Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (6920/3/2008 – C6-0160/2008 – 2006/0278(COD))
– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (6920/3/2008 – C6-0160/2008)(1),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0852),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0227/2008),
1. hyväksyy yhteisen kannan;
2. toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;
3. kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
4. kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;
5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta (KOM(2006)0569 – C6-0331/2006 – 2006/0182(COD))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0569),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0331/2006),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0050/2008),
1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. kesäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/.../EY antamiseksi tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2008/96/EY.)
Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittaminen
132k
63k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan,
– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta (KOM(2008)0130 lopullinen),
– ottaa huomioon Michel Barnier'n 9. toukokuuta 2006 antaman kertomuksen "For a European civil protection force: europe aid",
– ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 12 kohdan, joka koskee unionin kykyä toimia hätätilanteissa, kriiseissä ja katastrofeissa,
– ottaa huomioon joulukuussa 2007 annetut neuvoston päätelmät ennakkovaroitusjärjestelmien kehittämisestä ja käyttöönotosta yleensä ja erityisesti tsunameja koskevasta ennakkovaroitusjärjestelmästä Koillis-Atlantilla ja Välimeren alueella,
– ottaa huomioon sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella tapahtuneista luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista antamansa aikaisemmat päätöslauselmansa, joissa kehotettiin komissiota ja jäsenvaltioita ponnistelemaan, jotta luonnonkatastrofien yhteydessä voidaan tehdä tiiviimpää yhteistyötä pelastuspalvelun toimien alalla, jolloin katastrofien tuhoisat vaikutukset voidaan pyrkiä estämään ja minimoimaan erityisesti siten, että annetaan käyttöön täydentäviä pelastuspalveluresursseja,
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta (KOM(2005)0108) ja Euroopan parlamentin siihen 18. toukokuuta 2006 ensimmäisessä käsittelyssä ottaman kannan(1),
– ottaa huomioon humanitääristä apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen, jonka neuvosto ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission edustajat yhdessä hyväksyivät 18. joulukuuta 2007(2),
– ottaa huomioon 27. marraskuuta 2006 annetut tarkistetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen luonnonkatastrofeissa (Oslon suuntaviivat),
– ottaa huomioon maaliskuussa 2003 annetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen monitahoisissa hätätilanteissa (MCDA-suuntaviivat),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että huomattavaa inhimillistä ja taloudellista sekä ympäristöön ja kulttuuriin kohdistuvaa tuhoa aikaan saavat luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit, kuten tulvat, ovat lisääntymässä, minkä vuoksi EU:n tasolla ei pidä pelkästään tehostaa pelastustoimintavalmiuksia vaan myös ennalta ehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä,
B. ottaa huomioon, että metsäpaloista ja kuivuudesta tulee entistä ongelmallisempia, koska äärimmäisen kuivista kesistä tulee yhä yleisempiä, ja ottaa huomioon, että viime vuosina ja äskettäin saadut kokemukset osoittavat, että on tarpeen vahvistaa yhteisön pelastuspalvelutoimintaan kuuluvaa ehkäisemistä, valmiutta ja reagointikapasiteettia metsäpalojen ja muiden maastopalojen yhteydessä,
C. ottaa huomioon, että tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole olemassa metsäpalojen ehkäisemistä koskevia suuntaviivoja,
D. katsoo jäsenvaltioiden olevan vastuussa maankäyttöpolitiikan pitämisestä sellaisena, että se ei kannusta kieroutuneesti sytyttämään tahallisesti tulipaloja maaperän aseman muuttamiseksi,
E. ottaa huomioon, että komission vihreässä kirjassa sopeutumisesta ilmastonmuutokseen Euroopassa (KOM(2007)0354) korostetaan, että ilmastonmuutos lisää Euroopassa äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka johtavat ihmisille, infrastruktuureille ja ympäristölle aiheutuvien vahinkoriskien kasvamiseen,
F. katsoo, että EU:n katastrofivalmiuksien lujittaminen vaatii lähestymistapaa, joka kattaa katastrofien torjuntaan, katastrofeihin varautumiseen ja reagointiin ja katastrofien jälkihoitoon liittyvät toimet kansallisella tasolla, Euroopan tasolla ja kansainvälisellä tasolla,
G. ottaa huomioon, että Etelä-Euroopassa vuonna 2007 esiintyneiden tulipalojen suuri määrä ja niiden laajuus aiheutuvat monista tekijöistä, mukaan luettuna ilmastonmuutoksesta, metsien puutteellisesta määrittelystä ja hoidosta sekä luonnollisten syiden ja inhimillisen huolimattomuuden yhdistelmästä, mutta myös rikollisesta toiminnasta, ja että keväällä ja alkukesällä 2008 sattuneiden metsäpalojen määrän olisi saatava meidät havahtumaan siihen, että vastaavat vaaratilanteet saattavat toistua tulevana kesänä,
H. katsoo, että on tarpeen parantaa neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia, joka koskee ennaltaehkäisevien toimien lisäksi katastrofien koko sykliä jälkihoidon loppuvaiheisiin saakka, tiiviissä yhteydessä parlamentin kanssa,
I. ottaa huomioon, että nykyiset katastrofit ovat usein luonteeltaan rajat ylittäviä ja vaativat monenkeskisiä ja koordinoituja torjuntatoimia, ja ottaa samalla huomioon luonnonkatastrofien tuhoisat taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset alueiden taloudelle, tuottavalle toiminnalle ja matkailulle,
J. ottaa huomioon, että kun maailmassa tapahtuu yhä useammin ja yhä vakavampia luonnonkatastrofeja, joiden pahimmat vaikutukset kohdistuvat köyhimpään väestöön, EU:n toimijoiden on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen humanitaarisen avun toimittamisen tehokkaasti katastrofien uhreille ja vähentääkseen haavoittuvuutta,
K. katsoo, että yhteisten hälytyssignaalien ja toimintatapojen puute on myös merkittävä huolenaihe, kun otetaan huomioon kansalaisten lisääntyvä liikkuvuus kaikkialla EU:ssa ja kolmansissa maissa,
L. katsoo, että EU:n on tiedostettava Välimeren kuivuuden ja tulipalojen muodossa tapahtuvien luonnonkatastrofien erityisluonne ja muutettava ehkäisyä, tutkimusta, riskien arviointia, pelastuspalvelua ja yhteisvastuullisuutta koskevia välineitään sen mukaisesti,
1. pitää myönteisenä edellä mainittua komission tiedonantoa Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta sekä EU:n katastrofivalmiuksien entistä suurempaa yhdenmukaisuutta, tehokkuutta ja näkyvyyttä koskevaa yleistä tavoitetta;
2. katsoo, että EU:n ennalta ehkäisyä koskevien valmiuksien ja katastrofivalmiuksien lujittaminen kuuluu ensisijaisiin poliittisiin tavoitteisiin ja että kaikki keinot olisi otettava käyttöön tämän tavoitteen saavuttamiseksi, etenkin kun muistetaan viime vuosina koetut rajut tulvat;
3. korostaa, että komission lähestymistavan luonnon katastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin EU:ssa tai sen ulkopuolella on oltava täysin yhdenmukainen ja noudatettava komission tiedonantoa ilmastonmuutokseen liittyvistä mahdollisuuksista Euroopalle (KOM(2008)0030) ja komission ehdotusta jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään osana yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämistä vuoteen 2020 mennessä; painottaa, että ilmastonmuutos on keskeinen tekijä luonnonkatastrofien lukumäärän ja vakavuuden lisääntymisessä ja että ympäristöpolitiikan ja ilmastonmuutosta koskevan lainsäädännön on oltava unionin katastrofivalmiuden pilareina niin, että voidaan estää lisävahingot ihmisille, infrastruktuurille ja ympäristölle;
4. katsoo, että eri politiikan alojen sekä paikallisen, alueellisen, valtiollisen ja EU:n tason instituutioiden välisen johdonmukaisuuden ja koordinoinnin avulla EU:n toteuttama katastrofien hallinta tehostuu ja siitä tulee integroidumpaa ja näkyvämpää;
5. katsoo, että ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden kanssa tehtävä yhteistyö, jonka tavoitteena on parantaa niiden valmiuksia ehkäistä ennalta katastrofeja ja selviytyä niistä, sekä alueellisen yhteistyön tukeminen ovat sekä EU:n että kyseisten valtioiden etujen mukaisia ja että siksi niitä olisi kehitettävä ja lujitettava siten, että varmistetaan toimien täydentävyys ja vältetään päällekkäisyydet olemassa olevien kahdenvälisten, alueellisten ja kansainvälisten aloitteiden kanssa;
6. korostaa, että komission suunnittelemaa työtä katastrofiskenaarioita, tarvittavia ja käytettävissä olevia valmiuksia sekä kaikkien havaittujen aukkojen tukkimiseen liittyvien eri vaihtoehtojen vaikutuksia koskevan tietopohjan kehittämiseksi ei saisi toteuttaa siten, että viivytetään merkittäviä ehdotuksia, jotka koskevat ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojelemista katastrofeilta;
7. korostaa, että komission lähestymistavan olisi katettava katastrofien koko sykli ennaltaehkäisystä jälkihoitoon sekä EU:ssa tai kolmansissa maissa tapahtuvat luonnonkatastrofit, äärimmäinen kuivuus mukaan luettuna, tai ihmisen aikaansaamat katastrofit ja että lisätoimia tarvitaan edellä mainitun komission tiedonannon kattamilla aloilla;
8. suhtautuu myönteisesti komission esitykseen toimintasuunnitelmaksi, jonka mukaisesti pannaan täytäntöön humanitääristä apua koskeva eurooppalainen konsensus osana tehokasta, hyvin koordinoitua ja vahvistettua eurooppalaista humanitääristä apua;
9. korostaa globaalien toimintavalmiuksien lujittamisen tärkeyttä ja siksi tunnustaa avainasemassa olevien humanitääristen toimijoiden kuten YK:n, Punaisen Ristin ja kansalaisjärjestöjen roolin kolmansien maiden katastrofialttiilla alueilla;
10. muistuttaa, että humanitäärisistä tilanteista johtuvan sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen kolmansissa maissa tapahtuvan käytön on oltava yhdenmukaista voimassa olevien kansainvälisten suuntaviivojen, kuten Oslon suuntaviivojen ja MCDA-suuntaviivojen kanssa, erityisesti siksi, että turvattaisiin neutraaliutta, humaanisuutta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevien humanitaaristen periaatteiden noudattaminen; korostaa, että kun siviilipuolustusvoimavaroja käytetään humanitäärisissä kriiseissä, niiden käytön on oltava tarveperusteista ja täydennettävä humanitääristä apua ja oltava sen kanssa yhtenäistä;
11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita äärimmäisiin ilmiöihin varauduttaessa käsittelemään riskiin pohjautuvien lähestymistapojen lisäksi myös tapoja vähentää haavoittuvuutta EU:n politiikan tasolla asianmukaisen suunnittelun ja ajoissa toteutettujen riskien vähentämistä koskevien toimien avulla, ottaen asianmukaisella tavalla tarvittaessa huomioon ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevan politiikan ja lainsäädännön;
12. toistaa, että kolmansille maille tarjottavan yhteisön humanitaarisen avun ja pelastuspalvelualan avustustoimien ainoana tavoitteena on estää tai lievittää inhimillistä kärsimystä ja että näiden toimien olisi aina perustuttava yksinomaan uhrien tarpeisiin ja ne olisi toteutettava humanitaarisiin perusperiaatteisiin kuuluvien puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti;
13. kehottaa komissiota esittämään pikaisesti – viimeistään vuoden 2008 loppuun mennessä – ehdotuksia katastrofien ennaltaehkäisystä EU:ssa ja EU:n strategiasta katastrofiriskin vähentämisestä kehitysmaissa;
14. muistuttaa, että EU tukee humanitäärisissä operaatioissa paikallistasolla johdettuja valmistelutoimia ja liittää katastrofiriskien vähentämisen osaksi kehitysyhteistyöpolitiikkaansa;
15. pahoittelee, että komission entisen jäsenen Michel Barnier'n tekemä ehdotus Euroopan pelastuspalvelujoukoista on jäänyt pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi, ja korostaa, että tässä yhteydessä on tarpeen jatkaa jäsenvaltioiden pelastuspalveluyksiköihin perustuvan nopean toiminnan kapasiteetin kehittämistä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antamien valtuuksien mukaisesti, ja kehottaa komissiota laatimaan konkreettisen ehdotuksen tätä tarkoitusta varten;
16. pahoittelee, että neuvosto näyttää päättäneen olla hyväksymättä uutta Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa koskevaa asetusta, vaikka parlamentti voimakkaasti tukee nykyisen välineen tarkistamista; muistuttaa neuvostoa siitä, että parlamentti hyväksyi kantansa suurella enemmistöllä ensimmäisessä käsittelyssä toukokuussa 2006 ja että tämän asian käsittely on ollut neuvostossa keskeytyneenä jo yli kaksi vuotta; uskoo, että Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa koskevalla uudella asetuksella, joka yhdessä muiden toimien kanssa alentaa kynnystä turvautua rahastoon, antaa unionille paremmat mahdollisuudet puuttua katastrofien aiheuttamiin vahinkoihin tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin; kehottaa ponnekkaasti Eurooppa-neuvostoa päättämään, että tätä asetusta ei hylätä, ja pyytämään tämänhetkisen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston uudistamista viipymättä;
17. kehottaa komissiota turvautumaan tarvittaessa EU:n tämänhetkiseen solidaarisuusrahastoon mahdollisimman joustavasti ja viipymättä; katsoo, että luonnonkatastrofin sattuessa on äärimmäisen tärkeää, että tarvittavat Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varat annetaan käytettäviksi viipymättä kärsimyksen lievittämiseksi ja uhrien sekä heidän lähiomaistensa tarpeiden tyydyttämiseksi;
18. kehottaa komissiota lisäämään tutkimusta, jolla pyritään parantamaan metsäpalojen ehkäisy- ja torjuntamenetelmiä ja -materiaaleja, sekä tarkistamaan kaavoitusta ja maankäyttöä; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisesti parantamaan ja panemaan täytäntöön metsiensuojelulainsäädäntöään ja pidättymään kaupallistamis-, uudelleenluokittelu- ja yksityistämistoimista ja rajoittamaan näin omistusoikeusloukkauksia ja keinottelua; kehottaa käyttämään tätä varten kaikkea Euroopan unionissa saatavilla olevaa taitotietoa, myös satelliittijärjestelmiä;
19. kehottaa komissiota esittämään oikeudellisesti sitovan säädöspaketin (esim. puitedirektiivin), jonka tarkoituksena on täyttää katastrofien ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevat nykyiset aukot EU:n lainsäädännössä, politiikoissa ja ohjelmissa;
20. suosittelee, että tällaisiin laajoihin puitteisiin kuuluisi kolme ennaltaehkäisyä koskevaa pilaria, joilla pyritään vahvistamaan ennaltaehkäisyä nykyisissä EU:n mekanismeissa ja jäsenvaltioiden lähestymistavoissa, kehittämään uudenlainen laaja lähestymistapa katastrofien ennaltaehkäisyyn ja tukemaan ennaltaehkäisyä koskevan tiedon ja tekniikan kehittämistä edelleen EU:n tutkimus- ja kehitysohjelmilla;
21. suosittelee, että EU:n yleisen toimintavalmiuden vahvistamista koskeviin ehdotuksiin sisällytetään se, että käytettävissä on avainresurssit, joiden saatavuus yhteisön pelastuspalvelutoimia varten taataan kaikkina aikoina; katsoo, että tämän olisi perustuttava ensisijaisesti kansallisiin valmiuksiin ja tarvittaessa siihen olisi sisällyttävä muiden osapuolten kanssa toteutettavat järjestelyt;
22. kehottaa komissiota hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla metsäpaloja koskevaa vuoden 2008 kokeiluhanketta ja nopean toiminnan valmiuksien valmistelutoimia kokeillakseen operaatioihin liittyviä järjestelyitä jäsenvaltioiden ja muiden sellaisten osapuolten kanssa, jotka antavat kaikkina aikoina pelastuspalveluvalmiutensa yhteisön pelastuspalveluoperaatioiden käyttöön, ja katsoo, että näin saadaan merkittävää kokemusta tulevia lainsäädäntöehdotuksia varten;
23. tukee toimia, joilla pyritään vahvistamaan jäsenvaltioiden pelastuspalvelualan valmiuksia etenkin asiantuntijavaihdon ja parhaiden käytäntöjen vaihdon, harjoitusten ja valmiushankkeiden avulla;
24. toistaa vetoomuksen, joka on esitetty luonnonkatastrofeista (metsäpalot, kuivuus ja tulvat) 18. toukokuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa(3), jotta komissio esittäisi metsäpalojen ennalta ehkäisyä ja hallintaa koskevan direktiivin, jossa säädettäisiin säännöllisestä tietojen keruusta, karttojen laatimisesta ja riskialueiden tunnistamisesta, metsäpaloriskin hallintasuunnitelman laatimisesta, jäsenvaltioiden vastuulla olevasta kohdennettujen varojen ja käytettävissä olevien välineiden inventoinnista, eri hallinnonalojen koordinoinnista, henkilöstön koulutusta koskevista vähimmäisvaatimuksista ja ympäristön alaa koskevan vastuun määrittämisestä sekä seuraamuksista;
25. kehottaa neuvostoa tekemään viipymättä päätöksen ehdotuksesta asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta tukiperusteiden ja tukikelpoisten toimien määritelmien tarkentamiseksi sisällyttäen niihin myös kuivuuden, jotta voidaan korjata luonnonkatastrofien aiheuttamia vahinkoja mahdollisimman tehokkaasti, joustavasti ja nopeasti, kun pidetään mielessä, että parlamentti hyväksyi oman kantansa jo toukokuussa 2006;
26. katsoo, että nykyisiä suuntaviivoja olisi vahvistettava ja uusia laadittava, jotta voidaan varmistaa ennaltaehkäisyn ja katastrofiriskien vähentämisen tarvittava integrointi rakenne- ja koheesiorahastojen ohjelmiin; vaatii erityisesti, että yhteisön rahoitusvälineistä saatavalle tuelle asetetaan ehtoja ja että yhteisön tuki on maksettava takaisin, jos sitä ei ole käytetty asianmukaisesti ja uudelleenmetsityssuunnitelmien ja/tai muiden pakollisten ehtojen noudattaminen on laiminlyöty; edellyttää lisäksi, että ehkäisemisestä valistaminen ja koulutustoimet rahoitetaan yhteisön ohjelmista;
27. toivoo, että Euroopan unionin katastrofivalmiuden lujittamista koskevissa komission ehdotuksissa hyödynnetään syrjäisten alueiden ja merentakaiset maiden ja alueiden maantieteelliseen sijaintiin liittyvää asiantuntemusta;
28. kehottaa erityisesti luonnonkatastrofeista eniten kärsineitä jäsenvaltioita käyttämään mahdollisimman hyvin rakennerahastojen ja muiden yhteisön rahastojen tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia nykyisellä ohjelmakaudella 2007–2013 ja tarvittaessa sisällyttämään ehkäiseviä toimenpiteitä ja hankkeita ensisijaisina toimina merkityksellisiin operatiivisiin ohjelmiin;
29. uskoo, että solidaarisuusrahaston aktivoimista koskevia menettelyjä on tarkasteltava uudelleen, jotta avun maksamista voidaan nopeuttaa; katsoo erityisesti, että tätä varten voitaisiin kehittää välittömiä vahinkoja koskeviin alustaviin arvioihin perustuva ennakkomaksujärjestelmä, jossa uudet maksut riippuisivat kaikkia välittömiä vahinkoja koskevista lopullisista laskelmista sekä katastrofin seurauksena käyttöön otettuja ehkäisemistoimia koskevasta näytöstä;
30. korostaa, että on pikaisesti vahvistettava seuranta- ja tiedotuskeskusta (Monitoring and Information Centre, MIC) tarvittavin henkilöstö- ja materiaaliresurssein, jotta sen on mahdollista tukea aktiivisesti yhteisön pelastuspalvelumekanismin puitteissa käynnistettyjä jäsenvaltioiden operaatioita;
31. kehottaa komissiota arvioimaan useita vaihtoehtoja, joiden mukaisesti perustetaan kestävä Euroopan katastrofivalmiuksien koulutusverkosto, joka kattaa kaikki katastrofin hallinnan vaiheet, ja tekemään ehdotuksia tällaisesta rakenteesta mahdollisimman nopeasti; kehottaa lisäksi vahvistamaan lisää sekä pelastuspalvelujen valmiuksia että eri jäsenvaltioiden ryhmien ja yksiköiden yhteistyökykyä;
32. palauttaa mieliin joulukuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ennakkovaroitusjärjestelmien kehittämisestä EU:ssa ja tsunameja koskevan ennakkovaroitusjärjestelmän käyttöönotosta Koillis-Atlantilla ja Välimeren alueella ja vahvistaa, että jäsenvaltioiden ja komission on tarpeen edistää aloitteita katastrofeja koskevien ennakkovaroitusjärjestelmien ja hälytyssignaalien parantamiseksi;
33. pyytää komissiota sisällyttämään katastrofien ehkäisemistä, katastrofivalmiutta, niihin reagoimista ja niiden jälkien korjaamista koskevan asianmukaisen EU-rahoituksen ehdotuksiin, jotka koskevat vuosien 2008/2009 talousarvioiden uudelleen arviointia;
34. kehottaa komissiota varmistamaan yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112 tehokkuuden;
35. kehottaa tunnustamaan yhteisön tasolla Välimeren alueelle tyypillisten luonnonkatastrofien, kuten kuivuuden ja metsäpalojen, erityispiirteet ja sopeuttamaan tämän mukaisesti ennalta ehkäisyä, tutkimusta, riskienhallintaa, väestönsuojelua ja solidaarisuutta koskevat yhteisön välineet siten, että parannetaan tämäntyyppisten katastrofien torjuntatoimia kaikissa jäsenvaltioissa;
36. kehottaa tunnustamaan sen, että ennaltaehkäiseviä toimia varten tarvitaan entistä enemmän yhteisön rahoitusta;
37. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.
– ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 450/2008(1), joka hyväksyttiin äskettäin,
– ottaa huomioon paperittomasta tullin ja kaupan toimintaympäristöstä 15. tammikuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 70/2008/EY(2),
– ottaa yhteisön tullitoimintaa koskevasta toimintaohjelmasta (Tulli 2013) 23. toukokuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 624/2007/EY(3),
– ottaa huomioon komission tiedonannon tulliliiton kehittämisstrategiasta (KOM(2008)0169),
– ottaa huomioon tehokkaista tuonti- ja vientisäännöistä ja -menettelyistä kauppapolitiikan palveluksessa 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman(4),
– ottaa huomioon yhteisön passitusjärjestelmää käsitelleen tutkintavaliokuntansa (tammikuu 1996 – maaliskuu 1997) antaman mietinnön,
– ottaa huomioon vuonna 1997 tehdyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen tulliyhteistyötä ja keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskevan sopimuksen(5), joka allekirjoitettiin 28. toukokuuta 1997,
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen liittymisestä Maailman tullijärjestöön ja väliaikaisjäsenyyttä muistuttavien oikeuksien käyttämisestä ja velvollisuuksien täyttämisestä (KOM(2007)0252),
– ottaa huomioon 14. toukokuuta 2008 esitetyt neuvoston päätelmät tulliliiton kehittämistä koskevasta strategiasta,
– ottaa huomioon komission 19. toukokuuta 2008 julkaiseman kertomuksen yhteisön tullitoimista väärennösten ja tavaroiden laittoman valmistuksen torjumiseksi,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että vuodesta 1968 lähtien tulliliitolla on ollut keskeinen rooli yhtenäismarkkinoiden säilyttämisessä ja kehittämisessä ja vaurauden luomisessa; se on kehittänyt laillista ja kilpailukykyistä kauppaa sekä unionissa että sen ulkopuolella ja suojellut samalla unionin kansalaisia,
B. ottaa huomioon, että tulliliiton olemassaolo merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden välisillä sisärajoilla ei ole tulleja, kolmansista maista tulevaan tuontiin sovelletaan yhteisiä tulleja, kolmansista maista peräisin oleviin tuotteisiin sovelletaan yhteisiä alkuperäsääntöjä ja tullausarvo määritellään yhteisesti,
C. ottaa huomioon, että yhteisön lainsäädäntöä kehittämällä on pyritty turvaamaan samojen sääntöjen soveltaminen kaikkiin tuotteisiin EU:ssa,
D. ottaa huomioon, että EU:n tulliviranomaisilla on kaksitahoinen tehtävä kerätä tuontitullit ja -verot ja toimia kansalaisten terveyden ja turvallisuuden vartijana EU:n ulkorajoilla,
E. ottaa huomioon, että parlamentin ensimmäinen tutkintavaliokunta keskittyi tullikysymyksiin ja totesi edellä mainitun mietinnön 17.3.1 kohdassa, että EU:n yhtenäisten tullialaa koskevien puitteiden luomisen on oltava EU:n pitkä aikavälin tavoite, jotta talouden toimijoille ja suurelle yleisölle voidaan tarjota tarvittava luottamus siihen, että yhtenäismarkkinat muodostavat riittävästi suojellun kaupankäyntiympäristön,
F. ottaa huomioon, että globalisaatio on lisännyt valtavasti kansainvälistä kauppaa ja uusien tuotantomallien ja kuluttajien toimintamallien kehittymistä mutta se on myös tuonut uusia uhkia, kuten maailmanlaajuisen terrorismin, ilmastonmuutoksen ja laittoman kaupan,
G. ottaa huomioon, että normien noudattamisesta aiheutuvien ja hallinnollisten kustannusten vähentämisestä on tullut keskeinen tehokasta hallintoa koskeva kysymys EU:ssa,
Tulliliiton kehitys
1. katsoo, että 40 vuoden ajan toiminut tulliliitto on ollut huomattava saavutus ja että se on tarjonnut EU:n yrityksille ja kansalaisille etuja;
2. vahvistaa, että tulliviranomaiset, jotka vastaavat pääasiassa EU:n kansainvälisen kaupan valvonnasta, osallistuvat avoimen ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin turvaamiseen, sisämarkkinoiden ulkoisen ulottuvuuden ja yhteisen kauppapolitiikan ja EU:n muiden yhteisten politiikkojen toteuttamiseen sekä koko toimitusketjun turvaamiseen;
3. tunnustaa, että tulliviranomaisten toimien tarkoituksena on turvata EU:n ja sen jäsenvaltioiden taloudelliset edut ja suojella EU:ta epäoikeudenmukaisilta ja laittomilta kaupallisilta käytännöiltä;
4. tunnustaa myös, että toimilla pyritään varmistamaan EU:n ja sen asukkaiden turvallisuus sekä suojelemaan ympäristöä ja säilyttämään oikeudenmukainen tasapaino tullivalvonnan suorittamista koskevan tarpeen ja laillisen kaupankäynnin helpottamista koskevan tarpeen välillä Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi;
5. onnittelee tässä yhteydessä tullivirkamiehiä tehokkaasta työstä väärennösten torjumiseksi ja toteaa, että tämä toiminta johti 79 miljoonan väärennetyn ja laittomasti valmistetun tuotteen takavarikointiin vuonna 2007 rekisteröidyissä 43 000 tapauksessa; tukee väärennösten takavarikoinnin eksponentiaalisen kasvun vuoksi tullin käytännön toimia, joilla torjutaan väärennöksiä ja laitonta valmistusta ja joita ovat esimerkiksi tähän työhön erikoistuneiden tullivirkamiesten määrän lisääminen komissiossa ja jäsenvaltioissa, ja kannattaa Euroopan väärennösten seurantakeskuksen perustamisen etujen pohdintaa;
6. pitää sen vuoksi myönteisenä edellä mainittua komission tiedonantoa, jossa pyritään laatimaan selkeät tullitoiminnan periaatteet ajanjaksoksi 2013–2019;
7. korostaa, että EU:n tulliviranomaisten on jatkuvasti tarpeen ennakoida edessä olevia haasteita ja kehittää ja käyttää uusimpia taitoja, tekniikoita ja menetelmiä voidakseen helpottaa ja valvoa kauppaa mahdollisimman toimivasti ja tehokkaasti;
8. korostaa, että ehdokasvaltioiden on tärkeää mukautua EU:n tullistandardeihin, ja antaa tunnustusta komission ja jäsenvaltioiden ehdokasvaltioille antamalle tekniselle tuelle;
Tiiviimpi yhteistyö
9. pitää myönteisenä tärkeitä päätelmiä, joita on tehty Tullin toimintaohjelma 2013:n yhteydessä pidetyissä monissa seminaareissa, eli tullien ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyöverkon parantamista, riskinhallinnan parantamista ja kokemusten, tietojen ja parhaiden käytäntöjen jakamista yhteistyön ja valvonnan aloilla;
10. pitää yhteistyötä tärkeänä EU:n tulliviranomaisten tehokkuuden varmistamiseksi monien uhkien edessä, joita heidän on torjuttava;
11. kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita lujittamaan hallinnollista yhteistyötä tulliviranomaistensa kesken sekä tulliviranomaisten ja hallituksen muiden virastojen, kuten eläinlääkintävirastojen ja tuoteturvallisuudesta vastaavien virastojen välillä varmistaakseen, että EU:n ulkorajojen hallinnointi on yhteinen tehtävä, ja huolehtiakseen EU:n kansalaisten turvallisuudesta;
12. kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä kauppakumppanien kanssa nykyisten ja tulevien tulliyhteistyöohjelmien avulla, jotta voidaan helpottaa kauppaa luotettavien kaupan toimijoiden kannalta ja turvata toimitusketjun varmuus;
13. korostaa tarvetta varmistaa, että kaikki talouden sidosryhmät ovat edustettuina tullikoodeksikomiteassa;
14. hyväksyy sen, että Euroopan yhteisö on allekirjoittanut monia sopimuksia keskeisten kauppakumppaniensa kanssa ympäri maailmaa;
15. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan kansainvälistä yhteistyötä tullin alalla kansainvälisten järjestöjen puitteissa (Maailman kauppajärjestö ja Maailman tullijärjestö) sekä kolmansien maiden kanssa; toteaa, että yhteistyön tarkoituksena on saavuttaa tehokkaampi tullivalvonta ja edistää EU:n standardeja ja saada samalla aikaan kauppaetuja EU:lle ja sen kauppakumppaneille; huomauttaa myös, että tämä mahdollistaa erityisesti yhteisten toimien ja kokeiluhankkeiden perustamisen yhteistyön lujittamiseksi käytännössä EU:n ja kolmansien maiden tullivirkamiesten kesken;
Turvallisuusseikat
16. kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan edelleen tullin roolia väärennetyistä tuotteista, varsinkin väärennetyistä lääkkeistä ja leluista, aiheutuvien erityisten vaarojen torjunnassa;
17. kehottaa komissiota vastustamaan edelleen Yhdysvaltojen uutta lainsäädäntöä, joka koskee kaikkien meritse kuljetettavien rahtikonttien läpivalaisua ulkomaisissa satamissa; huomauttaa, että tämän Yhdysvaltojen yksipuolisen päätöksen ei ole osoitettu olevan tarpeellinen eikä tehokas talouden ja turvallisuuden suhteen;
18. katsoo, että yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 muuttamisesta 13. huhtikuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 648/2005(6) ("turvallisuutta koskeva tarkistus") täyttää jo Euroopassa suoritettavia turvallisuustarkastuksia koskevat Yhdysvaltain viranomaisten odotukset;
Tehokkuuden, vaikuttavuuden ja sisämarkkinoiden toimitusten tehostaminen
19. pitää myönteisenä kahta aloitetta, jotka yhteisön tulliviranomaiset aikovat kehittää seuraavien kymmenen vuoden aikana palvelemaan mahdollisimman hyvin EU:n kansalaisia ja jotka ovat parlamentin jo hyväksymä sähköistä tullia koskeva ehdotus sekä EU:n uusien teknisten standardien yhdenmukaiseen tulkintaan tähtäävä Euroopan tullilaboratorioiden verkoston perustamista koskeva ehdotus, sekä kaikkia muita samansuuntaisia aloitteita;
20. myöntää, että tämä ajantasaistaminen antaa mahdollisuuden tehostaa vaarallisten tuotteiden torjuntaa ja parantaa kuluttajansuojaa;
21. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään uusia työmenetelmiä ja uutta teknologiaa koordinoidusti ja yhdenmukaisesti ja varmistamaan tullilainsäädännön koordinoidun ja yhteisen täytäntöönpanon; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti tullilainsäädännön yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa ja raportoimaan asiasta parlamentille;
22. kehottaa jäsenvaltioita antamaan tulliviranomaisten käyttöön riittävästi teknisiä ja henkilöstövoimavaroja sekä invstointeja, joiden avulla tulliviranomaiset voivat suorittaa tehtävänsä, panna täytäntöön uudet paperittomat järjestelmät ja kouluttaa henkilöstöään;
23. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tulliviranomaisten ja yritysmaailman välinen tiivis yhteistyö, jotta voidaan parantaa normien noudattamista ja vähentää byrokratiaa erityisesti käyttämällä enemmän riskien hallintaa koskevaa lähestymistapaa ja kehittämällä "yhden luukun" ja "keskitettyjen palvelupisteiden" palveluita;
24. kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten kohtaamiin ongelmiin erityisesti helpottamalla prosessia, jolla ne mukauttavat atk-järjestelmiään tullihallintojen käyttämiin järjestelmiin mahdollisimman vähäisillä kustannuksilla, ja yksinkertaistamalla menettelyjä 'valtuutetun taloudellisen toimijan' aseman varmistamiseksi;
o o o
25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/54/EY muuttamisesta (KOM(2007)0528),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta (KOM(2007)0529),
– ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2007 antamat päätelmät Euroopan energiapolitiikasta (6271/2007),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Energiapolitiikka Euroopalle" (KOM(2007)0001),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (loppuraportti)" (KOM(2006)0851),
– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Prospects for the internal gas and electricity market – Implementation Report" (SEC(2006)1709), joka on komission tiedonannon (KOM(2006)0841) saateasiakirja,
– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "EU energy policy data" (SEC(2007)0012),
– ottaa huomioon maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä 26. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/67/EY(1),
– ottaa huomioon Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten vuosikertomuksen ajalta 1.1.2006–31.12.2006, joka on osoitettu kaikille Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvoston sekä Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten verkoston jäsenille, Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä komissiolle ja laadittu Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän perustamisesta 11. marraskuuta 2003 tehdyn komission päätöksen 2003/796/EY(2) 3 artiklan 8 kohdan nojalla,
– ottaa huomioon 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät aiheesta "Eurooppa-neuvoston toimintasuunnitelma 2007–2009 – Euroopan energiapolitiikka" (7224/2007),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja" (KOM(2007)0386),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0202/2008),
A. katsoo, että digitaaliteknologian aikakaudella sosiaalisen osallisuuden, kaikille kuuluvien yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja tiedon oikeudenmukaisen saatavuuden periaatteet tarkoittavat, että energiaa on oltava jokaisen unionin kansalaisen saatavilla kohtuuhintaan,
B. katsoo, että kuluttajilla, erityisesti yksityishenkilöillä ja pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, on käytettävissään vain vähän välineitä ja mahdollisuuksia etujensa tehokkaaseen ajamiseen,
C. katsoo, että riittävä energiantarjonta on keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat kansalaisten menestyksekkääseen osallistumiseen yhteiskunta- ja talouselämään,
D. katsoo, että energiankuluttajien oikeuksia koskevalla eurooppalaisella peruskirjalla (jäljempänä peruskirja) vedotaan hallituksiin, energia-alan sääntelyviranomaisiin ja alan teollisuuteen, jota edustavat kaikki työmarkkinaosapuolet, ja kannustetaan niitä, jotta ne pyrkisivät konkreettisella tavalla varmistamaan energiankuluttajien etujen huomioon ottamisen yhteiskunnallisilla, ympäristön kannalta kestävillä ja kilpailukykyisillä EU:n energiamarkkinoilla,
E. katsoo, että koska energia-alan kaltaisilla markkinoilla, joissa kilpailu on puutteellista, pelkillä markkinamekanismeilla ei pystytä aina täysin varmistamaan kuluttajien etujen suojaamista, erityisesti energiamarkkinoita koskevien julkisen palvelun velvoitteiden ohella on kiinnitettävä huomiota yleiseen kuluttajansuojeluun ja varmistettava sen toteutuminen,
F. ottaa huomioon, että käytettävissä olevien tietojen mukaan jäsenvaltiot ovat panneet kohdennetut julkisen palvelun velvoitteet rajoitetusti täytäntöön heikossa asemassa olevien kuluttajien tarpeiden huomioon ottamiseksi,
G. katsoo, että on keskityttävä erityisen voimakkaasti tehtävään, joka on annettu kansallisille sääntelyviranomaisille, joiden on oltava riippumattomia kaikista julkisista ja yksityisistä eduista ja joille on annettava valtuudet seurata energiamarkkinoita, mukaan lukien hinnat ja niiden osatekijät, sekä tarvittaessa puuttua markkinoiden toimintaan ja asettaa seuraamuksia,
H. katsoo, että energia-alan kuluttajakiistojen ratkaisemisen edellyttämää lainsäädäntöä ei ole riittävästi ja että kyseisten kiistojen ratkaiseminen kuuluu monen eri viranomaisen tehtäviin, eivätkä kuluttajat tiedä, kenen puoleen heidän on käännyttävä,
I. katsoo, että uusiutuvaa energiaa koskevat EU:n tavoitteet olisi sisällytettävä peruskirjaan, jotta kuluttajat voivat valita kyseisiä tavoitteita tukevia energialähteitä,
Peruskirjan luonne
1. korostaa, että energian saanti on keskeinen tekijä kansalaisten menestyksekkäässä osallistumisessa yhteiskunnalliseen elämään ja talouselämään;
2. palauttaa mieliin, että vaikka kuluttajien oikeudet jo turvataan voimassa olevalla yhteisön lainsäädännöllä, näitä oikeuksia ei useinkaan kunnioiteta; korostaa, että kuluttajansuojatoimien lujittaminen onnistuu parhaiten nykyisen lainsäädännön tehokkaamman täytäntöönpanon kautta;
