Euroopan parlamentin tarkistukset 6. helmikuuta 2014 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (COM(2013)0520 – C7-0223/2013 – 2013/0253(COD))(1) (Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

P7_TA(2014)0095 A7-0478/2013

Tarkistus 1
EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(2)
komission ehdotukseen
---------------------------------------------------------
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(3),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Pankkipalvelujen sisämarkkinoiden yhdentämisellä on ratkaiseva merkitys, kun taloutta pyritään elvyttämään unionissa. Nykyinen rahoitus- ja talouskriisi on kuitenkin osoittanut, että tämän alan sisämarkkinoiden toiminta on vaarassa ja rahoitusalan pirstoutuminen on yhä suurempana uhkana. Pankkienväliset markkinat eivät ole enää yhtä likvidit, ja rajatylittävä pankkitoiminta on vähenemässä, mikä johtuu häiriöiden leviämisen pelosta ja heikosta luottamuksesta muihin kansallisiin pankkijärjestelmiin ja jäsenvaltioiden kykyyn tukea pankkeja. Tämä on todellinen huolenaihe sisämarkkinoilla, joilla pankkilaitoksilla on eurooppalainen toimilupa ja useimmat niistä toimivat useammassa jäsenvaltiossa.

(2)  Luottamuksen puutetta ja markkinoiden epävakautta lisää myös se, että eri jäsenvaltioiden kansalliset kriisinratkaisusäännöt ja vastaavat hallintokäytännöt poikkeavat toisistaan eikä unionin tasolla ole yhtenäistettyä päätöksentekomenettelyä rajojen yli toimivien pankkien kriisinratkaisua varten, minkä vuoksi pankin kaatumisen lopputuloksesta ei ole varmuutta eikä se ole ennustettavissa. Kansallisella tasolla ilman yhdenmukaistettua oikeudellista kehystä tehdyt kriisinratkaisupäätökset voivat johtaa kilpailun vääristymiseen ja viime kädessä sisämarkkinoiden heikkenemiseen.

(3)  Jäsenvaltioiden pankkien luottoriskin, taloudellisen vakauden ja vakavaraisuuden arviointiin vaikuttaa erityisesti se, että jäsenvaltiot noudattavat eri käytäntöjä kriisinratkaisun kohteena olevien velkojien kohtelussa ja kaatumassa olevien pankkien pelastamisessa. Tämä heikentää yleisön luottamusta pankkialaan ja vaikeuttaa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden hyödyntämistä sisämarkkinoilla, sillä rahoituskustannukset olisivat pienemmät, jos jäsenvaltioiden käytännöissä ei esiintyisi tällaisia eroja.

(4)  Eri jäsenvaltioiden kansallisissa kriisinratkaisusäännöissä ja vastaavissa hallintokäytännöissä esiintyvät erot voivat johtaa siihen, että pankkien ja asiakkaiden lainakustannukset ovat suuremmat ainoastaan niiden sijoittautumispaikan vuoksi riippumatta niiden todellisesta luottokelpoisuudesta. Lisäksi pankkien asiakkaiden lainakorot ovat joissakin jäsenvaltioissa suuremmat kuin toisissa asiakkaiden omasta luottokelpoisuudesta riippumatta.

(4 a)  Tiettyjen jäsenvaltioiden kyvyttömyys ottaa käyttöön hyvin toimivia elimiä pankkien kriisinratkaisun alalla on lisännyt viime vuosina pankkikriisin aiheuttamaa vahinkoa.

(4 b)  Kansalliset viranomaiset voivat haluta pelastaa pankit julkisin varoin ennen kriisinratkaisuprosessiin ryhtymistä, joten eurooppalaisen kriisinratkaisumekanismin perustaminen on tärkeää tasapuolisten toimintaedellytysten ja entistä puolueettomamman toimintatavan takaamiseksi päätettäessä tietyn pankin kriisinratkaisusta.

(5)  Sisämarkkinoiden pirstoutuminen jatkuu niin kauan kuin kriisinratkaisusäännöt ja ‑käytännöt ja taakanjakomenettelyt ovat kansallisia ja kriisinrahoitukseen tarvittavat rahoitusvarat kerätään ja käytetään kansallisella tasolla. Lisäksi kansallisilla valvontaviranomaisilla on vahvat kannustimet minimoida pankkikriisien mahdolliset vaikutukset kansallisiin talouksiinsa toteuttamalla yksipuolisia toimia pankkitoimintojen turvaamiseksi, esimerkiksi rajoittamalla konsernin sisäisiä siirtoja tai lainaustoimintaa, tai asettamalla suurempia likviditeetti- ja pääomavaatimuksia mahdollisesti kaatuvien emoyritysten tytäryrityksille, jotka ovat sijoittautuneet niiden lainkäyttöalueille. Kansalliset ja kiistanalaiset kotijäsenvaltioon ja vastaanottavaan jäsenvaltioon liittyvät kysymykset vähentävät merkittävästi rajatylittävien kriisinratkaisuprosessien tehokkuutta. Tämä rajoittaa pankkien rajatylittävää toimintaa, luo tällä tavoin esteitä perusvapauksien käytölle ja vääristää kilpailua sisämarkkinoilla.

(6)  [ ] annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi [ ](6) on ratkaiseva askel kohti kansallisten pankkialan kriisinratkaisusääntöjen yhdenmukaistamista, ja siinä säädetään yhteistyöstä, jota kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä käsitellessään rajojen yli toimivien pankkien kaatumista. Direktiivillä [ ] ei kuitenkaan saavuteta absoluuttista yhdenmukaistamista eikä keskitetä päätöksentekomenettelyä. Siinä säädetään lähinnä yhteisistä kriisinratkaisuvälineistä ja -valtuuksista, jotka ovat jokaisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten käytettävissä, mutta jätetään kansallisille viranomaisille jonkin verran harkintavaltaa näiden välineiden sekä kriisinratkaisumenettelyjä tukevien kansallisten rahoitusjärjestelyjen käytössä. Huolimatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010(7) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen) (EPV) annetuista sääntely- ja sovittelutehtävistä direktiivi [ ] ei täysin estä sitä, että jäsenvaltiot tekevät rajojen yli toimivien konsernien kriisinratkaisusta erillisiä ja mahdollisesti epäyhdenmukaisia päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa kriisinratkaisun kokonaiskustannuksiin. Koska direktiivissä säädetään kansallisista rahoitusjärjestelyistä, sillä ei myöskään vähennetä riittävästi pankkien riippuvuutta kansallisista talousarvioista saatavasta tuesta eikä täysin estetä jäsenvaltioita soveltamasta erilaisia lähestymistapoja rahoitusjärjestelyjen käyttöön.

(7)  Rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta on olennaisen tärkeää varmistaa, että unionissa tehdään toimivia kriisinratkaisupäätöksiä kaatumassa olevista pankeista ja myös unionin tasolla kerätyn rahoituksen käytöstä. Pankkien kaatuminen yhdessä jäsenvaltiossa voi vaikuttaa sisämarkkinoilla koko unionin rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Toimivien ja yhdenmukaisten kriisinratkaisusääntöjen sekä yhtäläisten kriisinratkaisun rahoitusehtojen varmistaminen ei ole pelkästään niiden jäsenvaltioiden etujen mukaista, joissa pankit toimivat, vaan yleisesti kaikkien jäsenvaltioiden etujen mukaista, koska sillä säilytetään kilpailu ja parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa. Pankkijärjestelmät ovat sisämarkkinoilla vahvasti kytköksissä toisiinsa, pankkikonsernit ovat kansainvälisiä ja ulkomaisten varojen osuus pankkien varoista on suuri. Yhteiseen valvontamekanismiin (YVM) osallistuvien jäsenvaltioiden pankkikriiseillä olisi ilman yhteistä kriisinratkaisumekanismia voimakkaampi kielteinen vaikutus myös valvontamekanismiin osallistumattomiin jäsenvaltioihin. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin käyttöönotto lisää osallistuvien jäsenvaltioiden pankkien vakautta, estää kriisien leviämisen osallistumattomiin jäsenvaltioihin ja helpottaa siten koko sisämarkkinoiden toimintaa. Sekä osallistuviin että osallistumattomiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita laitoksia koskevien yhteistyömekanismien olisi oltava selkeitä, ja on tärkeää varmistaa, että osallistumattomia jäsenvaltioita ei syrjitä.

(7 a)  Pankkialaa koskevan luottamuksen ja alan uskottavuuden palauttamiseksi Euroopan keskuspankki (EKP) toteuttaa kaikkien suoraan valvottujen pankkien taseiden kattavan arvioinnin. Niiden osallistuvien jäsenvaltioiden pankkien osalta, jotka eivät ole EKP:n suorassa valvonnassa, toimivaltaisten viranomaisten olisi yhteistyössä EKP:n kanssa toteutettava vastaava taseiden arviointi oikeassa suhteessa pankin kokoon ja liiketoimintamalliin nähden. Tämäkin auttaisi palauttamaan uskottavuutta ja takaamaan, että kaikkia pankkeja arvioidaan.

(7 b)  Kaikkiin unionissa käytettäviin pankkien elvytys- ja kriisinratkaisukehyksiin olisi sovellettava direktiiviä [BRRD] ja sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset koko sisämarkkinoilla. Komission ja kriisinratkaisuneuvoston olisi tämän asetuksen mukaisia tehtäviä suorittaessaan toimittava kyseisen direktiivin ja kyseisten delegoitujen säädösten vaatimusten mukaisesti. Kyseistä direktiiviä olisi sovellettava elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnitteluun, varhaiseen kriiseihin puuttumiseen, kriisinratkaisun edellytyksiin ja periaatteisiin sekä yhteisen kriisinratkaisumekanismin kriisinratkaisuvälineiden käyttöön. Tämän asetuksen pääasiallisena tavoitteena on kattaa ne näkökohdat, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että yhteisellä kriisinratkaisumekanismilla pannaan täytäntöön kyseinen direktiivi ja että sillä on käytettävissään tarvittava rahoitus. Komissioon ja kriisinratkaisuneuvostoon olisi myös sovellettava kaikkea muuta asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, mukaan luettuna EPV:n laatimia ja komission asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–15 artiklan mukaisesti hyväksymiä sitovia teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja. Kriisinratkaisuneuvostoon olisi sovellettava direktiiviin [BRRD] liittyviä EPV:n kyseisen asetuksen 16 artiklan mukaisesti antamia ohjeita ja suosituksia ja tarvittaessa kaikkia EPV:n asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisen oikeudellisesti sitovan sovittelun aikana tekemiä päätöksiä.

(8)  Kun yhteinen valvontamekanismi, jossa EKP valvoo osallistuvien jäsenvaltioiden pankkeja keskitetysti, otettiin käyttöön neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/2013(8), syntyi epäsuhde siihen, miten unioni valvoo tällaisia pankkeja ja miten kyseisiä pankkeja kohdellaan kansallisella tasolla direktiivin [BRRD] sääntöjen mukaisissa kriisinratkaisumenettelyissä.

(8 a)  Asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 säädetään mahdollisuudesta, että euroalueeseen kuulumaton osallistuva jäsenvaltio lopettaa tiiviin yhteistyön yhteisen valvontamekanismin kanssa. Tällöin voi syntyä tilanne, jossa jäsenvaltio päättää irrottautua yhteisestä valvontamekanismista, mutta sen alueella on laitos, joka saa kriisinratkaisurahoitusta yhteisen kriisinratkaisumekanismin rahastosta. Asetusta tarkistettaessa voidaan säätää tällaisten tilanteiden ratkaisemiseen sovellettavista säännöksistä.

(9)  Yhteisen valvontamekanismin ulkopuolelle jäävissä jäsenvaltioissa olevat pankit hyötyvät kansallisella tasolla yhteensovitetuista valvonnasta, kriisinratkaisusta ja varautumisjärjestelyistä, kun taas yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa olevat pankit ovat sekä unionin valvontajärjestelyjen että kansallisten kriisinratkaisu- ja varautumisjärjestelyjen alaisia. Tämä epäsuhde asettaa yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa olevat pankit epäedullisempaan kilpailuasemaan muissa jäsenvaltioissa oleviin pankkeihin verrattuna. Koska valvonta ja kriisinratkaisu toimivat kahdella eri tasolla, kriiseihin puuttuminen ja kriisinratkaisu eivät olisi yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa olevissa pankeissa yhtä nopeita, yhdenmukaisia ja tehokkaita kuin valvontamekanismin ulkopuolisissa jäsenvaltioissa olevissa pankeissa. Tämä vaikuttaisi kielteisesti ensin mainittujen pankkien rahoituskustannuksiin ja asettaisi ne epäedulliseen kilpailuasemaan, mikä vaikuttaisi haitallisesti niihin jäsenvaltioihin, joissa kyseiset pankit toimivat, ja yleensäkin sisämarkkinoiden toimintaan. Keskitetyllä kriisinratkaisumekanismilla, joka on tarkoitettu kaikille yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiville pankeille, on siis olennainen merkitys tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisessa.

(10)  Kriisinratkaisuvelvollisuuksien jakamisen kansallisen tason ja unionin tason välillä olisi vastattava valvontavelvollisuuksien jakamista näiden tasojen välillä. Niin kauan kuin valvonta on jäsenvaltiossa kansallista, kyseisen jäsenvaltion olisi edelleen oltava vastuussa pankin kaatumisen taloudellisista seurauksista. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi olisi sen vuoksi ulotettava koskemaan ainoastaan sellaisia pankkeja ja rahoituslaitoksia, jotka ovat sijoittautuneet yhteiseen valvontamekanismiin osallistuviin jäsenvaltioihin ja jotka ovat EKP:n valvonnan alaisia yhteisen valvontamekanismin puitteissa. Pankkien, jotka ovat sijoittautuneet yhteiseen valvontamekanismiin osallistumattomiin jäsenvaltioihin, ei tulisi kuulua yhteisen kriisinratkaisumekanismin piiriin. Näiden jäsenvaltioiden kuuluminen yhteiseen valvontamekanismiin loisi niille vääränlaisia kannustimia. Niiden valvontaviranomaiset voisivat erityisesti alkaa kohdella helläkätisemmin omalla lainkäyttöalueellaan olevia pankkeja, koska kyseisten viranomaisten ei tarvitsisi kantaa pankkien kaatumiseen liittyvää taloudellista riskiä kokonaan. Sen vuoksi yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin olisi kuuluttava ainoastaan yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvat jäsenvaltiot, jotta varmistettaisiin rinnakkaisuus valvontamekanismin kanssa. Jäsenvaltioiden liittyessä yhteiseen valvontamekanismiin ne tulisivat automaattisesti myös yhteisen kriisinratkaisumekanismin piiriin. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin odotetaan viime kädessä ulottuvan koskemaan koko sisämarkkinoita.

(11)  Yhteinen pankkialan kriisinratkaisurahasto, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’, on olennainen osa, jota ilman yhteinen kriisinratkaisumekanismi ei voisi toimia kunnolla. Keskenään erilaiset kansalliset rahoitusjärjestelmät vääristäisivät yhteisten pankkialan kriisinratkaisusääntöjen soveltamista sisämarkkinoilla. Jos kriisinratkaisun rahoitus säilyisi kansallisena, valtioiden ja pankkialan välinen kytkös ei katkeaisi ja sijoittajat asettaisivat edelleen lainaehtoja pankkien sijoittautumispaikan pikemminkin kuin niiden luottokelpoisuuden perusteella. Myös rahoitusmarkkinoiden voimakas pirstoutuminen jatkuisi. Kriisinratkaisurahaston avulla olisi varmistettava hallintokäytäntöjen yhdenmukaisuus kriisinratkaisun rahoituksessa ja vältettävä se, että toisistaan poikkeavat kansalliset käytännöt luovat esteitä perusvapauksien käytölle tai vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla. Pankkien olisi rahoitettava kriisiratkaisurahasto suoraan, ja rahaston varat olisi yhdistettävä unionin tasolla, jotta kriisinratkaisuresurssit voitaisiin jakaa puolueettomasti jäsenvaltioiden kesken. Näin voitaisiin lujittaa rahoitusvakautta ja heikentää kytköstä yksittäisten jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusaseman ja kyseisissä jäsenvaltioissa toimivien pankkien ja yritysten rahoituskustannusten välillä. Tämän kytköksen heikentämiseksi edelleen olisi kiellettävä yhteisen kriisinratkaisumekanismin päätökset, jotka vaikuttavat suoraan jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

(12)  Näin ollen on tarpeen toteuttaa toimenpiteet, joilla luodaan yhteinen kriisinratkaisumekanismi kaikkia yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvia jäsenvaltioita varten, jotta voidaan helpottaa sisämarkkinoiden moitteetonta ja vakaata toimintaa.

(13)  Ainoa keino varmistaa, että yhteinen unionin kriisinratkaisuviranomainen soveltaa direktiivissä [BRRD] vahvistettuja pankkialan kriisinratkaisusääntöjä osallistuvissa jäsenvaltioissa keskitetyllä tavalla, on soveltaa kriisinratkaisumekanismin käyttöönottoa ja toimintaa koskevia sääntöjä suoraan kyseisissä jäsenvaltioissa, jotta vältetään erilaiset tulkinnat eri jäsenvaltioissa. Kriisinratkaisuvälineiden yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi yhdessä komission kanssa hyväksyttävä kriisinratkaisukäsikirja, jossa esitetään selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet direktiivissä [BRRD] säädettyjen kriisinratkaisuvälineiden käytöstä. Tämän pitäisi hyödyttää koko sisämarkkinoita, koska se auttaa varmistamaan terveen kilpailun ja ehkäisemään perusvapauksien käytön esteitä paitsi osallistuvissa jäsenvaltioissa myös koko sisämarkkinoilla.

(14)  Yhteisen kriisinratkaisumekanismin olisi asetuksen (EU) N:o 1024/2013 soveltamisalaa vastaavasti käsitettävä kaikki osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luottolaitokset. Jotta sisämarkkinoilla ei esiintyisi epäsymmetrioita kaatumassa olevien laitosten eikä velkojien kohtelussa, yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa olisi voitava myös toteuttaa suoraan minkä tahansa osallistuvassa jäsenvaltiossa olevan luottolaitoksen kriisinratkaisu. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi olisi ulotettava koskemaan emoyrityksiä, sijoituspalveluyrityksiä ja rahoituslaitoksia, jotka kuuluvat EKP:n harjoittaman konsolidoidun valvonnan piiriin. Vaikka EKP ei valvo näitä laitoksia yksittäisesti, se on ainoa valvoja, jolla on kokonaiskäsitys riskistä, joka kohdistuu konserniin ja välillisesti myös sen yksittäisiin jäseniin. Jos yhteisöt, jotka kuuluvat EKP:n harjoittaman konsolidoidun valvonnan piirin, jätettäisiin yhteisen kriisinratkaisumekanismin ulkopuolelle, olisi mahdotonta suunnitella pankkikonsernien kriisinratkaisua ja vahvistaa konsernien kriisinratkaisustrategiaa, minkä vuoksi kaikki kriisinratkaisupäätökset olisivat huomattavasti tehottomampia.

(15)  Yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa päätökset olisi tehtävä tarkoituksenmukaisimmalla tasolla. Kriisinratkaisuneuvostolle ja erityisesti johdon istunnolle olisi annettava mahdollisimman laajat valtuudet valmistella ja tehdä kaikki kriisinratkaisumenettelyä koskevat päätökset kunnioittaen samalla komission asemaa, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja erityisesti sen 114 ja 107 artiklassa.

(15 a)  Komission olisi suoritettava tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä erillään sen muista tehtävistä ja tarkasti tässä asetuksessa ja direktiivissä [BRRD] asetettuja tavoitteita ja periaatteita noudattaen. Tehtävien eriyttäminen olisi taattava eriyttämällä ne organisatorisesti toisistaan.

(16)  EKP:llä on yhteisessä valvontamekanismissa toimivana valvojana parhaat edellytykset arvioida, onko luottolaitos tosiasiallisesti tai todennäköisesti kaatumassa ja onko kohtuullista odottaa, että sen kaatuminen voidaan estää kohtuullisessa ajassa vaihtoehtoisilla yksityisen sektorin tai valvontaviranomaisten toimilla. Saatuaan asiasta EKP:n ilmoituksen ja sen jälkeen, kun kriisinratkaisun edellytykset on arvioitu, kriisinratkaisuneuvoston olisi johdon istunnossaan annettava komissiolle päätösluonnos laitoksen asettamisesta kriisinratkaisuun.Päätösluonnokseen olisi sisällyttävä suositus selkeästä ja yksityiskohtaisesta kriisinratkaisuvälineiden kehyksestä ja tarvittaessa kriisinratkaisurahaston käytöstä. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon olisi tämän kehyksen rajoissa päätettävä kriisinratkaisujärjestelmästä ja ohjeistettava kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia kriisinratkaisuvälineiden ja ‑valtuuksien käytössä, joka toteutetaan kansallisella tasolla. Kriisinratkaisuneuvoston jäsenten olisi pyrittävä konsensukseen päätöksiä tehdessään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kriisinratkaisuneuvoston päätöksentekomenettelyjen tehokkuutta.

(17)  Kriisinratkaisuneuvostolle olisi annettava valtuudet tehdä päätöksiä erityisesti kriisinratkaisun suunnittelun, purkamismahdollisuuden arvioinnin, purkamismahdollisuuden esteiden poistamisen ja kriisinratkaisutoimien valmistelun yhteydessä. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi avustettava kriisinratkaisuneuvostoa kriisinratkaisun suunnittelussa ja kriisinratkaisupäätösten valmistelussa. Koska kriisinratkaisuvaltuuksien käyttöön liittyy kansallisen lainsäädännön soveltamista, kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi vastattava kriisinratkaisupäätösten täytäntöönpanosta.

(18)  Sisämarkkinoiden moitteettomaan toiminnan kannalta on tärkeää, että samoja sääntöjä sovelletaan kaikkiin kriisinratkaisutoimiin riippumatta siitä, toteuttavatko niitä kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset direktiivin [BRRD] nojalla vai toteutetaanko niitä yhteisen kriisinratkaisumekanismin puitteissa. Komissio arvioi kyseiset toimenpiteet SEUT-sopimuksen 107 artiklan nojalla. Jos kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin ei sisälly SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, komission olisi arvioitava toimenpiteet analogisesti SEUT-sopimuksen 107 artiklaan nähden tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi sisämarkkinoilla. Jos SEUT-sopimuksen 108 artiklan mukainen ilmoitus ei ole tarpeen, koska kriisinratkaisuneuvoston ehdottamaan ja johdon istunnon suunnittelemaan kriisinratkaisurahaston käyttöön ei sisälly SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea, komission olisi arvioidessaan ehdotettua kriisinratkaisurahaston käyttöä sovellettava asiaa koskevia SEUT-sopimuksen 107 artiklan mukaisia valtiontukisääntöjä analogisesti, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden eheys osallistuvien ja osallistumattomien jäsenvaltioiden välillä. Kriisinratkaisuneuvosto ei saisi päättää kriisinratkaisujärjestelmästä ennen kuin komissio on varmistanut analogisesti valtiontukisääntöihin nähden, että kriisinratkaisurahaston käytössä noudatetaan samoja sääntöjä kuin silloin, kun asiaan puututaan kansallisilla rahoitusjärjestelyillä.

(19)  Jotta päätöksentekomenettely olisi kriisinratkaisussa nopeaa ja tehokasta, kriisinratkaisuneuvoston olisi oltava erityinen unionin virasto, jolla on sen erityistehtäviä vastaava rakenne ja joka poikkeaa kaikkien muiden unionin virastojen mallista. Sen kokoonpanossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki edut, jotka ovat merkityksellisiä kriisinratkaisumenettelyissä. Kriisinratkaisuneuvoston olisi toimittava johdon istunnoissa ja täysistunnoissa. Johdon istunnossa siihen olisi kuuluttava pääjohtaja, varapääjohtaja sekä komission ja EKP:n nimittämät jäsenet, ja näiden olisi toimittava riippumattomasti ja objektiivisesti unionin kokonaisedun mukaisesti. Ottaen huomioon kriisinratkaisuneuvoston tehtävät ▌pääjohtaja ja varapääjohtaja olisi nimitettävä ansioiden, taitojen, pankkitoiminta- ja rahoituskysymysten tuntemuksen sekä rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella. Pääjohtaja ja varapääjohtaja olisi valittava avoimessa valintamenettelyssä, josta olisi tiedotettava asianmukaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Valintamenettelyssä olisi noudatettava sukupuolten välisen tasapainon periaatetta. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle pääjohtaja- ja varapääjohtajaehdokkaiden lopullinen luettelo. Komission olisi toimitettava pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämistä koskeva ehdotus Euroopan parlamentille hyväksyttäväksi. Euroopan parlamentin hyväksyttyä ehdotuksen neuvoston olisi hyväksyttävä täytäntöönpanopäätös pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämiseksi. Kun kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto keskustelee yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen pankin tai konsernin kriisiratkaisusta, sen olisi kutsuttava päätöksentekomenettelyyn mukaan myös asianomaisen jäsenvaltion nimeämä jäsen, joka edustaa sen kansallista kriisinratkaisuviranomaista. Kun kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto keskustelee rajojen yli toimivasta konsernista, sen päätöksentekomenettelyyn olisi kutsuttava mukaan myös kotijäsenvaltion ja kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden nimeämät jäsenet, jotka edustavat asianomaisia kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia. Kotijäsenvaltion viranomaisilla ja vastaanottavien jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi kuitenkin oltava tasapainoinen vaikutus päätökseen, minkä vuoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi oltava yksi yhteinen ääni. Päätöksentekoprosessissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvan tytäryrityksen, sivuliikkeen tai yhteisön suhteellinen koko ja merkitys eri jäsenvaltioiden taloudessa ja koko konsernissa.

(19 a)  Koska kriisinratkaisuneuvoston päätöksentekoprosessiin osallistuvat jäsenet vaihtuisivat sen mukaan, missä jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa asianomainen laitos tai konserni toimii, pysyvien osallistujien – pääjohtaja, varapääjohtaja sekä komission ja EKP:n nimittämät jäsenet – olisi varmistettava, että kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon päätökset ovat eri kokoonpanoissa johdonmukaisia, asianmukaisia ja oikeasuhteisia.

(19 b)  EPV:n olisi oltava kriisinratkaisuneuvoston kokouksissa läsnä tarkkailijana. Kriisinratkaisuneuvoston kokouksiin voidaan tarvittaessa kutsua myös muita tarkkailijoita, kuten Euroopan vakausmekanismin (EVM) edustaja. Tarkkailijoihin olisi sovellettava samoja salassapitovaatimuksia kuin kriisinratkaisuneuvoston jäseniin ja henkilöstöön ja kriisinratkaisutehtäviä hoitavaan osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa vaihdettuun tai niiden lähettämään henkilöstöön.

(19 c)  Kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava perustaa sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä, jotka koostuvat sen omasta henkilöstöstä sekä osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten henkilöstöstä ja joiden johtoon olisi nimettävä kriisinratkaisuneuvoston ylempien toimihenkilöiden joukosta valitut koordinaattorit, jotka voitaisiin kutsua osallistumaan tarkkailijoina kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoihin mutta joille ei annettaisi äänioikeutta.

(19 d)  Unionin toimielinten vilpittömän yhteistyön periaate on vahvistettu perussopimuksissa ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa.

(20)  Ottaen huomioon tämän asetuksen mukaiset kriisinratkaisuneuvoston ja komission tehtävät ja kriisinratkaisutavoitteet, joihin kuuluu julkisten varojen suojelu, kriisinratkaisumekanismin toiminta olisi rahoitettava osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien laitosten rahoitusosuuksilla. Näistä kustannuksista huolehtiminen ei missään olosuhteissa saisi jäädä jäsenvaltioiden tai unionin talousarviovastuulle.

(21)  Komission ja tarvittaessa kriisinratkaisuneuvoston olisi korvattava direktiivillä [BRRD] nimetyt kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät kriisinratkaisun päätöksentekomenettelyyn. Direktiivillä [BRRD] nimettyjen kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi hoidettava edelleen sellaisia tehtäviä, jotka liittyvät kriisinratkaisuneuvoston hyväksymien kriisinratkaisujärjestelmien täytäntöönpanoon. Avoimuuden ja demokraattisen valvonnan varmistamiseksi sekä unionin toimielinten oikeuksien suojaamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi oltava vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista tämän asetuksen perusteella tehtävistä päätöksistä. Samoista avoimuuteen ja demokraattiseen valvontaan liittyvistä syistä kansallisilla parlamenteilla olisi oltava tietyt oikeudet saada tietoja kriisinratkaisuneuvoston toiminnasta ja käydä sen kanssa vuoropuhelua.

(21 a)  Kaikkien asianomaisten viranomaisten olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate asetusta soveltaessaan. Suhteellisuusperiaate edellyttää erityisesti, että arvioidaan vaikutus, joka laitoksen kaatumisella voi olla johtuen sen liiketoiminnan luonteesta, osakeomistusrakenteesta, oikeudellisesta muodosta, riskiprofiilista, koosta ja oikeudellisesta asemasta, esimerkiksi siitä, että sille on mahdollisesti myönnetty asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan mukainen vapautus, sidoksista muihin laitoksiin tai yleensä rahoitusjärjestelmään, sen toiminnan laajuudesta ja monitahoisuudesta ja sen kuulumisesta asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdan vaatimukset täyttävään laitosten suojajärjestelmään tai mainitun asetuksen 113 artiklan 6 kohdan mukaiset vaatimukset täyttävään muuhun osuustoiminnalliseen keskinäiseen yhteisvastuujärjestelmään ja siitä, että se mahdollisesti harjoittaa direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluja tai ‑toimintaa.

(21 b)  Kriisinratkaisuneuvoston edustajaa olisi osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien pyynnöstä voitava kuulla asianomaisten parlamenttien asiasta vastaavissa valiokunnissa toimivaltaisen kansallisen viranomaisen läsnä ollessa.

(22)  Niitä tilanteita varten, joissa direktiivissä [BRRD] annetaan kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille mahdollisuus soveltaa yksinkertaistettuja velvoitteita tai poikkeuksia kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisvaatimukseen, olisi säädettävä menettelystä, jolla kriisinratkaisuneuvosto antaa luvan yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltamiseen.

(23)  Jotta varmistettaisiin yhdenmukainen lähestymistapa laitosten ja konsernien osalta, kriisinratkaisuneuvostolle olisi annettava valtuudet laatia kriisinratkaisusuunnitelmat laitoksia ja konserneja varten yhteistyössä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, joita kriisinratkaisuneuvosto voi pyytää suorittamaan kriisinratkaisusuunnitelmien laatimiseen liittyviä tehtäviä. Kriisinratkaisuneuvoston olisi arvioitava laitosten ja konsernien purkamismahdollisuudet ja toteutettava toimenpiteet, joiden tavoitteena on poistaa mahdolliset purkamismahdollisuuden esteet. Yhdenmukaisuuden ja kyseisten laitosten purkamismahdollisuuden varmistamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi vaadittava kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet, joiden tavoitteena on poistaa purkamismahdollisuuden esteet. Kriisinratkaisusuunnitelmien sisältämien tietojen laitoskohtaisen ja luottamuksellisen luonteen vuoksi kriisinratkaisuneuvoston olisi tehtävä kriisinratkaisusuunnitelmien laatimista, arviointia ja hyväksymistä sekä asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamista koskevat päätökset johdon istunnossa.

(24)  Kriisinratkaisun suunnittelu on keskeinen osa tehokasta kriisinratkaisua. Sen vuoksi kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava valtuudet vaatia laitosten tai konsernien rakenteen tai organisaation muuttamista, jotta voitaisiin poistaa kriisinratkaisuvälineiden käyttöä haittaavat käytännön esteet ja varmistaa kyseisten yhteisöjen purkamismahdollisuus. Koska kaikki laitokset voivat olla järjestelmän kannalta merkittäviä, rahoitusvakauden säilyttämiseksi on ratkaisevan tärkeää, että viranomaisilla on mahdollisuus toteuttaa minkä tahansa laitoksen kriisinratkaisu. Perusoikeuskirjan 16 artiklassa tarkoitetun elinkeinovapauden kunnioittamiseksi kriisinratkaisuneuvoston harkintavalta olisi rajoitettava siihen mikä on tarpeen, jotta laitoksen rakenne ja toiminnot voidaan yksinkertaistaa ainoastaan sen purkamismahdollisuuden parantamiseksi. Lisäksi kaikkien tällaisiin tarkoituksiin määrättävien toimenpiteiden olisi oltava unionin lainsäädännön mukaisia. Toimenpiteet eivät saisi olla suoraan eivätkä välillisesti kansallisuuden perusteella syrjiviä, ja niiden perusteena olisi oltava erittäin tärkeä yleinen etu rahoitusvakauden säilyttämiseksi. Jotta toimi olisi toteutettu yleisen edun vuoksi, kriisinratkaisuneuvoston olisi yleisen edun nimissä toimiessaan voitava saavuttaa kriisinratkaisutavoitteet kohtaamatta kriisinratkaisuvälineiden tai saamiensa valtuuksien käyttöä haittaavia esteitä. Toimi ei myöskään saisi ylittää sitä, mikä on vähintään tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(24 a)  Kriisinratkaisusuunnitelmissa olisi otettava huomioon vaikutukset työntekijöihin, ja niihin olisi direktiivin [BRRD] mukaisesti sisällytettävä menettelyjä, joilla työntekijät tai heidän edustajansa pidetään ajan tasalla ja heitä kuullaan koko kriisinratkaisuprosessin ajan. Soveltuvin osin olisi noudatettava työehtosopimuksia tai muita työmarkkinaosapuolten vahvistamia järjestelyjä. Työntekijöille tai heidän edustajilleen olisi ilmoitettava tiedot kriisinratkaisusuunnitelmista, myös mahdollisista päivityksistä, direktiivissä [BRRD] säädetyllä tavalla.

(25)  Yhteisen kriisinratkaisumekanismin olisi perustuttava direktiivin [BRRD] ja yhteisen valvontamekanismin kehyksiin. Sen vuoksi kriisinratkaisuneuvostolle olisi annettava valtuudet puuttua varhaisessa vaiheessa asiaan, kun laitoksen taloudellinen tilanne tai vakavaraisuus on heikkenemässä. Tiedoilla, jotka kriisinratkaisuneuvosto saa ▌EKP:ltä tässä vaiheessa, on suuri merkitys sen päättäessä toimista, jotka se voi toteuttaa valmistellakseen kyseisen laitoksen kriisinratkaisua.

(26)  Sen varmistamiseksi, että kriisiratkaisutoimi voidaan toteuttaa nopeasti sen käydessä tarpeelliseksi, kriisinratkaisuneuvoston olisi tiiviisti seurattava yhteistyössä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen tai EKP:n kanssa, mikä on kyseisten laitosten tilanne ja noudattavatko ne niitä varten toteutettuja varhaisen asiaan puuttumisen toimenpiteitä.

(27)  Kriisinratkaisuprosessi olisi pantava täytäntöön lyhyen ajan kuluessa, jotta rahoitusmarkkinoille ja taloudelle koituisi mahdollisimman vähän häiriötä. Tallettajille olisi taattava direktiivin [DGSD] mukaisesti oikeus saada vähintään suojatut talletukset käyttöönsä mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa ennen kuin tallettajilla on oikeus saada suojatut talletukset tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisesti käyttöönsä. Komission olisi voitava saada koko kriisinratkaisumenettelyn aikana kaikki tiedot, joita se katsoo tarvitsevansa voidakseen tehdä tietoihin perustuvan päätöksen kriisinratkaisuprosessissa. Jos komissio päättää hyväksyä kriisinratkaisuneuvoston laatiman päätösluonnoksen ja asettaa laitoksen kriisinratkaisuun, kriisinratkaisuneuvoston olisi viipymättä hyväksyttävä kriisinratkaisujärjestelmä, jossa vahvistetaan käytettävien kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien yksityiskohdat sekä mahdollisten rahoitusjärjestelyjen käyttö.

(28)  Kaatumassa olevan laitoksen selvittäminen tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä saattaisi vaarantaa rahoitusvakauden, keskeyttää olennaisten palvelujen tarjonnan ja vaikuttaa tallettajien suojaan. Tällöin kriisinratkaisuvälineiden käyttö on yleisen edun mukaista. Sen vuoksi kriisinratkaisun tavoitteena olisi oltava olennaisten rahoituspalvelujen jatkuvuuden varmistaminen, rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttäminen, moraalikadon vähentäminen huolehtimalla siitä, että kaatumassa olevat laitokset turvautuvat mahdollisimman vähän julkiseen rahoitustukeen, sekä tallettajien suojaaminen.

(29)  Maksukyvyttömän laitoksen likvidointia tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä olisi kuitenkin harkittava aina ennen kuin tehdään päätös laitoksen toiminnan jatkamisesta. Maksukyvytöntä laitosta olisi rahoitusvakauden vuoksi pidettävä toiminnassa mahdollisimman pitkälle yksityisin varoin. Tähän voidaan päästä myymällä laitos yksityisen sektorin ostajalle tai sulauttamalla se tällaiseen ostajaan tai kirjaamalla laitoksen velat alas tai muuntamalla velka omaksi pääomaksi pääomapohjan vahvistamiseksi.

(30)  Käyttäessään kriisinratkaisuvaltuuksia komission ja kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava, että osakkeenomistajat ja velkojat kantavat asianmukaisen osuuden tappioista, että johto vaihdetaan tai johtajia otetaan lisää, että laitoksen kriisinratkaisun kustannukset karsitaan mahdollisimman vähiin ja että maksukyvyttömän laitoksen kaikkia samanarvoisia velkojia kohdellaan yhtäläisesti tämän asetuksen ja direktiivin [BRRD] mukaisesti.

(31)  Osakkeenomistajien ja velkojien oikeuksien rajoitusten olisi oltava sopusoinnussa perusoikeuskirjan 52 artiklan kanssa. Sen vuoksi kriisinratkaisuvälineitä olisi käytettävä vain sellaisiin laitoksiin, jotka ovat kaatumassa tai todennäköisesti kaatuvat, ja ainoastaan silloin, kun tämä on välttämätöntä rahoitusvakaustavoitteen vuoksi yleisen edun nimissä. Kriisinratkaisuvälineitä olisi käytettävä erityisesti silloin, kun laitosta ei voida likvidoida tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, koska tämä vaarantaisi rahoitusjärjestelmän vakauden ja koska kriisinratkaisutoimet ovat välttämättömiä järjestelmän kannalta tärkeiden toimintojen nopean siirron ja jatkamisen varmistamiseksi, sekä silloin, kun ei ole kohtuullista odottaa vaihtoehtoisia yksityisen sektorin ratkaisuja, kuten nykyisiltä osakkeenomistajilta tai kolmannelta osapuolelta saatavaa pääoman korotusta, joka riittäisi palauttamaan laitoksen täyden elinkelpoisuuden.

(32)  Puuttuminen omistusoikeuteen ei saisi olla suhteetonta. Näin ollen kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat eivät saisi kärsiä suurempia tappioita kuin niille olisi aiheutunut, jos laitos olisi likvidoitu ajankohtana, jona kriisinratkaisupäätös tehtiin. Siinä tapauksessa, että osa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoista siirtyy yksityiselle ostajalle tai omaisuudenhoitoyhtiölle, jäljelle jäävä osa kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta olisi likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Laitoksen osakkeenomistajien ja velkojien suojelemiseksi likvidaatiomenettelyssä niillä olisi oltava oikeus saada suorituksina saatavistaan vähintään se, minkä ne arvion mukaan olisivat saaneet, jos koko laitos olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

(33)  Jotta voitaisiin suojata osakkeenomistajien ja velkojien oikeus saada vähintään se, minkä ne saisivat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, olisi vahvistettava selkeät velvoitteet laitoksen varojen ja velkojen arvostusta varten ja varattava riittävästi aikaa sellaisen kohtelun asianmukaiseen arviointiin, jonka osakkeenomistajat ja velkojat olisivat saaneet, jos laitos olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Arvostaminen olisi voitava aloittaa jo toimenpiteiden varhaisessa vaiheessa. Ennen kriisinratkaisutoimiin ryhtymistä olisi arvioitava laitoksen varojen ja velkojen arvo sekä kohtelu, jonka osakkeenomistaja ja velkojat saisivat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

(34)  On tärkeää, että tappiot kirjataan laitoksen jouduttua vaikeuksiin. Kaatumassa olevien laitosten varojen ja velkojen arvostuksessa käytettävistä ohjaavista periaatteista säädetään direktiivissä [BRRD]. Kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava asian kiireellisyyden vuoksi mahdollisuus tehdä kaatumassa olevan laitoksen varojen ja velkojen nopea tilapäinen arvostus, jonka olisi oltava voimassa riippumattoman arvostuksen suorittamiseen saakka.

(35)  Sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuprosessi säilyy puolueettomana ja luotettavana, on tarpeen vahvistaa, missä järjestyksessä velkojien vakuudettomat saamiset kriisinratkaisuun asetetulta laitokselta olisi kirjattava alas tai muunnettava. Jotta voitaisiin rajoittaa sitä riskiä, että velkojille aiheutuu suurempia tappioita kuin jos laitos olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, vahvistettavaa järjestystä olisi sovellettava sekä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä että kriisiratkaisuun liittyvässä alaskirjaus- tai muuntamisprosessissa. Tämä helpottaisi myös velan hinnoittelua.

(35 a)  Maksukyvyttömyyslainsäädännön yhdenmukaistamista kaikkialla unionissa, joka olisi merkittävä askel kohti todellisia sisämarkkinoita, ei vielä ole saatu aikaan. Sekä yhteiseen valvontamekanismiin osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhteisöjen että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhteisöjen osalta velkojien saatavien etuoikeusjärjestys maksukyvyttömyystapauksessa, tallettajien asettaminen etusijalle mukaan luettuna, on kuitenkin direktiivillä [BRRD] toteutettavan yhdenmukaistamisen vuoksi sama. Tämä yhdenmukaistaminen poistaa merkittävän sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön lähteen. Olisi kuitenkin siirryttävä asteittain maksukyvyttömyyttä koskevaan unionin järjestelmään.

(36)  Komission olisi kulloisenkin tapauksen olosuhteiden mukaisesti vahvistettava kriisinratkaisuneuvoston laatiman päätösluonnoksen pohjalta kehys niitä kriisinratkaisutoimia varten, jotka toteutetaan kyseisten yhteisöjen kriisinratkaisusuunnitelmien seurauksena, ja sillä olisi oltava mahdollisuus määrätä käyttöön kaikki tarvittavat kriisinratkaisuvälineet. Kriisinratkaisuneuvoston olisi päätettävä yksityiskohtaisesta kriisinratkaisujärjestelmästä tämän selkeän ja tarkan kehyksen rajoissa. Käytettävissä oleviin kriisinratkaisuvälineisiin olisi kuuluttava liiketoiminnan myynti, omaisuudenhoitoyhtiön käyttö, velkakirjojen arvon alaskirjaus ja varojen erottelu, sellaisena kuin niistä säädetään ▌direktiivissä [BRRD]. Kehyksen avulla olisi myös voitava arvioida, täyttyvätkö pääomainstrumenttien alaskirjauksen ja muuntamisen edellytykset.

(37)  Direktiivin [BRRD] mukaisesti liiketoiminnan myynnin olisi annettava mahdollisuus myydä laitos tai osia sen liiketoiminnasta yhdelle tai useammalle ostajalle ilman osakkeenomistajien suostumusta.

(38)  Direktiivin [BRRD] mukaisesti viranomaisten olisi varojen erottelun avulla voitava siirtää muita heikommin tuottavat tai arvoltaan alentuneet omaisuuserät erilliseen yhtiöön. Tätä välinettä tulisi käyttää ainoastaan muiden välineiden kanssa, jotta estetään kaatumassa olevan laitoksen aiheeton kilpailuetu.

(39)  Tehokkaassa kriisinratkaisujärjestelyssä olisi minimoitava kaatumassa olevan laitoksen kriisinratkaisusta veronmaksajille aiheutuvat kustannukset. Lisäksi sillä olisi varmistettava, että jopa suurten ja järjestelmän kannalta merkittävien laitosten kriisinratkaisu voidaan toteuttaa vaarantamatta rahoitusvakautta. Tämä tavoite saavutetaan velkakirjojen arvon alaskirjauksella, jolla varmistetaan, että yhteisön osakkeenomistajat ja velkojat kärsivät asianmukaiset tappiot ja kantavat asianmukaisen osan näistä kustannuksista. Tätä varten kriisinratkaisukehykseen olisi sisällytettävä lakisääteiset valtuudet velkojen alaskirjaamiseen muita kriisiratkaisuvälineitä täydentävänä vaihtoehtona, kuten finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä on suositellut.

(40)  Jotta tappiot voitaisiin jakaa erilaisissa olosuhteissa riittävän joustavasti velkojien kesken, on direktiivin [BRRD] mukaisesti asianmukaista, että velkakirjojen arvon alaskirjausta voidaan käyttää sekä silloin, kun tavoitteena on toteuttaa kaatumassa olevan laitoksen kriisinratkaisu pitäen laitos toiminnassa ja laitoksen elinkelpoisuuden palauttaminen on realistinen tavoite, että silloin, kun järjestelmän kannalta tärkeät palvelut siirretään omaisuudenhoitoyhtiöön ja laitoksen jäljelle jäävä osa lakkaa toimimasta ja likvidoidaan.

(41)  Kun velkakirjojen arvon alaskirjausta käytetään kaatumassa olevan laitoksen pääomapohjan vahvistamiseen, jotta laitos pystyisi jatkamaan toimintaansa, velkakirjojen arvon alaskirjauksen avulla tapahtuvaan kriisinratkaisuun olisi direktiivin [BRRD] mukaisesti aina liitettävä johdon vaihto sekä laitoksen ja sen toimintojen uudelleenjärjestely, joilla puututtaisiin laitoksen ongelmien syihin. Uudelleenjärjestely olisi toteutettava panemalla täytäntöön liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelma.

(42)  Direktiivin [BRRD] mukaisesti velkakirjojen arvon alaskirjausta ei ole aiheellista käyttää saamisiin niiltä osin kuin niiden vakuudeksi on annettu pantti tai kiinnitys tai ne ovat muulla tavoin vakuudellisia. Jotta velkakirjojen arvon alaskirjaus toimisi ja saavuttaisi tavoitteensa, sitä olisi kuitenkin voitava käyttää mahdollisimman monenlaisiin kaatumassa olevan laitoksen vakuudettomiin velkoihin. Toisaalta on asianmukaista rajata tietynlaiset vakuudettomat velat alaskirjauksen ulkopuolelle. Oikeusjärjestyksen perusteiden ja tehokkaan kriisinratkaisun vuoksi velkakirjojen arvon alaskirjausta ei pitäisi soveltaa talletusten vakuusjärjestelmistä annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 94/19/EY(9) suojattuihin talletuksiin, kaatumassa olevan laitoksen henkilöstön saamisiin tai kaupallisiin saamisiin, jotka liittyvät laitoksen päivittäisessä toiminnassa välttämättömiin hyödykkeisiin ja palveluihin.

(43)  Direktiivin [BRRD] mukaisesti velkakirjojen arvon alaskirjausta ei pitäisi käyttää tallettajiin, joiden talletukset on suojattu talletussuojajärjestelmällä. ▌Velkakirjojen arvon alaskirjausvaltuuksien käyttö varmistaisi sen, että tallettajien talletukset ovat jatkuvasti tallettajien saatavilla ▌.

(44)  Jotta taakan jakaminen osakkeenomistajille ja etuoikeudettomille velkojille voitaisiin toteuttaa valtiontukisääntöjen mukaisesti, velkakirjojen arvon alaskirjausta olisi voitava käyttää yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa analogisesti tämän asetuksen ja direktiivin [BRRD] voimaantulosta alkaen.

(45)  Jotta vältettäisiin se, että laitokset strukturoivat velkansa alaskirjausvälineen tuloksekkuutta heikentävällä tavalla, kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava päättää, että laitoksilla on jatkuvasti kriisinratkaisusuunnitelmissa esitetty kokonaismäärä, joka koostuu omista varoista, etuoikeudeltaan huonommasta velasta ja etuoikeutetuista veloista, joihin voidaan soveltaa velkakirjojen arvon alaskirjausta, ja joka ilmaistaan prosentteina laitoksen kaikista veloista ja jota ei lueta omiksi varoiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013(10) ja 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU(11) tarkoitetulla tavalla.

(46)  Olisi valittava paras kriisinratkaisumenetelmä tapauksen olosuhteiden mukaisesti, ja tätä varten olisi kaikkien direktiivissä [BRRD] säädettyjen kriisinratkaisuvälineiden oltava käytettävissä ja niitä olisi sovellettava kyseisen direktiivin mukaisesti.

(47)  Direktiivissä [BRRD] pääomainstrumenttien alaskirjaus- ja muuntamisvaltuudet on annettu kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille, koska pääomainstrumenttien alaskirjauksen ja muuntamisen edellytykset voivat olla olemassa samanaikaisesti kuin kriisinratkaisun edellytykset, jolloin on arvioitava, riittääkö pelkkä pääomainstrumenttien alaskirjaus ja muuntaminen palauttamaan kyseisen yhteisön taloudellisen vakauden vai tarvitaanko myös kriisinratkaisutoimea. Jälkimmäistä pääsääntöisesti käytetään kriisinratkaisun yhteydessä. Kriisinratkaisuneuvoston ja komission olisi korvattava kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset myös tässä tehtävässä, minkä vuoksi sille olisi annettava valtuudet arvioida, täyttyvätkö pääomainstrumenttien alaskirjauksen ja muuntamisen edellytykset, sekä valtuudet päättää yhteisön asettamisesta kriisinratkaisuun, jos myös kriisinratkaisun vaatimukset täyttyvät.

(48)  Kriisinratkaisutoimen tehokkuus ja yhdenmukaisuus olisi varmistettava kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa. Tätä varten kriisinratkaisuneuvostolle olisi ▌silloin, kun kansallinen kriisinratkaisuviranomainen ei ole pannut kriisinratkaisuneuvoston päätöstä lainkaan tai riittävästi täytäntöön, annettava valtuudet antaa suoraan määräyksiä kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle.

(49)  Yhteisen kriisinratkaisumekanismin tehostamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi kaikissa olosuhteissa tehtävä tiivistä yhteistyötä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa. Tarvittaessa sen olisi tehtävä yhteistyötä myös Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan järjestelmäriskikomitean sekä muiden viranomaisten kanssa, jotka kuuluvat Euroopan finanssivalvojien järjestelmään. Lisäksi kriisinratkaisuneuvoston olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä EKP:n ja muiden viranomaisten kanssa, joilla on valtuudet valvoa luottolaitoksia yhteisen valvontamekanismin puitteissa, erityisesti, kun on kyse EKP:n harjoittaman konsolidoidun valvonnan alaisista konserneista. Voidakseen hoitaa kaatumassa olevien pankkien kriisinratkaisuprosessin tehokkaasti kriisinratkaisuneuvoston olisi tehtävä yhteistyötä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa kaikissa kriisinratkaisuprosessin vaiheissa. Viimeksi mainittujen viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä tarvitaan paitsi kriisinratkaisuneuvoston tekemien kriisinratkaisupäätösten täytäntöönpanoon myös ennen kriisinratkaisupäätösten tekoa, kriisinratkaisun suunnitteluvaiheessa tai varhaisen asiaan puuttumisen vaiheessa. Komission olisi tämän asetuksen mukaisia tehtäviä hoitaessaan tehtävä tiivistä yhteistyötä EPV:n kanssa ja otettava asianmukaisesti huomioon sen antamat ohjeet ja suositukset.

(49 a)  Käyttäessään kriisinratkaisuvälineitä ja kriisinratkaisuvaltuuksia kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava, että asianomaisten yhteisöjen työntekijöiden edustajat pidetään ajan tasalla ja että heitä tarvittaessa kuullaan, kuten direktiivissä [BRRD] on säädetty. Työehtosopimuksia ja muita työmarkkinaosapuolten laatimia järjestelyjä olisi tässä yhteydessä noudatettava soveltuvin osin.

(50)  Koska kriisinratkaisuneuvosto tekee kriisinratkaisupäätökset osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten sijasta, sen olisi toimittava niiden sijasta myös osallistumattomien jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä silloin, kun on kyse kriisinratkaisutehtävistä. Kriisinratkaisuneuvoston olisi erityisesti edustettava kaikkia osallistuvien jäsenvaltioiden viranomaisia kriisinratkaisukollegioissa, joissa on mukana myös osallistumattomien jäsenvaltioiden viranomaisia.

(50 a)  Kriisinratkaisuneuvoston ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten olisi tehtävä yhteisymmärryspöytäkirja, jossa kuvataan yleisluontoisesti niiden keskinäinen yhteistyö niiden suorittaessa direktiivin [BRRD] mukaisia tehtäviään. Yhteisymmärryspöytäkirjassa voitaisiin muun muassa selventää kuulemista, joka liittyy komission ja kriisinratkaisuneuvoston päätöksiin, joilla on vaikutusta osallistumattomaan jäsenvaltioon sijoittautuneisiin tytäryrityksiin tai sivuliikkeisiin, joiden emoyritys on sijoittautunut osallistuvaan jäsenvaltioon. Yhteisymmärryspöytäkirjoja olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

(51)  Koska monet laitokset eivät toimi pelkästään unionissa vaan harjoittavat myös kansainvälistä toimintaa, tehokkaassa kriisinratkaisumekanismissa olisi vahvistettava periaatteet kolmansien maiden asianomaisten viranomaisten kanssa käytävää yhteistyötä varten. Kolmansien maiden viranomaisia olisi tuettava direktiivin [BRRD] 88 artiklalla vahvistetun oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Tätä varten kriisinratkaisuviranomaisen olisi oltava ainoa viranomainen, jolla on valtuudet toteuttaa osallistuvissa jäsenvaltioissa toimivien, kaatumassa olevien pankkien kriisinratkaisu, ja sille olisi myös annettava yksinomaiset valtuudet tehdä ei-sitovia yhteistyösopimuksia kolmansien maiden viranomaisten kanssa osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten puolesta.

(52)  Kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava asianmukaiset tutkintavaltuudet, jotta se voisi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti. Sillä olisi oltava mahdollisuus vaatia kaikki tarvittavat tiedot suoraan tai kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välityksellä sekä suorittaa tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia, tarvittaessa yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, hyödyntäen täysimääräisesti kaikkea EKP:n ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käytettävissä olevaa tietoa. Kriisinratkaisuneuvoston olisi kriisinratkaisun yhteydessä voitava suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia, jotta se voisi seurata tehokkaasti kansallisten viranomaisten suorittamaa täytäntöönpanoa ja jotta voitaisiin varmistaa, että komissio ja kriisinratkaisuneuvosto tekevät päätöksensä täysin tarkkojen tietojen perusteella.

(53)  Sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuneuvostolla on oikeus saada kaikki merkitykselliset tiedot, asianomaisilla yhteisöillä ja niiden työntekijöillä ei saisi olla mahdollisuutta vedota salassapitosääntöihin estääkseen tietojen antamisen kriisinratkaisuneuvostolle. Tällaisten tietojen antamista kriisinratkaisuneuvostolle ei olisi myöskään koskaan pidettävä salassapitovelvollisuuden rikkomisena.

