Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 27. lokakuuta 2011 - StrasbourgLopullinen painos
Oikeusasiamiehen vuosikertomus 2010
 Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjuminen ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
  Liite
 Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määritteleminen kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi ***I
  Päätöslauselma
  Konsolidoitu teksti
  Liite
 EU:n ja Australian sopimus PNR-tietojen käsittelemisestä ja siirtämisestä ***
 Egyptin ja Syyrian ja erityisesti niiden kristittyjen yhteisöjen tilanne
 Ukrainan tämänhetkinen tilanne
 Mikrobilääkeresistenssin aiheuttama uhka kansanterveydelle
 Tiibet, erityisesti nunnien ja munkkien polttoitsemurhat
 Bahrain
 Rafah Nashidin tapaus Syyriassa

Oikeusasiamiehen vuosikertomus 2010
PDF 101k   DOC 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2011 Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2010 (2011/2106(INI) )
P7_TA(2011)0467 A7-0285/2011

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2010,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 24 artiklan kolmannen kohdan, 228 artiklan ja 298 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 43 artiklan,

–   ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1) oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevasta ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9 päivänä maaliskuuta 1994 tehdyn päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom muuttamista koskevan Euroopan parlamentin päätöksen hyväksymisestä,

–   ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2006,

–   ottaa huomioon 1. tammikuuta 2009 annetut oikeusasiamiehen ohjesäännön täytäntöönpanosäännökset(2) ,

–   ottaa huomioon aikaisemmat Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 205 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen virkkeen,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7-0285/2011 ),

A.   ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen vuosikertomus 2010 luovutettiin virallisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle 10. toukokuuta 2011 ja että oikeusasiamies Nikiforos Diamandouros esitteli kertomuksen vetoomusvaliokunnalle 23. toukokuuta 2011 Brysselissä;

B.   ottaa huomioon, että SEUT:n 24 artiklassa määrätään, että ”jokainen unionin kansalainen voi kääntyä 228 artiklan mukaisesti asetettavan oikeusasiamiehen puoleen”;

C.   ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa”;

D.   ottaa huomioon, että yhteinen ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka ja Eurooppa-neuvoston vastuut kuuluvat oikeusasiamiehen toimivaltaan;

E.   ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 43 artiklan mukaan ”jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä”;

F.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjasta on tullut Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena oikeudellisesti sitova suurimmassa osassa jäsenvaltioita, mikä on antanut täydentävää oikeutusta oikeusasiamiehen päätöksille;

G.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella otettiin käyttöön oikeusperusta hallintomenettelyjä koskeville yhteisille säännöille, jotka koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia, jotka SEUT:n 298 artiklan mukaisesti ”tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon”, ja että Lissabonin sopimus vaikuttaa Euroopan oikeusasiamiehen työhön muun muassa Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen kautta ja sen seurauksena, että Eurooppa-neuvostosta on tullut EU:n toimielin;

H.   ottaa huomioon, että ”hallinnollisesta epäkohdasta” on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan määräyksen tai periaatteen mukaisesti;

I.   ottaa huomioon, että parlamentti valitsi Nikiforos Diamandourosin uudelleen Euroopan oikeusasiamieheksi Strasbourgissa 20. tammikuuta 2010 ja että hän vannoi virkavalansa unionin tuomioistuimessa Luxemburgissa 25. lokakuuta 2010;

J.   ottaa huomioon, että 27. syyskuuta 2010 Euroopan oikeusasiamiehen instituutio vietti viidettätoista vuosipäiväänsä; ottaa huomioon, että näiden viidentoista vuoden aikana oikeusasiamies on vastannut yli 36 000 kantelijalle ja suorittanut yli 3 800 mahdollista hallinnollista epäkohtaa koskevaa tutkimusta;

K.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies on käynnistänyt vuosien 2009–2014 toimikauttaan koskevan uuden strategian instituutionsa viidentenätoista vuosipäivänä; ottaa huomioon, että tässä strategiassa keskitytään sidosryhmien kuulemiseen, nopeampaan tulosten tuottamiseen, vaikuttamiseen myönteisellä tavalla unionin hallintokulttuuriin, oikea-aikaisten ja hyödyllisten tietojen toimittamiseen sidosryhmille ja yleisölle sekä käytettävissä olevien resurssien hyödyntämisen jatkuvaan uudelleenarviointiin;

L.   ottaa huomioon, että vuonna 2010 oikeusasiamies vastaanotti 2 667 kantelua; ottaa huomioon, että tämä merkitsee kantelujen vähentymistä yli 400:lla vuoteen 2009 verrattuna;

M.   ottaa huomioon, että vuonna 2010 oikeusasiamies sai päätökseen 326 tutkimusta (318 vuonna 2009), joista 323 perustui kanteluihin; ottaa huomioon, että tutkimuksen päätökseen saattamiseen tarvittava keskimääräinen aika lyhentyi 13 kuukaudesta vuonna 2008 yhdeksään kuukauteen vuosina 2009 ja 2010; ottaa huomioon, että useimmat tutkimukset saatiin päätökseen vuoden kuluessa (66 prosenttia) ja yli puolet niistä (52 prosenttia) saatiin päätökseen kolmen kuukauden kuluessa;

N.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies voi käynnistää oma-aloitteisia tutkimuksia, kun hän aikoo tutkia mahdollista hallinnollisen epäkohdan tapausta sellaisen kantelun perusteella, jonka on tehnyt henkilö, joka ei voi kantelua tehdä, tai kun toimielimissä näyttää esiintyvän järjestelmällinen ongelma; ottaa huomioon, että oikeusasiamies sai päätökseen kolme ja käynnisti kuusi oma-aloitteista tutkimusta vuonna 2010;

O.   ottaa huomioon, että 65 prosenttia tutkimuksista, jotka käynnistettiin vuonna 2010, koski Euroopan komissiota (56 prosenttia vuonna 2009), 10 prosenttia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistoa (EPSO), 7 prosenttia Euroopan parlamenttia, 2 prosenttia Euroopan unionin neuvostoa ja 1 prosentti Euroopan unionin tuomioistuinta;

P.   ottaa huomioon, että yli puolessa tapauksista (55 prosenttia), jotka saatiin päätökseen vuonna 2010, kyseessä ollut toimielin hyväksyi sovintoratkaisun tai sopi asian;

Q.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies voi antaa lisähuomautuksen, jos asian käsittelyn yhteydessä havaitaan tilaisuus hallinnon laadun parantamiseen; ottaa huomioon, että oikeusasiamies antoi lisähuomautuksia 14 tapauksessa vuonna 2010 (vähemmän kuin vuonna 2009, jolloin vastaavia tapauksia oli 28) tarkoituksena parantaa kansalaisille tarjottavaa palvelua;

R.   ottaa huomioon, että kriittinen huomautus annetaan tapauksissa, joissa i) kyseisen toimielimen ei ole enää mahdollista korjata hallinnollista epäkohtaa, ii) hallinnollisella epäkohdalla ei ole yleisiä vaikutuksia tai iii) oikeusasiamiehen suorittamaa seurantaa ei pidetä tarpeellisena;

S.   ottaa huomioon, että kriittinen huomautus vahvistaa kantelijalle, että kantelu oli aiheellinen, ja ilmaisee toimielimelle, mitä se on tehnyt väärin, jotta se voi vastaisuudessa välttää hallinnollisia epäkohtia; ottaa huomioon, että viime vuosina kriittisten huomautusten määrä on jatkuvasti vähentynyt ja laskenut 44:stä vuonna 2008 ja 35:stä vuonna 2009 aina 33:een vuonna 2010;

T.   ottaa huomioon, että suositusluonnos annetaan tapauksissa, joissa oikeusasiamiehen jatkotoimet ovat tarpeellisia, joissa hallinnollinen epäkohta voidaan korjata tai joissa hallinnollinen epäkohta on erityisen vakava tai sillä on yleisiä vaikutuksia;

U.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies havaitsi hallinnollisia epäkohtia 12 prosentissa tapauksista (40) vuonna 2010; ottaa huomioon, että seitsemässä tapauksessa näistä hän sai aikaan myönteisen lopputuloksen esittämällä suositusluonnoksen;

V.   ottaa huomioon, että jollei toimielin tai elin reagoi tyydyttävästi suositusluonnokseen, oikeusasiamies voi antaa Euroopan parlamentille erityiskertomuksen;

W.   ottaa huomioon, että erityiskertomus on oikeusasiamiehen viimeinen keino ja viimeinen tärkeä askel, jonka hän ottaa tapauksen käsittelyssä, sillä päätöslauselman antaminen ja parlamentin toimivallan käyttö kuuluvat parlamentin poliittiseen päätösvaltaan;

X.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies antoi parlamentille vuonna 2010 yhden erityiskertomuksen;

1.   hyväksyy Euroopan oikeusasiamiehen antaman vuoden 2010 vuosikertomuksen; onnittelee oikeusasiamiestä hänen tammikuussa 2010 tapahtuneen uudelleenvalintansa johdosta;

2.   panee merkille oikeusasiamiehen nykyistä toimikauttaan varten laatiman uuden strategian, joka muodostaa hänen aloitteidensa ja toimintojensa perustan; toteaa, että tähän strategiaan kuuluu muun muassa jatkuva vuoropuhelu kantelijoiden, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien kanssa, parhaiden käytäntöjen tunnistaminen yhteistyössä kollegojen kanssa ja heitä kuullen Euroopan oikeusasiamiesten verkostossa, EU:n menettelyjen kehittäminen oikeudenmukaisemmiksi ja avoimemmiksi sekä palvelukulttuurin edistäminen EU:n toimielinten hallinnoissa;

3.   tähdentää, että avoimuus, mahdollisuus käyttää tietoja ja EU:n kansalaisten oikeuksien kunnioittaminen ovat olennaisia edellytyksiä kansalaisten ja toimielinten keskinäisen luottamuksen säilymisen kannalta;

4.   katsoo, että oikeusasiamiehen asema avoimuuden ja tilivelvollisuuden lisääjänä Euroopan unionin päätöksenteossa ja hallinnossa on merkittävä pyrittäessä kohti unionia, jossa päätökset ”tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia”, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan toisessa kohdassa määrätään;

5.   muistuttaa, että Euroopan oikeusasiamiehen instituutio vietti 27. syyskuuta 2010 viidettätoista vuosipäiväänsä; toteaa, että näiden viidentoista vuoden aikana oikeusasiamies on vastannut yli 36 000 kanteluun ja hoitanut merkittävää tehtävää auttamalla Euroopan unionin toimielimiä tarjoamaan muutoksenhakukeinoja ja parantamaan hallintonsa laatua;

6.   toteaa, että näistä viidestätoista toimintavuodesta saadut kokemukset ovat antaneet oikeusasiamiehen instituutiolle todellisen käsityksen hallinnollisia epäkohtia koskevista suuntauksista, järjestelmää koskevista ongelmista ja rakenteellisista heikkouksista hallinnoissa, mikä tekee siitä kykenevän antamaan neuvontaa hallinnoille, jotta ne voivat välttää virheiden toistumista sekä parantaa työnsä laatua ja lisätä sen avoimuutta;

7.   pitää myönteisenä oikeusasiamiehen aloitetta julkaista säännöllisesti tutkimuksia, joissa hän tarkastelee EU:n toimielinten hänen kriittisten huomautustensa ja lisähuomautustensa johdosta toteuttamia jatkotoimia; panee merkille, että tyydyttävien jatkotoimien osuus oli 81 prosenttia vuonna 2009 (94 prosenttia lisähuomautusten osalta ja 70 prosenttia kriittisten huomautusten osalta); pitää tätä rohkaisevana kehityksenä; katsoo kuitenkin, että parannuksiin on vielä varaa, erityisesti mitä tulee kriittisiä huomautuksia koskevaan osuuteen; kehottaa toimielimiä työskentelemään yhdessä oikeusasiamiehen kanssa tyydyttävien jatko-toimien osuuden parantamiseksi;

8.   pitää myönteisenä yleisesti ottaen rakentavaa yhteistyötä oikeusasiamiehen ja EU:n toimielinten ja elinten välillä; tukee oikeusasiamiehen asemaa ulkoisena valvontamekanismina, joka antaa arvokkaan panoksen Euroopan unionin hallinnon jatkuvaan parantamiseen;

9.   ilmaisee tyytyväisyytensä oikeusasiamiehen toimiston uuteen logoon ja visuaaliseen hahmoon sekä hänen vuosikertomuksensa uuteen ulkoasuun; arvostaa myös sitä, että oikeusasiamies on lisännyt toimistonsa avoimuutta julkaisemalla verkkosivustollaan tietoja kaikista uusista tutkimuksista, joita hän on käynnistänyt kantelujen pohjalta;

10.   painottaa, että kansalaisille on annettava enemmän tietoa toimielimen toimintatavasta sekä tiedotussivustosta, jolla vahvistetaan oikeusasiamiehen roolin avoimuus;

11.   ehdottaa, että kun oikeusasiamies esittelee vuosikertomuksensa vetoomusvaliokunnan kokouksessa, läsnä pitäisi olla edustajia paitsi komissiosta myös Euroopan parlamentin, neuvoston ja muiden EU:n toimielinten hallinnosta, virastoista, yksiköistä ja elimistä, jotka ovat olleet oikeusasiamiehen tutkinnan kohteena, joista tämä on laatinut erityiskertomukset, tehnyt kriittisiä huomautuksia tai joihin tämä on kohdistanut muita toimenpiteitä, esittämässä kertomusta koskevia kommentteja ja osallistumassa keskusteluun; kehottaa parlamentin ja neuvoston hallintoja sekä muita asianosaisia EU:n toimielimiä, virastoja ja elimiä olemaan edustettuina tulevissa kokouksissa, kun oikeusasiamiehen vuosikertomus esitellään ja siitä keskustellaan; katsoo, että niiden osallistuminen tällaisiin keskusteluihin ja näkemysten vaihtaminen niiden kanssa hyvästä hallinnosta ja ongelmista, jotka on ratkaistu Euroopan oikeusasiamiehen suositusten ja huomautusten tuloksena, voisi auttaa parantamaan EU:n kansalaisille tarjottavia palveluja ja toimielinten välistä vuoropuhelua sekä myötävaikuttaa aidon palvelukulttuurin luomiseen;

12.   kehottaa oikeusasiamiestä antamaan parlamentille tietoja suhteidensa kehittymisestä uuteen Euroopan ulkosuhdehallintoon ja Eurooppa-neuvostoon;

13.   toteaa, että vuonna 2010 oikeusasiamies vastaanotti 2 667 kantelua kansalaisilta, yrityksiltä, yhdistyksiltä, kansalaisjärjestöiltä ja tiedotustoimistoilta; panee merkille, että tämä tarkoittaa yli 400 kantelun vähennystä edelliseen vuoteen verrattuna;

14.   yhtyy siihen näkemykseen, että tällaisen tutkittavaksi kelpaamattomien kantelujen määrän vähennyksen voidaan osittain katsoa johtuvan oikeusasiamiehen verkkosivustolla vuonna 2009 käyttöön otetusta interaktiivisesta oppaasta, joka auttaa tehokkaasti ohjaamaan kantelijat siihen elimeen, joka parhaiten pystyy heitä auttamaan;