3. huomauttaa, että parlamentti harkitsee parhaillaan sähkö- ja maakaasumarkkinoita koskevan paketin ("kolmannen ehdotuspaketin") hyväksymistä, joka vahvistaisi energiankuluttajien suojelun oikeudellista kehystä;
4. katsoo, että energiankuluttajien suojelun on tulevaisuudessakin perustuttava Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden yhteisiin toimiin; katsoo, että energiamarkkinoiden yksittäisillä suojelukäytänteillä saattaa olla erilaisia vaikutuksia eri jäsenvaltioissa, minkä vuoksi toissijaisuusperiaatteen johdonmukainen noudattaminen on keskeisen tärkeää;
5. korostaa ehdotonta tarvetta vahvistaa kuluttajien suojelua energiakysymyksissä ja käyttää peruskirjaa eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten sekä yksityisten tahojen toimintaa ohjaavana välineenä kuluttajien oikeuksien tehokasta varmistamista ja noudattamista varten;
6. viittaa kolmannen paketin ehdotuksilla muutettavien direktiivien 2003/54/EY(3) ja 2003/55/EY(4) 3 artiklaan ja liitteeseen A; korostaa tarvetta parantaa direktiivien noudattamisen valvontaa kansallisella tasolla;
7. pitää peruskirjaa tietoasiakirjana, jolla kerätään, selvennetään ja vahvistetaan EU:n lainsäädännöllä jo hyväksyttyjä energiaa koskevia kuluttajien oikeuksia; kannattaa näin ollen komission suunnitelmaa kehittää energia-alan kuluttajanoikeuksia koskeva Internet-työkalu, mutta tähdentää, että sellaisia kuluttajia varten, joilla ei ole yhteyttä Internetiin tai joille Internet ei ole käyttökelpoinen viestintäkanava, on laadittava laajempi viestintästrategia;
8. painottaa, että peruskirjassa on otettava huomioon myös pienten ammattikäyttäjien tarpeet pitäen mielessä, että he joutuvat usein kohtaamaan samat ongelmat kuin tavallisetkin energiakuluttajat;
Pääsy energiansiirto- ja jakeluverkkoon sekä energiantoimitukset
9. palauttaa mieliin, että suuri osa Euroopan energiamarkkinoista on yhä monopolien hallussa, mikä rajoittaa valinnanvapautta ja mahdollisuutta vaihtaa toimittajaa nopeasti ja maksutta, lisää tiedon puutetta ja heikentää näin ollen kuluttajien asemaa; katsoo, että tästä syystä on tärkeä huolehtia yhtenäisten, kilpailukykyisten energiamarkkinoiden perustamisesta ja etenkin heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelemisesta;
10. korostaa, että eurooppalaisilla sähkön- ja kaasunkuluttajilla on oikeus liittyä verkkoihin ja saada sähkö- ja kaasutoimituksia kohtuullisin, avoimin, syrjimättömin ja selkeästi verrattavissa olevin tariffein ja hinnoin, mukaan lukien niihin sovellettaviin indeksointimenetelmiin perustuvat tarkistetut hinnat ja tariffit; katsoo, että syrjimättömyyden olisi sisällettävä kielto määrätä syrjiviä kustannuksia tietyille maksutavoille ja erityisesti niille usein heikossa asemassa oleville kuluttajille, jotka maksavat ennakkomaksuja mittarin mukaan;
11. korostaa, että kuluttajansuojaan on kiinnitettävä erityistä huomiota ja toimitusten katkaisemisen ehkäisemisen varmistavat toimet on toteutettava; jäsenvaltioiden on nimettävä toimituksista viime kädessä vastaava taho ja tiedotettava tästä kuluttajille; katsoo, että kansallisessa lainsäädännössä olisi säädettävä tällaisesta mekanismista;
12. painottaa, että verkosta irrottamista olisi pidettävä viimeisenä keinona tapauksissa, joissa kuluttaja ei ole suorittanut maksuaan, erityisesti kun on kyse heikossa asemassa olevista kuluttajista tai loma-aikojen maksuista; katsoo, että toimittajien olisi sovellettava suhteellisuusperiaatetta sekä ilmoitettava kuluttajalle, ennen kuin ne toteuttavat kyseisen toimenpiteen;
13. korostaa tarvetta varmistaa yleisten oikeuksien suojeleminen, erityisesti eri sosiaalisten, taloudellisten ja alueellisten ryhmien energiansaannin osalta varmistamalla toimitusten vakaus ja turvallisuus, sekä tarvetta varmistaa verkkojen tehokkuus edistämällä aluetason yhteistyötä jäsenvaltioiden ja yhteisön jäsenyyttä tavoittelevien naapurivaltioiden välillä;
14. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kuluttaja voi vaihtaa veloituksetta uuteen sähkön- tai kaasuntoimittajaan helposti ja enintään kuukauden kuluessa;
Tariffit ja hinnat
15. korostaa, että eurooppalaisen sähkön ja kaasun hintojen on oltava kohtuullisia, helposti ja selkeästi verrattavia sekä avoimia ja lisäksi todelliseen energiankulutukseen perustuvia; katsoo, että julkaistujen hintojen, tariffien, indeksointimenetelmien ja ehtojen on oltava helposti kuluttajien saatavilla kattavien ja ymmärrettävien tietoteknisten välineiden avulla; katsoo lisäksi, että ne olisi annettava etukäteen tiedoksi riippumattomille kansallisille sääntelyviranomaisille, jotka seuraavat niitä tai hyväksyvät ne;
16. korostaa, että sähkön- tai kaasuntoimittajia koskee tavanmukainen sopimusvelvoite toteuttaa säännönmukaisesti ja ennalta ilmoitettuina päivinä laskelma, jolla varmistetaan, että kuluttajilta laskutetaan heidän tosiasiallisesti käyttämänsä energiamäärä; katsoo, että mikäli toimittajat eivät pysty esimerkiksi teknisten syiden vuoksi noudattamaan kyseistä velvoitetta, olisi kulutettu energiamäärä laskettava kohtuullisten ja avoimien, sopimuksessa selkeästi ilmoitettujen kriteereiden perusteella;
17. korostaa tältä osin sellaisten markkinatoimijoiden kehittymistä, jotka ovat erikoistuneet sähkön- tai kaasuntoimittajien hintoja, tariffeja ja ehtoja vertailevien tietojen julkaisemiseen sekä kuluttajien avustamiseen toimittajan vaihtamisen yhteydessä;
18. kehottaa jäsenvaltioita edistämään älykkäitä kulutusmittareita, jotka antavat kuluttajille selkeän kuvan nykyisestä energiankulutuksestaan ja parantavat näin omalta osaltaan energiatehokkuutta; palauttaa mieliin energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY(5) 13 artiklan vaatimukset, jotka koskevat älykkäitä kulutusmittareita; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita panemaan kiireesti täytäntöön kuluttajien tiedonsaannin ja energiatehokkuuden kannalta tärkeät mittaamista ja laskutusta koskevat kyseisessä direktiivissä esitetyt vaatimukset ja valvomaan niiden noudattamista;
19. katsoo, että jäsenvaltioita olisi velvoitettava varmistamaan, että älymittareiden käyttöönotto on saatu päätökseen kuluttajille mahdollisimman vähäistä haittaa aiheuttaen kymmenen vuoden kuluessa kolmannen ehdotuspaketin (joilla muutetaan direktiivejä 2003/54/EY ja 2003/55/EY) voimaantulosta, ja että kyseisen käyttöönoton olisi oltava energianjakajien ja -toimittajien vastuulla; kansallisten sääntelyviranomaisten olisi oltava vastuussa tämän kehityksen seuraamisesta ja yhteisten standardien vahvistamisesta kyseistä tarkoitusta varten; jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että mittareiden teknistä suunnittelua ja toimintaedellytyksiä koskevissa vähimmäisstandardeissa on otettu huomioon yhteentoimivuuteen liittyvät kysymykset, jotta kuluttajat saavat mahdollisimman suuren edun mahdollisimman pienillä kustannuksilla;
Tiedottaminen ja sopimukset
20. korostaa tarvetta kehittää energiantoimittajien käyttöön parhaisiin käytänteisiin perustuva vakiomuotoisen laskun malli avoimuuden lisäämiseksi; korostaa verrattavuuden parantamiseksi tarvetta kehittää vakiomuotoisia ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja ja sopimukseen sisällytettäviä tietoja, peruskirjan mukaiset kuluttajan oikeuksia koskevat tiedot mukaan luettuina;
21. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan esimerkiksi kansallisten energian sääntelyviranomaisten avulla käyttöön yhteisen palvelupisteen, jossa käsitellään kuluttajien tiedusteluita, jotta parannetaan kuluttajien tiedonsaantimahdollisuuksia ja jotta varmistetaan samalla, että tiedot ovat paikan, ajan, välineiden ja kattavuuden osalta saatavilla mahdollisimman lähellä kuluttajaa;
22. korostaa, että komission on kehitettävä yhdessä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa laatukriteerit, joita sovelletaan asiakkaita koskeviin palveluihin, mukaan lukien puhelinpalvelukeskuksiin;
23. katsoo, että energiantoimittajien ja riippumattoman kansallisen sääntelyviranomaisen verkkosivuilla on oltava käytettävissä hintasimulaattori; korostaa, että kuluttajille on ilmoitettava heidän energiankulutuksestaan säännöllisin väliajoin;
24. korostaa tarvetta velvoittaa energiantoimittajat ilmoittamaan kuluttajille peruskirjan voimaantulosta;
Yhteiskunnalliset toimenpiteet
25. pahoittelee, että heikossa asemassa olevilla energian kuluttajilla on vakavia ongelmia, joihin on puututtava yksiselitteisesti kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien tai muiden vastaavien toimenpiteiden puitteissa;
26. kehottaa jäsenvaltioita investoimaan ensisijaisesti pienituloisia talouksia koskeviin kattaviin energiatehokkuutta lisääviin toimiin ja keskittymään siten strategisesti sekä polttoaineiden hinnasta johtuvan köyhyyden ongelmaan että keväällä 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymään tavoitteeseen nostaa energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä;
27. kehottaa komissiota ohjaamaan julkisen palvelun velvoitteiden yhteisen määritelmän soveltamista sekä valvomaan, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön direktiivien 2003/54/EY ja 2003/55/EY 3 artiklassa ja liitteessä A tarkoitetut velvoitteet;
29. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia energia-alan toimintasuunnitelmia energiaköyhyyden ratkaisemiseksi ja tällaisten toimenpiteiden saattamiseksi eurooppalaisen sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston tietoon; kehottaa säätelyvirastoa seuraamaan näitä toimenpiteitä yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa sekä tiedottamaan onnistuneista toimenpiteistä; korostaa, että olisi arvioitava, miten laajasti yksittäiset kansalliset sosiaaliturva- tai verojärjestelmät ottavat huomioon riskit, jotka liittyvät energiaköyhyyteen;
Ympäristötoimenpiteet
30. painottaa, että toimittajien ja verkonhaltijoiden olisi toimittava ympäristöasioissa vastuullisesti ja tehtävä kaikkensa hiilidioksidipäästöjen sekä radioaktiivisen jätteen tuotannon pitämiseksi mahdollisimman alhaisella tasolla sovellettavan lainsäädännön mukaisesti;
31. katsoo, että etusija olisi annettava uusiutuville energianlähteille, yhdistetysti lämpöä ja sähköä tuottaville ja muille yhdennetyille tuotantotavoille ja että kuluttajien oikeus tehdä tietoinen valinta uusiutuvan energian puolesta olisi tunnustettava peruskirjassa; on näin ollen sitä mieltä, että kaikille kuluttajille olisi tiedotettava puolueettomasti, avoimesti ja syrjimättömästi heidän valittavanaan olevista energialähteistä;
32. korostaa tästä syystä, että on pantava käytännössä täytäntöön direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat saavat luotettavat tiedot sähköntoimittajan energialähteistä ja toimittajan käyttämien energiayhdistelmien avulla tuotetusta sähköstä johtuvista ympäristövaikutuksista;
Kansalliset sääntelyviranomaiset
33. korostaa kansallisten sääntelyviranomaisten olemassaoloa jäsenvaltioissa, mutta pahoittelee viranomaisten tämänhetkisen toimivallan rajallisuutta; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisten sääntelyviranomaisten lakisääteiset toimivaltuudet ja voimavarat ovat riittävät ja että viranomaiset ovat halukkaita käyttämään niitä;
34. on vakuuttunut, että kansallisten sääntelyviranomaisten olisi oltava keskeisessä asemassa kuluttajien suojelussa; katsoo siksi, että sääntelyviranomaisten toimivallan ja riippumattomuuden lisäämiseen tähtääviä toimia, myös oikeutta määrätä seuraamuksia toimittajille, jotka eivät noudata asiaa koskevaa lainsäädäntöä, olisi vahvistettava;
35. on sitä mieltä, että kansallisten sääntelyviranomaisten on oltava riippumattomia kaikista julkisista tai yksityisistä eduista ja että niillä on oltava vähintään seuraavat toimivaltuudet:
–
hyväksyä verkkomaksujen asettamista koskevia periaatteita tai todellisia verkkotariffeja ja niiden indeksointimenetelmiä,
–
seurata hintoja ja niiden osatekijöitä, mukaan lukien indeksointimenetelmät,
–
seurata, valvoa ja tukea energiantoimittajien kuluttajille tarjoamia tietoja vähintään ensimmäisten viiden vuoden ajan sen jälkeen kun markkinat on vapautettu kokonaan ja siihen saakka, kunnes on osoitettu, että energiantoimittajat ovat toimittaneet ja toimittavat myös jatkossa kuluttajille avoimesti asiaan liittyvää ja puolueetonta tietoa,
–
suojata kuluttajia sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä ja tehdä tältä osin yhteistyötä toimivaltaisten kilpailuviranomaisten kanssa,
36. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on tarvittavat toimivaltuudet markkinoiden sähkö- ja kaasutarjousten seurantaa varten; katsoo, että näin ollen niiden on saatava käyttöönsä kaikki ratkaisevat tiedot, joiden avulla hinnat määritetään ja joihin sisältyvät vähintään kaasu- ja sähkötoimitusten sopimusehdot sekä indeksikaavat;
37. korostaa tarvetta varmistaa se, että kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltuudet sisällytetään direktiivin 2003/54/EY ehdotettuun 22 c artiklaan sekä direktiivin 2003/55/EY ehdotettuun 24 c artiklaan;
38. korostaa tarvetta eurooppalaisen sääntelyviraston koordinoimien kansallisten sääntelyviranomaisten toimintaa koskevalle kokonaisvaltaiselle eurooppalaiselle lähestymistavalle;
Valitukset
39. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mahdollisimman lähellä kuluttajia olevan yhteisen palvelupisteen, jossa käsitellään kaikentyyppisiä kuluttajavalituksia, ja rohkaisemaan kyseisten valitusten käsittelemistä vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien avulla;
40. korostaa, että kaikilla kuluttajilla tulisi olla oikeus siihen, että heidän energiapalveluntarjoajansa tuottaa palveluita, käsittelee valituksia ja noudattaa vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ISO 10001:n, ISO 10002:n ja ISO 10003:n kaltaisten kansainvälisten standardien ja muiden tällä alalla kehitettyjen ISO-standardien mukaisesti;
41. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että oikeusasiamiehillä on tarvittavat valtuudet käsitellä valituksia tehokkaasti sekä antaa kuluttajille tietoa energiakysymyksistä;
Kuluttajajärjestöt
42. tunnustaa, että kuluttajajärjestöillä on tärkeä tehtävä sen varmistamisessa, että toteutetaan kaikki mahdolliset toimet energiankuluttajien oikeuksien korkean tason saavuttamiseksi kaikkialla EU:ssa; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kuluttajajärjestöillä on riittävästi voimavaroja olennaisten palvelujen, kuten kaasu- ja sähköpalvelujen, käsittelemistä varten;
43. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan energiapalveluiden kestävän kehityksen; korostaa kuluttajajärjestöjen ja kansallisten sääntelyviranomaisten tärkeää tehtävää kestävän kulutuksen edistämisessä kiinnittämällä sekä kuluttajien että yritysten huomiota erityisesti energiavalikoimaan, ilmastonmuutokseen sekä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksiin alan kehityksen osalta;
44. suosittaa, että jäsenvaltiot antavat taloudellista tukea kuluttajajärjestöille, jotta ne pystyvät kouluttamaan työntekijöitään ja parantamaan siten mahdollisuuksiaan tarjota apua lainsäädäntöprosessissa, kuluttajille suuntautuvassa tiedottamisessa ja kuluttajien valistamisessa sekä kuluttajakiistojen ratkaisemisessa;
o o o
45. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY, annettu 26. kesäkuuta 2003, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY, annettu 26. kesäkuuta 2003, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57).