(54)  Jotta voitaisiin varmistaa kriisinratkaisumekanismin puitteissa tehtävien päätösten noudattaminen, rikkomisista olisi määrättävä oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava oikeus ohjeistaa kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia määräämään hallinnollisia seuraamuksia tai uhkasakkoja yhteisöille, jotka eivät noudata kriisinratkaisuneuvoston päätöksissä asetettuja velvoitteita. Yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien täytäntöönpanokäytäntöjen varmistamiseksi kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava oikeus antaa kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille osoitettuja ohjeita, jotka koskevat hallinnollisten seuraamusten ja uhkasakkojen käyttöä.

(55)  Jos kansallinen kriisinratkaisuviranomainen rikkoo yhteisen kriisinratkaisumekanismin sääntöjä siten, ettei se käytä sille kansallisen lainsäädännön nojalla annettuja valtuuksia panna kriisinratkaisuneuvoston antama ohje täytäntöön, kyseinen jäsenvaltio voi sovellettavan oikeuskäytännön mukaisesti olla velvollinen korvaamaan vahingot, joita aiheutuu henkilöille, tapauksen mukaan myös kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle tai konsernille, tai kyseisen yhteisön tai konsernin minkä tahansa osan velkojille missä tahansa jäsenvaltiossa.

(56)  Olisi vahvistettava asianmukaiset säännöt kriisinratkaisuneuvoston talousarviosta, talousarvion laadinnasta, talousarvion laadintaa ja toteutusta koskevien sisäisten sääntöjen antamisesta, talousarvion seurannasta ja valvonnasta kriisinratkaisuneuvoston täysistunnossa sekä sisäisestä ja ulkoisesta tilintarkastuksesta.

(56 a)  Kriisinratkaisuneuvoston täysistunnossa olisi myös hyväksyttävä sen vuotuinen työohjelma sekä seurattava ja valvottava sitä ja annettava lausuntoja ja suosituksia pääjohtajan kertomusluonnoksesta, johon olisi sisällyttävä kriisinratkaisutoimia, myös käynnissä olevia kriisinratkaisutapauksia, koskeva jakso sekä hallinnollisia ja rahatalousasioita koskeva jakso.

(57)  On tilanteita, joissa käytettävien kriisinratkaisuvälineiden tehokkuus voi riippua laitoksen tai omaisuudenhoitoyhtiön lyhytaikaisen rahoituksen saatavuudesta, takauksien tarjoamisesta mahdollisille ostajille tai pääoman hankkimisesta omaisuudenhoitoyhtiölle. Sen vuoksi on tärkeää perustaa rahasto, jotta julkisia varoja ei tarvitsisi käyttää tällaisiin tarkoituksiin.

(58)  Olisi varmistettava, että rahastoa voidaan täysimittaisesti käyttää kaatumassa olevien laitosten kriisinratkaisuun. Sen vuoksi sitä ei saisi käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Lisäksi rahastoa olisi käytettävä ainoastaan sovellettavien kriisinratkaisutavoitteiden ja -periaatteiden mukaisesti, direktiivissä [BRRD] vahvistettuja säännöksiä täysimääräisesti noudattaen. Näin ollen kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava, että kriisiratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajat ja velkojat vastaavat ensisijaisesti kriisinratkaisuvälineiden käytön yhteydessä syntyvistä tappioista, kustannuksista ja muista menoista. Vasta siinä tapauksessa, että osakkeenomistajien ja velkojien resurssit käytetään loppuun, rahasto vastaisi kriisinratkaisuvälineiden yhteydessä syntyvistä tappioista, kustannuksista ja muista menoista.

(59)  Sääntönä olisi oltava, että rahoitusalalta kerätään maksuosuuksia ennen kriisinratkaisutoimia ja tällaisista toimista riippumatta. Jos ennakkorahoitus ei riitä kattamaan rahaston käytöstä aiheutuvia tappioita tai kustannuksia, olisi kerättävä lisävaroja kattamaan lisäkustannukset tai -tappiot. Lisäksi rahaston olisi voitava sopia lainojen ottamisesta tai muunlaisen tuen saamisesta rahoituslaitoksilta tai muilta kolmansilta osapuolilta, jos rahaston käytettävissä olevat varat eivät riitä kattamaan sen käytöstä aiheutuvia tappioita, kustannuksia ja muita menoja eivätkä ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet ole välittömästi käytettävissä.

(59 a)  Jos osallistuvissa jäsenvaltioissa on kriisin vuoksi käytössä kansallisia pankeilta kerättäviä maksuja, veroja tai kriisinratkaisua varten kerättäviä rahoitusosuuksia, ne olisi kaksinkertaisten maksujen välttämiseksi korvattava kriisinratkaisurahastoon suoritettavilla rahoitusosuuksilla.

(60)  Jotta varat saavuttaisivat kriittisen massan ja jotta voitaisiin välttää myötäsykliset vaikutukset, joita syntyisi, jos rahaston olisi tukeuduttava yksinomaan jälkikäteen suorittaviin rahoitusosuuksiin järjestelmäkriisin vallitessa, rahaston etukäteen käytettävissä olevien varojen määrässä olisi saavutettava tietty tavoitetaso.

(60 a)  Rahaston tavoitetaso olisi vahvistettava tietyksi prosenttiosuudeksi kaikkien osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten suojattujen talletusten määrästä. Koska kyseisten laitosten velkojen kokonaismäärä olisi kriisinratkaisurahaston toiminnan kannalta asianmukaisempi vertailuarvo, komission olisi kuitenkin arvioitava, olisiko tulevaisuudessa otettava käyttöön velkojen kokonaismäärään liittyvä viitearvo, joka olisi saavutettava rahoituksen tavoitetason lisäksi, säilyttäen samalla tasapuoliset toimintaedellytykset direktiivin [BRRD] mukaisesti.

(61)  Olisi vahvistettava sopiva määräaika rahaston rahoituksen tavoitetason saavuttamiselle. Kriisinratkaisuneuvoston olisi kuitenkin voitava mukauttaa rahoitusosuuksien keräämisaikaa, jotta voitaisiin ottaa huomioon rahastosta suoritettavat huomattavat maksut.

(61 a)  Jotta katkaistaan valtioiden ja pankkien välinen kytkös ja varmistetaan yhteisen kriisinratkaisumekanismin tehokkuus ja luotettavuus, erityisesti niin kauan kuin kriisinratkaisurahaston rahoitus ei ole täysin kattava, on tärkeää, että otetaan käyttöön eurooppalainen julkinen lainajärjestely kohtuullisen ajan kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Kriisinratkaisurahaston olisi maksettava kaikki lainat kyseisestä lainajärjestelystä takaisin sovitussa määräajassa. Lainajärjestelyllä varmistettaisiin, että tässä asetuksessa vahvistettuihin tarkoituksiin on välittömästi saatavilla riittävästi rahoitusta.

(62)  Jos osallistuvat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön kansallisia kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjä, niiden olisi voitava säätää, että kansallisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen käytettävissä olevia varoja, jotka on kerätty laitoksilta aiemmin etukäteen suoritettavina rahoitusosuuksina, käytetään korvaamaan laitoksille etukäteen suoritettavia rahoitusosuuksia, jotka niiden olisi maksettava rahastoon. Tällainen hyvitys ei saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/18/EY(12) mukaisiin jäsenvaltioiden velvoitteisiin.

(63)  Jotta voitaisiin varmistaa rahoitusosuuksien oikeudenmukainen laskeminen ja tarjota kannustimia toimia pienemmällä riskillä, rahastoon maksettavissa rahoitusosuuksissa, jotka kriisinratkaisuneuvosto määrittelee direktiivin [BRRD] ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukaisesti toimivaltaista viranomaista kuultuaan, olisi otettava huomioon luottolaitoksiin liittyvän riskin suuruus.

▐

(65)  Rahastossa olevien varojen arvon suojaamiseksi kyseiset määrät olisi sijoitettava riittävän turvallisiin, monipuolisiin ja likvideihin varoihin.

(66)  Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan rahastoon maksettavien rahoitusosuuksien laji ja seikat, joiden osalta niitä on maksettava, sekä rahoitusosuuksien määrän lasku- ja maksutapa; rekisteröinti-, kirjanpito- ja raportointisäännöt ja muut säännöt, joiden tarkoituksena on varmistaa, että rahoitusosuudet maksetaan täysimääräisesti ja ajallaan; määritetään rahoitusosuusjärjestelmä laitoksille, jotka ovat saaneet toimiluvan sen jälkeen, kun kriisinratkaisurahasto on saavuttanut tavoitetasonsa; rahoitusosuuksien ajallisen jaksottamisen perusteet; olosuhteet, joissa rahoitusosuuksien maksamista voidaan aikaistaa; vuotuisten rahoitusosuuksien määrän vahvistamisperusteet; toimenpiteet, joilla vahvistetaan olosuhteet ja yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan laitos voidaan vapauttaa kokonaan tai osittain etukäteen suoritettavista rahoitusosuuksista, ja toimenpiteet, joilla vahvistetaan olosuhteet ja yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan laitos voidaan vapauttaa kokonaan tai osittain jälkikäteen suoritettavista rahoitusosuuksista.

(67)  Kriisinratkaisuneuvoston työn luottamuksellisuuden säilyttämiseksi kriisinratkaisuneuvoston jäsenten, sen henkilöstön ja kriisinratkaisutehtäviä hoitavan, osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa vaihdetun tai niiden lähettämän henkilöstön olisi noudatettava vahvistettuja salassapitovaatimuksia myös tehtäviensä päättymisen jälkeen. Näitä vaatimuksia olisi sovellettava myös kriisinratkaisuneuvoston paikalla tehtäviä tarkastuksia suorittamaan valtuuttamiin muihin henkilöihin ja jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten paikalla tehtäviä tarkastuksia suorittamaan valtuuttamiin tai nimittämiin henkilöihin sekä tarkkailijoihin, jotka kutsutaan kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon ja johdon istunnon kokoontumisiin. Jotta kriisinratkaisuneuvosto voisi hoitaa sille annetut tehtävät, sille olisi annettava lupa vaihtaa tietyin edellytyksin tietoja kansallisten tai unionin viranomaisten ja elinten kanssa.

(68)  Sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuneuvosto on edustettuna Euroopan finanssivalvojien järjestelmässä, asetusta (EU) N:o 1093/2010 olisi muutettava siten, että siinä vahvistettu toimivaltaisten viranomaisten määritelmä käsittää myös kriisinratkaisuneuvoston. Kriisinratkaisuneuvoston sisällyttäminen toimivaltaisiin viranomaisiin asetuksen (EU) N:o 1093/2010 nojalla vastaa EPV:lle kyseisen asetuksen 25 artiklan nojalla annettuja tehtäviä myötävaikuttaa ja osallistua aktiivisesti tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämiseen ja yhteensovittamiseen ja pyrkiä helpottamaan kaatumassa olevien laitosten ja erityisesti rajojen yli toimivien konsernien kriisinratkaisua.

(69)  Kunnes kriisinratkaisuneuvosto on täysin toimintakykyinen, komission olisi vastattava sen alkuvaiheen toiminnasta, muun muassa hallintokulujen kattamiseen tarvittavien rahoitusosuuksien keräämisestä ja väliaikaisesti tehtäviään hoitavan pääjohtajan nimeämisestä antamaan luvan kaikkiin tarvittaviin maksuihin kriisinratkaisuneuvoston puolesta.

(70)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti omistusoikeus, oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus, työntekijöiden oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi yrityksessä sekä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, ja se on pantava täytäntöön mainittujen oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(71)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat tehokkaan ja toimivan yhteisen eurooppalaisen kriisinratkaisukehyksen käyttöönotto luottolaitoksia varten ja kriisinratkaisusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistaminen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt ja yhdenmukainen menettely sellaisten 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen kriisinratkaisua varten, jotka ovat sijoittautuneet 4 artiklassa tarkoitettuihin osallistuviin jäsenvaltioihin.

Näitä yhdenmukaisia sääntöjä ja menettelyä soveltaa 38 artiklan nojalla perustettu kriisinratkaisuneuvosto yhdessä komission ja osallistuvien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten kanssa tällä asetuksella käyttöön otetun yhteisen kriisinratkaisumekanismin puitteissa. Yhteistä kriisinratkaisumekanismia tuetaan yhteisestä kriisinratkaisurahastosta, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin yhteisöihin:

a)  osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luottolaitokset;

b)  johonkin osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneet emoyritykset, mukaan luettuina rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt, kun ne kuuluvat sellaisen konsolidoidun valvonnan piiriin, jota EKP harjoittaa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti;

c)  osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet sijoituspalveluyritykset ja rahoituslaitokset, kun ne kuuluvat sellaisen konsolidoidun valvonnan piiriin, jota EKP harjoittaa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti niiden emoyritykseen nähden.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin [BRRD] 2 artiklassa sekä direktiivin 2013/36/EU 3 artiklassa vahvistettuja määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)  ’kansallisella toimivaltaisella viranomaisella’ asetuksen (EU) N:o 1024/2013 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyä kansallista toimivaltaista viranomaista;

1 a)  ’toimivaltaisella viranomaisella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa määriteltyä toimivaltaista viranomaista sekä Euroopan keskuspankkia sen hoitaessa valvontatehtäväänsä asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaisesti;

2)  ’kansallisella kriisinratkaisuviranomaisella’ jäsenvaltion direktiivin [BRRD] 3 artiklan mukaisesti nimeämää viranomaista;

3)  ’kriisinratkaisutoimella’ kriisinratkaisuvälineen käyttämistä laitokseen tai 2 artiklassa tarkoitettuun yhteisöön tai yhden tai useamman kriisinratkaisuvaltuuden käyttämistä siihen;

3 a)  ’kriisinratkaisuneuvostolla’ tämän asetuksen 38 artiklan nojalla perustettua yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa;

4)  ’suojatuilla talletuksilla’ talletuksia, jotka on suojattu direktiivin 94/19/EY mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä säädetyillä talletussuojajärjestelmillä kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädettyyn talletussuojan tasoon asti;

5)  ’hyväksyttävillä talletuksilla’ direktiivin 94/19/EY 1 artiklassa määriteltyjä talletuksia, joita ei ole suljettu kyseisen direktiivin 2 artiklan mukaisen suojan ulkopuolelle, niiden määrästä riippumatta;

▌

11)  ’kriisinratkaisun kohteena olevalla laitoksella’ 2 artiklassa tarkoitettua yhteisöä, jonka osalta kriisinratkaisutoimi toteutetaan;

12)  ’laitoksella’ luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä, joka kuuluu 2 artiklan c alakohdan mukaisesti konsolidoidun valvonnan piiriin;

13)  ’konsernilla’ emoyritystä ja sen tytäryrityksiä, jotka ovat 2 artiklassa tarkoitettuja yhteisöjä;

▌

19)  ’käytettävissä olevilla varoilla’ käteisvaroja, talletuksia, omaisuuseriä ja peruuttamattomia maksusitoumuksia, jotka ovat kriisinratkaisurahaston käytettävissä 74 artiklassa lueteltuihin tarkoituksiin;

20)  ’rahoituksen tavoitetasolla’ käytettävissä olevien varojen määrää, joka on saavutettava 68 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Osallistuvat jäsenvaltiot

Osallistuva jäsenvaltio on jäsenvaltio, jonka rahayksikkö on euro, tai jäsenvaltio, jonka rahayksikkö ei ole euro mutta joka on ryhtynyt tiiviiseen yhteistyöhön asetuksen (EU) N:o 1024/2013 7 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Suhde direktiiviin [BRRD] ja sovellettavaan kansalliseen lainsäädäntöön

-1. Jollei tästä asetuksesta muuta johdu, komission ja kriisinratkaisuneuvoston tehtävien hoitoon tai valtuuksien käyttämiseen sovelletaan direktiiviä [BRRD] ja mahdollisia sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä.

1.  Jos komissio tai kriisinratkaisuneuvosto tämän asetuksen nojalla hoitaa tehtäviä tai käyttää valtuuksia, jotka annetaan direktiivillä [BRRD] osallistuvan jäsenvaltion kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen käyttöön, kriisinratkaisuneuvostoa pidetään tätä asetusta ja direktiiviä [BRRD] sovellettaessa asianomaisena kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena tai, jos on kyse rajojen yli toimivan konsernin kriisinratkaisusta, asianomaisena konsernitason ▌kriisinratkaisuviranomaisena.

1 a.  Kun kriisinratkaisuneuvosto käyttää sille tällä asetuksella annettuja valtuuksia, siihen sovelletaan EPV:n laatimia ja komission asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–15 artiklan mukaisesti hyväksymiä sitovia teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja, mahdollisia ohjeita ja suosituksia, jotka EPV on antanut asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti, sekä kaikkia EPV:n asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti direktiivin [BRRD] asiaa koskevien säännösten nojalla tekemiä päätöksiä.

2.  Toimiessaan kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena kriisinratkaisuneuvosto toimii tarvittaessa komission luvalla.

3.  Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, osallistuvan jäsenvaltion kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimittava direktiivillä [BRRD] yhdenmukaistettujen kansallisen säännösten perusteella ja mukaisesti.

6 artikla

Yleiset periaatteet

1.  Kriisinratkaisuneuvoston, komission tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen toimissa, ehdotuksissa tai politiikassa ei saa syrjiä 2 artiklassa tarkoitettuja yhteisöjä, tallettajia, sijoittajia tai muita unioniin sijoittautuneita velkojia niiden kansallisuuden tai toimipaikan perusteella.

1 a.  Kriisinratkaisuneuvoston, komission tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen kaikki toimet, ehdotukset tai toimintalinjat yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa on toteutettava siten, että edistetään rahoitusjärjestelmän vakautta unionissa ja kussakin osallistuvassa jäsenvaltiossa ottaen täysin huomioon sisämarkkinoiden yhtenäisyys ja eheys.

2.  Tehdessään päätöksiä tai toteuttaessaan toimia, jotka voivat vaikuttaa useampaan kuin yhteen ▌jäsenvaltioon, ja erityisesti tehdessään vähintään kahteen osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneita konserneja koskevia päätöksiä komissio ja kriisinratkaisuneuvosto ottavat asianmukaisesti huomioon kaikki seuraavat tekijät:

a)  niiden ▌jäsenvaltioiden edut, joissa konserni toimii, ja erityisesti vaikutukset, joita mahdollisella päätöksellä tai toimella tai toimimatta jättämisellä on jonkin kyseisen jäsenvaltion rahoitusvakauteen, talouteen, talletussuojajärjestelmään tai sijoittajien korvausjärjestelmään;

b)  tavoite tasapainottaa osallisina olevien jäsenvaltioiden edut ja välttää ▌jäsenvaltion etujen epäoikeudenmukainen rajoittaminen tai epäoikeudenmukainen suojeleminen;

c)  tarve välttää haitallisten vaikutusten kohdistuminen sen konsernin muihin osiin, johon kriisinratkaisun kohteena oleva 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö kuuluu;

c a)  mahdollisuuksien mukaan konsernin intressi jatkaa rajatylittävää toimintaa;

d)  tarve välttää ▌2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen velkojille aiheutuvien kustannusten kohtuuton nousu, joka johtaisi siihen, että niiden kustannukset olisivat suuremmat kuin jos yhteisöjen kriisinratkaisu olisi toteutettu tavanomaisella maksukyvyttömyysmenettelyllä;

e)  16 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut päätökset, jotka tehdään SEUT-sopimuksen 107 artiklan nojalla.

3.  Komissio ja kriisinratkaisuneuvosto ottavat tasapainoisesti huomioon 2 kohdassa mainitut tekijät ja 12 artiklassa mainitut kriisinratkaisutavoitteet kunkin tapauksen luonteen ja olosuhteiden mukaisesti.

4.   Kriisinratkaisuneuvoston tai komission päätöksissä tai toimissa ei saa vaatia jäsenvaltioita myöntämään poikkeuksellista julkista rahoitustukea eikä vaikuttaa suoraan jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

4 a.  Tehdessään päätöksiä tai toteuttaessaan toimia kriisinratkaisuneuvoston on varmistettava, että asianomaisten yhteisöjen työntekijöiden edustajat pidetään ajan tasalla ja että heitä kuullaan tarvittaessa.

4 b.  Komission, kriisinratkaisuneuvoston tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen tämän asetuksen mukaisissa toimissa, ehdotuksissa tai toimintalinjoissa on noudatettava periaatetta, että mitään jäsenvaltiota tai jäsenvaltioiden ryhmää ei saa syrjiä.

4 c.  Komissio toimii sille tällä asetuksella annettuja tehtäviä hoitaessaan riippumattomasti, erillään muista tehtävistään ja tarkasti tässä asetuksessa ja direktiivissä [BRRD] asetettuja tavoitteita ja periaatteita noudattaen. Tehtävien eriyttäminen on taattava mukauttamalla organisaatiota tarvittavalla tavalla.

II OSA

ERITYISSÄÄNNÖKSET

I OSASTO

YHTEISEN KRIISINRATKAISUMEKANISMIN TOIMINNOT JA MENETTELYSÄÄNNÖT

1 LUKU

Kriisinratkaisun suunnittelu

7 artikla

Kriisinratkaisusuunnitelmat

1.  Kriisinratkaisuneuvosto laatii yhdessä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa ja hyväksyy kriisinratkaisusuunnitelmat 2 artiklassa tarkoitettuja yhteisöjä sekä konserneja varten.

2.  Sovellettaessa 1 kohtaa kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimitettava kriisinratkaisuneuvostolle kaikki direktiivin [BRRD] 10 artiklan ja 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti saamansa tiedot, jotka tarvitaan kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaan ja täytäntöönpanoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän osaston 5 luvun soveltamista.

2 a.  Kutakin yhteisöä ja konsernia koskeva kriisinratkaisusuunnitelma laaditaan direktiivin [BRRD] 9–12 artiklan mukaisesti.

▌

7.  Kriisinratkaisuneuvosto laatii kriisinratkaisusuunnitelmat yhteistyössä valvojan tai konsolidointiryhmän valvojan sekä niiden osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, joihin kyseiset yhteisöt ovat sijoittautuneet. Kriisinratkaisuneuvosto tekee yhteistyötä niiden osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, joissa on konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvia yhteisöjä.

8.  Kriisinratkaisuneuvosto voi pyytää kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia laatimaan kriisinratkaisusuunnitelmien alustavat luonnokset ja konsernitason kriisinratkaisuviranomaista laatimaan konsernin kriisinratkaisusuunnitelman alustavan luonnoksen, jotka annetaan kriisinratkaisuneuvoston tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi. Kriisinratkaisuneuvosto voi pyytää kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia suorittamaan kriisinratkaisusuunnitelmien laatimiseen liittyviä muita tehtäviä.

9.  Kriisinratkaisusuunnitelmat tarkistetaan ja tarvittaessa päivitetään direktiivin [BRRD] 9 ja 12 artiklan mukaisesti.

9 a.  Kriisinratkaisuneuvosto tekee kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaa, arviointia ja hyväksymistä sekä asianmukaisten toimenpiteiden soveltamista koskevat päätökset johdon istunnossa.

8 artikla

Purkamismahdollisuuden arviointi

1.  Laatiessaan 7 artiklan mukaisia kriisinratkaisusuunnitelmia kriisinratkaisuneuvosto, joka on kuullut toimivaltaisia viranomaisia ja myös EKP:tä sekä sellaisten osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisia, joissa sijaitsee tytäryrityksiä tai merkittäviä sivuliikkeitä, jos asialla on merkittävän sivuliikkeen kannalta merkitystä, sen mukaan kuin direktiivin [BRRD] 13 ja 13 a artiklassa on määritetty, tekee direktiivin [BRRD] 13 ja 13 a artiklassa edellytetyn arvioinnin siitä, missä määrin laitokset ja konsernit ovat purkamiskelpoisia ▌.

2.  ▌Yhteisö katsotaan purkamiskelpoiseksi direktiivin [BRRD] 13 artiklassa säädetyissä tilanteissa.

3.  ▌Konserni katsotaan purkamiskelpoiseksi direktiivin [BRRD] 13 a artiklassa säädetyissä tilanteissa.

4.  Arviointia varten kriisinratkaisuneuvosto tarkastelee ainakin direktiivin [BRRD] liitteessä olevassa C jaksossa mainittuja seikkoja.

5.  Jos kriisinratkaisuneuvosto, joka on kuullut toimivaltaista viranomaista ja myös EKP:tä, katsoo yhteisön tai konsernin purkamismahdollisuudesta 1 kohdan mukaisesti tehdyn arvioinnin perusteella, että yhteisön tai konsernin purkamismahdollisuudelle saattaa olla olennaisia esteitä, kriisinratkaisuneuvosto laatii toimivaltaisia viranomaisia kuullen laitokselle tai emoyritykselle osoitetun kertomuksen, jossa analysoidaan kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien tehokkaan käytön olennaisia esteitä. Lisäksi kertomuksessa suositellaan 8 kohdan mukaisesti toimenpiteitä, joita kriisinratkaisuneuvosto pitää välttämättömiä tai tarkoituksenmukaisina näiden esteiden poistamiseksi.

6.  Kertomus toimitetaan asianomaiselle yhteisölle tai emoyritykselle, toimivaltaisille viranomaisille ja niiden osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisille, joissa sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä. Kertomuksessa esitetään arvioinnin tai toteamuksen perusteet ja ilmoitetaan, millä tavoin arviointi tai toteamus täyttää 6 artiklassa esitetyn oikeasuhteisen soveltamisen vaatimuksen.

7.  Yhteisö tai emoyritys voi neljän kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottopäivästä esittää huomautuksensa ja ehdottaa kriisinratkaisuneuvostolle vaihtoehtoisia toimenpiteitä kertomuksessa yksilöityjen esteiden poistamiseksi. Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa yhteisön tai emoyrityksen ehdottamista toimenpiteistä toimivaltaisille viranomaisille ja niiden osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisille, joissa sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä.

8.  Jos yhteisön tai emoyrityksen ehdottamat toimenpiteet eivät tosiasiallisesti poista purkamismahdollisuuden esteitä, kriisinratkaisuneuvosto tekee kuultuaan ensin toimivaltaisia viranomaisia ja tarvittaessa makrovakausvalvonnasta vastaavaa viranomaista päätöksen, jossa ilmoitetaan, että ehdotetut toimenpiteet eivät tosiasiallisesti poista purkamismahdollisuuden esteitä, ja ohjeistetaan kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia vaatimaan laitosta, emoyritystä tai kyseisen konsernin tytäryritystä toteuttamaan direktiivin [BRRD] 14 artiklassa mainittuja toimenpiteitä seuraavien perusteiden mukaisesti:

a)  toimenpiteen tehokkuus purkamismahdollisuuden esteiden poistamisessa;

b)  tarve välttää rahoitusvakauteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset ▌jäsenvaltioissa, joissa konserni toimii;

c)  tarve välttää sellaiset kyseiseen laitokseen tai konserniin kohdistuvat vaikutukset, jotka olisivat suurempia kuin on tarpeen purkamismahdollisuuden esteen poistamiseksi tai jotka olisivat suhteettomia.

9.  Sovellettaessa 8 kohtaa kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia toteuttamaan direktiivin [BRRD] 14 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

▌

10.  Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kriisinratkaisuneuvoston ohjeet 26 artiklan mukaisesti täytäntöön.

8 a artikla

Järjestelmän kannalta merkittävien laitosten purkamiskelpoisuus

Kriisinratkaisuneuvoston on priorisoitava niiden laitosten purkamiskelpoisuuden arviointi, jotka ovat järjestelmän kannalta merkittäviä, mukaan lukien muun muassa laitokset, jotka on direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti luokiteltu maailmanlaajuisesti järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (G-SII) tai muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (O-SII), ja laadittava tarvittaessa kutakin laitosta varten suunnitelma purkamisen esteiden poistamiseksi tämän asetuksen 8 artiklan ja direktiivin [BRRD] 14 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kriisinratkaisuneuvoston valtuuksia ja riippumattomuutta.

9 artikla

Yksinkertaistetut velvoitteet ja vapautukset

1.  Kriisinratkaisuneuvosto voi omasta aloitteestaan tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen ehdotuksesta soveltaa yksinkertaistettuja velvoitteita elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaan direktiivin [BRRD] 4 artiklan mukaisesti.

2.  Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset voivat ehdottaa kriisinratkaisuneuvostolle yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltamista kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaan tiettyjen laitosten tai konsernien osalta. Ehdotus on perusteltava, ja sen tueksi on esitettävä kaikki merkityksellinen asiakirja-aineisto.

3.  Saadessaan 1 kohdan mukaisen ehdotuksen tai toimiessaan omasta aloitteestaan kriisinratkaisuneuvosto suorittaa arvioinnin kyseisistä laitoksista tai konsernista. Arviointia suoritettaessa otetaan huomioon direktiivin [BRRD] 4 artiklassa säädetyt tekijät.

▌

4.  Kriisinratkaisuneuvosto arvioi yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltamisen jatkamista ja lakkaa soveltamasta niitädirektiivin [BRRD] 4 artiklassa säädetyissä tilanteissa.

Jos kansallinen kriisinratkaisuviranomainen, joka on 1 kohdan mukaisesti ehdottanut yksinkertaistetun velvoitteen soveltamista ▌, katsoo, että yksinkertaistetun velvoitteen soveltamista ▌koskeva päätös on peruutettava, sen on annettava asiaa koskeva ehdotus kriisinratkaisuneuvostolle. Tällöin kriisinratkaisuneuvosto tekee ehdotettua peruutusta koskevan päätöksen ottaen täysin huomioon kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen esittämät peruutuksen perusteet 3 kohdassa esitettyjen seikkojen valossa.

▌

7.  Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa EPV:lle siitä, miten se soveltaa 1 ja 4 kohtaa.

10 artikla

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus

1.  Kriisinratkaisuneuvosto määrittää toimivaltaisia viranomaisia, myös EKP:tä, kuultuaan 2 kohdassa tarkoitetun vähimmäisvaatimuksen, joka koskee sellaisia omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja, jotka 2 artiklassa tarkoitetuilla laitoksilla ja emoyrityksillä on oltava ja joihin sovelletaan alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia.

2.  Vähimmäisvaatimus lasketaan direktiivin [BRRD] 39 artiklanmukaisesti.

3.  Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu määritys tehdään direktiivin [BRRD] 39 artiklassa säädettyjen kriteerien perusteella.

▌

Määrityksessä on esitettävä vähimmäisvaatimus, jota laitosten on noudatettava yksittäisen laitoksen tasolla ja jota emoyritysten on noudatettava konsolidoidulla tasolla. Kriisinratkaisuneuvosto voi päättää myöntää vapautuksen vähimmäisvaatimuksen noudattamisesta konsolidoidulla tai yksittäisen laitoksen tasolla direktiivin [BRRD] 39 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa määrityksessä voidaan säätää, että omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus täytetään osittain konsolidoidulla tai yksittäisen laitoksen tasolla sopimusperusteisen alaskirjauksen instrumentin avulla direktiivin [BRRD] 39 artiklan mukaisesti.

▌

6.  Kriisinratkaisuneuvosto suorittaa 1 kohdassa tarkoitetun määrityksen laatiessaan 7 artiklan mukaisia kriisinratkaisusuunnitelmia ja pitäessään niitä yllä.

7.  Kriisinratkaisuneuvosto osoittaa määrityksensä tuloksen kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kriisinratkaisuneuvoston ohjeet 26 artiklan mukaisesti täytäntöön. Kriisinratkaisuneuvosto vaatii kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia todentamaan ja varmistamaan, että laitokset ja emoyritykset täyttävät jatkuvasti 1 kohdan mukaisen vähimmäisvaatimuksen.

8.  Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa EKP:lle ja EPV:lle kutakin laitosta ja emoyritystä varten 1 kohdan mukaisesti määrittämästään vähimmäisvaatimuksesta.

2 LUKU

Varhainen asiaan puuttuminen

11 artikla

Varhainen asiaan puuttuminen

1.  EKP:n on joko omasta aloitteestaan tai saatuaan osallistuvan jäsenvaltion kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, ilmoitettava kriisinratkaisuneuvostolle kaikista toimenpiteistä, jotka ne vaativat laitosta tai konsernia toteuttamaan tai jotka ne toteuttavat itse neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan, direktiivin [BRRD] 23 artiklan 1 kohdan tai 24 artiklan tai direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan nojalla.

Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa komissiolle kaikista ensimmäisen alakohdan mukaisesti saamistaan tiedoista.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto voi 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottopäivästä alkaen valmistella kyseisen laitoksen tai konsernin kriisinratkaisua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin muun lainsäädännön mukaisia EKP:n ja toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa kriisinratkaisuneuvosto valvoo tarkasti yhteistyössä EKP:n ja asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa laitoksen tai emoyrityksen olosuhteita sekä sitä, miten laitos ja emoyritys noudattavat varhaisen asiaan puuttumisen toimenpiteitä, jotka on vaadittu toteuttamaan.

3.  Kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet

a)  pyytää tämän osaston 5 luvun mukaisesti kaikkia tietoja, jotka tarvitaan laitoksen tai konsernin kriisinratkaisun valmisteluun;

b)  arvostaa laitoksen tai konsernin varat ja velat 17 artiklan mukaisesti;

c)  ottaa yhteyttä mahdollisiin ostajiin laitoksen tai konsernin kriisinratkaisun valmistelemiseksi tai vaatia laitosta, emoyritystä tai kansallista kriisinratkaisuviranomaista tekemään tämä, jolloin on noudatettava tällä asetuksella ja direktiivin [BRRD] 76 artiklalla vahvistettuja luottamuksellisuusvaatimuksia;

d)  vaatia asianomaista kansallista kriisinratkaisuviranomaista laatimaan alustava kriisinratkaisusuunnitelma kyseistä laitosta tai konsernia varten.

4.  Jos EKP tai osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset toimivaltaiset viranomaiset aikovat määrätä laitokselle tai konsernille lisätoimenpiteitä neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan, direktiivin [BRRD] 23 ja 24 artiklan tai direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan nojalla ennen kuin laitos tai konserni on noudattanut kokonaan ensimmäistä kriisinratkaisuneuvostolle ilmoitettua toimenpidettä, EKP:n on joko omasta aloitteestaan tai saatuaan osallistuvan jäsenvaltion kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon ilmoitettavakriisinratkaisuneuvostolle ennen kuin tällainen lisätoimenpide määrätään kyseiselle laitokselle tai konsernille.

5.  EKP tai toimivaltainen viranomainen ja kriisinratkaisuneuvosto varmistavat, että 4 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide ja kaikki kriisinratkaisuneuvoston toimet, joiden tavoitteena on valmistella kriisinratkaisua 2 kohdan mukaisesti, ovat yhdenmukaisia.

3 LUKU

Kriisinratkaisu

12 artikla

Kriisinratkaisutavoitteet

1.  Toimiessaan 16 artiklassa säädetyn kriisinratkaisumenettelyn mukaisesti komissio ja kriisinratkaisuneuvosto ottavat kumpikin oman toimivaltansa puitteissa huomioon direktiivin [BRRD] 26 artiklassa säädetyt kriisinratkaisutavoitteet ja valitsevat välineet ja valtuudet, joilla niiden näkemyksen mukaan saavutetaan parhaiten kyseisen tapauksen olosuhteissa olennaiset tavoitteet.

2.  ▌Pyrkiessään edellä mainittuihin tavoitteisiin komissio ja kriisinratkaisuneuvosto toimivatdirektiivin [BRRD] 26 artiklanmukaisesti.

▌

13 artikla

Kriisinratkaisua koskevat yleiset periaatteet

Toimiessaan 16 artiklassa säädetyn kriisinratkaisumenettelyn mukaisesti komissio ja kriisinratkaisuneuvosto toteuttavat kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisutoimi toteutetaan direktiivin [BRRD] 29 artiklassa säädettyjä periaatteita noudattaen.

▌

14 artikla

Rahoituslaitosten ja emoyritysten kriisinratkaisu

Komissio toteuttaa kriisinratkaisuneuvoston laatiman päätösluonnoksen perusteella rahoituslaitoksiin ja niiden emoyrityksiin kohdistuvan kriisinratkaisutoimen direktiivin [BRRD] 28 artiklan mukaisesti.

▌

15 artikla

Saamisten etuoikeusjärjestys

Käytettäessä velkakirjojen arvon alaskirjausta kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan 3 kohdan mukaista velkojen jättämistä velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle, kriisinratkaisuneuvosto ja osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät saamisiin kriisinratkaisuneuvoston päätösluonnokseen perustuvasta komission päätöksestä alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia noudattamalla direktiivin [BRRD] 43 artiklassa säädettyä järjestystä.

16 artikla

Kriisinratkaisumenettely

1.  Jos EKP omasta aloitteestaan tai osallistuvan jäsenvaltion kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon saatuaan arvioi, että 2 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön osalta, sen on ilmoitettava tämä arvio viipymättä komissiolle ja kriisinratkaisuneuvostolle.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmoitus voidaan antaa, kun kriisinratkaisuneuvosto tai kansallinen kriisinratkaisuviranomainen on pyytänyt arviointia, jos jompikumpi niistä perustellusti katsoo, että laitos on kaatumassa tai todennäköisesti kaatuu.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmoitus annetaan sen jälkeen, kun kriisinratkaisuneuvostoa tai kansallista kriisinratkaisuviranomaista on kuultu.

1 a.  Kriisinratkaisuneuvosto valmistelee ja tekee kaikki kriisinratkaisumenettelyä koskevat päätöksensä johdon istunnossa 50 artiklan mukaisesti.

2.  Saadessaan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen ▌kriisinratkaisuneuvosto arvioi johdon istunnossa, täyttyvätkö seuraavat edellytykset:

a)  yhteisö on kaatumassa tai sen kaatuminen on todennäköistä;

b)  ottaen huomioon aika ja muut merkitykselliset olosuhteet ei ole kohtuullista odottaa, että yhteisön kaatuminen voidaan estää kohtuullisen ajan kuluessa millään siihen kohdistuvalla vaihtoehtoisilla yksityisen sektorin toimenpiteillä, mukaan luettuna laitosten suojajärjestelmän toimenpiteet, tai valvontatoimella (mukaan luettuina varhaisen asiaan puuttumisen toimenpiteet tai pääomainstrumenttien alaskirjaus tai muuntaminen 18 artiklan mukaisesti);

c)  kriisinratkaisutoimi on 4 kohdan mukaisesti yleisen edun kannalta välttämätön.

3.  Edellä olevan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi yhteisön on katsottava olevan kaatumassa tai todennäköisesti kaatuvan, jos se on yhdessä tai useammassa direktiivin [BRRD] 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista olosuhteista.

▌

4.  Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan soveltamiseksi kriisinratkaisutoimea on pidettävä yleisen edun mukaisena direktiivin [BRRD] 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa.

5.  Jos ▌kriisinratkaisuneuvosto katsoo kaikkien 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttyvän, setoimittaa komissiolle 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen huomioon ottaen päätösluonnoksen yhteisön asettamisesta kriisinratkaisuun. Päätösluonnoksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)  suositus asettaa yhteisö kriisinratkaisuun;

b)  19 artiklan 32 kohdassa tarkoitettu kriisinratkaisuvälineiden kehys;

c)  kriisinratkaisurahaston 71 artiklan mukaisen, kriisinratkaisutoimea tukevan käytön kehys.

6.  Saatuaan kriisinratkaisuneuvostolta päätösluonnoksen komissio päättää päätösluonnoksenhyväksymisestä tai hyväksymättä jättämisestä, kyseiseen yhteisöön sovellettavien kriisinratkaisuvälineiden kehyksestä ja tarvittaessa kriisinratkaisurahaston kriisinratkaisutoimea tukevan käytön kehyksestä. ▐

Jos komissio ei aio hyväksyä kriisinratkaisuneuvoston toimittamaa päätösluonnosta tai se aikoo hyväksyä sen muutettuna, se lähettää sen takaisin kriisinratkaisuneuvostolle ja ilmoittaa, miksi se ei aio hyväksyä sitä, tai jos on kyse muutoksista, selvittää kaavailemiensa muutosten syyt ja pyytää päätösluonnoksen tarkistamista. Komissio voi asettaa määräajan, jonka kuluessa kriisinratkaisuneuvosto voi muuttaa alkuperäistä päätösluonnostaan komission ehdottamien muutosten perusteella ja toimittaa sen takaisin komissiolle. Kriisinratkaisuneuvostolla on asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta vähintään viisi työpäivää aikaa tarkistaa päätösluonnosta komission pyydettyä sitä.

Komissio pyrkii kaikin tavoin noudattamaan EPV:n mahdollisesti antamia ohjeita ja suosituksia sille tämän kohdan mukaisesti annettujen tehtävien hoitamisesta ja toimii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan 3 kohdassa säädetyllä tavalla, kun on kyse sen vahvistamisesta, noudattaako se tai aikooko se noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta.

7.  Komission päätös osoitetaan kriisinratkaisuneuvostolle. Jos komissio päättää olla asettamatta yhteisöä kriisinratkaisuun, koska 2 artiklan c alakohdassa säädetty edellytys ei täyty, kyseinen yhteisö likvidoidaan kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti.

8.  Kriisinratkaisuneuvosto päättää johdon istunnossa komission päätöksellä käyttöön otetun kehyksen rajoissa 20 artiklan mukaisesta kriisinratkaisujärjestelmästä sekä varmistaa, että asianomaiset kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset toteuttavat tarvittavat kriisinratkaisutoimet pannakseen kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöön. Kriisinratkaisuneuvoston päätös osoitetaan asianomaisille kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille, ja siinä ohjeistetaan kyseisiä viranomaisia, joiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet pannakseen 26 artiklan mukaisesti kriisinratkaisuneuvoston päätöksen täytäntöön käyttämällä direktiivissä [BRRD] ja erityisesti sen 56–64 artiklassa säädettyjä kriisinratkaisuvaltuuksia. Jos esiintyy valtiontukea, kriisinratkaisuneuvosto voi tehdä päätöksen vasta sen jälkeen, kun komissio on tehnyt päätöksen valtiontuesta.

9.  Jos kriisinratkaisuneuvosto katsoo▌, että kriisinratkaisutoimenpiteet voivat olla SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, se pyytää asianomaista osallistuvaa jäsenvaltiota tai asianomaisia osallistuvia jäsenvaltioita ilmoittamaan suunnitelluista toimenpiteistä viipymättä komissiolle SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

10.  Siltä osin kuin kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa ehdottama kriisinratkaisutoimi merkitsee kriisinratkaisurahaston käyttöä eikä siihen sisälly SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, komissio soveltaa rinnakkaisesti ja analogisesti SEUT-sopimuksen 107 artiklan soveltamiseksi vahvistettuja perusteita.

11.  Komissiolla on valtuudet saada kriisinratkaisuneuvostolta kaikki tiedot, joita se pitää merkityksellisinä tämän asetuksen ja tarvittaessa SEUT-sopimuksen 107 artiklan mukaisten tehtäviensä suorittamisessa. Kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet saada tämä osaston 5 luvun mukaisesti keneltä tahansa henkilöltä tiedot, jotka se tarvitsee kriisinratkaisutoimen valmisteluun ja kriisinratkaisutoimea koskevaan päätöksentekoon, mukaan luettuina päivitykset ja täydennykset kriisinratkaisusuunnitelmissa esitettyihin tietoihin.

12.  Kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet toimittaa komissiolle päätösluonnoksia kriisinratkaisuvälineiden kehyksen ja kriisinratkaisurahaston käytön kehyksen muuttamisesta kriisinratkaisuun asetetun yhteisön osalta.

12 a.  Komissio käsittelee tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi valtiontukiin liittyvää toimivaltaansa käyttäessään direktiivin [BRRD] mukaisesti kriisinratkaisurahaston käyttöä samoin kuin se käsittelisi kansallista kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä.

17 artikla

Arvostus

1.  Ennen kuin kriisinratkaisuneuvosto toteuttaa kriisinratkaisutoimen tai käyttää pääomainstrumenttien alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia, se varmistaa, että 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön varojen ja velkojen oikeudenmukainen ja realistinenarvostus tehdään direktiivin [BRRD] 30 artiklan mukaisesti.

▌

16.  Sen arvioimiseksi, olisivatko osakkeenomistajat ja velkojat saaneet paremman kohtelun, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että tehdäändirektiivin [BRRD] 66 artiklan mukaisesti arvostus, joka on tehtävä erillään 1 kohdan mukaisesti tehtävästä arvostuksesta.

▌

18 artikla

Pääomainstrumenttien alaskirjaus ja muuntaminen

1.  EKP:n onomasta aloitteestaan tai saatuaan osallistuvan jäsenvaltion kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, tehtävä ilmoitus kriisinratkaisuneuvostolle, jos se arvioipääomainstrumenttien alaskirjausta ja muuntamista koskevien direktiivissä [BRRD]säädettyjen edellytysten täyttyvän 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön tai osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen konsernin osalta.

▌

1 a.  EKP antaa kriisinratkaisuneuvostolle 1kohdan mukaiset tiedot, kun kriisinratkaisuneuvosto tai kansallinen kriisinratkaisuviranomainen on pyytänyt arviointia, jos jokin niistä perustellusti katsoo, että pääomainstrumenttien alaskirjausta ja muuntamista koskevat edellytykset täyttyvät 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön tai osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen konsernin osalta.

1 b.  Jos 1 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät, kriisinratkaisuneuvosto toimittaa komissiolle 1 kohdassa tarkoitetut tiedot huomioon ottaen päätösluonnoksen pääomainstrumenttien alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien käyttämisestä ja siitä, käytetäänkö niitä yksittäin tai 16 artiklan 4–7 kohdan mukaisen menettelyn jälkeen yhdessä kriisinratkaisutoimen kanssa.

▌

5.  Saadessaan päätösluonnoksen kriisinratkaisuneuvostolta komissio ▌päättää hyväksyykö se päätösluonnoksen vai eija käytetäänkö pääomainstrumenttien alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia yksittäin tai 16 artiklan 4–7 kohdan mukaisen menettelyn jälkeen yhdessä kriisinratkaisutoimen kanssa.

6.  Kun ▌1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, mutta 16 artiklan 2 kohdan mukaiset kriisinratkaisun edellytykset eivät täyty, kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa komission päätöksen jälkeen kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia käyttämään alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia direktiivin [BRRD] 51 ja 52 artiklan mukaisesti.

7.  Jos 1 kohdassa säädetyt pääomainstrumenttien alaskirjausta ja muuntamista koskevat edellytykset täyttyvät ja myös 16 artiklan 2 kohdan mukaiset kriisinratkaisun edellytykset täyttyvät, sovelletaan 16 artiklan 4–7 kohdassa säädettyä menettelyä.

8.  Kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia direktiivin [BRRD] mukaisesti.

▌

9.  Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kriisinratkaisuneuvoston ohjeet täytäntöön ja kirjattava alas tai muunnettava pääomainstrumentit 26 artiklan mukaisesti.

19 artikla

Kriisinratkaisuvälineitä koskevat yleiset periaatteet

1.  Jos kriisinratkaisuneuvosto päättää käyttää kriisinratkaisuvälinettä 2 artiklassa tarkoitettuun yhteisöön ja jos kyseinen kriisinratkaisutoimi johtaisi velkojille lankeaviin tappioihin tai niiden saamisten muuntamiseen, kriisinratkaisuneuvosto käyttää 18 artiklan mukaisia valtuuksia välittömästi ennen kriisinratkaisuvälineen käyttöä tai yhtä aikaa sen kanssa.

2.  Edellä 16 kohdan 5 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuvälineet ovat seuraavat:

a)  liiketoiminnan myynti;

b)  omaisuudenhoitoyhtiön käyttö;

c)  varojen erottelu;

d)  velkakirjojen arvon alaskirjaus.

3.  Antaessaan 16 artiklan 5 kohdan mukaista päätösluonnosta kriisinratkaisuneuvosto ottaa huomioon seuraavat tekijät:

a)  kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varat ja velat 17 artiklan mukaisen arvostuksen perusteella;

b)  kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen likviditeettitilanne;

c)  kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen franchising-arvon markkinoitavuus markkinoiden kilpailuolosuhteiden ja taloudellisten olosuhteiden perusteella;

d)  käytettävissä oleva aika.

4.  ▌Kriisinratkaisuvälineitä voidaan käyttää joko erikseen tai yhdessä, lukuun ottamatta kuitenkaan varojen erottelua, jota voidaan käyttää ainoastaan toisen kriisinratkaisuvälineen kanssa.

4 a.  Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy – hoitaakseen sille tällä asetuksella annetut tehtävät ja varmistaakseen kriisinratkaisuvälineiden soveltamista koskevat tasapuoliset toimintaedellytykset – yhdessä komission kanssa kriisinratkaisukäsikirjan, jossa annetaan selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet kriisinratkaisuvälineiden käytöstä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kriisinratkaisukäsikirja annetaan komission 82 artiklan mukaisesti antaman delegoidun säädöksen muodossa.

20 artikla

Kriisinratkaisujärjestelmä

Kriisinratkaisuneuvoston 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti hyväksymässä kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan – komission 16 artiklan 6 kohdan nojalla kriisinratkaisukehyksestä ja mahdollisesti valtiontuesta tekemien päätöksen mukaisesti tarvittaessa analogisesti – kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen käytettävien kriisinratkaisuvälineiden yksityiskohdat, jotka koskevat ainakin 21 artiklan 2 kohdassa, 22 artiklan 2 kohdassa, 23 artiklan 2 kohdassa ja 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja joissa määritetään kriisinratkaisurahastosta käytettävät määrät sekä tarkoitukset, joihin kyseistä rahastoa käytetään.

Kriisinratkaisuprosessin aikana kriisinratkaisuneuvosto voi tarvittaessa muuttaa ja päivittää kriisinratkaisujärjestelmää tapauksen olosuhteiden mukaisesti ja komission 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti päättämän kriisinratkaisukehyksen rajoissa.

21 artikla

Liiketoiminnan myynti

1.  Liiketoiminnan myynti muodostuu komission päättämän kehyksen rajoissa seuraavien siirtämisestä ostajalle, joka ei ole omaisuudenhoitoyhtiö:

a)  kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeet tai muut omistusinstrumentit; tai

b)  kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kaikki tai tietyt varat, oikeudet tai velat.

2.  Edellä olevassa 16 artiklan 8 kohdassa tarkoitetussa kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan liiketoiminnan myynnin osalta erityisesti seuraavat:

a)  instrumentit, varat, oikeudet ja velat, jotka kansallinen kriisinratkaisuviranomainen siirtää direktiivin [BRRD] 32 artiklan 1 kohdan ja 7–11 kohdan mukaisesti;

b)  kaupalliset ehdot, joissa on otettu huomioon olosuhteet ja kriisinratkaisuprosessissa aiheutuneet kustannukset ja menot ja joiden mukaisesti kansallinen kriisinratkaisuviranomainen suorittaa siirron direktiivin [BRRD] 32 artiklan 2–4 kohdan mukaisesti;

c)  se, voiko kansallinen kriisinratkaisuviranomainen käyttää siirtovaltuuksia useammin kuin kerran direktiivin [BRRD] 32 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti;

d)  järjestelyt, joilla kansallinen kriisinratkaisuviranomainen myy yhteisön tai instrumentit, varat, oikeudet ja velat direktiivin [BRRD] 33 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti;

e)  3 kohdan mukaisesti se, heikentävätkö kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen noudattamat myyntivaatimukset todennäköisesti kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamista.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto käyttää liiketoiminnan myyntiä välineenä noudattamatta 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja myyntivaatimuksia, jos se katsoo, että kyseisten vaatimusten noudattaminen todennäköisesti heikentäisi yhden tai useamman kriisinratkaisutavoitteen saavuttamista ja erityisesti, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  kriisinratkaisuneuvosto katsoo, että kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kaatumisesta tai mahdollisesta kaatumisesta aiheutuu merkittävä uhka rahoitusvakaudelle tai että se pahentaa tätä uhkaa; ja

b)  kriisinratkaisuneuvosto katsoo, että myyntivaatimusten noudattaminen todennäköisesti heikentäisi liiketoiminnan myynnin tuloksellisuutta pyrittäessä poistamaan mainittu uhka tai saavuttamaan 12 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määritelty kriisinratkaisutavoite.

22 artikla

Omaisuudenhoitoyhtiön käyttö

1.  Omaisuudenhoitoyhtiön käyttö muodostuu komission päättämän kehyksen rajoissa seuraavien siirtämisestä omaisuudenhoitoyhtiölle:

a)  kriisinratkaisun kohteena olevan yhden tai useamman laitoksen liikkeeseen laskemat osakkeet tai muut omistusinstrumentit; tai

b)  kriisinratkaisun kohteena olevan yhden tai useamman laitoksen kaikki tai mitkä tahansa varat, oikeudet tai velat.

2.  Edellä 20 artiklassa tarkoitetussa kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan omaisuudenhoitoyhtiön käytön osalta erityisesti seuraavat:

a)  instrumentit, varat, oikeudet ja velat, jotka kansallinen kriisinratkaisuviranomainen siirtää omaisuudenhoitoyhtiölle direktiivin [BRRD] 34 artiklan 1–9 kohdan mukaisesti;

b)  järjestelyt, joilla kansallisen kriisinratkaisuviranomainen perustaa omaisuudenhoitoyhtiön, hoitaa sitä ja lopettaa sen direktiivin [BRRD] 35 artiklan 1–3 kohdan ja 5–8 kohdan mukaisesti;

c)  järjestelyt, joilla kansallinen kriisinratkaisuviranomainen myy omaisuudenhoitoyhtiön tai sen varat tai velat direktiivin [BRRD] 35 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen omaisuudenhoitoyhtiölle siirtämien velkojen kokonaisarvo ei ylitä kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta siirrettyjen tai muista lähteistä peräisin olevien oikeuksien ja varojen kokonaisarvoa.

3 a.  Omaisuudenhoitoyhtiön osalta taikka joidenkin tai kaikkien omaisuudenhoitoyhtiön omistusoikeuksien ja velkojen osalta saatujen vastikkeiden on oltava direktiivin [BRRD] asiaankuuluvien säännösten mukaisia.

23 artikla

Varojen erottelu

1.  Varojen erottelu muodostuu komission päättämän kehyksen rajoissa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varojen, oikeuksien tai velkojen siirtämisestä erilliselle varainhoitoyhtiölle, joka täyttää direktiivissä [BRRD] asetetut vaatimukset oikeussubjektin toimimiselle erillisenä varainhoitoyhtiönä.

▌

2.  Edellä 20 artiklassa tarkoitetussa kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan varojen erottelun osalta erityisesti seuraavat:

a)  instrumentit, varat, oikeudet ja velat, jotka kansallinen kriisinratkaisuviranomainen siirtää erilliselle varainhoitoyhtiölle direktiivin [BRRD] 36 artiklan 1–4 kohdan ja 6–10 kohdan mukaisesti;

b)  vastike, jota vastaan kansallinen kriisinratkaisuviranomainen siirtää varat erilliseen varainhoitoyhtiöön, 17 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Tämä säännös ei estä vastiketta saamasta nimellistä tai negatiivista arvoa.

2 a.  Erillisen varainhoitoyhtiön osalta taikka joidenkin tai kaikkien erillisen varainhoitoyhtiön omistusoikeuksien ja velkojen osalta saatujen vastikkeiden on oltava direktiivin [BRRD] asiaankuuluvien säännösten mukaisia.