15.   kannustaa Euroopan oikeusasiamiestä jatkamaan Euroopan oikeusasiamiesten verkoston edistämistä, jotta voidaan kehittää kattava tietokanta ja tiedottaa paremmin EU:n kansalaisille Euroopan oikeusasiamiehen, kansallisten oikeusasiamiesten ja parlamentin vetoomusvaliokunnan keskinäisestä vastuunjaosta;

16.   korostaa, että Euroopan parlamentin itsensä on vapautettava resursseja vastaavanlaisen verkkoportaalin perustamiseen vetoomusvaliokunnalle, jotta toimielimen näkyvyyttä ja avoimuutta lisätään tarkoituksena mahdollistaa, että sekin voi edistää sellaisten vetoomusten määrän vähentämistä, joita ei oteta käsiteltäväksi, ja samalla tarjota opastusta ja neuvoja vetoomuksen esittäjille ja parantaa vetoomusprosessin tehokkuutta ja tuloksellisuutta;

17.   panee tyytyväisenä merkille oikeusasiamiehen antamien kriittisten huomautusten jatkuvan vähentymisen (33 vuonna 2010, 35 vuonna 2009, 44 vuonna 2008 ja 55 vuonna 2007); yhtyy näkemykseen, jonka mukaan tämä on osoitus siitä, että EU:n toimielimet ovat omaksuneet aloitteellisemman roolin kantelujen ratkaisemisessa ja että tehokkuutensa ansiosta oikeusasiamies on saavuttanut legitiimin aseman kyseisten toimielinten keskuudessa;

18.   onnittelee oikeusasiamiestä siitä, että keskimääräinen aika, joka tarvitaan tutkimuksen päätökseen saattamiseen, lyhenee jatkuvasti (noin yhdeksän kuukautta vuonna 2009 ja 2010); pyytää, että tarvittavia keinoja käytetään tämän ajan lyhentämiseksi edelleen, jotta oltaisiin kykenevämpiä täyttämään paremmin EU:n kansalaisten odotukset;

19.   toteaa, että 65 prosenttia oikeusasiamiehen vuonna 2010 käynnistämistä tutkimuksista koski Euroopan komissiota (219 tutkimusta); ilmaisee huolestumisensa siitä, että tässä on tapahtunut voimakasta kasvua, sillä vastaava luku oli 56 prosenttia vuonna 2009 (191 tutkimusta), ja pyytää jälleen kerran komission jäsentä ja erityisesti toimielinten välisistä suhteista ja hallinnosta vastaavaa komission jäsentä ryhtymään toimiin nykyisen tilanteen parantamiseksi huomattavasti ja mahdollisimman pian;

20.   panee merkille oikeusasiamiehen huolestumisen Euroopan komissiolta hänen kriittisiin huomautuksiinsa saatujen epätyydyttävien vastausten suhteellisen suuresta määrästä (10 vastausta 32:sta); yhtyy oikeusasiamiehen näkemykseen, jonka mukaan paljon työtä on vielä tehtävä, jotta virkamiehet saadaan hyväksymään se, että puolustuskannalle asettuminen oikeusasiamieheen nähden merkitsee heidän toimielimilleen tilaisuuden menettämistä ja saattaa vahingoittaa koko unionin julkisuuskuvaa; kehottaa parantamaan radikaalisti vastaamisprosessia, myös lyhentämään vastauksen laatimiseen käytettävää aikaa (erityisesti aikasidonnaisissa tapauksissa), ja tuottamaan ratkaisukeskeisiä eikä puolustelevia vastauksia; korostaa, että Euroopan kansalaisilla on perusoikeuskirjan mukaan oikeus hyvään hallintoon;

21.   huomauttaa, että vuonna 2010 oikeusasiamiehen tutkimista syytöksistä ehdottomasti yleisin oli avoimuuden puute EU:n hallinnossa; panee merkille, että tämä syytös tuli esiin 33 prosentissa kaikista päätökseen saaduista tutkimuksista ja koski muun muassa kieltäytymistä tietojen antamisesta ja sallimasta tutustumista asiakirjoihin; yhtyy oikeusasiamiehen ilmaisemaan turhautumiseen siitä, että avoimuutta koskevien tapausten määrä on pysynyt jatkuvasti suurena viime vuosien aikana;

22.   panee merkille, että oikeusasiamies antoi vuonna 2010 yhden erityiskertomuksen, joka koski komission kieltäytymistä antamasta asiakirjoja tutustuttavaksi ja toimimasta täysin avoimesti yhteistyössä oikeusasiamiehen kanssa; muistuttaa, että parlamentti hyväksyi vetoomusvaliokunnan erityiskertomusta koskevan mietinnön 25. marraskuuta 2010(3) ; muistuttaa, että hyväksytyssä päätöslauselmassa komissiota kehotettiin antamaan Euroopan parlamentille sitoumus, että se täyttää sille kuuluvan velvollisuuden tehdä vilpitöntä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa;

23.   kehottaa käynnistämään tiedotuskampanjan, jonka tavoitteena on vakuuttaa EU:n toimielinten henkilöstö oikeusasiamiehen halukkuudesta kuunnella ja keskustella asioista ja korostaa oikeusasiamiehen toimintaan liittyviä etuja, kun pyritään tuomaan EU:n toimielinten hallintoja lähemmäs EU:n kansalaisia;

24.   muistuttaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annettu asetus (EY) N:o 1049/2001(4) on ollut voimassa 10 vuotta; muistuttaa, että tämän asetuksen taustalla oleva perusnäkemys on, että avoimuus on sääntö ja salassapito poikkeus; panee merkille, että toimielimet hangoittelevat yhä tätä näkemystä vastaan; katsoo, että EU:n toimielinten, virastojen, yksiköiden ja elinten on pidettävä tämä periaate mielessä asiakirjoja laatiessaan ja varmistettava, että ne löytävät oikean tasapainon tarvittavan ja asianmukaisen avoimuustason ja aidon luottamuksellisuustarpeen välillä;

25.   muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 uudelleenlaadinta on yhä meneillään; pitää uudelleenlaadintamenettelyn hidasta edistymistä valitettavana; kehottaa neuvostoa ja komissiota suhtautumaan avoimemmin asiakirjojen antamiseen tutustuttavaksi ja tietojen antamiseen kansalaisille ja Euroopan parlamentille;

26.   kannustaa oikeusasiamiestä jatkossakin pitämään kiinni perusoikeuksista, jotka koskevat asiakirjojen saamista tutustuttavaksi, avoimuusperiaatteen asianmukaista täytäntöönpanoa päätöksentekomenettelyissä, kansalaisystävällistä palvelukulttuuria ja EU:n toimielinten, virastojen ja elinten aloitteellista asennetta asiakirjojen asettamisessa yleisesti saataville, mikä on EU:n toimielinten avoimuuden ja vastuullisuuden perusperiaate; ehdottaa, että esimerkkejä hyvistä käytännöistä tehtäisiin tunnetuiksi EU:n kansalaisten keskuudessa, jotta muutettaisiin heidän kielteistä käsitystään EU:n hallinnosta ja jotta edistettäisiin eri toimielinten välistä vuoropuhelua niiden hallinnon laatua haittaavista ongelmista;

27.   on oikeusasiamiehen kanssa samaa mieltä siitä, että julkisen palvelun periaatteita koskeva ytimekäs julkilausuma edistäisi palvelukulttuuria ja lisäisi kansalaisten luottamusta EU:n julkishallintoon ja toimielimiin; odottaa mielenkiinnolla oikeusasiamiehen julkisen palvelun periaatteita koskevaa julkilausumaa, josta hän parhaillaan kuulee kansallisia kollegoitaan ja muita osapuolia;

28.   ehdottaa, että julkisen palvelun periaatteita koskevaa julkilausumaa levitettäisiin mahdollisimman laajalle ja että sen olisi oltava helposti EU:n kansalaisten saatavilla, jotta heidät voitaisiin vakuuttaa EU:n sitoumuksesta suojella julkisia palveluja, jotka kuuluvat keskeisenä osana heidän arkielämäänsä;

29.   katsoo kuitenkin, että hallintomenettelyjä koskevien yhteisten sitovien sääntöjen ja periaatteiden hyväksyminen EU:n hallinnossa, kuten jo ensimmäinen Euroopan oikeusasiamies peräänkuulutti, ja palveluperiaatteen käyttöön ottaminen tässä yhteydessä olisi paras tapa varmistaa pysyvä muutos EU:n hallintokulttuurissa, ja odottaa, että komissio asettaa etusijalle asetusluonnoksen esittämisen tätä tarkoitusta varten SEUT:n 298 artiklan nojalla;

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja niiden oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 172.
(2) Hyväksytty 8. heinäkuuta 2002 ja muutettu oikeusasiamiehen päätöksillä 5. huhtikuuta 2004 ja 3. joulukuuta 2008.
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0436 .
(4) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.


Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjuminen ***I
PDF 73k   DOC 52k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. lokakuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja puitepäätöksen 2004/68/YOS kumoamisesta (KOM(2010)0094 – C7-0088/2010 – 2010/0064(COD) )
P7_TA(2011)0468 A7-0294/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0094 ),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 82 artiklan 2 kohdan sekä 83 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0088/2010 ),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. syyskuuta 2010 antaman lausunnon(1) ,

–   on kuullut alueiden komiteaa,

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 29. kesäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0294/2011 ),

1.   vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.   hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

3.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. lokakuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/.../EU antamiseksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta

P7_TC1-COD(2010)0064


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2011/93/EU.)

LIITE

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen lausuma lasten houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin

Ottaen huomioon, että muunlainen kuin internetin kautta tapahtuva lasten houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin tarkoittaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuoremman lapsen tahallista taivuttelua puhumalla, kirjoituksin taikka audiovisuaalisen aineiston tai vastaavan esityksen avulla tapaamaan aikuinen seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa ja 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun rikoksen tekemiseksi,

ottaen huomioon, että jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö kattaa jo muuten kuin internetin kautta tapahtuvan lasten houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin erilaisten rikosten muodossa, joko seksuaalisen hyväksikäytön yrityksenä tai valmisteluna tai sen erityisenä muotona,

Euroopan parlamentti ja neuvosto kehottavat jäsenvaltioita tutkimaan tarkoin rikoslainsäädäntönsä määritelmät, jotka liittyvät muuten kuin internetin kautta tapahtuvaan lasten houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin, sekä tarvittaessa parantamaan ja korjaamaan rikoslainsäädäntöään mahdollisten oikeudellisesti sääntelemättömien tilanteiden poistamiseksi.

(1) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 138.


Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määritteleminen kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi ***I
PDF 85k   DOC 63k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. lokakuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vähimmäisvaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi sekä myönnetyn suojelun sisällöstä (uudelleenlaatiminen) (KOM(2009)0551 – C7-0250/2009 – 2009/0164(COD) )
P7_TA(2011)0469 A7-0271/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0551 ),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan sekä 63 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan c alakohdan, 2 alakohdan a alakohdan ja 3 alakohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0250/2009 ),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665 ),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan sekä 78 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. huhtikuuta 2010 antaman lausunnon(1) ,

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. heinäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2) ,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 2. helmikuuta 2010 päivätyn kirjeen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 87 ja 55 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0271/2011 ),

A.   toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.   vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.   tukee tähän päätöslauselmaan liitettyä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteistä poliittista lausumaa selittävistä asiakirjoista;

3.   panee merkille tähän päätöslauselmaan liitetyn jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman selittävistä asiakirjoista;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. lokakuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/.../EU antamiseksi vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu)

P7_TC1-COD(2009)0164


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2011/95/EU.)

LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen poliittinen lausuma selittävistä asiakirjoista

Toimielimet myöntävät, että tietojen, joita jäsenvaltiot toimittavat komissiolle direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, on oltava 'selviä ja täsmällisiä” (3) , jotta komissio pystyisi suoriutumaan tehtävästään, joka on unionin oikeuden soveltamisen valvonta.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat tyytyväisiä selittävistä asiakirjoista annettuun jäsenvaltioiden ja komission yhteiseen poliittiseen lausumaan.

Näin ollen toimielimet ovat yksimielisiä siitä, että silloin, kun asiakirjojen toimittamisen tarve ja suhteellisuus ovat selittävistä asiakirjoista annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti perusteltuja, asianomaiseen direktiiviin sisällytetään seuraava johdanto-osan kappale:"

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista [päivämäärä] annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

"

Komissio tiedottaa 1. päivään marraskuuta 2013 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kummankin selittävistä asiakirjoista annetun poliittisen lausuman täytäntöönpanosta.

Toimielimet sitoutuvat noudattamaan näitä periaatteita 1. päivästä marraskuuta 2011 lähtien uusiin ja käsiteltävinä oleviin direktiiviehdotuksiin, lukuun ottamatta niitä ehdotuksia, joista Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat jo päässeet yhteisymmärrykseen.

Jäsenvaltioiden ja komission yhteinen poliittinen lausuma selittävistä asiakirjoista

SEUT-sopimuksen 288 artiklan mukaisesti 'direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot” .

Jäsenvaltiot ja komissio tunnustavat, että unionin oikeuden tehokas täytäntöönpano on unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamisen edellytys ja että vaikka vastuu sen täytäntöönpanosta on ensisijaisesti jäsenvaltioilla, kyse on yhteistä etua koskevasta asiasta, sillä sen tarkoituksena on muun muassa luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikissa jäsenvaltioissa.

Jäsenvaltiot ja komissio myöntävät, että unionin direktiivien asianmukainen ja oikea-aikainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on oikeudellinen velvoite. Ne panevat merkille, että perussopimuksissa komission tehtäväksi annetaan unionin oikeuden soveltamisen valvonta, ja ovat yhtä mieltä siitä, että niistä toimista ilmoittamisen, joilla unionin oikeutta saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, pitäisi auttaa komissiota tämän tehtävän toteuttamisessa.

Tässä yhteydessä jäsenvaltiot myöntävät, että tietojen, jotka ne toimittavat komissiolle direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä 'on oltava selviä ja täsmällisiä” ja niistä 'on ilmettävä ristiriidattomasti, millä laeilla, asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä” tai muilla kansallisen lainsäädännön säännöksillä tai tarvittaessa kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytännöllä jäsenvaltiot katsovat täyttäneensä niille direktiivissä asetetut eri vaatimukset(4) .

Parantaakseen niiden tietojen laatua, jotka koskevat unionin direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä silloin, kun komissio katsoo, että tämä edellyttää asiakirjoja, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde, se perustelee asiaa koskevia ehdotuksia antaessaan tapauskohtaisesti tällaisten asiakirjojen toimittamisen tarpeen ja suhteellisuuden ottaen erikseen huomioon sekä direktiivin että sen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen monimutkaisuus sekä mahdolliset hallinnolliset lisärasitteet.

Perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot sitoutuvat liittämään täytäntöönpanotoimia koskevaan ilmoitukseen yhden tai useamman selittävän asiakirjan, jotka voivat olla muodoltaan vastaavuustaulukoita tai muita samaan tarkoitukseen sopivia asiakirjoja.