– ottaa huomioon eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004(1),
– ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22. lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007(2),
– ottaa huomioon salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003(3),
– ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004(4),
– ottaa huomioon yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY(5),
– ottaa huomioon työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä 7. huhtikuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/24/EY(6),
– ottaa huomioon komission jäsenten kollegion 28. toukokuuta 2008 tekemän päätöksen asetusehdotuksen asetuksen (EY) N:o 853/2004 muuttamiseksi tiettyjen antimikrobisten aineiden käytön sallimiseksi ihmisravinnoksi tarkoitettujen siipikarjan ruhojen käsittelyssä hyväksymisestä,
– ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen biologisia riskejä käsittelevän tieteellisen ryhmän (BIOHAZ) 6. maaliskuuta 2008 komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pyynnöstä antaman arvion neljän antimikrobisen käsittelyaineen mahdollisista vaikutuksista antimikrobisen vastustuskyvyn syntyyn,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suullisen kysymyksen Euroopan komissiolle, josta keskusteltiin 28. toukokuuta 2008,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että komission ehdotuksella maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta siipikarjanlihan kaupan pitämistä koskevien vaatimusten osalta (KOM(2008)0336) pyritään siipikarjanlihan määritelmän muuttamisella sallimaan tämän lihan, jolle on tehty antimikrobinen käsittely, ihmisten ruuaksi tarkoitetun kaupan pitämisen,
B. katsoo, että edellä mainitulla komission jäsenten kollegion päätöksellä on tarkoituksena sallia neljän antimikrobisen aineen käyttö, jotta ihmisten käyttöön Euroopan unionissa tarkoitetut siipikarjanruhot voidaan käsitellä,
C. ottaa huomioon, että tämä komission ehdotus on vastaus Yhdysvaltain pyyntöön sallia sellaisen siipikarjantuotannon tuonti Euroopan unioniin, joka on käsitelty kemiallisilla tai antimikrobisilla aineilla,
D. ottaa huomioon, että Yhdysvallat voi jo viedä siipikarjanlihaa Euroopan unioniin nykyisten säännösten puitteissa sillä edellytyksellä, ettei kyseistä lihaa ole käsitelty antimikrobisesti,
E. ottaa huomioon, että ennalta varautumisen periaate on nimenomaisesti sisältynyt perustamissopimukseen vuodesta 1992; ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen täsmentänyt kyseisen periaatteen sisältöä ja sen merkitystä yhteisön oikeudessa yhtenä yhteisön ympäristön ja terveyden alalla harjoittaman suojelupolitiikan kulmakivistä(7),
F. toteaa, että antimikrobisen käsittelyn salliminen joko vain tuotavissa tuotteissa tai myös EU:ssa merkitsisi kummassakin tapauksessa erilaista kohtelua, koska Euroopan alan on ollut pakko investoida paljon koko ketjun käsittävään menettelyyn, kun taas Yhdysvallat soveltaa vain halpaa ketjun loppupään ratkaisua,
G. ottaa huomioon, että komissio tunnustaa tieteellisten tietojen puuttumisen niiden neljän antimikrobisen aineen ympäristö- ja terveysvaikutuksista, joiden käyttöön pyydetään lupaa,
H. toteaa, että kuluttajat voivat tulla harhaanjohdetuiksi, koska lihan kloorikäsittely voi muuttaa sen ulkonäköä tehden siitä tuoreemman näköistä kuin se todellisuudessa on,
I. ottaa huomioon elintarviketurvallisuutta ja -hygieniaa koskevien yhteisön sääntöjen ja normien, jotka ovat mahdollistaneet elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien tartuntojen määrän vähenemisen, hyväksymistä ja vahvistamista koskevan pitkäkestoisen prosessin,
J. ottaa huomioon, että Yhdysvaltain taudinvalvontakeskuksen arvion mukaan antimikrobisten aineiden käyttö Yhdysvalloissa ei ole vähentänyt listeria-, salmonella- ja muita bakteeritartuntoja,
K. toteaa, että maatalous- ja kalastusneuvosto on jo käsitellyt kysymystä kahdesti ja että jäsenvaltioiden yleinen reaktio komission suunnitelmiin sallia siipikarjan ruhojen antimikrobinen käsittely on ollut kielteinen,
L. ottaa huomioon, että elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea hylkäsi 2. kesäkuuta 2008 pitämässään kokouksessa mainitun komission ehdotuksen äänin 316 vastaan, ei yhtäkään puolesta ja 29 tyhjää ja lähetti äänestyksellä selkeän ja voimakkaan viestin juuri ennen Brdossa, Sloveniassa, pidettävää EU:n ja Amerikan Yhdysvaltain välistä huippukokousta,
M. toteaa, että komission on esitettävä ehdotuksensa neuvostolle, koska elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea on hylännyt sen,
1. ilmaisee vastustavansa tätä komission ehdotusta;
2. kehottaa neuvostoa hylkäämään tämän komission ehdotuksen;
3. on vakuuttunut siitä, että asiaa on käsiteltävä maatalous- ja kalastusneuvostossa neuvoston muiden kokoonpanojen asemesta;
4. kehottaa komissiota kuulemaan parlamenttia ja toimittamaan parlamentille kaikki tiedot, ennen kuin tehdään muita päätöksiä valmisteltaessa seuraavaa transatlanttisen talousneuvoston kokousta, joka pidetään lokakuussa 2008;
5. korostaa, että ihmisten käyttöön tarkoitettuja siipikarjanruhoja sallitaan käsiteltävän neljänlaisella antimikrobisella aineella, uhkaa vakavalla tavalla yhteisön normeja ja sääntöjä ja on takaisku siipikarjanlihantuottajien pyrkimyksille ja ponnisteluille bakteeri-infektioiden määrän vähentämiseksi EU:ssa; korostaa, että kyseessä on myös huomattava ja erittäin haitallinen isku yhteisön asiassa harjoittamalle politiikalle ja sen uskottavuudelle, kun kyse on korkeiden elintarviketurvallisuus- ja hygienianormien noudattamisesta kansainvälisellä tasolla;
6. korostaa huomattavia investointeja, joita eurooppalaiset siipikarja-alan ammattilaiset ovat tehneet tällä alalla yhteisön lainsäädännön mukaisesti vähentääkseen patogeenien aiheuttamia tartuntoja soveltamalla lähestymistapaa, joka käsittää koko ravintoketjun;
7. katsoo, että Euroopan unionin noudattama koko ravintoketjun käsittävä lähestymistapa on kestävämpi patogeenisten tekijöiden vähentämiseksi siipikarjanlihassa kuin puhdistaminen antimikrobisilla aineilla ravintoketjun lopussa;
8. ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että tuontiluvan myöntäminen tälle lihalle voi johtaa eurooppalaisten normien heikentymiseen;
9. korostaa, että tällainen ehdotus ei vastaa Euroopan kansalaisten elintarviketurvallisuutta ja -hygieniaa koskevia vaatimuksia eikä myöskään korkeita hygienianormeja koko tuotanto- ja jakeluprosessissa soveltavia tuotantomalleja Euroopassa ja muualla; korostaa, että ehdotus saattaa horjuttaa Euroopan unionin kuluttajien edelleen haurasta luottamusta Euroopan unionissa myytäviin elintarvikkeisiin Euroopan unionia viime vuosina vaivanneiden elintarviketurvallisuusongelmien jälkeen;
10. panee merkille asianmukaisten tieteellisten lausuntojen tarpeen ottaen huomioon kuluttajansuojaan ja tiedonsaantiin liittyvät näkökohdat; katsoo, että mihin tahansa ratkaisuun päädytäänkin, se ei saisi johtaa kilpailun vääristymiseen;
11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle.
Asia C-192/01, komissio v. Tanska, tuomio 23.9.2003 (Kok. 2003, s. I-9693); asia C-127/02, Waddenvereniging ja Vogelbeschermingsvereniging, tuomio 7.9.2004 (Kok. 2004, s. I-7405).
– ottaa huomioon Euroopan kalatalousrahastosta 27 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006(1),
– ottaa huomioon kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille (KOM(2006)0103),
– ottaa huomioon komission Brysselissä 10. ja 11. toukokuuta 2006 järjestämän konferenssin kalastusalan uusista teknologioista,
– ottaa huomioon 28. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta(2) ja 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä(3),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että yhteisön kalastusalan nykyinen kriisi johtuu polttoaineen hinnan jatkuvasta noususta, joka on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ollut yli 300 prosenttia ja tammikuusta 2008 laskettuna yli 40 prosenttia,
B. ottaa huomioon, että kalastustuotteiden hinnat ovat vastaavia kuin 20 vuotta sitten ja että tietyt lajit ovat vähentyneet huomattavasti ja jopa 25 prosenttia vuoden alusta laskettuna laittoman kalastuksen saaliiden massiivisen tuonnin takia,
C. ottaa huomioon, että kalastusalalla, toisin kuin muilla taloudenaloilla, polttoaineen hinta ei voi vaikuttaa tuotteiden ensimyyntiin, koska nykytilanteessa kalastajat eivät voi asettaa hintoja,
D. ottaa huomioon, että polttoaineen hinnannousulla on suoria ja epäsuoria seurauksia miehistöjen ansioihin, koska palkat ja saaliiden ensimyynnistä saadut tulot ovat yhteydessä toisiinsa,
E. ottaa huomioon, että EU:n kalastajien tulot ovat pudonneet tänä vuonna, vaikka kalastajien kustannukset ovat nousseet,
F. ottaa huomioon, että rakenneuudistussuunnitelmista ja perättäisistä yritysten uudelleenjärjestelyistä huolimatta kriisin jatkuva paheneminen on tehnyt useista yrityksistä kannattamattomia ja muut yritykset joutuvat toimimaan riskialttiissa tilanteissa, mikä on johtanut mielenosoituksiin monissa jäsenvaltioissa,
G. katsoo, että sekä yhteisön että kansallisella tasolla on investoitava merkittävästi uusiin teknologioihin kalastusalusten energiatehokkuuden parantamiseksi sekä menetelmiin, joilla alusten riippuvuutta fossiilisista polttoaineista vähennetään,
H. ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön järjestelyjä kalastusalustensa polttoaineenkulutuksen vähentämiseksi, ja toteaa, että tällaisia aloitteita on tuettava,
I. ottaa huomioon, että EU on sitoutunut vähentämään huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä ilmasto- ja energiapaketin mukaisesti, ja katsoo, että kalastusala voi vaikuttaa tähän,
J. ottaa huomioon, että kalastusalan nykyisiin ongelmiin voidaan löytää ratkaisu ainoastaan, jos ryhdytään sekä kansallisella että yhteisön tasolla koviin toimiin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä,
1. ilmaisee solidaarisuutensa EU:n kalastajille ja kehottaa komissiota ja neuvostoa suunnittelemaan keinoja kalastusalan tämänhetkisen kriisin ratkaisemiseksi;
2. kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan menettelyjä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen kalastusalalla 24. heinäkuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 875/2007(4) mukaisten tukien maksamisen mahdollistamiseksi;
3. toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa, jonka mukaan komission olisi tarkistettava kyseistä asetusta tuen nostamiseksi enintään 100 000 euroon alusta kohden (eikä yritystä kohden), jotta tuen taso nostetaan lähemmäksi muiden taloudenalojen tukia;
4. kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota siihen, että kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista varten tehtyjen uusien yhteisön suuntaviivojen(5) mukaan sallitaan verovähennykset ja sosiaalikulujen vähentäminen yhteisön aluksille, jotka kalastavat yhteisön vesialueen ulkopuolella, ja pyytää soveltamaan kyseisiä kannustimia niihin aluksiin, jotka sitä pyytävät;
5. palauttaa mieliin, että öljyn hinnannousun lisäksi yksi EU:n kalastuslaivaston useimmin esittämistä tuotteiden hintojen laskua koskevista huolenaiheista on laittomasti pyydystettyjen, edullisten kalatuotteiden massiivinen tuonti, ja vaatii siksi
a)
neuvostoa toimimaan vastuullisesti hyväksymällä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (IUU-kalastus) torjuntaa koskevan uuden direktiivin, jotta tällaisesta kalastuksesta peräisin olevan tuonnin valvontaa voidaan tehostaa ja parantaa;
b)
lisäämään ja tehostamaan kolmansista maista tuotavien kalastustuotteiden valvontaa, jotta voidaan taata, että samoja standardeja sovelletaan sekä tuontituotteisiin että yhteisön tuotteisiin;
c)
parantamaan ja lisäämään tietoja kalastustuotteiden alkuperästä, takaamaan ja varmistamaan kaikissa tapauksissa ennen kaikkea tietomerkinnän pakollisen käytön ja puuttumaan asianmukaisella tavalla petoksiin tuotteiden merkinnöissä;
6. toistaa kehotuksensa komissiolle antaa mahdollisimman pian ehdotuksensa kalastuksen ja vesiviljelyalan tuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn tarkistamiseksi siten, että siinä otetaan huomioon Euroopan parlamentin tekemät ehdotukset, jotta kalastajille annetaan enemmän vastuuta hintojen asettamisessa, jolloin taataan alan tulotaso, varmistetaan markkinoiden vakaus, parannetaan kalataloustuotteiden markkinointia ja kasvatetaan tuotetun lisäarvon määrää;
7. pyytää kalastuslaivaston rakenneuudistussuunnitelmien panemista täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa ja tarvittavien varojen antamista laivaston vapaaehtoista uudelleenjärjestelyä varten; tätä varten
a)
pyytää komissiota vahvistamaan ensisijaiset kriteerit niille kalastuslaivaston osille, jotka ovat kärsineet tästä kriisistä eniten;
b)
pitää keskeisen tärkeänä, että Euroopan kalatalousrahaston kansallisia toimintaohjelmia tarkistetaan, jotta voidaan mahdollistaa kohdistetumpi varojen käyttö;
c)
pyytää tukemaan kerran tapahtuvaa pyydyksen vaihtamista, joka johtaa vähemmän polttoainetta kuluttavan kalastusmenetelmän käyttöönottoon;
d)
rohkaisee hankkimaan kalustoa, joka parantaa polttoainetehokkuutta;
8. pyytää komissiota tekemään ehdotuksen seitsemänvuotisesta korvausjärjestelmästä hiilioksidipäästöjen vähentämisessä kalastusalalla hiilidioksidin nykyhinnan, 25 euroa tonnilta, perusteella;
9. pyytää komissiota tukemaan erityisen kalatalouteen keskittyvän tutkimus- ja kehitysrahaston perustamista osana nykyistä tutkimuksen ja kehityksen seitsemättä puiteohjelmaa sellaisten hankkeiden rahoittamisen helpottamiseksi, joilla tutkitaan kalastusalan vaihtoehtoisia energialähteitä ja parannetaan sen energiatehokkuutta;
10. katsoo, että kalastusvälineiden muuttamisella ja monipuolistamisella voidaan vähentää kalastusalan energiariippuvuutta;
11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kuulemaan laajalti kalastusalaa ja muita sidosryhmiä ja pyytämään sieltä ideoita, miten tämä tavoite parhaiten voitaisiin saavuttaa, vaikka tilanteet ja siten myös ratkaisut eivät välttämättä ole samoja kaikessa kalastuksessa tai kaikilla alueilla;
12. kehottaa komissiota laatimaan erityisiä ehdotuksia tilanteen helpottamiseksi kalastuksesta eniten riippuvaisilla alueilla;
13. kehottaa perustamaan kolmenvälisen vuoropuhelun yhteisön tasolla kaikkien sidosryhmien (julkishallinto, ammattijärjestöt ja kalastajat) välillä käsittelemään alan rakenneongelmia, jotka eivät johdu ainoastaan öljyn hinnannoususta, ja asettamaan etusijalle kalastajien työolot;
14. pyytää, että seuraavassa, kesäkuussa pidettävässä kalastusasioista vastaavan neuvoston kokouksessa tätä asiaa käsitellään ensisijaisena ja ryhdytään tarvittaviin toimiin kriisin ratkaisemiseksi;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä eurooppalaisten kalastusalan järjestöjen edustajille.
– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen(1), joka tuli voimaan vuonna 1997 ja jonka voimassaolo päättyi vuonna 2007,
– ottaa huomioon yleisten asioiden neuvostossa 26. toukokuuta 2008 tehdyt päätökset, joissa hyväksyttiin neuvotteluohjeet sellaisen sopimuksen aikaansaamiseksi, joka tarjoaa uuden kattavan kehyksen EU:n ja Venäjän välisille suhteille,
– ottaa huomioon Pietarissa 31. toukokuuta 2003 pidetyn huippukokouksen jälkeen annetussa yhteisessä julistuksessa määritellyn EU:n ja Venäjän tavoitteen perustaa yhteinen talousalue, yhteinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, yhteistyöhön ulkoisen turvallisuuden alalla perustuva alue sekä tutkimus- ja koulutusalan alue, joka käsittää myös kulttuurin,
– ottaa huomioon EU:n ja Venäjän suhteista aikaisemmin antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 14. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän huippukokouksesta(2) (EU:n ja Venäjän huippukokous Mafrassa, Portugalissa, 26. lokakuuta 2007),
– ottaa huomioon EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvottelut ja erityisesti niiden 17. huhtikuuta 2008 järjestetyn seitsemännen kierroksen, joka kattoi tiedotusvälineiden vapauden, sananvapauden ja kokoontumisvapauden erityisesti viimeisimpien parlamentti- ja presidentinvaalien valossa, kansalaisyhteiskunnan toiminnan, vähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeudet sekä rasismin ja muukalaisvihamielisyyden torjunnan ja lasten oikeudet,
– ottaa huomioon komission vuodelta 2007 laatiman ja maaliskuussa 2008 julkaistun edistymiskertomuksen EU:n ja Venäjän yhteisten alueiden toteuttamisesta,
– ottaa huomioon Pietarissa 24. ja 25. huhtikuuta 2008 järjestetyn EU:n ja Venäjän vapautta, oikeutta ja turvallisuutta käsittelevän pysyvän kumppanuusneuvoston kahdeksannen tapaamisen tulokset,
– ottaa huomioon lausunnon, jonka parlamenttia pysyvässä kumppanuusneuvostossa edustavan valtuuskunnan puheenjohtaja antoi EU–Venäjä-työryhmän vierailtua Moskovassa 17. ja 18. maaliskuuta 2008,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,
A. toteaa, että EU:n ja Venäjän väliset suhteet ovat viime vuosina jatkuvasti kehittyneet, mikä on johtanut syvään ja kattavaan taloudelliseen integroitumiseen ja keskinäiseen riippuvuuteen, joka vain lisääntyy lähitulevaisuudessa,
B. ottaa huomioon, että EU:lla ja Venäjällä, joka on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen, on yhteinen vastuu maailmanlaajuisesta vakaudesta ja turvallisuudesta, ja katsoo, että EU:n ja Venäjän parempi yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat erityisen tärkeitä Euroopan vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta,
C. katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation välisen strategisen kumppanuussopimuksen tekeminen on erittäin tärkeä tekijä kumppaneiden välisen yhteistyön kehittämisessä ja tehostamisessa,
D. katsoo, että neuvottelut tällaisesta uudesta strategisesta kumppanuussopimuksesta olisi aloitettava mahdollisimman pian neljän yhteisen alueen – yhteisen talousalueen, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, ulkoisen turvallisuuden alueen sekä tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin alueen – perustamisessa jo saavutettujen edistysaskelten pohjalta; katsoo, että näiden neljän yhteisen alueen nopean toteuttamisen olisi oltava keskeisellä sijalla uudesta strategisesta kumppanuussopimuksesta käytävissä neuvotteluissa,
E. ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun huomattavaa edistystä oli saavutettu Venäjän julistamaa Puolasta peräisin olevan lihan ja muiden maataloustuotteiden tuontikieltoa koskevassa kysymyksessä, sekä sen jälkeen, kun oli saatu vakuutuksia asiassa, joka koskee Družba-putken sulkemista, mitä Liettua pitää poliittisena kostotoimena, jäsenvaltioiden välillä päästiin lopulta sopimukseen uusien neuvotteluvaltuuksien viimeistelemisestä uutta sopimusta varten, joka korvaa nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, jonka voimassaolo päättyi viime vuoden lopussa,
F. ottaa huomioon, että Dmitri Medvedev vannoi virallisesti virkavalansa Venäjän federaation presidenttinä 7. toukokuuta 2008; ottaa huomioon, että uusi presidentti nimitti pääministeriksi entisen presidentin Vladimir Putinin, minkä duuma hyväksyi ylivoimaisella enemmistöllä,
G. ottaa huomioon, että viimevuotisten duuman vaalien ja aiemmin tänä vuonna järjestettyjen presidentinvaalien aiheuttamat muutokset Venäjän johdossa voivat antaa EU:n ja Venäjän suhteille uutta vauhtia ja johtaa siihen, että Venäjän suhteet joihinkin sen lähimmistä naapurimaista paranevat, sekä demokratian ja oikeusvaltion kehittymiseen Venäjällä,
H. panee merkille, että Venäjän uusi presidentti Dmitri Medvedev vahvisti virkaanastujaispuheessaan, että hän on sitoutunut luomaan kehittyneen ja tehokkaan oikeusjärjestelmän, joka on olennainen edellytys Venäjän taloudelliselle ja sosiaaliselle kehittymiselle ja Venäjän vaikutusvallan lisäämiselle kansainvälisessä yhteisössä sekä Venäjän tekemiselle avoimemmaksi muuta maailmaa kohtaan ja muiden kansojen kanssa käytävän tasavertaisen vuoropuhelun helpottamiselle; toteaa, että presidentti Medvedev antoi ensimmäisenä toimenaan asetuksen korruption vastaisen neuvoston perustamisesta, jota hän tulee itse johtamaan,
I. ottaa huomioon, että Venäjän federaation liittyminen Maailman kauppajärjestöön (WTO) vaikuttaisi merkittävällä tavalla Venäjän ja EU:n taloudellisten suhteiden kehittymiseen edellyttäen, että Venäjä sitoutuu WTO:n sitoumusten ja velvoitteiden täysimääräiseen noudattamiseen ja täytäntöönpanoon,
J. toteaa, että energian toimitusvarmuus on Euroopan suurimpia haasteita ja tärkeimpiä EU:n ja Venäjän yhteistyön aloja; katsoo, että sekä jo olemassa olevien että kehitettävien uusien energiansiirtojärjestelmien täysipainoinen ja tehokas hyödyntäminen edellyttää yhteisiä ponnistuksia; toteaa, että EU:n huomattava riippuvuus fossiilisista polttoaineista estää kehittämästä unionille tasapainoista, johdonmukaista ja arvopohjaista suhtautumista Venäjään,
K. ottaa huomioon, että Venäjä on hiljattain ottanut joitakin EU:n suurimmista energiayhtiöistä strategisiksi kumppaneiksi moniin keskeisiin energiahankkeisiin tai sallinut EU:n yritysten ostaa rajoitettuja strategisia osuuksia venäläisistä yrityksistä; katsoo, että Venäjälle tehtävien ulkomaisten sijoitusten nykytason ylläpitäminen edellyttää ehdottomasti oikeusvarmuuden ja omistusoikeuden suojaamista,
L. katsoo, että energian toimitus- ja kuljetusehtoja koskevat kiistat olisi ratkaistava syrjimättömin ja avoimin neuvotteluin eikä niitä saa koskaan käyttää EU:n jäsenvaltioiden tai yhteisten naapurivaltioiden poliittisen painostamisen välineenä,
M. katsoo, että energiaperuskirjan periaatteet olisi näin ollen sisällytettävä EU:n ja Venäjän federaation välillä tehtävään sopimukseen,
N. katsoo, että EU ja Venäjän federaatio voisivat ja niiden tulisi toimia yhdessä aktiivisesti koko Euroopan, erityisesti yhteisten naapurialueiden ja myös muun maailman rauhan ja vakauden puolesta,
O. katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation olisi erityisesti tehtävä yhteistyötä Kosovon kansainvälistä asemaa koskevan lopullisen ratkaisun aikaansaamiseksi sekä Abhasian, Etelä-Ossetian, Vuoristo-Karabahin ja Transnistrian alueiden jatkuvasti vaarallisia konflikteja koskevan rauhanomaisen ratkaisun aikaansaamiseksi,
P. ottaa huomioon, että sen johdosta, että Venäjän viranomaiset ovat päättäneet solmia oikeudelliset suhteet itsenäisyyttä havitteleviin Abhasian ja Etelä-Ossetian tasavaltoihin, tilanne näillä Georgian alueilla kärjistyy jatkuvasti, mikä kyseenalaistaa Venäjän joukkojen roolin puolueettomina rauhanturvaajina ja vaarantaa Georgian alueellisen koskemattomuuden,
Q. ottaa huomioon, että Venäjä on keskeyttänyt Euroopan tavanomaisten aseiden rajoittamista koskevan TAE-sopimuksen soveltamisen ja ilmoittanut, että se kieltää Nato-maiden pääsyn tutkimaan ja tarkastamaan tukikohtiaan eikä enää rajoita tavanomaisten aseidensa määrää,
R. ottaa huomioon, että tavattuaan EU:n ministeritroikan tiistaina 29. huhtikuuta 2008 Luxemburgissa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vahvisti Venäjän osallistuvan EU:n sotilasoperaatioon Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa (EUFOR Tchad/RCA -operaatio, joka käynnistettiin 28. tammikuuta 2008(3)),
S. ottaa huomioon, että Venäjän federaation kehitys antaa edelleen syytä tuntea vakavaa huolta ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja suojelusta sekä yhteisesti sovittujen demokraattisten periaatteiden, sääntöjen ja menettelyjen kunnioittamisesta; toteaa, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) täysjäsen ja on näin ollen sitoutunut noudattamaan demokratian ja perusihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita,
T. katsoo, että EU:n on tärkeää puhua yhdellä äänellä, osoittaa solidaarisuutta sekä yhtenäisyyttä suhteissaan Venäjän federaatioon ja perustaa kyseiset suhteet keskinäisiin etuihin ja yhteisiin arvoihin,
1. korostaa, että tuleva huippukokous on ensimmäinen EU:n ja Venäjän huippukokous, johon Venäjän äskettäin valittu presidentti Dimitri Medvedev osallistuu, ja toivoo, että kokous edistää EU:n ja Venäjän suhteiden paranemista;
2. vahvistaa olevansa vakuuttunut siitä, että Venäjä on edelleen tärkeä kumppani, jonka kanssa kehitetään strategista yhteistyötä, ja että EU:lla on Venäjän kanssa yhteisten taloudellisten ja kaupallisten etujen lisäksi yhteinen tavoite toimia tiiviissä yhteistyössä kansainvälisellä areenalla sekä yhteisillä naapurialueilla;
3. korostaa EU:n jäsenvaltioiden yhtenäisyyden merkitystä niiden suhteissa Venäjään ja kehottaa jäsenvaltioita Venäjän federaation kanssa neuvoteltaessa antamaan etusijan yhteisen kannan pitkän aikavälin eduille yksittäisistä asioista tehtyjen kahdenvälisten sopimusten mahdollisen lyhyen aikavälin hyödyn sijasta;
4. tukee tulevien Venäjän-suhteiden kehittämistä sitoutuneemmin siten, että niissä keskitytään edelleen neljään yhteiseen alueeseen ja uuden kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tarpeeseen sekä keskitytään konkreettiseen yhteistyöhön, yhteisiin hankkeisiin ja tähän mennessä tehtyjen sitoumusten ja sopimusten täytäntöönpanoon;
5. pitää myönteisenä sitä, että esteet Venäjän federaation kanssa tehtävän uuden kumppanuussopimuksen neuvotteluvaltuuksista sopimisen tieltä viimeinkin on pystytty poistamaan;
6. kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita pitämään – yhdessä Venäjän federaation hallituksen kanssa – Hanti-Mansijskissa järjestettävää 21. EU:n ja Venäjän välistä huippukokousta todellisena uutena lähtökohtana EU:n ja Venäjän välisten suhteiden tehostamiselle tulevaisuudessa käynnistämällä neuvottelut uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, millä luodaan perusta konkreettisille tuloksille lähitulevaisuudessa;
7. pitää myönteisinä uuden presidentin Medvedevin virkaanastujaispuheessaan lausumia sanoja kansalaisoikeuksien tärkeydestä sekä sitä, että hän tässä puheessa toisti julkisesti puolustavansa oikeusvaltioperiaatetta ja korostavansa ihmisoikeuksien merkitystä; odottaa, että nämä sanat johtavat myös tekoihin ja että Venäjä ryhtyy toteuttamaan välttämättömiä uudistuksia, jotka valmistavat tietä kohti täysimittaista demokraattista järjestelmää;
8. on hyvin huolissaan venäläisten ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen jatkuvista raporteista, jotka koskevat kidutuksen käyttöä sekä epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua Tšetšenian vankiloissa, poliisiasemilla ja salaisissa pidätyskeskuksissa; on syvästi huolissaan myös kiihtyvistä hyökkäyksistä etnisiä vähemmistöjä, rotuvähemmistöjä ja uskonnollisia vähemmistöjä vastaan Venäjällä;
9. toistaa kehotuksensa tehostaa EU:n ja Venäjän välisiä ihmisoikeuskuulemisia, jotta niistä saataisiin entistä tehokkaampia ja tuloksiin suuntautuvia siten, että ulkoministeriön lisäksi myös muut Venäjän ministeriöt osallistuvat niihin ja Euroopan parlamentti osallistuu niihin täysipainoisesti kaikilla tasoilla; katsoo tässä yhteydessä, että komission ennen virallista kuulemista järjestämät tiedotustilaisuudet kansalaisyhteiskunnan toimijoille ovat tärkeä väline, jota olisi vahvistettava asianmukaisesti ja joka Venäjän viranomaisten olisi otettava huomioon, jotta ne voidaan muuntaa täysimittaiseksi oikeudelliseksi seminaariksi, jossa on mukana akateemisia asiantuntijoita, kansalaisyhteiskunnan edustajia ja virkamiehiä kummaltakin puolelta;
10. korostaa, että vahva ja riippumaton kansalaisyhteiskunta on todellisen ja vakiintuneen demokratian perustava ja korvaamaton osa; on tässä suhteessa syvästi huolissaan ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen huonontumisesta ja ihmisoikeusjärjestöjen ja ympäristöjärjestöjen ongelmista, jotka liittyvät niiden rekisteröintiin ja toiminnan harjoittamiseen; on erittäin huolissaan äskettäin muutetusta äärisuuntauksia koskevasta lainsäädännöstä, joka saattaa vaikuttaa vapaaseen tiedonvälitykseen ja johtaa siihen, että Venäjän viranomaiset entisestään rajoittavat riippumattomien toimittajien ja oppositiopoliitikkojen ilmaisunvapautta;
11. kehottaa Venäjän federaatiota osoittamaan sitoutumisensa yhteisiin arvoihin siten, että se ratifioi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 14. lisäpöytäkirjan, mikä mahdollistaa tärkeiden uudistusten toteuttamisen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, jota rasittaa kymmenien tuhansien tapausten jutturuuhka; kehottaa Venäjän viranomaisia noudattamaan kaikkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota;
12. pitää myönteisenä sitä, että EU:n ja Venäjän huippukokous pidetään Hanti-Mansijskin alueen hallinnollisessa keskuksessa; kehottaa puheenjohtajavaltiota käyttämään huippukokouksen, jota seuraa suomalais-ugrilaisten kansojen 5. maailmankongressi, tarjoamaa tilaisuutta keskustella suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen Venäjällä kohtaamista ongelmista, jotka koskevat poliittista edustusta sekä näiden vähemmistöjen kulttuuristen ja kielellisten identiteettien suojelua ja kehittämistä;
13. toistaa myös pitävänsä tärkeänä, että yhteinen talousalue perustetaan ja sitä koskevassa etenemissuunnitelmassa sovittuja tavoitteita kehitetään edelleen etenkin avoimien ja integroitujen markkinoiden luomiseksi EU:n ja Venäjän välille;
14. pitää myönteisenä sitä, että viimeisimmän Mafrassa pidetyn EU:n ja Venäjän huippukokouksen jälkeen on saavutettu edistystä Venäjän WTO:n jäseneksi liittymisen osalta, joka luo tasapuoliset kilpailuedellytykset molempien osapuolten liike-elämälle ja edistää suuresti Venäjän pyrkimyksiä rakentaa nykyaikainen, monipuolinen ja korkeaan teknologiaan perustuva talous; kehottaa Venäjää ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta jäsenyyden tiellä vielä olevat esteet, erityisesti vientiveroihin ja tulleihin liittyvät esteet, voidaan poistaa ja jotta Venäjä voi täysimääräisesti noudattaa WTO:n jäsenyydestä johtuvia sitoumuksia ja velvoitteita ja panna ne täytäntöön, minkä jälkeen EU:n olisi käynnistettävä keskustelut vapaakauppasopimuksen tekemisestä Venäjän federaation kanssa;
15. vaatii lisäksi tässä yhteydessä pikaisen sopimuksen aikaansaamista raakapuun viennistä Venäjän federaatiosta EU:hun maksettavien tullien tasosta; pitää valitettavana sitä, että Venäjä ei ole noudattanut sitoumustaan luopua asteittain Siperian ylilentomaksuista, ja kehottaa Venäjää allekirjoittamaan asiasta Samaran huippukokouksessa tehdyn sopimuksen;
16. korostaa EU:sta Venäjälle suuntautuvien investointien edellytysten parantamisen merkitystä ja katsoo, että tähän päästään vain edistämällä ja helpottamalla yritysten syrjimättömiä ja avoimia toimintaolosuhteita, vähentämällä byrokratiaa ja lisäämällä molempiin suuntiin tapahtuvia investointeja; on huolissaan siitä, että viranomaiset toimivat arvaamattomasti sääntöjä soveltaessaan;
17. pitää myönteisenä EU:n ja Venäjän tehostettua energiakysymyksiä ja ympäristönsuojelua koskevaa vuoropuhelua; korostaa energiantuonnin merkitystä Euroopan talouksille, mikä saattaa tarjota tilaisuuden EU:n ja Venäjän kauppa- ja talousyhteistyön laajentamiseen; korostaa, että mainitun yhteistyön olisi perustuttava keskinäisen riippuvuuden ja avoimuuden periaatteisiin sekä yhdenvertaiseen markkinoille pääsyyn, infrastruktuurien käytettävyyteen ja investointimahdollisuuksiin; on tyytyväinen Venäjän liittymiseen Kioton pöytäkirjaan ja painottaa tarvetta saada Venäjän täysipainoinen tuki sitoville Kioton pöytäkirjan jälkeisille ilmastonmuutoksen torjumista koskeville tavoitteille; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että energiaperuskirjan ja sen liitteenä olevan kauttakulkupöytäkirjan periaatteet ja G8-päätelmät sisällytetään EU:n ja Venäjän uuteen kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen energiatehokkuutta, hiilipäästöjen vähentämistä sekä bioenergian kaltaisten uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevan yhteistyön vahvistaminen mukaan luettuna; korostaa, että näitä periaatteita olisi sovellettava merkittäviin energiainfrastruktuurihankkeisiin; kehottaa EU:ta esiintymään Venäjää kohtaan yhtenäisenä näissä arkaluonteisissa energiakysymyksissä; kehottaa EU:n ja Venäjän energiavuoropuhelun osapuolia tutkimaan mahdollisuutta käyttää euroa energiantoimitusten tulevana maksuvaluuttana, jotta riippuvuutta kolmansien maiden valuutoista voidaan vähentää;
18. on huolissaan Venäjän federaation ydinalan turvallisuudesta, maan suunnitelmista viedä ydinteknologiaa ja -materiaaleja muihin maihin samoin kuin näin syntyvästä ydinturvallisuutta ja ydinaseiden leviämistä koskevasta uhasta;
19. kehottaa Venäjän federaatiota tukemaan uusiutuviin energialähteisiin liittyvän teollisuutensa kehittämistä ympäristöystävällisellä ja kestävällä tavalla; kehottaa Venäjän federaatiota takaamaan parhaimmat mahdolliset ympäristönormit kaikissa öljy- ja kaasuhankkeissa, jotka ovat käynnissä ja suunnitteilla sen alueella;
20. pitää myönteisenä sitä, että EU ja Venäjä ovat edistyneet vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan yhteisen alueensa täytäntöönpanossa, jossa on toistaiseksi keskitytty pääasiassa viisumien saannin helpottamiseen ja takaisinottosopimusten täytäntöönpanoon, mikä on osoittautunut merkittäväksi askeleeksi kohti pitkän aikavälin tavoitetta eli viisumivapaata matkustamista; kehottaa lisäämään yhteistyötä laittoman maahanmuuton torjumiseksi, henkilöasiakirjojen tarkastusten parantamiseksi sekä terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan tiedonvaihdon parantamiseksi; korostaa, että neuvoston ja komission on varmistettava, että Venäjä noudattaa osapuolten keskinäisen viisumipakon poistamista koskevan mahdollisen sopimuksen kaikkia ehtoja, jotta Euroopan turvallisuus ei vaarannu;
21. korostaa, että Venäjä, joka viime vuonna muutti viisumisääntöjään ja lakkasi myöntämästä liikemiehille tarkoitettuja vuoden toistuvaisviisumeja, joita monet eurooppalaiset työntekijät olivat aikaisemmin käyttäneet, saattaa itse joutua toteamaan, että EU-maista kotoisin olevat johtajat ja työntekijät lähtevät maasta, ellei Venäjä muuta uusia sääntöjään ja vähennä viisumien ja työlupien saantia hankaloittavaa byrokratiaa;
22. pitää myönteisenä EU:n ja Venäjän avaruusyhteistyön vahvistumista sen ansiosta, että komission, Euroopan avaruusjärjestön ja Venäjän federaation avaruusviraston (Roskosmos) välillä käynnistettiin maaliskuussa 2006 avaruutta käsittelevä kolmen osapuolen vuoropuhelu, joka käsittää satelliittisovellukset (satelliittinavigointi, kaukokartoitus ja satelliittiviestintä), pääsyn avaruuteen (kantoraketit ja tulevaisuuden avaruuskuljetusjärjestelmät) sekä avaruustieteen ja avaruusteknologian kehittämisen; ottaa huomioon, että avaruusyhteistyö on määritelty yhteisen talousalueen avainalaksi;
23. kehottaa Venäjän federaatiota osallistumaan Euroopan tutkimusinfrastruktuurien rakentamisprosessiin, jota tuetaan Euroopan yhteisön puiteohjelmissa; katsoo, että tällainen aloite antaisi mahdollisuuden Venäjällä tutkimuksen, kehityksen ja innovaation alalla olevien huomattavien henkilöresurssien ja taloudellisten resurssien tehokkaaseen käyttöön ja jatkokehitykseen ja hyödyttäisi siten sekä Eurooppaa että Venäjää;
24. vetoaa Venäjän ja Yhdysvaltain hallituksiin, jotta ne tehostaisivat keskustelujaan turvallisuus- ja puolustuskysymyksistä, jotka koskevat EU:n jäsenvaltioita suoraan tai välillisesti; kehottaa kummankin maan hallitusta ottamaan EU:n ja sen jäsenvaltiot mukaan näihin keskusteluihin ja pidättymään kaikista toimista tai päätöksistä, joiden voidaan katsoa uhkaavan Euroopan rauhaa ja vakautta;
25. kehottaa Venäjän hallitusta antamaan – yhdessä EU:n ja muiden Kosovon yhteysryhmän jäsenten kanssa – myönteisen panoksensa toimintaan, jolla pyritään saamaan aikaan kestävä poliittinen ratkaisu Kosovon tulevasta asemasta ja Länsi-Balkanin vakauden edistämisestä;
26. kehottaa Venäjää olemaan vastustamatta Kosovossa toteutettavaa EU:n oikeusvaltio-operaatiota (EULEX KOSOVO(4)) sekä antamaan täyden tukensa Etyjille ja sen toimivaltuuksien vahvistamiselle, jotta kaikki Kosovon perustuslaissa säädetyt takuut sekä Kosovon viranomaisten antamat institutionaalisen keskityksen purkamista ja vähemmistöön kuuluvien yhteisöjen sekä kulttuuri- ja arkkitehtuuriperinnön suojelua koskevat sitoumukset voidaan panna täysimääräisesti täytäntöön;
27. kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään Venäjän hallituksen kanssa yhteisiä aloitteita turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi yhteisissä naapurivaltioissa erityisesti edistämällä vuoropuhelua demokratian vakiinnuttamiseksi Valko-Venäjällä ja pyrkimällä yhdessä ratkaisemaan viimeinkin Abhasian, Etelä-Ossetian, Vuoristo-Karabahin ja Transnistrian selkkaukset;
28. ilmaisee vakavan huolensa Venäjän päätöksestä luoda tehostetut yhteydet Georgialle kuuluvien Abhasian ja Etelä-Ossetian alueiden kanssa ja toistaa antavansa täyden tuen Georgian alueelliselle koskemattomuudelle; kehottaa Venäjää pidättymään kaikista toimista, jotka voisivat lisätä jännitteitä, sekä ryhtymään toimiin suhteiden parantamiseksi Georgian kanssa; toivoo, että presidentti Dmitri Medvedevin ja presidentti Mihail Saakashvilin äskettäinen tapaaminen Pietarissa parantaa Venäjän ja Georgian välisiä suhteita;
29. kehottaa puheenjohtajavaltiota ottamaan EU:n ja Venäjän huippukokouksessa esiin venäläisen hävittäjän alas ampumat georgialaiset tiedustelulennokit sekä Venäjän joukkojen äskettäisen merkittävän lisäämisen Abhasiassa, sekä tarjoamaan EU:n laajempaa osallistumista konfliktin ratkaisuprosessiin;
30. kehottaa EU:ta sekä Venäjää, joka on YK:n turvallisuusneuvoston ja kvartetin jäsen, pyrkimään edistymistavoitteiden saavuttamiseen Lähi-idässä; korostaa myös sitä, että Venäjän kanssa on tehtävä edelleen yhteistyötä joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi, ja kehottaa molempia osapuolia kantamaan vastuunsa erityisesti Pohjois-Korean ja Iranin ydinasekysymyksissä;
31. kehottaa Venäjää harkitsemaan uudelleen yksipuolista vetäytymistään TAE-sopimuksen noudattamisesta ja käyttämään neuvottelutietä oikeutettujen etujensa suojelemiseen, sekä välttämään TAE-sopimuksen heikentämistä; kehottaa Naton jäsenmaita ratifioimaan TAE-sopimuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna vuonna 1999;
32. pitää tervetulleena Venäjän päätöstä avustaa EU:ta sen Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa toteuttamassa rauhanturvaoperaatiossa ja tukee Venäjän pääministerin Sergei Lavrovin ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan lausuntoa, jonka mukaan Venäjän ja EU:n yhteistyötä kriisinhallinnan alalla ei rajoitettaisi Venäjän osallistumiseen edellä mainittuun EUFOR Tchad/RCA -operaatioon ja että molemmat osapuolet ovat valmiita allekirjoittamaan asiaa koskevan puitesopimuksen, joka perustuu "yhdenvertaiseen kumppanuuteen ja yhteistyöhön";
33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.