24 artikla

Velkakirjojen arvon alaskirjaus

1.  Velkakirjojen arvon alaskirjausta voidaan käyttää direktiivin [BRRD] 37 artiklassa tarkoitettuihin tarkoituksiin.

▌

Kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan komission päättämän kehyksen rajoissa velkakirjojen arvon alaskirjauksen osalta erityisesti seuraavat:

a)  6 kohdan mukaisesti kokonaismäärä, jolla hyväksyttävien velkojen arvoa on vähennettävä tai muunnettava;

b)  velat, jotka voidaan jättää 5–13 kohdan mukaisesti soveltamisalan ulkopuolelle;

c)  16 kohdan mukaisesti toimitettavan liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman tavoitteet ja vähimmäissisältö.

2.  ▐

Jos direktiivin [BRRD] 37 artiklan 3 kohdassa vahvistettu edellytys velkakirjojen alaskirjauksen soveltamiselle yhteisön pääoman vahvistamiseksi ei täyty, on soveltuvin sovellettava jotain 19 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua kriisinratkaisuvälinettä ja 19 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettua velkakirjojen arvon alaskirjausta.

3.  Velkakirjojen arvon alaskirjausta ja muuntamista ei sovelleta direktiivin [BRRD] 38 artiklan 2 kohdassa säädettyihin velkoihin. ▌

5.  Tietyt velat voidaan poikkeuksellisissa olosuhteissa rajata ▌alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin [BRRD] 38 artiklan 2 a kohdan mukaisesti.

▌

Jos hyväksyttävä velka tai hyväksyttävien velkojen luokka rajataan tai osittain rajataan soveltamisalan ulkopuolelle, muihin hyväksyttäviin velkoihin sovellettavaa alaskirjaus- tai muuntamistasoa voidaan korottaa kyseisten ulkopuolelle rajaamisten ottamiseksi huomioon edellyttäen, että muihin hyväksyttäviin velkoihin sovellettava alaskirjaus- ja muuntamistaso on sen periaatteen mukainen, että velkojille ei saa aiheutua suurempia tappioita kuin niille olisi aiheutunut, jos 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

6.  Jos hyväksyttävä velka tai hyväksyttävien velkojen luokka on rajattu tai osittain rajattu soveltamisalan ulkopuolelle 5 kohdan nojalla, ja tappioita, jotka olisivat langenneet näistä veloista, ei ole siirretty täysimääräisesti muille velkojille, kriisinratkaisurahastosta voidaan antaa kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle rahoitusta direktiivin [BRRD] 38 artiklassa tarkoitettuihin tarkoituksiin ja kyseisen artiklan mukaisesti.

▌

8.  Kriisinratkaisurahaston osuus voidaan rahoittaa:

a)  kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevalla määrällä, joka on peritty 2 artiklassa tarkoitetuilta yhteisöiltä rahoitusosuuksina 66 artiklan mukaisesti;

b)  määrällä, joka voidaan periä jälkikäteen suoritettavina rahoitusosuuksina 67 artiklan mukaisesti kolmen vuoden aikana; ja

c)  vaihtoehtoisista rahoituslähteistä kerätyillä määrillä 69 artiklan mukaisesti, jos a ja b alakohdassa tarkoitetut määrät eivät riitä, myös kyseisessä artiklassa tarkoitetun lainajärjestelyn puitteissa.

9.  Direktiivin [BRRD] 38 artiklan x kohdassa säädetyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa voidaan kerätä lisärahoitusta vaihtoehtoisista rahoituslähteistä kyseisen artiklan mukaisesti.

▌

10.  Vaihtoehtoisesti tai sen lisäksi, kun direktiivin [BRRD] 38 artiklassa säädetyt edellytykset rahoitusosuuden suorittamiselle kriisinratkaisurahastosta ovat täyttyneet, voidaan suorittaa rahoitusosuus varoista, jotka on peritty etukäteen suoritettavina rahoitusosuuksina 66 artiklan mukaisesti ja joita ei ole vielä käytetty.

▌

12.  Tehtäessä 5 kohdassa tarkoitettua päätöstä tiettyjen velkojen rajaamisesta alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle on otettava asianmukaisesti huomioon direktiivin [BRRD] 38 artiklassa tarkoitetut tekijät.

13.  Soveltaessaan velkakirjojen arvon alakirjausta kriisinratkaisuneuvosto suorittaa direktiivin [BRRD] 41 artiklanmukaisen arvioinnin.

▌

14.  Edellä olevan 5 kohdan mukaisia soveltamisalan ulkopuolelle jättämisiä voidaan soveltaa joko velan jättämiseksi kokonaan alaskirjauksen ulkopuolelle tai kyseiseen velkaan sovellettavan alaskirjauksen osuuden rajoittamiseksi.

15.  Alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksissa on noudatettava 15 artiklassa säädettyä saamisten etuoikeusjärjestystä.

16.  Kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen on viipymättä toimitettava kriisinratkaisuneuvostolle liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelma, joka on saatu velkakirjojen arvon alaskirjauksen jälkeen direktiivin [BRRD] 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimitetyltä hallinnonhoitajalta.

Kriisinratkaisuviranomaisen on kahden viikon kuluessa liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman toimittamispäivästä toimitettava kriisiratkaisuneuvostolle kyseisestä suunnitelmasta tekemänsä arviointi. Kriisinratkaisuneuvosto arvioi yhden kuukauden kuluessa liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman toimittamispäivästä, millä todennäköisyydellä suunnitelman toteuttaminen palauttaisi 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön pitkän aikavälin elinkelpoisuuden. Arvioinnin päätökseen saattaminen edellyttää toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.

Jos kriisinratkaisuneuvosto on vakuuttunut siitä, että suunnitelmalla päästäisiin tähän tavoitteeseen, se antaa kansalliselle kriisinratkaisuviranomaiselle luvan hyväksyä suunnitelma direktiivin [BRRD] 47 artiklan 5 mukaisesti. Jos kriisinratkaisuneuvosto ei ole vakuuttunut siitä, että suunnitelmalla päästäisiin tähän tavoitteeseen, se ohjeistaa kansallista kriisinratkaisuviranomaista direktiivin [BRRD] 47 artiklan 6 kohdan mukaisesti ilmoittamaan hallinnonhoitajalle huolenaiheistaan ja vaatimaan, että hallinnonhoitaja parantaa suunnitelmaa niin, että huolenaiheet saadaan poistettua. Tämä edellyttää toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.

Kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava muutettu suunnitelma kriisinratkaisuneuvostolle. Kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa kansallista kriisinratkaisuviranomaista ilmoittamaan hallinnonhoitajalle viikon kuluessa, katsooko se muutetun suunnitelman poistavan ilmoitetut huolenaiheet vai tarvitaanko muita muutoksia.

25 artikla

Kriisinratkaisuneuvoston harjoittama seuranta

1.  Kriisinratkaisuneuvosto seuraa, miten kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset panevat kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöön. Tätä varten kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on

a)  tehtävä yhteistyötä kriisinratkaisuneuvoston kanssa ja avustettava sitä sen seurantatehtävän suorittamisessa;

b)  annettava kriisinratkaisuneuvoston vahvistamin säännöllisin väliajoin kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöönpanoa sekä kriisinratkaisuvälineiden ja kriisiratkaisuvaltuuksien käyttöä koskevat tarkat, luotettavat ja täydelliset tiedot, joita kriisinratkaisuneuvosto saattaa pyytää, mukaan luettuina tiedot seuraavista:

i)  kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen, omaisuudenhoitoyhtiön ja erillisen varainhoitoyhtiön toiminta ja rahoitustilanne;

ii)  kohtelu, jonka osakkeenomistajat ja velkojat olisivat saaneet, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä;

iii)  käynnissä olevat tuomioistuinkäsittelyt, jotka liittyvät kaatuneen laitokseen varojen likvidointiin, kriisinratkaisupäätöksen riitauttamisiin ja arvostukseen tai osakkeenomistajien tai velkojien jättämiin korvaushakemuksiin;

iv)  arvioijien, hallinnonhoitajien, kirjanpitäjien, asianajajien ja muiden sellaisten ammattihenkilöiden nimeäminen, erottaminen ja korvaaminen, joita voidaan tarvita avustamaan kansallista kriisinratkaisuviranomaista, sekä näiden henkilöiden tehtävien suorittaminen;

v)  muut asiat, joihin kriisinratkaisuneuvosto saattaa viitata;

vi)  se, missä määrin ja millä tavalla kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät direktiivin [BRRD] IV osaston V luvussa mainittuja valtuuksiaan;

vii)  24 artiklan 16 kohdassa tarkoitetun liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman taloudellinen elinkelpoisuus, toteutettavuus ja täytäntöönpano.

Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimitettava kriisinratkaisuneuvostolle loppuraportti kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöönpanosta.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto voi toimitettujen tietojen perusteella antaa kansallisille kriisinratkaisuviranomaiselle ohjeita mistä tahansa kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöönpanoon liittyvästä näkökohdasta ja erityisesti 20 artiklassa mainituista seikoista ja kriisiratkaisuvaltuuksien käytöstä.

3.  Komissio voi kriisinratkaisuneuvoston suosituksesta ▌tarkistaa kriisinratkaisukehystä koskevaa päätöstään ja tehdä tarvittavat muutokset, kun kriisinratkaisutavoitteiden saavuttaminen sitä edellyttää.

26 artikla

Kriisinratkaisupäätösten täytäntöönpano

1.  Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toteutettava toimet, joita 16 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun kriisinratkaisupäätöksen täytäntöönpano edellyttää, erityisesti käyttämällä määräysvaltaa 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen suhteen, toteuttamalla direktiivin [BRRD] 64 artiklan mukaiset tarvittavat toimenpiteet ja varmistamalla, että direktiivissä [BRRD] säädettyjä suojatoimia noudatetaan. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kaikki kriisinratkaisuneuvoston niille osoittamat päätökset täytäntöön.

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, niiden on käytettävä näihin tarkoituksiin sen kansallisen lainsäädännön mukaisia valtuuksiaan, jolla direktiivi [BRRD] pannaan täytäntöön, ja noudatettava kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja edellytyksiä. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on annettava kriisinratkaisuneuvostolle täydellinen ilmoitus näiden valtuuksien käytöstä. Kaikissa niiden toteuttamissa toimissa on noudatettava 16 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua päätöstä.

2.  Jos kansallinen kriisinratkaisuviranomainen ei ole soveltanut 16 artiklassa tarkoitettua päätöstä tai on soveltanut sitä tavalla, jolla ei pystytä saavuttamaan tämän asetuksen mukaisia kriisinratkaisutavoitteita, kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet määrätä suoraan kriisinratkaisun kohteena oleva laitos

a)  siirtämään kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tietyt oikeudet, varat tai velat toiselle oikeushenkilölle;

b)  vaatimaan kaikkien sellaisten velkainstrumenttien muuntamista, joihin sisältyy sopimusehto muuntamisesta 18 artiklassa mainituissa olosuhteissa.

Kriisinratkaisuneuvostolla on myös valtuudet käyttää suoraan mitä tahansa muita direktiivissä [BRRD] säädettyjä valtuuksia.

3.  Kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen on noudatettava kaikkia 2 kohdan nojalla tehtyjä päätöksiä. Nämä päätökset ovat ensisijaisia kaikkiin kansallisten viranomaisten samasta asiasta aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

4.  Toteuttaessaan sellaisia kysymyksiä koskevaa toimea, joista on annettu päätös 2 kohdan nojalla, kansallisten viranomaisten on noudatettava kyseistä päätöstä.

4 LUKU

Yhteistyö

27 artikla

Yhteistyövelvoite

1.  Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa komissiolle kaikista toimista, jotka se toteuttaa kriisinratkaisun valmistelemiseksi. Komission jäsenten ja henkilöstön on noudatettava kriisinratkaisuneuvostolta saamiensa tietojen osalta 79 artiklassa säädettyä salassapitovaatimusta.

2.  Hoitaessaan kukin omia tehtäviään tämän asetuksen nojalla kriisinratkaisuneuvosto, EKP sekä ▌toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä, erityisesti 7–26 artiklan mukaisissa kriisinratkaisun suunnitteluvaiheessa sekä varhaisen asiaan puuttumisen ja kriisinratkaisun vaiheissa. Ne toimittavat toisilleen kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseen.

▌

4.  Kun EKP kutsuu tätä asetusta sovellettaessa kriisinratkaisuneuvoston pääjohtajan osallistumaan tarkkailijana asetuksen (EU) N:o 1024/2013 19 artiklan mukaisesti perustettuun EKP:n valvontaelimeen, kriisinratkaisuneuvosto voi nimetä myös toisen edustajan osallistumaan.

5.  Sovellettaessa tätä asetusta kriisinratkaisuneuvosto nimeää edustajan, joka osallistuu direktiivin [BRRD] 113 artiklalla perustettuun Euroopan pankkiviranomaisen kriisinratkaisukomiteaan.

6.  Kriisinratkaisuneuvosto tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) ja mahdollisen muun tulevan vastaavan eurooppalaisen instanssin kanssa erityisesti silloin, kun ERVV, EVM taikka muu tuleva vastaava eurooppalainen instanssi on myöntänyt tai todennäköisesti myöntää suoraa tai välillistä rahoitustukea osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneille yhteisöille etenkin 24 artiklan 9 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa.

7.  Kriisinratkaisuneuvosto ja EKP tekevät yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa vahvistetaan yleiset ehdot niiden 2 kohdan mukaiselle yhteistyölle. Yhteisymmärryspöytäkirjaa tarkastellaan säännöllisesti uudelleen, ja se julkaistaan, jollei luottamuksellisten tietojen asianmukaisesta käsittelystä muuta johdu.

7 a.  Kriisinratkaisuneuvosto ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaiset tekevät yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa kuvaillaan yleisluontoisesti niiden keskinäinen yhteistyö niiden suorittaessa direktiivin [BRRD] mukaisia tehtäviään.

Kriisinratkaisuneuvosto tekee yhteisymmärryspöytäkirjan kunkin sellaisen osallistumattoman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jossa sijaitsee vähintään yksi direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti koko järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi määritelty laitos, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Kutakin yhteisymmärryspöytäkirjaa tarkastellaan säännöllisesti uudelleen ja kukin pöytäkirja julkaistaan, jollei luottamuksellisten tietojen asianmukaisesta käsittelystä muuta johdu.

28 artikla

Tietojenvaihto yhteisen kriisinratkaisumekanismin kanssa

1.  Sekä kriisinratkaisuneuvostoa että kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia koskee velvollisuus tehdä yhteistyötä vilpittömässä mielessä sekä tietojenvaihtovelvollisuus.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto toimittaa komissiolle kaikki tiedot, jotka ovat merkityksellisiä komission tämän asetuksen ja tapauksen mukaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan mukaisten tehtävien hoitamisessa.

29 artikla

Yhteistyö yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa ja konsernien käsittely

Direktiivin [BRRD] 12 artiklan 4, 5, 6 ja 15 kohtaa ja 80–83 artiklaa ei sovelleta osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välisiin suhteisiin. Niiden sijasta sovelletaan tämän asetuksen asiaankuuluvia säännöksiä.

30 artikla

Yhteistyö osallistumattomien jäsenvaltioiden kanssa

Jos konserniin kuuluu osallistuviin ja osallistumattomiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhteisöjä, kriisinratkaisuneuvosto edustaa osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia direktiivin [BRRD] 7, 8, 11, 12, 15, 50 ja 80–83 artiklan mukaisesti osallistumattomien jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen soveltamista.

31 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden viranomaisten kanssa

Komissiolla ja kriisinratkaisuneuvostolla on kullakin omilla vastuualueillaan yksinomainen vastuu direktiivin [BRRD] 88 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen ei-sitovien yhteistyöjärjestelyjen tekemisestä osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten puolesta, ja ne ilmoittavat näistä järjestelyistä mainitun artiklan 6 kohdan mukaisesti.

5 LUKU

Tutkintavaltuudet

32 artikla

Tietopyynnöt

1.  Hoitaakseen tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviään kriisinratkaisuneuvosto voi suoraan tai kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välityksellä ja hyödyntäen täysimääräisesti kaikkea EKP:n tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevaa tietoa pyytää seuraavia oikeushenkilöitä tai luonnollisia henkilöitä toimittamaan kaikki tiedot, jotka tarvitaan kriisinratkaisuneuvostolle tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamiseen:

a)  2 artiklassa tarkoitetut yhteisöt;

b)  2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen työntekijät;

c)  kolmannet osapuolet, joille 2 artiklassa tarkoitetut yhteisöt ovat ulkoistaneet tehtäviä tai toimintoja.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen ja ▌henkilöiden on toimitettava 1 kohdan nojalla pyydetyt tiedot. Salassapitovaatimukset eivät vapauta näitä yhteisöjä ja henkilöitä kyseisten tietojen toimittamisvelvollisuudesta. Pyydettyjen tietojen toimittamista ei pidetä salassapitovelvollisuuden rikkomisena.

3.  Jos kriisinratkaisuneuvosto saa tiedot suoraan kyseisiltä yhteisöiltä ja henkilöiltä, se antaa nämä tiedot asianomaisten kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten saataville.

4.  Kriisinratkaisuneuvoston on voitava saada jatkuvasti kaikki sen tämän asetuksen mukaisia tehtäviään hoitaessaan tarvitsemat tiedot, etenkin pääomaan, likviditeettiin, varoihin ja velkoihin liittyvät tiedot, jotka koskevat sen kriisinratkaisuvaltuuksien piiriin kuuluvia laitoksia ▌.

5.  Kriisinratkaisuneuvosto, toimivaltaiset viranomaiset ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset voivat laatia yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa määrätään tietojenvaihtomenettelystä. Kriisinratkaisuneuvoston, toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välistä tietojenvaihtoa ei pidetä salassapitovelvollisuuden rikkomisena.

6.  Toimivaltaisten viranomaisten, tarvittaessa myös EKP:n, sekä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä kriisinratkaisuneuvoston kanssa yhteistyötä sen tarkistamiseksi, ovatko jotkin tai kaikki pyydetyt tiedot jo saatavilla. Jos tietoja on saatavilla, toimivaltaisten viranomaisten, tarvittaessa myös EKP:n, tai kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimitettava kyseiset tiedot kriisinratkaisuneuvostolle.

33 artikla

Yleiset tutkimukset

1.  Hoitaakseen tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä kriisinratkaisuneuvosto voi suorittaa kaikki tarpeelliset 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja, osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneita tai siellä olevia henkilöitä koskevat tutkimukset, jollei asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuista muista edellytyksistä muuta johdu.

Tätä varten kriisinratkaisuneuvostolla on oikeus

a)  vaatia asiakirjojen toimittamista;

b)  tutkia 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden kirjanpitoaineisto sekä ottaa jäljennöksiä ja otteita tällaisesta kirjanpitoaineistosta;

c)  saada kirjalliset tai suulliset selvitykset 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilta henkilöiltä tai niiden edustajilta tai henkilöstöltä;

d)  haastatella ketä tahansa muuta haastatteluun suostuvaa tutkimuksen kohteeseen liittyvien tietojen keräämiseksi.

2.  Edellä 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden on suostuttava kriisinratkaisuneuvoston päätöksellä käynnistettyihin tutkimuksiin.

Jos jokin henkilö estää tutkimuksen suorittamisen, sen osallistuvan jäsenvaltion kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten, jossa asianomaiset tilat sijaitsevat, on annettava kansallista lainsäädäntöä noudattaen tarpeellinen apu, mukaan luettuna kriisinratkaisuneuvoston pääsy 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden liiketiloihin, jotta edellä mainittuja oikeuksia voidaan käyttää.

34 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.  Hoitaakseen tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä kriisinratkaisuneuvosto voi, jollei asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuista muista edellytyksistä muuta johdu, suorittaa 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden liiketiloissa kaikki tarpeelliset paikalla tehtävät tarkastukset, jos asianomaisille kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille ja toimivaltaisille viranomaisille ilmoitetaan tästä ennakolta. Kriisinratkaisuviranomainen kuulee lisäksi toimivaltaista viranomaista ennen 11 artiklassa tarkoitettujen valtuuksien käyttämistä. Jos tarkastusten moitteeton ja tehokas suorittaminen sitä edellyttää, kriisinratkaisuneuvosto voi suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen ilmoittamatta siitä ennakolta kyseisille oikeushenkilöille.

2.  Kriisinratkaisuneuvoston virkamiehillä ja muilla henkilöillä, jotka kriisinratkaisuneuvosto on valtuuttanut suorittamaan paikalla tehtävän tarkastuksen, on valtuudet päästä kriisinratkaisuneuvoston 33 artiklan 2 kohdan nojalla antaman tutkintapäätöksen kohteena olevien oikeushenkilöiden liiketiloihin ja maa-alueille, ja heillä on kaikki 33 artiklan 1 kohdassa säädetyt valtuudet.

3.  Edellä 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden on suostuttava kriisinratkaisuneuvoston päätökseen perustuviin paikalla tehtäviin tarkastuksiin.

4.  Sen jäsenvaltion kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten, jossa tarkastus on määrä suorittaa, valtuuttamien tai nimeämien virkamiesten ja muiden mukana olevien henkilöiden on, kriisinratkaisuneuvoston valvonnassa ja sen koordinoidessa toimintaa, aktiivisesti avustettava kriisinratkaisuneuvoston virkamiehiä ja muita kriisinratkaisuneuvoston valtuuttamia henkilöitä. Tätä varten heillä on 2 kohdassa säädetyt valtuudet. Kyseisten osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten virkamiehillä on myös oikeus osallistua paikalla tehtäviin tarkastuksiin.

5.  Jos kriisinratkaisuneuvoston virkamiehet ja muut mukana olevat henkilöt, jotka kriisinratkaisuneuvosto on valtuuttanut tai nimennyt, toteavat, että henkilö vastustaa 1 kohdan nojalla määrättyä tarkastusta, kyseisten osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on annettava heille tarvittavaa apua kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tähän apuun kuuluu myös kaikkien liiketilojen ja kirjanpitoaineiston sinetöinti siltä osin, kuin on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi. Jos kyseisellä kansallisella kriisinratkaisuviranomaisella ei ole tällaisia valtuuksia, sen on käytettävä valtuuksiaan pyytääkseen tarvittavan avun muilta kansallisilta viranomaisilta.

35 artikla

Oikeusviranomaisen lupa

1.  Jos 34 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu paikalla tehtävä tarkastus tai 34 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu virka-apu edellyttää kansallisten sääntöjen mukaan oikeusviranomaisen lupaa, tällaista lupaa on haettava.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua lupaa haettaessa kansallisen oikeusviranomaisen on pikaisesti ja viipymättä tarkastettava, että kriisinratkaisuneuvoston päätös on pätevä ja että suunnitellut pakkotoimenpiteet eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Tarkastaessaan pakkotoimenpiteiden oikeasuhteisuutta kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää kriisinratkaisuneuvostolta yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti perusteista, joilla kriisinratkaisuneuvosto epäilee 26 artiklassa tarkoitettujen säädösten rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja pakkotoimenpiteiden kohteena olevan henkilön osallisuuden luonteesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei voi kuitenkaan tarkastella uudelleen tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitetaan kriisinratkaisuneuvoston asiakirja-aineistossa olevia tietoja. Kriisinratkaisuneuvoston päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin.

6 LUKU

Seuraamukset

36 artikla

Hallinnollisten seuraamusten määräämisvaltuudet

1.  Jos kriisinratkaisuneuvosto toteaa, että 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö on tahallisesti tai tuottamuksellisesti syyllistynyt johonkin 2 kohdassa tarkoitettuun rikkomiseen, kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa asianomaista kansallista kriisinratkaisuviranomaista määräämään direktiivin [BRRD] mukaisesti hallinnollisen seuraamuksen kyseiselle 2 artiklassa tarkoitetulle yhteisölle.

Yhteisön suorittama rikkominen katsotaan tahallisesti tehdyksi, jos on olemassa objektiivisia tekijöitä, jotka osoittavat, että yhteisö tai sen toimiva johto toimi tarkoituksellisesti rikkomisen tehdessään.

2.  Edellä 2 artiklassa tarkoitetuille yhteisöille voidaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia seuraavista rikkomisista:

a)  kun ne eivät toimita 32 artiklan mukaisesti pyydettyjä tietoja;

b)  kun ne eivät suostu 33 artiklan mukaiseen yleiseen tutkimukseen tai 34 artiklan mukaiseen paikalla tehtävään tarkastukseen ▌;

c)  kun ne eivät maksa rahoitusosuuksia kriisinratkaisurahastoon 66 tai 67 artiklan mukaisesti;

d)  kun ne eivät noudata kriisinratkaisuneuvoston 26 artiklan nojalla niille osoittamaa päätöstä.

3.  Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on julkistettava kaikki hallinnolliset seuraamukset, jotka määrätään 1 kohdan nojalla. Jos julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa osapuolille, kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on julkistettava seuraamus ilman osapuolten nimiä.

4.  Kriisinratkaisuneuvosto antaa kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille osoitetut ohjeet hallinnollisten seuraamusten ja uhkasakkojen soveltamisesta yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien täytäntöönpanokäytäntöjen vahvistamiseksi ja tämän asetuksen yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

37 artikla

Uhkasakot

1.  Kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa asianomaista kansallista kriisinratkaisuviranomaista määräämään ▌uhkasakon kyseiselle 2 artiklassa tarkoitetulle yhteisölle, jotta voidaan pakottaa

a)  2 artiklassa tarkoitettu yhteisö noudattamaan 32 artiklan nojalla tehtyä päätöstä;

b)  32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö toimittamaan kyseisen artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä pyydetyt täydelliset tiedot;

c)  33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö suostumaan tutkimukseen ja erityisesti toimittamaan täydelliset asiakirjat, tiedot, menettelyt tai muun pyydetyn aineiston ja täydentämään ja oikaisemaan muita tietoja, jotka on toimitettu kyseisen artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä käynnistetyssä tutkimuksessa;

d)  34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö suostumaan kyseisen artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä määrättyyn paikalla tehtävään tarkastukseen.

2.  Uhkasakon on oltava tehokas ja oikeasuhteinen. Uhkasakko määrätään maksettavaksi päivittäin, kunnes 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö tai kyseessä oleva henkilö noudattaa 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettua päätöstä.

3.  Uhkasakko voidaan määrätä enintään kuuden kuukauden ajaksi.

III OSA

INSTITUTIONAALINEN KEHYS

I OSASTO

KRIISINRATKAISUNEUVOSTO

38 artikla

Oikeudellinen asema

1.  Perustetaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto. Kriisinratkaisuneuvosto on Euroopan unionin virasto, jolla on sen tehtäviä vastaava erityisrakenne. Se on oikeushenkilö.

2.  Kriisinratkaisuneuvostolla on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Kriisinratkaisuneuvosto voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta ja esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.  Kriisinratkaisuneuvostoa edustaa sen pääjohtaja.

39 artikla

Kokoonpano

1.  Kriisinratkaisuneuvostoon kuuluu

a)  pääjohtaja, jolla on äänioikeus;

b)  varapääjohtaja, jolla on äänioikeus;

c)  komission nimittämä jäsen, jolla on äänioikeus;

d)  EKP:n nimittämä jäsen, jolla on äänioikeus;

e)  kunkin jäsenvaltion nimittämä jäsen, joka edustaa kansallista kriisinratkaisuviranomaista ja jolla on äänioikeus 48 ja 51 artiklan mukaisesti.

e a)  EPV:n nimittämä tarkkailijajäsen ilman äänioikeutta.

2.  Pääjohtajan, varapääjohtajan ja komission ja EKP:n nimittämien kriisinratkaisuneuvoston jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Jollei 52 artiklan 6 kohdasta muuta johdu, toimikautta ei voida uusia.

3.  Kriisinratkaisuneuvoston hallinto- ja johtamisrakenteen muodostavat

a)  kriisinratkaisuneuvoston täysistunto, jonka tehtävät määritellään 46 artiklassa;

b)  kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto, jonka tehtävät määritellään 50 artiklassa;

c)  pääjohtaja, jonka tehtävät määritellään 52 artiklassa.

40 artikla

Unionin lainsäädännön noudattaminen

Kriisinratkaisuneuvosto noudattaa toiminnassaan unionin lainsäädäntöä, erityisesti komission tämän asetuksen nojalla antamia päätöksiä.

41 artikla

Vastuuvelvollisuus

1.  Kriisinratkaisuneuvosto on 2–8 kohdan mukaisesti vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto toimittaa vuosittain Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle kertomuksen sille tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamisesta. Kertomus julkaistaan kriisinratkaisuneuvoston verkkosivustolla noudattaen salassapitovelvollisuuden vaatimuksia.

3.  Pääjohtaja esittää kyseisen kertomuksen julkisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.  Pääjohtaja osallistuu Euroopan parlamentin pyynnöstä kriisinratkaisutehtävien hoitamista koskevaan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien järjestämään kuulemiseen. Kuuleminen on järjestettävä ainakin kerran vuodessa.

4 a.  Varapääjohtaja osallistuu Euroopan parlamentin pyynnöstä kriisinratkaisutehtävien hoitamista koskevaan Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien järjestämään kuulemiseen.

5.  Pääjohtajaa voidaan neuvoston pyynnöstä kuulla neuvostossa kriisinratkaisutehtävien hoitamisesta.

6.  Kriisinratkaisuneuvosto vastaa suullisesti tai kirjallisesti Euroopan parlamentin tai neuvoston sille osoittamiin kysymyksiin omien menettelyjensä mukaisesti mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viiden viikon kuluessa kysymysten toimittamisesta.

7.   Pääjohtaja voi käydä pyynnöstä luottamuksellisia suullisia keskusteluja suljettujen ovien takana Euroopan parlamentin toimivaltaisen valiokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien kanssa silloin, kun tällaisia keskusteluja edellytetään perussopimuksen mukaisten Euroopan parlamentin toimivaltuuksien käyttämiseksi. Euroopan parlamentti ja kriisinratkaisuneuvosto tekevät sopimuksen yksityiskohtaisista säännöistä näiden keskustelujen järjestämiseksi varmistaakseen täyden luottamuksellisuuden niiden salassapitovelvoitteiden mukaisesti, jotka kriisinratkaisuneuvostolle on määrätty tällä asetuksella ja direktiivin [BRRD] 76 artiklalla sen toimiessa tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuna kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena.

8.  Kriisinratkaisuneuvosto tekee yhteistyötä parlamentin kanssa kaikkien parlamentin tekemien tutkimusten aikana SEUT-sopimuksen mukaisesti. Kriisinratkaisuneuvosto ja parlamentti sopivat 1 päivään maaliskuuta 2015 mennessä asianmukaisista järjestelyistä, jotka liittyvät kriisinratkaisuneuvostolle tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamisen demokraattista vastuuvelvollisuutta ja valvontaa koskeviin käytännön menettelyihin. Nämä järjestelyt koskevat muun muassa tiedonsaantia, yhteistyötä tutkimuksissa ja tietoja pääjohtajan ja varapääjohtajan valintamenettelystä. Näillä järjestelyillä on samanlainen soveltamisala kuin asetuksen (EU) N:o 1024/2013 20 artiklan 9 kohdan mukaisesti tehdyllä Euroopan parlamentin ja EKP:n välisellä toimielinten sopimuksella.

Näihin järjestelyihin sisältyy kriisinratkaisuneuvoston ja Euroopan parlamentin välinen sopimus periaatteista ja menettelyistä, jotka koskevat luottamuksellisten tietojen luokittelua, parlamentille välittämistä ja viivytettyä julkistamista ja joita ei ole katettu asetuksen (EU) N:o 1024/2013 20 artiklan 9 kohdan mukaisesti tehdyssä toimielinten sopimuksessa.

42 artikla

Kansalliset parlamentit

-1. Antaessaan 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen kriisinratkaisuneuvosto toimittaa sen samanaikaisesti suoraan osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.

Kansalliset parlamentit voivat toimittaa kriisinratkaisuneuvostolle perusteltuja huomautuksiaan tästä kertomuksesta.

1.  Kriisinratkaisuneuvoston erityistehtävien vuoksi osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit voivat pyytää omien menettelyjensä mukaisesti kriisinratkaisuneuvostoa vastaamaan kirjallisesti niiden sille esittämiin huomautuksiin tai kysymyksiin, jotka koskevat tämän asetuksen mukaisia kriisinratkaisuneuvoston tehtäviä.

2.  Osallistuvan jäsenvaltion kansallinen parlamentti voi pyytää pääjohtajaa osallistumaan näkemysten vaihtoon 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen kriisinratkaisusta kyseisessä jäsenvaltiossa yhdessä kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen edustajan kanssa.

3.  Tällä asetuksella ei rajoiteta kansallisen lainsäädännön mukaista kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten vastuuvelvollisuutta kansallisille parlamenteille sellaisten tehtävien suorittamisen osalta, joita tällä asetuksella ei ole annettu kriisinratkaisuneuvostolle tai komissiolle.

43 artikla

Riippumattomuus

1.  Kun kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset hoitavat niille tällä asetuksella annettuja tehtäviä, ne toimivat riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti.

2.  Edellä 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja koko unionin edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

43 a artikla

Kriisinratkaisuneuvostoon sovellettavat yleiset periaatteet

Kriisinratkaisuneuvostoon sovelletaan seuraavia periaatteita:

a)  se toimii riippumattomasti 43 artiklan mukaisesti;

b)  sen jäsenillä on pankkien uudelleenjärjestelyihin ja maksukyvyttömyyteen liittyvä tarvittava asiantuntemus;

c)  sillä on valmius olla tekemisissä suurten pankkiryhmien kanssa;

d)  sillä on valmius toimia nopeasti ja puolueettomasti;

e)  se varmistaa, että otetaan asianmukaisesti huomioon kansallinen rahoitusvakaus, Euroopan unionin rahoitusvakaus ja sisämarkkinat; ja

f)  se on vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 41 artiklan mukaisesti.

44 artikla

Kotipaikka

Kriisinratkaisuneuvoston kotipaikka on Bryssel, Belgia.

II OSASTO

KRIISINRATKAISUNEUVOSTON TÄYSISTUNTO

45 artikla

Osallistuminen täysistuntoihin

Kaikki kriisinratkaisuneuvoston jäsenet osallistuvat sen täysistuntoihin.

46 artikla

Tehtävät

1.  Täysistunnossaan kriisinratkaisuneuvosto

a)  hyväksyy kunkin vuoden marraskuun 30 päivään mennessä pääjohtajan esittämään luonnokseen perustuvan kriisinratkaisuneuvoston vuotuisen työohjelman seuraavaa vuotta varten ▌ja toimittaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EKP:lle; kriisinratkaisuneuvosto seuraa ja valvoo näiden täytäntöönpanoa täysistunnossaan;

b)  hyväksyy kriisinratkaisuneuvoston vuotuisen talousarvion sekä seuraa ja valvoo sitä 58 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b a)  antaa lausuntoja ja suosituksia 52 artiklan 2 kohdan g alakohdassa mainitusta pääjohtajan kertomusluonnoksesta;

c)  päättää 68 artiklan mukaisesta vapaaehtoisesta lainaamisesta rahoitusjärjestelyjen välillä, 72 artiklan mukaisesta kansallisten rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuudesta ja 73 artiklan 4 kohdan mukaisesta lainanannosta talletussuojajärjestelmälle;

d)  hyväksyy 41 artiklassa tarkoitetun vuosikertomuksen kriisinratkaisuneuvoston toiminnasta, jossa esitetään yksityiskohtaiset selvitykset talousarvion toteuttamisesta;

e)  hyväksyy kriisinratkaisuneuvostoon sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt 61 artiklan mukaisesti;

f)  hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden ottaen huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannukset ja hyödyt;

g)  hyväksyy jäsentensä eturistiriitojen ehkäisemistä ja ratkaisemista koskevat säännöt;

h)  hyväksyy työjärjestyksensä;

i)  käyttää 2 kohdan mukaisesti kriisinratkaisuneuvoston henkilöstön suhteen niitä valtuuksia, jotka kuuluvat henkilöstösääntöjen mukaan nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaan sopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle, jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivalta’;

j)  hyväksyy tarvittavat henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanoa koskevat säännökset henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti;

k)  jollei henkilöstösäännöistä ja muuhun henkilöstöön sovellettavista palvelussuhteen ehdoista muuta johdu, nimittää tilinpitäjän, joka on toiminnallisesti riippumaton tehtäviensä suorittamisessa;

l)  huolehtii siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

m)  tekee päätökset kriisinratkaisuneuvoston sisäisten rakenteiden luomisesta ja tarvittaessa niiden muuttamisesta.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto tekee täysistunnossaan henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja määritellään olosuhteet, joissa toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Pääjohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.

Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, kriisinratkaisuneuvosto voi täysistunnossaan tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää nimittävän viranomaisen toimivallan siirron pääjohtajalle ja hänen toteuttamansa nimittävän viranomaisen toimivallan edelleen siirron ja käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin pääjohtaja.

47 artikla

Kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon kokoontuminen

1.  Kriisinratkaisuneuvoston täysistunnot kutsuu koolle pääjohtaja.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä täysistuntoa vuodessa. Lisäksi täysistunto kokoontuu pääjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa kriisinratkaisuneuvoston jäsenistä sitä pyytää.

3.  Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto voi kutsua tarkkailijoita osallistumaan tapauskohtaisesti sen kokoontumisiin. Kriisinratkaisuneuvosto voi pyynnöstä kutsua erityisesti Euroopan vakausmekanismin edustajan osallistumaan sen kokoontumisiin tarkkailijana.

4.  Kriisinratkaisuneuvosto vastaa täysistuntonsa sihteeristön tehtävistä.

48 artikla

Päätöksentekoprosessi

1.  Kriisinratkaisuneuvosto tekee täysistunnossaan päätöksensä 39 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettujen jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä. Edellä 46 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut päätökset tehdään kuitenkin kyseisten jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

2.  Pääjohtaja osallistuu äänestykseen.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy ja julkaisee työjärjestyksensä. Työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaisemmat äänestystä koskevat järjestelyt, erityisesti olosuhteet, joissa jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat säännöt.

III OSASTO

KRIISINRATKAISUNEUVOSTON JOHDON ISTUNTO

49 artikla

Osallistuminen johdon istuntoihin

1.  ▌Kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoihin osallistuvat 39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet.

2.  Käsiteltäessä 2 artiklassa tarkoitettua yhteisöä tai konsernia, joka on sijoittautunut ainoastaan yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon, 51 artiklan 1 kohdan mukaiseen käsittelyyn ja päätöksentekoprosessiin osallistuu myös kyseisen jäsenvaltion nimittämä jäsen.

3.  Käsiteltäessä rajojen yli toimivaa konsernia 51 artiklan 2 kohdan mukaiseen käsittelyyn ja päätöksentekoprosessiin osallistuvat myös sen jäsenvaltion nimittämä jäsen, jossa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen sijaitsee, sekä niiden jäsenvaltioiden nimittämät jäsenet, joihin konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluva tytäryhtiö tai yhteisö on sijoittautunut.

3 a.  Edellä 39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet varmistavat, että etenkin kriisinratkaisurahaston käyttöön liittyvät kriisinratkaisupäätökset ja -toimet ovat kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon eri kokoonpanoissa johdonmukaisia, asianmukaisia ja oikeasuhteisia.

50 artikla

Tehtävät

1.  Kriisinratkaisuneuvoston täysistuntoa avustaa kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto.

2.  Johdon istunnossaan kriisinratkaisuneuvosto

a)  valmistelee kaikki päätökset hyväksyttäviksi kriisinratkaisuneuvoston täysistunnossa;

b)  tekee kaikki päätökset tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi.

2 a.  Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon tehtäviin kuuluu

—i)  kriisinratkaisusuunnitelmien laatiminen, arviointi ja hyväksyminen 7–9 artiklan mukaisesti;

-i a) vähimmäisvaatimuksen määrittäminen omille varoille ja hyväksyttäville veloille, jotka laitoksilla ja emoyrityksillä on 10 artiklan mukaisesti oltava;

i)  16 artiklan mukaisen päätösluonnoksen ja kaikkien merkityksellisten tietojen toimittaminen komissiolle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta komissio voi niiden avulla suorittaa arvioinnin ja antaa perustellun päätöksen 16 artiklan 6 kohdan nojalla;

ii)  päättäminen kriisinratkaisuneuvoston talousarvion kriisinratkaisurahastoa koskevasta II osasta.

3.  Silloin kun se on asian kiireellisyyden vuoksi tarpeen, kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto voi tehdä kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon puolesta tiettyjä väliaikaisia päätöksiä erityisesti hallinnollisista kysymyksistä, kuten talousarviokysymyksistä.

4.  Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto kokoontuu pääjohtajan aloitteesta tai sen kenen tahansa jäsenen pyynnöstä.

5.  Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto vahvistaa kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon työjärjestyksen.

51 artikla

Päätöksenteko

1.  Käsiteltäessä yksittäistä yhteisöä tai konsernia, joka on sijoittautunut vain yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon, kriisinratkaisuneuvostopyrkii johdon istunnossa konsensukseen. Jos konsensusta ei saada aikaan, kriisinratkaisuneuvosto tekee päätöksensä39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen äänestävien jäsentenja 49 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen osallistuvien jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Äänten mennessä tasan pääjohtajan ääni ratkaisee.

2.  Käsiteltäessä rajojen yli toimivaa konsernia kriisinratkaisuneuvostopyrkii johdon istunnossa konsensukseen. Jos konsensusta ei saada aikaan, kriisinratkaisuneuvosto tekee päätöksensä39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen äänestävien jäsentenja 49 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen osallistuvien jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Edellä 39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuilla kriisinratkaisuneuvoston jäsenillä ja sen jäsenvaltion nimittämällä jäsenellä, jossa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen sijaitsee, on kullakin yksi ääni. Kunkin osallistuvan jäsenvaltion, johon konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluva tytäryritys, sivuliike tai yhteisö on sijoittautunut, kansallisella kriisinratkaisuviranomaisella on äänioikeus, joka vastaa tiettyä osuutta yhdestä äänestä ▌. Äänten mennessä tasan pääjohtajan ääni ratkaisee.

▌

3.  Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto hyväksyy ja julkaisee johdon istuntoja koskevan työjärjestyksen.

Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto kokoontuu pääjohtajan omasta aloitteestaan esittämästä kutsusta tai kenen tahansa sen jäsenen kutsusta, ja sen puheenjohtajana toimii pääjohtaja. Kriisinratkaisuneuvostonjohdon istunto voi kutsua tarkkailijoita osallistumaan tapauskohtaisesti sen kokoontumisiin. Kriisinratkaisuneuvosto voi pyynnöstä kutsua erityisesti Euroopan vakausmekanismin edustajan osallistumaan sen kokoontumisiin tarkkailijana.

IV OSASTO

PÄÄJOHTAJA JA VARAPÄÄJOHTAJA

52 artikla

Nimittäminen ja tehtävät

1.  Kriisinratkaisuneuvostoa johtaa kokopäivätoiminen pääjohtaja, joka ei hoida mitään kansallisen tason virkatehtäviä.

2.  Pääjohtajan tehtävänä on

a)  valmistella kriisinratkaisuneuvoston täysistunnoissa ja johdon istunnoissa tehtävää työtä sekä kutsua koolle sen kokoukset ja toimia niiden puheenjohtajana;

b)  kaikki henkilöstöasiat;

c)  päivittäisen hallinnon asiat;

d)  toteuttaa kriisinratkaisuneuvoston talousarviota 58 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e)  johtaa kriisinratkaisuneuvostoa;

f)  toteuttaa kriisinratkaisuneuvoston vuotuista työohjelmaa;

g)  laatia vuosittain kertomusluonnos, joka sisältää kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisutoimia koskevan jakson sekä hallinnollisia ja rahatalousasioita koskevan jakson.

3.  Pääjohtajaa avustaa varapääjohtaja.

Varapääjohtaja hoitaa pääjohtajan tehtäviä tämän ollessa poissa.

4.  Pääjohtaja ja varapääjohtaja nimitetään ansioiden, taitojen, pankkitoiminta- ja rahoituskysymysten tuntemuksen sekä rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella.

Pääjohtaja ja varapääjohtaja valitaan avoimessa valintamenettelyssä, jossa noudatetaan sukupuolten välisen tasapainon periaatetta ja josta tiedotetaan asianmukaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Komissio toimittaa Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle pääjohtaja- ja varapääjohtajaehdokkaiden lopullisen luettelon.

Komissio toimittaa pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämistä koskevan ehdotuksen Euroopan parlamentille hyväksyttäväksi. Euroopan parlamentin hyväksyttyä ehdotuksen neuvosto hyväksyy täytäntöönpanopäätöksen pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämiseksi.

6.  Poiketen siitä, mitä 39 artiklan 2 kohdassa säädetään, tämän asetuksen voimaantulon jälkeen nimitettävän ensimmäisen varapääjohtajan toimikausi on kolme vuotta; toimikausi voidaan uusia kerran viideksi vuodeksi. Pääjohtaja ja varapääjohtaja jatkavat tehtävässään seuraajiensa nimittämiseen asti.

7.  ▌Varapääjohtaja, jonka toimikautta on jatkettu, ei voi osallistua enää jatketun toimikautensa lopussa kyseisen toimen valintamenettelyyn.

8.  Jos pääjohtaja tai varapääjohtaja ei enää täytä niitä vaatimuksia, joita hänen tehtävänsä edellyttävät, tai jos he ovat syyllistyneet vakavaan rikkomukseen, neuvosto voi komission ehdotuksesta, jonka Euroopan parlamentti on hyväksynyt, hyväksyä täytäntöönpanopäätöksen pääjohtajan tai varapääjohtajan erottamiseksi tehtävästään.

Näitä tarkoituksia varten Euroopan parlamentti tai neuvosto voi ilmoittaa komissiolle, että ne katsovat edellytysten pääjohtajan tai varapääjohtajan erottamiseksi tehtävästään täyttyneen, mihin komission on vastattava.

53 artikla

Riippumattomuus

1.  Pääjohtaja ja varapääjohtaja hoitavat tehtäviään komission ja kriisinratkaisuneuvoston päätösten mukaisesti.

Osallistuessaan keskusteluihin ja päätöksentekoprosessiin kriisinratkaisuneuvostossa pääjohtaja ja varapääjohtaja eivät saa pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, vaan ilmaisevat oman näkemyksensä ja äänestävät riippumattomasti. Varapääjohtaja ei ole kyseisten keskustelujen ja päätöksentekoprosessien yhteydessä pääjohtajan alaisuudessa.

2.  Jäsenvaltiot tai muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan pääjohtajaan tai varapääjohtajaan näiden hoitaessa tehtäviään.

3.  Pääjohtajan ja varapääjohtajan on 78 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti palvelussuhteensa päätyttyä edelleen noudatettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä hyväksyessään tiettyjä tehtäviä tai etuja.

V OSASTO

VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Yleiset säännökset

54 artikla

Talousarviovarat

Kriisinratkaisuneuvosto vastaa tarvittavan rahoituksen ja henkilöstön osoittamisesta sille tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamiseen.

55 artikla

Talousarvio

1.  Kriisinratkaisuneuvoston kaikista tuloista ja menoista laaditaan kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan kriisinratkaisuneuvoston talousarvioon.

2.  Kriisinratkaisuneuvoston talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

3.  Talousarvio koostuu kahdesta osasta: sen I osa koskee kriisinratkaisuneuvoston hallintoa ja II osa kriisinratkaisurahastoa.

56 artikla

Kriisinratkaisuneuvoston hallintoa koskeva talousarvion I osa

1.  Talousarvion I osan tulot koostuvat vuotuisista rahoitusosuuksista, jotka ovat tarpeen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisten arvioitujen vuotuisten hallintomenojen kattamiseksi.

2.  Talousarvion I osan menot sisältävät ainakin henkilöstö-, palkka-, hallinto-, infrastruktuuri-, henkilöstökoulutus- ja toimintamenot.

57 artikla

Kriisinratkaisurahastoa koskeva talousarvion II osa

1.  Talousarvion II osan tulot koostuvat erityisesti seuraavista:

a)  osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden laitosten 62 artiklan mukaisesti maksamat rahoitusosuudet lukuun ottamatta 62 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vuotuista rahoitusosuutta;

b)  muista kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä osallistumattomissa jäsenvaltioissa 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti saadut lainat;

c)  rahoituslaitoksilta tai muilta kolmansilta osapuolilta 69 artiklan mukaisesti saadut lainat, myös kyseisessä artiklassa tarkoitetun lainajärjestelyn puitteissa saadut lainat;

d)  kriisinratkaisurahaston hallussa olevien määrien 70 artiklan mukaisista sijoituksista saadut tuotot.

2.  Talousarvion II osan menot koostuvat seuraavista:

a)  menot 71 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin;

b)  70 artiklan mukaiset sijoitukset;

c)  muista kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä osallistumattomissa jäsenvaltioissa 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti saaduista lainoista maksettavat korot;

d)  rahoituslaitoksilta tai muilta kolmansilta osapuolilta 69 artiklan mukaisesti saaduista lainoista maksettavat korot, myös kyseisessä artiklassa tarkoitetun lainajärjestelyn puitteissa saaduista lainoista maksetut korot;

58 artikla

Talousarvion laatiminen ja toteuttaminen

1.  Pääjohtaja laatii kunkin vuoden helmikuun 15 päivään mennessä ennakkoarvion kriisinratkaisuneuvoston tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten ja lähettää sen kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon hyväksyttäväksi viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31 päivänä.

2.  Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto hyväksyy kriisinratkaisuneuvoston talousarvion ennakkoarvion perusteella. Sitä mukautetaan tarvittaessa kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon toteuttaman seurannan ja valvonnan seurauksena.

3.  Pääjohtaja huolehtii kriisinratkaisuneuvoston talousarvion toteuttamisesta.

59 artikla

Tarkastukset ja valvonta

1.  Kriisinratkaisuneuvostoon perustetaan sisäisen tarkastuksen tehtävä, jota hoidetaan kansainvälisten standardien mukaisesti. Kriisinratkaisuneuvoston nimittämä sisäinen tarkastaja vastaa sille kriisinratkaisuneuvoston talousarvion toteuttamisjärjestelmien ja -menettelyjen moitteettoman toiminnan tarkastamisesta.

2.  Sisäinen tarkastaja neuvoo kriisinratkaisuneuvostoa riskienhallinnassa antamalla riippumattomia lausuntoja hallinnointi- ja valvontajärjestelmien laadusta sekä suosituksia operaatioiden toteuttamisedellytysten parantamiseksi ja moitteettoman varainhoidon edistämiseksi.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto on vastuussa tehtäviensä hoitoon soveltuvien sisäisten valvontajärjestelmien ja -menettelyjen ottamisesta käyttöön.

60 artikla

Tilinpäätöksen esittäminen ja vastuuvapauden myöntäminen

1.  Pääjohtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä.

2.  Kriisinratkaisuneuvoston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen kriisinratkaisuneuvostolle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä.

3.  Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto toimittaa kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä kriisinratkaisuneuvoston edellisen varainhoitovuoden alustavan tilinpäätöksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

4.  Saatuaan tilintarkastustuomioistuimelta huomautukset kriisinratkaisuneuvoston alustavasta tilinpäätöksestä pääjohtaja laatii kriisinratkaisuneuvoston lopullisen tilinpäätöksen, josta hän vastaa, ja toimittaa sen kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon hyväksyttäväksi.

5.  Pääjohtaja toimittaa kutakin varainhoitovuotta seuraavan vuoden heinäkuun 1 päivään mennessä lopullisen tilinpäätöksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

6.  Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin 1 päivään heinäkuuta mennessä.

7.  Lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavan vuoden 15 päivään marraskuuta mennessä.

8.  Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto myöntää pääjohtajalle talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden.

9.  Pääjohtaja antaa Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki kriisinratkaisuneuvoston tilejä koskevat tiedot.

9 a.  Tarkasteltuaan kriisinratkaisuneuvoston tämän artiklan mukaisesti laatimaa lopullista tilinpäätöstä tilintarkastustuomioistuin laatii havainnoistaan kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle varainhoitovuoden päättymistä seuraavan joulukuun 1 päivään mennessä.

9 b.  Tilintarkastustuomioistuin raportoi erityisesti seuraavista:

a)  taloudellisuus, tehokkuus ja vaikuttavuus, joilla varoja, myös kriisinratkaisurahaston varoja, on käytetty;

b)  mahdolliset sellaiset ehdolliset velat joko kriisinratkaisuneuvostolle tai komissiolle tai muualle, jotka ovat aiheutuneet komission tai kriisinratkaisuneuvoston suorittaessa tämän asetuksen mukaisia tehtäviään.

61 artikla

Varainhoitosäännöt

Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuinta ja komissiota kuultuaan sisäiset varainhoitoa koskevat säännökset, joilla täsmennetään erityisesti kriisinratkaisuneuvoston talousarvion laatimista ja toteuttamista koskeva yksityiskohtainen menettely.

Varainhoitoa koskevat säännökset perustuvat, siltä osin kuin se on sopusoinnussa kriisinratkaisuneuvoston ominaispiirteiden kanssa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(13) 208 artiklan mukaisesti muille SEUT-sopimuksen mukaisesti perustetuille elimille vahvistettuun varainhoidon puiteasetukseen.

62 artikla

Rahoitusosuudet

1.  Edellä 2 artiklassa tarkoitetut yhteisöt osallistuvat kriisinratkaisuneuvoston talousarvion rahoitukseen tämän asetuksen ja 5 kohdan nojalla annettujen rahoitusosuuksia koskevien delegoitujen säädösten mukaisesti. Rahoitusosuudet kattavat

a)  vuotuiset rahoitusosuudet, jotka ovat tarpeen hallintomenojen kattamiseksi;

b)  vuotuiset etukäteen suoritettavat rahoitusosuudet 65 artiklassa säädetyn, 66 artiklan mukaisesti lasketun rahoituksen tavoitetason saavuttamiseksi

c)  ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet, jotka lasketaan 67 artiklan mukaisesti.

2.  Rahoitusosuuksien määrät on vahvistettava sellaiselle tasolle, että vastaavalla tulojen määrällä voidaan periaatteessa varmistaa kriisinratkaisuneuvoston talousarvion tasapaino kunkin vuoden ja kriisinratkaisurahaston tehtävien osalta.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto määrittää toimivaltaista viranomaista kuultuaan 5 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten mukaisesti kunkin 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön maksettavat rahoitusosuudet kyseiselle yhteisölle osoitetussa päätöksessä. Kriisinratkaisuneuvosto soveltaa menettely-, raportointi- ja muita sääntöjä sen varmistamiseksi, että rahoitusosuudet maksetaan täysimääräisesti ja ajallaan.

4.  Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti perittyjä määriä käytetään ainoastaan tämän asetuksen soveltamista varten.

5.  Siirretään komissiolle valta antaa 82 artiklan mukaisesti rahoitusosuuksia koskevia delegoituja säädöksiä, joissa

a)  määritetään rahoitusosuuksien laji ja seikat, joiden osalta niitä on maksettava, rahoitusosuuksien suuruuden laskutapa ja tapa, jolla ne on maksettava;

b)  tarkennetaan 3 kohdassa tarkoitetut rekisteröinti-, kirjanpito- ja raportointisäännöt ja muut säännöt, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että rahoitusosuudet maksetaan täysimääräisesti ja ajallaan;

c)  määritetään rahoitusosuusjärjestelmä laitoksille, jotka ovat saaneet toimiluvan sen jälkeen, kun kriisinratkaisurahasto on saavuttanut tavoitetasonsa;

d)  määritetään vuotuiset rahoitusosuudet, jotka ovat tarpeen kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi ennen kuin se on täysin toimintakykyinen.

