Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 15. tammikuuta 2008 - StrasbourgLopullinen painos
Kumppanuuksien solmiminen osana vakautus- ja assosiaatioprosessia *
 Vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastukset (komission täytäntöönpanovalta) ***I
 Syrjinnän poistaminen kuljetusmaksuista ja -ehdoista ***I
 Lentoasemamaksut ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 Vaarallisten kemikaalien vienti ja tuonti ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
  Liite
 Sosiaaliturvajärjestelmien soveltaminen yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
 CARS 21: Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys
 Tappioiden verokohtelu rajatylittävissä tilanteissa
 Yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012

Kumppanuuksien solmiminen osana vakautus- ja assosiaatioprosessia *
PDF 60k   DOC 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. tammikuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Eurooppa-kumppanuuksien solmimisesta osana vakautus- ja assosiaatioprosessia annetun asetuksen (EY) N:o 533/2004 muuttamisesta (KOM(2007)0662 – C6-0471/2007 – 2007/0239(CNS) )
P6_TA(2008)0001 A6-0517/2007

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0662 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 181 a artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0471/2007 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0517/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastukset (komission täytäntöönpanovalta) ***I
PDF 60k   DOC 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. tammikuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 95/50/EY muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta (KOM(2007)0509 – C6-0278/2007 – 2007/0184(COD) )
P6_TA(2008)0002 A6-0506/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0509 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0278/2007 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0506/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Syrjinnän poistaminen kuljetusmaksuista ja -ehdoista ***I
PDF 93k   DOC 50k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. tammikuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista annetun asetuksen N:o 11 sekä elintarvikehygieniasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 muuttamisesta – Kuljetuksia koskevat näkökohdat (KOM(2007)0090 – C6-0086/2007 – 2007/0037A(COD) )
P6_TA(2008)0003 A6-0513/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0090 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 75 artiklan 3 kohdan, 95 artiklan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0086/2007 ),

–   ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 5. heinäkuuta 2007 tekemän päätöksen antaa sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle että liikenne- ja matkailuvaliokunnalle lupa laatia lainsäädäntömietintö komission edellä mainitun ehdotuksen perusteella,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 ja 35 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0513/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1
OTSIKKO
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista annetun asetuksen N:o 11 sekä elintarvikehygieniasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 muuttamisesta
Neuvoston asetus Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista annetun asetuksen N:o 11 muuttamisesta
Tarkistus 2
JOHDANTO-OSAN 1 VIITE
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 artiklan 3 kohdan, 95 artiklan sekä 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan ,
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 artiklan 3 kohdan,
Tarkistus 3
JOHDANTO-OSAN 5 VIITE
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä
Poistetaan.
Tarkistus 4
JOHDANTO-OSAN 3 KAPPALE
(3)    Asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että kaikki elintarvikealan toimijat laativat ja toteuttavat vaarojen analysointia ja kriittisiä valvontapisteitä (HACCP) koskeviin periaatteisiin perustuvan menettelyn ja pitävät sitä yllä.
Poistetaan.
Tarkistus 5
JOHDANTO-OSAN 4 KAPPALE
(4)    Kokemus on osoittanut, että tietyissä elintarvikealan yrityksissä elintarvikehygienia voidaan varmistaa panemalla moitteettomasti täytäntöön asetuksessa (EY) N:o 852/2004 säädetyt elintarvikehygieniaa koskevat vaatimukset käyttämättä lainkaan HACCP-järjestelmää. Tämä koskee etenkin pieniä yrityksiä, jotka myyvät tuotteitaan pääasiassa suoraan loppukuluttajille, esimerkiksi leipomoita, lihakauppoja, ruokatavarakauppoja, kojuja, ravintoloita ja baareja, jotka ovat mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja mikroyrityksiä.
Poistetaan.
Tarkistus 6
JOHDANTO-OSAN 5 KAPPALE
(5)    Siksi on aiheellista säätää kyseisiä yrityksiä koskevasta poikkeuksesta asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun vaatimukseen ottaen kuitenkin huomioon, että yritysten on noudatettava kaikkia muita kyseisen asetuksen vaatimuksia.
Poistetaan.
Tarkistus 7
JOHDANTO-OSAN 6 KAPPALE
(6)    Koska sekä asetuksen (EY) N:o 852/2004 että asetuksen N:o 11 muuttamisen tarkoituksena on keventää yritysten hallinnollista rasitusta muuttamatta kyseisten asetusten perimmäistä tarkoitusta, nämä muutokset on syytä yhdistää yhdeksi asetukseksi,
Poistetaan.
Tarkistus 8
2 ARTIKLA
5 artiklan 3 kohta (asetus (EY) N:o 852/2004)
2 artikla
Poistetaan.
Lisätään asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklan 3 kohtaan seuraava virke:
"Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta yrityksiin, jotka ovat 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja mikroyrityksiä ja joiden toiminta on pääasiallisesti elintarvikkeiden suoraa myyntiä loppukuluttajille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten soveltamista."

Lentoasemamaksut ***I
PDF 136k   DOC 120k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. tammikuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lentoasemamaksuista (KOM(2006)0820 – C6-0056/2007 – 2007/0013(COD) )
P6_TA(2008)0004 A6-0497/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0820 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0056/2007 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0497/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15 . tammikuuta2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi lentoasemamaksuista,

P6_TC1-COD(2007)0013


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1) ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2) ,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3) ,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)   Lentoasemien tärkein tehtävä ja kaupallisen toiminnan kohde on varmistaa ilma-aluksista sekä matkustajista ja rahdista huolehtiminen laskeutumisesta nousuun, jotta lentoliikenteen harjoittajat voivat tarjota lentoliikennepalveluja. Tätä varten lentoasemat tarjoavat ilma-alusten käyttöön sekä matkustajien ja rahdin käsittelyyn liittyviä tiloja ja palveluja, joiden kustannukset ne yleensä kattavat lentoasemamaksuilla. Tiloja ja palveluja, joista maksuja peritään, olisi tarjottava kustannustehokkaalta pohjalta .

(2)   On tarpeen vahvistaa yhteiset puitteet, joissa säännellään lentoasemamaksujen keskeisiä tekijöitä ja sitä, miten nämä maksut asetetaan. Tällaisten puitteiden puuttuminen voi vaarantaa lentoaseman pitäjien ja sen käyttäjien välisten suhteiden perusvaatimusten noudattamisen.

(3)   Tätä direktiiviä olisi sovellettava yhteisön alueella sijaitseviin lentoasemiin, jotka ylittävät tietyn vähimmäiskoon, koska pienten lentoasemien pitäminen ja rahoittaminen ei edellytä yhteisön puitteita.

(4)   Lennonvarmistusmaksujen perimistä käsitellään║komission asetuksessa (EY) N:o 1794/2006(4) ja maahuolintamaksujen perimistä║neuvoston direktiivissä 96/67/EY(5) .

(5)   Lentoasemamaksujen olisi oltava syrjimättömiä. Olisi säädettävä lentoaseman pitäjien ja käyttäjien välistä säännöllistä kuulemista koskevasta pakollisesta menettelystä, jossa kummallakin osapuolella on mahdollisuus vedota riippumattomaan sääntelyviranomaiseen, jos lentoaseman käyttäjät vastustavat lentoasemamaksuja koskevaa päätöstä tai maksujärjestelmän muutosta.

(6)   Jokaiseen jäsenvaltioon olisi nimitettävä tai perustettava yksi riippumaton sääntelyviranomainen , jotta voidaan varmistaa kyseisen viranomaisten päätösten puolueettomuus ja tämän direktiivin asianmukainen ja tehokas soveltaminen. Viranomaisella olisi oltava kaikki tehtäviensä suorittamiseksi tarvittava henkilöstö, asiantuntemus ja rahoitus, jotta varmistetaan, että lentoasemat tarjoavat palvelujaan kustannustehokkaalta pohjalta .

(7)   On välttämätöntä, että lentoaseman käyttäjät saavat lentoaseman pitäjältä säännöllisesti tietoja siitä, miten ja millä perusteilla lentoasemamaksut lasketaan. Tällainen avoimuus antaisi lentoaseman pitäjälle käsityksen lentoasemalle aiheutuvista kustannuksista ja lentoaseman investointien tuottavuudesta. Jotta lentoasematoiminnan harjoittaja voisi kunnolla arvioida tulevia investointitarpeitaan, lentoaseman käyttäjien olisi hyvissä ajoin annettava lentoaseman pitäjän käyttöön kaikki toimintaansa koskevat ennusteet sekä tiedot kehittämishankkeistaan ja erityisistä tarpeistaan ja toiveistaan.

(8)   Lentoasemien olisi tiedotettava lentoaseman käyttäjille tärkeistä infrastruktuurihankkeista, koska niillä voi olla huomattavia vaikutuksia lentoasemamaksujen tasoon. Tällaiset tiedot olisi annettava senkin takia, että voidaan seurata infrastruktuurikustannuksia ja varmistaa lentoaseman tilojen soveltuvuus ja kustannustehokkuus.

(9)   Viime aikoina markkinoille on tullut lentoliikenteen harjoittajia, jotka tarjoavat lentoliikennepalveluja alhaisin kustannuksin. Näiden lentoliikenteen harjoittajien käyttämien lentoasemien olisi voitava soveltaa maksuja, jotka vastaavat tarjottua infrastruktuuria ja/tai palvelutasoa , koska lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus edellyttää, että lentoaseman tarjoamien palvelujen hinta vastaa niiden laatua. Mahdollisuus tällaiseen erilaiseen infrastruktuurin tai palvelujen käyttöön olisi kuitenkin annettava syrjimättä kaikille lentoliikenteen harjoittajille, jotka sitä haluavat. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, käyttöoikeus on määriteltävä objektiivisin ja syrjimättömin perustein, jotka lentoaseman pitäjä vahvistaa. Maksujen eriyttämisen ja/tai korottamisen olisi aina perustuttava avoimiin, objektiivisiin ja selkeisiin arviointiperusteisiin. Eriyttämisen voidaan katsoa kannustavan uusien reittien avaamiseen ja edistävän näin kehitystä sellaisilla alueilla, jotka kärsivät maantieteellisistä ja luonnonoloista johtuvista haittatekijöistä, syrjäisimmät alueet mukaan luettuina.

(10)   Koska turvakustannuksista aiheutuvien maksujen vahvistamiseen ja perimiseen sovelletaan yhteisössä erilaisia menetelmiä, on tarpeen yhdenmukaistaa turvakustannuksista johtuvien maksujen perimisen perusteet niillä yhteisön lentoasemilla, jolla turvakustannukset vaikuttavat lentoasemamaksuihin. Näillä lentoasemilla maksun määrän olisi oltava sidoksissa turvaamisesta aiheutuviin todellisiin kustannuksiin siten, että turvakustannusten kattamiseen myönnettyä mahdollista julkista rahoitusta ja valtion tukea hallinnoidaan tarkasti, ja palvelujen tarjoamisen olisi tapahduttava omakustannushintaan, jonka tuloksena ei saada voittoa . Turvatoimista aiheutuvien menojen kattamiseksi käyttöön otetuista lentoasemamaksuista saadut tulot olisi käytettävä ainoastaan turvatoimien toteuttamiseen.

(11)   Lentoaseman käyttäjillä olisi oltava oikeus tiettyyn palvelutasoon vastineena suorittamistaan maksuista. Tämän vuoksi palvelutasosta olisi lentoasemalla tehtävä säännöllisin väliajoin lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjiä edustavan organisaation tai organisaatioiden välinen sopimus.

(12)   Tämä direktiivi ei rajoita perustamissopimuksen määräysten ja erityisesti sen 81–89 artiklan soveltamista.

(13)   Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita , koska lentoasemamaksujärjestelmää ei voida toteuttaa niiden tasolla tavalla, joka olisi yhdenmukainen koko yhteisössä, vaan tavoitteet voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on║näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen ,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset periaatteet lentoasemamaksujen perimiselle yhteisön lentoasemilla. Se ei vaikuta lentoaseman pitäjien vapauteen päättää, soveltavatko ne single till- vai dual till -mallia vai niiden yhdistelmää.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitseviin lentoasemiin, joilla voidaan harjoittaa kaupallista liikennettä ja joiden vuotuinen liikennemäärä on enemmän kuin 5 miljoonaa matkustajaa tai joilla vuotuinen matkustajamäärä on yli 15 prosenttia lentoaseman sijaintijäsenvaltion matkustajamäärästä .

Jäsenvaltiot voivat, kansallisten kilpailuviranomaisten tutkittua asian perusteellisesti, soveltaa tätä direktiiviä myös muihin lentoasemiin, jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi.

Tätä direktiiviä sovelletaan lisäksi kaikkiin perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitseviin lentoasemaverkkoihin ja verkoiksi järjestäytyneisiin lentoasemiin.

Jäsenvaltioiden on julkaistava luettelo alueellaan toimivista lentoasemista, joihin tätä direktiiviä sovelletaan. Luettelon on perustuttava Eurostatin tietoihin ja sitä on päivitettävä vuosittain.

Tätä direktiiviä ei sovelleta maksuihin, joita peritään korvaukseksi lennonvarmistuspalveluista reitillä ja lentoasemalla║asetuksen (EY) N:o 1794/2006║ mukaisesti, eikä maksuihin, joita peritään korvaukseksi maahuolintapalveluista, joita tarkoitetaan║direktiivin 96/67/EY║ liitteessä, tai maksuihin, jotka peritään vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien avustamisen rahoittamiseksi vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2006 (6) mukaisesti .

Tämä direktiivi ei rajoita kunkin jäsenvaltion oikeutta soveltaa alueellensa sijoittautuneeseen lentoaseman pitäjään muita sääntelytoimenpiteitä, jos ne eivät ole yhteensopimattomia tämän direktiivin tai muiden yhteisön lainsäädännön säännösten kanssa. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla erityisesti maksujärjestelmien ja/tai maksujen tason hyväksyminen kilpailulainsäädännön perusteella.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

   a) "lentoasemalla' aluetta, joka on erityisesti järjestetty ilma-alusten laskua, lentoonlähtöä ja siirtelyä varten, mukaan lukien siellä olevat lentoliikenteen ja ilma-aluksien palvelujen edellyttämät lisärakennelmat ja -laitteet sekä kaupallisen lentoliikenteen tarvitsemat rakennelmat ja laitteet;
   b) "lentoaseman pitäjällä' yhteisöä, jolle kansallisten lakien tai asetusten nojalla on annettu tehtäväksi huolehtia muun toimintansa ohella tai yksinomaisesti lentoasemien tai lentoasemaverkon infrastruktuurien hallinnasta sekä eri tahojen toiminnan yhteensovittamisesta ja valvonnasta kyseisillä lentoasemilla tai kyseisessä lentoasemaverkossa ;
   c) "lentoaseman käyttäjällä' luonnollista tai oikeushenkilöä, joka kuljettaa lentoteitse matkustajia, postia ja/tai rahtia kyseiselle lentoasemalle tai kyseiseltä lentoasemalta;
   d) "lentoasemamaksulla'║ lentoaseman pitäjän hyväksi kerättävää maksua, jonka maksajia ovat lentoaseman käyttäjät ja/tai lentomatkustajat ja jolla katetaan ▌lentoaseman pitäjän yksinomaisesti käyttöön antamien tilojen ja palvelujen käytöstä aiheutuvat kustannukset, jotka liittyvät ilma-alusten laskeutumiseen ja lähtöön, valaistukseen ja ilma-alusten pysäköintiin sekä matkustajien ja rahdin käsittelyyn;
   e) "turvamaksulla' maksua, jolla on erityisesti tarkoituksena kattaa kokonaan tai osittain niistä vähimmäisturvatoimista aiheutuvat kustannukset, jotka toteutetaan siviili-ilmailun suojaamiseksi laittomilta teoilta ja jotka on vahvistettu yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2320/2002 (7) ;
   f) "lentoasemaverkolla' jäsenvaltiossa toimivien lentoasemien ryhmää, jonka toiminnasta vastaa toimivaltaisen kansallisen viranomaisen nimeämä lentoaseman pitäjä.

3 artikla

Syrjimättömyys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoasemamaksuista ei aiheudu syrjintää lentoaseman käyttäjien tai lentomatkustajien välillä.

Maksuja voidaan tämän säännöksen estämättä tarkistaa yleisen edun mukaisista objektiivisista ja läpinäkyvistä syistä.

