmään tai alistaneet toimintansa 5 kohdan mukaisesti hyväksytyn yhden tai useamman tarkastuslaitoksen valvontaan.
Tarkistus 138
27 artiklan 3 kohdan d alakohta
d) tuotteella on 4 kohdan mukaisesti hyväksytyn, kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen tai tarkastuslaitoksen taikka 5 kohdan mukaisesti hyväksytyn tarkastuslaitoksen myöntämä sertifikaatti, jossa todistetaan tuotteen täyttävän tässä kohdassa esitetyt edellytykset.
d) tuotteella on 4 kohdan mukaisesti hyväksytyn, kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen tai tarkastuslaitoksen taikka 5 kohdan mukaisesti hyväksytyn tarkastuslaitoksen myöntämä sertifikaatti, jossa todistetaan tuotteen täyttävän tässä kohdassa esitetyt edellytykset. Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sertifikaattia koskevat edellytykset sekä vahvistaa soveltamissäännöt, ennen kuin uusi tuontijärjestelmä tulee voimaan.
Tarkistus 139
27 artiklan 3 kohdan d a alakohta (uusi)
d a) jäljempänä 4 kohdan tai 5 kohdan mukaisesti hyväksytyt kolmannen maan tarkastuslaitokset ovat eurooppalaisen standardin EN 45011 "Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset" (ISO/IEC Guide 65) mukaisia ja vastavuoroista tunnustamista koskevan monenvälisen sopimuksen allekirjoittanut akkreditointielin on akkreditoinut ne ennen 1 päivää tammikuuta 2009 kyseisen standardin mukaisesti.
Tarkistus 140
27 artiklan 4 kohdan 1 alakohta
4.   Komissio hyväksyy 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kolmannet maat, joiden tuotantostandardit ja valvontajärjestelyt vastaavat yhteisön tuotantostandardeja ja valvontajärjestelmää tai jotka ovat Codex Alimentarius -ohjeissa vahvistettujen kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaiset , ja laatii tällaisten maiden luettelon.
4.   Komissio hyväksyy 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kolmannet maat, joiden tuotantostandardit ja valvontajärjestelyt vastaavat yhteisön tuotantostandardeja ja valvontajärjestelmää ja jotka ottavat huomioon Codex Alimentarius -ohjeet CAC/GL 32 , ja laatii tällaisten maiden luettelon.
Tarkistus 141
27 artiklan 4 kohdan 2 a ja 2 b alakohta (uusi)
Hyväksyttyjen tarkastuslaitosten tai tarkastusviranomaisten on annettava käyttöön akkreditointielimen tai tapauksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen antamat arviointikertomukset toimintaansa koskevista säännöllisesti paikan päällä suoritetuista arvioinneista, valvonnasta ja monivuotisesta uudelleenarvioinnista. Nämä arviointikertomukset julkaistaan Internetissä.
Komissio varmistaa arviointikertomusten perusteella ja jäsenvaltioiden avustamana hyväksyttyjen tarkastusviranomaisten ja tarkastuslaitosten asianmukaisen valvonnan tarkastelemalla niiden hyväksyntää uudelleen säännöllisin väliajoin. Valvonnan luonne määritellään arvioimalla sääntöjenvastaisuuden tai tämän asetuksen rikkomisen riski.
Tarkistus 142
27 artiklan 5 a kohta (uusi)
5 a.    Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset osallistuvat tarkastuslaitosten ja sertifiointielinten hyväksyntään. Tuontia harjoittavat toimijat lähettävät niille todistukset kaikista tuontitapahtumista. Ne perustavat julkisen yhteisön tuontitietokannan.
Toimivaltaiset kansalliset ja yhteisön viranomaiset voivat toteuttaa paikan päällä tarkastuslaitosten ja sertifiointielinten sattumanvaraisia tarkastuksia.
Tarkistus 152
28 artikla
Jäsenvaltiot eivät saa tuotantotapaan, pakkausmerkintöihin tai tuotantotavan esittämiseen liittyvistä syistä estää tai rajoittaa luonnonmukaisten tuotteiden pitämistä kaupan, jos tuotteet täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset.
1.    Toimivaltaiset viranomaiset ja tarkastuslaitokset eivät saa tuotantotavan, pakkausmerkintöjen tai tuotantotavan esittämisen vuoksi estää tai rajoittaa luonnonmukaisten tuotteiden pitämistä kaupan, jos jonkin toisen jäsenvaltion tarkastuslaitos on tarkastanut tuotteet edellyttäen, että kyseiset tuotteet täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset.
Erityisesti ei ole sallittua soveltaa muita kuin tämän asetuksen V osastossa mainittuja valvontajärjestelyjä tai taloudellisia rasitteita.
2.    Jäsenvaltiot voivat soveltaa omalla alueellaan tiukempia sääntöjä, jos säännöt ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia eivätkä estä tai rajoita kyseessä olevan jäsenvaltion ulkopuolella tuotettujen luonnonmukaisten tuotteiden kaupan pitämistä.
Tarkistus 144
31 artiklan otsikko
Luonnonmukaisen tuotannon hallintokomitea
Luonnonmukaisen tuotannon valvonnan käsittävää sääntelyä toteuttava komitea
Tarkistus 145
31 artiklan 1 kohta
1.   Komissiota avustaa luonnonmukaisen tuotannon hallintokomitea , jäljempänä 'komitea'.
1.   Komissiota avustaa luonnonmukaisen tuotannon valvonnan käsittävää sääntelyä toteuttava komitea , jäljempänä 'komitea'.
Tarkistus 146
31 artiklan 1 a kohta (uusi)
1 a.    Komitea varmistaa luonnonmukaista tuotantoa harjoittavien tuottajien edustajien ja kuluttajien edustajien säännöllisen kuulemisen ja yhteistyön heidän kanssaan ottamalla heidät mukaan asianmukaisten tekniikoiden päivittämiseen ja täytäntöönpanoon II osastossa vahvistettujen tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti, jotta luonnonmukaiselle tuotannolle 3 artiklassa asetetut tavoitteet toteutuisivat johdonmukaisesti.
Tarkistus 147
31 artiklan 2 kohta
2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.
2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa.
Tarkistus 148
31 artiklan 2 a kohta (uusi)
2 a.    Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille asetukseen suunnitelluista komiteamenettelyllä tehtävistä muutoksista ja ottaa niitä koskevan parlamentin kannan asianmukaisesti huomioon.
Tarkistus 149
31 artiklan 4 kohta
4.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
4.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan mukaisesti .
Tarkistus 150
32 artiklan a alakohta
a)   III osastossa vahvistettuja tuotantosääntöjä erityisesti niiden erityisvaatimusten ja -edellytysten osalta, joita luonnonmukaisten tuotteiden viljelijöiden ja muiden tuottajien on noudatettava;
a)   III osastossa vahvistettuja tuotantosääntöjä erityisesti niiden erityisvaatimusten ja -edellytysten osalta, joita luonnonmukaisten tuotteiden viljelijöiden ja muiden tuottajien on noudatettava, viljelyssä käytettävien sallittujen tuotantopanosten, lisäaineiden, teknisten apuaineiden ja muiden ainesten luettelot mukaan luettuina ;
Tarkistus 151
Liite II
   EU-LUONNONMUKAINEN,
   LUONNONMUKAINEN,

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti (A6-0061/2007 ).


Turvallisuus jalkapallo-otteluissa *
DOC 41k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 Itävallan tasavallan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi turvallisuudesta kansainvälisten jalkapallo-ottelujen yhteydessä tehdyn päätöksen 2002/348/YOS muuttamisesta (10543/2006 – C6-0240/2006 – 2006/0806(CNS) )
P6_TA(2007)0096 A6-0052/2007

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Itävallan tasavallan aloitteen (10543/2006)(1) ,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0240/2006 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0052/2007 ),

1.   hyväksyy Itävallan tasavallan aloitteen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää neuvostoa muuttamaan aloitteen tekstiä vastaavasti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Itävallan tasavallan aloitteeseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Itävallan tasavallan hallitukselle.

Itävallan tasavallan teksti   Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1
1 ARTIKLAN 1 KOHDAN A ALAKOHTA
2 artiklan 2 kohta (päätös 2002/348/YOS)
2.   Kansallisella jalkapalloalan tietopisteellä on pääsy riskikannattajien henkilötietoihin asiaa koskevien kansallisten ja kansainvälisten sääntöjen mukaisesti.
2.   Kansallisella jalkapalloalan tietopisteellä on pääsy riskikannattajien henkilötietoihin asiaa koskevan kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti. Näitä tietoja käsitellään yksinomaan jalkapallo-otteluiden yhteydessä, eikä niitä voi käyttää minkään muun mahdollisen toiminnan yhteydessä.
Tarkistus 2
1 ARTIKLAN 1 A ALAKOHTA (uusi)
3 artiklan 3 kohta (päätös 2002/348/YOS)
1 a)    Korvataan 3 artiklan 3 kohta seuraavasti:
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

(1) EUVL C 164, 15.7.2006, s. 30.


Kosovon tulevaisuus ja EU:n rooli
DOC 75k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 Kosovon tulevaisuudesta ja EU:n roolista (2006/2267(INI) )
P6_TA(2007)0097 A6-0067/2007

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 10. kesäkuuta 1999 antaman päätöslauselman 1244,

–   ottaa huomioon normien arvioinnista vastaavan YK:n pääsihteerin erityislähettilään raportin normien täytäntöönpanoa koskevasta kokonaisvaltaisesta arviosta, joka esitettiin YK:n turvallisuusneuvostolle 7. lokakuuta 2005,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 24. lokakuuta 2005 antamaan lausuntoon sisältyvän turvallisuusneuvoston päätöksen hyväksyä pääsihteerin ehdotus Kosovon asemaa koskevien neuvottelujen aloittamisesta,

–   ottaa huomioon Martti Ahtisaaren nimittämisen 14. marraskuuta 2005 Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin erityislähettilääksi Kosovon aseman määrittelyprosessissa,

–   ottaa huomioon kontaktiryhmän (Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Italia, Yhdysvallat ja Venäjä) 31. tammikuuta 2006 antaman lausunnon, joissa korostetaan Kosovon ongelman erityislaatua – ongelman, joka on tämän lausunnon mukaan muotoutunut Jugoslavian hajoamisen ja siitä seuranneiden konfliktien, etnisten puhdistusten ja vuoden 1999 tapahtumien myötä sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999) mukaisen pitkän kansainvälisen hallintokauden myötä – ja kehotetaan parhaana vaihtoehtona pikaiseen neuvotteluratkaisuun kysymyksessä,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 14. ja 15. joulukuuta 2006 antamat päätelmät, joissa annetaan täysi tuki Martti Ahtisaaren toimille ratkaisuun pääsemiseksi Kosovon asemaa koskevassa kysymyksessä ja vahvistetaan, että unioni on valmis ottamaan merkittävän roolin tulevaa asemaa koskevan ratkaisun täytäntöönpanossa,

–   ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2007 annetun erityislähettilään loppuraportin Kosovon tulevasta asemasta ja kokonaisvaltaisen ehdotuksen Kosovon aseman ratkaisemisesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksensä 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6-0067/2007 ),

A.   ottaa huomioon, että kontaktiryhmän 7. lokakuuta 2005 hyväksymissä Kosovon asemaa koskevan ratkaisun pääperiaatteissa korostetaan, että neuvotteluratkaisun pitäisi olla kansainvälinen prioriteetti ja että neuvotteluprosessi ei alettuaan saa joutua umpikujaan vaan se on saatettava päätökseen; ottaa huomioon, että kyseisissä periaatteissa ilmaistaan selvästi, että paluu maaliskuuta 1999 edeltäneeseen tilanteeseen tai Kosovon jako taikka yhdistäminen toiseen maahan tai toisen maan alueeseen ei tule kyseeseen,

B.   ottaa huomioon, että Kosovo oli 1990-luvulla järjestelmällisten väkivallantekojen ja sortotoimien kohteena ja että nämä kärjistyivät vuonna 1999 tapahtuneeksi siviiliväestön joukkokarkotukseksi, mikä johti YK:n turvallisuusneuvoston väliintuloon Nato-operaation seurauksena ja alueen asettamiseen kansainväliseen siviili- ja turvallisuusvalvontaan; katsoo, että tämä oli uudenlainen tilanne kansainvälisessä oikeudessa,

C.   katsoo, että maaliskuun 2004 tapahtumat, jotka ovat tuomittavia, ovat osoitus siitä, että albaani- ja serbiyhteisöjen välillä on Kosovon alueella jatkuvia jännitteitä ja että on löydettävä ratkaisu, joka takaa näiden molempien ja muiden etnisten ryhmien oikeudet Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj), Euroopan neuvoston ja muiden vähemmistöjen suojelun alalla toimivaltaisten järjestöjen julkaisujen mukaisesti,

D.   katsoo, että Kosovon tulevan aseman määrittely vaikuttaa sen taloudelliseen kehitykseen, kehittyneen poliittisen luokan syntymiseen ja suvaitsevan, erotteluun perustumattoman yhteiskunnan kehittymiseen maakunnassa,

E.   katsoo, että useista neuvottelukierroksista huolimatta ei ole valitettavasti päästy molempien osapuolten hyväksymään neuvotteluratkaisuun, ja panee merkille, että YK:n erityislähettiläs esitti kontaktiryhmälle ja YK:n pääsihteerille ratkaisuehdotuksia;

F.   katsoo, että lopullista ratkaisua ei voida sanella uhkailemalla Kosovon tai Serbian radikalisoitumisella, vaan sen on oltava sellaisen ratkaisun tulos, jossa otetaan huomioon kaikkien osapuolten edut,

G.   katsoo, että Kosovon aseman määrittelyn viivästyminen edelleen saattaa vaikuttaa kielteisesti jo valmiiksi herkkään ja kireään tilanteeseen,

H.   katsoo, että vuoden 1999 tapahtumat, pitkään jatkunut väliaikainen kansainvälinen hallinto ja Kosovon väliaikaisten itsehallintoelinten perustaminen ja asteittainen vahvistaminen ovat luoneet poikkeuksellisen tilanteen, joka tekee epärealistiseksi Kosovon liittämisen jälleen osaksi Serbiaa,

I.   katsoo, että Kosovon ja Serbian välisiä suhteita olisi edelleen kehitettävä kumppanuuden ja hyvän naapuruuden hengessä Kosovon ja Serbian koko väestön etujen mukaisesti, kun otetaan huomioon läheiset kulttuuriset, uskonnolliset ja taloudelliset siteet,

J.   katsoo, että eri etnisten ryhmien välinen luottamuksen puute, epävakaan tilanteen jatkuminen ja tarve kehittää ja vahvistaa demokraattisia, monikansallisia instituutioita Kosovossa edellyttävät jatkuvaa kansainvälistä läsnäoloa jatkossakin,

K.   katsoo, että kansainvälisen yhteisön pitäisi jatkaa investointeja koulutukseen etenkin, kun otetaan huomioon Kosovon nuoremman sukupolven edessä olevat vakavat haasteet,

L.   katsoo, että Euroopan unionin on oltava keskeisellä tavalla mukana Kosovon asemaa koskevan ratkaisun täytäntöönpanon seurannassa, takaamisessa ja helpottamisessa, demokraattisten instituutioiden perustamisessa Kosovoon ja niiden vahvistamisessa, siten että Euroopan parlamentti toteuttaa seurantavastuutaan, kun otetaan huomioon Kosovon strateginen asema,

M.   katsoo, että tiettyjen vähimmäisvaatimusten täyttäminen on kuitenkin asetettava ratkaisussa EU:n osallistumisen ehdoksi,

N.   katsoo, että Kosovon asemaa koskevan lopullisen ratkaisun on oltava yhteensopiva EU:n kanssa eli että ratkaisussa olisi toisin sanoen määrättävä perustuslailliset puitteet, jotka sopivat yhteen Kosovon eurooppalaisten tulevaisuusnäkymien kanssa, ja sallittava unionille kaikkien sen käytössä olevien välineiden käyttäminen,

1.   tukee YK:n johtamaa prosessia Kosovon lopullisen aseman määrittämiseksi sekä toimia sellaisten toimivien puitteiden luomiseksi, joilla varmistetaan Kosovon vakaus ja kaikkien siellä elävien yhteisöjen suojelu sekä pitkän aikavälin omavarainen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys; kannattaa Ahtisaaren ehdotusta Kosovon aseman ratkaisemiseksi ja katsoo, että kansainvälisen yhteisön valvoma suvereniteetti on paras vaihtoehto kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi; ja tältä pohjalta odottaa, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyy nopeasti uuden päätöslauselman, joka korvaa päätöslauselman 1244 (1999);

2.   katsoo, että ainoa kestävä ratkaisu Kosovolle on sellainen, jossa

   Kosovo voi kääntyä kansainvälisten rahoituslaitosten puoleen ja käynnistää näin taloutensa elvyttämisen ja edellytysten luomisen uusille työpaikoille,
   varmistetaan väliaikainen kansainvälinen valvonta, jotta voidaan säilyttää Kosovon monikansallinen luonne ja taata serbi- ja romaniväestön sekä muiden etnisten vähemmistöjen edut ja turvallisuus,
   annetaan kansainvälistä tukea, jotta varmistetaan sellaisten koko Kosovon väestöä palvelevien tehokkaiden ja omavaraisten instituutioiden kehittäminen, jotka noudattavat toiminnassaan oikeusvaltioperiaatetta ja demokratian perussääntöjä,
   Kosovo voi toteuttaa tavoitteensa liittyä EU:hun, mikä johtaisi ajan myötä keskinäiseen riippuvuuteen naapureidensa kanssa;

3.   katsoo, että kaikkien Kosovon tulevaa asemaa koskevien järjestelyjen on oltava sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden kanssa;

4.   toivoo, että Serbiaan saadaan pikaisesti vahva ja Eurooppa-myönteinen hallitus, joka osallistuu tosissaan ja myönteisesti Kosovon asemaa koskevan kysymyksen ratkaisemiseen; korostaa, että tällaista hallitusta tarvitaan myös entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) kanssa tehtävää täysimittaista yhteistyötä varten, jotta voidaan näissä oloissa käynnistää uudelleen ja saattaa päätökseen neuvottelut Euroopan unionin ja Serbian välisestä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta;

5.   katsoo, että lopullisen ratkaisun olisi sisällettävä muun muassa seuraavat näkökohdat:

   selkeä määritelmä kansainvälisten siviili- ja turvallisuusalan toimijoiden asemasta ja toimeksiannosta Kosovossa,
   selkeät määräykset hallinnon hajauttamisesta siten, että keskeisillä aloilla, kuten opetus, terveys ja paikallinen turvallisuus, annetaan huomattava itsemääräämisoikeus ja sallitaan serbikuntien osalta suorat mutta avoimet yhteydet Belgradiin; kyseisten määräysten on oltava rahoituksellisesti kestäviä, eivätkä ne saa heikentää yhtenäisen Kosovon budjetti-, täytäntöönpano- ja lainsäädäntövaltaa,
   ihmisoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen ja velvoite säätää perustuslailliset takeet vähemmistöjen ja pakolaisten keskeisistä eduista ja riittävät järjestelyt niiden varmistamiseksi,
   uskonnollisten kohteiden ja kulttuurikohteiden suojelu,
   määräykset kevyesti varustettujen monikansallisten Kosovon sisäisten turvallisuusjoukkojen perustamisesta; joukkojen toiminta-ala, voimavarat ja tehtävät olisivat rajoitetut, ja ne toimisivat Naton johtamien Kosovon joukkojen (KFOR) tiukassa valvonnassa,
   kansainväliset takeet alueen kaikkien valtioiden alueellisesta koskemattomuudesta;

6.   korostaa, että Kosovon asemasta tehtävä ratkaisu ei luo kansainväliseen oikeuteen ennakkotapausta, koska Kosovo on ollut YK:n hallinnassa vuodesta 1999 ja jo YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1244 (1999) kirjattiin tarve ratkaista kysymys Kosovon lopullisesta asemasta; korostaa, että Kosovon tilannetta ei siksi voida verrata tilanteeseen muilla konfliktialueilla, jotka eivät ole YK:n hallinnon alaisia;

7.   korostaa, että Kosovon tulevasta asemasta tehtävään sopimukseen on sisällytettävä myös Kosovon Mitrovicaa koskevia erityisjärjestelyjä, joilla taataan täysimääräisesti serbiväestön oikeudet ja turvallisuus Kosovon yhtenäisyyttä vaarantamatta; katsoo, että näiden järjestelyjen tulisi olla kansainvälisen yhteisön suorassa valvonnassa Serbian viranomaisia kuullen; muistuttaa kuitenkin Serbiaa siitä, että tällainen osallistuminen Kosovossa on yhteydessä Serbian yhteistyöhön lopullista asemaa koskevan ratkaisun täytäntöönpanossa;

8.   pitää siksi myönteisenä, että Ahtisaaren ehdotuksessa kaavaillaan serbiyhteisöille ja muille yhteisöille laajaa autonomiaa, myös merkittävää kunnallista autonomiaa EU:n toissijaisuus- ja itsemääräämisoikeusperiaatteiden mukaisesti;

9.   katsoo, että kansainvälisen yhteisön tulisi mahdollisimman pitkälle keskittää läsnäolonsa paikallisviranomaisten avustamiseen seuraavissa tehtävissä:

   asemaa koskevan ratkaisun ehtojen täytäntöönpano,
   riippumattomien ja etnisesti tasapainoisten institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien ja oikeus- ja poliisiviranomaisten valmiuksien kehittäminen,
   edistyminen YK:n standardien sekä vakauttamista ja assosiointia koskevien EU:n arviointiperusteiden täyttämisessä;

10.   katsoo näin ollen, että kansainvälisen yhteisön läsnäolon Kosovossa ei tulisi johtaa rinnakkaisen hallinnon muodostamiseen tai nykyisen YK:n johtaman hallinnon kopioimiseen, vaikka henkilökuntaa tuleekin olla oikeassa suhteessa tehtäviin nähden;

11.   korostaa, että kansainvälisellä yhteisöllä on oltava suora korjaava ja rajatuissa tapauksissa myös korvaava toimivalta esimerkiksi seuraavilla keskeisillä aloilla:

   vähemmistöjen elintärkeiden etujen suojaaminen,
   arkojen kohteiden suojelu,
   turvallisuus,
   oikeuslaitos ja kattavat oikeusnormit, erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa;

12.   korostaa, että tarvitaan lisätoimia Kosovon pakolaisten ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden ihmisten paluun tukemiseksi; korostaa, että ihmisten paluu pysyvästi edellyttää työmahdollisuuksia ja että kestävä talouskehitys on asetettava etusijalle; korostaa, että muut kuin serbi- tai albaanipakolaiset, esimerkiksi romanit ja aškaalit, tarvitsevat erityishuomiota, mukaan lukien leireillä Kosovon Mitrovicassa maansisäisinä pakolaisina elävät romanit;

13.   katsoo, että tarvitaan osallistava ja syrjimätön koulutusjärjestelmä, joka antaa mahdollisuuden käyttää romanikieltä romani- ja aškaalioppilaiden opetuksessa, mikä auttaa vaalimaan näiden vähemmistöyhteisöjen identiteettiä ja kulttuuria;