63 artikla

Petostentorjuntatoimenpiteet

1.  Helpottaakseen asetuksen (EY) N:o 1073/1999 soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muiden laittomien toimien torjuntaa kriisinratkaisuneuvosto liittyy kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se aloittaa toimintansa, 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan kriisinratkaisuneuvoston koko henkilöstöön.

2.  Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien kriisinratkaisuneuvostolta ▌rahoitusta saaneiden edunsaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia.

3.  OLAF voi suorittaa tutkimuksia, myös paikalla suoritettavia tarkastuksia ja todentamisia asetuksessa (EY) N:o 1073/1999 ja asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 vahvistettujen säännösten ja menettelyjen mukaisesti, sen selvittämiseksi, onko kriisinratkaisuneuvoston rahoittamiin sopimuksiin liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

2 LUKU

Yhteinen pankkialan kriisinratkaisurahasto

1 JAKSO

Kriisinratkaisurahaston muodostaminen

64 artikla

Yleiset säännökset

1.  Perustetaan yhteinen pankkialan kriisinratkaisurahasto.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto käyttää kriisinratkaisurahastoa ainoastaan ▌kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseen ja ▌kriisinratkaisutavoitteiden ja kriisinratkaisua koskevien periaatteiden mukaisesti. Unionin talousarvion tai jäsenvaltioiden kansallisten talousarvioiden ei missään olosuhteissa katsota olevan vastuussa kriisinratkaisurahaston kustannuksista tai tappioista tai mistään kriisinratkaisuneuvoston veloista.

3.  Kriisinratkaisurahaston omistaja on kriisinratkaisuneuvosto.

65 artikla

Rahoituksen tavoitetaso

1.  Kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevat varat ovat viimeistään 10 vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta vähintään direktiivin [BRRD] 93 artiklan 1 kohdan mukaisella prosentuaalisella tasolla osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten kaikista direktiivin [DGS] mukaisesti suojattujen talletusten määrästä.

2.  Jäljempänä olevan 66 artiklan mukaisesti lasketut ja 62 artiklan mukaisesti perityt kriisinratkaisurahaston rahoitusosuudet jaksotetaan 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen vaiheen aikana ajallisesti mahdollisimman tasaisesti, kunnes tavoitetaso saavutetaan, ellei niitä olosuhteista riippuen voida aikaistaa suotuisien markkinaolosuhteiden tai rahoitustarpeiden johdosta.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto voi pidentää ensimmäistä jaksoa enintään neljällä vuodella, jos kriisinratkaisurahastosta suoritettujen maksujen kokonaismäärä ylittää direktiivin [BRRD] 93 artiklan 2 kohdassa säädetyn prosenttiosuuden 1 kohdassa tarkoitetusta kokonaismäärästä.

4.  Jos 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen vaiheen jälkeen käytettävissä olevat varat vähenevät alle 1 kohdassa määritellyn tavoitetason, 66 artiklan mukaisesti laskettuja rahoitusosuuksia peritään siihen asti, kun tavoitetaso on saavutettu. Jos käytettävissä olevia varoja on vähemmän kuin puolet tavoitetason mukaisesta määrästä, vuotuiset rahoitusosuudet vahvistetaan direktiivin [BRRD] 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

5.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti seuraavien seikkojen määrittämiseksi:

a)  perusteet, jotka koskevat 2 kohdan mukaisesti laskettujen kriisinratkaisurahaston rahoitusosuuksien ajallista jaksottamista;

b)  olosuhteet, joissa rahoitusosuuksien maksamista voidaan aikaistaa 2 kohdan mukaisesti;

c)  perusteet, joiden mukaisesti määritetään se vuosimäärä, jolla 1 kohdassa tarkoitettua ensimmäistä vaihetta voidaan pidentää 3 kohdan mukaisesti;

d)  perusteet 4 kohdassa säädettyjen vuotuisten rahoitusosuuksien määrittämiseksi.

66 artikla

Etukäteen suoritettavat rahoitusosuudet

1.  Kunkin laitoksen yksilöllinen rahoitusosuus peritään vähintään vuosittain ja lasketaan suhteellisena osuutena sen velkojen määrästä (poislukien omat varat ja suojatut talletukset) suhteessa kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden laitosten velkojen kokonaismäärään poislukien omat varat ja suojatut talletukset.

Sitä mukautetaan suhteessa kunkin laitoksen riskiprofiiliin direktiivin [BRRD] 94 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä määritettyjen perusteiden mukaisesti.

2.  Edellä 65 artiklassa tarkoitetun rahoituksen tavoitetason saavuttamiseksi käytettävissä oleviin varoihin voidaan sisällyttää käteinen, lähes likvidit varat, maksuvalmiusvaatimusten mukaisesti korkealaatuisiksi likvideiksi varoiksi kelpaavat varat ja maksusitoumukset, joiden täydeksi vakuudeksi on asetettu vähäriskiset varat, joihin ei kohdistu kolmansien osapuolten oikeuksia ja jotka ovat kriisinratkaisuneuvoston vapaasti käytettävissä ja korvamerkittyjä sen yksinomaiseen käyttöön 71 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä tarkoituksia varten. Näiden peruuttamattomien maksusitoumusten osuus ei saa ylittää direktiivin [BRRD] 94 artiklan 3 kohdassa säädettyä prosenttiosuutta 1 kohdan nojalla perittävien rahoitusosuuksien kokonaismäärästä.

2 a.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kunkin laitoksen yksittäiset rahoitusosuudet ovat lopullisia, eikä niitä missään olosuhteissa voida takautuvasti palauttaa.

2 b.  Jos osallistuvat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön kansallisia kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjä, ne voivat säätää, että kansallisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen käytettävissä olevia varoja, jotka on kerätty laitoksilta aiemmin etukäteen suoritettavina rahoitusosuuksina, käytetään korvaamaan laitoksille niitä etukäteen suoritettavia rahoitusosuuksia, jotka niitä voidaan vaatia maksamaan kriisinratkaisurahastoon. Tällainen hyvitys ei saa vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/18/EY mukaisiin jäsenvaltioiden velvoitteisiin.

3.  Jollei 1 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti seuraavien seikkojen määrittämiseksi:

a)  1 kohdassa tarkoitettujen yksilöllisten rahoitusosuuksien laskentamenetelmä;

b)  2 kohdassa tarkoitettujen maksusitoumusten vakuuksien laatu;

c)  2 kohdassa tarkoitettujen maksusitoumusten osuuden laskentaperusteet.

67 artikla

Ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet

1.  Jos käytettävissä olevat rahoitusvarat eivät riitä kriisinratkaisurahaston käytön tappioiden, kustannusten tai muiden menojen kattamiseen, kriisinratkaisuneuvosto perii osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta 62 artiklan mukaisesti jälkikäteen ylimääräisiä rahoitusosuuksia, jotta lisämäärät voidaan kattaa. Nämä ylimääräiset rahoitusosuudet lasketaan yksittäisille laitoksille 66 artiklan mukaisia sääntöjä ja direktiivin [BRRD] 95 artiklan 1 kohdan säännöksiä noudattaen.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto voi 3 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten mukaisesti vapauttaa laitoksen kokonaan tai osittain velvoitteesta maksaa 1 kohdan mukaisia jälkikäteen suoritettavia rahoitusosuuksia, jos 66 artiklassa ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen maksujen summa vaarantaisi niiden vaatimusten täyttämisen, joita muilla velkojilla on sitä vastaan. Tällaista poikkeusta ei myönnetä kuutta kuukautta pidemmäksi ajaksi, mutta se voidaan laitoksen pyynnöstä uusia.

3.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti niiden olosuhteiden ja edellytysten määrittelemiseksi, joiden täyttyessä 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö voidaan vapauttaa kokonaan tai osittain 2 kohdan mukaisista jälkikäteen suoritettavista rahoitusosuuksista.

68 artikla

Rahoitusjärjestelyjen välinen vapaaehtoinen lainaaminen

1.  Kriisinratkaisuneuvosto voi esittää kriisinratkaisurahastoa varten tarkoitetun lainapyynnön kaikille muille kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyille osallistumattomissa jäsenvaltioissa, jos

a)  66 artiklan nojalla perityt määrät eivät riitä kriisinratkaisurahaston käytön tappioiden, kustannusten tai muiden menojen kattamiseen;

b)  67 artiklassa tarkoitetut ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet eivät ole välittömästi käytettävissä.

▌

2.  Kyseiset kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyt päättävät tällaisesta pyynnöstä direktiivin [BRRD] 97 artiklan mukaisesti. Lainaehtoihin sovelletaan kyseisen direktiivin 97 artiklan 3 kohdan a–c kohtaa.

69 artikla

Vaihtoehtoiset rahoituskeinot

1.  Kriisinratkaisuneuvosto pyrkii tekemään kriisinratkaisurahastoa varten lainasopimuksia tai sopimuksia muista tukimuodoista rahoituslaitosten tai muiden kolmansien osapuolten kanssa, jos 66 ja 67 artiklan mukaisesti perityt määrät eivät ole välittömästi käytettävissä tai eivät riitä kriisinratkaisurahaston käytön kustannusten kattamiseen.

Kriisinratkaisuneuvosto pyrkii erityisesti sopimaan kriisinratkaisurahastolle lainajärjestelystä, johon käytetään mieluiten unionin julkista välinettä ja jolla varmistetaan välittömästi saatavilla oleva 71 artiklan mukaisesti käytettävä riittävä rahoitus, kun 66 ja 67 artiklan mukaisesti kerätyt tai saatavissa olevat määrät eivät riitä. Kriisinratkaisurahasto maksaa kaikki lainat kyseisestä lainajärjestelystä takaisin sovitussa määräajassa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut lainat tai muunlainen tuki maksetaan täysimääräisesti takaisin 62 artiklan mukaisesti lainan erääntymisajan kuluessa.

3.  Kaikista 1 kohdassa yksilöityjen lainojen käytöstä aiheutuneista kustannuksista vastaa kriisinratkaisuneuvosto itse, ei unionin talousarvio eivätkä osallistuvat jäsenvaltiot.

2 JAKSO

Kriisinratkaisurahaston hallinto

70 artikla

Sijoitukset

1.  Kriisinratkaisuneuvosto hallinnoi kriisinratkaisurahastoa ja voi pyytää komissiota hoitamaan tiettyjä kriisinratkaisurahaston hallintoon liittyviä tehtäviä.

2.  Kriisinratkaisun kohteena olevalta laitokselta tai omaisuudenhoitoyhtiöltä saatavien määrien sekä koron ja muun sijoituksista saatavan tuoton ja mahdollisen muun tuoton on koiduttava ainoastaan kriisinratkaisurahaston hyödyksi.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto noudattaa varovaista ja turvallista investointipolitiikkaa, etenkin sijoittamalla kriisinratkaisurahaston hallussa olevat määrät ▌omaisuuseriin, joiden luottokelpoisuus on erittäin hyvä. Sijoitusten olisi oltava alakohtaisesti ja maantieteellisesti riittävän hajautettuja keskittymisriskien vähentämiseksi. Kyseisten sijoitusten tuoton on koiduttava kriisinratkaisurahaston hyväksi. Kriisinratkaisuneuvosto julkistaa investointikehyksen, jossa määritetään kriisinratkaisurahaston investointipolitiikka.

4.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä kriisinratkaisurahaston hallintoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 82 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

3 JAKSO

Kriisinratkaisurahaston käyttö

71 artikla

Kriisinratkaisurahaston tehtävä

1.  Soveltaessaan kriisinratkaisuvälineitä 2 artiklassa tarkoitettuihin yhteisöihin komission päättämässä kehyksessä kriisinratkaisuneuvosto voi käyttää kriisinratkaisurahastoa seuraaviin tarkoituksiin:

a)  kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen, sen tytäryritysten, omaisuudenhoitoyhtiön tai erillisen varainhoitoyhtiön varojen tai velkojen takaamiseksi;

b)  lainojen myöntämiseksi kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle, sen tytäryrityksille, omaisuudenhoitoyhtiölle tai erilliselle varainhoitoyhtiölle;

c)  kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen omaisuuserien ostamiseksi;

d)  pääoman antamiseksi omaisuudenhoitoyhtiölle tai erilliselle varainhoitoyhtiölle;

e)  korvausten maksamiseksi osakkeenomistajille tai velkojille, jos niiden todetaan 17 artiklan 5 kohdan mukaisen arvostuksen perusteella saaneen suorituksina saatavistaan vähemmän kuin sen, minkä ne 17 artiklan 16 kohdan mukaisen arvostuksen mukaan olisivat saaneet tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä;

f)  rahoitusosuuden maksamiseksi kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle sen rahoitusosuuden sijasta, joka olisi saatu tiettyjen velkojien alaskirjauksella, kun sovelletaan velkakirjojen arvon alaskirjausta ja kriisinratkaisuviranomainen päättää rajata tietyt velkojat velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

g)  a–f alakohdassa tarkoitettujen toimien yhdistämiseksi.

2.  Kriisinratkaisurahastossa voidaan soveltaa a–g alakohdassa tarkoitettuja toimia myös ostajaan liiketoiminnan myynnin yhteydessä.

3.  Kriisinratkaisurahastoa ei saa käyttää suoraan laitoksen tai 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön tappioiden kattamiseen eikä laitoksen tai 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön pääomapohjan vahvistamiseen. Siinä tapauksessa, että kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn käyttö 1 kohtaa sovellettaessa välillisesti johtaa siihen, että osa laitoksen tai 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön tappioista siirtyy kriisinratkaisurahastolle, sovelletaan direktiivin [BRRD] 38 artiklan ja tämän asetuksen 24 artiklassa säädettyjä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn käyttöä koskevia periaatteita.

4.  Kriisinratkaisuneuvosto saa pitää 1 kohdan f alakohdan mukaisesti maksetun pääoman enintään viiden vuoden ajan.

72 artikla

Kansallisten rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuus konsernin kriisinratkaisussa, johon liittyy laitoksia osallistumattomissa jäsenvaltioissa

Konsernin kriisinratkaisussa, johon liittyy yhden tai useamman osallistuvan jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneita laitoksia ja yhden tai useamman osallistumattoman jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneita laitoksia, kriisinratkaisurahasto osallistuu konsernin kriisinratkaisun rahoittamiseen direktiivin [BRRD] 98 artiklan säännösten mukaisesti.

▌

VI OSASTO

MUUT SÄÄNNÖKSET

74 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Kriisinratkaisuneuvostoon ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa (N:o 7).

75 artikla

Kielet

1.  Kriisinratkaisuneuvostoon sovelletaan neuvoston asetusta N:o 1(14).

2.  Kriisinratkaisuneuvosto päättää sisäisistä kielijärjestelyistään.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto voi päättää, mitä virallista kieltä se käyttää lähettäessään asiakirjoja unionin toimielimille tai elimille.

4.  Kriisinratkaisuneuvosto voi sopia kunkin kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen kanssa kielestä tai kielistä, joilla kansalliselle kriisinratkaisuviranomaiselle lähetettävät tai sen lähettämät asiakirjat laaditaan.

5.  Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii kriisinratkaisuneuvoston toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

76 artikla

Kriisinratkaisuneuvoston henkilöstö

1.  Kriisinratkaisuneuvoston henkilöstöön, myös sen pääjohtajaan ja varapääjohtajaan, sovelletaan henkilöstösääntöjä ja muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja sekä näiden säännösten täytäntöönpanosäännöksiä, jotka on annettu Euroopan unionin toimielinten yhteisellä päätöksellä.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy komission suostumuksella tarvittavat henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosäännökset henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti.

76 a artikla

Kriisinratkaisuneuvoston henkilöstön organisointi

1.  Kriisinratkaisuneuvosto voi perustaa sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä, jotka koostuvat osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten henkilöstöstä ja sen omasta henkilöstöstä.

2.  Jos kriisinratkaisuneuvosto perustaa 1 artiklan mukaisia sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä, se nimeää oman henkilöstönsä joukosta koordinaattorit kyseisille ryhmille. Koordinaattorit voidaan 47 artiklan 3 kohdan mukaisesti kutsua osallistumaan tarkkailijoina kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon kokoontumisiin, joihin asianomaisten jäsenvaltioiden nimittämät jäsenet osallistuvat 49 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto voi perustaa sisäisiä komiteoita, jotka antavat sille neuvontaa ja opastusta sen tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamisesta.

77 artikla

Henkilöstövaihto

1.  Kriisinratkaisuneuvosto voi käyttää kansallisia asiantuntijoita ja muuta henkilöstöä, joka ei ole kriisinratkaisuneuvoston palveluksessa.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy täysistunnossaan asianmukaisen päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt henkilöstön vaihdolle ja siirrolle osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välillä ja niistä kriisinratkaisuneuvostoon.

▌

78 artikla

Kriisinratkaisuneuvoston vastuu

1.  Kriisinratkaisuneuvoston sopimusperusteinen vastuu määräytyy kyseessä olevaan sopimukseen sovellettavan lain mukaisesti.

2.  Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu kriisinratkaisuneuvoston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3.  Sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa kriisinratkaisuneuvosto korvaa jäsenvaltioiden julkisviranomaisten vastuuta koskevan lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti vahingot, jotka kriisinratkaisuneuvosto tai sen henkilöstö on aiheuttanut suorittaessaan tehtäviään, erityisesti kriisinratkaisutehtäviään, mukaan lukien näiden toteuttamat tai toteuttamatta jättämät toimet ulkomaisten kriisinratkaisutoimien tukemiseksi.

4.  Kriisinratkaisuneuvosto korvaa osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle kriisinratkaisuviranomaiselle vahingonkorvaukset, jotka kansallinen tuomioistuin on määrännyt sen maksamaan tai jotka se on kriisinratkaisuneuvoston suostumuksella sitoutunut maksamaan sovintoratkaisun mukaisesti ja jotka johtuvat kyseisen kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen toimenpiteistä tai laiminlyönneistä tämän asetuksen mukaisen kriisinratkaisun aikana, paitsi jos kyseinen toimenpide tai laiminlyönti oli unionin lainsäädännön, tämän asetuksen, komission päätöksen tai kriisinratkaisuneuvoston päätöksen vastainen tahallisesti tai ▌ilmeisen ja vakavan arviointivirheen johdosta.

5.  Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista 3 ja 4 kohtaan liittyvät riita-asiat. Vanhentumisaika sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa on viisi vuotta tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu.

6.  Kriisinratkaisuneuvoston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta sitä kohtaan säädetään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai palvelussuhteen ehdoissa.

79 artikla

Salassapitovelvollisuus ja tietojenvaihto

1.  Kriisinratkaisuneuvoston jäsenten, sen henkilöstön ja kriisinratkaisutehtäviä hoitavan osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa vaihdetun tai niiden lähettämän henkilöstön on noudatettava SEUT-sopimuksen 339 artiklassa ja asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettuja salassapitovaatimuksia vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että henkilöiden, jotka tarjoavat suoraan tai välillisesti, pysyvästi tai satunnaisesti sen tehtävien hoitamiseen liittyviä palveluja, mukaan luettuna kriisinratkaisuneuvoston virkamiehet ja sen paikalla tehtäviä tarkastuksia suorittamaan valtuuttamat muut henkilöt tai jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten tähän tehtävään nimittämät henkilöt, on noudatettava vastaavia salassapitovaatimuksia.

2 a.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut salassapitovaatimukset koskevat myös kriisinratkaisuneuvoston kokouksiin tapauskohtaisesti osallistuvia tarkkailijoita.

2 b.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia sovelletaan sen estämättä, mitä asetuksessa (EY) 1049/2001 säädetään.

3.  Kriisinratkaisuneuvosto voi sille tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamiseksi vaihtaa asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuin rajoituksin ja edellytyksin tietoja kansallisten tai unionin viranomaisten ja elinten kanssa, kun asiaa koskeva unionin lainsäädäntö sallii kansallisten toimivaltaisten viranomaisten luovuttaa tietoja näille tai kun jäsenvaltiot voivat säätää tällaisesta tietojen antamisesta asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla.

80 artikla

Tiedonsaanti ja henkilötietojen käsittely

▌

4.  Kriisinratkaisuneuvoston suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001(15). Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(16).

4 a.  Kriisinratkaisuneuvoston päätösten kohteena olevilla henkilöillä on oikeus tutustua kriisinratkaisuneuvoston asiakirja-aineistoon, jollei muiden henkilöiden liikesalaisuuksien suojelemiseen liittyvistä oikeutetuista eduista muuta johdu. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ei ulotu luottamuksellisiin tietoihin.

81 artikla

Turvallisuusluokiteltujen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

Kriisinratkaisuneuvosto soveltaa turvallisuutta koskevia periaatteita, jotka sisältyvät Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskeviin komission turvallisuussäännöksiin, jotka vahvistetaan päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom liitteessä. Turvallisuutta koskevien periaatteiden noudattamiseen sisältyy muun muassa tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista koskevien säännösten soveltaminen.

IV OSA

TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTUUDET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

82 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Säädösvalta siirretään määräämättömäksi ajaksi 88 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä.

2 a.  Tämän asetuksen ja direktiivin [BRRD] yhdenmukaisuus on varmistettava. Tämän asetuksen mukaisesti annettujen delegoitujen säädösten on oltava yhdenmukaisia direktiivin [BRRD] ja kyseisen direktiivin nojalla annettujen delegoitujen säädösten kanssa.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 19 artiklan 4 a kohdassa, 62 artiklan 5 kohdassa, 65 artiklan 5 kohdassa, 66 artiklan 3 kohdassa, 67 artiklan 3 kohdassa ja 70 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevan 62 artiklan 5 kohdan, 65 artiklan 5 kohdan, 66 artiklan 3 kohdan, 67 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

83 artikla

Uudelleentarkastelu

1.  Komissio julkaisee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta korostaen erityisesti sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan kohdistuvien mahdollisten vaikutusten seuraamista. Kertomuksessa arvioidaan

a)  YKM:n toimintaa ja sen kriisinratkaisutoimien vaikutusta koko unionin etuihin ja rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen ja eheyteen, mukaan lukien sen mahdollinen vaikutus kansallisten pankkijärjestelmien rakenteisiin unionissa ja niiden kilpailukykyyn YKM:n ulkopuolisiin ja unionin ulkopuolisiin pankkijärjestelmiin verrattuna, ja YKM:n sisäisten, YKM:n ja YVM:n välisten sekä YKM:n ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisten yhteistyö- ja tiedonvaihtojärjestelyjen tehokkuuden kannalta.

Kertomuksessa arvioidaan erityisesti

i)  onko tarpeen, että tällä asetuksella kriisinratkaisuneuvostolle ja komissiolle annettuja tehtäviä hoitaa yksinomaan riippumaton unionin toimielin;

ii)  onko yhteistyö YKM:n, YVM:n, EJRK:n, EPV:n, ESMA:n ja EIOPA:n sekä muiden Euroopan finanssivalvojien järjestelmään (EFVJ) kuuluvien viranomaisten välillä asianmukaista;

iii)  koostuuko tämän asetuksen 70 artiklan mukainen sijoitussalkku vakaista ja monipuolisista omaisuuseristä;

iv)  onko valtionvelan ja pankkiriskin välinen kytkös katkaistu;

v)  ovatko äänestysjärjestelyt asianmukaisia;

vi)  olisiko otettava käyttöön kaikkien osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten velkojen kokonaismäärään liittyvä viitearvo, joka olisi saavutettava sen rahoituksen tavoitetason lisäksi, joka vahvistetaan tietyksi prosenttiosuudeksi kyseisten luottolaitosten suojattujen talletusten määrästä;

vii)  ovatko kriisinratkaisurahastolle vahvistettu rahoituksen tavoitetaso ja kriisinratkaisurahastoon suoritettavien rahoitusosuuksien taso yhdenmukaiset osallistumattomien jäsenvaltioiden määräämien rahoituksen tavoitetasojen ja rahoitusosuuksien tasojen kanssa.

Kertomuksessa myös määritetään mahdolliset muutokset, jotka perussopimukseen on tarpeen tehdä, jotta otetaan huomioon YKM ja erityisesti mahdollinen riippumattoman unionin toimielimen perustaminen hoitamaan kriisinratkaisuneuvostolle ja komissiolle tässä asetuksessa annettuja tehtäviä;

b)  riippumattomuuteen ja vastuuvelvollisuuteen liittyvien järjestelyjen tehokkuutta;

c)  kriisinratkaisuneuvoston ja EPV:n välistä vuorovaikutusta;

d)  kriisinratkaisuneuvoston ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten vuorovaikutusta sekä YKM:n vaikutuksia kyseisiin jäsenvaltioihin ja kriisinratkaisuneuvoston ja direktiivin [BRRD] 2 artiklan 80 kohdan määritelmän mukaisten kolmansien maiden viranomaisten vuorovaikutusta.

2.  Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio antaa asiaan liittyvät ehdotukset tarvittaessa.

2 a.  Kun direktiiviä [BRRD] tarkastellaan uudelleen, myös tätä asetusta tarkastellaan tarvittaessa vastaavasti uudelleen.

84 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 1093/2010 seuraavasti:

1.  Korvataan 4 artiklan 2 alakohta seuraavasti:"

2.  Lisätään 25 artiklaan kohta seuraavasti:"

”1 a Pankkiviranomainen voi järjestää ja toteuttaa rajojen yli toimivien konsernien kriisinratkaisun yhteydessä vertaisarviointeja, jotka koskevat yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja YKM:ään osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja yhteisiä toimintoja, lujittaakseen tulosten vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta. Pankkiviranomainen kehittää tätä varten menetelmiä, jotka mahdollistavat objektiivisen arvioinnin ja vertailun.”

3.  Lisätään 40 artiklan 6 kohtaan kolmas alakohta seuraavasti:"

”Kun toimitaan 62 artiklan 5 kohdan, 65 artiklan 5 kohdan, 66 artiklan 3 kohdan, 67 artiklan 4 kohdan ja 70 artiklan 4 kohdan soveltamisalalla, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston pääjohtaja on tarkkailijana hallintoneuvostossa.”

85 artikla

Kansallisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen korvaaminen

Kriisinratkaisurahasto korvaa 88 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta soveltamispäivästä lähtien direktiivin [BRRD] VII osaston mukaisen osallistuvien jäsenvaltioiden kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn.

86 artikla

Toimipaikkaa koskeva sopimus ja toimintaolosuhteet

1.  Vastaanottavan jäsenvaltion kriisinratkaisuneuvostolle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä pääjohtajaan, kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon jäseniin, kriisinratkaisuneuvoston henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan kriisinratkaisuneuvoston ja vastaanottavan jäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen kun kriisinratkaisuneuvoston täysistunto on sen hyväksynyt ja viimeistään kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

2.  Vastaanottavan jäsenvaltion on varmistettava kriisinratkaisuneuvoston toiminnalle parhaat mahdolliset edellytykset, mukaan lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset liikenneyhteydet.

87 artikla

Kriisinratkaisuneuvoston toiminnan alkaminen

1.  Kriisinratkaisuneuvosto on täysin toiminnassa 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä.

2.  Komissio vastaa kriisinratkaisuneuvoston perustamisesta ja alkuvaiheen toiminnasta siihen asti, kunnes kriisinratkaisuneuvostolla on toiminnallinen valmius oman talousarvionsa toteuttamiseen. Tässä tarkoituksessa

a)  siihen asti, kunnes neuvoston 53 artiklan mukaisesti nimittämä pääjohtaja ryhtyy hoitamaan tehtäviään, komissio voi nimetä komission virkamiehen virkaa tekeväksi pääjohtajaksi hoitamaan pääjohtajalle osoitettuja tehtäviä;

b)  poiketen siitä, mitä 46 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään ja siihen asti, kunnes 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päätös annetaan, virkaa tekevä pääjohtaja käyttää nimittävän viranomaisen toimivaltaa;

c)  komissio voi tarjota kriisinratkaisuneuvostolle apua, erityisesti lähettämällä väliaikaisesti komission virkamiehiä hoitamaan kriisinratkaisuneuvoston toimintaa virkaa tekevän pääjohtajan tai pääjohtajan valvonnassa;

d)  komissio perii 62 artiklan 5 kohdan d alakohdassa tarkoitetut vuotuiset rahoitusosuudet kriisinratkaisuneuvoston puolesta.

3.  Virkaa tekevä pääjohtaja voi antaa luvan maksujen suorittamiseen kriisinratkaisuneuvoston talousarviomäärärahoista ja tehdä sopimuksia, myös henkilöstöä koskevia sopimuksia.

88 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 7–23 artiklaa ja 25–37 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

Tämän asetuksen 24 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta ….

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0478/2013). (2) *Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌. (3) Lausunto annettu 6. marraskuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). (4) Lausunto annettu 17. lokakuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). (5) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ... . (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/…/EU, annettu ... päivänä ...kuuta ..., luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivien 77/91/ETY ja 82/891/ETY, direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY ja 2011/35/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L …). (7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12). (8) Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63). (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, talletusten vakuusjärjestelmistä (EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5–14). (10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1). (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338). (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/18/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, arvopaperien viralliselle pörssilistalle ottamisen yhteydessä julkistettavan listalleottoesitteen laatimista, tarkastusta ja levittämistä koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 80/390/ETY muuttamisesta (EYVL L 135, 31.5.1994, s. 1). (13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1). (14) EYVL 17, 6.10.1958, s. 385. (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1). (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamissäännöistä tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn sianlihan, lampaan- tai vuohenlihan ja siipikarjan lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisen osalta 13. joulukuuta 2013 annetusta komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) N:o 1337/2013 (2014/2530(RSP))

P7_TA(2014)0096 B7-0087/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamissäännöistä tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn sianlihan, lampaan- tai vuohenlihan ja siipikarjan lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisen osalta 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1337/2013(1),

–  ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 (elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annettu asetus) kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011(2) ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdan sekä 26 artiklan 2, 8 ja 9 kohdan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(3) ja erityisesti sen 11 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1169/2011 26 artiklan 2 kohdan b alakohdassa edellytetään, että alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista kyseisen asetuksen liitteessä XI lueteltuihin yhdistetyn nimikkeistön (CN) koodeihin kuuluvan lihan osalta (tähän lihaan kuuluvat tuore, jäähdytetty tai jäädytetty sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjan liha);

B.  ottaa huomioon, että 26 artiklan 2 kohdan soveltaminen edellyttää saman artiklan 8 kohdan mukaista täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä eli komission asiaa koskevan täytäntöönpanoasetuksen hyväksymistä; ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1169/2011 johdanto-osan 59 kappaleen mukaisesti täytäntöönpanosäädökset koskevat lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoitustapaa 26 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että 26 artiklan 9 kohta edellyttää, että 2 kohdan b alakohdassa tarkastellaan muun muassa näiden elintarvikkeiden alkuperämaan tai lähtömaan ilmaisemista koskevia vaihtoehtoisia tapoja, erityisesti kutakin seuraavaa eläimen elinkaaren merkitseviä paikkoja: syntymä-, kasvatus- ja teurastuspaikka;

D.  katsoo, että äänestäessään 16. kesäkuuta 2010 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetusta asetuksesta parlamentti tuki tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn lihan syntymä‑, kasvatus- ja teurastuspaikan merkitsemistä(4);

E.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan elintarviketiedot eivät saa johtaa harhaan elintarvikkeen erityispiirteiden ja erityisesti sen alkuperämaan tai lähtöpaikan osalta;

F.  ottaa huomioon, että naudanlihan ja naudanlihatuotteiden alkuperän ilmoittaminen on ollut pakollista unionissa BSE-kriisin (hullun lehmän tauti) vuoksi(5) ja että unionin säännöt naudanlihan merkitsemisestä ovat olleet voimassa 1. tammikuuta 2002 lähtien; ottaa huomioon, että nämä merkintävaatimukset sisältävät jo syntymä-, kasvatus- ja teurastuspaikan;

G.  toteaa, että edellä mainitut naudanlihaan ja naudanlihatuotteisiin sovellettavat vaatimukset ovat herättäneet kuluttajien toiveita saada tietoja myös muiden laajalti unionissa kulutettujen lihojen alkuperästä;

H.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen johdanto-osan 31 kappaleessa painotetaan, että lihan alkuperä on kuluttajien ensisijainen huolenaihe, ja siksi kuluttajat odottavat saavansa asianmukaisesti tietoa lihan alkuperämaasta; ottaa huomioon, että tämä on vahvistettu myös tuoreissa tutkimuksissa ja kuluttajatutkimuksissa(6);

I.  katsoo, että lihan alkuperää sekä syntymä-, kasvatus- ja teurastuspaikkoja koskevien täsmällisten tietojen antamiseksi kuluttajille ne olisi esitettävä elintarvikemerkinnässä; katsoo, että tämä mahdollistaisi myös, että kuluttajat saavat kattavamman käsityksen eläinten hyvinvointia koskevista normeista ja lihantuotantoon liittyvistä ympäristövaikutuksista;

J.  katsoo, että äskettäiset elintarvikeskandaalit, muun muassa naudanlihan korvaaminen vilpillisesti hevosenlihalla, ovat osoittaneet, että kuluttajat tarvitsevat ja haluavat tiukempia jäljitettävyyttä ja kuluttajatiedotusta koskevia sääntöjä;

K.  katsoo, että jauhetussa lihassa tai leikkuujätteissä olevan merkinnän, jossa ilmoitetaan tuotteen olevan valmistettu EU:ssa tai muualla kuin EU:ssa, käyttö on lähes merkityksetöntä ja saattaa aiheuttaa epätoivottavan ennakkotapauksen varsinkin ainesosana käytetyn lihan alkuperämaan merkinnöissä tulevaisuudessa; katsoo, että naudanlihan alkuperämerkintää koskevat vaatimukset osoittavat, että jauhetun lihan ja leikkuujätteiden alkuperän tarkempi ilmoittaminen on mahdollista ja asianmukaista kuluttajille tiedottamisen ja jäljitettävyyden varmistamiseksi;

1.  katsoo, että komission täytäntöönpanoasetus ylittää asetuksella (EU) N:o 1169/2011 komissiolle myönnetyn täytäntöönpanovallan;

2.  kehottaa komissiota peruuttamaan täytäntöönpanoasetuksen;

3.  kehottaa komissiota laatimaan täytäntöönpanoasetuksesta tarkistetun version, johon olisi sisällytettävä pakolliset merkinnät jalostamattoman sian-, siipikarjan-, lampaan- ja vuohenlihan syntymä-, kasvatus- ja teurastuspaikoista nykyisen naudanlihan alkuperämerkintää koskevan lainsäädännön mukaisesti;

4.  kehottaa komissiota poistamaan täytäntöönpanoasetuksesta kaikki jauhettua lihaa ja leikkuujätteitä koskevat poikkeukset;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 335, 14.12.2013, s. 19. (2) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18. (3) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (4) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 187. (5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta (EYVL 204, 11.8.2000, s. 1). (6) Esimerkiksi komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle ainesosana käytettävän lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta (COM(2013)0755) ja siihen liittyvä 17. joulukuuta 2013 annettu komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Origin labelling for meat used as an ingredient: consumers’ attitudes, feasibility of possible scenarios and impacts” (SWD(2013)0437 ja 24. tammikuuta 2013 julkaistu Euroopan kuluttajaliiton (BEUC) tutkimus alkuperämerkinnöistä (ks. http://www.beuc.org/Content/Default.asp?PageID=2139).

Euroopan parlamentin päätös 6. helmikuuta 2014 olla vastustamatta luonnosta komission asetukseksi (EU) N:o …/… asetuksen (EU) N:o 1031/2010 muuttamisesta erityisesti vuosina 2013–2020 huutokaupattavien kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien määrän vahvistamiseksi (D031326/02 – 2014/2523(RPS))

P7_TA(2014)0097 B7-0090/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon luonnoksen komission asetukseksi (EU) N:o …/… asetuksen (EU) N:o 1031/2010 muuttamisesta erityisesti vuosina 2013–2020 huutokaupattavien kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien määrän vahvistamiseksi,

–  ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13. lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY(1),

–  ottaa huomioon edellä mainitun direktiivin 23 artiklassa tarkoitetun komitean 8. tammikuuta 2014 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon komission 7. tammikuuta 2014 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa ehdotusta asetukseksi,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan 30. tammikuuta 2014 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 artiklan 4 kohdan d alakohdan ja 87 a artiklan 6 kohdan,

1.  ilmoittaa, että se ei vastusta luonnosta komission asetukseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen komissiolle ja tiedoksi neuvostolle.

(1) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32. (2) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 Ukrainan tilanteesta (2014/2547(RSP))

P7_TA(2014)0098 RC-B7-0138/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Vilnan huippukokouksen tuloksista ja itäisen kumppanuuden tulevaisuudesta erityisesti Ukrainan osalta(1),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta – Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin(2),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Venäjän harjoittamasta painostuksesta itäisen kumppanuuden maita kohtaan (Vilnassa pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteydessä)(3),

–  ottaa huomioon Vilnassa 29. marraskuuta 2013 järjestetyn itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteisen lausuman,

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät Ukrainasta,

–  ottaa huomioon pääministeri Azarovin ja hänen hallituksensa eron 28. tammikuuta 2014,

–  ottaa huomioon Visegrad-ryhmän maiden pääministerien 29. tammikuuta 2014 antaman yhteisen Ukrainaa koskevan julkilausuman,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Ukrainan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 1998, sekä uuden assosiaatiosopimuksen, joka parafoitiin 30. maaliskuuta 2012,

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2014 pidetyn EU:n ja Venäjän huippukokouksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  panee merkille, että mielenosoitukset, jotka alkoivat yli kaksi kuukautta sitten presidentti Janukovytšin päätettyä olla allekirjoittamatta EU:n kanssa tehtävää assosiaatiosopimusta, jatkuvat edelleen pääkaupungissa ja tyytymättömyys on leviämässä muihinkin kaupunkeihin myös Ukrainan itäosissa; panee merkille, että Ukrainan kansannousu on jo levinnyt useimmille alueille ja että näiden alueiden hallinto on kansan käsissä;

B.  ottaa huomioon, että tilanne on heikentynyt yhä nopeammin viime viikkoina ja että ihmiset ovat siirtyneet kaduille puolustamaan demokratiaa ja kansalaisoikeuksia Berkut-mellakkapoliisin tukahdutettua väkivaltaisesti mielenosoittajien, ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien liikehdinnän;

C.  toteaa, että kansainvälisestä painostuksesta huolimatta Ukrainan viranomaiset jatkavat edelleen mielenosoittajiin kohdistuvaa pelottelua, painostusta, kidutusta ja väkivaltaa, joka on jo aiheuttanut yli 2 000 loukkaantunutta, useiden ihmisten sieppauksia ja vähintään viisi kuolonuhria;

D.  panee merkille, että kun 16. tammikuuta 2014 hyväksyttiin hallituksen enemmistöllä joukko mielenosoitusten vastaisia lakeja, jotka rajoittavat merkittävästi ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta, se aiheutti kansainvälistä tyrmistystä ja pani Kiovassa alulle väkivaltaisia levottomuuksia, jotka ovat johtaneet ihmishenkien menetyksiin;

E.  toteaa, että tukahduttamista voimakeinoin tai poikkeustilan julistamista pidetään rikoksena ja perusarvojen loukkaamisena, jolla on merkittäviä kansainvälisiä seurauksia;

F.  ottaa huomioon Euroopan parlamentin väliaikaisen valtuuskunnan 28.–30. tammikuuta 2014 tekemän matkan Kiovaan, jossa valtuuskunta tapasi viranomaisia, Jevromaidanin edustajia, poliittista oppositiota ja kirkon johtajia ja sai kattavan ja perinpohjaisen analyysin Ukrainan tilanteesta;

1.  pitää myönteisenä Ukrainan kansan demokraattista henkeä ja sitkeyttä, kun urheita mielenosoituksia on kestänyt kaksi kuukautta ja viranomaiset ovat reagoineet niihin brutaalisti; osoittaa solidaarisuutta ja antaa tukensa kansan pyrkimyksille kohti vapaata, demokraattista ja riippumatonta Ukrainaa sekä kohti Eurooppaa;

2.  on syvästi huolissaan Ukrainan vakavasta poliittisesta kriisistä ja väkivaltaisista yhteenotoista Kiovassa ja muissa Ukrainan kaupungeissa; kehottaa painokkaasti löytämään poliittisen ratkaisun kriisiin ja vaatii todellista demokraattista keskustelua tavoista ja keinoista selviytyä yhteenotoista ja erimielisyyksistä;

3.  tuomitsee jyrkästi lisääntyneen väkivallan käytön, joka on kohdistunut rauhallisiin kansalaisiin, toimittajiin, opiskelijoihin, kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin, oppositiopoliitikkoihin ja pappeihin, ja esittää vilpittömät surunvalittelunsa Ukrainan väkivaltaisuuksien uhrien perheille; kehottaa Ukrainan viranomaisia kunnioittamaan täysin kansalaisten kansalaisoikeuksia ja perusvapauksia ja toteuttamaan välittömästi toimia rankaisemattomuuden lopettamiseksi niin, että rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistettu väkivalta tutkitaan ja siitä vastuullisia rangaistaan;

4.  kehottaa Majdan-mielenosoittajia pidättäytymään väkivallan käytöstä ja säilyttämään asiansa legitiimiyden rauhanomaisella tavalla; pyytää kaikkia oppositiojohtajia pidättäytymään edelleen tarpeettomasta väkivallasta ja pitämään protestit rauhanomaisina;

5.  on samalla tavoin huolissaan turvallisuusjoukkojen ja Tituški-joukkioiden liiallisesta voimankäytöstä ja äärinationalistien väkivaltaisista toimista;

6.  kehottaa erityisesti presidentti Janukovytšia lopettamaan Berkut-mellakkapoliisien ja muiden turvallisuusjoukkojen häpeällisen käytön, joka on johtanut Jevromaidan-liikkeen kannattajien kaappauksiin, ahdisteluun, kidutukseen, pahoinpitelyihin ja nöyryyttämisen sekä mielivaltaisiin pidätyksiin ja liian pitkiin oikeudenkäyntejä edeltäneisiin pidätyksiin; on erityisen huolissaan raportoiduista kidutustapauksista ja korostaa kysymykseen liittyviä Ukrainan kansainvälisiä velvoitteita; viittaa äskettäiseen Dmytro Bulatovin tapaukseen, kun hänet siepattiin ja häntä kidutettiin;

7.  kehottaa presidentti Janukovytšia määräämään, että tällainen toiminta on lopetettava, ja vaatii kaikkien laittomasti pidätettyjen mielenosoittajien ja poliittisten vankien, myös Julija Tymošenkon, välitöntä ja ehdotonta vapauttamista ja heidän poliittisten oikeuksiensa palauttamista; kehottaa perustamaan jonkin kansainvälisesti tunnustetun elimen, kuten Euroopan neuvoston, alaisuuteen riippumattoman tutkintakomitean, jotta kaikki mielenosoitusten alkamisen jälkeiset ihmisoikeusrikkomukset tutkitaan;

8.  muistuttaa EU:n valmiudesta allekirjoittaa pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppasopimuksen sisältävä assosiaatiosopimus Ukrainan kanssa heti, kun on selvitetty poliittinen kriisi ja täytetty asiaan liittyvät vaatimukset, jotka 10. joulukuuta 2012 kokoontunut ulkoasioiden neuvosto on määritellyt ja joita parlamentti on tukenut 13. joulukuuta 2012 antamallaan päätöslauselmalla;

9.  pitää myönteisenä korkeimman neuvoston päätöstä kumota mielenosoitusten vastaiset lait, jotka presidentti Janukovytš on allekirjoittanut, ja pitää tätä myönteisenä askeleena kohti kriisin poliittista ratkaisua; pitää kuitenkin valitettavana, että uhreista panttivankeja tekevä armahduslaki hyväksyttiin 29. tammikuuta 2014 ilman opposition antamaa hyväksyntää; katsoo, että mielenosoittajien vapauttaminen ehdoitta edistäisi suuresti neuvotteluita ja rauhoittaisi yhteiskuntaa;

10.  kehottaa presidenttiä ja hallitusta osallistumaan tosissaan osallistavaan vuoropuheluun opposition, kansalaisyhteiskunnan ja Jevromajdan-liikkeen kanssa, jotta voidaan lieventää kireää ja polarisoitunutta tilannetta ja löytää keinoja Ukrainan nykyisen poliittisen ja yhteiskunnallisen kriisin ratkaisemiseksi rauhanomaisin keinoin;

11.  muistuttaa presidentti Janukovytšia siitä, että hän on vastuussa Ukrainan kansalle ja kansainväliselle yhteisölle voimakeinojen käytön välttämisestä käynnissä olevan kriisin ratkaisemisessa ja että hänen on kunnioitettava oikeutta rauhanomaisiin mielenosoituksiin;

12.  kehottaa jatkamaan EU toimia tilanteen lieventymiseen johtavan prosessin välittäjänä ja sen helpottamisessa ja rakentavamman poliittisen vuoropuhelun kehittämisessä maassa sekä kriisin ratkaisemisessa ja osapuolten välisen täydellisen luottamuspulan poistamisessa; korostaa, että kyseisen vuoropuhelun olisi oltava avointa ja Jevromaidanin sekä kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava siihen täysimääräisesti;

13.  katsoo tavallisten Ukrainan kansalaisten esittämien lukuisten pyyntöjen johdosta, että Euroopan parlamentin jäsenten aktiivinen toiminta Kiovassa voisi estää kriisin eskaloitumisen, ja kehottaa perustamaan Ukrainaan Euroopan parlamentin pysyvän edustuston jännitteiden laukaisemiseksi ja osapuolten välisen keskustelun helpottamiseksi; kehottaa puheenjohtajakokousta perustamaan edustuston mahdollisimman pian;

14.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita toteuttamaan välittömästi toimia, lisäämään diplomaattista painostusta ja valmistelemaan räätälöityjä ja kohdennettuja toimia ja pakotteita (matkustamiseen liittyviä pakotteita sekä varojen ja omaisuuden jäädyttämistä), jotka koskevat kaikkia sellaisia Ukrainan viranomaisia, lainsäätäjiä ja heidän taloudellisia tukijoitaan, jotka ovat vastuussa mielenosoitusten tukahduttamisesta sekä mielenosoittajien kuolemista; kehottaa tehostamaan toimia ukrainalaisten yritysten ja liikemiesten rahanpesun ja veronkierron lopettamiseksi eurooppalaisissa pankeissa;

15.  kehottaa Euroopan unionia, Yhdysvaltoja, Kansainvälistä valuuttarahastoa, Maailmanpankkia, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia sekä Euroopan investointipankkia jatkamaan konkreettista rahoitusta sisältävän pitkäaikaisen paketin valmistelua Ukrainalle, jotta maa voisi käsitellä yhä pahenevaa rahoitustilannettaan ja sosiaalista tilannettaan, ja kehottaa antamaan taloudellista tukea, jotta hallitus voisi käynnistää Ukrainan talouden tarvittavat perinpohjaiset ja kattavat uudistukset;

16.  pitää myönteisenä ja tukee Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen jatkuvaa työtä, jolla pyritään luomaan Ukrainalle merkittävä tukipaketti, jota olisi tarjottava uskottavalle väliaikaiselle hallitukselle tämänhetkisen tiukan maksutilanteen helpottamiseksi;

17.  katsoo, että yksi tärkeä toimi Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi on vuoden 2004 perustuslain palauttaminen – perustuslakituomioistuin kumosi sen laittomasti vuonna 2010 ohittaen Ukrainan parlamentin – sekä väliaikaisen hallituksen muodostaminen ja ennenaikaiset vaalit;

18.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita sitoutumaan avaamaan laajasti yhteyksiä Ukrainan yhteiskuntaan erityisesti sopimalla nopeasti maksuttomasta viisumien myöntämisen helpottamista koskevasta järjestelystä ja viime kädessä viisumivapaudesta; katsoo, että nuorten ukrainalaisten viisumimaksua olisi pienennettävä heti ja merkittävästi ja että olisi lisättävä tutkimusyhteistyötä ja nuorisovaihtoa ja tarjottava entistä enemmän stipendejä;

19.  katsoo, että olisi toteutettava enemmän toimia, joilla Ukraina otetaan kattavasti mukaan EU:n energiamarkkinoihin energiayhteisön kautta; korostaa, että on pelkästään Ukrainan kansan oma asia päättää vapaasti ja ilman ulkomaiden sekaantumista maansa geopoliittisesta suunnasta sekä siitä, millaisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja yhteisöihin Ukrainan olisi liityttävä;

20.  kehottaa Venäjää omaksumaan rakentavan asenteen sekä lopettamaan kostotoimet ja kohtuuttoman painostuksen, joilla pyritään horjuttamaan naapurivaltioiden kansalaisten suvereenia oikeuttaa päättää vapaasti tulevaisuudestaan; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita keskustelemaan Venäjän kanssa yhdellä äänellä itäisten kumppanuusmaiden tukemiseksi niiden pyrkimyksissä lähentyä unionia ja toteaa, että nämä maat ovat vapaasti valinneet haluavansa syventää suhteitaan EU:hun; korostaa, että poliittisen, taloudellisen ja muun painostuksen käyttäminen on vastoin Helsingin päätösasiakirjaa ja sekä Ukrainan turvallisuutta koskevaa vuoden 1994 Budapestin muistiota; toteaa, että sekä EU että Venäjä ovat vastuussa aktiivisen panoksen antamisesta rauhan ja hyvinvoinnin hyväksi yhteisessä naapurustossa niin, että se hyödyttää sekä EU:ta että Venäjää; toteaa jälleen uskovansa, että yhteistyö tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ainoa tapa edetä;

21.  kannattaa kansalaisyhteiskunnan osallistumista aiempaa enemmän kansallisiin uudistusprosesseihin; kannustaa lisäämään parlamenttien välistä yhteistyötä Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa; pitää myönteisenä itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien alue- ja paikallisviranomaisten konferenssin mukanaoloa;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, Ukrainan presidentille, Ukrainan hallitukselle; Ukrainan korkeimmalle neuvostolle, Euronestin parlamentaariselle edustajakokoukselle, Euroopan neuvoston parlamentaarisille yleiskokouksille ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0595. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0446. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0383.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 Syyrian tilanteesta (2014/2531(RSP))

P7_TA(2014)0099 RC-B7-0141/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätelmät Syyriasta, erityisesti 20. tammikuuta 2014 annetut päätelmät; ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät Syyriasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin antamat julkilausumat Syyriasta ja erityisesti hänen lausuntonsa 22. tammikuuta 2014 Syyriaa käsittelevässä Geneve II ‑konferenssissa sekä hänen julkilausumansa Syyrian oppositioliittoutuman yleiskokouksen päätöksestä osallistua Geneve II -konferenssiin 18. tammikuuta 2014,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 27. syyskuuta 2013 antaman päätöslauselman 2118 Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisesta; ottaa huomioon kemiallisten aseiden väitettyä käyttöä Syyrian arabitasavallassa selvittäneen Yhdistyneiden kansakuntien tutkimusryhmän 12. joulukuuta 2013 julkaiseman loppuraportin,

–  ottaa huomioon kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavan komission jäsenen Kristalina Georgievan julkilausumat Syyriasta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 24. syyskuuta 2013 antaman päätöslauselman ihmisoikeustilanteen ja humanitaarisen tilanteen jatkuvasta ja vakavasta heikkenemisestä Syyrian arabitasavallassa,

–  ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän YK:n riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 11. syyskuuta 2013 julkaiseman kuudennen raportin,

–  ottaa huomioon Syyria-toimintaryhmän 30. kesäkuuta 2012 antaman kommunikean (”Geneven kommunikea”); ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 avatun Geneve II ‑konferenssin ja YK:n pääsihteerin avaus- ja loppupuheenvuorot,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Syyrian kansainväliset velvoitteet, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus, lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sekä joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskeva yleissopimus mukaan luettuina,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyt Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että väkivalta Syyriassa leviää yhä ja kuolleiden määrä nousee jatkuvasti; ottaa huomioon, että rauhallisiin mielenosoittajiin kohdistuneiden väkivaltaisuuksien alkamisen jälkeen Syyriassa on menehtynyt YK:n mukaan yli 130 000 ihmistä, joista suurin osa on siviilejä; ottaa huomioon, että YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) mukaan 9 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua Syyriassa, että 6,5 miljoonaa näistä ihmisistä on tällä hetkellä maan sisäisinä pakolaisina ja että pääasiassa Turkissa, Jordaniassa, Libanonissa, Egyptissä ja Irakissa on yli 2,3 miljoonaa syyrialaista pakolaista;

B.  toteaa, että dramaattinen ihmisoikeustilanne, humanitaarinen tilanne ja turvallisuustilanne heikkenevät edelleen; katsoo, että al-Assadin hallinto ja sitä tukevat kovan linjan ryhmittymät rikkovat laajamittaisesti ihmisoikeuksia muun muassa syyllistymällä joukkosurmiin ja muihin laittomiin teloituksiin, mielivaltaisiin pidätyksiin ja laittomiin vangitsemisiin, panttivankien ottamiseen, tahdonvastaisiin katoamisiin, vankien teloituksiin, järjestelmälliseen kidutukseen ja pahoinpitelyyn, seksuaaliseen väkivaltaan ja lasten oikeuksien loukkauksiin; toteaa, että Syyrian hallinto on tuhonnut kokonaisia asuinalueita siviileihin kohdistuneina kollektiivisina rankaisutoimina; toteaa, että kaupunkialueiden laajamittainen tuhoaminen on johtanut epätoivoon ja siviilien mittaviin karkotuksiin;

C.  toteaa, että on todisteita siitä, että al-Assadin hallintoa vastustavat joukot ovat syyllistyneet mielivaltaisiin teloituksiin ilman oikeudenkäyntiä ja muunlaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin; ottaa huomioon, että al-Assadin hallintoa vastaan taistelee jopa 2 000 erilaista ryhmittymää, joihin liittyy paljon järjestäytynyttä rikollisuutta; toteaa, että al-Qaidaa lähellä olevat taisteluryhmät, kuten ISIS (Islamic State of Iraq and Syria) ja al-Nusran rintama, joissa on mukana myös monia radikaalia islamismia kannattavia ulkomaalaisia ja EU:sta kotoisin olevia taistelijoita, ovat lisänneet läsnäoloaan Syyriassa ja soluttautuneet alueelle; katsoo, että radikalisoituminen on suuri vaara alueella;

D.  toteaa, että ulkomaalaisten toimijoiden lisääntynyt sekaantuminen asioihin, asetoimitukset ja poliittinen tuki sekä kansainvälisen yhteisön jatkuvat erimielisyydet, myös YK:n turvallisuusneuvostossa, muuttavat konfliktin vähitellen sijaissodaksi;

E.  toteaa, että Syyrian sotilaspoliisista karannut valokuvaaja toimitti Syyrian kansalliselle liikkeelle 55 000 digitaalikuvaa noin 11 000 uhrista ja että kuvat ovat todiste laajalle levinneistä ja järjestelmällisistä hallinnon harjoittamista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista; toteaa, että kansainvälisistä oikeusalan asiantuntijoista koostuva korkean tason ryhmä tutki valokuvat ja totesi, että sen tutkiman aineiston perusteella on olemassa selviä todisteita siitä, että vangittuja on järjestelmällisesti kidutettu ja tapettu Syyrian hallituksen toimeksiannosta ja että tuomioistuin pitäisi näitä todisteita uskottavina; toteaa, että ryhmän lisänneen, että kyseiset todisteet edistäisivät ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten paljastamista ja voisivat edistää myös sotarikosten selvittämistä;