(1) EUVL C 18, 19.1.2011, s. 80.
(2) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.
(3) Ks. unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2009 asiassa C-427/07 antaman tuomion 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
(4) Ks. unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2009 asiassa C-427/07 antaman tuomion 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


EU:n ja Australian sopimus PNR-tietojen käsittelemisestä ja siirtämisestä ***
PDF 71k   DOC 37k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. lokakuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi lentoliikenteen harjoittajien PNR- eli matkustajarekisteritietojen käsittelemistä ja siirtämistä Australian tulli- ja rajavartiolaitokselle koskevan Euroopan unionin ja Australian välisen sopimuksen tekemisestä (09825/2011 – C7-0304/2011 – 2011/0126(NLE))
P7_TA(2011)0470 A7-0364/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09825/2011),

–   ottaa huomioon edellä mainittuun esitykseen neuvoston päätökseksi liitetyn luonnoksen Euroopan unionin ja Australian väliseksi sopimukseksi lentoliikenteen harjoittajien PNR- eli matkustajarekisteritietojen käsittelemisestä ja siirtämisestä Australian tulli- ja rajavartiolaitokselle (10093/2011),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtoa kolmansiin maihin koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta (KOM(2010)0492 ),

–   ottaa huomioon SWIFT-järjestelmästä, matkustajarekisteriä koskevasta sopimuksesta ja näistä kysymyksistä käytävästä transatlanttisesta vuoropuhelusta 14. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman(1) , EU:n ja Australian välisen matkustajarekisteritietoja koskevan sopimuksen arvioinnista 22. lokakuuta 2008 antamansa suosituksen(2) , neuvottelujen aloittamiseksi PNR- eli matkustajarekisteritietoja koskevien sopimusten tekemiseksi Yhdysvaltojen, Australian ja Kanadan kanssa 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(3) ja matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtoa kolmansiin maihin koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman(4) ,

–   ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 19. lokakuuta 2010 matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtoa kolmansiin maihin koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta annetusta komission tiedonannosta(5) ja 15. heinäkuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi lentoliikenteen harjoittajien PNR- eli matkustajarekisteritietojen käsittelemistä ja siirtämistä Australian tulli- ja rajavartiolaitokselle koskevan Euroopan unionin ja Australian välisen sopimuksen tekemisestä(6) antamat lausunnot,

–   ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 12. marraskuuta 2010 antaman lausunnon 7/2010 matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtoa kolmansiin maihin koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta annetusta komission tiedonannosta,

–   ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan sekä 87 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0304/2011 ),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0364/2011 ),

1.   antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.   ottaa huomioon, että menettely 2009/0186(NLE) on rauennut, koska vuoden 2008 PNR-sopimus Euroopan unionin ja Australian välillä on korvattu uudella PNR-sopimuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Australian hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 349.
(2) EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 46.
(3) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 70.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0397 .
(5) EUVL C 357, 30.12.2010, s. 7.
(6) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Egyptin ja Syyrian ja erityisesti niiden kristittyjen yhteisöjen tilanne
PDF 115k   DOC 57k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2011 Egyptin ja Syyrian ja erityisesti niiden kristittyjen yhteisöjen tilanteesta
P7_TA(2011)0471 B7-0542 , 0545 , 0548 , 0549 , 0551 ja 0555/2011

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Egyptistä ja Syyriasta ja erityisesti 15. syyskuuta 2011 Syyrian tilanteesta(1) , 7. heinäkuuta 2011 Syyrian, Jemenin ja Bahrainin tilanteesta arabimaailman ja Pohjois-Afrikan tilanteen puitteissa(2) ja 17. helmikuuta 2011 Egyptin tilanteesta(3) antamansa päätöslauselman,

–   ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman kristittyjen tilanteesta ja uskonnonvapaudesta(4) ,

–   ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Syyriasta 8. lokakuuta 2011 ja Egyptistä 10. lokakuuta 2011 antamat julkilausumat,

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2011 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 10. lokakuuta 2011 ja Eurooppa-neuvoston 23. lokakuuta 2011 hyväksymät päätelmät Syyriasta,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolia Egypti ja Syyria ovat,

–   ottaa huomioon Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/273/YUTP muuttamisesta 2. syyskuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/522/YUTP(5) , Euroopan talousyhteisön ja Syyrian arabitasavallan yhteistyösopimuksen soveltamisen osittaisesta keskeyttämisestä 2. syyskuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/523/EU(6) sekä Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 442/2011 muuttamisesta 2. syyskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 878/2011(7) sekä Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 442/2011 muuttamisesta 13. lokakuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1011/2011(8) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.   katsoo, että uskonnon, vakaumuksen, omantunnon ja ajatuksen vapaus ovat perustavan laatuinen ja yleismaailmallinen arvo ja demokratian oleellinen osatekijä; ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toistuvasti vakuuttanut olevansa sitoutunut uskonnon, vakaumuksen, omantunnon ja ajatuksen vapauteen ja korostanut, että hallituksilla on velvollisuus taata nämä vapaudet kaikkialla maailmassa;

Egypti

B.   ottaa huomioon, että Egyptissä on meneillään demokratiaan siirtymisen ratkaiseva vaihe ja että se kohtaa tässä prosessissa suuria haasteita ja vaikeuksia; katsoo, että taloudellinen kehitys ja väestön elintason kohentuminen ovat oleellisen tärkeitä maan pitkän aikavälin poliittisen ja yhteiskunnallisen vakauden kannalta;

C.   ottaa huomioon, että vähintään 25 Egyptin kansalaista sai surmansa ja yli 300 loukkaantui 9. lokakuuta 2011 Kairossa rauhanomaisessa marssissa, joka alkoi Pohjois-Kairosta Shubran alueelta ja suuntautui Masperoon valtiollisen television rakennukselle ja toteaa, että koptikristityt olivat järjestäneet marssin protestoidakseen koptilaiseen kirkkoon Assuanissa kohdistunutta hyökkäystä ja taistellakseen uskonnollista syrjintää vastaan ja että siinä vaadittiin hyväksymään yhtenäinen laki uskonnon harjoittamiseen käytettävien rakennusten rakentamisesta, kriminalisoimaan käytännössä uskonnollinen syrjintä ja jälleenrakentamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunut kirkko;

D.   ottaa huomioon, että Egyptin viranomaiset ovat vastanneet tähän traagiseen tapahtumaan käynnistämällä Masperon alueella yleisen syyttäjänviraston alaisen tutkinnan ja suorittamalla sotilastuomioistuimen tutkimuksen ja asettamalla tuomioistuinten jäsenistä koostuvan tutkintakomission ja että niiden tarkoituksena on tutkia tapaukset, jotta väkivaltaan yllyttämisestä ja väkivallanteoista vastuussa olevat voidaan asettaa vastuuseen; ottaa myös huomioon, että ne ovat alkaneet välittömästi käsitellä asetusluonnosta, jolla pyritään laillistamaan ilman asianmukaista lupaa rakennettujen uskonnonharjoittamispaikkojen asema, käynnistäneet eri uskonnollisten ryhmittymien johtajien pyynnöstä yhteiskunnallisen vuoropuhelun uskonnonharjoittamispaikkojen rakentamista koskevan yhtenäisen säännöstön hyväksymiseksi ja päättäneet tehdä rikoslakiin tarkistuksia, joilla torjutaan syrjintää sekä julkisessa elämässä että yksityisellä sektorilla;

E.   ottaa huomioon, että maaliskuun 2011 jälkeen kymmenet tuhannet koptit ovat tiettävästi lähteneet Egyptistä;

F.   ottaa huomioon, että poikkeustilalainsäädännön nojalla pidätetyt siviilit joutuvat sotilastuomioistuimen eteen, mikä rikkoo heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja poistaa syytetyiltä vetoomusoikeuden; ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ovat ilmoittaneet, että yli 12 000 siviiliä on tuomittu näissä erityistuomioistuimissa maaliskuun 2011 jälkeen;

G.   ottaa huomioon, että sotilaspoliisi pidätti Maikel Nabil Sanadin kotonaan Kairossa 28. maaliskuuta 2011 hänen esitettyään verkossa mielipiteitä ja myös Egyptin asevoimiin kohdistuvaa arvostelua sen roolista vallankumouksen aikana ja sen jälkeen; ottaa huomioon, että hänet tuomittiin 10. huhtikuuta 2011 kolmeksi vuodeksi vankeuteen ”armeijan loukkaamisesta” epäoikeudenmukaisessa pikaoikeudenkäynnissä sotilastuomioistuimessa ilman puolustusasianajajaa, perhettä ja ystäviä;

H.   ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöihin ja erityisesti ihmisoikeusjärjestöihin kohdistetut uhkaukset muodostivat osan valtion omistaman lehdistön käynnistämää intensiivistä mustamaalauskampanjaa ja niillä pyrittiin kyseenalaistamaan järjestöjen legitimiteetti ja tahraamaan ne suuren yleisön silmissä Egyptin etujen vastaisina toimijoina;

I.   ottaa huomioon, että Egyptin valtiollinen televisio yllytti väkivaltaan, kun ihmisiä kutsuttiin ”suojelemaan armeijaa”;

J.   ottaa huomioon, että 25. tammikuuta 2011 tapahtuneen Egyptin vallankumouksen jälkeistä siirtymäkautta on luonnehtinut suuntaus naisten marginalisoimiseen, kun heidät jätettiin perustuslakia uudistavan komitean ulkopuolelle ja kun naiskiintiöt poistettiin poliittisia oikeuksia koskevan lain tarkistamisen yhteydessä;

K.   on huolissaan siitä, että koptityttöjä kidnapataan ja pakkokäännytetään islamiin;

Syyria

L.   ottaa huomioon, että väkivaltaisten sortotoimien alettua Syyriassa maaliskuussa 2011 järjestelmälliset teloitukset, väkivalta ja kidutus ovat yleistyneet dramaattisesti ja Syyrian armeija ja turvallisuusjoukot syyllistyvät edelleen teloituksiin, kidutukseen ja joukkopidätyksiin; ottaa huomioon, että YK:n arvioiden mukaan kuolonuhreja on yli 3 000, loukkaantuneita paljon tätä enemmän ja tuhansia on pidätetty; ottaa huomioon, että monen syyrialaisen humanitaarinen tilanne on huonontunut väkivallan ja väestön siirtymisen vuoksi;

M.   ottaa huomioon, että kansainvälisiä toimittajia ja tarkkailijoita ei edelleenkään päästetä maahan; ottaa huomioon, että syyrialaisten ihmisoikeusaktivistien kertomukset ja matkapuhelimilla otetut kuvat ovat ainoa tapa dokumentoida laajalle levinneitä ihmisoikeusrikkomuksia ja toistuvia, niin kohdistettuja kuin summittaisiakin, hyökkäyksiä rauhanomaisia mielenosoittajia ja yleisesti kansalaisia vastaan Syyriassa;

N.   katsoo, että Syyrian tapahtumiin liittyy toimia, joilla pyritään yllyttämään etnisten ja uskonnollisten ryhmittymien välisiin konflikteihin ja lisäämään ryhmien välistä jännitystä; ottaa huomioon, että joidenkin arvioiden mukaan Syyrian kristitty väestö on saattanut pienentyä kymmenestä prosentista kahdeksaan; ottaa huomioon, että tuhansia Irakin kristittyjä on paennut Syyriaan heihin Irakissa kohdistettua väkivaltaa; panee merkille, että monet Syyrian kristityt pelkäävät joutuvansa maassa uskonnollisen väkivallan uhreiksi; ottaa huomioon, että kristityillä yhteisöillä on merkittävä tehtävä maan demokratisoimisessa;

O.   ottaa huomioon, että 10. lokakuuta 2011 antamissaan päätelmissä neuvosto suhtautui myönteisesti Syyrian poliittisen opposition pyrkimyksiin saada aikaan yhteinen ohjelma, kehotti myös kansainvälistä yhteisöä ilmaisemaan tyytyväisyytensä näihin pyrkimyksiin ja pani merkille Syyrian kansallisneuvoston perustamisen myönteisenä askeleena; ottaa huomioon, että Syyriaan on myös perustettu demokraattisen muutoksen kansallinen komitea;

Egypti

1.   tuo jälleen julki solidaarisuutensa Egyptin kansaa kohtaan tässä maan kriittisessä ja vaikeassa demokratiaan siirtymisen vaiheessa ja tukee edelleen kansan demokraattisia pyrkimyksiä; kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edelleen tukemaan toimia, joilla pyritään nopeuttamaan Egyptin demokraattisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia;

2.   tuomitsee ankarasti mielenosoittajien surmaamisen Egyptissä; ilmaisee vilpittömän osanottonsa kaikkien uhrien perheille; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että turvallisuusjoukot eivät käytä suhteetonta voimaa; korostaa, että kaikilla kansalaisilla on oikeus osoittaa vapaasti ja rauhanomaisesti mieltään lainvalvontaviranomaisten suojeluksessa; kehottaa Egyptin viranomaisia vapauttamaan 28 Masperossa pidätettyä kristittyä sekä kaikki muut pidätetyt;

3.   pitää tervetulleina Egyptin viranomaisten pyrkimyksiä saada selville kristittyjen yhteisöjä vastaan tehtyjen iskujen suunnittelijat ja tekijät; pitää tärkeänä, että riippumaton siviilituomioistuin tutkii Masperon tapahtumat riippumattomasti, perusteellisesti ja avoimesti, jotta kaikki vastuussa olevat voidaan saattaa vastuuseen; korostaa, että tiedotusvälineiden rooli on tutkittava täysin; panee merkille hallituksen ilmoitukset siitä, että se aikoo välittömästi käsitellä asetusluonnosta, jolla pyritään laillistamaan ilman asianmukaista lupaa rakennetut uskonnonharjoittamispaikat, sekä vahvistaa säädöksiä, joilla pyritään torjumaan syrjintää sekä julkisessa elämässä että yksityisellä sektorilla; korostaa kuitenkin, että Egyptin hallitus ja viranomaiset ovat vastuussa maan kaikkien kansalaisten turvallisuudesta ja siitä, että väkivaltaan syyllistyneet tuodaan oikeuden eteen;

4.   kehottaa Egyptin viranomaisia turvaamaan täysin kaikkien Egyptin kansalaisten, myös koptikristittyjen, kaikki perusoikeudet, mukaan luettuina oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen, ilmaisuvapaus sekä uskonnon, omantunnon ja ajatuksen vapaus, sekä varmistamaan, että koptikristittyjen yhteisöt eivät joudu väkivaltaisten iskujen kohteiksi ja että niiden jäsenet voivat elää rauhassa ja harjoittaa vapaasti uskontoaan koko maassa; kehottaa suojelemaan kirkkoja asianmukaisesti, jotta ääri-islamistien harjoittamat jatkuvat väkivaltaisuudet ja kirkkojen tuhoamiset saadaan loppumaan; pitää tervetulleena jatkuvia pyrkimyksiä kohti uskonnonharjoittamispaikkojen rakentamista koskevaa yhteistä säännöstöä; korostaa, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusoikeus, joka on taattu oikeudellisilla välineillä; kannustaa Egyptin viranomaisia lopettamaan koptikristittyjen syrjinnän esimerkiksi poistamalla viittauksen uskontoon kaikista virallisista asiakirjoista sekä varmistamaan yhdenvertaisen arvostuksen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille Egyptin kansalaisille sekä pääsyn kaikkiin julkisiin ja poliittisiin virkoihin, mukaan luettuna tehtävät asevoimissa, parlamentissa ja hallituksessa;