14.   korostaa YK:n turvallisuusneuvoston tärkeää roolia Kosovon tulevaa asemaa koskevassa lopullisessa päätöksessä; kehottaa painokkaasti Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita, erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä olevia jäsenvaltioita, antamaan aktiivisen ja täyden tukensa toimivan ratkaisun saamiseksi Kosovon tulevasta asemasta;

15.   katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman hyväksyminen on erittäin tärkeää myös EU:n tuleville toimille Kosovossa ja että EU:n ei pidä lisätä osallistumistaan Kosovon asioihin ilman tällaisen päätöslauselman hyväksymistä;

16.   on vakuuttunut siitä, että ottaen huomioon Euroopan unionin keskeisen roolin ratkaisun täytäntöönpanossa sillä tulisi olla lopullinen sananvalta ratkaisun lopullisten ehtojen suhteen;

17.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä samaan näkemykseen Kosovon suhteen, ja kehottaa siksi neuvostoa pyrkimään hyväksymään yhteisen kannan Kosovon asemaa koskevasta kysymyksestä ja esittämään vähimmäisvaatimukset kestävälle ja EU:n kanssa yhteensopivalle ratkaisulle Kosovossa;

18.   palauttaa mieliin, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan mukaan YK:n turvallisuusneuvoston jäseninä olevat jäsenvaltiot huolehtivat yhteisen kannan puolustamisesta ja antavat EU:n neuvostolle säännöllisesti tietoja neuvotteluista; kehottaa antamaan säännöllisesti tietoja myös Euroopan parlamentille;

19.   kehottaa kontaktiryhmään kuuluvia EU:n jäsenvaltiota jakamaan tietonsa neuvoston ja kaikkien muiden jäsenvaltioiden kanssa ja kehottaa niitä parantamaan koordinointia ja yhteistyötä näiden kanssa, koska EU kokonaisuutena kantaa kansainvälisen vastuun sekä rahoitustaakan lopullisesta ratkaisusta;

20.   kehottaa painokkaasti YK:n turvallisuusneuvoston jäseninä olevia jäsenvaltiota ja erityisesti sen pysyviä jäseniä omaksumaan rakentavan roolin, pyrkimään saamaan molemmat osapuolet toimimaan joustavasti ja hyväksymään yksiselitteisen ja kestävän ratkaisun Kosovon asemaan erityisedustajan tekemien ehdotusten pohjalta molempien osapuolten suostumuksella mahdollisuuksien mukaan;

21.   on valmis antamaan tarvittavaa lisärahoitusta EU:n tulevan osallistumisen rahoittamiseksi Kosovossa, jotta Kosovon asemaa koskeva ratkaisu voidaan panna täytäntöön ja jotta voidaan tukea Kosovon eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä, edellyttäen, että

   YK:n turvallisuusneuvoston tukemassa ratkaisussa otetaan asianmukaisesti huomioon unionin yhteinen kanta,
   EU:n läsnäolon laajuudesta, tavoitteista, toteutuksesta ja yksityiskohdista neuvotellaan riittävästi etukäteen, jotta Euroopan parlamentti voi vakuuttua siitä, että varat ovat oikeassa suhteessa tehtäviin,
   lisärahoitusta annetaan talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) mukaisesti,
   kutsutaan koolle ajoissa avunantajamaiden konferenssi;

22.   kannattaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) operaation käynnistämistä Kosovossa Kosovon aseman ratkaisun täytäntöönpanon tukemiseksi oikeusvaltion alalla; katsoo, että kyseisellä ETTP-operaatiolla pitäisi olla kaikki tarvittavat voimavarat sen varmistamiseksi, että se voi panna täytäntöön toimeksiantonsa ja kantaa sille annetun raskaan vastuun;

23.   muistuttaa sitoumuksesta, jonka puheenjohtajavaltio Suomi antoi neuvoston puolesta vuoden 2007 talousarvion hyväksymisen yhteydessä ja jonka mukaan Euroopan parlamentille annetaan yksityiskohtaiset tiedot mahdollisen tulevan operaation laajuudesta, tavoitteista ja todennäköisistä rahoitusvaikutuksista sitä mukaa kuin tehtävän suunnittelu etenee;

24.   korostaa, että Euroopan unionia edustavat Kosovossa sekä komission yhteystoimisto että neuvoston pääsihteerin/korkean edustajan alaiset yksiköt; pyytää neuvostoa harkitsemaan vielä, olisiko sen läsnäoloa Kosovossa koottava yhteen ja selkeytettävä entistä enemmän;

25.   on huolissaan tavasta, jolla siirtyminen Yhdistyneiden kansakuntien Kosovon väliaikaishallinnosta (UNMIK) uuteen kansainväliseen siviilihallintoon toteutetaan; muistuttaa UNMIKia siitä, että sen olisi jatkettava toimintaansa Kosovossa, kunnes uusi hallinto on organisoitu ja täysin toimintakykyinen; kehottaa YK:ta ja EU:ta pohtimaan keinoja estää kansainvälisen asiantuntemuksen menettäminen hallinnon keskeisillä aloilla ottaen erityisesti huomioon, että Kosovon väliaikaiset itsehallintoelimet tarvitsevat aikaa ja tukea ottaessaan vastuulleen tietyt lainsäädäntö- ja täytäntöönpanotehtävät UNMIKilta;

26.   kehottaa painokkaasti Etyjiä toimimaan edelleenkin merkittävässä roolissa Kosovossa sen asemaa koskevan kysymyksen määrittämisen jälkeen etenkin vaalimenettelyjen seurantaan ja tarkastamiseen liittyen; kehottaa tähän liittyen sekä neuvostoa että Etyjiä tehostamaan oikeusvaltioon liittyvää yhteistyötään niin, että noudatetaan selkeää työnjakoa ETPP:n tehtävän suhteen;

27.   tukee oikeuslaitosta ja oikeusvaltiota koskevaa EU:n painotusta aseman ratkaisun jälkeisessä vaiheessa korostaen, että tehtävät on tarpeen siirtää joustavalla tavalla; kehottaa ottamaan käyttöön selvän ja avoimen tehtävien ja velvollisuuksien jaon Kosovon omien tuomioistuinten ja oikeudellisten viranomaisten sekä suunnitellun lakia ja järjestystä käsittelevän EU:n ryhmän välillä; vaatii, että pidätyksissä ja muissa KFOR-joukkojen toimissa noudatetaan täyttä vastuuta sekä oikeusvaltioperiaatetta;

28.   muistuttaa Kosovon viranomaisia siitä, että kansainvälinen yhteisö odottaa niiden

   keskittävän toimensa institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen, joita tarvitaan vastuun ottamisessa jatkossa UNMIKin tähän saakka hoitamista velvollisuuksista,
   kehittävän Kosovon kansalaisuuden, joka perustuu nimenomaan alueen monikieliseen ja monietniseen luonteeseen niin, että samalla otetaan täysin huomioon Kosovon väestön muodostavat erilaiset etniset yhteisöt,
   työskentelevän vakavasti ja rakentavasti sellaisen monikansallisen, monikulttuurisen, moniuskontoisen ja suvaitsevaisen maan ja yhteiskunnan luomiseksi, jossa kunnioitetaan kaikkien etnisten ryhmien oikeuksia;

29.   korostaa tässä yhteydessä, että kansainvälinen läsnäolo Kosovossa jatkuu, kunnes edellä esitetyt tavoitteet on todella omaksuttu ja toteutettu;

30.   on hyvin huolissaan Kosovon viimeaikaisista väkivaltaisista mielenosoituksista, jotka vaarantavat vakavasti Kosovon tulevaa asemaa koskevan ratkaisun löytämiseen liittyvän prosessin häiriöttömän jatkumisen; kehottaa molempia osapuolia toimimaan äärimmäisen pidättyvästi ja tekemään mahdolliseksi asemaa koskevan menettelyn saattamisen päätökseen rauhanomaisella tavalla;

31.   muistuttaa lisäksi Kosovon viranomaisia siitä, että kun asemaa koskeva kysymys on lopulta ratkaistu, Kosovon väestö odottaa hallituksensa puuttuvan väestön jokapäiväiseen elämään vaikuttaviin ongelmiin, kuten sellaisiin, jotka liittyvät turvallisuuteen, taloudelliseen kehitykseen, lahjontaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen, työllisyyteen, asianmukaisiin julkisiin palveluihin sekä kaikkien henkilöiden tasa-arvoisuuteen lain edessä;

32.   kehottaa EU:ta ja Kosovon viranomaisia tekemään yhteistyötä, jotta voitaisiin luoda olosuhteet entistä paremmalle taloudelliselle kasvulle Kosovon kaikkien etnisten yhteisöjen hyödyksi; toistaa, että on laadittava kattava ja realistinen pitkän aikavälin talouskehityssuunnitelma, noudatettava täysin oikeusvaltion periaatteita sekä laadittava yksityiskohtainen ja asianmukaisin resurssein varustettu lahjonnan vastainen strategia;

33.   korostaa tarvetta antaa enemmän tukea pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kehittämiselle pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan pohjalta, jonka Kosovo on vahvistanut; pyytää komissiota varmistamaan pääsyn EU:n rakennerahastoihin, tarjoamaan parempaa rahoitusta pk-yrityksiin liittyville hankkeille ja perustamaan institutionaaliset puitteet tehostamaan yhteistyötä yhteisön ja yksityisen sektorin välillä Kosovossa;

34.   kehottaa painokkaasti Kosovon serbiyhteisön johtajia tunnustamaan, että demokraattinen, hallinnoltaan hajautettu ja taloudellisesti elinkelpoinen Kosovo on heidän etunsa mukainen, ja sitoutumaan ratkaisun jälkeiseen prosessiin sen varmistamiseksi, että heitä suoraan koskevat sopimuksen määräykset pannaan täysimääräisesti täytäntöön;

35.   kehottaa Serbian hallitusta tunnustamaan, että tulevaisuuteen kuuluu tiiviiden ja avointen suhteiden kehittäminen Kosovoon, kun otetaan huomioon syvempi alueellinen yhdentyminen ja yhteinen tulevan EU:n jäsenyyden mahdollisuus;

36.   korostaa, että ratkaisun löytäminen Kosovon tulevaa asemaa koskevaan kysymykseen Ahtisaaren lopullisten ehdotusten pohjalta on äärimmäisen tärkeää koko alueen vakauden ja tulevan kehityksen kannalta; kehottaa tässä yhteydessä kaikkien naapurivaltioiden hallituksia osallistumaan myönteisellä tavalla tähän prosessiin ja kunnioittamaan valtioiden nykyisiä rajoja; tukee näkemystä, jonka mukaan pitkällä aikavälillä Kosovon tulevaa asemaa koskeva ratkaisu on toimiva, jos sekä Serbiasta että Kosovosta tulee osa EU:ta yhdessä niiden naapurimaiden kanssa; sillä Länsi-Balkanin tulevaisuus on Euroopan unionissa;

37.   toistaa, että Kosovon ankkuroiminen kiinteästi vakautus- ja assosiaatioprosessiin tulee muun muassa vahvistamaan Kosovon taloussuhteita jäsenvaltioiden ja niiden Länsi-Balkanin naapurimaiden kanssa sekä helpottamaan alueen vakautusprosessia;

38.   panee tyytyväisenä merkille vapaakauppasopimusten tekemisen Albanian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Bosnia ja Hertsegovinan ja Kroatian kanssa; kehottaa painokkaasti Kosovon viranomaisia panemaan nämä sopimukset täysipainoisesti täytäntöön ja varmistamaan, että Serbian ja Montenegron kanssa käytävä vapaakauppa jatkuu;

39.   kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään osana ratkaisun jälkeistä vaihetta viisumien myöntämisen helpottamista koskevaa sopimusta Kosovon kanssa sen naapurimaiden kanssa parhaillaan neuvoteltavien sopimusten mallin mukaisesti, ottaen huomioon Kosovoon liittyvät erityisongelmat, ennen kaikkea sen, että useilla jäsenvaltioilla ei ole konsulaatteja ja että tähän asti on käytetty UNMIKin passeja;

40.   kehottaa Kosovon ja Serbian viranomaisia toimimaan täydessä yhteistyössä keskenään ja entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa kaikkien sotarikoksista syytettyjen luovuttamiseksi;

41.   katsoo, että Martti Ahtisaaren raportin julkaisemisen yhteydessä tulisi järjestää näkyvä tiedotuskampanja, jonka tavoitteena on selittää ehdotetun ratkaisun ehdot selvästi ja objektiivisesti kaikille asianomaisille väestönosille, mukaan lukien serbit; katsoo, että Euroopan unionin on painotettava rauhanomaisen rinnakkaiselon sanomaa suhteessa Kosovoon; toteaa, että Kosovo, joka tunnustaa sekä enemmistön että vähemmistön oikeudet, on vakaa ja hyvinvoiva;

42.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Serbian hallitukselle ja Kosovon väliaikaisille itsehallintoelimille, UNMIKille, kontaktiryhmän jäsenille, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolle ja YK:n pääsihteerin erityislähettiläälle Kosovon aseman määrittelyprosessissa.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.


Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuus
DOC 94k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta (2006/2205(INI) )
P6_TA(2007)0098 A6-0066/2007

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon 22. marraskuuta 1990 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisön tulevasta rahoittamisesta(1) ja 21. huhtikuuta 1994 antamansa päätöslauselman uudesta Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä(2) ,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omista varoista 31. lokakuuta 1994 tehdyn neuvoston päätöksen 94/728/EY, Euratom(3) ,

–   ottaa huomioon komission 7. lokakuuta 1998 antaman kertomuksen "Euroopan unionin rahoitus – Komission kertomus omien varojen järjestelmän toiminnasta" (KOM(1998)0560 ),

–   ottaa huomioon 11. maaliskuuta 1999 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän muutos- ja uudistamistarpeesta(4) ,

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 1999 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä(5) ,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29. syyskuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY, Euratom(6) ,

–   ottaa huomioon komission kertomuksen omien varojen järjestelmän toiminnasta (KOM(2004)0505 ) sekä komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi omien varojen järjestelmästä ja siihen liittyvän ehdotuksen neuvoston asetukseksi täytäntöönpanotoimenpiteistä budjettiaseman epätasapainon korjaamiseksi Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä (…) tehdyn neuvoston päätöksen 4 ja 5 artiklan mukaisesti (KOM(2004)0501 ), jotka esitettiin 14. heinäkuuta 2004,

–   ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2005 päivätyn päätöslauselmansa politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013(7) ,

–   ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2005 esitetyn Euroopan parlamentille laaditun tutkimuksen "Own Resources: Evolution of the system in a EU of 25"(8) ,

–   ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä sekä komission valmisteluasiakirjan Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän budjettiepätasapainon korjauksen ('Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus') laskemisesta, rahoittamisesta, maksamisesta ja talousarvioon ottamisesta Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn neuvoston päätöksen (…) 4 ja 5 artiklan mukaisesti (KOM(2006)0099 ),

–   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä(9) ,

–   ottaa huomioon tammikuussa 2007 esitetyn Euroopan parlamentille laaditun tutkimuksen "EU Own Resources – Preliminary assessment of the scope for Member State taxes supporting an EU-wide tax system"(10) ,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan tapaamiset kansallisten kansanedustuslaitosten budjettivaliokuntien puheenjohtajien kanssa 16. kesäkuuta 2005 ja 21. kesäkuuta 2006,

–   ottaa huomioon vastaukset budjettivaliokunnan 30. marraskuuta 2005 kaikille jäsenvaltioiden kansallisten kansanedustuslaitosten budjettivaliokunnille lähettämään kyselyyn omista varoista,

–   ottaa huomioon viralliset ja epäviralliset keskustelut, joita omia varoja koskevien asioiden pysyvä esittelijä kävi asianomaisten valiokuntien tai niiden edustajan kanssa vuosina 2006 ja 2007 asiasta keskustelemisesta kiinnostuneiden kansallisten kansanedustuslaitosten kutsusta,

–   ottaa huomioon tulokset, joita saavutettiin Euroopan unionin tulevaa rahoittamista käsitelleissä työryhmissä 8. ja 9. toukokuuta 2006 ja 4. ja 5. joulukuuta 2006 pidetyissä yhteisissä parlamentaarisissa kokouksissa,

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(11) ja erityisesti sen 8 kohdan sekä sopimukseen liitetyn julistuksen nro 3 rahoituskehyksen tarkistuksesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0066/2007 ),

A.   ottaa huomioon, että ensimmäinen Euroopan yhteisö eli 23. heinäkuuta 1952 perustettu Euroopan hiili- ja teräsyhteisö rahoitettiin aidolla omien varojen järjestelmällä, joka perustui jokaisesta tuotetusta terästonnista perittyyn maksuun, jonka hiiltä ja terästä tuottavat yritykset maksoivat suoraan EHTY:n talousarvioon,

B.   ottaa huomioon, että 25. maaliskuuta 1957 tehdyn Rooman sopimuksen nojalla Euroopan talousyhteisön rahoitus oli tarkoitus hoitaa kansallisilla maksuosuuksilla vain siirtymäkauden ajan, jonka jälkeen olisi siirrytty omien varojen järjestelmään,

C.   ottaa huomioon, että siirtyminen tapahtui lopulta 21. ja 22. huhtikuuta 1970, kun Luxemburgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi päätöksestä, jolla lopetettiin kansalliset maksuosuudet ja otettiin käyttöön uusi rahoitusjärjestelmä, joka perustui kahdenlaisiin todellisiin omiin varoihin – maatalousmaksuihin ja tullimaksuihin – joita täydensivät arvonlisäveroon (alv) perustuvat kolmannenlaiset varat,

D.   ottaa huomioon, että kaikki parlamentin pyrkimykset(12) saada alv-varojen määräytymisperusteen määrittelyssä käyttöön todelliset alv-ilmoitukset ("ilmoitusmenetelmä") yhdenmukaistetun määräytymisperusteen sijaan, joka lasketaan soveltamalla painotettua keskimääräistä verokantaa tulojen nettomäärään ("tulomenetelmä"), jäivät tuloksettomiksi, minkä seurauksena alv-varat muuttuivat todellisista omista varoista, joilla on vahva välitön side Euroopan kansalaisiin, jäsenvaltion maksuosuuden laskennassa käytettäväksi puhtaasti tilastolliseksi välineeksi,

E.   ottaa huomioon, että valtion- ja hallitusten päämiesten 25. ja 26. kesäkuuta 1984 tekemässä "Fontainebleaun sopimuksessa" todettiin selvästi, että loppujen lopuksi menopolitiikka on budjettiaseman epätasapainosta aiheutuvan ongelman keskeinen ratkaisukeino; ottaa huomioon, että samaan aikaan Eurooppa-neuvosto kuitenkin loi korjausmekanismin Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi ("British rebate"), jonka mukaan Yhdistynyt kuningaskunta saisi vuodesta 1985 lähtien 66 prosenttia sen alv-maksuosuuden ja kyseiselle vuodelle kohdennetuista menoista sille kuuluvan osuuden välisestä erotuksesta; ottaa huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden oli tarkoitus osallistua hyvityksen kustannusten rahoittamiseen kuitenkin siten, että Saksan osuudelle asetettaisiin yläraja; huomauttaa tämän johtaneen siihen, että Yhdistynyt kuningaskunta sai EU:n talousarvioon vuosittain maksamastaan osuudesta hyvitystä keskimäärin 5,3 miljardia euroa vuodessa vuosina 2001–2004,

F.   ottaa huomioon, että samassa huippukokouksessa valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat myös, että samantyyppiseen hyvitykseen olisi periaatteessa ja sopivana ajankohtana oikeutettu jokainen jäsenvaltio, jonka budjettitaakka on liiallinen sen suhteelliseen vaurauteen nähden,

G.   ottaa huomioon, että Brysselissä 11.–13. helmikuuta 1988 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti yhteisön talousarviossa maksuille 1,2 prosentin enimmäismäärän bktl:sta ja maksusitoumuksille 1,3 prosentin enimmäismäärän bktl:sta ja vahvisti, että jäsenvaltiot saavat pidättää varojen keräämisestä aiheutuvina kuluina itselleen 10 prosenttia perinteisistä omista varoista saatavista tuloista,

H.   ottaa huomioon, että viidentoista jäsenvaltion unionin omien varojen enimmäismäärä nostettiin 1,24 prosenttiin bktl:sta maksumäärärahojen osalta ja 1,31 prosenttiin maksusitoumusmäärärahojen osalta vuosiksi 1993–1999 ja se on sen jälkeen pysynyt muuttumattomana laajentumisesta huolimatta,

I.   ottaa kaikkein tärkeimpänä huomioon, että Brysselin Eurooppa-neuvosto loi vuonna 1988 neljännenlaiset "täydentävät" omat varat, jotka perustuvat bktl:oon ja joihin olisi turvauduttava, jos ja kun alv:sta ja perinteisistä omista varoista kerätyt varat eivät riittäneet kattamaan yhteisön rahoitussitoumuksia,

J.   ottaa huomioon, että ajan myötä viimeksi mainituista varoista on tullut Euroopan unionin talousarvion tärkein varainlähde, jonka osuus varainhoitovuoden 2007 tuloista on arviolta 70 prosenttia, kun taas alv-varojen osuus on noin 15 prosenttia, joten perinteisten omien varojen (tulli- ja maatalousmaksujen yhteensä) osuus on laskenut vain 15 prosenttiin tuloista,

K.   ottaa huomioon, että nykyinen, 29. syyskuuta 2000 tehty omia varoja koskeva päätös tuli voimaan 1. maaliskuuta 2002 ja sen pääpiirteet ovat seuraavat: omien varojen enimmäismäärä on 1,24 prosenttia unionin bktl:sta (eli 1,27 prosenttia bkt:sta) maksumäärärahojen osalta ja 1,13 prosenttia bktl:sta (eli 1,335 prosenttia bkt:sta) maksusitoumusmäärärahojen osalta, jäsenvaltioilla on oikeus pidättää itsellään varojen keräämisestä aiheutuvina kuluina 25 prosenttia perinteisistä omista varoista, alv-varojen keräämisaste on enintään 0,50 prosenttia, jäsenvaltioiden arvonlisäverokanta on rajattu 50 prosenttiin niiden bktl:sta (alv-määräytymisperusteen rajaaminen), ja yhden jäsenvaltion hyväksi tehdään korjaus, jonka rahoittamiseen sovelletaan joidenkin muiden jäsenvaltioiden osalta poikkeuksia,

L.   ottaa huomioon, että komission uusimmassa, vuonna 2006 esitetyssä ehdotuksessa pyritään panemaan täytäntöön 15. ja 16. joulukuuta 2005 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston omista varoista tekemät päätökset, joiden tärkeimpänä piirteenä on se, että jo olemassa olevien poikkeusten luetteloon lisätään vieläkin enemmän uusia, tiettyjä nettomaksajajäsenvaltioita koskevia erityisjärjestelyjä, kuten alennettuja alv-varojen keräämisasteita tai vuosittaisten bktl-osuuksien bruttoalennuksia, mikä entisestään lisää järjestelmän mutkikkuutta ja käsittämättömyyttä ja ruokkii budjettiaseman epätasapainoon perustuvaa lyhytnäköistä ajattelua,

M.   ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on myös uusinut vuonna 2000 tehdyn päätöksen korottaa jäsenvaltioiden itselleen pidättämää kantopalkkiota 10 prosentista 25 prosenttiin perinteisistä omista varoista huolimatta siitä kiistämättömästä tosiseikasta, että tällä prosenttiosuudella ei ole mitään tekemistä jäsenvaltioille varojen keräämisestä aiheutuvien todellisten kulujen kanssa ja se suosii paljon tullimaksuja kerääviä jäsenvaltioita niiden valtioiden kustannuksella, joissa niiden osuus ei ole suuri, joten se olisikin katsottava pikemminkin vain yhdeksi hyvityksen muodoksi,