4 artikla

Lentoasemaverkko

Sen varmistamiseksi, että lentoasemaverkon lentoasemia on mahdollisuus käyttää lentomatkustajien määrään nähden kohtuulliseen hintaan, jäsenvaltiot voivat sallia, että lentoasemaverkkojen toiminnanharjoittajat ottavat käyttöön lentoasemamaksujen yhdenmukaisen ja avoimen järjestelmän kaikille lentoasemaverkkoon kuuluville lentoasemille. Lupa voidaan myöntää ainoastaan sillä edellytyksellä, että eri jäsenvaltioiden lentoasemien välinen kilpailu ei vääristy esimerkiksi matkailun osalta. Erimielisyystapauksessa kantelija voi vedota komissioon asiassa sovellettavien Euroopan yhteisön kilpailusääntöjen perusteella.

5 artikla

Kuuleminen ja muutoksenhaku

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullakin lentoasemalla, johon tätä direktiiviä sovelletaan, otetaan käyttöön pakollinen menettely, jonka mukaisesti lentoaseman pitäjä ja lentoaseman käyttäjät tai näiden edustajat kuulevat ▌toisiaan lentoasemamaksujärjestelmän toiminnasta ja maksujen tasosta, mukaan lukien palvelun laatu, jota lentoaseman pitäjältä odotetaan vastineeksi lentoasemamaksusta . Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällainen kuuleminen toteutetaan, ennen kuin lentoaseman pitäjät tai lentoaseman käyttäjät haluavat ottaa käyttöön tai tehdä merkittäviä muutoksia lentoasemamaksujärjestelmään tai maksujen tasoon. Kun lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien tai lentoaseman käyttäjien edustajien välillä on monivuotinen sopimus, kuuleminen on toteutettava kyseisen sopimuksen määräysten mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoasemamaksujärjestelmän tai maksujen tason muutokset tehdään lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien yhteisellä sopimuksella aina, kun se on mahdollista. Tätä varten lentoaseman pitäjän on toimitettava lentoaseman käyttäjille kaikki ehdotukset lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muuttamiseksi sekä tiedot ehdotettujen muutosten syistä viimeistään kuusi kuukautta ennen muutosten voimaantuloa. Jos kuka tahansa lentoaseman käyttäjistä sitä pyytää, lentoaseman pitäjän on järjestettävä ehdotetuista muutoksista lentoaseman käyttäjien kuuleminen ja otettava näiden näkemykset huomioon ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Lentoaseman pitäjän on julkaistava lopullinen päätöksensä kohtuullisen ajoissa ennen sen voimaantuloa. Lentoaseman pitäjän on perusteltava lentoaseman käyttäjien näkemyksiä koskeva päätöksensä, jos ehdotetuista muutoksista ei päästä sopimukseen lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välillä.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos lentoasemamaksuja koskevasta päätöksestä ei päästä lopultakaan sopimukseen, lentoaseman pitäjät tai lentoaseman käyttäjät, jotka edustavat vähintään kahta toisistaan riippumatonta lentoyhtiötä tai vähintään 10:tä prosenttia lentoaseman vuotuisista lentojen määristä tai vuotuisista matkustajamääristä, voivat vedota riippumattomaan sääntelyviranomaiseen, jonka on tutkittava lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muuttamista koskevat perustelut.

Jäljempänä olevan 12 artiklan mukaisesti nimitetty tai perustettu riippumaton sääntelyviranomainen:

   a) laatii menettelyn, jolla ratkaistaan lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien tai heidän edustajiensa väliset erimielisyydet lentoasemamaksujen tasoon tai rakenteeseen tehtävistä muutoksista, mukaan luettuna palvelun laatu;
   b) määrittää ehdot, joiden mukaisesti erimielisyys voidaan saattaa sen ratkaistavaksi;
   c) määrittää perusteet, joiden mukaisesti erimielisyyksiä arvioidaan.

Nämä ehdot ja perusteet eivät saa olla syrjiviä, ja niiden on oltava avoimia ja vastattava kilpailulainsäädännön ja tämän direktiivin periaatteita.

Lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muuttamisen tutkittavaksi ottamisella ei ole lykkäävää vaikutusta.

4 .   Lentoaseman käyttäjän on esitettävä todennäköisyysnäyttö siitä, että asianomainen lentoasema on toteuttanut toimia, joilla rikotaan EY:n kilpailulainsäädäntöä.

5.    Tämä ei vaikuta minkään voimassa olevan riitojenratkaisumenettelyn tai lakisääteisen muutoksenhakumenettelyn soveltamiseen.

6 artikla

Avoimuus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä antaa kullekin lentoaseman käyttäjälle tai näiden edustajille tai organisaatioille vuosittain tiedot tekijöistä, joiden perusteella kaikkien lentoasemalla perittävien maksujen taso on määritelty. Näihin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

   a) luettelo maksun vastineeksi tarjotuista palveluista ja käyttöön annettavista infrastruktuureista;
   b) maksujen määräämiseen käytetty menetelmä ja maininta siitä, onko sovellettu niin sanottua single till- vai dual till -mallia vai niiden yhdistelmää ;
   c) lentoaseman yleinen kulurakenne, joka liittyy toimitiloihin ja palveluihin, jotka lentoasemamaksuilla on tarkoitus kattaa, jos se on lentoasemamaksujen laskennan kannalta olennaista ja jos se on esitettävä vuosikertomuksissa;
   d) tulot ja kustannukset kunkin lentoasemalla perittävän maksuryhmän osalta;
   e) lentoasemien valtion tuesta, taloudellisista tuista ja muista rahallisista tuista saamat tulot suhteessa maksuista saatuihin tuloihin;
   f) lentoasemalle myönnetty valtion tuki tai aluetuki sekä keskushallinnon julkisen palvelun velvoitteiden hoitamiseen myöntämästä rahoitustuesta saatujen varojen määrä;
   g) niitä palveluja tuottavan henkilöstön kokonaismäärä, joista maksuja kerätään;
   h) ennuste lentoaseman maksuista, liikenteen kasvusta ja suunnitelluista merkittävistä investoinneista;
   i) lentoaseman infrastruktuurin ja laitteiden todellinen käyttö tiettynä aikana;
   j) ehdotettujen merkittävien investointien ennustettu tuotto mitattuna niiden vaikutuksena lentoaseman kapasiteetin lisäämiseen ja palvelujen laadun parantamiseen.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman käyttäjät antavat lentoaseman pitäjälle ennen odotettavissa olevaa lentoasemamaksujen tason muuttamista tai uusien lentoasemamaksujen käyttöönottoa erityisesti seuraavat tiedot:

   a) liikenne-ennusteet;
   b) ilma-aluskalustoa ja sen käyttöä koskevat ennusteet;
   c) kehittämishankkeet asianomaisella lentoasemalla;
   d) lentoasemaa koskevat vaatimukset.

3.   Lentoaseman pitäjälle 1 ja 2 kohdan nojalla annettuja tietoja on pidettävä luottamuksellisina ja niitä on käsiteltävä sen mukaisesti. Ne kuuluvat tietojen salassapitoa koskevan kansallisen lainsäädännön piiriin. Julkisesti noteerattujen lentoasemien tapauksessa on erityisesti otettava huomioon pörssilainsäädännöstä johtuvat vaatimukset.

4.    Riippumattomalla sääntelyviranomaisella on oltava asianmukaisten salassapitosääntöjen puitteissa oikeus tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joita se tarvitsee tehtävänsä hoitamisen yhteydessä.

7 artikla

Uusi infrastruktuuri

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä kuulee lentoaseman käyttäjiä ennen uusia infrastruktuurihankkeita koskevien lopullisten suunnitelmien tekemistä. Lentoaseman pitäjä voi enintään viisi vuotta ennen investoinnin toteuttamista turvata etunsa etukäteisrahoituksen avulla, kun lentoasemamaksut asetetaan.

Lentoaseman pitäjä voi etukäteisrahoittaa uusia infrastruktuurihankkeita korottamalla lentoasemamaksuja vastaavasti. Edellytyksenä on, että

   a) lentoaseman käyttäjille tiedotetaan avoimesti lentoasemamaksujen korotusten suuruudesta ja soveltamisajasta;
   b) kaikki lisätulot käytetään yksinomaan suunnitellun infrastruktuurin rakentamiseen;
   c) asiaan on saatu kaikki viranomaisluvat.

8 artikla

Laatuvaatimukset

1.   Lentoaseman sujuvan ja tehokkaan toiminnan turvaamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä sekä lentoaseman käyttäjiä edustava organisaatio tai organisaatiot käynnistävät neuvottelut kutakin palvelutasoa koskevien sopimusten tekemiseksi maksujen eriyttämistä koskevan 9 artiklan säännösten mukaisesti lentoaseman terminaalissa tai terminaaleissa annettavien palvelujen laadusta sekä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, lentoaseman käyttäjien suunnittelemistaan toimista toimittamien tietojen oikeellisuudesta ja toimitusajasta, jotta lentoasema voi noudattaa velvollisuuksiaan. Tällainen sopimus on tehtävä vähintään joka toinen vuosi, ja siitä on ilmoitettava kunkin jäsenvaltion riippumattomalle sääntelyviranomaiselle.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos palvelutasosopimusta ei saada tehtyä, kumpikin osapuoli voi vedota riippumattomaan sääntelyviranomaiseen.

9 artikla

Maksujen eriyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lentoaseman pitäjä voi vaihdella tiettyjen lentoasemapalvelujen laatua ja laajuutta tai tarjota erilaatuisia ja -kokoisia terminaaleja tai terminaalien osia, kun se haluaa tarjota räätälöityjä palveluja taikka varata terminaalin tai terminaalin osan tietylle käyttäjälle. Lentoasemamaksujen taso voidaan suhteuttaa tällaisten palvelujen laatuun ja laajuuteen, mutta maksut voidaan eriyttää myös ympäristönsuojelun tason, melusaasteen tai muiden yleistä etua koskevien perusteiden mukaisesti, mikäli nämä määräytyvät asianmukaisten, objektiivisten ja avoimien kriteerien perusteella .

Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että lentoasemat perivät saman maksun samasta palvelusta. Lentoaseman pitäjä voi myöntää lentoaseman käyttäjille alennuksia maksuista käytettyjen palvelujen laadun perusteella sillä edellytyksellä, että kyseinen alennus on kaikkien lentoaseman käyttäjien saatavilla julkistetuin, avoimin ja objektiivisin ehdoin. Se voi myöntää alennuksen uusia reittejä avaaville käyttäjille sillä edellytyksellä, että alennus myönnetään niin ikään julkisella ja syrjimättömällä tavalla ja se on kaikkien lentoaseman käyttäjien saatavilla samalla tavalla EY:n kilpailulainsäädännön mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman käyttäjällä, joka haluaa käyttää räätälöityjä palveluja taikka tietylle käyttäjälle varattua terminaalia tai terminaalin osaa, voi saada käyttöönsä nämä palvelut, terminaalin tai terminaalin osan.

Jos käyttäjiä, jotka haluavat saada käyttöönsä räätälöityjä palveluja ja/tai tietylle käyttäjälle varatun terminaalin tai terminaalin osan, on useampia kuin kapasiteetin rajoissa on mahdollista, käyttöoikeus on määriteltävä asianmukaisin, objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin perustein.

10 artikla

Turvamaksut

Turvamaksuja saa käyttää ainoastaan turvakustannusten kattamiseen, eivätkä ne saa ylittää näitä kustannuksia . Turvamaksuilla ei saa pyrkiä voittoihin . Nämä kustannukset on määriteltävä kussakin jäsenvaltiossa yleisesti hyväksyttyjen, taloudellista ja yritystoiminnallista tehokkuutta koskevien periaatteiden sekä kirjanpito- ja arvostusperiaatteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti kunkin lentoaseman eri käyttäjäryhmien kesken. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että otetaan erityisesti huomioon seuraavat:

   turvatoimiin tarkoitettujen tilojen ja laitteiden rahoituskustannukset sekä näiden tilojen ja laitteiden kohtuullinen arvonalennus;
   turvatoimista ja niistä vastaavasta henkilökunnasta aiheutuvat menot lukuun ottamatta lyhytaikaisesti tiukennetuista turvatoimista aiheutuvia kustannuksia; tämän direktiivin säännöksiä ei sovelleta erityisestä riskinarvioinnista annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrättyihin toimiin, jotka aiheuttavat ylimääräisiä kuluja;
   viranomaisten turvaamistarkoituksiin myöntämät tuet ja avustukset.

Tietyllä lentoasemalla perityistä turvamaksuista saadut tuotot saa käyttää ainoastaan lentoaseman turvatoimista aiheutuvien menojen kattamiseen siellä, missä maksut perittiin. Lentoasemaverkkojen tapauksessa turvamaksuista saadut tuotot saa käyttää ainoastaan verkkoon kuuluvilla lentoasemilla turvatoimista aiheutuviin menoihin.

11 artikla

Tiukempien turvatoimien kustannukset

Jäsenvaltiot vastaavat asetuksessa (EY) N:o 2320/2002 säädettyjä vähimmäisturvatoimia tiukempien turvatoimien toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista.

12 artikla

Riippumaton sääntelyviranomainen

1.   Tämän direktiivin noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden asianmukaisen soveltamisen ▌ja 5 ja 8 artiklassa säädettyjen tehtävien hoitamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on nimitettävä tai perustettava riippumaton elin, joka toimii niiden riippumattomana sääntelyviranomaisena. Kyseinen elin voi olla sama taho, jolle jäsenvaltio on antanut tehtäväksi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen muiden sääntelytoimenpiteiden soveltamisen, mukaan luettuna maksujärjestelmän ja/tai maksujen tason hyväksyminen, jos kyseinen taho täyttää tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset.

2.    Riippumaton kansallinen sääntelyviranomainen voi siirtää tämän direktiivin säännösten tai niiden osien täytäntöönpanon valvonnassaan toimiville alueellisille riippumattomille sääntelyviranomaisille edellyttäen, että täytäntöönpano tapahtuu samojen vaatimusten mukaisesti. Riippumattoman kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävänä on edelleen varmistaa tämän direktiivin säännösten lainmukainen soveltaminen. Jäljempänä olevan 3 kohdan säännöksiä sovelletaan myös alueellisiin riippumattomiin sääntelyviranomaisiin.

3 .   Jäsenvaltioiden on taattava riippumattoman sääntelyviranomaisen riippumattomuus varmistamalla, että se on oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton lentoaseman pitäjästä ja lentoliikenteen harjoittajista. Jäsenvaltioiden, joilla säilyy lentoasemien, lentoasemien pitäjien tai lentoliikenteen harjoittajien omistajuus tai määräämisvalta, on varmistettava sääntelytehtävien tosiasiallinen rakenteellinen erottaminen omistajuuteen tai määräämisvaltaan liittyvästä toiminnasta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumaton sääntelyviranomainen käyttää toimivaltaansa puolueettomasti ja avoimesti.

4 .   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle riippumattoman sääntelyviranomaisen nimi ja osoite, sille osoitetut tehtävät ja vastuualueet sekä toimenpiteet, joita on toteutettu 3 kohdan noudattamiseksi.

5 .   Tehtäessä 5 artiklassa tarkoitettua tutkimusta siitä, onko lentoasemamaksujen rakenteen tai tason muuttamiselle perusteita, riippumaton sääntelyviranomainen voi pyytää tarvittavia tietoja asianomaisilta osapuolilta ja sen on kuultava asianomaisia osapuolia ja kaikkia muita osapuolia, joihin asia vaikuttaa, voidakseen tehdä päätöksensä. Riippumattoman sääntelyviranomaisen on tehtävä päätöksensä mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua valituksen vastaanottamisesta, ja sen on julkaistava päätös sekä sen perustelut. Sääntelyviranomaisen päätökset ovat sitovia.

6 .   Riippumattoman sääntelyviranomaisen on julkaistava toiminnastaan vuosikertomus.

13 artikla

Kertomus ja tarkistaminen

1.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin toimintaa koskevan kertomuksen, jossa se arvioi edistymistä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa, sekä tarvittaessa soveltuvia ehdotuksia viimeistään ...(8) ║.

2.   Jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteistyötä tämän direktiivin soveltamiseksi erityisesti 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseen tarvittavien tietojen keräämisessä.

14 artikla

Täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ...(9) * . Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

15 artikla

Voimaantulo ja osoitus

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 10, 15.1.2008, s. 35.
(2) EUVL C 305, 15.12.2007, s. 11 .
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 15. tammikuuta 2008.
(4) Komission asetus (EY) N:o 1794/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä (EUVL L 341, 7.12.2006, s. 3).
(5) Neuvoston direktiivi 96/67/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla (EYVL L 272, 25.10.1996, s. 36), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).
(6) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 1.
(7) EYVL L 355, 30.12.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 849/2004 (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 229, 29.6.2004, s. 3).
(8)* Neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.
(9)** 18 kuukauden kuluttua siitä, kun tämä direktiivi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.