Neuvoston yhteinen toiminta 2007/677/YUTP, hyväksytty 15. lokakuuta 2007 (EUVL L 279, 23.10.2007, s. 21), ja neuvoston päätös 2008/101/YUTP, tehty 28. tammikuuta 2008 (EUVL L 34, 8.2.2008, s. 39).
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin teettämän tutkimuksen "lammas- ja vuohialan tulevaisuus Euroopassa",
– ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 21/2004 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse lammas- ja vuohieläinten elektronisen tunnistamisen käyttöönottopäivämäärästä(1),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0196/2008),
A. katsoo, että lampaan- ja vuohenkasvatusta EU:ssa harjoittavat tärkeät perinteiset maatilat, jotka antavat toimeentulon tuhansille tuottajille ja tarjoavat markkinoille erittäin laadukkaita ja erityisominaisuuksia omaavia tuotteita sekä johdettuja tuotteita, mikä korostaa alan EU:n maaseudulle antamaa sosiaalis-taloudellista panosta,
B. katsoo, että lampaan- ja vuohenkasvatuksella, perinteisten rotujen kasvatus mukaan lukien, on ympäristön kannalta ratkaiseva merkitys, sillä sen avulla huolehditaan karummista maa-alueista ja säilytetään maisemia ja herkkiä ekosysteemejä; toteaa, että laidunmaiden kaltaiset luonnonympäristöt ovat säilyneet vuosikymmeniä lampaan- ja vuohenkasvatuksen ansiosta; toteaa, että lampaat ja vuohet ruokailutapojensa johdosta, joissa koko on tärkeä, ylläpitävät kasvuston monimuotoisuutta, suojaavat villieläimistöä ja puhdistavat luontoalueita kuivasta kasvillisuudesta ehkäisten siten merkittävästi metsäpaloja Välimeren alueen maissa,
C. ottaa huomioon, että EU:n lampaan- ja vuohenkasvatusta, joka on keskittynyt epäsuotuisille alueille, on kohdannut tuotannon taantuma ja tuottajien siirtyminen pois alalta ja että se on epäonnistunut täydellisesti nuorten lampaan- ja vuohenkasvattajien houkuttelemisessa alalle,
D. toteaa, että sinikielitauti, Euroopassa riehuva eläinkulkutauti, on pitkäkestoisuutensa ja levinneisyytensä vuoksi vakava, että eri serotyypit ovat leviämässä tähän asti taudilta säästyneille alueille ja että taudilla on eläinten liikkumista koskevien ja kaupan rajoitusten vuoksi myös vakavia sosiaalis-taloudellisia seurauksia,
E. katsoo, että lampaan- ja vuohenkasvatukselle EU:ssa on luonteenomaista alhaiset tuottajatulot sekä kotimaisen tuotannon raju lasku ja kulutuksen väheneminen etenkin nuorten sukupolvien keskuudessa; lisäksi ala joutuu kohtaamaan sisämarkkinoilla kasvavan kansainvälisen kilpailun,
F. toteaa, että rehun ja yleisemmin tuotantopanosten hinnannousu on erityinen uhka lampaan- ja vuohenkasvatukselle, sillä se lisää kustannuksia ja paineita alalla, joka jo nyt on kilpailukykynsä äärirajoilla,
G. huomauttaa, että vallitseva suhdannekehitys, maailmanlaajuisen kysynnän ennusteet ja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden hinta huomioon ottaen on ehdottoman välttämätöntä, että unioni välttää mahdollisimman pitkälle riippuvuutta kotieläintuotteiden ja rehun tuonnista ja palauttaa tasapainon mainittujen tuotteiden ja erityisesti lammas- ja vuohitalouden perinteisten, suojattujen tuotteiden välille, joiden osalta tarjonta Euroopan markkinoilla on aiemmin ollut riittävää,
H. katsoo, että lampaan- ja vuohenkasvatusta harjoitetaan Pohjois- ja Etelä-Euroopassa täysin eri mittakaavassa,
I. toteaa, että lammastalous, joka on kautta aikojen altistunut monille tunnetuille taudeille, kärsii suuresti myös leviämässä olevista taudeista, kuten sinikielitaudista,
J. katsoo, ettei karitsantuotantoa ole EU:ssa sisällytetty asianmukaisesti EU:n maataloudenedistämisbudjettiin, ja näin ollen se tarvitsee tuettua menekinedistämiskampanjaa kuluttajien mieltymysten laajentamiseksi,
K. katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tuleva "terveystarkastus" tarjoaa mahdollisuuden kohdistaa asianmukaiset poliittiset välineet ja YMP tukemaan lampaan- ja vuohenkasvatusta,
1. on tietoinen, että maatalousneuvoston ja komission on kiireellisesti toteutettava toimia, jotta unionin lampaan- ja vuohenmaidon ja -lihan tuotannon kannattava ja kestävä tulevaisuus saataisiin turvattua, niiden tuotteiden kulutus jälleen nousuun ja nuoria lampaan- ja vuohenkasvattajia saataisiin jäämään tai houkuteltua alalle, sekä kannattaa perinteisten, ympäristöystävällisten maatilojen säilyttämistä, joiden tehtävänä on turvata EU:ssa tuotettujen lammas- ja vuohitalouden tuotteiden tarjonta yhteisön markkinoilla;
2. panee merkille komission aikomuksen tarkistaa politiikan välineitä, kun niillä on osoitettu olleen kielteisiä vaikutuksia; panee tyytyväisenä merkille, että äskettäin julkaistussa Euroopan komission tiedonannossa "YMP:n uudistuksen "terveystarkastuksen" valmistelu" (KOM(2007)0722) viitataan tähän erityiskysymykseen;
3. kehottaa maatalousneuvostoa ja komissiota osoittamaan kiireellisesti lisärahoitustukea unionin lampaan- ja vuohenlihan ja -maidon tuottajille, jotta EU:n lammas- ja vuohitalous kehittyy elinvoimaiseksi, omavaraiseksi, markkinajohtoiseksi ja kuluttajan tarpeisiin suuntautuneeksi; kehottaa maatalousneuvostoa ja komissiota tarkistamaan näiden alojen tulevan rahoituksen rakenteita osana YMP:n "terveystarkastusta" toteuttamalla erilaisia toimenpiteitä siten, että kunkin jäsenvaltion annetaan joustavasti valita omansa seuraavista mahdollisuuksista, mutta samalla huolehditaan siitä, että vältetään kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla:
–
otetaan käyttöön uusi ympäristöä tukeva uuhikohtainen lampaansäilytysjärjestelmä joko a) suoralla yhteisön rahoituksella tai b) EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisrahoituksella, jotta tuotannon supistuminen saataisiin pysäytettyä ja jotta lampaankasvatuksen säilyttämisen myönteiset ympäristöseikat ja mahdollisuus parantaa tuotannon teknisiä ja laadullisia puolia voitaisiin ottaa huomioon,
–
analysoidaan yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen ja toisen pilarin yhteydessä käyttämättömien varojen saatavuutta ja käyttöä suuntaamalla tämä tuki uudelleen lampaan- ja vuohenkasvatukseen,
–
muutetaan yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003(2) 69 artiklaa osana YMP:n "terveystarkastusta", jotta jäsenvaltiot voisivat osoittaa enintään 12 prosenttia kansallisista tuista vaikeuksissa olevien alojen tukemiseen ja maataloustuotannon ylläpitämiseen epäsuotuisilla alueilla,
–
toteutetaan toimia lampaan- ja vuohenkasvattajien hyväksi YMP:n "terveystarkastuksesta" johtuvien toisen pilarin uusien haasteiden selvittämiseksi, tarvittaessa käyttämättä jääneiden mukautusvarojen turvin;
4. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön lisämaksut harvinaisten perinteisten ja paikallisten lammas- ja vuohirotujen kasvattajille vuoristoalueilla ja muilla erityisissä vaikeuksissa olevilla alueilla luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi maataloudessa ja jotta lampaankasvatus säilyisi herkillä alueilla;
5. kehottaa komissiota sallimaan osana YMP:n "terveystarkastuksen" tarkistukseen liittyvää selkeyttämisprosessia 14 päivän ilmoittamisajan kotieläinkasvattajille maatilalla tehtäviä täydentäviä ehtoja koskevissa tarkastuksissa;
6. panee merkille, että tuottajan lampaanlihatuotteista saaman tuoton prosenttiosuus myyntihinnasta on liian pieni, ja kiinnittää huomiota hyväksymäänsä kannanottoon Euroopan unionissa toimivilla suurilla supermarketeilla olevan aseman väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen(3); pitää myönteisenä sitä, että komissio on perustanut elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän, jonka on määrä tarkastella markkina-aseman käyttöä jakeluketjussa, ja luottaa siihen, että Euroopan parlamentin edustajat voivat osallistua sen työhön täysipainoisesti;
7. pyytää komissiota tarkastelemaan lampaan- ja vuohenlihan toimitusketjua ja varmistamaan, että kotieläintuottajat saavat myynnistä kohtuulliset tulot;
9. katsoo, että lampaan- ja vuohenmaidon tuotantoa on edistettävä siinä kuin lampaan- ja vuohenlihan tuotantoakin, varsinkin, jotta taataan koko maidonjalostus- ja juustontuotantoketjun, jonka tyypilliset ominaisuudet ja laatu ovat laajalti tunnustettuja, pysyvyys;
10. kehottaa maatalousneuvostoa ja neuvostoa tarkastelemaan mahdollisuutta antaa yhteisön rahoitusta kaikkialla Euroopan unionissa 31. joulukuuta 2009 toteutettavaksi suunnitellun lampaiden sähköisen tunnistusjärjestelmän soveltamiseksi, sillä vaikka järjestelmä parantaa jäljitettävyyttä, karjan hallintaa ja petostentorjuntaa, se toisaalta lisää kriisissä olevan alan hallinnollista taakkaa ja korkeita kustannuksia;
11. pyytää komissiota parantamaan parhaillaan riehuvan sinikielitaudin kaltaisia vakavia eläinkulkutautiepidemioita koskevaa toimintakykyään muun muassa kehittämällä uuden eläinten terveyttä koskevan EU:n strategian, rahoittamalla tutkimusta, korvaamalla tappiot ja maksamalla tukiennakkoja;
12. kehottaa Euroopan unionin neuvotteluryhmää Maailman kauppajärjestön keskusteluissa supistamaan lampaanlihalle ehdotettua tariffileikkauksien asteikkoa ja varmistamaan, että EU voisi soveltaa lampaanlihavalmisteisiin herkän tuotteen määritystä;
13. kehottaa komissiota tarkistamaan nykyisiä tuontikiintiön hallintajärjestelmiä sen varmistamiseksi, ettei EU:ssa tuotettu lampaanlihan kohdistu vilpillistä kilpailua;
14. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön lampaanlihatuotteille EU:ssa pakollisen merkitsemisjärjestelmän, jossa olisi yhteinen logo, jotta kuluttajat voisivat erottaa EU-tuotteet ja kolmansien maiden tuotteet toisistaan, ja joka edellyttäisi tiettyjen edellytysten täyttymistä, mukaan lukien maatilan varmistusjärjestelmä ja alkuperämaamerkintä; näin varmistettaisiin, että tuotteen alkuperä on kuluttajien tiedossa; katsoo, että järjestelmä on suunniteltava sellaiseksi, ettei sillä heikennetä nykyisten, jäsenvaltioissa ja alueellisesti käytettävien myynninedistämiseen tähtäävien merkintäjärjestelmien vaikuttavuutta;
15. painottaa, että tehokkain ja kestävin tapa tukea alaa on kehittää markkinoita, tiedottaa tuotteista kuluttajille ja korostaa tuotteiden ravintoarvoa ja terveysvaikutuksia sekä kannustaa kuluttamaan niitä;
16. kehottaa komissiota kasvattamaan EU:n nykyistä elintarvikkeiden käytön edistämiseen tarkoitettua vuosibudjettia, joka on vuonna 2008 arviolta 45 000 000 euroa, sekä varaamaan rahoitusta unionissa tuotetulle lampaanlihalle ja muuttamaan, selkeyttämään ja järkeistämään budjetin toimintaa koskevia käytännön sääntöjä siten, että lammastuotteille voidaan osoittaa asianmukainen osuus budjetista;
17. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan arvoa lammastalouden merkittävälle roolille suurimmista vaikeuksista kärsivien alueiden kestävässä taloudellisessa hyödyntämisessä ja maankäytön suunnittelussa sekä edistämään uusien maatalousyrittäjien asettautumista ensisijaisesti kyseiselle tuotannonalalle;
18. kehottaa komissiota koordinoimaan lampaanlihan ja vuohenlihan suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) ja suojatun alkuperänimityksen (SAN) edistämiskampanjoita ja kohdentamaan ne asianomaisille jäsenvaltioille kulutuksen maksimoimiseksi;
19. pyytää, että komissio toteuttaisi yleisen, kuluttajille suunnatun EU-tason tiedotuskampanjan, joka koostuisi innovoivista toimista (alkaen kulutukseen tarkoitettujen valmisteiden jakelusta myyntipisteistä käsin ja jatkuen aina tunnettujen eurooppalaisten kokkien vetämiin tempauksiin) tuotteiden laadukkuuden ja niiden tarjoamien kulinaaristen mahdollisuuksien esille tuomiseksi;
20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään ohjelmia, joilla tuottajia kannustetaan perustamaan tuottaja- ja markkinointiryhmiä, harjoittamaan suoramyyntiä sekä tuottamaan erityismerkinnöin varustettuja, erityisominaisuuksia omaavia lampaan- ja vuohenlihavalmisteita sekä uuhen- ja vuohenmaitotuotteita (esimerkiksi luomutuotteita tai alueellisia erikoisuuksia);
21. kehottaa komissiota antamaan tukea avaamalla vientimarkkinat EU:n lampaanlihalle ja teurasjätteille niissä maissa, joissa nykyään sovelletaan tarpeettomia rajoituksia;
22. kehottaa komissiota sisällyttämään lammas- ja vuohitalouden toiseen terveysalan yhteisön toimintaohjelmaan (2008–2013)(4), jotta kuluttajille, erityisesti nuorille, jotka kuluttavat vähän lampaan- ja vuohenlihavalmisteita, tiedotettaisiin lampaan- ja vuohenlihan terveydellisistä ja proteiinivaikutuksista, sekä toteuttamaan jäsenvaltioissa aktiivisen tiedotuskampanjan lampaan- ja vuohenlihasta ja niistä valmistetuista tuotteista;
23. kehottaa komissiota tukemaan tutkimus- ja kehitystoimintaa "pienten märehtijöiden" alalla siten, että keskitytään teknisen innovaation osalta maatiloihin ja tuoteinnovaation osalta lampaanlihaan, juustoon ja sivutuotteisiin, kuten villaan ja vuotiin, eli niin kutsuttuun viidenteen neljännekseen, jossa taloudellinen tuotto on nykyään lähes olematon;
24. varoittaa lampaankasvattajan ja lammaspaimenen sekä lypsäjän ja keritsijän ammattien katoamisesta ja pyytää komissiota sisällyttämään alan strategiaan toimia, joilla edistetään tiedotusta yleisölle ja oppilaitosten henkilövaihtoa, sekä ohjelmia maatalousalan oppilaitosten henkilökunnan ja oppilaiden liikkuvuuden lisäämiseksi jäsenvaltioissa;
25. korostaa tarvetta parantaa lampaille ja vuohille tarkoitettujen lääkkeiden ja eläinlääkinnän saatavuutta Euroopassa tukemalla lääkealan tutkimusta ja selkeyttämällä markkinointilupia;
26. pyytää komissiota muun muassa sinikielitautia silmällä pitäen nopeuttamaan eläintaudin syitä ja torjuntamenetelmiä koskevaa tutkimusta eläintautiepidemian puhjetessa, laatimaan tehokkaan torjuntastrategian, koordinoimaan jäsenvaltioiden toteuttamia toimia, edistämään rokotteiden kehittämistä, kehittämään tehokkaan rokotussuunnitelman ja myöntämään rahoitustukea karjan rokotukseen; pyytää poistamaan mahdollisimman pikaisesti toimenpideluettelosta laissa vaaditut mutta ajan myötä tehottomiksi osoittautuneet toimenpiteet tietyn eläintaudin leviämisen estämiseksi;
27. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia alan hintojen avoimuuden lisäämiseksi, jotta kuluttajat ja tuottajat saisivat tietoa tuotteiden hinnoista;
28. kehottaa neuvoston puheenjohtajistoa ja komissiota valvomaan tarkkaan EU:n lammas- ja vuohitaloutta ja varmistamaan, että Euroopan parlamentille raportoidaan säännöllisesti toteutettujen poliittisten muutosten vaikutuksista;
29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1350/2007/EY, tehty 23 päivänä lokakuuta 2007, toisesta terveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (2008–2013) (EUVL L 301, 20.11.2007, s. 3).
Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta
125k
59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta (2007/2259(INI))
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Älyautoaloite – Tieto- ja viestintätekniikkaa älykkäämpiä, turvallisempia ja puhtaampia autoja varten" (KOM(2006)0059) (jäljempänä älyautoaloite),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "eCall takaisin raiteilleen – toimintasuunnitelma (kolmas eSafety-tiedonanto)" (KOM(2006)0723),
– ottaa huomioon komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Energiapolitiikka Euroopalle" (KOM(2007)0001),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "i2010 – Vuotuinen tietoyhteiskuntaraportti 2007" (KOM(2007)0146),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta" (KOM(2007)0541),
– ottaa huomioon 22. joulukuuta 2006 annetun komission suosituksen 2007/78/EY(1) turvallisista ja tehokkaista ajoneuvoihin asennettavista tieto- ja viestintäjärjestelmistä: ajantasaistetut käyttöliittymiä koskevat eurooppalaiset periaatteet,
– ottaa huomioon 12. helmikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika"(2),
– ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman tieliikenteen turvallisuudesta: eCall kansalaisten käyttöön(3),
– ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta – väliarviointi(4),
– ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan kestävästä liikkuvuudesta(5),
– ottaa huomioon 24. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhteisön strategiasta henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi(6),
– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman CARS 21: kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä(7),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0169/2008),
A. ottaa huomioon, että liikenteestä aiheutuvien ympäristökustannusten arvioidaan olevan noin 1,1 prosenttia Euroopan BKT:sta,
B. ottaa huomioon, että liikenteen osuus on 30 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta EU:ssa, ja siitä maantieliikenteen osuus on 60 prosenttia,
C. ottaa huomioon, että autonkäytöstä aiheutuu noin 12 prosenttia EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä,
D. ottaa huomioon, että 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti tiukaksi tavoitteeksi vähentää EU:n kasvihuonepäästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia,
E. ottaa huomioon, että komission tavoitteena on päästä uusien henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöissä keskimäärin 120 grammaan kilometriltä vuoteen 2012 mennessä,
F. ottaa huomioon, ettei EU ole vielä saavuttanut edellä mainitussa valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta liikennepolitiikasta asetettua tavoitetta Euroopan tieliikenneonnettomuuksien vähentämisestä 50 prosentilla vuoden 2001 tasosta vuoteen 2010 mennessä,
G. ottaa huomioon komission näkemyksen, jonka mukaan EU:n laajuisella ajoneuvojen hätäviestijärjestelmällä eCallilla voitaisiin Euroopan unionissa pelastaa 2 500 ihmishenkeä vuosittain, jos se olisi käytössä täydessä laajuudessa,
H. ottaa huomioon Kölnin yliopiston tutkimuksen, jonka mukaan Euroopan maanteillä voitaisiin vuosittain pelastaa 4 000 ihmishenkeä ja välttää 100 000 loukkaantumistapausta, jos kaikissa autoissa olisi sähköinen ajonvakautusjärjestelmä,
I. ottaa huomioon, että kannettavien navigointilaitteiden markkinat kasvoivat vuonna 2005 myydyistä 3,8 miljoonasta laitteesta yli yhdeksään miljoonaan vuonna 2006,
J. katsoo, että teknisten turvallisuusjärjestelmien ansiosta ihmiset tuntevat olonsa usein turvallisemmaksi ja saattavat siksi ajoneuvoa ohjatessaan olla vähemmän vastuuntuntoisia; on näin ollen korostettava, kuinka tärkeää on myös panostaa asianmukaisesti kuljettajien opetukseen ja älykkäämmän ajotavan edistämiseen,
1. panee tyytyväisenä merkille älyautoaloitteen ja sen kolmessa osiossa saavutetun edistyksen: sidosryhmien toiminnan koordinointi, tutkimus ja teknologian kehittäminen sekä tiedottaminen;
2. uskoo, että älyautojärjestelmät voivat osaltaan helpottaa ruuhkia ja saastumista sekä vähentää liikenneonnettomuuksien määrää ja vakavuutta, mutta katsoo kuitenkin, että niiden markkinoille pääsy on vielä liian hidasta;
3. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi osallistuttava aktiivisemmin eSafety-aloitteisiin ja tuettava niitä yhteisillä teknologia-aloitteilla ja että olisi harkittava muita kannustimia, joilla tutkimukseen ja kehitykseen tehtäviä yksityisiä investointeja voitaisiin lisätä;
4. panee tyytyväisenä merkille, että 13 jäsenvaltiota ja kolme EU:n ulkopuolista maata ovat allekirjoittaneet eCall-yhteisymmärryspöytäkirjan ja vahvistaa tukensa tälle toimenpiteelle;
5. kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan liikenneturvallisuusalan organisaatioita järjestämään onnettomuussimulaatiokoulutusta, koska liikennekuolemien määrää voidaan pienentää erityisesti onnettomuuksien ehkäisykäytäntöjen aktiivisella soveltamisella ja ensiavulla; katsoo, että koulutusorganisaatioiden olisi opetettava oikeita toimintatapoja onnettomuustilanteissa;
6. kehottaa muita jäsenvaltioita allekirjoittamaan yhteisymmärryspöytäkirjan mahdollisimman pian, mielellään vuoden 2008 puoliväliin mennessä, jotta tämä mahdollisesti ihmishenkiä pelastava eCall voitaisiin ottaa nopeasti käyttöön, ja korostaa, että komission on kehitettävä edelleen hätänumeron (112) täydellistä EU:n laajuista yhdenmukaistamista ja eCall-järjestelmää (E112) koskevaa sääntelykehystä;
7. kehottaa komissiota arvioimaan autonvalmistajien jo eCallia varten käyttämien tiedonsiirtomenetelmien pätevyyttä;
8. vahvistaa tukevansa Galileo-ohjelmaa ja sen lukuisia mahdollisia ominaisuuksia, joiden ansiosta kyseisiä aloitteita koskevista tiedoista voisi tulla luotettavampia;
9. palauttaa mieliin, että komission vahvistettuna tavoitteena on saavuttaa sataprosenttinen sähköisen ajonvakautusjärjestelmän käyttö kaikissa uusissa ajoneuvoissa vuodesta 2012 alkaen;
10. muistuttaa, että hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää jo kauan tunnetuilla yksinkertaisilla toimenpiteillä, kuten renkaiden tai istuinten keventämisellä, lämmönkerääjän asentamisella moottoriin tai jarrutusenergian palauttamisella, mutta että useissa ajoneuvoissa sitä ei ole tehty; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota vaatimaan kaikkiin autoihin näitä teknisesti yksinkertaisempia toimenpiteitä;
11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, miten tärkeää uusien onnettomuuksien ehkäisyjärjestelmien – myös uusien materiaalien ja aktiivisilla antureilla toimivien sekä autojen välisten että autojen ja tien välisten automaattisten yhteyksien – kehittämisestä on tulossa;
12. korostaa älyautojärjestelmien oikeaan aikaan tapahtuvan ja laajan markkinoille pääsyn merkitystä, koska tällaiset järjestelmät erottuvat edukseen muun muassa sen ansiosta, että ne voivat olla vuorovaikutuksessa älykkäiden infrastruktuurien kanssa; muistuttaa, että elektroniset järjestelmät edellyttävät säännöllistä teknistä huoltoa;
13. kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan suuntaviivat, joilla kannustetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kannustimia ekologisten ja ajoneuvojen turvallisuutta parantavien ominaisuuksien kehittämiseksi;
14. kehottaa sidosryhmiä toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että nämä uudet ominaisuudet eivät ole liian kalliita, mikä lisää kysyntää kuluttajien keskuudessa;
15. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota näin ollen jatkamaan ponnistelujaan, jotta älykkäin ekologisin varustein ja turvalaittein varustetun ajoneuvon oston yhteydessä myönnettäisiin samanlaisia verohelpotuksia kuin vähemmän saastuttavan ajoneuvon oston yhteydessä;
16. kehottaa jäsenvaltiota, komissiota ja autoteollisuutta esittämään tiedotuskampanjoissa tietoa lyhyesti, selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta saavutettaisiin mahdollisimman laaja kuulijakunta, mukaan lukien autojen jälleenmyyjät ja autokoulut, ja saataisiin välitettyä tietoa älyajoneuvojärjestelmästä;
17. vaatii yhdistämään luodut kannustimet kuljettajille annettavaan ennaltaehkäisy- ja liikenneturvallisuuskoulutukseen;
18. katsoo, että ajoneuvoissa olevien keskenään kommunikoivien älykkäiden laitteiden ja infrastruktuureihin integroitujen mekanismien vuorovaikutuksen parantamisesta olisi hyötyä liikenneturvallisuudelle;
19. ehdottaa, että komissio kiinnittäisi erityistä huomiota niihin jäsenvaltioihin, joissa älyjärjestelmiä on edelleen hyvin vähän saatavilla;
20. on tietoinen siitä, että uusi teknologia olisi otettava käyttöön asteittain;
21. korostaa, että älyautoaloitetta ei voida toteuttaa täysin, jos se erotetaan älykkäitä teitä koskevista aloitteista;
22. suhtautuu siksi myönteisesti siihen, että komissio on sitoutunut käynnistämään vuonna 2008 ohjelman, jossa liikenneinfrastruktuuri valmistellaan yhteistoiminnallisten järjestelmien integroimiseen, ja että komissio tekee yhteistyötä radiotaajuuskomitean kanssa älykkäissä liikennejärjestelmissä käytettävien taajuuksien varaamisessa ja yhdenmukaistamisessa yhteistoiminnallisia järjestelmiä varten;
23. korostaa, että EU:n tasolla tarvitaan yhtenäisiä monialaisia strategioita ja että on parannettava autoteollisuutta, tietoliikennealaa, pelastuspalveluja, yleistä turvallisuutta, julkisia rakennusurakoita ja infrastruktuuria, tutkimuslaitoksia sekä korkeakouluja koskevia poliittisia reunaehtoja, jotka voisivat tarjota kannustimia ehkäisevien turvallisuussovellusten ja teknologioiden kehittämiseksi edelleen;
24. kehottaa sidosryhmiä luomaan maanteille ja perusrakenteisiin asianmukaisen "äly-ympäristön", jossa uudet älyominaisuudet voivat toimia kunnolla ja niitä voidaan hyödyntää täydessä laajuudessa, mukaan lukien tiekapasiteetin parempi säännöstely ja älykkäät teidenvalvontajärjestelmät (valvonta tosiajassa);
25. kehottaa autoteollisuutta ottamaan uusia autoja kehittäessään huomioon tuoreimmat autojen turvallisuusominaisuudet sekä varustamaan uudet autot energiankulutusta ja ympäristötietoja, esimerkiksi todellisia hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjä, osoittavilla mittareilla ja näytöillä;
26. palauttaa mieliin, että tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvilla järjestelmillä voidaan vähentää saastepäästöjä käyttämällä tehokkaampaa liikenteenohjausta, vähentämällä polttoainekulutusta ja helpottamalla taloudellista ajotapaa;
27. kehottaa komissiota kehittämään menetelmän, jolla voidaan mitata tieto- ja viestintätekniikan vaikutus hiilidioksidipäästöihin, tai koordinoimaan ja julkistamaan jo saadut tulokset;
28. panee merkille, että kannettavien tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien järjestelmien käyttö ja saatavuus ovat lisääntyneet ja että näiden laitteiden markkinat kasvavat vakaasti;
29. kehottaa sidosryhmiä kehittämään toimenpiteitä, joilla varmistetaan näiden laitteiden turvallinen käyttö ja asennus ja helpotetaan käyttöliittymien käyttämistä;
30. palauttaa mieliin, että tietosuoja olisi otettava asianmukaisesti huomioon ja odottaa eSafety-foorumin tulevien tietosuojakäytännesääntöjen julkaisemista;
31. korostaa Euroopan telealan standardointilaitoksen määrittelemän, eCall-palvelujen käyttöönottoa Euroopan tasolla koskevan avoimen standardin tärkeyttä;
32. panee tyytyväisenä merkille neuvottelut vapaaehtoisesta sopimuksesta, jonka mukaan eCall liitettäisiin perusvarusteena kaikkiin uusiin ajoneuvoihin vuodesta 2010 alkaen;
33. suhtautuu myönteisesti neuvotteluihin maailmanlaajuista teknistä säännöstöä koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta, joka sisältäisi sähköisen ajonvakautusjärjestelmän tekniset vaatimukset, ja kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen neuvottelujen tilanteesta ja tähän mennessä sovituista toimenpiteistä;
34. jää odottamaan raportteja turvallista, puhdasta, tehokasta ja älykästä autoa koskevan aloitteen kehityksestä;
35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Burmasta ja erityisesti 24. huhtikuuta 2008(1) ja 27. syyskuuta 2007(2) antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon Luxemburgissa kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 29. huhtikuuta 2008 hyväksymät päätelmät Burmasta/Myanmarista ja neuvoston 27. huhtikuuta 2006 hyväksymän yhteisen kannan 2006/318/YUTP Burmaan/Myanmariin kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden uusimisesta(3),
– ottaa huomioon Burman ihmisoikeustilannetta seuraavan Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) erityisedustajan Tomás Ojea Quintanan 3. kesäkuuta 2008 päivätyn raportin YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmien S-5/1 ja 6/33 täytäntöönpanosta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Kansallisen demokratialiiton (NLD) pääsihteeri Aung San Suu Kyi on viettänyt viimeisestä kahdeksastatoista vuodesta kolmetoista poliittisena vankina kotiarestissa ja että hänen lisäkseen 1900 henkilöä on vankina kauhistuttavissa oloissa ainoastaan sen vuoksi, että he ovat ilmaisseet toiveen demokraattisesta Burmasta ja että he osoittivat mieltään perustuslakiäänestystä vastaan; ottaa huomioon, että on edelleen epäselvää, mitä on tapahtunut kymmenille edelleen kadoksissa oleville henkilöille, jotka osallistuivat munkkien johtamiin mielenosoituksiin syyskuussa 2007,
B. ottaa huomioon, että jatkaessaan Aung San Suu Kyin kotiarestia juntta rikkoo omaa lainsäädäntöään (vuoden 1975 valtionsuojelulaki), jonka mukaan ketään ei voida pitää pidätettynä ilman syytteeseenpanoa tai oikeudenkäyntiä pidempään kuin viisi vuotta, ja että hallitus ei edelleenkään taivu kansainvälisiin vaatimuksiin Burman vankiloissa aiheetta viruvien poliittisten vankien vapauttamisesta,
C. ottaa huomioon, että välittämättä YK:n pääsihteerin kehotuksesta vapauttaa vangit Burman hallitus todellisuudessa vangitsi 10. kesäkuuta 2008 jälleen kuusitoista henkilöä, jotka olivat Nargis-pyörremyrskyn uhreja ja joiden rikoksena oli mennä YK:n kehitysohjelman toimistoon pyytämään humanitaarista apua,
D. ottaa huomioon, että 11. kesäkuuta 2008 Burman sotilasjuntan viralliset sanomalehdet, hallituksen äänitorvi New Light of Myanmar -lehti mukaan lukien, kehottivat kansaa ruoskimaan Aung San Suu Kyin ja että sotilasjuntta on kieltäytynyt sanoutumasta irti tästä häpeällisestä kehotuksesta,
E. ottaa huomioon, että varhain aamulla 3. toukokuuta 2008, kun savu oli aiheuttanut paniikkia vankien joukossa Nargis-pyörremyrskyn iskiessä Inseinin vankilaan Rangoonissa, sotilaat ja mellakkapoliisit avasivat tulen vankeja kohti surmaten laittomasti ja ilman syytä arviolta 36 henkilöä ja haavoittaen lisäksi 70 henkilöä,
F. ottaa huomioon, että YK:n Burman ihmisoikeusasiantuntija on pyytänyt hallitsevaa sotilasjunttaa tutkimaan tietoja, joiden mukaan sen sotilaat ampuivat kuoliaaksi vankeja Nargis-pyörremyrskyn aikana, ja että hallitus on kieltäytynyt aloittamasta asiaa koskevia tutkimuksia,
G. ottaa huomioon, että ihmisoikeusryhmät ovat kertoneet, että 20. toukokuuta 2008 alkaen Burman viranomaiset ovat tehostaneet ponnisteluja pyörremyrskystä henkiin jääneiden poistamiseksi väliaikaisista suojista, kuten kouluista ja luostareista, ja pakottaneet heitä palaamaan koteihinsa, vaikka ne eivät ole enää pystyssä,
1. tuomitsee ankarasti Burman viranomaisten päätöksen jatkaa Aung San Suu Kyin kotiarestia;
2. pitää valitettavana myös Aung San Suu Kyin vapauttamista vaatineiden poliittisten aktivistien ryhmän pidättämistä ja kehottaa Burman viranomaisia vapauttamaan viipymättä kaikki poliittiset vangit;
3. tuomitsee Aung San Suu Kyin mahdollisen ruoskimisen rikoksena ihmisyyttä vastaan;
4. vaatii YK:n puitteissa toteutettavia oikeudellisia tutkimuksia koskien tietoja, joiden mukaan Burman armeija surmasi Nargis-pyörremyrskyn jälkeen poliittisia vankeja;
5. pahoittelee, että Burman viranomaiset vangitsevat edelleen Nargis-pyörremyrskyn uhreja, jotka yrittivät pyytää apua kansainvälisiltä avustusjärjestöiltä Burmassa;
6. pitää erittäin valitettavana, että Burman sotilasjuntta järjesti perustuslakikansanäänestyksen muutamia päiviä tuhoisan pyörremyrskyn jälkeen, ja katsoo kansanäänestyksen tulosten olevan täysin epäuskottavia;
7. kehottaa Burman viranomaisia kumoamaan kaikki rauhanomaista poliittista toimintaa koskevat rajoitukset Burmassa ja aloittamaan kattavan prosessin kohti kansallista sovintoa, demokratian palauttamista, oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksien täysimääräistä kunnioittamista;
8. vaatii hallitusta myös antamaan selvityksen henkilöistä, jotka ovat olleet kadoksissa siitä lähtien, kun buddhalaismunkkien ja demokratia-aktivistien mielenosoitukset murskattiin syyskuussa 2007;
9. kehottaa Burman sotilashallitusta noudattamaan YK:n pääsihteerin kanssa tehtyä sopimusta kansainvälisten avustustyöntekijöiden ja avustusten esteettömästä pääsystä Nargis-pyörremyrskystä kärsineille alueille ja tekemään täysimääräisesti yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa avustustarpeen arvioinnissa; kehottaa Burman viranomaisia lopettamaan puuttumisen avun toimittamiseen ja tekemään täysimääräisesti yhteistyötä humanitaaristen järjestöjen kanssa;
10. toistaa vetoomuksensa Burman viranomaisille vuoropuhelun käynnistämisestä burmalaisen yhteiskunnan kaikkien osapuolten kanssa, jotta saavutettaisiin aito kansallinen sovinto, maan demokratisoituminen sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden täysimääräinen kunnioittaminen;
11. pitää tärkeänä YK:n erityisedustajan viimeisintä raporttia, joka sisältää merkittävää todistusaineistoa maassa jatkuvasti tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista; panee erittäin huolestuneena merkille raportin johtopäätökset, joiden mukaan Burman ihmisoikeustilanteessa ei ole tapahtunut juurikaan edistystä 26. maaliskuuta 2008 jälkeen;
12. kehottaa Burman viranomaisia läheiseen vuoropuheluun YK:n erityisedustajan kanssa ja vastaamaan myöntävästi hänen pyyntöönsä vierailla Burmassa;
13. kehottaa Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) maita, joihin Burmalla on läheiset taloudelliset ja poliittiset suhteet, painostamaan voimakkaasti Burman viranomaisia demokraattisen muutoksen aikaansaamiseksi;
14. katsoo, että vaikka Euroopan unionin selkeästi määriteltyjä ja kohdennettuja pakotteita Burman sotilasjunttaa vastaan laajennettiin syyskuun 2007 tapahtumien jälkeen ottamalla käyttöön kauppasaarto uusilla talouden aloilla, niillä on edelleenkin vain rajallinen vaikutus hallitukseen, eivätkä ne siten palvele tarkoitusperiään; kehottaa näin ollen jälleen neuvostoa ryhtymään uusiin toimenpiteisiin ja estämään tehokkaasti Euroopan unionin rahoituksen sotilasjuntalta; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita valvomaan tarkasti kohdennettuja pakotteita ja varmistamaan niiden tehokkaan soveltamisen;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n Burman erityisedustajalle, Burman valtion rauhan ja kehityksen neuvostolle, ASEANin ja Aasian ja Euroopan huippukokouksen (ASEM) jäsenvaltioiden hallituksille, ASEANin parlamenttien väliselle Myanmar-kokoukselle, Aung San Suu Kyille, NLD:lle, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä YK:n ihmisoikeustoimikunnan Burman erityisedustajalle.