N.   ottaa huomioon, että vaikka parlamentti onkin jo hyväksynyt komission ehdotuksen uudeksi omia varoja koskevaksi päätökseksi(13) , sen käsittely on yhä pysähdyksissä neuvostossa, jossa sitä ensin kannattaneet jäsenvaltiot eivät nyt itse halua soveltaa sitä,

O.   ottaa huomioon, että parlamentti pitää vuosina 2008/2009 toteutettavaa EU:n tulojen ja menojen kattavaa tarkastusta, josta määrätään 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa, tilaisuutena – jota ei pidä hukata – palata todelliseen mutta oikeudenmukaiseen omien varojen järjestelmään Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten hengessä,

P.   ottaa huomioon, että vuoden 2006 alusta lähtien on asiasta keskustelemaan halukkaiden kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa käyty neuvotteluja, jotta kaikki voitava tulisi tehdyksi yhteisen parlamentaarisen perustan saamiseksi tälle tulevalle tarkistusprosessille,

Q.   ottaa huomioon, että tähän mennessä näissä neuvotteluissa parlamentaarikot ovat vain vaihtaneet henkilökohtaisia näkemyksiään, koska useimmilla kansallisilla poliittisilla puolueilla ja kansanedustuslaitoksilla ei vielä ole ollut tilaisuutta vahvistaa virallista kantaa omiin varoihin,

R.   huomauttaa näiden kokousten kuitenkin antaneen mahdollisuuden yksilöidä osallistujien kesken useita aloja, joilla vallitsee yhteisymmärrys, sekä todeta, että vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että tavoitteena on löytää keino työskennellä yhdessä EU:n rahoituksen tulevaisuuden parissa,

S.   ottaa huomioon, että tällä välin Portugalin kansalliskokouksen puhemies on tehnyt ehdotuksen, jonka mukaan Portugalin puheenjohtajakaudella myöhemmin vuonna 2007 järjestettäisiin kansallisten parlamenttien budjetti- ja valtionvarainvaliokuntien ja Euroopan parlamentin välinen konferenssi, jossa käsiteltäisiin unionin omia varoja ja rahoituskehystä,

Nykyisen rahoitusjärjestelmän puutteet

1.   huomauttaa, että järjestelmä, jossa noin 70 prosenttia unionin tuloista ei ole peräisin omista varoista vaan tulee suoraan kansallisista talousarvioista bktl-varoina ja 15 prosenttia on peräisin sellaisista varoista kuin alv-prosenttiosuudesta, jota ei voida määräytymistapansa vuoksi pitää joka suhteessa unionin omana varana, on vastoin Rooman sopimuksen määräyksiä ja henkeä; huomauttaa, että jo pelkkä Euroopan unionin olemassaolo on lisännyt yhteisön sisäistä kauppaa ja kasvattanut jäsenvaltioiden "vaurautta", joten unionilla on täysi oikeus ottaa käyttöön todellisten omien varojen järjestelmä kansallisilla maksuosuuksilla rahoitettavan järjestelmän sijaan;

2.   korostaa, että juuri tämä "jäsenmaksuajattelu" on korostunut nettomaksajuudesta käytävässä lyhytnäköisessä keskustelussa, joka ei tee oikeutta Euroopan unionista saataville eduille rauhan, vapauden, vaurauden ja turvallisuuden kannalta, olkoonkin että "nettobudjettiasemien" käsitteessä on vakavia, osittain myös teknisiä puutteita ja se mahdollistaa vain pelkät arviot; korostaa, että nettoasemien tulopuolesta ("Rotterdamin ilmiö") ja menopuolesta ("Luxemburgin ilmiö") kumpikaan ei täysin vastaa todellisuutta;

3.   on täysin vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden maksuosuuksiin perustuva nykyinen omien varojen järjestelmä on sekä epäoikeudenmukainen kansalaisten kannalta että epädemokraattinen eikä auta tuomaan esiin sitoutumista unionin yhdentymiseen; lisäksi katsoo, ettei järjestelmä tarjoa unionille riittävästi varoja hoitaa kaikkia politiikanalojaan, koska sen takia maksuosuudet Euroopan unionille koetaan lisärasitteiksi jäsenvaltioiden talousarvioissa; suhtautuu erittäin kriittisesti yksittäisille maille annettaviin mahdollisuuksiin rahoittaa virallisesti vain niitä politiikanaloja, joista ne ovat kiinnostuneita; pelkää tämän olevan alkua niiden arvojen tuhoutumiselle, jotka ovat olleet tunnusmerkillisiä Euroopan unionin menestykselle kuluneiden 50 vuoden aikana;

4.   korostaa, että nykyinen järjestelmä, jossa on neljänlaisia erilaisia varoja ja useita erilaisia hyvitysmekanismeja, ovatpa ne sitten yleisiä mekanismeja yhden jäsenvaltion hyväksi, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus, tai erityisiä mekanismeja, kuten muita hyvityksiä rahoitettaessa tehtäviä hyvityksiä, on äärimmäisen mutkikas, siitä puuttuu avoimuus ja se on Euroopan kansalaisille täysin käsittämätön; korostaa, ettei se mitenkään auta täyttämään vaatimusta suoran yhteyden luomisesta unionin ja sen kansalaisten välille;

5.   toteaa, että "omia varoja" ja "rahoituskehyksiä" koskeviin päätöksiin sovellettavan yksimielisyysvaatimuksen vuoksi näiden alojen neuvottelutulokset ovat aina riippuvaisia vastahakoisimmankin jäsenvaltion, rikkaan tai köyhän, hyvästä tahdosta ja rahoitusmahdollisuuksista; ei pidä yllättävänä, että tulokset tuottavat usein pettymyksen;

6.   pitää järjestelmän puutteellisuuden syynä Brysselissä 14. ja 15. joulukuuta 2005 pidetyssä huippukokouksessa uudesta rahoituskehyksestä 2007–2013 tehdyn Eurooppa-neuvoston sopimuksen puutteita; pitää sovittua rahoituspakettia, jossa oli lukuisia poikkeuksia tulopuolella ja jossa joillekin jäsenvaltioille annettiin lahjaksi korvauksia menopuolella, kaikkein selvimpänä osoituksena nykyjärjestelmän täydellisestä epäonnistumisesta; ei voi hyväksyä sitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat olleet sopimassa tärkeistä yhteisön toimista, kuten Galileosta tai Euroopan laajuisista verkoista, sekä asettamassa suurisuuntaisia tavoitteita, kuten Göteborgin ja Lissabonin tavoitteita tai vuosituhattavoitteita, ja nyt kukaan ei halua rahoittaa niitä;

7.   pahoittelee, että Brysselissä vuonna 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ei luonut yksinkertaisempaa ja avoimempaa järjestelmää vaan sen sijaan teki siitä vieläkin monimutkaisemman ja vaikeaselkoisemman jättämällä Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän korjauksen pohjimmiltaan ennalleen ja ottamalla käyttöön muiden jäsenvaltioiden hyväksi tehtäviä muita poikkeuksia ja korjauksia;

8.   huomauttaa, että jos Edinburghissa vuonna 1992 tehtyä päätöstä, jossa omien varojen enimmäismääräksi asetetaan 1,24 prosenttia bktl:sta, olisi sovellettu kokonaisuudessaan, yhteisön talousarvioon olisi vuosittain tullut 0,2 prosenttia lisää bktl:sta 13 viime vuoden aikana, mikä vastaa noin 240 miljardin euron kasvua; pitää näitä varoja, jotka jäsenvaltiot hyväksyivät yksimielisesti puheenjohtajavaltiona toimineen Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotuksen mukaisesti, välttämättömänä edellytyksenä sille, että, ottaen erityisesti huomioon Euroopan unionin roolin maailmassa, Euroopan unioni pystyy toimimaan kasvavien haasteidensa ja valtuuksiensa mukaisesti etenkin Lissabonin tavoitteita (innovointi, koulutus, tutkimus, infrastruktuurit ja työllisyys) toteutettaessa tai kuten sovittiin Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksissa, puhumattakaan perustuslakiluonnoksesta, varsinkin kun unionissa on nyt 27 jäsenvaltiota;

9.   korostaa, että vuodesta 1995 unionin talousarvion reaalikasvu on ollut vain 8,2 prosenttia ja sen osuus bktl:sta on laskenut, mutta samalla kansalliset talousarviot ovat kasvaneet keskimäärin 23 prosenttia eli lähes kolme kertaa niin paljon;

Uudistuksen ensimmäinen vaihe: jäsenvaltioiden maksuosuusjärjestelmän parantaminen

10.   myöntää, että omien varojen järjestelmän uudistaminen on aina arkaluonteista ja vaikeaa ja kansalliset kansanedustuslaitokset on otettava siihen mukaan; kehottaakin siksi soveltamaan vaiheittaista toimintamallia, joka voitaisiin toteuttaa kahdessa vaiheessa mutta jonka pitäisi muodostaa osa yhdestä ainoasta päätöksestä, sillä yhteisön menettelyn vaivalloisuuden vuoksi olisi mahdotonta tehdä kahta päätöstä suhteellisen lyhyessä ajassa; esittää, että ensimmäisessä, väliaikaisessa siirtymävaiheessa parannettaisiin nykyistä jäsenvaltioiden maksuosuusjärjestelmää, mihin olisi sovellettava seuraavia poliittisia periaatteita:

   jäsenvaltioiden välinen tasa-arvo
   yksinkertainen esitystapa niin valituille edustajille kuin myös kansalaisille
   jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuus ja yhtäläinen arvostus
   tulouudistuksen ja menojen tarkistamisen välille luotava poliittinen yhteys, joka on jo asianmukaisesti sisällytetty toimielinten sopimukseen;

Jäsenvaltioiden välinen tasa-arvo

11.   määrittelee "jäsenvaltioiden välisen tasa-arvon" siten, että talousarviossa ei anneta minkäänlaisia erioikeuksia millekään jäsenvaltiolle; myöntää, että koska tulopuolen erityisjärjestelyillä ja menojen jakamisella tietyllä tavalla on pitkät perinteet, joidenkin jäsenvaltioiden voi olla vaikea suostua luopumaan niistä ja saattaa olla perusteltua alkaa soveltaa mahdollista uudistusta asteittain (vanhan järjestelmän "alasajo"); kieltäytyy kuitenkin hyväksymästä talousarvioon liittyvien erioikeuksien pitkää perinnettä perusteeksi säilyttää järjestelmä, jolla ei enää ole oikeutusta, kun tarvittavat uudistukset ovat tulossa;

Yksinkertainen esitystapa

12.   korostaa, että parannetun järjestelmän on tärkeää olla esitystavaltaan mahdollisimman yksinkertainen, jotta se on Euroopan kansalaisille ymmärrettävä ja avoin; pahoittelee, että kaikkien Euroopan kansalaisten elämään vaikuttavien päätösten esitystapa on joskus täysin käsittämätön, kuten Brysselissä joulukuussa 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston EU:n rahoitukseen liittyvissä päätelmissä;

Jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuus ja yhtäläinen arvostus

13.   edellyttää, että järjestelmässä turvataan jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden ja yhtäläisen arvostuksen periaatteet; katsoo näiden periaatteiden heikentyvän nykyisessä omien varojen järjestelmässä, jossa eräät saavat korvauksia, kun taas toiset joutuvat neuvottelemaan korvauksistaan Eurooppa-neuvoston kokouksissa; muistuttaa, että joulukuussa 2005 pidetyn Brysselin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä uuden otsakkeen 1b – Kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio menoja säätelevistä 46 kohdasta peräti 20 on "lisäsäännöksiä", joissa annetaan vapaasti "joululahjoja" eri jäsenvaltioille tai alueille(14) ;

Poliittinen yhteys tulo- ja menouudistuksen välille

14.   on vakuuttunut siitä, että tulouudistuksen ja menotarkistuksen välinen poliittinen yhteys on väistämätön ja täysin perusteltu, etenkin niin kauan kuin yhteisön politiikan rahoittaminen kansallisista talousarvioista saatavista tuloista säilyy unionin ohjenuorana;

Järjestelmän väliaikaisuus ja siirtymäluonne

15.   huomauttaa, että parannettu nykyjärjestelmä ehdotetun kaksivaiheisen lähestymistavan ensimmäisenä vaiheena ei voi koskaan olla muuta kuin väliaikainen siirtymäkauden ratkaisu, koska jäsenvaltioiden maksuosuusjärjestelmän merkittävät heikkoudet tekevät siitä poliittisesti kestämättömän;

16.   yhtyy kuitenkin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen käsitykseen(15) , että yhteisöjen omien varojen järjestelmän perusteellinen uudistaminen on erittäin vaikeaa, jos kyseisestä uudistuksesta käytävä keskustelu yhdistetään suoraan enimmäismääristä ja monivuotisten rahoitusnäkymien mukaisesti yhteisön toiminta-aloihin käytettävistä määristä käytäviin neuvotteluihin, kuten on toistuvasti tapahtunut Eurooppa-neuvoston tähänastisissa keskusteluissa;

Suosituksia jäsenvaltioiden maksuosuusjärjestelmän parantamiseksi
Schreyerin ehdotukset

17.   muistuttaa, että nykyisen rahoitusjärjestelmän parantamiseksi on jo tehty ehdotuksia ja muun muassa komission jäsen Michaele Schreyer esitti heinäkuussa 2004 ehdotuksia(16) , joiden mukaan

   jokainen jäsenvaltio on vauraudestaan riippumatta oikeutettu hyvitykseen, jota sovelletaan, kun sen maksuosuus EU:n talousarvioon saavuttaa 0,35 prosentin raja-arvon bktl:sta,
   palautus toteutettaisiin jäsenvaltion nettomaksuosuuden 66 prosentin vähennyksenä ja
   kaikkiin hyvityksiin käytettävissä oleva palautuksen enimmäismäärä rajataan 7,5 miljardiin euroon vuodessa;

18.   myöntää, että jotkut Schreyerin ehdotusten näkökohdat olivat oikeansuuntaisia siinä mielessä, että ne olisivat tehneet järjestelmästä hieman avoimemman poistamalla ainakin "hyvityksestä myönnettävän hyvityksen" periaatteen tai ne olisivat rajanneet korvauksia ja korjauksia – ja tärkein myönteinen seikka oli se, että se oli tarkoitettu vain siirtymäkauden järjestelmäksi vuoteen 2014 asti;

19.   on kuitenkin vakuuttunut siitä, että hyvityksen ottaminen yleiseen käyttöön, vaikka siihen liitettäisiinkin nettobudjettiasemia koskeva enimmäismäärä, olisi kaksinkertainen virhe, sillä se vain vahvistaisi järjestelmän epäyhteisömäisyyttä ja lujittaisi lyhytnäköistä lähestymistapaa, jossa käytetään määrällisesti laskettavissa olevaa "oikeudenmukaista palautusta"; pitää kiinni siitä, että ainoa mahdollinen ratkaisu on lopullinen luopuminen nettobudjettiasemajärjestelmästä samalla menorakennetta uudistaen; korostaa, että unionin menojen tunnusmerkkinä on juuri niiden lisäarvo, joka perustuu rahoituksen yhteisvastuullisuuden periaatteeseen;

Rakenne- ja koheesiomenojen kysymys

20.   hylkää kategorisesti joihinkin muihin uudistusehdotuksiin sisältyvän ajatuksen siitä, että rakenne- ja koheesiomenot jätetään pois kaikista jäsenvaltioiden maksuosuuksien tai niihin liittyvien hyvitysten vahvistamiseksi tehtävistä laskelmista, sillä tällöin tehtäisiin ero "ylevien" ja "epäilyttävien" menojen välille ja avattaisiin ovi Euroopan unionille, jossa kukin jäsenvaltio valitsee, mihin se osallistuu ja mihin ei, ja jossa eri politiikanaloja rahoittaisivat loppujen lopuksi vain niistä kiinnostuneet jäsenvaltiot;

Johtopäätös

21.   panee merkille Suomen huhtikuussa 2004 tekemän ehdotuksen perinteisten omien varojen jättämisestä ennalleen mutta nykyisen Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän korvaamisesta bktl:oon perustuvalla järjestelmällä, jossa bktl-osuuksia käytetään jäsenvaltioiden unionin omiin varoihin suorittamien maksuosuuksien perustana, poistetaan nykymuotoiset alv-varat, sillä ne ovat vain kansallisten maksuosuuksien matemaattinen laskentaperuste, ja alennetaan Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus asteittain nollaan vuoteen 2013 mennessä;

22.   korostaa, että tämän järjestelmän etuna olisi, että se on yksinkertainen ja avoin ja se olisi mahdollinen ensimmäinen askel kohti todellisten omien varojen järjestelmän luomista unionille, ja että kaikki tällä hetkellä Yhdistyneelle kuningaskunnalle maksettavan hyvityksen rahoittamiseen osallistuvat jäsenvaltiot hyötyisivät, kuten hyötyisi Yhdistynyt kuningaskunta itsekin nykymuotoisten alv-varojen poistamisen myötä; korostaa, ettei tämä haittaa muutetun arvonlisäveron sisällyttämistä pidemmällä aikavälillä EU:n rahoitukseen;

23.   myöntää, etteivät bktl-varat ole kansalaisten kannalta kovin havainnollisia mutta niissä maksuosuudet suhteutuvat tasapuolisesti jäsenvaltioiden yleiseen vauraustasoon toimien osoituksena niiden välisestä solidaarisuudesta;

24.   on tietoinen siitä, että Suomen ehdotuksen kanssa samoilla linjoilla oleva sopimus uudesta rahoitusjärjestelmästä on poliittisesti hyväksyttävissä vain, jos siihen liittyy yleinen neuvotteluprosessi, johon otetaan mukaan myös menot; kehottaa komissiota harkitsemaan edellä kuvailtua bktl:oon perustuvaa järjestelmää tehdessään uusia ehdotuksia EU:n tuloista 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa määrätyn tarkistusprosessin jälkeen;

25.   korostaa, että tulojen ja menojen välistä yhteyttä on käsiteltävä yhtenä aiheena keskusteltaessa siirtymisestä uuteen järjestelmään; ei hyväksy minkäänlaisia aikeita kansallistaa uudelleen yhteinen maatalouspolitiikka;

26.   suosittelee, että uudistuksen ensimmäinen vaihe voisi alkaa heti, kun tehtävä sopimus on ratifioitu; toteaa, että vaikka jäsenvaltioiden maksuosuuksien järjestelmä säilytettäisiinkin, siitä tulisi yksinkertaisempi, avoimempi ja absoluuttisempi suhteessa kunkin jäsenvaltion suhteelliseen vaurauteen; edellyttää tämän kuitenkin olevan vain siirtymävaihe, jonka ainoana päämääränä on siirtyminen todella uuteen omien varojen järjestelmään;

Uudistuksen toinen vaihe: uusi omien varojen järjestelmä

27.   vahvistaa aiemmat kantansa, joiden mukaan yhteisön tulojen uudistuksen lopullisena tavoitteena on oltava todellisten omien varojen saaminen Euroopan unionille nykyisten mekanismien tilalle; muistuttaa, ettei tämä tavoite eivätkä ehdotukset sen saavuttamiseksi ole mitenkään mullistavia vaan niillä vain pyritään elvyttämään perustamissopimusten kirjain ja henki;

28.   pitää omien varojen tulevan järjestelmän kulmakivinä kaikissa vaihtoehdoissa seuraavia periaatteita, jotka ovat tulleet esiin kaikissa yhteyksissä kansallisiin kansanedustuslaitoksiin:

   jäsenvaltioiden verotuksellisen itsemääräämisoikeuden periaatteen täysimääräinen kunnioittaminen
   verotuksen tasapuolisuus
   ei muutoksia EU:n talousarvion suuruusluokkaan
   uuden järjestelmän vaiheittainen käyttöönotto
   selvän poliittisen yhteyden luominen tulo- ja menouudistuksen välille;

Jäsenvaltioiden verotuksellisen itsemääräämisoikeuden täysimääräinen kunnioittaminen

29.   toteaa, että verotuksessa jäsenvaltioilla säilyy edelleen itsemääräämisoikeus, kuten todetaan perussopimuksissa ja ehdotuksessa perustuslaiksi, mutta ne voivat kuitenkin antaa unionille rajatuksi ajaksi luvan, joka voidaan perua milloin tahansa, saada suoraan tietty osuus veroista, kuten useimmissa jäsenvaltioissa tehdään alue- tai paikallisviranomaisten suhteen;

Verotuksen tasapuolisuus

30.   on vakuuttunut siitä, että uusi järjestelmä ei saa kasvattaa julkisia kokonaismenoja eikä kansalaisten verotaakkaa, edellyttäen että tilanne muutoin pysyy samana; toteaa, että jos uudessa järjestelmässä jokin vero osoitetaan kaikkien kansalaisten kannalta havainnollisella tavalla osittain tai kokonaan suoraan Euroopan unionille, jostakin muualta olisi tehtävä vastaava vähennys; ehdottaa, että kansallisia tilintarkastusvirastoja ja Euroopan tilintarkastustuomioistuinta olisi kehotettava tarkastamaan ja takamaan tämän periaatteen noudattaminen;

31.   katsoo, että uutta omien varojen järjestelmää kehitettäessä on otettava huomioon jäsenvaltioiden toimet veropolitiikkansa yhteensovittamiseksi;

Ei muutoksia EU:n talousarvion suuruusluokkaan , mutta EU:n talousarvion riittävien tulojen varmistaminen EU:n poliittisten prioriteettien saavuttamiseksi

32.   ei pidä tällä hetkellä tarpeellisena muuttaa 1,24 prosentin bktl-kattoa, joka mahdollistaa jo huomattavan liikkumavaran; muistuttaa, että yksikään talousarvio ei ole koskaan käynyt lähelläkään tätä enimmäismäärää, josta jäsenvaltiot itse sopivat vuonna 1992 Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella, ja että maksumäärärahat olivat vuonna 1993 korkeimmalla tasollaan 1,18 prosenttia bktl:sta; korostaa, että vaikka rahoituskehyksessä onkin vuosiksi 2007–2013 määrätty osuudeksi 1,045 prosenttia bktl:sta, kauden ensimmäisen hyväksytyn talousarvion taso oli niinkin alhainen kuin 0,99 prosenttia bktl:sta;

Uuden järjestelmän vaiheittainen käyttöönotto

33.   kehottaa ottamaan uuden järjestelmän asteittain käyttöön vuodesta 2014 alkaen; kannattaa mahdollisuutta siirtymäkauteen, jotta vanha rahoitusjärjestelmä ja sen varhaisemmalta ajalta periytyvät erityisjärjestelyt voidaan sujuvasti poistaa vaiheittaisesti käytöstä;

Selvän poliittisen yhteyden luominen tulo- ja menouudistuksen välille

34.   huomauttaa, että EU:n tulorakenteen uudistuksen ja EU:n menorakenteen uudistuksen on kuljettava käsi kädessä, kuten esitetään 17. toukokuuta 2006 tehtyyn uuteen toimielinten sopimukseen liitetyssä julistuksessa nro 3;