Vaarallisten kemikaalien vienti ja tuonti ***I
PDF 71k   DOC 60k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. tammikuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (KOM(2006)0745 – C6-0439/2006 – 2006/0246(COD) )
P6_TA(2008)0005 A6-0406/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0745 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0439/2006 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0406/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   panee merkille ehdotukseen liitetyn komission lausuman;

3.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15 . tammikuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista

P6_TC1-COD(2006)0246


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 689/2008.)

Liite

Komission lausuma elohopean ja arseenin luokituksesta PIC-asetuksessa

Komissio toteaa asetuksen (EY) N:o 304/2003 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että jos metallisen arseenin käyttö kielletään yhteisössä tai sitä rajoitetaan ankarasti, on tehtävä ehdotus asiaa koskevan liitteen mukauttamiseksi. Komissio toteaa myös, että neuvosto ja parlamentti valmistelevat parhaillaan ehdotusta elohopean vientikiellosta yhteisön alueelta. Annettavassa säädöksessä mennään siis pidemmälle kuin Rotterdamin yleissopimuksen ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä koskevassa vaatimuksessa ja sen täytäntöönpanosta annetussa EY:n asetuksessa.


Sosiaaliturvajärjestelmien soveltaminen yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä ***I
PDF 68k   DOC 66k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. tammikuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta (KOM(2007)0159 – C6-0104/2007 – 2007/0054(COD) )
P6_TA(2008)0006 A6-0515/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0159 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan sekä 42 ja 308 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0104/2007 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0515/2007 ),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. tammikuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta

P6_TC1-COD(2007)0054


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 592/2008.)


CARS 21: Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys
PDF 135k   DOC 97k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2008 CARS 21: kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä (2007/2120(INI) )
P6_TA(2008)0007 A6-0494/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä 2000-lukua varten: Komission kanta korkean tason CARS 21 -työryhmän loppuraporttiin – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2007)0022 ),

–   ottaa huomioon Sevillassa 21. ja 22. toukokuuta 2007 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon korkean tason työryhmän loppuraportin "CARS 21 – Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys 2000-lukua varten",

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0494/2007 ),

A.   ottaa huomioon, että komissio on esittänyt vastuksensa korkean tason CARS 21 -työryhmän raporttiin ja että tähän työryhmään oli koottu kaikki sidosryhmät tutkimaan tärkeimpiä politiikan aloja, jotka vaikuttavat autoteollisuuteen Euroopan unionissa, ja antamaan suosituksia tulevasta sääntelykehyksestä,

B.   ottaa huomioon, että EU:n autoteollisuus on yksi sen tärkeimmistä talouden sektoreista, sillä se tuottaa vuosittain 19 miljoonaa autoa ja tarjoaa välittömästi 2,3 miljoonaa työpaikkaa ja yli 10 miljoonaa työpaikkaa siihen liittyvillä aloilla,

C.   ottaa huomioon, että useiden ajoneuvomerkkien yhteismyyntiin perustuvat varaosamarkkinat sekä ajoneuvojen huollon ja korjausten markkinat ovat keskeisessä asemassa kohtuuhintaisen liikkuvuuden mahdollistamisessa ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksien edistämisessä EU:n 270 miljoonalle kuljettajalle ajoneuvojen jälkimarkkinoilla, turvallisten ja puhtaiden ajoneuvojen pitämisessä Euroopan teillä ja myös pk-yritysten vakaan aseman ylläpitämisessä Euroopassa, sillä ne työllistävät 3,5 miljoonaa ihmistä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yritykset),

D.   ottaa huomioon, että komissio edistää integroitua strategiaa EU:ssa toimivien yritysten jatkuvan kilpailukyvyn varmistamiseksi yhä globalisoituneemmassa ympäristössä, ja ottaa huomioon, että strategia esitetään komission tiedonannossa "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa" (KOM(2006)0567 ), tähän tiedonantoon liittyvässä asiakirjassa "Globaali Eurooppa: Markkinat avoimiksi Euroopan viejille vahvemman kumppanuuden avulla" (SEK(2007)0452 ) ja komission tiedonannossa "Globaali Eurooppa: Euroopan kaupan suojakeinot muuttuvassa maailmantaloudessa – Vihreä kirja julkista kuulemista varten" (KOM(2006)0763 ),

E.   ottaa huomioon, että kyseisissä asiakirjoissa esitettyä strategiaa pannaan parhaillaan täytäntöön monia kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa,

F.   ottaa huomioon, että autoteollisuudessa on jäsenvaltioiden välillä merkittäviä eroja strategioissa, rakenteissa ja maailmanlaajuisessa ulottuvuudessa, ja katsoo, että erot on otettava täysimääräisesti huomioon kehitettäessä uutta ja maailmanlaajuisemmin suuntautunutta kauppastrategiaa,

G.   ottaa huomioon, että vuonna 2006 autoteollisuuden tuotannosta EU:ssa noin 20 prosenttia meni vientiin, että vuonna 2004 moottoriajoneuvojen vienti oli 8,7 prosenttia ja moottoriajoneuvojen varaosien ja lisävarusteiden vienti 2,8 prosenttia EU:n teollisuuden viennistä, mikä osoittaa, että autoteollisuus reagoi erityisen herkästi vientiolosuhteiden muutoksiin, ja ottaa huomioon, että vuonna 2004 kuljetusvälineiden EU:n ulkopuolisen kaupan kauppataseen ylijäämä oli arvoltaan 60,2 miljardia euroa; katsoo, että Euroopan unionin maailmanlaajuisesti merkittävä asema johtuu erityisesti siitä, että se on maailman suurin henkilöautojen ja maailman toiseksi suurin kuorma-autojen tuottaja, sekä myös sisämarkkinoiden koosta ja vakaudesta, autoteollisuuden kasvavasta kansainvälistymisestä, eurooppalaisten tuotemerkkien ja palvelujen maineesta, eurooppalaisten valmistajien saavuttamasta vahvasta asemasta viennissä ja heidän vahvasta läsnäolostaan korkean kasvupotentiaalin markkinoilla,

1.   on tyytyväinen korkean tason CARS 21 -työryhmän loppuraporttiin ja komission tiedonantoon, jossa hahmotetaan tulevan autoteollisuuspolitiikan suuntaa;

2.   toivoo, että EU:n jäsenvaltioiden ja niiden alueiden parlamentit haluavat osallistua CARS 21 -prosessin tuloksiin; ehdottaa, että Euroopan parlamentin koordinoima autoalaa käsittelevä parlamenttien välinen verkosto toisi todellisia etuja liikenneturvallisuudelle, ympäristönsuojelulle, innovoinnille ja kilpailukyvylle;

Autojen sisämarkkinoiden toteuttaminen

3.   kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia tekemään tiivistä yhteistyötä komission kanssa CARS 21 -suositusten täytäntöön panemiseksi; toteaa, että erityisesti on tarpeen varmistaa, että uudet autoalaa koskevat säännökset otetaan käyttöön koordinoidusti ja vältetään sisämarkkinoiden vääristymät;

4.   korostaa tarvetta kehittää tyyppihyväksyntää varten EU:n järjestelmä, joka koskee kaikkia moottoriajoneuvoja;

5.   vahvistaa tukensa tyyppihyväksyntäprosessille, kuten parlamentin 10. toukokuuta 2007 toisessa käsittelyssä vahvistamassa kannassa(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle todettiin;

6.   pyytää komissiota antamaan parlamentille vuosittain kertomuksen tyyppihyväksyntämenettelyjen toiminnasta ja komiteamenettelyn seurannasta;

7.   kehottaa komissiota varmistamaan 31. heinäkuuta 2002 antamansa asetuksen (EY) N:o 1400/2002(2) (ryhmäpoikkeusasetus) asianmukaisen soveltamisen moottoriajoneuvojen jakeluun kaikkialla EU:ssa; katsoo edelleen, että tämän asetuksen tarkistamisen yhteydessä komission kilpailusta vastaavan pääosaston olisi ajateltava olevansa osa integroitua lähestymistapaa alan lainsäädäntöön;

8.   ehdottaa, että autoteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi Euroopan unionissa ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistaminen olisi nivellettävä CARS 21 -hankkeen väliarviointiin, mikä helpottaisi alan toimijoiden välistä yhteistyötä, estäisi julkisen tuen ohjautumisen vääriin kohteisiin ja edistäisi kilpailupolitiikkaa kansainvälisellä tasolla;

9.   kehottaa komissiota ehdottamaan toimia sellaisen rekisteröintijärjestelmän takaamiseksi, joka helpottaa erityisesti käytettyjen autojen rajatylittävää myyntiä; kannattaa komission näkemyksiä moottoriajoneuvojen rekisteröintimenettelyistä(3) ja joidenkin kansallisten sääntöjen sisämarkkinoiden toiminnalle aiheuttamista ongelmista; toteaa, että kansalliset säännöt vaikuttavat talouden aloihin, esimerkiksi ajoneuvojen leasing- ja vuokraustoimintaan; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat muutokset sääntöihinsä mahdollisimman pian;

Kilpailukykyiset autoteollisuuden jälkimarkkinat

10.   kiinnittää huomiota hiljan annettuihin säännöksiin, jotka koskevat jälkimarkkinoille tarkoitettuja osia ja vaikuttavat turvallisuuden ja ympäristönsuojelun tasoon, ja toteaa, että näiden säännösten täytäntöönpanolla luodaan kyseisten osien sisämarkkinat;

11.   on tyytyväinen siihen, että moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20 päivänä kesäkuuta 2007 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 715/2007(4) ja asetukseen (EY) N:o 1400/2002 sisällytettiin säännöksiä, joiden mukaisesti korjaamiseen tarvittavien teknisten tietojen on oltava vapaasti saatavilla, ja pyytää komissiota jatkamaan ponnistelujaan ajoneuvoalaan sovellettavan kilpailuoikeuden säännösten täytäntöönpanemiseksi koko yhteisössä;

12.   kehottaa komissiota jatkamaan tehokkaan kilpailun edistämistä autoalan jälkimarkkinoilla käsittelemällä kuluttajien valintamahdollisuuksia sekä teknisten tietojen, koulutuksen, varaosien, useiden merkkien tutkimukseen soveltuvien diagnostisten välineiden ja testauslaitteiden saatavuutta riippumattomille markkinatoimijoille tulevissa autoalan politiikkaa koskevissa suuntaviivoissa ja kaikissa säädöksissä, jotka korvaavat asetuksen (EY) N:o 1400/2002, jonka voimassaolo päättyy 31. toukokuuta 2010;

13.   toteaa, että kattaviin kuluttajatutkimuksiin perustuvilla, käytössä olevien ajoneuvojen luotettavuutta ja kestävyyttä koskevilla tiedoilla on kuluttajille suuri merkitys; toteaa, että viranomaiset voisivat helpottaa mainittujen tutkimusten tekemistä sallimalla rekisteröintiviranomaisten luovuttaa sellaisten ajoneuvojen omistajien yhteystiedot, jotka ovat halukkaita osallistumaan tutkimuksiin;

14.   kehottaa komissiota käsittelemään asianmukaisesti kaikkien asiaan liittyvien pääosastojen myötävaikutuksella ajoneuvojen "avointa korjattavuutta" koskevaa kysymystä kaikissa uusissa lainsäädäntöaloitteissa kuluttajien valintamahdollisuuden ja kilpailun varmistamiseksi jälkimarkkinoilla; katsoo, että tätä olisi sovellettava myös tulevissa toimissa, jotka koskevat uusia ajoneuvoja koskevien tietojen, viestintäteknologioiden ja älykkäiden liikennejärjestelmien edistämistä;

15.   kehottaa komissiota antamaan käsiteltäväksi ehdotuksia sisämarkkinoiden luomiseksi tuning- ja varaosille (kuten erikoisrenkaat ja -vanteet sekä muut "viritysosat"), koska nykyiset erilaiset kansalliset säännökset estävät jatkokehityksen alalla, joka siksi hyötyisi lainsäädännön yhdenmukaistamisesta yhteisön tasolla sekä teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukaisesta suojelemisesta;

16.   kehottaa komissiota torjumaan tehokkaammin väärennettyjen autonosien tuontia;

Sääntelyn parantaminen ja sääntely-ympäristön kansainvälistäminen

17.   korostaa, että on välttämätöntä poistaa tarpeeton tarpeeton byrokratia, myös kansainvälisten yleissopimusten olemassaolosta johtuva määräysten päällekkäisyys;

18.   korostaa sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden (eli asianmukainen vaikutustenarviointi, kustannustehokkuusperiaate, asianmukaiset toimitusajat ja niin edelleen) keskeistä asemaa kilpailukykyisen sääntely-ympäristön luomisessa autoteollisuudelle, kuten CARS 21 -prosessissa todettiin; muistuttaa, että sääntelysuunnitelma on keskeinen osa CARS 21 -loppukertomusta ja sitä olisi noudatettava;

19.   tunnustaa, että sääntöjen laadun ja avoimuuden parantaminen ottamalla huomioon nykyiset yhteiskunnalliset tarpeet ja ympäristöön liittyvät tarpeet sekä sääntöjen soveltaminen ilman poikkeuksia ja niiden integroiminen kansainvälisen autoteollisuuden sääntelykehykseen voi myötävaikuttaa koko alan parempaan kilpailukykyyn ja tasavertaisiin kilpailuedellytyksiin;

20.   katsoo, että strateginen standardointi on olennainen kilpailukyvyn veturi; pyytää siksi komissiota työskentelemään eurooppalaisten normien tunnustamiseksi koko maailmassa;

21.   on tyytyväinen komission suunnitelmiin korvata 38 yhteisön direktiiviä nykyisillä YK:n Euroopan talouskomission (UN/ECE) säännöillä sekä ottaa käyttöön mahdollisuus itsetestaukseen tai virtuaalitestaukseen, ja kehottaa komissiota jatkamaan lainsäädännön yksinkertaistamisprosessia; korostaa, että sen näille ehdotuksille antaman tuen ehtona on, että selkeästi ymmärretään Euroopan parlamentin varaavan oikeuden vaatia uutta lainsäädäntöä riippumatta UN/ECE:n järjestelmästä, kun se katsoo, että EU:n velvoitteiden täyttäminen tätä vaatii;

22.   pitää myönteisenä komission ehdotusta, jonka mukaan se tiedottaa Euroopan parlamentille vuosittaisella asiakirjalla UN/ECE:ssä ja komiteamenettelyssä saavutetusta edistyksestä;

23.   pitää ilahduttavana komission aikomusta ottaa käyttöön tarkistus- ja valvontamekanismi ottaen huomioon, että moottoriajoneuvoala perustuu teknologiaan ja kehittämiseen; katsoo silti, että niin sanotun auringonlaskulausekkeen (sunset clause) käyttöä olisi lisättävä lainsäädännössä sen varmistamiseksi, että lainsäädäntö ei jarruta teknologista edistystä, jota tutkimus ja kehittäminen sekä markkinavoimat jatkuvasti synnyttävät, eikä toimi sitä vastaan;

24.   kehottaa komissiota aloittamaan direktiivien 74/297/ETY(5) , 76/115/ETY(6) ja 78/932/ETY(7) sekä UN/ECE:n säännön nro 122 yksinkertaistamisprosessin niin pian kuin mahdollista;

Ympäristönormien säätäminen 2000-lukua varten

25.   panee merkille, että yhteisön lainsäädännöllä säännellään markkinoita, joilla myydään 17–18 miljoonaa ajoneuvoa vuodessa, mikä vastaa Yhdysvaltojen henkilöautomarkkinoita; odottaa, että kunnianhimoisella päästöjen vähentämispolitiikalla on maailmanlaajuinen myönteinen vaikutus liikenteen päästöjen vähentämiseen;

26.   katsoo, että henkilökohtaista liikkuvuutta ja autoteollisuutta olisi tarkasteltava laajemmassa kestävän liikkuvuuden kontekstissa; katsoo, että liikkuvuus ja ympäristönsuojelu eivät välttämättä sulje toisiaan pois ja että tulevaisuuden ajoneuvoteknologialla on tuettava niiden yhteensovittamista; on lisäksi sitä mieltä, että erityisesti ilmastonmuutoksen haaste luo mahdollisuuksia teknologiselle edistykselle ja innovoinnille;

27.   on tietoinen ajoneuvojen merkityksestä, etenkin maaseudulla, ikääntyvien ihmisten ja vammaisten liikkumismahdollisuuksien kannalta;

28.   kehottaa komissiota luomaan ympäristön, jolla varmistetaan, että tieliikenne on ympäristön kannalta kestävää, jolla lisätään tuotantojärjestelmien joustavuutta ja jolla nostetaan Euroopan työvoiman osaamistasoa;

29.   katsoo, että saastepäästöjä koskevat normit ovat olleet aidosti menestyksekkäät ja että ne ovat jo johtaneet puhtaampiin henkilöautoihin; korostaa, että tämä menestys on saavutettava myös raskaissa hyötyajoneuvoissa; katsoo, että autoteollisuutta koskevan EU:n ympäristölainsäädännön edut voivat levitä kauas EU:n markkinoiden ulkopuolellekin;