F.  toteaa, että Syyrian väkivaltainen kriisitilanne on johtanut humanitaariseen katastrofiin, jollaista ei ole lähihistoriassa nähty ja jolle ei näy loppua; toteaa, että yli puolet konfliktin uhreista on lapsia, jotka kärsivät nälästä, aliravitsemuksesta ja taudeista; toteaa, että ruoan, veden, perusterveydenhuollon, hygienian, asuntojen ja koulutuksen puute tekee tästä humanitaarisesta katastrofista kriittisen; toteaa, että heikko turvallisuustilanne, Syyrian viranomaisten toimet, joilla estetään avun perillepääsy, ja infrastruktuuriin liittyvät esteet vaikeuttavat humanitaarisen avun toimittamista;

G.  toteaa, että konflikti vaikuttaa Syyriassa 560 000 palestiinalaispakolaisen muodostamaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevaan ryhmään; toteaa, että 250 000 syyrialaista on jäänyt loukkuun piiritetyille tai vaikeasti tavoitettaville alueille, mukaan lukien 18 000 palestiinalaispakolaista Damaskoksen ulkopuolella sijaitsevassa Jarmukin pakolaisleirissä; toteaa, että he joutuvat kokemaan suunnatonta kärsimystä ja että 57 ihmisen on raportoitu kuolleen nälkään; ottaa huomioon, että Damaskoksen ulkopuolella sijaitsevaa Jarmukin pakolaisleiriä koskevien neuvottelujen tuloksena leirin asukkaille on voitu toimittaa hieman apua mutta paljon enemmän tarvitaan;

H.  ottaa huomioon, että jatkuva väkivalta horjuttaa voimakkaasti naapurimaiden vakautta, erityisesti massiivisten pakolaisvirtojen vuoksi; panee merkille, että näillä mailla on valtavia omia haasteita ja että Libanon ja Jordania ovat erityisen haavoittuvia; ottaa huomioon, että Libanonin ajautuminen väkivaltaiseen konfliktiin enteilee humanitaarista kriisiä mutta saattaa johtaa myös koko alueen luhistumiseen;

I.  ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri avasi 22. tammikuuta 2014 Syyriaa käsittelevän Geneve II -konferenssin, jonka tavoitteena on saada aikaan poliittinen ratkaisu konfliktiin Syyrian hallituksen ja opposition välisellä kokonaisvaltaisella sopimuksella, jotta voidaan panna täysimääräisesti täytäntöön Geneven kommunikea, jossa vaadittiin väliaikaisen hallituksen perustamista vaalien toimittamista varten; ottaa huomioon, että kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden rakentava osallistuminen rauhanprosessiin on välttämätöntä kestävän poliittisen ratkaisun aikaansaamiseksi; ottaa huomioon, että Syyrian vallankumouksellisten ja oppositioryhmien liittoutuman yleiskokous päätti 18. tammikuuta 2014 hyväksyä kutsun liittyä tähän prosessiin, mutta useat kapinallisryhmät eivät olleet edustettuina yleiskokouksessa; ottaa huomioon, että Iran kutsuttiin Sveitsissä pidettyyn konferenssiin mutta kutsu peruttiin myöhemmin; ottaa huomioon, että neuvottelut keskeytettiin 31. tammikuuta 2014 ja seuraavan neuvottelukierroksen on määrä alkaa 10. helmikuuta 2014; ottaa huomioon, että taistelu jatkui Geneve II -neuvottelujen aikana;

J.  ottaa huomioon, että 15. tammikuuta 2014 Kuwaitissa järjestetyssä Syyriaa käsitelleessä toisessa kansainvälisessä avunantajien konferenssissa luvattiin 2,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mutta määrä on yhä liian pieni valtavaan humanitaarisen avun tarpeeseen nähden, jonka YK:n elimet ovat arvioineet olevan 6,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria; toteaa, että Syyrian ja naapurimaiden humanitaariseen apuun myönnetty EU:n kokonaisrahoitus on noussut 1,1 miljardiin euroon;

K.  ottaa huomioon, että Syyrian hallinto on ahdistellut, pidättänyt, kiduttanut tai siepannut suuren joukon rauhanomaisia kansalaisaktivisteja, ihmisoikeuksien puolustajia, intellektuelleja, uskonnollisia johtajia, mukaan luetteuna kaksi kidnapattua piispaa, Ioann Ibrahim ja Bulos Jazigi, toimittajia ja lääkintäalan ammattilaisia ja että yhä useammin myös monet kapinallisryhmät syyllistyvät näihin tekoihin; ottaa huomioon, että vuoden 2011 Saharov-palkinnon saaja Razan Zeitouneh kidnapattiin aviomiehensä ja muiden ihmisoikeuksien puolustajien kanssa joulukuussa 2013 Damaskoksessa eikä heidän kohtalostaan tiedetä mitään;

L.  ottaa huomioon, että kemiallisten aseiden väitettyä käyttöä Syyrian arabitasavallassa selvittänyt tutkimusryhmä totesi 12. joulukuuta 2013, että kemiallisia aseita oli käytetty sotilaita ja/tai siviilejä, myös lapsia, vastaan vuonna 2013; ottaa huomioon, että 27. syyskuuta 2013 hyväksyttiin yksimielisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2118 (2013), jossa kannatettiin muun muassa Syyrian kemiallisten aseiden ohjelman nopeaa lopettamista 30. kesäkuuta 2014 mennessä; ottaa huomioon, että vain viisi prosenttia aseiden kokonaismäärästä on siirretty maasta tuhottavaksi; toteaa kuitenkin, että ylivoimaisesti eniten kuolonuhreja ja loukkaantuneita on aiheutunut tavanomaisten aseiden käytöstä; toteaa, että al-Assadin hallinto on käyttänyt viime kuukausina laajamittaisesti tynnyripommeja, jotka aiheuttavat valtavasti ihmisuhreja;

M.  ottaa huomioon, että syyrialaisten turvapaikkahakemusten määrä EU:ssa on lisääntynyt viime vuosina ja että Syyrian pakolaiskriisi on ensimmäinen testi hiljattain muutetulle Euroopan yhteiselle turvapaikkajärjestelmälle (CEAS);

N.  toteaa kannustaneensa 9. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa jäsenvaltioita vastaamaan kiireellisiin tarpeisiin tarjoamalla turvallisen maahantulon EU:hun, jotta maastaan pakenevat syyrialaiset voidaan vastaanottaa väliaikaisesti, ja sijoittamalla pakolaisia uudelleen sen lisäksi, että käytetään nykyisiä kansallisia kiintiöitä, ja myöntämällä turvapaikka humanitaarisista syistä;

1.  tuomitsee jyrkästi al-Assadin hallinnon harjoittamat laajat ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset sekä kaikki väkivallanteot, järjestelmällisen kidutuksen ja vankien teloitukset; tuomitsee kaikki ihmisoikeusrikkomukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin hallintoa vastustavat aseelliset ryhmittymät ovat syyllistyneet; tuomitsee jyrkästi kaiken lapsiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja väärinkäytökset, erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön ja vakivallan, ja pyhän sodan nimissä tehdyn väkivallan (Jihad al-Nikah); tuomitsee jyrkästi al-Qaidaan yhdistettyjen äärijärjestöjen ja yksilöiden tekemät yhä yleisemmät terrori-iskut, jotka aiheuttavat suuren määrän uhreja ja hävitystä; vaatii lopettamaan kaikki vihamielisyydet Syyriassa; painottaa, että Syyriassa laajalle levinneisiin, järjestelmällisiin ja räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen teoistaan ja vietävä oikeuteen ja tukee EU:n vaatimusta siitä, että kaikkien Syyriassa toimivien ulkomaalaisten taistelijoiden, myös Hizbollahin, on vetäydyttävä maasta välittömästi;

2.  ilmaisee osanottonsa uhrien perheille; antaa Syyrian kansalaisille tunnustusta heidän rohkeudestaan ja ilmaisee jälleen myötätuntonsa syyrialaisille, jotka taistelevat vapauden, ihmisarvon ja demokratian puolesta;

3.  on huolestunut siitä, että Syyrian konfliktiin osallistuu yhä enemmän ääri-islamilaisia ryhmiä ja ulkomaalaisia taistelijoita; on lisäksi huolestunut uskontoon ja etniseen alkuperään perustuvan väkivallan lisääntymisestä Syyriassa sekä opposition hajanaisuudesta ja sen sisäisestä jakautumisesta; kannustaa edelleen Syyrian vallankumouksellisten ja oppositioryhmien kansallista liittoutumaa luomaan yhtenäisemmän, osallistavamman ja paremmin järjestäytyneen oppositiorintaman maan sisällä ja sen ulkopuolella;

4.  muistuttaa kannastaan, jonka mukaan poliittisella ratkaisulla olisi turvattava Syyrian yhtenäisyys, alueellinen koskemattomuus, suvereniteetti ja itsenäisyys;

5.  tukee varauksetta Syyriaa käsittelevää Geneve II -konferenssia sellaisen prosessin ensimmäisenä vaiheena, jolla pyritään löytämään poliittinen ratkaisu konfliktiin, ja korostaa, että on erittäin tärkeää jatkaa Geneve II -prosessia; suhtautuu myönteisesti YK:n erityislähettilään Lakhdar Brahimin toimiin, joilla mahdollistettiin tämä sotivien osapuolten välinen ensimmäinen suora neuvottelu; on vakuuttunut siitä, että Syyrian nykyisen kriisin kestävä ratkaisu voidaan saavuttaa ainoastaan syyrialaisten johtaman osallistavan poliittisen prosessin kautta ja kansainvälisen yhteisön tuella; korostaa, että maassa tarvitaan todellista poliittista siirtymäaikaa, jotta voidaan vastata kansan vapautta ja demokratiaa koskeviin tavoitteisiin; kehottaa jälleen presidentti al-Assadia astumaan syrjään;

6.  toteaa, että luottamusta lisäävillä toimilla on tässä yhteydessä ratkaiseva merkitys; kehottaa siksi päättäväisesti neuvotteluvaltuuskuntia sopimaan paikallisista tulitauoista ja panemaan ne täytäntöön, sopimaan piirityksen lopettamisesta tietyillä kaupunkialueilla, Homs mukaan luettuna, vankien vapauttamisesta tai vaihdosta sekä apua tarvitseville siviileille tarkoitetun humanitaarisen avun toimittamisen helpottamisesta, koska näillä toimilla voidaan edistää Geneven kommunikean pohjalta käytäviä neuvotteluja; panee merkille, että ensimmäisten neuvottelujen aikana ei saatu aikaan merkittävää läpimurtoa eikä kummankaan osapuolen näkemyksissä havaittu suurta muutosta; toteaa myös, että on tärkeää osallistaa kaikki kansainväliset avaintoimijat Geneve II -prosessiin; katsoo, että länsimaiden ja Iranin pitkän aikavälin lähentyminen voi toimia alueellisena kehyksenä, jolla voidaan edistää sovintoprosessia Syyriassa;

7.  pitää myönteisenä edistymistä Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisessa ja sitä koskevaa kansainvälistä yhteistyötä ja kehottaa panemaan Kemiallisten aseiden kieltojärjestön hallintoneuvoston 27. syyskuuta 2013 tekemän päätöksen täysimääräisesti täytäntöön; on huolestunut raporteista, joiden mukaan vain viisi prosenttia Syyrian kemiallisten aseiden varastosta oli tammikuun 2014 loppuun mennessä siirretty maasta tuhottavaksi, ja vaatii Syyrian viranomaisia pitäytymään YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2118(2013) vahvistetussa aikataulussa; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota tuhoamisprosessin ympäristöturvallisuuteen ja jäljelle jäävän jätteen huoltoon; korostaa kuitenkin, että ylivoimaisesti eniten kuolonuhreja ja loukkaantuneita on Syyrian väkivaltaisessa kriisissä aiheutunut perinteisten aseiden käytöstä;

8.  korostaa, että koska kriisi on ennennäkemättömän laaja, EU:n ja kansainvälisen yhteisön on pyrittävä ensisijaisesti lievittämään perustarvikkeita ja -palveluja tarvitsevien miljoonien syyrialaisten kärsimyksiä; kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa antamaan asiasta kiireellisesti humanitaarisen päätöslauselman; kehottaa erityisesti Venäjää ja Kiinaa, jotka ovat YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä, täyttämään velvollisuutensa ja edistämään humanitaaristen päätöslauselmien hyväksymistä; vaatii jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita kantamaan humanitaarisen vastuunsa ja lisäämään apuaan Syyrian pakolaisille sekä koordinoimaan tämän alan toimiaan tehokkaammin; tuomitsee sen, että yritykset toimittaa humanitaarista apua on jatkuvasti estetty, ja kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia ja erityisesti al-Assadin hallintoa helpottamaan humanitaarisen avun ja tuen toimittamista kaikkien mahdollisten kanavien kautta, myös valtiollisten rajojen ja rintamalinjojen yli, ja varmistamaan kaikkien lääkintähenkilöstöön kuuluvien ja humanitaarista työtä tekevien turvallisuuden;

9.  muistuttaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan haavoittuneiden ja sairaiden on saatava siinä määrin kuin on käytännössä mahdollista ja mahdollisimman pian lääkinnällistä hoitoa ja heidän tilansa edellyttämää hoitoa; korostaa, että siviilien näännyttäminen nälkään ja terveydenhoitolaitoksiin kohdistetut hyökkäykset ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia ja niitä pidetään sotarikoksina;

10.  toistaa kehotuksensa turva-alueiden perustamisesta Turkin ja Syyrian raja-alueille ja mahdollisesti Syyriaan sekä kehottaa kansainvälistä yhteisöä perustamaan humanitaarisia käytäviä;

11.  vaatii kaikkien poliittisten vankien, lääkintähenkilöstöön kuuluvien ja humanitaarista työtä tekevien, toimittajien, uskonnollisten johtajien ja ihmisoikeusaktivistien välitöntä, ehdotonta ja turvallista vapauttamista, vuoden 2011 Saharov-palkinnon saajan Razan Zeitouneh mukaan luettuna, ja vaatii EU:n koordinoitua toimintaa hänen vapauttamisensa varmistamiseksi; kehottaa kaikkia osapuolia varmistamaan heidän turvallisuutensa; kehottaa Syyrian hallitusta varmistamaan kansainvälisille tutkintaelimille, myös YK:n Syyriaa käsittelevälle kansainväliselle tutkintakomissiolle, välittömän ja esteettömän pääsyn kaikkiin maan vankiloihin;

12.  tuomitsee rauhanomaisten aktivistien ja toimittajien pelottelun ja heihin kohdistuneet hyökkäykset; pitää valitettavana internetin sensuroimista ja blogeihin ja sosiaaliseen mediaan pääsyn rajoittamista; muistuttaa, että sananvapauden turvaaminen, toimittajien suojeleminen sekä vapaa ja riippumaton media-ala ovat demokraattisen poliittisen prosessin keskeisiä ainesosia; korostaa myös, että on tärkeää voimaannuttaa kansalaisyhteiskunnan toimijoita Syyriassa ja lisätä naisten ja nuorten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien aktiivista ja mielekästä osallistumista Geneve II -prosessiin ja maan jälleenrakentamiseen;

13.  korostaa, että meneillään olevassa kriisissä kaikkien toimijoiden tärkeänä tehtävänä on suojella Syyrian yhteiskunnan erityisen haavoittuvia ryhmiä, kuten etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä, kristityt mukaan luettuina, ja turvata heidän osallistumisensa Geneve II ‑prosessiin, jotta voidaan säilyttää maan kulttuurien, etnisten ryhmien ja uskontojen rinnakkaiselon perinne tulevaa uutta Syyriaa varten;

14.  kehottaa noudattamaan nollatoleranssia, kun on kyse ihmisten tappamisesta, kaappaamisesta ja lapsisotilaiden värväämisestä, ja kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia noudattamaan täysimääräisesti YK:n turvallisuusneuvoston 26. heinäkuuta 2005 antamaa päätöslauselmaa 1612(2005) lapsista aseellisissa konflikteissa; korostaa myös seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisyyn ja asianmukaisen avun antamiseen uhreille tarkoitettujen toimien tärkeyttä; korostaa tässä yhteydessä sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseen tarkoitettujen, varhaisessa vaiheessa toteutettavien ohjelmien tärkeyttä; suhtautuu myönteisesti myös YK:n ja sen humanitaaristen kumppaneiden tekemään ”No Lost Generation” ‑aloitteeseen, jonka tarkoituksena on hoitaa syyrialaisten lasten saamia traumoja ja taata heille tulevaisuus, ja kannustaa EU:ta tukemaan aktiivisesti tätä aloitetta;

15.  kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota palestiinalaispakolaisten tilanteeseen Syyriassa ja erityisesti hälyttävään humanitaariseen tilanteeseen Jarmukin pakolaisleirillä; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia antamaan YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle ja muille kansainvälisille avustusjärjestöille välittömästi esteettömän pääsyn tälle pakolaisleirille, jotta leirin asukkaiden äärimmäistä kärsimystä voidaan lievittää;

16.  tukee edelleen YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman, Syyrian arabitasavaltaa käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission työtä ja kehottaa jälleen YK:n turvallisuusneuvostoa antamaan Syyrian tilanteen Kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkittavaksi; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan toimia tätä varten;

17.  antaa tunnustusta vastaanottajayhteisöille ja Syyrian naapurivaltioille, erityisesti Jordanialle, Libanonille, Turkille, Irakille ja Egyptille, niiden toiminnasta majoituksen ja humanitaarisen avun antamisessa Syyrian aseellista konfliktia pakeneville perheille; toistaa vakavan huolensa Syyrian kriisin humanitaarisista, yhteiskunnallisista, taloudellisista, poliittisista sekä turvallisuuteen liittyvistä vaikutuksista koko alueella, erityisesti Libanonissa ja Jordaniassa; muistuttaa, että tarvitaan yhtenäinen ratkaisu, jolla tuetaan pakolaisia vastaanottavia maita, humanitaarinen, kehitykseen liittyvä ja makrotaloudellinen apu mukaan luettuina, ja toistaa kehotuksensa, että EU kutsuu koolle Syyrian pakolaiskriisiä käsittelevän humanitaarisen konferenssin ja antaa etusijan alueen vastaanottajamaihin kohdistetuille toimille, jotta voidaan tukea niiden toimia yhä kasvavan pakolaisväestön vastaanottamiseksi ja avointen ovien politiikan jatkamiseksi;

18.  korostaa, että Syyrian kriisi edellyttää EU:lta ja sen jäsenvaltioilta johdonmukaisia ja yhteisiä toimia humanitaarisen avun toimittamisessa ja muutenkin, ja tukee edelleen varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Catherine Ashtonia ja komission jäsentä Kristalina Georgievaa näiden pyrkimyksissä varmistaa tämän alan toimien parempi koordinointi;

19.  pitää tervetulleena Kuwaitissa luvattua 2,4 miljardin Yhdysvaltain dollarin avustusta ja kehottaa avunantajia täyttämään nopeasti konferenssissa antamansa lupaukset; suhtautuu myönteisesti EU:n ja sen jäsenvaltioiden antamiin sitoumuksiin, sillä EU on suurin taloudellisen avun ja tulevien lupausten antaja; toteaa kuitenkin, että tarvitaan edelleen huomattavia ponnisteluja humanitaaristen tarpeiden täyttämiseksi Syyriassa, ja kehottaa siksi kansainvälisiä toimijoita antamaan lisää rahoitusapua;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, YK:n ja Arabiliiton Syyrian erityislähettiläälle, Irakin parlamentille ja hallitukselle, Jordanian parlamentille ja hallitukselle, Libanonin parlamentille ja hallitukselle, Turkin parlamentille ja hallitukselle, Venäjän parlamentille ja hallitukselle, Kiinan parlamentille ja hallitukselle sekä kaikille Syyrian konfliktin osapuolille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 Egyptin tilanteesta (2014/2532(RSP))

P7_TA(2014)0100 RC-B7-0145/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Egyptistä ja erityisesti 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Egyptin tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta – Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin(2),

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden varallisuuden takaisin hankinnasta(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 24. tammikuuta 2014 antaman julkilausuman, joka koskee äskettäisiä väkivaltaisia iskuja Egyptissä, 19. tammikuuta 2014 antaman julkilausuman, joka koskee Egyptissä järjestettyä kansanäänestystä perustuslaista, 11. tammikuuta 2014 antaman julkilausuman, joka koskee Egyptin tilannetta ennen perustuslaista järjestettyä kansanäänestystä, 24. joulukuuta 2013 antaman julkilausuman, joka koskee Egyptissä Mansourassa tehtyjä autopommi-iskuja, sekä 23. joulukuuta 2013 antaman julkilausuman, joka koskee poliittisille aktivisteille Egyptissä langetettuja tuomioita,

–  ottaa huomioon 8. helmikuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät arabikeväästä,

–  ottaa huomioon ulkoasiain neuvoston 22. heinäkuuta ja 21. elokuuta 2013 hyväksymät päätelmät Egyptistä,

–  ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn ja vuonna 2004 voimaan tulleen EU–Egypti ‑assosiaatiosopimuksen, jota vahvistettiin vuonna 2007 hyväksytyllä toimintasuunnitelmalla, sekä komission 20. maaliskuuta 2013 julkistaman edistymiskertomuksen sopimuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Egypti on,

–  ottaa huomioon Egyptissä 8. heinäkuuta 2013 annetun perustuslaillisen julistuksen, jossa esitettiin ehdotus etenemissuunnitelmasta perustuslain muuttamiseksi ja uusien vaalien järjestämiseksi,

–  ottaa huomioon perustuslakikomitean laatiman Egyptin perustuslain, joka hyväksyttiin 14. ja 15. tammikuuta 2014 pidetyssä kansanäänestyksessä,

–  ottaa huomioon Egyptin väliaikaishallinnon ”demokratiaan siirtymistä tukevan ohjelman”,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2013 annetun Egyptin lain N:o 107 oikeudesta julkisiin kokoontumisiin, kulkueisiin ja rauhanomaisiin protesteihin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että väliaikainen presidentti Adly Mansur hyväksyi 1. joulukuuta 2013 Egyptin uuden perustuslain, josta oli sovittu perustuslakikomiteassa, jossa oli 50 asiantuntijaa ja näiden joukossa laaja poliittisten ja uskonnollisten johtajien kirjo mutta jossa ei ollut Muslimiveljeskunnan edustajia;

B.  ottaa huomioon, että perustuslaista järjestettiin 14. ja 15. tammikuuta 2014 kansanäänestys, jonka osallistumisprosentti oli 38,6, ja että 98,1 prosenttia äänestäneistä kannatti uutta perustuslakia; ottaa huomioon, että kansanäänestystä edeltänyttä aikaa leimasivat väkivaltaisuudet sekä ”ei”-äänen puolesta kampanjoineiden aktivistien ahdistelu ja pidätykset, mikä johti yksipuoliseen julkiseen keskusteluun kansanäänestyksen alla; ottaa huomioon, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan Ashtonin mukaan EU ei kykene arvioimaan perusteellisesti kansanäänestyksen järjestämistä tai todentaa väitettyjä säännönvastaisuuksia, mutta ne eivät tunnu vaikuttaneen tulokseen merkittävässä määrin;

C.  toteaa, että Egyptin uudessa perustuslaissa on monia myönteisiä elementtejä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien, vähemmistöjen suojelun ja erityisesti naisten oikeuksien saralla mutta sen artikloissa estetään myös armeijan joutuminen siviilien valvontaan ja armeijan budjetin joutuminen parlamentaarisen seurannan piiriin ja mahdollistetaan siviilien tuomitseminen sotilastuomioistuimissa; toteaa myös, että eräässä artiklassa rajoitetaan uskonnollisten rituaalien suorittamista ja hartaudenharjoituspaikkojen perustamista, kun kyseessä eivät ole abrahamilaisten uskontojen kannattajat;

D.  toteaa, että Egyptin yhteiskunnan poliittiset jännitteet ja voimakas jakautuminen lietsovat edelleen terrori-iskuja ja väkivaltaisia yhteenottoja; toteaa, että heinäkuun 2013 jälkeen yli tuhat ihmistä on saanut surmansa ja vielä useammat ovat loukkaantuneet mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen sekä syrjäytetyn presidentti Mursin kannattajien ja vastustajien välisissä yhteenotoissa; toteaa, että tietojen mukaan turvallisuusjoukot ovat käyttäneet liiallista voimaa mielenosoittajia vastaan, tuhansia on pidätetty ja vangittu ja rankaisemattomuuden ilmapiiri jatkuu; toteaa, että maahan julistettu poikkeustila päättyi 12. marraskuuta 2013;

E.  ottaa huomioon, että 8. heinäkuuta 2013 annetussa perustuslaillisessa julistuksessa määriteltiin Egyptin poliittinen etenemissuunnitelma; ottaa huomioon, että Egyptin väliaikainen presidentti Adly Mansour on etenemissuunnitelman vastaisesti sittemmin vaatinut presidentinvaalien järjestämistä ensin; toteaa, että väliaikaishallinnon ohjelmassa vahvistettiin sitoutuminen demokraattisen järjestelmän kehittämiseen ja kaikkien egyptiläisten oikeuksien ja vapauksien takaamiseen, etenemissuunnitelman toteuttamiseen kaikkien poliittisten toimijoiden täydellä myötävaikutuksella ja kansanäänestyksen järjestämiseen uudesta perustuslaista; toteaa, että tämän jälkeen on määrä pitää vapaat ja oikeudenmukaiset parlamenttivaalit ja presidentinvaalit sovitussa aikataulussa kaikkien säännösten mukaisesti;

F.  toteaa, että Egyptissä loukataan edelleen laajalti perusvapauksia ja ihmisoikeuksia; toteaa, että poliittisiin vastustajiin, toimittajiin ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin kohdistettu väkivalta, siihen kiihottaminen ja ahdistelu lisääntyivät entisestään kansanäänestyksen kynnyksellä; toteaa, että monet poliittiset aktivistit ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit ovat joutuneet viime viikkoina pidätetyiksi ja tuomituiksi, mukaan luettuina Alaa Abdel Fattah, Egyptin taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien keskuksen Mohamed Abdel, huhtikuun 6. päivän ryhmän johtohahmot Ahmed Maher ja Ahmed Douma sekä muut eri poliittisten puolueiden jäsenet; toteaa, että Egyptin kansallinen ihmisoikeusneuvosto vieraili edellä mainittujen tunnettujen vankien luona Toran vankilassa ja julkaisi 12. tammikuuta 2014 raportin, jossa arvosteltiin pidätysoloja ja vaadittiin huonon kohtelun lopettamista viipymättä; ottaa huomioon, että heinäkuun 2013 jälkeen toimittajien suojelukomitea (CPJ) on raportoinut, että ainakin viisi toimittajaa on saanut surmansa, 45 toimittajaa on joutunut hyökkäyksen kohteeksi, 11 uutistoimistoa on joutunut ratsian kohteeksi ja vähintään 44 toimittajaa on vangittu ilman syytteitä pitkään kestävissä tutkintamenettelyissä; ottaa huomioon, että 29. tammikuuta 2014 20 Al-Jazeeran toimittajaa, joista kahdeksan on vangittuina ja kolme eurooppalaisia, joutui syytteeseen ”terroristijärjestön jäsenyydestä” tai ”väärien uutisten levittämisestä”;

G.  toteaa, että Muslimiveljeskunta on toistuvasti kieltäytynyt osallistumasta väliaikaishallinnon ilmoittamaan poliittiseen prosessiin ja kehottanut boikotoimaan kansanäänestystä samalla kun useat sen johtajat ovat jatkaneet yllyttämistä väkivaltaan maan viranomaisia ja turvallisuusjoukkoja vastaan; ottaa huomioon, että Egyptin väliaikaishallinto on kieltänyt Muslimiveljeskunnan, pidättänyt sen johtajia, jäädyttänyt sen varat, vaientanut sen tiedotusvälineissä ja kriminalisoinut jäsenyyden, kun taas liikkeen Vapauden ja oikeuden puolue on edelleen olemassa; ottaa huomioon, että entinen presidentti Mursi on ollut kotiarestissa 3. heinäkuuta 2013 lähtien ja että hän joutuu vastaamaan lukuisiin rikossyytteisiin;

H.  katsoo, että perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kansalaisten korkeampi elintaso ovat keskeisessä asemassa Egyptin siirtyessä kohti avointa, vapaata, demokraattista, vakaata ja vaurasta yhteiskuntaa; toteaa, että riippumattomat ammattiyhdistykset ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat tässä prosessissa ratkaisevassa asemassa ja että vapaat tiedotusvälineet ovat kaikissa demokratioissa keskeinen osa yhteiskuntaa; ottaa huomioon, että egyptiläiset naiset ovat edelleen erityisen haavoittuvassa asemassa maan nykyisen poliittisen ja yhteiskunnallisen siirtämäkauden aikana;

I.  toteaa, että jihadistien ja koptikristittyjen väliset jännitteet ovat lisääntyneet Egyptissä sen jälkeen, kun presidentti Mursi syöstiin vallasta viime kesänä, ja niiden seurauksena useita koptikristittyjen kirkkoja on tuhottu; ottaa huomioon, että vuonna 2013 Egyptissä tapahtui maailman eniten yhteenottoja, joissa kristityt olivat osallisina, ja näistä ainakin 167 tapausta mainittiin tiedotusvälineissä; toteaa, että tiedossa on liki 500 tapausta, joissa maan kirkkoja yritettiin sulkea tai tuhota, ja ainakin 83 tapausta, joissa kristittyjen tappaminen on ollut uskontoperusteista;

J.  ottaa huomioon, että turvallisuustilanne on edelleen heikentynyt ja terrorismi ja väkivaltaiset hyökkäykset turvallisuusjoukkoja vastaan Siinailla ovat lisääntyneet; ottaa huomioon, että virallisten tietojen mukaan vähintään 95 turvallisuusjoukkojen jäsentä on kuollut väkivaltaisissa hyökkäyksissä 30. kesäkuuta 2013 jälkeen;

K.  ottaa huomioon, että tuhannet ihmiset menettävät henkensä ja katoavat Siinailla joka vuosi ja että ihmiskauppiaat sieppaavat ja pitävät lunnaiden toivossa panttivankeina muita, lähinnä Eritreasta ja Somaliasta peräisin olevia pakolaisia, myös monia naisia ja lapsia, kiduttavat heitä ja käyttävät seksuaalisesti hyväkseen tai surmaavat heidät käydäkseen elinkauppaa;

L.  toteaa, että 24. marraskuuta 2013 annettu laki N:o 107, joka koskee oikeutta julkisiin kokoontumisiin, kulkueisiin ja rauhanomaisiin protesteihin, herätti kiivasta arvostelua sekä Egyptissä että muualla; ottaa huomioon, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja Catherine Ashton totesi 23. joulukuuta 2013 antamassaan julkilausumassa, että kyseisen lain katsotaan laajalti rajoittavan liikaa ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta; toteaa, että kyseisen lain nojalla on viime viikkoina hajotettu rauhanomaisia mielenosoituksia ja monia mielenosoittajia on pidätetty ja vangittu;

M.  toteaa, että Egyptillä on vaikeita talousongelmia; toteaa, että vuodesta 2011 lähtien työttömyys on lisääntynyt ja köyhyys pahentunut; toteaa, että maan taloudellinen vauraus edellyttää poliittista vakautta, tervettä talouspolitiikkaa, korruption torjumista ja kansainvälistä tukea; toteaa, että Egyptin poliittisilla, taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla tapahtumilla on merkittäviä vaikutuksia koko alueeseen ja laajemmaltikin;

N.  ottaa huomioon, että tarkistetun naapuruuspolitiikan ja etenkin ”enemmällä enemmän” ‑periaatteen mukaisesti se, millä tasolla ja kuinka laajasti EU sitoutuu toimimaan Egyptin kanssa, perustuu kannustimiin ja riippuu siten maan edistymisestä sitoumustensa kunnioittamisessa demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla;

1.  tuntee vahvaa solidaarisuutta Egyptin väestöä kohtaan ja tukee edelleen heidän legitiimejä demokraattisia pyrkimyksiään ja ponnisteluja, joilla pyritään turvaamaan rauhanomainen demokraattinen siirtyminen kohti poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia;

2.  tuomitsee jyrkästi kaikki väkivaltaisuudet, terrorismin, kiihottamisen, vihapuheen ja sensuurin; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita ja turvallisuusjoukkoja osoittamaan erittäin suurta pidättyvyyttä ja välttämään provosointia, jotta uudet väkivaltaisuudet voidaan estää maan edun mukaisesti; ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien perheille;

3.  kehottaa Egyptin väliaikaishallintoa ja turvallisuusjoukkoja varmistamaan kaikkien kansalaisten turvallisuuden riippumatta näiden poliittisista näkemyksistä, kytköksistä ja uskontokunnasta, turvaamaan oikeusvaltion ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, suojelemaan yhdistymisvapautta ja vapautta järjestää rauhanomaisia kokoontumisia, ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta, sitoutumaan vuoropuheluun ja väkivallattomuuteen ja noudattamaan ja täyttämään kansainväliset velvoitteensa;

4.  ottaa huomioon Egyptin uuden perustuslain, joka hyväksyttiin 14. ja 15. tammikuuta 2014 järjestetyssä kansanäänestyksessä ja jonka olisi oltava merkittävä edistysaskel maan ongelmalliseksi osoittautuneessa demokratiaan siirtymisessä; pitää myönteisenä, että maan uudessa perustuslaissa viitataan siviilihallintoon, ehdottomaan uskonnonvapauteen, kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuteen, mukaan luettuna naisten oikeuksien parantaminen, lasten oikeuksien suojelemiseen, kidutuksen kieltämiseen sen kaikissa ilmenemismuodoissa, kaikkinaisten orjuuden muotojen kieltämiseen ja kriminalisoimiseen sekä sitoumukseen noudattaa kaikkia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, jotka Egypti on allekirjoittanut; edellyttää, että uudessa perustuslaissa olevat perusvapauksia – mukaan luettuna kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapaus – ja ihmisoikeuksia koskevat säännökset pannaan kokonaisuudessaan ja tehokkaasti täytäntöön ja että alaa koskeva kaikki nykyinen ja tuleva lainsäädäntö on uuden perustuslain mukaista;

5.  on kuitenkin huolissaan uuden perustuslain eräistä artikloista ja etenkin niistä, jotka koskevat armeijan asemaa, kuten 202 artiklasta, jonka mukaan puolustusministeri, joka toimii myös armeijan ylipäällikkönä, nimitetään armeijan upseerien keskuudesta, 203 artiklasta, joka koskee armeijan budjettia, 204 artiklasta, joka mahdollistaa siviilien oikeudenkäynnit sotilastuomioistuimissa, kun on kyse suorista iskuista sotilaskohteita, sotilasalueita, sotilastarvikkeita, armeijan asiakirjoja ja sotilassalaisuuksia, armeijan saamaa julkista rahoitusta, sotilaskäytössä olevia tehtaita ja armeijan henkilöstöä vastaan sekä asevelvollisuuteen liittyvistä rikoksista, sekä 234 artiklasta, jossa todetaan, että puolustusministeri nimitetään armeijan ylimmän neuvoston suostumuksella, ja joka on voimassa presidentin kahden kokonaisen virkakauden ajan ilman viitettä siitä, kuinka ja kenen toimesta ministeri voitaisiin erottaa virasta;

6.  korostaa, että kansanäänestys antoi tilaisuuden rakentaa kansallista konsensusta, sovintoa sekä institutionaalista ja poliittista vakautta maahan; ottaa huomioon, että ylivoimainen enemmistö kannatti uutta perustuslakia, että osallistuminen jäi suhteellisen vähäiseksi ja että äänestyksen aikana raportoitiin säännönvastaisuuksista; tuomitsee jyrkästi sen, että ennen kansanäänestystä, sen aikana ja sen jälkeen sattui väkivaltaisia yhteenottoja, jotka johtivat kuolonuhreihin ja loukkaantumisiin;

7.  tuomitsee kaikki väkivaltaisuudet ja uhkailun ja kehottaa kaikkia toimijoita ja turvallisuusjoukkoja toimimaan pidättyvästi, jotta tulevaisuudessa voitaisiin välttyä ihmishenkien menetyksiltä ja loukkaantumisilta maan edun nimissä; kehottaa Egyptin väliaikaishallintoa varmistamaan, että kaikki tällaiset tapaukset tutkitaan ripeästi, riippumattomasti, vakavasti ja puolueettomasti ja että niistä vastuussa olevat joutuvat vastaamaan teoistaan; muistuttaa, että väliaikaishallinto on vastuussa maan kaikkien kansalaisten turvallisuudesta riippumatta näiden poliittisista näkemyksistä tai uskonnollisista kytköksistä ja että väkivallasta, siihen kiihottamisesta ja ihmisoikeusloukkauksista vastuussa olevat joutuvat edesvastuuseen puoluetaustasta riippumatta;

8.  korostaa jälleen, että sovinnonteko ja siviilijohtoinen osallistava poliittinen prosessi, jossa ovat mukana kaikki demokraattiset poliittiset toimijat, ovat ratkaisevia Egyptin demokratiaan siirtymisen kannalta ja että toinen ratkaiseva vaihe tässä prosessissa on vapaiden ja oikeudenmukaisten parlamenttivaalien ja presidentinvaalien pitäminen uudessa perustuslaissa määritellyssä aikataulussa, koska se johtaa erilaisten poliittisten näkemysten, naisten ja vähemmistöryhmien asianmukaiseen edustukseen; kannustaa kaikkia poliittisia ja yhteiskunnallisia toimijoita, myös entisen presidentti Mursin kannattajia, välttämään kaikkea väkivaltaa ja siihen kiihottamista tai provosoimista ja edistämään sovinnontekoon tähtääviä pyrkimyksiä; edellyttää kaikkien rauhanomaisesti kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapauttaan käyttäneiden poliittisten vankien vapauttamista; korostaa, että kaikkien pidätettyjen on saatava vapaa ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti; ehdottaa, että oikeusviranomaisia koskevaa lakia uudistettaisiin, jotta voidaan varmistaa aito vallanjako;

9.  kehottaa lopettamaan Egyptissä viipymättä kaiken valtion viranomaisten, turvallisuusjoukkojen tai muiden ryhmien harjoittaman väkivallan, ahdistelun tai pelottelun poliittisia vastustajia, rauhanomaisia mielenosoittajia, ammattiyhdistysten edustajia, toimittajia, naisten oikeuksia ajavia aktivisteja sekä muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita vastaan; vaatii tällaisten tapausten asiallista ja puolueetonta tutkimista sekä vastuussa olevien saattamista oikeuden eteen; kehottaa jälleen väliaikaishallintoa takaamaan, että maan sisäiset ja kansainväliset kansalaisyhteiskunnan järjestöt, riippumattomat ammattiyhdistykset ja toimittajat voivat toimia maassa vapaasti ilman valtiovallan puuttumista;

10.  on huolissaan vuonna 2013 annetusta laista N:o 107, joka koskee oikeutta julkisiin kokoontumisiin, kulkueisiin ja rauhanomaisiin protesteihin, ja kehottaa Egyptin väliaikaishallintoa tarkistamaan lakia tai kumoamaan sen, jotta taataan yhdistymisvapaus ja vapaus järjestää rauhanomaisia kokoontumisia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti ja kansainvälisiä normeja ja velvoitteita noudattaen;

11.  tuomitsee äskettäiset terrori-iskut Egyptin turvallisuusjoukkoja vastaan; on erittäin huolissaan Siinain turvallisuustilanteen jatkuvasta heikkenemisestä ja edellyttää Egyptin väliaikaishallinnon ja turvallisuusjoukkojen tehostavan pyrkimyksiään alueen turvallisuuden parantamiseksi erityisesti torjumalla ihmiskauppaa; muistuttaa tässä yhteydessä uuden perustuslain 89 artiklasta, jossa todetaan, että Egyptin lainsäädännössä kielletään ja kriminalisoidaan kaikki orjuuden, sorron, pakkotyövoiman käytön, seksikaupan ja muun ihmiskaupan muodot;

12.  tuomitsee jyrkästi koptiyhteisöä vastaan suunnatun väkivallan ja monien kirkkojen, yhteisön kokoontumispaikkojen ja liikeyritysten tuhoamisen kaikkialla maassa; on huolissaan siitä, että viranomaiset eivät ole ryhtyneet riittäviin turvallisuustoimenpiteisiin suojellakseen koptiyhteisöä lukuisista varoituksista huolimatta;

13.  pyytää neuvostoa kirjaamaan nimettyjen terroristijärjestöjen luetteloonsa Ansar Beit al‑Maqdis ‑ryhmittymän, joka on ilmoittanut olevansa useiden Siinailla, Kairossa ja muualla maassa hiljattain tehtyjen hyökkäysten ja pommi-iskujen takana;

14.  kehottaa Egyptin väliaikaishallintoa laatimaan, antamaan ja panemaan täytäntöön lainsäädäntöä, jolla torjutaan kaikkea sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, mukaan luettuna avioliitossa tapahtuvat raiskaukset sekä seksuaalinen väkivalta protesteihin ja mielenosoituksiin osallistuvia naisia kohtaan; kehottaa edelleen Egyptin väliaikaishallintoa varmistamaan tehokkaat ja helposti saatavilla olevat ilmoittamiskanavat ja suojelutoimenpiteet, joissa otetaan huomioon uhrien tarpeet ja luottamuksellisuus; vaatii tekemään lopun rankaisemattomuudesta sekä määräämään asianmukaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia tekoihin syyllistyneille;

15.  pitää myönteisenä, että Egyptin väliaikaishallinto on maan kansallisen ihmisoikeusneuvoston suosituksesta ilmoittanut olevansa valmis avaamaan Kairoon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun aluetoimiston, ja kehottaa Egyptin väliaikaishallintoa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta toimiston avaamista voidaan nopeuttaa;

16.  pitää myönteisinä ja kannattaa komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin ja erityisedustaja Bernardino Leónin pyrkimyksiä toimia välittäjinä osapuolten välillä, jotta nykyinen poliittinen kriisi voitaisiin ratkaista neuvottelemalla; kehottaa jälleen neuvostoa, korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja komissiota ottamaan kahdenvälisissä suhteissaan ja Egyptille antamassaan taloudellisessa tuessa huomioon ehdollisuuden periaatteen (”enemmällä enemmän”) ja maan vakavat taloudelliset haasteet; kehottaa jälleen hyväksymään tätä varten selkeät ja yhteisesti hyväksytyt kriteerit; on edelleen valmis auttamaan Egyptin kansaa demokratiaan siirtymisessä ja talousuudistusten toteuttamisessa;

17.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa Catherine Ashtonia julkaisemaan Egyptin perustuslakikansanäänestystä 14. ja 15. tammikuuta 2014 tarkkailleen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportin;

18.  kehottaa Egyptin hallintoa pyytämään EU:n vaalitarkkailijavaltuuskunnan hyödyntämistä tulevien presidentinvaalien valvonnassa;

19.  korostaa uudelleen, että unionilla on moraalinen velvoite avustaa entisten diktaattoreiden ja heidän hallintojensa anastaman varallisuuden palauttamisessa ja että tämä kysymys on symbolisen arvonsa vuoksi poliittisesti hyvin tärkeä unionin ja sen eteläisten naapurimaiden suhteiden kannalta;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Egyptin arabitasavallan väliaikaishallinnolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0379. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0446. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0224.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 EU:n ja Venäjän huippukokouksesta (2014/2533(RSP))

P7_TA(2014)0101 RC-B7-0150/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä,

–  ottaa huomioon kumppanuuden perustamisesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation kesken tehdyn voimassa olevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja käynnissä olevat neuvottelut EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta,

–  ottaa huomioon Donin Rostovissa vuonna 2010 käynnistetyn” nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden” ja Venäjän johdon nimenomaisen sitoutumisen oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen Venäjän uudistamisessa,

–  ottaa huomioon Pietarissa 31. toukokuuta 2003 järjestetyn EU:n ja Venäjän 11. huippukokouksen jälkeen annetussa yhteisessä julistuksessa määritellyn EU:n ja Venäjän tavoitteen perustaa yhteinen talousalue, yhteinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, yhteistyöhön ulkoisen turvallisuuden alalla perustuva yhteinen alue sekä tutkimus- ja koulutusalan yhteinen alue, joka käsittää myös kulttuurin (neljä yhteistä aluetta),

–  ottaa huomioon EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvottelut 28. marraskuuta 2013,

–  ottaa huomioon itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen 28.–29. marraskuuta 2013,

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2014 pidetyn EU:n ja Venäjän huippukokouksen,

–  ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Durão Barroson lausuman ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn kommentit 28. tammikuuta 2014 pidetyn EU:n ja Venäjän huippukokouksen jälkeen,

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2014 annetun EU:n ja Venäjän yhteisen julkilausuman terrorismin torjunnasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on yhä sitoutunut syventämään ja kehittämään edelleen EU:n ja Venäjän välisiä suhteita, mikä ilmenee unionin sitoumuksena neuvotella vakavasti uudesta puitesopimuksesta EU:n ja Venäjän välisten suhteiden kehittämiseksi; ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Venäjä ovat jo luoneet syvät ja kattavat suhteet erityisesti energian, talouden ja liiketoiminnan aloilla;

B.  ottaa huomioon, että 28. tammikuuta 2014 pidetty EU:n ja Venäjän huippukokous lyhennettiin kolmen tunnin tynkäkokoukseksi, jossa keskityttiin vain muutamaan kysymykseen, mikä heijastaa EU:n ja Venäjän suhteiden haasteita, jotka johtuvat enimmäkseen Venäjän harjoittamasta painostuksesta itäisen kumppanuuden maita kohtaan;

C.  ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö ja hyvät naapurisuhteet EU:n ja Venäjän välillä ovat olennaisen tärkeitä Euroopan vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin ja erityisesti yhteisten naapurimaiden kannalta; katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation välisen strategisen kumppanuuden kehittäminen voi perustua vain jaettuihin yhteisiin arvoihin; pitää erittäin tärkeänä, että yhteistyötä kansainvälisellä tasolla tehostetaan näiden kahden kumppanin välillä kaikissa instituutiossa, organisaatioissa ja kaikilla foorumeilla, jotta voitaisiin parantaa globaalia hallintaa ja käsitellä yhteisiä haasteita;

D.  ottaa huomioon, että Venäjän federaation kehitys antaa syytä tuntea huolta ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja suojelusta sekä yhteisesti sovittujen demokratian periaatteiden ja oikeusvaltion kunnioittamisesta; toteaa, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) täysjäsen ja näin ollen sitoutunut noudattamaan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita;

E.  toteaa, että itäistä kumppanuutta käsitelleessä Vilnan huippukokouksessa osallistujat vahvistivat sitoutuneensa kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja sellaisiin perusarvoihin kuin demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

F.  toteaa, että hyvät naapuruussuhteet sekä rauha ja vakaus yhteisissä naapurimaissa ovat niin Venäjän kuin EU:nkin etujen mukaisia; toteaa, että näiden maiden kriiseistä olisi käytävä avointa, suoraa ja tulospainotteista vuoropuhelua erityisesti pitkittyneiden konfliktien osalta, jotta voidaan parantaa turvallisuutta ja vakautta, tukea näiden maiden alueellista loukkaamattomuutta ja kehittää yhteisiä kriisinhallintamekanismeja;

G.  toteaa, että itäisen kumppanuuden mailla on täysi itsemääräämisoikeus ja vapaus luoda tasaveroisina kumppaneina suhteita itse valitsemiinsa kumppaneihin Helsingin sopimusten mukaisesti;

H.  ottaa huomioon, että rajojen asettaminen Abhasian ja Tskhinvalin/Etelä-Ossetian alueille on kiihtynyt ja muuttunut vihamieliseksi Venäjän joukkojen tuella ja Georgian aluetta pienentäen;

I.  ottaa huomioon, että 1. joulukuuta 2013 lähtien lentoyhtiöt ovat välittäneet matkustajatiedot (Advance Passenger Information, API) Venäjän viranomaisille ja että 1. heinäkuuta 2014 lähtien Venäjän viranomaiset vaativat täydet matkustaja- ja miehistötiedot ylilennoista; ottaa huomioon, että Venäjän viranomaiset pyrkivät perustamaan täysimittaisen matkustajarekisteritietojen (Passenger Name Record, PNR) keruujärjestelmän;

1.  panee merkille 28. tammikuuta 2014 pidetyn EU:n ja Venäjän huippukokouksen mahdollisuutena vaikuttaa EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden sisältöön ja suuntaan sekä kiistanalaisten kohtien selkeyttämiseen; panee merkille, että EU:n ja Venäjän huippukokouksen supistettu muoto kuvastaa EU:n ja Venäjän suhteiden nykytilaa, joka antaa mahdollisuuden keskustella käytännöllisesti ajankohtaisista kysymyksistä mutta myös symboloi EU:n ja Venäjän yhteistyön nykyisiä haasteita; odottaa, että keskustelut johtavat keskinäisen luottamuksen paranemiseen ja luovat olosuhteet kumppanuuden sysäämiseksi eteenpäin uudella poliittisella tarmolla;

2.  vahvistaa kantansa, jonka mukaan Venäjä on edelleen yksi Euroopan unionin tärkeimmistä strategisen yhteistyön rakentamisen kumppaneista, jonka kanssa unionilla on yhteisten taloudellisten ja kaupallisten etujen lisäksi myös pyrkimys toteuttaa yhteisesti sovitut demokraattiset arvot; korostaa, että kahdenvälisten suhteiden edistyminen edellyttää avointa keskustelua keskinäisten kiistojen selvittämiseksi;

3.  painottaa, että tarvitaan kestävää ja rakentavaa vuoropuhelua, jonka avulla voidaan keskustella yhteisen naapurustomme tapahtumista ja alueen erilaisista taloudellisen integraation aloitteista ja ennen kaikkea niiden kauppapoliittisista seurauksista nykyisin sovellettavien WTO:n sitoumusten mukaisesti; kannustaa Euroopan unionia ja Venäjää etsimään keinoja alueellisten integraatiopyrkimystensä sovittamiseksi paremmin yhteen jatkaen samalla toimiaan yhteisen kauppa- ja talousalueen luomiseksi tulevaisuudessa;

4.  toistaa näkemyksensä, että EU:n ja Venäjän yhteisiä naapurivaltioita koskevan vuoropuhelun on perustuttava siihen perusperiaatteeseen, että naapurivaltioilla on itsemääräämisoikeus ja riippumattomuus valita poliittiset ja kaupalliset liittoutumansa; on vakuuttunut siitä, että EU:n arvoihin ja normeihin perustuvien poliittisten ja taloudellisten uudistusten eteneminen itäisen kumppanuuden maissa, Ukraina mukaan luettuna, on viime kädessä Venäjän oman edun mukaista, koska se laajentaisi vakauden, vaurauden ja yhteistyön aluetta sen rajoilla; muistuttaa EU:n Venäjälle osoittamasta pysyvästä kutsusta osallistua tähän prosessiin toimimalla rakentavasti itäisen kumppanuuden maiden kanssa; vastustaa Venäjän aikomusta pitää itäisen kumppanuuden aluetta edelleen omaan vaikutuspiiriinsä kuuluvana alueena; katsoo, että ainoastaan Ukrainan kansalaisilla olisi oltava oikeus päättää maansa tulevaisuudesta;

5.  pitää valitettavana, että Venäjän johto pitää EU:n itäistä kumppanuutta uhkana omille poliittisille ja taloudellisille eduilleen; korostaa, että asia on päinvastoin ja että Venäjä hyötyisi kaupan ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymisestä ja että vakaa ja ennalta-arvattava naapurusto lisäisi Venäjän turvallisuutta; korostaa synergioiden kehittämisen tärkeyttä, jotta yhteiset naapurimaat voivat hyötyä kahdenvälisistä suhteistaan niin EU:n kuin Venäjän federaation kanssa ja hyödyntää niitä mahdollisimman tehokkaasti;

6.  muistuttaa, että toisin kuin Venäjän ajama tulliliitto EU:n itäisten kumppanimaiden kanssa tekemät sopimukset pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakaupasta (DCFTA) eivät kiellä näiden maiden vapaata kauppaa kolmansien maiden kanssa; katsoo siksi, että assosiaatiosopimuksen, myös DCFTA:n, allekirjoittamisen jälkeen itäisen kumppanuuden maat voivat yhä käydä vapaakauppaa Venäjän kanssa niiden vapaakauppasopimusten mukaisesti, joita ne parhaillaan tekevät osana Itsenäisten valtioiden yhteisöä (IVY);

7.  odottaa, että uutta sopimusta koskevat neuvottelut käynnistetään kesäkuussa 2014 Sotšissa pidettävässä seuraavassa huippukokouksessa, jos ehdot on valmisteltu asianmukaisella tavalla; pitää valitettavana, että nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen korvaavan uuden sopimuksen neuvotteluissa ei ole edistytty pääasiassa siksi, että venäläinen osapuoli ei ole halunnut käynnistää merkittäviä kauppapoliittisia neuvotteluja; tähdentää, että on tärkeää pysyä sitoutuneena nykyaikaistamista koskevaan kumppanuuteen;

8.  kehottaa koordinoimaan tehokkaasti EU:n Venäjän politiikan vastuualueet komission seuraavalla toimikaudella siten, että korkealla edustajalla / varapuheenjohtajalla on selkeä ja keskeinen asema ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet puhumaan yhdellä äänellä Venäjän kanssa;

9.  kehottaa Venäjää täyttämään kaikki sille WTO:hon liittymisen seurauksena kuuluvat monenväliset velvoitteet ja panemaan WTO-sitoumuksensa täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa Venäjää olemaan määräämättä mielivaltaisesti tuontikieltoja EU:n jäsenvaltioiden tuotteille, sillä tällaiset toimet ovat haitallisia yksittäisten jäsenvaltioiden ja Venäjän välisille kahdenvälisille suhteille sekä EU:n ja Venäjän suhteille;

10.  tuomitsee jyrkästi äskettäiset julmat terrori-iskut Volgogradissa; pitää myönteisenä terrorismin torjunnasta 28. tammikuuta 2014 annettua EU:n ja Venäjän yhteistä julkilausumaa, jossa EU ja Venäjä sopivat harkitsevansa mahdollisuuksia lujittaa yhteistyötä terroristien ja järjestäytyneen rikollisuuden suorittamien rikosten torjunnassa, laajentaa yhteistyötä parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi terrorismin torjunnasta ja siihen keskittyvien asiantuntijoiden koulutuksesta sekä tehostaa yhteistyötä YK:n ja muiden kansainvälisten foorumien puitteissa;

11.  panee merkille EU:n ja Venäjän yhteisiä alueita koskevat edistymiskertomukset, joissa kuvataan EU:n ja Venäjän yhteisten alueiden täytäntöönpanon edistymistä, tai sen puuttumista, sekä niitä koskevia vuonna 2005 hyväksyttyjä etenemissuunnitelmia; kannattaa erityisesti yhteistyötä tutkimuksen ja kehittämisen alalla ja korostaa, että neljällä yhteisellä alueella on kyse vastavuoroisuudesta;