35.   toteaa, että omien varojen järjestelmä, jossa varmistetaan EU:n talousarvion tulojen kehitys jäsenvaltioiden vaurauden kasvun myötä, parantaa talousarvioon liittyvän päätöksenteon poliittista ilmapiiriä, mikä antaa päätöksentekijöille mahdollisuuden keskittyä menotasoja koskevan kaupankäynnin sijasta tärkeimpiin painopistealoihin, joilla EU tuo lisäarvoa;

36.   pitää myönteisenä Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten yhteistapaamisissa esitettyä aloitetta koota omia varoja käsittelevä erityistyöryhmä; pitää vuoropuhelua kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa välttämättömänä edellytyksenä omia varoja koskevan uudistuksen edistymiselle;

Mahdollisia tulevaisuudenvaihtoehtoja

37.   toistaa, että yhteyksissä jäsenvaltioiden kansallisiin kansanedustuslaitoksiin monet ovat katsoneet, että uuden unionin veron aika ei ole vielä koittanut lyhyellä aikavälillä; korostaa, ettei tämä kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että jos ja kun jäsenvaltiot päättävät periä uusia veroja, ne voisivat samaan aikaan tai myöhemmin päättää antaa unionille mahdollisuuden päästä suoraan osalliseksi tällaisista uusista veroista saatavista tuloista;

38.   korostaa kuitenkin, että toisessa vaiheessa on ratkaisevan tärkeää tarkastella mahdollisuutta luoda uusi omien varojen järjestelmä, joka perustuu jäsenvaltioissa jo perittävään veroon, ajatuksena se, että tämä vero ohjattaisiin osittain tai kokonaan suoraan EU:n talousarvioon todellisena omana varana, jolloin saataisiin aikaan suora yhteys unionin ja sen veronmaksajien välille; muistuttaa, että tämä myös lähentäisi eri jäsenvaltioiden verolainsäädäntöä; korostaa, että tämänkaltainen ratkaisu merkitsisi vain paluuta Rooman sopimuksessa vahvistettuun periaatteeseen, jonka mukaan yhteisön menot on rahoitettava yhteisön omista varoista;

39.   palauttaa mieliin, että keskusteluissa kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa tai komission kertomuksissa omien varojen järjestelmästä ehdokkaiksi tällaiseksi mahdollisesti osittain tai kokonaan kyseeseen tulevaksi veroksi harkittiin muun muassa seuraavia veroja:

   alv
   liikenteessä käytettävien moottoripolttoaineiden valmisteverot ja muut energiaverot
   tupakan ja alkoholin valmisteverot
   yritysten voitoista suoritettavat verot;

40.   toteaa, että Euroopan parlamentissa käydyissä keskusteluissa harkittiin myös muita mahdollisuuksia, kuten

   arvopaperikauppaan kohdistuvat verot
   liikenteeseen tai telepalveluihin kohdistuvat verot
   tulovero
   korkotulojen lähdevero
   EKP:n voitot (seigniorage-tulo)
   ympäristövero
   valuuttakauppaan kohdistuvat verot
   säästöihin kohdistuvat verot
   rahoitustoimiin kohdistuvat verot;

41.   katsoo, että uuden omien varojen järjestelmän soveltuvuutta olisi arvioitava seuraavin kriteerein:

   riittävyys: Riittäisivätkö tulot kattamaan EU:n menot pitkällä aikavälillä?
   vakaus: Toisiko järjestelmä tasaisesti tuloja EU:n talousarvioon?
   havainnollisuus ja yksinkertaisuus: Olisiko se EU:n kansalaisten kannalta havainnollinen ja ymmärrettävä?
   alhaiset toimintakustannukset: Olisiko sitä yksinkertaista hallinnoida, ja olisivatko sen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset alhaiset?
   tehokas resurssien jako: Johtaisiko se resurssien tehokkaaseen jakoon EU:ssa?
   vertikaalinen keskinäinen tasapuolisuus: Liittyisikö siihen tulojen uudelleenjakoa?
   horisontaalinen keskinäinen tasapuolisuus: Vaikuttaisiko se tasapuolisesti samassa asemassa oleviin veronmaksajiin kaikkialla EU:ssa?
   oikeudenmukaiset maksuosuudet: Hankittaisiinko tällä varalla tuloja jäsenvaltioilta niiden taloudellisen vahvuuden mukaisesti?

42.   haluaa jatkaa näiden vaihtoehtojen tarkastelua tiiviissä yhteistyössä kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa ennen lopullisen kannan vahvistamista; asettaa tärkeysjärjestyksessä korkealle sen, että mahdollisesti Portugalin puheenjohtajakauden aikana vahvistetaan yhteinen perusta keskusteluille EU:n tulojen tulevasta tarkistamisesta käytävälle keskustelulle; pyrkii kaikin tavoin saamaan unionin omien varojen tulevaisuudesta aikaan kannan, jota enemmistö jäsenvaltioiden parlamenteista voi tukea;

43.   pitää tätä päätöslauselmaa alustavana mutta vakaana perustana, jonka pohjalta Euroopan unionille voidaan ryhtyä etsimään oikeudenmukaisempaa ja avoimempaa uutta rahoitusjärjestelmää; aikoo keskustella uudesta Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ja hyväksyä lopullisen kantansa hyvissä ajoin, niin että se voidaan ottaa huomioon neuvotteluissa EU:n tulojen ja menojen kattavasta tarkastuksesta, josta sovittiin 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa;

o
o   o

44.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteen neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

LIITE

Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 hyväksymät poikkeukset talousarvion tulo- ja menopuoleen

Hankkeisiin osoitetut

– 865 000 000 EUR Ignalinan ydinvoimalaitokseen (LIT) ja 375 000 000 EUR Bohunicen ydinvoimalaitokseen (SLK)

– 200 000 000 EUR Pohjois-Irlannin rauhanprosessiin (UK)

Alueille osoitetut

– 879 000 000 EUR viidelle Puolan tavoite 2 -alueelle (107 EUR kansalaista kohti)

– 140 000 000 EUR unkarilaiselle alueelle (Közép-Magyarország)

– 200 000 000 EUR Prahalle

– tuen asteittainen lakkauttaminen suomalaiselle alueelle ja Madeiralle, jotka olivat alunperin "phasing-in"-alueita

– 100 000 000 EUR Kanariansaarille

– 150 000 000 EUR Itävallan raja-alueille

– 75 000 000 EUR Baijerille

– 50 000 000 EUR Ceutalle ja Melillalle (ES)

– 225 000 000 EUR Saksan itäisille osavaltioille

– 136 000 000 EUR erityisen syrjäisille alueille (35 EUR kansalaista kohti)

– 150 000 000 EUR ruotsalaisille kilpailukyky- ja työllisyystavoitealueille

Jäsenvaltioiden erityisrahastot

Puolan vastaanottoasteen nostaminen 4 prosentilla

– "phasing-in"-tukea Kyprokselle, vaikka se ei ole koskaan ollut tavoite 1 -alue

– 2 000 000 000 EUR Espanjalle, jaettuina vapaasti rakennerahaston tavoitteiden kesken

– 1 400 000 000 EUR Italialle (ennalta määrätty jako)

– 100 000 000 EUR Ranskalle (tavoite: "Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys")

– 47 000 000 EUR Virolle (35 EUR kansalaista kohti)

– 81 000 000 EUR Liettualle (35 EUR kansalaista kohti)

– lisämaksut maaseudun kehittämiseen:

– 1 350 000 000 EUR Itävallalle

– 20 000 000 EUR Luxemburgille

– 460 000 000 EUR Suomelle

– 100 000 000 EUR Ranskalle

– 500 000 000 EUR Irlannille

– 820 000 000 EUR Ruotsille

– 500 000 000 EUR Italialle

– 320 000 000 EUR Portugalille

Erityisolosuhteet

– 50 prosentin tuen lisäys Romanian ja Bulgarian entisille ulkorajoille tavanomaiseen raja-alueiden tukeen verrattuna

– yksityinen yhteisrahoitus voidaan laskea mukaan rakennerahastosta tuettuihin hankkeisiin uusissa jäsenvaltioissa (BKT per asukas < 85 % EU:n keskiarvosta) ja Saksan itäisissä osavaltioissa

– uusissa jäsenvaltioissa (< 85 %), arvonlisävero on tukikelpoinen kustannus rakennerahastohankkeissa

Oikeusperustoja koskevat erityisolosuhteet

– "n+2" -säännöstä poikkeaminen uusien jäsenvaltioiden kohdalla (<85 %) vuosina 2007–2010

– rakennushankkeita voidaan tukea uusissa jäsenvaltioissa (EU10 + ROM, BLG)

– kukin maa voi käyttää 20 % ensimmäisen pilarin määrärahoista (maatalous) maaseudun kehittämiseen tarvitsematta ottaa huomioon yleisiä sääntöjä mm. yhteisrahoituksesta

– erityismäärärahoja maaseudun kehittämiseen Portugalissa (320 000 000 EUR), ilman yhteisrahoitusta

Talousarvion rahoitusta koskevat erityisolosuhteet

Itävallan alv-varojen keräämisastetta leikataan 25 %

Saksan alv-varojen keräämisastetta leikataan 50 %

Ruotsin ja Alankomaiden alv-varojen keräämisastetta leikataan 66 %

Alankomaat saa 4 230 000 000 EUR (bruttokansantulosta saatavat omat varat)

Ruotsi saa 1 050 000 000 EUR (bruttokansantulosta saatavat omat varat)

Yhdistyneen kuningaskunnan korjausmekanismi säilytetään, mutta sitä leikataan tiettyjen uusille jäsenvaltioille maksettavien "phased-in"-maksujen vuoksi.

(1) EYVL C 324, 24.12.1990, s. 243.
(2) EYVL C 128, 9.5.1994, s. 363.
(3) EYVL L 293, 12.11.1994, s. 9.
(4) EYVL C 175, 21.6.1999, s. 238.
(5) EYVL C 189, 7.7.2000, s. 72.
(6) EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42.
(7) EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 373.
(8) Study Group for European Policies (SEP) -tutkimusryhmän laatima tutkimus; ks. myös liite "Comments on the revenue adequacy of possible own EU taxes", 30. elokuuta 2005.
(9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0292 .
(10) Deloitte and Touchen laatima tutkimus "Phase II Report – Preliminary draft", 12. tammikuuta 2007.
(11) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(12) Esimerkiksi Cornelissenin mietintö, Euroopan parlamentti 1985: "Pystyykö parlamentti hyväksymään sen, että alv-tulot muuttuvat yhä enemmän vesitetyksi kansalliseksi rahoitusosuudeksi sen jälkeen, kun on pakostakin hylätty yhdenmukaisen alv-kannan periaate, ja voiko se hyväksyä, että yhdenmukaisen alv-kannan vahvistaminen kutistuu loppujen lopuksi tilastolliseksi laskennaksi? Vai pitääkö kaikin keinoin pyrkiä alv-määräytymisperusteen laskennassa elvyttämään yhteisöjen omien varojen järjestelmä ja yhteisön rahoituksellinen itsenäisyys, joka on siitä riippuvainen?"
(13) Hyväksytyt tekstit, 4.7.2006, P6_TA(2006)0292 .
(14) Ks. päätöslauselman liite.
(15) Ks. lausunto nro 2/2006, 18 kohta (EUVL C 203, 25.8.2006, s. 50).
(16) "Schreyerin kertomus": KOM(2004)0505 ja KOM(2004)0501 , 14. heinäkuuta 2004.


Vuoden 2008 talousarvion suuntaviivat - pääluokat I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX
DOC 76k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 vuoden 2008 talousarviomenettelyn suuntaviivoista pääluokkia I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX varten sekä alustavasta ennakkoarviosta (pääluokka I) Euroopan parlamentin tuloista ja menoista (2007/2013(BUD) )
P6_TA(2007)0099 A6-0069/2007

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 272 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29. syyskuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY, Euratom(1) ,

–   ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2002 annetun Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(2) ,

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ,

–   ottaa huomioon toimielinten pääsihteerien toukokuussa 2006 esittämän viidennen kertomuksen rahoituskehyksen nimikkeen 5 kehityksestä,

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukset varainhoitovuodelta 2005 talousarvion toteuttamisesta ja toimielinten vastaukset(4) ,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0069/2007 ),

A.   ottaa huomioon, että vuoden 2007 talousarviossa nimikkeen 5 summa oli 7,115 miljardia euroa ja Euroopan parlamentin talousarvio 1 397 460 174 euroa, joka vastaa 19,65 prosenttia nimikkeestä 5,

B.   ottaa huomioon, että vuoden 2008 talousarvio on ensimmäinen, jossa ei odoteta merkittäviä haasteita, kuten laajentuminen tai uusien kielten käyttöönotto tai muut tapahtumat, joista aiheutuu merkittäviä hallinnollisia kustannuksia,

C.   ottaa huomioon, että toimielinten on vakiinnutettava kaksi viimeisintä laajentumista;

D.   ottaa huomioon, että vuotuisen menettelyn tässä vaiheessa Euroopan parlamentti odottaa muiden toimielinten arvioita ja oman puhemiehistönsä ehdotuksia vuoden 2008 talousarvioksi,

Yleinen toimintakehys

1.   panee merkille, että nimikkeen 5 yläraja vuonna 2008 on 7,457 miljardia euroa, mikä merkitsee 4,8 prosentin kasvua vuoteen 2007 verrattuna;

2.   panee merkille, että toimielinten talousarvio on viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana kasvanut lähes 18 prosentilla pääasiassa laajentumisten vuoksi; katsoo, että vuonna 2008 kaikki niistä ovat saavuttaneet täyden toimintakykynsä ja niille on annettu keinot turvata hallinnolliset toimintonsa; kehottaa toimielimiä omaksumaan vuotta 2008 koskevien arvioiden laatimisen yhteydessä varovaisen lähestymistavan;

3.   katsoo, että Euroopan parlamentti on vastuussa kansalaisille ja että veronmaksajien rahojen tehokas käyttö voi osaltaan vahvistaa heidän luottamustaan EU:n toimielimiä kohtaan; katsoo, että toimielinten vuoden 2008 talousarvion tulisi periaatteessa pysyä lähellä edellisvuotisen talousarvion tasoa, koska lisäysten perusteeksi ei ole odotettavissa merkittäviä tapahtumia (laajentumisia tai uusia kieliä); katsoo, että kaikki uudet aloitteet olisi rahoitettava ensimmäisessä vaiheessa nykyisen talousarvion enimmäismäärien puitteissa, jollei ole erityisiä syitä toimia toisin;

4.   myöntää, että toimielinten välinen yhteistyö voi olla mittakaavaetujen saavuttamisen ja tehokkuuden kannalta hyödyllistä mutta se voi myös heikentää toimielinten riippumattomuutta tai identiteettiä; katsoo, että kaikkien toimielinten kesken olisi pyrittävä oikeaan tasapainoon edellä mainittujen elementtien osalta; kehottaa pääsihteereitä raportoimaan keskinäisestä yhteistyöstään; odottaa saavansa 1. heinäkuuta 2007 mennessä tietoja toimielinten välisen yhteistyön laatuun, tehokkuuteen ja rahoitukseen liittyvistä seikoista sekä mahdollisista eduista ja haitoista, mukaan luettuna yhteistyön puitteissa perustettavien virastojen ja elinten tarjoamien palvelujen laatu ja tehokkuus;

5.   muistuttaa, että se on päätöslauselmissaan pyytänyt viime vuosina useita selvityksiä, jotka koskevat kymmenestä uudesta ja kahdesta uusimmasta jäsenvaltiosta olevan henkilöstön palvelukseenottamisen edistymistä ja palvelukseenotetun henkilöstön asemaa; kehottaa siksi toimielimiä jatkamaan tätä kartoittamista siten kuin päätettiin palvelukseen ottamisesta vuosien 2004 ja 2007 laajentumisen johdosta annetussa yhteisessä lausumassa, joka hyväksyttiin Euroopan unionin yleisestä talousarviosta varainhoitovuodeksi 200714. joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa(5) , sekä esittämään sekä yleiset että toimielinkohtaiset tiedot;

Euroopan parlamentti
Poliittiset painopisteet
Tehokasta palvelua jäsenille paremman lainsäädännön mahdollistamiseksi

6.   katsoo, että koska parlamentti on yksi lakien säätäjistä, sen jäsenille olisi taattava ihanteelliset työskentelyolot, jotta he voivat täyttää tehtävänsä ja jotta voidaan parantaa EU:n lainsäädännön laatua; katsoo, että jäsenten avustamista voidaan parantaa tarjoamalla heille riittävät erityistiedot tai tekniset tiedot nopeasti; vaatii, että parlamentin jäsenten on saatava paremmin tietoa ja oltava tietoisempia kaikista heidän saatavillaan olevista resursseista ja aineistoista, jotka perustuvat parlamentin eri yksiköiden tekemään työhön (tutkimukset sekä tekniset asiakirjat ja tausta-asiakirjat);

7.   haluaa varmistaa, että kaikille jäsenille, mukaan luettuna uudet jäsenet, tarjotaan mahdollisimman hyviä kielipalveluja ennen kaikkea parlamentin elinten virallisissa kokouksissa; on valmis harkitsemaan perusteltuja ehdotuksia, joilla jäsenille tarjotaan heidän tehtäviensä puitteissa avoimin ja selkeästi määritellyin ehdoin henkilökohtaisempia palveluja, ja aikoo tarkastella tällaisten ehdotusten kustannustehokkuutta;

8.   haluaa tutkia mahdollisuutta tarjota kaikille jäsenille riittävässä määrin tiloja keskusteluihin asiantuntijoiden kanssa pienissä ryhmissä (8–20 henkilöä) erityisesti uusissa D4-D5-rakennuksissa; katsoo, että parlamentin työn vaatimien vaikeasti ennakoitavien tarpeiden huomioon ottamiseksi tällaisten tilojen varaamisen olisi oltava mahdollista kohtuullisen määräajan kuluessa ja mahdollisimman vähäisellä byrokratialla; odottaa 1. heinäkuuta 2007 mennessä kertomusta kaikista tällaisista käytettävissä olevista palveluista ja mahdollisuuksista kehittää niitä edelleen;

9.   panee merkille, että nykyisten yksiköiden työskentely- ja hallintorakenteet vaativat edelleen kehittämistä ja vahvistamista, jotta jäseniä voidaan tukea mahdollisimman hyvin heidän tehtäviensä hoitamisessa; kehottaa hallintoa tarkastelemaan, voidaanko kirjaston jäsenille suomia mahdollisuuksia laajentaa tarjoamalla tukea tutkimuksia varten sekä laaja yhtenäisasiakirja ja tietokanta kaikesta olemassa olevasta aineistosta ja asiantuntemuksesta (tiedonhallintajärjestelmä); odottaa 1. heinäkuuta 2007 mennessä asiaa koskevia ehdotuksia, joihin on liitetty kustannusarviot ja joihin sisältyy myös mahdollisuus julkaista vastaukset tällaisiin kyselyihin Euroopan parlamentin Intranetissä;

10.   pahoittelee hallintonsa maantieteellistä hajautumista kolmeen toimipaikkaan sekä lisäkustannuksia, joita tämä merkitsee toimintamenojen muodossa ja erityisesti matkustettaessa paikasta toiseen; katsoo, että hallinnon olisi annettava jäsenten käyttöön kaikki välineet, jotka tarjoavat uusia teknologioita, jotta voidaan lievittää Euroopan parlamentin maantieteellisen hajanaisuuden kielteisiä vaikutuksia, kuten tietokoneiden synkronointi matkapuhelinten kanssa tai videokonferenssisalien käyttö;

11.   panee merkille, että vaikka tietotekniikkaa varten varattu talousarvio on huomattava, jäljellä on joitakin ongelmia, kuten Strasbourgin verkon hidastuminen tai uusien IT-hankkeiden täytäntöönpanoon vaadittu aika; kehottaa siksi pääsihteeriä sisällyttämään alustavien ennakkoarvioiden liitteeseen IV erityisen jakson viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana käynnistetyistä IT-hankkeista, mukaan luettuna alustavat kustannukset, käynnistys- ja luovutuspäivät (myös alustava luovutus) sekä lopulliset kustannukset;

12.   pyytää pääsihteeriä esittämään valiokuntien sihteeristöjen rakennetta ja kapasiteettia koskevia ehdotuksia, jotta lainsäädännön ja talousarviomenettelyn seurantaa voidaan parantaa; pyytää hallintoa tekemään 1. heinäkuuta 2007 mennessä asiaa koskevia ehdotuksia;

Parlamentin ja sen poliittisten ryhmien viestintävälineiden tehokkuuden parantaminen

13.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin viestintä koostuu monista eri kanavista, jotka täydentävät toisiaan ja joilla on yhteinen tavoite, joka on tehokas tiedottaminen EU:n kansalaisille parlamentin toiminnasta ja sen vaikutuksesta Euroopan rakentamiseen;

14.   katsoo, että Euroopan parlamentin viestintä on kaksitahoista ja koostuu ensinnäkin hallinnon harjoittamasta institutionaalisesta viestinnästä, joka sisältää "faktoja", ja toiseksi poliittisemmin suuntautuneesta tiedotuksesta, joka kuvaa poliittisten ryhmien ja jäsenten erilaisia kantoja, näkemyksiä ja toimintaa;

15.   katsoo, että tiedotus- ja viestintäpolitiikkaa voidaan parantaa johdonmukaisemmin EU:n kansalaisille tarkoitetulla tiedottamista koskevalla yleisellä lähestymistavalla, kun kunkin välineen lisäarvo arvioidaan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta varainhoitovuodeksi 2007 (pääluokat I, II, IV, V, VI, VII ja VIII) 26. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman 21 kohdassa esitetyllä tavalla(6) ;

16.   haluaa parantaa välineitä, joilla lisätään Euroopan kansalaisten tietoisuutta Euroopan parlamentin roolista lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosessissa, sen toiminnasta yhteisön politiikan alalla sekä Euroopan parlamentin jäsenten ja poliittisten ryhmien toiminnasta, sekä korjata Euroopan unionin julkisuuskuvaan liittyvät puutteet erityisesti vuoden 2009 vaaleja silmällä pitäen; katsoo, että nykyiset viestintäkanavat eivät riittävästi vastaa tähän tarpeeseen;

17.   uskoo erityisesti, että paikallisten ja alueellisten tiedotusvälineiden suurempi osallistuminen olisi Eurooppa-hankkeelle erittäin hyödyllistä; kehottaa siksi hallintoa esittämään viestintää koskevan toimintasuunnitelman, jossa keskitytään paikallisiin ja alueellisiin viestimiin ja tutkitaan, erityisesti valmistauduttaessa seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin, uusia välineitä, jotka antavat jäsenille mahdollisuuden kommunikoida paikallisten viestinten kanssa; muistuttaa, että edellisiä Euroopan parlamentin vaaleja edeltäneenä vuonna yleisen tietoisuuden lisäämiseen oli varattu erityinen budjetti;

18.   korostaa, että sekä käytössä että kehitteillä olevat viestintävälineet on muokattava sellaisiksi, että ne mahdollisimman tehokkaasti parantavat yleistä tietoisuutta toimielimestämme EU:n kansalaisten keskuudessa; uskoo, että sekä hallinnon että poliittisten ryhmien olisi osallistuttava näiden välineiden muokkaamiseen ja arviointiin;