30.   panee tyytyväisenä merkille Euro 5- ja Euro 6 -normien nopean käyttöönoton henkilöautojen saastepäästöjen vähentämiseksi; kehottaa komissiota hyväksymään viipymättä kunnianhimoisen ehdotuksen raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen Euro 6-normiksi;

31.   katsoo, että ilmanlaadun parantuminen voidaan saavuttaa vain siten, että autokanta uusitaan nopeammin sen lisäksi, että valmistetaan vähemmän saastuttavia ajoneuvoja; katsoo, että on toteutettava taloudellisia toimia, joilla kuluttajia houkutellaan korvaamaan vanhat autonsa vähemmän saastuttavilla ajoneuvoilla;

32.   on tyytyväinen ehdotukseen tarkistaa bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta 13. lokakuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/70/EY(8) siten, että otetaan huomioon tieliikenteen polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöt koko elinkaaren osalta;

33.   kehottaa komissiota aloittamaan yhteisön lainsäädännön puitteissa päästötestausmenetelmien uudelleen arvioinnin ja tarkistamisen, jotta ne vastaisivat paremmin todellisia käyttöolosuhteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta autojen hiilidioksidipäästöistä käytävää keskustelua;

34.   on hyvin huolestunut romuajoneuvoista 18. syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY(9) epäyhtenäisestä täytäntöönpanosta; ei pidä direktiiviä riittävän kunnianhimoisena;

Hiilidioksidipäästöjen huomattava vähentäminen

35.   on tyytyväinen komission suunnitelmiin vähentää henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä; katsoo, että tämä voidaan tehdä parhaiten yhdennetyllä lähestymistavalla, jossa otetaan huomioon kaikki mahdollisuudet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, kuten infrastruktuuri, kuljettajien käyttäytyminen, kannustinjärjestelmä ihmisille puhtaampien autojen käyttämiseksi, biopolttoaineet ja ajoneuvoteknologia; kannustaa komissiota harkitsemaan yhteisten puitteiden kehittämistä sellaisten teknologianeutraalien ja mahdollisten yhdenmukaistettujen hiilidioksidiin liittyvien verokannustimien koordinoidulle soveltamiselle, joilla voidaan vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä samalla välttäen kilpailun vääristymisen; kehottaa neuvostoa tekemään sopimuksen komission ehdotuksesta kytkeä henkilöautojen verot niiden saastepäästöihin, kuten hiilidioksidipäästöihin, jotta sisämarkkinat eivät pirstoudu enempää jäsenvaltioiden erilaisen soveltamiskäytännön takia;

36.   kehottaa komissiota asettamaan kunnianhimoisia mutta realistisia tavoitteita, joissa otetaan huomioon EU:n markkinoiden todellinen tilanne, jossa ajoneuvokannan uusiutumisaste on tällä hetkellä alle 10 prosenttia vuodessa, ja korostaa siksi sitä, että kohtuuhintaiset uudet autot ovat keskeisessä asemassa yhteisön tavoitteen saavuttamisessa; korostaa, että mitä kunnianhimoisempia hiilidioksidipäästöjä koskevat pakolliset tavoitteet ovat, sitä enemmän autoteollisuudelle pitäisi antaa aikaa sopeutumiseen;

37.   muistuttaa komissiota siitä, että uusien henkilöautotyyppien kehittäminen kestää viidestä seitsemään vuotta; katsoo, että pakollisia tavoitteita asetettaessa on autoteollisuudelle varattava riittävästi aikaa sopeutua; pyytää siksi komissiota olemaan asettamatta hiilidioksidipäästöjä koskevia lopullisia pakollisia tavoitteita ennen vuotta 2015;

38.   katsoo, että uusien henkilöautojen keskimääräinen tavoite, 125 g hiilidioksidipäästöjä kilometrillä vuoteen 2015 mennessä, voidaan saavuttaa; korostaa, että komission olisi valmisteltava autoteollisuudelle kunnianhimoisempia pitkän aikavälin hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteita; pitää tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeänä, että tavoitearvot porrastetaan ajoneuvojen painon mukaan;

39.   panee merkille komission suunnitelman asettaa sitova agropolttoainetavoite ja kehottaa komissiota laatimaan EU:n markkinoilla oleviin agropolttoaineisiin sovellettavan pakollisen ja kattavan sertifiointijärjestelmän; katsoo, että sertifiointiperusteet olisi suunniteltava sellaisiksi, että niillä varmistetaan kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen vähintään 50 prosentilla koko elinkaaren aikana tavanomaisten polttoaineiden päästöihin verrattuna, sen lisäksi, että sovelletaan ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia perusteita;

40.   toteaa, että pyrittäessä lisäämään biopolttoaineiden ja vedyn käyttöä, jolla maksimoidaan ympäristöedut, on tärkeää tukea tarpeellisia paikallisia verkostoja, jotka mahdollistavat jakelun kansalaisille;

41.   katsoo, että hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevissa toimissa olisi korostettava enemmän kuljettajien tietoisuuden lisäämistä taloudellisista ajotekniikoista ja siitä, miten uusia teknologioita hyödynnetään parhaiten;

42.   katsoo, että polttoainetehokkuutta koskevien parempien merkintöjen ja saastepäästöjä koskevan tiedotuksen parantamisen avulla saavutettava kuluttajien lisääntynyt tietoisuus edistää hiilidioksidipäästöjen vähentämistä; pyytää siksi tarkistamaan kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja 13. joulukuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/94/EY(10) siten, että siinä otetaan huomioon nykyisten saavutusten mukaiset parhaat käytännöt;

43.   muistuttaa, että autojen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen voidaan saavuttaa helpoimmin julkisten liikennejärjestelmien uudelleenjärjestelyillä;

44.   tunnustaa kansainvälisen autourheiluliiton (FIA) edelläkävijän aseman ympäristöä koskevissa innovatiivisissa teknisissä muutoksissa, jotka saattavat vähentää hiilidioksidipäästöjä ja jotka voivat tuoda tehokkuussäästöjä kaikille uusille autoille;

45.   kehottaa FIAa tehostamaan entisestään toimiaan, joilla edistetään tieliikennettä koskevia innovatiivisia tutkimuksia muun muassa autojen energiatehokkuuden parantamiseksi;

46.   tunnustaa moottoriurheilun roolin asenteiden ja asiakaskäyttäytymisen muuttamisessa kohti ympäristöystävällisempiä teknologioita; pyytää siksi FIA:a ja muita Formula 1 -kilpailuihin liittyviä tahoja muuttamaan sääntöjään niin, että ympäristöystävällisiä teknologioita, kuten biopolttoaineita, nelisylinterisiä moottoreita tai hybridivoimanlähteitä, voidaan soveltaa helpommin;

47.   vaatii tutkimusta, jolla kirjataan muut kuin tekniset lisätoimet, jotka on toteutettu hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi EU:ssa;

Tieliikenteen turvallisuuden parantaminen

48.   on tyytyväinen tieliikenteen uhrien vähentämistä koskeviin komission ponnisteluihin, esimerkiksi uusiin tärkeisiin teknologioihin; kehottaa komissiota varmistamaan, että ajoneuvojen turvalaitteita koskevat määräykset otetaan käyttöön niiden sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden mukaisesti, joista korkean tason CARS 21 -työryhmä sopi; korostaa tarvetta noudattaa yhdennettyä lähestymistapaa, joka sisältää ajoneuvoteknologian parannuksia, infrastruktuuria koskevia toimia sekä koulutusta, tiedotusta ja täytäntöönpanoa tieliikenteen turvallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kustannustehokkaasti;

49.   tunnustaa niiden ensisijaisten markkinoiden, joilla uudet teknologiat yleensä otetaan ensimmäisenä käyttöön, merkitystä niiden leviämisen alullepanijoina; huomauttaa kuitenkin, että uudet turvallisuusjärjestelmät saattavat lisätä entisestään henkilöautojen painoa, mikä aiheuttaa lisää hiilidioksidipäästöjä;

50.   on huolestunut ajoneuvojen nopeuksien kasvamisen aiheuttamista kielteisistä vaikutuksista tieliikenteen turvallisuuteen; neuvoo tässä yhteydessä panemaan täytäntöön kansainvälisen katsastusalan järjestön (CITA) julkistaman, katsastusvaatimusten täytäntöönpanon tulevia vaihtoehtoja Euroopan unionissa koskevan tutkimuksen suositukset; suosittelee tukemaan turvallista tuningia koskevaa kampanjaa sekä toimia, joilla pyritään ottamaan ajoneuvon vakauden sähköiset valvontajärjestelmät (ESC) asteittain käyttöön mahdollisimman pian;

51.   kehottaa komissiota kehittämään tieliikenteen turvallisuusjärjestelmää vaatimalla jäsenvaltioita tiukentamaan ajo-oppilaiden koulutusvaatimuksia, laajentamaan pakollista opetusta ja ottamaan käyttöön sääntöjä, jotka koskevat ammattikuljettajien koulutusta määräajoin;

52.   kehottaa komissiota toteuttamaan ilmoitetun vuosien 2007–2009 ympäristöarvioinnin, jota edellytetään tieliikenteen uhrien vähentämistä koskevia toimia varten;

53.   pyytää komissiota kehittämään järjestelmän, jonka nojalla autonvalmistajat voivat seuraamuksitta valmistaa ajoneuvoja, joiden hiilidioksidipäästöt ylittävät tavoitearvot, jos lisäpäästöt johtuvat yhteisön tasolla toteutetuista oikeudellisesti sitovista turvallisuustoimista;

54.   katsoo, että ajovalojen päiväkäytön ei pitäisi olla pakollista koko EU:ssa;

55.   kehottaa komissiota kehittämään ensisijaisesti ajoneuvojen rajatylittäviä tarkastuksia koskevaa järjestelmää ja liikennesääntöjen rikkomisesta toisessa jäsenvaltiossa langetettujen sakkojen rajatylittävää perintää;

Oikeudenmukaisuus autoteollisuuden kauppasuhteissa

56.   katsoo, että EU:n autoteollisuus on yksi maailman kilpailukykyisimmistä teollisuudenaloista; katsoo kuitenkin, että epäreilu kilpailu ja teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaaminen uhkaavat tätä asemaa;

57.   korostaa WTO:n merkitystä autoteollisuudelle yhä globalisoituneemmassa kauppaympäristössä; pitää erittäin tärkeänä, että nykyisellä Dohan kehityskierroksella käytävissä neuvotteluissa kolmansien maiden markkinoille pääsy tehdään mahdollisimman helpoksi autonvalmistajille, erityisesti nousevan talouden maiden mahdollisesti suurille markkinoille;

58.   korostaa WTO:n riidanratkaisumekanismin tärkeyttä kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä koskevien ongelmien ratkaisussa; muistuttaa WTO:hon tuoduista kiistoista saaduista myönteisistä tuloksista Kanadaa, Intiaa ja Indonesiaa koskevissa asioissa;

59.   kehottaa varovaisuuteen komission toimissa kaupan suojakeinojen tarkistamiseksi periaatteellisesti; muistuttaa, että autoteollisuus voi joutua kolmansien maiden kilpailunvastaisten käytäntöjen kohteeksi, ja kehottaa komissiota suojelemaan kaupan suojakeinojen perusajatusta puolustamalla EU:n teollisuutta epäreiluilta käytännöiltä;

60.   muistuttaa, että monenvälisten kauppaneuvottelujen menestyksekkään loppuun saattamisen olisi säilyttävä EU:n painopistealana; tukee kuitenkin komission tahtoa neuvotella uusia kahdenvälisiä kauppasopimuksia erityisesti Aasiassa markkinoillepääsyn ehtojen parantamiseksi; korostaa, että vapaakauppasopimuksilla olisi aina pyrittävä suurisuuntaiseen markkinoillepääsyyn kumppanimaassa; vaatii, että EU:n politiikalla on turvattava EU:n autonvalmistajien kilpailukyky EU:ssa ja EU:n ulkopuolisissa maissa; on vakuuttunut siitä, että autoteollisuudelle on tärkeää tehdä kahdenvälisiä sopimuksia EU:n sekä ASEANin, Intian ja Mercosurin välillä;

61.   kehottaa komissiota varmistamaan meneillään olevien EU:n ja Korean vapaakauppasopimusneuvottelujen yhteydessä, että Korea luopuu tulleihin ja muihin kuin tulleihin perustuvista kaupan esteistä eikä luo uusia ja että Korea panee täytäntöön lisää UN/ECE:n sääntöjä; pyytää komissiota harkitsemaan strategiaa EU:n tuontitulleista luopumiseksi asteittain ja suojatoimia käyttäen, ja suosittaa siksi, että tähän asteittaiseen luopumiseen yhdistetään muihin kuin tulleihin perustuvien esteiden poistaminen Korean taholta;

62.   toistaa, että Korea on allekirjoittanut ja ratifioinut vuoden 1958 UN/ECE-sopimuksen ja että se on siten sitoutunut panemaan täytäntöön UN/ECE:n säännöt; kehottaa komissiota korostamaan tätä tulevissa neuvotteluissa ja vaatimaan nopeaa täytäntöönpanoa; toteaa, että vapaakauppasopimuksessa olisi selkeästi todettava, että Korean on sallittava, että EU:sta tuodut autot, jotka noudattavat UN/ECE-sopimuksen normeja, pääsevät Korean markkinoille;

63.   kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta perustaa autoalan työryhmä sekä erityinen nopeutettu, autoihin liittyviä toimenpiteitä koskeva riidanratkaisumenetelmä, jollainen otettiin käyttöön Yhdysvaltain ja Korean vapaakauppasopimuksessa;

64.   korostaa, että tiiviillä kumppanuudella Kiinan kanssa on tärkeä merkitys sellaisen sääntelykehyksen kehittämisessä, joka tarjoaa tasapuoliset toimintaedellytykset; toteaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien tehokas suojelu on tällaisen kumppanuuden ehto;

65.   pitää myönteisenä komission esitystä perustaa WTO:n paneeli selvittämään ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka liittyvät tuotujen ajoneuvojenosien kohteluun Kiinassa, sillä komissio katsoo sen olevan ristiriidassa WTO:n eri sopimusten lukuisten artiklojen kanssa;

66.   tukee Kiinan sääntely-ympäristöön liittyviä komission toimia, joiden tavoitteena on taata näillä markkinoilla toimiville EU:n yrittäjille oikeudenmukaiset säännöt ja oikeusvarmuus;

67.   viittaa EU:n rengasteollisuuteen Euroopan menestyksekkään autoteollisuuden merkittävänä osatekijänä; kehottaa sen vuoksi komissiota tarkasti tutkimaan perustelemattomia kaupan teknisiä esteitä, kuten paikallisia teknisiä esteitä, joita rengasteollisuus kohtaa Aasian kehittyvillä markkinoilla;

Autoteollisuuden tutkimus ja kehitys

68.   pitää rohkaisevana sitä, mitä on jo saavutettu tutkimusta ja kehitystä koskevan yhteisön rahoituksen ja yhteistyön avulla sellaisilla ohjelmilla kuin seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma tai i2010-ohjelma; kannustaa komissiota suuntaamaan työohjelmat tarkemmin autoteollisuuden tarpeisiin, joita tuleva lainsäädäntö tai pakolliset tavoitteet synnyttävät;

69.   pyytää komissiota kehittämään vuoteen 2012 mennessä strategian autoteollisuuden tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitetun rahoituksen lisäämiseksi merkittävässä ja riittävässä määrin ottaen huomioon erityisesti liitännäisalat;

70.   kehottaa jäsenvaltioita asettamaan autoteollisuuden tutkimuksen ja kehityksen tulevan rahoituksen lisäämisen ehdoksi hiilidioksidipäästötavoitteiden sitovuuden;

71.   korostaa, että on tärkeää muuttaa auton käyttöä kaupungeissa, ja katsoo, että polttoaineen käytöltään tehokkaampien autojen lisäksi sähkökäyttöisten kaupunkiajoneuvojen käyttöönotto on olennaisen tärkeää; vaatii tästä syystä tukea tarpeellisen tekniikan tutkimukseen ja kehittämiseen;

72.   kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä myöntämään kaiken tarpeellisen tuen uraauurtavien tekniikoiden, kuten vetykäyttöisten moottoreiden, polttokennojen ja hybridiajoneuvojen tutkimukseen ja kehitykseen;