5.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti EU:n asevientiä koskevaa yhteistä kantaa; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Catherine Ashtonia kehottamaan jäsenvaltioita panemaan yhteisen kannan vaatimukset täytäntöön täysimääräisesti ja noudattamaan niitä;

6.   katsoo, että uudessa perustuslaissa olisi nimenomaisesti määrättävä kaikkien perusoikeuksien turvaamisesta, mukaan luettuina yhdistymisvapaus, oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen, ilmaisuvapaus sekä uskonnon-, omantunnon- ja ajatuksenvapaus sekä vähemmistöjen suojelu; kehottaa Egyptin viranomaisia varmistamaan, että kaikki perustuslain määräykset ovat osallisuutta korostavia eivätkä jätä mahdollisuutta syrjiä ketään egyptiläisessä yhteiskunnassa;

7.   korostaa, että on tärkeää, että Egyptissä järjestetään kansalliskokouksen ja Shoura-neuvoston vapaat, oikeudenmukaiset ja avoimet vaalit vuoden 2011 lopussa tai vuoden 2012 alussa ja presidentinvaalit vuonna 2012; kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan tuen ja avun antamista Egyptin viranomaisille, poliittisille puolueille ja kansalaisyhteiskunnalle tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa Egyptin viranomaisia helpottamaan vaaliprosessia tarkkailemaan saapuvien ulkomaisten järjestöjen työtä; kehottaa korvaamaan Egyptin väliaikaisen hallituksen mahdollisimman pian vapaiden vaalien tulosta vastaavalla hallituksella;

8.   kehottaa asevoimien korkeinta neuvostoa (SCAF) lopettamaan poikkeuslain välittömästi, sillä se loukkaa ilmaisunvapautta, yhdistymisvapautta ja kokoontumisvapautta, jotta voidaan välttää se, että vuoden loppuun mennessä järjestettäväksi suunnitellut vaalit käydään poikkeustilan vallitessa;

9.   pitää tässä yhteydessä tervetulleena rikoslain muutosta, jolla kriminalisoidaan sukupuoleen, rotuun, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen perustuva syrjintä;

10.   katsoo, että EU:n olisi toteutettava toimenpiteitä, jos kenen tahansa kansalaisen ihmisoikeuksia rikotaan vakavasti Egyptissä; korostaa, että EU:n on oltava valmis hyväksymään lisätoimia voidakseen auttaa Egyptin kansaa, joka tavoittelee demokraattista tulevaisuutta rauhanomaisin keinoin;

11.   kehottaa Egyptin viranomaisia hyväksymään uuden yhdistyslain kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti sekä kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeusryhmiä tiiviisti konsultoiden; korostaa, että naisten oikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvo ja naisten poliittinen osallistuminen ovat ratkaisevan tärkeitä sille, että Egyptissä voidaan saavuttaa todellista demokraattista kehitystä;

12.   on erittäin huolissaan vankilassa olevan bloginpitäjän Maikel Nabil Sanadin terveydentilasta ja kehottaa vapauttamaan hänet välittömästi; vaatii Egyptin hallitusta ja viranomaisia lopettamaan viipymättä siviilien tuomitsemisen sotilastuomioistuimessa; vaatii Egyptin viranomaisia varmistamaan, että mitään maassa toimivia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ei uhata suoraan tai välillisesti ja että ne voivat osallistua demokraattiseen siirtymäkehitykseen ja myös vaaliprosessiin;

Syyria

13.   tuomitsee voimakkaasti suhteettoman ja raa'an voimankäytön rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan sekä demokratia-aktivistien, ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, lääkäreiden ja lääkintähenkilöstön järjestelmällisen vainon; on hyvin huolissaan vakavista ihmisoikeuksien loukkauksista, joihin Syyrian viranomaiset ovat syyllistyneet, kuten joukkopidätyksistä, ilman oikeudenkäyntiä suoritetuista teloituksista, mielivaltaisista pidätyksistä, katoamisista ja kidutuksesta, jotka kohdistuvat myös lapsiin ja saattavat muodostaa rikoksen ihmisyyttä vastaan; kehottaa jälleen presidentti Bashar al-Assadia ja hänen hallitustaan luopumaan vallasta välittömästi, jotta poliittinen siirtymäkehitys Syyriassa voi alkaa ja jotta voidaan käynnistää syvällisten demokraattisten uudistusten prosessi;

14.   ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien perheille; arvostaa Syyrian kansan rohkeutta ja päättäväisyyttä ja tukee voimakkaasti sen pyrkimyksiä oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteuttamiseen kaikilta osin sekä taloudellisten ja sosiaalisten olojen paranemiseen;

15.   kehottaa jälleen järjestämään riippumattoman, avoimen ja tehokkaan tutkinnan teloituksista, pidätyksistä, mielivaltaisista vangitsemisista, väitetyistä katoamisista ja kidutustapauksista, joihin Syyrian turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet, jotta kansainvälinen yhteisö voi saattaa näiden rikosten tekijät vastuuseen; katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston olisi vietävä Syyria kansainväliseen rikostuomioistuimeen, jotta Syyrian kansalle saadaan oikeutta ja estetään se, että enemmän ihmisiä joutuu näiden käytäntöjen uhreiksi; vaatii kansainvälisille humanitaarisille järjestöille ja ihmisoikeusjärjestöille sekä kansainvälisille tiedotusvälineille täyttä pääsyä maahan ja korostaa Syyrian opposition ja mielenosoittajien pyyntöä, jonka mukaan maahan olisi lähetettävä kansainvälisiä tarkkailijoita;

16.   on erittäin huolissaan kristittyjen tilanteesta Syyriassa ja erityisesti heidän turvallisuudestaan; tuomitsee toimet, joiden tavoitteena on yllyttäminen uskontokuntien väliseen konfliktiin; kehottaa Syyrian nykyisiä ja tulevia viranomaisia tarjoamaan kristityille yhteisöille luotettavaa ja tehokasta suojelua;

17.   korostaa, että Syyriassa olisi kunnioitettava ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, erityisesti uskonnon, vakaumuksen, omantunnon ja ajatuksen vapautta; ilmaisee tässä yhteydessä tukensa maan kristityille ja samalla kannustaa heitä toimimaan positiivisessa ja rakentavassa roolissa Syyrian meneillään olevissa tapahtumissa; kannustaa myös Syyrian oppositiovoimia julistamaan tai vahvistamaan, että ne ovat sitoutuneet kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, erityisesti uskonnon, vakaumuksen, omantunnon ja ajatuksen vapautta;

18.   pitää tervetulleena neuvoston myönteistä lausuntoa Syyrian poliittisen opposition pyrkimyksistä saada aikaan yhteinen ohjelma; kehottaa jälleen korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa Ashtonia, neuvostoa ja komissiota kannustamaan ja tukemaan edelleen Syyrian järjestäytyneen demokraattisen opposition kehittymistä sekä Syyriassa että sen ulkopuolella;

19.   on tyytyväinen EU:n sitoumukseen jatkaa painostusta YK:n tehokkaiden toimien aikaansaamiseksi niin, että kansainvälistä painostusta voidaan lisätä; pyytää jälleen, että YK:n turvallisuusneuvoston jäsenet ja erityisesti Venäjä ja Kiina eivät estä päätöslauselmaa, jossa tuomitaan Syyrian hallituksen harjoittama kuolonuhreihin johtavien voimatoimien käyttö ja kehotetaan luopumaan voimankäytöstä, sekä asettamaan pakotteita, mikäli näin ei tapahdu; kannattaa voimakkaasti EU:n 23. syyskuuta 2011 tekemää päätöstä hyväksyä uusia Syyrian hallituksen vastaisia pakotteita; korostaa, että EU:n on oltava valmis hyväksymään lisätoimia voidakseen auttaa Syyrian kansaa, joka tavoittelee demokraattista tulevaisuutta rauhanomaisin keinoin;

20.   pitää myönteisenä sitä, että Turkki ja Saudi-Arabia ovat tuominneet Syyrian hallituksen, sekä Turkin roolia sen ottaessa vastaan pakolaisia;

21.   tuomitsee jyrkästi joihinkin Syyrian kansalaisiin kohdistuvan väkivallan, ahdistelun ja uhkailun EU:n alueella ja muistuttaa, että oikeus osoittaa mieltä vapaasti ja rauhanomaisesti on täysin taattu EU:n jäsenvaltioissa, mikä koskee myös presidentti Bashar al-Assadia vastaan suunnattuja mielenosoituksia;

o
o   o

22.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Yhdysvaltain hallitukselle ja kongressille, Arabiliiton pääsihteerille, Egyptin arabitasavallan hallitukselle sekä Syyrian arabitasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0387 .
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0333 .
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0064 .
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0021 .
(5) EUVL L 228, 3.9.2011, s. 16.
(6) EUVL L 228, 3.9.2011, s. 19.
(7) EUVL L 228, 3.9.2011, s. 1.
(8) EUVL L 269, 14.10.2011, s. 18.


Ukrainan tämänhetkinen tilanne
PDF 74k   DOC 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2011 Ukrainan tämänhetkisestä tilanteesta
P7_TA(2011)0472 B7-0543 , 0550 , 0552 , 0553 ja 0554/2011

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ukrainasta,

–   ottaa huomioon Ukrainaa koskevan vuoden 2010 edistymiskertomuksen ja 25. toukokuuta 2011 päivätyn Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelun,

–   ottaa huomioon puhemiehen 11. lokakuuta 2011 antaman julkilausuman Ukrainan entisen pääministerin Julija Tymošenkon saamasta tuomiosta,

–   ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 5. elokuuta ja 11. lokakuuta 2011 Euroopan unionin puolesta antamat julkilausumat Julija Tymošenkon tapauksessa annetusta tuomiosta,

–   ottaa huomioon 29. ja 30. syyskuuta 2011 Varsovassa pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ja Ukrainan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 1998, ja meneillään olevat neuvottelut assosiaatiosopimuksesta ja siihen sisällytettävästä pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta, joilla on tarkoitus korvata kumppanuus- ja yhteistyösopimus,

–   ottaa huomioon Ukrainaa koskevan maaohjelman vuosiksi 2011–2013,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että EU kannattaa vakaata ja demokraattista Ukrainaa, joka kunnioittaa sosiaalisen markkinatalouden ja oikeusvaltion periaatteita sekä ihmisoikeuksia, suojelee vähemmistöjä ja takaa perusoikeudet; ottaa huomioon, että Ukrainan sisäpoliittinen vakaus, keskittyminen sisäiseen uudistukseen ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, johon kuuluvat oikeudenmukaiset, puolueettomat ja riippumattomat oikeudenkäynnit, on edellytys EU:n ja Ukrainan suhteiden edelleen kehittämiselle;

B.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin yhtenä keskeisenä ulkopoliittisena tavoitteena on edistää ja kehittää suhteita Ukrainaan ja lujittaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jolla pyritään kannustamaan EU:n naapurimaita luomaan poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia suhteita EU:hun ja sen jäsenvaltioihin;

C.   toteaa, että Ukrainan Petšerskin piirituomioistuin teki 11. lokakuuta 2011 päätöksen, jolla entiselle pääministerille Julija Tymošenkolle langetettiin seitsemän vuoden vankeustuomio, kolmen vuoden poliittinen toimintakielto ja 200 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruinen sakko ja jolla hänen koko omaisuutensa takavarikoitiin, ja että päätöstä pidetään laajalti joko kostotoimena tai pyrkimyksenä opposition edustajien tuomitsemiseen ja vangitsemiseen, jotta he eivät voisi asettua ehdolle ja kampanjoida ensi vuonna pidettävissä parlamenttivaaleissa ja vuoden 2015 presidentinvaaleissa;

D.   ottaa huomioon, että Ukrainan turvallisuuspalvelu käynnisti 12. lokakuuta 2011 Julija Tymošenkoa ja entistä pääministeriä Pavlo Lazarenkoa vastaan uuden rikosprosessin, jossa heitä syytetään Ukrainan julkisten varojen laajamittaisesta väärinkäytöstä Tymošenkon toimiessa Ukrainan yhdistyneet energiajärjestelmät -yhtymän johtajana ja tosiasiallisena omistajana;

E.   ottaa huomioon, että yhä useampia virkamiehiä on asetettu rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan ja että heidän joukossaan on entisiä hallituksen ministereitä mutta suurin osa on valtion virastojen ja tarkastuslaitosten (apulais)päälliköitä, lainvalvontavirastojen alajaostojen päälliköitä, piirioikeuksien tuomareita ja paikallisviranomaisten toimistojen päälliköitä;

F.   ottaa huomioon, että Ukrainan hallitus on sitoutunut useisiin oikeudellisiin uudistuksiin, joilla Ukrainan yksityis- ja julkisoikeus saatettaisiin vastaamaan eurooppalaisia ja kansainvälisiä normeja;

G.   ottaa huomioon, että EU painottaa edelleen, että on kunnioitettava oikeusvaltioperiaatetta, johon kuuluvat oikeudenmukaiset, puolueettomat ja riippumattomat oikeudenkäynnit, jotta ei missään tapauksessa syntyisi sellaista käsitystä, että oikeustoimia käytetään valikoivasti; toteaa, että EU pitää näitä periaatteita erityisen tärkeinä maassa, joka pyrkii poliittiseen assosiaatioon perustuvaan läheisempään sopimussuhteeseen unionin kanssa;

1.   katsoo, että EU:n ja Ukrainan suhteiden syventäminen sekä se, että Ukrainalle tarjotaan mahdollisuus lähentyä Eurooppaan, on erittäin tärkeää ja kummankin osapuolen edun mukaista; tunnustaa Ukrainan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaiset pyrkimykset edellyttäen, että kaikki kriteerit, mukaan lukien demokratian, ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen, täyttyvät;

2.   pahoittelee entiselle pääministerille Julija Tymošenkolle langetettua tuomiota, sillä se loukkaa ihmisoikeuksia ja merkitsee oikeuslaitoksen väärinkäyttöä Ukrainan johtavan oppositiopoliitikon toiminnan estämiseen; painottaa, että Julija Tymošenkoon valikoivasti sovellettu laki on peräisin neuvostoajoilta ja sen mukaan poliittisista päätöksistä voi saada rikossyytteen; toteaa, että kyseisen lain 364 ja 365 pykälä, joita parhaillaan tarkastellaan Ukrainan parlamentissa, eivät vastaa eurooppalaisia vaatimuksia eivätkä YK:n normeja;

3.   kehottaa Ukrainan viranomaisia varmistamaan oikeudenmukaisen, avoimen ja puolueettoman oikeudenkäynnin siinä tapauksessa, että Julija Tymošenko hakee muutosta tuomioonsa, sekä muissa entisen hallituksen jäseniin liittyvissä oikeudenkäynneissä; vaatii, että Julija Tymošenkolla on oltava täysi oikeus osallistua välittömästi poliittiseen toimintaan sekä Ukrainan tuleviin vaaleihin;