19.   kehottaa laatimaan 1. heinäkuuta 2007 mennessä yhteenvedon erillisvirastojen toteuttamista viestintätoimenpiteistä sekä yhteistyössä komission kanssa Eurooppa-taloissa toteutetuista viestintätoimenpiteistä sekä arvion niiden tehokkuudesta ja vaikutuksesta;

20.   muistuttaa, että heinäkuussa 2006 käynnistettiin jäsenten vierailijaryhmiä koskeva uusi politiikka, joka edustaa parannusta entiseen verrattuna; katsoo, että lisäparannukset ovat mahdollisia erityisesti suhteessa joustavuuteen ja että kun uusi vierailijakeskus valmistuu, vierailijoiden pienintä sallittua pakollista määrää sekä korvauksia voidaan tarkistaa, kun otetaan huomioon vierailijoiden erityispiirteet todellisten kustannusten kattamiseksi; odottaa siksi saavansa 1. heinäkuuta 2007 mennessä uuden ehdotuksen, jossa jäsenten kysymykset otetaan huomioon ja joka pannaan täytäntöön mahdollisimman pian;

21.   antaa tunnustusta vierailijaohjelmassa viime vuosina saavutetulle edistykselle; korostaa kuitenkin, että lisäparannuksia voitaisiin tehdä aloilla, joilla vierailijoille esitellään Euroopan parlamentin todellisuutta, ja odottaa vastauksia yksityiskohtaisiin kysymyksiin, jotka liittyvät mahdollisuuksiin vierailla täysistuntosalissa sekä saatavilla olevien kokoushuoneiden määrän nostamiseen(7) ; pyytää hallintoa tekemään 1. heinäkuuta 2007 mennessä asiaa koskevia ehdotuksia;

Talousarvion kohdentamisen parantaminen

22.   muistuttaa, että viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana budjetointi on perustunut toimielimen tehokkaan toiminnan tarpeisiin; korostaa, että Euroopan parlamentin talousarvio olisi määriteltävä tasolle, joka antaa toimielimelle mahdollisuuden tehokkaaseen työhön perustellulla taloudellisten resurssien tasolla; katsoo, että vuoden 2008 talousarvion taso (mukaan luettuna lisäykset, jotka liittyvät nykyhinnoiksi muuttamiseen) pitäisi pyrkiä pitämään vuoden 2007 talousarvion tasolla, eikä sen missään tapauksessa pitäisi ylittää 20 prosenttia nimikkeestä 5, jonka olisi muodostettava talousarvion yläraja; kehottaa siksi puhemiehistöä ottamaan huomioon, että Euroopan parlamentti on vastuussa EU:n kansalaisille, kun se päättää parlamentin arvioiden tasosta;

23.   panee merkille, että vuosi 2008 on viimeinen kokonainen vuosi ennen Euroopan parlamentin jäsenten vaaleja ja jäsenten ohjesäännön täytäntöönpanoa vuonna 2009; katsoo, että viimeisimmän laajentumisen edellyttämät välttämättömät toimenpiteet on toteutettu; katsoo, että uusien jäsenvaltioiden vastaanottamisesta aiheutuvien budjettitarpeiden hienosäätöä lukuun ottamatta odotettavissa ei ole merkittäviä hankkeita, joilla on taloudellisia seurauksia;

24.   panee merkille, että yksi puhemiehistön painopisteistä on tehdä Euroopan parlamentista entistä näkyvämpi toimija ulkopolitiikassa mutta korostaa samalla, että on tärkeää tukea kulttuurien välistä vuoropuhelua ja edistää demokratiaa; korostaa, että Euroopan parlamentti on perustanut joukon valtuuskuntia ja yhteiskokouksia kolmansien maiden kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa, vaikka niitä ei ole selkeästi yksilöity Euroopan parlamentin talousarviossa; kehottaa siksi hallintoa esittämään 1. heinäkuuta 2007 mennessä kertomuksen tällä menojen alalla toimivista nykyisistä ja kehitteillä olevista yksiköistä, mukaan luettuna taloudellinen arvio tulevien vuosien tarpeista;

25.   pahoittelee rajallista tiedonkulkua kysymyksissä, joissa toimivalta jaetaan muiden Euroopan parlamentin päättävien elinten kanssa, ja erityisesti päätöksissä, joilla on taloudellista vaikutusta Euroopan parlamentin talousarvioon; katsoo, että eri osapuolten toimet olisi kohdistettava tiedonvaihdon parantamiseen päätöksenteon alkuvaiheessa;

26.   panee merkille, että ennakkoarviot hankkeiden kehittämisen kokonaiskustannuksista eivät aina ole luotettavia; pahoittelee tätä lähestymistapaa ja katsoo, että suurten hankkeiden osalta tapauksissa, joissa ennalta arvioiduista kustannuksista poiketaan merkittävästi, poikkeukset olisi perusteltava ja hankkeet olisi esitettävä uudelleen toimivaltaisille elimille uudelleenarviointia ja hyväksymistä varten;

27.   panee merkille, että useat budjettikohdat saavat säännöllisesti liian vähän tai toisaalta liikaa varoja; muistuttaa, että toteuttamisvuoden aikaiset siirtoesitykset olisi rajoitettava poikkeustapauksiin ja vain kysymyksiin, joita ei ole voitu ennakoida; kehottaa hallintoa arvioimaan kunkin budjettikohdan tarvittavat määrärahat täsmällisemmin ja ennakoimaan ne realistisemmalla tasolla;

Muut asiat
Kiinteistöt

28.   myöntää, että kiinteistöistä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana maksetuilla ennakkomaksuilla on saavutettu säästöjä; korostaa, että Euroopan parlamentti omistaa nyt suurimman osan kolmessa toimipaikassa käyttämistään kiinteistöistä ja alkaa keskittyä investoinneissaan edustustoihin; aikoo tarkistaa edustustojen yhteisomistusta komission kanssa käyttäen tarkastelun pohjana maaliskuuksi 2007 pyydettyä selvitystä, jota edellytettiin edellä mainitun 26. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman 47 kohdassa; kehottaa tätä varten laatimaan komission ja Euroopan parlamentin yhteisen selvityksen toimistojen yhteisomistuksen yksityiskohdista henkilöstö-, logistiikka- ja käyttökustannusten osalta sekä yhteisten toimistojen ostojen yhteisrahoitusta koskevat aikataulut; panee merkille, että tämä on tähän asti ollut mahdollista siksi, että parlamentin talousarviossa on ollut käytettävissä varoja;

29.   kannustaa hallinnon pyrkimyksiä Eurooppa-talojen turvajärjestelmien parantamiseen; kehottaa hallintoa ja komissiota vastaamaan yhteisesti ja suhteellisesti niiden kustannuksista;

Henkilöstö

30.   katsoo, että pääasiassa kahteen laajentumiseen ja virallisten kielten määrän kasvuun liittynyt henkilöstön määrän viimeaikainen kasvu (21 prosenttia neljässä vuodessa) on johtanut siihen, että toimielimellä pitäisi olla henkilöresurssit, joita se tarvitsee toimiakseen, ja sen olisi käytettävä aikaa siihen, että henkilöstö integroidaan tehokkaasti; aikoo siksi harkita uusia virkoja koskevia pyyntöjä sen jälkeen, kun hallinto on esittänyt kertomuksen, jossa esitellään sen lyhyen ja keskipitkän aikavälin strategia, joka koskee mahdollisuuksia virkapaikkojen siirtoon, mukaan luettuna virkapaikkojen siirtoon liittyvät koulutus- ja kehittämisohjelmat; aikoo tarkastella pyyntöjä näiden yksityiskohtaisten tietojen pohjalta;

31.   kannustaa puuttumaan tulkkauspalvelujen saatavuutta ja parasta laatua haittaaviin puutteisiin säilyttäen kuitenkin asianmukaisen tasapainon laadun ja kustannusten välillä ja siten varmistaen, että rahalle saadaan vastinetta;

32.   katsoo, että vuonna 2006 käynnistettyä virkapaikkojen siirtoa koskevaa politiikkaa olisi jatkettava, jotta kaksi viimeisintä laajentumista voidaan vakiinnuttaa ja jotta hallinnon tehokkuutta voidaan parantaa poliittisia painopisteitä kunnioittaen; kehottaa pääsihteeriään esittämään arvioiden yhteydessä yksityiskohtaisen strategian vuodeksi 2008;

33.   on erityisen tietoinen maantieteelliseen hajaannukseen liittyvistä kustannuksista ja aikoo tarkastella mahdollisuuksia järkeistää ne paremmin; aikoo erityisesti keskittyä henkilöstön kolmen toimipaikan välillä suorittamiin virkamatkoihin; korostaa, että näiden virkamatkojen kustannukset vuonna 2005 olivat 12 799 988 euroa ja 71 369 päivää, pois luettuna poliittisten ryhmien henkilöstön virkamatkakustannukset; katsoo, että tällä alalla olisi ponnisteltava tehokkuuden parantamiseksi; kehottaa pääsihteeriä esittämään 1. heinäkuuta 2007 mennessä kertomuksen henkilöstön virkamatkoista kolmessa toimipaikassa sekä niiden kustannuksista pääosastoittain;

34.   on huolissaan Eurooppa-koulujen järjestelmän epävarmuustekijöistä; muistuttaa, että henkilöstöllä on oikeus toimivaan ja houkuttelevaan koulutusjärjestelmään ja pyrkii siksi varmistamaan, että tällainen järjestelmä säilytetään;

35.   panee merkille täysistunnon päätöksen tukea jäsenten avustajia koskevan todellisen ja merkityksellisen ohjesäännön hyväksymistä; odottaa neuvoston tekevän lopullisen päätöksen asiasta syyskuun 2007 alkuun mennessä, jotta voidaan mahdollistaa tarvittavien varojen osoittaminen tarkoitusta varten; kehottaa puhemiehistöä ajamaan jäsenten avustajia koskevia sääntöjä neuvostossa; on vakuuttunut siitä, että säännöt parantavat osaltaan jäsenten toiminnan laatua;

Turvallisuus

36.   tunnustaa, että jäsenten ja henkilöstön turvallisuuden korkean tason takaaminen kolmessa toimipaikassa aiheuttaa väistämättä taloudellisia seurauksia; kannustaa hallintoa ottamaan mahdollisimman pian käyttöön uuden henkilökorttijärjestelmän, joka helpottaisi jäsenten päivittäistä työtä lisäämällä heidän ympäristönsä turvallisuutta, ja erityisesti sähköiset allekirjoitukset; korostaa, että tietosuojamääräyksiä on noudatettava aina;

37.   katsoo, että EU:n toimielinten olisi näytettävä esimerkkiä ympäristöystävällisten politiikkojen täytäntöönpanon ja energiatehokkuuden parantamisen alalla; muistuttaa, että Euroopan parlamentti on sitoutunut soveltamaan EMAS-asetusta, ja palauttaa mieliin puhemiehistölle esitetyn pyynnön (muiden toimielinten vuoden 2006 talousarviota koskeva mietintö) selvittää keinoja energiakustannusten nousun vähentämiseksi, mukaan lukien ilmastoinnin vähentäminen kesäaikana; kehottaa käyttämään entistä tehokkaammin paperia ja vähentämään tulostetun materiaalin jakamista tekemällä monista parlamentin virallisten asiakirjojen painetuista versioista valinnaisesti saatavia; odottaa saavansa hallinnolta 1. heinäkuuta 2007 mennessä kertomuksen suunnitelluista toimista ja edellä mainittuja aloja koskevia ehdotuksia, joissa esitetään arviot henkilökunnan tarpeesta ja rahoituskustannuksista;

Muut toimielimet

38.   kehottaa toimielimiä esittämään talousarvion, joka kuvaa niiden todellisia tarpeita; katsoo, että kahden suuren laajentumisen ja kahdentoista kielen käyttöönoton jälkeen vuodesta 2008 pitäisi tehdä käytettävissä olevien voimavarojen (henkilöstö, teknologia, logistiikka) mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen vuosi; muistuttaa, että siirtopyynnöt ja henkilöstötaulukkoon varainhoitovuoden aikana tehtävät muutokset eivät ole oikea tapa hallinnoida talousarviota ja niiden olisi oltava poikkeuksia; odottaa toimielinten kiinnittävän huomiota näihin seikkoihin arvioita esittäessään;

39.   kehottaa toimielimiä vahvistamaan toimielinten välistä yhteistyötä jopa aloilla, joilla ei ensi näkemältä vaikuta olevan mahdollisuuksia järkeistämiseen ja tehostamiseen, koska toimielinten talousarvio ei tulevaisuudessa kasva samaan tahtiin kuin aiemmin;

40.   panee merkille, että toimielimet ovat merkittävästi lisänneet kiinteistömenojaan viime vuosina ja että ne kasvavat edelleen seuraavien neljän vuoden aikana; katsoo, että on aika jäädyttää kiinteistöjen määrän jatkuva kasvu; kehottaa siksi toimielimiä tarkastelemaan huolellisesti kaikkia muita mahdollisuuksia ennen kuin ne suunnittelevat kiinteistöomistusten laajentamista; kehottaa lisäksi toimielimiä olemaan toimielinten välisen yhteistyön puitteissa valmiita jakamaan talousarvioidensa jäljellä olevat määrärahat vuoden lopussa, jotta niiden kiinteistökulut voidaan kattaa mahdollisimman pian;

41.   muistuttaa, että toimielinten esittämien arvioiden yhdenmukaistaminen helpottaisi eri talousarvioiden ymmärtämistä ja lisäisi avoimuutta EU:n kansalaisiin nähden;

42.   arvostaisi sitä, että arviot sisältäisivät luvun, jossa toimielimet esittelevät erityispiirteensä ja vuoden aikana tehdyt parannukset; katsoo, että tämä antaisi budjettivallan käyttäjälle mahdollisuuden paremmin arvioida ja ymmärtää kunkin toimielimen erityistarpeita;

43.   kehottaa toimielimiä tarkkailemaan tiiviisti kahteen viimeisimpään laajentumiseen liittyneen palvelukseenoton määrää sekä esittämään budjettivallan käyttäjälle tiedot tästä vähintään kahdesti vuodessa;

Neuvosto

44.   panee merkille, että neuvoston talousarvio vuodeksi 2007 kasvaa maltillisesti; aikoo seurata tarkoin sen jatkokehitystä ja sen nimikkeistöön, erityisesti osastoon 3 tehtyjä muutoksia; antaa tunnustusta siitä, että neuvosto antaa tarkoituksenmukaista tietoa parlamenttia kiinnostavista asioista;

Yhteisöjen tuomioistuin

45.   katsoo, että virkamiestuomioistuimen perustamisen ja kahden suuren laajenemisen jälkeen tuomioistuimen olisi järkeistettävä työmenetelmiään ja pidettävä talousarvionsa vakaana;

Tilintarkastustuomioistuin

46.   panee merkille viime vuonna käynnistetyn nuorempien tilintarkastajien tarkoituksenmukaisten koulutusohjelmien kehittämisen sekä tietotekniikan nykyaikaistamisen ja odottaa saavansa lisää tietoa näiden aloitteiden tähänastisista tuloksista;

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea

47.   odottaa saavansa arvioiden esittämiseen mennessä selkeän osoituksen siitä, miten komiteat aikovat tehdä yhteistyötä vuodesta 2008 alkaen; katsoo, että tämä ei olisi riittävä syy niiden talousarvioiden yleisen tason korottamiseen;

Oikeusasiamies

48.   on pannut merkille, että oikeusasiamies on pyrkinyt vakiinnuttamaan talousarvionsa ja erityisesti henkilöstötaulukkonsa kasvun vuonna 2007; odottaa vakauden jatkuvan vuonna 2008;

Euroopan tietosuojavaltuutettu

49.   panee merkille, että vuosi 2008 on Euroopan tietosuojavaltuutetun neljäs täysi toimintavuosi ja että sen toiminta on pääsemässä vauhtiin; kehottaa siksi tietosuojavaltuutettua esittämään keskipitkän aikavälin toimintasuunnitelman, joka sisältää sen tarpeet sekä määräajan uuden nimikkeistön käyttöönotolle, jonka muut toimielimet käynnistivät vuonna 2005;

50.   katsoo näin ollen, että vuosi 2008 on viimeinen vuosi, jolloin budjetti ja erityisesti henkilöstötaulukko kasvavat merkittävästi; muistuttaa, että henkilöstötaulukon muutokset ja kaikki kulut on perusteltava;

o
o   o

51.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

(1) EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42.
(2) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1).
(3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(4) EUVL C 263, 31.10.2006, s. 1.
(5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0570 .
(6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0452 , 21 kohta.
(7) Hyväksytyt tekstit, 26.10.2006, P6_TA(2006)0452 , 26 kohta.


Ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuus Euroopassa
DOC 98k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa (2006/2130(INI) )
P6_TA(2007)0100 A6-0036/2007

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon 10. joulukuuta 1999 Helsingissä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle annetun urheilua koskevan selvityksen(1) sekä eurooppalaisen urheilun erityispiirteistä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä 8. joulukuuta 2000 annetun Nizzan julkilausuman(2) ,

–   ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen (perustuslakisopimus) 17 ja III-282 artiklan,

–   ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudellaan tekemän Euroopan jalkapalloilua koskevan aloitteen, jonka seurauksena laadittiin riippumaton arvio urheilusta Euroopassa vuonna 2006 (Independent European Sport Review 2006),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja urheiluun liittyvistä asioista tehtyjen komission päätösten muodostaman oikeuskäytännön,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0036/2007 ),

A.   ottaa huomioon, että Helsingissä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle annetussa urheilua koskevassa selvityksessä komissio korosti tarvetta luoda jalkapallon hallintoelinten ja julkisten viranomaisten välinen kumppanuus lajin hyvän lajin hyvän ja ammattiurheilun itsesääntelevän luonteen täysin huomioon ottavan hallinnon varmistamiseksi,

B.   katsoo, että eurooppalainen urheilu ja varsinkin jalkapalloilu on erottamaton osa eurooppalaista identiteettiä, eurooppalaista kulttuuria ja Euroopan kansalaisuutta ja että pitkäaikaisen demokraattisen perinteen ja laajemman yhteiskunnan antaman ruohonjuuritason tuen myötä on syntynyt eurooppalainen jalkapalloilun malli, jolle ovat ominaisia avoimet urheilukilpailut ja pyramidirakenne, jossa useat sadattuhannet amatööriseurat ja miljoonat vapaaehtoiset ja pelaajat muodostavat perustan huipputason ammattilaisseuroille,

C.   katsoo, että jalkapalloilulla on merkittävä sosiaalinen ja kasvatuksellinen tehtävä ja että se edistää sosiaalista osallisuutta ja monikulttuurista vuoropuhelua tehokkaasti ja että sen on oltava aktiivisessa osassa vastustettaessa syrjintää, suvaitsemattomuutta, rasismia ja väkivaltaa, sillä monta niihin perustuvaa välikohtausta sattuu yhä stadioneilla ja stadionien ympäristössä, ja katsoo, että ammattilaisjalkapalloseurat ja -liigat toimivat myös tärkeässä sosiaalisessa ja kulttuurisessa roolissa paikallisissa ja kansallisissa yhteisöissään,

D.   ottaa huomioon, että ammattilaisjalkapalloilulla on sekä taloudellinen että ei-taloudellinen ulottuvuus,

E.   ottaa huomioon, että ammattilaisjalkapalloilun taloudellisiin näkökohtiin sovelletaan yhteisön oikeutta ja että oikeuskäytännössä urheilun erityisasema ja jalkapallon sosiaalinen ja kasvatuksellinen merkitys Euroopassa on tunnustettu,

F.   katsoo, että on siten kansallisten ja eurooppalaisten poliittisten ja urheilun viranomaisten vastuulla varmistaa, että kun yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan ammattilaisjalkapalloiluun, lajin sosiaaliset ja kulttuuriset tarkoitukset turvataan kehittämällä as ianmukainen oikeudellinen kehys, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon niin ammattilaisjalkapallon erityisyyden ja sen elinten riippumattomuuden perusperiaatteet kuin myös toissijaisuusperiaate,

G.   katsoo, että urheilun merkityksen kasvaessa Euroopan unionin eri politiikoissa (vapaa liikkuvuus, tutkintojen tunnustaminen, kilpailu, terveyspolitiikka ja audiovisuaalisen alan politiikka) urheilu on päätetty sisällyttää perustuslakisopimukseen alana, jolla EU:lla on toimivaltaa (17 artikla, III-282 artikla); ja ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet perustuslaki sopimusta ja että urheilua EU:ssa koskeva Nizzan julkilausuma ei yksin riitä ratkaisemaan nykyisiä ongelmia, jotka ylittävät kansalliset rajat ja edellyttävät siksi Euroopan tason ratkaisuja,

H.   katsoo, että yleisesti ottaen urheilun ja etenkin jalkapallon lisääntyvä ammattilaistuminen ja kaupallistuminen ovat johtaneet siihen, että yhteisön oikeudella on entistä enemmän vaikutuksia tällä alalla, minkä osoituksena Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ja komissiossa vireillä olevien tapausten määrä kasvaa jatkuvasti,

   toteaa, että oikeudellisen epävarmuuden ongelma on tämän vuoksi huomattavasti korostunut ja pelkästään yksittäistapauksiin perustuva lähestymistapa koetaan kyseisillä aloilla yhä enemmän riittämättömänä, mikä käy ilmi myös joidenkin jäsenvaltioiden urheiluministerien teettämästä ja hiljattain julkaistusta Independent European Sport Review 2006 -tutkimuksesta;
   on esimerkiksi epäselvää, osoittautuisiko junioritoiminnalle erittäin tärkeä oman seuran kasvattien (home-grown players) vähimmäiskiintiötä koskeva Euroopan jalkapalloliiton (UEFA) sääntö perustamissopimuksen 12 artiklan mukaiseksi, jos se joutuisi yhteisöjen tuomioistuimen tutkittavaksi,
   I. ottaa huomioon, että tämän oikeudellisen epävarmuuden vuoksi ei ole selvää, kuinka itsenäisiä UEFA:n ja kansallisten liittojen ja kansallisten liigojen kaltaiset itsesääntelyelimet ovat ja missä määrin vapaan liikkuvuuden, syrjimättömyyden ja kilpailusääntöjen noudattamisen kaltaiset yhteisön oikeuden periaatteet sitovat niitä niiden käyttäessä oikeuttaan itsesääntelyyn ja hoitaessa sääntelytehtäväänsä,

J.   katsoo, että tämä oikeudellinen epävarmuus ei ole ongelmallista ainoastaan taloudellisesti vaan varsinkin myös jalkapalloilun sosiaalisen, kulttuurisen ja kasvatuksellisen merkityksen kannalta ja että se vähentää samanaikaisesti kannattajien mielenkiintoa ja heikentää urheilun tuen parantamista ja "reilun pelin" periaatetta,

K.   ottaa huomioon, että on tehty päätös urheilun sisällyttämisestä perustuslakisopimukseen alana, jolla EU:lla on toimivaltaa (17 artikla, III-282 artikla), jotta EU saa valtuudet kehittää urheilun eurooppalaista ulottuvuutta,

L.   katsoo, että ammattilaisjalkapalloilu ei toimi kuten tyypillinen talouden ala ja että ammattilaisjalkapalloseurat eivät voi toimia samoin markkinaehdoin kuin muut talouselämän osa-alueet, koska urheilussa kilpailevat osapuolet ovat toisistaan riippuvaisia ja koska kilpailun tasapaino on säilytettävä tulosten ennalta-arvaamattomuuden säilyttämiseksi, ja että sen monet toimijat, mukaan luettuna kannattajat, pelaajat, seurat, liigat ja liitot, eivät toimi kuin normaalit kuluttajat tai yritykset,