73.   korostaa tieto- ja viestintätekniikan merkitystä pyrittäessä välttämään ympäristöön ja kansanterveyteen kohdistuvat haittavaikutukset sekä onnettomuudet ja energian tuhlaus sellaisten älykkäiden liikenteenohjausjärjestelmien koko EU:n kattavassa käytössä, joilla on tarkoitus varmistaa liikenteen sujuvuus; katsoo, että viestintälaitteiden on oltava yhtenäisten EU:n normien mukaisia, jotta voidaan varmistaa ajoneuvojen ja infrastruktuurin välinen kitkaton tiedonkulku kaikissa jäsenvaltioissa;

74.   katsoo, että älyautoa koskeva aloite(11) , Galileo ja muut välineet, joilla edistetään älykästä liikennettä, ovat erittäin tärkeitä; kehottaa siksi komissiota tukemaan voimakkaasti kyseisiä hankkeita;

75.   tukee voimakkaasti tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvien innovaatioiden jatkuvaa tutkimusta ja kehittämistä; katsoo, että niin kutsutun älyautoaloitteen puitteissa voitaisiin saavuttaa uutta teknistä kehitystä liikennevirtojen rationalisoimiseksi auttamalla kuljettajia tekemään oikeita päätöksiä ja valitsemaan nopeimman reitin määränpäähänsä ja kehittämällä tällä tavoin energiatehokkaampia liikennemuotoja; kehottaa kaikkia sidosryhmiä, ennen kaikkea jäsenvaltioita, tekemään tarvittavat valmistelut eCall-aloitteen täytäntöönpanoa varten;

76.   pitää älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämiseksi tehtävää työtä avaimena menestyksekkäälle moottoriajoneuvoteollisuudelle ja menestymiselle ponnistuksissa teollisuuden ympäristövaikutuksen vähentämiseksi; katsoo, että Galileo-ohjelma pitäisi mainita esimerkkinä ja siksi ensisijaisena kysymyksenä pitää olla ratkaisun löytäminen Galileon rahoittamiseen yhtymässä, jossa asianomaiset jäsenet sitoutuvat kehittämään hanketta;

77.   katsoo, että yksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin ensimmäisistä osaamis- ja innovaatioyhteisöistä olisi omistettava hiilidioksidin vähentämiselle ajoneuvotekniikassa;

Politiikkojen uudelleen laatiminen ja tie eteenpäin

78.   katsoo tarpeelliseksi laatia yleiset ehdot autoteollisuudelle EU:ssa, jotta sen kehityksestä tulee kestävää ja jotta sillä on mahdollisuus pysyä teknologisen, ekologisen ja sosiaalisen innovoinnin eturintamassa osaavan työvoiman tukemana;

79.   tunnustaa, että EU:n autoteollisuudessa sekä valmistajilla että toimittajilla on erittäin pätevää työvoimaa, jolla on ollut merkittävä vaikutus autoteollisuuden korkealle suorituskyvylle EU:ssa;

80.   muistuttaa autoteollisuuden merkityksestä työllisyydelle, kasvulle, innovoinnille ja kilpailukyvylle; katsoo, että vaikka autoteollisuuden on muututtava huomattavasti, tarvitaan myös poliittisia mukautuksia sen varmistamiseksi, että yhteisön säännökset eivät aiheuta työpaikkojen menetyksiä;

81.   katsoo, että ympäristöä, tieliikenteen turvallisuutta ja energiatehokkuutta koskeva yhteisön lainsäädäntö merkitsee sitä, että työntekijöiden on saatava asianmukaista koulutusta ja ammatillista koulutusta, jotta he voivat sopeutua helpommin muutoksiin, sekä teknisiin muutoksiin että sääntelyn muutoksiin, ja päästä samalla osallisiksi samoista tai paremmista työmahdollisuuksista;

82.   kehottaa komissiota koordinoimaan rakennerahastojen ja Euroopan globalisaatiorahaston tehokasta käyttöä autoteollisuuden osalta;

83.   kehottaa perimään takaisin yhteisön antamat tuet sellaisilta yrityksiltä, jotka tällaista tukea jossakin jäsenvaltiossa saatuaan siirtävät tuotantonsa toiseen maahan täyttämättä kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion kanssa tehtyjä sopimuksia;

84.   korostaa, että uudelleenjärjestelyjen jatkuessa EU:n ja jäsenvaltioiden on keskityttävä uudelleenjärjestelyjen tukemiseen, niiden vaikutusten lievittämiseen ja uusien mahdollisuuksien tarjoamiseen työntekijöille;

85.   katsoo, että työntekijöiden käytössä olevia tiedotus- ja neuvottelukanavia ja -mekanismeja olisi vahvistettava tarkistamalla eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/45/EY(12) ;

86.   katsoo, että työntekijöiden kuulemista ja tiedonsaantioikeutta on vahvistettava Euroopan laajuisesti, jotta mahdollistetaan heidän osallistumisensa päätöksentekoon aikaisemmassa vaiheessa ja siten rakenneuudistuksen haittavaikutusten lieventäminen; muistuttaa edellä mainitussa komission tiedonannossa CARS 21 -kertomuksesta annetun rakenneuudistusfoorumia koskevan ehdotuksen merkityksestä;

87.   kehottaa työmarkkinaosapuolia ottamaan käyttöön aiheellisia toimia niiden työntekijöiden hyväksi, joita alan uudelleenjärjestelyt uhkaavat;

88.   vaatii lisäämään työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan teollisuuden mukauttamisessa ympäristöystävällisempien ajoneuvojen suunnittelun ja tuotannon asettamiin uusiin vaatimuksiin;

89.   muistuttaa tarpeesta tarkistaa valmistajien ja myyjien nykyistä suhdetta, sillä niiden vaikutus autoteollisuuden kilpailukykyyn EU:ssa vahingoittaa vakavasti monia pk-yrityksiä tällä alalla; katsoo, että yhteistyötä tutkimuksen ja kehityksen sekä teollisuusstrategioiden alalla on kannustettava vakaammalta pohjalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tätä tarkoitusta varten tarvittavat politiikat tai puitteet, joita tarvitaan edellä mainitun suhteen vakauttamiseen ja asiaan liittyvien vaikeuksien voittamiseen;

90.   muistuttaa sen merkityksestä, että Euroopan investointipankin resursseja käytetään järjestelmällisemmin pk-yritysten tukemiseksi autoteollisuudessa ja niiden avustamiseksi riskipääoman saamisessa;

o
o   o

91.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0176 .
(2) EYVL L 203, 1.8.2002, s. 30.
(3) Komission tulkitseva tiedonanto toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien moottoriajoneuvojen rekisteröintimenettelyistä (EUVL C 68, 24.3.2007, s. 15).
(4) EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1.
(5) Neuvoston direktiivi 74/297/ETY, annettu 4. kesäkuuta 1974, moottoriajoneuvojen sisävarusteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (ohjausmekanismin toiminta törmäystilanteessa) (EYVL L 165, 20.6.1974, s. 16).
(6) Neuvoston direktiivi 76/115/ETY, annettu 18. joulukuuta 1975, moottoriajoneuvojen turvavöiden kiinnityspisteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 24, 30.1.1976, s. 6).
(7) Neuvoston direktiivi 78/932/ETY, annettu 16. lokakuuta 1978, moottoriajoneuvojen istuimien niskatukia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 325, 20.11.1978, s. 1).
(8) EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58.
(9) EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34.
(10) EYVL L 12, 18.1.2000, s. 16.
(11) KOM(2006)0059 .
(12) EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64.


Tappioiden verokohtelu rajatylittävissä tilanteissa
PDF 89k   DOC 64k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2008 tappioiden verokohtelusta rajatylittävissä tilanteissa (2007/2144(INI) )
P6_TA(2008)0008 A6-0481/2007

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Tappioiden verokohtelu rajatylittävissä tilanteissa" (KOM(2006)0824 ),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Vero- ja tullipolitiikan merkitys Lissabonin strategian toteuttamisessa" (KOM(2005)0532 ),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön, ja etenkin asian C-250/95, Futura Participations ja Singer(1) , asian C-141/99, AMID(2) , yhdistetyt asiat C-397/98 ja C-410/98, Metallgesellschaft ym.(3) , asian C-446/03, Marks & Spencer(4) , ja asian C-231/05 Oy AA(5) ,

–   ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY(6) ,

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman yritysverotuksesta Euroopan unionissa: yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja(7) ,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kasvun ja työllisyyden lisäämiseen ja EU-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän yhteisön ohjelman toteuttamisesta: ohjelman edistyminen vuonna 2006 ja jatkotoimet yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevan ehdotuksen antamiseksi" (KOM(2007)0223 ),

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla(8) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0481/2007 ),

A.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden kansallisissa verojärjestelmissä on yhä enemmän otettava huomioon talouden globalisoituminen sekä mukauduttava sisämarkkinoiden sääntöihin ja toimintaan, jotta voidaan saavuttaa Lissabonin strategiassa asetetut kasvu- ja kilpailukykytavoitteet,

B.   ottaa huomioon, että talouden globalisoituminen on lisännyt verokilpailua tavalla, joka on johtanut keskimääräisen yritysveroasteen voimakkaaseen alenemiseen teollisuusmaissa viimeisten 30 vuoden aikana,

C.   ottaa huomioon, että tämä veroasteiden aleneminen on voimistunut Euroopan unionin viime laajentumisen jälkeen ja että jäsenvaltioissa on vallalla selkeä suuntaus luoda erityisiä verotusjärjestelyjä erityisen liikkuvien yritysten houkuttelemiseksi,

D.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin alueella on käytössä 27 erilaista verojärjestelmää, mikä estää sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan, aiheuttaa merkittäviä hallinnollisia ja lainsäädännön noudattamiseen liittyviä lisäkustannuksia rajatylittävässä kaupassa ja liiketoiminnassa, haittaa yritysten uudelleenorganisointia ja johtaa kaksinkertaiseen verotukseen,

E.   ottaa huomioon, että erilaisten kansallisten yhtiöverolakien noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentamisesta, sääntöjen avoimuudesta, rajatylittävää toimintaa vaikeuttavien veroesteiden poistamisesta ja tasavertaisten olosuhteiden luomisesta sisämarkkinoilla toimiville EU:n yrityksille voidaan saada EU:n tasolla taloudellista hyötyä dynaamisen yrityskulttuurin muodossa,

F.   ottaa huomioon, että EU:n tasolla toteutettavalla asianmukaisella verojen koordinoinnilla, jolla ei pyritä yhdenmukaistamaan veroasteita, voidaan osaltaan edistää sitä, että vältetään kilpailun vääristymistä, ja saada aikaan hyötyjä, joita voidaan jakaa yhä laajemmalle yritysten, heidän työntekijöidensä, kuluttajien, jäsenvaltioiden ja kansalaisten kesken,

G.   ottaa huomioon, että Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jäsenvaltioiden veropolitiikan tehokkaampaa koordinointia,

H.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat perinteisesti pyrkineet koordinoimaan verojärjestelmiään lukuisilla kahdenvälisillä verosopimuksilla, jotka eivät täysin kata rajatylittävien tappiontasausten kaltaisia kysymyksiä; ottaa huomioon, että Euroopan unionissa kahdenvälinen lähestymistapa ei ole yhtä tehokas ja johtaa vähäisempään vastaavuuteen kuin monenvälinen ja koordinoitu lähestymistapa; ottaa huomioon, että yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskeva EU:n yhteinen lähestymistapa – kuten CCCTB-ehdotus – on soveliain ratkaisu rajatylittävien tappioiden ja voittojen tasaamisessa sisämarkkinoilla ja johtaa suurempaan avoimuuteen, investointien lisääntymiseen ja kilpailukyvyn paranemiseen,

I.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot soveltavat erilaisia säännöksiä sivuliikkeissä, tytäryhtiöissä ja konsernin osissa aiheutuneiden tappioiden verovähennyksistä, mikä vääristää yritysten liiketoimintaa koskevia päätöksiä ja investointitoimia sisämarkkinoilla, millä voi olla seurauksia niiden pitkän aikavälin teollisuusstrategioita ja verotuloja ajatellen,

J.   ottaa huomioon, että lähes kaikissa Euroopan unionin verotusjärjestelmissä voittoja ja tappioita verotetaan eri tavalla: toisin sanoen voitot verotetaan siltä verovuodelta, jona voittoa saadaan, mutta tappioiden verotusarvoa ei automaattisesti hyvitetä yritykselle silloin, kun tappio syntyy; ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä ei analysoida riittävästi tätä ajallista muuttujaa ja sen merkitystä Euroopan unionin rajatylittävien investointien lisäämisessä,

K.   ottaa huomioon, että tappioiden kohtelua rajatylittävissä tilanteissa koskevien verohelpotusten käyttöönotto merkitsisi itse asiassa luopumista yhtiöverotuloista joissakin jäsenvaltioissa ilman tiettyjä lainsäädännöllisiä takeita,

L.   ottaa huomioon, että kotimaisten sivuliikkeiden tappiot otetaan automaattisesti huomioon emoyhtiön nettotuloksessa, mutta tilanne on epäselvempi ulkomaisissa sivuliikkeissä tai konsernin kotimaisissa tai ulkomaisissa osissa aiheutuneiden tappioiden osalta,

M.   ottaa huomioon, että se, että rajatylittäviä tappiontasauksia ei ole, on tietyille markkinoille pääsyn esteenä, millä suositaan sijoittumista suuriin jäsenvaltioihin, joiden kotimarkkinat ovat riittävän suuria mahdollisten tappioiden varalta,

N.   ottaa huomioon, että edellä kuvatun kaltainen tilanne asettaa pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) epäedulliseen asemaan, koska ne eivät kykene yhtä hyvin toteuttamaan rajatylittäviä investointeja tappiontasausta koskevan epävarmuuden vuoksi ja koska niille aiheutuu usein tappioita toiminnan aloittamisesta,

1.   on erittäin huolestunut siitä negatiivisesta vaikutuksesta, joka jäsenvaltioissa rajatylittäviin tappioihin sovellettavilla erilaisilla käytännöillä on sisämarkkinoiden toimintaan;

2.   panee merkille, että sijoittautumisvapautta haittaavat toimet ovat EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan vastaisia ja että ne pitäisi siksi poistaa kohdennetuilla toimenpiteillä; palauttaa mieliin, että keskenään erilaiset yritysverojärjestelmät haittaavat kansallisille markkinoille pääsyä ja sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa, vääristävät kilpailua ja vaikeuttavat yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamista yhteisötasolla, ja siksi niihin on kiinnitettävä huomiota tässä yhteydessä;

3.   katsoo, että kohdennetut toimenpiteet EU:n tasolla rajatylittävien tappioiden verovähennysten osalta voivat tuoda mukanaan suuria etuja sisämarkkinoiden toiminnalle;

4.   ilmaisee tukensa tappioiden verokohtelua rajatylittävissä tilanteissa koskevalle komission tiedonannolle, sillä se on tärkeä askel tilanteen korjaamiseksi; vaatii jäsenvaltioilta asianmukaista koordinointia ajoituksen ja ratkaisujen suhteen;

5.   korostaa, että kaikki rajatylittävien tappioiden verokohtelua koskevat kohdennetut toimet olisi määriteltävä ja pantava täytäntöön monenvälisen yhteisen lähestymistavan pohjalta ja jäsenvaltioiden yhteensovitetuilla toimenpiteillä, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden johdonmukainen kehittyminen; palauttaa mieliin, että tällaiset kohdennetut toimet ovat kuitenkin välikauden toimia ennen CCCTB:n hyväksymistä; katsoo, että CCCTB on kattava pitkän aikavälin keino voittojen ja tappioiden tasaamista koskevien veroesteiden, siirtohinnoittelun sekä rajatylittävien fuusioiden ja yritysostojen ja saneerausjärjestelyjen ratkaisemiseksi tavalla, jossa sisämarkkinoiden, joilla kilpailu on tasapuolista, saavutukset viedään päätökseen;

6.   korostaa, että eräät jäsenvaltiot soveltavat erilaisia menetelmiä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi joko hyvittämällä ulkomailla suoritettuja veroja (hyvitysmenetelmä) tai jättämällä ulkomaiset tulot veropohjan ulkopuolelle (vapautusmenetelmä); panee merkille, että ainoastaan joillakin vapautusmenetelmää soveltavilla jäsenvaltioilla ei ole lainkaan järjestelmää ulkomaisten sivuliikkeiden tappioiden tasaamiselle;

7.   kiinnittää huomiota siihen, että jos pysyvissä toimipaikoissa aiheutuneita tappioita ei voida tasata päätoimipaikassa saaduilla voitoilla, kohtelussa on selkeä ero puhtaasti kotimaiseen tilanteeseen verrattuna, ja tämä on sijoittautumisvapauden estämistä;

8.   pitää ensisijaisena toimenpidettä sellaisten yritysryhmien suosimiseksi, jotka toimivat useassa jäsenvaltioissa, koska juuri nämä ryhmät kärsivät erilaisesta kohtelusta rajatylittävien tappioiden suhteen, verrattuna yritysryhmiin, jotka toimivat vain yhdessä jäsenvaltiossa;