4.   on huolestunut siitä, että Tymošenkon oikeudenkäynti on vastoin Ukrainan hallituksen ilmoittamaa sitoumusta demokratiaan ja eurooppalaisiin arvoihin;

5.   on vilpittömästi huolestunut siitä, että entinen sisäministeri Juri Lutsenko on edelleen pidätettynä eikä hänen oikeudenkäynnissään ole vielä julistettu tuomiota, sekä muista vastaavista tapauksista;

6.   vaatii, että kaikki oikeudenkäynnit hallituksen entisiä ja nykyisiä korkeita virkamiehiä vastaan käydään oikeudenmukaisuutta, puolueettomuutta, avoimuutta ja riippumattomuutta koskevien eurooppalaisten normien mukaisesti;

7.   katsoo, että jollei Julija Tymošenkon saamaa tuomiota käsitellä uudelleen, assosiaatiosopimuksen tekeminen ja ratifiointi vaarantuvat ja samalla maa ajautuu entistä kauemmas mahdollisuudesta lähentyä Eurooppaan; on huolissaan siitä, että nähtävissä on merkkejä demokraattisten vapauksien murenemisesta, sekä siitä, että valtion instituutioita käytetään mahdollisesti puoluepoliittisiin tarkoituksiin ja poliittisen koston välikappaleena;

8.   korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen ja sisäisten uudistusten lujittaminen sekä uskottava korruption torjunta ovat perustavan tärkeitä paitsi assosiaatiosopimuksen tekemisen ja ratifioinnin ja EU:n ja Ukrainan suhteiden syventämisen myös Ukrainan demokratian vakiintumisen kannalta;

9.   panee tyytyväisenä merkille, että pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta on päästy sopimukseen; katsoo, että kyseinen sopimus muodostaa hyvän perustan Euroopan unionin ja Ukrainan välistä assosiaatiosopimusta koskevien neuvotteluiden mahdolliselle loppuun saattamiselle;

10.   pitää hälyttävinä tietoja tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden heikkenemisestä Ukrainassa; kehottaa viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin suojellakseen näitä demokraattisen yhteiskunnan tärkeitä ominaisuuksia ja pidättymään pyrkimyksistä valvoa suoraan tai välillisesti maan tiedotusvälineiden tiedonvälityksen sisältöä;

11.   tukee voimakkaasti suosituksia, joita Venetsian komissio ja Etyj/ODIHR antoivat yhteisessä lausunnossaan Ukrainan parlamenttivaaleja koskevasta lakiesityksestä; pitää välttämättömänä, että nämä suositukset hyväksytään ja pannaan täytäntöön pikaisesti, osallistavasti ja kattavasti siten, että sekä oppositio että kansalaisyhteiskunta ovat mukana;

12.   kehottaa kaikkia Ukrainan poliittisia voimia käymään rehellistä ja avointa keskustelua poliittisesta päätöksentekoprosessista; vaatii parlamentin tutkintavaliokuntaa selvittämään päätöksentekoprosessin mahdollisia puutteita;

13.   katsoo, että äskettäin siirretty tapaaminen presidentti Janukovitšin kanssa olisi tarjonnut erinomaisen tilaisuuden käsitellä Ukrainan hallitukselle esitettyjä vakavia huolenaiheita ja elvyttää rakentavaa vuoropuhelua, joka saattaisi johtaa assosiaatiosopimuksen parafointiin, kunhan jäljellä olevien teknisten esteiden ja tärkeimpien poliittisten esteiden poistamisessa edistytään; kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan tapaamiselle presidentti Janukovitšin kanssa uuden päivämäärän, joka on ennen joulukuuksi 2011 suunniteltua EU:n ja Ukrainan huippukokousta;

14.   kehottaa komissiota tukemaan Ukrainan oikeuslaitoksen uudistamista käyttämällä paremmin hyväksi EU:n valmiuksien kehittämistä koskevaa ohjelmaa sekä harkitsemaan EU:n korkean tason neuvoa-antavan ryhmän perustamista avustamaan Ukrainaa sen pyrkiessä saattamaan muun muassa oikeuslaitosta koskevan lainsäädäntönsä vastaamaan EU:n lainsäädäntöä;

15.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Ukrainan hallitukselle ja parlamentille sekä Euroopan neuvoston ja Etyjin parlamentaarisille yleiskokouksille.


Mikrobilääkeresistenssin aiheuttama uhka kansanterveydelle
PDF 122k   DOC 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2011 mikrobilääkeresistenssin aiheuttamasta uhkasta kansanterveydelle
P7_TA(2011)0473 B7-0538/2011

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman antibioottiresistenssistä,

–   ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) elokuussa 2011 antaman tieteellisen lausunnon ”Public health risks of bacterial strains producing extended-spectrum β-lactamases and/or AmpC β-lactamases in food and food-producing animals”,

–   ottaa huomioon 18. marraskuuta 2009 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan mikrobilääkeresistenssistä (SANCO/6876/2009r6),

–   ottaa huomioon Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) ja Euroopan lääkeviraston (EMA) syyskuussa 2009 julkaiseman yhteisen teknisen raportin otsikolla ”The bacterial challenge: time to react – A call to narrow the gap between multidrug-resistant bacteria in the EU and the development of new antibacterial agents”,

–   ottaa huomioon mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä ihmislääketieteessä 15. marraskuuta 2001 annetun neuvoston suosituksen 2002/77/EY(1) sekä 23. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman(2) ehdotuksesta kyseiseksi neuvoston suositukseksi,

–   ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2001 annetun komission tiedonannon mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä lääketieteessä (KOM(2001)0333 ),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että mikrobilääkkeet kykenevät tuhoamaan tai estämään bakteerien, virusten ja muiden mikro-organismien kasvua (antibiootit ovat mikrobilääkkeitä, jotka toimivat vain bakteereja vastaan) ja että sen vuoksi niillä on ollut tärkeä rooli kansanterveyden parantamisessa, koska ne ovat auttaneet vähentämään aiemmin parantumattomiin tai kuolemaan johtaneisiin sairauksiin ja infektioihin kuolevien määrää;

B.   toteaa, että mikrobilääkkeiden käyttö on aiheuttanut sen, että tietyt, aiemmin näillä lääkkeillä kuriin saadut mikro-organismit ovat kehittäneet niin sanotun mikrobilääkeresistenssin;

C.   toteaa, että näiden mikrobilääkkeiden liiallinen ja hallitsematon käyttö on nopeuttanut tätä luonnollista prosessia ja siten vaarantanut saavutetun lääketieteellisen edistyksen;

D.   toteaa, että jokaisen uuden antibiootin käyttöönotosta on seurannut ja tulee seuraamaan kohteena olleiden bakteerien resistenssi; toteaa, että tarttuvien tautien tehokkaiden torjuntavalmiuksien ylläpitäminen edellyttää sekä uusien mikrobilääkkeiden kehittämistä että nykyisten antibioottiresurssien parempaa säilyttämistä, ja painottaa näin ollen, kuinka tärkeää on varmistaa, että antibioottien käyttöä valvotaan tehokkaasti ja että se rajoitetaan ainoastaan välttämättömiin hoitoihin;

E.   ottaa huomioon, että noin neljän vuosikymmenen ajan (1940-luvulta 1970-luvulle) lääketeollisuus tuotti jatkuvasti uusia antibiootteja, joista monilla oli uusia toimintamekanismeja, joilla kierrettiin edeltävien lääkkeiden resistenssiongelmat; huomauttaa, että mainitun ajanjakson jälkeen on kehitetty ja hyväksytty virallisesti vain muutamia uusia mikrobilääkkeitä;

F.   katsoo, että mikrobilääkeresistenssi on tärkeä, laajalti ratkaisematon asia, josta on tullut uhka kansanterveydelle Euroopassa ja maailmanlaajuisesti ja joka on johtanut pitempiin ja mutkikkaampiin hoitoihin, elämän laadun alenemiseen, suurempaan kuolemanriskiin (EU:ssa kuolee vuosittain 25 000 potilasta resistenttien mikro-organismien aiheuttamien infektioiden vuoksi), ylimääräisiin terveydenhoitokustannuksiin ja tuottavuuden menetyksiin ainakin 1,5 miljardin euron edestä vuosittain;

G.   ottaa huomioon, että hyvin monien sairaalassa saatujen infektioiden aiheuttajia ovat erittäin resistentit bakteerit, kuten metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA) ja Clostridium difficile, ja ne ovat vakava uhka potilasturvallisuudelle;

H.   toteaa, että mikrobilääkeresistenssistä on tullut niin vakava asia, että Maailman terveysjärjestö teki siitä 7. huhtikuuta 2011 vietettävän maailman terveyspäivän tämän vuoden aiheen ja että Euroopan unioni on vuodesta 2008 alkaen järjestänyt Euroopan antibioottipäivän, jota vietetään 18. marraskuuta;

I.   toteaa, että epäasianmukainen ja järjenvastainen mikrobilääkkeiden käyttö luo suotuisat olosuhteet resistenttien mikro-organismien synnylle, leviämiselle ja säilymiselle;

J.   ottaa huomioon, että ihmisten mikrobilääkeresistenssi johtuu usein antibioottilääkkeiden riittämättömistä annoksista, virheellisestä hoidosta ja patogeenien jatkuvasta altistumisesta mikrobilääkkeille sairaaloissa;

K.   katsoo, että hyvä käsihygienia eli käsien huolellinen pesu ja kuivaus voi auttaa vähentämään antibioottien ja mikrobilääkkeiden tarvetta;

L.   toteaa, että huolimatta antibioottien käytön kieltämisestä kasvunedistäjinä ja halukkuudesta vähentää antibioottien käyttöä eläinlääkintäalalla epäasianmukaisiin ”ennaltaehkäiseviin” tarkoituksiin mikrobilääkeresistenssi vaikuttaa sekä ihmisiin että eläimiin ja voi myös siirtyä sekä ihmisistä eläimiin että eläimistä ihmisiin, mikä tekee asiasta todella laaja-alaisen ja edellyttää koordinoitua unionin tason lähestymistapaa; katsoo, että näin ollen tarvitaan lisätoimia maatalouskäytäntöjen kehittämiseksi, niin että vähennetään riskiä, joka liittyy antibioottien käyttöön eläinlääkintäalalla ja ihmisten resistenssin kehittymiseen;

M.   katsoo, että hyvät eläintenkasvatuskäytännöt vähentävät antibioottien tarvetta;

N.   toteaa, että näin ollen ihmisille tarkoitettujen mikrobilääkkeiden resistenssiä torjuvia toimia ei voi toteuttaa irrallaan toimista, joilla torjutaan eläinlääkkeissä, eläinten rehussa ja maanviljelyssä käytettävien mikrobilääkkeiden resistenssiä;

O.   toteaa, että EPRUMA(3) on eurooppalainen usean sidosryhmän aloite, jolla edistetään eläinlääkkeiden vastuullista käyttöä; toteaa, että One-Health-lähestymistapa kattaa sekä ihmisille että eläimille tarkoitetut lääkkeet ja että EPRUMA katsoo, että mikrobilääkkeet kuuluvat tähän lähestymistapaan;

P.   katsoo, että mikrobilääkeresistenssillä on selvästikin rajatylittäviä vaikutuksia, eikä voida sulkea pois muitakaan vaikutuksia, jotka hyvin luultavasti eivät olisi hallittavissa nykyisillä resursseilla ja tietämyksellä ja jotka voivat johtaa arvaamattomiin lääketieteellisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin takaiskuihin;

1.   panee huolestuneena merkille, että mikrobilääkeresistenssi on alati kasvava kansanterveyden uhka Euroopassa ja koko maailmassa huolimatta toimista, joihin on ryhdytty sekä Euroopassa että kansainvälisellä tasolla;

2.  vaatii tehostamaan ihmisille tarkoitettujen mikrobilääkkeiden resistenssiä torjuvia toimia ja keskittymään samalla seuraaviin asioihin tässä järjestyksessä:

   sekä ihmisille että eläimille annettavien mikrobilääkkeiden maltillinen käyttö varmistaen, että niitä käytetään vain tosiasialliseen tarpeeseen sairauden hoitamiseksi ja että lääkkeen annostus, annosten välinen aika ja kuurin kesto ovat asianmukaisia,
   mikrobilääkeresistenssin seuranta ja valvonta,
   uusien mikrobilääkkeiden ja vaihtoehtoisten lääkkeiden tutkimuksen ja kehittämisen tarve,
   yhteydet toimiin, joilla torjutaan eläinlääkkeissä, eläinten rehussa ja maanviljelyssä käytettävien mikrobilääkkeiden resistenssiä;

3.   kehottaa komissiota tekemään viipymättä ehdotuksen lainsäädäntökehykseksi mikrobilääkeresistenssin torjumista varten, edistämään vastuullista käyttöä koskevia aloitteita ja tukemaan niiden levittämistä ja niistä tiedottamista;

Mikrobilääkkeiden maltillinen käyttö

4.   vahvistaa, että tarvitaan kiireellisiä toimia resistenttien mikro-organismien lisääntymisen välttämiseksi tai jopa kehityksen suunnan muuttamiseksi päinvastaiseksi ja että tämän vuoksi on vähennettävä mikrobilääkkeiden tarpeetonta ja epäasianmukaista käyttöä;

5.   painottaa, että lopullisena tavoitteena on säilyttää mikrobilääkkeet sekä eläinten että ihmisten tautien torjumisen tehokkaana välineenä, mutta rajoittaa samalla mikrobilääkkeiden käyttö välttämättömimpiin tarpeisiin;

6.   toteaa, että komission kertomuksessa(4) neuvoston vuoden 2001 suosituksen täytäntöönpanosta sekä vuoden 2010 Eurobarometri-tutkimuksessa tuotiin esiin puutteita mikrobilääkkeiden maltillisen käytön edistämisessä;

7.   huomauttaa, että mikrobilääkeresistenssiä koskevan tiedon saatavuus ja vaikutukset kansalaisten kuluttajakäyttäytymiseen vaihtelevat unionin eri maissa, etenkin mitä tulee antibioottien reseptikäyttöä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoon – esimerkiksi vuonna 2008 ilman lääkemääräystä myytävien antibioottien prosenttiosuuksissa oli huomattavia eroja eri jäsenvaltioiden välillä;

8.   toteaa, että tältä osin Eurooppa on juuri niin heikko kuin heikoin lenkki, joten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota valtioihin, joissa mikrobilääkeresistenssin tasot ovat korkeita;

9.   kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, joilla antibioottien käyttöä vähennetään merkittävästi ja joissa määritellään mikrobilääkkeiden maltillisen käytön yleisperiaatteet ja parhaat käytännöt, ja siis työstämään pidemmälle neuvoston 15. marraskuuta 2001 antamaa suositusta sekä varmistamaan, että Euroopan unionissa sovelletaan näitä periaatteita ja menetelmiä asianmukaisesti;

10.   toteaa, että antibiooteista ja niiden vaikutuksista on olemassa monia virheellisiä käsityksiä ja että komission teettämän tutkimuksen mukaan 53 prosenttia unionin kansalaisista uskoo edelleen, että antibiootit tuhoavat viruksia ja 47 prosenttia luulee, että ne ovat tehokkaita vilustumista ja influenssaa vastaan (Erikoiseurobarometri 338 mikrobilääkeresistenssistä, huhtikuu 2010);