12.  korostaa energian toimitusvarmuuden merkitystä ja tähdentää, että luonnonvarojen toimituksia ei saisi käyttää politiikan välineenä; korostaa energia-alan yhteistyön molemminpuolista merkitystä, koska se on antaa mahdollisuuden jatkaa kaupallista ja taloudellista yhteistyötä vapailla ja avoimilla markkinoilla ottaen täysin huomioon EU:n tarve monipuolistaa energian siirtokanavia ja energian tarjoajia; korostaa, että tällaisen yhteistyön olisi perustuttava keskinäisen riippuvuuden ja avoimuuden periaatteisiin sekä yhdenvertaiseen markkinoille pääsyyn, infrastruktuurien käytettävyyteen ja investointimahdollisuuksiin; kehottaa varmistamaan, että EU:n ja Venäjän välinen energiayhteistyö, kolmas energiapaketti mukaan luettuna, perustuu vankasti sisämarkkinoiden periaatteille, erityisesti mitä tulee kolmansien osapuolten pääsyyn verkkoihin, sekä Euroopan energiaperuskirjaan; on vakuuttunut siitä, että mikäli Venäjä hyväksyisi Euroopan energiaperuskirjan periaatteet täysimääräisesti, tämä edistäisi molemminpuolisesti kahdenvälisiä suhteita energia-alalla; kehottaa EU:ta ja Venäjää toimimaan läheisessä yhteistyössä raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien – erityisesti niiden, joita pidetään kriittisinä – saatavuutta koskevissa kysymyksissä ja vaatii noudattamaan kansainvälisiä sääntöjä ja erityisesti WTO:n sääntöjä;

13.  kehottaa Venäjän federaatiota tehostamaan toimiaan ilmastonmuutoksen käsittelemiseksi; kehottaa Venäjää erityisesti asettamaan tavoitteen toiselle sitoutumisjaksolle ratifioimalla ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjaan tehdyn Dohan tarkistuksen;

14.  toistaa olevansa sitoutunut pitkän aikavälin tavoitteeseen viisumittomasta matkustamisesta EU:n ja Venäjän välillä, joka saavutetaan asteittain etenevillä asiasisältöön ja käytännön edistymiseen keskittyvillä toimilla; panee merkille, että neuvottelut viisumikäytäntöjen helpottamista koskevasta sopimuksesta ovat parhaillaan käynnissä ja että viisumitonta lyhytaikaista matkustamista koskevien yhteisten toimien täytäntöönpano on käynnissä; on huolissaan suunnitelmista sisällyttää suuri joukko niin sanotulla ”virkamatkapassilla” matkustavia Venäjän virkamiehiä viisumikäytäntöjen helpottamista koskevaan sopimukseen;

15.  ilmaisee huolensa Venäjän federaation tapahtumista ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja suojelemisen sekä yhteisesti sovittujen demokratian periaatteiden, sääntöjen ja menettelyjen noudattamisen osalta, erityisesti ulkomaisten toimijoiden, HBLT-ihmisten vastaisen lainsäädännön, herjauksen uudelleenkriminalisoinnin, valtiopetoslainsäädännön ja julkisia mielenosoituksia säätelevän lainsäädännön suhteen; vaatii Venäjää pitäytymään kansainvälisissä velvoitteissaan Euroopan neuvoston jäsenenä;

16.  pitää myönteisenä viimeaikaisia armahduksia ja korostaa, että selkeä ja luotettava yhteisymmärrys perusvapauksista, ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta auttavat strategisen kumppanuutemme etenemistä; tähdentää, että riippumaton, puolueeton ja tehokas oikeusjärjestelmä on keskeinen osa oikeusvaltiota, ja se auttaa osaltaan kehittämään luotettavaa ja vakaata liiketoimintaympäristöä ja investoinneille suotuisaa ilmapiiriä;

17.  toistaa huolensa siitä, että yleinen ihmisoikeustilanne on edelleen heikentynyt Venäjällä ja että EU:n ja Venäjän välisten ihmisoikeusneuvottelujen yksityiskohtia ei ole saatu kehitettyä; pitää valitettavana erityisesti sitä, että tästä vuoropuhelusta on tullut prosessi sen sijaan, että siitä olisi kehittynyt menetelmä mitattavien ja konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi; korostaa jälleen, että on välttämätöntä sisällyttää näihin ihmisoikeusneuvotteluihin julkisia edistyksen indikaattoreita, parantaa vuoropuhelumenettelyjä, kuten neuvottelujen järjestämispaikan vuorottelu, venäläisten kansalaisjärjestöjen ja Venäjän viranomaisten vuorovaikutuksen parantaminen prosessissa ja Venäjän valtuuskunnan kokoonpano, sekä esittää julkisia arvioita edistymisestä EU:n ja Venäjän huippukokousten yhteydessä ja kumppanuusneuvoston kokousten jälkeen;

18.  kehottaa Venäjää kumoamaan kokonaisuudessaan liittovaltion lainsäädännön ”ei-perinteisiä sukupuolisuhteita koskevasta propagandasta” ja vastaavat propagandan vastaiset lait, jotka rajoittavat ihmisoikeuksia sekä ilmaisun- ja kokoontumisvapautta sukupuolisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin osalta; ilmaisee vakavan huolensa näiden lakien kielteisistä seurauksista yhteiskunnassa, jossa sukupuolisten vähemmistöjen edustajiin kohdistuva syrjintä ja väkivalta ovat lisääntymässä; kehottaa EU:n edustustoa lisäämään tukeaan HLBT-ihmisten ihmisoikeuksia puolustaville aktivisteille asiaankuuluvien suuntaviivojen mukaisesti;

19.  toistaa kehotuksensa komissiolle tehostaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) ja kansalaisjärjestöjä ja paikallisviranomaisia koskevan rahoitusvälineen (CSO-LA) meneillään olevan ohjelmoinnin yhteydessä merkittävästi sorretulle kansalaisyhteiskunnalle antamaansa apua kaksinkertaistamalla maalle osoittamansa määrärahat;

20.  korostaa, että poliittisen vuoropuhelun säännölliset tapaamiset, joissa käsitellään ulkopolitiikan kysymysten koko kirjoa, ovat olennainen osa EU:n ja Venäjän suhteita; katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä Venäjän on kannettava vastuunsa kansainvälisissä kriiseissä; kehottaa Venäjää soveltamaan hyvin rakentavaa lähestymistapaa Syyriaa koskevaan Geneve II -konferenssiin, jossa pyritään löytämään poliittinen ratkaisu konfliktiin; suhtautuu myönteisesti Venäjän, Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön yhdessä toteuttamiin toimiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman hyväksymiseksi koskien Syyrian kemiallisten aseiden hävittämistä ja Geneve II ‑neuvottelujen käynnistämistä;

21.  pitää erityisen tärkeänä Venäjän kanssa käytävää maailmanlaajuisia kysymyksiä koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä, jossa on tuloksekkaasti käsitelty Afganistanin, Lähi-idän kvartetin toiminnan ja Afrikan sarven merirosvojen torjunnan kaltaisia kysymyksiä; kannustaa syventämään ja lujittamaan tätä yhteistyötä, jotta Iranin ydinvoimaohjelman suhteen saataisiin aikaan yhteisiä toimia;

22.  kehottaa Venäjää perumaan Georgiasta erilleen joutuneiden alueiden (Abhasia ja Tskhinvalin alue/Etelä-Ossetia) tunnustamisen; tuomitsee voimakkaasti Abhasian ja Tskhinvalin alueen/Etelä-Ossetian rajojen määrittelyn, mikä johti miehitettyjen alueiden pinta-alan kasvamiseen Georgian kustannuksella; kehottaa Georgiaa ja Venäjää käynnistämään ennakkoehdoitta suorat neuvottelut monista aiheista siten, että niissä toimii tarvittaessa välittäjänä kummankin hyväksymä kolmas osapuoli, ja että tämä täydentää muttei korvaa nykyistä Geneven prosessia;

23.  kehottaa Venäjän federaatiota huolehtimaan vuonna 1996 Euroopan neuvostossa antamistaan sitoumuksista, jotka vaikuttivat Etyjin huippukokousten päätöksiin (Istanbulissa 1999 ja Portossa 2002) venäläisten joukkojen ja aseiden vetämisestä pois Moldovan alueelta; ilmaisee huolensa tässä asiassa saavutetusta olemattomasta edistyksestä; tähdentää, että kaikki 5+2 -neuvottelujen osapuolet ovat sitoutuneet ratkaisemaan konfliktin Moldovan tasavallan rajojen koskemattomuuden pohjalta; kehottaa Venäjää omaksumaan rakentavan roolin pyrkimyksissä ratkaista Vuoristo-Karabahin ongelma Minskin ryhmän puitteissa;

24.  katsoo, että tarvitaan uusia pyrkimyksiä EU:n ja Venäjän välisen yhteistyön ja vuoropuhelun edistämiseksi alueellisen turvallisuuden osalta, mukaan luettuna naapurimaiden pitkittyneiden konfliktien ratkaiseminen;

25.  painottaa, että on tärkeää edistää EU:n ja Venäjän välistä vuoropuhelua kulttuurin alalla sekä toistensa historian ja kulttuuriperinnön tuntemista; kannustaa opiskelijoiden, opettajien, professorien ja tutkijoiden liikkuvuutta, jotta ihmisten olisi helpompi kohdata toisiaan, mikä olisi näkyvä ja konkreettinen osoitus kestävästä kumppanuudesta, joka pitkällä tähtäimellä johtaa yhteisiin arvoihin;

26.  pyytää Venäjän viranomaisia suostumaan yhteistyöhön Venäjän arkistojen avaamisessa, jotta tutkijat voivat tutustua niihin ja jotta asiaan liittyvät asiakirjat voidaan julkistaa, mukaan luettuna 70 vuotta sitten tuhansia Unkarin juutalaisia joukkomurhalta pelastanutta Raoul Wallenbergia koskevat asiakirjat;

27.  pitää myönteisenä EU:n ja Venäjän parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan työtä kahden parlamentaarisen toimielimen välisen yhteistyön ja jatkuvan vuoropuhelun kehittäjänä;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, itäisten kumppanimaiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 Bosnia ja Hertsegovinaa koskevasta vuoden 2013 edistymiskertomuksesta (2013/2884(RSP))

P7_TA(2014)0102 B7-0074/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2008 allekirjoitetun ja EU:n kaikkien jäsenvaltioiden ja Bosnia ja Hertsegovinan ratifioiman Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bosnia ja Hertsegovinan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen,

–  ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät Länsi-Balkanista ja niiden liitteen ”Länsi-Balkania koskeva Thessalonikin toimintasuunnitelma: kohti yhdentyvää Eurooppaa”,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 ja 21. lokakuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät Bosnia ja Hertsegovinasta,

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2013 ja 2014 tärkeimmät haasteet” (COM(2013)0700) sekä siihen liitetyn 16. lokakuuta 2013 hyväksytyn komission yksiköiden työasiakirjan ”Bosnia ja Hertsegovinaa koskeva vuoden 2013 edistymiskertomus”, SWD(2013)0415,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, erityisesti 23. toukokuuta 2013 annetun päätöslauselman Bosnia ja Hertsegovinaa koskevasta vuoden 2012 edistymiskertomuksesta(1) ja 22. marraskuuta 2012 annetun päätöslauselman laajentumisesta: politiikat, kriteerit ja EU:n strategiset edut(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa EU:n olevan edelleen vahvasti sitoutunut suvereeniin ja yhdistyneeseen Bosnia ja Hertsegovinaan ja maan jäsenyysmahdollisuuteen;

B.  toteaa, että Daytonin sopimuksen liitteeseen 4 perustuva monimutkainen ja tehoton institutionaalinen rakenne yhdistettynä Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien toimettomuuteen ja kyvyttömyyteen tehdä kompromisseja vaikuttaa yhä kielteisesti maan valmiuksiin edetä tiellä kohti EU:ta ja parantaa kansalaistensa elinoloja; katsoo, että on kiireesti ryhdyttävä perustuslaillisiin uudistuksiin, jotta voidaan edetä kohti toimivaa ja osallistavaa demokraattista valtiota;

C.  toteaa, että EU:n jäsenyysmahdollisuutta on tarjottu Bosnia ja Hertsegovinalle yhtenä maana;

D.  katsoo, että tarvitaan lisää dynaamisuutta ja kansalaisten ja kansainvälisten velvoitteiden huomioon ottamista, mikäli aiotaan välttää uusi pattitilanne valmistauduttaessa lokakuun 2014 yleisiin vaaleihin;

E.  ottaa huomioon, että laajalle ulottuva korruptio, erittäin korkea työttömyys ja Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten huonot tulevaisuudennäkymät haittaavat edelleen vakavasti maan sosio-ekonomista ja poliittista kehitystä;

F.  ottaa huomioon, että alueen muiden maiden kanssa hyvien naapuruussuhteiden hengessä tehtävä yhteistyö on välttämätöntä rauhanomaisen rinnakkainelon ja sovinnonteon varmistamiseksi Bosnia ja Hertsegovinassa ja Kaakkois-Euroopassa;

Yleistä

1.  on hyvin huolestunut maan kolmen etnisen yhteisön poliittisten johtajien edelleen osoittamasta yhtenäisyyden puutteesta; kehottaa poliittisia ryhmiä maan kaikilla valtatasoilla lisäämään yhteistyötä ja vuoropuhelua nykyisten kiistojen ratkaisemiseksi, jotta uudistuslinjalla edistytään ja Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten elinolot paranevat; pyytää kansalaisyhteiskuntaa osallistumaan tiiviimmin maan uudistamispyrkimyksiin;

2.  pitää myönteisenä Brysselissä 1. lokakuuta 2013 aikaansaatua kuuden kohdan sopimusta, mutta pitää valitettavana, että keskusjohtoisuutta kannattavat voimat vastustavat sen täytäntöönpanoa; korostaa, että Bosnia ja Hertsegovinan edistymisen varmistamiseksi on tärkeää noudattaa liittovaltiota ja laillista edustusta koskevia periaatteita;

3.  vaatii luopumaan kansallismielisestä ja etnosentrisestä retoriikasta, jota Bosnia ja Hertsegovinan kolmen kansanryhmän johtajat käyttävät; tuomitsee kaikkinaisen uskontoon tai etniseen taustaan perustuvan erottelun ja syrjinnän missä tahansa maassa;

4.  kehottaa poliittisia johtajia keskittymään korkean tason vuoropuheluun tähtäävän etenemissuunnitelman täytäntöönpanoon ja mahdollistamaan siten vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaantulolle asetettujen ehtojen täyttymisen;

5.  kehottaa hallituksia ja toimivaltaisia viranomaisia parantamaan instituutioiden tehokkuutta ja toimivuutta ja luomaan tehokkaan mekanismin EU-koordinointia varten, jotta varmistetaan, että unionin säännöstö otetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti koko maassa kansalaisten yleisen hyvinvoinnin turvaamiseksi; pyytää niitä tässä yhteydessä varmistamaan, että ne voivat puhua yhdellä äänellä valtion tasolla; korostaa, että ilman mainittua mekanismia EU:hun liittymistä koskeva prosessi pysyy umpikujassa; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita pyrkimään parantamaan poliittista vuoropuhelua ja vahvistamaan poliittista kulttuuria;

6.  muistuttaa komissiota siitä, että unionin laajentuminen merkitsee enemmän kuin pelkkää unionin säännöstön siirtämistä ja että laajentumisen on perustuttava aitoon ja kattavaan sitoutumiseen eurooppalaisiin arvoihin; vaatii EU:ta tekemään jatkuvasti yhteistyötä Bosnia ja Hertsegovinan johtajien kanssa ja arvioimaan uudelleen lähestymistapaansa Bosnia ja Hertsegovinaan ottaen huomioon, että edistyminen kohti EU:n jäsenehdokasvaltion asemaa on pysähtynyt, vaikka alueen muut maat ovat samanaikaisesti edistyneet; kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti Eurooppa-neuvostoa ja jäsenvaltioita tehostamaan ponnisteluja konsensuksen aikaansaamiseksi Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien keskuudessa perustuslaillisten ja EU-jäsenyyteen liittyvien uudistusten edistämisestä; kehottaa seuraavaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja laajentumisasioista vastaavaa komission jäsentä asettamaan Bosnia ja Hertsegovinan keskeiseksi painopistealueeksi sen jälkeen, kun uusi komissio on nimitetty vuonna 2014; panee tässä yhteydessä merkille EU:n edustuston ja EU:n Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajan tärkeän aseman ja näiden antaman merkittävän panoksen;

7.  pyytää komissiota lisäämään ponnistelujaan edesauttaakseen Sejdić–Finci-tapauksessa annetun tuomion, jossa taataan yhtäläiset oikeudet maan kaikille kansanryhmille ja kansalaisille, täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen syntymistä sekä toimimaan keskeisessä asemassa EU-suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden, kuten hyvän hallinnon toimivan järjestelmän, demokratiakehityksen, taloudellisen hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, toteuttamisessa;

8.  pyytää EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehiä ja ulkoministereitä sitoutumaan henkilökohtaisesti entistä lujemmin maahan;

9.  kehottaa viranomaisia saavuttamaan jäljellä olevat tavoitteet ja täyttämään korkean edustajan toimiston sulkemista koskevat ehdot, jotta paikallinen sitoutuminen ja vastuullisuus voisivat voimistua; korostaa, että korkean edustajan toimiston sulkemista voidaan harkita ainoastaan, jos kaikki ehdot täyttyvät;

10.  pitää erittäin huolestuttavana sitä, että poliittisten johtajien neljä vuotta kestänyt kiista johti siihen, että Euroopan neuvosto harkitsi alustavasti pidättävänsä maan oikeuden olla edustettuna neuvostossa, mikäli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpano ei ole edistynyt merkittävästi ennen vaaleja; korostaa, että vuoden 2014 Bosnia ja Hertsegovinan presidentinvaalien ja keskushallituksen parlamentin ylähuoneen vaalien legitiimiys joutuu kyseenalaiseksi, jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamaa tuomiota ei panna täytäntöön;

11.  toistaa, että perustuslakiuudistus on edelleen tärkein keino, jolla Bosnia ja Hertsegovina voidaan muuttaa tehokkaasti ja täysipainoisesti toimivaksi valtioksi; kehottaa federaatiota tarkastelemaan konkreettisia ehdotuksia tältä osin, kuten tiettyjen kantoneiden yhdistämistä ja toimivallan uudelleenjakoa, jotta yksinkertaistetaan federaation monimutkaista institutionaalista rakennetta, varmistetaan kaikkien kansanryhmien ja kansalaisten entistä tasapainoisempi edustus, poistetaan etninen syrjintä ja tehdään valtiosta toimivampi, taloudellisempi ja kansalaisilleen vastuullisempi; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita osallistumaan tähän prosessiin rakentavasti ja avoimesti ja hyödyntämään neuvoja ja ohjausta, joita Venetsian komissio voi tässä prosessissa tarjota; suhtautuu myönteisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöjen pyrkimyksiin antaa panoksensa perustuslailliseen uudistusprosessiin ja tukee kyseisiä pyrkimyksiä;

12.  pitää myönteisenä ensimmäisen vuoden 1991 jälkeen järjestetyn väestön- ja asuntolaskennan sujuvaa toteutusta ja laskentavaiheen saamista päätökseen; kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia varmistamaan, että väestönlaskenta pysyy tilastolaskennallisena toimenpiteenä ja että siinä noudatetaan kansainvälisiä normeja; kehottaa kaikkia toimivaltaisia viranomaisia olemaan politisoimatta väestönlaskentaa, jonka tarkoituksena on tarjota objektiivisia sosioekonomisia tietoja;

13.  pitää vakavana huolenaiheena sitä, että toimivallan jakoa koskevat kiistat estävät EU:n taloudellisen tuen vastaanottamisen; pitää valitettavana, mutta tukee kuitenkin täysin komission päätöstä peruuttaa liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA-I) rahoitettavat hankkeet; on huolestunut siitä, että toimiin ryhtymättömyyden seurauksena poliittiseen ja sosio-ekonomiseen kehitykseen tarkoitettu IPA-II:sta rahoitettava miljoonien eurojen suuruinen EU-tuki voi jäädä myöntämättä;

Poliittiset kriteerit

14.  pitää huolestuttavana, että poliittiset kannat ovat edelleen haitanneet lainsäädäntötoimintaa; vaatii poliittisilta johtajilta suurempaa poliittista vastuuvelvollisuutta Bosnia ja Hertsegovinan kansaa kohtaan;

15.  kehottaa kaikkia Bosnia ja Hertsegovinan parlamentissa edustettuina olevia poliittisia puolueita hyväksymään kiireesti tarvittavat muutokset vaalilakiin, jotta parlamenttivaalit voidaan järjestää lokakuussa 2014; toistaa, että Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakituomioistuimen päätökset ovat lopullisia ja sitovia ja että ne on niin ollen pantava täytäntöön;

16.  pitää vakavana huolenaiheena tehotonta oikeuslaitosta sekä sitä, että tuomioistuinten ratkaisujen täytäntöönpano epäonnistuu yhä useammin; kehottaa ehkäisemään poliittiset hyökkäykset oikeuslaitosta vastaan ja ratkaisemaan oikeuslaitoksen budjettivastuiden hajanaisuuden ongelman;

17.  pitää hyvin myönteisenä oikeusasioita koskevaa jäsenneltyä vuoropuhelua, joka on johtanut konkreettisiin tuloksiin, kun useat sen suosituksista on pantu täytäntöön; on tyytyväinen oikeustapausten ruuhkan purkamisen edistymisestä; toistaa kehotuksensa ryhtyä jäsennellyn vuoropuhelun suositusten mukaisiin oikeusjärjestelmän rakenteellisiin ja institutionaalisiin uudistuksiin muun muassa Bosnia ja Hertsegovinan neljän eri oikeusjärjestelmän yhdenmukaistamiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi esimerkiksi perustamalla valtiotason korkeimman oikeuden, kuten Venetsian komission asiaan liittyvässä lausunnossa suositeltiin;

18.  on tyytyväinen myös sotarikoksia koskevien oikeustapausten ruuhkan hellittämiseen ja siihen, että sellaisia sotarikoksia, joihin liittyy seksuaalista väkivaltaa, koskevien syytteiden nostaminen on tehostunut; pitää myönteisenä sellaisten 13 uuden syyttäjän nimittämistä valtion syyttäjänvirastoon, jotka käsittelevät pääasiassa syytteiden nostamista sotarikoksista; kehottaa lisäämään ponnisteluja näiden rikosten tutkimiseksi ja niitä koskevien syytteiden nostamiseksi muun muassa huolehtimalla todistajien suojelun asianmukaisesta tasosta, ottamalla käyttöön uhrien aseman parantamista koskeva valtiollinen ohjelma seksuaalisesta väkivallasta hengissä selvinneet ja kidutuksen sotarikoksen uhrit huomioon ottaen ja toteuttamalla toimia asiaan liittyvien resurssien lisäämiseksi kaikilla tasoilla;

19.  panee merkille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Maktouf ja Damjanović vastaan Bosnia ja Hertsegovina antaman tuomion sekä sen vaikutukset, jotka johtivat oikeuskäytännön muuttumiseen muissa Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakituomioistuimessa vireillä olevissa valitustapauksissa myös kansanmurhasyytteiden osalta, minkä seurauksena kymmenen pitkiin vankeusrangaistuksiin tuomittua syytettyä vapautettiin; toistaa, että sotarikoksista tuomitseminen on olennaisen tärkeä tehtävä sekä uhrien että heidän omaistensa vuoksi ja että asiaa olisi siksi harkittava vakavasti, ennen kuin tällaisia vapautuksia toteutetaan; korostaa sen tärkeyttä, että kansalliset viranomaiset toteuttavat tarvittaessa kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uutta oikeuskäsittelyä odottavat, aiemmin tuomitut henkilöt pysyvät vangittuina edellyttäen, että heidän vangitsemisensa on sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen kanssa, tai toteuttavat muita turvatoimenpiteitä;

20.  on huolestunut julkishallinnon rahoituksen kestävyydestä, sen hajanaisuudesta ja politisoitumisesta sekä sen uudistamisen edellyttämän poliittisen tahdon puuttumisesta; suhtautuu myönteisesti tiettyihin parannuksiin lainsäädännön yhdenmukaistamista EU:n normeihin koskevassa hallituksen sisäisessä koordinoinnissa, mutta on edelleen huolestunut toimivallan monimutkaisen jakamisen ja myöntämisen mahdollisista vaikutuksista julkiseen palvelutarjontaan; pitää huolestuttavana, että maataloustuotteiden viemiseksi EU:hun tarvittavia kasvinsuojelutestauslaitoksia ei ole kehitetty riittävästi; kehottaa hallitusta tukemaan valtion tason maatalousministeriön perustamista;

21.  pitää myönteisenä yhteistyön parantumista kansalaisyhteiskunnan kanssa, mutta kehottaa perustamaan valtion laitosten ja kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä varten valtiollisia institutionaalisia välineitä, jotka otettaisiin käyttöön entiteettien ja kantoneiden tasolla mahdollisimman pian; kehottaa myös tehostamaan asianmukaisesti ja rakenteellisesti kansalaisyhteiskunnan osallistumista EU:hun liittymistä koskevaan prosessiin; rohkaisee valtiosta riippumattomia järjestöjä lisäämään yhteistyötään ja synergioitaan;

22.  korostaa, että Bosnia ja Hertsegovina on ratifioinut ILOn keskeiset työntekijöiden oikeuksia koskevat yleissopimukset; pitää valitettavana, että työntekijöiden ja ammattiyhdistysten oikeudet ovat edelleen rajalliset, ja kehottaa hallitusta takaamaan nämä oikeudet;

23.  on huolestunut julkisen elämän kaikilla tasoilla esiintyvästä runsaasta korruptiosta sekä poliittisten toimijoiden, liike-elämän edustajien sekä tiedotusvälineiden välisistä monimutkaisista yhteyksistä; kehottaa vauhdittamaan korruption torjuntastrategian täytäntöönpanoa ja tehostamaan korruptiotapausten tutkintaa ja niitä koskevia syytetoimia ja tuomioita;

24.  pitää myönteisenä Bosnia ja Hertsegovinan federaation hallituksen aikomusta antaa korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan lainsäädäntökokonaisuuden parlamentin käsiteltäväksi; korostaa, että on tärkeää tehdä korruption torjunnasta ehdoton painopistealue, ja kehottaa käynnistämään osallistavan kuulemisprosessin, jossa ovat mukana kaikki sidosryhmät ja asianomaiset instituutiot, jotta lainsäädäntöehdotus saadaan ajan tasalle ja vastaamaan täysimääräisesti unionin säännöstöä ja oikeusasioita koskevaan jäsenneltyyn vuoropuheluun perustuvia suosituksia; on tältä osin tyytyväinen EU:n Bosnia ja Hertsegovinan edustuston antamaan tekniseen tukeen;

25.  pitää huolestuttavana, että tehokkaasti toimivien instituutioiden puuttuessa järjestäytynyttä rikollisuutta, rahanpesua ja laitonta ihmis-, huume- ja tavarakauppaa esiintyy edelleen; kiittää naapurimaiden kanssa tehtyä yhteistyötä ja suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Bosnia ja Hertsegovinan, Montenegron ja Serbian sopimukseen yhteisen koordinointikeskuksen perustamisesta rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi; kehottaa parantamaan rajavalvonnan ja poliisi- ja syyttäjäviranomaisten välisen yhteistyön rakenteita ja varmistamaan oikeudellisten toimien entistä tehokkaamman seurannan; kehottaa lainvalvontaelimiä tehostamaan tiedustelutietojen järjestelmällistä keruuta, analysointia ja käyttöä; odottaa hiljattain hyväksytyn todistajien suojelua koskevan lain, jonka tekninen mukauttaminen on vielä kesken, voimaantulon edistävän myönteistä kehitystä;

26.  pitää valitettavana sitä, että Bosnia ja Hertsegovina on edelleenkin naiskaupan alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaa; pitää myönteisenä ihmiskauppaa koskevan uuden strategian ja toimintasuunnitelman hyväksymistä vuosiksi 2013–2015; korostaa, että ihmissalakuljetukseen on omaksuttava kattava, monialainen ja uhrikeskeinen lähestymistapa ja että uhrien tunnistamista on parannettava;

27.  pitää huolestuttavana sitä, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla on edistytty vain rajallisesti, vaikka asiaa koskevia säännöksiä on otettu käyttöön; kehottaa panemaan asiaan liittyvät säädökset ja politiikat täysimääräisesti täytäntöön myös vaalilain osalta ennen vuonna 2014 pidettäviä seuraavia parlamenttivaaleja ja ryhtymään konkreettisiin toimiin naisten työmarkkinoille ja poliittiseen elämään osallistumisen lisäämiseksi;

28.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia aktiivisesti suojelemaan ja edistämään vähemmistöjen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeuksia, panemaan täytäntöön syrjinnän vastaiset lait ja politiikat ja laatimaan valtiollisen strategian syrjinnän torjumiseksi; vaatii, että poliittiset puolueet ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt sanoutuvat irti syrjinnästä ja edistävät osallistavaa ja suvaitsevaa yhteiskuntaa; pitää huolestuttavana erityisesti homo- ja biseksuaaleja, transsukupuolisia ja intersukupuolisia henkilöitä vastaan kohdistettua vihapuhetta, uhkailua, häirintää ja syrjintää; pitää järkyttävänä Sarajevossa Merlinkan elokuvafestivaalin osanottajiin 1. helmikuuta 2014 kohdistettua raakaa iskua; vaatii tässä yhteydessä viranomaisia tutkimaan iskun perusteellisesti ja varmistamaan, että vastaisuudessa poliisi suojelee vastaavia tilaisuuksia asianmukaisesti; kehottaa EU:n edustustoa, Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia ja poliittisia puolueita tukemaan avoimesti iskun uhreja ja tuomitsemaan tämänkaltaisen toiminnan;

29.  kehottaa pyrkimään takaamaan tiedostusvälineiden moniarvoisuuden ja edistämään sitä; on huolestunut jatkuvasti lisääntyvästä tiedotusvälineisiin kohdistetusta poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta sekä toimittajien uhkailusta; korostaa, että avoin ja vapaa tiedotusvälineympäristö on ilmaisunvapauden harjoittamisen kannalta olennainen tekijä; kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin turvallisen työskentely-ympäristön järjestämiseksi toimittajille; kehottaa viranomaisia turvaamaan julkisten yleisradioyhtiöiden poliittisen, institutionaalisen ja taloudellisen riippumattomuuden asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti sekä saattamaan digitaalitelevisiolähetyksiin siirtymisen päätökseen; kehottaa toteuttamaan lisää toimenpiteitä tasapuolisen tiedonsaannin varmistamiseksi kaikilla virallisilla kielillä ja kaikkien kansanryhmien tasapuolisten oikeuksien takaamiseksi yleisradiotoiminnassa;

30.  kehottaa viranomaisia osoittamaan riittävästi resursseja varhaiskasvatukseen, tarjoamaan palveluja vammaisten lasten perheille sekä puuttumaan lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan;

31.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia kaikkialla Bosnia ja Hertsegovinassa ja kaikilla tasoilla edistämään määrätietoisesti opetusalan uudistuksia, joilla pyritään parantamaan opetusstandardeja, edistämään osallistavaa ja syrjimätöntä koulutusjärjestelmää ja lopettamaan etninen erottelu opetusalalla (kaksi koulua saman katon alla); kehottaa viranomaisia tukemaan opettajien koulutusta, jotta he saavat lisää taitoja eri etnisiä ryhmiä edustavien oppilaiden kannustamiseksi keskinäiseen kanssakäymiseen, sekä tukemaan valmiuksien lisäämiseen tähtääviä pitkän aikavälin ohjelmia; rohkaisee Bosnia ja Hertsegovinan tiedotusvälineitä tekemään tunnetuksi integroitua koulutusta; kehottaa opetusministereiden konferenssia luomaan koulutuksen alalle yhdenmukaisemman lainsäädäntökehyksen kaikkialla Bosnia ja Hertsegovinassa, myös lähentämällä opetusohjelmia ja vaatimuksia, mikä on välttämätön askel etnisten yhteisöjen lähentämiseksi; pitää valitettavana, että Bosnia ja Hertsegovinassa ei ole ollut kansallista virastoa, joka olisi voinut osallistua EU:n elinikäisen oppimisen ohjelman johonkin osaan; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia perustamaan tällaisen viraston, mikä mahdollistaisi maan osallistumisen edellä mainitun ohjelman seuraajaan, Erasmus+-ohjelmaan;

32.  kehottaa viranomaisia varmistamaan romanilasten tasavertaisen pääsyn opetuksen piiriin, tekemään yhteistyötä alan kansalaisjärjestöjen kanssa romaniperheiden kannustamiseksi tukemaan lastensa pääsyä opetuksen piiriin sekä edistämään romanilasten todellista integrointia opetukseen esimerkiksi koulunkäyntivalmiuksia tukevien ohjelmien avulla;

33.  pitää myönteisenä federaation asianomaisen ministeriön päätöstä ottaa väliaikaisesti vastuulleen kulttuurilaitosten, kuten kansalliskirjaston ja historiallisen museon, rahoittaminen; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia varmistamaan, että seitsemän kansallisen kulttuurilaitoksen, kuten kansallismuseon, taidemuseon, historiallisen museon, kirjallisuus- ja teatterimuseon, elokuva-arkiston, kansalliskirjaston ja näkövammaisten kirjaston, tilanne pyritään ratkaisemaan kiireellisesti, jotta ne saavat asianmukaisen oikeudellisen ja rahoituksellisen aseman; kehottaa etsimään pitkän aikavälin ratkaisun kyseisten laitosten rahoittamiseen;

34.  kehottaa vahvistamaan paikallistason koordinointia, lisäämään avunantajien, sidosryhmien ja paikallisten viranomaisten välistä vuoropuhelua sekä keskittymään kestäviin toimenpiteisiin paluumuuttajien tukemiseksi; pyytää toimia, joilla turvataan pakolaisten ja maan sisäisten pakolaisten paluu kaikille asianomaisille alueille; kehottaa maata selvittämään 7 886 henkilön katoamisen sodan jälkeen aiheuttaman yhä ratkaisemattoman humanitaarisen ongelman sekä parantamaan kadonneita henkilöitä käsittelevän laitoksen työskentelyolosuhteita;

35.  osoittaa kunnioituksensa niille yli 430:lle miehelle, naiselle ja lapselle, jotka saivat surmansa sodassa ja joiden jäännökset löydettiin syyskuussa 2013 Tomasican joukkohaudasta lähellä Prijedoria Serbitasavallasta, ja esittää surunvalittelunsa uhrien perheille; vaatii, että hirmuteot tutkitaan perusteellisesti; kehottaa kaikkia henkilöitä, joilla on tietoa vielä löytämättömistä joukkohaudoista, ilmoittamaan niistä viranomaisille samoin kuin tehtiin Tomasican haudan tapauksessa;

Sosioekonomiset kysymykset

36.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia lujittamaan kansallisen talouspolitiikan koordinointia talouskasvun mahdollistamiseksi, käynnistämään lisää rakenneuudistuksia, pitämään kiinni varainhoidon kurinalaisuudesta ja vahvistamaan valtiontalouden tulopuolta; kehottaa niitä myös parantamaan julkisten menojen sekä laajan ja tehottoman julkisen sektorin, jolla on useita päällekkäisiä toimialoja, koostumusta ja tehokkuutta lujittamalla lainsäädäntö- ja sääntelykehystä; on huolestunut lainsäädännön ja korruption torjuntatoimien noudattamisen valvomisen puutteellisuudesta, mikä haittaa liiketoimintaympäristöä, vähentää ulkomailta tulevia investointeja ja pitää osaltaan yllä laajaa harmaata taloutta; toistaa, että on luotava yhtenäinen talousalue ja käynnistettävä yksityistämisprosessi uudelleen ja vauhditettava sitä julkisen talouden tilan parantamiseksi ja kilpailun lisäämiseksi; kehottaa viranomaisia tehostamaan ympäristönsuojelua EU:n vaatimusten mukaisesti;

37.  pitää huolestuttavana, että maan sosiaaliturvajärjestelyt ovat riittämättömät huolimatta niihin osoitettujen julkisten varojen runsaudesta; korostaa tarvetta yhdenmukaistaa ja uudistaa pirstaloituneita sosiaaliturvajärjestelmiä tasapuolisen kohtelun tarjoamiseksi kaikille kansalaisille vammaiset mukaan lukien; kehottaa hallituksia parantamaan liiketoimintaympäristöä ja toteuttamaan työmarkkinauudistuksia, jotta ne voivat puuttua konkreettisin taloudellisin toimenpitein erittäin korkeaan työttömyyteen, joka vaarantaa makrotalouden vakauden; pyytää toteuttamaan lisää toimenpiteitä, joilla helpotetaan lukuisten nuorten työttömien osallistumista työmarkkinoille;

Alueellinen yhteistyö

38.  antaa Bosnia ja Hertsegovinalle tunnustusta sen rakentavasta roolista alueellisessa yhteistyössä ja pyytää maata pyrkimään edelleen ratkaisemaan jäljellä olevat raja- ja omistuskiistat naapurimaidensa kanssa; kannattaa suhteiden kehittämistä muihin Euroopan yhdentymisprosessiin osallistuviin maihin;

39.  pitää erittäin myönteisinä Bosnia ja Hertsegovinan ja Serbian sitoutumista kahdenvälisten suhteidensa parantamiseen muun muassa allekirjoittamalla luovuttamista ja palauttamista koskevat sopimukset sekä syytteiden nostamiseksi sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhaan syyllistyneitä vastaan tehtävää yhteistyötä koskevan pöytäkirjan; pitää myönteisinä Kroatian kanssa tehtyjä kahdenvälisiä rajasopimuksia; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinaa tekemään edelleen yhteistyötä komission kanssa väliaikaisen sopimuksen/vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukauttamiseksi varsinkin rajat ylittävään kaupankäyntiin liittyviltä osin, jotta voidaan varmistaa perinteisten kauppavirtojen jatkuminen EU:n jäsenvaltioiden ja Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen kumppanimaiden välillä; kehottaa hyväksymään Kosovon kansalaisten matkustusasiakirjat, jotta he voivat päästä maahan;

40.  toistaa tukensa Länsi-Balkanin maiden viisumivapausjärjestelmälle tärkeänä tekijänä niiden yhdentymisprosessissa; kehottaa EU:n jäsenvaltioita lyhentämään Länsi-Balkanin maiden kansalaisten, jotka voivat matkustaa Schengen-alueelle ilman viisumia, turvapaikkamenettelyjä tehokkaana toimenpiteenä perusteettomien turvapaikkahakemusten määrän vähentämiseksi, joskin pitäen edelleen kiinni hakijoiden oikeudesta puolustaa hakemustaan täysimittaisessa haastattelussa; pitää tervetulleensa Saksan uuden koalitiohallituksen aikomusta, jonka se ilmaisi koalitiosopimuksessaan maan turvapaikkalainsäädäntöön viitaten, julistaa Bosnia ja Hertsegovina turvalliseksi alkuperämaaksi, jolloin sieltä peräisin olevat hakemukset voidaan käsitellä nopeutetuilla menettelyillä;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, Bosnia ja Hertsegovinan presidenttineuvostolle, Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvostolle, Bosnia ja Hertsegovinan parlamentille ja Bosnia ja Hertsegovinan federaation ja Serbitasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0225. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0453.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2013 edistymiskertomuksesta (2013/2883(RSP))

P7_TA(2014)0103 B7-0073/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöksen EU‑ehdokasvaltion aseman myöntämisestä sekä 13. joulukuuta 2012, 27.–28. kesäkuuta 2013 ja 17. joulukuuta 2013 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen päätelmät,

–  ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Thessalonikin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät Länsi-Balkanin maiden EU-jäsenyysnäkymistä,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 845 (1993) ja 817 (1993) sekä YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 47/225 ja 13. syyskuuta 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksen väliaikaisen sopimuksen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2013 päivätyn komission kertomuksen ”Uudistusten toteuttaminen liittymistä koskevan korkean tason vuoropuhelun yhteydessä sekä hyvien naapuruussuhteiden edistäminen” (COM(2013)0205), komission edistymiskertomuksen 2013 (SWD(2013)0413) ja 16. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2013–2014 tärkeimmät haasteet” (COM(2013)0700),

–  ottaa huomioon poliittisten puolueiden 1. maaliskuuta 2013 tekemän sopimuksen, tutkintavaliokunnan 26. elokuuta 2013 antaman loppuraportin sekä 16. syyskuuta 2013 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta sekä 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Laajentuminen: politiikat, kriteerit ja EU:n strategiset edut”(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Eurooppa-neuvosto päätti viidentenä peräkkäisenä vuonna olla aloittamatta liittymisneuvotteluja maan kanssa huolimatta komission asiassa antamasta myönteisestä suosituksesta; toteaa, että asian lykkääminen lisää entisestään maassa kasvavaa turhautumista EU-integraatioprosessin pysähtymiseen ja saattaa pahentaa maan sisäisiä ongelmia ja lisätä jännitteitä; katsoo, että kahdenväliset kysymykset eivät saisi olla esteenä liittymisneuvottelujen viralliselle käynnistämiselle, vaikka ne pitäisikin ratkaista ennen liittymisprosessin loppua;

B.  toteaa, että oikeusvaltioperiaate, tiedotusvälineiden vapaus, alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat tärkeitä tekijöitä EU:n laajentumisprosessissa;

C.  katsoo, että kahdenvälisiä kysymyksiä olisi käsiteltävä rakentavassa hengessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja YK:n ja EU:n periaatteet ja arvot huomioon ottaen;

1.  kehottaa jälleen neuvostoa vahvistamaan viipymättä päivämäärän liittymisneuvottelujen aloittamiseksi;

2.  kehottaa Kreikkaa puheenjohtajakaudellaan vauhdittamaan maan yhdentymistä Euroopan unioniin ja vahvistamaan siten vuonna 2003 Thessalonikin ohjelmassa antamansa sitoumuksen sekä luomaan myönteisen ilmapiirin keskinäisten erimielisyyksien sopimiseksi unionin arvojen ja periaatteiden hengessä; kehottaa puheenjohtajavaltio Kreikkaa käyttämään johtoasemaansa perustuvaa positiivista dynamiikkaa ja käynnistämään uusia aloitteita, joilla voidaan purkaa neuvottelujen nykyinen pattitilanne ja ratkaista ongelmat;

3.  kannustaa maata vakiinnuttamaan uudistukset ja muuttamaan politiikkoja ja käytäntöjä, jotka voivat edelleen estää sen EU-jäsenyyden, sekä varmistamaan todellisen edistymisen Eurooppa-neuvoston päätelmissä ja erityisesti laajentumisesta ja vakautus- ja assosiaatioprosessista annetuissa julkilausumissa mainituilla keskeisillä aloilla; katsoo, että neuvottelujen aloittaminen EU:n kanssa on myönteinen askel kohti nykyisten naapuruuskiistojen ratkaisemista ja synnyttää uusia uudistuksia maan tilanteen kohentamiseksi;

4.  pitää valitettavana, että Eurooppa neuvosto siitä huolimatta, että komissio on antanut myönteisen suosituksen ja myönteisen arvion korkean tason liittymisvuoropuhelun tuloksista, vaikkakin lipsumisen vaarasta varoittaen, ei päätynyt toistamaan joulukuussa 2012 antamaansa päätöstä, jossa se ilmaisi yhtyvänsä pääosin komission kantaan, ennakoi mahdollista päätöstä liittymisneuvottelujen aloittamisesta seuraavalla puheenjohtajakaudella ja totesi komission ryhtyvän tarvittaviin valmistelutoimiin tämän mahdollistamiseksi;

5.  korostaa, että liittymisneuvottelujen aloittamisen viivästyminen aiheuttaisi kasvavia ja ennalta arvaamattomia seurauksia maalle ja alueen vakaudelle; kehottaa maan hallitusta ja komissiota laatimaan määrällisen arvion siitä, millaisia sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksista ja millaisia maan sisäisiä ja alueellisia poliittisia vaikutuksia ja vaaroja voi aiheutua sen johdosta, että neuvosto ei vahvista liittymisneuvottelujen alkamisajankohtaa;

6.  vaatii kohtelemaan nykyisiä ja mahdollisia uusia ehdokasvaltioita niiden ansioiden mukaan;

7.  toteaa, että maalla on edessään suuria haasteita, mutta yhtyy komission näkemykseen, että maa on liittymisprosessin tässä vaiheessa pitkälti yhdenmukaistanut lainsäädäntönsä vastaamaan unionin säännöstöä ja täyttänyt Kööpenhaminan kriteerit siinä määrin, että liittymisneuvottelut voitaisiin aloittaa; huomauttaa, että unioni ottaa uusia jäseniä vain, jos ne täyttävät kaikki vaatimukset; yhtyy komission näkemykseen, että oikeusasioita, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevien neuvottelulukujen 23 ja 24 avaaminen edistää kehitystä juuri niillä aloilla, jotka ovat yhä joidenkin jäsenvaltioiden erityisen huolen aiheena;

8.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa tukemaan lainsäädännön analyyttista tarkastelua erityisesti neuvottelulukujen 23 ja 24 osalta; katsoo, että tarkastelu vahvistaa osaltaan uudistusvoimaa ja auttaa maata selviytymään paremmin kaikkien ehdokasvaltioiden edessä olevista haasteista, joita ovat muun muassa oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen entisestään ja oikeuslaitoksen ja julkishallinnon uudistaminen, ja vahvistamaan myös etnisten ryhmien välistä yhteenkuuluvuutta;

9.  panee tyytyväisenä merkille, että maa on täyttänyt vakautus- ja assosiaatiosopimukseen perustuvat sitoumuksensa ja edistynyt pitkälle lainsäädäntönsä mukauttamisessa unionin säännöstöön; kehottaa neuvostoa hyväksymään komission suositukset siitä, että siirrytään vakautus- ja assosiaatiosopimuksen toisen vaiheen täytäntöönpanoon sopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti;

10.  korostaa, että hyvät naapuruussuhteet ja alueellinen yhteistyö ovat keskeinen osa maan EU-jäsenyysprosessia ja että tähän kuuluu myös maan nimikysymyksen ratkaiseminen YK:n johdolla osapuolia tyydyttävällä tavalla; palauttaa mieliin maan albaanivähemmistön aseman ja muiden naapurimaiden, erityisesti Kreikan ja Bulgarian, suhteisiin liittyvät arkaluonteiset kahdenväliset kysymykset ja toistaa komission näkemyksiin yhtyvän kantansa, että kahdenvälisiä kysymyksiä olisi käsiteltävä liittymisprosessin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa rakentavassa naapuruushengessä ja tiiviissä ja avoimessa vuoropuhelussa yhteisen EU-tulevaisuuden hengessä mieluummin jo ennen liittymisneuvottelujen aloittamista; kehottaa pidättymään eleistä, kiistanalaisista toimista ja julkilausumista, jotka saattaisivat vahingoittaa hyviä naapuruussuhteita; kehottaa pyrkimään entistä konkreettisempiin yhteistyötuloksiin, jotta voidaan luoda hyvät naapuruussuhteet kolmen osapuolen eli Kreikan, Bulgarian ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välille;

11.  yhtyy komission näkemykseen siitä, että jos Eurooppa-neuvostossa ei vieläkään edistytä maan EU-jäsenyysasiassa, koko EU:n laajentumisprosessin uskottavuus kärsii; katsoo, että viivyttely heikentää lisäksi edellytyksiä kannustaa maata EU-jäsenyyteen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseen; toteaa, että liittymisprosessi sinänsä edistää uudistusten toteuttamista;

12.  toteaa, että osapuolet eivät ole onnistuneet ratkaisemaan molempia tyydyttävästi ja oikeudenmukaisesti jo lähes 20 vuotta jatkunutta nimikiistaa, mikä saa epäilemään, ovatko puitteet tämän ratkaisua vaativan suuren ongelman ratkaisemiseksi ylipäänsä uskottavat; toteaa, että YK:n välittäjän ponnekkaista toimista ja osapuolten poliittisesta tahdosta huolimatta tilanne on edelleen ratkaisematta; katsoo kuitenkin, että kahdenvälisiä kysymyksiä ei saa käyttää liittymisprosessin estämiseen;

13.  pitää tässä yhteydessä tervetulleena YK:n lähettilään Nimetzin ehdotusta maantieteelliseen määreen sisältäväksi yhdistelmänimeksi ja uskoo sen muodostavan hyvän perustan kompromissille sillä edellytyksellä, että makedonialaista identiteettiä, kulttuuria, kansallisuutta ja kieltä ei aseteta kyseenalaisiksi;

14.  kehottaa Kreikkaa hyödyntämään puheenjohtajakauttaan ja antamaan yhdessä komission, neuvoston ja parlamentin sekä itse maan kanssa uutta pontta aidoille ja vilpittömille pyrkimyksille nimikysymyksen ratkaisemiseksi viipymättä osapuolia tyydyttävällä tavalla; panee merkille Kansainvälisen tuomioistuimen 5. joulukuuta 2011 antaman päätöksen 13. syyskuuta 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen soveltamisesta; katsoo, että maan johdon ja Euroopan unionin olisi johdonmukaisesti selitettävä suurelle yleisölle, mitä hyötyä olisi ratkaisun aikaansaamisesta ennen asiasta järjestettävää kansanäänestystä; pitää myönteisinä Kreikan ulkoministerin Evangelos Venizelosin ja Ranskan ulkoministerin Laurent Fabiusin asiasta käymiä keskusteluja ja toivoo, että tämä olisi merkki siitä, että nimiasian ratkaiseminen kehittyisi myönteiseen suuntaan;

15.  panee tyytyväisenä merkille, että yhdeksän kuukauden aikana on pidetty viisi maan ja Bulgarian työryhmien välistä kokousta hyvässä ilmapiirissä; katsoo, että voimakkaita tunteita herättävät historialliset, paikallisyhteisöihin liittyvät ja muut yhteiset kysymykset näiden kahden maan välillä ovat parhaiten ratkaistavissa hyvässä hengessä käytävällä vuoropuhelulla yhteistyössä tiedotusvälineiden sekä oikeus- ja muiden viranomaisten kanssa; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, jotta saataisiin ajoissa aikaan kahdenvälinen sopimus, jonka puitteissa asioita voidaan käsitellä;

16.  toistaa olevansa huolissaan historiallisten argumenttien käytöstä naapurusten nykysuhteissa ja kehottaa jälleen edistymään pyrkimyksissä juhlistaa yhteisiä historiallisia tapahtumia ja henkilöitä rajanaapureina olevien EU-maiden kanssa, sillä tämä parantaisi historiantuntemusta ja edistäisi hyviä naapuruussuhteita; tukee pyrkimyksiä perustaa historiaa ja koulutusta käsitteleviä yhteisiä asiantuntijakomiteoita, jotka edistäisivät objektiivista historiantulkintaa, vahvistaisivat tutkijayhteistyötä ja edistäisivät nuorissa sukupolvissa myönteistä asennetta naapureita kohtaan; kehottaa viranomaisia käyttämään oppimateriaalia, johon ei sisälly ideologista historiantulkintaa ja jonka tavoitteena on lisätä keskinäistä ymmärrystä;

17.  kiittää maata sen rakentavasta roolista ja myönteisistä toimista alueellisessa yhteistyössä ja pitää myönteisenä maan aktiivista osallistumista alueellisiin aloitteisiin, kuten Keski‑Euroopan aloite (CEI) ja maahanmuuttoa, turvapaikkaa ja pakolaisia koskeva alueellinen aloite (MARRI); antaa maalle tunnustusta sen menestyksekkäästä toiminnasta Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessin (SEECP) puheenjohtajana kesäkuusta 2012 kesäkuuhun 2013 ja pitää tässä yhteydessä ilahduttavana kaikkien osallisuuden edistämistä, sillä se on tärkeä tekijä alueellisen yhteistyön kehittämisessä;

18.  kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään maan Kaakkois-Eurooppaa koskeviin uusiin makroalueellisiin yhteistyötoimiin, erityisesti Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiaan ja Kaakkois-Eurooppaa koskevaan kansainväliseen ohjelmaan;

19.  pitää välttämättömänä, että pannaan täysimääräisesti täytäntöön vuoden 2012 joulukuun 24:nnen päivän tapahtumia käsitelleen parlamentaarisen tutkintavaliokunnan suositukset ja että kaikki osapuolet noudattavat yhteisymmärryspöytäkirjaa, jotta maa saadaan palautettua takaisin euroatlanttiseen perspektiiviin; on ylpeä laajentumiskomissaarin ja Euroopan parlamentin avustavasta roolista 1. maaliskuuta 2013 saavutetun sopimuksen aikaansaamisessa, mutta toteaa, että poliittisten puolueiden on luotava rakentava keskinäinen vuoropuhelu ja yhteistyö ja luovuttava boikoteista, jotta voidaan harjoittaa täysimääräistä ja riippumatonta hallituksen lainsäädännöllistä valvontaa ja pitää yllä eurooppalaisia demokraattisia normeja; korostaa, että niin hallituksen kuin poliittisten puolueiden on parannettava suhteitaan poliittisen vakauden säilyttämiseksi;

20.  panee tyytyväisenä merkille Etyj/ODIHR:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan päätelmät, joiden mukaan kevään kunnallisvaalit toimitettiin tehokkaasti; on huolissaan puolueellisesta uutisoinnista, valtion ja puolueiden toiminnan sekoittumisesta hallinnollisten resurssien käytössä sekä tiedoista, joiden mukaan Albanian Pustecissa oli sääntöjenvastaisuuksia äänestäjien rekisteröinnissä; on tyytyväinen hallituksen lupaukseen noudattaa täysimääräisesti Etyj/ODIHR:n vaaliuudistusta koskevia suosituksia; korostaa, että tarvitaan lisätoimia poliittisten puolueiden vastuullisuuden ja rahoituksen avoimuuden lisäämiseksi; kehottaa ryhtymään toimiin, joilla estetään valtion ja puolueiden toiminnan sekoittuminen vaalikampanjoiden aikana ja varmistetaan puolueiden välinen sopimus vaaliluetteloiden tarkastamisesta;

21.  pitää tärkeänä, että varmistetaan julkishallinnon ammattimaisuus ja riippumattomuus parantamalla toimintatapoja kaikilla tasoilla; panee merkille, että parlamentti hyväksyi julkisen alan työntekijöitä koskevan lain ja hallintovirkamiehiä koskevan lain ensimmäisessä käsittelyssä 8. tammikuuta 2014; pitää tärkeänä, että uuteen oikeudelliseen kehykseen kirjataan avoimuuden, ansioiden ja tasapuolisen edustuksen periaatteet; kehottaa hallitusta jatkamaan tarvittavia uudistuksia myös julkisten menojen ja julkisen hankintatoimen aloilla, sillä näin voidaan parantaa hallinnon laatua;

22.  kehottaa lisäämään demokratiaa uusilla määrätietoisilla toimilla talousarvion hajauttamiseksi; pitää valitettavana, että määrärahoja vähennettiin edellisenä vuonna, mutta odottaa tarkastuskertomusta hajauttamisen tilasta ja pitää ilahduttavana keskeisen kuntabudjetin tulojen osuuden kasvattamista lisätoimilla, joilla vahvistetaan paikallisen itsehallinnon kunnioittamista erityisesti tapauksissa, joissa paikallista valtaa käyttävät muut kuin maan hallituksessa olevat puolueet;