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ihmisoikeuksien loukkauksista Somaliassa,
– ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion julkilausumat äskettäin tehdystä Djiboutin rauhansopimuksesta,
– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin raportit, joissa tämä ilmaisee huolestumisensa Somaliassa yhä vallitsevasta humanitaarisesta katastrofista,
– ottaa huomioon Afrikan unionin (AU) aloitteet ja julkilausumat Somalian tilanteesta,
– ottaa huomioon kansallista sovintoa koskevan suunnitelman, joka esitettiin 20. helmikuuta 2007 annetussa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1744 (2007) sen jälkeen, kun Etiopia saavutti voiton islamilaisten tuomioistuinten liitosta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,
A. on huolestunut sisällissodan pitkittymisestä Somaliassa ja sen seurauksista maan rauhan- ja sovintoprosessille samoin kuin koko Afrikan sarven turvallisuudelle ja vakaudelle,
B. ottaa huomioon, että arviolta 100 ihmistä on saanut surmansa ja tuhansia on paennut kodeistaan Somalian pääkaupungissa Mogadishussa viime aikoina siirtymäkauden liittovaltiohallituksen (TFG) joukkojen ja kapinallisten välillä uudelleen puhjenneiden taistelujen jälkeen, koska jotkut islamilaiset johtajat olivat hylänneet YK:n välityksellä tehdyn kolme kuukautta kestäneen aseleposopimuksen, jotka TFG ja Somalian jälleenvapautusta kannattava liitto (ARS) olivat allekirjoittaneet Djiboutissa,
C. ottaa huomioon, että Somalian kansalaisyhteiskunnan jäsenet, erityisesti joukkoviestimet, ovat joutuneet hyökkäysten ja salamurhien kohteiksi, ja pahoittelee Somalian toimittajien kansallisen unionin varapuheenjohtajan Nasteh Dahir Farahin raakaa murhaa, kun tämä ammuttiin Etelä-Somalian Kismayun kaupungissa lauantaina 7. kesäkuuta 2008,
D. ottaa huomioon, että 15 avustustyöntekijää on surmattu vuoden 2008 alun jälkeen, kuten merkittävä somalialainen avustustyöntekijä ja paikallisen naisten ja lasten avustusviraston johtaja Mohamed Mahdi, jonka tunnistamattomiksi jääneet ampujat tappoivat Mogadishussa,
E. ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri on ilmaissut huolestuneisuutensa lapsisotilaiden rekrytoinnin lisääntymisestä erityisesti Mogadishussa ja lasten laajalle levinneestä käytöstä melkein kaikissa taistelujoukoissa Somaliassa,
F. ottaa huomioon, että konfliktin kaikkien osapuolten harjoittamat laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomukset, erityisesti kidutus ja muu pahoinpitely, raiskaukset, oikeuden päätökseen perustumattomat teloitukset, mielivaltaiset vangitsemiset sekä hyökkäykset siviileitä ja siviili-infrastruktuuria vastaan, jatkuvat edelleen Somaliassa,
G. ottaa huomioon, että jatkuva konflikti ja poliittinen epävakaus Somaliassa on johtanut rosvoiluun ja aseellisiin ryöstöihin,
H. ottaa huomioon, että helmikuun 2007 jälkeen noin 856 970 somalia on paennut Mogadishun taisteluja ja 2,6 miljoonaa somalia – noin 35 prosenttia väestöstä – tarvitsee humanitaarista apua ja että määrä saattaa nousta 3,5 miljoonaan vuoden loppuun mennessä,
I. ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri vaati Etiopian joukkoja pidättäytymään hyökkäämästä mielivaltaisesti siviileitä ja siviilikohteita vastaan, kuten kouluihin ja sairaaloihin, ja kehotti Etiopian viranomaisia tutkimaan väitteet joukkojensa lapsiin kohdistamista vakavista loukkauksista,
1. tuomitsee jyrkästi jatkuvat taistelut, teloitukset ja muut vakavat ihmisoikeusrikkomukset, joihin kaikki konfliktin osapuolet syyllistyvät, ja toteaa konfliktin johtaneen lukemattomien somalisiviilien kuolemaan ja humanitaariseen katastrofiin;
2. kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia lopettamaan välittömästi ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden ja humanitaarisen oikeuden loukkaukset, lopettamaan siviileihin kohdistuvat hyökkäykset, luopumaan tappouhkausten käytöstä, raiskauksista, laittomista pidätyksistä, sieppauksista, siviilien pelottelusta ja ryöstelystä ja noudattamaan täysimääräisesti Geneven yleissopimuksen yleisen 3 artiklan määräyksiä;
3. vaatii vapauttamaan Cooperazione Italiana Nord Sud (CINS) -maatalouskansalaisjärjestön kaksi italialaista jäsentä ja yhden somalialaisen jäsenen, Jolanda Occhipintin, Giuliano Paganinin ja Abdirahaman Yussuf Haralen, jotka siepattiin 21. toukokuuta 2008 noin 60 km Mogadishusta etelään ja joista on vaadittu 1 000 000 Yhdysvaltain dollarin suuruiset lunnaat;
4. vaatii tutkimaan kaikki ihmisoikeusloukkaustapaukset, vakavat lasten oikeuksien loukkaukset mukaan luettuina; vaatii TFG:tä lopettamaan lasten pidättämisen ja valvomaan pienaseiden leviämistä;
5. vaatii kaikkia konfliktin osapuolia tekemään kaikkensa sen varmistamiseksi, että selkkauksesta kärsiville voidaan toimittaa humanitaarista apua esteittä, ja ryhtymään tehokkaasti toimiin paikallisten ja kansainvälisten avustustyöntekijöiden turvallisuuden takaamiseksi;
6. suhtautuu myönteisesti TFG:n ja ARS:n Somalian sisäisissä neuvotteluissa Djiboutissa 9. kesäkuuta 2008 tekemään rauhansopimukseen, jonka tekoa auttoivat YK:n pääsihteerin erityisedustaja Ahmedou Ould-Abdallah, AU sekä muut aluejärjestöt ja kansainväliset kumppanit; vaatii TFG:tä aloittamaan aidon sovitteluprosessin kaikkien maassa olevien konfliktin osapuolten kanssa edellytysten luomiseksi rauhalle, turvallisuudelle ja vakaudelle;
7. kehottaa lujittamaan kansalaisyhteiskunnan, erityisesti naisten ja lasten, osallistumista kansallisen sovitteluprosessiin;
8. kehottaa TFG:tä, yhteistyössä YK:n ja AU:n kanssa, käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja estääkseen ja lopettaakseen rosvoilun ja aseelliset ryöstöt, jotka kohdistuvat Somalian rannikolla erityisesti humanitaarista apua kuljettaviin aluksiin;
9. kehottaa EU:ta vaatimaan, että Kenian hallitus myöntää somalipakolaisille turvapaikan ja säilyttää näiden oikeuden avustukseen, ja kehottaa Kenian hallitusta sallimaan humanitaarinen avun esteettömän toimituksen El Wak -rajanylityspaikan kautta;
10. kehottaa kaikkia lahjoittajia ja erityisesti EU:ta lisäämään humanitaarisen avun määrää asuinseudultaan siirtymään joutuneille henkilöille ja takaamaan tehokkaan kehitysyhteistyöavun Somalian kansalle;
11. kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n avustusta ei käytetä väärin sellaisten sotapäällikköjen aseman vahvistamiseen, jotka ovat mukana siirtymäkauden liittovaltioelimissä, sekä ryhtymään tarvittaessa toimiin tilanteen korjaamiseksi;
12. kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa vahvistamaan Somaliaa koskevaa YK:n asevientikiellon ja ryhtymään päättäväisemmin toimiin sen varmistamiseksi, että kaikki alueen valtiot noudattavat kieltoa täydellisesti; kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa tutkimaan ja määräämään kohdennettuja seuraamuksia kaikille henkilöille, joita syytetään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan Somaliassa, mukaan luettuna asian mahdollinen siirtäminen kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi;
13. suhtautuu myönteisesti YK:n turvallisuusneuvoston 15. toukokuuta 2008 yksimielisesti antamaan päätöslauselmaan 1814 (2008), jossa vaaditaan mahdollisen 28 500 henkilön vahvuisen YK:n rauhanturvajoukkojen perustamista, kun maan poliittiset olot ja turvallisuusolot kohentuvat; toteaa, että ehdotetut YK-joukot korvaisivat AU:n rauhanturvaajien pienen joukon, joka on toiminut Somaliassa maaliskuusta 2007 lähtien;
14. vaatii ponnekkaasti, että AU:n Somalian operaatiolle (AMISOM) ja kaikille sitä seuraaville YK:n rauhanturvaoperaatioille annetaan valtuutus suojella siviilejä, myös naisia, lapsia ja maan sisällä siirtymään joutuneita, ja että siihen sisällytetään vahva ihmisoikeuksia koskeva osa, jolla on mahdollisuus valvoa ja tutkia ihmisoikeusloukkauksia ja raportoida niistä;
15. toistaa tukevansa YK:n pääsihteerin Somalian erityisedustajaa Ahmedou Ould-Abdallahia tämän toimissa kansainvälisen yhteisön toiminnan koordinoimiseksi, Somalian sisäisen poliittisen vuoropuhelun helpottamiseksi ja Somalian tilanteen vakaannuttamiseksi käynnistämällä AMISOM-operaatio;
16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille, AU:n, YK:n ja Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön pääsihteereille, TFG:n presidentille, Etiopian hallitukselle sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.
Iran: Alaikäisten rikoksentekijöiden teloitukset
105k
37k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. kesäkuuta 2008 Iranista
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista ja erityisesti ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmansa,
– ottaa huomioon EU:n puheenjohtajavaltion 4. kesäkuuta 2008 ja 10. kesäkuuta 2008 antamat julkilausumat nuorten rikoksentekijöiden lähestyvistä teloituksista Iranissa,
– ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 13. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Mohammad Hassanzadehin teloituksesta,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen antamat päätöslauselmat ja erityisesti sen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/168 Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta ja 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149 kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisestä,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimusvaltio Iran on,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,
A. toteaa, että Iranin ihmisoikeustilanne on huonontunut jatkuvasti vuoden 2005 jälkeen ja että pelkästään teloitusten määrä on lähes kaksinkertaistunut vuonna 2007,
B. toteaa, että Iran ja harvat muut maat teloittavat vielä alaikäisiä; toteaa, että Iranin tiedetään teloittaneen nuoria rikoksentekijöitä enemmän kuin mikään muu maa maailmassa, ja saatujen tietojen mukaan Iranissa teloitusta odottaa yli 100 ihmistä rikoksista, jotka heidän väitetään tehneen ollessaan alle 18-vuotiaita,
C. panee merkille, että nuori rikoksentekijä Mohammad Hassanzadeh, joka teloitettiin 10. kesäkuuta 2008, oli teloitushetkellä alle 18-vuotias,
D. toteaa, että ainakin neljää muuta nuorta rikoksentekijää, Behnoud Shojaee, Mohammad Fedaei, Saeed Jazee ja Behnam Zaare, uhkaa välitön teloitus ja että Iranin viranomaiset ovat kuitenkin määränneet näistä nuorista rikoksentekijöistä kahden, Behnoud Shojaee ja Mohammad Fedaei, teloitusta lykättäväksi yhdellä kuukaudella,
E. toteaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu muistutti Iranin viranomaisia 10. kesäkuuta 2008 siitä, että kuolemanrangaistuksen soveltaminen nuoriin rikoksentekijöihin on kansainvälisen oikeuden mukaan ehdottomasti kielletty,
F. toteaa, että iranilaisten nuorten rikoksentekijöiden joukossa on myös henkilöitä, joita syytetään samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisistä sukupuolisuhteista, joista seuraa Iranissa kuolemanrangaistus,
1. tuomitsee voimakkaasti kuolemantuomiot ja teloitukset Iranissa ja erityisesti nuorille rikoksentekijöille ja alaikäisille langetetut kuolemantuomiot ja niiden täytäntöönpanon ja vaatii Iranin viranomaisia noudattamaan alaikäisten suhteen kansainvälisesti tunnustettuja oikeudellisia turvatakeita;
2. korostaa, että nuorten kuolemantuomiot ovat täysin vastoin kansainvälisiä velvoitteita ja sitoumuksia, jotka Iranin islamilainen tasavalta on allekirjoittanut, ja erityisesti vastoin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta sekä lapsen oikeuksista tehtyä yleissopimusta, jotka molemmat kieltävät alaikäisten teloittamisen sekä alaikäisenä tehdyistä rikoksista teloittamisen;
3. tuomitsee äärimmäisen jyrkästi sen, että Mohammad Hassanzadehin teloitettiin, vaikka hän oli teloitushetkellä alle 18-vuotias;
4. kehottaa Iranin viranomaisia kieltämään Behnoud Shojaeen, Mohammad Fedaein, Saeed Jazeen ja Behnam Zaaren teloitukset sekä kaikkien muiden kuolemaantuomittujen nuorten rikoksentekijöiden teloitukset;
5. kehottaa vasta valitun Majlisin (Iranin parlamentti) jäseniä hyväksymään pikaisesti Iranin rikoslain vireillä olevan uudistuksen, jolla muun muassa lakkautetaan kivittäminen ja rikoksiin syyllistyneiden lasten teloitukset, siirrytään kohti kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämistä ja saatetaan Iranin lainsäädäntö vastaamaan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita;
6. kehottaa poistamaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden suhteiden rangaistavuuden Iranissa;
7. kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan sellaisten henkilöiden karkotukset Iraniin, joita uhkaa teloitus tai kidutus;
8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeustoimikunnalle, Iranin oikeuslaitoksen johtajalle sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.