11.   ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssiin vaikuttaa huomattavasti se, että potilaat eivät noudata määräyksiä vaan esimerkiksi jättävät hoidon kesken tai eivät noudata suositeltua annostusta;

12.   kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen mikrobilääkkeiden epäasianmukaisesta käytöstä ja myynnistä reseptilääkkeinä tai ilman lääkemääräystä koko ketjussa – lääkäristä ja apteekista potilaaseen – ja tarkastelemaan siinä kaikkien toimijoiden käyttäytymistä sekä laatimaan kattavan pitkän aikavälin toimintasuunnitelman kaikkien näiden toimijoiden tiedon tasosta;

13.   korostaa, että mikrobilääkkeiden maltillisen käytön yhteydessä asianomaisten toimijoiden on kiinnitettävä huomiota nykyisin saatavilla olevien antibioottien parempaan käyttöön tarkastelemalla huolellisesti niiden annostusta, hoidon kestoa ja lääkeyhdistelmää;

14.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään hyvää käsihygieniaa eli käsien pesua ja kuivausta – erityisesti sairaaloissa – infektioiden leviämisen estämiseksi ja antibioottien tarpeen vähentämiseksi;

15.   suhtautuu näin ollen myönteisesti vuosittain 18. marraskuuta vietettävään Euroopan antibioottipäivään, jonka tarkoituksena on useiden jäsenvaltioissa järjestettyjen tapahtumien avulla lisätä tietoa mikrobilääkeresistenssin uhkasta kansanterveydelle ja vaatia antibioottien vastuullisempaa käyttöä;

Mikrobilääkeresistenssin seuranta ja valvonta

16.   painottaa toimivan seuranta- ja valvontajärjestelmän merkitystä luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen keräämiseksi patogeenien herkkyydestä mikrobilääkkeille ja niiden aiheuttamista infektioista, mikä mahdollistaa kehityssuuntausten analysoinnin, varhaisvaroitukset sekä resistenssin leviämisen seurannan kansallisesti, alueellisesti ja yhteisön laajuisesti, sekä tietojen keräämiseksi mikrobilääkkeiden määräämisestä ja käytöstä niiden kokonaiskäytön seuraamiseksi;

17.   on tyytyväinen eurooppalaisen mikrobilääkeresistenssin seurantajärjestelmän (EARSS) ja eurooppalaisen eläinten mikrobilääkkeiden käytön seurantajärjestelmän (ESVAC) aloittamaan ja ECDC:n jatkamaan työhön EU:n laajuisen korkealaatuisen ja vertailukelpoisen tiedon keräämiseksi mikrobilääkeresistenssistä, mutta myöntää, että eräissä maissa on edelleen ongelmia tietojen saatavuudessa ja laadussa; pitää lisäksi myönteisenä eurooppalaista antibioottien käytön seurantajärjestelmää koskevan hankkeen aloittamaa ja ECDC:n jatkamaa työtä korkealaatuisen ja vertailukelpoisen EU:n laajuisen tiedon keräämiseksi mikrobilääkkeiden kulutuksesta;

18.   korostaa diagnostiikan merkitystä mikrobilääkeresistenssin torjunnassa ja kehottaa panostamaan tähän enemmän sekä hyödyntämään tehokkaammin nykyisiä diagnoosimenetelmiä;

19.   kehottaa komissiota, ECDC:tä ja muita asianomaisia EU:n elimiä kehittämään viipymättä yhteistyössä yhdenmukaistettuja ja yhtenäisiä mikrobilääkeresistenssin ja mikrobilääkkeiden käytön seurantajärjestelmiä Euroopassa, uusien resistenssimekanismien ja -kantojen varhaisvaroitusjärjestelmä mukaan luettuna;

Uusien mikrobilääkkeiden ja vaihtoehtoisten lääkkeiden tutkimuksen ja kehittämisen tarve

20.   katsoo, että resistenttien mikro-organismien aiheuttamien infektioiden esiintymistiheyden ja uusien mikrobilääkkeiden tutkimuksen ja kehittämisen taantumisen välinen kuilu on kasvamassa, mikä uhkaa nyt viedä kansanterveyssektorin takaisin ennen antibiootteja vallinneeseen aikakauteen;

21.   katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen väheneminen johtuu markkinoiden toiminnan puutteellisuudesta, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia säädösteitse tai muiden toimenpiteiden avulla lääketeollisuuden kannustimien luomiseksi tai parantamiseksi, jotta voitaisiin lisätä investointeja uusien mikrobilääkkeiden ja mahdollisten vaihtoehtoisten lääkkeiden tutkimukseen ja kehittämiseen;

22.   muistuttaa, että uusia mikrobilääkkeitä ja mahdollisia vaihtoehtoisia lääkkeitä on tutkittava lisää EU:n tutkimuksen puiteohjelmissa, ja kannustaa EU:n tason tutkimusyhteistyöhön, jolla voitaisiin parantaa tehokkuutta;

23.   toteaa, että nopean diagnostiikan puute on edistänyt sekä antibioottien liikakäyttöä että kehityskustannusten kasvua;

24.   tunnustaa, että infektioiden torjumiseksi on edistettävä täydentäviä toimenpiteitä, kuten tehokkaiden rokotteiden käyttöä, kuten todettiin 1. joulukuuta 2009 annetuissa neuvoston päätelmissä innovatiivisista kannustimista tehokkaiden antibioottien kehittämiseksi;

Kokonaisvaltainen lähestymistapa

25.   kehottaa komissiota varmistamaan, että mikrobilääkeresistenssiä ja kansanterveyttä koskevat toimet ovat osa mikrobilääkeresistenssiä koskevaa kokonaisvaltaista toimintamallia, ja tunnistamaan yhteydet toimiin, joilla torjutaan eläinlääkkeissä, eläinten rehussa ja maanviljelyssä käytettävien mikrobilääkkeiden resistenssiä ja erityisesti ristitartuntojen vaaraa;

26.   kehottaa komissiota vastaamaan antibioottien käyttöä eläinlääkinnässä EU:n laajuisesti koskevaan tiedonpuutteeseen keräämällä korkealaatuista, vertailukelpoista ja lajikohtaista tietoa kaikista jäsenvaltioista;

27.   pitää myönteisinä pyrkimyksiä yhtenäistää ja parantaa uusien antibioottien säännönmukaista arviointia;

28.   kehottaa komissiota tukemaan edelleen EARSS:ää ja ESVAC:ia antibioottien käyttöä koskevan tiedon keräämisessä, mikä luo perustaa tuleville vastuullisen käytön varmistaville toimenpiteille;

29.   kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksia, joiden nojalla asteittain luovutaan antibioottien ennaltaehkäisevästä käytöstä karjankasvatuksessa;

30.   korostaa, että karjankasvatusalan ja kalan tehoviljelyalan olisi keskityttävä ehkäisemään sairauksia huolehtimalla hyvästä hygieniasta, hyvistä eläintenpidon ja -kasvatuksen käytännöistä sekä tiukoista bioturvallisuustoimenpiteistä antibioottien ennaltaehkäisevän käytön sijaan;

31.   kehottaa erityisesti luomaan eläinten kasvattamista koskevat hyvät käytännöt, joilla vähennetään mikrobilääkeresistenssin riskiä; korostaa, että näitä käytäntöjä on sovellettava erityisesti nuoriin eläimiin, jotka tuodaan yhteen useammalta karjankasvattajalta lisäten siten tartuntatautien vaaraa;

32.   toteaa, että lääkejäämät, joita ei käsitellä asianmukaisesti, päätyvät vesistöihin ja lisäävät tahatonta altistusta useille antibioottiresistenssiin liitetyille aineille; kehottaa komissiota edistämään jatkotutkimusta vaikutuksesta, joka on pitkäaikaisella altistumisella lääkejäämiin veden ja maaperän kautta;

33.   vaatii tekemään eron ihmis- ja eläinlääketieteessä käytettävien vaikuttavien aineiden ja vaikutusmekanismien välillä siinä määrin kuin mahdollista, jotta vähennetään riskiä antibioottiresistenssin siirtymisestä eläimistä ihmisiin, mutta toteaa, ettei tämä saa rajoittaa nykyisiä tehokkaita hoitovaihtoehtoja;

34.   katsoo, että ongelmallisten ihmispatogeenien viimeisenä hoitokeinona käytettävien antibioottien käyttö olisi sallittava maataloudessa ainoastaan erikoisluvalla ja siten, että resistenssin seuranta on järjestetty mieluiten yksilökohtaisesti;

Kansainvälinen yhteistyö

35.   kehottaa komissiota tehostamaan tiivistä yhteistyötä Maailman terveysjärjestön (WHO), Maailman eläintautijärjestön (OIE) ja muiden asianomaisten osapuolten ja järjestöjen kanssa kansainvälisellä tasolla, jotta mikrobilääkeresistenssiä käsiteltäisiin tehokkaammin maailmanlaajuisesti; on tyytyväinen EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttisen työryhmän (TATFAR) perustamiseen käsittelemään kiireellisiä mikrobilääkeresistenssiin liittyviä kysymyksiä;

36.   kehottaa komissiota varmistamaan, että asianomaisten strategioiden täytäntöönpanoon on riittävästi rahoitusta ja henkilöstöä;

o
o   o

37.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 34, 5.2.2002, s. 13.
(2) EYVL C 112 E, 9.5.2002, s. 106.
(3) European Platform for the Responsible Use of Medicines in Animals.
(4) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, liiteasiakirja komission toiseen kertomukseen neuvostolle mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä lääketieteessä annetun neuvoston suosituksen (2002/77/EY) täytäntöönpanoa käsittelevien jäsenvaltioiden raporttien pohjalta.


Tiibet, erityisesti nunnien ja munkkien polttoitsemurhat
PDF 83k   DOC 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2011 Tiibetistä, erityisesti nunnien ja munkkien polttoitsemurhista
P7_TA(2011)0474 B7-0540 , 0546 , 0561 , 0563 ja 0564/2011

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinasta ja Tiibetistä ja etenkin 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman(1) ,

–   ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 pykälän, jossa taataan kaikille kansalaisille oikeus uskonnonvapauteen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien, uskonnonvapauden ja kokoontumisvapauden kunnioittaminen on Euroopan unionin perusperiaatteita ja ulkopolitiikan ensisijainen painopiste;

B.   ottaa huomioon, että Kiinan hallitus on määrännyt Sichuanin maakunnassa Ngaban (kiinaksi Aba) hallintoalueella ja Tiibetin ylängön muilla alueilla toimiville tiibetiläisille buddhalaisluostareille tiukkoja rajoituksia, joihin kuuluu julmia turvallisuustarkastuksia, munkkien mielivaltaisia pidätyksiä, luostarien valvonnan lisäämistä ja poliisin jatkuva läsnäolo luostareissa uskonnollisen toiminnan valvomiseksi;

C.   ottaa huomioon, että näillä turvallisuustoimilla on tarkoitus rajoittaa ilmaisun-, kokoontumis- ja uskonnonvapautta Tiibetin buddhalaisluostareissa;

D.   ottaa huomioon, että 20-vuotias Phuntsog ja 29-vuotias Tsewang Norbu kuolivat sytytettyään itsensä tuleen 16. maaliskuuta ja 15. elokuuta 2011 vastalauseena Kiinan Tiibetissä harjoittamalle tiukalle politiikalle;

E.   ottaa huomioon, että Phuntsogin nuorempi veli Lobsang Kelsang ja Lobsang Kunchok, molemmat 18-vuotiaita, sytyttivät itsensä tuleen Ngaban (Aba) torilla 26. syyskuuta 2011 ja että he selvisivät hengissä mutta heidän nykyinen tilansa on epävarma;

F.   ottaa huomioon, että Kardzen luostarin 38-vuotias munkki Dawa Tsering sytytti itsensä tuleen 25. lokakuuta 2011, mutta Kiinan turvallisuushenkilöstö sammutti liekit ja yritti viedä hänet pois, ja että tällä hetkellä muut munkit suojelevat häntä luostarissa ja hän on kriittisessä tilassa;

G.   ottaa huomioon, että Kirtin luostarin 17-vuotias munkki Kelsang Wangchuk sytytti itsensä tuleen 3. lokakuuta 2011, ja kiinalaiset sotilaat sammuttivat tulen ja pahoinpitelivät häntä, minkä jälkeen he veivät hänet välittömästi pois, eikä hänen nykyisestä voinnistaan ja olinpaikastaan ei ole tietoa;

H.   ottaa huomioon, että kaksi Kirtin luostarin entistä munkkia, 19-vuotias Choephel ja 18-vuotias Kayang sytyttivät itsensä tuleen toisiaan kädestä pitäen ja vaativat näin Dalai Laman paluuta ja uskonnonvapautta ja että he menehtyivät protestin seurauksena;

I.   ottaa huomioon, että Kirtin luostarin entinen munkki 19-vuotias Norbu Damdrul sytytti itsensä tuleen 15. lokakuuta 2011 ja että kyseessä oli kahdeksas polttoitsemurha Tiibetissä ja että hänen nykyisestä olinpaikastaan ja voinnistaan ei ole tietoa;

J.   ottaa huomioon, että Ngabassa sijaitsevan Mamae Dechen Choekorling -nunnaluostarin nunna 20-vuotias Tenzin Wangmo kuoli 17. lokakuuta 2011 ja että hän oli ensimmäinen nainen, joka teki polttoitsemurhan;

K.   katsoo, että polttoitsemurhaa voidaan pitää nuorten tiibetiläisten protestina ja kasvavan epätoivon ilmauksena erityisesti Kirtin luostariyhteisössä;

L.   katsoo, että henkilökohtaisista syistä riippumatta näitä tapauksia on tarkasteltava laajemmassa asiayhteydessä, johon kuuluu Ngaban (Aba) hallintoalueella vuosia jatkunut uskonnollinen ja poliittinen sorto;

M.   ottaa huomioon, että Kiinan hallitus on kiristänyt uskonnonharjoittamiseen kohdistamaansa valtiollista valvontaa useiden vuonna 2007 annettujen säädösten avulla, mikä on lisännyt tiibetiläisten epätoivoa koko Tiibetissä;

N.   ottaa huomioon, että nykyisillä säädöksillä on laajennettu merkittävästi uskonnolliseen elämään kohdistuvaa valtion valvontaa siten, että moniin uskonnollisen identiteetin ilmauksiin, uudestisyntyneen laman tunnustaminen mukaan luettuna, tarvitaan valtion hyväksyntä ja valtio valvoo niitä;

O.   ottaa huomioon, että kiinalainen tuomioistuin tuomitsi kolme tiibetiläistä munkkia vankeuteen näiden munkkikollegan Phuntsogin, joka sytytti itsensä tuleen 16. maaliskuuta 2011, kuoleman jälkeen tämän piilottelusta ja sairaanhoidon epäämisestä ja syytti heitä tahallisesta henkirikoksesta;