23.  pitää myönteisenä alueen muiden maiden edistymistä EU-integraatioprosessissa, mutta pelkää, että lisäviiveet liittymisneuvottelujen aloittamisessa saattavat luoda alueelle kohtuuttomia eroja, jotka puolestaan voivat vaarantaa etnisten ryhmien väliset hyvät suhteet ja saada Makedonian kansalaiset tuntemaan itsensä unohdetuiksi; tuomitsee kiihkokansallisuuden kaikki muodot kaikissa maissa; kehottaa luomaan toimintalinjoja, joilla torjutaan syrjintää ja edistetään uskonnollista, etnistä ja kielellistä suvaitsevaisuutta;

24.  kannattaa komission kehotusta saattaa Ohridin puitesopimuksen uudelleentarkastelu päätökseen ja käynnistää sen suositusten täytäntöönpano;

25.  toteaa, että maan albanialaisväestön kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun tehostaminen on tärkeää alueen vakauden ja yhteistyön kannalta;

26.  kehottaa hallitusta, tiedotusvälineitä, tutkijayhteisöä, kansalaisyhteiskuntaa ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä tekemään suurelle yleisölle selväksi, että maassa ei suvaita syrjintää kansallisen identiteetin perusteella ja että tämä koskee myös oikeusjärjestelmää ja tiedotusvälineitä sekä työllistymis- ja sosiaalisia mahdollisuuksia; korostaa asian merkitystä eri etnisten ryhmien integroitumiselle sekä maan vakaudelle ja yhdentymiselle Eurooppaan;

27.  pitää valitettavana, että yhdennetyssä koulutuspolitiikassa ei ole juurikaan edistytty ja että integroidun koulutusstrategian toteuttamiseen ei ole myönnetty varoja; pitää huolestuttavana, että yhä harvemmat nuoret näyttävät osaavan toistensa kieliä; kehottaa toteuttamaan asiassa toimenpiteitä, jotta voidaan välttää erottelu ja mahdolliset kansallisuuksien väliset konfliktit kouluikäisten lasten keskuudessa; pitää samalla tärkeänä, että edistetään osallistavaa vapaaehtoista kaksikielistä koulutusta; on edelleen huolissaan romanioppilaiden erottelusta kouluissa;

28.  katsoo, että parhaita demokraattisia normeja vastaavan väestönlaskennan suorittamisen esteet voidaan poistaa osittain perustamalla tilapäiseksi ratkaisuksi väestörekisteri;

29.  pitää valitettavana, että maan maine tiedotusvälineiden vapauden osalta on kärsinyt; yhtyy komission näkemykseen, että ilmaisunvapauden turvaaminen ja poliittisesti vapaat moniarvoiset tiedotusvälineet ovat maalle elintärkeä haaste; panee tässä yhteydessä merkille, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden puute on osaltaan seurausta hallituksen harjoittamasta mainonnasta; pitää tärkeänä, että varmistetaan julkisen palvelun yleisradioyhtiön riippumattomuus ja kestävyys ja kannustetaan viranomaisia sisällyttämään medialakeihin tätä koskevia suojatoimia; katsoo, että nykyisestä medialaista olisi käytävä vielä neuvotteluja ja vuoropuhelua, jotta näin merkittävästä uudistuksesta voitaisiin sopia koko maan toimittajakunnan laajalla tuella; korostaa, että tarvitaan lisätoimia hallituksen ja tiedotusvälineiden keskinäisen luottamuksen palauttamiseksi ja jälleenrakentamiseksi; kannattaa maan EU-tukea saavan mediainstituutin aloitetta julkaista valkoinen kirja kansalaisyhteiskunnan ja tiedotusvälineiden suhteiden lähentämisestä; painottaa, että tarvitaan tehokkaampia toimia tiedotusvälineiden työntekijöiden oikeuksien ja riippumattomuuden suojelemiseksi; korostaa, että tarvitaan avointa tietoa tiedotusvälineiden omistussuhteista;

30.  korostaa hallituksen ja journalistiliiton pyöreän pöydän keskusteluissa aiemmin saavutettua edistymistä Etyjin tiedotusvälineiden vapautta käsittelevän eritysedustajan kokemuksia hyödyntäen ja katsoo, että pyöreän pöydän kutsuminen uudelleen koolle ja sen sananvapauden etenemissuunnitelman toteuttaminen ja toimittajien asianmukaisen työskentely-ympäristön turvaaminen ovat edelleen ensisijaisia keinoja riittävän edistymisen saavuttamiseksi; korostaa, että täydellinen ilmaisunvapaus voidaan saavuttaa ainoastaan yhteiskunnassa, jossa yleisön oikeus saada tietoa on vakiintunut ja jossa on olemassa julkinen tila mielekästä julkista vuoropuhelua varten;

31.  katsoo, että hiljattain vangitun toimittaja Tomislav Kezarovskin tapaus ja muut tapaukset, jotka olisi ratkaistava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puitteissa toimivassa riippumattomassa tuomioistuimessa, herättävät epäilyksen maassa harjoitettavasta valikoivasta oikeudenkäytöstä, jonka välttämiseksi kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten olisi toteutettava tehokkaita toimia;

32.  panee merkille uuden virkakieltolain ja Venetsian komission ja Helsingin komission ilmaiseman huolen lain perustuslainmukaisuudesta ja mahdollisuudesta käyttää sitä väärin;

33.  kehottaa vahvistamaan tietoja tarkistavan komission mandaattia siirtämällä kaikki tarvittavat tiedustelu- ja vastavakoiluasiakirjat pysyvästi tämän komission tiloihin;

34.  toistaa aiemmissa päätöslauselmissaan esittämänsä suositukset kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistamisesta; vaatii hallitusta myöntämään kansalaisyhteiskunnan tärkeän roolin ja sen lisäarvon poliittisessa keskustelussa ja kehottaa sitä ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan poliittiseen vuoropuheluun; korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkittävää roolia EU-yhdentymisprosessin tekemisessä entistä avoimemmaksi, vastuullisemmaksi ja osallistavammaksi; kehottaa tukemaan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden aloitteita; pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista neuvottelulukua 23 käsittelevän oikeusministeriön perustaman työryhmän toimintaan ja kehottaa kaikkia ministeriöitä seuraamaan esimerkkiä; kannustaa tarkastelemaan myönteisessä hengessä ehdotusta kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumisesta kaikkiin työryhmiin, jotka toimivat yhteisön säännöstöä koskevan kansallisen ohjelman puitteissa;

35.  pitää valitettavana vähäistä edistymistä ja suuria viiveitä kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan toisen hallitusstrategian ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa; pitää valitettavana, ettei hallitus ole sitoutunut asiaan eikä toimi avoimesti kansalaisyhteiskunnan järjestöille annettavan talousarviotuen suhteen; katsoo, että avoimen hallinnon kumppanuus, johon maa on luvannut osallistua, voi tarjota asianmukaiset puitteet tilanteen korjaamiseksi; pitää myönteisinä ja kannustaa käyttämään indikaattoreita, joilla arvioidaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista, kuten esitetään 12. syyskuuta 2012 päivätyssä komission tiedonannossa ”Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa” (COM(2012)0492);

36.  toistaa komissiolle ja hallitukselle esittämänsä kehotuksen sopia, että liittymistä valmistelevan tukivälineen seuraavalla ohjelmakaudella määrätään vähimmäiskiintiö, jolla varmistetaan 15 prosenttia maksuista muille kuin valtiollisille toimijoille ja että kansalaisjärjestöt hallinnoisivat itse niille myönnettyä teknistä tukea; katsoo myös, että IPA II -tukivälinettä on käytettävä tukemaan toimia, joilla pyritään tavoitteeseen, että yhdeksän prosenttia maan talousarviosta toteutetaan hajautettujen alueellisten ja paikallisten hallintojen kautta;

37.  antaa maalle tunnustusta aiemmin toteutetuista uudistuksista, joilla kansallinen oikeusjärjestelmä on saatettu kansainvälisten normien mukaiseksi; kehottaa maata lisäämään tuomarineuvoston avoimuutta, jotta voidaan hälventää käsitys siitä, että sen toimintaan voidaan vaikuttaa ja että sitä voidaan painostaa; pyytää komissiota tulevissa edistymiskertomuksissaan tarkastelemaan ja arvioimaan maata koskevien Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien tuomioiden noudattamista;

38.  pitää myönteisinä toimia, joiden tavoitteena on lisätä oikeuslaitoksen ammattimaisuutta, riippumattomuutta ja tehokkuutta, erityisesti tuomarien ja syyttäjien koulutuslaitoksesta valmistuneiden rekrytointia oikeuslaitoksen virkoihin, rikosten selvitysprosentin pitämistä korkeana vuoden 2013 ensimmäisellä puoliskolla ja tuomioistuintapausten käsittelyviiveiden lyhentämistä; vaatii yhtenäistämään oikeuskäytäntöä, jotta voidaan varmistaa ennakoitavissa oleva oikeusjärjestelmä ja kansalaisten luottamus siihen;

39.  kehottaa erityisesti vahvistamaan valtion korruptiontorjuntavirastoa, sisäministeriön korruption vastaista yksikköä ja järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaa käsittelevää syyttäjänvirastoa sekä valtion tilintarkastusvirastoa lisäämällä niiden talousarviomäärärahoja sekä aineellisia ja henkilöresursseja; korostaa lisäksi, että olisi keskityttävä korkean tason korruptiotapauksiin ja käytettävä enemmän omaisuuden takavarikointimääräyksiä, ja vaatii tuloksia korkean tason tapausten tuomitsemisessa; kehottaa riippumattomia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja tiedotusvälineitä paljastamaan korruptiotapauksia ja toimimaan aktiivisesti riippumattoman ja puolueettoman tutkinnan ja oikeudenkäytön aikaansaamiseksi; pitää ilahduttavina valtion korruptiontorjuntaviraston YK:n kehitysohjelman tuella toteuttamia toimia korruption ennaltaehkäisyn tehostamiseksi ottamalla käyttöön kattavia luotettavuusjärjestelmiä yhdeksässä pilottikunnassa; tukee kansallisten viranomaisten pyrkimyksiä saattaa päätökseen korruption ehkäisyä koskevan lain muuttaminen, ulottaa luotettavuusjärjestelmät koskemaan koko maata ja luoda järjestelmällinen institutionaalinen ohjelma ilmiantajien suojelemiseksi;

40.  panee merkille, että toimet kansallisen tiedustelutietoja sisältävän tietokannan saattamiseksi toimintakuntoon ovat yhä kesken; kehottaa maan viranomaisia nopeuttamaan tätä koskevia toimiaan sekä luomaan mahdollisimman pian järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa käsittelevän kansallisen koordinointikeskuksen, jotta voidaan tehostaa järjestäytyneen rikollisuuden, korruption, petosten, rahanpesun ja muiden vakavien rikosten torjuntaa ja myös rajatylittävien rikosten torjuntaa;

41.  pitää huolestuttavina yleensä pitkiä tutkintavankeusaikoja sekä maan vankilaoloja; panee merkille tapaukset, joissa poliisi on käyttänyt kohtuutonta voimaa mielenosoituksissa; kehottaa pitämään toimet yleisen järjestyksen säilyttämiseksi oikeasuhteisina ja kunnioittamaan oikeutta kokoontua vapaasti;

42.  pitää myönteisenä uutta lastensuojelulakia ja kehottaa myöntämään riittävästi määrärahoja lain täytäntöönpanemiseksi; pitää edelleen valitettavana, että nuorisovankiloissa ei ole terveydenhuolto- ja koulutuspalveluja;

43.  pitää ilahduttavana laitoshoidossa olevien lasten lukumäärän vähentymistä, mutta pitää edelleen valitettavana, että hyvin monet vammaiset lapset joutuvat vieläkin elämään laitoksissa; kehottaa toteuttamaan lisäuudistuksia lastensuojelutoimessa ja parantamaan sosiaalityötä tekevien keskusten valmiuksia, jotta voidaan tukea muita heikommassa asemassa olevia perheitä;

44.  pitää myönteisinä kansallisen nuorisoneuvoston perustamista sekä toimia, joilla varmistetaan sen laaja-alaisuus ja poliittinen puolueettomuus ja sen täysipainoinen osallistuminen jäsenenä Euroopan nuorisofoorumiin; kehottaa maan nuoriso- ja urheiluvirastoa antamaan täyden tukensa nuorisoneuvostolle ja osallistumaan sen toimintaan;

45.  kehottaa hallitusta antamaan riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit syrjinnältä suojelusta vastaavalle komissiolle ja yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän viraston syrjinnäntorjunta-asioista vastaavalle yksikölle; kehottaa toteuttamaan toimia tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi;

46.  panee tyytyväisenä merkille homo-, bi-, trans- ja interseksuaalisten henkilöiden tukikeskuksen avaamisen uudelleen Skopjessa sen jälkeen kun siihen oli kohdistettu viisi hyökkäystä viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana; panee tyytyväisenä merkille maan syrjinnäntorjuntakomission lausunnot, joissa tuomitaan koulukirjoissa esiintyvä homofobia, ja kehottaa tehostamaan homofobian vastaista toimintaa; kehottaa kieltämään erityisesti seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän työpaikoilla; pitää valitettavana, että syrjinnän kieltävä laki ei ole vieläkään sopusoinnussa unionin säännöstön kanssa; kehottaa jälleen muuttamaan kyseistä lakia niin, että se on täysin sopusoinnussa unionin säännöstön kanssa; tuomitsee kaikenlaisen homo-, bi-, trans- ja interseksuaalisiin henkilöihin kohdistuvan väkivallan ja kehottaa kaikkia poliittisia johtajia ja muitakin yhteiskunnallisia vaikuttajia tekemään samoin; kehottaa saattamaan tällaiseen väkivaltaan syyllistyneet oikeuden eteen; muistuttaa hallitusta ja poliittisia puolueita niiden vastuusta osallistavan ja suvaitsevan kulttuurin ja luomisessa;

47.  kehottaa viranomaisia keräämään järjestelmällisesti tietoa syrjäytyneistä ryhmistä, kuten katulapsista, romanilapsista ja vammaisista henkilöistä; pitää valitettavana, ettei ole kerättyä tietoa viharikoksista; on edelleen huolissaan romanilasten lukumäärästä erityiskouluissa, mutta pitää ilahduttavana hallituksen opintotukijärjestelmää, jonka tarkoituksena on auttaa romanilapsia saamaan toisen asteen opinnot päätökseen;

48.  pitää edelleen erittäin huolestuttavana romanien jatkuvaa syrjintää; korostaa tässä yhteydessä, että romaninaiset kärsivät sukupuoleen ja etniseen alkuperään perustuvasta kaksinkertaisesta syrjinnästä, johon useimmiten liittyy myös köyhyys; pitää valitettavana, että tällainen jo kauan tunnettu kaksinkertainen syrjintä on laajaa, rutiininomaista ja kaikkialle tunkevaa; kehottaa viranomaisia murtamaan tämän mallin ja vaatii panemaan romanien osallistamista koskevan strategian pikaisesti täytäntöön sekä turvaamaan romanien oikeuden terveydenhuoltoon, koulutukseen, työhön, asuntoon ja sosiaaliturvaan;

49.  kehottaa hallitusta ratkaisemaan paperittomien romanien ongelman;

50.  kehottaa hallitusta tehostamaan toimiaan Kosovosta paenneiden romanien ja ashkalien aseman parantamiseksi;

51.  pitää myönteisenä, että maan 81 kaupunginjohtajasta neljä on nykyään naisia ja että myös naiskansanedustajien määrä on kasvanut, mikä on sukupuolikiintiön mukaista; pitää kuitenkin valitettavana, että naiset jättäytyvät usein vapaaehtoisesti poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle; panee tyytyväisenä merkille työlainsäädäntöön tehdyt muutokset, joilla tehostetaan raskaana olevien ja hiljattain synnyttäneiden naisten oikeussuojaa, mutta on huolissaan naisten suuresta työttömyydestä; panee tyytyväisenä merkille sukupuolten tasa-arvostrategian mutta toteaa, että julkisoikeudelliset mekanismit sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi eivät toimi vielä asianmukaisesti; kehottaa hallitusta parantamaan kyseisten mekanismien toimintaa ja lisäämään niiden henkilöstö- ja taloudellisia resursseja; kehottaa viranomaisia varmistamaan sukupuolinäkökulman huomioimisen kaikilla politiikanaloilla sekä lisäämään tukea ja toteuttamaan aloitteita tasa-arvoasioiden tekemiseksi tunnetuksi; pitää valitettavana, että tärkeitä muutoksia aborttilakiin hyväksyttiin parlamentissa nopeutetulla menettelyllä ilman laajempaa kansalaiskeskustelua;

52.  antaa hallitukselle tunnustusta makrotaloudellisen vakauden säilyttämisestä ja panee tyytyväisenä merkille paluun kasvu-uralle; panee kuitenkin merkille, että tulojen lähentyminen on ollut hidasta, ja yhtyy huoleen siitä, saavutetaanko 2,6 prosentin alijäämätavoite vuoteen 2016 mennessä ja miten julkinen talous vakautetaan; suosittaa, että komissio myöntäisi maalle toimivan markkinatalousmaan aseman;

53.  panee tyytyväisenä merkille BKT:n reaalisen kasvun 2,9 prosentilla vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä vuoden 2012 vastaavan neljänneksen arvosta; panee merkille myönteisen kehityksen työmarkkinoilla, joilla työllisten määrä oli vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä 3,9 prosenttia suurempi kuin vuoden 2012 vastaavana ajankohtana, ja toteaa työttömyysasteen laskeneen 4,2 prosenttiin; pitää myönteisenä, että Maailmanpankki on ”Doing Business” ‑raportissaan rankannut maan maailman kymmenen parhaan maan joukkoon yritystoiminnan ja sääntely-ympäristön edistämisen osalta;

54.  panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen käynnistää erityinen vuoropuhelu työllisyys- ja sosiaalipolitiikasta maan ja alueen muiden maiden kanssa; kannustaa varmistamaan työlainsäädännön uudistamisen niin, että se on täysin sopusoinnussa ILO:n yleissopimusten kanssa; korostaa, että maa on ratifioinut kahdeksan keskeistä ILO:n yleissopimusta työntekijöiden oikeuksista; kehottaa parantamaan työmarkkinaosapuolten valmiuksia ja turvaamaan työntekijöiden ja ammattiyhdistysten oikeudet; yhtyy näkemykseen, että erityisesti muita heikommassa asemassa olevien ihmisten, kuten nuorten ja naisten, suuri työttömyys on edelleen hallituksen suurimpia haasteita; kehottaa tehostamaan toimia, joilla torjutaan köyhyyttä, nuorisotyöttömyyttä ja syrjintää;

55.  panee merkille maan viranomaisten toimet äskettäisissä tapauksissa, joissa EU-maihin on tuotu paljon torjunta-aineita sisältäviä maataloustuotteita; kehottaa erityisesti toimivaltaisia viranomaisia tehostamaan valvontaa ja selvittämään entistä tehokkaammin EU:n kasvinsuojelunormien noudattamista maassa;

56.  pitää valitettavana, että maalla ei ole vielä kattavaa ilmastopolitiikkaa, vaikkakin se tukee kansainvälisissä yhteyksissä EU:n kantoja; odottaa maan hallituksen toteuttavan tarvittavat toimenpiteet ilmastonmuutoslainsäädännön täytäntöönpanon edellyttämien hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi;

57.  korostaa, että tarvitaan pontevia ympäristötoimia erityisesti seuraavilla aloilla: veden laatu, luonnonsuojelu, luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön suojelu, teollisuuden aiheuttaman pilaantumisen valvonta ja riskien hallinta; kannustaa panemaan näiden alojen säännökset täytäntöön; korostaa, ilman hallinnollisen kapasiteetin asianmukaista vahvistamista ei voida edistyä merkittävästi; kehottaa maan hallitusta toteuttamaan tässä suhteessa tarvittavat toimet;

58.  kehottaa hallitusta jatkamaan energiayhteisön puitteissa tapahtuvaa energia-alan yhteistyötä Euroopan unionin kanssa;

59.  toteaa, että uusiutuvien energialähteiden osalta maa on alikehittynyt, mikä johtuu muun muassa hankalista hallinnollisista menettelyistä ja sähkön hinnasta; kehottaa siksi maan viranomaisia tehostamaan tämän alan toimia, jotta voidaan täyttää energiayhteisön velvoite uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin täysimääräisestä täytäntöönpanosta vuoden 2014 alkuun mennessä;

60.  toistaa tukensa Länsi-Balkanin maiden viisumivapausjärjestelmälle, sillä se on tärkeä tekijä niiden yhdentymisprosessissa; kehottaa jäsenvaltioita lyhentämään turvapaikkamenettelyjä niiden Länsi-Balkanin maiden kansalaisten osalta, jotka voivat matkustaa Schengen-alueelle ilman viisumia, sillä näin voidaan vähentää tehokkaasti perusteettomien turvapaikkahakemusten määrää ja pitää samalla kiinni hakijoiden oikeudesta puolustaa hakemustaan täysimittaisessa haastattelussa;

61.  korostaa, että on pidettävä asianmukaisessa tasapainossa toisaalta laittoman maahanmuuton oikeutettu torjunta ja toisaalta etninen profilointi tai muut sellaiset toimet, joilla saatetaan rikkoa oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen; panee tyytyväisenä merkille alueellisen yhteistyön maahanmuutto- ja pakolaisasioissa; kehottaa painokkaasti säilyttämään maan ja EU:n välisen nykyisen viisumivapausjärjestelmän; katsoo, että maa olisi julistettava turvalliseksi lähtömaaksi, jotta voidaan nopeuttaa hakemusten käsittelyä; kehottaa maan hallitusta säilyttämään nykyisen vapaamielisen viisumijärjestelmän naapurimaiden osalta ja tehostamaan toimia vähemmistöjen sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen kohentamiseksi sekä estämään kaikenlaisen syrjinnän tai kielteiset toimet, kuten matkustusrajoitukset, joita sovelletaan ihmisiin, joiden turvapaikkahakemus EU:ssa on hylätty;

62.  panee merkille hallituksen pyrkimykset rakentaa uudelleen maan paikallinen tieinfrastruktuuri, millä pyritään lisäämään vaihtoehtoista matkailua ja parantamaan kansalaisten elämää; kannustaa maata omaksumaan dynaamisemman tavan suhtautua liittymistä valmistelevasta tukivälineestä rahoitettaviin alueellisiin kehityshankkeisiin, joilla lisätään rajatylittävää yhteistyötä ja alueen maiden välisiä yhteyksiä, sekä kehittämään osaltaan nykyaikaista ja ekotehokasta rautatiejärjestelmää, joka yhdistää Kaakkois-Euroopan muuhun Eurooppaan; vaatii lisäedistymistä liikennepolitiikan säännöstön mukauttamisessa unionin säännöstöön;

63.  panee merkille maan ja Bulgarian liikenneministerien kokouksen, joka pidettiin 28. marraskuuta 2013 Sofiassa, ja toivoo, että kokouksessa annetut lupaukset maiden välisen rautatieyhteyden valmistumisesta lunastetaan lyhyellä aikavälillä, sillä näin alueelle avautuu uusia talousnäkymiä;

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä maan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0453.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 Montenegroa koskevasta vuoden 2013 edistymiskertomuksesta (2013/2882(RSP))

P7_TA(2014)0104 B7-0072/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välillä 29. maaliskuuta 2010 tehdyn vakautus- ja assosiaatiosopimuksen(1),

–  ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja niiden liitteen "Länsi-Balkania koskeva Thessalonikin toimintasuunnitelma: kohti yhdentyvää Eurooppaa",

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Montenegron Euroopan unionin jäsenyyttä koskevaan hakemukseen liittyvästä komission lausunnosta (COM(2010)0670),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle Montenegron edistymisestä uudistusten toteuttamisessa (COM(2012)0222) sekä 26. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät, joissa päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut Montenegron kanssa 29. kesäkuuta 2012,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista,

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2013 ja 2014 pääasialliset haasteet” (COM(2013)0700) ja komission työasiakirjan ”Montenegroa koskeva vuoden 2013 edistymiskertomus” (SWD(2013)0411),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Montenegron parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 29.–30. huhtikuuta 2013 pidetyn kuudennen kokouksen julkilausuman ja suositukset,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Montenegrosta ja 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman laajentumisesta, politiikoista, kriteereistä ja EU:n strategisista eduista(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin liittymistä valmistelevan rahoituksen hallinnasta oikeusjärjestelmien alalla sekä korruption torjunnasta ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasvaltioissa 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman(3) ja Montenegroa koskevat huomionsa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että unioniin liittymisen olisi oltava yhä pääasiallinen liikkeellepaneva voima poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten jatkamiselle;

B.  toteaa, että EU on asettanut oikeusvaltion periaatteet laajentumisprosessinsa ytimeen;

C.  ottaa huomioon, että Montenegro on edistynyt EU:hun yhdentymisessä ja että poliittiset puolueet ja yhteiskunta laajemmin jakavat Eurooppa-hanketta koskevan innostuksen; ottaa huomioon, että maa on onnistunut alustavasti saattamaan päätökseen luvut 25 ja 26;

D.  ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteen soveltaminen, mikä tapahtuu lähinnä oikeuslaitosta uudistamalla, sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ovat ensisijaisista tavoitteista tärkeimpiä; ottaa huomioon, että kaikkien lukujen analyyttinen tarkastelu on saatettu päätökseen; ottaa huomioon, että neuvottelut luvuista 23 ja 24 avattiin joulukuussa 2013 komission ”uuden lähestymistavan” mukaisesti, jotta oikeusjärjestelmän uudistusta ja sisäasioita voidaan tarkastella assosiaatioprosessin varhaisessa vaiheessa;

E.  ottaa huomioon, että äskettäisillä perustuslakiuudistuksilla vahvistetaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja tehokkuutta niiden voimaantulosta alkaen;

F.  ottaa huomioon, että taloudellinen korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus, myös instituutioissa, ja väärinkäytökset vaaleissa ovat yhä vakavia huolenaiheita; ottaa huomioon, että Montenegron on käsiteltävä niitä ja esitettävä selkeää näyttöä edistymisestä oikeusvaltion alalla;

G.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnalla on suuri merkitys uudistusprosessissa ja unioniin liittymisessä;

H.  ottaa huomioon, että alueellinen yhteistyö on erittäin tärkeää poliittisen vakauden ja Montenegron ja koko alueen turvallisuuden ja talouskehityksen kannalta;

Liittymisneuvottelut

1.  pitää myönteisenä viiden uuden neuvotteluluvun avaamista joulukuussa 2013; kehottaa jatkamaan liittymisneuvotteluja nopeasti edellyttäen, että uudistuksiin pyritään ja niitä toteutetaan ja että saadaan aikaan konkreettisia tuloksia;

2.  panee tyytyväisenä merkille neuvottelulukuja 23 ja 24 koskevat hallituksen toimintasuunnitelmat, joissa esitetään perinpohjainen uudistusohjelma ja jotka muodostavat arviointiperusteen näiden lukujen avaamiselle;

3.  kiittää kansalaisyhteiskunnan edustajien ottamisesta mukaan neuvotteluelimiin; ottaa kuitenkin huomioon kansalaisyhteiskunnan järjestöjen hallitukselle esittämän kehotuksen, että se osoittaisi mahdollisimman suurta avoimuutta neuvottelu- ja liittymisprosessissa ja ottaisi työryhmiin laajemman valikoiman järjestöjä ja järjestäisi kattavia maanlaajuisia kuulemisia;

4.  korostaa, että sekä hallitus että parlamentti ovat vastuussa yleisen tiedottamisen parantamisesta ja liittymisneuvottelujen edistymistä koskevasta nopeasta ja avoimesta tiedottamisesta kaikille sidosryhmille, kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja suurelle yleisölle sekä näiden ryhmien laajan osallistumisen takaamisesta tämän prosessin yhteydessä;

Poliittiset kriteerit

5.  kehottaa kaikkia poliittisia voimia sekä hallituksessa että oppositiossa samoin kuin keskeisiä sosiaalisia ja taloudellisia toimijoita keskittymään yhä maan EU:hun yhdentymisen asialistaan pysyvän vuoropuhelun ja rakentavan yhteistyön avulla;

6.  panee tyytyväisenä merkille Montenegron parlamentin valvovan roolin vahvistamisen myös valvonnan ja kuulemisten kautta; vaatii kuitenkin kuulemisten päätelmien tehokkaampaa seurantaa, hyväksytyn lainsäädännön täytäntöönpanon tiukempaa valvontaa sekä parlamentin aktiivisempaa osallistumista neuvotteluihin; pitää myönteisenä Montenegron parlamentin 27. joulukuuta 2013 hyväksymää päätöslauselmaa Montenegron EU-integraatioprosessia koskevasta menettelystä, laadusta ja dynamiikasta; katsoo, että parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on täysimääräisesti osallistuttava yhdentymisprosessiin ja että yhdentymisprosessin on nautittava laajempaa demokraattista tukea;

7.  pitää valitettavana, että sen jälkeen, kun surullisenkuuluisa puheiden nauhoitustapaus paljastui tänä vuonna, tutkintavaliokunta, jonka tehtävänä oli tutkia väitettyjä väärinkäytöksiä puolueiden rahoituksessa, ei tehnyt loppuraportissaan poliittisia johtopäätöksiä, ja että oikeudelliset jatkotoimet tässä asiassa ovat yhä puutteellisia; painottaa sen merkitystä, että varmistetaan perusteellinen tutkimus ja tarvittavat asianmukaiset toimet; kehottaa Montenegron toimivaltaisia viranomaisia siksi saattamaan pikaisesti päätökseen avoimen ja oikeudenmukaisen oikeusprosessin kaikkien asianomaisten puolueiden yhteistyössä ja tarkastelemaan mahdollisia rikoksia huolellisesti, objektiivisesti ja täysin lainsäädännön mukaisesti; on lisäksi tyytyväinen hiljattain annettuun ilmoitukseen selvityksen käynnistämisestä Cetinjen videonauhoitustapauksesta; toteaa, että ilmoituksen mukaan vaalilainsäädännön rikkomiseen syyllistyneisiin tullaan soveltamaan asianmukaisia sanktioita oikeusturvan mukaisesti;

8.  korostaa tarvetta parantaa vaalijärjestelmää ja demokraattisia rakenteita kohtaan tunnettua julkista luottamusta ja kehottaa parlamenttia nopeuttamaan vaaliuudistusta niin, että muutetaan vaaleja ja poliittisten puolueiden rahoitusta koskevia lakeja ja myös lakiluonnosta, joka koskee keskitettyä äänestäjäluetteloa, sekä henkilökortteja koskevia tarkistusluonnoksia; korostaa, että keskitetyn äänestäjäluettelon on oltava täysin avoin ja vastuullinen; vaatii, että uudistukset toteutetaan noudattaen Etyjin alaisen demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston pitkäaikaisia suosituksia ja täysin avoimesti kansalaisyhteiskunnan tuella; tukee komission kehotusta erottaa selkeästi ja laajasti hyväksytyllä tavalla toisistaan julkinen etu ja puolueen etu; kehottaa hallitusta julkistamaan ennakoivasti tiedot valtion tuesta yksittäisille henkilöille ja yrityksille, julkisten palvelujen alan työllistämisestä ja muista menoista, joilla voi olla vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen; toteaa, että korruption mielikuva voi olla yhtä haitallinen kuin korruptio itsessään;

9.  painottaa julkishallinnon uudistuksen merkitystä yhteisön säännöstön soveltamiseksi; katsoo, että julkishallinnon strategian täytäntöönpanon koordinointi- ja seurantamekanismeja on ehdottomasti vahvistettava ja ryhdyttävä lisätoimiin avoimen, ammattimaisen, tehokkaan ja ansioihin perustuvan julkishallinnon aikaansaamiseksi; kehottaa viranomaisia huolehtimaan virkamiesten palvelukseenotossa ja erottamisessa siitä, että virkamiesjärjestelmä ei vaikuta politisoituvan entisestään; kehottaa myös vahvistamaan oikeusasiamiehen riippumattomuutta ja valmiuksia;

10.  panee tyytyväisenä merkille perustuslakimuutokset, joilla pyritään vahvistamaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta vähentämällä poliitikkojen vaikutusvaltaa syyttäjien ja oikeusviranomaisten nimittämisessä avoimempien ja ansioihin perustuvien menettelyjen avulla kaikilla tasoilla ja erityisesti ylimmän valtionsyyttäjän valinnalla; panee kuitenkin merkille oikeusasiamiehen aloitteen näiden tarkistusten sekä perustuslakituomioistuinta koskevien säännösten perustuslaillisuuden arvioimiseksi perustuslakituomioistuimen tuomareiden valinnan osalta; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia luomaan vankan kurinpitomenettelyn ja varmistamaan oikea-aikaisen oikeuskäsittelyn sekä oikeuskäytännön yhdistämisen; kehottaa ryhtymään lainsäädännöllisiin ja muihin lisätoimiin oikeuslaitoksen politisoitumisen vähentämiseksi käytännössä, myös arvioimalla objektiivisesti oikeuslaitoksen toimintaa, osoittamalla selkeästi oikeudellisen vastuuvelvollisuuden Venetsian komission suositusten mukaisesti ja takaamalla ansioihin perustuvat ylennykset; korostaa myös tarvetta varmistaa rikostuomioistuinten riippumattomuus toimeenpanovallasta;

11.  pitää myönteisinä yrityksiä keventää tuomioistuinjärjestelmää tuomioistuinten toiminnan tehostamiseksi ja käsittelyruuhkien purkamiseksi; on kuitenkin huolissaan oikeusprosessien pituudesta, monien tuomioistuinten heikosta infrastruktuurista sekä siviili- ja hallinto-oikeuden tuomioiden heikosta täytäntöönpanosta samoin kuin oikeuslaitoksen ja syyttäjänviraston riittämättömästä budjetista; kehottaa parantamaan tuomari- ja syyttäjäneuvostojen valmiuksia sekä varmistamaan entistä tehokkaammin oikeuslaitoksen vastuuvelvollisuuden ja loukkaamattomuuden; kehottaa lisäksi ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan kansalaisen mahdollisuus turvautua yksityisoikeuteen ja saada korvauksia unionin normeja vastaavalla tavalla; kehottaa tuomioistuimia toimimaan entistä avoimemmin ja vastuullisemmin korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa;

12.  kehottaa toteuttamaan tarvittavia jatkotoimia merkittävissä sotarikosasioissa rankaisemattomuuden estämiseksi sekä toteuttamaan entistä huolellisempia, tehokkaampia ja avoimempia sotarikosten tutkimuksia ja syytteeseenasettamista; painottaa lisätoimien tarvetta sekä rankaisemattomuuden että sen vaikutelman torjumiseksi; kehottaa viranomaisia tämän osalta tarkistamaan rangaistusasteikkoa sekä tarkastelemaan ilmeisen suhteetonta vapauttavien tuomioiden määrää kaikkein vakavimpien rikosten osalta;

13.  on tyytyväinen hallituksen oikeuslaitoksen uudistusstrategiaan vuosiksi 2007–2012, mutta ilmaisee huolensa sen hitaasta toimeenpanosta; panee merkille, että vuosien 2013–2018 strategian valmistelu on jo edennyt pitkälle; kehottaa tämän vuoksi Montenegron hallitusta yleisesti painottamaan nykyisten strategioiden toimeenpanoa kattavine ja julkisine arviointeineen sen sijaan, että strategiat pelkästään uusittaisiin ilman tarvittavaa arviointia; rohkaisee perustamaan säännölliset strategioiden ja toimintasuunnitelmien seurantaelimet;

14.  painottaa, että korruption torjunta edellyttää lisätoimia, ja kehottaa panemaan täytäntöön lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (Greco) suositukset;

15.  on huolissaan siitä, että koulutus, terveydenhoito, vaalimenettely, maaomaisuuden hallinto, maankäyttö ja rakennusala, yksityistäminen ja julkiset hankinnat ovat yhä alttiita korruptiolle; odottaa, että lukua 5 (julkiset hankinnat) koskevien neuvottelujen aloittaminen nopeuttaa alalla tarvittavia uudistuksia; panee tyytyväisenä merkille uuden parlamentaarisen korruption vastaisen komitean perustamisen; kehottaa viranomaisia parantamaan valvontaelinten valmiuksia, parantamaan tarkastuksia, lisäämään puoluerahoituksen avoimuutta ja parantamaan valmiuksia kaikilla tasoilla, jotta voidaan vähentää väärinkäytöksiä julkisia hankintoja koskevien lakien täytäntöönpanossa ja muilla edellä mainituilla aloilla;

16.  ilmaisee huolensa yrityksiä ja maarekisterejä koskevien tietojen julkisen saatavuuden jatkuvasta rajoittamisesta; katsoo, että tällaisten tietojen julkinen saatavuus on hyvin tärkeää toimittajille ja kansalaisyhteiskunnan toimijoille, jotka pyrkivät paljastamaan korruptiotapauksia ja selvittämään järjestäytyneen rikollisuuden ja valtion toimielinten välisiä yhteyksiä; kehottaa viranomaisia lisäämään kyseisten rekisterien avoimuutta;

17.  korostaa, että on toteutettava uudistuksia korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa sekä saatava selkeää näyttöä tuloksista tutkinnassa, syyttämisessä ja tuomioissa kaikilla tasoilla; kehottaa lisäämään lainvalvontaviranomaisten ja oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunnassa kaikilla tasoilla ja kehottaa parantamaan oikeuslaitoksen toimintaa korkean tason asioissa; on vakavasti huolissaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioiden kumoamisesta järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvissä tapauksissa; ei hyväksy korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta tuomittujen rikollisten rankaisematta jättämistä; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että julkiset viranomaiset ja laitokset panevat täytäntöön kaikki tarvittavat toimet ja että ne ovat vastuussa, mikäli ne eivät tee niin;

18.  kehottaa Montenegroa jatkamaan osallistumista kansainväliseen ja alueelliseen yhteistyöhön korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; kehottaa panostamaan enemmän tehokkaaseen rajavalvontaan järjestäytyneen rikollisuuden ja salakuljetustoiminnan torjumiseksi ”Balkanin reitillä”; painottaa tarvetta lisätä valvontaa ja toteuttaa toimia paikallisten ja kansainvälisten rikollisryhmien rahanpesuun puuttumiseksi;

19.  korostaa, että Montenegron hallituksen on jatkettava ja vahvistettava kuulemisia ja parannettava yhteistoimintaa ja vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan sekä opposition kanssa päätöksenteon ja lainsäädännön avoimuuden parantamiseksi erityisesti lakien täytäntöönpanon sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla; on siksi tyytyväinen hallituksen pyrkimyksiin lisätä toimintansa läpinäkyvyyttä, mutta katsoo, että vielä on paljon tehtävää; on tyytyväinen kansalaisyhteiskunnan laajaan osallistumiseen EU:n neuvottelulukuja tarkasteleviin työryhmiin, mutta panee merkille joidenkin kansalaisyhteiskunnan edustajien huolen osallistumisen luonteesta ja laadusta; pitää valitettavana hallituksen tiettyjen osien ja kansalaisyhteiskunnan välisten suhteiden hiljattaista heikkenemistä ja sitä, että molemmat osapuolet ovat ilmaisseet pelkonsa siitä, että keskinäiset vihamielisyydet vievät voiton yhteisistä pyrkimyksistä edetä yhdentymisessä EU:hun; kannustaa tämän vuoksi tuottavaan ja tasapainoiseen molemminpuoliseen vuoropuheluun, jossa hallitus objektiivisesti tukisi ja helpottaisi kansalaisyhteiskunnan työtä ja ottaisi sen edustajat täysimääräisesti mukaan poliittiseen menettelyyn ja jossa kansalaisyhteiskunta kritisoi politiikkaa ja valvoo oikeudenmukaisesti ja rakentavasti hallituksen vastuuvelvollisuutta;

20.  panee tyytyväisenä merkille, että liittymistä valmisteleva tuki (IPA) toimii hyvin Montenegrossa; kannustaa sekä hallitusta että komissiota yksinkertaistamaan IPA-rahoituksen hallintomenettelyjä, jotta rahoitus olisi helpommin pienten ja hajautettujen kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysten ja muiden edunsaajien saatavilla;

21.  painottaa, että Montenegro on ratifioinut kahdeksan ILOn merkittävää työoikeuksia koskevaa yleissopimusta sekä uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan; korostaa, että vaikka työntekijöiden perusoikeuksia ja ammattiyhdistysten oikeuksia kunnioitetaan yleisesti, niitä on vahvistettava edelleen; painottaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on tärkeä merkitys, ja kehottaa hallitusta vahvistamaan edelleen sosiaalineuvostoa;

22.  painottaa vapaiden, riippumattomien ja puolueettomien tiedotusvälineiden tarvetta toimivan demokratian kannalta; on erittäin huolissaan toimittajiin kohdistuvan sanallisen ja fyysisen uhkailun lisääntymisestä mutta myös rahapulasta ja oikeusjutuista johtuvista kasvavista paineista; on erittäin järkyttynyt siitä, että elokuun 2013 jälkeen toimittajiin on kohdistettu ainakin kaksi pommi-iskua ja puolisen tusinaa fyysistä hyökkäystä; on hyvin pettynyt siihen, että Montenegro on tällä hetkellä sijalla 113 Toimittajat ilman rajoja ‑järjestön tiedotusvälineiden vapautta mittaavan indeksin mukaan; muistuttaa, että on tärkeää edistää vastuullisia tiedotusvälineitä, toimituksellista riippumattomuutta ja tiedotusvälineiden omistuksen moninaisuutta unionin normien mukaisesti; korostaa, että kaikki poliittiset voimat ja tiedotusvälineet ovat vastuussa erilaisia mielipiteitä suvaitsevan ilmapiirin luomisesta; pitää sitä keskeisenä tekijänä toimittajien ja lehdistönvapauden suojelemisessa; kehottaa tutkimaan asianmukaisella tavalla kaikki toimittajiin kohdistuneet hyökkäykset ja uhkaukset ja asettamaan niistä syytteeseen ratkaisemattomat aiemmat rikokset mukaan lukien; panee tyytyväisenä merkille päätöksen, jolla toimittajien murha- ja pahoinpitelytapausten ratkaisemiseksi toteutettujen virallisten toimien valvomiseksi perustetaan erityinen elin, joka voi osaltaan parantaa luottamusta valtion ja tiedotusvälineiden välillä;

23.  painottaa riippumattomien ja kestävien julkisen palvelun tiedotusvälineiden erityisasemaa tiedotusvälineiden vapauden ja demokratian vahvistamisessa ja kehottaa viranomaisia noudattamaan täysin Montenegron yleisradioyhtiötä (RTCG) koskevaa lakia ja huolehtimaan oikeudellisista takeista, joilla varmistetaan julkisen palvelun tiedotusvälineiden taloudellinen kestävyys, jotta ne voivat täyttää yhteiskunnallisen tehtävänsä;

24.  kehottaa toteuttamaan parannuksia todistajien suojelun alalla sekä hyväksymään lainsäädäntöä väärinkäytöksistä ilmoittajien suojelemiseksi;

25.  korostaa, että kaikki poliittiset voimat ovat vastuussa suvaitsevan ja osallistavan ilmapiirin luomisesta kaikkien vähemmistöjen osalta; on tyytyväinen hallituksen vähemmistöpolitiikkaan, jolla on erityisesti edistetty valtion albanialaisyhteisön parempaa integrointia; kehottaa parantamaan sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien ryhmien tilannetta ja myös vammaisten henkilöiden pääsyä koulutuksen ja terveydenhuollon piiriin sekä fyysistä pääsyä julkisiin rakennuksiin; on tyytyväinen hallituksen hiljattain esittämään romaneja koskevaan toimintasuunnitelmaan, mutta kehottaa edelleen helpottamaan romanien ja muiden edelleen syrjintää kokevien vähemmistöjen koulutukseen pääsyä ja työllistymistä, erityisesti mitä tulee romani-, aškaali- ja egyptiläislasten rajattuun koulutukseen pääsyyn;

26.  toteaa, että naiset ovat edelleen aliedustettuina monilla Montenegron yhteiskunnan aloilla ja esimerkiksi parlamentissa, päätöksentekoasemissa ja työmarkkinoilla; kehottaa hallitusta vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa koskevia toimiaan, lisäämään niihin liittyviä taloudellisia resursseja ja henkilöresursseja, varmistamaan sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman toteuttamisen, ottamaan käyttöön samapalkkaisuuden periaatteen ja kannustamaan naisten entistä aktiivisempaa osallistumista erityisesti politiikan alalla;

27.  on huolissaan Montenegrossa laajalti esiintyvästä homoseksuaalisuutta koskevasta suvaitsemattomuudesta sekä homoseksuaalien oikeuksia puolustaviin aktivisteihin usein kohdistuvasta väkivallasta ja väkivallan uhasta sekä vihapuheesta; pitää valitettavana, että huomattavimmat homoseksuaalien, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten oikeuksien puolustajat ovat turvallisuussyistä joutuneet hakemaan turvapaikkaa ulkomailta; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille hallituksen uuden strategian homoseksuaalien, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten elämänlaadun parantamiseksi, mutta painottaa sen täytäntöönpanon merkitystä; painottaa erityisesti väestön kouluttamisen ja sille tiedottamisen tarvetta asenteiden muuttamiseksi; on erityisen tyytyväinen hallituksen ja poliisin tukeen ja apuun Budvan ja Podgorican ensimmäisten Pride-kulkueiden järjestämisessä tänä vuonna; painottaa, että kulkueiden aikana ilmenneet homoseksuaalien vastaiset väkivaltaisuudet on tutkittava perusteellisesti ja niihin syyllistyneet saatettava oikeuden eteen; kehottaa viranomaisia edelleen edistämään suvaitsevaisuutta homoseksuaaleja, lesboja, biseksuaaleja, transihmisiä ja intersukupuolisia kohtaan ja nostamaan rikoksista syytteet nopeasti; korostaa tarvetta parantaa sosiaalista hyväksyntää ja lopettaa homoseksuaalien syrjintä;

28.  on huolissaan naisiin ja lapsiin jatkuvasti kohdistuvan väkivallan ongelmasta ja pelkää, että monet pitävät sitä sosiaalisesti hyväksyttävänä; pitää valitettavana hidasta kehitystä perheisiin ja yhteisöön perustuvien palveluiden kehittämisessä; kehottaa hallitusta lisäämään yleistä tietoisuutta perheväkivallasta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta sekä lasten oikeudesta suojeluun kaikenlaiselta huonolta kohtelulta; on tyytyväinen hallituksen uusiin toimenpiteisiin perheväkivaltaan puuttumiseksi, lasten oikeuksien parantamiseksi ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi, mutta kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön perheväkivallalta suojelua koskevan lain, erityisesti mitä tulee uhrien suojeluun, tukemiseen ja oikeuden saamiseen, ehkäisevien ohjelmien kehittämiseen ja koordinointiin sekä syyllisten vastuuseen asettamiseen;

Yhteiskunnallis-taloudelliset kysymykset

29.  kehottaa hallitusta keskittymään talouskasvun vauhdittamiseen köyhyyden torjumiseksi ja elinolojen parantamiseksi kaikkien kansalaisten osalta myös tarkastelemalla mahdollisuuksien mukaan sosiaaliturvajärjestelmän uudistusta ja poistamalla alueellista eriarvoisuutta; kehottaa lisäämään toimia laajamittaisen harmaan talouden torjumiseksi, teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun sekä yleisen oikeusjärjestelmän parantamiseksi tavoitteena torjua korruptiota järjestelmällisesti, parantaa liiketoimintaympäristöä ja toteuttaa rakenteellisia uudistuksia suorien ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi ja jatkamiseksi, mikä on välttämätöntä talouden monipuolistamisen kannalta;

30.  painottaa, että kaupallisten riitojen ratkaisumenettelyjen on oltava avoimia ja vapaita poliittisesta ohjauksesta sekä perustuttava oikeusvaltioperiaatteisiin liiketoimintaympäristön parantamiseksi entisestään; kehottaa ratkaisemaan pikaisesti KAP-alumiinitehdasta koskevan kiistan; painottaa, että kaiken yksityistämisen on tapahduttava oikeudenmukaisella, huolellisella, avoimella ja asianmukaisella tavalla; panee merkille valtiontukeen liittyvät huolet ja vaatii sitä käytettäessä avoimuutta ja kestävyyttä samoin kuin unioni säännöstön sekä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen noudattamista; on tyytyväinen hallituksen pyrkimyksiin puuttua kasvavaan valtionvelkaan ja suuriin rakenteellisiin alijäämiin; kehottaa toteuttamaan lisää toimia, joilla taataan liittymistä valmistelevaan tukeen liittyvän maaseudun kehittämisohjelman tuleva toteutus ja kehitetään vedenlaatudirektiiviä yhteisön säännöstön mukaisesti;

31.  panee merkille että uusi julkisia hankintoja koskeva laki tuli voimaan tammikuussa 2012, mutta toteaa, että sen käytännön täytäntöönpano ei ole riittävän tehokasta varsinkaan terveydenhuoltoalalla; kehottaa Montenegron viranomaisia lisäämään avoimuutta kaikissa hankintamenettelyissä sekä laatimaan toimintasuunnitelmia selkeine tavoitteineen, menettelyineen ja aikatauluineen, jotta uusi julkisia hankintoja koskeva laki voidaan panna täytäntöön tehokkaasti ja jotta käyttöoikeuksia, liikelaitoksia ja puolustushankintoja koskeva maan lainsäädäntö voidaan saattaa unionin säännöstön mukaiseksi;

32.  on tyytyväinen eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) täytäntöönpanoon; kehottaa lisäämään julkisen sektorin tukea pk-yrityksille, koska ne ovat talouskasvun moottoreita; kehottaa yhdentämään hajanaiset strategiat, jotka haittaavat yrityksiin ja teollisuuteen liittyvien välineiden tehokkuutta;

33.  ilmaisee huolensa muuttumattomasta tilanteesta työmarkkinoilla ja kehottaa tämän vuoksi ryhtymään päättäväisiin toimiin korkean työttömyysasteen vähentämiseksi erityisesti ensimmäistä työpaikkaansa etsivien työnhakijoiden keskuudessa sekä heikosti toimivien työmarkkinoiden parantamiseksi; kehottaa hallitusta varmistamaan, että työlainsäädännön täytäntöönpano on ILO:n normien mukaista myös parantamalla tarkastuksia; painottaa tarvetta puuttua harmaaseen talouteen; kehottaa vahvistamaan kolmikantaista työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua;

34.  kannustaa Montenegroa toteuttamaan lisätoimia ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla vahvistamalla hallinnollisia valmiuksiaan panna täytäntöön tätä koskevaa EU:n politiikkaa ja lainsäädäntöä varmistaakseen ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevan unionin säännöstön noudattamisen;

35.  toteaa, että laiton rakentaminen erityisesti matkailijoiden suosimilla alueilla on merkittävä ongelma Montenegrossa; kehottaa Montenegron viranomaisia edistämään maassa määrätietoisesti kestävää kehitystä; pitää tärkeänä, että matkailun kehittäminen on ympäristönsuojeluvaatimusten mukaista;

Alueellinen yhteistyö

36.  pitää myönteisenä Montenegron aktiivista osallistumista aloitteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi alueelliseen sovintoon ja Länsi-Balkanin ”kuusikkoa” koskevaan hankkeeseen, ja pitää myönteisenä maan hallituksen halua ottaa johtava rooli alueellisissa yhteistyöaloitteissa; kehottaa Montenegroa lisäämään kulttuurista ja taloudellista yhteistyötään naapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa; antaa hallitukselle tunnustusta hyvien kahdenvälisten suhteiden säilyttämisestä kaikkien naapurimaiden ja myös Kosovon kanssa, mutta painottaa tarvetta ratkaista nopeasti maa- ja merirajoja koskevat maan kiistat Kroatian kanssa ottaen erityisesti huomioon alustavat öljyn etsinnät merellä; kehottaa myös sopimaan lopullisista rajoista Serbian, Bosnian ja Hertsegovinan ja Kosovon kanssa mahdollisesti jännityksiä aiheuttavien tekijöiden poistamiseksi; panee tyytyväisenä merkille Sarajevon julistukseen ja myös alueellisen asunto-ohjelman täytäntöönpanoon liittyvän edistyksen; kannustaa tekemään lisää yhteistyötä naapurimaiden kanssa jakamalla liittymisneuvotteluista saatuja kokemuksia;

37.  on tyytyväinen pääministeri Dačićin hiljattaiseen vierailuun Podgoricassa ja pääministeri Đukanovićin vierailuun Belgradissa, jotka olivat ensimmäiset tällaiset vierailut Montenegron itsenäistymisen jälkeen; antaa tunnustusta näille vierailuille vahvana merkkinä sovinnosta ja lisääntyneestä sitoutumisesta ja avoimuudesta molemmilla puolilla, mikä enteilee vain hyvää alueellisen ja unioniin yhdentymisen kannalta;

38.  painottaa, että Montenegron hyvät naapuruussuhteet alueella ovat perusta menestyksekkäille neuvotteluille EU:n kanssa ja että valtio itsessään on esimerkki yhteistyöstä ja rauhaan ja vakauteen sitoutumisesta Länsi-Balkanin alueella;

39.  pitää myönteisenä hallituksen viimeaikaisia pyrkimyksiä rekisteröidä maan sisällä siirtyneet henkilöt ja selvittää heidän asemansa; tunnustaa kuitenkin tehtävän vaikeuden, joka liittyy muun muassa hallinnollisten rasitteiden poistamiseen; kehottaa EU:ta ja muita Balkanin alueen kumppaneita auttamaan Montenegron hallitusta ratkaisemaan asian mahdollisimman pian ja auttamaan sulkemaan tuskallisen kappaleen alueen historiassa;

40.  on tyytyväinen siihen, että Montenegron hallitus on sitoutunut liittymään Natoon, mutta panee merkille suuret mielipide-erot parlamentin jäsenten ja suuren yleisön keskuudessa; luottaa siihen, että Montenegron pyrkimykset Nato-jäsenyyteen ovat eduksi sen tiellä kohti EU-jäsenyyttä ja myös parantavat alueellista yhteistyötä ja turvallisuutta; antaa erityistä tunnustusta sille, että Montenegro on rajallisista puolustusresursseistaan huolimatta osaltaan edistänyt YK:n ja YTPP:n operaatioita esimerkiksi Afganistanissa, Liberiassa ja Malissa; on tyytyväinen tähän selkeään merkkiin Montenegron sitoutumisesta yhteistyöhön kansainvälisten kumppanien kanssa maailmanlaajuisen rauhan ja vakauden edistämiseksi;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Montenegron hallitukselle ja parlamentille.