9.   katsoo, että kansallisten järjestelmien eroista johtuvat vääristymät asettavat varsinkin pk-yritykset huonompaan asemaan mahdollisiin kilpailijoihin nähden, ja kehottaa tämän vuoksi komissiota toteuttamaan kyseistä asiaa koskevia erityistoimia;

10.   palauttaa mieliin, että tytäryhtiöiden ja emoyhtiöiden (konsernien) välisestä tappiontasauksesta olemassa vain harvoja kokonaisjärjestelmiä ja että konserneissa tappioita ei siksi oteta huomioon automaattisesti niin kuin tietyn yrityksen sisällä;

11.   huomauttaa, että useimmissa jäsenvaltioissa kotimaiset konsernitappiot voidaan tasata, jolloin niitä kohdellaan tosiasiassa yhtenä kokonaisuutena, mutta harvoissa jäsenvaltioissa on vastaava järjestelmä rajatylittäviä toimenpiteitä varten; palauttaa mieliin, että se, että konsernien osalta ei ole rajatylittäviä tappiontasauksia, voi vääristää investointipäätöksiä sekä sijainnin että oikeudellisen muodon osalta (sivuliike vai tytäryhtiö);

12.   tunnustaa, että kotimaisten järjestelmien ulottaminen rajatylittäviin tilanteisiin on vaikeaa, sillä veropohjat ovat erilaisia;

13.   kehottaa tunnustamaan tappiontasausta rajatylittävissä tilanteissa koskevan järjestelmän merkityksen, vaikkakin on syytä huomata, että tappiontasausta rajatylittävissä tilanteissa koskevaa järjestelmää on työstettävä edelleen perinpohjaisesti; ehdottaa, että olisi päätettävä, rajoitetaanko tappiontasaus rajatylittävissä tilanteissa tytäryhtiöihin suhteessa niiden emoyhtiöön vaiko päinvastoin, ja että tällaisen järjestelmän, jonka mukaisesti tytäryhtiön voitoilla voitaisiin tasata emoyhtiön tappioita, talousarviovaikutuksia on arvioitava perusteellisesti;

14.   katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomion asiassa Marks & Spencer antamassa tuomiossa tunnustetaan jäsenvaltioiden oikeus pitää voimassa omat verojärjestelmänsä erityisesti veronkierron estämistä koskevilta osin;

15.   panee merkille, että yhteisön tuomioistuimen asiassa Oy AA antama tuomio osoittaa, että tappioita kohdellaan erilaisilla tavoilla eri kansallisissa verojärjestelmissä, ja siksi on epäselvää, voidaanko tappioita yhdistää konsernin sisällä kaikissa rajatylittävissä tilanteissa silloinkaan, kun tappiot ovat lopullisia, mikä johtaa asiassa Marks & Spencer esiin tulleeseen suhteettomaan tilanteeseen;

16.   katsoo, että konserneja olisi kohdeltava mahdollisuuksien mukaan samalla tavoin, toimivatpa ne useissa jäsenvaltioissa tai vain yhdessä jäsenvaltiossa; korostaa, että ulkomaisten tytäryhtiöiden tappioita koskevissa tilanteissa on vältettävä emoyhtiön kaksinkertaista verotusta, verotusvallan on jakauduttava jäsenvaltioiden välillä tasapainoisella tavalla, tappiota ei saa ottaa huomioon kahdesti ja veronkierron riski on estettävä;

17.   pitäisi hyödyllisenä konsernin määritelmää ja luonnetta koskevan vuoropuhelun käynnistämistä Euroopan unionissa, kun otetaan huomioon, että Euroopassa on yhteisiä instituutioita, kuten eurooppayhtiö tai eurooppaosuuskunta; tässä yhteydessä tarkoituksena ei kuitenkaan ole rajoittaa rajatylittävien tappioiden tasaustoimien soveltamisalaa ainoastaan tällaisiin instituutioihin;

18.   toistaa, että konsernin käsitteen määrittely on tärkeää, jotta yritykset eivät ottaisi tilaisuudesta vaarin ja jakaisi voittojaan ja tappioitaan eri jäsenvaltioiden kesken; katsoo, että konsernin määrittelyssä saattaisi olla eduksi yksilöidä yrityksen tietyt erityispiirteet eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä annetun direktiivin 94/45/EY mukaisella tavalla;

19.   pitää myönteisenä tappioiden verokohtelua rajatylittävissä tilanteissa käsittelevässä komission tiedonannossa ehdotettuja kolmea vaihtoehtoa; ilmaisee tukensa kohdennetuille toimille, joilla mahdollistettaisiin ulkomaisissa tytäryhtiöissä aiheutuneiden tappioiden tehokas ja välitön vähentäminen (vuosittain eikä vain määräaikaisesti, kuten asiassa Marks & Spencer), jolloin tappioiden takaisinotto tapahtuisi emoyhtiölle määrättävällä vastaavan suuruisella ylimääräisellä verolla heti, kun tytäryhtiö alkaa tuottaa jälleen voittoa;

20.   suosittelee, että kyseisten ehdotusten täytäntöönpanemiseksi siten, että veronkiertoa estetään, tutkitaan mahdollisuutta luoda automaattinen tiedonvaihtojärjestelmä alv-tietojen vaihtojärjestelmän mallin mukaisesti, mikä takaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden tarkistaa muissa jäsenvaltioissa toimivien tytäryhtiöiden ilmoittaman negatiivisen veropohjan olemassaolon;

21.   kehottaa komissiota silti tutkimaan edelleen mahdollisuuksia luoda yrityksille yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja niiden EU:n laajuiselle toiminnalle;

22.   toteaa, että on erittäin tärkeää tutkia edelleen, millä tavoin ehdotettu järjestelmä, joka koskee tappiontasausta rajatylittävissä tilanteissa, voisi edistää pk-yritysten rajatylittävää toimintaa;

23.   toteaa, että yksittäisten jäsenvaltioiden täytäntöönpanemat tappioiden verokohtelua rajatylittävissä tilanteissa koskevat kohdennetut toimet eivät yksinään ratkaise kilpailun vääristymiseen liittyvää ongelmaa ja sisämarkkinoilla toimiville EU:n yrityksille aiheutuvia lainsäädännön noudattamiseen liittyviä korkeita kustannuksia, jotka johtuvat 27 erilaisen verotusjärjestelmän ylläpidosta;

24.   korostaa, että jäsenvaltioiden on edettävä koordinoidusti, kun ne ottavat käyttöön kohdennettuja toimia tappiontasauksessa rajatylittävissä tilanteissa yhdessä yrityksessä tai konsernissa; muistuttaa, että jäsenvaltioiden koordinointia verotusasioissa on lisättävä ja kehottaa komissiota omaksumaan aktiivisen roolin asiassa;

25.   tukee komission pyrkimyksiä perustaa Euroopanlaajuinen yhtenäinen CCCTB; panee merkille, että CCCTB johtaa suurempaan avoimuuteen ja tehokkuuteen antamalla yrityksille mahdollisuuden toimia samoilla säännöillä ulkomailla ja kotimaassa, luomalla yhtäläiset mahdollisuudet ja edistämällä EU:n yritysten kilpailukykyä, lisäämällä rajatylittävää kauppaa ja investointeja, jolloin luodaan olosuhteet, joissa sisämarkkinoista on mahdollista saada suurin mahdollinen hyöty investointeja ja kasvua ajatellen, sekä vähentämällä merkittävästi hallinnollisia rasitteita ja lainsäädännön noudattamiseen liittyviä kustannuksia sekä mahdollisuutta verojen kiertämiseen ja petoksiin;

26.   palauttaa mieliin, että CCCTB tarkoittaa veropohjaa koskevia yhteisiä sääntöjä eikä millään tavalla vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen määrittää omat veroasteensa;

27.   pitää myönteisenä komission aikomusta ottaa käyttöön CCCTB myös vahvistetun yhteistyön puitteissa; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisumalli, koska ilman koko EU:n kattavaa järjestelmää avoimuuden ja alhaisempien hallintokustannusten myötä saatavat edut voivat osittain lieventyä;

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Kok. 1997, s. I-2471.
(2) Kok. 2000, s. I-11619.
(3) Kok. 2001, s. I-1727.
(4) Kok. 2005, s. I-10837.
(5) 18. heinäkuuta 2007 annettu tuomio.
(6) EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64.
(7) EUVL C 286 E, 23.11.2006, s. 229.
(8) Hyväksytyt tekstit P6_TA(2007)0367 .


Yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012
PDF 124k   DOC 101k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2008 yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012 (2007/2146(INI) )
P6_TA(2008)0009 A6-0518/2007

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen: yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012" (KOM(2007)0062 ) sekä liitteenä olevat komission valmisteluasiakirjat (SEK(2007)0214 , SEK(2007)0215 ja SEK(2007)0216 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 2, 136, 137, 138, 139, 140, 143 ja 152 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) ja erityisesti sen 27, 31 ja 32 artiklan,

–   ottaa huomioon työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset ja suositukset,

–   ottaa huomioon toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY(2) (puitedirektiivi) sekä sen yksittäiset direktiivit,

–   ottaa huomioon työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät biologisille tekijöille altistumiseen työssä 18. syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/54/EY(3) ,

–   ottaa huomioon neuvoston direktiivin 89/391/ETY ja sen erityisdirektiivien sekä neuvoston direktiivien 83/477/ETY, 91/383/ETY, 92/29/ETY ja 94/33/EY muuttamisesta käytännön täytäntöönpanoa koskevien kertomusten yksinkertaistamiseksi ja järkeistämiseksi 20. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/30/EY,(4) ,

–   ottaa huomioon 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutumisesta: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002–2006(5) ,

–   ottaa huomioon 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman työterveyden ja -turvallisuuden edistämisestä(6) ,

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman suosituksesta komissiolle eurooppalaisten terveydenhoitoalan työntekijöiden suojaamiseksi veren kautta tarttuvilta infektioilta, jotka johtuvat neulojen aiheuttamista loukkaantumisista(7) ,

–   ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(8) ,

–   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansanterveyttä sekä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista yhteisön tilastoista(9) ,

–   ottaa huomioon kirjallisen kannanoton 29. maaliskuuta 2007 hepatiitti C -tartuntoihin(10) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0518/2007 ),

A.   ottaa huomioon, että työterveys- ja työturvallisuusnormien laadun ja taloudellisten saavutusten välillä on myönteinen yhteys tarkasteltaessa yleisiä tuloksia, poissaoloja, työntekijöiden vaihtuvuutta, työntekijöiden motivaatiota, parantunutta yrityskuvaa ja tuottavuutta,

B.   ottaa huomioon, että kilpailukykyisimmät taloudet ovat työterveys- ja työturvallisuustilastojen kärjessä ja että terveyden ja turvallisuuden korkeatasoinen suojelu vaikuttaa myönteisesti julkiseen talouteen sosiaaliturvamaksujen säästymisen ja paremman tuottavuuden vuoksi; ottaa huomioon, että työterveys ja -turvallisuus edistävät työntekijöiden tuottavuutta, suorituskykyä ja hyvinvointia ja että ne tuovat myös säästöjä koko yhteiskunnalle ja kansantaloudelle,

C.   katsoo, että työntekijöiden suojelun lisäämiseksi on tarpeen lisätä tutkimusta tiettyjen työtehtävien pitkäaikaisista vaikutuksista terveyteen, sillä jotkut sairaudet puhkeavat vasta useiden vuosien päästä siitä, kun työtehtävät on suoritettu,

D.   ottaa huolestuneena huomioon, että työtapaturmien ja työperäisten sairauksien lukumäärä ei ole laskenut tasaisesti kaikkien työssäkäyvien kesken, sillä tiettyjen työntekijäryhmien (esimerkiksi siirtotyöläiset, epävarmassa työsuhteessa olevat työntekijät, naiset, nuoret ja ikääntyneet työntekijät), tiettyjen yritysten (erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ja mikroyritykset), tiettyjen alojen (varsinkin rakennus-, kalatalous-, maatalous- ja kuljetusala) ja tiettyjen jäsenvaltioiden osalta työtapaturmien ja työperäisten sairauksien lukumäärä on huomattavasti korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin,

E.   katsoo, että työterveys- ja työturvallisuustoimenpiteiden tulee olla johdonmukainen osa yrityskulttuuria ja että tämän kulttuurin tulee kulkea käsi kädessä työntekijöiden ja johdon elinikäisen oppimisen kanssa,

F.   ottaa huomioon, että johdonmukaisesti yrityksissä toteutetulla työterveys- ja työturvallisuusajattelulla voidaan edistää työterveys- ja työturvallisuusmenetelmien täytäntöönpanoa ilman byrokratiaa, mikä tehostaisi työterveyssuojelua,

G.   katsoo, että lepojaksot ovat erittäin tärkeitä työterveyden ja työturvallisuuden korkeatasoisen suojelun kannalta,

H.   ottaa huomioon, että ILO:n arvioiden mukaan EU:ssa kuoli vuonna 2006 noin 167 000 ihmistä työhön liittyvien tapaturmien tai sairauksien takia ja että työn laadun ja tuottavuuden parantamista koskevassa komission tiedonannossa olevan arvion mukaan vuosittain 300 000 työntekijää saa eriasteisia pysyviä vammoja,

I.   ottaa huomioon, että todellisen työterveys- ja työturvallisuusstrategian tulisi rakentua seuraavien välineiden sopivasta käytöstä: kunnollinen tiedottaminen, keskitetty koulutus, riittävät ennalta ehkäisevät palvelut ja kampanjat, sosiaalinen vuoropuhelu työntekijöiden kesken ja työntekijöiden osallistuminen, riittävä lainsäädäntö ja sen täytäntöönpano, erityisten ryhmien, alojen ja yritysten tarpeisiin mukautuminen, tehokkaat tarkastukset ja tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset,

J.   katsoo, että ikääntyvien työntekijöiden tulisi säilyttää terveytensä, työkykynsä ja työllistyvyytensä niin pitkään kuin mahdollista ja että on ryhdyttävä asiaa koskeviin toimenpiteisiin,

K.   katsoo, että tarkastukset ovat tärkeässä asemassa nykyisen lainsäädännön toimeenpanossa ja näin ollen hyväksikäytön estämisessä työpaikoilla ja siten ihmisarvoisen työn edistämisessä; katsoo, että tarkastajia on tuettava jäsenvaltioiden tarkastajien entistä tiiviimmällä yhteistyöllä ja tietojen vaihdolla,

L.   katsoo, että riskinarviointia yrityksissä ei voida pitää kertaluontoisena toimintona, vaan se tulee tehdä säännöllisesti ja mukauttaa uusiin olosuhteisiin ja/tai riskeihin; katsoo, että riskinarvioinnin puutuminen tai puutteellinen toteuttaminen on lainvastaista ja yksi suurimmista syistä työtapaturmiin ja työperäisiin sairauksiin,

M.   ottaa huomioon, että tilastoja tulipalojen vaikutuksista työterveyteen ja -turvallisuuteen ei ole saatavilla,

N.   ottaa huomioon, että terveydenhoitoalan työntekijöillä on riski saada yli 20 hengenvaarallista virusta, muun muassa hepatiitti B, hepatiitti C ja HIV/aids,

O.   ottaa huomioon, että yksi Lissabonin strategian tavoitteista on nostaa yleinen työllisyysaste 70 prosenttiin, naisten työllisyysaste 60 prosenttiin ja vanhempien työntekijöiden työllisyysaste 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä; ottaa huomioon, että kroonisista tai pitkäaikaisista sairauksista kärsineet työntekijät eivät usein palaa töihin, vaikka heidät on määritelty työkykyisiksi, ja että töihin palaavat henkilöt kohtaavat moninkertaista syrjintää esimerkiksi tulojen vähenemisen muodossa; ottaa huomioon, että näin tapahtuu etenkin syöpäpotilaille, sillä useiden äskettäisten tutkimusten mukaan viidennes kaikista entisistä rintasyöpäpotilaista ei enää palaa töihin, vaikka he olisivat siihen kykeneväisiä,

P.   ottaa huomioon, että naisten osuus "pimeillä" vakuuttamattomilla työmarkkinoilla työskentelevistä on suurempi kuin miesten, millä on väistämättä merkittäviä vaikutuksia naisten työterveys- ja työturvallisuusolosuhteisiin,

Q.   ottaa huomioon, etteivät naiset ja miehet muodosta homogeenistä ryhmää, joten työterveyden ja työturvallisuuden parantamiseksi laadittavat strategiat ja toimenpiteet on erityisesti sovitettava tiettyjen työpaikkojen mukaan ottaen huomioon, että jotkut tekijät saattavat vaikuttaa naisiin ja miehiin eri tavalla,