P.   ottaa huomioon, että maaliskuussa 2011, ensimmäisen polttoitsemurhan jälkeen, aseistetut joukot ympäröivät Kirtin luostarin ja katkaisivat sen elintarvikkeiden ja veden toimitukset useiksi päiviksi; ottaa huomioon, että luostariin lähetetyt uudet turvallisuusviranomaiset määräsivät uuden pakollisen niin kutsutun isänmaallisen koulutusohjelman käynnistämisestä ja että yli 300 munkkia vietiin pois sotilasajoneuvoissa ja heitä pidetään tuntemattomissa paikoissa, joissa he joutuvat useiden viikkojen ajan poliittisen indoktrinaation kohteeksi;

Q.   ottaa huomioon, että Kiinan hallitus on syyttänyt Kirtin luostarin munkkeja osallistumisesta tekoihin, joilla pyritään häiritsemään yhteiskunnallista järjestystä, vandalismi ja polttoitsemurhat mukaan luettuina;

R.   ottaa huomioon, että viime kuukausina Kiinan viranomaiset ovat tiukentaneet turvallisuuden valvontaa Tiibetissä ja erityisesti Kirtin luostaria ympäröivällä alueella ja että toimittajia ja ulkomaalaisia ei päästetä vierailemaan alueelle ja poliisi partioi luostarissa täydessä mellakkavarustuksessa; ottaa huomioon, että ulkomaisia tiedotusvälineitä ei päästetä Tiibetiin levottomiin osiin, että Kiinan valtiollinen televisio ei ole raportoinut protesteista ja munkkeja on kielletty puhumasta niistä julkisesti;

1.   tuomitsee Kiinan viranomaisten jatkuvat iskut Tiibetin luostareihin ja kehottaa niitä lopettamaan luostareille ja maallikkoyhteisöille asetetut rajoitukset ja turvatoimet ja palauttamaan viestintäyhteydet Kirtin luostarin munkeille;

2.   ilmaisee syvän huolensa raporteista, joiden mukaan viime huhtikuusta lähtien kahdeksan tiibetiläistä buddhalaismunkkia ja yksi nunna ovat sytyttäneet itsensä tuleen lähellä Kirtin luostaria, joka sijaitsee Kiinan Sichuanin maakunnassa Ngaban alueella;

3.   kehottaa Kiinan hallitusta poistamaan Kirtin luostaria koskevat rajoitukset ja raskaat turvatoimet ja antamaan tietoa luostarista väkisin vietyjen munkkien olinpaikasta; kehottaa Kiinan viranomaisia päästämään kiireesti riippumattomat kansainväliset tiedotusvälineet ja ihmisoikeustarkkailijat alueelle;

4.   kehottaa Kiinan hallitusta takaamaan kaikille kansalaisilleen uskonnonvapauden ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan mukaisesti ja poistamaan uskontoon kohdistuvat rikosoikeudelliset ja hallinnolliset rangaistukset, joilla on rangaistu uskonnonvapauttaan harjoittavia kansalaisia;

5.   kehottaa Kiinan viranomaisia kunnioittamaan tiibetiläisten oikeuksia kaikissa Kiinan maakunnissa ja toimimaan ennakoivasti voidakseen ratkaista maan tiibetiläisväestön kohtaamat epäkohdat;

6.   kehottaa Kiinan viranomaisia lopettamaan toimintalinjat, jotka uhkaavat Tiibetin kieltä, kulttuuria, uskontoa, perintöä ja ympäristöä Kiinan perustuslain ja autonomian antamista etnisille vähemmistöille koskevan lain vastaisesti;

7.   kehottaa Kiinan kansantasavallan hallitusta antamaan täydelliset tiedot niiden 300 munkin tilanteesta, jotka vietiin Kirtin luostarista huhtikuussa 2011 ja joiden tapausta on käsitelty useissa ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyissä, myös tahdonvastaisia katoamisia käsittelevässä työryhmässä;

8.   kehottaa Kiinan kansantasavallan hallitusta vastaamaan niiden tiibetiläisten tilasta, jotka ovat hallituksen mukaan joutuneet sairaalaan sytytettyään itsensä tuleen, mukaan lukien siitä, ovatko he saaneet sairaanhoitoa;

9.   ei hyväksy Kirtin munkkien tuomitsemista ja vaatii heille oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asianmukaista oikeusapua koko oikeudenkäynnin ajaksi; kehottaa päästämään riippumattomat tarkkailijat tapaamaan pidätettyinä olevia Kirtin munkkeja;

10.   kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa antamaan julkilausuman, jossa hän tuo esiin Euroopan unionin huolen Ngaban (Aba) hallintoalueen tilanteen kärjistymisestä ja jossa vaaditaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista ja kehotetaan turvallisuuspoliisia pidättyväisyyteen;

11.   kehottaa Kiinan viranomaisia pidättäytymään niin kutsuttua isänmaallista koulutusta koskevasta vahingollisesta politiikasta ja sitä koskevista aggressiivisista ohjelmista tiibetiläisten asuttamilla alueilla, joita ovat Sichuan, Gansu ja Qinghai, koska niissä ihmisoikeusloukkaukset ovat aiheuttaneet jännitteitä;

12.   kehottaa Kiinan viranomaisia kunnioittamaan perinteisiä tiibetiläisiä kuolemaan liittyviä riittejä ja palauttamaan jäännökset buddhalaisten rituaalien mukaisesti viipymättä ja esteettä;

13.   pyytää Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita kehottamaan Kiinan hallitusta käynnistämään uudelleen Dalai Laman ja hänen edustajiensa kanssa vuoropuhelun, jolla pyritään Tiibetin aitoon autonomiaan osana Kiinan kansantasavaltaa, ja lopettamaan kampanjansa, jossa vähätellään Dalai Lamaa uskonnollisena johtajana;

14.   kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ottamaan ihmisoikeuskysymykset esille seuraavassa EU:n ja Kiinan huippukokouksessa ja kehottaa komission puheenjohtajaa ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa huippukokouksen alussa tai lopussa pitämissään virallisissa puheissa korostaman selkeästi Tiibetin ainutlaatuista uskonnollista, kulttuurista ja kielellistä identiteettiä, mikäli asia ei ole esityslistalla;

15.   kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoa Kiinassa seuraamaan jatkuvasti Kiinan ihmisoikeustilannetta ja ottamaan Kiinan viranomaisten kanssa järjestettävissä kokouksissa ja heidän kanssaan käytävässä kirjeenvaihdossa esille yksittäistapauksia, joissa on kyse siitä, että tiibetiläisiä on vangittu uskonnonvapauden rauhanomaisen harjoittamisen vuoksi, ja antamaan parlamentille seuraavien 12 kuukauden kuluessa kertomuksen, jossa ehdotetaan toteutettavia toimia tai noudatettavaa politiikkaa;

16.   toistaa neuvostolle esittämänsä kehotuksen nimittää EU:n Tiibetin-erityisedustaja, jotta voidaan helpottaa vuoropuhelun käynnistämistä Kiinan viranomaisten ja Dalai Laman edustajien kesken Tiibetin aidon autonomisen aseman määrittelystä osana Kiinan kansantasavaltaa;

17.   kehottaa G20-ryhmään kuuluvia EU:n jäsenvaltioita sekä komission puheenjohtajaa ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa ottamaan Tiibetin ihmisoikeustilanteen esille Kiinan kansantasavallan presidentin Hu Jintaon kanssa tulevassa G20-ryhmän huippukokouksessa, joka järjestetään 3.–4. marraskuuta 2011 Cannesissa;

18.   kehottaa Kiinan kansantasavaltaa kunnioittamaan Ngaban luostari- ja maallikkoyhteisöjen uskonnonvapautta ja perusihmisoikeuksia ja lopettamaan uskonnon valvontaa koskevien säädösten soveltamisen, jotta Tiibetin buddhalaiset voivat nimetä ja kouluttaa uskonnon opettajia tiibetiläisten perinteiden mukaisesti, ja kehottaa tarkistamaan uskontoa ja turvallisuutta koskevia politiikkoja, joita on noudatettu Ngabassa vuodesta 2008 lähtien, ja aloittamaan avoimen vuoropuhelun Tiibetin buddhalaiskoulujen johtajien kanssa;

19.   kehottaa Kiinan kansantasavallan hallitusta kunnioittamaan kansainvälisesti hyväksyttyjä ihmisoikeusnormeja ja noudattamaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisia velvoitteitaan, jotka koskevat uskonnon- ja uskonvapautta;

20.   katsoo, että Kiinan vähemmistöjen oikeudet on syytä ottaa EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun tulevien kierrosten esityslistalle;

21.   kehottaa Kiinan hallitusta ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen;

22.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0449 .


Bahrain
PDF 91k   DOC 51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2011 Bahrainista
P7_TA(2011)0475 B7-0541 , 0556 , 0558 , 0559 , 0560 ja 0562/2011

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta, Jemenistä ja Bahrainista ja erityisesti 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Syyrian, Bahrainin ja Jemenin tilanteesta(1) sekä 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Syyriasta, Jemenistä ja Bahrainista arabimaiden ja Pohjois-Afrikan tilanteen yhteydessä(2) ,

–   ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon(3) ,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen 12. huhtikuuta 2011 antaman lausuman kahden bahrainilaisen kansalaisaktivistin kuolemasta ja 28. huhtikuuta 2011 antaman lausuman, jossa tuomittiin neljälle bahrainilaiselle rauhanomaisiin mielenilmauksiin osallistumisesta langetetut kuolemantuomiot,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan 3. lokakuuta 2011 järjestämän kuulemistilaisuuden Bahrainista,

–   ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 10., 12. ja 18. maaliskuuta, 3. toukokuuta, 1. heinäkuuta, 31. elokuuta sekä 8. ja 30. syyskuuta 2011 antamat julkilausumat Bahrainista ja 12. lokakuuta 2011 Euroopan parlamentissa antaman julkilausuman Egyptin, Syyrian, Jemenin ja Bahrainin tilanteesta,

–   ottaa huomioon 23. toukokuuta, 12. huhtikuuta ja 21. maaliskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Bahrainista,

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 23. kesäkuuta ja 30. syyskuuta 2011 antamat julkilausumat 21 bahrainilaisen poliittisen aktivistin, ihmisoikeuksien puolustajan ja oppositiojohtajan saamista tuomioista,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 66. istunnossa 29. syyskuuta 2011 annetun julkilausuman Bahrainista,

–   ottaa huomioon Bahrainin kuningaskunnan ulkoministeriön 5. lokakuuta 2011 antaman lehdistötiedotteen ja Bahrainin terveysministeriön 30. syyskuuta 2011 antaman lausuman lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan saamista tuomioista,

–   ottaa huomioon Bahrainin yleisen syyttäjän 23. lokakuuta 2011 antaman lausuman aiemmin sotilastuomioistuimessa tuomittujen lääkäreiden uudesta oikeudenkäynnistä,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, joissa Bahrain on sopimuspuolena,

–   ottaa huomioon Bahrainin valtiosäännön 19 artiklan d alakohdan,

–   ottaa huomioon vuonna 2004 laaditut ja vuonna 2008 päivitetyt ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–   ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn Geneven sopimuksen,

–   ottaa huomioon helmikuussa 2010 julkaistun Human Rights Watchin raportin,

–   ottaa huomioon lääkäreiden julkisen selvityksen ”Health Services paralyzed: Bahrain's military crackdown on Patients on April 2011”,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansanliikkeiden innoittamana Bahrainissa on helmikuusta lähtien järjestetty säännöllisesti demokratiaa puolustavia rauhanomaisia mielenilmauksia, joissa on vaadittu institutionaalisia, poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joiden tavoitteena on saavuttaa todellinen demokratia, torjua korruptiota ja nepotismia sekä varmistaa oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, kaventaa sosiaalista eriarvoisuutta ja parantaa taloudellisia ja sosiaalisia oloja; toteaa, että Bahrainin viranomaiset tukahduttivat nämä rauhanomaiset mielenilmaukset liiallisin voimakeinoin tappaen kymmeniä mielenosoittajia ja että kansainvälinen yhteisö reagoi tapahtumiin liian hitaasti ja ponnettomasti;

B.   ottaa huomioon, että Bahrainin hallituksen pyynnöstä maahan on siirretty Persianlahden yhteistyöneuvoston tunnusten alla tuhansien sotilaiden vahvuisia ulkomaisia joukkoja Saudi-Arabiasta ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista;

C.   toteaa, että ainakin 20 lääkärille ja muulle hoitohenkilökunnan jäsenelle langetettiin 5-15 vuoden pituisia vankeustuomioita väitetystä hallituksenvastaisesta toiminnasta, kun he olivat aiemmin tänä vuonna ammattivelvollisuutensa ja ammattietiikan mukaisesti hoitaneet loukkaantuneita mielenosoittajia tasavertaisesti ja syrjimättä, ja että tuomiot vahvistettiin sotilastuomioistuimessa 29. syyskuuta 2011; ottaa huomioon, että kansainvälisen painostuksen vuoksi Bahrainin yleinen syyttäjä Ali al-Boainain ilmoitti keskiviikkona 5. lokakuuta 2011, että näiden 20:n tapaukset olisi käsiteltävä uudelleen siviilituomioistuimessa, ja että oikeudenkäynti alkoi 23. lokakuuta 2011;

D.   ottaa huomioon, että monet tuomituista lääkäreistä ovat saaneet koulutuksensa EU:n jäsenvaltioissa, he kuuluvat EU:ssa toimiviin lääkäreiden ammattialajärjestöihin ja heillä on kansainvälisten kollegojen keskuudessa hyvä maine;

E.   toteaa, että lääkäreihin ja muuhun hoitohenkilökuntaan kohdistetuista vastatoimista on vakavia seurauksia kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen toiminnalle; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu on tuominnut turvallisuusjoukkojen toteuttamat lääkintätilojen valtaukset sekä hoitohenkilökunnan mielivaltaiset pidätykset ja pahoinpitelyn järkyttävinä ja laittomina;

F.   ottaa huomioon, että sotilasjohtoinen kansallisen turvallisuuden vetoomustuomioistuin vahvisti 6. syyskuuta 2011 ainakin 21 johtavalle bahrainilaiselle ihmisoikeusaktivistille ja hallinnon vastustajalle, joista kaikki ovat siviilejä, kuten blogikirjoittajat ja ihmisoikeusaktivistit Abduljalil al-Singace ja Abdulhadi al-Khawaja, langetetut tuomiot väitetystä salaliitosta hallituksen kaatamiseksi; toteaa, että tänä vuonna kansallisen turvallisuuden tuomioistuimissa on käsitelty noin 60 siviilin tapaukset;

G.   ottaa huomioon, että viimeaikaisissa uudistuksia vaatineissa mielenilmauksissa on pidätetty monia muita poliittisia aktivisteja, ihmisoikeuksien puolustajia ja toimittajia; huomauttaa, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan turvallisuusjoukot ovat kiduttaneet, pahoinpidelleet ja häirinneet heitä;

H.   toteaa, että Kansainvälisen ihmisoikeusliiton (FIDH) apulaispääsihteeriä ja Bahrainin ihmisoikeuskeskuksen puheenjohtajaa Nabeel Rajabia estettiin poistumasta maasta ja että turvallisuusjoukot uhkailevat ja häiritsevät häntä edelleen;