M.   katsoo, että ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuutta Euroopassa uhkaa taloudellisen vaurauden ja urheiluun liittyvän vallan kasvava keskittyminen,

N.   ottaa huomioon, että lähetysoikeuksien myynnistä saatavien tulojen kasvava merkitys saattaa horjuttaa eri maiden seurojen välistä kilpailutasapainoa, koska näiden tulojen koko määräytyy paljolti kansallisten radio- ja televisiolähetysmarkkinoiden koon mukaan;

O.   ottaa huomioon, että vuosikymmenien ajan ammattilaisjalkapalloilulle on ollut ominaista kansainvälinen ulottuvuus ja siihen ovat vaikuttaneet erilaiset kansainväliset sääntely- ja lainsäädäntöjärjestelmät,

P.   katsoo, että erilaiset kansalliset lainsäädännöt ja lisenssien myöntämisperusteet Euroopassa johtavat taloudellisesti ja oikeudellisesti epäyhtenäisiin toimintaedellytyksiin ja että tämä tilanne vakavalla tavalla estää rehelliset urheilukilpailut joukkueiden välillä eurooppalaisissa liigoissa ja näin ollen myös maajoukkueiden välillä,

Q.   ottaa huomioon, että naisten osallistuminen urheiluun on yhä paljon vähäisempää kuin miesten ja että naiset ovat yhä aliedustettuja urheilun päätöksentekoelimissä ja että yhä esiintyy tapauksia, joissa ammattiurheilijoiden palkkauksessa tapahtuu syrjintää sukupuolen perusteella,

R.   ottaa huomioon, että vaikka vuonna 1995 annettu Bosman-tuomio vaikutti myönteisesti pelaajien sopimuksiin ja liikkuvuuteen – joskin monia työhön liittyviä kysymyksiä ja sosiaalisia ongelmia on yhä ratkaisematta – sillä oli myös lukuisia kielteisiä seurauksia lajille, kuten se, että rikkaimmat seurat voivat entistä helpommin pestata parhaat pelaajat, taloudellisen vallan ja urheilumenestyksen välinen yhteys on entistä vahvempi, pelaajien palkkakehitys on ollut huiman nopeaa ja paikallisesti valmennettujen pelaajien mahdollisuudet osoittaa taitojaan korkeimmalla tasolla sekä ammatti- ja amatööriurheilun välinen solidaarisuus ovat vähentyneet,

S.   katsoo, että monet rikolliset toimintatavat (sopupelit, korruptio jne.) ovat seurausta kierteestä, joka muodostuu kuluttamisesta, palkkainflaatiosta ja monien seurojen myöhemmin kokemista rahoituskriiseistä,

T.   ottaa huomioon, että komissio on virallisissa päätöksissään vahvistanut mediaoikeuksien kollektiivisen myynnin sopivan yhteen EY:n kilpailuoikeuden kanssa,

Yleinen tausta

1.   korostaa sitoutuneisuuttaan eurooppalaiseen jalkapalloilun malliin, jolle on ominaista amatööri- ja ammattilaisjalkapalloilun välinen symbioottinen suhde;

2.   kiinnittää huomiota Euroopan jalkapalloilun toisiinsa liittyvien kansallisten pyramidirakenteiden merkitykseen, koska ne tukevat ruohonjuuritason lahjakkuutta ja kilpailua ja koska kansalliset liigat ja kilpailut ovat myös keino päästä eurooppalaisiin kilpailuihin ja koska pelin kansallisen perustan ja Euroopan tason välille on luotava oikea tasapaino, jotta jalkapalloliigat ja -seurat voivat tehdä yhteistyötä tehokkaasti;

3.   tunnustaa tarpeen toteuttaa jalkapallon hallintoelimien sekä poliittisten viranomaisten yhteisiä toimia useilla eri tasoilla tietynlaisen kielteisen kehityksen kuten liiallisen kaupallistumisen ja epäreilun kilpailun torjumiseksi, jotta varmistetaan ammattilaisjalkapalloilun myönteinen tulevaisuus, johon kuuluu jännittäviä kilpailuja, kannattajien voimakas samastuminen seuroihinsa ja kansalaisten kattavat mahdollisuudet seurata kilpailuja, muun muassa sellaisin keinoin kuten nuorille ja perheille tarkoitetut erikoishintaiset liput, varsinkin tärkeisiin kansainvälisiin otteluihin;

4.   suhtautuu myönteisesti edellä mainitussa urheilusta Euroopassa vuonna 2006 laaditussa riippumattomassa arviossa (Independent European Sport Review 2006) ja Euroopan parlamentin teettämässä tutkimuksessa ammattilaisurheilusta sisämarkkinoilla tehtyyn työhön kehottaa jäsenvaltioita, jalkapallon Eurooppalaisia ja kansallisia hallintoelimiä ja komissiota sen tulevassa, urheilua koskevassa valkoisessa kirjassa jatkamaan Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudellaan alulle panemia toimia poliittisten toimenpiteiden tarpeen arvioimiseksi ottaen asianmukaisesti huomioon toissijaisuusperiaatteen harkitsemalla kyseisessä arviossa esitettyjä periaatteita ja tärkeimpiä suosituksia;

5.   ilmaisee haluavansa välttyä siltä, että ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuus Euroopassa määritellään yksinomaan tapauskohtaisesti, ja lisätä oikeusvarmuutta;

6.   on samaa mieltä perusperiaatteesta, jonka mukaan ammattilaisurheilun taloudelliset näkökohdat kuuluvat EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, kun otetaan huomioon Nizzan julistuksessa esille tuodut urheilun erityispiirteet; katsoo, että taloudellista ahdinkoa aiheuttavaan urheilupäätökseen liittyvät rajoittavat vaikutukset ovat sopusoinnussa EU:n lainsäädännön kanssa, edellyttäen, että päätöksellä pyritään urheilun luonteeseen ja tarkoitukseen liittyvään oikeutettuun tavoitteeseen ja että sen rajoittavat vaikutukset liittyvät luonnostaan pyrkimykseen saavuttaa tämä tavoite ja on siihen nähden oikeasuhteinen;

7.   pyytää komissiota laatimaan tämän periaatteen soveltamista koskevia ohjeita ja käynnistämään kuulemisprosessin eurooppalaisten ja kansallisten jalkapalloviranomaisten kanssa, tavoitteena EU:n ja jalkapallon eurooppalaisten ja kansallisten hallintoelinten välisen virallisen puitesopimuksen laatiminen;

8.   pyytää komissiota yhdessä Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden sekä eurooppalaisten ja kansallisten jalkapallon hallintoelinten ja muiden sidosryhmien kanssa sisällyttämään tähän päätöslauselmaan sisältyvät periaatteet ja suositukset tulevaan valkoiseen kirjaan, ja laatimaan yleisesti eurooppalaista urheilua ja erityisesti jalkapalloilua koskevan toimintasuunnitelman, jossa esitetään komission tarkasteltavaksi tulevat kysymykset ja käytettävät oikeudelliset välineet, joilla parannetaan oikeusvarmuutta ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

9.   pyytää komissiota jatkamaan jäsenneltyä vuoropuhelua jalkapallon hallintoelinten, kansalliset liitot ja kansalliset liigat mukaan lukien, ja muiden sidosryhmien kanssa oikeudelliseen epävarmuuteen liittyvien ongelmien voittamiseksi;

10.   panee iloiten merkille naisjalkapallon menestyksen ja sen herättämän laajan kiinnostuksen Euroopassa ja korostaa sen kasvavaa yhteiskunnallista merkitystä;

Hallinto

11.   kehottaa jalkapallon kaikkia hallintoelimiä määrittelemään ja sovittamaan yhteen toimivaltuutensa, velvollisuutensa, tehtävänsä ja päätöksentekomenettelynsä nykyistä paremmin lisätäkseen demokraattisuuttaan, avoimuuttaan ja legitiimiyttään koko jalkapalloilun hyödyksi; kehottaa komissiota antamaan ohjeet siitä, miten legitiimiä ja riittävää itsesääntelyä tuetaan, ottaen asianmukaisesti huomioon kansallisen lainsäädännön ja liitoille ja järjestöille suunnattavan taloudellisen tuen, jonka tarkoituksena on kehittää ja koulia nuoria pelaajia ja maajoukkuetta;

12.   pyytää UEFAa ottamaan pelaajia, seuroja ja liigoja kattavasti edustavat organisaatiot mukaan päätöksentekoprosessiin;

13.   katsoo, että hallinnon parantaminen, joka johtaa nykyistä yhdenmukaisempaan itsesääntelyyn kansallisella ja Euroopan tasolla, vähentää taipumusta turvautua komissioon ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen;

14.   tunnustaa urheilutuomioistuinten osaamisen ja legitiimiyden niiden käsitellessä kansalaisten oikeutta tulla kuulluiksi sen mukaisesti, mitä Euroopan unionin perustaoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdassa säädetään;

15.   katsoo, että kanteen nostaminen silloinkaan, kun se ei ole urheilullisesti perusteltua; tuomitsee Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) tekemät omavaltaiset päätökset tässä suhteessa;

16.   kehottaa UEFA:a ja FIFA:a hyväksymään perussäännöissään oikeuden vedota tavallisiin tuomioistuimiin, mutta tunnustaa, että itsesääntelyn periaate edellyttää Eurooppalaisen urheilumallin rakenteita ja urheilukilpailujen järjestämistä ohjaavia perusperiaatteita, mukaan lukien dopingin vastaiset säännöt ja kurinpitopakotteet, ja antaa niille oikeutuksen;

17.   vaatii, että suhteellisuusperiaate on kaikkien jalkapallon hallintoelinten kannalta keskeisessä asemassa niiden käyttäessä itsesääntelyvaltaansa; pyytää komissiota varmistamaan, että tätä periaatetta sovelletaan urheilua koskeviin oikeustapauksiin;

18.   kehottaa FIFA:a lisäämään sisäistä demokratiaansa ja rakenteidensa avoimuutta;

19.   katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa parhaillaan käsiteltävänä oleva Charleroi-tapaus voi heikentää vakavasti pienten ja keskisuurten kansallisten jalkapalloliittojen kykyä osallistua kansainvälisiin kisoihin ja uhkaa kansallisten liittojen ruohonjuuritason jalkapalloiluun tekemiä elintärkeitä investointeja; katsoo tältä osin, että seurojen olisi päästettävä pelaajansa pelaamaan maajoukkueessa ilman oikeutta korvaukseen; kannustaa UEFA:a ja FIFA:a yhdessä eurooppalaisten seurojen ja liigojen kanssa tekemään sopimuksen ehdoista, joita sovelletaan maataan edustaessaan vammautuneisiin pelaajiin ja ryhmävakuutusjärjestelmän käyttöönotosta;

20.   kannattaa UEFA:n seuralisenssijärjestelmää, jolla pyritään varmistamaan seurojen tasapuoliset toimintaedellytykset ja edistämään niiden rahoituksen vakautta, ja kehottaa UEFA:a kehittämään kyseistä järjestelmää edelleen yhteisön lainsäädännön mukaisesti varainhoidon avoimuuden ja hyvän hallinnon varmistamiseksi;

21.   kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia politiikan ja urheilun hallintoelimiä käynnistämään tehokkaita kampanjoita avoimuuden ja hyvän hallintotavan lisäämiseksi Euroopan ammattilaisjalkapalloilussa;

22.   tukee pyrkimyksiä, joiden tavoitteena on suojella lajin koskemattomuutta eliminoimalla tärkeiden sidosryhmien väliset eturistiriidat seuroissa tai hallintoelimissä;

23.   kehottaa komissiota jalkapallon hallintoelimiä, liigoja ja seuroja kuullen harkitsemaan eurooppalaisen oikeudellisen statuksen ottamista käyttöön urheiluyhtiöille, jotta voidaan ottaa huomioon tärkeimpien jalkapalloseurojen taloudellinen toiminta mutta samalla säilyttää niiden erityiset urheiluun liittyvät piirteet; katsoo, että tällainen status antaisi mahdollisuuden vahvistaa säännöt kyseisten yritysten taloudellis en ja rahoituksellisen toiminnan seurantaa sekä kannattajien ja yhteisöjen niihin osallistumista varten;

24.   pyytää jäsenvaltioita ja jalkapallon hallintoelimiä edistämään aktiivisesti jalkapallon niiden kannattajien sosiaalista ja demokraattista roolia, jotka kannattavat reilun pelin periaatteita, tukemalla kannattajien kattojärjestöjen perustamista ja kehittämistä (tunnustuksena niiden vastuusta), kattojärjestöjen, jotka voisivat osallistua seurojen omistukseen ja johtamiseen, nimittämällä jalkapalloasiamiehen, ja erityisesti laajentamalla Supporters Direct -malli Euroopan tasolle;

25.   kehottaa UEFA:a tutkimaan, miten kannattajajärjestöt voisivat olla mukana merkittävänä eturyhmänä silloin, kun ne ovat organisoituneet Euroopan tasolla, sekä tutkimaan European Supporters Direct -elimen toteutettavuutta;

26.   katsoo, että ammattilaisjalkapalloilijoiden, heidän ammattiyhdistysedustajiensa sekä seurojen ja liigojen on oltava tiiviimmin mukana jalkapalloilun hallinnossa paremman sosiaalisen vuoropuhelun kautta;

Rikollisten toimintatapojen torjunta

27.   tukee jalkapallon Euroopan ja kansallisten hallintoelinten pyrkimyksiä seurojen omistusrakenteiden avoimuuden lisäämiseksi ja pyytää neuvostoa kehittämään ja toteuttamaan toimenpiteitä ammattilaisjalkapalloilua vaivaavien rikollisten toimintatapojen torjumiseksi, rahanpesu, laiton vedonlyönti, doping ja sopupelit sekä suurten jalkapallotapahtumien yhteydessä esiintyvä pakkoprostituutio mukaan luettuina;

28.   korostaa, että jalkapalloalan toimijoiden on varmistettava, että avoimuutta ja rahanpesua koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan täysimääräisesti;

29.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla vahvistetaan seurojen, poliisin ja kannattajajärjestöjen yhteistyötä, ja vastustamaan siten väkivaltaa ja huliganismia sekä muita rikollisen käyttäytymisen muotoja muotoja ennen jalkapallo-otteluja, niiden aikana ja niiden jälkeen, sekä vaihtamaan parhaita käytäntöjä;

30.   kehottaa neuvosta tehostamaan ennaltaehkäisevien toimien sekä huligaaneja koskevien seuraamusten yhteensovittamista myös kansallisissa otteluissa; kehottaa neuvostoa tässä yhteydessä toteuttamaan turvallisuudesta kansainvälisten jalkapallo-ottelujen yhteydessä tehdyn päätöksen 2002/348/YOS ja tarvittaessa hyväksymään lisätoimia äskettäisten väkivaltaisten välikohtausten johdosta stadioneissa ja niiden ulkopuolella;

31.   kehottaa jäsenvaltioita, eurooppalaisia jalkapalloviranomaisia sekä jalkapalloliittoja ja -liigoja toteuttamaan laajamittaisen eurooppalaisen kampanjan jalkapallon kannattajien tietoisuuden lisäämiseksi, jotta voidaan hillitä väkivaltaa stadioneilla ja niiden ulkopuolella;

Jalkapalloilun sosiaalinen, kulttuurinen ja kasvatuksellinen asema

32.   korostaa urheilun kautta annettavan kasvatuksen merkitystä ja jalkapalloilun mahdollisuuksia auttaa sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevia nuoria saamaan elämänsä takaisin oikeille raiteille, ja pyytää jäsenvaltioita, kansallisia jalkapalloliittoja, liigoja ja seuroja vaihtamaan tietoja tätä koskevista parhaista käytännöistä;

33.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan myös jalkapalloseurojen käynnistämiä sosiaalista osallisuutta edistäviä hankkeita;

34.   ilmaisee selkeän kannatuksensa UEFA:n toimenpiteille nuorten pelaajien kasvatuksen edistämiseksi vaatimalla, että ammattilaisseuran joukkueessa pelaa vähintään tietty määrä seuran omia kasvatteja, ja rajoittamalla joukkueiden kokoa; katsoo, että nämä kannustavat toimenpiteet ovat oikeasuhteisia, ja kehottaa ammattilaisseuroja panemaan tämän säännön tiukasti täytäntöön;

35.   on vakuuttunut siitä, että tarvitaan lisäjärjestelyjä sen varmistamiseksi, että seuran omia kasvatteja koskeva aloite ei johda lapsikauppaan, kun jotkut seurat tekevät sopimuksia hyvin nuorten lasten (alle 16-vuotiaiden) kanssa;

36.   painottaa, että nuorille pelaajille on turvattava seura- ja harjoitustoimintansa rinnalla mahdollisuus saada yleissivistävää ja ammatillista koulutusta ja että seurojen on varmistettava, että kolmansista maista tulevat nuoret pelaajat palaavat turvallisesti kotiin, jos heidän uransa ei lähde etenemään Euroopassa;

37.   vaatii, että maahanmuuttolainsäädäntöä on aina noudatettava nuorten ulkomaisten lahjakkuuksien värväämisen yhteydessä ja kehottaa komissiota ryhtymään toimiin lapsikaupan ongelman suhteen ihmiskaupan torjunnasta 19. heinäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS(3) yhteydessä ja/tai nuorten työntekijöiden suojelusta 22. kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY(4) täytäntöönpanon yhteydessä; huomauttaa, että nuorille pelaajille on annettava tilaisuus yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen samanaikaisesti heidän seuroissa toimimisensa ja valmennuksensa kanssa, jotta he eivät ole täysin riippuvaisia seuroista; kehottaa ryhtymään toimiin niiden nuorten sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi, jotka lopulta eivät tule valituiksi;

38.   kehottaa jalkapallon hallintoelimiä ja seuroja sitoutumaan ihmiskaupan vastustamiseen

   allekirjoittamalla jalkapallon solidaarisuutta koskevan eurooppalaisen asiakirjan, jonka allekirjoittajat sitoutuvat noudattamaan ulkomaalaisten nuorten jalkapallon pelaajien etsimistä, rekrytointia ja vastaanottamista koskevia hyviä käytänteitä,
   perustamalla solidaarisuusrahaston, jolla rahoitetaan ennaltaehkäiseviä ohjelmia maissa, joita ihmiskauppa eniten koskee,
   tarkistamalla FIFA:n sääntöjen 19 artiklaa pelaajien statuksesta ja siirrosta alaikäisten suojelun osalta;

39.   korostaa valmennuskeskusten tärkeää sosiaalista ja kasvatuksellista asemaa ja niiden keskeistä merkitystä sekä seurojen hyvinvoinnin että lahjakkaiden jalkapalloilijoiden tulevan kehittymisen kannalta ja tukee taloudellisia kannustimia sellaisille seuroille, joilla on oma valmennuskeskus, edellyttäen, että kyseiset kannustimet ovat perustamissopimuksessa määritettyjen valtion tukea koskevien sääntöjen mukaiset, ja pyytää komissiota tunnustamaan tämän keskeisen merkityksen laatiessaan valtion tukien suuntaviivoja;

40.   painottaa, että olisi luotava ympäristö, jossa nuoret pelaajat voivat kehittyä ja kasvaa rehellisyyden ja reilun pelin hengessä;

41.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan sukupuolinäkökulman käyttöön urheilupolitiikan kaikissa näkökohdissa pyrkien supistamaan edelleen yhä olemassa olevia eroja miesten ja naisten välillä sekä urheilujärjestöjen edustuksessa että palkkauksessa ja tosiasiallisessa osallistumisessa urheiluun ja siten tasoittamaan urheilusta saadut henkilökohtaiset ja sosiaaliset edut;

Työhön liittyvät ja sosiaaliset kysymykset

42.   pitää valitettavana sosiaali- ja verolainsäädännössä jäsenvaltioiden välillä ilmeneviä eroja, joista aiheutuu epätasapaino seurojen välillä, ja jäsenvaltioiden haluttomuutta ratkaista asia Euroopan tasolla;

43.   korostaa toisessa jäsenvaltiossa suoritettujen ammatillisten tutkintojen keskinäisen tunnustamisen merkitystä, jotta työntekijät voivat liikkua vapaasti;

44.   uskoo, että pelaajien agentteja koskevat nykyiset taloudelliset realiteetit edellyttävät, että jalkapallon hallintoelimet kaikilla tasoilla ja komissiota kuullen parantavat pelaajien agentteja koskevia määräyksiä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tukemaan UEFA:n pyrkimyksiä säännellä pelaajien agentteja, esittäen tarvittaessa ehdotuksen pelaajien agentteja koskevaksi direktiiviksi, jossa käsitellään seuraavia aiheita: tiukat standardit ja tutkintovaatimukset edellytyksenä jalkapallopelaajan agenttina toimimiselle, agenttien toimintaa koskeva avoimuus, agenttien sopimuksia koskevat yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset, Euroopan hallintoelinten tehokas seuranta- ja kurinpitojärjestelmä, agenttien lupajärjestelmän ja agenttirekisterin käyttöön ottaminen sekä kaksoisedustuksen ja pelaajien agentille maksamien palkkioiden lopettaminen;

45.   kehottaa UEFA:a ja komissiota tehostamaan pyrkimyksiään vahvistaa Euroopan tasolla käytävää sosiaalista vuoropuhelua sellaisissa kysymyksissä kuten sopimusten kesto, siirtoajanjakson määrittely, mahdollisuudet sopimuksen ennenaikaiseen lopettamiseen ja korvausten maksaminen valmennusseuroille, koska se voi ehkäistä ja poistaa pelaajien ja työnantajien välisiä jännitteitä;

46.   pitää myönteisenä FIFPron, UEFA:n ja EPFL:n (Euroopan jalkapallon ammattilaisliigojen yhdistys) päätöstä edistää pelaajien oikeuksia varmistamalla, että pelaajat saavat aina kirjalliset sopimukset, joihin liittyy tiettyjä vähimmäisvaatimuksia;

47.   ottaa huomioon tarpeen panna työlainsäädäntö tehokkaammin täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa sen varmistamiseksi, että ammattilaispelaajat saavat heille kuuluvat oikeudet ja täyttävät heille työntekijöinä kuuluvat velvollisuudet;

48.   pyytää komissiota tukemaan aktiivisesti aloitteita ja kampanjoita lapsityövoiman torjumiseksi jalkapalloon liittyvillä aloilla ja tutkimaan kaikkia poliittisia ja oikeudellisia keinoja varmistaa kaikkien työntekijöiden, myös lasten, oikeuksien kunnioittaminen;

Väkivallan sekä rasismin ja muiden syrjinnän muotojen torjunta

49.   pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja kaikkia ammattilaisjalkapalloiluun osallistuvia tahoja, ottaen huomioon, että lakisääteinen oikeus rasismista ja muusta syrjinnästä vapaaseen työpaikkaan koskee myös jalkapalloilijoita, hyväksymään vastuunsa rasismin ja muukalaisvihan torjunnan jatkamisesta ja tehostamisesta tuomitsemalla kaikki syrjintä stadioneiden sisä- ja ulkopuolella; kehottaa säätämään nykyistä ankarampia rangaistuksia kaikenlaisista jalkapalloiluun liittyvistä syrjintää ilmaisevista teoista; pyytää UEFA:a ja kansallisia jalkapalloliittoja ja -liigoja soveltamaan kurinpitosääntöjä johdonmukaisesti, päättäväisesti ja koordinoidusti, laiminlyömättä seurojen taloudellisen tilanteen huomioon ottamista;