1.   on tyytyväinen komission kunnianhimoiseen tavoitteeseen, jonka mukaan työtapaturmia vähennetään keskimäärin 25 prosentilla koko EU:ssa; tunnustaa, että luku saattaa vaihdella maittain erilaisten lähtökohtien vuoksi, mutta pitää kuitenkin tärkeänä mitattavissa ja arvioitavissa olevia selkeitä ja hyvin kohdennettuja toimenpiteitä sekä aikataulua ja taloudellisia sitoumuksia; kehottaa näiden puuttuessa komissiota laatimaan Euroopan parlamentille kertomuksen ajanjaksoa 2007–2012 koskevan strategian edistymisestä sen toteuttamisen puolivälissä;

2.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon eriarvoisuuden paitsi jäsenvaltioiden välillä myös yksittäisissä jäsenvaltioissa ja sitoutumaan sen vähentämiseen;

3.   on tyytyväinen komission ehdotukseen käyttää ei-sitovia välineitä tilanteissa, joissa sitovat lait eivät ole toteuttamiskelpoisia tai asianmukaisia, mikä antaa jäsenvaltioille tarpeeksi liikkumavaraa löytää ratkaisuja, joilla terveys- ja turvallisuusasioita voidaan parantaa parhaiten jäsenvaltioiden omissa erityisolosuhteissa;

4.   on tyytyväinen komission päätökseen painottaa sääntelyn yksinkertaistamista ja hallinnollisen taakan vähentämistä ja muistuttaa, että samalla kun yksinkertaistamisella tarjotaan parempia etuja kansalaisille, sekä työnantajat että työntekijät voivat sen ansiosta keskittyä byrokraattisten menettelyjen sijaan terveys- ja turvallisuusasioiden käytännön hallinnointiin parempien terveys- ja turvallisuusolojen varmistamiseksi; pitää erittäin tärkeänä, että tällainen yksinkertaistaminen ei millään tavoin heikennä työntekijöiden saaman suojan tasoa;

5.   kehottaa komissiota asettamaan strategiansa puitteissa etusijalle erityisen riskialttiit toimet ja/tai alat, kuten metalli-, rakennus-, sähkö- ja metsätyöalan;

6.   kehottaa komissiota ottamaan Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston kiinteämmin osaksi tätä menettelyä ja erityisesti pyytämään kyseiseltä virastolta arviointia siitä, millä aloilla työtapaturmien ja työperäisten sairauksien riski on suurin ja miten siihen voidaan vastata tehokkaasti;

7.   on erittäin tyytyväinen siihen, että komissio on keskittänyt huomionsa pk-yritysten auttamiseen niiden työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien vaatimusten täyttämisessä, ja tukee täysimääräisesti tätä toimintatapaa;

8.   pahoittelee, että komission tiedonannossa ei aseteta tavoitteita ammattitautien vähentämiselle, mutta ymmärtää, että ammattitauteja on vaikea mitata; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan nykyisten tilastollisten menetelmien käyttöä ja toteutusta, jotta voitaisiin tunnistaa ammattitaudit ja erityisesti työhön liittyvät syöpätapaukset asianmukaisesti ja jotta voitaisiin asettaa niiden vähentämistä koskevia tavoitteita; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta korvata Eurooppalaisesta ammattitautiluettelosta annettu komission suositus 2003/670/EY(11) direktiivillä;

9.   korostaa tarvetta ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvo käsiteltäessä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia kysymyksiä ja pitää myönteisenä komission aloitetta, jossa kehotetaan valmistelemaan erikoisia menetelmiä vaikutusten arvioimiseksi työterveyden ja työturvallisuuden alalla sukupuolispesifisyyden osalta; kritisoi kuitenkin sitä, että komissio ei ota riittävästi huomioon sukupuolten tasa-arvoon liittyviä näkökohtia tiedonannossaan eikä "yhteisön strategian tavoitteissa vuosina 2007–2012" tai "vaikutusten arvioinnissa";

10.   kehottaa komissiota arvioimaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastotietojen saatavuutta yhteisön tasolla kuolemaan johtavista ja muista ammattitaudeista;

11.   kehottaa jäsenvaltioita panemaan nykyiset työterveys- ja työturvallisuusdirektiivit täytäntöön niin, että otetaan entistä paremmin huomioon sukupuolinäkökohdat, ja suorittamaan näiden direktiivien sukupuolivaikutusten arvioinnin;

12.   korostaa, että työntekijöiden sairastamisen tai työtapaturman jälkeen on olennaisen tärkeää antaa heille kuntoutusta ja sopeuttaa heidät takaisin työelämään; on tyytyväinen erityiseen huomioon, jota on kiinnitetty kuntouttamiseen ja sopeuttamiseen takaisin työelämään, sillä ne on asetettu painopistealoiksi myös kansallisissa strategioissa; pitää tärkeänä sitä, että hallitukset takaavat terveys- ja turvallisuusstrategioissaan velvollisuuden niiden henkilöiden työpaikan säilyttämiseen (koulutuksen, tehtävien uudelleenjaon jne. avulla), jotka ovat kärsineet henkisestä tai fyysisestä sairaudesta työelämänsä aikana;

13.   kehottaa komissiota keräämään enemmän numerotietoa ja muuta tietoa kroonisista sairauksista kärsivistä työntekijöistä ja analysoimaan heidän työolonsa sekä laatimaan peruskirjan syöpäpotilaiden ja muiden kroonisista sairauksista kärsivien henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi työpaikalla, jotta yritykset velvoitettaisiin mahdollistamaan potilaiden työssäkäynti hoidon aikana ja työmarkkinoille paluu hoidon päätyttyä;

14.   ilmaisee syvän huolensa tilapäisille, määräaikaisille ja epäpäteville työntekijöille tapahtuvien onnettomuuksien suuresta määrästä, joka on joissakin jäsenvaltioissa ainakin kaksinkertainen verrattuna muiden työntekijöiden onnettomuuksien määrään; tunnustaa samalla, että on olemassa yhteys näiden työntekijäryhmien ja heidän työllistymisensä rakennusalan kaltaisille korkeamman riskiryhmän toimialoille välillä; huomauttaa, että määräaikaisessa tai tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden työturvallisuuden ja -terveyden parantamisen edistämistä koskevien toimenpiteiden täydentämisestä 25. kesäkuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/383/ETY(12) vahvistetaan se yleinen sääntö, että tilapäisillä työntekijöillä on samat työterveyttä koskevat oikeudet kuin vakituisilla työntekijöillä, mutta katsoo, että direktiivillä ei säädetä tietyistä mekanismeista, joilla periaatetta voitaisiin soveltaa käytännössä; kehottaa komissiota puuttumaan näihin epäkohtiin mahdollisimman pikaisesti;

15.   panee myös merkille epätyypillisten työsopimusten kasvavan määrän ja korostaa, että niiden ehdot eivät saa aiheuttaa työntekijöiden ja sopimuspuolten terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä;

16.   kehottaa toteuttamaan toimia, joilla huolehditaan epätyypillisissä työsuhteissa olevien, esimerkiksi kodeissa sairaita henkilöitä hoitavien, naisten turvallisuutta ja terveyttä koskevista oikeuksista;

17.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan täysimääräisesti huomioon väestönmuutoksen seuraukset työterveyteen ja työturvallisuuteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita erityisesti vahvistamaan ennaltaehkäiseviä toimia ja ottamaan käyttöön menetelmiä, joilla pyritään puuttumaan terveysongelmiin erityisesti ergonomian ja työpaikan suunnittelun avulla sekä menetelmillä ja aloitteilla, joiden tarkoituksena on ylläpitää ikääntyvien työntekijöiden motivaatiota, työkykyä ja terveyttä;

18.   ottaa huomioon tieteellisesti todistetun yhteyden lisääntyvän työstressin ja siitä aiheutuvien sairauksien välillä erityisesti kroonisten sairauksien, sydän- ja verisuonisairauksien ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksien osalta;

19.   katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa nykyisten säädösten parempi soveltaminen työterveyden ja työturvallisuuden alalla, ja kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään kaikki mahdolliset keinot tämän saavuttamiseksi; katsoo, että olisi harkittava muun muassa seuraavia toimenpiteitä:

   a) vähimmäisvaatimukset ennaltaehkäisypalvelujen ja työsuojelutarkastusten laadulle,
   b) kovemmat seuraamukset,
   c) lainsäädännön täytäntöönpanon parempi arviointi,
   d) parhaiden käytäntöjen vaihtaminen,
   e) riskien ennaltaehkäisyyn tähtäävän kulttuurin ja ennakkovaroitusjärjestelmien vahvistaminen, mihin sisältyy työterveyttä ja työturvallisuutta työpaikoilla koskevan tiedon saannin helpottaminen,
   f) työntekijöiden suurempi osallistuminen työpaikan asioihin;
   g) työnantajien kannustaminen työturvallisuutta ja työterveyttä koskevien sitoumusten täyttämiseen,
   h) työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun liittyvien sopimusten käytön vahvistaminen;

20.   katsoo, että komissiolla ei ole riittäviä resursseja valvoa asianmukaisesti sitä, onko työterveyttä ja työturvallisuutta koskevat direktiivit saatettu tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantu tehokkaasti täytäntöön; katsoo, että komission tulisi hyödyntää kaikkia käytettävissään olevia keinoja, joihin kuuluu rikkomismenettelyn käyttö nykyistä useammin;

21.   huomauttaa, että työterveyden ja työturvallisuuden suojelun on koskettava kaikkia työntekijöitä Euroopan unionissa samalla tavalla, että tässä suojelussa on viime kädessä kyse ruumiillista koskemattomuutta koskevasta perusoikeudesta ja että terveyttä ja turvallisuutta koskevan lainsäädännön noudattamatta jättäminen vaarantaa työntekijöiden terveyden ja yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumisen ja saattaa johtaa alempaan suojelutasoon;

22.   kehottaa komissiota sitoutumaan työterveyteen ja työturvallisuuteen kohdistuvien vaikutusten arviointiin samalla tavoin kuin ympäristön ollessa kyseessä;

23.   katsoo, että työsuojelutarkastukset ovat olennainen osa työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanoa,

  a) kehottaa siksi komissiota
   i) tarjoamaan johtavien työsuojelutarkastajien komitealle tarvittavat resurssit, jotka ovat tarpeen sen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi, ja tutkimaan ensin, miten se voisi olla mahdollisimman tehokas ja tuoda mahdollisimman paljon hyötyä,
   ii) kehittämään edelleen tiedonvaihtojärjestelmiä sen varmistamiseksi, että tieto- ja yhteistyöpyyntöihin vastataan tehokkaasti,
   iii) käynnistämään arviointitutkimus tarkastustoimien tehokkuudesta ja vaikutuksesta, kuten johtavien työsuojelutarkastajien komitea on ehdottanut, jotta tarkastuksille luodaan yhteiset määrälliset ja laadulliset tavoitteet, ja siten edistämään tarkastajien käyttöä tavalla, joka auttaa luomaan tehokkaan työterveys- ja työturvallisuuskulttuurin kaikkien työntekijöiden keskuuteen,
   iv) esittämään kansallisten tarkastusjärjestelmien arviointikeinoja erityisesti ottamalla käyttöön tulostauluja;
  b) ja kehottaa jäsenvaltioita
   i) tarjoamaan riittävää henkilöstöä ja rahoitusta kansallisille tarkastuselimilleen,
   ii) tiivistämään työsuojelutarkastuksia ja takaamaan, että 10 000 työntekijää kohden on ainakin yksi tarkastaja, kuten ILO:n suosituksissa esitetään,
   iii) parantamaan työsuojelutarkastusten laatua tarjoamalla entistä monialaisempaa koulutusta psykologian, ergonomian, hygienian, ympäristöriskien ja toksikologian kaltaisilla aloilla,
   iv) kohdistamaan tarkastuksia keskeisiin aloihin, sektoreihin ja yrityksiin, joilla onnettomuusriski on suuri ja joilla työskentelee suuri määrä haavoittuvassa asemassa olevia työntekijöitä, kuten siirtotyöläisiä, tilapäisiä vuokratyöntekijöitä, vähän koulutettuja työntekijöitä sekä nuoria, ikääntyviä ja vammaisia työntekijöitä;

24.   tunnustaa, että ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että strategialla

   a) varmistetaan, että työnantajat tunnustavat ja täyttävät velvollisuutensa tarjota asianmukaisia ennaltaehkäiseviä palveluja kaikille työpaikoille, ja tunnustetaan, että myös työntekijöiden vastuullinen suhtautuminen omaan terveyteensä ja turvallisuuteensa on tärkeää,
   b) kannustetaan siihen, että ennaltaehkäisevät palvelut ovat täysin monialaisia ja että ne kuvastavat niiden toimenpiteiden arvojärjestystä, joista säädetään puitedirektiivillä 89/391/ETY,
   c) korostetaan, että riskinarvioinnin pitäisi olla jatkuva prosessi eikä vain yhdellä kerralla hoidettava velvollisuus ja että työntekijän olisi osallistuttava siihen täysimääräisesti,
   d) varmistetaan, että yhtiön sisällä toteutetaan mahdollisimman tehokkaasti ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä,
   e) varmistetaan, että terveyden seuranta liittyy ennaltaehkäisyyn,
   f) mukautetaan säännöllisesti työterveys- ja työturvallisuussäädäntöä vastaamaan tekniikan kehitystä;

25.   korostaa jäsenvaltioiden vastuuta maksuttomien työterveyttä ja työturvallisuutta kansallisella tasolla käsittelevien teknisten asiakirjojen ja normien saatavuuden varmistamisessa;

26.   onnittelee komissiota tiedonantoon sisältyvistä koulutukseen liittyvistä ehdotuksista ja katsoo, että tämä on keskeinen tekijä ennaltaehkäisevän kulttuurin kehittämisessä ja että sen pitäisi olla työpaikan uuteen teknologiseen tilanteeseen mukautettu jatkuva prosessi, joka koskee myös niitä työntekijöitä, jotka palaavat työhön sairauden tai perhevelvollisuuksista johtuvan sapattivapaan jälkeen;

27.   katsoo, että työntekijöille ja työterveys- ja työturvallisuusasioista vastaaville asiamiehille on tarjottava yksilöllistä ammatillista koulutusta ja uudelleenkoulutusta työterveyden ja -turvallisuuden alalla ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä alihankintaan, tilapäistyöhön, osa-aikatyöhön, naisiin ja siirtotyöläisiin; katsoo, että kansallisia varoja ja EU:n varoja on edelleen käytettävä tähän tarkoitukseen;

28.   katsoo, että työnantajat olisi velvoitettava tarjoamaan lääkärikäynnit päivätyöläisille ja osa-aikaisille työntekijöille;

29.   pyytää komissiota käyttämään täysimääräisesti nykyiset yhteisön varat (erityisesti Euroopan sosiaalirahaston varat) työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyviin asioihin (ennaltaehkäisevät toimet ja ennaltaehkäisyyn tähtäävän kulttuurin kehittäminen, tiedotus, ammatillinen koulutus, elinikäinen oppiminen, työtapaturmasta tai työperäisestä sairaudesta kärsineiden työntekijöiden kuntoutus ja työhön sopeuttaminen) ja kohdistamaan ne erityisesti pk-yrityksiin; katsoo, että muita yhteisön varoja (esimerkiksi tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman varat) ja kansallisia varoja tulisi kohdistaa työperäisten sairauksien tutkimukseen;

30.   pitää kaivosteollisuudessa, metallintuotannossa, rauta- ja terästeollisuudessa sekä telakkateollisuudessa työskenteleviin henkilöihin kohdistuvien merkittävien vaarojen vuoksi tarpeellisena, että jäsenvaltiot ja komissio varaavat riittävät varat työterveyden ja työturvallisuuden takaamiseen tarvittavia investointeja varten;

31.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan järjestelmällisen, sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan lähestymistavan noudattamisen kehitettäessä kansallisia ja yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategioita sekä kerättäessä tilastotietoja, laadittaessa selvityksiä ja suoritettaessa työterveys- ja työturvallisuusasioita koskevaa tutkimusta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota hyödyntämään PROGRESS-ohjelman tässä asiassa, erityisesti sen miesten ja naisten tasa-arvoa koskevassa osassa, tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia;

32.   kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan taloudellisten kannusteiden antamista työterveyden ja työturvallisuuden edistämiseksi, erityisesti verovähennyksiä tai turvallisten ja työterveys- ja työturvallisuussertifioitujen yritysten suosimista tarjouskilpailuissa, bonus-malus-järjestelmän käyttöönottoa vakuutuksissa ja sosiaaliturvamaksuissa sekä taloudellisten kannustimien tarjoamista vanhentuneiden tai vaarallisten laitteiden korvaamiseksi;