I.   ottaa huomioon, että Bahrainin opettajayhdistyksen entinen varapuheenjohtaja Jalila al-Salman pidätettiin toisen kerran kotonaan 18. lokakuuta 2011; toteaa, että 23. syyskuuta 2011 pidätettiin kuusitoista naista ja neljä tyttöä, joita syytettiin ”laittomasta julkisesta kokoontumisesta”, mellakoinnista ja ”vihanlietsonnasta hallintoa vastaan”;

J.   toteaa, että kuolemantuomiot, jotka langetettiin kahden poliisin tappamisesta hallituksen vastaisten mielenilmausten aikana Bahrainissa syytetyille Ali Abdullah Hassan al-Sankisille ja Abdulaziz Abdulridha Ibrahim Hussainille, vahvistettiin kansallisen turvallisuuden vetoomustuomioistuimessa 22. toukokuuta 2011; ottaa huomioon, että näiden kahden miehen tapaus on viety Bahrainin muutoksenhakutuomioistuimeen, jonka ratkaisua odotetaan 28. marraskuuta 2011;

K.   toteaa, että satoja ihmisiä, esimerkiksi opettajia ja lääkäreitä, on irtisanottu, pidätetty tai syytetty tekaistuin perustein massaoikeudenkäynneissä sotilastuomioistuimissa mielenilmausten jälkeen ja että monet heistä eivät ole saaneet palata työhönsä irtisanomisensa jälkeen siksi, että he ovat tukeneet mielenilmauksia, vaikka kuningas näin lupasikin heistä useimpien kohdalla;

L.   ottaa huomioon, että yli 40 ihmistä on nyt saanut surmansa hallituksen vastaisten mielenosoitusten alettua ja että heihin kuuluu Ahmed al-Jaber al-Qatan, joka ilmeisesti ammuttiin hänen osallistuessaan hallituksen vastaiseen mielenilmaukseen 6. lokakuuta 2011 lähellä pääkaupunki Manamaa ja jonka tapauksen tutkinta on nyt käynnistetty;

M.   ottaa huomioon, että Bahrainiin julistettu kansallinen hätätila peruttiin 1. kesäkuuta 2011 ja että kuningas Hamad Bin Isa al-Khalifa käynnisti 2. heinäkuuta 2011 kansallisen vuoropuhelun, jotta voitaisiin käsitellä bahrainilaisia askarruttavia asioita viimeaikaisten tapahtumien valossa; toteaa, että vuoropuhelun perusteella annetut suositukset on toimitettu kuninkaalle;

N.   ottaa huomioon, että kuningas Hamad perusti 29. kesäkuuta 2011 Bahrainin riippumattoman tutkintalautakunnan, jossa on riippumaton kansainvälinen jaosto, tutkimaan vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joihin hallitus syyllistyi äskettäisissä voimatoimissaan uudistuksia vaatineita mielenosoittajia vastaan, ja että tutkintalautakunta luovuttaa loppuraporttinsa 23. marraskuuta 2011;

O.   huomauttaa, että 24. syyskuuta 2011 järjestettiin parlamentin alahuoneen vaalit niiden 18 edustajanpaikan täyttämiseksi, jotka vapautuivat Bahrainin oppositiopuolueen Al-Wefaqin vetäydyttyä tämän Lähi-idän maan lainsäädäntöelimestä vastalauseena mielenosoittajien kohtelulle levottomuuksissa aiemmin tänä vuonna;

1.   tuomitsee kansalaisiin Bahrainissa kohdistuneet sortotoimet, joissa on kuollut ja loukkaantunut satoja ihmisiä, ja vaatii vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta kaikki rauhanomaisesti mieltään osoittaneet henkilöt, poliittiset aktivistit, ihmisoikeuksien puolustajat, lääkärit ja muun hoitohenkilökunnan, blogikirjoittajat ja toimittajat sekä ilmaisee myötätuntonsa kaikkien uhrien omaisille;

2.   vaatii Bahrainin turvallisuusjoukkoja ja viranomaisia lopettamaan rauhanomaisesti mieltään osoittaneisiin henkilöihin kohdistetun väkivallan, sortotoimet ja pidätykset sekä toimimaan äärimmäisen pidättyvästi pyrkiessään hillitsemään mielenilmauksia; kehottaa viranomaisia toimimaan täysin maan lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti;

3.   toistaa, että mielenosoittajat ovat ilmaisseet oikeutetut demokraattiset pyrkimyksensä, ja pyytää Bahrainin hallitusta aloittamaan opposition kanssa aidon, mielekkään ja rakentavan vuoropuhelun viipymättä ja ilman lisäehtoja, jotta voidaan toteuttaa tarvittavat uudistukset, edistää kansallista sovintoa ja palauttaa maahan yhteiskunnallinen yhteisymmärrys;

4.   ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Bahrainissa on läsnä ulkomaisia joukkoja Persianlahden yhteistyöneuvoston tunnusten alla, ja pyytää vetämään joukot pois välittömästi; toistaa kehotuksensa Persianlahden yhteistyöneuvostolle, että se toimisi rakentavasti välittäjänä rauhanomaisten uudistusten edistämiseksi Bahrainissa;

5.   tuomitsee erityisten sotilastuomioistuinten käytön siviilien kohdalla, sillä se rikkoo oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia kansainvälisiä vaatimuksia, ja korostaa, että siviilihenkilöiden tapaukset on käsiteltävä siviilituomioistuimissa ja että kaikki pidätetyt ansaitsevat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, asianmukaisen mahdollisuuden turvautua asianajajaan ja riittävästi aikaa valmistella puolustusta; vaatii lopettamaan välittömästi siviilihenkilöiden massaoikeudenkäynnit kansallisen turvallisuuden tuomioistuimessa, joka on sotilastuomioistuin;

6.   pitää myönteisenä päätöstä, jonka mukaan lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan tapaus käsitellään uudelleen siviilituomioistuimessa, mutta katsoo, että kaikki syytteet heitä vastaan olisi hylättävä, ja pyytää siviilituomioistuimia vapauttamaan lääkärit ja muun hoitohenkilökunnan ehdoitta ja välittömästi, sillä he toimivat ammattivelvollisuutensa mukaisesti ja heitä on syytetty hoidon antamisesta hallinnon vastustajille ja myös vakavista rikoksista, mutta vaikuttimet tuntuvat poliittisilta eikä syytteiden tueksi ole esitetty uskottavaa näyttöä, ja pyytää myös vapauttamaan kaikki muut poliittiset aktivistit, toimittajat, opettajat, blogikirjoittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat syytteiden ja koko oikeuskäsittelyn mielivaltaisuuden vuoksi; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että ainakin kahdeksan oppositioaktivistia on saanut elinkautisen tuomion ja ainakin kolmetoista on tuomittu jopa 15 vuodeksi vankeuteen;

7.   painottaa, että tasapuolisen hoidon antaminen haavoittuneille on perusluonteinen oikeudellinen velvoite humanitaarisessa oikeudessa, ja kehottaa Bahrainia Geneven sopimusten sopimuspuolena kunnioittamaan sen velvoitteita, jotka koskevat hoidon antamista sairaille ja haavoittuneille;

8.   pyytää Bahrainin kuningaskuntaa toimimaan niin, että kaikki lääkärit ja muu hoitohenkilökunta saavat palata työhönsä ja heille ja heidän puolustusasianajajilleen annetaan mahdollisuus tutustua pidätettyjen lääkäreiden terveydentilaa koskeviin Bahrainin riippumattoman tutkintalautakunnan tutkimustuloksiin;

9.   pyytää pidättymään kansallisten turvallisuuslakien väärinkäytöstä;

10.   pyytää viranomaisia palauttamaan kaikki ihmisoikeudet ja perusoikeudet sekä kunnioittamaan niitä, mukaan luettuina tiedotusvälineiden moniarvoisuus sekä verkossa että muualla, sanan- ja kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus, naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo sekä syrjinnän torjunta, ja lakkauttamaan sensuurin; pyytää Bahrainin viranomaisia hyväksymään YK:n ihmisoikeusvaltuutetun pyynnön saada vierailla maassa;

11.   toteaa, että tuhannet ovat menettäneet työpaikkansa osallistuttuaan hallituksen vastaisiin rauhanomaisiin mielenilmauksiin; pyytää Bahrainin viranomaisia ja asianomaisia eurooppalaisia yrityksiä toimimaan niin, että kyseiset henkilöt saavat työpaikkansa välittömästi takaisin, ja varmistamaan, että heille korvataan tulonmenetykset;

12.   panee tyytyväisenä merkille kuningas Hamadin päätöksen perustaa riippumaton lautakunta tutkimaan ihmisoikeusloukkauksia, joihin hallitus turvallisuusjoukkojensa kautta syyllistyi äskettäisissä voimatoimissaan uudistuksia rauhanomaisesti vaatineita mielenosoittajia vastaan; vaatii lautakuntaa toimimaan täysin puolueettomasti ja avoimesti ja kehottaa Bahrainin hallitusta olemaan puuttumatta sen työhön ja varmistamaan, että rikoksiin ja väkivaltaisiin voimatoimiin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen ja heidän tapauksensa käsitellään oikeudenmukaisesti;

13.   pitää myönteisenä Bahrainin ihmisoikeuksien ja sosiaalisen kehityksen ministeriön perustamista ja kehottaa ministeriötä noudattamaan toiminnassaan kansainvälisiä ihmisoikeusvaatimuksia ja -velvoitteita;

14.   pyytää, että kansainvälisten tarkkailijoiden annetaan olla läsnä poliittisten vankien oikeudenkäynneissä ja että he saavat valvoa ihmisoikeusloukkauksia tutkivan riippumattoman lautakunnan työtä, jotta voidaan varmistaa puolueettomuus kansainvälisten vaatimusten mukaisesti;

15.   kehottaa Bahrainin viranomaisia ja Bahrainin kuningasta muuttamaan Ali Abdullah Hassan al-Sankisin ja Abdulaziz Abdulridha Ibrahim Hussainin kuolemantuomiot vankeusrangaistuksiksi; toistaa vastustavansa jyrkästi kuolemanrangaistuksen käyttöä ja kehottaa Bahrainin viranomaisia keskeyttämään välittömästi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon;

16.   katsoo, että vastikään käynnistetty hallituksen vastaisen mielenilmauksen aikana menehtyneen 16-vuotiaan Ahmed al-Jaber al-Qatanin kuoleman tutkinta on suoritettava riippumattomasti ja että tutkinnan tulokset on julkistettava ja syylliset on saatettava oikeuden eteen;

17.   korostaa, että sovinto on olennainen osa uudistusta ja vakautta Bahrainin monimuotoisessa yhteiskunnassa, jossa kunkin kansalaisen oikeudet olisi turvattava tasavertaisesti lain hengen ja kirjaimen mukaisesti;

18.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Bahrainin kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0148 .
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0333 .
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0109 .


Rafah Nashidin tapaus Syyriassa
PDF 68k   DOC 35k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. lokakuuta 2011 Rafah Nashedin tapauksesta Syyriassa
P7_TA(2011)0476 B7-0565 , 0566 , 0567 , 0568 , 0569 ja 0570/2011

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan sekä vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan ja sen, että Syyria on näiden sopimusten osapuoli,

–   ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 30. elokuuta 2011 antaman lausuman Syyrian heikentyvästä ihmisoikeustilanteesta ja 23. syyskuuta 2011 antaman lausuman Rafad Nashedin tilanteesta Syyriassa,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin varapuhemiesten Isabelle Durantin ja Libor Roučekin lausumat sekä S&D-ryhmän varapuheenjohtajan Veronique de Keyserin 14., 15. ja 29. syyskuuta 2011 pidetyissä täysistunnoissa esittämät lausumat, joissa kehotetaan vapauttamaan Rafah Nashed,

–   ottaa huomioon 10. ja 23. lokakuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät ja 13. lokakuuta 2011 hyväksytyt pakotteet,

–   ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011(1) ja 7. heinäkuuta 2011(2) Syyrian, Bahrainin ja Jemenin tilanteesta antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 15. syyskuuta 2011(3) Syyrian tilanteesta antamansa päätöslauselman,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että 10. syyskuuta 2011 Syyrian tiedustelupalvelun virkailijat pidättivät mielivaltaisesti Damaskoksen lentokentällä Syyrian ensimmäisen praktiikkaa harjoittavan psykoanalyytikon ja Damascus School of Psychoanalys –oppilaitoksen perustajan Rafah Nashedin; ottaa huomioon, että Nashed tunnetaan psykologisista traumoista kärsivien hoitamisesta sekä aktiivisesta osallistumisesta kaikkien syyrialaisten vuoropuhelun edistämiseen;

B.   ottaa huomioon, että Rafah Nashed on 66-vuotias ja että hänen terveydentilansa on epävakaa koska hänellä on sydänsairaus, hän on toipumassa syövästä, kärsii korkeasta verenpaineesta ja joutuu ottamaan säännöllisesti lääkkeitä; ottaa huomioon, että hänen terveytensä heikkenee vankilassa, mikä pahentaa hänen sydänsairauttaan;

C.   ottaa huomioon, että Nashed oli matkustamassa Pariisiin tyttärensä luokse, joka odottaa lasta, kun hänet vietiin vankilaan ilman syytettä, ja että aluksi hänen pidättämisensä salattiin;

D.   ottaa huomioon, että 14. syyskuuta 2011 häntä syytettiin ”toiminnasta, joka todennäköisesti vahingoittaa valtion vakautta” ja että tuomari ei suostunut päästämään häntä vapaaksi takuita vastaan; ottaa huomioon, että syytteiden luonne ja vainoharhaisuus, joka on saanut hallituksen valtaansa kuluneiden kuuden kuukauden aikana, antavat aiheen pelätä, että pidätyksestä tulee pitkä ja että sen tarkoituksena on pelotella Syyrian koko älymystöä;

E.   ottaa huomioon, että vain muutamassa tunnissa syntyi valtava kansainvälinen liikehdintä, johon sisältyy vetoomus, jossa vaaditaan Nashedin välitöntä vapauttamista ilman ehtoja;

1.   tuomitsee jyrkästi sen, että Syyrian viranomaiset ovat mielivaltaisesti pidättäneet Rafah Nashedin;

2.   on äärimmäisen huolissaan Nashedista, koska hänen terveydentilansa on huono;

3.   kehottaa Syyrian viranomaisia lääketieteellisistä ja humanitaarisista syistä vapauttamaan Rafah Nashed välittömästi ja ilman mitään ehtoja, takaamaan hänen fyysisen turvallisuutensa ja palauttamaan hänet viipymättä perheensä luokse;

4.   vaatii Syyrian viranomaisia antamaan humanitaarisille järjestöille ja lääkäreille luvan hoitaa väkivallan uhreja ja liikkua maan kaikissa osissa sekä mahdollisuuden tehdä laillista ja rauhanomaista työtään pelkäämättä kostotoimia ja vapaina kaikista rajoituksista, myös oikeudellisesta häirinnästä; kehottaa Syyrian viranomaisia noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja, ja pitämään kiinni kansainvälisistä sitoumuksista, jotka turvaavat mielipiteen ja ilmaisun vapauden;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Arabiliiton pääsihteerille sekä Syyrian arabitasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0148 .
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0333 .
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0387 .

Päivitetty viimeksi: 8. huhtikuuta 2013Oikeudellinen huomautus