(1) EYVL L 108, 29.4.2010, s. 3. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0453. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0434.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen (2014/2511(RSP))

P7_TA(2014)0105 B7-0091/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” (COM(2013)0833),

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) raportin ”Naisten sukuelinten silpominen Euroopan unionissa ja Kroatiassa”,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 67/146 maailmanlaajuisten toimien tehostamisesta naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi,

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten sukupuolielinten silpomisen lopettamisesta(1),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(2),

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:ssa harjoitetun naisten sukupuolielinten silpomisen torjunnasta(3),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia”(4),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta(5),

–  ottaa huomioon komission 21. syyskuuta 2010 esittelemän naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2010–2015,

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten(6),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta (yleiset periaatteet) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18 ja 19 artiklan (syrjintäkielto),

–  ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean vuonna 1990 hyväksymän yleisen suosituksen N:o 14 naisten ympärileikkauksesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa määritelleensä 5. huhtikuuta 2011 naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä antamassaan päätöslauselmassa naisiin kohdistuvan väkivallan kaikenlaiseksi sukupuoleen perustuvaksi väkivallaksi, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa fyysistä, seksuaalista tai psykologista vahinkoa tai kärsimystä naisille, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkailu tai pakottaminen taikka mielivaltainen vapaudenriisto, tapahtuipa se julkisessa tai yksityisessä elämässä(7);

B.  katsoo, että naisten sukuelinten silpominen on naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivallan muoto, joka loukkaa heidän perusoikeuksiaan ja on vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja periaatteita; katsoo, että on ehdottoman tärkeää sisällyttää naisten sukuelinten silpomisen torjunta naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevaan yleiseen ja johdonmukaiseen toimintatapaan;

C.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö (WHO) määritteli vuonna 2008 naisten sukuelinten silpomisen toimenpiteeksi, johon liittyy naisen ulkoisten sukuelinten poistaminen osittain tai kokonaan muista kuin lääketieteellisistä syistä ja johon lasketaan sunna tai klitoridektomia (klitoriksen poistaminen osittainen tai kokonaan ja klitoriksen hupun poistaminen), excisio (klitoriksen sekä pienten häpyhuulien poistaminen osittain tai kokonaan) ja naisten sukuelinten silpomisen kaikkein äärimmäisin muoto eli infibulaatio (emätinaukon ahtauttaminen niin, että ompelemisella muodostetaan peittävä sulku);

D.  ottaa huomioon, että WHO:n mukaan noin 140 miljoonan lapsen, nuoren tytön ja naisen arvioidaan joutuneen tämän julman sukupuoleen perustuvan väkivallan muodon uhriksi maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että WHO:n mukaan useimmissa tapauksissa nuorten tyttöjen sukuelimet on silvottu varhaislapsuuden ja 15 ensimmäisen elinvuoden välisenä aikana; ottaa huomioon, että tätä julmaa tapaa harjoitetaan 28 Afrikan maassa, Jemenissä, Pohjois-Irakissa ja Indonesiassa;

E.  katsoo, että naisten sukuelinten silpominen on julma käytäntö, jota ei esiinny ainoastaan kolmansissa maissa vaan se koskettaa myös EU:ssa asuvia naisia ja lapsia, jotka joutuvat tämän käytännön uhreiksi joko EU:n alueella tai kotimaissaan ennen muuttoa EU:hun tai matkustaessaan EU:n ulkopuolelle(8); ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) mukaan vuosittain noin 20 000 naista ja tyttöä, jotka ovat kotoisin naisten sukuelinten silpomista harjoittavista maista, hakee turvapaikkaa EU:sta ja heistä 9 000 on jo saattanut joutua silvotuiksi(9); toteaa, että arviot niiden naisten määrästä, jotka ovat joutuneet tai ovat vaarassa joutua silvotuiksi Euroopassa, yltävät jopa 500 000:een(10), ja samalla syytteeseenpanot tästä rikoksesta ovat harvinaisia;

F.  ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpominen suoritetaan usein kotona puutteellisissa ja epähygieenisissä olosuhteissa ja usein ilman anesteettista tai lääketieteellistä tietoa ja sillä on lukuisia vakavia ja usein korjaamattomia tai kohtalokkaita seurauksia naisten ja tyttöjen sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle ja se vahingoittaa heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttään;

G.  katsoo, että naisten sukuelinten silpominen on vastoin sukupuolten tasa-arvoa koskevaa eurooppalaisten perusarvoa ja ylläpitää perinteisiä näkemyksiä, joiden mukaisesti naiset nähdään objekteina ja miesten omaisuutena; katsoo, että kulttuurisia ja perinteisiä arvoja ei saisi missään olosuhteissa käyttää tekosyynä lasten, nuorten tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen harjoittamiseen;

H.  toteaa, että lasten oikeuksien suojelu on vakiintunut monissa jäsenvaltioissa sekä eurooppalaisissa ja kansainvälisissä sopimuksissa ja lainsäädännössä, ja katsoo, että naisiin yleisesti kohdistuvaa väkivaltaa, nuoriin tyttöihin kohdistuva väkivalta mukaan luettuna, ei voida perustella kulttuuriperinteiden kunnioittamisella tai erilaisilla siirtymäriiteillä;

I.  katsoo, että naisten sukuelinten silpomisen ehkäiseminen on jokaisen jäsenvaltion kansainvälisiin ihmisoikeuksiin liittyvä velvoite naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean hyväksymän naisten ympärileikkausta koskevan yleisen suosituksen N:o 14 ja rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU mukaisesti, joissa tunnustetaan naisten sukuelinten silpominen sukupuoleen perustuvan väkivallan muodoksi, johon liittyen olisi muun muassa laadittava suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset;

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen”, jossa komissio sitoutuu käyttämään EU:n varoja naisten sukuelinten silpomisen ehkäisemiseen ja parantamaan uhreille annettavaa tukea, mukaan lukien vaarassa olevien naisten suojeleminen EU:n turvapaikkasääntöjen mukaisesti, ja yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa lujittamaan kansainvälistä vuoropuhelua ja kannustamaan tutkimusta, jotta voidaan selkeästi tunnistaa vaarassa olevat naiset ja tytöt;

2.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen helpottaa kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa naisten sukuelinten silpomiseen liittyvistä kysymyksistä jäsenvaltioiden, kansalaisjärjestöjen ja asiantuntijoiden välillä ja korostaa tarvetta lisätä edelleen kansalaisyhteiskunnan, myös kolmansien maiden kansalaisyhteiskunnan, ottamista mukaan sekä tiedotuskampanjoihin että koulutusmateriaalin ja koulutuksen kehittämiseen;

3.  huomauttaa, että kansainvälisillä, eurooppalaisilla ja jäsenvaltioiden toimijoilla on tärkeä tehtävä naisten sukuelinten silpomisen estämisessä, naisten ja tyttöjen suojelemisessa ja uhrien tunnistamisessa sekä toimien toteuttamisessa sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi, naisten sukuelinten silpominen mukaan luettuna; suhtautuu myönteisesti EU:n sitoumukseen jatkaa toimia naisten sukuelinten silpomisesta luopumisen edistämiseksi maissa, joissa sitä harjoitetaan;

4.  palauttaa mieliin komissiolle esittämänsä kehotuksen antaa viipymättä ehdotus unionin säädökseksi, jolla vakiinnutettaisiin kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan (naisten sukuelinten silpominen mukaan luettuna) ehkäisemistä koskevat toimet, ja, kuten Tukholman ohjelmassa esitettiin, asiaa koskeva kokonaisvaltainen EU:n strategia, johon sisältyisi lisäksi jäsennellyt yhteiset toimintaohjelmat naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi EU:ssa;

5.  painottaa, että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon on suhtauduttava tiukasti kolmansiin maihin, jotka eivät tuomitse naisten sukuelinten silpomista;

6.  kehottaa komissiota käyttämään yhdenmukaista lähestymistapaa naisten sukuelinten silpomista koskevan tiedon keruussa ja pyytää Euroopan tasa-arvoinstituuttia ottamaan mukaan väestöntutkijoita ja tilastotieteilijöitä yhteisten menetelmien kehittämiseen ja tiedonannon mukaisesti indikaattoreiden laatimiseen, jotta voidaan varmistaa yksittäisten jäsenvaltioiden välisten vertailujen toteutettavuus;

7.  muistuttaa jäsenvaltioille esittämästään pyynnöstä käyttää nykyisiä mekanismeja, erityisesti direktiiviä 2012/29/EU, mukaan lukien ammattihenkilöstön kouluttaminen naisten ja tyttöjen suojelemiseksi, ja saattaa oikeuden eteen, asettaa syytteeseen ja tuomita henkilöt, jotka ovat syyllistyneet naisten sukuelinten silpomista koskevaan rikokseen, vaikka rikos olisi tehty kyseisen jäsenvaltion rajojen ulkopuolella; kehottaa siksi sisällyttämään ekstraterritoriaalisuuden periaatteen kaikkien jäsenvaltioiden rikoslain säännöksiin, jotta rikoksesta voidaan rangaista samalla tavalla kaikissa 28 jäsenvaltiossa;

8.  kehottaa EU:ta ja niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, tekemään sen viipymättä, jotta EU:n sitoumus olisi niiden kansainvälisten vaatimusten mukainen, joilla edistetään kokonaisvaltaista ja yhtenäistä lähestymistapaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja naisten sukuelinten silpomisen estämiseksi;

9.  kehottaa komissiota nimeämään vuoden 2016 naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamisen eurooppalaiseksi teemavuodeksi;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvostolle, YK:n pääsihteerille ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 87. (2) EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26. (3) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 52. (4) EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 24. (5) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57. (6) EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1. (7) Naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta 20. joulukuuta 1993 annetun YK:n julistuksen 1 artikla (A/RES/48/104); YK:n vuoden 1995 Pekingin toimintaohjelma, 113 kohta. (8) EIGE, Female genital mutilation in the European Union and Croatia, 2013. (9) UNHCR’s Contribution to the European Commission’s consultation on female genital mutilation in the EU, 2013. (10) Waris, D. and Milborn, C., Desert Children, Virago, UK, 2005.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 NAIADES II:sta – sisävesiliikennettä tukeva toimintaohjelma (2013/3002(RSP))

P7_TA(2014)0106 B7-0094/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komissiolle osoitetun suullisesti vastattavan kysymyksen aiheesta ”NAIADES II – sisävesiliikennettä tukeva toimintaohjelma” (O-000016/2014 – B7‑0104/2014),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman sisävesiliikenteen edistämisestä: sisävesiliikenteen integroitu eurooppalainen toimintaohjelma ”NAIADES"(1),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena laadukas sisävesiliikenne – NAIADES II” (COM(2013)0623),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”(2),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 annetun komission tiedonannon sisävesiliikenteen edistämisestä – sisävesiliikenteen integroitu eurooppalainen toimintaohjelma ”NAIADES" (COM(2006)0006),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2013 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Greening the fleet: reducing pollutant emissions in inland waterway transport” (SWD(2013)0324),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että sisävesiliikenneala edistää EU:n liikennejärjestelmää merkittävästi, koska se huolehtii tavaroiden kuljetuksista EU:n satamien ja sisämaan välillä;

B.  ottaa huomioon, että sisävesiliikenne on energiatehokasta ja edistää liikennepolitiikkaa koskevassa EU:n valkoisessa kirjassa asetettujen vähähiilisen talouden tavoitteiden saavuttamista;

C.  katsoo, että sisävesiliikenneala voisi sisävesiliikenteen mahdollisuuksia täysitehoisesti hyödyntämällä toimia Euroopassa tärkeänä yhteytenä, joka auttaa ratkaisemaan merisatamien kautta maahantuotavien tavaroiden aiheuttamat ruuhka- ja ympäristöongelmat;

D.  katsoo, että sisävesialusten nykyaikaistaminen ja niiden mukauttaminen tekniseen kehitykseen olisi tarpeen, jotta alusten ympäristötehokkuutta voitaisiin edelleen parantaa ja muun muassa kehittää kestävään jokiliikenteeseen mukautettuja aluksia (RASSIN) ja siten varmistaa sisävesiliikenteen kilpailuetu;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan heikko taloustilanne on vaikuttanut myös sisävesiliikennealaan ja että alan taloudellinen tilanne on vaikea;

F.  toteaa, että nykyisellä ylikapasiteetilla on tuhoisat vaikutukset sisävesiliikennealaan;

G.  toteaa, että sisävesiliikennealan rakenne perustuu suurelta osin pk-yrityksiin, toisin sanoen pienyrittäjiin, jotka tekevät työtä ja asuvat aluksilla perheineen, ja että nämä pk-yritykset ovat erityisen alttiita kriisin vaikutuksille;

H.  katsoo, että sosiaaliset standardit, esimerkiksi työaika, sekä koulutus ovat ratkaisevan tärkeitä tällä alalla;

I.  ottaa huomioon, että sisävesiliikennealalle osoitettu rahoitus on rajallista ja että rahoituksen saaminen vaikeutuu jatkuvasti;

1.  pitää myönteisenä komission aloitetta NAIADES-ohjelman ajantasaistamisesta ja uudistamisesta niin, että se ulottuu vuoteen 2020 saakka;

2.  puoltaa NAIADES II ‑toimintaohjelmassa vuosiksi 2014–2020 määriteltyjä erityistoimia;

3.  pitää valitettavana, ettei komissio liittänyt NAIADES II ‑ehdotukseen riittävää erityisrahoitusta toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi, ja kehottaa näin ollen laatimaan hyvin jäsennellyn toimintakokonaisuuden, johon liitetään saavutettavissa olevat lyhyen ja keskipitkän aikavälin tavoitteet sekä konkreettinen etenemissuunnitelma, jossa esitetään muun muassa täytäntöönpanoresurssit;

4.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian mahdollisia konkreettisia toimia, joissa otetaan huomioon tämän suurelta osin pk-yrityksiin perustuvan alan erityispiirteet;

5.  korostaa korkealaatuisen infrastruktuurin merkitystä edellytyksenä sisävesikuljetusten ja sisävesisatamien kehittämiselle ja yhdistämiselle Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita liittämään kaikki tärkeät pullonkaulat hyväksyttäviin käytävän täytäntöönpanosuunnitelmiin ja korostaa, että Verkkojen Eurooppa ‑välineen yhteydessä rahoituksessa asetetaan etusijalle infrastruktuurin kehittäminen ympäristöystävällisemmille liikennemuodoille kuten sisävesiliikenteelle;

6.  pitää myönteisenä, että sisävesiliikenne on liitetty kuuteen Euroopan laajuisen liikenneverkon yhdeksästä ydinverkkokäytävästä, ja toivoo, että pullonkaulojen ja puuttuvien yhteyksien suhteen toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, kun otetaan huomioon, että Verkkojen Eurooppa ‑välineen yhteydessä etusijalle asetetaan varojen käyttäminen pullonkaulojen poistamiseen, puuttuvien yhteyksien kattamiseen ja erityisesti ydinverkon rajat ylittävien osuuksien parantamiseen; muistuttaa, että Verkkojen Eurooppa ‑välineen yhteydessä etusijalle asetetaan myös jokiliikenteen tietopalveluna toimivien telemaattisten sovellusjärjestelmien rahoittaminen;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota vapaana virtaaviin jokiin, jotka ovat lähes luonnontilaisia ja joihin voidaan sen vuoksi kohdistaa erityistoimenpiteitä; korostaa, että on noudatettava unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi annetun asetuksen (EU) N:o 1315/2013 16 ja 36 artiklassa tarkoitettua unionin ympäristölainsäädäntöä;

8.  painottaa ydinverkon täydentämistä koskevien jäsenvaltioiden velvoitteiden lisäksi velvollisuutta tarjota säännöllisestä kunnossapidosta huolehtimalla riittävä ja luotettava infrastruktuuri, jotta säilytetään hyvät navigointiolot ja siten varmistetaan, että sisävesiliikenne palvelee luotettavana ja kustannustehokkaana liikennemuotona;

9.  pyytää komissiota vauhdittamaan jokiliikenteen tietopalvelun, sisävesiliikennettä koskevien markkinaseurantatietojen ja Euroopan laajuisen liikenneverkon käytävävälineiden integrointia niin, että ne tukevat integroidun multimodaalisen liikenteen hallinnointia; kannattaa jokiliikenteen tietopalvelun tietojen vaihdon laajentamista ja integrointia muiden liikennemuotojen tietovirtoihin, jotta helpotetaan sisävesiliikenteen liittämistä muihin liikennemuotoihin; kehottaa komissiota kehittämään nopeasti suuntaviivoja tämän integroinnin mahdollistamiseksi;

10.  kehottaa komissiota tukemaan sisävesiliikennepalvelujen multimodaalisiin logistiikkaketjuihin liittämistä koskevien parhaiden käytäntöjen omaksumista;

11.  korostaa, että on tärkeää antaa uudelle teknologialle, innovoinnille ja kestäville tavaraliikennepalveluille asianmukainen rahoitus EU:n nykyisten ohjelmien, kuten Verkkojen Eurooppa ja Horisontti 2020, sekä koheesiorahaston puitteissa, jotta edistetään innovoinnin omaksumista ja lisätään sisävesiliikenteen ympäristötehokkuutta; pyytää komissiota laatimaan konkreettisia rahoitusohjelmia tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

12.  kehottaa komissiota esittämään vaihtoehtoja sille, miten vararahastoja voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti käyttämällä niitä yhdessä niiden rahoitusvälineiden kanssa, joita on saatavilla nykyisistä unionin rahastoista kuten Verkkojen Eurooppa ‑välineestä ja Euroopan investointipankista;

13.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään edelleen kansallisia strategioita sisävesiliikenteen edistämiseksi eurooppalaisen toimintaohjelman hengessä ja kannustamaan alueellisia ja paikallisia viranomaisia sekä satamaviranomaisia toimimaan samalla tavalla;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 443. (2) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 72.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 Thaimaan tilanteesta (2014/2551(RSP))

P7_TA(2014)0107 RC-B7-0122/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat 5. helmikuuta 2009(1), 20. toukokuuta 2010(2) ja 17. helmikuuta 2011(3) Thaimaasta antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvostossa esitetyn yleisen määräaikaisarvioinnin Thaimaasta ja ihmisoikeusneuvoston 5. lokakuuta 2011 antamat suositukset,

–  ottaa huomioon seuraavat EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan antamat lausunnot: 26. marraskuuta 2013 annettu lausunto Thaimaan poliittisesta tilanteesta, 13. joulukuuta 2013 ja 23. tammikuuta 2014 annetut lausunnot viimeaikaisista tapahtumista Thaimaassa ja 30. tammikuuta 2014 annettu lausunto tulevista vaaleista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin valtuuskunnan yhdessä EU:n Thaimaan edustustojen päälliköiden kanssa 2. joulukuuta 2013 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 26. joulukuuta 2013 ja 14. tammikuuta 2014 järjestämät lehdistötilaisuudet,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n laatimat lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevat perusperiaatteet vuodelta 1990,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että mielenosoitukset alkoivat marraskuussa 2013 Thaimaan parlamentin alahuoneen hyväksyttyä vallassa olevan Pheu Thai ‑puolueen esittämän lakiehdotuksen poliittisten johtajien ja hallituksen virkamiesten, mukaan luettuna pääministeri Yingluck Shinawatran veli, entinen pääministeri Thaksin Shinawatra, armahtamiseksi heidän vuonna 2004 tekemistään rikoksista; ottaa huomioon, että entinen pääministeri on ollut vuodesta 2008 lähtien omasta aloitteestaan maanpaossa välttääkseen hänelle korruptio-oikeudenkäynnissä määrätyn kahden vuoden vankeusrangaistuksen;

B.  ottaa huomioon, että rauhanomaiset mielenosoitukset kyseistä lakiehdotusta vastaan alkoivat Bangkokissa 11. marraskuuta 2013 ja niitä johti entinen apulaispääministeri ja hallituksen vastaisen People’s Democratic Reform Committee ‑ryhmän johtaja Suthep Thaugsuban; ottaa huomioon, että protestit jatkuivat, vaikka Thaimaan parlamentin ylähuone hylkäsi lakiehdotuksen;

C.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin hylkäsi 20. marraskuuta 2013 perustuslakiin ehdotetun muutoksen, jolla ylähuoneesta olisi tullut täysin vaaleilla valittu elin; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin hylkäsi myös opposition esittämän vetoomuksen Pheu Thai ‑puolueen lakkauttamisesta, mikä lisäsi hallituksen vastaisia protesteja;

D.  ottaa huomioon, että apulaispääministeri Suthep Thaugsuban väitti hallituksen olevan laiton ja ehdotti, että parlamentti korvattaisiin ”kansalaisten neuvostolla”, jota ei valittaisi vaaleilla ja joka toteuttaisi poliittiset ja toimielimiä koskevat uudistukset;

E.  ottaa huomioon, että kuukausia jatkuneiden levottomuuksien aikana on kuollut useita ihmisiä ja satoja ihmisiä on loukkaantunut ja että heidän joukossaan olivat muun muassa Thaimaan hallitusta kannattavan ryhmän johtaja Kwanchai Praipana, joka haavoittui kun häntä ammuttiin 22. tammikuuta 2014, sekä Thaimaan hallituksen vastaisen liikkeen johtaja Suthin Tharatin, joka ammuttiin kuoliaaksi 26. tammikuuta 2014;

F.  ottaa huomioon, että pääministeri Yingluck Shinawatra julisti 21. tammikuuta 2014 pääkaupunkiin Bangkokiin ja ympäröiviin maakuntiin 60 päivää kestävän hätätilan ja kielsi yli viiden ihmisen julkiset kokoontumiset, salli väkivallanteoista epäiltyjen henkilöiden pidättämisen enintään 30 päiväksi, antoi luvan sensuroida väkivaltaan kiihottavia uutisia ja myönsi valtion virastoille ja määräyksen täytäntöönpanoon osallistuville virkamiehille suojan rikossyytteitä vastaan;

G.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin antoi 24. tammikuuta 2014 päätöksen, jonka nojalla vaaleja voitaisiin siirtää levottomuuksien takia, mutta hallitus päätti pitää vaalit ja aloittaa ennakkoäänestyksen 26. tammikuuta 2014;

H.  ottaa huomioon, että Thaimaassa pidettiin yleiset vaalit 2. helmikuuta 2014 ja ennakkoäänestys alkoi 26. tammikuuta 2014, vaikka vaalilautakunta oli pyytänyt lykkäämään vaaleja meneillään olevien levottomuuksien takia;

I.  ottaa huomioon, että opposition pääpuolue Demokraattinen puolue ilmoitti vetäytyvänsä 2. helmikuuta 2014 pidettävistä vaaleista;

J.  ottaa huomioon, että 26. tammikuuta 2014 äänestys peruttiin 83:ssa maan 375 vaalipiiristä, koska hallitusta vastustavat mielenosoittajat estivät äänestäjiä pääsemästä äänestyspaikkoihin ja käyttämästä äänioikeuttaan sekä vaalivirkailijoita hoitamasta tehtäviään;

K.  toteaa, että vaikka vaaleihin osallistuminen oli vähäistä, pääministeri vahvisti vaalilautakunnan kanssa 28. tammikuuta 2014 pidetyn kokouksen jälkeen, että vaalit pidetään 2. helmikuuta 2014;

L.  ottaa huomioon, että äänestystä ei järjestetty yhdeksässä maakunnassa ja että mielenosoittajien kerrotaan häirinneen äänestäjien rekisteröintiä ja estäneen äänestyksen joillakin alueilla Bangkokissa ja maan eteläosassa; toteaa, että häirintää esiintyi 69:ssä maan 375 vaalipiiristä ja että se koski 8,75 miljoonaa äänestäjää;

M.  ottaa huomioon, että Thaimaan lainsäädännön mukaan uusi parlamentti ei voi aloittaa toimikauttaan, ellei vähintään 95 prosenttia (tai 475 paikkaa) 500 paikasta ole täytetty; ottaa huomioon, että kyseisillä alueilla on siksi järjestettävä täytevaalit;

N.  toteaa, että parlamentti ei voi kokoontua eikä uutta hallitusta voida muodostaa, mikä uhkaa johtaa poliittisen tyhjiön syntymiseen ja siten kriisin pidentymiseen;

1.  on syvästi huolestunut poliittisten ja sosioekonomisien eroavuuksien kehittymisestä väkivaltaisiksi hallituksen ja opposition sekä mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen välisiksi yhteenotoiksi Thaimaassa ja ilmaisee solidaarisuutensa Thaimaan kansalle, joka on joutunut kärsimään levottomuuksista, ja perheille, joiden jäseniä on tapettu tai loukkaantunut viime kuukausien aikana;

2.  kehottaa Thaimaan viranomaisia tutkimaan perusteellisesti viimeaikaiset väkivallanteot, jotka ovat johtaneet monien ihmisten kuolemaan tai loukkaantumiseen, ja asettamaan teoista vastuussa olevat syytteeseen;

3.  kehottaa kaikkia osapuolia kunnioittamaan oikeusvaltion ja demokratian periaatteita; korostaa, että vaalien on oltava vapaat ja oikeudenmukaiset, ja tuomitsee hallitusta vastustavien mielenosoittajien destruktiiviset toimet ja sen, että ne estivät äänestäjiä äänestämästä 26. tammikuuta 2014 ja 2. helmikuuta 2014;

4.  kehottaa Thaimaan viranomaisia takaamaan ilmaisunvapauden, vapauden järjestää rauhanomaisia kokoontumisia ja yhdistymisvapauden; vetoaa viranomaisiin hätätilan välittömäksi kumoamiseksi, koska voimassa olevat lait ovat riittäviä nykyisen tilanteen ratkaisemiseksi;

5.  kehottaa sekä hallituksen tukijoita että hallitusta vastustavia mielenosoittajia pidättäytymään kaikesta poliittisesta väkivallasta ja jatkamaan toimintaansa Thaimaan demokraattisia periaatteita ja perustuslakia noudattaen;

6.  kehottaa Demokraattisen puolueen johtajia antamaan Thaimaan kansalaisten valitseman parlamentin täyttää tehtävänsä;

7.  korostaa, että People’s Democratic Reform Committee ‑ryhmän ehdotus hallituksen korvaamisesta ”kansalaisten neuvostolla”, jota ei valita vaaleilla ja joka johtaisi maata enintään kaksi vuotta, on epädemokraattinen;

8.  kehottaa hallitusta, vaalilautakuntaa ja oppositiota aloittamaan heti rakentavan vuoropuhelun sekä osallistavan ja määräaikaisen prosessin poliittisten ja toimielimiä koskevien uudistusten toteuttamiseksi; toteaa, että uudistukset voitaisiin hyväksyä kansanäänestyksellä, jonka jälkeen pidettäisiin kaikille avoimet, turvalliset, vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit;

9.  pitää myönteisenä, että kansallinen ihmisoikeuskomissio on kutsunut koolle neuvoa-antavan kokouksen, johon osallistuu älymystön edustajia, yhteiskunnallisten liikkeiden edustajia, uskonnollisia johtajia sekä neljä entistä pääministeriä, jotka ovat Anand Panyarachun, Banharn Silapa-acha, Chavalit Yongchaiyudh ja Chuan Leekpai; toteaa, että kokouksen tarkoituksena on löytää ja esittää ratkaisu kriisin lopettamiseksi;

10.  kehottaa armeijaa säilyttämään puolueettomuutensa ja toimimaan myönteisesti rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi meneillään olevaan kriisiin;

11.  on huolestunut julkisten hallintorakennusten ja TV-asemien valtaamisesta, viestimien pelottelusta ja kahden Phuketissa toimivan toimittajan asettamisesta syytteeseen kunnianloukkauksesta;

12.  muistuttaa, että YK:n laatimat lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevat perusperiaatteet edellyttävät, että viranomaiset käyttävät mahdollisimman laajalti väkivallattomia keinoja ennen voiman ja tuliaseiden käyttöä; toteaa, että jos voiman ja tuliaseiden lainmukainen käyttö on välttämätöntä, viranomaisten on noudatettava maltillisuutta ja suhteutettava toimet rikkomusten vakavuuteen;

13.  ilmaisee tukensa demokratialle Thaimaassa ja ottaa huomioon EU:n ja Thaimaan väliset erinomaiset suhteet ja Thaimaan roolin hyvinvoinnin ja vakauden lähteenä alueella; korostaa, että neuvottelut EU:n ja Thaimaan välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta on saatu päätökseen ja että ne velvoittavat molemmat sopimuspuolet vahvistamaan sitoutuneensa lujasti demokratian periaatteisiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen;

14.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä pyrkimään lopettamaan väkivallan kaikin keinoin; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan poliittista tilannetta tarkasti sekä koordinoimaan toimet Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN) ja Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa vuoropuhelun edistämiseksi ja demokratian vahvistamiseksi Thaimaassa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Thaimaan hallitukselle ja parlamentille, Kaakkois-Aasian valtioiden liiton pääsihteerille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 144. (2) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 152. (3) EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 57.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 Transnistriasta (2014/2552(RSP))

P7_TA(2014)0108 RC-B7-0128/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 1998,

–  ottaa huomioon Moldovan tasavaltaa koskevan toimintasuunnitelman, joka hyväksyttiin EU:n ja Moldovan tasavallan yhteistyöneuvoston 22. helmikuuta 2005 pidetyssä seitsemännessä kokouksessa,

–  ottaa huomioon EU:n ja Moldovan tasavallan itäisen kumppanuuden huippukokouksessa Vilnassa 29. marraskuuta 2013 parafoiman assosiaatiosopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston 19. lokakuuta 2012 tekemän päätöksen asiassa Catan ja 27 muuta vastaan Moldova ja Venäjä (N:o 43370/04),

–  ottaa huomioon Istanbulissa vuonna 1999 pidetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) huippukokouksen ja Portossa vuonna 2002 pidetyn Etyjin ministerikokouksen julkilausumat,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Moldovan tasavallan tilanteesta, erityisesti 15. syyskuuta 2011 annetun päätöslauselman assosiaatiosopimuksesta(1) sekä päätöslauselmat Transnistrian alueen tilanteesta,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Venäjän harjoittamasta painostuksesta itäisiä kumppanimaita kohtaan (Vilnassa pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteydessä)(2) ja 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Vilnan huippukokouksen tuloksista ja itäisen kumppanuuden tulevaisuudesta etenkin Ukrainan suhteen(3),

–  ottaa huomioon, että Moldovan tasavallan perustuslakituomioistuimen 5. joulukuuta 2013 antaman tuomion mukaan maan virallinen kieli on romania ja että Transnistrian viranomaisiksi julistautuneet tahot rajoittavat romaniankielistä opetusta,

–  ottaa huomioon EU:n ja Moldovan tasavallan parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan kokousten suositukset, erityisesti ne, jotka liittyvät oikeuteen saada koulutusta Transnistrian alueella,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Moldovan tasavallan Transnistrian alueella vuonna 1992 käyty sota johti separatistisen, laittoman ja autoritaarisen hallinnon syntyyn alueella; ottaa huomioon, että pitkittynyt konflikti jatkuu yhä ja ihmisoikeusrikkomukset ovat edelleen törkeitä ja yleisiä, mukaan luettuna koulutussektorilla ja koulujen toiminnassa;

B.  toteaa, että poliittista puuttumista opetukseen ei voida hyväksyä; katsoo, että Transnistrian tilanteen ratkaisua etsivien osapuolten olisi varmistettava, että koulutus alueella on ilmaista ja syrjimätöntä ja että koululaitoksen toiminta on säännöllistä ja että lasten ja henkilökunnan turvallisuus olisivat ensisijaisia;

C.  ottaa huomioon, että Gagausian alueen viranomaiset järjestivät alueellisen kansanäänestyksen maan ulkopoliittisesta linjasta 2. helmikuuta 2014; ottaa huomioon, että keskushallinto ja toimivaltaiset oikeusviranomaiset pitivät tätä kansanäänestystä laittomana;

D.  ottaa huomioon, että Transnistriaa koskevia neuvotteluja on käyty vuodesta 1992 lähtien ns. 5+2-muodossa, mutta sellaista kestävää ratkaisua ei ole löydetty, jossa otettaisiin huomioon Moldovan tasavallan alueellinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus, huolimatta edellä mainituista kansainvälisistä päätöksistä; ottaa huomioon, että Venäjän joukkoja on edelleen sijoitettuina Transnistriaan;

E.  ottaa huomioon, että 5+2-neuvottelut aloitettiin uudelleen vuonna 2011 ja että koulutustyöryhmä on kokoontunut sen jälkeen;

F.  panee merkille, että jännitteet ovat kiristyneet, sillä Transnistrian viranomaisina itseään pitävät tahot ovat häirinneet neuvotteluja jatkuvasti; ottaa huomioon, että 5+2-neuvottelujen seuraava kierros on alustavasti sovittu alkavaksi 27–28. helmikuuta 2014 ja että kyseessä on uusi mahdollisuus avata umpisolmu ja saavuttaa huomattavaa edistystä;

G.  toteaa, että marraskuun 2012 Etyj-raportissa luetellaan kahdeksan latinalaisia aakkosia käyttävää koulua, jotka pystyvät jatkamaan opetusta opetusministeriön tuella ja joista kuusi toimii Transnistrian hallitsemalla alueella ja kaksi joen vasemmalla rannalla Moldovan tasavallan hallitsemalla alueella, mikä tekee oppilaiden päivittäisistä koulumatkoista erittäin hankalia; ottaa huomioon, että raportissa korostettiin näiden koulujen vaikeaa tilannetta muun muassa vuokrasopimusten ja rakennusten huonon kunnon, vapaan liikkuvuuden, tavarakuljetusten, terveydenhoidon, turvallisuuden ja hygienian, oppilasmäärien pienenemisen, vanhempiin ja opettajiin kohdistuvan painostuksen, oikeudellisen aseman sekä Rîbnițan rakennuksen ja aiemmin Grigoriopolissa ja Dubăsarissa sijainneiden koulujen erityistilanteen suhteen;

H.  toteaa, että joulukuussa 2013 Transnistrian viranomaisina itseään pitävät tahot käynnistivät uudelleen aggressiivisen kampanjan kahdeksaa romaniankielistä koulua vastaan ja toimet sisälsivät hallinnollisen painostuksen lisäksi viranomaisina itseään pitävien tahojen ilmoituksia sellaisten koulujen lopettamisesta, jotka eivät tunnusta separatistihallituksen käskyvaltaa;

I.  ottaa huomioon, että tiraspolilaisen Lucian Blagan lukion monet opettajat ovat joutuneet separatistijoukkojen lainvastaisiin kuulusteluihin, joissa heitä on painostettu maksamaan veronsa Transnistrian viranomaisina itseään pitäville tahoille eikä Moldovan valtiolle; toteaa, että viranomaisina itseään pitävät tahot jäädyttivät lainvastaisesti koulun pankkitilit useaksi viikoksi tammikuussa 2014; toteaa, että 5. helmikuuta 2014 Lucian Blagan lukion rehtori, kirjanpitäjä ja autonkuljettaja pidätettiin heidän kuljettaessaan lukion henkilöstön palkkoja;

J.  ottaa huomioon, että 27. tammikuuta 2014 pidetyssä koulutustyöryhmän kokouksessa Chișinăussa ei kyetty ratkaisemaan romaniankielisten koulujen ongelmia; toteaa, että väliaikaisena ratkaisuna päätettiin toteuttaa yhteistarkastukset kyseisissä kouluissa;

K.  ottaa huomioon, että Etyjin edustusto Moldovassa on tarkkaillut romaniankielisten koulujen toimintaa alkaen vuoden 2004 kriisistä, jolloin Transnistrian viranomaisina itseään pitävät tahot ryhtyivät toimiin niitä alueen kahdeksaa alueen koulua, joiden toiminnasta vastaavat Moldovan viranomaiset ja jotka noudattavat moldovalaista opetussuunnitelmaa; ottaa huomioon, että Etyj toimii välittäjänä Moldovan keskushallituksen ja Transnistrian opetusviranomaisten välillä, jotta nykyisiin ongelmiin löydettäisiin ratkaisuja ja estettäisiin uusien kriisien syntyminen; toteaa, että Transnistrian viranomaisina itseään pitävät tahot ovat rajoittaneet Etyjin edustuston pääsyä alueelle ja kieltäneet edustuston päälliköltä pääsyn kokonaan 1. helmikuuta 2014 alkaen;

L.  panee merkille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston 19. lokakuuta 2012 tekemän päätöksen asiassa Catan ja 27 muuta vastaan Moldova ja Venäjä, jossa Venäjän federaation todettiin toimineen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen liitettyyn pöytäkirjaan nro 1 sisältyvän 2 artiklan vastaisesti;

M.  ottaa huomioon, että Moldovan tasavalta on edistynyt suuresti suhteidensa lähentämisessä Euroopan unioniin, ja assosiaatiosopimus on tilaisuus koko maalle – ja myös Transnistrian ja Gagausian kaltaisille alueille – tiivistää suhteita EU:hun ja omaksua eurooppalaisia arvoja ja normeja samalla kun maan talouden näkymiä kohennetaan;

N.  toteaa, että koulutus on ala, jossa tulevalle yhteistyölle on suuria mahdollisuuksia kaikista arkaluontoisista seikoista huolimatta;

1.  pitää erityisen valitettavana, että Transnistrian alueella ei kunnioiteta ihmisoikeuksia edes opetusalalla;

2.  tuomitsee kouluopetuksen politisoinnin, pitää oikeutta koulutukseen perusoikeutena ja kehottaa noudattamaan kyseistä oikeutta täysimääräisesti ja lopettamaan kaiken painostuksen Transnistrian romaniankielisiä kouluja kohtaan;

3.  pitää valitettavana, että edellä mainitut ongelmat ovat vaikuttaneet merkittävästi romaniankielisten koulujen oppilasmäärien vähenemiseen; arvostelee jyrkästi näille kouluille Transnistriassa määrättyjä, muita kouluja korkeampia sähkö- ja vesimaksuja ja katsoo, että rakennusten kunnon ja vuokrasopimusten epämääräinen tilanne aiheuttavat kouluille ja niiden oppilaille suurta epävarmuutta;

4.  tuomitsee kasvavan hallinnollisen painostuksen, jota Transnistrian viranomaisina itseään pitävät tahot harjoittavat etenkin korkeampien vuokrien, vapaiden vuokrasopimusten lakkauttamisen (Corjovan ja Roghin lukiot), pankkitilien käyttörajoitusten ja opettajien uhkailun (Lucian Blagan lukio, tammikuu 2014) muodossa, mikä päättyi lukion rehtorin, kirjanpitäjän ja autonkuljettajan pidättämiseen 5. helmikuuta 2014;

5.  vaatii Transnistrian viranomaisina itseään pitäviä tahoja kunnioittamaan täysimääräisesti oikeutta äidinkieliseen kouluopetukseen ja asettamaan lasten ja henkilöstön turvallisuuden etusijalle;

6.  kehottaa viranomaisia varmistamaan, että lapsia ja vanhempia suojellaan nykyisen poliittisen tilanteen kielteisiltä seurauksilta, ja etsimään ratkaisuja, jotka ovat kyseisten lasten ja heidän vanhempiensa etujen mukaisia;

7.  panee merkille, että romaniankielisten koulujen yhteistarkastuksista 10.–20. maaliskuuta 2013 oli tehty sopimus;

8.  tuomitsee Transnistrian viranomaisina itseään pitävien tahojen olemattoman osallistumisen 5+2-neuvotteluihin, minkä seurauksena neuvottelut eivät ole edenneet juuri lähtöruutua pitemmälle;

9.  korostaa, että EU on sitoutunut tiukasti Moldovan tasavallan alueelliseen koskemattomuuteen ja kehottaa EU:ta osallistumaan tiiviimmin tämän lähinaapurustossa käytävän konfliktin ratkaisemiseen esimerkiksi korottamalla EU:n asemaa neuvottelukumppaniksi; ilmaisee tukensa vuoropuhelulle, sillä se on ainoa väline näin arkaluontoisten ja tärkeiden asioiden selvittämiseksi ja pitkän aikavälin ratkaisujen varmistamiseksi;

10.  katsoo, että Moldovan tasavallan ja koko alueen vauraus ja vakaus kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä voidaan saavuttaa vasta kun Transnistrian konfliktiin on löydetty rauhanomainen ratkaisu;

11.  kehottaa Etyjiä jatkamaan tarkkailua ja neuvottelujen helpottamista koskevaa toimintaansa ja puolustamaan Transnistrian romaniankielisten koulujen oppilaiden oikeutta opetukseen; kehottaa myös Transnistrian viranomaisina itseään pitäviä tahoja yhteistoimintaan Etyjin Moldovassa olevan edustuston kanssa ja päästämään sen edustajat alueelleen;

12.  kehottaa korkeaa edustajaa käsittelemään koulutusta koskevaa oikeutta seuraavissa 5+2‑neuvotteluissa helmikuussa 2014, kiinnittämään tarkempaa huomiota 5+2-muotoisiin neuvotteluihin ja toimimaan kaikilla tasoilla, myös kahdenvälisissä huippukokouksissa, kaikkien niiden osapuolten kanssa, jotka voivat auttaa nopean, kattavan ja rauhanomaisen ratkaisun löytämisessä Transnistrian konfliktiin;

13.  kehottaa Venäjän federaatiota panemaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion, jossa Venäjän katsottiin loukanneen koulutusta koskevaa oikeutta Transnistrian alueen romaniankielisten moldovalaiskoulujen tapauksissa;

14.  panee merkille, että Venäjän joukkojen läsnäolo johtaa ilmapiiriin, joka vaarantaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja edistämisen alueella; kehottaa Venäjän federaatiota lopettamaan viipymättä tukensa Transnistrian viranomaisina itseään pitäville tahoille ja noudattamaan sitoumuksiaan, jotka se antoi Euroopan neuvostossa vuonna 1996 ja joihin viitattiin Etyjin päätöksissä (Istanbul 1999 ja Porto 2002) Venäjän joukkojen ja aseistuksen vetämisestä pois Moldovan tasavallan alueelta; kehottaa myös korvaamaan kyseiset joukot siviilirauhanturvaajilla;

15.  kehottaa paikallisia viranomaisia noudattamaan pidättyväisyyttä myös Gagausiassa sekä kunnioittamaan täysimääräisesti Moldovan tasavallan perustuslakia, johon sisältyy vähemmistöjen suojelu; kannustaa vuoropuheluun Moldovan keskushallituksen kanssa, jotta vältyttäisiin yksipuolisilta päätöksiltä;

16.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita hyväksymään nopean menettelyn, jolla voidaan ottaa käyttöön viisumivapaus Moldovan tasavallan kanssa tulevan kesän aikana, koska tällä olisi myönteinen vaikutus kaikkiin kansalaisiin myös opetusalalla;

17.  kehottaa komissiota nopeuttamaan teknisiä menettelyjä assosiaatiosopimuksen ja myös pitkälle menevää ja laaja-alaista kauppa-aluetta koskevan sopimuksen allekirjoittamisen ja väliaikaisen soveltamisen valmistelemiseksi;

18.  katsoo, että sosiaalinen edistys, ihmisoikeustilanteen paraneminen ja Transnistrian talouden modernisointi etenisivät myös, jos Transnistrian viranomaisina itseään pitävät tahot panisivat täytäntöön assosiaatiosopimusten ja myös pitkälle menevää ja laaja-alaista kauppa-aluetta koskevan sopimuksen määräykset;

19.  kehottaa komissiota käyttämään myös demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä tukemaan Transnistrian väestöä suoraan ja kehittämään ohjelmia tukeakseen kansalaisyhteiskunnan, tiedon, koulutuksen ja vapaan tiedonvälityksen saatavuutta, jonka Transnistrian viranomaisina itseään pitävät tahot ovat evänneet;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Moldovan tasavallan hallitukselle ja parlamentille, Romanian tasavallan hallitukselle, Ukrainan tasavallan hallitukselle, Venäjän federaation hallitukselle, Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, Etyjin pääsihteerille ja Euroopan neuvoston pääsihteerille.

(1) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 108. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0383. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0595.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2014 Bahrainista, erityisesti Nabeel Rajabin, Abdulhadi al-Khawajan ja Ibrahim Sharifin tapauksista (2014/2553(RSP))

P7_TA(2014)0109 RC-B7-0100/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bahrainista ja erityisesti 17. tammikuuta 2013(1) ja 12. syyskuuta 2013(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Bahrainista antamat julkilausumat ja erityisesti hänen 7. tammikuuta, 11. helmikuuta, 1. heinäkuuta ja 25. marraskuuta 2013 sekä 16. tammikuuta 2014 antamansa julkilausumat,

–  ottaa huomioon Bahrainin viimeaikaisista tapahtumista 19. syyskuuta 2013 annetun EU:n paikallisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunnan vierailun Bahrainiin 19. ja 20. joulukuuta 2012 ja valtuuskunnan antaman lehdistötiedotteen sekä suhteista Arabian niemimaahan vastaavan valtuuskunnan vierailun 27.–30. huhtikuuta 2013 ja sen antaman lehdistötiedotteen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin julkilausumat ja erityisesti 8. tammikuuta 2013 annetun julkilausuman sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 6. elokuuta 2013 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Bahrainin ihmisoikeustilanteesta 9. syyskuuta 2013 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun julkilausuman ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistosta ja Bahrainin ihmisoikeustilanteesta annetun yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) istunnon ja ministerikokouksen Manamassa, Bahrainissa 30. kesäkuuta 2013,

–  ottaa huomioon Kairossa 1. syyskuuta 2013 kokoontuneen Arabiliiton ministerineuvoston päätöksen arabimaiden yhteisen ihmisoikeustuomioistuimen perustamisesta Bahrainin pääkaupunkiin Manamaan,

–  ottaa huomioon Bahrainin riippumattoman tutkintakomission (BICI) marraskuussa 2011 julkaiseman raportin ja sen 21. marraskuuta 2012 julkaistun seurantaraportin,

–  ottaa huomioon 25. heinäkuuta 2013 tehdyn mielivaltaista vangitsemista koskevan YK:n työryhmän päätöksen A/HRC/WGAD/2013/12,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 annetun ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisesta vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(4),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(5),

–  ottaa huomioon vuonna 2004 määritellyt ja vuonna 2008 päivitetyt ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavat EU:n toimet,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, joissa Bahrain on sopimuspuolena,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn Geneven sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien loukkaukset Bahrainissa ovat edelleen suuri ongelma; toteaa, että monilla Bahrainin viranomaisten viimeaikaisilla toimilla loukataan ja rajoitetaan yhä vakavasti eräiden väestöryhmien oikeuksia ja vapauksia, erityisesti yksilöiden oikeutta rauhanomaiseen mielenilmaisuun, ilmaisunvapautta ja digitaalista vapautta; panee merkille, että ihmisoikeusaktivistit joutuvat Bahrainissa jatkuvasti järjestelmällisten iskujen kohteiksi, heitä ahdistellaan ja pidätetään;

B.  ottaa huomioon, että elokuussa 2012 Bahrainin ihmisoikeuskeskuksen (BCHR) puheenjohtaja ja Kansainvälisen ihmisoikeusliiton (FIDH) apulaispääsihteeri Nabeel Rajab tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen syytettynä yllyttämisestä ja osallistumisesta ”laittomiin kokoontumisiin” ja ”yleisen rauhan häiritsemiseen” helmi–maaliskuussa 2011; ottaa huomioon, että muutoksenhakuvaiheessa tuomio lyhennettiin kahteen vuoteen; ottaa huomioon, että ennen tätä vangitsemista Nabeel Rajab oli useaan kertaan pidätettynä arvosteltuaan rauhanomaisesti hallitusta vuonna 2011 maassa alkaneiden demokratiamielenosoitusten aikana;

C.  ottaa huomioon, että 29. marraskuuta 2013 Nabeel Rajab oli kärsinyt kolme neljäsosaa kahden vuoden tuomiostaan ja tullut lain mukaan kelpoiseksi pääsemään ehdonalaiseen; ottaa huomioon, että Nabeel Rajabin lakimiehet esittivät 21. tammikuuta 2014 kolmannen pyynnön aikaisesta vapauttamisesta tuomioistuimelle, joka kuitenkin hylkäsi pyynnön;

D.  ottaa huomioon, että mielivaltaista vangitsemista koskeva YK:n työryhmä luonnehtii Nabeel Rajabin vangitsemista mielivaltaiseksi;

E.  ottaa huomioon, että 22. kesäkuuta 2011 BCHR:n perustaja ja Front Line Defenders ‑järjestön aluekoordinaattori Abdulhadi-al-Khawaja, joka on Tanskan kansalainen, ja Kansallisen demokratia-aktivismiyhdistyksen pääsihteeri Ebrahim Sharif tuomittiin elinkautiseen vankeuteen erityisessä sotilastuomioistuimessa; ottaa huomioon, että kolme vuotta muutoksenhakujen jälkeen oikeusprosessi päättyi ja tuomiot säilytettiin ennallaan;

F.  ottaa huomioon, että 27. tammikuuta 2014 Abdulhadi-al-Khawajan tytär Zainab al-Khawaja tuomittiin Manaman alemmassa rikostuomioistuimessa vielä neljäksi kuukaudeksi vankeuteen syytettynä ”valtion omaisuuden tuhoamisesta”;

G.  ottaa huomioon, että Bahrainin riippumattoman tutkintakomission (BICI) raportin jälkeen Bahrainin viranomaiset ovat luvanneet toteuttaa uudistuksia; ottaa huomioon, että hallitus ei ole täysin toteuttanut tutkintakomission keskeisiä suosituksia, kuten vapauttanut mielenosoittajien johtajia, jotka on tuomittu ilmaisuvaputta ja rauhanomaista kokoontumista koskevan vapautensa harjoittamisesta;

H.  ottaa huomioon, että 2. syyskuuta 2013 Bahrain ilmoitti, että siitä tulisi arabimaiden ihmisoikeustuomioistuimen päätoimipisteen pysyvä isäntämaa, kuten Arabiliiton kokous Kairossa oli asiasta päättänyt;

I.  ottaa huomioon, että 15. tammikuuta 2014 HKK Bahrainin kruununprinssi Salman bin Hamad bin Isa Al-Khalifa kävi HM kuningas Hamad Bin Isa Al-Khalifan pyynnöstä ensimmäistä kertaa helmikuun 2011 tapahtumien jälkeen laajoja keskusteluja kansalliseen konsensusvuoropuheluun osallistuvien kanssa, joihin kuului erityisesti Alwefaqin pääsihteeri šeikki Ali Salman;

1.  tuomitsee kaikki Bahrainissa tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ja kehottaa Bahrainin hallitusta panemaan täytäntöön kaikki BICI:n raportissa esitetyt suositukset sekä tekemään yleisen määräaikaisarvioinnin, jotta voidaan lopettaa kaikenlaiset ihmisoikeusloukkaukset ja kunnioittaa Bahrainin kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, mukaan luettuina sananvapaus sekä verkossa että sen ulkopuolella ja kokoontumisvapaus;

2.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielipidevangit, poliittiset aktivistit, journalistit, ihmisoikeuksien puolustajat ja rauhanomaiset mielenosoittajat, mukaan luettuina Nabeel Rajab, Abdulhadi Al-Khawaja, Ibrahim Sharif, Naji Fateel, ja Zainab Al-Khawaja;

3.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, miten Bahrainin viranomaiset kohtelevat Nabeel Rajabia ja muita ihmisoikeusaktivisteja, ja siitä, että viranomaiset ovat kieltäytyneet myöntämästä Rajabille ehdonalaisuutta, joka hänellä lain mukaan on mahdollisuus saada;

4.  kehottaa ratifioimaan kansainvälisen yleissopimuksen, joka koskee kaikkien ihmisten suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta;

5.  painottaa, että Bahrainilla on velvollisuus varmistaa, että ihmisoikeuksien puolustajia suojellaan ja että heille annetaan mahdollisuus tehdä työtään esteittä, ilman pelottelua tai häirintää;

6.  vastustaa erityistuomioistuimien perustamista tai sotilastuomioistuimien käyttöä kansallisten turvallisuusrikosten käsittelemisessä;

7.  vaatii Bahrainin viranomaisia kunnioittamaan alaikäisten oikeuksia lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti, jonka osapuolena Bahrain on;

8.  pitää myönteisenä prinssi Salman bin Hamad bin Isa Al-Khalifan päätöstä käydä keskusteluja 15. tammikuuta 2014 viiden tärkeimmän oppositioryhmittymän johtajien kanssa, jotta voidaan selvittää, miten voidaan ratkaista ongelmat kansallisessa vuoropuhelussa, jonka hallitus keskeytti muutama päivä aiemmin; pitää myönteisenä opposition vastausta ja odottaa kansallisen konsensusvuoropuhelun käynnistymistä uudelleen; panee merkille, että vain bahrainilaiset voivat ratkaista ongelman kompromissien ja keskinäisen luottamuksen avulla; toivoo, että tämä askel vahvistaa todellista ja osallistavaa kansallista vuoropuhelua, että sillä luodaan perusta syvällisille ja kestäville uudistuksille ja luodaan edellytykset Bahrainin yhteiskunnan kansalliselle sovinnolle;

9.  pitää rohkaisevana, että sisäministeriössä on käynnistänyt toimintansa oikeusasiamiehen toimisto ja julkisen syyttäjän virastossa erityinen tutkintayksikkö; kehottaa näitä toimielimiä toimimaan riippumattomasti ja tehokkaasti; suhtautuu myönteisesti siihen, että uudistamisensa jälkeen kansallinen ihmisoikeusinstituutti on omaksunut yhä aktiivisemman roolin ja että on perustettu ”vangittuina ja pidätettyinä olevien komitea”, joka seuraa vankiloita pyrkien estämään kidutusta ja huonoa kohtelua; kehottaa Bahrainin viranomaisia parantamaan vankien oloja ja kohtelua ja sallimaan asiaankuuluvien paikallisten ja kansainvälisten organisaatioiden päästyn vankiloihin;

10.  panee merkille Bahrainin hallituksen käynnissä olevat toimet rikoslain ja oikeudellisten menettelyjen uudistamiseksi ja rohkaisee sitä jatkamaan tätä prosessia; kehottaa Bahrainin hallitusta ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin taatakseen oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja maan oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja puolueettomuuden ja varmistamaan, että se toimii täysin kansainvälisen ihmisoikeusnormien mukaisesti;

11.  kehottaa YK:ta järjestämään maahan pikaisesti vierailun, johon osallistuvat kolme erityisraportoijaa, jotka käsittelevät rauhanomaista kokoontumista ja yhdistymistä koskevaa vapautta, kidutusta ja tuomarien ja lakimiesten riippumattomuutta;

12.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä sellaisen selkeän strategian kehittämiseksi, jossa määritellään, miten EU aikoo julkisesti ja yksityisesti aktiivisesti painostaa vapauttamaan vangitut aktivistit ja mielipidevangit; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa varmistamaan, että ulkoasioiden neuvosto hyväksyy Bahrainin ihmisoikeustilannetta koskevat päätelmät, joihin olisi sisällyttävä erityinen kehotus vapauttaa vangitut aktivistit välittömästi ja ehdoitta;

13.  suhtautuu myönteisesti Arabiliiton päätökseen perustaa arabimaiden ihmisoikeustuomioistuin Manamaan ja toivoo sen edistävän ihmisoikeuksia koko alueella; kehottaa Bahrainin hallitusta ja sen kumppaneita Arabiliitossa varmistamaan kyseisen tuomioistuimen lahjomattomuuden, puolueettomuuden, tehokkuuden ja uskottavuuden;

14.  kehottaa neuvostoa päättämään asianmukaisista toimenpiteistä siinä tapauksessa, että uudistusprosessi pysähtyy tai ihmisoikeustilanne heikkenee;

15.  kehottaa virallisesti keskeyttämään teloitusten täytäntöönpanon ja pyrkimään kuolemanrangaistuksen poistamiseen;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Bahrainin kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0032. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0390. (3) EUVL C 247 E, 17.8.2012, p. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274.