50.   kehottaa tässä yhteydessä myös komissiota, UEFA:a ja muita asianomaisia panemaan täytäntöön jalkapalloilun yhteydessä esiintyvän rasismin poistamisesta 14. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin kannanoton(5) ; kiittää UEFA:a ja FIFA:a säännöissään käyttöön ottamista ankarammista seuraamuksista ja niiden toteuttamista muista toimista ja odottaa kiinnostuneena kaikkien jalkapallotahojen toteuttamia lisätoimia;

51.   kehottaa komissiota, UEFA:a ja muita asianomaisia toimimaan sen puolesta, että muutkaan syrjinnän muodot, kuten sukupuoleen, alkuperään, sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun perustuva syrjintä, eivät jää rankaisematta stadioneiden sisä- ja ulkopuolella;

52.   tuomitsee kaikki väkivaltaisen käytöksen muodot jalkapallostadioneilla ja rohkaisee jäsenvaltioita soveltamaan ankarimpia käytettävissään olevia keinoja kaikenmuotoisen väkivallan vähentämiseksi ja lopettamiseksi urheilun areenoilla sekä ilmaisee tukevansa UEFA:n toimia väkivallan kitkemiseksi;

Kilpailuoikeus ja sisämarkkinat

53.   on vakuuttunut siitä, että ottamalla käyttöön mukautettu kustannusseurantajärjestelmä voitaisiin parantaa rahoituksen vakautta ja joukkueiden välistä kilpailutasapainoa esimerkiksi liittämällä se osaksi ajantasaistettua seuralisenssijärjestelmää;

54.   katsoo, että jalkapalloilussa on varmistettava kilpailijoiden riippuvuus toisistaan ja taattava ottelutulosten ennustamattomuus, millä urheilujärjestöt voisivat perustella käyttämiään erityisjärjestelyjä urheilutapahtumien tuotannossa ja myynnissä; katsoo kuitenkin, että nämä erityispiirteet eivät takaa automaattista poikkeusta yhteisön kilpailusäännöksistä ammattijalkapalloiluun liittyvän taloudellisen toiminnan osalta, kun otetaan huomioon tällaisen toiminnan lisääntyvä taloudellinen painoarvo;

55.   kehottaa komissiota laatimaan selkeät ohjeet valtion tukea koskevien sääntöjen soveltamisesta ja ilmoittamaan, millainen tuki on sallittua ja oikeutettua jalkapallon yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja koulutuksellisten tavoitteiden saavuttamiseksi, esimerkiksi julkisten viranomaisten myöntämä rahoitustuki tai muu tuki jalkapallostadioneiden tai muiden tilojen varustamista tai ajan tasalle saattamista varten;

56.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan tiiviissä yhteistyössä jalkapallon kansainvälisten, eurooppalaisten ja kansallisten hallintoelinten kanssa vedonlyöntimarkkinoiden mahdollisen vapauttamisen seurauksia ja tarkastelemaan järjestelmiä, joilla voidaan varmistaa rahoitus urheilulle yleensä ja jalkapalloilulle erityisesti, sekä harkitsemaan toimenpiteitä kansallisten ja eurooppalaisten jalkapallokilpailujen koskemattomuuden turvaamiseksi;

57.   tunnustaa tuotemerkkien merkityksen urheiluteollisuudessa, edellyttäen ettei niitä käytetä tavaroiden vapaan liikkumisen estämiseen;

58.   toteaa, että suurien jalkapallotapahtumien lippujen kysyntä ja tarjonta eivät useinkaan vastaa toisiaan, mikä on hyödyllistä sponsoreille mutta haitallista kuluttajille; korostaa, että kuluttajien etu olisi otettava täysin huomioon lippujen jakelussa ja että syrjimätön ja reilu lipunmyynti olisi taattava kaikilla tasoilla; hyväksyy kuitenkin, että lippujen jakelu voidaan tarvittaessa rajoittaa henkilöihin, jotka ovat jäseniä kannattajayhdistyksessä, matkailukerhossa tai vastaavassa järjestelmässä, jonka jäsenyys on saatavilla syrjimättömin perustein;

Televisiointioikeuksien myynti ja kilpailuoikeus

59.   pitää kiinni siitä että yhteismyynti kaikissa kilpailuissa on olennainen asia Euroopan jalkapalloilun taloudellisen yhteisvastuumallin suojelemisen kannalta; pitää myönteisenä julkista keskustelua ja komission lisätutkimuksia siitä, pitäisikö tämä malli ottaa käyttöön kaikkialla Euroopassa sekä paneurooppalaisissa että kansallisissa kilpailuissa kuten riippumattomassa arviossa 'Independent European Sport Review 2006' ehdotettiin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota laatimaan yksityiskohtaisen arvioinnin mediaoikeuksia koskevien päätöstensä taloudellisista vaikutuksista ja vaikutuksista urheiluun sekä siitä, missä määrin nämä päätökset ovat täyttäneet tehtävänsä tai eivät ole sitä tehneet;

60.   korostaa, että Euroopan kansallisille jalkapalloliigoille uskotussa mediaoikeuksien myynnissä pitäisi aina noudattaa EY:n kilpailulainsäädäntöä samalla lajin erityispiirteet huomioon ottaen, ja niistä olisi neuvoteltava ja ne olisi pantava täytäntöön avoimella tavalla; tällä varauksella katsoo kuitenkin, että jalkapallolähetysten olisi oltava mahdollisimman laajan yleisön seurattavissa, myös maksuttomilla televisiokanavilla;

61.   korostaa, että nykyisen Televisio ilman rajoja -direktiivin 97/36/EY(6) 3 a artiklan ansioita voi tuskin yliarvioida;

62.   huomauttaa, että ammattilaisjalkapalloilun kannalta on välttämätöntä jakaa televisiointioikeuksista saadut tulot oikeudenmukaisella tavalla niin, että varmistetaan solidaarisuus ammatti- ja amatööripelien sekä kilpailevien seurojen välillä kaikissa kilpailuissa; toteaa, että UEFA:n Mestareiden liigan televisiointioikeuksista saatavien tulojen nykyinen jako kuvastaa merkittävässä määrin seurojen kansallisten televisiomarkkinoiden kokoa; toteaa, että tämä käytäntö suosii suuria maita ja siten vähentää pienempien maiden seurojen valtaa;

63.   kehottaa tämän vuoksi UEFA:a yhdessä komission kanssa jatkamaan sellaisten järjestelmien tutkimista, joilla luodaan nykyistä parempi kilpailutasapaino tällä alalla lisääntyneen uudelleenjaon kautta;

64.   huomauttaa, että urheilukilpailut lähetetään televisiossa yhä useammin salauskoodatuilla ja maksullisilla kanavilla ja että monet kuluttajat eivät siitä syystä näe kilpailuja;

Doping

65.   suosittelee, että dopinginkäytön ennaltaehkäisy ja torjunta pitäisi ottaa erittäin vakavasti jäsenvaltioissa; kehottaa harjoittamaan dopingin ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan pyrkivää politiikkaa sekä korostaa tarvetta torjua väärinkäytöksiä tarkastusten, tutkimuksen, testausten sekä riippumattomien lääkäreiden harjoittaman pitkäaikaisseurannan avulla ja koulutuksen sekä samanaikaisesti ennaltaehkäisyn ja valmennuksen kautta; kehottaa ammattilaisseuroja ottamaan käyttöön dopinginkäytön torjumista koskevan lupauksen ja seuraamaan lupauksen pitämistä sisäisin tarkastuksin;

o
o   o

66.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UEFA:lle ja FIFA:lle, EPFL:lle (Euroopan jalkapallon ammattilaisliigojen yhdistys), European club forum -järjestölle ja FIFProlle.

(1) KOM(1999)0644 .
(2) Puheenjohtajan päätelmät, Nizzassa 7-9 päivänä joulukuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto, liite IV.
(3) EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1.
(4) EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12.
(5) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 143.
(6) EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60.


Uusien jäsenvaltioiden yhdentyminen YMP:hen
DOC 76k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 uusien jäsenvaltioiden yhdentymisestä yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) (2006/2042(INI) )
P6_TA(2007)0101 A6-0037/2007

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 33 artiklan,

–   ottaa huomioon yhteisön tuesta maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskeville liittymistä valmisteleville toimenpiteille jäsenyyttä hakeneissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa liittymistä edeltävänä aikana 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1268/1999(1) ,

–   ottaa huomioon asiakirjan Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu(2) ,

–   ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003(3) ,

–   ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/281/EY Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehtoja ja niiden sopimusten mukautuksia, joihin Euroopan unioni perustuu, koskevan asiakirjan mukauttamisesta yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen vuoksi(4) ,

–   ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta ja sen mukauttamisesta Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian Euroopan unioniin liittymisen vuoksi 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2004(5) ,

–   ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005(6) ,

–   ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20. syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005(7) ,

–   ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20. helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006(8) ,

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(9) ,

–   ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta ja oikaisemisesta sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta 19. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2006(10) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0037/2007 ),

A.   ottaa huomioon, että vuonna 2004 tapahtunut laajentuminen lisäsi merkittävästi Euroopan unionin maatalousmaan alaa (noin 27 prosentilla), tilojen määrää (noin 60 prosentilla) ja maataloustyöntekijöiden määrää (noin 57 prosentilla) ja että se siten lisäsi maatalouden tuotantokykyä sekä maaseudun merkitystä; ottaa huomioon, että hehtaarituottojen kasvaminen elintarvikkeiden ja rehujen tuotannossa vapauttaa riittävästi maa-alaa bioenergian tuotantoon ja että laajentuminen edisti osaltaan Euroopan maatalouden ja maaseudun rakenteen erilaistumista; ottaa huomioon, että tämä prosessi vahvistui ja syveni Bulgarian ja Romanian liittymisen myötä,

B.   ottaa huomioon, että useimpien uusien jäsenvaltioiden maatalousala eroaa EU-15-maiden maataloudesta huomattavasti tuotannon tason ja maatilojen rakenteen sekä maatilojen koon osalta ja että sen suorituskyky kokonaisuutena on heikompi kuin vanhoissa jäsenvaltioissa, se on teknisesti heikommin kehittynyt sekä vertikaalisesti ja horisontaalisesti heikommin integroitunut,

C.   ottaa huomioon, että suurimmassa osassa uusista jäsenvaltioista maataloudella on suurempi taloudellinen ja sosiaalinen merkitys kuin EU-15-maissa, sillä alan osuus BKTL:stä sekä alalla työskentelevien työntekijöiden osuus on EU:n keskitasoa korkeampi,

D.   ottaa huomioon, että joissakin uusissa jäsenvaltioissa omavaraisviljelyllä ja osittaisella omavaraisviljelyllä on hyvin tärkeä sosiaalinen, kulttuurinen ja ympäristöllinen merkitys,

E.   ottaa huomioon, että uudet jäsenvaltiot on integroitu menestyksekkäästi ja kitkattomasti sisämarkkinoihin, mikä on lisännyt merkittävästi kaupankäyntiä maatalous- ja elintarvikealalla Euroopassa; katsoo, että uusissa jäsenvaltioissa on otettu asianmukaisesti käyttöön ja pantu täytäntöön eläinlääketiedettä, kasvinsuojelua, elintarviketurvallisuutta, yhteistä markkinajärjestelyä ja muita aloja koskeva monialainen säännöstö, joten erityisten suojatoimenpiteiden soveltaminen ei ollut tarpeen,

F.   ottaa huomioon, että uusien jäsenvaltioiden oli otettava kantaakseen suuria sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia mukautuakseen YMP:n säännöksiin ja pannakseen ne täytäntöön sekä sopeutuakseen kilpailuun EU:ssa; ottaa huomioon, että liittymistä valmisteleva tuki korvasi vain osan mukauttamisesta ja integraatiosta aiheutuneista kustannuksista ennen liittymistä; ottaa huomioon, että EU:hun liittymisen yhteydessä paljastuivat uusien jäsenvaltioiden yleiset ja kilpailukykyyn liittyvät ongelmat ja että yhteisellä maatalouspolitiikalla ei ole onnistuttu täysin ratkaisemaan näitä ongelmia,

G.   ottaa huomioon, että YMP käynnisti tärkeän kehityksen ja merkittäviä muutoksia uusien jäsenvaltioiden maataloudessa; katsoo, että joitakin ongelmia ja jännitteitä on myös syntynyt pääasiassa siitä syystä, että YMP:n säännöt eivät tue riittävästi tasapainoisen ja kestävän maataloussektorin kehittämistä, erityisesti karjanhoidon, puutarhaviljelyn sekä ylemmällä ja alemmalla tasolla tapahtuvan yhdentymisen osalta,

H.   ottaa huomioon, että liittymisasiakirjaan sisältyy pitkä siirtymäkausi (yhdeksän vuotta) ja alhainen lähtötaso (25 prosenttia EU:ssa sovellettavasta tasosta) uusien jäsenvaltioiden suorille tuille, vaikka niihin sovelletaan täysimääräisesti sisämarkkinoita ja yhteisön talousarvion rahoittamista koskevia sääntöjä; katsoo, että uusien jäsenvaltioiden kustannukset ja tulotasot eivät anna aihetta näin suurelle erolle, joka johtaa eriarvoisiin edellytyksiin uusien jäsenvaltioiden viljelijöille kilpailun kannalta,

I.   katsoo, että ongelmat, joihin uusissa jäsenvaltioissa olisi puututtava, koskevat ennen kaikkea kilpailukyvyn parantamiseen tarkoitettuja rakennetoimia; katsoo, että tulojen tukemiseen ja hintojen takaamiseen tarkoitetut YMP:n toimet ovat osaltaan parantaneet merkittävästi kilpailukykyä,

J.   katsoo, että komissio ja neuvosto ovat olleet hitaita tai haluttomia ymmärtämään uusien jäsenvaltioiden erityisiä ongelmia ja tarjoamaan niiden tarvitsemaa apua (esimerkiksi hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla esiintyviin ongelmiin, erityisesti kun on kyse marjoista, kirsikoista ja omenista, Venäjän ja Ukrainan perusteettomasta puolalaisten tuotteiden tuontikiellosta, maissin interventiosääntöjen mukauttamisesta ja ehdotetusta lakkauttamisesta sekä hunajantuonnista kolmansista maista),

K.   katsoo, että uusissa jäsenvaltioissa tuottajien omistusosuus on aivan liian vähäinen elintarvikkeiden jalostuksessa ja että kauppaketjujen harjoittama vahvan määräävän aseman väärinkäyttö rajoittaa vakavasti viljelijöiden kilpailukykyä, yhteistyötä ja yhdentymistä,

L.   ottaa huomioon, että kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta kahdeksan valitsi yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän (SAPS) suorille tuille,

M.   ottaa huomioon, että yhteisön avun tarve uusien jäsenvaltioiden maaseudun kehittämiseen oli huomattavasti suurempi kuin vuosina 2004–2006 tähän osoitetut määrärahat; katsoo, että samaan aikaan maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanoa koskevat säännöt rajoittivat yhteisön määrärahojen tehokasta käyttöä; katsoo, että nämä tekijät ovat kaventaneet huomattavasti YMP:n toisen pilarin vaikutusta uusissa jäsenvaltioissa ja että tämä voi jatkua myös uuden rahoituskehyksen aikana,

Joustava integroituminen, kaikkia tyydyttävä tilanne

1.   panee tyytyväisenä merkille, että uusien jäsenvaltioiden maatalous- ja elintarvikeala on integroitu perinpohjaisesti ja kitkattomasti yhteisön markkinoille;

2.   korostaa, että vaikka vuonna 2004 tapahtunut laajentuminen aiheutti häiriöitä joidenkin uusien jäsenvaltioiden maatalous- ja elintarvikemarkkinoilla, sillä oli kaiken kaikkiaan merkittävä panos 25 jäsenvaltion vakiintuneiden kauppasuhteiden kehitykselle;

3.   huomauttaa, että sekä uusien että vanhojen jäsenvaltioiden maatalous- ja elintarvikeala hyötyi ainakin osittain laajentumisesta – uusien jäsenvaltioiden sidosryhmät hyötyivät suuremmasta maataloustuesta ja kaupankäyntimahdollisuuksien lisääntymisestä, kun taas elintarviketeollisuus ja kansainvälinen kauppa vanhoissa jäsenvaltioissa lisääntyivät ja investointien määrä ja vähittäiskaupan liikevaihto kasvoivat, erityisesti laajentumista edeltävänä aikana;

4.   katsoo, että uusien jäsenvaltioiden integroitumista on pidettävä yleisesti myönteisenä asiana, vaikka se ei kaikissa tapauksissa ole yksiselitteistä, sillä kaikissa maatalousyrityksissä tulotilanne ei ole kohentunut; toteaa, että ostohintojen ja tukien nousun vastapainoksi tuotantokustannukset ovat kasvaneet huomattavasti esimerkiksi polttoaineen, energian, lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja koneiden hintojen nousun vuoksi;

5.   korostaa, että laajentuminen ei ole lisännyt riskien määrää elintarviketurvallisuuden tai eläinten ja kasvien terveyden osalta, ja panee tässä yhteydessä merkille, että uusien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten työskentelyä koskevat normit ja tehokkuus ylittävät joiltakin osin EU:n keskitason;

6.   panee merkille, että vuonna 2004 tapahtunut laajentuminen ei ole rasittanut YMP:n talousarviota kohtuuttomasti eikä ole edellyttänyt huomattavia muutoksia EU:n talousarvioon, mutta että päätökset maatalousmarkkinoiden jäädyttämisestä ja suoria tukia koskevien maksujen säilyttämisestä ja vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä vaativat uhrauksen, joka perustuu yhteisvastuun periaatteeseen EU-15-maissa vuodesta 2007 eteenpäin; toteaa lisäksi, että tuottajien tukiin EU-15-maissa tehtiin Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 tekemillä päätöksillä Bulgarian ja Romanian liittymisen vuoksi määrärahojen leikkauksia, jotka ulottuvat laajemmalle kuin toisen pilarin vahvistamiseen tarkoitettujen toimien, kuten vapaaehtoisen mukauttamisen, täytäntöönpanoa koskevat päätökset;

7.   pahoittelee, ettei vuoden 2004 eikä vuoden 2007 laajentumisen yhteydessä myönnetty enemmän määrärahoja eikä edes toteutettu aikaisemmin suunniteltuja korotuksia;

Yhteisen maatalouspolitiikan soveltaminen uusissa jäsenvaltioissa

8.   panee merkille, että uusien jäsenvaltioiden maataloussektorien väliset huomattavat erot johtavat eroihin YMP:n soveltamisen vaikutuksissa ja uusien jäsenvaltioiden kohtaamien haasteiden merkityksessä ja laajuudessa;

9.   katsoo, että EU:n laajennuttua kymmenellä uudella jäsenvaltiolla vuonna 2004 yhteisön säännöksiä ei riittävällä tavalla mukautettu uusiin olosuhteisiin, jotka vallitsivat tietyillä markkinoilla (esimerkiksi marjamarkkinat ja tärkkelysmarkkinat);

10.   panee merkille, että sisämarkkinoiden ehtojen ja sääntöjen mukauttaminen sekä YMP:n soveltaminen – erityisesti eläinlääketiedettä, kasvinsuojelua, elintarviketurvallisuutta, yhteistä markkinajärjestelyä koskevien ja muiden horisontaalisten säännösten osalta – on johtanut siihen, että uusissa jäsenvaltioissa viljelijöiltä ja hallinnolta vaaditaan huomattavaa panosta;

11.   katsoo, että komissio ei moneen kuukauteen kiinnittänyt asianmukaista huomiota puolalaisten maataloustuotteiden Ukrainaan ja Venäjälle suuntautuvan vientikiellon kumoamiseen eikä toteuttanut asiaa koskevia tehokkaita toimia;

12.   panee merkille, että vaikka EU:n rahoittamat liittymistä edeltävät ohjelmat ovat edistäneet YMP:n soveltamisen valmistelua ja kumppanuusohjelmat osoittautuivat hyödyllisiksi, alkuperäiset tavoitteet saavutettiin vain osittain ja yhteisön toimien tehokkuus oli rajallista;

13.   muistuttaa, että Sapard-ohjelman aloittaminen myöhästyi huomattavasti ja että myös sen merkitys oli rajallinen, pääasiassa siitä syystä, että siinä asetetut vaatimukset olivat monimutkaisia ja komission ja uusien jäsenvaltioiden viranomaisten päätökset olivat myöhässä;

14.   panee merkille, että eräissä uusissa jäsenvaltioissa on suuria vaikeuksia yhteisön maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanossa, mikä johtuu niiden sääntöjen monimutkaisuudesta ja niiden hallintaan liittyvästä hallintotaakasta;

15.   toistaa, että koska suorilla tuilla on merkittävä asema uusien jäsenvaltioiden maatalousalan kehittämisessä ja sopeuttamisessa, tukien alhainen taso siirtymäkauden ensimmäisinä vuosina ei pelkästään estänyt vaadittua sopeuttamista vaan loi eriarvoiset kilpailuedellytykset sisämarkkinoilla, mitä jotkut yritykset eivät kestäneet taloudellisesti;

16.   korostaa maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen ohjelmien tärkeää merkitystä sekä maatalousyritysten uusille markkinasuuntautuneille toimintatavoille (esimerkiksi omien tuotteiden jalostaminen ja markkinointi tai matkailu) että toimeentulomahdollisuuksien luomiselle niille, jotka taloudellisista syistä luopuvat maatalouden alkutuotannosta;

17.   panee merkille, että suorien tukien erilaiset tasot kymmenen ja viidentoista jäsenvaltion EU:ssa eivät taanneet tasapuolisia toimintaedellytyksiä, minkä seurauksena monissa uusissa jäsenvaltioissa tuottajat menettivät asemiaan myös kotimaisilla markkinoilla; katsoo, että tähän tilanteeseen vaikutti kuitenkin ennen kaikkea tullimenettelyn muutosten seurauksena kolmansista maista tapahtuvan tuonnin ja viennin kasvusta johtuva kilpailu;

18.   katsoo, että komission varauksellisuus uusia jäsenvaltioita kohtaan niiden väitettyjen kohtuuttoman suurten varastojen vuoksi EU:hun liittymisen hetkellä sekä uhkat huomattavista sakkomaksuista olivat suurimmassa osassa tapauksista perusteettomia ja johtuivat virheellisistä laskelmista; toteaa, että minkään maataloustuotteen markkinoilla ei esiintynyt tasapainon horjumista, joka olisi saattanut johtua kohtuuttoman suurista varastoista;

19.   korostaa, että uusien jäsenvaltioiden oli pakko soveltaa kansallisia täydentäviä tukia (lisämaksuja), joita voidaan pitää yhteisrahoituksen muotona ja ikään kuin yhteisön suorien tukien uudelleenkansallistamisena; katsoo, että tämä on johtanut vakaviin poliittisiin ja taloudellisiin vaikeuksiin monissa uusissa jäsenvaltioissa, sillä lisämaksut rasittivat kansallisia talousarvioita merkittävästi ja rajoittivat tarjolla olevien valtiontukijärjestelmien soveltamista;