33.   ehdottaa lisäksi, että jäsenvaltiot harkitsisivat mahdollisuutta liittää julkisiin hankintasopimuksiin tietyt terveys- ja turvallisuusnormit;

34.   ottaen huomioon meneillään olevat sosiaaliset ja taloudelliset muutokset, jotka vaikuttavat myös työmarkkinoihin ja muuttavat niitä, kehottaa komissiota kannustamaan hyvän työllisyyspolitiikan ja oikeudenmukaisten työehtojen soveltamiseen ja kannustamaan työnantajia terveellisten elämäntapojen edistämiseen työpaikoilla työterveyden edistämisohjelmien, työpaikalla täytäntöönpantavien tupakointikieltojen ja tupakoivien työntekijöiden tupakoinnin lopettamista tukevien ohjelmien avulla ja varmistamaan toimintalinjojen johdonmukaisuuden suhteessa muihin alueisiin, erityisesti kansanterveyteen;

35.   kehottaa komissiota käynnistämään toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY(13) tarkistamisen;

36.   katsoo, että asbestille altistumisesta johtuvat terveysongelmat tunnetaan hyvin ja että asbestia koskevaa yhteisön asetusta voidaan pitää hyväksyttävänä; painottaa, että asbestin Euroopassa aiheuttamien sairauksien esiintyvyyden ennustetaan olevan korkea vuosien ajan; kehottaa siksi komissiota järjestämään kuulemisen siitä, kuinka puuttua valtaviin työterveys- ja työturvallisuusongelmiin, jotka liittyvät asbestia sisältäviin rakennuksiin ja muihin rakennelmiin, kuten laivoihin, juniin ja koneisiin; kehottaa myös jäsenvaltioita luomaan kansallisia toimintasuunnitelmia asbestin vaiheittaiseksi poistamiseksi, mukaan lukien velvollisuudet kartoittaa asbestia sisältävät rakennukset ja poistaa asbestin turvallisesti käytöstä;

37.   pahoittelee, että Euroopan parlamentin toistuvista ja nimenomaisista pyynnöistä huolimatta komissio ei ole vielä tehnyt lainsäädännöllistä tarkistusta direktiiviin 2000/54/EY käsitelläkseen neuloista ja terävistä lääkinnällisistä tarvikkeista terveysalan työntekijöille aiheutuvia vakavia riskejä; kehottaa komissiota kiirehtimään vaikutusten arviointia tarjouspyynnön (2007/S 139-171103) avulla ja odottaa direktiivin asianmukaisen tarkistuksen hyväksymistä hyvissä ajoin ennen vaalikauden loppua vuoden 2009 puolivälissä Euroopan parlamentin päätöslauselman eurooppalaisten terveydenhoitoalan työntekijöiden suojaamiseksi veren kautta tarttuvilta infektioilta, jotka johtuvat neulojen aiheuttamista loukkaantumisista, mukaisesti; kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaiset ehkäisyyn ja seulontaan liittyvät toimet, jotta voitaisiin pienentää hepatiitti-C:n kaltaisten veren välityksellä leviävien tautien tartuntariskiä;

38.   pyytää komissiota näyttämään esimerkkiä terveydenhuoltoon liittyvien infektioiden ehkäisyä koskevien EU:n menettelysääntöjen kehittämisessä ja niistä sopimisessa;

39.   pyytää komissiota parantamaan työterveyttä ja työturvallisuutta terveydenhoitoympäristössä, mukaan lukien hoitokodeissa, käynnistämällä terveydenhoitohenkilökunnan säännöllisiin tarkistuksiin kannustavia toimenpiteitä työpaikalla saatujen tai työpaikalla tarttuvien tautien, kuten MRSA-sairaalabakteerin, aikaisen havaitsemisen ja hoidon aloittamisen mahdollistamiseksi;

40.   on tyytyväinen jäsenvaltioille esitettyyn vaatimukseen kansallisten strategioiden laatimisesta; korostaa, että näitä strategioita olisi toteuttava samaan aikaan ja että niiden olisi käynnistyttävä samana vuonna, jotta kansallisia strategioita ja niiden tuloksia voitaisiin vertailla, ja katsoo, että niissä olisi myös asetettava selkeät ja mitattavissa olevat tavoitteet ja keskityttävä erityisesti pk-yrityksiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten siirtotyöläisiin, nuoriin ja ikääntyviin työntekijöihin, naisiin, tilapäisiin vuokratyöntekijöihin ja vammaisiin työntekijöihin;

41.   painottaa, että on tärkeää tehdä työpaikasta turvallinen ja esteetön vammaisille työntekijöille tarjoamalla asianmukaiset asuinolot sekä erityisvarusteita, jotka on mukautettu käyttäjien henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi, ja vammaisten erityisesti vammansa takia tarvitsemia terveyspalveluja, mukaan lukien palveluja, jotka on suunniteltu vähentämään ja estämään uusien vammojen syntymistä;

42.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan puitedirektiiviä ja työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia nykyisiä määräyksiä täysimääräisesti kaikkiin työntekijöihin heidän oikeudellisesta asemastaan riippumatta ja muuttamaan lainsäädäntöä tiettyjen riskialttiiden ammattien suhteen, jos se on osoittautunut tehottomaksi, ja kehottaa ottamaan huomioon myös usein huomiotta jäävät ryhmät, kuten maataloustyöntekijät, terveydenhoitoalan työntekijät, ammattikuljettajat, kotiapulaiset ja kotona työtä tekevät sekä mahdollisesti sotilashenkilöstön; kehottaa myös varmistamaan yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(14) täysimääräisen soveltamisen ja täytäntöönpanon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös tarkastelemaan kaikkia vaihtoehtoja EU:n terveys- ja turvallisuusmääräysten soveltamisalan laajentamiseksi itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja vammaisille työntekijöille tarjottuihin tuettuihin työpaikkoihin;

43.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan vakavasti huomioon työterveyteen ja työturvallisuuteen kohdistuvat vaarat, jotka ovat nais- ja miestyöntekijöiden kohdalla erilaiset, ja turvaamaan erilaiset sosiaaliset ja materiaaliset perusrakenteet niiden torjumista varten;

44.   korostaa, että tarve analysoida riskejä, joita naisiin ja miehiin kohdistuu, ja toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, ei merkitse sellaisen menettelyn ottamista uudelleen käyttöön, joka perustuu suojelutarkoituksessa tapahtuvaan poissulkemiseen, eikä se tarkoita sitä, että naisille ja miehille kehitetään erilaiset työt;

45.   katsoo, että vaikka turvallisuutta koskevat työnantajan velvollisuudet rajoittuvat ainoastaan niihin henkilöihin, joihin työnantaja on oikeudellisesti sitoutunut työsopimuksella, työterveys- ja työturvallisuusmenettelyjen sisällyttämiseksi yritysten sosiaalista vastuuta koskevaan politiikkaan työnantajia tulisi mahdollisuuksien mukaan kannustaa tarkastelemaan alihankkijoidensa ja alihankintaketjunsa työterveys- ja työturvallisuusmenettelyjä;

46.   odottaa tuki- ja liikuntaelinten sairauksia koskevan työmarkkinaosapuolten kuulemisen toisen vaiheen tuloksia ja kehottaa komissiota harkitsemaan direktiiviehdotusten tekemistä, kun otetaan huomioon, että tuki- ja liikuntaelinten sairauksia esiintyy yhä enemmän ja että nykyinen lainsäädäntö vaikuttaa riittämättömältä, koska sillä ei puututa kaikkiin työtilanteisiin eikä se koske kaikkia työperäisiin tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin liittyviä riskejä; kehottaa ottamaan tieteelliset periaatteet täysimääräisesti huomioon;

47.   odottaa vuonna 2004 annettua karsinogeenidirektiiviä koskevan työmarkkinaosapuolten kuulemisen toisen vaiheen tuloksia ja katsoo, että suositeltavana toimena voisi olla direktiivin tarkistaminen siten, että sitä sovellettaisiin myös lisääntymisen kannalta haitallisiin aineisiin; katsoo, että olisi myös ehdotettava direktiivissä lueteltuja karsinogeeneja ja mutageenejä koskevien sitovien työperäisten altistusrajojen tarkistamista ja uusien sitovien työperäisten altistusrajojen luomista niiden karsinogeenien, mutageenien ja lisääntymisen kannalta haitallisten aineiden osalta, joihin ei vielä sovelleta direktiivin säännöksiä;

48.   muistuttaa, että työterveyteen ja työturvallisuuteen kohdistuvat uhat eivät rajoitu ruumiilliseen työhön; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota psyykkisten sairauksien kehittymisen perimmäisiin syihin ja mielenterveyteen, riippuvuuksiin ja psyykkisiin työterveysriskeihin kuten stressiin, häirintään ja työpaikkakiusaamiseen sekä väkivaltaan; kehottaa lisäksi korostamaan tehokkaammin työnantajan noudattamien käytäntöjen merkitystä hyvän fyysisen ja henkisen terveyden edistämisessä;

49.   katsoo, että on olennaista lisätä koordinointia uuden, Helsingissä sijaitsevan Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) kanssa ja selventää niitä muutamia kysymyksiä, jotka liittyvät kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006(15) ja muiden työterveyttä koskevien direktiivien väliseen yhteyteen;

50.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon yhteisön strategian ja REACH-asetuksen samanaikaisen täytäntöönpanon ja katsoo, että strategialla olisi pyrittävä täydentämään kemiallisilta vaaroilta suojelua koskevaa REACH-asetusta ja että sillä pitäisi hyödyntää mahdollisuus tehostaa kemiallisilta vaaroilta suojelemista työpaikoilla koskevia ennalta ehkäiseviä toimia REACH-asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä;

51.   on tyytyväinen työmarkkinaosapuolten äskettäin tekemään puitesopimukseen häirinnästä ja väkivallasta työpaikalla; pahoittelee kuitenkin, että tässä sopimuksessa ei yksiselitteisesti käsitellä kolmannen osapuolen väkivaltaa; kehottaa siksi työmarkkinaosapuolia keskustelemaan tästä asiasta;

52.   korostaa monien Euroopan halki ajavien kuorma-autonkuljettajien vaikeita työoloja, jotka johtuvat kunnollisten levähdyspaikkojen riittämättömästä määrästä; muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 561/2006(16) ajo- ja lepoaikoja koskevassa 12 artiklassa tunnustetaan erityisesti turvallisten ja valvottujen levähdyspaikkojen riittävän määrän tärkeys EU:n moottoriteillä ajaville ammattiautoilijoille; kehottaa siksi komissiota jatkamaan Euroopan parlamentin alullepanemaa valvottuja pysäköintialueita koskevaa pilottihanketta ja huomioimaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa(17) annetut turvallisia ja valvottuja pysäköintipaikkoja koskevat suositukset;

53.   pyytää komissiota tutkimaan, mitä etuja työterveydelle ja -turvallisuudelle sekä koko yhteiskunnalle olisi vaatimuksesta, jonka perusteella kaikkiin työpaikoiksi suunniteltuihin rakennuksiin asennettaisiin automaattiset palosammuttimet silloin, kun se olisi turvallista;

54.   korostaa, että jatkuva vuoropuhelu kaikkien osapuolten välillä, mukaan luettuna julkiset viranomaiset, työnantajat, työntekijät ja heidän edustajansa sekä kansalaisyhteiskunta, on keskeinen väline terveyttä ja turvallisuutta koskevien korkeatasoisia vaatimuksia asettavien normien tehokkaassa kehittämisessä; katsoo, että tämän vuoropuhelun pitäisi lisätä tietoa työntekijöiden todellisista terveys- ja turvallisuusriskeistä sekä tiettyjen työntekijäryhmien erityistarpeista ja vaatimuksista koko alan tasolla ja että sen pitäisi myös johtaa parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen;

55.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että naiset ovat asianmukaisesti edustettuina päätöksenteossa työterveys- ja työturvallisuusasioissa kaikilla tasoilla;

56.   korostaa yritysten sosiaalista vastuuta yhtenä tehokkaana keinona parantaa kilpailukykyä, työterveyttä ja työturvallisuutta sekä työympäristöä ja kannustaa tässä yhteydessä hyvien käytäntöjen vaihtoa paikallisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasoilla jäsenvaltioiden välillä ja globaalisti monikansallisella tasolla sekä edelleen soveltamaan yritysten sosiaalista vastuuta vapaaehtoisesti mutta sisällytettynä yritysten kehitysstrategiaan;

57.   katsoo, että työntekijöiden edustus on työpaikan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien käytäntöjen kannalta erittäin tärkeää; katsoo, että työterveys- ja työturvallisuusasioista vastaavien työntekijöiden edustajien läsnäolon ja paremman tuloksen välistä myönteistä yhteyttä ei voida korostaa liikaa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään osallistumista ja varmistamaan, että mahdollisimman monilla työntekijöillä on mahdollisuus ottaa yhteyttä työterveys- ja työturvallisuusasioista vastaaviin työntekijöiden edustajiin;

58.   katsoo, että liialliset työtunnit ja riittämättömät lepoajat vaikuttavat suuresti työtapaturmien ja ammattisairauksien lisääntymiseen, ja kehottaa pyrkimään asianmukaiseen tasapainoon työn ja perhe-elämän välillä;

59.   kiittää Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirastoa ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä tähän mennessä tehdystä työstä ja katsoo, että näiden elinten ammattitaitoa ja toimivaltaa täytyy hyödyntää kokonaisvaltaisesti; katsoo, että kyseisiä elimiä olisi jatkossakin käytettävä välineinä, joilla voidaan tiedottaa asioista yleisölle, kerätä, analysoida ja vaihtaa tietoja, vaihtaa hyviä käytäntöjä ja tehdä tutkimusta, jolla pyritään ennakoimaan uusia ja kasvavia riskejä, jotka johtuvat sosiaalisesta muutoksesta tai liittyvät teknisiin innovaatioihin;

60.   katsoo, että on olennaista tunnistaa ja valvoa uusia ja tulevia riskejä, eli esimerkiksi psykososiaalisia riskejä; onnittelee siksi Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston riskinseurantakeskusta sen työstä ja kehottaa komissiota toimimaan havaintojen pohjalta ja esittämään tarpeellisia ehdotuksia sitä mukaan kuin uusia riskejä tunnistetaan;

61.   suosittelee jäsenvaltioille, että ne panevat täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, jotta raskaisiin tai vaarallisiin töihin liitetään niitä vastaavat sosiaaliturvaoikeudet, joita kyseiset työntekijät voivat hyödyntää sekä työelämässä että eläkkeelle jäätyään;

62.   kehottaa Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirastoa tekemään erityistä tutkimusta tilapäisten työntekijöiden, vuokratyöntekijöiden ja alihankintayrityksissä työskentelevien työntekijöiden ongelmista ja riskeistä, jotta komissiota ja jäsenvaltioita autettaisiin torjumaan esiintyviä riskejä ja jotta näitä ryhmiä koskevaa nykyistä lainsäädäntöä pantaisiin täytäntöön asianmukaisesti; tunnustaa samalla, että rakennustyöntekijöiden kaltaisten työntekijäryhmien tekemä työ on sen tyyppistä, että se on tietyissä jäsenvaltioissa luonteenomaisesti onnettomuusalttiimpaa;

63.   katsoo, että globalisoituneessa ympäristössä on tarpeen tehdä yhteistyötä WTO:n, WHO:n ja ILO:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa ja varmistaa, että kaikki osapuolet hyväksyvät ja panevat täytäntöön työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia ja sopimuksia; katsoo, että tämä on tärkeää EU:n kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja sen välttämiseksi, että EU:n yritykset siirrettäisiin EU:n ulkopuolelle työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan suvaitsevamman ympäristön takia; katsoo lisäksi, että kyseessä on ihmisoikeuksien suojeleminen ja että asiaan olisi näin ollen puututtava kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa;

64.   kehottaa siksi jäsenvaltioita kunnioittamaan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia kansainvälisiä määräyksiä ja erityisesti ratifioimaan ILO:n yleissopimuksen C-187 ja panemaan täytäntöön suosituksen R-197;

65.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 303, 14.12.2007, s. 1.
(2) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.
(3) EYVL L 262, 17.10.2000, s. 21.
(4) EUVL L 165, 27.6.2007, s. 21.
(5) EUVL C 300 E, 11.12.2003, s. 290.
(6) EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 400.
(7) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 754.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0206 .
(9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0501 .
(10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0102 .
(11) EUVL L 238, 25.9.2003, s. 28.
(12) EYVL L 206, 29.7.1991, s. 19.
(13) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1.
(14) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(15) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.
(16) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.
(17) EUVL C 175, 27.7.2007, s. 88.

Päivitetty viimeksi: 15. syyskuuta 2008Oikeudellinen huomautus