20.   huomauttaa, että talousarvioon liittyvien rajoituksien takia, vastoin YMP:n yleisiä tavoitteita ja periaatteita ja vastoin EU-15-maissa tapahtuvaa mukauttamista, useimpien uusien jäsenvaltioiden oli pakko koota osa yhteisön maaseudun kehittämistä koskevista määrärahoistaan lisämaksuja varten liittymisasiakirjan mahdollistamien menettelyjen mukaisesti;

21.   viittaa joidenkin uusien jäsenvaltioiden kantaan, jonka mukaan tuotantomääristä täysin riippumattomat, pinta-alaan perustuvat tuet eivät edistä täysin niiden maatalouden tasapainoista kehitystä ja kestävyyttä ja jonka mukaan alan myöntämät etuudet ja/tai valinnaiset tuotantosidonnaiset tuet voisivat olla välttämättömiä ainakin väliaikaisesti joissakin jäsenvaltioissa vuoteen 2013 asti; viittaa tässä yhteydessä täysin tai osittain tuotantosidonnaisiin kansallisiin täydentäviin tukiin ja väliaikaisiin valtiontukitoimiin perustuvaan onnistuneeseen käytäntöön;

22.   panee merkille, että useimmat uudet jäsenvaltiot haluaisivat jatkaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää mahdollisimman pitkään, sillä siirtyminen tilatukijärjestelmään (SPS) merkitsee varsin huomattavaa hallinnollista ja teknistä rasitetta; toteaa, että tämä sopii myös hyvin yhteen tuotannosta irrotettua tukea koskevan tulevan politiikan kanssa;

23.   katsoo, että täydentäviä ympäristöehtoja koskevia velvoitteita sekä hyvää maatalouskäytäntöä ja ympäristöoloja koskevia vaatimuksia on sovellettava sekä uusissa että vanhoissa jäsenvaltioissa; ehdottaa, että täydentävät ehdot otetaan käyttöön asteittain siirtymäkauden päättymiseen mennessä; ehdottaa myös, että uusille jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus lykätä täydentävien ehtojen soveltamista kunnes suorien tukien siirtymäkausi päättyy; ehdottaa lisäksi, että hyvää maatalouskäytäntöä ja ympäristöoloja koskevien vaatimusten on oltava voimassa ainakin yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän kauden ajan, sillä useimmilla uusilla jäsenvaltioilla saattaa olla vaikeuksia noudattaa monimutkaisia ja kalliita täydentäviä ehtoja;

24.   on tyytyväinen, että neuvosto on hyväksynyt komission ehdotuksen, joka koskee yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen jatkamista vuoden 2010 loppuun asti ja uusien jäsenvaltioiden sisällyttämistä energiakasvien tukijärjestelmään;

25.   kehottaa komissiota YMP:n soveltamista, suoria tukia koskevia sääntöjä sekä maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja ohjelmia yksinkertaistettaessa ja järkeistettäessä ottamaan huomioon ennen kaikkea uusien jäsenvaltioiden ongelmat ja ehdottamaan tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, poikkeamatta YMP:n soveltamissäännöistä;

26.   korostaa, että komission olisi kiinnitettävä päätöksissään YMP:n puitteissa enemmän huomiota uusien jäsenvaltioiden erityisiin ongelmiin ja huoliin;

27.   on hyvin huolestunut komission äskettäisestä ehdotuksesta, jonka mukaan maissin interventiojärjestelmä lakkautettaisiin kokonaan vuodesta 2007 lähtien; toteaa, että tapa, jolla ehdotus esitettiin, on EU:n perusperiaatteiden vastainen ajoituksen, asianmukaisen arvioinnin puutteen – erityisesti kun on kyse viljan ja pinta-alaperusteisten suorien tukien yhteisiin markkinajärjestelyihin kohdistuvista vaikutuksista – sekä vaihtoehtojen tai siirtymäaikojen puutteen vuoksi; katsoo, että liian aikaisesta maissin interventiojärjestelmän lakkauttamisesta voisi olla vakavia seurauksia;

28.   katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan vuonna 2003 tehdyn uudistuksen hengessä olisi harkittava pinta-alatuen käyttöönottamista jalostukseen tarkoitettujen marjojen viljelylle ja sidottava se velvollisuuteen liittyä tuottajajärjestöön ja vaadittava, että tuotteet on myytävä kauppasopimusten mukaan, mikä lisäisi osaltaan marjanviljelyn kilpailukykyä ja parantaisi viljelijöiden asemaa etenkin Puolan kaltaisissa jäsenvaltioissa;

29.   katsoo, että uusien jäsenvaltioiden maataloustuotantoa ja maaseudun rakennetta koskevat muutokset ovat jatkossakin välttämättömiä, ja painottaa, että YMP:n sääntöjen ja yhteisön tuen on tuettava tätä prosessia; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää toteuttaa nämä välttämättömät muutokset vähitellen, sillä uusien jäsenvaltioiden maatalouteen perustuva maaseutuyhteiskunta ja talous eivät selviäisi liian nopeassa tahdissa toteutetuista ja radikaaleista muutoksista tuotannon ja työllisyyden rakenteen osalta;

Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus laajentuneessa EU:ssa

30.   huomauttaa, että nykyinen YMP ei sovellu useiden maatalouteen liittyvien ongelmien hallintaan laajentuneessa EU:ssa; katsoo, että Maailman kauppajärjestön WTO:n pakottama suorien tukien irrottaminen tuotantomääristä lisää EU:n maatalouden markkinalähtöisyyttä yleensä, mutta että tuotantomääristä irrotetut suorat tuet eivät täysin tue kestävän maatalousalan ja maaseutuyhteiskunnan luomista uusissa jäsenvaltioissa tai suuressa osassa EU-15-maita; huomauttaa, että joko lisätoimet tai suorien tukien yksilöllinen soveltaminen ovat välttämättömiä;

31.   katsoo, että nykyinen suorien tukien järjestelmä keskittyy liiaksi peltokasvien viljelyn tukemiseen, ettei se tue riittävästi kestävää karjanhoitoa eikä edistä tai helpota välttämättömiä rakennemuutoksia erityisesti niissä jäsenvaltioissa ja alueilla, joilla erikoistuneilla maatiloilla on ratkaiseva asema maataloudessa;

32.   toteaa, että tietyissä jäsenvaltioissa joillekin aloille myönnetyt kiintiöt johtivat maataloustuotannon taantumiseen tai jopa vähenemiseen ja että tuotannosta irrotettujen maksujen yhdistäminen alhaisempiin kiintiöihin heikensi siirtymäkauden lisäksi entisestään uusien jäsenvaltioiden tukia; toteaa, että tämä on ongelma myös joissakin vanhoissa jäsenvaltioissa;

33.   uskoo, että YMP:n tavoitteiden saavuttamista uusissa jäsenvaltioissa hankaloittaa myös maaseudun kehittämisen riittämätön rahoitus, tehokkaan riskin- ja kriisinhallintajärjestelmän puuttuminen sekä valtiontukea koskevat liian tiukat yhteisön säännöt;

34.   korostaa, että yhteisön tasolla maatalouspolitiikkaa on harjoitettava uudistetun YMP:n puitteissa ja että kaikkea YMP:n uudelleenkansallistamista on vältettävä; korostaa kuitenkin, että on sovellettava toissijaisuusperiaatteeseen perustuvia erityistoimia; katsoo, että on välttämätöntä tarkistaa YMP:n soveltamisalaa, tavoitteita ja periaatteita, myös Euroopan maatalousmallia, ja ottaa huomioon maatalouden, maaseudun, viljelijöiden, kuluttajien ja koko 27 valtiota kattavan laajentuneen EU:n yhteiskunnan tavoitteet ja tarpeet, jotta voidaan määritellä tarpeelliset taloudelliset resurssit ja varmistaa niiden asianmukainen, oikeudenmukainen ja täysin oikeutettu kohdentaminen;

35.   korostaa, että kaikki mahdolliset tekijät (esimerkiksi aiempien rahoituspäätösten seuraukset, YMP:n uudistukset, uusien jäsenvaltioiden kokemukset, Euroopan maatalouden monimuotoisuus) on otettava asianmukaisesti huomioon YMP:n tulevan uudistuksen yhteydessä, erityisesti "YMP:n terveystarkastuksen" ja vuosien 2007–2013 rahoituskehykseen vuosina 2008–2009 tehtävän väliarvioinnin aikana;

36.   korostaa lisäksi, että on välttämätöntä välttää päätöksiä, joihin pakottaa vain yritykset vähentää yhteisön rahoituksen osuutta tai säilyttää jäsenvaltioissa vallitseva tilanne rahoituksen osalta;

37.   katsoo, että biomassan ja bioenergian tuotannolla tulee olemaan strateginen merkitys EU:n maatalousalalle; kehottaa siksi myöntämään asianmukaista EU-rahoitusta biomassan tuotannon edistämiseksi maa-alalla, jota ei enää tarvita elintarvikkeiden tai rehun tuotantoon; muistuttaa tässä yhteydessä uusien jäsenvaltioiden huomattavasta kapasiteetista ja laajentuneen EU:n lisääntyneestä tuotantopotentiaalista;

38.   korostaa, että jäsenvaltioiden ja alueiden erityistarpeet, myös uusien jäsenvaltioiden ongelmien osalta, olisi täytettävä jatkossakin toissijaisuusperiaatteen nojalla seuraavien yksilöllisten välineiden avulla:

   suorien tukien tarkistetun järjestelmän käyttöönotto, myös uusien toimien, kuten tukien vapaaehtoista palauttamista tuotantosidonnaisiksi koskevat vaihtoehdot, jotka otettaisiin käyttöön ainoastaan jäsenvaltioissa, jotka pitävät sitä välttämättömänä sosiaalisten sekä työllisyyttä ja kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi; tukien ulottaminen uusille aloille ja uusille saajille (esimerkiksi marjojen jalostukseen) tarkistetussa kansallisten määrärahojen järjestelmässä ja täydellä yhteisön rahoituksella;
   yhteisön rahoituksella toteutettavien lisätoimien tai vapaaehtoisten, alueellisten tai väliaikaisten markkinatoimenpiteiden ottaminen käyttöön,
   EU:n talousarvion kansallisten määrärahojen järjestelmän soveltaminen uudistettavilla aloilla (viini, hedelmät ja vihannekset),
   tuottajajärjestöjen tehokkaampi tukeminen ja voimakas edistäminen ja näiden järjestöjen toimintaa estävien kansallisten säädösten kumoaminen,
   tuottajajärjestöjen välisen rajatylittävän yhteistyön edistäminen,
   kansallisista määrärahoista maksettavan, yhteisön taloudelliseen tukeen perustuvan tehokkaan maatalouden kriisin- ja riskinhallintajärjestelmän käyttöönottaminen,
   sisämarkkinoiden vahvistaminen yhteisten laatunormien sekä markkinointia, kilpailua, elintarviketurvallisuutta, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevien sääntöjen avulla,
   maaseudun kehittämisjärjestelmän ja sen rahoituksen vahvistaminen,
   valtiontukea koskevien sääntöjen joustavuuden lisääminen (esimerkiksi laajentamalla ryhmäpoikkeusten soveltamisalaa ja korottamalla vähimmäistasoja);

39.   katsoo, että yhteensopivuus WTO:n kanssa on varmistettava Dohan kierroksen aikana käytävissä neuvotteluissa osana EU:n tarjousta vähentää kaupan esteitä tai vastineeksi sopimuksesta muiden WTO:n jäsenvaltioiden sisäisten tukitasojen säilyttämisestä;

40.   toteaa, että lisätullit, joista on määrätty erityisten suojalausekkeiden (SSG) nojalla, voivat olla tehokas väline EU:n markkinoiden suojelemiseksi liialliselta tuonnilta tai tuonnilta keinotekoisen alhaisilla hinnoilla herkillä aloilla, myös niillä, jotka ovat uusien jäsenvaltioiden kannalta herkkiä; kehottaa komissiota parhaillaan käytävissä WTO-neuvotteluissa luomaan tähän mahdollisuuden siten, että muutetaan erityisten suojalausekkeiden nykyistä soveltamisalaa WTO-myönnytyksiä koskevassa yhteisön luettelossa; muistuttaa, että tietyillä uusilla jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus soveltaa erityisiä suojalausekkeita herkillä maatalouden sektoreilla, jotka eivät kuulu nykyiseen WTO-myönnytyksiä koskevaan yhteisön luetteloon;

41.   odottaa, ettei tulevassa YMP:ssä otettaisi pelkästään huomioon laajentuneen unionin tarpeita, vaan että se olisi helpommin hallinnoitavissa; odottaa, että se vähentää viljelijöiden ja kansallisten viranomaisten hallinnollista taakkaa ja tukee markkinalähtöistä ja ympäristöystävällistä turvallisten tuotteiden tuottamista ja varmistaa samalla kestävän maatalouden tulevaisuuden;

42.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kaikkia sidosryhmiä käymään avointa keskustelua sekä esittämään tulevaisuuteen suuntautuneita ehdotuksia, joiden avulla rakennetaan kestävää tulevaisuutta laajentuneen EU:n maataloudelle;

43.   pitää myönteisenä komission aikomusta laatia yhteiselle maatalouspolitiikalle vuoden 2013 jälkeen pitkän aikavälin tulevaisuudensuunnitelmat, joissa otetaan laaja-alaisesti huomioon se ainutlaatuinen mahdollisuus, että maataloudesta peräisin olevien elintarvikkeiden maailmanlaajuisen kaupan kasvu tulee seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana olemaan kaksinkertainen maailmankaupan ennakoituun kokonaiskasvuun verrattuna, ja joissa lisäksi kiinnitetään huomiota maatalouden tasapuoliseen kehitykseen EU:n kaikilla alueilla ja joissa EU-15-maat ja uudet jäsenvaltiot täyttävät tuotantoon liittyvät ja muut tehtävät yhteisvoimin;

o
o   o

44.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 87.
(2) EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33.
(3) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2013/2006 (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 13).
(4) EUVL L 93, 30.3.2004, s. 1.
(5) EUVL L 161, 30.4.2004, s. 48.
(6) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 320/2006 (EUVL L 58, 28.2.2006, s. 42).
(7) EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2012/2006 (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 8).
(8) EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 247/2007 (EUVL L 69, 9.3.2007, s. 3).
(9) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(10) EUVL L 384, 29.12.2006, s. 8.


Hepatiitti C -tartunnat
DOC 47k
Euroopan parlamentin kirjallinen kannanotto hepatiitti C -tartuntoihin
P6_TA(2007)0102 P6_DCL(2006)0087

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 116 artiklan,

A.   ottaa huomioon, että 12 miljoonaa henkilöä Euroopassa on saanut hepatiitti C -viruksen (HCV) aiheuttaman tartunnan,

B.   ottaa huomioon, että hepatiitti C -virustartunta vaatii kiireellistä huomiota, koska se iskee maksaan ja johtaa krooniseen hepatiitti C -tulehdukseen, joka aiheuttaa maksakirroosia, maksan vajaatoimintaa ja maksasyöpää ja lisää näin ollen maksansiirtojen tarvetta,

C.   ottaa huomioon, että "hiljaisena tappajana" "ja sala-ampujana" tunnettu hepatiitti C -virustartunta jää monessa tapauksessa huomaamatta, minkä vuoksi monet potilaat kantavat tartuntaa tietämättään, ja että toisaalta ne potilaat, joilla tartunta on todettu, kärsivät leimaamisesta,

1.   kehottaa komissiota ja neuvostoa

   tunnustamaan hepatiitti C -tartunnat kiireellistä huomiota vaativaksi kansanterveyskysymykseksi ja määrittämään toimintaohjelmiin sisältyvät ensisijaiset toimet neuvoston tulevia puheenjohtajamaita varten;
   hyväksymään hepatiitti C -tarkastuksia koskevan neuvoston suosituksen, jotta varmistetaan varhainen toteaminen ja laajennetaan hoitoon pääsyä;
   ryhtymään toimenpiteisiin niiden suositusten mukaisesti, jotka sisältyivät Euroopan parlamentin 6. heinäkuuta 2006 antamaan päätöslauselmaan eurooppalaisten terveydenhoitoalan työntekijöiden suojaamiseksi veren kautta tarttuvilta infektioilta, jotka johtuvat neulojen aiheuttamista loukkaantumisista(1) ;
   edistämään tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa lisää tutkimusta sellaisten hepatiitti C -potilaiden hoitamiseksi, joilla on myös HIV-tartunta ja/tai hepatiitti B -tartunta;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet neuvostolle ja komissiolle.

Allekirjoittaneet

Adamou, Agnoletto, Aita, Albertini, Ali, Allister, Alvaro, Anastase, Andersson, Andrejevs, Andria, Angelilli, Antoniozzi, Arif, Arnaoutakis, Athanasiu, Attwooll, Audy, Ayala Sender, Aylward, Ayuso González, Badía i Cutchet, Bărbuleţiu, Barón Crespo, Barsi-Pataky, Battilocchio, Bauer, Beaupuy, Beazley, Beglitis, Belet, Belohorská, Bennahmias, van den Berg, Berlato, Berlinguer, Birutis, Bliznashki, Bösch, Bonde, Bono, Bonsignore, Bourlanges, Bourzai, Bowis, Bowles, Bozkurt, Braghetto, Brepoels, Breyer, Brie, Brok, van Buitenen, Bulfon, Bullmann, van den Burg, Buruiană Aprodu, Bushill-Matthews, Busk, Busquin, Buzek, Cabrnoch, Calabuig Rull, Camre, Cappato, Carlotti, Carnero González, Carollo, Cashman, Casini, Castex, Castiglione, del Castillo Vera, Catania, Cavada, Cercas, Chatzimarkakis, Chervenyakov, Chmielewski, Christensen, Christova, Chruszcz, Ciornei, Cocilovo, Coelho, Corbett, Corbey, Cornillet, Correia, Costa, Cottigny, Coveney, Creţu G., Crowley, Czarnecki M., Daul, Davies, de Brún, Degutis, Dehaene, Demetriou, Deprez, De Rossa, Descamps, Dess, Deva, De Veyrac, De Vits, Díaz De Mera García Consuegra, Dičkutė, Didžiokas, Díez González, Dimitrov K., Dimitrov M., Dimitrov P., Dîncu, Dobolyi, Doorn, Douay, Dover, Doyle, Drčar Murko, Duka-Zólyomi, Ek, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Jillian, Evans Jonathan, Evans Robert, Falbr, Fatuzzo, Fava, Ferber, Ferreira A., Ferreira E., Figueiredo, Flasarová, Foglietta, Foltyn-Kubicka, Fontaine, Ford, Fraga Estévez, Frassoni, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, Ganţ, García-Margallo y Marfil, García Pérez, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gentvilas, Geremek, Geringer de Oedenberg, Gibault, Giertych, Gill, Gklavakis, Gollnisch, Gomes, Gomolka, Gottardi, Grabowska, Grabowski, Graça Moura, de Grandes Pascual, Griesbeck, de Groen-Kouwenhoven, Grossetête, Gruber, Guardans Cambó, Guellec, Guerreiro, Guidoni, Gutiérrez-Cortines, Hall, Hamon, Handzlik, Harbour, Harms, Hassi, Hellvig, Henin, Hennicot-Schoepges, Hennis-Plasschaert, Herczog, Herranz García, Holm, Hoppenstedt, Hudacký, Hudghton, Hughes, Husmenova, Iacob Ridzi, Ilchev, Isler Béguin, Jackson, Jäätteenmäki, Janowski, Joan i Marí, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Karas, Karim, Kaufmann, Kazak, Kelemen, Kinnock, Kirilov, Klamt, Klinz, Koch, Kohlíček, Konrad, Kónya-Hamar, Kósáné Kovács, Krahmer, Krasts, Kristovskis, Kudrycka, Kusstatscher, Kużmiuk, Lagendijk, Laignel, Lamassoure, Lambert, Lambsdorff, Lang, Langendries, Laperrouze, La Russa, Lauk, Lavarra, Lechner, Lehne, Leichtfried, Le Pen J.-M., Le Pen M., Le Rachinel, Lévai, Lewandowski, Libicki, Lichtenberger, Lienemann, Liese, Liotard, Lipietz, Locatelli, López-Istúriz White, Losco, Lucas, Ludford, Lynne, Lyubcheva, Maaten, McAvan, McDonald, McGuinness, Madeira, Manders, Mann T., Mantovani, Marinescu, Martin D., Martin H.-P., Masiel, Mastenbroek, Mathieu, Mato Adrover, Matsouka, Mauro, Mayer, Meijer, Méndez de Vigo, Menéndez del Valle, Meyer Pleite, Miguélez Ramos, Mihalache, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Mölzer, Moisuc, Moreno Sánchez, Morgan, Morgantini, Morillon, Mulder, Musacchio, Muscardini, Musotto, Musumeci, Napoletano, Navarro, Newton-Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Novak, Occhetto, Öger, Özdemir, Olajos, Olbrycht, Ó'Neachtain, Onesta, Oomen-Ruijten, Ortuondo Larrea, Oviir, Pafilis, Paleckis, Panayotopoulos-Cassiotou, Panzeri, Papadimoulis, Paparizov, Papastamkos, Parish, Parvanova, Patriciello, Petre, Pflüger, Pieper, Pīks, Pinheiro, Pinior, Pirilli, Pirker, Pistelli, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Pleštinská, Podestà, Podgorean, Podkański, Poli Bortone, Pomés Ruiz, Popeangă, Posselt, Prodi, Purvis, Queiró, Ransdorf, Rasmussen, Remek, Resetarits, Reul, Reynaud, Riera Madurell, Ries, Rivera, Rizzo, Rocard, Rogalski, Roithová, Romagnoli, Romeva i Rueda, Roszkowski, Roure, Rudi Ubeda, Rübig, Rühle, Rutowicz, Ryan, Sacconi, Salafranca Sánchez-Neyra, Salinas García, Samaras, Samuelsen, Sârbu, Sartori, Savi, Sbarbati, Schaldemose, Scheele, Schierhuber, Schmidt F., Schmidt O., Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schuth, Schwab, Seeber, Seeberg, Severin, Shouleva, Siekierski, Sifunakis, Silaghi, Simpson, Sinnott, Siwiec, Skinner, Škottová, Smith, Sofianski, Sommer, Sonik, Sornosa Martínez, Spautz, Staes, Stănescu, Staniszewska, Starkevičiūtė, Šťastný, Stauner, Sterckx, Stevenson, Stihler, Stoyanov, Strož, Sudre, Surján, Susta, Svensson, Swoboda, Szabó, Szent-Iványi, Takkula, Tannock, Tarabella, Tatarella, Thyssen, Ticău, Tîrle, Titley, Toubon, Trakatellis, Trautmann, Triantaphyllides, Turmes, Tzampazi, Uca, Ulmer, Vakalis, Van Hecke, Van Lancker, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Vaugrenard, Veraldi, Vidal-Quadras Roca, Vigenin, Vincenzi, Virrankoski, Vlasto, Wagenknecht, Weber H., Weisgerber, Wijkman, Willmott, Wojciechowski J., Wortmann-Kool, Wurtz, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Záborská, Zaleski, Zani, Zapałowski, Zappalà, Ždanoka, Zingaretti, Zvěřina

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0305 .

Päivitetty viimeksi: 10. kesäkuuta 2008Oikeudellinen huomautus